Hallituksen esitys eduskunnalle opintoetuuslaiksi ja siihen liittyviksi laeiksi

ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ

Esityksessä ehdotetaan annettavaksi uusi opintoetuuslaki sekä muutettavaksi koulumatkatukilakia, valtakunnallisista opinto-, koulutus- ja tutkintorekistereistä annettua lakia, oppivelvollisuuslakia, sotilasavustuslakia, yleisestä asumistuesta annettua lakia, varhaiskasvatuksen asiakasmaksuista annettua lakia ja toimeentulotuesta annettua lakia. Voimassa oleva opintotukilaki kumottaisiin.

Uudessa opintoetuuslaissa säädettäisiin opintojen aikana myönnettävän opintorahan, asumislisän ja opintolainan valtiontakauksen sekä opintolainansaajalle myönnettävän korkoavustuksen sekä opintolainahyvityksen saamisen edellytyksistä. Oppivelvollisuuslaista kumottaisiin nykyiset oppivelvollisia koskevat majoitus- ja matkakorvausta koskevat säännökset ja lisättäisiin vastaavat säännökset opintoetuuslakiin ja koulumatkatukilakiin.

Esitys liittyy pääministeri Petteri Orpon hallituksen hallitusohjelmassa sekä vuosia 2026–2029 ja 2027–2030 koskevissa julkisen talouden suunnitelmissa asetettuihin tavoitteisiin opintotuen uudistamisesta. Tavoitteena on mahdollistaa ensisijaisesti täysipäiväinen opiskelu, turvata opiskeluaikainen toimeentulo, vahvistaa opintotuen kannustinelementtejä sekä tukea opintojen läpäisyä tavoiteajassa. Uudistuksella vahvistettaisiin myös kaikkein heikoimmassa asemassa olevien opiskelijoiden asemaa, vähennettäisiin alaikäisten velkaantumista ja turvattaisiin perheellisten opiskelijoiden asemaa.

Ehdotetulla opintoetuuslailla uudistetaan opintorahan huoltajakorotuksen, opintotukiajan harkinnanvaraisen pidentämisen, oppivelvollisuusopintojen jälkeen suoritettavien toisen asteen opintojen tukiajan sekä opintolainan valtiontakauksen, korkoavustuksen ja opintolainahyvityksen ehtoja. Lisäksi sääntelyä ajantasaistetaan ja selkeytetään etuuden toimeenpanon helpottamiseksi.

Esitys liittyy valtion vuoden 2027 talousarvioesitykseen ja on tarkoitettu käsiteltäväksi sen yhteydessä.

Lait on tarkoitettu tulemaan voimaan pääosin 1.8.2027.

PERUSTELUT

1

Asian tausta ja valmistelu

1.1

Tausta

Hallitusohjelman mukaan käynnistetään opintotuen kokonaisuudistus. Hallitusohjelman mukaan opintotuen tavoitteena on mahdollistaa ensisijaisesti täysipäiväinen opiskelu. Opintotuen kokonaisuudistuksessa käydään läpi opintorahan taso, opintolainan suuruus ja opintolainahyvityksen määrä, vapaiden tulojen rajat, perheellisten opiskelijoiden asema ja asumisen tukeminen. Lisäksi hallitusohjelman mukaan tuli opiskelijoiden yleisen asumistuen rinnalle selvittää ja kehittää yhteisasumista suosiva ja taloudellisesti houkutteleva vaihtoehto, arvioida tulorajojen riittävyyttä ja mahdollisuutta nostaa niitä. Myös oppisopimuskoulutusten ja opintotuen parempi yhteensovittaminen tuli selvittää. Tavoitteena on hallitusohjelman mukaan turvata opiskeluaikainen toimeentulo, vahvistaa opintotuen kannustinelementtejä sekä tukea opintojen läpäisyä tavoiteajassa.

Vuosia 2026–2029 koskevan julkisen talouden valmistelun yhteydessä hallitus päätti jatkaa opintotuen kokonaisuudistuksen valmistelua hallitusohjelmassa kirjattujen tavoitteiden mukaisesti. Tavoitteena on mahdollistaa ensisijaisesti täysipäiväinen opiskelu, turvata opiskeluaikainen toimeentulo, vahvistaa opintotuen kannustinelementtejä sekä tukea opintojen läpäisyä tavoiteajassa. Lisäksi hallitus linjasi, että opintotuen uudistuksessa vahvistetaan kaikkein heikoimmassa asemassa olevien opiskelijoiden asemaa, vähennetään alaikäisten velkaantumista ja turvataan perheellisten opiskelijoiden asemaa. Lisäksi järjestelmästä korjataan epäkohtia. Hallitus linjasi myös, että opintotuen kokonaisuudistuksen tulee olla kustannusneutraali. Opintotuen kokonaisuudistus sisältyy vuosia 2027–2030 koskevan julkisen talouden suunnitelmaan.

Opintotuesta säädetään opintotukilaissa (65/1994). Opintotuen tavoitteena on opintojen aikaisen toimeentulon turvaaminen taloudellisen tuen tarpeessa oleville päätoimisille opiskelijoille. Opintojen aikana maksettava opintotuki koostuu opintorahasta, asumislisästä ja opintolainan valtiontakauksesta. Opintorahaa saavalla alle 18-vuotiaan lapsen huoltajalla on oikeus opintorahan huoltajakorotukseen. Määräajassa korkeakoulututkinnon suorittaneen opintovelallisen opintolainasta osa voidaan maksaa suoraan pankkiin opintolainahyvityksenä. Pienituloisen opintovelallisen korot voidaan maksaa korkoavustuksena ja takausvastuuvelasta voi myös saada maksuvapautuksen tietyin edellytyksin.

Hallitusohjelman mukaisesti osana hallitusohjelman mukaisia valtion talouden sopeuttamistoimia indeksitarkistukset on jäädytetty siten, että opintorahan euromääriä ei tarkisteta vuosina 2024–2027 siten kuin kansaneläkeindeksistä annetussa laissa säädetään (HE 75/2023 vp). Lisäksi muut kuin lasta huoltavat opiskelijat siirtyivät 1.8.2025 yleiseltä asumistuelta opintotuen asumislisän piiriin (HE 160/2024 vp) ja koulumatkatukioikeus on rajattu maksuttoman koulutuksen piirissä oleville opiskelijoille (HE 177/2024 vp). Opintotuen riittävyyden turvaamiseksi opintolainan valtiontakauksen määriä on viimeksi korotettu 1.8.2024 ja opintorahan huoltajakorotukseen on myös tehty tasokorotus 1.1.2024 (HE 80/2023 vp).

1.2

Valmistelu

Opintotuen kokonaisuudistus. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2025:5.

Hallitusohjelman edellyttämiä opintotuen kokonaisuudistuksen edellytyksiä on käsitelty opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmässä, joka luovutti mietintönsä 30.1.2025. Muistiossa Opintotuen kokonaisuudistuskäsitellään opintotuen uudistamisen lähtökohtia, opintotuen nykytilaa, opintotuen uudistamisen edellytyksiä ja nykyisen järjestelmän välttämättömiä ja perusteellisia kehittämisvaihtoehtoja. Työryhmän toimeksiannon mukaisesti ehdotetut toimenpiteet koskevat sekä perusasteen jälkeisiin opintoihin että korkea-asteen opintoihin myönnettävää opintotukea, opintolainan käyttökelpoisuuden ja turvallisuuden parantamista sekä yhteisasumista suosivaa ja taloudellisesti houkuttelevaa vaihtoehtoa yleiselle asumistuelle.

Uudistukseen liittyvistä toimenpidevaihtoehdoista on laadittu syksyn 2025 aikana vaikutusarviomuistioita: Opintotukiuudistuksen vaikutuksia, Opintolainan valtiontakaus, Opintolainahyvityksen uudistaminen sekä Opintolainahyvityksen vaikutus opintojen kestoon.

Esitys on valmisteltu opetus- ja kulttuuriministeriössä virkatyönä. Lasten, nuorten ja perheiden ministerityöryhmä on seurannut valmistelua. Lisäksi uudistusta on käsitelty useita kertoja opintotukiasiain neuvottelukunnassa, jossa on edustajat keskeisistä sidosryhmistä.

Hallituksen esityksen luonnoksesta on pyydetty lausunnot laaja-alaisesti keskeisiltä sidosryhmiltä. Esitysluonnos on ollut lausunnolla 11.5–22.6.2026. Lausuntotiivistelmä ja lausunnot ovat luettavissa esityksen hankesivuilla.

https://okm.fi/hanke?tunnus=OKM010:00/2024

Hallituksen esityksen valmisteluasiakirjat ovat julkisessa palvelussa osoitteessa.

https://valtioneuvosto.fi/documents/194055633/209910739/Arviointineuvoston+lausunto+opintoetuuslaista.pdf/f8334ef4-87d6-cfbd-4c65-9f4be72d1eaf?t=1785742418942

Hallituksen esitys on ollut arvioitavana lainsäädännön arviointineuvostossa. Arviointineuvosto antoi esityksestä lausunnon 3.8.2026 ja arviointineuvoston asiassa antama lausunto on luettavissa arviointineuvoston internetsivuilta:.

2

Nykytila ja sen arviointi

2.1

Nykytila

2.1.1

Opiskelijan saama opintotuki

Voimassa olevan opintotukilain (65/1994) ensimmäisessä luvussa säädetään opintotuen myöntämiseen liittyvät yleiset säännökset, toisessa luvussa säädetään opintotukietuuksista ja kolmannessa luvussa taloudellisesta tarveharkinnasta.

Opintorahaa maksettiin vuonna 2025 noin 530 miljoonaa euroa ja asumislisää noin 165 miljoonaa euroa. Lukuvuonna 2024/2025 opintotukea sai kaikkiaan 295 000 opiskelijaa, näistä 143 400 opiskelijaa nosti opintolainaa. Opintovelallisia oli lukuvuoden lopussa kaikkiaan noin 516 600 (Taulukko 1: Opintorahan ja opintolainan valtiontakauksen saajat lukuvuonna 2024/2025.)

Taulukko 1: Opintorahan ja opintolainan valtiontakauksen saajat lukuvuonna 2024/2025

Lähde: Kelasto

Opintorahan määristä säädetään opintotukilain 11 §:ssä. Opintorahan määrät oli vuoteen 2023 asti sidottu kansaneläkeindeksiin ja indeksitarkistus on tehty viimeksi 1.8.2023. Opintorahan määrä on 0–279,38 euroa kuukaudessa. Alaikäistä lasta huoltavan opintoraha on 421,01 euroa kuukaudessa, johon sisältyy huoltajakorotus (141,63 e/kk). Opintorahan perusmäärään vaikuttavat opiskelijan ikä, asumismuoto ja koulutusaste. (Taulukko 2: Opintorahan määrät)

Taulukko 2: Opintorahan määrät

Vanhempien tulojen perusteella opintorahaa voidaan:

a = korottaa; b = korottaa tai pienentää; c = lisäksi mahd. oppimateriaalilisä 52,24 €/kk

Opintorahan huoltajakorotuksesta säädetään opintotukilain 12 §:ssä. Opintorahaa saavalla alle 18-vuotiaan lapsen huoltajalla on oikeus opintorahan huoltajakorotukseen. Lapsen huoltajalla tarkoitetaan lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain (361/1983) mukaisia huoltajia. Huoltajakorotus maksetaan osana kunkin huoltajan opintorahaa. Lasten lukumäärä ja se, kenen luona lapsi asuu, eivät vaikuta huoltajakorotukseen. Oikeus opintorahan huoltajakorotukseen alkaa sitä seuraavan kuukauden alusta, jonka kuluessa opiskelijasta on tullut alaikäisen lapsen huoltaja. Oikeus opintorahan huoltajakorotukseen päättyy sitä seuraavan kuukauden alusta, jonka kuluessa nuorin opiskelijan huollettavana oleva lapsi täyttää 18 vuotta tai olosuhteissa tapahtuu muu sellainen muutos, jonka seurauksena opiskelija ei enää ole alaikäisen lapsen huoltaja. Huoltajakorotusta ei oteta tulona huomioon yleisessä asumistuessa, sotilasavustuksessa eikä määrättäessä varhaiskasvatuksen maksuja tai kotihoidon tai yksityisen hoidon tuen hoitolisää.

Opintotuen huoltajakorostusta sai vuonna 2025 arviolta 37 000 opiskelijaa ja sen menot olivat yhteensä arviolta noin 31 milj. euroa. Opintorahaa saavilla opiskelijoilla (32 112) on huollettavanaan alaikäisiä lapsia yhteensä 56 757. Alle 10-vuotiaita lapsia on 38 468 ja 10–17-vuotiaita lapsia on 18 289. Huoltajakorotuksen saajista oli yksi lapsi 43 prosentilla, kaksi lasta 37 prosentilla ja 3 lasta tai enemmän 20 prosentilla. Huoltajakorotuksen saavista opiskelijoista on 67 prosenttia korkeakouluopiskelijoita ja 33 muita opiskelijoita. (Taulukko 3: Opintorahan huoltajakorotuksen saajat oppilaitosasteen mukaan 4/2025)

Taulukko 3: Opintorahan huoltajakorotuksen saajat oppilaitosasteen mukaan 4/2025

Asumislisästä säädetään opintotukilain 14 §:ssä. Asumislisään on oikeutettu opiskelija, joka asuu vuokra-asunnossa tai asumisoikeusasunnossa. Asumislisään ei kuitenkaan ole oikeutettu opiskelija, joka 1) asuu vanhempansa luona; 2) asuu samassa asunnossa oman tai puolisonsa lapsen kanssa; 3) asuu puolisonsa omistamassa asunnossa; 4) olisi oikeutettu maksuttomaan asuntolapaikkaan oppilaitoksen puolesta, ellei ole erityisen painavia syitä sille, että opiskelija ei voi ottaa asuntolapaikkaa vastaan; 5) saa eläkkeensaajan asumistuesta annetun lain (571/2007) mukaista asumistukea tai asuu samassa asunnossa mainitun lain mukaista asumistukea saavan puolisonsa kanssa. Opiskelijalle voidaan kuitenkin myöntää asumislisä sellaisen asunnon asumismenoihin, joka on vuokrattu opiskelun vuoksi ja joka sijaitsee muulla paikkakunnalla kuin perheen vakituinen asunto. Ulkomailla opiskelevalle myönnetään asumislisää samoin edellytyksin kuin Suomessa opiskelevalle. Ulkomailla opiskelevalla ja asuvalla on kuitenkin oikeus asumislisään sen estämättä, mitä 2 momentin 2 kohdassa säädetään.

Asumislisän määrästä säädetään opintotukilain 14 a §:ssä. Asumislisä voi olla enintään 80 prosenttia kuntaryhmäkohtaisista asumislisässä huomioonotettavista asumismenoista. Siten asumislisä on I kuntaryhmässä enintään 296 euroa kuukaudessa, II kuntaryhmässä 248 euroa kuukaudessa ja III kuntaryhmässä 216 euroa kuukaudessa. Jos opiskelija asuu vanhemmaltaan vuokraamassaan tai vanhempansa omistamassa asunnossa, asumislisän määrä on enintään 83 euroa kuukaudessa. Suomessa kansanopistossa, liikunnan koulutuskeskuksessa tai Saamelaisalueen koulutuskeskuksessa maksullisella linjalla opiskeleva, oppilaitoksen asuntolassa asuva opiskelija on oikeutettu asumislisään, jonka määrä on 88,87 euroa kuukaudessa. Ulkomailla vuokralla asuvan ja opiskelevan opiskelijan asumislisän määrä on 210 euroa kuukaudessa.

Opintolainan valtiontakauksesta säädetään opintotukilain 15 §:ssä ja lainatakauksen euromääristä 16 §. Lainatakauksen määrä on muussa kuin korkeakoulussa alle 18-vuotiaalla 400 euroa kuukaudessa ja 18 vuotta täyttäneellä 850 euroa kuukaudessa. Korkeakouluopinnoissa lainatakaus on 850 euroa kuukaudessa iästä riippumatta, kun opinnot suoritetaan suomalaisessa oppilaitoksessa. Ulkomailla opiskelevilla lainantakauksen euromäärä on 1 000 euroa kuukaudessa. Toisen asteen opiskelijalle voidaan myöntää opintolainan valtiontakaus hakemuksen perusteella. Opintorahaa saavalle korkeakouluopiskelijalle valtiontakaus myönnetään ilman erillistä hakemusta.

Opintolainan valtiontakaus myönnetään opiskelijalle, joka saa opintorahaa. Lisäksi sitä myönnetään opiskelijalle, joka on täyttänyt 18 vuotta ja joka ei vanhempiensa tulojen perusteella ole oikeutettu opintorahaan tai muualla kuin vanhempansa luona asuvalle opiskelijalle, jonka elatusta varten maksetaan lapsilisää ja jonka vanhempien veronalaisten ansio- ja pääomatulojen yhteismäärä on alle 64 400 euroa vuodessa ja opiskelijalle, jolle ei 20 §:n mukaan myönnetä opintorahaa.

Valtiontakausta ei myönnetä vanhempansa luona asuvalle opiskelijalle, jonka elatusta varten maksetaan lapsilisää. Valtiontakausta ei myöskään myönnetä opiskelijalle, joka on suorittamassa vapausrangaistusta tai jonka opintolaina on takausvastuun perusteella Kansaneläkelaitoksen perittävänä, ellei Kansaneläkelaitos erityisestä syystä toisin määrää.

Valtiontakaus myönnetään enintään lukuvuodeksi kerrallaan. Päätös valtiontakauksen myöntämisestä voi kuitenkin sisältää valtiontakauksen lukuvuotta edeltävää kesä- ja heinäkuuta varten. Jos opiskelu kestää enintään 12 kuukautta, valtiontakaus voidaan myöntää yhdellä päätöksellä koko opiskeluajalle.

Opintotukilain 15 a §:ssä säädetään opintolainan nostamisesta. Pykälän mukaan opintolaina annetaan Kansaneläkelaitoksen vahvistaman kaavan mukaista velkakirjaa vastaan. Opintoja varten voidaan myöntää yksi opintolaina, jonka määrää lisätään myönnetyllä uudella opintolainaerällä. Opintolaina on nostettava sen lukuvuoden aikana, jota varten valtiontakaus on myönnetty. Opintolainaa ei kuitenkaan saa yleensä nostaa opintojen päättymisen tai keskeytymisen jälkeen. Opintolaina nostetaan seuraavasti:

1) ulkomaisessa oppilaitoksessa suoritettavaan tutkintoon tai tieteellisiin jatko-opintoihin myönnetty opintolaina voidaan nostaa yhtenä eränä;

2) korkeakouluopintoihin myönnetystä lainasta syyslukukaudelle tarkoitettu osuus voidaan nostaa aikaisintaan 1 päivänä elokuuta ja kevätlukukaudelle tarkoitettu osuus aikaisintaan 1 päivänä tammikuuta;

3) muihin kuin 1 tai 2 kohdassa tarkoitettuihin opintoihin myönnetty opintolaina on nostettavissa seuraavasti:

a) elo–lokakuulle tarkoitetut lainaerät aikaisintaan 1 päivänä elokuuta;

b) marras- ja joulukuulle tarkoitetut lainaerät aikaisintaan 1 päivänä marraskuuta;

c) tammi–maaliskuulle tarkoitetut lainaerät aikaisintaan 1 päivänä tammikuuta;

d) huhti–heinäkuulle tarkoitetut lainaerät aikaisintaan 1 päivänä huhtikuuta.

Jos opintolainan valtiontakausta koskeva päätös sisältää valtiontakauksen lukuvuotta edeltävää kesä- tai heinäkuuta varten, lainan ensimmäisen erän saa nostaa jo mainittujen kuukausien aikana. Jos valtiontakaus on myönnetty yhdellä päätöksellä enintään 12 kuukauden opintoihin, laina on nostettavissa näiden kuukausien aikana. Jos päätöksen antamisesta opintojen tai lukuvuoden päättymiseen on aikaa vähemmän kuin kaksi kuukautta taikka päätös annetaan lukuvuoden tai opintojen päätyttyä, laina on nostettava viimeistään kahden kuukauden kuluttua päätöksen antamisesta. Ennen kuin opiskelija nostaa uuden opintolainaerän, luottolaitoksen tulee varmistaa Kansaneläkelaitokselta, että valtiontakaus on voimassa.

Lukuvuonna 2025–2026 muu kuin lasta huoltava itsenäisesti asuva opiskelija voi saada opintotukea enintään 1 345, 1 377 tai 1 425 euroa kuukaudessa, summasta on opintolainan valtiontakauksen osuus 850 euroa (noin 60 %). Opintorahan määrä on täysi-ikäisellä itsenäisesti asuvalla enintään 279,38 euroa kuukaudessa ja opintolainan valtiontakauksen määrä 850 euroa kuukaudessa. Asumislisän määrä on 296/248 tai 216 euroa riippuen opiskelijan asuinkunnasta. (Taulukko 4: Itsenäisesti asuvan 18 vuotta täyttäneen opiskelijan opintotuki)

Vanhemman luona asuva alle 20-vuotias opiskelija voi saada opintorahaa 109,02 tai enintään 161,26 euroa kuukaudessa oppimateriaalilisä mukaan lukien. Vanhemman luona asuva 20-vuotias tai vanhempi opiskelija voi saada enintään 204,42 euroa kuukaudessa. Opintolainan valtiontakauksen määrä on alle 18-vuotiaalla muulla kuin korkeakouluopiskelijalla 400 euroa kuukaudessa. Opintolainan osuus on vanhemman luona asuvan tuesta vähintään 71 prosenttia. (Taulukko 5: Vanhemman luona asuvan ja itsenäisesti asuvan alle 18-vuotiaan opiskelijan opintotuki)

Lasta huoltava opiskelija saa huoltajakorotuksella korotetun opintorahan ja opintolainan valtiontakauksen (421,01 e/kk opintoraha ja 850 e/kk opintolainan valtiontakaus) lisäksi ruokakuntakohtaista yleistä asumistukea. Opintolainan osuus on tällöin noin 50 prosenttia opiskelijaperheen saamasta tuesta (Taulukko 6: Lasta huoltavan opiskelijan opintotuki ja asumistuki).

Lisäksi lasta huoltavat opiskelijat voivat saada perhe-etuuksia kuten lapsilisiä, vanhempainpäivärahoja ja lasten kotihoidon tukea.

Taulukko 4: Itsenäisesti asuvan 18 vuotta täyttäneen opiskelijan opintotuki

Taulukko 5: Vanhemman luona asuvan ja itsenäisesti asuvan alle 18-vuotiaan opiskelijan opintotuki

*Sisältää oppimateriaalilisän 52,24 e/kk.

Taulukko 6: Lasta huoltavan opiskelijan opintotuki ja asumistuki

*Taulukossa on käytetty Kelaston mukaista keskimääräistä asumistukea marraskuussa 2025.

Opintoraha

Opintorahan huoltajakorotus

Asumislisä

Opintolainan valtiontakaus

2.1.2

Opintotuen keskeiset myöntämisedellytykset

Opintotukilain 5 §:n mukaan opintotuen yleisiä myöntämisen edellytyksiä ovat oppilaitokseen hyväksyminen, opintojen päätoiminen harjoittaminen ja opinnoissa edistyminen sekä taloudellisen tuen tarve.

Opintojen päätoimisuus perustuu opintojen työmäärän mitoitusperusteisiin. Korkeakoulussa opintojen mitoitusperuste on opintopiste. Muussa kuin korkeakoulussa opintojen mitoitusperusteena käytetään kursseja, tunteja, opintoviikkoja, osaamispisteitä ja opintopisteitä. Opintotukilain 5 a §:ssä säädetään kaikkien opintotuen piirissä olevien opintojen päätoimisuudesta. Opintotuessa käytettävä opintojen päätoimisuuden määritelmä on yhteneväinen työttömyysturvalain määrittelyjen kanssa.

Opintotukilain 5 b §:ssä säädetään opintojen riittävästä edistymisestä. Opintojen edistymistä pidetään riittävänä, jos opiskelijan päätoiminen opiskeluaika ei tule olennaisesti ylittämään kyseisiä opintoja varten määriteltyä tukiaikaa. Opintojen edistymistä seurataan lukuvuosittain. Opintotuki lakkautetaan tai opintotukihakemus hylätään, jos opiskelijan opinnot eivät ole edistyneet riittävästi. Opiskelijalla tulee olla opintosuorituksia riittävästi. Jos opintosuorituksia on korkeakouluopiskelijalla vähemmän kuin viisi opintopistettä tukikuukautta kohti, opiskelijalle lähetetään selvityspyyntö. Opintotuen maksamista jatketaan vain, jos opiskelijalla on hyväksyttäviä syitä opintojen hidastumiseen. Hyväksyttävä syy voi olla opiskelijan sairaus tai muu siihen rinnastettava opiskelukykyä heikentävä tekijä, hänen lähiomaisensa sairaus, hänen vaikea elämäntilanteensa tai hänen opintojensa edistymiseen tilapäisesti vaikuttanut muu erityinen syy. Opintotuki voidaan lakkauttaa takautuvasti, jos opintosuorituksia on erityisen vähän ja olosuhteista ilmenee, ettei opintoja ole ollut tarkoituskaan harjoittaa päätoimisesti.

Jos opiskelija vastaa selvityspyyntöön opintotuen maksamista jatketaan toistaiseksi tai määräaikaisena, jos selvitys on riittävä tai lähes riittävä. Opintotuen maksamisen jatkuminen harkitaan tapauskohtaisesti opiskelijan esittämän selvityksen perusteella. Opintotukilain 5 b §:n 2 momentin mukaan opintotuki lakkautetaan tai opintotukihakemus hylätään, jos opiskelijan opinnot eivät ole edistyneet riittävästi. Käytännössä opintotuki lakkautetaan, jos edellä mainittu selvitys ei ole riittävä. Opintotuki voidaan periä opintotukilain 27 §:n nojalla takaisin, jos opintosuorituksia on erityisen vähän ja olosuhteista ilmenee, ettei opintoja ole ollut tarkoituskaan harjoittaa päätoimisesti. Opiskelijaa kuullaan erikseen mahdollisesta opintotuen takautuvasta lakkauttamisesta ja takaisinperinnästä. Takaisinperiminen voi tulla kyseeseen esimerkiksi, jos opiskelija ei ole osallistunut opetukseen tai hän on käytännössä keskeyttänyt opintonsa kesken seurantalukuvuoden. Opintotuen maksamista voidaan jatkaa, vaikka opintosuorituksia ei ole riittävästi, jos opiskelija esittää hyväksyttäviä syitä, joiden vuoksi opinnot ovat hidastuneet. Hyväksyttävä syy voi olla opintotukilain 5 b §:n 3 momentin mukaan opiskelijan sairaus tai muu siihen rinnastettava opiskelukykyä heikentävä tekijä, hänen lähiomaisensa sairaus, hänen vaikea elämäntilanteensa tai hänen opintojensa edistymiseen tilapäisesti vaikuttanut muu erityinen syy. Jos opiskelija vetoaa omaan sairauteensa, selvityksen liitteenä tulee olla lääkärintodistus tai muu vastaava selvitys.

Opiskelijan omista tulorajoista säädetään opintotukilain 17 §:ssä. Opiskelijalla voi olla opintorahan lisäksi muita veronalaisia tuloja kalenterivuodessa määrä, jota kutsutaan vapaaksi tuloksi. Opintojen aloittamisvuonna ennen opintojen aloittamiskuukautta tai opintojen päättymisvuonna tutkinnon suorittamiskuukauden tai opintotukeen oikeuttavien opintojen päättymisen jälkeen saatuja tuloja ei oteta huomioon siltä osin kuin vapaa tulo ylittyisi niiden perusteella.

Tulorajoja tarkistetaan joka toinen vuosi ansiotasoindeksin muutoksen perusteella. Viimeksi tulorajoja tarkistettiin 1.1.2025. Opiskelijalla voi olla tuloa:

1 118 euroa jokaista kuukautta kohden, jolta hän on saanut opintorahaa tai asumislisää; sekä 3 355 euroa jokaista kuukautta kohden, jolta hän ei ole saanut opintorahaa tai asumislisää.

Opiskelijan tulee huolehtia siitä, että vuositulo ei ylitä vapaata tuloa. Opiskelija voi säädellä vapaata tuloaan hakemalla opintotukea vain osalle opiskelukuukausista, peruuttamalla jo myönnetyn opintotuen halutuilta kuukausilta tai palauttamalla jo maksettujen tukikuukausien opintorahan ja asumislisän. Opintoraha ja asumislisä on palautettava vapaan tulon korottamiseksi tukivuotta seuraavan kalenterivuoden aikana.

Opintojen päätoimisuus

Opintojen edistyminen

Opiskelijan omiin tuloihin perustuva taloudellinen tarveharkinta

2.1.3

Opintotuki perusasteen opintojen jälkeen

Lapsen elatuksesta annetun lain (704/1975) 2 §:n mukaan vanhemmat vastaavat lapsen elatuksesta kykynsä mukaan. Vanhempien elatuskykyä arvioitaessa otetaan huomioon heidän ikänsä, työkykynsä ja mahdollisuutensa osallistua ansiotyöhön, käytettävissä olevien varojen määrä sekä heidän lakiin perustuva muu elatusvastuunsa. Vanhempien elatusvastuun laajuutta arvioitaessa otetaan huomioon myös lapsen kyky ja mahdollisuudet itse vastata elatuksestaan sekä seikat, joiden takia vanhemmille ei aiheudu lapsen elatuksesta kustannuksia tai ne ovat vähäiset. Opintotukilaissa ei ole käsitettä elatusvelvollisuus, mutta asiallisesti sillä tarkoitetaan opintotuen ehtojen yhteydessä opintotuen tarveharkintaa: opiskelijan iän, asumismuodon (asuuko vanhempien luona vai ei) ja vanhempien taloudellisten edellytysten huomioonottamista.

Opintotukilain 19 §:n 1 momentin mukaan muiden kuin korkeakouluopiskelijoiden vanhempien tulot otetaan huomioon opintorahaa myönnettäessä, jos opiskelija on alle 20-vuotias ja asuu vanhempansa luona. Tulot otetaan huomioon mainitun ikärajan täyttämistä edeltävän kalenterikuukauden loppuun. Vanhempien tuloja ei kuitenkaan oteta huomioon, jos opiskelija on avioliitossa tai saa opintorahan huoltajakorotusta. Jos opiskelijan vanhemmat ovat eronneet tai asuvat pysyvästi välien rikkoutumisen vuoksi erillään, vain sen vanhemman tulot otetaan huomioon, jonka luona opiskelija asuu tai on viimeksi asunut. Jos opiskelija on alle 18-vuotias ja hän on vanhempansa ja vanhemman uuden aviopuolison yhteisessä kodissa huollettavana, myös uuden aviopuolison tulot otetaan huomioon. Opintotuessa vanhempien elatusvelvollisuutta onkin korostettu nuorimpien opiskelijoiden kohdalla määrittelemällä opintotuen taso alemmaksi ja ottamalla huomioon myös vanhempien tulot. Merkitystä on myös sillä, missä opiskelija asuu sekä huoltajuudella.

Vanhempien tulot otetaan huomioon siten, että opiskelijalla on oikeus täysimääräiseen opintotukilain 11 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaiseen opintorahaan, jos vanhempien veronalaisten ansio- ja pääomatulojen yhteismäärä on enintään 43 000 euroa vuodessa. Opintorahaa vähennetään jokaista tulorajan ylittävää täyttä 1 070:tä euroa kohden viisi prosenttiyksikköä. Jos opiskelijan vanhempien veronalaisten ansio- ja pääomatulojen yhteismäärä on enintään 21 800 euroa vuodessa, korotetaan opintorahan määrää. Korotus pienenee jokaista tulorajan ylittävää täyttä 2 180:tä euroa kohden 10 prosenttiyksikköä. Korotusta ei makseta, jos vanhempien tulojen yhteismäärä ylittää 41 100 euroa.

Opintorahaa on mahdollista saada yleensä 17 ikävuodesta lähtien, koska opintorahaa ei myönnetä opiskelijalle, jonka elatusta varten maksetaan lapsilisälain (796/1992) mukaista lapsilisää. Vanhempien tulot vaikuttavat opintolainan valtiontakauksen saamiseen muussa kuin korkeakoulutuksessa myös siten, että valtiontakauksen voi saada 18–19-vuotias opiskelija, joka asuu vanhempansa luona, eikä voi saada opintorahaa vanhempien tulojen vuoksi. Alle 17-vuotias itsenäisesti asuva voi saada valtiontakauksen, jos vanhempien yhteenlasketut tulot ovat alle 64 400 euroa vuodessa.

Oppimateriaalilisää voi saada 52,24 euroa kuukaudessa alle 17-vuotias opiskelija, jos vanhempien yhteenlasketut tulot ovat enintään 41 100 euroa vuodessa. Oppimateriaalilisää saavat opiskelijat opiskelevat muussa kuin maksuttomassa koulutuksessa. Esimerkkinä tästä ovat eräät opintotuen piirissä olevat muut kuin julkisen valvonnanalaiset oppilaitokset. Koska syksystä 2024 kaikki peruskoulunsa päättäneet ja toisen asteen opintonsa aloittaneet ovat kuuluneet maksuttoman koulutuksen piiriin, oppimateriaalilisään oikeutettuja opiskelijoita on melko vähän. Lukuvuonna 2023/2024 oppimateriaalilisää sai 2 018 opiskelijaa, joista ammatillisessa oppilaitoksessa opiskeli 1 314, lukiossa 691 ja muualla 13. Oppivelvollisuuslain (1214/2020) mukaan osaamisen hankkimiseksi tarvittavat oppimateriaalit sekä työvälineet, -asut ja -aineet ovat oppivelvollisuuslain 16 §:ssä tarkoitettuun maksuttomaan koulutukseen oikeutetulle opiskelijalle maksuttomia, jolloin oppimateriaalilisän maksaminen ei olisi enää tarpeellista (HE 173/ 2020 vp).

Lukio-opinnot ovat opintotukilain 5 a §:n 2 momentin mukaan päätoimisia, jos niiden oppimäärän mukainen laajuus on yhteensä vähintään 150 opintopistettä tai jos ne suoritetaan ammatillisen perustutkinnon yhteydessä aikuisille suunnatun oppimäärän mukaisina lukio-opintoina. Päätoimisiksi opinnoiksi katsotaan myös lukiokoulutukseen valmistava yhden lukuvuoden ja vähintään 50 opintopisteen laajuinen opintokokonaisuus. Lukio-opinnoissa edellytetään lisäksi, että opiskelija osallistuu lukukauden aikana vähintään 20 opintopisteen laajuisiin opintoihin tai niitä vastaaviin opintoihin taikka kahteen ylioppilastutkintoon kuuluvaan kokeeseen. Sisäoppilaitoksessa järjestetyt lukio-opinnot katsotaan kuitenkin aina päätoimisiksi. Päätoimisiksi opinnoiksi katsotaan myös aikuisille suunnatun oppimäärän mukaiset lukio-opinnot, joita suorittaa oppivelvollisuuslain (1214/2020) 16 §:n nojalla maksuttomaan koulutukseen oikeutettu opiskelija. Päätoimista on opintotukilain 5 a §:n 3 momentin mukaan ammatillisesta koulutuksesta annetun lain (531/2017) mukainen koulutus, jonka tavoitteena on ammatillisen perustutkinnon tai tutkinnon osan taikka työhön ja itsenäiseen elämään valmentavan koulutuksen suorittaminen. Ammattitutkinnon tai erikoisammattitutkinnon tai mainittujen tutkintojen osien suorittaminen on päätoimista, jos opiskelijan henkilökohtaisessa osaamisen kehittämissuunnitelmassa sovittu opintojen laajuus on vähintään 4,5 osaamispistettä opiskelukuukautta kohti. Päätoimisia ovat opintotukilain 5 a §:n 4 momentin opinnot, joiden tavoitteena on tutkintokoulutukseen valmentavasta koulutuksesta annetussa laissa tarkoitetun koulutuksen suorittaminen. Muut kuin edellä mainitut opinnot ovat opintotukilain 5 a §:n 5 momentin mukaan päätoimisia, jos opetusohjelman mukainen laajuus on keskimäärin vähintään 25 viikkotuntia, 4,5 osaamispistettä tai kolme opintoviikkoa opiskelukuukautta kohti. Aikuisille tarkoitettu perusopetuslain (628/1998) mukainen opiskelu on opintotukilain 5 a §:n 6 momentin mukaan päätoimista, jos opintojen laajuus on vähintään 22 kurssia lukuvuodessa.

Opintojen edistymistä seurataan muilla kuin korkeakouluopiskelijoilla siten, että seurannan piiriin joutuu opiskelija, jolla on ollut lukuvuonna alle 20 opintosuoritusta. Lukiolaiset, joilla on opintosuorituksia vähintään 20 opintopistettä läpäisevät seurannan. Ammatillisen koulutuksen opiskelija, jolla on opintosuorituksia vähintään 20 osaamispistettä, läpäisee seurannan. Jos opintosuorituksia on edellä mainittua vähemmän, Kansaneläkelaitos lähettää opiskelijalle selvityspyynnön.

Opintotukeen oikeuttavasta ajasta on säädetty opintotukilain 7 §:ssä siten, että muissa kuin korkeakoulututkintoon johtavissa opinnoissa opintotukea myönnetään päätoimisten opintojen ajaksi. Toisella asteella on oikeus opintotukeen säännönmukaiselle opiskeluajalle. Säännönmukaisen opiskeluajan päätyttyä opintotukea voidaan myöntää enintään 12 kuukauden ajalle. Säännönmukaisella opiskeluajalla tarkoitetaan ammatillisessa perustutkintokoulutuksessa enintään neljää vuotta ja muissa opinnoissa opinnoille säädettyä pidentämätöntä opiskelu- tai suoritusaikaa taikka opetussuunnitelman tai opetusohjelman mukaista suoritusaikaa, jos suoritusajasta ei säädetä laissa.

Oppivelvollisuuslain 16 §:ssä säädetään oikeudesta maksuttomaan koulutukseen. Maksuttomuus jatkuu oppivelvollisuuden päätyttyä aina sen vuoden loppuun, jolloin opiskelija täyttää 20 vuotta. Maksuttomuuden laajuudesta säädetään oppivelvollisuuslain 17 §:ssä. Oppivelvollisuuden laajennuttua opiskelussa tarvittavat välttämättömät oppimateriaalit ja työvälineet ovat oppivelvolliselle ja muille oppivelvollisuuslain mukaiseen maksuttomaan koulutukseen oikeutetuille maksuttomia. Maksuttomuus kattaa myös tarpeelliset koulumatkat siten kuin koulumatkatukilaissa (48/1997) säädetään.

Ammatillisesta koulutuksesta annetun lain (532/2017) 100 §:n 1 momentin mukaan päätoimisessa perustutkintokoulutuksessa sekä työhön ja itsenäiseen elämään valmentavassa koulutuksessa opiskelijalla on oikeus maksuttomaan ateriaan sellaisina päivinä, joina opiskelijan henkilökohtainen osaamisen kehittämissuunnitelma edellyttää opiskelijan läsnäoloa koulutuksen järjestäjän osoittamassa koulutuspaikassa. Opiskelijalla on edellä säädetyn lisäksi oikeus myös muuhun maksuttomaan päivittäiseen ruokailuun koulutuksessa, joka on järjestämisluvan mukaisesti järjestetty sisäoppilaitosmuotoisesti sekä valtioneuvoston asetuksella säädettävissä perustutkinnoissa, joissa osaamisen hankkiminen edellyttää läsnäoloa koulutuksen järjestäjän osoittamassa koulutuspaikassa tavanomaista työpäivää pidemmän ajan.

Lukiolain (714/2018) 35 §:n 1 momentin mukaan nuorille tarkoitetussa lukiokoulutuksessa opiskelijalla on oikeus maksuttomaan ateriaan niinä työpäivinä, joina opetussuunnitelma edellyttää opiskelijan läsnäoloa koulutuksen järjestäjän osoittamassa koulutuspaikassa. Oppivelvollisella opiskelijalla on edellä mainittu oikeus myös aikuisille tarkoitetussa lukiokoulutuksessa. Koulutuksessa, joka on 4 §:n 2 momentin perusteella järjestetty sisäoppilaitosmuotoisesti, opiskelijalla on lisäksi oikeus muuhun riittävään päivittäiseen ruokailuun. Asuminen koulutuksen järjestäjän osoittamassa asuntolassa on opiskelijalle maksutonta. Asuntolapaikan myöntämiseen sovelletaan, mitä ammatillisesta koulutuksesta annetun lain 104 §:n 1 momentissa säädetään. Opetushallituksen tilastojen mukaan asuntoloissa asuu vuosittain 9 000–10 000 opiskelijaa.

Oppivelvollisuuslain 19–21 §:ssä säädetään oppivelvollisen oikeudesta majoitus- ja matkakorvaukseen silloin, jos matka oppivelvollisen kodista lähimpään lukioon tai monialaiseen ammatilliseen oppilaitokseen, jossa on mahdollisuus saada opetusta oppivelvollisen perusopetuslain 10 §:ssä tarkoitetun opetuskielen mukaisesti suomen tai ruotsin kielellä, on yli 100 kilometriä tai päivittäinen koulumatka nopeinta matkustustapaa käyttäen kestää yli kolme tuntia, eikä oppivelvolliselle ole tarjottu mahdollisuutta asua oppilaitoksen maksuttomassa asuntolassa. Vastaava oikeus on tutkintokoulutukseen valmentavassa koulutuksessa sekä työhön ja itsenäiseen elämään valmentavassa koulutuksessa opiskelevalla oppivelvollisella, jos matka oppivelvollisen kodista lähimpään kyseistä opetusta antavaan oppilaitokseen on vähintään 100 kilometriä. Majoituskorvauksena korvataan oppivelvollisuuslain 19 §:n 2 momentin mukaan oppivelvolliselle opintojen aikaisesta asumisesta aiheutuvat kohtuulliset kuukausittaiset asumiskustannukset, enintään kuitenkin yleisestä asumistuesta annetun lain (938/2014) 10 §:ssä säädetyt enimmäisasumismenot. Matkakorvaukseen on oikeutettu myös maksuttomassa asuntolassa asuva oppivelvollinen, joka täyttää majoituskorvauksen saamiseksi edellytetyt ehdot, mutta jolla ei ole oikeutta asua asuntolassa viikonloppuisin. Matkakorvauksena korvataan oppivelvollisuuslain 21 §:n mukaan oppivelvollisen kodin ja opiskeluaikaisen asunnon välisistä matkoista aiheutuvat kustannukset viikonloppujen ja lomien yhteydessä.

Eduskunnan käsiteltävänä on tämän esityksen kanssa samanaikaisesti hallituksen esitys, jossa ehdotetaan oppivelvollisuuslain sääntelyä muutettavaksi siten, että monialaisen ammatillisen oppilaitoksen käsitteestä luovuttaisiin ja oikeus majoituskorvaukseen määräytyisi sen perusteella, kuinka kaukana on lähin sellainen ammatillinen oppilaitos, jossa järjestetään koulutusta oppivelvollisen suorittamaan tutkintoon. Lisäksi tutkintokoulutukseen valmentavassa koulutuksessa tai työhön ja itsenäiseen elämään valmentavassa koulutuksessa opiskelevan oppivelvollisen oikeutta majoitus- ja matkakorvauksiin ehdotetaan laajennettavaksi siten, että oikeuden määrittelyssä otettaisiin huomioon matkan pituuden lisäksi myös päivittäisen koulumatkan ajallinen kesto.

Oppivelvollisuuslain mukaan koulutuksen järjestäjä myöntää opiskelijalle hakemuksesta matka- ja majoituskorvausta. Opetus- ja kulttuuriministeriö korvaa nämä kustannukset edelleen koulutuksen järjestäjälle hakemuksesta perusrahoituksen harkinnanvaraisena korotuksena.

Oppivelvollisten opiskelijoiden majoitus- ja matkakorvausten seuranta ammatillisessa koulutuksessa ja lukiokoulutuksessa. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2024:37.

Käytännössä on ollut haasteita oppivelvollisuuslain mukaisten majoitus- ja matkakorvausten tulkinnassa. Koulutuksen järjestäjien vuoden 2021 rahoitushakemusten perusteella syntyy vaikutelma, että osalle koulutuksen järjestäjistä oli epäselvää, milloin oppivelvollinen on oppivelvollisuuslain nojalla oikeutettu majoitus- ja matkakorvauksiin. Koulutuksen järjestäjät olivat myöntäneet korvauksia oppivelvollisille silloinkin, kun oppilaitos ei ollut lähin oppivelvollisen kotia sijaitseva monialainen ammatillinen oppilaitos, eivätkä etäisyys tai matka-aika täyttäneet oppivelvollisuuslain ehtoja. Koulutuksen järjestäjät olivat myös tarjonneet oppivelvollisille sellaisia majoitus- ja matkapalveluja, joista kustannukset syntyivät koulutuksen järjestäjille eivätkä oppivelvollisille. Näissäkin tilanteissa koulutuksen järjestäjät hakivat virheellisesti harkinnanvaraista korotusta. Lisäksi oikeuskäytäntö on osoittanut, että oppivelvollisuuslain nojalla myönnetyissä matka- ja majoituskorvauksiin liittyvissä menettelyissä on ollut haasteita. Opetus- ja kulttuuriministeriöön on tullut koulutuksen järjestäjien yhteydenottoja hallinto-oikeuksien päätöksistä. Päätöksiä on pidetty keskenään ristiriitaisina ja niiden on katsottu entisestään hankaloittavan majoitus- ja matkakorvauksista tehtäviä päätöksiä. Oppivelvollisten yhdenvertainen kohtelu ei ole nykykäytännöillä toteutunut.

Koulumatkatuesta säädetään koulumatkatukilaissa (48/1997). Koulumatkatuen tarkoituksena on korvata lukio-opintoja ja ammatillisia opintoja harjoittavien opiskelijoiden päivittäisestä koulumatkasta aiheutuvia kustannuksia. Ensisijaisesti tarkoituksena on korvata joukkoliikennettä käyttävän opiskelijan säännöllisiä matkakustannuksia. Tukea voidaan kuitenkin maksaa myös kustannuksiin, joita aiheutuu opiskelijan kuljetuksista, tai oman auton käyttöön. Koulukuljetus on aina kunnan tai kuntayhtymän järjestämää. Tuen tarkoituksena on taata eri kunnissa asuville opiskelijoille yhdenvertaiset opiskeluedellytykset silloin, kun koulumatkat ovat pitkiä ja niistä aiheutuu merkittäviä kustannuksia.

1.8.2025 lukien on koulumatkatukioikeus rajattu koskemaan oppivelvollisuuslain 16 §:n nojalla maksuttomaan koulutukseen oikeutettuja oppivelvollisia opiskelijoita. Opiskelijalla ei ole lähtökohtaisesti omavastuuta matkakustannuksista, kun hän opiskelee maksuttomassa koulutuksessa ja hänen yhdensuuntainen koulumatkansa on vähintään seitsemän kilometriä.

Kelan opintoetuustilaston mukaan lukuvuonna 2023/2024 koulumatkatuen saajista (104 248) 42 prosenttia oli nk. omaa matkustustapaa käyttäviä opiskelijoita ja 42 seutuliikennettä käyttäviä opiskelijoita. Matkahuoltoa käyttävien osuus oli 13 prosenttia ja koulutuksen järjestäjien järjestämää kuljetusta käyttävien osuus oli noin 2 prosenttia. Suurin osa opiskeli ammatillisessa oppilaitoksessa (49 349) tuen ollessa yleensä 100–200 euroa kuukaudessa.

Opintojen päätoimisuus

Opintojen edistymisen seuranta

Tukiaika

Opintososiaaliset edut

Oppivelvollisuuslain mukainen majoitus- ja matkakorvaus

Koulumatkatuki

2.1.4

Opintotuki korkea-asteella

Korkea-asteen opiskelijan opintotuki muodostuu opintorahasta, opintolainan valtiontakauksesta sekä asumislisästä kuten muissakin oppilaitoksissa opiskelevien opintotuki. Lisäksi määräajassa korkeakoulututkinnon suorittaneen opintolainasta voidaan osa maksaa opintolainahyvityksenä. Korkeakouluopiskelijalla ei ole maksutonta ruokailua kuten oppivelvollisilla, mutta korkeakouluopiskelijat voivat ostaa ateriatuen määrällä alennettuja opiskelija-aterioita. Ateriatuki maksetaan opiskelijaravintoloille (valtioneuvoston asetus korkeakouluopiskelijoiden ruokailun tukemisen perusteista 375/2020).

Korkea-asteen opiskelijan opintotukeen vaikuttavat vähentävästi vain opiskelijan omat tulot. Vanhempien tulot eivät pienennä opintorahaa, mutta vanhemman luona asuvan tai alle 18-vuotiaan opiskelijan opintorahaa voidaan korottaa vanhempien pienten tulojen perusteella kuten toisellakin asteella voidaan korottaa opiskelevien kohdalla. Opintorahan määristä ja vanhempien tulojen huomioonottamisesta säädetään opintotukilain 10 §:ssä.

Opintotukilain mukaan päätoimisia ovat opinnot, joiden tavoitteena on korkeakoulututkinnon suorittaminen. Muut korkeakouluopinnot ovat päätoimisia, kun opintojen laajuus on keskimäärin vähintään viisi opintopistettä opiskelukuukautta kohti (5 a §).

Opintojen edistymisen seurannasta säädetään opintotukilain 5 b §:ssä. Opintotuesta annetussa valtioneuvoston asetuksessa säädetään opintojen riittävän edistymisen arvioimisesta korkea-asteella siten, että opiskelijan täytyy suorittaa korkea-asteella tukikuukautta kohti keskimäärin vähintään 5 opintopistettä ja jokaisen lukuvuoden aikana vähintään 20 opintopistettä (vähimmäissuoritusvaatimus). Vähimmäissuoritusvaatimuksen tarkoitus on, että opintotukea ei nostettaisi, jos opintoja suoritetaan vain vähäisessä määrin.

Opintotukeen oikeuttavasta ajasta säädetään opintotukilain 7 §:ssä. Yhden korkeakoulututkinnon suorittamista varten tukeen oikeuttava aika määräytyy kyseiselle tutkinnolle säädetyn laajuuden perusteella siten, että tukeen oikeuttava aika on enintään yhdeksän tukikuukautta tutkinnon laajuuden mukaista lukuvuotta kohti lisättynä kolmella tukikuukaudella. Täydet lukuvuodet ylittävältä puolelta lukuvuodelta tukeen oikeuttava aika on kuitenkin viisi tukikuukautta. Tutkintokohtaisessa tukiajassa on siten joustoa kolme tukikuukautta ja se on mahdollista käyttää jo alemman korkeakoulututkinnon suorittamisen yhteydessä. Sen lisäksi tukiaikaa voidaan pidentää harkinnanvaraisesti kaikkiin korkeakouluopintoihin tarkoitetun ajan puitteissa lain 7 c §:n perusteella.

Korkeakouluopiskelua varten opintotukea voi saada enintään 54 tukikuukautta. Tukeen oikeuttava aika on kuitenkin 57 tukikuukautta, kun alemman ja ylemmän korkeakoulututkinnon laajuus on yhteensä 360 opintopistettä. Nykyisen 54 tukikuukauden enimmäisaika mahdollistaa päätoimista korkeakouluopiskelua noin kuudelle lukuvuodelle. Nämä tukiaikasäännökset koskevat 1.8.2017 opintonsa aloittaneita. Aiemmin aloittaneilla opintotukiaika voi olla 64 tai 70 tukikuukautta. Ennen 1.8.2017 aloittaneilla opiskelijoilla tutkintokohtaisen tukiajan jousto on viisi tukikuukautta. Lisäksi opintotukilain 57 §:n mukaan ennen 1 päivää heinäkuuta 1992 korkeakoulun perustutkinnon suorittanut tai opintotukilain mukaista opintotukea korkeakouluopintoihin vähintään seitsemäksi opintovuodeksi saanut voi saada opintotukea kyseisen ajankohdan jälkeen aloitettavia korkeakouluopintoja varten enintään 27 kuukaudeksi.

Opintolainahyvityksestä säädetään opintotukilain 15 b—15 g §:ssä. Määräajassa korkeakoulututkinnon suorittanut opintolainansaaja on tietyin edellytyksin oikeutettu opintolainahyvitykseen, jonka määrä on 40 prosenttia siitä osasta hyvitykseen oikeuttavaa opintolainaa, joka ylittää 2 500 euroa. Opintolainahyvityksen määrä lasketaan enintään sen lainamäärän perusteella, joka vastaa tutkinnon tavoitteellisen suorittamisajan tai laajuutta vastaavan ajan mukaista opintolainan määrää. Opintolainahyvityksen määrää laskettaessa otetaan huomioon opintolainaa enintään 400 euroa tukikuukautta kohti, jos tutkinto on suoritettu suomalaisessa korkeakoulussa, tai enintään 700 euroa tukikuukautta kohti, jos tutkinto on suoritettu ulkomaisessa korkeakoulussa. Opintolainaa otetaan huomioon yhdeksältä kuukaudelta lukuvuodessa. Siten huomioonotettava laina määrä voi olla 300 opintopisteen laajuisen alemman ja ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneella kotimaassa 18 000 euroa (400 e x 45 kk = 18 000 euroa) ja hyvityksen enimmäismäärä 6 200 euroa (18 000 e–2 500 e x 40 %). Opintolainan korkoja ei huomioida hyvityksessä. Hyvityksessä huomioonotettava lainamäärä pienenee, jos opintovelallinen lyhentää lainaansa opiskeluaikana. Opintolainahyvitys myönnetään opintolainansaajalle, joka on suorittanut alemman korkeakoulututkinnon, sekä alemman että ylemmän korkeakoulututkinnon, ylemmän korkeakoulututkinnon, ammattikorkeakoulututkinnon tai ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon Suomessa tai vastaavan tutkinnon ulkomailla. Opintolainansaajalle voidaan myöntää opintolainahyvitys vain hänen ensimmäiseksi suorittamansa korkeakoulututkinnon perusteella. Jos opintolainansaaja on suorittanut sekä alemman että ylemmän korkeakoulututkinnon, ensimmäiseksi suoritetuksi korkeakoulututkinnoksi katsotaan ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaminen, jollei opintolainahyvitystä ole myönnetty opintolainansaajan hakemuksesta jo alemman korkeakoulututkinnon perusteella.

Opintolainansaajalla on oikeus opintolainahyvitykseen, jos alemman korkeakoulututkinnon suorittamiseen käytetty aika ylittää tutkinnon säädetyn tavoitteellisen suorittamisajan enintään yhdellä lukukaudella tai jos sekä alemman että ylemmän korkeakoulututkinnon suorittamiseen käytetty aika ylittää tutkintojen yhteenlasketun säädetyn tavoitteellisen suorittamisajan enintään yhdellä lukuvuodella taikka ylemmän korkeakoulututkinnon suorittamiseen käytetty aika ylittää tutkinnon säädetyn tavoitteellisen suorittamisajan enintään yhdellä lukuvuodella. Oikeus opintolainahyvitykseen on myös, jos ammattikorkeakoulututkinnon tai ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon suorittamiseen käytetty aika ylittää tutkinnon säädetyn laajuuden mukaisen ajan enintään yhdellä lukukaudella. Opintolainahyvitykseen oikeuttava tutkinnon suorittamisaikavaatimus koskee myös ulkomaisessa korkeakoulussa suoritettua tutkintoa.

Opintolainansaaja on kuitenkin oikeutettu opintolainahyvitykseen, vaikka tutkinnon suorittamiseen käytetty aika on edellä kuvattua pidempi. Suorittamisaika voi olla pidempi, jos opintolainansaaja on ollut suorittamassa asevelvollisuuslain (1438/2007), siviilipalveluslain (1446/2007) tai naisten vapaaehtoisesta asepalveluksesta annetun lain (194/1995) mukaista palvelusta, saanut sairauden perusteella sairausvakuutuslain (1224/2004) mukaista sairauspäivärahaa, täyden työkyvyttömyyden perusteella maksettavaa eläkettä tai korvausta taikka kansaneläkelain (568/2007) mukaista työkyvyttömyyseläkettä. Suorittamisaikavaatimusta voidaan pidentää lisäksi lapsen hoitamisen perusteella saadun sairausvakuutuslain mukaisen vähintään 30 päivän mittaisen äitiys-, isyys- tai vanhempainrahajakson perusteella. Lapsen hoitamisen perusteella määräaikaa voidaan pidentää rajoituksetta. Muiden mainittujen olosuhteiden perusteella opintolainahyvitykseen oikeuttavaa tutkinnon suorittamisaikaa pidennetään enintään kahdella lukuvuodella. Ulkomailla korkeakoulututkinnon suorittanut opintolainansaaja on oikeutettu opintolainahyvitykseen, vaikka tutkinnon suorittamiseen käytetty aika on enintään kolme kuukautta tavanomaista suoritusaikavaatimusta pidempi, jos tutkinnon suorittamisaikaa on pidentänyt ulkomaisen korkeakoulun poikkeava lukukauden määritelmä ja tutkintotodistuksen myöntökäytäntö. Opintolainahyvityksen suoritusaikavaatimuksen joustoa koskevissa opintotukilain säännöksissä on myös otettu huomioon covid-19-epidemiasta johtuva opintojen viivästyminen. Opintolainahyvityksen tarkoituksena on ollut kannustaa suorittamaan ensimmäinen tutkinto määräajassa sekä parantaa opintolainan käytettävyyttä opintojen rahoitusmuotona.

Vuonna 2025 opintolainahyvityksen sai 21 611 korkeakoulututkinnon suorittanutta opintovelallista, joista 12 696 oli suorittanut ammattikorkeakoulututkinnon ja 8 913 korkeakoulututkinnon yliopistossa. Keskimääräinen opintolainahyvitys oli ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneilla noin 3 900 euroa. Alemman ja ylemmän korkeakoulututkinnon yliopistossa suorittaneilla keskimääräinen hyvitys oli noin 6 000 euroa. Opintolainahyvitysmenot olivat vuonna 2025 yhteensä 102,7 milj. euroa. Hyvityksen saajista 7 659 oli miehiä ja 13 952 naisia ja mediaani-ikä 26 vuotta.

Tarveharkinta

Opintojen päätoimisuus

Opintojen edistymisen seuranta

Tukiaika

Opintolainahyvitys

2.1.5

Opintolainan valtiontakaus

Opintolainan valtiontakaus ja lainan takaisinmaksu

Kuluttajansuojalaki ja kuluttajaluottodirektiivi

Korkoavustus

Opintolainan valtiontakauksen ja takausvastuuvelan ehtoja

Opintolainan valtiontakauksesta säädetään opintotukilain 6 luvussa. Valtiontakaus on voimassa enintään 30 vuotta ensimmäisen lainaerän nostamisesta. Valtiontakauksen voimassaolon edellytyksenä on, että luottolaitos lisää puolivuosittain opintolainan pääomaan vuosipuoliskon aikana erääntyvät korot niinä lukukausina, joilta lainansaaja saa opintotukea, sekä välittömästi tällaista lukukautta seuraavana lukukautena (34 §).

Opintotukilain 35 §:n mukaan valtiontakaus annetaan omavelkaisena julkisen valvonnan alaisen luottolaitoksen myöntämän opintolainan koko nimelliselle määrälle, opintolainan korolle, viivästyskorolle sekä lainan irtisanomisesta aiheutuviin hyväksyttäviin kuluihin. Opintolainan valtiontakauksiin ei sovelleta, mitä takauksesta ja vierasvelkapanttauksesta annetun lain (361/1999) 19 §:n 3 momentissa säädetään takaussitoumuksen vanhentumisesta eikä mainitun lain 19 §:n 1 momenttia sovelleta tässä laissa tarkoitettuihin lainoihin niiden lyhennysmaksujen osalta.

Opiskelija sopii pankin kanssa opintolainan takaisinmaksusta ja lainan ehdoista. Yleensä opiskelija maksaa ensin pelkkiä korkoja. Käytännössä korkoja ei kuitenkaan makseta korkojen pääomituksen aikana, joka jatkuu opintojen päätyttyä vielä yhden lukukauden. Opintolainan takaisinmaksu alkaa yleensä 1,5–2 vuoden kuluttua siitä, kun opintotuen maksaminen päättyy. Takaisinmaksun aikataulu on yleensä noin kaksi kertaa opintojen keston pituinen, mutta opintovelallinen ja pankki voivat sopia aikataulusta ja ottaa huomioon myös velallisen elämäntilanne ja maksukyky. Myös opintolainan takaisinmaksu kerralla on mahdollinen, jos velallisen taloudellinen tilanne sen sallii.

Opintolainalle laaditaan lainaehtoihin perustuva maksuohjelma. Pääsääntöisesti opintolainan lyhennykset sovitaan kuukausittain erääntyviksi. Opintolainan valtiontakaus on voimassa 30 vuotta ensimmäisen lainaerän nostamisesta. Jos opintovelallisen elämäntilanne muuttuu, on maksuohjelman muutoksista mahdollista neuvotella ja sopia uudestaan.

Opintolainan velkakirjassa määritellään opintolainan ehdot, kuten muun muassa luoton nostamisen edellytykset, korko, koron ja luottokustannusten enimmäismäärä, maksut ja palkkiot sekä velan erityiset erääntymisperusteet. Opintovelallinen voi lyhentää opintolainaa myös opiskeluaikana. Tämä pienentää opintojen jälkeistä velkataakkaa ja opintolainahyvityksessä huomioonotettavaa lainan määrää.

Jos lainansaaja on laiminlyönyt koron tai lyhennysmaksun suorittamisen ja jos eräpäivästä on kulunut vähintään kolme kuukautta, luottolaitoksella on oikeus vaatia laina heti kokonaisuudessaan takaisin maksettavaksi. Laiminlyönnistä on kuitenkin ilmoitettava vähintään kuukautta aikaisemmin Kansaneläkelaitokselle. Jos lainansaaja on kuollut, luottolaitos voi esittää maksuvaatimuksen Kansaneläkelaitokselle. Opintolaina katsotaan kokonaan erääntyneeksi, kun maksuvaatimus on esitetty. Luottolaitos voi esittää maksuvaatimuksen myös silloin, kun tuomioistuin on vahvistanut yksityishenkilön velkajärjestelystä annetussa laissa (57/93) tarkoitetun maksuohjelman tai Kansaneläkelaitos antanut suostumuksensa vapaaehtoiseen sopimukseen velkajärjestelystä. (37 §).

Pankki ilmoittaa Kelalle (= ”lainan takaaja”) jokaisesta asiakkaan maksulaiminlyönnistä, jonka perusteella Kela lähettää asiakkaalle maksumuistutuskirjeen. Kirjeessä kerrotaan, että lainan korko tai lyhennys on jäänyt suorittamatta ja se tulee maksaa pankkiin. Siinä kerrotaan myös mitä tapahtuu, jos lainaa ei makseta pankille ja korkoavustuksesta. Jos koron tai lyhennyksen erääntymisestä on kulunut kolme kuukautta, eikä asiakas pysty maksamaan suoritusta, pankki irtisanoo lainan. Tällöin Kela maksaa lainan valtion takauksen perusteella pankille. Edellä mainitusta pääomittamisen aikataulusta ja irtisanomisprosessin kestosta johtuen takausvastuumenoja syntyy eniten yleensä toukokuussa, lokakuussa ja marraskuussa.

Jos lainansaaja on kuollut, luottolaitos voi esittää maksuvaatimuksen Kansaneläkelaitokselle. Luottolaitos voi esittää maksuvaatimuksen myös silloin, kun tuomioistuin on vahvistanut yksityishenkilön velkajärjestelystä annetussa laissa (57/93) tarkoitetun maksuohjelman tai Kansaneläkelaitos antanut suostumuksensa vapaaehtoiseen sopimukseen velkajärjestelystä.

Opintolainat ovat kuluttajansuojalain (38/1978) 7 luvussa tarkoitettuja kuluttajaluottoja sekä kuluttajaluottodirektiivin ((EU) 2023/2225) soveltamisalaan kuuluvia luottoja. Siten opintolainojen myöntämiseen ja muihin menettelyihin on sovellettava kuluttajansuojalain 7 luvun sekä kuluttajaluottodirektiivin säännöksiä. Lainansaajan kannalta tärkeitä säännöksiä on erityisesti luoton takaisinmaksua ja luottosopimuksen päättymistä koskeva sääntely.

Kuluttajansuojalain 13 §:ssä säädetään hyvästä luotonantotavasta. Sen mukaan luotonantajan on luotonannossa meneteltävä vastuullisesti. Erityisesti edellytetään, että luotonantaja antaa kuluttajalle maksuviivästystilanteissa tietoa ja neuvoja maksuvaikeuksien syntymisen tai syvenemisen estämiseksi ja maksukyvyttömyystilanteiden hoitamiseksi sekä tarjoaa kuluttajalle kohtuullisia maksujärjestelyjä luoton takaisinmaksun edistämiseksi, jos niiden tarjoamista voidaan kuluttajan takaisinmaksukyky ja muut olosuhteet huomioon ottaen pitää asianmukaisena.

Opintolainojen osalta on jossain määrin epäselvää, miten luotonantajat noudattavat kyseistä velvollisuutta tarjota maksujärjestelyjä ennen lainan takaisinmaksun vaatimista. Pankkiryhmäkohtaiset eroavaisuudet ovat mahdollisia.

Korkoavustuksesta säädetään opintotukilain 16 a ja 16 b §:ssä. Opintojen päätyttyä pienituloisen opintovelallisen opintolainan korot voidaan maksaa korkoavustuksena valtion varoista. Korkoavustusta voi saada, jos opintovelallisen tulot eivät ylitä tulorajaa, joka on velallisen lasten lukumäärästä riippuen 1 662–2 107 e/kk. Tulorajoja tarkistetaan joka toinen vuosi palkkojen ja hintojen muutosten mukaisesti. Korkoavustusta voidaan maksaa enintään 2,5 vuoden ajan.

Korkoavustuksen myöntäminen edellyttää, että lainansaaja on saanut veronalaista tuloa keskimäärin enintään 1 662 euroa kuukaudessa koron säännönmukaista erääntymiskuukautta edeltävän neljän kuukauden aikana. Asevelvollisen palvelusaikana erääntyvät opintolainan korot maksetaan kuitenkin korkoavustuksen sijasta sotilasavustuslain (781/1993) mukaisena sotilasavustuksena.

Jos lainansaajalla on huollettavanaan omia alaikäisiä lapsia taikka lainansaajan luona asuvia hänen puolisonsa alaikäisiä lapsia, korkoavustuksen enimmäistuloraja on 1.3.2026–28.2.2028:

ei lapsia: 1 662 e/kk

yksi lapsi: 1 919 e/kk

kaksi lasta: 1 989 e/kk

kolme tai useampia lapsia: 2 107 e/kk.

Korkoavustuksen tulorajoja tarkistetaan joka toinen vuosi 1 päivästä maaliskuuta työntekijän eläkelain (395/2006) 96 §:n 1 momentissa tarkoitetun palkkakertoimen muutoksen mukaisesti. Palkkakertoimen mukainen euromäärä pyöristetään lähimpään euroon. Tarkistettuja tulorajoja sovelletaan tarkistamisen jälkeen erääntyviin korkoihin myönnettäviin korkoavustuksiin. Tulorajojen tarkistukset vastaavat kulloinkin toteutunutta kahden vuoden ajanjaksona tapahtunutta muutosta.

Hakemukseen on liitettävä selvitys pankin velkomasta korosta tai alkuperäinen tosite jo maksetusta korosta sekä muut mahdolliset Kansaneläkelaitoksen vaatimat selvitykset. Korkoavustuksena maksetaan opintolainan erääntynyt korko ilmoituskuluineen. Korkoavustuksena ei makseta koronmaksun viivästymisestä aiheutuvaa viivästyskorkoa.

Vuonna 2025 korkoavustusta maksettiin 18 580 lainansaajalle keskimäärin 467,47 euroa. Korkoavustuksen saajamäärä on kasvanut 2020-luvulla merkittävästi. Vuonna 2020 korkoavustusta sai vain 656 lainansaajaa keskimääräisen korkoavustuksen ollessa 91,76 euroa.

takaussaatava Opintolainansaaja on opintotukilain 38 §:n mukaan velvollinen maksamaan valtiontakauksen perusteella luottolaitokselle maksetun määrän () Kansaneläkelaitokselle. Takaussaatavalle on maksettava korkolain 4 §:n 1 momentin mukaista korkoa, jollei valtioneuvoston asetuksella säädetä alemmasta korosta. Tällä hetkellä korko on kiinteä, 4 prosenttia. Kansaneläkelaitos voi sopia takaussaatavan maksujärjestelyistä opintolainansaajan kanssa. Takaussaatava sekä sille perittävä korko on suoraan ulosottokelpoinen. Sen perimisestä säädetään verojen ja maksujen täytäntöönpanosta annetussa laissa (706/2007). Mitä mainitussa laissa säädetään saamisen vanhentumisesta, ei kuitenkaan koske 1 momentissa tarkoitettua valtion takautumisoikeutta.

Takaussaatava vanhentuu viiden vuoden kuluttua siitä, kun Kansaneläkelaitos on maksanut opintolainan luottolaitokselle, jollei vanhentumista ole sitä ennen katkaistu. Takaussaatavan vanhentuminen katkeaa siten kuin velan vanhentumisesta annetun lain 10 tai 11 §:ssä säädetään. Vanhentumisajan katkaisemisesta alkaa kulua uusi viiden vuoden vanhentumisaika (38 a §).

Takaussaatavan perinnässä pyritään saamaan suoritus takaussaatavalle vapaaehtoisesti. Ensisijaisesti asiakkaan tulisi maksaa takaussaatava kertasuorituksena perimisilmoituksessa ilmoitettuun päivään mennessä. Jos asiakas ei voi maksaa takaussaatavaa kertasuorituksena, Kelan perintäkeskus voi sopia asiakkaan kanssa osamaksusuunnitelmasta. Osamaksusuunnitelman kuukausierä ja kesto määritellään suhteessa velan jäljellä olevaan määrään. Jos opintolainan takaussaatavaa ei ole maksettu annetussa määräajassa eivätkä maksukehotukset tai muut perintätoimet ole tuottaneet tulosta, perintä siirretään ulosottoon.

Opintotukilain 39 §:ssä säädetään takaussaatavan maksuvapautuksesta. Opintolainansaajalla on oikeus saada vapautus koron maksamisesta takaussaatavalle sille ajalle, jolta lainansaajan keskimääräiset veronalaiset tulot eivät ylitä 16 a §:ssä säädettyjä korkoavustuksen myöntämisen edellytyksenä olevia tulorajoja. Opintolainansaajalla on oikeus saada vapautus takaussaatavan ja sille kertyneiden korkojen maksamisesta, jos lainansaaja on pysyvästi työkyvytön tai hänen määräaikainen työkyvyttömyytensä on kestänyt yhtäjaksoisesti vähintään viisi vuotta. Lisäksi lainansaajan keskimääräiset veronalaiset tulot eivät voi ylittää korkoavustuksen tulorajoja. Maksuvapautus myönnetään hakemuksesta. Vapautusta koronmaksusta ei myönnetä ilman erityisen painavaa syytä takautuvasti pidemmältä kuin yhden vuoden ajalta ennen sen hakemista.

Takaussaatavan perinnästä voidaan luopua opintotukilain 40 §:n perusteella. Opintolainan valtiontakaukseen perustuvan takaussaatavan ja sille kertyneiden korkojen perinnästä voidaan luopua kokonaan, kun perittävä määrä on vähäinen, perintää ei lainansaajan taloudellinen tilanne huomioon ottaen ole enää tarkoituksenmukaista jatkaa tai perinnän jatkamisesta aiheutuisi perimättä olevaan määrään nähden kohtuuttomat kustannukset. Takaussaatavan ja sille kertyneiden korkojen perinnästä luovutaan, kun lainansaaja on kuollut.

Vuonna 2025 opintotukilain 39 ja 40 §:n perusteella 1 594 henkilölle myönnettiin maksuvapautuksia tai luovuttiin takaussaatavan perinnästä. Summa oli yhteensä 7,9 milj. euroa, jossa mukana on myös vanhentuneita saatavia (2,5 milj. e).

2.1.6

Muita opintotukioikeutta koskevia ehtoja

Voimassa olevassa opintotukilaissa (65/1994) säädetään opintotuen soveltamisalasta, laissa käytettävistä määritelmistä, opintotuen saamisen rajoituksista sekä opintotuen toimeenpanosta (hakeminen, maksaminen ja takaisinperintä), tietojen käsittelystä sekä muutoksenhausta. Edellä mainittuihin ehtoihin liittyvä sääntely perustuu osin muihin lakeihin.

Soveltamisalaa koskee opintotukilain 1 §:ssä, jossa säädetään Suomen kansalaisten ja ulkomaalaisten opintotukioikeudesta. Soveltamisalaa koskevan sääntelyssä on huomioitu ulkomaalaisia koskeva lainsäädäntö sekä EU-lainsäädäntö. Sääntelyn tarkoituksena on varmistaa se, että Suomessa vakinaisesti asuvalla Suomen kansalaisella tai Suomen kansalaiseen rinnastettavalla henkilöllä on oikeus opintotukeen, mutta opiskelutarkoituksessa Suomessa asuvalla muulla kuin Suomen kansalaisella ei ole oikeutta opintotukeen.

Ahvenanmaalaisten opiskelijoiden toimeentulon tukeminen kuuluu Ahvenanmaan maakunnan itsehallintolain (1144/1991) 18 §:n 14 kohdan nojalla Ahvenanmaan lainsäädäntövallan piiriin. Ahvenanmaa myös rahoittaa Ahvenanmaan lainsäädännön mukaisen ja Ahvenanmaalla myönnetyn asumistuen ja opiskelijoiden tukien menot. Opiskelijoille myönnettävästä tuesta ja asumislisästä säädetään erillisellä opintotuesta annetulla maakuntalailla (landskapslag ÅFS 2006:71 om studiestöd), joka koskee vain vakinaisesti Ahvenanmaalla asuvia. Käytännössä ahvenanmaalaisen opiskelijan toimeentuloturva perustuu yleensä ahvenanmaalaiseen opintotukeen, mutta opiskelija voi myös valita Suomen opintotukilain mukaisen opintotuen.

Oikeudesta koulumatkatukeen säädetään koulumatkatukilaissa (48/1997). Koulumatkatukeen on lain 2 §:n mukaan oikeutettu Suomessa asuva, oppivelvollisuuslain (1214/2020) 16 §:n nojalla maksuttomaan koulutukseen oikeutettu opiskelija, joka opiskelee Suomessa päätoimisesti mainitun lain 4 §:ssä tarkoitetussa koulutuksessa. Oppivelvollisuuslain 2 §:n mukaan Suomessa vakinaisesti asuvat lapset ovat oppivelvollisia. Suomessa vakinaisesti asuvaksi katsotaan lapsi, jos hänellä on kotikuntalaissa (201/1994) tarkoitettu kotikunta Suomessa. Ahvenanmaalainen opiskelija ei ole oikeutettu koulumatkatukeen, vaikka hän opiskelisi Manner-Suomessa, jos hänellä on kotikunta Ahvenanmaalla.

Opintotuessa tarpeellisista määritelmistä säädetään opintotukilain 3 §:ssä. Määritelmät perustuvat osin muihin lakeihin ja niitä voidaan soveltaa useissa säännöksissä. Esimerkiksi lukuvuoden ja lukukauden käsite opintotuessa noudattelee Suomen koulutuslainsäädännön mukaisia lukukauden ja lukuvuoden käsitteitä.

Suomessa on syyperusteinen sosiaaliturva, eikä ensisijaisia etuuksia siten yleensä makseta yhtä aikaa. Eri etuuksien ensisijaisuus huomioidaan opintotuessa siten, että opintotuen myöntäminen ei ole mahdollista, jos henkilön toimeentulo tulee turvatuksi muulla etuudella (opintotukilaki, 6 §).

Opintotukitoiminnan yleinen johto, ohjaus ja kehittäminen kuuluu opetus- ja kulttuuriministeriölle ja opintotuen toimeenpanotehtävät hoitaa Kansaneläkelaitos yhteistyössä oppilaitosten kanssa (8 §).

Opintotuen toimeenpano varten on opintotukilain 4 luvussa säädetty opintotuen hakemisesta, maksamisesta. Luvussa säädetään ehdoista, jotka ovat välttämättömiä tietyissä tilanteissa etuuden toimeenpanon sujuvoittamiseksi. Käytännössä sääntely koskee opintotuen hakemista, opintotuen maksamista ja sen keskeyttämistä, tarkistamista, perimistä ja epäämistä tietyissä tilanteissa. Takaisinperintää koskeva sääntely liittyy opiskelijan omien tulojen perusteella tehtävään tuloseurantaan, joka tehdään verotuksen valmistuttua.

Opintotuen muutoksenhausta säädetään opintotukilain 5 luvussa. Muutoksenhakua koskevaa sääntelyä on uudistettu 1.1.2026 siten, että opintotukietuutta koskevaan päätökseen tyytymätön saa hakea siihen muutosta sosiaaliturva-asioiden muutoksenhakulautakunnalta. Muutos tarkoitti käytännössä opintotuen muutoksenhakulautakunnan lakkauttamista ja tehtävien siirtoa sosiaaliturva-asioiden muutoksenhakulautakunnalle. Muutoksenhakulautakunnan päätökseen tyytymätön voi valittaa vakuutusoikeuteen. Vakuutusoikeuden päätökseen ei saa hakea muutosta valittamalla. Muutoksenhakua koskevassa luvussa säädetään Kansaneläkelaitoksen mahdollisuudesta oikaista päätös sekä tietyistä valituksen käsittelyssä huomioonotettavista ehdoista. Muutoksenhakua koskevan sääntelyn tarkoitus on turvata opintotuen saajan oikeusturvaa. Opintotuen muutoksenhakulautakunnan toiminta lakkasi 1.1.2026 ja opintotuen muutoksenhaku siirrettiin sosiaaliturva-asioiden muutoksenhakulautakuntaan (HE 80/2025 vp).

Opintotukilain 7 luvussa on erinäisiä säädöksiä, jotka liittyvät opintotuen toimeenpanossa tarvittavien tietojen saamiseen ja käyttämiseen. Kansaneläkelaitoksen tietojen saantioikeus on laaja. Kansaneläkelaitos hyödyntää sekä opiskelijalta itseltään että eri viranomaisilta saatavaa tietoa. Luvussa säädetään myös opintotukiasiain neuvottelukunnasta, rahoituksesta, toimintamenoista sekä korkeakouluopiskelijoiden ruokailun tukemisesta.

Soveltamisala

Määritelmät

Rajoitukset

Toimeenpano

Muutoksenhaku

Erinäiset säädökset

2.2

Nykytilan arviointi

2.2.1

Opintotuen taso

Opintotuen taso vaihtelee itsenäisesti asuvalla opiskelijalla kuntaryhmittäin 1.8.2025 siten, että se on 1 425 e/kk, 1 377 e/kk tai 1 345 e/kk. Vanhemman luona asuvalla 20-vuotiaalla tai vanhemmalla opintotuki on enintään 940–1 054 e/kk (opintoraha 90,85 e – 204,42 e + lainatakaus 850 e).

Mitä opiskelijan elämä maksaa? Viitebudjettilaskelmat korkeakouluopiskelijoille ja opintoetuuksien riittävyys. Alisa Jashari, Lauri Mäkinen, Mikko Niemelä, Outi Sarpila ja Essi Davies. Kela. Raportteja 11/2026.

Opintotuen taso (opintoraha, asumislisä ja opintolainan valtiontakaus = 1 400 e/kk) itsenäisesti asuvalla täysi-ikäisellä opiskelijalla riittää turvaamaan nk. viitebudjettien mukaisen minimitoimeentulon. Korkeakouluopiskelijoiden viitebudjetteja koskevan selvityksenmukaan opiskelijoiden käytettävissä olevat tulot eivät ole riittäviä suhteessa viitebudjettilaskelmiin, mikäli opiskelija ei ota opintolainaa. Pelkkä opintoraha ja asumislisä riittävät kuitenkin paremmin muualla Suomessa kuin pääkaupunkiseudulla. Sen sijaan opintolainan kanssa opintoetuudet ovat riittäviä kaikilla tarkastelluilla kotitaloustyypeillä riippumatta siitä, asuuko opiskelija Helsingissä vai muualla Suomessa.

Tarkoitus on, että ensisijaiset etuudet, kuten opiskelijoiden kohdalla opintotuki, turvaavat toimeentulon. Opintotuen taso opintolaina mukaan lukien tulisikin olla vähintään sellainen, ettei se johda viimesijaisen toimeentulotuen kaavamaiseen tarpeeseen. Korkeakouluopiskelijoiden kohdalla ei yleensä synny kaavamaista toimeentulotuen tarvetta muutoin kuin tilanteessa, jossa opiskelijalla ei ole ollut mahdollisuutta saada pankista lainaa. 1.2.2026 opintolainan hakemista edellytetään kaikilta 18-vuotta täyttäneiltä toimeentulotukea hakevilta opiskelijoilta eikä Kansaneläkelaitoksella ole mahdollisuutta käyttää harkintavaltaa sen osalta.

Eurostudent 9 – Opiskelijatutkimus 2025. Juhani Saari, Kaisa Saarenmaa, Sara Koivuranta. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja: 2026:33.

Korkeakouluopiskelijoiden opiskelua ja toimeentuloa vuonna 2025 koskevan Eurostudent 9 -tutkimuksen mukaanpääasiassa opintotuella elävien keskimääräinen tulo oli 1 068 euroa kuukaudessa. Opiskelijoilla, joilla tulona oli sekä ansiotyö ja opintotuki, keskimääräinen tulo oli noin 2 000 euroa kuukaudessa. Ansiotyöt tai opintotuki muodostivat useimmilla opiskelijoilla pääasiallisen toimeentulonlähteen. Osa nuoremmista opiskelijoista saa suoraa tai epäsuoraa tukea perheeltään. Noin 2/3 kyselyyn vastanneista korkeakouluopiskelijoista ilmoitti käyttävänsä opintolainaa. Toimeentulovaikeuksia ilmoittaa kokevansa noin joka kolmas. Niiden määrä, jotka kokevat toimeentulon vaikeutuneen, on kasvanut edellisestä vuonna 2022 tehdystä tutkimuksesta. Korkeakouluopiskelijoiden keskimääräiset kulutusmenot olivat vuonna 2025 noin 1 000 euroa kuukaudessa. Asumismenot ovat merkittävin menoerä, tyypillisesti niiden osuus on noin puolet menoista. Perheellisillä opiskelijoilla keskimääräiset menot olivat noin 1 600 euroa kuukaudessa. Kelan laatiman tilastoanalyysin mukaan asumistuen ehtojen muutosten jälkeen yleisen asumistuen piirissä on aiempaa pienituloisempia lasta huoltavia opintotuen saajia. Keskimääräinen asumisen tuki opintotukea saavalla kahden huoltajan ruokakunnalla on noin 512 euroa kuukaudessa. Asumistuesta poistui ansiotulovähennys eli 300 euron suojaosan poistaminen ja perusomavastuuprosentin alentaminen ovat johtaneet siihen, että palkkatuloja voi tienata aiempaa vähemmän, ja vähän enemmän ansaitsevat ovat tippuneet tuelta pois.

Opintorahan määriä on korotettu kansaneläkeindeksin perusteella viimeksi 1.8.2023. Indeksitarkistusten tarkoituksena on ollut, että opintotuki säilyttäisi reaaliarvonsa ja varmistaisi osaltaan opiskelijan elintason säilymisen samalla tasolla. Ilman indeksisidonnaisuutta tuen ostovoima heikkenee eikä sen määrä vastaa enää lainsäädäntöhetkellä tarkoitettua tasoa. Elinkustannusten kehityksen huomioon ottaminen parantaisi osaltaan tukea saavien opiskelijoiden mahdollisuuksia keskittyä opiskeluun opintotuen turvin. Indeksisidonnaisuus ei kuitenkaan ota huomioon elintason yleistä nousua.

Kansaneläkeindeksistä annetun lain (456/2001) mukainen kansaneläkeindeksi seuraa elinkustannusindeksiä, jonka Tilastokeskus laskee keskeisten hyödykkeiden hintatietojen perusteella. Kansaneläkeindeksin pisteluku seuraavalle vuodelle lasketaan jakamalla kuluvan vuoden kolmannen neljänneksen kuukausien (heinä-, elo- ja syyskuun) elinkustannusindeksin pistelukujen keskiarvo luvulla 1,16.

Suurin osa perusturvaetuuksista on sidottu kansaneläkeindeksiin, mutta indeksitarkistuksia ei ole tehty 1.1.2024 jälkeen. Indeksijäädytys jatkuu 31 päivään joulukuuta 2027 (laki 1296/2023). Jos kansaneläkeindeksistä annetun lain (456/2001) mukaisesti vahvistettu kansaneläkeindeksin pisteluku on jonain vuotta 2027 edeltävänä lain voimassaolovuotena vähintään 2009, lakia sovelletaan kuitenkin vain kyseisen vuoden loppuun.

Opintorahan taso olisi 1.8.2028 arviolta 10 prosenttia korkeampi kuin se on ollut 1.8.2023 lukien, jos kansaneläkeindeksin vuotuinen tarkistus olisi tehty normaalisti olettaen indeksitarkistuksen jäädytyksen vaikutuksen toteutuvan 2027.

Opiskelijan omat tulorajat on sidottu ansiotasoindeksiin vuodesta 2015 alkaen, jotta ne eivät jäisi jälkeen yleisestä ansiotason kehityksestä. Indeksisidonnaisuus estää siten tarveharkinnan kiristymisen. Ensimmäinen yleiseen ansiotasoindeksiin perustuva tulorajojen tarkistus tehtiin 1 päivänä tammikuuta 2018. Opiskelijan omia tulorajoja sekä takaisinperinnässä käytettäviä euromääriä on vuoden 2018 jälkeen tarkistettu määräajoin. Vuosina 2022 ja 2023 tulorajoihin tehtiin lisäksi merkittävät tasokorotukset. Tulorajat nousivat vuoden 2021 tasoon verrattuna pysyvästi 50 prosentilla. Voimassa olevan opintotukilain perusteella tulorajoja tarkistetaan joka toinen vuosi 1 päivästä tammikuuta yleisen ansiotasoindeksin muutoksen mukaisesti, mutta vain, jos tulorajat nousevat indeksimuutoksen johdosta. Tulorajojen tarkistukset vastaavat kulloinkin kolmannen vuosineljänneksen loppuun mennessä toteutunutta kahden vuoden ajanjaksona tapahtunutta muutosta. Yleisen ansiotasoindeksin mukainen euromäärä pyöristetään lähimpään euroon. Seuraava indeksitarkistus olisi määrä tehdä vuoden 2027 alusta. Tilastokeskuksen laskema ansiotasoindeksi on palkansaajien säännölliseltä työajalta maksettavien ansioiden kehitystä mittaava indeksi, joka sisältää tulospalkkiot ja sopimuksiin perustuvat kertaerät.

Korkoavustuksen tulorajat on sidottu vuodesta 2014 alkaen työntekijän eläkelain mukaiseen palkkakertoimen muutokseen, jolloin tulorajoissa tulee huomioiduksi palkkatason nousu Työntekijän eläkelain (395/2006) mukainen palkkakerroin määräytyy palkansaajien ansiotasossa ja kuluttajahinnoissa tapahtuneiden muutosten perusteella. Kertoimessa hintatason muutoksen osuus on 20 prosenttia ja palkansaajien ansiotason muutoksen 80 prosenttia. Palkkakerrointa käytetään yleisesti tarkistettaessa etuuksien tulorajoja. Korkoavustuksen tulorajoja tarkistetaan joka toinen vuosi. Tulorajojen tarkistukset vastaavat kulloinkin toteutunutta kahden vuoden ajanjaksona tapahtunutta muutosta. Tulorajojen seuraavan tarkistuksen ajankohta on 1.3.2028.

Opintotuessa huomioonotettavat vanhempien tulorajat eivät ole indeksiin sidottuja. Tulorajat voitaisiin sitoa palkkakertoimen muutokseen, jotta tarveharkinta ei kiristyisi. Tarveharkinnan kiristyminen tarkoittaa tuen kattavuuden heikkenemistä eli tuen piiriin tulevien määrä pienenee. Myös vanhempien tulorajoja voitaisiin tarkistaa indeksiperusteisesti määräajoin. Yleisen ansiotason kehityksen perusteella tulorajat nousisivat vuosittain noin kaksi prosenttia.

Asumislisässä huomioonotettavat asumiskustannusten määrät voitaisiin sitoa myös indeksiin. Yleisen asumistuen enimmäisasumismenojen määrä ja vuokrien muutokset on sidottu elinkustannusindeksin muutoksiin. Elinkustannusindeksi perustuu kuluttajahintaindeksiin, joka kuvaa kotitalouksien Suomessa ostamien tavaroiden ja palveluiden hintakehitystä, ja sitä käytetään yleisenä inflaation mittarina. Tilaston yhteydessä julkaistaan elinkustannusindeksin pisteluvut sekä yhdenmukaistettu kuluttajahintaindeksi.

Indeksisidonnaisuus

2.2.2

Opintolainan käyttö

Opintoetuustilaston 2024/2025 mukaan vuonna 2024 tutkinnon suorittaneista opintotukea käyttäneistä opintolainaa oli 11 925 (65 %) ylemmän korkeakoulututkinnon suorittajalla, 18 498 (67 %) ammattikorkeakoulututkinnon suorittajalla ja 8 819 (35,8 %) ammatillisen tutkinnon suorittajalla. Ylioppilastutkinnon suorittaneiden lainamäärää ei ole saatavilla tilastoista, mutta lukuvuonna 2024/2025 lukio-opintoihin opintotukea saaneilla opintovelallisilla (2 898 hlö) oli opintolainaa keskimäärin 5 298 euroa lukuvuoden lopussa.

Opintolainan käyttö on kasvanut siten, että keskimääräinen laina ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneella kasvoi vuoden 2013 noin 8 800 eurosta vuonna 2025 noin 24 800 euroon. Keskimääräinen laina ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneella kasvoi puolestaan vuoden 2013 noin 7 000 eurosta noin 20 300 euroon. Keskimääräinen laina ammatillisen tutkinnon suorittaneella kasvoi vuoden 2013 noin 4 400 eurosta noin 10 700 euroon.

Kelan opintoetuustilaston mukaan vuonna 2024 ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneista 8 prosentilla oli lainaa enintään 10 000 euroa, 16 prosentilla 10 000–20 000 euroa ja 41 prosentilla yli 20 000 euroa. Ammattikorkeakoulututkinnon vuonna 2024 suorittaneista noin 12 prosentilla oli lainaa enintään 10 000 euroa, 26 prosentilla 10 000–20 000 euroa ja 30 prosentilla lainaa oli yli 20 000 euroa. Ammatillisen tutkinnon suorittaneista noin 18 prosentilla oli lainaa enintään 10 000 euroa, 12 prosentilla 10 000–20 000 euroa ja noin 6 prosentilla yli 20 000 euroa. Mediaanilainamäärä vuonna 2024 oli ammatillisen tutkinnon suorittaneilla 9 800 euroa, ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneilla 18 700 euroa ja ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneilla 24 700 euroa.

https://vattdatahuone.fi/lisamateriaalit/

VATT: Selvitys opintovelallisista ().

VATT:ssa syksyllä 2025 laaditun opintolainavelallisia koskevan selvityksenmukaan keskimääräiset velkasummat ovat lukiolaisilla ja ammattikoululaisilla samaa tasoa, mutta lukiossa lainan käyttö harvinaisempaa. Laina käyttö on yhteydessä vanhempien pienituloisuuteen ja matalaan koulutustasoon. Kun tarkastellaan pelkästään hyvätuloisten vanhempien lapsia, on selvityksen mukaan velkaa nostaneiden ammattikoululaisten osuus kolmen opintovuoden jälkeen noin kymmenkertainen lukiolaisiin nähden (22 % vs. 2 %). Pienituloisten vanhempien lapset taas olivat lukiossa nostaneet velkaa moninkertaisesti useammin kuin hyvätuloisista perheistä tulevat (11 % vs. 2 %), mutta ammattikoulussa pieni-, keski- ja suurituloisten vanhempien lapset nostivat velkaa jokseenkin yhtä usein (26 %, 20 % ja 22 %). Selvityksen mukaan esimerkiksi kolmannen lukiovuoden jälkeen 11 %:lla pienituloisten tai ei-työllisten äitien lapsista oli opintovelkaa. Jos taas äidin asuntokunta oli suurituloinen, oli vastaava osuus 2 %. Korkea-asteella yksi erottava tekijä oli äidin työllisyystilanne: opintovelkaa oli 56 %:lla opiskelijoista, joiden äiti ei ollut työllinen, kun sitä oli kolmella neljästä (n. 75 %) niiden joukossa, joiden äiti oli työllinen. Opiskelijat, joiden äidin korkein tutkinto on perusasteelta, ovat pienestä lukumäärästään huolimatta kiinnostava joukko. Toisella asteella opintovelallisten osuus oli tässä joukossa muita korkeampi, korkea-asteella taas selkeästi matalampi. Esimerkiksi yliopistossa alle puolilla (48 %) heistä oli opintolainaa, samaan aikaan kun opiskelijoilla, joiden äidillä oli korkeakoulutus, lainaa oli liki kolmella neljästä (73 %). Keskimääräiset velkasummat eivät eronneet korkea-asteella äidin koulutustaustan mukaan. Velallisten osuus kuitenkin muita selkeästi alempi opiskelijoilla, joiden äidillä oli enintään perusasteen koulutus.

Korkeakouluopiskelijoita koskevan Eurostudent 9 -opiskelijatutkimuksen tulosten mukaan neljä yleisintä ”houkutinta” lainan käyttöön ovat tarve rahoittaa välttämättömiä menoja, tarve varautua yllättäviin menoihin, riittämättömät ansiotulot sekä opintolainahyvitys. Yliopisto-opiskelijoille opintolainahyvitys näyttäytyi jossain määrin suurempana kannustimena nostaa opintolainaa kuin mitä ammattikorkeakouluopiskelijoille. Neljä yleisintä lainan houkuttelevuutta vähentävää syytä puolestaan ovat korkotaso, epävarmat työllisyysnäkymät, opintolainan takaisinmaksuehdot, pystyy varautumaan yllättäviin menoihin muutenkin, saa riittävästi ansiotuloa.

Opintolaina – opiskelijan pelastus? Opintolainan nostamisen syyt, opintolainan käyttökohteet sekä opintolainan aiheuttama stressi korkeakouluopiskelijoilla. Filosofian pro gradu. Itä-Suomen yliopisto. Mirka Kurkela. 2021.

Korkeakouluopiskelijoiden opintolainan käyttöä tutkivan Mirka Kurkelan pro gradu -tutkielmanmukaan monet opiskelijat nostavat opintolainaa välttämättömyyden takia (46 % vastaajista) ja he ovat käyttäneet siitä lähes kaiken (48 % vastaajista). Vastaajista 69 % käyttää opintolainaa ruoan ostamiseen ja 67 % käyttää opintolainaa asumiseen. Opintolainahyvitys on vaikuttanut tai osittain vaikuttanut 80 % vastaajista päätökseen nostaa opintolainaa. Osa (17 %) kertoo, että opintolainan merkitys talouden ylläpitämisessä on kasvanut koronakriisin myötä. Tutkimuksessa selvitettiin myös sitä, että onko opintolainan nostaminen vähentänyt raha-asioihin liittyvää stressiä ja huolta. Vastaajista 69 % (n=210) oli täysin samaa mieltä tai jokseenkin samaa mieltä, eli heillä stressi raha-asioiden hoidosta on helpottanut opintolainan myötä. Vastaajista 10 % (n=32) oli täysin eri mieltä tai jokseenkin eri mieltä väittämän kanssa, eli he eivät koe stressin vähentyneen lainan noston myötä.

Velez, E., Cominole, M., & Bentz, A. (2019). Debt burden after college: the effect of student loan debt on graduates’ employment, additional schooling, family formation, and home ownership. Education Economics, 27(2), 186–206.

Lainapainotteisempi opintotuki siirtää kouluttautumisen kustannuksia opiskelijalle itselleen ja vähentää näin koulutuksen kannattavuutta yksilöiden näkökulmasta. Lainapainotteisuudella on vaikutuksia esimerkiksi opintojen jälkeisiin velkaongelmiin, työuravalintoihin tai perheenmuodostukseen (esim. Velez ym. 2019/31). Valmistuneiden lainamäärät ovat kasvaneet valmistuneiden tuloja nopeammin erityisesti vuoden 2017 jälkeen. On kuitenkin huomioitava, että opintolainahyvitys on leikannut tilastojenkin mukaan korkeakoulusta valmistuneiden velkarasituksen kasvua.

Opintovelallisten velkarasitusta on kasvattanut viime vuosina myös 2010-lukua korkeampi korkotaso. Opintolainojen keskikorko kävi huipussaan Suomen Pankin tilastojen mukaan keväällä 2024, minkä jälkeen keskikorko on laskenut yleisimpien viitekorkojen laskun välittyessä opintolainojen keskikorkoihin.

https://stat.fi/fi/tilasto/opku

Tilastokeskus: Opintojen kulku -tilasto ().

Korkeakoulututkinnon suorittaneista vuonna 2024 opintolainaa oli Kelan opintoetuustilastojen mukaan käyttänyt lähes 70 prosenttia, vuonna 2014 osuus oli n. 50 %. Opintolainan määrät ja käyttö ovat kasvaneet samaan aikaisesti, kun opintojen läpäisy on parantunut. Tilastokeskuksen opintojen kulkua koskevien tilastojen mukaan ylemmän korkeakoulututkinnon suoritti 2024 tavoiteajassa 38 %, ja ammattikorkeakoulututkinnon 54 %. Lukiokoulutuksen suoritti tavoiteajassa 78 % ja ammatillisen koulutuksen 57 %. Vuonna 2014 ylemmän korkeakoulututkinnon suoritti tavoiteajassa 23,6 %, ammattikorkeakoulututkinnon 43,6 %. Lukiokoulutuksen suoritti tavoiteajassa 80,6 % ja ammatillisen koulutuksen 65,6 %. Tilastokeskuksen mukaan ammattikorkeakoulututkinnon läpäisy tavoiteajassa heikkeni vuonna 2024 neljä prosenttiyksikköä edellisvuoteen verrattuna. Ammatillisen koulutuksen ja ylemmän korkeakoulututkinnon läpäisy parani yhdellä prosenttiyksiköllä.

Opintotuen uudistaminen. Selvitysmiehen raportti. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2016:7.

Opintotuen uudistamista selvittäneen professori Roope Uusitalon selvityksen mukaan opintolainaa käyttävät jonkun verran useammin pienituloisista perheistä tulevat opiskelijat. Uusitalon selvityksenmukaan palkkatason ja työttömyysriskin vertailu eri koulutustasojen välillä osoittaa, että korkeakoulutus on opiskelijalle keskimäärin erinomainen investointi. Tästä huolimatta korkeakouluopintojen rahallinen tuki voi olla perusteltua. Tavallisimmat perustelut koulutuksen taloudelliselle tukemiselle liittyvät koulutuksen ulkoisvaikutuksiin eli sellaisiin vaikutuksiin, joista hyötyy opiskelijan lisäksi myös muu yhteiskunta sekä koulutusmahdollisuuksien tasa-arvoon erilaisista perheistä tulevien opiskelijoiden kesken.

Opintolainan valtiontakaus on merkittävä osa opiskelijan opintotukea. Opintolainamäärät ja siitä aiheutuvat menot ovat kasvaneet. Korkotason nousun myötä tarve korkoavustukseen on lisääntynyt. Myös valtion takaajana maksettavaksi tulevien lainojen määrä ja takausvastuuvelallisten määrä ovat kasvaneet. Vuonna 2025 valtio maksoi takaajana pankeille 108,6 milj. euroa, kun vastaava summa oli vuonna 2015 13,3 milj. euroa. Vuodesta 2015 lainakanta on noussut 2 miljardista yli 6 miljardiin euroon. Valtion takaajana maksettavaksi tulevien lainojen osuus lainakannasta on kasvanut merkittävästi vuoden 2015 tasosta.

Kela maksoi pankeille ajalla 1.9.2024–1.9.2025 yhteensä noin 10 000 opintolainaa. Näistä noin 9 200 lainaa maksettiin pankeille opintotukilain 37.1 §:n mukaisen maksuviivästyksen vuoksi. Näistä 9 200 lainasta noin 4 500 lainaa oli sellaisia, joissa oli erääntyneenä vain korkoja. Eli noin ½ pankkien maksuvaatimuksista on sellaisia tapauksia, joissa lainan pääoman lyhennykset eivät ole vielä alkaneet. Tämä viittaa siihen, että velalliset eivät aina ole hakeneet korkoavustusta.

Vuonna 2024 pankeille valtion takauksen perusteella maksetuista lainoista (112,1 milj. euroa) 57 prosenttia oli ammatillisen koulutuksen opintovelallisten opintolainoja, 9,1 prosenttia oli yliopistossa opiskelleiden opintolainoja ja 25,1 prosenttia ammattikorkeakoulussa opiskelleiden opintolainoja. Lukiossa opiskelleiden osuus oli 1,4 prosenttia, muissa oppilaitoksissa opiskelleiden osuus oli 2,3 prosenttia ja ulkomaisissa oppilaitoksissa opiskelleiden lainojen osuus oli 4,5 prosenttia. Ministeriössä laadituissa tarkasteluissa havaittiin, että vuosien 2017–2022 uusista takausvastuuvelallisista 60 % suoritti ammatillista perustutkintoa. Jos mukaan lasketaan myös ammatti- ja erikoisammattitutkinnot, ammatillisen koulutuksen osuus nousee 69 prosenttiin. Tarkempi tarkastelu osoitti, että tekniikan alalla ja palvelualoilla on lievää yliedustusta takausvastuuvelallisissa, ja terveys- ja hyvinvointialoilla aliedustusta. Takausvastuuvelalliset ovat melko pienituloisia ja heidän työllisyysasteensa on matala. Noin puolet uusista takausvastuuvelallisista on takausvastuuvuonna toimeentulotuen asiakkaita, ja lähes puolet on ollut toimeentulotuen asiakkaita jo kolme vuotta ennen takausvastuutapahtumaa, mikä kertoo pitkittyneistä toimeentulotuen haasteista tässä ryhmässä.

VTV: Opintotukiuudistusten tuloksellisuus 2010-luvulla, 2022.

Opintotuen uudistamista pohtineen työryhmän muistiossa on käsitelty opintolainatietoisuuden parantamista ja lainan myöntökäytäntöjen kehittämistarpeita. Muistiossa on listattu toimenpiteitä tilanteisiin, joissa opintolainan maksussa ilmenee haasteita. Pankki voisi antaa neuvontaa, seurata maksuviiveitä ja ottaa yhteyttä asiakkaisiin tarvittaessa. Pankeissa voitaisiin olla joustavia opintolainan takaisinmaksun muutostilanteissa antamalla lyhennysvapaita ja muuttamalla maksuohjelmia asiakkaalle sopivaksi. Lisäksi pankeissa voitaisiin ohjata asiakasta tarkistamaan mahdollisuus saada korkoavustusta Kelasta tai ohjataan asiakas velkaneuvontaan, jos hänellä on pysyviä maksuvaikeuksia. Valtiontalouden tarkastusvirasto on suosittanut, että ministeriön tulisi myös etsiä keinoja toisen asteen opiskelijoiden lainaturvallisuuden lisäämiseksi.

Velallisen tulisi varautua lainan takaisinmaksuun ja tarvittaessa heidän tulisi myös hakea korkoavustusta. Korkoavustuksen saantiedellytyksistä tulisi siis tiedottaa opintotuen maksun päättymisen jälkeen. Korkoavustuksen toimivuutta tulisi myös parantaa siten, että pienituloinen asiakas voisi hakea korkoavustusta ja korkoavustus voitaisiin myöntää etupainotteisesti koko korkokaudelle, esimerkiksi kuudelle kuukaudelle. Jos asiakkaan taloudellinen tilanne paranisi, hän pystyisi maksamaan korot jatkossa itse. Korkoavustuksen toimivuutta parantaisi myös se, että korkoavustus mahdollisimman laajasti maksettaisiin suoraan luottolaitokselle, jolloin se varmuudella ohjautuisi korkojen maksuun ja ehkäisisi näin maksurästien muodostumista.

Lainaturvallisuutta lisäisi myös se, että opintolainan korot voitaisiin pääomittaa nykyistä pidemmältä ajalta. Jos opintolainan korot lisättäisiin velkapääomaan esimerkiksi opintojen päättymisen jälkeen vuoden ajan, opintovelallinen voisi varautua lainan takaisinmaksuun paremmin. Oikeus korkoavustukseen olisi tällöin vasta korkojen pääomituksen päätyttyä.

Kansaneläkelaitoksen mukaan pankit esittävät maksuvaatimuksia pienten rästien takia, koska opintotukilain voimassa oleva lainan irtisanomista koskeva sääntely ei ota huomioon maksurästin suuruutta. Tämä voi olla asiakkaalle kohtuutonta. Ei myöskään voida pitää tarkoituksenmukaisena, että opintolainoja päätyy takausvastuun perusteella Kelan maksettavaksi jo lainan takaisinmaksun alkuvaiheessa esimerkiksi vähäisten korkorästien perusteella.

Kuluttajansuojalaki ja opintolainat

Opintolainaa koskevaa sääntelyä uudistettaessa tulee huomioida kuluttajansuojalaissa säädetyt kuluttajan oikeudet ja luotonantajan velvollisuudet. Opintolainan myöntötilanteessa olisi tärkeä varmistaa, että opiskelija ymmärtää keskeiset lainan ehdot ja velvoitteet. Opintolainan takaisinmaksuun liittyvää sääntelyä on sekä opintotukilaissa että kuluttajansuojalaissa. Lisäksi on tiettyjä takaisinmaksun käytänteitä. Opintolainan takaisinmaksua koskevaa sääntelyä on mahdollista sisällyttää opintotukilainsäädäntöön, jos se on perusteltua toimeenpanon, valtiontakauksen tai lainansaajan näkökulmasta. Opintolainaa koskevassa sääntelyssä on mahdollista vahvistaa, mutta ei heikentää, lainansaajan asemaa suhteessa kuluttajansuojalain tarjoamaan suojaan.

Opintotukilain valtiontakausta koskevien säännösten muutosten yhteydessä ei ole aikaisemmin ilmennyt tarvetta tarkastella kuluttajansuojalainsäädännön ja opintolainoja koskevien säännösten välistä suhdetta ja yhteensopivuutta. Opintotukilain 37 §:ssä on säädetty, että jos lainansaaja on laiminlyönyt koron tai lyhennysmaksun suorittamisen ja jos eräpäivästä on kulunut vähintään kolme kuukautta, luottolaitoksella on oikeus vaatia laina heti kokonaisuudessaan takaisin maksettavaksi. Säännös on ollut opintotukilaissa 1990-luvulta saakka.

Kuluttajansuojalain 7 luvun 33 §:ssä säädetään, että jos luotonantajalla on sopimuksen mukaan oikeus kuluttajan maksuviivästyksen tai muun sopimusrikkomuksen johdosta vaatia maksuerää, joka muuten ei ole erääntynyt, ottaa myyty tavara takaisin tai saattaa voimaan muu erityinen seuraamus, luotonantaja saa vedota sanottuun oikeuteen, jos maksu on viivästynyt vähintään kuukauden ja on edelleen suorittamatta. Jos kyseessä on kertaluotto, edellytyksenä on lisäksi, että viivästynyt määrä on vähintään kymmenen prosenttia tai, jos siihen sisältyy useampi kuin yksi maksuerä, vähintään viisi prosenttia luoton alkuperäisestä määrästä taikka käsittää luotonantajan koko jäännössaatavan. Luotonantajalla on viivästyneen maksun määrästä riippumatta oikeus saattaa sovittu seuraamus voimaan, jos maksu on viivästynyt vähintään kuusi kuukautta ja se on olennaisissa määrin edelleen suorittamatta.

Opintotukilaissa on siten sääntelyä, joka poikkeaa kuluttajansuojalaissa säädetystä. Vaikka opintotukilaissa säädetty kolmen kuukauden määräaika opintolainan eräännyttämiselle on lähtökohtaisesti pidempi kuin kuluttajansuojalain mukainen kuukauden määräaika, opintotukilain säännös voi kuitenkin käytännössä johtaa nopeampaan eräännyttämisajankohtaan, sillä kuluttajansuojalain mukaiset prosentuaaliset määrät oletettavasti tulevat harvoin käytännössä kolmessa kuukaudessa täyteen. Siten olisi tärkeä arvioida, miten opintotukilainsäädännön valtiontakausta koskevia säännöksiä tulisi muuttaa opintolainansaajan asemaa vahvistavasti. Opintotukilainsäädännön suojan ei ole syytä olla heikompi suhteessa kuluttajansuojalain tarjoamaan suojaan. Opintolainan turvallisuudella voidaan vahvistaa myös takaajan asemaa ja ehkäistä takausvastuiden kasvua.

Opintotukilain ja kuluttajansuojalain suhdetta tarkasteltaessa keskeistä on sen arvioiminen, onko kuluttajansuojalaissa lainansaajalle säädetty suoja riittävä myös opintolainansaajien osalta vai onko perusteltua, että opintolainansaajan suojaksi ehdotetaan suojaavampia säännöksiä opintolainan luonteesta johtuen. Opintolaina on keskeinen osa opintojen aikaista toimeentuloa, joten olisi perusteltua, että siihen liittyvät suojaelementit olisivat osittain parempia kuin kuluttajansuojalain mukainen sääntely

Valmistelun yhteydessä on arvioitu opintotukilain ja kuluttajansuojalain mukaisten kertaluottojen eräännyttämistä koskevan sääntelyn antamaa suojaa lainansaajalle. Opintotukilaissa on erillinen kuluttajansuojalaista poikkeava säännös lainan eräännyttämisen määräajasta, mutta muutoin nykytilanteessa on jossain määrin epäselvää, missä laajuudessa kuluttajansuojalain muita lainan eräännyttämistä koskevia säännöksiä sovelletaan opintolainoihin. Opintolainansaajan suojaamiseksi tilannetta olisi syytä selkeyttää.

Voimassa olevan opintotukilain 37 §:n mukaan luottolaitoksella on oikeus vaatia laina kokonaisuudessaan takaisin maksettavaksi kolmen kuukauden kuluttua maksurästistä. Jos opintotukilaissa ei säädettäisi erillistä ehtoa lainan takaisinmaksun vaatimiselle, lainan eräännyttämiseen sovellettaisiin kuluttajansuojalain 7 luvun 33–35 pykäliä. Niiden mukaan eräännyttämiseen sovelletaan ensin tiettyjä prosentuaalisia rajoja viivästyksen määrästä aikaisintaan kuukauden jälkeen maksuviivästyksestä. Luotonantaja saa vedota eräännyttämisessä myös kuluttajan muuhun sopimusrikkomukseen. Luotonantajalla on viivästyksen määrästä riippumatta oikeus saattaa sovittu seuraamus voimaan, jos maksu on viivästynyt vähintään kuusi kuukautta ja se on olennaisissa määrin edelleen suorittamatta. Luotonantajalla ei ole oikeutta saattaa voimaan kyseistä seuraamusta, jos kysymys on maksun viivästymisestä ja viivästyminen johtuu kuluttajan sairaudesta, työttömyydestä tai muusta siihen verrattavasta hänestä riippumattomasta seikasta, paitsi jos tämä viivästyksen kesto ja muut olosuhteet huomioon ottaen olisi luotonantajalle ilmeisen kohtuutonta. Lainansaajan on vedottava itse tähän sosiaalisen suoritusesteeseen.

Opintolainaongelmat

2.2.3

Työssäkäynti

Nykyinen vuositulomalli otettiin käyttöön vuonna 1998. Tulorajat pysyivät muuttumattomina pitkään, kunnes niitä korotettiin vuonna 2008 30 prosentilla. Opiskelijan omat tulorajat on vuonna 2017 sidottu ansiotasoindeksin muutokseen. Lisäksi vuoden 2022 aikana on voimassa 25 prosentin määräaikainen tulorajojen korotus. Opiskelijoiden omia tulorajoja korotettiin viimeksi 1.1.2023 50 prosentilla vuoden 2021 tasoon verrattuna.

Kelan tilastojen mukaan opintotuen saajien tulot ovat kasvaneet vuosi vuodelta. Opintotuen saajien tulot ovat kasvaneet kaikilla koulutusasteilla. Vuonna 2020 ei tapahtunut kotimaassa opiskelevien tuloissa kasvua, vaan tulotaso pieneni edelliseen vuoteen verrattuna todennäköisesti johtuen koronaepidemiasta.

VATT: Opintotuen tulorajojen vuosien 2022 ja 2023 korotusten arviointi. Kylliäinen, Olavi; Alasalmi, Juho; Tuomala, Juha. Datahuone-raportti 4/2025.

VATT:n laatiman opintotuen tulorajoja koskevan tutkimuksenmukaan opintotuen tulorajat eivät enää juurikaan rajoita opiskelijoiden työskentelyä. Toisen asteen opiskelijoiden työssäkäyntiin tulorajoilla on ollut alun perinkin vain vähäinen vaikutus, erityisesti siksi, että tulorajat olivat jo ennen korotuksia korkeita suhteessa toisen asteen opiskelijoiden tuloihin. Opintotuen tulorajojen korotukset vuonna 2023 lisäsivät korkeakouluopiskelijoiden työssäkäyntiä vain jonkin verran, mutta eivät olennaisesti heikentäneet heidän opintomenestystään.

2.2.4

Opintotuki osana koulutuspolitiikkaa

Perusasteen opintojen jälkeinen opintotuki

Opintotuki korkea-asteella

Opintorahan taso on niukka ja tarveharkintainen nuorimmilla opiskelijoilla. Vanhemman luona asuvilla alle 20-vuotiailla opintorahan määrä on 0–109,02 euroa kuukaudessa. Määrä on 161,26, jos oppimateriaalilisä huomioidaan. Lapsilisää korkeampaa opintorahaa voivat saada pienituloisimmista perheistä tulevat opiskelijat. Itsenäisesti asuva ja pienituloisen perheen alaikäinen opiskelija voi saada saman tasoista opintorahaa kuin täysi-ikäinenkin, kun otetaan huomioon muussa kuin maksuttomassa koulutuksessa myönnettävä oppimateriaalilisä. Toisen asteen opiskelijoiden opintotukioikeutta ei ole muutettu viime vuosina, eikä tukeen ole tehty leikkauksia kuten korkea-asteen opintotukeen on tehty lukuun ottamatta 1.8.2025 voimaan tullutta koulumatkatukioikeuden rajausta.

Vanhempien tulorajoja on viimeksi korotettu vuonna 2007. Vuonna 2019 tehty vanhempien tulojen tulorajojen korotus liittyi ainoastaan siirtymiseen puhtaista tuloista veronalaisiin tuloihin: 5–6 % korotuksella huolehdittiin siitä, että tulokäsitteen muutos ei kiristänyt tarveharkintaa.

Opintolainan valtiontakausten määriä on nostettu myös toisella asteella. Lisäksi vuonna 2019 vanhempien tulojen vaikutuksesta opintorahan perusmäärään ja asumislisään luovuttiin niiden alle 18-vuotiaiden opiskelijoiden kohdalla, jotka asuvat muualla kuin vanhempansa luona. Vuonna 2021 oppivelvollisuutta laajennettiin 18 ikävuoteen saakka ja oppivelvollisena aloitettu koulutus on lähtökohtaisesti maksutonta sen kalenterivuoden loppuun saakka, jolloin opiskelija täyttää 20 vuotta. Oppivelvollisuuteen sisältyvän maksuttomuuden yhteydessä opiskelun taloudelliset edellytykset paranivat. Maksuttomuuden valmistelun yhteydessä ei arvioitu esimerkiksi sitä, missä määrin maksuttomuus vähentäisi tarvetta opintotukeen tai missä määrin opintolaina on tarpeellinen maksuttomaan koulutukseen oikeutetuilla oppivelvollisilla.

Oppivelvollisuuteen sisältyvän maksuttomuuden perusteella oppimateriaalit ovat olleet toisella asteella maksuttomia syyslukukaudesta 2021 alkaen toisen asteen tutkintoa suorittaville alle 20-vuotiaille opiskelijoille. Koulumatkatukioikeutta laajennettiin osana oppivelvollisuuden laajentamista siten, että maksuttomaan koulutukseen oikeutetun opiskelijan koulumatkat korvataan koulumatkatuella ilman opiskelijan omavastuuta opiskelijan yhdensuuntaisen koulumatkan ollessa vähintään seitsemän kilometriä. Siten maksuttomaan koulutukseen oikeutettu ja säännöllisesti bussilla kulkeva opiskelija on voinut saada 1.8.2021 alkaen matkalipun ilman omaa maksuosuutta. Koulutuksen järjestäjälle tai omaa autoa käyttäville on matkakustannukset puolestaan korvattu laskennallisesti nk. koulumatkatukitaksan mukaan. Koulumatkatukilain soveltamisalaa rajattiin 1.8.2025 lukien siten, että sitä myönnetään nykyisin ainoastaan maksuttomaan koulutukseen oikeutetuille opiskelijoille.

Maksuttomuus ei kata kaikkia opiskelusta aiheutuvia kuluja. Esimerkiksi koulumatkatukea voivat saada vain ne, joiden yhdensuuntainen koulumatka on vähintään seitsemän kilometriä. Maksuttomasta koulutuksesta huolimatta nuorella on jokapäiväiseen elämään liittyviä välttämättömiä menoja, kuten vaate-, paikallisliikenne-, puhelin- ja harrastus- sekä virkistystoimintamenot. Opintotuen tarpeessa ovat erityisesti ne nuoret, jotka ovat hyvin pienituloisista perheistä. Lisäksi opintotuen lainapainotteisuus ja valtiontakauksen myöntäminen erityisesti alaikäisille vanhempiensa luona asuville opiskelijoille, on ristiriidassa koulutuksen maksuttomuustavoitteen näkökulmasta. Oppivelvollisilla tulisi olla mahdollisimman yhdenvertaiset edellytykset oppivelvollisuuden suorittamiseen riippumatta siitä, asuvatko he vanhempiensa luona vai itsenäisesti.

Nykyisin oppivelvollinen on oikeutettu matkakorvaukseen, jos hän saa majoituskorvausta. Majoituskorvausta maksetaan opiskelijalle, jolla ei ole mahdollisuutta asua oppilaitoksen maksuttomassa asuntolassa. Ministeriössä laaditussa selvityksessä esitetään majoitus- ja matkakorvausasioiden hoitoa siirrettäväksi koulutuksen järjestäjiltä Kelaan ja majoituskorvaukseen oikeuttava koulumatka laskettavaksi kodista lähimpään sellaisen oppilaitokseen, jossa järjestetään koulutusta oppivelvollisen valitsemaan tutkintoon. Hallinto-oikeuteen tehtyjen valitusten perusteella arvioidaan, että nykyiset säännökset eivät riittävällä tavalla ota huomioon oppivelvollisten opiskelijoiden perustuslaillisia oikeuksia. Oppivelvollisuuslakia onkin päädytty muuttamaan, koska majoitus- ja matkakorvauksiin liittyvä monialainen oppilaitos -käsitteen tulkinta ja soveltaminen ovat osoittautuneet haasteellisiksi (HE laiksi oppivelvollisuuslain muuttamisesta ja siihen liittyviksi laeiksi).

Osana oppivelvollisuuden laajentamisen toimeenpanon seurantaa julkaistussa selvityksessä on yhtenä ehdotuksena majoitus- ja matkakustannusten korvaus- ja rahoitustoiminnan kehittämiseksi ehdotettu matka- ja majoituskorvausten siirtämistä opintotuen yhteyteen. Jo oppivelvollisuuden laajentamista koskeneen hallituksen esityksen (HE 173/2020 vp) lausuntopalautteessa esitettiin majoitus- ja matkakorvausten myöntämistä Kansaneläkelaitoksen tehtäväksi. Hallituksen esitykseen on kirjattu (s. 146), että korvausten maksamisen siirtämistä Kelan hoidettavaksi olisi mahdollista selvittää pidemmällä aikavälillä.

Selvityksessä havaittiin, että matka- ja majoituskorvauksina korvattavat euromäärät ovat olleet pieniä. Toisaalta kaksiportainen menettely, jossa opiskelija hakee korvauksia koulutuksen järjestäjältä, joka hakee rahoituksen opetus- ja kulttuuriministeriöstä, on osoittautunut raskaaksi ja työllistäväksi, joten korvausprosessia voitaisiin hallinnollisesti yksinkertaistaa. Oppivelvollisuuslain nojalla opiskelijalle myönnetään majoitus- ja matkakorvauksia vain niiltä osin kuin oppivelvollinen ei saa tukea muun lain nojalla, joten nykymuodossaan majoituskorvaus täydentää Kansaneläkelaitoksen mahdollisesti opiskelijalle jo muutoin maksamaa asumislisää. Myös opiskelijoiden näkökulmasta olisi selkeää, jos Kansaneläkelaitos toimisi viranomaisena myös majoitus- ja matkakorvausasioissa, eikä korvauksia olisi tarpeen hakea erikseen koulutuksen järjestäjältä. Myös parhaillaan eduskunnan käsiteltävänä olevan oppivelvollisuuslain mukaisten matka- ja majoituskorvausten muuttamista koskevan hallituksen esityksen lausuntopalautteessa tuotiin esille, että korvausten myöntämisen siirtäminen Kansaneläkelaitoksen tehtäväksi olisi perusteltua.

Opintotukikuukausien määrä on mitoitettu korkea-asteella siten, että järjestelmä turvaa vähintäänkin yhden alemman ja ylemmän korkeakoulututkinnon suorittamisen. Käytännössä tutkintokohtainen tukiaika on niukka, jos opiskelijan opinnot hidastuvat merkittävästi. Harkinnanvarainen tukiajan pidennysmahdollisuus turvaa osaltaan opintojen jatkamista tai loppuunsaattamista. Vuonna 2023 harkinnanvarainen pidennys myönnettiin 2 651 korkeakouluopiskelijalle ja 820 hakemusta hylättiin.

Kaikkiin korkeakouluopintoihin tarkoitettuja tukikuukausia voi olla käytössä hyvin vähän tutkinnon suorittamisen jälkeen, mikä voi vaikeuttaa myöhemmin työuralla tapahtuvaa korkeakouluopiskelua. Opintotukikuukausi on käytännössä käytettävissä yleensä enintään 54 tukikuukautta, mikä riittää laskennallisesti yhden alemman ja yhden ylemmän korkeakoulututkinnon suorittamiseen. Tukikuukausien niukkuus voi aiheuttaa myös toimeentulotuen tarvetta. Toimeentulotukea on voitu toimeentulotuen etuusohjeen mukaan maksaa nykyisin opintojen loppuun saattamiseksi tilanteessa, jossa tukiaika on loppunut kesken tutkinnon suorittamisen. Rekisteritietojen mukaan ennen vuotta 1992 korkeakoulututkinnon suorittaneille myönnettävän tukiajan (27 kk) piirissä ei ole opiskelijoita. Oikeus saada opintotukea päätoimisiin korkeakouluopintoihin edellä mainitulla perusteella olisi vähintään 34 vuotta sitten korkeakoulututkinnon suorittaneilla. Hyvin todennäköisesti kyseessä voisivat olla siten yli 55-vuotiaat tai vanhemmat henkilöt. Nykyisestä opintotukioikeudesta voitaisiin luopua, koska opiskelu on mahdollista noin myöhäisen työuran aikana työn ohella sekä työttömyysturvalla. 55-vuotta täyttäneille on irtisanomistilanteissa tarjolla myös muutosturva. Jos erityisestä tukiajasta tai oikeuden rajoituksesta luovutaan kokonaan, opintotuen piiriin voisi hakeutua yhdenvertaisesti riippumatta siitä onko henkilöllä ennen tukikuukausimallin käyttöönottoa suoritettu korkeakoulututkinto.

Opintotuessa on käytössä tutkintojen laajuuteen perustuvat tutkintokohtaiset tukiaikasäännökset. Korkea-asteella on lisäksi käytössä kaikkiin korkeakouluopintoihin tarkoitettu enimmäisaika. Tutkintokohtainen tukiaika riittää korkeakoulututkinnon suorittamiseen, jos opiskelijan opinnot edistyvät normaalisti. Tukiaika ei kuitenkaan riitä, jos opinnot viivästyvät opintojen edistymiseen merkittävästi vaikuttaneesta sairaudesta tai muusta erityisen painavasta syystä. Tällöin opiskelija voi saada harkinnanvaraisen tukiajan pidennyksen. Harkinnanvarainen tukiajan pidennys on nyt rajattu enintään yhdeksään tukikuukauteen. Pidennys voisi olla nykyistä pidemmälle ajalle, jos opiskelijalla on tukikuukausia ja opiskelija osoittaa opiskelun edellyttävän päätoimista opiskelua pidempään kuin 9 kuukautta. Vaihtoehtoisesti yhdeksän kuukauden rajasta luovuttaisiin kokonaan. Pidennyksen saantiehtoja on myös mahdollista joustavoittaa nykyisestä.

Opintolainahyvityksen käyttöönotolla pyrittiin uudistamaan opintotukijärjestelmää tukemaan päätoimista opiskelua vähentämällä opintolainan käyttöön liittyvää kustannusta ja riskiä, ja kannustamaan nopeampaan valmistumiseen. Opintolainahyvitys otettiin käyttöön ensimmäiset korkeakouluopintonsa lukuvuonna 2014/15 aloittaneille ja se korvasi aiemman verotukseen perustuvan opintolainavähennysjärjestelmän.

2.2.5

Opintotuen kannustavuus

Yleistä

Opintojen edistymisen seuranta

Opintotukiaika

Opintolainahyvitys

Opintotuen kannustavuus voidaan ymmärtää laajasti opiskeluun kannustamisena opintotuelle asetettujen tavoitteiden kannalta. Tärkein tavoite on toimeentulon turvaaminen päätoimisen opiskelun aikana. Lisäksi tavoitteena on ollut tutkinnon suorittamiseen kannustaminen opintojen läpäisyn edistämiseksi.

Merkittävä osa toisen asteen opiskelijoista kuuluu vanhempien elatusvelvollisuuden ja maksuttoman oppivelvollisuuden piiriin. Opintotuki toimii lisäksi osalla erityisesti taloudellisena kannusteena oppivelvollisuuden suorittamiseen.

Merkittävä osa opintotuesta on opiskelujen päättymisen jälkeen takaisinmaksettavaa markkinaehtoista lainaa, mikä osaltaan kannustaa ripeään opiskeluun. Opintolainan merkitys osana opiskelijan toimeentuloa on kasvanut. Opintotuen riittävyyttä on parannettu viimeksi korottamalla opintolainan valtiontakauksen määriä 1.8.2024.

1.8.2025 muut kuin lasta huoltavat opiskelijat siirtyivät ruokakuntakohtaiselta yleiseltä asumistuelta takaisin, ennen lukuvuotta 2017–2018 käytössä olleen yksilöllisen opintotuen asumislisän piiriin, jonka myötä opiskelijan toimeentuloturva muodostaa aiempaa yhtenäisemmän kokonaisuuden. Samassa yhteydessä asumislisä uudistui siten, että sen määrässä huomioidaan alueelliset asumiskustannusten erot. Asumislisäkuukausia ei voi olla opiskelijalla enempää kuin opintorahakuukausikaan, mikä osaltaan kannustaa suorittamaan opinnot määräajassa.

Opintojen edistymisen seurannan tavoitteena on ollut varmistaa päätoiminen opiskelu ja opintojen eteneminen. Opintojen edistymisen seuranta toimii opiskeluun kannustavasti, koska tukea ei lakkauteta välittömästi opintojen viivästymisen vuoksi. Korkeakouluopintojen edistymisen seurannassa lähetettävien selvityspyyntöjen määrä oli 2024 yhteensä 14 630 (2016 yhteensä 11 752). Selvityspyynnön saaneista noin 8 800 (60 %) tuki jatkuu. Vajaalla 2 000 selvityspyynnön saaneista tuki myönnettiin määräajaksi. Toisella asteella selvityspyyntöjä lähetettiin noin 6 400, joista 4 000 tuen maksaminen jatkui.

Opintotuki myönnetään ensin alemman korkeakoulututkinnon suorittamiseen ja vasta alemman korkeakoulututkinnon suorittamisen jälkeen tukea voidaan myöntää ylemmän korkeakoulututkinnon suorittamiseen. Tämä kaksiportainen tuen myöntömalli takaa sen, että alempi korkeakoulututkinto tulee suoritetuksi ennen kuin tukea myönnetään ylemmän korkeakoulututkinnon suorittamiseen. Tukikuukausia on kuitenkin vähennetty valtiontaloudellisista syistä siten, että 300 opintopisteen alemman ja ylemmän korkeakoulututkinnon suorittamiseen käytettyjen mediaani tukikuukausien määrä oli 2023 46 tukikuukautta, mikä on kahdeksan tukikuukautta vähemmän kuin 2013. 210 opintopisteen laajuisen AMK-tutkinnon mediaani tukikuukausien määrä oli 2023 29 tukikuukautta, joka on kolme vähemmän kuin 2013. Nykyisin tukiajan loputtua opiskelija voi saada toimeentulotukea määräajan opintojen loppuun saattamiseksi. 1.2.2026 voimaan tulevan toimeentulotukilain muutoksen mukaan opiskelija, joka opiskelee ensimmäistä ammatillisia valmiuksia antavaa tutkintoaan, ei ole velvollinen ilmoittautumaan työttömänä työnhakijana työvoimaviranomaiseen ennen kuin on kulunut kolme kuukautta hänen opiskelunsa aikaista toimeentuloa turvaamaan tarkoitetun ensisijaisen etuuden päättymisestä. Kolmen kuukauden aikaa voidaan pidentää uudella kolmen kuukauden määräajalla, jos opiskelija esittää riittävän selvityksen opintojen etenemisestä määräaikana ja opinnot on mahdollista suorittaa loppuun vuoden kuluessa ensisijaisen etuuden päättymisestä. Määräaikaa voidaan pidentää yhteensä enintään vuoden ajaksi.

Nurminen, T. (2022). Selvitys opintolainahyvityksestä. Kansaneläkelaitos.

Opintolainahyvitys otettiin käyttöön opintolainan käytön edistämiseksi sekä tavoiteajassa tutkinnon suorittamiseen kannustamiseksi. Opintolainan valtiontakauksen määriä on korotettu, mutta hyvityksen ehdot ovat pysyneet muuttumattomina nk. koronajoustoja lukuun ottamatta. Selvitysten perusteella hyvityksellä on yhteyttä lainan käytön ja määräajassa ainakin ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneiden määrän kasvuun. Kelan vuoden 2022 selvityksessä opintolainahyvityksestäverrattiin opintolainan käyttöä ja määräajassa valmistumista lukuvuosina 2012/13 ja 2013/14 ensimmäiset korkeakouluopintonsa aloittaneilla lukuvuosina 2014/15 ja 2015/16 aloittaneisiin. Selvityksen perusteella opintolainan käyttöaste nousi yli 7,4 prosenttiyksikköä 55,1 prosentista 62,5 prosenttiin opintolainahyvityksen käyttöönoton jälkeen, ja keskimääräinen (enimmäis)lainamäärä yli 15 prosenttia 12 160 eurosta 14 023 euroon. Opintolainahyvityksen edellyttämässä, tutkinnon laajuuteen perustuvassa, määräajassa valmistuneiden osuus on noussut 7,2 prosenttiyksikköä 47,8 prosentista 55 prosenttiin. Yliopistoissa tutkintonsa suorittaneilla nousu on ollut yli 12 prosenttiyksikköä.

VATT:n opintovelallisia koskevan selvityksen mukaan korkea-asteella opintolainaa oli useammin ja keskimäärin enemmän niillä opiskelijoilla, jotka valmistuivat opintolainahyvitykseen oikeuttavassa määräajassa. Opintolainahyvitys alentaa lainasummia keskimäärin noin 20 prosentilla kaikissa tutkinnoissa. VATT:n selvityksen mukaan lainaa nostaneista valmistui määräajassa 70 % ja lainaa nostamattomista valmistui määräajassa 61 %. Selvityksen mukaan ammattikorkeakoulusta kasvatus- tai palvelualalta määräajassa valmistuneiden joukossa oli enemmän niitä, jotka eivät ole käyttäneet lainaa kuin niitä, jotka ovat käyttäneet lainaa. Ammattikorkeakoulun terveys- ja hyvinvointialalta tai kaupan-, hallinnon-, tai oikeustieteen alalta määräajassa valmistuneiden joukossa oli lainaa käyttävien osuus sama kuin niiden, jotka eivät olleet lainaa käyttäneet. Yliopistossa kaikilla aloilla ja ammattikorkeassa humanistisilla ja taidealoilla sekä tekniikan ja yhteiskunnallisella alalla määräajassa valmistuneiden joukossa oli enemmän lainaa käyttäneitä kuin niitä, jotka eivät ole käyttäneet lainaa.

Opetus- ja kulttuuriministeriössä laaditun tilastoanalyysin perusteella ammattikorkeakouluissa tutkintoja suoritetaan perinteisesti melko hyvin tavoiteajassa. Osuus on noussut noin kahdeksan prosenttiyksikköä vuodesta 2014 vuoteen 2024. Yliopistoissa tavoiteajassa valmistuneiden osuus oli vielä vuonna 2015 selvästi matalampi kuin ammattikorkeakouluissa, mutta kasvu on ollut suhteellisesti nopeampaa. Silti yliopistotutkinnoista valmistutaan edelleen harvemmin tavoiteajassa — erityisesti ylemmissä korkeakoulututkinnoissa, joissa tavoiteajassa valmistuneiden osuus oli vuonna 2024 vain 37 %. Tavoiteajassa valmistuminen vaihtelee merkittävästi koulutusaloittain. Parhaiten tavoiteajassa valmistutaan ammattikorkeakoulujen terveys- ja hyvinvointialoilta sekä yliopistojen lääketieteen ja kasvatustieteiden aloilta. Ammattikorkeakouluissa yli puolet tutkinnoista suoritetaan tavoiteajassa kaikilla aloilla. Yliopistojen alemmissa korkeakoulututkinnoissa suurimmalla osalla aloista yli puolet opiskelijoista valmistuu tavoiteajassa. Tästä ovat poikkeuksina luonnontieteet, ICT ja humanistiset alat. Sen sijaan ylemmissä korkeakoulututkinnoissa vain lääketieteessä ja kasvatustieteissä vähintään puolet valmistuu tavoiteajassa.

2.2.6

Opintotuen selkeys

Voimassa olevaa opintotukilakia on ollut tarpeen muuttaa useasti opintotuelle asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi sekä kulloinkin ajankohtaisten koulutusalakohtaisten uudistusten yhteydessä. Säännösten määrää on kasvanut aiheuttaen lakiin myös rakenteellisia muutoksia. Pykälät ovat osin tarpeettoman pitkiä tai ketjumaisia (a, b, s jne.). Säännöksiä ja niiden kirjoitustapaa on uudistusten yhteydessä ajantasaistettu, mutta ei kattavasti. Esimerkiksi periaate säätää yksilön oikeuksista lain tasolla ei toteudu opintotukilaissa kattavasti. Opintotuen monimutkaisuutta ovat lisänneet vuosien saatossa muutosten siirtymäsäännökset. Esimerkiksi tukiaikoja tai opintolainahyvityksen käyttöönottoon liittyvä sääntely on koskenut tiettynä vuonna opintonsa aloittavia. Lain uudelleen kirjoittamisessa tulisi huomioida vaatimukset lain rakenteen ja säännösten johdonmukaisuudesta sekä hyvää lakikieltä koskevat periaatteet (virheettömyys, täsmällisyys ja yksitulkintaisuus).

Opintotukipäätöksistä tehdään vuosittain hieman yli 4 000 valitusta, mikä on varsin vähäinen määrä opintotuen saajamäärään (n. 300 000) verrattuna. Valitukset liittyvät joidenkin säännösten tulkinnanvaraisuuteen. Opintotuen muutoksenhakulautakunnassa tehdyistä ratkaisuista on valitettu harvoin ja ratkaisut muuttuvat vakuutusoikeuden käsittelyssä harvoin, mikä osaltaan kertoo lainsäädännön toimivuudesta. Muutoksenhakulautakunnan tietojen mukaan vakuutusoikeus antoi vuonna 2024 yhteensä 78 ratkaisua opintotukiasioissa. Vakuutusoikeus muutti tai kumosi muutoksenhakulautakunnan päätöksiä yhteensä yhdeksässä tapauksessa (12 %). Myös opintotuen muutoksenhaussa havaitut epäkohdat tulee lakia uudistettaessa huomioida.

Ehdotetun opintoetuuslain pohjana on voimassa oleva opintotukilaki ja nykyinen opintotukijärjestelmä. Keskeiset muutokset ja niiden vaikutukset kuvataan tämän esityksen yleisperusteluissa sekä säännöskohtaisissa perusteluissa. Säännöskohtaisissa perusteluissa kuvataan ehdotettuja muutoksia suhteessa voimassa olevaan lakiin soveltamiskäytännön yhdenmukaisuuden varmistamiseksi. Osa voimassa olevan lain säännöksistä voidaan ottaa uuteen lakiin lähes sellaisenaan tai muutokset ovat luonteeltaan varsin teknisiä. Myös säädöstekniset ja kirjoitustapaan liittyvät muutokset kerrotaan esityksen säännöskohtaisissa perusteluissa.

Lain kirjoittaminen uudelleen olisi perusteltua tiettyjen poliittisluontoisten tavoitteiden saavuttamisen, järjestelmään liittyvien epäkohtien korjaamisen sekä lainsäädännön ajantasaistamistarpeiden vuoksi.

2.2.7

Opintotuen historia

Valtion opintotukijärjestelmä perustui aluksi opintolainan valtiontakaukseen ja pankkilainoihin. Opintoraha ja asumislisä sekä korkeakouluopiskelijoiden ateriatuki otettiin käyttöön 1970-luvuilla. Opintotuki uudistui opintorahapainotteiseksi 1990-luvulla, jolloin myös opintolainat muuttuivat markkinaehtoisiksi. Aikuisopintorahasta luovuttiin aikuiskoulutustuen myötä. 2000-luvulla otettiin käyttöön määräajassa korkeakoulututkinnon suorittaneille myönnettävä opintolainavähennys, joka korvattiin 2014 opintolainahyvityksellä.

Yleisellä asumistuella on tuettu aina lasta huoltavien opiskelijoiden asumista ja myös muiden opiskelijoiden asumista vuosina 2017–2025. Syksystä 2025 lähtien muut kuin lasta huoltavat ovat olleet opintotuen asumislisän piirissä. Asumislisän määrään vaikuttaa opiskelijan asuinkunta. Opintorahoihin on tehty tasokorotuksia epäsäännöllisesti ja indeksitarkistuksia 2014 ja 2020–2023. Huoltajakorotus otettiin käyttöön 2018.

Koulumatkatuki on ollut käytössä vuodesta 1998. Sitä maksettiin aluksi lukiokoulutuksen ja ammatillisen koulutuksen opiskelijoille. Sittemmin koulumatkatukioikeutta laajennettiin eräisiin ammatillisiin koulutuksiin ja aikuisten perusopetukseen. Syksystä 2024 alkaen koulumatkatukioikeus on rajattu maksuttoman koulutuksen opiskelijoille.

Opiskelijan omiin tulorajoihin on tehty eräitä tasokorotuksia ja indeksitarkistuksia vuodesta 2018 alkaen. Opintotuen vaiheita:

3

Tavoitteet

Uudistuksen tavoitteena on mahdollistaa ensisijaisesti täysipäiväinen opiskelu, turvata opiskeluaikainen toimeentulo, vahvistaa opintotuen kannustinelementtejä sekä tukea opintojen läpäisyä tavoiteajassa.

Uudistuksessa vahvistetaan myös kaikkein heikoimmassa asemassa olevien opiskelijoiden asemaa, vähennetään alaikäisten velkaantumista ja turvataan perheellisten opiskelijoiden asemaa. Lisäksi järjestelmästä korjataan epäkohtia. Opintotuen uudistuksen tulee olla kustannusneutraali.

4

Ehdotukset ja niiden vaikutukset

4.1

Keskeiset ehdotukset

Opintotuen taso ja kesto

Opintotuki toisella asteella

Opintotuki korkea-asteella

Opintolainan valtiontakaus

Muut lakiehdotukset

Opintotuen tulee mahdollistaa täysipäiväinen opiskelu ja turvata opiskelijan toimeentuloa. Esityksessä opintotuen taso ei merkittävästi muuttuisi. Opintorahat sidottaisiin edelleen kansaneläkeindeksiin. Lisäksi opintotuen määrään vaikuttavat vanhempien tulorajat sidottaisiin 1.1.2028 palkkakertoimen muutokseen.

Opintotuki kohdentuisi sitä eniten tarvitseville ja opiskelijan omat tulorajat olisivat 1.1.2027 samat kuin ne ovat olleet 1.1.2025 alkaen. Siten opiskelijan omien tulorajojen indeksisidonnaisuudesta luovuttaisiin 1.1.2027 kahden vuoden mittaiseksi määräajaksi.

Lasta huoltavien opiskelijoiden taloudellisia edellytyksiä opiskeluun vahvistettaisiin ottamalla käyttöön uusi lasten lukumäärän huomioiva huoltajakorotus. Opintorahan huoltajakorotuksen määrä olisi 1.10.2027 nykyisen huoltajakorotuksen (141,63 e/kk) lisäksi kutakin muuta lasta kohden 30 euroa kuukaudessa.

Harkinnanvaraisen tukiajan pidentämistä ehdotetaan joustavoitettavaksi opintojen loppuun saattamiseksi. Harkinnanvarainen tukiaikamalli on jo käytössä korkea-asteella ja se otettaisiin käyttöön myös toisella asteella. Lisäksi opintotukiaikaa rajattaisiin toisella asteella siten, että tukikuukausien enimmäismäärä on oppivelvollisuusopintojen jälkeen enintään 52 kuukautta. Enimmäistukikuukausimalli on jo käytössä korkea-asteella.

Heikoimmassa asemassa olevien aseman vahvistamiseksi ehdotetaan oppivelvollisten opintososiaaliset etujen parantamista siten, että oppivelvollisille myönnetään koulutuksen järjestäjän maksaman matkakorvauksen sijaan opiskelijan kodin ja opiskelupaikkakunnan asunnon välisiin viikonloppumatkoihin matkan pituuden mukaan määräytyvä kuukausittain maksettava koulumatkatuki. Asumiskustannuksiin oppivelvollinen saisi tarvittaessa asumislisää, joka vastaisi asumislisässä huomioonotettavia kuukausittaisia asumismenoja. Samalla nykyisestä koulutuksen järjestäjien hoitamasta hankalaksi koetusta oppivelvollisuuslain mukaisesta majoitus- ja matkakorvauksesta luovuttaisiin.

Oppivelvollisuuslain 19–21 §:n mukaiset matka- ja majoituskorvaukset korvattaisiin opintoetuuslakiin ja koulumatkatukilakiin lisättävällä vastaavalla sääntelyllä ja samalla etuudet siirtyisivät Kansaneläkelaitoksen myönnettäviksi. Ehdotettavassa sääntelyssä otettaisiin huomioon parhaillaan eduskunnan käsiteltävänä olevan oppivelvollisuuslain mukaisia matka- ja majoituskorvauksia koskevan hallituksen esityksen mukaiset tukioikeuden laajennukset.

Alaikäisten velkaantumista vähennettäisiin poistamalla oikeus opintolainan valtiontakaukseen alaikäisiltä opiskelijoilta, jotka asuvat vanhemman luona. Koulutus on toisella asteella maksutonta, joten opintolainaan ei ole tarvetta esimerkiksi oppimateriaalien hankkimiseksi. Opintorahaa voivat jatkossakin saada pienituloisten perheiden opiskelijat. Opintorahaa voi käyttää välttämättömiin menoihin, joita maksuttomuus ei kata. Opintotukeen vaikuttavat vanhempien tulorajat sidotaan palkkakertoimeen, jotta tarveharkinta ei kiristyisi ja opintotuki turvaisi pienituloisista perheistä tulevien opiskelijoiden taloudellisia edellytyksiä opiskeluun.

Opintojen läpäisyä tavoiteajassa tuetaan uudistuvalla opintolainahyvityksellä. Korkeakoulussa määräajassa tutkinnon suorittaneille ja opintolainaa käyttäneille kohdennettua opintolainahyvitystä uudistetaan tavoiteajassa valmistumiseen kannustavaksi kaksiportaiseksi opintolainahyvitykseksi. Esityksessä ehdotetaan, että opintolainahyvitys olisi opintolainahyvityksessä huomioonotettavan 8 000 euron ylittävän lainan osalta 45 % tavoiteajassa tutkinnon suorittaneelle opintolainansaajalle ja 30 % 8 000 euron ylittävän opintolainahyvityksessä huomioonotettavan lainaan osalta määräajassa tutkinnon suorittaneelle lainansaajalle. Ehdotettu 8 000 euron rajan on tarkoitus kohdentaa hyvitys opintolainoihin, jotka eivät ole aivan pieniä. 8 000 euron laina vastaisi lainamäärää, jonka opiskelija voi nostaa yhdelle lukuvuodelle. Hyvityksen enimmäismäärä olisi enintään 7 000 euroa, jonka tarkoitus on ehkäistä velkataakan ja hyvitysmenojen kasvua. Tutkinnon suoritusajan laskennassa otettaisiin huomioon lakisääteiset syyt poissaoloon (asevelvollisuus, siviilipalvelus, lapsen hoito, adoptio, sairastuminen) ensimmäisenä lukuvuonna. Tämä muutos koskisi uusien opintojensa aloittavien lisäksi myös voimassa olevan opintolainahyvitykseen oikeutettuja opintolainansaajia. Lisäksi suoritusaikavaatimuksessa huomioitaisiin jatkossakin opintolainan saajan olosuhteet, jotka ovat voineet vaikuttaa tutkinnonsuoritusaikana pidentävästi.

Lainan käyttökelpoisuutta ja turvallisuutta vahvistettaisiin opintolainan valtiontakauksen ehtoja koskevalla sääntelyllä. Luotonantajan ja Kansaneläkelaitoksen velvollisuudet määriteltäisiin laissa nykyistä selkeämmin. Opintovelan takaisinmaksun edellytysten parantamiseksi opintolainan korkojen pääomittamista opintojen päätyttyä pidennetään yhdestä lukukaudesta kahteen lukukauteen. Lisäksi pienituloisille opintovelalliselle voitaisiin myöntää korkoavustusta enintään viideltä vuosipuoliskolta korkokautta edeltävän matalan tulotason perusteella. Korkoavustusta voitaisiin maksaa koko korkokaudelta ja se maksettaisiin ensisijaisesti luottolaitokselle, mikä ehkäisisi nykyistä tehokkaammin koko opintovelan joutumista valtion takauksen perusteella maksettavaksi. Nykyisin ei ole käytössä korkokausittaista korkoavustusta, vaan korkoavustusta voi saada korkojen maksua edeltävien pienten tulojen perusteella ja enintään viideltä vuosipuoliskolta. Lisäksi parannettaisiin ja selkeytettäisiin opintolainansaajan suojaa luottolaitoksen eräännyttäessä opintolainan maksuviivästysten vuoksi. Opintovelallisen tulisi kohdatessaan maksuvaikeuksia ensisijaisesti sopia luottolaitoksen kanssa lainan takaisinmaksuohjelman muutoksista.

Voimassa oleva opintotukilaki kumottaisiin. Ehdotettu opintoetuuslaki olisi nykyistä opintotukilakia selkeämpi toimeenpanon ja etuuden saajan näkökulmasta. Ehdotetuissa säädöksissä on määritelty selkeästi eri osapuolten oikeudet ja velvollisuudet.

Opintotukeen oikeuttavien opintojen, opintotukiajan sekä lukuvuoden tukikuukausien määrän ehdoissa otettaisiin huomioon koulutusastekohtaisia erityispiirteitä.

Keskeiset muutokset ja vaikutukset

4.2

Pääasialliset vaikutukset

4.2.1

Taloudelliset vaikutukset

4.2.1.1

Vaikutukset opiskelijan taloudelliseen asemaan

Opintotuen taso

Opiskelijan omat tulorajat

Tukiaika

Oppivelvolliset

Opintolainahyvitys

Opintolainan korkojen pääomittaminen

Korkoavustus

Opintolainan eräännyttäminen

Takausvastuuvelan maksuvapautukset

Opintorahan perusmäärät eivät muuttuisi ja euromäärät sidottaisiin jatkossakin kansaneläkeindeksiin. Indeksisidonnaisuus turvaisi opintotuen ostovoimaa. Esimerkiksi kahden prosentin indeksitarkistus tarkoittaisi opintorahan enimmäismäärään (279,38 e/kk) vajaan kuuden euron kuukausittaista korotusta ja vuositasolla noin 50 euron korotusta.

Oppimateriaalilisästä (52,24 e/kk) luovuttaisiin, jolloin toisen asteen opiskelijoiden opintorahan määrät yhtenäistyisivät. Oppimateriaalilisään on ollut oikeus alle 20-vuotiailla pienituloisten perheiden opiskelijoilla, jotka opiskelevat muussa kuin maksuttomassa koulutuksessa. Oppimateriaalilisää sai lukuvuonna 2024/2025 alle 200 opiskelijaa. He ovat opiskelleet esimerkiksi opintotukeen oikeuttavassa, mutta maksuttomuuden ulkopuolella olevassa muussa kuin julkisen valvonnanalaisessa koulutuksessa, joka vastaa ammatillisesta koulutuksesta annetun lain mukaista koulutusta. Muutos kannustaisi oppivelvollisia hakeutumaan ensisijaisesti julkisen valvonnan alaiseen koulutukseen.

Alle 20-vuotias vanhemman luona asuva olisi edelleen oikeutettu opintorahaan, jonka määrään vaikuttaisivat opiskelijan omien tulojen lisäksi myös vanhemman tulot joko vähentävästi tai korottavasti. Vanhemman luona asuvista alle 20-vuotiaista opintorahan saajia olisi vuosittain noin 44 000 ja 20 vuotta täyttäneitä noin 7 000. Itsenäisesti asuvia alaikäisiä olisi noin 19 000.

Opintorahan enimmäismäärä olisi vanhemman luona asuvalla alle 20-vuotiaalla enintään 109,02 euroa kuukaudessa. Käytännössä vanhemman pienten tulojen perusteella vähintään 43,15 euroa kuukaudessa saisivat ne opiskelijat, joiden vanhempien yhteenlasketut tulot ovat alle 44 070 euroa. 109,02 euroa kuukaudessa (43,15 + 65,87 e/kk) saisivat ne opiskelijat, joiden vanhempien yhteenlasketut tulot ovat alle 23 980 euroa. Vanhempien tulot vaikuttivat vuonna 2025 noin 74 000 opiskelijan opintotukeen korottavasti tai vähentävästi. Opintorahaa ei maksettaisi jatkossakaan opiskelijalle, jonka elatusta vasten maksetaan lapsilisää. Lapsilisää maksetaan siihen saakka, kun lapsi täyttää 17 vuotta.

Muiden kuin korkeakouluopiskelijoiden taloudelliset edellytykset päätoimiseen opiskeluun muuttuisivat siten, että opintotukeen vaikuttavia vanhempien tulorajoja tarkistettaisiin jatkossa palkkakertoimen muutoksen perusteella alkaen vuodesta 2028 tarveharkinnan kiristymisen estämiseksi. Käytännössä muutos vaikuttaisi 1.1.2028 myönnettäviin opintorahoihin. Keskimääräinen korotus olisi arviolta 1,7 prosenttia. Opintorahaan vanhemman tulot vaikuttavat noin 69 600 opiskelijalla. Työntekijän eläkelain (395/2006) mukainen palkkakerroin määräytyy palkansaajien ansiotasossa ja kuluttajahinnoissa tapahtuneiden muutosten perusteella. Kertoimessa hintatason muutoksen osuus on 20 prosenttia ja palkansaajien ansiotason muutoksen 80 prosenttia. Palkkakerrointa käytetään yleisesti tarkistettaessa etuuksien tulorajoja, esimerkiksi sairausvakuutuslain mukaisten sairaus-, äitiys-, isyys ja vanhempainrahojen, erityishoitorahan sekä kuntoutusrahan tulorajoissa.

Opintotuki olisi sekä vanhemman luona asuvilla että itsenäisesti asuvilla lainapainotteinen. Opintorahan ja opintolainan valtiontakauksen enimmäismäärät sekä lainan osuus tuen enimmäismäärästä olisivat samat kuin nykyisin lukuun ottamatta alle 18-vuotiaita vanhemman luona asuvia opiskelijoita. Heille ei myönnettäisi opintolainan valtiontakausta. Opintolainan valtiontakaus olisi täysi-ikäisillä itsenäisesti asuvilla 850 euroa kuukaudessa. Muilla kuin korkeakoulussa opiskelevilla ja itsenäisesti asuvilla alle 18-vuotiailla opiskelijoilla valtiontakauksen määrä olisi 400 euroa kuukaudessa. Ulkomailla opiskelevilla opintolainan valtiontakauksen määrä olisi 1 000 euroa kuukautta kohti. (Taulukko 7: Opintotuki 1.8.2027 vanhemman luona asuvilla opiskelijoilla ja Taulukko 8: Opintotuki 1.8.2027 itsenäisesti asuvilla opiskelijoilla)

Opintolainan valtiontakauksen saisi, jos olisi oikeutettu opintorahaan. Lisäksi oikeus opintolainan valtiontakaukseen olisi myös opiskelijalla, joka asuu vanhempansa luona ja on täyttänyt 18 vuotta, mutta joka ei vanhempiensa tulojen perusteella ole oikeutettu opintorahaan. Myös muualla kuin vanhempansa luona asuvalla opiskelijalla, jonka elatusta varten maksetaan lapsilisää ja jonka vanhempien veronalaisten ansio- ja pääomatulojen yhteismäärä on alle 64 400 euroa vuodessa, olisi oikeus opintolainan valtiontakaukseen. Näitä opiskelijoita on arviolta 2 000. Lisäksi oikeus opintolainan valtiontakaukseen olisi opiskelijalla, jolle ei oppilaitoksen maksaman päivärahan tai vastaavan etuuden vuoksi myönnetä opintorahaa. Näitä opiskelijoita on opintotuen piirissä joitakin satoja ja he opiskelevat Raja- ja merivartiokoulussa tai Maanpuolustuskorkeakoulussa. Opintolainan valtiontakausta ei myönnettäisi alaikäiselle opiskelijalle, joka asuu vanhempansa luona. Lainatakauksen muutos koskisi noin 10 000 opintorahan piirissä olevia 17-vuotiaita vanhempansa luona asuvia opiskelijoita sekä 16-vuotiaita opiskelijoita, joille myönnetään opintorahaa sen sijaan että vanhemmille maksettaisiin lapsilisää. Opintolainan valtiontakauksen on saanut Kelan tilastojen mukaan noin 4 000 alle 18-vuotiasta opintotuen saajaa. Tilaston mukaan joka neljäs alle 18-vuotias opintotuen saaja (1 000) on nostanut lainaa ja näistä vanhemman luona asuvien osuus on enintään arviolta kolmasosa. Alle 18-vuotiailla lainatakauksen määrä on 400 euroa kuukaudessa.

Opiskelijoiden kasvavaan velkaantumiseen ja lainan takaisinmaksuun liittyvien ongelmien vuoksi lainapainotteisuutta vähennetään poistamalla lainatakausoikeus niiltä alaikäisiltä opiskelijoilta, jotka asuvat vanhemman luona. Tämä ei merkittävästi vaikuttaisi näiden opiskelijoiden opintojen suorittamisen taloudellisiin edellytyksiin, sillä oppivelvollisuuslain mukainen maksuton koulutus kattaa käytännössä kaikki peruskoulunsa päättäneet toisen asteen opintonsa aloittaneet alle 18-vuotiaat nuoret.

Taulukko 7: Opintotuki 1.8.2027 vanhemman luona asuvilla opiskelijoilla

a = opintorahaa voidaan korottaa vanhempien tulojen perusteella, ab = opintorahaa voidaan korottaa tai alentaa vanhempien tulojen perusteella

Taulukko 8: Opintotuki 1.8.2027 itsenäisesti asuvilla opiskelijoilla

a = opintorahaa voidaan korottaa vanhempien tulojen perusteella

Opiskelijan omat tulorajat olisivat vuonna 2027 nykytasolla eli 1 118 euroa tuellista kuukautta kohti ja 3 355 euroa tuetonta kuukautta kohden. Tällöin esimerkiksi 12 tukikuukaudella vuosituloraja on noin 13 416 euroa ja yhdeksällä tukikuukaudella se on noin 20 127 euroa eli noin 1 677 euroa keskimäärin kuukaudessa (20 127/12 kk). Seuraava tulorajojen indeksitarkistus tehtäisiin 1.1.2029.

Jos tulorajoihin ei tehdä indeksitarkistusta 2027, niin se vaikuttaisi arviolta noin 13 300 opiskelijan opintotukeen. Näistä noin 3 900 opiskelijalla tuki pienenisi vuonna 2027 keskimäärin noin yhdellä kuukaudella (n. 530 euroa). Lisäksi noin 9 400 opintotuen saajaa joko palauttaisi tai heiltä perittäisiin takaisin tukea keskimäärin yksi tukikuukausi vuoteen 2031 mennessä.

Selvitysten mukaan nykyiset tulorajat eivät estä työssäkäyntiä ja mahdollistavat myös toimeentulon parantamisen heikentämättä päätoimisen opiskelun edellytyksiä. Opiskelijan omat tulorajat nousisivat voimassa olevan indeksisidonnaisuuden perusteella joka toinen vuosi noin 3–4 prosentilla. Tulorajojen jäädytyksen ei oleteta kuitenkaan vähentävän nykyisten tulorajojen ylärajoilla olevien opiskelijoiden työssäkäyntiä, koska se vähentäisi näiden opiskelijoiden käyttövaroja.

Lasta huoltavat opiskelijat

Opintorahan, huoltajakorotuksen ja opintolainan valtiontakauksen enimmäismäärä olisi kahden huoltajan ja yhden lapsen muodostamassa taloudessa 2 542 euroa. Jos kahden huoltajan taloudessa olisi kaksi huollettavaa lasta, opintotuen määrä oli enintään 2 602 euroa, jossa olisi korotusta 60 euroa verrattuna nykytilanteeseen. Jos huollettavia lapsia olisi kolme, olisi opintotuen enimmäismäärä 2 662 euroa, jossa olisi korotusta 120 euroa verrattuna nykytilanteeseen. Yhden huoltajan ja yhden lapsen taloudessa opintotuen enimmäismäärä olisi 1 271 euroa kuukaudessa. Jos lapsia olisi kaksi, olisi opintotuen määrä 30 euroa enemmän ja jos lapsia olisi kolme olisi opintotuen määrä 60 euroa enemmän. Lisäksi lasta huoltavat opiskelijat voisivat saada yleistä asumistukea, josta on esimerkinomainen määrä taulukossa 9 a. (Taulukko 9 a: Lasta huoltavien opiskelijoiden opintotuki ja asumistuki)

Taulukko 9 a: Lasta huoltavien opiskelijoiden opintotuki ja asumistuki (huoltajakorotus 1.10.2027)

*marraskuu 2025/Kelasto

Opintotuen piirissä olevista lasta huoltavista opiskelijoista Kelan tilastojen mukaan 14 792 (42 %) on yksi lapsi, 13 360 (38 %) kaksi lasta ja 6 876 (19 %) kolme lasta ja enemmän. Taulukossa 9 b on kuvattu huoltajakorotuksen nykyisen saajamäärän ja lasten lukumäärän pohjalta huoltajakorotuksen määriä. Kun huollettavia lapsia on yksi, olisi huoltajakorotuksen määrä sama kuin nykyisin eli 141,63 euroa kuukaudessa. Huoltajakorotuksen määrä olisi jokaista muuta kuin yhtä lasta kohden lisäksi 30 euroa kuukaudessa. Huoltajakorotuksen määrällä ei olisi enimmäismäärää. (Taulukko 9 b: Lasten lukumäärä, huoltajakorotuksen saajat ja huoltajakorotuksen määrä)

Taulukko 9 b: Lasten lukumäärä, huoltajakorotuksen saajat ja huoltajakorotuksen määrä

Lasta huoltavien opiskelijoiden opintorahan tasoon vaikuttaisi jatkossa lasten lukumäärä, mikä vähentäisi perheellisten opiskelijoiden opintotuen lainapainotteisuutta. Opintotukea saavia alle 18-vuotiaan lapsen huoltajia olisi arviolta 37 000. Jos lapsia on enemmän kuin yksi, huoltajakorotuksen määrä olisi 141,63 euron lisäksi 30 euroa kuukaudessa kutakin muuta lasta kohden. Siten huoltajakorotuksen määrä olisi kahta alaikäistä lasta huoltavalla 171,63 euroa kuukaudessa ja kolmea lasta huoltavalla 201,63 euroa kuukaudessa. Opintorahan määrä olisi tällöin yhtä lasta huoltavalla opiskelijalla 421,01 (279,38 + 141,63) euroa kuukaudessa ja kahta lasta huoltavalla 451,01 (279,38 + 171,63) euroa kuukaudessa ja kolmea lasta huoltavalla opiskelijalla 481,01 (279,38 + 201,63) euroa kuukaudessa. Huoltajakorotusten määrä tuplaantuisi, jos molemmat lapsen huoltajat olisivat opintotuen saajia. Opintotukea saavia alle 18-vuotiaan yhden lapsen huoltajia olisi noin 15 200 ja kahden lapsen huoltajia olisi arviolta 14 000. Kolmen tai useamman lapsen huoltajia olisi arviolta 7 400. Huoltajakorotuksen saavista opiskelijoista noin 2/3 olisi korkeakouluopiskelijoita ja 1/3 muita opiskelijoita. Huoltajakorotuksen määrällä ei olisi euromääräistä enimmäismäärää, koska se määräytyisi lasten lukumäärän perusteella. (Taulukko 9 b)

Korkea-asteella opintotuen enimmäisaika olisi edelleen enintään 54 tai 57 tukikuukautta. Ero korkea-asteen enimmäistukiajan pituudessa johtuu tutkintojen erilaisesta mitoituksesta. Muissa kuin korkeakouluopinnoissa enimmäisaika olisi oppivelvollisuusopintojen jälkeen suoritettavissa opinnoissa enintään 52 tukikuukautta. Nykyisin opintotukea voi saada muihin kuin korkeakouluopintoihin rajoituksetta.

Opintotukiajan harkinnanvaraisen pidentämisen perusteet olisivat jatkossa samat toisen asteen ja korkea-asteen opinnoissa. Korkea-asteella harkinnanvaraisen pidennyksen saisi jatkossa noin 1 800 opiskelijaa määrän kasvaessa nykytasosta noin 500 opiskelijalla. Muussa kuin korkeakoulussa pidennyksen saisi arviolta enintään 2 000 opiskelijaa, joka vastaisi nykyisin opintotukea säännönmukaista opintotukiaikaa pidemmälle ajalle saavien opiskelijoiden määrää. Enimmäisajan pidentämisen edellytyksenä on, että opiskelija osoittaa opintojensa viivästymisen aiheutuneen sairaudesta tai muusta erityisen painavasta syystä. Opiskelija voi saada enimmäisajan pidennyksen hyväksyttävien syiden perusteella kuitenkin opintoihin tarkoitetun enimmäistukiajan puitteissa.

Harkinnanvaraisen pidennyksen piirissä olisi uusina saajina esimerkiksi urheilijoita, ulkomailla opiskelleita tai opintoalan vaihtajia. Näitä syitä ei ole aiemmin huomioitu tukiajan pidennystä harkittaessa.

Oppivelvollisuuslain 19–21 §:n mukaiset matka- ja majoituskorvaukset korvattaisiin opintoetuuslakiin ja koulumatkatukilakiin lisättävällä vastaavalla sääntelyllä. Oppivelvollisuutta suorittavat opiskelijat, jotka ovat joutuneet hakeutumaan suorittamaan oppivelvollisuusopintoja lähimpään soveltuvaan oppilaitokseen yli 100 kilometrin päähän kotoaan tai joiden päivittäinen koulumatka nopeinta matkustustapaa käyttäen kestää yli kolme tuntia, saisivat matkan pituuteen perustuvaa kuukausikohtaista opiskelijan kodin ja opiskeluaikaisen asunnon välisten viikonloppumatkojen koulumatkatukea. Matkakustannukset korvattaisiin laskennallisesti eräiden koulumatkakustannusten laskentaperusteista (456/2019) annetun opetus- ja kulttuuriministeriön asetuksen perusteella ja korvauksen määrä olisi enintään 300 euroa kuukaudessa. Ehdotettu 300 euron raja mahdollistaisi viikonloppumatkoista aiheutuvien kohtuullisten kustannusten korvaamisen, vaikka kodin ja opiskelupaikkakunnan välinen matka olisi huomattavan pitkä.

Oppivelvollisuuslain mukaan matkakorvaus maksetaan halvimman käytettävissä olevan matkustustavan mukaan ja mikäli matkoihin ei ole mahdollisuutta käyttää joukkoliikennettä, sovelletaan matkakustannusten määrittämisessä, mitä koulumatkatukilaissa säädetään oman matkustustavan matkakustannuksista. Jatkossa kaikkien oppivelvollisten matkakustannukset korvattaisiin laskennallisesti edellä mainitun opetus- ja kulttuuriministeriön asetuksen perusteella. Kyseistä asetusta käytetään jo nykyisin matkakorvauksen määrittämisen perusteena tilanteessa, jossa joukkoliikenteen käyttäminen ei ole mahdollista.

Nykyisin matkakorvaukset on maksettu tosiasiassa kuljettujen matkojen lukumäärän perusteella. Jatkossa siirryttäisiin kaavamaiseen kuukausittaiseen korvaukseen, jolloin korvausta maksettaisiin neljän kuukausittaisen edestakaisen matkan laskennallisten kustannusten perusteella siitä riippumatta, moneltako matkalta oppivelvolliselle tosiasiassa on muodostunut matkakustannuksia. Riippuen viikonloppujen sijoittumisesta kalenterikuukauden aikana voi yksittäistapauksessa olla käytännössä viisi edestakaista matkaa, mutta toisaalta laskennallinen korvaus maksettaisiin neljältä edestakaiselta matkalta myös sellaisten kuukausien osalta, joiden aikana on esimerkiksi syys-, joulu- tai talvilomaviikkoja taikka muita mahdollisia poissaoloja. Muutos helpottaisi oppivelvollisen opiskelijan taloudellista asemaa myös siten, että koulumatkatuki maksetaan opiskelijalle kuukausittain, eikä opiskelijan tarvitsisi enää ensin itse maksaa matkakustannuksia ja hakea menoihin korvausta jälkikäteen, kuten nykyisin. Oppisopimusjakson aikana oppivelvollisilla ei olisi oikeutta koulumatkatukeen tai opintotukeen kuten ei muillakaan oppisopimusta suorittavilla ole.

Ehdotettu 300 euron raja mahdollistaisi viikonloppumatkoista aiheutuvien kohtuullisten kustannusten korvaamisen, vaikka kodin ja opiskelupaikkakunnan matka olisi huomattavan pitkä. Jos opiskelija kulkisi neljänä viikonloppuna kuukaudessa saisi hän enintään 300 euroa eli keskimäärin 75 euroa viikonloppua kohti. 300 euron summa vastaisi reilun 350 kilometrin mittaisen yhdensuuntaisen matkan korvausta opiskelijan kulkiessa neljänä viikonloppuna kuukaudessa. Kaavamainen kilometreihin perustuva taksanmukainen korvaus lisättynä tuen enimmäismäärän rajalla olisi soveltuva kustannusten korvaustapa, koska linja-autoliikenteessä ja VR:n lipuissa on dynaaminen hinnoittelu. Lisäksi viikonloppumatkan kulkemiseksi ei välttämättä ole tarjolla joukkoliikennettä, jolloin opiskelija järjestää viikonloppumatkan kulkemisen muulla tavalla, esimerkiksi kimppakyydillä. Opiskelija voi myös käydä kotonaan harvemmin kuin jokaisena viikonloppuna.

Jos opiskelijan kodin ja oppilaitoksen välinen yhdensuuntainen matka olisi 110 kilometriä, koulumatkatuen määrä yhdensuuntaisella matkalla olisi 13,57 euroa (12,62 e + 0,95 e). Tällöin kahdeksan matkan mukainen korvaus olisi 108,56 euroa kuukaudessa (meno-paluumatka 2 x 13,57 e = 27,14 e, kuukausi 4 x 27,14 e = 108,56 e). Jos yhdensuuntainen matka olisi 150 kilometriä, koulumatkatuen määrä yhdensuuntaisella matkalla olisi 17,37 euroa (12,62 e + 0,95 e x 5). Tällöin kahdeksan matkan mukainen korvaus kuukaudessa olisi 138,96 euroa (17,37 e x 8 = 138,96 e).

Uudistuksen piiriin tulisivat 1.8.2027 ja sen jälkeen opintonsa aloittavat oppivelvolliset. Saajamäärä olisi arviolta 540 opiskelijaa kolmen vuoden kuluttua uudistuksen voimaantulosta. Syyslukukautena 2027 saajamäärä olisi arviolta 180, lukuvuonna 2028–2029 arviolta 360, lukuvuonna 2029–2030 arviolta 540. Saajamääräarvio perustuu siten arvioon, että lukuvuosittain aloittaisi etuuden piirin tulevia oppivelvollisia 180 ja he olisivat koulumatkatuen piirissä keskimäärin kolme lukuvuotta (30 kk). Arvio lukumäärästä perustuu nykyisiin majoitus- ja matkakorvauksen piirissä olevien määrään.

Pääsääntöisesti oppivelvollisille tarjotaan maksuton asuntolapaikka, sillä ammatillisesta koulutuksesta annetun lain 105 §:n mukaan asuntolapaikat on myönnettävä ensisijaisesti oppivelvollisuuslaissa tarkoitetuille oppivelvollisille, joten oppivelvollisuuslain mukainen majoituskorvaus on tullut käytännössä maksettavaksi vain harvoissa tilanteissa. Majoituskorvauksena korvataan oppivelvolliselle opintojen aikaisesta asumisesta aiheutuvat kohtuulliset kuukausittaiset asumiskustannukset, enintään kuitenkin yleisestä asumistuesta annetun lain (938/2014) 10 §:ssä säädetyt enimmäisasumismenot. I kuntaryhmässä enimmäisasumismeno on 492 euroa kuukaudessa, II kuntaryhmässä 390 euroa kuukaudessa ja III kuntaryhmässä 344 euroa kuukaudessa. Majoituskorvauksena maksetaan se osuus kohtuullisista asumiskustannuksista, jota ei korvata muun lain nojalla.

Jos asuntopaikkaa ei ole tarjolla tai oppivelvollinen ei voi hyväksyttävästä syystä ottaa asuntolapaikkaa vastaan, oppivelvollisella oikeus opintoetuuslain mukaiseen oppivelvollisen erityiseen asumislisään. Asumislisän määrä voisi olla enintään asumislisässä huomioonotettavien asumismenojen määrä. Oppivelvollisen asumislisä olisi siten opiskelijan asuinkunnasta riippuen enintään 370, 310 tai 270 euroa kuukaudessa. Asumislisän määrä olisi siten jonkin verran alempi kuin yleisen asumistuen enimmäisasumismenot. Oppivelvollisen erityisen asumislisän euromäärä olisi korkeampi kuin perusmuotoinen asumislisä, jota maksetaan enintään 80 prosenttia huomioon otettavien asumismenojen määrästä.

Asumislisän saajien määrän tässä kohderyhmässä arvioidaan olevan jatkossakin vähäinen, koska oppivelvollisille tarjotaan yleensä maksuton asuntolapaikka. Majoitusetua on maksettu viime vuosina ministeriöön tulleiden laskujen perusteella 20 opiskelijalle, mutta asumislisää saavien määrä tulee jatkossa todennäköisesti jonkin verran kasvamaan, kun tukioikeus ammatillisen koulutuksen osalta laajenee koskemaan opiskelijan valitsemaa tutkintoa. Oppivelvollisen kodin ja opiskelupaikkakunnan välisten viikonloppumatkojen kuukausittainen tuki sekä asumislisä voivat osaltaan vähentää oppivelvollisilla opintolainan tarvetta. Muutokset koskisivat oppivelvollisia, jotka aloittavat oppivelvollisuusopintonsa 1.8.2027 tai sen jälkeen. Ennen 1.8.2027 oppivelvollisuusopinnot aloittaneisiin oppivelvollisten majoitus- ja matkakorvauksiin sovelletaan lain voimaantullessa voimassa olleita oppivelvollisuuslain säännöksiä. Siten kenenkään nykyiset majoitus- ja matkakorvaukset eivät muuttuisi kesken opintojen.

Korkea-asteella tutkinnon suorittaville myönnettävän opintolainahyvityksen ehdot uudistuisivat lain voimaan tultua tai sen jälkeen ensimmäisen korkeakoulututkinnon aloittavilla opintolainansaajilla.

Tutkintojen tavoitteellinen suorittamisaika perustuisi lähtökohtaisesti säädettyihin (yliopistolain, ammattikorkeakoululain, poliisiammattikorkeakoulusta annetun lain sekä maanpuolustuskorkeakoulusta annetun lain) mukaisiin tavoitteellisiin korkeakoulututkintojen suorittamisaikoihin. Tutkinnon suorittamisen määräaika olisi tavoitteellinen suorittamisaika lisättynä yhdellä lukukaudella, jos opintolainansaaja olisi suorittanut alemman korkeakoulututkinnon tai tutkinnon ammattikorkeakoulussa. Tutkinnon suorittamisen määräaika olisi tavoitteellinen suorittamisaika lisättynä yhdellä lukuvuodella, jos opintolainansaaja olisi suorittanut alemman ja ylemmän korkeakoulututkinnon yliopistossa tai sellaisen ylemmän korkeakoulututkinnon, johon ei kuulu alempaa korkeakoulututkintoa (esim. lääketiede).

Opintolainahyvityksen määrä olisi nykyisellä opintolainan käyttöasteella tavoitteellisessa ajassa ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneilla opintolainansaajilla keskimäärin 4 300 euroa ja yliopistossa tutkinnon suorittaneilla opintolainansaajalla 5 600 euroa. Määräajassa ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneilla opintolainansaajilla opintolainahyvitys olisi keskimäärin 4 100 euroa ja yliopistossa tutkinnon suorittaneilla opintolainansaajilla 5 300 euroa. Opintolainahyvityksen saajista 14 300 olisi ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneita ja 8 900 yliopistossa korkeakoulututkinnon suorittaneita. (Taulukko 10: Keskimääräinen opintolainahyvitys)

Hyvityksen saajamääriä ei pystytä ennustamaan tarkasti, koska määrään vaikuttaa olennaisesti muun muassa lainan käytön halukkuus. Lainan käyttöä voi lisätä tai vähentää mm. korkotaso ja työllisyystilanne, joiden muutosta ei voida ennakoida tarkasti.

Taulukko 10: Keskimääräinen opintolainahyvitys

Opintolainahyvitys voi olla suurempi tutkinnon tavoiteajassa suorittaneilla opintolainansaajilla kuin määräajassa tutkinnon suorittaneilla lainansaajilla. Opintolainan saaja voi olla oikeutettu täysimääräiseen hyvitykseen, vaikka hänen suoritusaikavaatimuksensa ylittyisi. Suoritusaikavaatimus voi lakisääteisin syin ylittyä enintään kahdella lukuvuodella. Tällöin tavoiteajan mukaisen hyvityksen voisi saada tutkinnon suorittamisajan ollessa esimerkiksi 300 opintopisteen laajuisen kaksiportaisen yliopistotutkinnon kohdalla enintään seitsemän lukuvuotta. Määräajassa tutkinnon suorittamisen perusteella määräytyvän hyvityksen voisi puolestaan saada, jos vastaava tutkinto tulisi suoritetuksi kahdeksan lukuvuoden sisällä. Suoritusaikavaatimuksen joustot turvaisivat lainansaajan mahdollisuuksia saada tavoiteajan mukaiseen suoritusaikaan tai määräaikaan perustuva opintolainahyvitys opintojen viivästymisestä huolimatta.

Opintolainansaajalla olisi oikeus opintolainahyvitykseen, vaikka tutkinnon suorittamiseen käytetty aika olisi säädettyä pidempi, jos opintolainansaaja olisi ollut suorittamassa asevelvollisuuslain, siviilipalveluslain tai naisten vapaaehtoisesta asepalveluksesta annetun lain mukaista palvelusta, esittänyt lääkärintodistuksen siitä, että on ollut sairauden vuoksi estynyt mainitun suorittamasta opintojaan tai saanut sairauden perusteella sairausvakuutuslain mukaista sairauspäivärahaa, täyden työkyvyttömyyden perusteella maksettavaa eläkettä tai korvausta taikka kansaneläkelain mukaista työkyvyttömyyseläkettä, saanut lapsen hoitamisen perusteella sairausvakuutuslain mukaista raskausrahaa (aiemmin äitiys- tai isyysrahaa) tai vanhempainrahaa. Suoritusajassa huomioitaisiin sekin, että lainansaaja ollut estynyt suorittamasta kaikkia tutkinnon suorittamiseksi vaadittavia opintoja opiskelumaassa vallinneen sotatilan tai siihen vakavuudeltaan rinnastettavan poikkeuksellisen olosuhteen vuoksi. Käytännössä lasta huoltavien suoritusaikavaatimus joustaisi muiden suoritusaikavaatimusten pidennysperusteiden lisäksi lasten lukumäärän mukaan rajattomasti kuten nykyisinkin.

Opintolainahyvityksen enimmäismäärä olisi kaikilla enintään 7 000 euroa. Siten hyvityksen enimmäismäärä olisi nykyistä korkeampi kotimaassa korkeakoulututkinnon suorittaneilla lainansaajilla, mutta nykyistä matalampi erityisesti ulkomailla tutkinnon suorittaneilla. Euromääräinen katto kannustaisi harkitsemaan lainan käyttöä. Se myös osaltaan hillitsee velkaantumista ja takausvastuumenoja.

Ehdotettu 8 000 euron raja olisi nykyistä opintolainahyvityksessä huomioon otettavan lainan alarajaa 2 500 euroa korkeampi, koska hyvitys on tarkoitus kohdentaa merkittäviin lainoihin. Summa vastaisi noin yhden lukuvuoden lainaa, jos opiskelija hyödyntäisi lainatakauksen täysimääräisesti (850 euroa x 9/10 kk). Laskennallisesti 8 000 euroa on noin 1/3 ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneen lainansaajan lainasta. Myöskin 2 500 euron raja oli opintolainavähennyksen käyttöönoton aikana noin 1/3 ylemmän korkeakoulututkinnon lainamäärästä. Opintolainan määriä on pitänyt korottaa 2010- ja 2020-luvuilla elinkustannusten kasvun ja opintotuen ostovoiman turvaamiseksi.

Koska huomioon otettaisiin vain 8 000 euroa ylittävät lainat, eivät sellaiset opintolainansaajat saisi lainkaan hyvitystä, joiden lainamäärät jäävät sen alle. Hyvityksen ulkopuolelle jäisivät siten ne ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneet, joiden tutkinnon laajuus on 60 opintopistettä, koska heillä tavoiteajan lainakertymä ei ylittäisi 8 000 euron rajaa lainkaan (9 kk x 850 e = 7 650 euroa). Näitä oli hyvityksen saajina vuonna 2025 vain yksi. Hyvityksen sai 2025 yhteensä yhdeksän ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon suorittanutta lainansaajaa ja heistä kahdeksan oli suorittanut 90 opintopisteen laajuisen ylemmän ammattikorkeakoulutukinnon. Laajuudeltaan 120 tai 90 opintopisteen ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneet voisivat saada jatkossakin hyvityksen, sillä heillä lainamäärä voisi ylittää 8 000 euron rajan. Hyvityksen määrä jäisi kuitenkin näiden tutkinnon suorittajilla nykyistä pienemmäksi. Ylempi ammattikorkeakoulu suoritetaan useimmiten työn ohessa, jonka vuoksi tällaisia opintolainansaajia on hyvityksen saajina vähäinen määrä.

Taulukko 11: Opintolainamäärät korkeakoulututkinnon suorittaneilla opintolainahyvityksen saajilla vuonna 2025 (Lähde: Kela)

Ehdotettu 7 000 euron hyvityskatto rajaisi hyvityksen määrää niillä opintolainansaajilla, joiden lainat ylittävät 24 000 euroa. Näitä oli vuonna 2025 hyvityksen saajina noin 6 500 (30 %). Korkeakoulututkinnon vuonna 2025 suorittaneista ja hyvityksen saaneista 62 prosentilla oli lainaa yli 8 000 euroa, mutta enintään 24 000 euroa. Noin 1 600 (8 %) hyvityksen saaneista oli lainaa enintään 8 000 euroa. Jatkossa hyvitystä ei saisi, jos lainamäärä ei ylittäisi 8 000 euroa. (Taulukko 11: Opintolainamäärät korkeakoulututkinnon suorittaneilla opintolainahyvityksen saajilla vuonna 2025)

Hyvitys voi nykyisin olla enemmän kuin 7 000 euroa Suomessa suoritetuissa eläinlääketieteen lisensiaatin tutkintoon johtavassa koulutuksessa ja lääketieteen lisensiaatin tutkintoon johtavassa koulutuksessa (n. 7 600 euroa). Myös kaikissa ulkomailla suoritetuissa ylemmissä korkeakoulututkinnoissa hyvityksen enimmäismäärä voi ylittää nykyisin 7 000 euroa, koska hyvityksessä otetaan huomioon opintolainaa 700 euroa kuukaudessa. Hyvitys on tällöin tyypillisesti yli 10 000 euroa. Esimerkiksi 45 kuukautta lainaa nostaneella ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneella opintolainansaajalla voi hyvitys olla 11 600 euroa (45 kk x 700 – 2 500 x 0,40). Vuonna 2025 oli 1 048 hyvityksen saajaa, joilla hyvitys oli yli 7 000 euroa. Saajista noin puolet oli opiskellut tutkinnon ulkomailla ja toinen puoli Suomessa.

Jos korkeakouluopiskelija käyttäisi säännöllisesti ja maltillisesti opintolainaa (500 e/kk), hyvityksen osuus lainamäärästä olisi suurempi tavoitteellisessa ajassa valmistuneilla kuin määräajassa valmistuneilla lainansaajilla. Taulukkoon 12 on valittu maltilliseksi lainamääräksi 500 euroa, koska tällöin opiskelijalla olisi käytössään opintotukea noin 1 000 euroa kuukaudessa. Itsenäisesti asuvan opiskelijan opintoraha on 279,38 euroa – verot, asumislisä keskimäärin 250 e/kk ja laina 500 e/kk. Tuoreimman viitebudjettiselvityksen perusteella muualla kuin pääkaupunkiseudulla yksin asuvan opiskelijan viitebudjetti on hieman alle 1 000 euroa kuukaudessa. Taulukossa 12 on kuvattu maltillisesti opintolainaa käyttävien korkeakoulututkinnon suorittaneiden lainansaajien opintolainahyvityksen määriä sekä hyvityksen osuuksia tavoiteajan lainamäärästä. (Taulukko 12: Opintolainahyvitys ja maltillinen lainan käyttö tavoiteaikana)

Jos korkeakouluopiskelija hyödyntäisi opintolainan valtiontakauksen enimmäismäärän (850 e/kk) tavoiteaikana, voisi hän yleensä saada enintään enimmäismääräisen hyvityksen riippumatta siitä suorittaako hän tutkinnon tavoiteajassa vai määräajassa. Alemman korkeakoulututkinnon tavoiteajassa tai määräajassa suorittaneen opintolainansaajan tai 210 opintopisteen laajuisen ammattikorkeakoulututkinnon määräajassa suorittaneen opintolainansaajan opintolainahyvitys jäisi alle 7 000 euron. Taulukossa 13 on kuvattu opintolainaa maksimaalisesti käyttävien korkeakoulututkinnon suorittaneiden lainansaajien opintolainahyvityksen määriä sekä hyvityksen osuuksia tavoiteajan lainamääristä. (Taulukko 13: Opintolainahyvitys ja täysimääräinen lainan käyttö tavoiteaikana)

Esimerkkejä kaksiportaisesta opintolainahyvityksestä

Taulukoissa 12 ja 13 kuvataan mikä on opintolainahyvityksen enimmäismäärä eräissä tutkinnoissa, kun opiskelija nostaa lainaa säännöllisesti tutkinnon tavoiteaikana joko maltillisesti (500 e/kk) tai enimmäismäärän (850 e/kk).

Hyvityksen laskukaavat:

1. porras: huomioonotettava laina e/kk x tavoiteajan lainatukikuukaudet – 8 000 e x 45 % = tavoiteajan opintolainahyvityksen enimmäismäärä

2. porras: huomioonotettava laina e/kk x tavoiteajan lainatukikuukaudet – 8 000 e x 30 % = tavoiteajan opintolainahyvityksen enimmäismäärä

Taulukko 12: Opintolainahyvitys ja maltillinen lainan käyttö tavoiteaikana

Taulukko 13: Opintolainahyvitys ja täysimääräinen lainan käyttö tavoiteaikana

Opintolainahyvityksen vaikutus opintojen kestoon. Opetus- ja kulttuuriministeriö. Muistio 2025

Opintolainahyvitys maksetaan nykyään määräajassa valmistuville, ja keskimääräinen hyvitys vuonna 2024 oli 3 901 euroa ja ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneille ja 5 942 euroa ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneille (Kelan opintoetuustilasto 2024/2025). Ministeriössä laaditussa arviossauudistus kasvattaa tavoiteajassa valmistuvan opiskelijan lainahyvitystä, mutta pienentää määräajassa mutta tavoiteaikaa hitaammin valmistuvan lainahyvitystä. Tavoiteajassa valmistuvan ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneen lainansaajan arvioidaan nykyisillä lainamäärillä saavan keskimäärin noin 1 300 euroa korkeampaa hyvitystä ja ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneen lainansaajan arvioidaan saavan noin 630 euroa korkeamman hyvityksen verrattuna nykytilaan. Toisaalta tavoiteaikaa hitaammin, mutta määräajassa valmistuvien lainahyvitys laskee.

Uudistuksen arvioitu kannustinvaikutus valmistumiseen suhteessa nykytilaan

Opintolainahyvityksen vaikutus opintojen kestoon. Muistio. Opetus-ja kulttuuriministeriö.2025.

Uudistus vaikuttaa opintotuen saajien lainankäytön kannustimiin, ja tällä voi siten olla vaikutus lainankäyttöön. Uudistuksen vaikutusta lainankäyttöön on kuitenkin vaikea arvioida tarkkaan, koska kannustimet eivät muutu yksinomaan lainan käyttöä rohkaisevalla tai hillitsevällä tavalla. Lisäksi lainankäyttöön vaikuttavat hyvityksen monet tekijät. Hyvityksen käyttöönoton vaikutuksen mittaluokka velallisten osuuteen on ollut noin 5 %-yksikköä ja noin 1 000 euron lisäystä mediaanilainamääriin kolme vuotta opintojen aloittamisen jälkeen. Koska uudistuksen muutokset kannustimiin ovat pääsääntöisesti pienempiä kuin lainahyvityksen käyttöönoton vaikutukset, myös vaikutukset lainankäyttöön ovat todennäköisesti pienemmät. Vaikka tarkkaa arviota uudistuksen vaikutuksista lainakäyttöön ei luotettavasti voida esittää, voidaan kuitenkin arvioida vaikutusten mittaluokan olevan todennäköisesti enintään joitakin prosenttiyksikköjä opintolainaa käyttäviä lisäävä ja joitakin tuhansia euroja keskimääräisiin opintolainoihin.

Uudistus voi vaikuttaa lainankäytön kannustimiin eri tavoin eri tilanteissa. Nykyistä korkeampi omavastuuosuus vähentää pienehköillä tai keskisuurilla lainamäärillä saatavan lainahyvityksen määrää. Osa opiskelijoista voi reagoida tähän nostamalla enemmän lainaa, osa puolestaan jättämällä pienen määrän lainaa kokonaan nostamatta. Toisaalta lainahyvitykselle asetettava euromääräinen katto hillitsee lainankäytön kasvua korkeimmilla lainatasoilla. Hyvityksen enimmäismäärä kasvaa erityisesti ammattikorkeakoulututkintojen osalta, siten lainankäytön mahdollinen kasvu painottuu todennäköisesti ammattikorkeakouluopiskelijoihin.

Opintolakohtaisia tietoja opintolainahyvityksen saajista ei ole käytettävissä, mutta uudistuksen alakohtaisista vaikutuksista voidaan saada viitteitä tarkastelemalla korkeakoulutuksen läpäisytilastoja. Kaksiportainen hyvitysmalli kasvattaa tavoiteajassa tutkinnon suorittaneiden hyvitystä suhteessa vain määräajassa tutkinnon suorittaneisiin. Koska yliopisto- opintojen läpäisyssä on alakohtaisia eroja, uudistuksen voi arvioida lisäävän lainankäytön kannustimia erityisesti aloilla, joiden opiskelijat valmistuvat keskimääräistä useammin tavoiteajassa. Ministeriössä laaditun tilastotarkastelun mukaan tavoiteajassa valmistuvia on eniten ammattikorkeakoulujen terveys- ja hyvinvointialojen sekä yliopistojen lääketieteen ja kasvatustieteiden alojen tutkinnon suorittajissa. Vuonna 2024 ammattikorkeakouluissa yli puolet tutkinnoista on suoritettu tavoiteajassa kaikilla aloilla. Yliopistojen alemmissa tutkinnoissa suurimmalla osalla aloista myös yli puolet opiskelijoista valmistuu tavoiteajassa. Sen sijaan ylempiä korkeakoulututkintoja suorittavista vain lääketieteessä ja kasvatustieteissä vähintään puolet valmistuu tavoiteajassa.

Taulukko 14: Nykyisen opintolainahyvityksen ja kaksiportaisen opintolainahyvityksen vertailua

Opintolainan korot lisättäisiin velkapääomaan opintotuen maksamisen päätyttyä seuraavan kahden lukukauden ajan nykyisen yhden lukukauden sijaan. Siten opintovelallisella olisi aikaa varautua korkojen maksamisen alkamiseen nykyistä pidemmän aikaa, mikä on tärkeää erityisesti vastavalmistuneiden tulotaso ja työllistymisen liittyvä epävarmuus huomioiden. Nykyistä pidempi pääomitus lisäisi opintovelallisen lainansaldoa. Esimerkiksi noin 17 700 euron lainasaldoa se lisäisi 255 eurolla koron ollessa 2,82 %. Vaikutus 15 vuoden takaisinmaksuaikana olisi tällöin noin kaksi euroa kuukaudessa. Toisaalta opintolainansaajalla olisi mahdollisuus sopia pankin kanssa lainan lyhentämisestä myös korkojen pääomituksen aikana. Opintolainan korkojen pääomituskauden pidennys ja korkoavustus toimivat yhdessä valtion takausvastuumenoja ennalta ehkäisevästi.

Korkoavustusta voitaisiin maksaa jatkossakin viideltä vuosipuoliskolta. Sääntelyä selkeytettäisiin sen suhteen, missä tilanteissa korkokauden aikana erääntyvät maksamattomat korot maksettaisiin suoraan luottolaitokselle. Korkoavustuksen maksamisen helpottaminen suoraan luottolaitokselle parantaisi lainansaajan edellytyksiä suoriutua lainan takaisinmaksusta. Pienituloiset lainansaajat olisivat oikeutettuja korkoavustukseen, mutta korkoavustuksena ei korvattaisi kuitenkaan lainan pääoman lyhennyksiä. Korkoavustuksen tulorajoja tarkistettaisiin joka toinen vuosi palkkakertoimen perusteella.

Opintolainan eräännyttämistä koskevaa sääntelyä muutettaisiin opintolainansaajan kannalta turvallisemmaksi. Jatkossa luottolaitos voisi eräännyttää lainan maksuviivästyksen vuoksi kolmen kuukauden sijasta vasta kuuden kuukauden kuluttua, mikä parantaisi opintolainansaajan mahdollisuuksia järjestellä taloudellista tilannettaan ja sopia maksujärjestelyistä luottolaitoksen kanssa. Lisäksi sääntelyä selkeytettäisiin siten, että opintolainan eräännyttäminen ei olisi mahdollista aivan vähäisten maksurästien perusteella.

Opintolainansaajan näkökulmasta nykyistä pidempi lainan eräännyttämisaika lisäisi edellytyksiä hakea korkoavustusta, sopia maksujärjestelyistä sekä järjestellä taloudellista tilannettaan ja kerryttää varoja lainan takaisinmaksuun. Toisaalta pidempi eräännyttämisaika merkitsisi myös mahdollisuutta lainan takaisinmaksun viivästymisestä aiheutuvien kulujen kasvamiseen, koska viivästyskorkokuluja ehtisi muodostua pidemmältä ajalta ennen lainan eräännyttämistä. Esimerkiksi 1 000 euron viivästyneen maksuerän viivästyskoron (9,5 %) määrä on kolmelta kuukaudelta 23,75 euroa ja vastaavasti kuudelta kuukaudelta 47,50 euroa. Kansaneläkelaitoksen takausvastuusaatavasta perimä vuotuinen korko puolestaan on tällä hetkellä neljä prosenttia, joten kolmen kuukauden ajalta kyseinen korkomeno 1 000 euron lainapääomalle olisi 13,75 euroa vähemmän kuin korkolain mukainen viivästyskorko. Kokonaisuutena voidaan kuitenkin arvioida, että pidempi eräännyttämisaika lähtökohtaisesti turvaisi nykytilaa paremmin opintolainansaajan asemaa, vaikka voisikin jossain tapauksissa kasvattaa lainasta aiheutuvia kustannuksia. Ei voida pitää tarkoituksenmukaisena, että opintolaina päätyisi Kansaneläkelaitoksen takaisinmaksettavaksi ainoastaan korkokulujen minimoimiseksi, vaan lähtökohtana tulee olla turvata opintolainansaajan mahdollisuudet maksaa laina takaisin luottolaitoksen luottosopimuksen mukaisesti, tarvittaessa maksujärjestelyistä sopien. Pidempi lainan eräännyttämisaika todennäköisesti kasvattaisi myös luottolaitosten intressiä maksujärjestelyistä sopimiseen.

Jatkossa lainan eräännyttäminen edellyttäisi myös kuluttajansuojalain 7 luvun 33 §:n 2 momentin mukaisesti sitä, että viivästynyt maksu on edelleen olennaisissa määrin suorittamatta. Näin ollen opintolainan eräännyttäminen ei olisi enää mahdollista aivan vähäisten maksurästien perusteella, mitä voitaisiin pitää opintolainansaajan edun kannalta perusteltuna. Olennaisen määrän arviointi olisi tapauskohtaista, mutta voisi jossain tilanteessa tarkoittaa sitä, että pienelle maksurästille kertyy viivästyskorkoa kuutta kuukautta pidemmältäkin ajalta, mikäli maksurästiä ei tulkita olennaiseksi.

Edellä luetelluilla muutoksilla pyrittäisiin tukemaan opintonsa juuri päättäneen opintolainansaajan taloudellista tilannetta ja ehkäisemään opintolainan päätymistä maksettavaksi luottolaitokselle valtion takausvastuun perusteella. Vuonna 2025 maksetuista takausvastuulainoista enintään 8 000 euron suuruisten opintolainojen osuus on noin 44 %, 8 001–16 000 euron suuruisten lainojen osuus 28 % ja yli 16 000 euron lainojen osuus 28 % Keskimääräinen luottolaitokselle maksettu takausvastuuvelka oli vuonna 2025 10 514 euroa. Tilastojen mukaan noin korkoavustusta oli maksettu 2023 ja 2024 yhteensä 19 411 henkilölle ja näistä 1 913 henkilön (10 %) lainat oli maksettu takaajana pankille 27.2.2026 mennessä. Nykyistä pidempi eräännyttämisen määräaika ja korkoavustuksen maksaminen suoraan luottolaitokselle voisi vähentää takausvastuuvelkojen määrää.

Takausvastuuvelkaan liittyvien maksuvapautusten ehdot selkiintyisivät. koska velallisen tulojen tarkastelu suoritettaisiin hakemiskuukautta edeltävien neljän kalenterikuukauden tulojen perusteella Muutos koskisi noin 1 600 takausvastuuvelallista. Opintolainansaajalla olisi oikeus saada hakemuksesta vapautus takaussaatavan koron maksamisesta enintään hakemiskuukautta seuraavan 12 kalenterikuukauden ajalle, jos opintolainansaajan keskimääräiset veronalaiset tulot maksuvapautuksen hakemiskuukautta edeltävän neljän kalenterikuukauden aikana eivät ylittäisi korkoavustuksen myöntämisen edellytyksenä olevia tulorajoja. Opintolainansaajalla olisi oikeus saada hakemuksesta vapautus takaussaatavan ja sille kertyneiden korkojen maksamisesta, jos opintolainansaaja on pysyvästi työkyvytön tai hänen määräaikainen työkyvyttömyytensä on kestänyt yhtäjaksoisesti vähintään viisi vuotta ja opintolainansaajan keskimääräiset veronalaiset tulot maksuvapautuksen hakemiskuukautta edeltävän neljän kalenterikuukauden aikana eivät ylitä korkoavustuksen myöntämisen edellytyksenä olevia tulorajoja. Takaussaatavan perinnästä voitaisiin luopua samoin perustein kuin nykyisin.

4.2.1.2

Vaikutukset julkiseen talouteen

Uudistus on kustannusneutraali vuoteen 2030 mennessä, jonka jälkeen uudistus on lievästi säästävä. Opintoraha- ja asumislisämenot (Mom. 29.70.55) kasvavat vuoteen 2030 mennessä 3 milj. euroa. Summassa on huomioitu opintorahaan vaikuttavat muutokset sekä opiskelijan omien tulorajojen indeksisidonnaisuudesta määräajaksi luopuminen. Sen säästövaikutus on arviolta 7 milj. euroa vuodesta 2031 alkaen. Kaksiportainen opintolainahyvitysmalli puolestaan vähentää momentin 29.70.52 menoja vuonna 2030 arviolta 2,7 miljoonaa euroa. Vuoteen 2034 mennessä säästövaikutus olisi arviolta 13 milj. euroa. Uudistus vähentäisi momenttien 29.70.52 ja 29.70.55 menoja vuoteen 2034 mennessä noin 8,7 milj. euroa.

Koulumatkatuen menot kasvaisivat vuoteen 2032 mennessä noin 0,75 milj. euroa. Vastaavia oppivelvollisille maksettavia matkakorvausmenoja ei kuitenkaan enää syntyisi katettavaksi ammatillisen tai lukiokoulutuksen koulutuksen määrärahoista. Uudistus on kustannusneutraali tarkasteltaessa muutosten aiheuttamia vaikutuksia pidemmällä aikavälillä.

Taulukko 15: Vaikutukset opintotukimenoihin 2027–2032 (milj. e)

Takausvastuumenojen määrään vähentävästi vaikuttavia yleisestä taloustilanteesta johtuvia muutoksia on vaikea ennakoida. Tässä esityksessä takausvastuumenoihin vaikuttavia muutoksia ovat opintolainan valtiontakauksen poistaminen alaikäisiltä vanhempiensa luona asuvilta sekä opintolainan turvallisuutta lisäävät muutokset: opintolainan korkojen pääomituksen pidennys, korkoavustuksen ehtojen uudistaminen sekä eräät opintolainan eräännyttämiseen liittyvät muutokset. Vuonna 2024 takausvastuulainoista noin 0,7 milj. euroa aiheutui alle 18-vuotiaana otetuista lainoista. Opintolainan valtiontakauksesta luopuminen ehkäisee nuorimpien opiskelijoiden velkaantumista ja riskiä myöhemmistä maksuvaikeuksista.

Opintolainan korkojen pääomituskauden pidennys ja korkoavustus toimivat takausvastuumenoja ennalta ehkäisevästi, koska ne parantaisivat opintovelallisen edellytyksiä lainan takaisinmaksuun opintojen päättymisen jälkeen. Opintolainan eräännyttämiseen liittyvät ehdot edistäisivät myös opintovelallisten edellytyksiä maksaa lainansa takaisin. Ehdotetut muutokset voivat osaltaan vaikuttaa pidemmällä aikavälillä vähentävästi valtion takaajana maksettavaksi tulevien lainojen määrään ja siten myös valtion takausvastuumenoihin.

Kansaneläkelaitoksen mukaan tietojärjestelmään tehtävät muutokset vaativat arviolta noin 8 000–10 000 työtuntia, jonka kustannus on noin 600 000–730 000 euroa. Muutosten muun toimeenpanon kustannus jo suunnitteluvaiheessa on arviolta noin 200 000 euroa. Kansaneläkelaitos ei pysty kuitenkaan tarkasti arvioimaan toimeenpanon pysyvän työmäärän lisäystä ja siitä aiheutuvaa kustannusta eri vuosina. Kansaneläkelaitoksen työmäärän kehitystä sekä määrärahojen riittävyyttä momentilla 33.10.60 seurataan ja tarvittaessa tarkastellaan vuotuisissa valtion talouden kehys- ja talousarvioprosesseissa.

4.2.1.3

Vaikutukset kansantalouteen

Opintolainahyvityksen vaikutus opintojen kestoon. Opetus- ja kulttuuriministeriö. Muistio.2025.

Nykyinen opintolainahyvitys on nopeuttanut opintojen läpäisyä. Opetus- ja kulttuuriministeriössä tehdyn arvion mukaan ilman opintolainahyvitystä korkeakoulutetun työvoiman määrä olisi noin 0,2 % matalampi kuin mitä se on nyt.

Opintolainahyvityksen ehtojen muuttamisen vaikutukset ovat todennäköisesti maltilliset. Ehdotettu lainahyvitysmalli todennäköisesti parantaa läpäisyä. Vaikutuksen mittaluokka on arviolta 2 %-yksikköä tavoiteajassa valmistuneiden osuutta nostava. Noin puolet opintolainahyvityksen saajista valmistuu nykyään tavoiteajassa. Esityksellä edistetään siten tavoiteajassa valmistumista, mikä osaltaan parantaa myös osaavan työvoiman saatavuutta. Nopeampi valmistuminen voisi kasvattaa korkeakoulutetun työvoiman tarjontaa arviolta 500 henkilötyövuodella. Esityksessä on huomioitu myös julkisen talouden tila ja hallituksen tavoitteet verorahoitteisten menojen vähentämiseen luopumalla opiskelijan omien tulorajojen indeksisidonnaisuudesta määräajaksi. Opintolainan ehtojen muutokset voivat vähentää valtion takausvastuumenoja pidemmällä aikavälillä.

4.2.1.4

Vaikutukset viranomaisten ja luottolaitosten toimintaan

Ehdotetuilla muutoksilla olisi vaikutusta opintotuen toimeenpanoon erityisesti Kansaneläkelaitoksessa ja opintolainan myöntämiseen luottolaitoksissa.

Ehdotetut muutokset edellyttäisivät muutoksia Kansaneläkelaitoksen ja luotonantajien tietojärjestelmiin, ohjeisiin, lomakkeisiin, asiakastiedotukseen ja verkkopalveluihin. Lisäksi muutos aiheuttaa henkilöstön koulutustarpeita. Neuvontatilanteiden määrä kasvaa erityisesti muutoksen voimaantulovaiheessa.

Harkinnanvaraisen tukiajan myöntäminen ja edellyttää Kansaneläkelaitoksessa uutta työtä ja tapauskohtaista harkintaa. Opintolainahyvityksen kaksiportaisuus voi Kansaneläkelaitoksen mukaan lisätä valitusten ja oikaisupyyntöjen määrää ja siten lisät myös sosiaaliturva-asioiden muutoksenhakulautakunnassa tehtävää työtä. Lainanmyöntökäytäntöihin liittyvillä toimenpiteillä ja uusimuotoisen korkoavustuksen käyttöönotolla on vaikutusta sekä luottolaitosten että Kansaneläkelaitoksessa tehtävään työhön. Korkoavustuksen myöntäminen joustavoituisi ja se maksettaisiin ensisijaisesti luottolaitokselle. Opintolainan eräännyttämistä koskevat muutokset merkitsisivät luottolaitokselle sitä, että maksuviivästyksen vuoksi opintolaina voitaisiin eräännyttää uusissa luottosopimuksissa nykyisen kolmen kuukauden sijasta kuuden kuukauden kuluttua maksuviivästyksestä ja maksuviivästyksen määrän tulisi olla olennainen.

Lukiokoulutuksen ja ammatillisen koulutuksen järjestäjien tehtävänä ollut majoitus- ja matkakorvauksen myöntäminen ja maksaminen lakkaisi, koska oppivelvollisia tuettaisiin jatkossa Kansaneläkelaitoksen maksamalla asumislisällä ja koulumatkatuella. Tämä vähentäisi jossain määrin koulutuksen järjestäjien hallinnollista työtä, mutta toisaalta koulutuksen järjestäjien tehtäväksi jäisi edelleen etuuksien myöntöedellytysten vahvistaminen Kansaneläkelaitokselle. Etuudet siirtyisivät Kansaneläkelaitokselle asteittain 1.8.2027 alkaen, josta lukien aloitetuissa uusissa oppivelvollisen opinnoissa etuuksia myönnettäisiin opintoetuuslain ja koulumatkatukilain mukaisesti. Tätä ennen aloitetuissa oppivelvollisen opinnoissa etuuksien myöntäminen jatkuisi oppivelvollisuuslain säännösten nojalla, joten koulutuksen järjestäjät vastaisivat etuuksien myöntämisestä osittain vielä vuosien 2027–2028 aikana, kunnes ennen 1.8.2027 aloittaneiden opiskelijoiden oppivelvollisuus päättyy 18 ikävuoden täyttämiseen tai tutkinnon suorittamiseen. Mikäli oppivelvollisuuslain mukaista majoitus- tai matkakorvausta saanut oppivelvollinen keskeyttäisi opintonsa ja aloittaisi uudet opinnot 1.8.2027 jälkeen, siirtyisi hän Kansaneläkelaitoksen myöntämien etuuksien piiriin.

Ehdotettu muutos merkitsisi myös vähäisiä tietojärjestelmämuutoksia Opetushallituksen ylläpitämään KOSKI-tietovarantoon. Valtakunnallisista opinto-, koulutus- ja tutkintorekistereistä annetun lain 1 §:n mukaan lain tarkoituksena on mahdollistaa henkilön opinto- ja tutkintotietojen tietoturvallinen ja keskitetty sähköinen kokoaminen, käsittely ja luovuttaminen hänen itsensä ja tietoja tarvitsevien viranomaisten käytettäväksi. Lain 2 luvussa tarkoitetun opetuksen ja koulutuksen valtakunnallisen tietovarannon käyttötarkoituksena on lain 4 §:n mukaan muun muassa käyttää tietoja henkilön hakiessa koulutukseen liittyviä etuisuuksia. Opetushallitus vastaa tietovarannon yleisestä toiminnasta sekä teknisistä edellytyksistä tietojen tallentamista, käsittelyä ja luovutusta varten. Koulutuksen ja opetuksen järjestäjällä sekä oppilaitoksen ylläpitäjällä on velvollisuus tallentaa tietovarantoon laissa säädetyt tarkoitetut tiedot. Opetushallitus määrää tarkemmin, miten tiedon tallentajien on pidettävä tallennettavat tiedot ajantasaisina.

4.2.2

Muut yhteiskunnalliset vaikutukset

4.2.2.1

Lapsiin ja nuoriin kohdistuvat vaikutukset

Esityksellä on myönteisiä vaikutuksia lasten ja nuorten asemaan. Lapsiin ja nuoriin kohdistuvat vaikutukset syntyvät vanhempien elatuskykyyn vaikuttavien muutosten kautta. Näitä ovat vanhempiensa elatuksesta riippuvien opiskelijoiden osalta oppivelvollisten asumislisän ja koulumatkatukioikeuden laajennus, vanhemman luona asuvien alaikäisten opiskelijoiden lainatakausoikeudesta luopuminen, opintorahan määrää ja vanhempien tulorajojen muutosta koskevat muutokset sekä huoltajakorotusta koskevat muutokset.

Opiskelijoiden velkaantumista on tarve vähentää kasvaneiden velkaongelmien vuoksi. Opintolainan valtiontakauksen poistaminen alaikäiseltä vanhemman luona asuvalta opiskelijalta tarkoittaisi sitä, että opiskelija olisi nykyistä korostetummin riippuvainen vanhempiensa elatusvelvollisuudesta. Lapsen elatuksesta annetun lain (704/1975) 1 §:n mukaan lapsella on oikeus riittävään elatukseen. Se käsittää lapsen kehitystason mukaisten aineellisten ja henkisten tarpeiden tyydyttämisen, lapsen tarvitseman hoidon ja koulutuksen sekä tästä aiheutuvat kustannukset. Lain 2 §:n mukaan vanhemmat vastaavat lapsen elatuksesta kykynsä mukaan. Vanhempien elatuskykyä arvioitaessa otetaan huomioon heidän ikänsä, työkykynsä ja mahdollisuutensa osallistua ansiotyöhön, käytettävissä olevien varojen määrä sekä heidän lakiin perustuva muu elatusvastuunsa. Vanhempien elatusvastuun laajuutta arvioitaessa otetaan huomioon myös lapsen kyky ja mahdollisuudet itse vastata elatuksestaan sekä seikat, joiden johdosta vanhemmille ei aiheudu lapsen elatuksesta kustannuksia tai ne ovat vähäiset. Lain 3 §:n mukaan lapsen oikeus saada elatusta vanhemmiltaan päättyy, kun hän täyttää kahdeksantoista vuotta. Vanhemmat vastaavat lapsen koulutuksesta aiheutuvista kustannuksista myös sen jälkeen, kun lapsi on täyttänyt kahdeksantoista vuotta, mikäli se harkitaan kohtuulliseksi. Tällöin otetaan erityisesti huomioon lapsen taipumukset, koulutuksen kestoaika, siitä aiheutuvien kustannusten määrä sekä lapsen mahdollisuudet koulutuksen päätyttyä itse vastata koulutuksestaan aiheutuneista kustannuksista.

Vanhemman luona asuva alle 20-vuotias opiskelija voisi esityksen mukaan saada opintorahaa, jonka määrään vaikuttaisi vanhemman tulot sekä tarveharkinnatonta koulumatkatukea, jos koulumatka on pitkä. Tarvetta opintolainaan esimerkiksi oppimateriaalien hankkimiseksi ei enää ole oppivelvollisuuskoulutuksen maksuttomuuden vuoksi. Vanhempien tulorajojen indeksisidonnaisuudella turvattaisiin erityisesti pienituloisista perheistä olevien opiskelijoiden taloudellista asemaa. Vanhempien tuloihin perustuva tarveharkinta ei muuttuisi muutoin. Opintotuki toimisi jatkossakin oppivelvollisilla maksuttomuutta täydentävänä tukena kohdentuen pienituloisista perheistä tuleville nuorille erityisesti silloin kun on kyse muussa kuin korkeakoulussa opiskelevista alle 20-vuotiaista vanhempiensa luona asuvista opiskelijoista.

Koulumatkatuen ja asumislisän myöntäminen kuukausittain kodistaan pitkän matkan päässä oppivelvollisuutta suorittamaan joutuville oppivelvollisille opiskelijoille edistää koulutuksen saavutettavuutta yhdenvertaisesti.

Opintolaina olisi jatkossakin oleellinen osa opintotukea. Opintolainansaajalla on velvollisuus perehtyä opintolainan ehtoihin ja noudattaa niitä sekä ilmoittaa luotonantajalle mahdollisista maksuvaikeuksista viipymättä. Opintolainan turvallisuus paranisi valtiontakausta koskevalla uudella sääntelyllä monin tavoin turvaten aiempaa paremmin nuoren opintolainansaajan asemaa hänen kohdatessaan maksuvaikeuksia. Opintolainaa ei voisi eräännyttää jatkossa yhtä nopeasti kuin nykyisin, mikä antaisi aikaa maksujärjestelyille. Lainansaajan maksukykyä vahvistettaisiin pidentämällä opintolainan korkojen pääomituskautta ja joustavammalla korkoavustuksella.

Oppivelvollisuusopintojen jälkeen voisi saada nykyistä rajoitetummin opintotukea muihin kuin korkeakouluopintoihin. Ehdotettu 52 tukikuukauden määrä riittäisi käytännössä tyypillisen 180 osaamispisteen laajuisen kolmena lukuvuonna suoritettavaksi tarkoitetun toisen asteen ammatillisen perustutkinnon suorittamiseen sekä sen lisäksi myös muuhun opiskeluun myöhemmin työuran aikana. Jos opiskelija käyttäisi ammatillisen perustutkinnon suorittamiseen esimerkiksi 30 tukikuukautta, olisi hänellä sen jälkeen vielä käytettävissä 22 tukikuukautta muihin toisen asteen opintoihin. Tutkintokohtaisen tukiajan pidennys olisi myös muissa kuin korkeakouluopinnoissa harkinnanvaraista. Opintojen loppuun saattamista opintotuella varmistettaisiin sillä, että harkinnanvaraisen tukiajan pidentämisen perusteet olisivat kuitenkin varsin joustavat. Opiskelija voitaisiin ohjata muiden tarpeellisten tukitoimien piiriin, jos tukiajan pidentämiseen ei olisi perusteita.

Huoltajakorotuksen uudistamisella lasten lukumäärän huomioivaksi vaikutettaisiin opiskelevien perheiden lasten oikeuteen saada elatusta vanhemmiltaan. Huoltajakorotuksen korottaminen lisäisi perheen taloudellista hyvinvointia, mikä osaltaan lisäisi myös perheen lasten hyvinvoinnin edellytyksiä.

YK:n lapsen oikeuksien komitean Yleiskommentti nro 14 (2013) koskee lapsen oikeutta saada etunsa otetuksi ensisijaisesti huomioon. Yleiskommentissa todetaan [43]: ”Koska 3 artiklan 1 kohta kattaa kuitenkin monia erilaisia tilanteita, komitea tunnustaa, että sen soveltamisessa on noudatettava tiettyä joustavuutta. Kun lapsen etu on arvioitu ja määritetty, se saattaakin olla ristiriidassa muiden etujen tai oikeuksien kanssa (esimerkiksi muiden lasten, suuren yleisön ja vanhempien edut ja oikeudet). Mahdolliset ristiriidat yksittäisen lapsen edun 93 ja lapsiryhmän tai lasten yleisen edun välillä on ratkaistava tapauskohtaisesti, jolloin kaikkien osapuolten edut on tasapainotettava huolellisesti ja pyrittävä löytämään sopiva sovitteluratkaisu. Samoin on meneteltävä, jos muiden henkilöiden oikeudet ovat ristiriidassa lapsen edun kanssa. Jos yhteensovittaminen ei ole mahdollista, viranomaisten ja päätöksentekijöiden on analysoitava ja punnittava kaikkien asianosaisten oikeuksia ja pidettävä mielessä, että lapsen oikeus saada etunsa otetuksi ensisijaisesti huomioon tarkoittaa, että lapsen edulla on korkeampi prioriteetti eikä se ole pelkästään yksi monista huomioon otettavista seikoista. Tästä syystä lasta parhaiten palvelevalle näkökulmalle on annettava enemmän painoarvoa”.

4.2.2.2

Vaikutukset opintoihin ja opintojen läpäisyyn

Uudistuva opintotuki kannustaisi oppivelvollisuuden suorittamiseen sekä hakeutumaan korkea-asteen opintoihin. Opintolainan käyttökelpoisuus paranisi ja opintolainahyvitys vähentäisi jatkossakin merkittävästi korkeakouluopiskelijoiden opintovelkataakkaa. Opintolainahyvityksen ehdot kannustaisivat tutkinnon suorittamiseen sekä tavoiteajassa että määräajassa. Ehdotettu opintolainahyvitysmalli todennäköisesti lisäisi tavoiteajassa korkeakoulututkinnon suorittavien määrää.

Ministeriössä laaditun arvion perusteella uudistus parantaa kannustimia valmistua tavoiteajassa verrattuna määräajassa valmistumiseen. Toisaalta uudistus heikentää kannustimia valmistua juuri määräajassa verrattuna määräaikaa hitaammin valmistumiseen. Tämä perustuu oletukseen, että osalla opiskelijoista on vielä potentiaalia nopeuttaa opintojaan. Osa opiskelijoista ei kuitenkaan ponnistele niin paljoa kuin ennen, jos määräajassa valmistumista ei koeta riittävän palkitsevaksi. Uudistuksen oletetaan lisäävän tavoiteajassa valmistumisen kannustavuutta ja vähentävän määräajassa valmistumisen kannustavuutta enemmän ammattikorkeakoulussa kuin yliopistossa. Opintolainahyvityksen määrä olisi enintään 7 000 euroa, mikä ohjaisi maltilliseen lainan käyttöön. Hyvityksestä hyötyisivät rahallisesti eniten tavoiteajassa valmistuvia lainansaajat. Erityisesti ammattikorkeakoulututkinnon tai alemman korkeakoulututkintoa suorittavien lainansaajien kannattaisi hyödyntää opintolainaa ja suorittaa tutkinto tavoiteajassa. Yliopistossa kaksiportaista tutkintoa suorittava voisi saada hyvityksen enimmäismäärän, jos suorittaisi tutkinnon tavoiteajassa tai määräajassa. Hyvityksellä oletetaankin vaikutettavan myönteisesti yliopistotutkintojen läpäisyasteeseen.

Lähtökohtaisesti sekä alemman että ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneen oikeus hyvitykseen ratkaistaan vasta molempien tutkintojen suorittamisen jälkeen, joten myös ylemmän tutkinnon suorittamisaika vaikuttaa hyvityksen saamiseen. Opintolainaa maltillisesti (esim. n. 500 e/kk) käyttävän alemman ja ylemmän korkeakoulutkinnon suorittajan on mahdollista saada täysimääräinen hyvitys vasta kun molemmat tutkinnot on suoritettu tavoiteajassa. Sen sijaan lainaa täysimääräisesti (850 e/kk) hyödyntävä alemman ja ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaja voisi saada hyvityksen täysimääräisenä jo tavoiteajassa alemman korkeakoulututkinnon perusteella. Siten on mahdollista, että aiempaa useampi hyödyntäisi lainaa nimenomaan alemman korkeakoulututkinnon suorittamisen aikana. Jos opiskelija arvioi, ettei hän voikaan suorittaa alemman korkeakoulutkinnon jälkeen ylempää korkeakoulututkintoa suoritusaikavaatimuksen puitteissa, hänen tulee hakea hyvitystä erikseen kahden vuoden sisällä alemman korkeakoulututkinnon suorittamisesta. Määräaika turvaa siten hyvityksen saamisen, jos ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaminen viivästyisi ratkaisevasti. On mahdollista, että osa opiskelijoista hyödyntää opintolainaa jatkossa vähemmän ylemmän korkeakoulututkinnon suorittamiseen ja käyttää muita rahoitusvaihtoehtoja, kuten palkkatuloja.

Eurostudent 9 – Opiskelijatutkimus 2025. Juhani Saari, Kaisa Saarenmaa, Sara Koivuranta. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja: 2026:33.

Opintolainahyvityksen ehdot kannustavat lähtökohtaisesti päätoimiseen opiskeluun opintojen läpäisyä edistävästi. Eurostudent 9 -selvityksen mukaan opintoja hidastavat syyt voivat olla opintoalakohtaisia tai erilaisia opintojen eri vaiheissa. Selvityksen mukaan toimeentulo-ongelmat ja työssäkäynti ovat yleisiä opintoja hidastavia syitä. Eniten työssäkäynti hidastaa opintoja yliopistojen maisterivaiheen opiskelijoilla. Työssäkäyvien opiskelijoiden näkökulmasta opintolainahyvityksen suoritusaikavaatimukset ovat haasteellisia saavuttaa. Määräajassa tutkinnon suorittavien suoritusaikavaatimus voi mahdollistaa työssäkäynnin paremmin kuin tavoiteajassa tutkinnon suoritusaikavaatimus. Voidaan kuitenkin arvioida, että hyvityksen ehdot eivät varsinaisesti estä maisterivaiheessa kohtuullista työssäkäyntiä, koska enimmäismääräisen hyvityksen voi saada suoritettuaan tutkinnon määräajassa. Työssäkäynnin taustalla on elinkustannusten kattamisen ohella tarve varmistaa hyödyllisen työkokemuksen saaminen. Eurostudent 9 -selvityksenmukaan kaikista työssäkäyvistä korkeakouluopiskelijoista 25 prosentilla sekä työpaikan ala että vaativuus vastasivat opiskelijan koulutusta. Eurostudent 9 -selvityksen mukaan perheellisten opiskelijoiden opintoja hidastivat useimmin työssäkäynti (48 %:lla) ja toiseksi lastenhoito (31 %:lla). Osa-opiskelukykyisten opiskelijoiden opintoja hidastivat ennen kaikkea terveydelliset syyt, jotka vaikuttivat yli 40 prosentin tilanteeseen. Opintolainahyvitykseen liittyvissä suoritusaikavaatimusten ehdoissa otettaisiin huomioon lasten hoitaminen ja terveydellisiä syitä, mikä osaltaan turvaisi hyvityksen saantiedellytyksiä.

Harkinnanvaraisen tukiajan pidentämisen tarkoitus on edistää opintojen loppuunsaattamista opintotuella. Opinnot on tarkoituksenmukaista saattaa loppuun opintotuella opintojen keskeyttäminen estämiseksi. Harkinnanvaraisen opintotuen myöntäminen vähentäisi myös opiskelijoiden tarvetta hakeutua toimeentulotuen hakijaksi. Harkinnanvaraisen tukiajan ehdot olisivat samat kaikilla koulutusasteilla. Siten myös muussa kuin korkeakoulussa tukiajan pidennykseen tulisi olla jatkossa hyväksyttävä syy kuten korkea-asteella jo tähän saakka on ollut. Jos harkinnanvaraista tukiajan pidennystä ei voitaisi myöntää, tulisi opiskelija ohjata muiden tukitoimien piiriin.

Toisen asteen opintotuen enimmäistukiajan rajauksen myötä opintotukea ei voisi käyttää muihin kuin korkeakouluopintoihin enää määrättömästi. Käytännössä rajauksen myötä opintotukea myönnettäisiin oppivelvollisuusopintojen jälkeen enintään noin viiden lukuvuoden vuoden päätoimisiin opintoihin. Tukiaika mahdollistaisi oppivelvollisuusopintojen jälkeen ammatillisen tutkinnon suorittamisen tai alan vaihdon työuran aikana. Opintotuen huoltajakorotuksen uudistus edistäisi myös osaltaan aikuiskoulutustuen lakattua aikuisopiskelijoiden taloudellisia edellytyksiä opiskelun ja lapsen hoidon yhdistämiseksi.

Opintojen edistymisen seurannassa arviointikriteereistä säädettäisiin edistymisen seurannassa käytettyjen jo vakiintuneen kriteeristön pohjalta, mikä tukisi jatkossakin sekä oppivelvollisuuden että oppivelvollisuuden jälkeisten opintojen suunnitelmallista suorittamista.

4.2.2.3

4.2.2.3 Vaikutukset velkaantumiseen

Tavoitteellinen opiskelu ja harkittu opintolainan käyttö palkitsevat opiskelijaa ilman kohtuutonta velkaantumista. Koska opintolainahyvityksen ehdot muuttuisivat, pienillä lainamäärillä hyvitystä ei saisi, mutta toisaalta isommilla lainamäärillä saisi hyvitystä jopa aiempaa enemmän. Jos lainaa hyödyntäisi maltillisesti, olisi esimerkiksi tyypillisen ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneella ja tavoiteajassa valmistuneella lainansaajalla hyvityksen osuus noin 1/3 hyvityksessä huomioonotettavasta lainasta tai 1/5 lainasta, jos tutkinto olisi suoritettu määräajassa. Jos lainaa hyödyntäisi enimmäismääräisesti, kasvaisi lainansaajan omavastuu lainasta, mikä osaltaan voisi hillitä velkaantumista. Opiskelijoiden käyttäytymistä on kuitenkin vaikea ennustaa, koska siihen vaikuttavat järkeilyn lisäksi monet ulkoiset tekijät.

Uudistuksen vaikutusta lainankäyttöön pidemmällä aikavälillä onkin vaikea arvioida, koska lainan käyttöön vaikuttaa olennaisesti erityisesti suhdanteista riippuva korkotaso ja työllisyyskehitys. Eurostudent 9 -selvityksen mukaan opintolainan nostohalukkuus on korkea. Tutkimuksen perusteella voidaan arvioida, että lainankäyttö pysyisi vähintäänkin nykytasolla, jos korkotaso ja työllisyys tilanne pysyvät nykytasolla.

Eurostudent 9 – Opiskelijatutkimus 2025. Juhani Saari, Kaisa Saarenmaa, Sara Koivuranta. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja: 2026:33.

Kaikista opiskelijatutkimukseenvastanneista korkeakouluopiskelijoista 70 prosenttia oli jo nostanut tai aikoi nostaa opintolainaa. Alempaa yliopistotutkintoa suorittavista opiskelijoista yli 80 prosenttia oli jo nostanut tai aikoi nostaa opintolainaa. Yliopiston maisterivaiheessa opiskelevilla osuus oli hiukan pienempi, vajaa 70 prosenttia. Ammattikorkeakoulututkintoa päivätoteutuksessa opiskelevista lähes 80 prosenttia aikoi nostaa tai oli jo nostanut opintolainaa, mutta monimuoto-opiskelijoista selvästi harvempi, alle 60 prosenttia. Ylempää ammattikorkeakoulututkintoa suorittavien ryhmässä korostui erityisesti se, että valtaosa opiskelijoista ei aikonut nostaa tai ei ollut nostanut lainaa.

Opintolainahyvitys kannusti tutkimuksen mukaan noin joka kolmatta kyselyyn vastanneista korkeakouluopiskelijoista hyödyntämään opintolainaa. Opintolainan vetovoimaa vähentää tutkimuksen mukaan korkea korkotaso, joka pelotti suunnilleen joka toista opiskelijaa, mutta erityisesti alle 30-vuotiaita. Opintolainan nostohaluja vähentää myös opiskelijan epävarmat työllistymisnäkymät noin kolmanneksella opiskelijoista ja epäedullisiksi koetut opintolainan takaisinmaksuehdot vajaalla neljänneksellä opiskelijoista. Toisaalta opintolainan nostohaluja vähensi myös verraten usein se, ettei opiskelija kokenut sille tarvetta koska pystyi varautumaan yllättäviin menoihin muillakin tavoin.

VATT. Selvitys opintovelallisista 2025.

THL. Korkeakouluopiskelijoiden terveys- ja hyvinvointitutkimus (KOTT). 2024.

VATT:n laatimassa selvityksessävähän yli 70 prosentilla vuonna 2024 valmistuneista korkeakouluopiskelijoista oli valmistuessaan opintovelkaa. Niillä, joilla velkaa oli, oli sitä keskimäärin noin 20 000 euroa. Summa vastaa hieman alle puolta vuosittaisista mediaaniansioista niillä, jotka ovat hiljattain suorittaneet ylemmän korkeakoulututkinnon. VATT:n selvityksessä opintovelallisista tarkasteltiin työssäkäynnin ja lainankäytön yhteyttä. Selvityksen mukaan opiskeluvuosien korkea palkkasumma ennustaa pienempää velkamäärää erityisesti ammattikorkeakoulusta valmistuneiden keskuudessa. Yliopistosta valmistuneiden keskuudessa yhteys ei ollut yhtä selkeä. VATT:n selvitys antaa kuitenkin viitteitä siitä, että opintoalakohtaiset erot velkaantumisessa voivat jatkossakin olla merkittäviä Selvityksen mukaan ammattikorkeakouluista valmistuneiden keskuudessa suurimmat opintovelat olivat aloilla, joilla odotetut tulot olivat matalimpia. Näillä aloilla opiskelija määrät olivat kuitenkin pieniä. Tekniikan alalta valmistuneet poikkesivat muista, korkealla tulotasollaan sekä opiskelijoiden vähäisellä velkaantumisella. Yliopistossa keskimääräiset velkamäärät olivat suurimpia aloilla, joilla on korkea tulotaso, kuten kauppatieteissä ja lääketieteessä. Yliopistossa matalimpien tulotasojen aloilla, kuten humanistiset ja taidealat sekä kasvatusala, opintolainan käyttö oli lähellä kaikkien alojen keskiarvoja. Opintolainahyvitys voi parantaa pienipalkkaisten korkeakoulutettujen edellytyksiä maksaa lainaansa takaisin. THL:n KOTT-tutkimuksenmukaan valtaosa uskoi selviävänsä opintolainan takaisinmaksusta, mutta opintolainaa nostaneista 15 prosenttia uskoi selviävänsä melko tai erittäin huonosti lainan takaisinmaksusta valmistumisen jälkeen.

Tilastokeskus. Sijoittuminen koulutuksen jälkeen 2024.

Takausvastuuvelallisista saatavan tiedon mukaan velkaongelmia on eniten ammatillisen koulutuksen suorittaneilla tai ammatilliset opinnot keskeyttäneillä lainansaajilla. Velkaongelmien taustalla on usein työttömyys ja pienituloisuus. Opintolainahyvitys voi ehkäistä korkeakoulututkinnon suorittaneiden velkaongelmien syntymistä, koska hyvitys pienentää velkarasitusta. Korkeakoulututkinnon suorittaneiden velkaongelmia ehkäisee myös parempi työllisyysaste. Tilastokeskuksen mukaankorkeakoulututkinto parantaa vastavalmistuneen todennäköisyyttä työllistyä ja samalla pienentää työttömyysriskiä verrattuna ammatillisen perustutkinnon suorittaneisiin. Vuosi ammatillisen perustutkinnon suorittamisen jälkeen työllisiä oli 68 %, kun ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneista työllisiä oli 89 % ja ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneista 90 %.

On mahdollista, että opintotuen lainapainotteisuus johtaa siihen, että osa korkeakouluopiskelijoista käyttää enemmän aikaa työntekoon, mutta muutokset ovat todennäköisesti isossa kuvassa maltillisia. Opintolainapainotteisuuden ei oleteta vähentävän korkeakouluopintoihin hakeutumista, koska hakeutumista rajoittaa pikemminkin aloituspaikkojen määrä.

Opintojen aikaisen velkaantumisen pitemmän aikavälin vaikutuksista Suomessa ei ole käytettävissä tutkimustietoa muun muassa puutteellisten rekisteriaineistojen vuoksi. Opintolainataakka voi luonnollisesti heikentää valmistumisen jälkeistä toimeentuloa ja esimerkiksi edellytyksiä omistusasunnon hankintaan. Velkaantumisen pitkän aikavälin vaikutusten tutkiminen olisi tärkeää eri politiikkatoimien tavoitteiden arvioinnin kannalta.

4.2.2.4

Vaikutukset perus- ja ihmisoikeuksiin

Esitys liittyy perustuslain 16 §:n sivistyksellisiin oikeuksiin sekä yhdenvertaisuuteen, lasten oikeuksiin, oikeusturvaan ja julkisen vallan velvollisuuteen turvata perusoikeuksien toteutuminen. Perustuslain 6 §:n mukaan ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä, eikä ketään saa asettaa eri asemaan ilman hyväksyttävää perustetta. Opintotuen ehtojen muutosten arvioinnissa on siten huomioitava erityisesti opiskelijoiden ikään, sukupuoleen, terveydentilaan tai muuhun henkilöön liittyvään syyhyn liittyvät yhdenvertaisuuskysymykset.

Nykytilaan verrattuna esitys poistaa alle 18-vuotiaiden vanhempiensa luona asuvien opiskelijoiden oikeuden lainatakaukseen, rajaa opiskelijoiden omien tulorajojen indeksitarkistuksia sekä eräiltä osin rajaa opintotukeen oikeuttavaa enimmäisaikaa. Ehdotettujen muutosten ei arvioida kokonaisuutena vaarantavan perustuslain mukaisten sivistyksellisten oikeuksien toteutumista. Sääntelyä selkeytettäisiin ja opintotuen tasoon vaikuttavat muut opintotuen ehdot sekä opintorahan ja korkoavustuksen indeksisidonnaisuus eivät muuttuisi. Esitys sisältää myös parannuksia opiskeluaikaiseen toimeentuloon, kuten vanhempien tulorajojen indeksisidonnaisuuden, huoltajakorotuksen porrastuksen käyttöönoton sekä opintolainan käytön turvallisuuteen ja opintolainahyvityksen joustoihin liittyviä muutosehdotuksia, jotka osaltaan parantavat opiskelujen aikaista toimeentuloa ja tukevat sivistyksellisten oikeuksien toteutumista.

Opintotuen tarveharkinta määräytyy alle 20-vuotiailla yhdenvertaisin perustein koulutusasteittain. Muussa kuin korkeakoulutuksessa vanhempiensa luona asuvien alle 20-vuotiaiden vanhempien tulot voivat sekä alentaa että korottaa opintorahaa. Tämä täydentää oppivelvollisuuslain mukaista maksuttomuutta, joka kattaa opetuksen, oppimateriaalit ja koulumatkat. Lisäksi nuorille tarkoitetussa lukiokoulutuksessa ja ammatillisessa päätoimisessa perustutkintokoulutuksessa sekä tutkintokoulutukseen valmentavassa koulutuksessa ja työhön ja itsenäiseen elämään valmentavassa koulutuksessa opiskelijalla on oikeus maksuttomaan ateriaan päivittäin ilman ikärajaa. Korkea-asteella vanhempiensa luona asuvien alle 20-vuotiaiden opiskelijoiden vanhempien tulojen perusteella opintorahaa voidaan korottaa, mutta ei alentaa. Tämä tarkoittaa sitä, että he voivat saada opintorahaa noin 43 euroa kuukaudessa. Summa riittää päivittäisiin aterioihin. Korkeakouluopiskelijoilla ei ole oikeutta maksuttomaan ateriaan.

Perustuslakivaliokunta on useissa lausunnoissaan todennut, että vanhempien tulojen huomioon ottaminen opintotuessa on periaatteellisesti hyväksyttävää, mutta erityisesti itsenäisesti asuvien toisen asteen opiskelijoiden kohdalla aiempi sääntely oli ongelmallista. Tämän vuoksi vanhempien tulojen vähentävä vaikutus itsenäisesti asuvien täysi-ikäisten kohdalla on sittemmin poistettu. Nyt ehdotettu sääntely vastaa tältä osin nykytilaa.

Perustuslain 16 §:n 2 momentin mukaan julkisella vallalla on velvollisuus turvata yhtäläiset mahdollisuudet saada muuta kuin perusopetusta varattomuuden estämättä. Opintotuella toteutetaan tätä velvollisuutta. Lainsäätäjälle kuuluu harkintavalta sääntelyn tarkemmasta sisällöstä, kunhan oikeuden turvaaminen tapahtuu lain tasolla.

Esityksellä on osittain vaikutuksia myös perustuslain 16 §:n 1 momentissa säädettyyn oikeuteen maksuttomaan perusopetukseen, koska esityksessä ehdotetaan kumottavaksi oppivelvollisuuslain 19–21 §:n säännökset majoitus- ja matkakorvauksista ja siirrettäväksi vastaava sääntely opintoetuuslakiin ja koulumatkatukilakiin. Ehdotettu sääntely muuttaisi jossain määrin edellä mainittujen etuuksien määräytymisperusteiden yksityiskohtia, mutta ehdotettujen muutosten ei arvioida vaikuttavan merkittävästi etuuksien tasoon eikä täten oppivelvollisten opiskelijoiden perustuslain 16 §:n 1 momentin mukaiseen oikeuteen maksuttomaan koulutukseen.

Asumislisän osalta esityksellä on liityntää myös perustuslain 19 §:n mukaiseen oikeuteen sosiaaliturvaan ja erityisesti julkisen vallan tehtävään edistää jokaisen oikeutta asuntoon ja tukea asumisen omatoimista järjestämistä. Asumislisän osalta ehdotettu sääntely perustuisi pääosin voimassa olevaan opintotukilakiin. Oppivelvollisten eräissä tilanteissa korotettu asumislisä (opintoetuuslaki 26 ja 27 §).

Perustuslain 17 §:ssä säädetään oikeudesta omaan kieleen ja kulttuuriin. Säännöksen mukaan julkisen vallan on huolehdittava maan suomen- ja ruotsinkielisen väestön sivistyksellisistä ja yhteiskunnallisista tarpeista samanlaisten perusteiden mukaan. Esitys turvaa oppivelvollisuuslakia vastaavasti ruotsinkielisen väestön yhdenvertaisuutta ja varmistavat mahdollisuuden osallistua opiskelijan äidinkielellä järjestettävään maksuttomaan oppivelvollisuuskoulutukseen.

Uudistuksen yhteydessä otettaisiin huomioon myös saamelaisten kielelliset ja kulttuurilliset oikeudet sekä saamelaisalueen erityispiirteet. Saamelaisten kotiseutualueella asuvalla saamelaisella oppivelvollisella olisi nykyistä oppivelvollisuuslakia vastaavasti oikeus asumislisään ja viikonloppumatkojen koulumatkatukeen, jos hän suorittaa oppivelvollisuuttaan Saamelaisalueen koulutuskeskuksessa, vaikka jokin muu toisen asteen oppilaitos sijaitsisi hänen kotiaan lähempänä.

Perustuslain 21 §:ssä säädetään oikeusturvasta. Säännöksen mukaan jokaisella on oikeus saada asiansa käsitellyksi asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä lain mukaan toimivaltaisessa tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa sekä oikeus saada oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan koskeva päätös tuomioistuimen tai muun riippumattoman lainkäyttöelimen käsiteltäväksi. Käsittelyn julkisuus sekä oikeus tulla kuulluksi, saada perusteltu päätös ja hakea muutosta samoin kuin muut oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin ja hyvän hallinnon takeet turvataan lailla. Ehdotetussa opintoetuuslaissa säädettäisiin muutoksenhausta voimassa olevan opintotukilain mukaisesti ja muuta etuuslainsäädäntöä vastaavasti.

4.2.2.5

4.2.2.5 Vaikutukset tasa-arvoon ja yhdenvertaisuuteen

Vanhempien sosioekonomisen taustan merkityksestä

Sukupuolten tasa-arvo

Vanhempien sosioekonomisella taustalla on yhteys lasten ja nuorten hyvinvointiin ja koulutuksellisiin ratkaisuihin. VATT:n opintovelallisia koskevan selvityksen mukaan toisella asteella lukiolaisten keskuudessa velan nosto oli harvinaista ja korreloi voimakkaasti vanhempien tulotason kanssa. Esitykseen sisältyvä opintolainaoikeuden rajoittaminen alaikäisiltä ja opintolainan turvallisuuden lisääminen voivat osaltaan vaikuttaa opiskelijoiden sosioekonomiseen taustasta johtuviin opintolainan käytön eroihin ja velkaongelmiin.

Opintolainan valtiontakauksen poistamisen alaikäisiltä vanhemman luona asuvilta opiskelijoilta ei voida katsoa lisäävän nimenomaisesti opiskeluun liittyvistä menoista aiheutuvaa taloudellista riippuvuutta vanhemmista, koska nämä kustannukset kuuluvat pääosin maksuttoman koulutuksen piiriin. Ehdotettu opintolainaoikeuden rajoitus kuitenkin vähentäisi alaikäisten käyttövaroja ja voisi siten lisätä heidän yleistä taloudellista riippuvuuttaan vanhempien elatusvelvollisuudesta ja elatuskyvystä. Vanhempien elatuskykyä voidaan kuitenkin vahvistaa tarvittaessa muilla sosiaaliturvaetuuksilla. Alaikäisen toimeentulon turvaamista vanhempien elatusvastuun ja sosiaaliturvaetuuksien avulla voidaan lähtökohtaisesti pitää lapsen edun kannalta tarkoituksenmukaisempana kuin toimeentulon turvaamista alaikäisen omalla velkaantumisella. Lainatakausoikeuden poistuminen nähdäänkin ensisijaisesti lapsen edun mukaisena muutoksena velkaantumisen ja siitä aiheutuvien ongelmien ennaltaehkäisemiseksi.

Opintotukijärjestelmän lainapainotteisuuden vaikutusta opiskelijoiden valikoitumiseen on tarkasteltu aiemmin Roope Uustalon raportissa vuodelta 2016 laatimassa selvityshenkilö raportissa. Sen mukaan Pohjoismaisessa vertailussa näyttää siltä korkeakoulutettujen vanhempien lasten yliedustus ja alle keskiasteen koulutettujen vanhempien lasten aliedustus on voimakkaampi Suomessa kuin esimerkiksi Norjassa tai Ruotsissa. Opintolainaan perustuva opintotukijärjestelmä ei raportin mukaan ole ainakaan vähentänyt koulutusmahdollisuuksien tasa-arvoa Norjassa ja Ruotsissa Suomeen ja Tanskaan verrattuna. Raportissa tarkasteltiin myös sitä, näkyykö opintorahapainotteisen opintotukijärjestelmän 1990-luvun alun uudistus koulutusmahdollisuuksien tasa-arvon kasvuna. Raportin mukaan vanhempien tulot vaikuttavat todennäköisyyteen päätyä yliopistoon ja yliopisto opiskelijoiden osuus on kasvanut kaikissa tuloluokissa. Erityistä muutosta syntyneiden pienituloisista perheistä tulevien osuudessa, jonka voisi tulkita liittyvän opintotukijärjestelmän opintorahapainotteiseksi muuttumisen vaikutukseksi, ei raportin mukaan olisi tapahtunut. VATT:n selvityksessä korkeakoulutettujen vanhempien lasten osuus on samaa tasoa kuin Uusitalon selvityksessä. Koulutusmahdollisuuksien tasa-arvon kehityksen ja opintotukijärjestelmän yhteydessä ei siten todennäköisesti ole tapahtunut muutosta, mutta kehitystä on tarpeen seurata.

Opintotuen yleiset saantiehdoissa ei ole pääsääntöisesti ilmennyt ollut tarvetta huomioida henkilön sukupuolesta johtuvia tekijöitä lukuun ottamatta opintolainahyvitystä.

Esitykseen sisältyvät opintolainahyvitykseen ehdotetut säännökset ottavat huomioon merkittävimmät eri sukupuoliin kohdistuvat opintoaikoja pidentävät syyt entistä paremmin ja varmistavat korkeakouluissa opiskelevien yhdenmukaisen kohtelun erityisesti vanhempainvapaiden sekä asevelvollisuuden suorittamisen aiheuttamien poissaolojen suhteen.

Joillakin aloilla esimerkiksi sosiaali- ja terveysalalla koulutus on sukupuolittunutta, mikä lähtökohtaisesti voi johtaa erilaisiin edellytyksiin opintojen rahoittamiseksi. Opintotuen merkitys opintojen rahoitusmuotona korostua mainituilla aloilla, koska näillä aloilla harjoittelu on useimmiten palkatonta. Riippuvuus opintotuesta voi olla vähäisempää sellaisten alojen opiskelijoilla, jotka voivat yhdistää opiskelun ja palkkatyön. Eurostudent 9 -tutkimuksen mukaan erot koulutusala- ja sektorikohtaisessa työssäkäynnissä heijastelevat paitsi itse alakohtaisia työmarkkinoita, myös alojen välisiä eroja opiskelijoiden taustassa.

4.2.2.6

4.2.2.6 Alueelliset vaikutukset

Oppivelvollisuuslain mukaiset matka- ja majoituskorvaukset korvattaisiin opintoetuuslakiin ja koulumatkatukilakiin lisättävällä vastaavalla sääntelyllä. Muutoksella tuettaisiin koulutuksen saavutettavuutta alueilla, joissa etäisyydet ovat pitkiä ja koulutustarjontaa on niukasta. Erityisesti Lapissa, Kainuussa tai saaristoalueilla asuu oppivelvollisuuden piiriin kuuluvia nuoria, joiden kotikunnassa ei ole lukiokoulutuksen tai ammatillisen koulutuksen toimipistettä ja matka lähimpään sellaiseen toimipisteeseen on pitkä tai voi liikenneolosuhteiden vuoksi kestää useita tunteja.

Esityksessä otettaisiin lisäksi huomioon 1.1.2027 voimaantulevaksi kaavailtu oppivelvollisuuslain muutos, jonka perusteella ammatillisessa koulutuksessa opiskelijan koulumatkan pituus laskettaisiin lähimpään oppilaitokseen, jossa järjestetään koulutusta opiskelijan suorittamassa tutkinnossa. Esityksessä huomioitaisiin myös ne oppivelvolliset, jotka opiskelevat tutkintokoulutukseen valmentavassa koulutuksessa tai työhön ja itsenäiseen elämään valmentavassa koulutuksessa, ja joiden päivittäinen koulumatka nopeinta matkustustapaa käyttäen kestäisi yli kolme tuntia. Siten uudistuksella tuettaisiin oppivelvollisuuden suorittamista opiskelijan asuinpaikasta riippumatta samoin perustein kuin nykyisinkin on tarkoitus tukea. Esityksellä ehkäistään siten myös alueellista eriarvoistumista ja tuetaan harvaan asuttujen alueiden nuorten opiskeluedellytyksiä.

5

Muut toteuttamisvaihtoehdot

5.1

Vaihtoehdot ja niiden vaikutukset

5.1.1

Nykymalli vai kokonaan uusi?

Nykyisen opintotuen rakenteen pohjalta opintotuen uudistamista puoltaa se, että meillä on jo runsaasti tietoa sen toimivuudesta ja muutostarpeista. Muutosten vaikutukset voidaan siten myös arvioida suhteessa nykyiseen järjestelmään. Aivan erilaisen järjestelmän vaikutusten arviointi olisi epävarmemmalla pohjalla. Opiskelijoiden käyttäytymisen ennustaminen järjestelmämuutosten yhteydessä pitkälle tulevaisuuteen on vaikeaa. Jos siirryttäisiin kokonaan erilaiseen tukimalliin, olisi meillä käytössä nykyinen ja uusi järjestelmä pitkään johtuen varsin pitkistä opiskeluajoista sekä järjestelmään sisältyvistä joustoista. Uudistamista nykyjärjestelmän pohjalta puoltaa erityisesti myös se, että uudistaminen on tarkoitus toteuttaa kustannusneutraalisti. Kustannusten arviointi on luotettavamaa muutosten tapahduttua melko lyhyellä aikavälillä. Yleensä radikaalien muutosten vaikutukset tapahtuvat pitkällä aikavälillä, mikä vaikeutta kustannusneutraalisuuden varmistamista.

5.1.2

Opintorahapainotteinen vai opintolainapainotteinen opintotuki

Indeksisidonnaisuus ja sen vaihtoehdot

Muita vaihtoehtoja

Opintorahat sidottiin ensimmäisen kerran kansaneläkeindeksiin 1.8.2014, josta luovuttiin valtiontaloudellista syistä 1.8.2016. Opintorahan määrät yhtenäistettiin osana opintotukiuudistusta korkea-asteella toisen asteen opintorahojen kanssa 1 päivänä elokuuta 2017, eikä niitä tarkistettu sen jälkeen elinkustannusten kehityksen perusteella ennen lukuvuotta 2020–2021. Opintorahoja korotettiin kansaneläkeindeksin perusteella säännöllisesti vuosina 2020–2023.

Ilman indeksisidonnaisuutta tuen ostovoima heikkenee eikä sen määrä vastaa enää lainsäädäntöhetkellä tarkoitettua tasoa. Elinkustannusten kehityksen huomioon ottaminen parantaa tukea saavien opiskelijoiden mahdollisuuksia keskittyä opiskeluun opintotuen turvin. Indeksisidonnaisuus ei kuitenkaan ota huomioon elintason yleistä nousua. Opintotuen tulisi olla riittävä turvaamaan päätoimisen opiskeluajan toimeentulo, mikä edellyttää opintorahan lisäksi myös asumislisän ja opintolainan valtiontakauksen määrien tarkistamista elinkustannusten noustessa.

Indeksitarkistukset ovat ennakoitavia ja automaattisia. Vaihtoehtoisesti tuen tasoa voitaisiin tarkistaa kohdennetusti ja päätösperusteisesti. Tämä mahdollistaisi valtiontaloudellisten edellytysten huomioonottamisen. Jos indeksisidonnaisuudesta luovuttaisiin kokonaan, tuen tason riittävyyttä tulisi seurata ja arvioida määräajoin opiskelijan elinkustannusten kehitystä. Määräajoin voitaisiin arvioida mm. opiskelijoiden ostovoiman sekä välttämättömyysmenojen kustannusten muutosta. Korotusperustetta määriteltäessä tulisi määritellä olennainen muutos, jonka perusteella tuen tasoon tehtäisiin tarkistus. Tällöin mahdolliset korotukset tulisivat viiveellä, mutta ne olisi mahdollista kohdentaa eri tavalla kuin automaattisesti indeksien perusteella.

Indeksisidonnaisuudelle vaihtoehtoisen tuen tarkistusmekanismin käyttöönotto edellyttäisi tuekseen tukimusta opiskelijan budjetista. Viimeisin viitebudjettitutkimus tuottaakin tietoa opiskelijoiden budjeteista. Viitebudjettien hyödyntämistä tukijärjestelmien tason ja toimivuuden määrittelyssä tulisi selvittää tarkemmin.

Opintorahan tason korottaminen tai keston pidentäminen voisivat vähentää opintolainan ja työssäkäynnin tarvetta. Merkittävät tasonkorotukset tai keston pidennykset lisäisivät opintotukimenoja, mutta voisivat vähentää myös toimeentulotuen tarvetta. Kustannusneutraalisuustavoitteen vuoksi tason korottamisesta tai keston pidentämisestä aiheutuvien lisämenojen vuoksi opiskelijan omiin tuloihin perustuvan tarveharkintaa olisi samalla tarpeen tiukentaa. Samalla vähenisi opiskelijoiden kannustin työssäkäyntiin, mistä aiheutuisi verotulojen vähenemistä. Tarveharkintaisemmasta, tasoltaan korkeammasta tai kestoltaan pidemmästä opintotuesta hyötyisi siten todennäköisesti nykyistä pienempi opiskelijajoukko.

Opintorahan osuuden korottaminen voisi vähentää valtiontakauksesta aiheutuvia menoja. Kustannusneutraalisuus huomioiden tulisi opintorahan korotuksen kohdentua erityisesti opiskelijoille, joilla on opintolainan takaisinmaksussa ongelmia. Kohderyhmän määrittely on ongelmallista, koska velkaongelmia voi olla kaikilla koulutusasteilla opiskelevilla opintolainan saajilla. Opintorahan tasojen eriyttäminen koulutusasteittain lisäisi eriarvoisuutta ja monimutkaistaisi järjestelmää. Nykyisen opintorahan uudelleen kohdentamista eri tavalla vaikeuttaa se, että muihin etuuksin verrattuna melko niukka opintoraha kohdentuu jo nykyisin eniten tuen tarpeessa oleville eli itsenäisesti asuville sekä pienituloisista perheistä tulevat toisen asteen opiskelijoille. Opintolainasta voitaisiin luopua kokonaan vain, jos opintorahan tasoa korotettaisiin merkittävästi. Esimerkiksi jokainen 100 e/kk korotus opintorahoihin lisäisi opintotukimenoja vuositasolla itsenäisesti asuvien osalta noin 203 milj. euroa (100 e/kk x 9 kk x 225 000 opiskelijaa).

Lainan takaisinmaksurasitusta voitaisiin pienentää korkokatolla, korkotuella tai korkosuojauksilla. Yleinen korkokatto tai korkotuki osana opintolainan ehtoja voisi lisätä valtion menoja merkittävästi ja kohdentuisi myös velallisille, jotka sitä eivät tarvitse. Korkotuki voidaan myös nähdä ongelmallisena valtiontukisääntelyyn näkökulmasta. Opintolainojen korkosuojaus olisi puolestaan haastavaa toteuttaa ja hinnoitella, sillä lopullista lainamäärää tai laina-ajan pituutta ei ole tiedossa lainan nostohetkellä. Korkosuojauksen hinta riippuisi myös vallitsevasta korkotilanteesta ja olisi opintovelalliselle kallis opintolainan suhteellisen pieneen kokoon nähden. Korkoihin liittyvät instrumentit monimutkaistaisivat ja jäykistäisivät opintolainan ehtoja ja olisivat myös vaikeasti ymmärrettäviä.

Yhteistä takausvastuuvelallisilla on pienituloisuus. Siten lainan takaisinmaksuun liittyviä voitaisiin ehkäistä lainaturvallisuutta lisäämällä kohdentaen tukea sitä eniten tarvitseville. Tähän soveltuu hyvin nykymuotoinen korkoavustus, jota myönnetään pienituloisille opintovelallisille. Korkoavustuksen ehtojen kehittämisen yhteydessä on arvioitu eri vaihtoehtoja kuten nykyisten tulorajojen korottamista ja tulojen huomioonottamisismallin muuttamismahdollisuuksia. Tulorajojen korottaminen lisäisi korkoavustuksen saajien määrää ja korkoavustusmenoja. Jos korkoavustusta myönnettäessä otettaisiin huomioon korkojen maksun aikainen tulotaso nykyisen korkojen maksua edeltävän tulotason sijaan, seuraisi mallista korkoavustuksen takaisinperintöjä tulotason nousun vuoksi. Vastaavaa ongelmaa ei synny mallissa, jossa pienituloisuus määritellään korkokautta edeltävän tulotason perustella. Korkoavustuksen vaikuttavuuden parantamisessa olennaista olisi lisätä tietoisuuttaa korkoavustuksesta, mahdollistaa korkoavustuksen maksaminen nykyistä joustavammin suoraan pankkiin sekä estää lainan irtisanominen/eräännyttäminen korkoavustuksen aikana. Pelkkä korkoavustuskaan ei auta, jos opintovelallinen ei voi suoriutua lainan lyhennyksistä. Korkoavustuksen ja lainan takaisinmaksuehtojen yhteensopivuuden parantamisella voitaisiin ehkäistä myös takausvastuumenojen kasvua.

Tulotasoon sidottu opintolainan takaisinmaksumalli on ollut esillä opintolainan käyttökelpoisuutta pohdittaessa, koska sen oletetaan pienentävän opintolainan riskisyyttä esimerkiksi työttömyyden tai työkyvyttömyyden aikana. Kyseinen malli on työnteon kannusteiden kannalta ongelmallinen, koska tulotason nousu merkitsisi suurempaa opintolainan takaisinmaksuvelvoitetta eli käytännössä lisäveroa. Nykymuotoiset opintolainat ovat kulutusluottoja, joiden takaisinmaksun ehdoista sopivat velallinen ja luottolaitos. Velallisen tulotason heikentyessä velallisen asemaa turvaavat kuluttajansuojalain säännökset. Tulosidonnainen opintolaina edellyttäisikin valtion myöntämä opintolainajärjestelmää ja siihen liittyvää uutta sääntelyä ja määrärahoja. Lisäksi valtion opintolainajärjestelmän toimeenpanoa varten tulisi perustaa oma virasto, kuten muissa pohjoismaissa. Vuoden 2025 lopussa opintolainoja oli pankeissa 6,7 miljardia euroa. Lukuvuonna 2024/2025 opintolainoja nostettiin pankeista 932,9 milj. euroa. Valtion talouden sopeuttamistarpeet asettavat tällä hetkellä rajoituksia merkittäville määrärahatarpeille, joita valtion opintolainajärjestelmästä väistämättä aiheutuisi.

5.1.3

Nopeaan valmistumiseen kannustaminen

Opintorahakauden lyhentäminen

Lukuvuosikohtainen kannustin

Opintolainahyvityksen vaihtoehdot

Opintorahakauden maksimikeston lyhentämiseen johtavassa mallissa opintorahakautta lyhennettäisiin siten, että rahamuotoista opintotukea myönnettäisiin esimerkiksi vain alempaa korkeakoulututkintoa varten. Ylempää korkeakoulututkintoa (maisteritutkinto tai ylempi AMK-tutkinto) varten myönnettäisiin valtion takaama opintolaina. Tämän jälkeen sekä opintoraha että asumislisä lakkaisi ja loppuosa opintotuesta olisi valtion takaamaa opintolainaa. Tällainen uudistus pienentäisi opintotukimenoja. Opintorahaoikeuden rajaaminen esimerkiksi vain kolmeen vuoteen saattaisi kuitenkin lisätä työssäkäyntiä maisterivaiheen opintojen aikana ja viivästyttää opintojen valmistumista läpäisyä heikentäen. Jos maisterivaiheen opiskelijat rahoittaisivat opintonsa työssäkäynnillä, jäisi opintotukijärjestelmälle vähemmän keinoja tavoiteajassa valmistumisen kannustamiseksi.

Opintolaina opintojen lopussa-mallissa opintolainaa voitaisiin myöntää opintorahakauden päättymisen jälkeen siten, että viivästyneet opinnot voisi suorittaa opintolainan turvin loppuun. Malli vähentäisi toimeentulotuen tarvetta opintojen loppuun saattamiseksi, mutta voisi lisätä työssäkäyntiä velkaantumisen välttämiseksi. Kokonaan opintolainaa perustuva tuki ei ole houkutteleva vaihtoehto erityisesti korkotason noustessa. Lisäksi on otettava huomioon sekin, että kaikki eivät saa opintolainaa pankista.

Yhtä tutkintoa varten myönnettävien opintorahakuukausien määrä voitaisiin rajata tutkinnon laskennallista kestoa vastaavaksi. Käytännössä tämä tarkoittaisi, että 300 opintopisteen laajuisen tutkinnon tukiaika olisi 45 kuukautta eli kolme kuukautta nykyistä lyhyempi. Opintorahakuukausien yhteismäärän rajaus olisi ongelmallisinta opintoalaa vaihtavien kohdalla sekä tutkintoaan täydentävien kohdalla. Tämä malli lisäisi suorittamispaineita heikentäen erityisesti opinnoissaan vaikeuksiin joutuneiden henkistä hyvinvointia. Todennäköisesti malli vähentäisi opintotukimenoja, mutta voisi johtaa opintojen pitkittymiseen.

Nykyisen tutkinnon suorittamisen jälkeen realisoituvalle opintolainahyvitykselle vaihtoehtoisena kannustin voisi olla lukuvuosikohtainen kannustin. Kannustin olisi käytännössä esimerkiksi opintorahabonus tai ylimääräinen lainan lyhennys valtion varoista. Lukuvuosittainen kannustin lisäisi menoja, koska kannustin realisoituisi tiheämmin osasuorituksista eikä kuten hyvityksessä yhdellä kertaa vasta määräajassa suoritetun tutkinnon perusteella. Lukuvuosittainen lainaan liittyvä bonus saattaisi kannustaa lainan käyttöön jopa tarpeettomasti. Opintolainahyvitykseen verrattuna lukuvuosittainen kannustin olisi toimeenpanolta työläämpi, koska kannustimen saantiedellytyksiä tarkasteltaisiin lukuvuosittain, kun taas hyvityksessä se tehdään vasta opintojen päätyttyä.

Opintolainahyvitystä voitaisiin kehittää kannustavammaksi. Selvitysten mukaan nykyistä tiukemmat hyvityksen ehdot voisivat kuitenkin heikentää koulutuksen läpäisyä ja nykyistä joustavammat ehdot puolestaan pitkittäisivät opintoja lisäten samalla hyvitysmenoja. Siten hyvityksen ehtoja tulee uudistaa mahdollisimman maltillisesti huomioiden tutkinnon suoritusaikaan vaikuttavat tekijät. Hyvityksen kannustavuutta voidaan lisätä parantamalla tavoiteajassa tutkinnon suorittavien hyvitystä. Hyvitys voisi olla nykymuotoinen määräajassa tutkinnon suorittaneille lainansaajille kohdennettu etuus. Vaihtoehtoisesti hyvitys voisi olla kaksiportainen siten, että hyvityksen määrä olisi korkeampi tavoiteajassa valmistuneille ja matalampi määräajassa valmistuneilla lainansaajille. Eri vaihtoehtoja on arvioitu uudistuksen taustamateriaalina olevassa muistiossa Opintolainahyvityksen vaihtoehdot.

5.2

Ulkomaiden lainsäädäntö ja muut ulkomailla käytetyt keinot

Yleistä

Opintotuki toisella asteella

Opintotuki korkea-asteella

Lasta huoltavien tuki Pohjoismaissa

Suomen opintotukijärjestelmä on samankaltainen kuin muidenkin Pohjoismaiden opintotukijärjestelmät, joissa opintotuki koostuu myös pääasiassa opintolainasta ja opintorahasta. Pohjoismaiden koulutusjärjestelmät ovat myös samankaltaisia, joten opintotuen kehittämisessäkin on luontevaa tarkastella naapurimaiden ratkaisuja.

Opintotuen uudistamisen tavoitteiden kannalta tarkastelun kohteena ovat erityisesti ratkaisut, jotka koskevat vanhempien tulojen huomioonottamista, lasta huoltavien opintotukea sekä korkea-asteen opintotuen kannustavuutta. Esitykseen sisältyvä ehdotus lasten lukumäärän huomioimisesta huoltajakorotuksen määrässä muuttaisi järjestelmää Norjan ja Ruotsin järjestelmien kaltaiseksi. Toisen asteen opintotuen tarveharkintaisuutta ei ole kustannusneutraalisuusvaatimuksen vuoksi mahdollista vähentää esimerkiksi Ruotsin mallin mukaisesti. Korkea-asteen tuen kannusteet ovat Pohjoismaissa samanlaisia, esimerkiksi opintotukiajan rajaus ja opintojen edistymisen vaatimukset. Suomessa on käytössä muita Pohjoismaita tutkinnon suorittamiseen kannustavampi opintotuki opintolainahyvityksen muodossa. Myös Norjassa osa opintolainasta voi muuttua rahaksi tutkinnon suorittamisen perusteella, mutta tutkinnonsuorittamisaikavaatimus ei ole yhtä tiukka kuin Suomen järjestelmässä.

Sosiaaliturvan toimivuus nuorten erilaisissa ja muuttuvissa elämäntilanteissa. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2024:40.

Suomen järjestelmän kanssa samankaltaisten maiden opintotukijärjestelmiä ja niiden vaikuttavuutta käsitteleviä tutkimuksia ei ole käytettävissä lukuun ottamatta Kelassa laadittua vertailututkimusta nuorten sosiaaliturvasta eräissä maissa. Kelassa laaditussa nuorten sosiaaliturvan toimivuutta käsittelevässä tutkimuksessatodetaan, että opintotukien korotukset voivat vähentää keskeytysriskiä ja nopeuttaa valmistumista erityisesti heikommasta sosioekonomisesta taustasta tulevilla. Opintolainapainotteisuuden lisääminen voi puolestaan lisätä opiskelijoiden eriarvoisuutta erityisesti silloin, jos heillä ei ole mahdollisuutta opintorahaan, kuten Iso-Britanniassa. Tutkimuksen mukaan kansainvälinen vertailu osoittaa, että tasapaino opintorahan ja lainan välillä on tärkeä, sillä pelkkä lainapainotteisuus on riskialtista. Nuorten velkaantumiseen opintolainojen käytön kasvaessa on kiinnitettävä huomioita ja velkaantumista ehkäistävä.

Pohjoismaissa päätoimiseen opiskeluun kannustetaan opiskelijalle itselleen maksettavalla opintotuella, joka muodostuu sekä opintoraha- että lainamuotoisesta tuesta. Suomessa ei ole opintotuelle alaikärajaa, mutta opintorahaa ei makseta, jos maksetaan lapsilisää, jolloin ikäraja 17 vuotta. Ruotsissa opintotuen alaikäraja on 16 vuotta. Norjassa ei ole alaikärajaa ja opintotukea ja lapsilisää voi saada yhtä aikaa. Tanskassa alaikäraja on 18 vuotta.

Vanhemman tulot vaikuttavat tukeen kaikissa Pohjoismaissa. Tuki on lainapainotteisinta Suomessa myös alaikäisillä. Sosiaaliturvan toimivuutta käsittelevän selvityksen mukaan suurimmassa osassa vertailumaista tarjotaan toisen asteen opiskelijoille jonkinlaista tukea elinkustannuksiin tai opiskelukuluihin. Poikkeuksena on Islanti ja Alankomaat, joissa toisen asteen opiskelijoille ei ole varsinaista opintorahajärjestelmää. Myös Iso-Britannian opintotukijärjestelmä eroaa muista vertailumaista: toisen asteen opintotuki on tarveharkintainen ja vaihtelee alueittain. Eroja löytyy myös siinä, että joissakin maissa vanhempien matalat tulot vaikuttavat suoraan opintorahaan, kun taas toisissa maissa on erillisiä lisätukia matalan tulotason perheistä tuleville opiskelijoille.

Suomessa, Tanskassa ja Norjassa vanhempien tulot otetaan huomioon, jos opiskelija asuu samassa kotitaloudessa vanhempien kanssa. Suomessa ja Tanskassa vanhempien matalat tulot voivat korottaa opintorahaa, kun taas Norjassa vanhempien luona asuminen voi estää opintorahan saamisen. Suomessa vanhempien tulot vaikuttavat myös itsenäisesti asuvan 17-vuotiaan tai nuoremman toisen asteen opiskelijan opintorahassa, joka voi olla korkeampi, jos vanhempien tulot ovat matalat. Suomessa ja Tanskassa opiskelijoiden tuloilla on lisäksi vuosituloraja. Ruotsissa toisen asteen opiskelijoiden opintoraha on kaikilla sama kiinteä summa, johon opiskelijan omat tai vanhempien tulot eivät vaikuta. Ruotsissa on mahdollista saada myös lisätukea, jos vanhempien tulot ovat matalat. Suomessa ja Tanskassa toisen asteen opiskelijoiden on mahdollista saada myös opintolainaa. Myös Alankomaissa, joissa ei ole varsinaista opintorahajärjestelmää kaikille toisen asteen opiskelijoille, opiskelija voi saada tarveharkintaista opintotukea, jos vanhempien tulot ovat matalat. Toisen asteen opiskelijan itsenäinen asuminen on merkittävä tekijä monissa vertailumaissa opintorahaan vaikuttavana asiana. Esimerkiksi Norjassa vanhempien luona asuminen usein estää opintorahan saamisen. Suomessa ja Tanskassa opintoraha on korkeampi, jos opiskelija asuu itsenäisesti. Ruotsissa toisen asteen opiskelijan itsenäinen asuminen huomioidaan erikseen haettavassa asumistuessa. Myös Islannissa on mahdollista saada tukea, jos toisen asteen opiskelija joutuu muuttamaan opintojen vuoksi kotoa toiselle paikkakunnalle. Suomessa ja Tanskassa toisen asteen opiskelijoiden on mahdollista saada myös opintolainaa. Norjassa opintolainaa on voi hakea vain, jos opiskelijalla on jo aiempi tutkinto. Muissa vertailumaissa (Ruotsi, Alankomaat, Iso-Britannia ja Islanti) opintolaina on suunnattu pääasiassa korkeakouluopiskelijoille. Virossa toisen asteen opintojen tuki kohdistuu ammatillisen koulutuksen opiskelijoille, ja opintorahan saamiseen vaikuttaa opinnoissa menestyminen.

Opintotuki on opintolainapainotteinen korkea-asteella Islannissa, Norjassa, Suomessa ja Ruotsissa ja opintorahapainotteinen Tanskassa. Tyypillinen opintotuen ja asumistuen enimmäismäärä on Pohjoismaissa korkeakouluopiskelijalla noin 1 200–1 500 euroa kuukaudessa. Erillistä asumistukea voidaan maksaa tietyin edellytyksin opintotukea saaville opiskelijoille Ruotsissa ja Tanskassa. (HE 160/2024 vp)

Ruotsissa opintotukiaika on rajattu ja opintojen on edistyttävä opintotuen saamiseksi. Opintotuen enimmäisaika on korkeakoulutuksessa 240 viikkoa eli noin kuudeksi lukuvuodeksi. Myös Norjassa opintorahan määrän vaikuttaa opintosuoritusten määrä. Korkeakoulutuksessa opintorahan osuus tutkinnon suorittaneilla voi olla enintään 40 prosenttia tuen määrästä. Opintorahan osuus on 15 prosenttia tuen enimmäismäärästä, jos tutkintoa ei ole suoritettu lainkaan. Tanskassa opintotukeen tarkoitetut tukikuukauden korkea-asteella vähenevät 70 kuukaudesta 58 tukikuukauteen vuonna 2027 voimana astuvassa uudistuksessa. Opintorahakuukausien loputtua voi Tanskassa saada opintojen loppuunsaattamiseksi valtion lainaa enintään 24 kuukautta. Nk. vammaislisän saajat ja yksinhuoltajat voivat saada 12 ylimääräistä opintorahakuukautta.

Sosiaaliturvan toimivuutta käsittelevän selvityksen mukaan Suomessa, Tanskassa ja Ruotsissa on opintorahassa vuosituloraja sekä opintorahan huoltajakorotus. Ruotsissa on lisäksi käytössä tarveharkintainen lisätuki pienituloisille opiskelijoille, joilla on huollettavia lapsia. Virossa korkeakouluopiskelijoille suunnattu opintoraha on tarveharkintainen, ja sen saamiseen vaikuttavat opiskelijan omien tulojen lisäksi vanhempien tulot siihen saakka, kun nuori täyttää 25 vuotta. Tarveharkintaisen opintorahan lisäksi Virossa on saatavilla lisätuki erityisten taloudellisten haasteiden varalle. Myös Tanskassa on erillinen tarveharkintainen lisätuki opiskelijoille, joilla on taloudellisia haasteita.

Vuosina 2015–2023 Alankomaissa kokeiltiin lainapainotteista korkeakouluopintojen rahoitusjärjestelmää, mutta tästä luovuttiin (ks. Rijksoverheid, 2022). Lainaan perustuvasta opintotukijärjestelmästä luopumiseen on saattanut vaikuttaa vähävaraisista perheistä tulevien opiskelijoiden koulutuksellinen tasa-arvo. Alankomaissa siirryttiin takaisin edelliseen järjestelmään, jossa korkeakouluopiskelijoille myönnetään opintoraha, joka sisältää lainaelementtejä: opintoraha on maksettava takaisin, mikäli valmistuminen viivästyy merkittävästi. Lisäksi maassa on saatavilla tarveharkintaista lisätukea opiskelijoille, joiden perheillä on matalat tulot. Lisätuen suuruuteen vaikuttaa opiskelijan asumismuoto: itsenäisesti asuvat opiskelijat saavat usein enemmän tukea kuin vanhempiensa luona asuvat. Vaikka lisätuki on niin ikään lainapohjainen, se voidaan muuttaa stipendiksi, mikäli opinnot suoritetaan määräajassa.

Iso-Britanniassa, Islannissa ja Norjassa korkeakouluopiskelijat rahoittavat opintonsa opintolainalla. Islannissa ja Norjassa osa opintolainasta voidaan kuitenkin muuttaa stipendiksi opintojen päättymisen jälkeen, jos opinnot suoritetaan vaadittavassa ajassa. Islannissa enimmillään 30 prosenttia ja Norjassa 40 prosenttia nostetusta opintolainasta voidaan muuttaa stipendiksi. Opiskelijan tulot vaikuttavat siihen, kuinka suuri osuus opintolainasta voidaan hyvittää. Iso-Britanniassa opintolaina täytyy aina maksaa takaisin ja lainan takaisinmaksu on sidottu tulotasoon. Sekä Islannissa että Iso-Britanniassa opintolainaa haetaan erikseen asumiskustannuksiin ja lukukausimaksuihin. Myös Alankomaissa opintolainaa voi hakea erikseen yleisiä kustannuksia ja lukukausimaksuja varten.

Alaikäisen lapsen huoltajuus huomioidaan Pohjoismaiden opintotukijärjestelmissä. Eroa on muun muassa tarveharkintaperusteissa sekä siinä maksetaanko huoltajakorotusta tai lapsikohtaista lasten lukumäärään perustuvaa opintorahan korotusta molemmille vai vain toiselle lapsen huoltajalle. Suomessa huoltajakorotus on yksinkertaisin ja huoltajakohtainen. Suomessa opintorahan huoltajakorotus maksetaan molemmille opintotukeen oikeutetulle alaikäisen lapsen huoltajalle. Tanskan huoltajakorotus on myös huoltajakohtainen. Tanskassa voi myös saada korotuksen opintolainaa, jos lapsen huoltaja asuu toisen opiskelijan kanssa. Norjassa ja Ruotsissa on käytössä lasten lukumäärään perustuva opintorahan korotus siten, että korotuksen määrä kasvaa lasten lukumäärän kasvaessa. Ruotsissa lapsikorotus on muista poiketen tarveharkinnaton kuten lapsilisäkin. Norjassa edellytetään lisäksi, että lapsi asuu opiskelijan luona. Vertailumaissa lapsiperheille maksetaan myös lapsilisää. (Taulukko 16: Lasta huoltavien opintotuki Suomessa, Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa lukuvuonna 2025–2026)

Taulukko 16: Lasta huoltavien opintotuki Suomessa, Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa lukuvuonna 2025–2026 (€/kk: määrät muunnettu 15.1.2026)

6

Lausuntopalaute

https://okm.fi/hanke?tunnus=OKM010:00/2024

Hallituksen esityksestä on pyydetty lausuntoja lausuntopalvelu.fi -palvelussa 11.5.2026‒22.6.2026. Lausunnot ja muut hallituksen esityksen valmisteluasiakirjat ovat julkisessa palvelussa osoitteessa. Lausunnon antoi yhteensä 56 tahoa.

Lausuntonsa antoi opintotuen toimeenpanosta vastaava Kansaneläkelaitos sekä opintolainoja myöntäviä luottolaitoksia edustavat Finanssialan Keskusliitto ja Nordea Bank Oyj. Koulutuksen järjestäjiä edustavista tahoista lausuntonsa antoivat Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto Arene ry, Suomen yliopistojen rehtorineuvosto UNIFI ry, Helsingin yliopisto, Suomen Kansanopistoyhdistys-Finlands Folkhögskolförening ry sekä Ammattiosaamisen kehittämisyhdistys AMKE ry. Opiskelijajärjestöt antoivat 19 lausuntoa. Lausunnon antoivat Finlands Svenska Skolungdomsförbund FSS rf, Suomen Lukiolaisten Liitto, Suomen Ammattiin Opiskelevien Liitto - SAKKI ry, Suomen opiskelijakuntien liitto - SAMOK ry, Suomen Opettajaksi Opiskelevien Liitto SOOL ry, Suomen Opiskelija Allianssi - OSKU ry, Suomen ylioppilaskuntien liitto SYL ry ja Akavan opiskelijat sekä kolme ammattikorkeakoulujen opiskelijakuntaa ja seitsemän ylioppilaskuntaa. Muita lausunnonantajatahoja olivat maa- ja metsätalousministeriö (saaristoasiain neuvottelukunta), oikeusministeriö, puolustusministeriö, sosiaali- ja terveysministeriö, työ- ja elinkeinoministeriö, valtiovarainministeriö, Opetushallitus, tietosuojavaltuutetun toimisto, Rikosseuraamuslaitos, oikeuskanslerinvirasto, Suomen Kuntaliitto ry, Paraisten kaupunki, Perhehoitoliitto , FÖSS Finlands Öar rf - Suomen saaret, Nuorisotutkimusseura ry, Nuorisoala ry, Akavan Erityisalat AE ry , STTK ry. Tehy ry, Suomen Olympiakomitea ry, Urheilijoiden Ammattienedistämissäätiö, Urhea-säätiö rs, Suomen Urheilijat ry ja Satakunnan Urheiluakatemia (Porin kaupunki, liikuntayksikkö). Lisäksi lausuntonsa antoi viisi yksityishenkilöä.

Lausunnonantajat pitivät esityksen tavoitteita kannatettavina. Täysipäiväisen opiskelun mahdollistaminen, opiskeluaikaisen toimeentulon turvaaminen, opintojen tavoiteajassa suorittamisen tukeminen sekä heikoimmassa asemassa olevien opiskelijoiden aseman vahvistaminen saivat laajaa kannatusta. Keskeinen kritiikki kohdistui siihen, että uudistus toteutetaan kustannusneutraalisti. Monien lausunnonantajien mukaan tavoitteita ei voida saavuttaa ilman lisäpanostuksia opiskelijoiden toimeentuloon. Monet lausunnonantajat kannattivat opintorahan indeksisidonnaisuutta, mutta pitivät opintorahan ja asumislisän tasoa riittämättömänä suhteessa elinkustannuksiin. Opintolainan valtiontakauksen osalta tuotiin monissa lausunnoissa esille huolta opiskelijoiden kasvavasta velkaantumisesta. Lisäksi useat opiskelija- ja korkeakoulutoimijat katsoivat, että tutkintojen suorittaminen edellyttää nykyistä enemmän tukikuukausia.

Lausunnoissa kannatettiin laajasti ehdotuksia, jotka koskivat tukiaikojen joustavoittamista sekä huoltajakorotuksen, oppivelvollisten koulumatkatuen ja asumislisän ja korkoavustuksen ehtojen uudistamista. Opintolainan myöntämiseen ja valtiontakaukseen sekä luottolaitosten velvollisuuksiin ja opintolainan takaisinmaksamiseen liittyviin ehdotuksiin suhtauduttiin ristiriitaisesti. Monet lausunnonantajat pitivät velkaantumiskehitystä huolestuttavana ja siten lainaturvallisuuden parantamista perusteltuna. Luotonantajat korostivat erityisesti vastuiden ja valtiontakauksen ehtojen ennakoitavuutta. Erityisiin opintolainan eräännyttämissäännöksiin esittivät kriittisiä näkökohtia Finanssiala, Nordea Bank oyj sekä oikeusministeriö.

Opintolainahyvityksen uudistamiseen kaksiportaiseksi suhtauduttiin lausunnoissa kriittisesti. Lausunnoissa todettiin uudistuksesta hyötyvän eniten korkeakoulututkinnon nopeasti suorittavat lainansaajat, joilla on nykyistä suuremmat opintolainat. Myönteisinä muutoksina pidettiin hyvityksessä huomioonotettavan lainan määrän perustumista nykyisiin valtiontakauksen määriin sekä ehdotettuja tutkinnon suoritusaikajoustoja.

Esitystä on jatkovalmistelussa muokattu lausuntopalautteen johdosta. Ehdotettavia säännöksiä ja niiden perusteluita on täsmennetty lausunnoissa esitettyjen näkökohtien perusteella. Oppivelvollisten koulumatkatukea ja asumislisää koskevia säädösehdotuksia ja perusteluja on täsmennetty ja huomioitu valmisteilla olevat muutokset oppivelvollisuuslakiin. Valmistelussa on huomioitu opintolainan eräännyttämistä koskeva lausuntopalaute ja eräännyttämiseen liittyviä säännöksiä on muokattu sääntelykokonaisuuden selkeyttämiseksi. Myös esityksen vaikutusarvioita on monin osin täydennetty ja täsmennetty. Esitystä on täydennetty toimeenpanon ja pidemmän aikavälin taloudellisilla vaikutusarvioilla sekä arvioilla, jotka koskeva yhdenvertaisuutta, opintolainahyvityksen vaikuttavuutta ja velkaantumiskehitystä. Esityksen suhdetta perustuslakiin ja säätämisjärjestykseen on muokattu oikeuskanslerin viraston lausunnon pohjalta.

Lainsäädännön Arviointineuvosto on antanut esitysluonnoksesta lausunnon 3.8.2026. Arviointineuvoston lausunnon mukaan vaikutuksia koskevassa osiossa on tunnistettu olennaiset vaikutuslajit. Vaikutuksia on esimerkiksi arvioitu opiskelijan taloudelliseen asemaan, opintojen läpäisyyn ja velkaantumiseen, mutta vaikutusarviointeja tulee vielä konkretisoida.

Arviointineuvosto pitää myönteisenä sitä, että lakiesityksen valmistelussa on hyödynnetty aiheeseen liittyviä selvityksiä ja tutkimuksia. Lisäksi vaikutusarvioissa on tuotu esiin epävarmuuksia ja vaikutuksia on havainnollistettu taulukossa, mikä on myönteistä. Lakiesityksessä on arvioitu vaikutuksia velkaantumiseen, ja arvioinnissa on hyödynnetty kyselytutkimuksen tuloksia. Arviointineuvosto katsoo kuitenkin, että velkaantumisen konkreettiset ja pitkäaikaiset vaikutukset jäävät osin epäselviksi ja velkaantumisen vaikutuksia tulee arvioida vielä tarkemmin opiskelijoiden näkökulmasta. Arviointineuvosto piti lisäksi puutteena sitä, että arvioinnissa ei ole otettu huomioon opintolainapainotteisuuden ja opintolainahyvityksen koulutusalakohtaisia vaikutuksia. Esityksen työllisyysvaikutuksia tulee myös tarkastella ja arvioida siitä näkökulmasta, mikä vaikutus ehdotuksilla on esimerkiksi työvoiman saatavuuteen. Arviointineuvosto suositteli, että hallituksen esitysluonnosta täydennetään neuvoston lausunnon mukaisesti ennen hallituksen esityksen antamista. Esityksen vaikutusarviointia on täydennetty arviointineuvoston lausunnon pohjalta. Velkaantumisen vaikutuksia sekä opintolainahyvityksen alakohtaisia vaikutuksia sekä esityksen vaikutuksia opiskelijoiden väliseen yhdenvertaisuuteen on tarkennettu jatkovalmistelussa. Velkaantumisen pitkäaikaisvaikutuksista ei toistaiseksi ole käytettävissä kotimaista tutkimustietoa.

7

Säännöskohtaiset perustelut

7.1

Opintoetuuslaki

1 luku Yleiset säännökset

1 §.Lain tarkoitus. Pykälässä säädettäisiin lain tarkoituksesta. Pykälän mukaan lain tarkoituksena olisi tukea opintoetuuksilla taloudellisen tuen tarpeessa olevan päätoimisen opiskelijan toimeentuloa, kannustaa opiskelemaan ja suorittamaan tutkinto tavoiteajassa sekä tukea opintolainansaajaa opintolainan takaisinmaksussa. Voimassa olevassa opintotukilaissa ei ole säännöstä lain tarkoituksesta.

2 §.Opintoetuudet. Pykälä vastaisi pääosin voimassa olevan opintotukilain 2 §:ää, mutta enää ei olisi tarpeen viitata kumotun opintotukilain (28/1972) mukaisiin opintolainojen erääntyneisiin korkoihin, koska niiden perusteella ei enää myönnetä korkoavustusta.

Pykälässä säädettäisiin opintoetuuksista. Opintoetuuksia olisivat ehdotuksen mukaan opintotuki, joka koostuu opintorahasta, asumislisästä ja opintolainan valtiontakauksesta. Lisäksi laissa säädetyin edellytyksin opintolainan saajalla olisi oikeus saada korkoavustusta sekä opintolainahyvitystä.

3 §.Toimeenpano. Pykälä vastaisi pääosin voimassa olevan opintotukilain 8 §:ää.

1 momentin Pykälänmukaan opintotukitoiminnan yleinen johto, ohjaus ja kehittäminen kuuluisi opetus- ja kulttuuriministeriölle.

2 momentin Pykälänmukaan ehdotetun lain mukaiset toimeenpanotehtävät hoitaisi Kansaneläkelaitos yhteistyössä oppilaitosten kanssa.

3 momentin Pykälänmukaan Kansaneläkelaitoksen tehtävänä olisi huolehtia myös korkeakouluopiskelijoiden ruokailun tukemiseen tarkoitetun valtion talousarvioon varatun määrärahan rajoissa tuen myöntämisestä opiskelijaravintoloiden pitäjille ja muusta tähän liittyvästä hallinnosta. Säännös olisi samansisältöinen kuin voimassa olevan opintotukilain 49 pykälä. Korkeakouluopiskelijoiden ateriatuki on harkinnanvarainen valtionavustus, jonka myöntämisestä, maksamisesta ja käytöstä säädetään valtionavustuslain (688/2001) 8 §:n nojalla valtioneuvoston asetuksella.

4 momentin Pykälänmukaan oppilaitoksen tehtävänä olisi antaa yleisneuvontaa opintotukiasioissa, antaa oma-aloitteisesti taikka Kansaneläkelaitoksen tai opiskelijan pyynnöstä opintotukiasioiden käsittelyssä tarvittavia tietoja, vastaanottaa oppilaitoksessa opiskelevan opintoetuushakemus, merkitä hakemukseen asian ratkaisemiseksi tarvittavat tiedot ja toimittaa hakemus Kansaneläkelaitokselle sekä valvoa osaltaan, että opintoetuuden saantiin on edellytykset ja ilmoittaa Kansaneläkelaitokselle, jos opintoetuuden keskeyttämiseen tai lakkauttamiseen on aihetta.

4 §.Oikeus opintotukeen Suomen kansalaisuuden, Euroopan unionin lainsäädännön tai Suomessa oleskelun perusteella. Pykälä vastaisi pääosin voimassa olevan opintotukilain 1 §:ää, jossa säädetään opintotukilain soveltamisalasta. Pykälän otsikko muutettaisiin vastaamaan tarkemmin pykälän sisältöä. Lisäksi kirjoitustapaa muutettaisiin siten, että säännöksissä määriteltäisiin yksilön oikeus myöntämisoikeuden sijaan.

Ulkomaalaisten maassa oleskelun peruste arvioitaisiin vakiintuneen voimassa olevan opintotukilain soveltamiskäytännön mukaisesti ulkomaalaisen ensisijaisen maahantulosyyn perusteella. Kansaneläkelaitos arvioisi maassa oleskelun ensisijaisen perusteen asiakkaan kokonaistilanteen perusteella. Kansaneläkelaitoksen arvio ei olisi siten sidoksissa ainoastaan Maahanmuuttoviraston antaman oleskeluluvan perusteeseen. Tarkoitus olisi, että opiskelutarkoituksessa Suomeen tulevan opiskelijan toimeentulo on turvattu ja varmistettu ennen maahantuloa. Suomen opintoetuuslain mukaista opintotukea myönnettäisiin vain sellaisille henkilöille, jotka ovat riittävässä määrin integroituneet suomalaiseen yhteiskuntaan.

1 momentissa Pykälänsäädettäisiin Suomen kansalaisen oikeudesta opintotukeen. Ehdotuksen mukaan Suomen kansalaista koskevia tämän lain säännöksiä sovellettaisiin myös henkilöön, joka Euroopan unionin lainsäädännön taikka Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden muun sopimuspuolen kanssa tekemän sopimuksen nojalla on oikeutettu tämän lain mukaiseen opintotukeen, jolla on ulkomaalaislain (301/2004) 10 luvussa säädetty oikeus pysyvään oleskeluun Suomessa taikka jolla on Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin Yhdistyneen kuningaskunnan eroamisesta Euroopan unionista ja Euroopan atomienergiayhteisöstä tehdyn sopimuksen 2019/C 384 I/01 (erosopimus) 15 artiklan mukainen oikeus pysyvään oleskeluun Suomessa.

2 momentissa Pykälänsäädettäisiin Suomessa vakinaisesti asuvan ulkomaalaisen oikeudesta opintotukeen. Ehdotuksen mukaan ulkomaalaiselle, joka asuu Suomessa vakinaisesti ja jonka maassa oleskelun peruste on muu kuin opiskelu, on oikeus opintotukeen, jos hänelle on myönnetty ulkomaalaislaissa tarkoitettu jatkuva tai pysyvä oleskelulupa taikka pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen EU-oleskelulupa tai hän on ulkomaalaislaissa tarkoitettu unionin kansalainen tai häneen rinnastettava taikka hänen perheenjäsenensä, jonka oleskeluoikeus on ulkomaalaislain 10 luvussa säädetyllä tavalla rekisteröity tai jolle on myönnetty oleskelukortti tai hän on Pohjoismaan kansalainen, joka on rekisteröinyt oleskelunsa ulkomaalaislain 157 §:ssä säädetyllä tavalla siten kuin Pohjoismaiden välillä väestön rekisteröinnistä on sovittu, taikka hän on Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin Yhdistyneen kuningaskunnan kansalainen tai hänen perheenjäsenensä, hänen oleskeluoikeutensa perustuu erosopimukseen ja hänellä on erosopimuksen 18 artiklan 1 kohdan mukaisen hakumenettelyn perusteella annettu oleskeluoikeuden osoitukseksi ulkomaalaislain 33 a §:ssä tarkoitettu oleskelulupakortti. Momentti vastaisi voimassa olevan opintotukilain 1 pykälän 3 momenttia.

3 momentissa Pykälänsäädettäisiin Suomen kansalaisen ja 1 momentissa tarkoitetun henkilön oikeudesta opintotukeen ulkomaisessa oppilaitoksessa. Ehdotuksen mukaan Suomen kansalaisella ja 1 momentissa tarkoitetulla henkilöllä on tässä laissa säädetyin edellytyksin oikeus opintotukeen ulkomaisessa oppilaitoksessa suoritettavaan koulutukseen, jos hän on vähintään kahden vuoden ajan opintojen alkamista edeltäneiden viiden vuoden aikana ollut kotikuntalaissa (201/1994) tarkoitettu kotikunta Suomessa tai hänellä on elinolosuhteiden perusteella muutoin kuin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla kiinteä yhteys Suomeen, jolloin otetaan huomioon henkilön perhesuhteisiin, toimeentuloon, ammatillisiin ja muihin vastaaviin elinolosuhteisiin liittyvät seikat. Momentti vastaisi voimassa olevan opintotukilain 1 pykälän 4 momenttia. Ulkomailla sijaitsevalla oppilaitoksella tarkoitettaisiin myös sen Suomessa sijaitsevassa toimipisteessä suoritettavaa koulutusta.

Ehdotetussa sääntelyssä otettaisiin voimassa olevaa lainsäädäntöä vastaavasti myös huomioon liikkuvuuden lisääntyminen ja EU-tuomioistuimen ratkaisut. Ehdotetulla sääntelyllä pyrittäisiin osaltaan estämään myös niin kutsuttu ”opintorahashoppailu”. Esimerkiksi EU-tuomioistuimessa käsitellyissä opintotukitapauksissa (mm. C-20/12 Giersch) on korostettu hyväksyttävänä päämääränä ”opintorahaturismin” estämistä, kun on arvioitu EU-maiden suhteellisen tiukkoja linjauksia opintotuen saamisedellytysten osalta. Olisi tarkoituksenmukaista pitää yllä suhteellisen tiukkaa linjaa opintotuen kohdentamisessa niille opiskelijoille, joiden voidaan olettaa integroituvan Suomen yhteiskuntaan ja asettuvat opintojensa päätyttyä Suomen työmarkkinoiden käytettäväksi. Korkeakoulututkinnon suorittaneiden osuuden lisääminen asukkaiden keskuudessa tämän jäsenvaltion talouden kehityksen edistämiseksi on hyväksyttävä tavoite, jolla erilaisen kohtelun oikeuttaminen on mahdollista, kunhan lainsäädännön edellytyksillä ei ylitetä sitä, mikä on sillä tavoitellun päämäärän saavuttamiseksi tarpeen. Edellytyksissä pitää ottaa huomioon sellaiset seikat, jotka voivat kuvata tosiasiallisen liitynnän astetta kyseisen taloudellisen tuen hakijan ja kyseisen jäsenvaltion yhteiskunnan tai työmarkkinoiden välillä.

5 §.Määritelmät. Pykälässä säädettäisiin lain keskeisistä määritelmistä. Pykälä vastaisi pääosin voimassa olevan opintotukilain 3 §:ää.

Pykälän 1 kohdassa säädettäisiin tukikuukauden määritelmä. Tukikuukaudella tarkoitettaisiin kuukautta, jonka aikana opiskelija saa opintorahaa tai asumislisää. Määritelmä olisi sama kuin voimassa olevan opintotukilain 3 §:n 3 kohta.

Pykälän 2 kohdassa säädettäisiin lukuvuoden määritelmästä. Sen mukaan lukuvuodella tarkoitetaan aikaa, joka alkaa 1 päivänä elokuuta ja päättyy seuraavan vuoden heinäkuun 31 päivänä Määritelmä vastaisi voimassa olevan opintotukilain 3 §:n 1 kohtaa.

Pykälän 3 kohdassa säädettäisiin lukukauden määritelmä. Lukukaudella tarkoitettaisiin syyslukukautta ja kevätlukukautta, jolloin syyslukukausi alkaa 1 päivänä elokuuta ja päättyy 31 päivänä joulukuuta ja kevätlukukausi alkaa 1 päivänä tammikuuta ja päättyy 31 päivänä heinäkuuta. Määritelmä vastaisi nykyisen opintotukilain 3 §:n 2 kohtaa.

Pykälän 4 kohdassa ehdotetaan säädettäväksi korkeakoulua koskeva määritelmä. Korkeakoululla tarkoitettaisiin yliopistolaissa (558/2009) tarkoitettuja yliopistoja, Maanpuolustuskorkeakoulusta annetussa laissa (1121/2008) tarkoitettua Maanpuolustuskorkeakoulua, ammattikorkeakoululaissa (932/2014) tarkoitettuja ammattikorkeakouluja ja Poliisiammattikorkeakoulusta annetussa laissa (1164/2013) tarkoitettua Poliisiammattikorkeakoulua. Määritelmä vastaisi nykyisen opintotukilain 3 §:n 4 kohtaa.

Pykälän 5 kohdassa säädettäisiin muuta oppilaitosta koskeva määritelmä. Muulla oppilaitoksella tarkoitettaisiin muita kuin 4 kohdassa tarkoitettuja oppilaitoksia. Määritelmä vastaisi nykyisen opintotukilain 3 §:n 5 kohtaa.

Pykälän 6 kohdassa ehdotetaan säädettäväksi puolisoiden määritelmä. Puolisoilla tarkoitettaisiin aviopuolisoita ja avioliitonomaisissa olosuhteissa eläviä henkilöitä. Määritelmä vastaisi voimassa olevan opintotukilain 3 §:n 6 kohtaa.

Pykälän 7 kohdassa ehdotetaan säädettäväksi lapsen huoltajaa koskeva määritelmä. Lapsen huoltajalla tarkoitettaisiin lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain (361/1983) mukaisia huoltajia. Määritelmä vastaisi voimassa olevan opintotukilain 12 §:n 1 momenttia.

Pykälän 8 kohdaksi ehdotetaan säädettäväksi korkokautta koskeva määritelmä. Korkokaudella tarkoitettaisiin vuosipuoliskoa, joka on ajanjakso tammikuun 1 päivänä päättyen kesäkuun 30 päivään tai ajanjakso, joka alkaa heinäkuun 1 päivänä päättyen joulukuun 31. Määritelmä olisi uusi ja tarpeellinen, koska uusimuotoista korkoavustusta voitaisiin maksaa korkokausittain.

2 Luku Opintotuen saamisen edellytykset ja rajoitukset

6 §.Opintotukeen oikeuttavat opinnot. Pykälä vastaisi pääosin voimassa olevan opintotukilain 4 §:ää.

1 momentissa Pykälänsäädettäisiin, että opintotukeen oikeuttavien opintojen olisi oltava päätoimisia.

2 momentissa Pykälänsäädettäisiin voimassa olevan opintotukilain 4 §:n 1 momenttia vastaavasti, että opintotukea voitaisiin myöntää koulutukseen, joka on julkisen valvonnan alaista. Julkisen valvonnan alaiseksi katsottaisiin koulutus tai oppilaitos, joka on opetusviranomaisten tai oman alansa viranomaisten valvoma tai rahoittama.

3 momentissa Pykälänsäädettäisiin, että opintotukea myönnetään muussa kuin korkeakoulutuksessa opiskelijalle, joka suorittaa: ammatillisesta koulutuksesta annetussa laissa (531/2017) säädettyä koulutusta, lukiolaissa (714/2018) säädettyä lukiokoulutusta tai lukiokoulutusta Helsingin eurooppalaisesta koulusta annetussa laissa (1463/2007) tarkoitetussa oppilaitoksessa, tutkintokoulutukseen valmentavasta koulutuksesta annetussa laissa (1215/2020) tarkoitettua koulutusta, perusopetuslain (628/1998) 46 §:ssä tarkoitettua aikuisten perusopetusta, muun alan viranomaisten kuin opetusviranomaisten valvomaa 1 kohdassa tarkoitettua koulutusta vastaavaa ammatillista koulutusta tai muuta kuin 1 - 5 kohdassa tarkoitettua koulutusta vapaasta sivistystyöstä annetussa laissa (632/1998) tarkoitetussa kansanopistossa, liikunnan koulutuskeskuksessa tai Snellman-korkeakoulu-nimisessä oppilaitoksessa taikka Saamelaisalueen koulutuskeskuksesta annetussa laissa (252/2010) tarkoitetussa koulutuskeskuksessa. Momentti vastaisi voimassa olevan opintotukilain 4 §:n 3 momenttia, mutta lukiokoulutukseen valmistava koulutusta ei enää olisi tarpeen mainita, koska TUVA-koulutus käsittää nykyisin myös entisen LUVA-koulutuksen.

4 momentissa Pykälänsäädettäisiin, että korkeakoulutuksessa opintotukeen on oikeus opiskelijalle, joka suorittaa alempaa tai ylempää korkeakoulututkintoa taikka tieteellistä, tai taiteellista jatkotutkintoa, ammattikorkeakoulututkintoa tai ylempää ammattikorkeakoulututkintoa taikka ammattikorkeakoululain 10 §:n 3 momentissa tarkoitettua maahanmuuttajille suunnattua koulutusta, muuta kuin 1 tai 2 kohdassa tarkoitettua opintokokonaisuutta, jos opiskelija on suorittanut korkeakoulututkinnon. Momentti vastaisi pääosin voimassa olevan opintotukilain 2 momenttia. Erillistä täydennyskoulutusohjelmaa ei olisi tarpeen mainita, koska se sisältyisi ehdotetun momentin kolmanteen kohtaan. Momentissa tarkoitettuja korkeakouluja olisivat opintotukilain 5 §:n 4 kohdan määritelmäsäännöksessä tarkoitetut korkeakoulut.

5 momentissa Pykälänsäädettäisiin opintotuen myöntämisestä opiskeluun ulkomailla. Ehdotuksen mukaan opintotukea myönnetään opiskeluun ulkomailla, jos opinnot vastaavat 1–4 momentissa tarkoitettuja opintoja Suomessa tai sisältyvät Suomessa suoritettaviin opintotukeen oikeuttaviin opintoihin. Opintotukea myönnetään myös Ahvenanmaan maakuntalainsäädännön perusteella järjestettyyn koulutukseen Ahvenanmaan maakunnassa, jos opinnot vastaavat 1–4 momentissa tarkoitettuja opintoja tai sisältyvät valtakunnassa suoritettaviin opintotukeen oikeuttaviin opintoihin. Momentti vastaisi voimassa olevan opintotukilain 4 §:n 4 momenttia.

7 §.Opintotukioikeus muussa kuin julkisen valvonnan alaisessa koulutuksessa. Pykälä vastaisi voimassa olevan opintotukilain 4 a §:ää.

1 momentissa Pykälänsäädettäisiin, että opiskelijalla on oikeus opintotukeen muussa kuin julkisen valvonnan alaisessa koulutuksessa, jos Kansaneläkelaitos on koulutuksen järjestäjän hakemuksesta myöntänyt koulutukseen opintotukioikeuden. Opintotukioikeuden myöntämisen edellytyksenä olisi, että koulutus vastaisi ammatillisesta koulutuksesta annetun lain mukaista koulutusta, jonka tavoitteena on tutkinnon tai tutkinnon osan suorittaminen ja koulutuksen järjestäjällä olisi toiminnalliset, ammatilliset ja taloudelliset edellytykset koulutuksen järjestämiseen.

2 momentissa Pykälänehdotetaan, että Opetushallitus antaisi Kansaneläkelaitoksen pyynnöstä lausunnon siitä, vastaako 1 momentissa tarkoitettu koulutus sisällöltään ammatillisesta koulutuksesta annetun lain mukaista koulutusta. Lausuntomenettelyllä varmistettaisiin, että Kansaneläkelaitos saisi päätöksenteon tueksi asiantuntevan ja luotettavan arvion koulutuksen sisällöstä opetushallitukselta, joka vastaa ammatillisen koulutuksen ohjauksesta ja kehittämisestä. Lausunnosta tulisi selkeästi käydä ilmi, vastaako koulutus ammatillisesta koulutuksesta annetun lain mukaista koulutusta. Opetushallituksen asiantuntemus varmistaisi, että arviointi perustuisi voimassa olevaan sääntelyyn.

3 momentin Pykälänmukaan oikeus opintotukeen voitaisiin myöntää myös valtioneuvoston asetuksella erikseen säädettävään muuhun kuin 1 momentissa tarkoitettuun koulutukseen, jos koulutus tuottaa yleisesti tunnustetun ammattipätevyyden ja muut opintotuen myöntämisen edellytykset täyttyvät.

4 momentin Pykälänmukaan Kansaneläkelaitos voisi perua tässä pykälässä tarkoitettuun koulutukseen myönnetyn oikeuden opintotukeen, jos opintotuen myöntämiselle säädetyt edellytykset eivät täyty. Jos koulutuksen oikeus opintotukeen peruttaisiin, olisivat opintotukeen oikeuttavassa koulutuksessa ennen oikeuden perumista aloittaneet opiskelijat oikeutettuja opintotukeen koulutuksen päättymiseen asti.

5 momentin Pykälänmukaan valtioneuvoston asetuksella voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä opintotukioikeuden myöntämisen edellytyksistä, opintotukioikeuden hakemisesta, myöntämisestä ja perumisesta sekä koulutuksen järjestäjän selvitys- ja ilmoitusvelvollisuudesta.

8 §.Päätoimiset opinnot lukiokoulutuksessa. Nykyisin päätoimisista opinnoista eri kouluasteilla säädetään 5 a §:ssä. Eri koulutusasteiden päätoimisuuden edellytyksistä säädettäisiin selkeyden vuoksi tässä lakiehdotuksessa omissa pykälissään.

Pykälässä säädettäisiin päätoimisista opinnoista lukiokoulutuksessa. Pykälä vastaisi pääosin voimassa olevan opintotukilain 5 a §:n 2 momenttia. Ehdotuksen mukaan päätoimisia opintoja lukiokoulutuksessa olisivat pykälän ensimmäisen kohdan mukaan lukiolain mukaiset opinnot, jonka tavoitteena on 150 opintopisteen laajuisen nuorille tarkoitetun oppimäärän suorittaminen tai lukiolain 6 §:ssä tarkoitetun erityisen koulutustehtävän mukainen koulutus, jonka tavoitteena on ylioppilastutkinnosta annetun lain 25 §:ssä tarkoitetun ylioppilastutkintoa tasoltaan vastaavan kansainvälisen tutkinnon suorittaminen. Toisen kohdan mukaan päätoimisia olisivat lukiolain mukaiset opinnot, joiden tavoitteena on 88 opintopisteen laajuisen aikuisille tarkoitetun oppimäärän suorittaminen tai lukion oppiaineen oppimäärän suorittaminen, kun niitä suoritetaan ammatillisen perustutkinnon yhteydessä taikka lukiolain 4 §:n mukaisen järjestämisluvan nojalla sisäoppilaitosmuotoisesti. Kolmannen kohdan mukaan päätoimisia olisivat lukiolain mukaiset opinnot, joiden tavoitteena on 88 opintopisteen laajuisen aikuisille tarkoitetun oppimäärän suorittaminen, kun sitä suorittaa oppivelvollisuuslain (1214/2020) 16 §:n nojalla maksuttomaan koulutukseen oikeutettu opiskelija.

Voimassa olevan opintotukilain mukaan lukio-opinnoissa edellytetään lisäksi, että opiskelija osallistuu lukukauden aikana vähintään 20 opintopisteen laajuisiin opintoihin tai niitä vastaaviin opintoihin taikka kahteen ylioppilastutkintoon kuuluvaan kokeeseen. Tästä sääntelystä luovuttaisiin. Lukukausikohtaisen päätoimisuusedellytyksen asettaminen ei ole tarkoituksenmukaista, koska opintojen edistymistä seurataan. Säännöstä on myös sovellettu arvioitaessa ulkomailla suoritettavan lukiokoulutuksen päätoimisuutta, mikä on rajannut vaihto-opiskelijana opiskelevien opintotukioikeutta. Sääntelystä luopuminen edistäisi siten toisen asteen opiskelijoiden yhdenvertaisia opiskeluedellytyksiä opiskella ulkomailla.

Opetushallituksen tilaston mukaan lukuvuonna 2024–2025 ulkomaisissa lukioissa on 192 opiskelijaa koko lukukauden tai lukuvuoden pituisella vaihto-oppilasjaksolla olevia opiskelijoita. Uusi sääntelyn muutos voisi lisätä opintotukimenoja vähäisessä määrin menovaikutuksen jäädessä todennäköisesti vuositasolla alle 200 000 euron.

9 §.Päätoimiset opinnot ammatillisessa koulutuksessa. Pykälässä säädettäisiin päätoimisista opinnoista ammatillisessa koulutuksessa. Pykälä vastaisi sisällöltään voimassa olevan opintotukilain 5 a §:n 3 momenttia. Sääntelyn selkeyden ja johdonmukaisuuden vuoksi ammatillisen koulutuksen päätoimisuudesta säädettäisiin omassa pykälässään. Päätoimisia opintoja ammatillisessa koulutuksessa olisivat ensimmäisen kohdan mukaan ammatillisesta koulutuksesta annetun lain mukaiset opinnot, joiden tavoitteena on ammatillisen perustutkinnon tai tutkinnon osan taikka työhön ja itsenäiseen elämään valmentavan koulutuksen suorittaminen. Ehdotetun toisen kohdan mukaan päätoimisia olisivat ammatillisesta koulutuksesta annetun lain mukaiset opinnot, joiden tavoitteena on ammattitutkinnon tai erikoisammattitutkinnon tai mainittujen tutkintojen osien suorittaminen, jos opintojen laajuus on vähintään 4,5 osaamispistettä opiskelukuukautta kohti. Ehdotetun kolmannen kohdan mukaan päätoimisia olisivat muut ammatilliset opinnot, jos opintojen laajuus on keskimäärin vähintään 25 viikkotuntia, 4,5 osaamispistettä, 4 opintopistettä tai kolme opintoviikkoa opiskelukuukautta kohti.

10 §.Päätoimiset opinnot korkeakoulutuksessa. Pykälässä säädettäisiin päätoimisista opinnoista korkeakoulutuksessa. Pykälä vastaisi sisällöllisesti voimassa olevan opintotukilain 5 a §:n 1 momenttia. Sääntelyn selkeyden ja johdonmukaisuuden vuoksi päätoimisista opinnoista korkeakoulutuksessa säädettäisiin omassa pykälässään. Päätoimisia opintoja korkeakoulutuksessa olisivat ehdotuksen mukaan opinnot, joiden tavoitteena on korkeakoulututkinnon suorittaminen. Muut korkeakouluopinnot olisivat päätoimisia, kun opintojen laajuus on keskimäärin vähintään viisi opintopistettä opiskelukuukautta kohti.

11 §.Päätoimiset opinnot eräissä muissa koulutuksissa. Pykälässä säädettäisiin päätoimisista opinnoista eräissä muussa koulutuksissa. Sääntely vastaisi pääosin voimassa olevan opintotukilain 5 a §:n 5 momentin sääntelyä. Päätoimisia opintoja eräissä muussa kuin koulutuksissa olisivat: 1) aikuisille tarkoitettu perusopetuslain 46 §:n mukainen koulutus, jos opintojen laajuus on vähintään keskimäärin kaksi kurssia opiskelukuukautta kohti; 2) tutkintokoulutukseen valmentavasta koulutuksesta annetussa laissa tarkoitettu koulutus; 3) vapaasta sivistystyöstä annetussa laissa (632/1998) tarkoitetussa kansanopistossa, liikunnan koulutuskeskuksessa tai Snellman-korkeakoulu-nimisessä oppilaitoksessa tai Saamelaisalueen koulutuskeskuksessa järjestetty muu kuin 8 ja 9 §:ssä taikka tämän pykälän 1 ja 2 kohdissa tarkoitettu koulutus, jos opintojen laajuus on keskimäärin vähintään 25 viikkotuntia, 4,5 osaamispistettä, 4 opintopistettä tai kolme opintoviikkoa opiskelukuukautta kohti.

Ehdotetun 1 momentin 1 kohdan mukaan päätoimista opiskelua olisi aikuisille tarkoitettu perusopetuslain 46 §:n mukainen koulutus, jos opintojen laajuus on keskimäärin vähintään 2 kurssia opiskelukuukautta kohti. Voimassa olevan opintotukilain 5 a §:n 6 momentin ja työttömyysturvalain (1290/2002) 2 luvun 10 §:n 2 momentin 6 kohdan mukaan kyseiset opinnot ovat päätoimisia, jos niiden laajuus on vähintään 22 kurssia lukuvuodessa. Koska opintojen laajuutta koskeva vaatimus ei opintoetuuslakiin tehtävän muutoksen jälkeen olisi enää yhdenmukainen opintotukijärjestelmässä ja työttömyysturvajärjestelmässä, henkilö voisi joissakin tilanteissa olla oikeutettu opintoetuuteen, vaikka opintoja ei työttömyysturvajärjestelmässä pidettäisi päätoimisina eli henkilöllä voisi työnhakijaksi työvoimaviranomaiseen ilmoittautuessaan olla oikeus työttömyysetuuteen. Työttömyysetuuden saamisen edellytyksenä on kuitenkin aina myös se, että henkilö täyttää työvoimapalveluiden järjestämisestä annetussa laissa (380/2023) säädetyt velvollisuudet. Lisäksi kotoutumisen edistämisestä annettua lakia (681/2023) sovelletaan niihin työnhakijoihin, jotka kuuluvat kyseisen lain soveltamisalaan. Opintotukea ja työttömyysetuutta ei makseta samalta ajalta.

12 §.Päätoimiset opinnot ulkomaisessa oppilaitoksessa. Pykälässä säädettäisiin ulkomaisessa oppilaitoksessa suoritettavien opintojen päätoimisuudesta. Pykälä vastaa pääosin voimassa olevan opintotukilain 5 a §:n 7 momenttia.

Ehdotuksen mukaan ulkomaisessa oppilaitoksessa opinnot olisivat päätoimisia, jos oppilaitos on määritellyt ne päätoimisiksi. Korkeakouluopinnot voitaisiin katsoa päätoimisiksi myös, jos opintojen laajuus vastaa keskimäärin vähintään viittä opintopistettä opiskelukuukautta kohti. Muut opinnot voitaisiin katsoa päätoimisiksi myös, jos opetussuunnitelman mukainen laajuus on keskimäärin vähintään 25 viikkotuntia.

Voimassa olevan opintotukilain mukaan opintotukea ei kuitenkaan myönnetä ulkomaisessa oppilaitoksessa kokonaan etäopintoina järjestettäviin opintoihin. Tästä sääntelystä luovuttaisiin, mikä edistää ulkomaisissa oppilaitoksissa suoritettavan koulutuksen saavutettavuutta. Etäopiskelusta on tullut yhä suositumpi opiskelumuoto, eikä sen rajoittaminen enää olisi tarkoituksenmukaista. Sääntelystä luopumisen ei oleteta lisäävän opintotukimenoja, koska nykyinen sääntely on jo mahdollistanut opintotuen myöntämisen etäopiskeluun. Opiskelijalta on voitu sääntelyn perusteella edellyttää käytännössä yksittäisiä lähiopiskelupäiviä, joita ei enää jatkossa edellytettäisi.

13 §.Opintotukeen oikeuttava enimmäisaika muissa kuin korkeakouluopinnoissa. Voimassa olevassa opintotukilaissa opintotukeen oikeuttavasta ajasta säädetään 7 §:ssä. Ehdotetussa laissa eri koulutusten opintotukeen oikeuttavasta ajasta säädettäisiin omissa pykälissään. Lisäksi pykälien otsikoita muutettaisiin opintotukeen oikeuttavaksi enimmäisajaksi, koska se vastaisi paremmin niiden sisältöä.

Pykälässä säädettäisiin opintotukeen oikeuttavasta ajasta muussa kuin korkeakoulutuksessa. Pykälä vastaisi osittain voimassa olevan opintotukilain 7 §:n 9 momenttia.

1 momentissa Pykälänehdotetaan säädettäväksi, että opiskelijalla on oikeus opintotukeen muissa kuin korkeakouluopinnoissa säännönmukaisen opiskeluajan. Säännönmukaisella opiskeluajalla tarkoitettaisiin ammatillisessa perustutkintokoulutuksessa enintään neljää vuotta ja muissa opinnoissa opinnoille säädettyä pidentämätöntä opiskelu- tai suoritusaikaa taikka opetussuunnitelman tai opetusohjelman mukaista suoritusaikaa, jos suoritusajasta ei säädetä laissa.

2 momentissa

Urheiluakatemia- ja valmennuskeskustoiminnan ohjeisto 2024.

Pykälänsäädettäisiin enimmäisajan pidentämisen edellytyksistä. Ehdotetun 2 momentin mukaan opiskelija voisi saada muun kuin korkeakoulututkinnon suorittamista varten opintotukea vielä tutkintokohtaisen tukiajan loputtua harkinnanvaraisin perustein, jos opiskelija osoittaa opintojensa viivästymisen aiheutuneen sairaudesta tai muusta erityisen painavasta syystä. Opiskelijan olisi liitettävä enimmäisajan pidentämistä koskevaan hakemukseen lääkärintodistus tai muu riittävä selvitys. Opiskelija voisi saada enimmäisajan pidentämistä yhteensä enintään 12 kuukauden ajalle kuitenkin siten, että momentin mukainen tukikuukausien määrä ei ylittyisi. Hyväksyttävänä syynä opintojen viivästymiseen syynä voi olla vakiintuneen käytännön mukaan edelleen opiskelijan oma sairaus. Muuna erityisen painavana syynä opintojen viivästymiselle voitaisiin pitää vakiintuneen soveltamiskäytännön mukaisesti läheisen sairautta, kun opiskelija on osallistunut hänen hoitamiseensa tai opiskelijan muutoin vaikeaa elämäntilannetta, kuten esimerkiksi läheisen kuolemaa, parisuhde-eroa tai rikoksen uhriksi joutumista. Myös muu perusteltu syy, joka on merkittävästi aiheuttanut opintojen järjestämisvaikeuksia, voitaisiin ottaa huomioon. Esimerkiksi tavoitteellinen kilpaurheilu, koulutusalan vaihto sairauden, vamman tai muun painavan syyn vuoksi tai ulkomailla opiskelu voivat aiheuttaa opintojen järjestämisvaikeuksia ja voitaisiin hyväksyä enimmäisajan pidentämisen perusteeksi. Kansaneläkelaitos arvioisi enimmäisajan pidentämisen edellytykset opiskelijan oman selvityksen perusteella. Tavoitteellisella kilpaurheilulla tarkoitettaisiin esimerkiksi urheiluakatemian 1. tai 2. tason mukaista urheilua.

Ehdotettua sääntelyä ei ole aiemmin sovellettu muissa kuin korkeakouluopinnoissa. Harkinnanvarainen pidennys olisi muissa kuin korkeakouluopinnoissa 12 kuukautta. Ammatillisessa koulutuksessa opinnot sijoittuvat tavanomaisen lukuvuoden lisäksi kesäajalle esimerkiksi luonnonvara-alalla, jolloin opintoja voi olla 12 kuukautena lukuvuodessa.

3 momentissa Pykälänehdotetaan säädettäväksi, että opintotukea voisi saada muuhun kuin oppivelvollisuuslain 16 §:n mukaiseen maksuttoman koulutuksen piiriin kuuluvaan opiskeluun enintään 52 tukikuukautta. Voimassa olevassa laissa ei ole vastaavaa tukikuukausimääriin perustuvaa rajoitusta. Muutoksen tarkoitus on siten rajoittaa opintotuen käyttöä.

Ehdotettu säännös on uusi. Ehdotettu sääntely rajaisi jossain määrin nykyisestä opintotukioikeutta oppivelvollisuuden suorittamisen jälkeen. Toisaalta se mahdollistaisi edelleen toisen asteen opintojen suorittamisen myös oppivelvollisuuden suorittamisen jälkeen. Ehdotettu 52 tukikuukautta vastaisi noin viiden lukuvuoden opintoja, jos opintotukea myönnettäisiin viiden lukuvuoden aikana 10 kuukautena eli elokuusta toukokuun loppuun. Sääntelyn perusteella voitaisiin määritellä tukikuukausien määrä esimerkiksi opiskelijan vaihtaessa opintoalaa tai aloittaessaan uudet opinnot tutkinnon suorittamisen jälkeen. Esimerkiksi lukion oppimäärän suorittanut henkilö voisi hyödyntää ehdotettua 52 tukikuukautta ammatillisen koulutuksen tutkinnon suorittamiseen. Tukikuukausia kuluisi tyypillisessä tilanteessa esimerkiksi 30, jos hän hyödyntäisi opintotukea 10 kuukautena lukuvuosittain (3 x 10 kk). Tällöin hänellä olisi muihin työuran ajalla tapahtuviin opintoihin jäljellä vielä 22 tukikuukautta (52–30 kk).

Oppivelvollisuuslain 16 §:n nojalla maksuttomaan koulutukseen oikeutettujen opiskelijoiden tukikuukausien määrää ei kuitenkaan rajattaisi. Käytetyt tukikuukaudet vähennettäisiin kuitenkin 52 kuukauden enimmäistukiajasta tilanteessa, jossa oppivelvollisuuslain 16 §:n nojalla maksuttomassa koulutuksessa aloittanut opiskelija ei ehtisi valmistua ennen kuin oikeus maksuttomaan koulutukseen päättyy.

4 momentissa Pykälänsäädettäisiin asetuksenantovaltuudesta. Momentin mukaan valtioneuvoston asetuksella voidaan säätää tarkemmin erilaajuisten opintojen enimmäisajasta. Voimassa olevassa opintotukilaissa ei ole vastaavaa säännöstä. Asetuksenantovaltuutta voitaisiin hyödyntää opintojen modulimaisuuden mahdollisesti yleistyessä.

14 §.Opintotukeen oikeuttava enimmäisaika korkeakouluopinnoissa. Pykälässä säädettäisiin opintotukeen oikeuttavasta ajasta. Pykälä vastaisi osittain voimassa olevan opintotukilain 7 §:ää.

1 momentissa Pykälänsäädettäisiin opintotukeen oikeuttavan ajan määräytymisestä vastaavalla tavalla kuin nykyisin voimassa olevan opintotukilain 7 §:n 3 momentissa on säädetty. Ehdotuksen mukaan yhden korkeakoulututkinnon suorittamista varten tukeen oikeuttava aika määräytyy kyseiselle tutkinnolle säädetyn laajuuden perusteella siten, että tukeen oikeuttava aika on enintään yhdeksän tukikuukautta tutkinnon laajuuden mukaista lukuvuotta kohti lisättynä kolmella tukikuukaudella. Täydet lukuvuodet ylittävältä puolelta lukuvuodelta tukeen oikeuttava aika on kuitenkin viisi tukikuukautta.

2 momentissa Ehdotetussa pykälänsäädettäisiin voimassa olevaa sääntelyä vastaavasti tukeen oikeuttavasta ajasta tilanteessa, jossa, opiskelija on otettu suorittamaan sekä alempaa että ylempää korkeakoulututkintoa. Tällöin opintotuki myönnettäisiin erikseen alemman ja ylemmän korkeakoulututkinnon suorittamiseen. Tukeen oikeuttava aika olisi kuitenkin yhteensä enintään näiden tutkintojen yhteenlasketun laajuuden perusteella 1 momentin mukaisesti määräytyvä tukiaika.

3 momentissa Pykälänsäädettäisiin, että jos opiskelija, jolle on myönnetty opintotukea korkeakouluopintoihin, ei ole suorittanut korkeakoulututkintoa, aloittaa opinnot toisen korkeakoulututkinnon suorittamista varten, aiemman tutkinnon suorittamiseksi käytetyt tukikuukaudet otetaan huomioon tukeen oikeuttavaa aikaa laskettaessa. Jos opiskelija olisi otettu suorittamaan sekä alempaa että ylempää korkeakoulututkintoa, aiemman tutkinnon suorittamiseksi käytetyt tukikuukaudet otettaisiin huomioon tutkintojen yhteenlaskettua tukiaikaa laskettaessa. Ehdotettu pykälä vastaisi nykyisin voimassa olevaa sääntelyä.

4 momentissa Pykälänenimmäisajan pidentämisen edellytyksistä. Ehdotetun momentin mukaan opiskelija voisi saada korkeakoulututkinnon suorittamista varten opintotukea vielä tutkintokohtaisen tukiajan loputtua harkinnanvaraisin perustein, jos opiskelija osoittaa opintojensa viivästymisen aiheutuneen sairaudesta tai muusta erityisen painavasta syystä. Opiskelijan olisi liitettävä enimmäisajan pidentämistä koskevaan hakemukseen lääkärintodistus tai muu riittävä selvitys. Opiskelija voisi saada enimmäisajan pidentämistä yhteensä enintään 9 kuukauden ajalle kuitenkin siten, että 6 momentin mukainen tukikuukausien määrä ei ylittyisi. Hyväksyttävänä syynä opintojen viivästymiseen syynä voi olla vakiintuneen käytännön mukaan edelleen opiskelijan oma sairaus. Muuna erityisen painavana syynä opintojen viivästymiselle voitaisiin pitää vakiintuneen soveltamiskäytännön mukaisesti läheisen sairautta, kun opiskelija on osallistunut hänen hoitamiseensa tai opiskelijan muutoin vaikea elämäntilanne, kuten läheisen kuolema, parisuhde-ero, rikoksen uhriksi joutuminen tai muu perusteltu syy, joka on merkittävästi vaikuttanut opintojen viivästymiseen aiheuttaen opintojen järjestämisvaikeuksia. Esimerkiksi tavoitteellinen kilpaurheilu, koulutusalan vaihto sairauden, vamman tai muun painavan syyn vuoksi tai ulkomailla opiskelu voivat aiheuttaa opintojen järjestämisvaikeuksia ja voitaisiin hyväksyä enimmäisajan pidentämisen perusteeksi. Tavoitteellisella kilpaurheilulla tarkoitettaisiin esimerkiksi urheiluakatemian 1. tai 2. tason mukaista urheilua.

Enimmäisajan pidennys voisi olla enintään 9 kuukautta, mikä vastaa nykyistä sääntelyä ja tyypillistä yhden lukuvuoden tukikuukausien määrää. Pidennystä ei ole tarkoituksenmukaista mitoittaa samalla tavalla kuin toisella asteella korkea-asteen erilaisen enimmäisaikarajauksen vuoksi.

5 momentissa Pykälänsäädettäisiin, että muussa kuin korkeakoulututkintoon johtavassa koulutuksessa opiskelijalla olisi oikeus opintotukeen päätoimisten opintojen ajalle. Ehdotetun sääntelyn tarkoituksena olisi huomioida myös ne korkeakouluopinnot, jotka eivät johda tutkinnon suorittamiseen. Lisäksi momentissa säädettäisiin siitä, että yliopistojen jatkotutkinnon suorittamista varten tukeen oikeuttava enimmäisaika on yhdeksän kuukautta. Säännös vastaisi voimassa olevan opintotukilain 7 §:n 5 momenttia.

6 momentissa Pykälänsäädettäisiin voimassa olevaa sääntelyä vastaavasti, että korkeakouluopiskelua varten opintotukea voisi saada enintään 54 tukikuukautta. Tukeen oikeuttava aika olisi kuitenkin 57 tukikuukautta, kun alemman ja ylemmän korkeakoulututkinnon laajuus on yhteensä 360 opintopistettä. Pidempi tukiaika koskisi lääketieteen lisensiaatin ja eläinlääketieteen lisensiaatin tutkinnon suorittajia sekä niitä ulkomailla koko tutkinnon suorittavia, joiden tutkinnon laajuuden mukainen säännönmukainen opiskeluaika on kuusi lukuvuotta.

7 momentti Pykälänsisältäisi nykyistä vastaavasti asetuksenantovaltuuden, jonka mukaan valtioneuvoston asetuksella annettaisiin tarkempia säännöksiä erilaajuisten korkeakoulututkintojen opintotuen enimmäisajasta. Valtioneuvoston asetuksella voitaisiin säätää myös 6 §:n 4 momentin 3 kohdassa tarkoitettujen opintojen tukikuukausien enimmäismäärästä. Momentissa huomioitaisiin siten lakimuutos 468/2026.

15 §.Opintotukeen oikeuttava enimmäisaika ulkomaisessa oppilaitoksessa. Pykälässä säädettäisiin opintotukeen oikeuttavasta ajasta ulkomaisessa oppilaitoksessa suoritettavassa koulutuksessa. Opintotukeen oikeuttava aika määräytyisi ehdotuksen mukaan siten kuin 13 ja 14 §:ssä säädetään ja oppilaitoksen ilmoittaman koulutuksen laajuuden ja keston perusteella. Sääntely kattaisi opintotukeen oikeuttavan ajan määritelmän ulkomaisessa oppilaitoksessa suoritettavissa korkeakouluopinnoissa tai muissa kuin korkeakouluopinnoissa. Voimassa olevan opintotukilain 7 §:n 6 momentti säädetään opintotukeen oikeuttavasta ajasta ulkomaisessa korkeakoulussa suoritettavassa tutkinnossa siten, että ulkomaisessa korkeakoulussa suoritettavassa tutkinnossa opintotukeen oikeuttava aika määräytyy tässä pykälässä säädetyin perustein tutkinnon laajuuden perusteella. Muiden kuin korkeakouluopintojen osalta voimassa olevassa opintotukilaissa ei ole vastaavaa sääntelyä.

16 §.Lukuvuoden tukikuukausien määrä. Pykälässä säädettäisiin lukuvuoden tukikuukausien määrästä. Ehdotettu pykälä vastaisi pääosin voimassa olevan opintotukilain 7 c §:ää.

1 momentin Pykälänensimmäisen kohdan mukaan opintotuki myönnettäisiin korkeakoulututkintoa varten yhdeksäksi kuukaudeksi lukuvuodessa. Momentin toisen kohdan mukaan lukiokoulutusta, ammatillista perustutkintoa ja tutkintokoulutukseen valmentavaan koulutukseen varten opintotuki myönnettäisiin kymmeneksi kuukaudeksi lukuvuodessa.

Ehdotetun sääntelyn lähtökohtana on se, että yleensä päätoimiset korkeakouluopiskelijat opiskelevat Suomessa syyskuusta toukokuun loppuun. Ammatilliseen koulutukseen valmentavassa koulutuksessa ja ammatillista perustutkintoa puolestaan opiskellaan päätoimisesti elokuusta toukokuun loppuun. Säännös mahdollistaisi sen, että Kansaneläkelaitos voisi myöntää tutkintoa suorittaville lukuvuosittaisen tuen ohjelmallisesti yleensä joko yhdeksälle tai kymmenelle kuukaudelle, ellei opiskelija itse olisi hakenut tukea lyhyemmälle tai pidemmälle ajalle. Ulkomailla päätoimiset opinnot saattavat ajoittua eri tavalla kuin kotimaassa. Kansaneläkelaitos voisi myöntää ulkomailla tutkintoa suorittaville lukuvuosittaisen tuen ohjelmallisesti yhdeksälle tai kymmenelle kuukaudelle siten kuin kyseisessä koulutuksessa opiskellaan päätoimisesti, ellei opiskelija itse olisi hakenut tukea lyhyemmälle tai pidemmälle ajalle. Korkeakouluopintojen 9 kuukauden lukuvuosittainen tukiaika voi esimerkiksi joissain maissa ajoittua ajalle 1.10.–30.6. Opiskelijalle voitaisiin hakemuksesta myöntää opintotukea myös ajalle 1.7.–30.9., jos kyseisten kuukausien aikana on opiskelua.

2 momentin Pykälänmukaan muissa kuin 1 momentissa tarkoitetuissa opinnoissa opintotuki myönnettäisiin niille kalenterikuukausille, joissa on vähintään 18 opintotukeen oikeuttavaan aikaan kuuluvaa päivää. Tällaisia muita opintoja voivat olla vapaasta sivistystyöstä annetussa laissa tarkoitetut opinnot, jos niitä järjestetään kansanopistoissa, liikunnan koulutuskeskuksissa tai Snellman-korkeakoulu-nimisessä oppilaitoksessa. Lisäksi muita opintoja voivat olla opinnot saamelaisalueen koulutuskeskuksesta annetussa laissa tarkoitetussa koulutuskeskuksessa. Edellytys 18 päivän vähimmäismäärästä perustuu voimassa olevan opintotukilain 7 c §:n 3 momenttiin.

3 momentin Ehdotetunmukaan opintotuki voitaisiin hakemuksesta myöntää 1 momentissa säädettyä lyhyemmäksi ajaksi. Opintotuki voitaisiin hakemuksesta myöntää myös 1 momentissa säädettyä pidemmäksi ajaksi, jos opiskelija osoittaa opiskelevansa lukuvuoden aikana sitä pidemmän ajan. Lukiokoulutuksessa opintotuki voitaisiin myöntää kesä- tai heinäkuulle vain, jos opiskelija suorittaa oppilaitoksessa lukion oppimäärään sisältyviä opintoja. Opintotukea voitaisiin myöntää 1 momentissa säädettyä pidemmäksi ajaksi vain niille kalenterikuukausille, joissa on vähintään 18 opintotukeen oikeuttavaan aikaan kuuluvaa päivää.

Voimassa olevan lain 7 c §:n 4 momentin mukaan ulkomailla opiskelua varten opintotuki myönnetään täysien opiskelukuukausien mukaan opintojen alkamispäivästä siten, että opiskelukuukausi oikeuttaa opintotukeen, jos siinä on vähintään 18 opintotukeen oikeuttavaan aikaan kuuluvaa päivää. Tästä sääntelystä luovuttaisiin, koska opintotukeen oikeuttava aika määräytyisi ehdotetun 1 ja 2 momentin mukaan.

17 §.Tukikuukauden käyttäminen. Pykälässä säädettäisiin tukikuukauden käyttämisestä. Pykälä vastaisi voimassa olevan opintotukilain 7 b §:ää. Pykäläviittaukset päivitettäisiin vastaamaan ehdotettua lakia.

1 momentissa Pykälänsäädettäisiin, että tukikuukausi katsotaan käytetyksi, kun tukikuukauden opintoraha tai asumislisä on maksettu.

2 momentissa Pykälänsäädettäisiin vapaaehtoisesti takaisinmaksetun opintorahan ja asumislisän myöntämisestä uudelleen eli vapaaehtoisen takaisinmaksun perumisesta. Ehdotuksen mukaan vapaaehtoisesti takaisinmaksettu opintoraha ja asumislisä myönnettäisiin uudelleen noudattaen 57 §:n mukaista hakuaikaa. Jos opiskelija on maksanut vapaaehtoisesti takaisin esimerkiksi syyskuun opintorahan, opintoraha syyskuulta voitaisiin myöntää uudelleen, jos opiskelija jättää tätä koskevan hakemuksen syyskuun aikana. Säännöstä sovellettaisiin kaikissa niissä tilanteissa, kun opiskelija maksaa opintotukea vapaaehtoisesti takaisin, esimerkiksi tukikuukausien säästämiseksi tai vuositulorajan korottamiseksi.

3 momentissa Pykälänsäädettäisiin, että takaisinperintä ei palauta tukikuukautta uudelleen käytettäväksi, ellei takaisinperintä aiheudu virheellisestä maksatuksesta tai 19 §:ssä tarkoitetun etuuden takautuvasta maksatuksesta.

Pykälän 4 momentissa säädettäisiin, että valtioneuvoston asetuksella säädettäisiin tarkemmin tukikuukauden opintorahan ja asumislisän palauttamisen määräajasta.

18 §.Opintojen riittävä edistyminen. Pykälässä säädettäisiin opintojen riittävästä edistymisestä. Ehdotettu sääntely koskisi sekä korkeakouluopintoja että muita opintoja. Voimassa oleva sääntely on koskenut eräin osin vain korkeakouluopintoja. Voimassa olevan opintotukilain 5 b §:n 1 momentin mukaan opintojen edistymistä pidetään riittävänä, jos opiskelijan päätoiminen opiskeluaika ei tule olennaisesti ylittämään kyseisiä opintoja varten määriteltyä tukiaikaa ja opintojen edistymistä seurataan. Voimassa oleva 1 momentin sanamuoto on osoittautunut tulkinnanvaraiseksi. Opintojen edistymisen seurantaa koskevat säännökset on voimassa olevassa laissa kirjoitettu korkea-asteen opintojen edistymisen seurannan näkökulmasta. Käytännössä edistymisen seurantaa tehdään nykyisin myös toisella asteella ja sitä tehdään käytännössä yhteistyössä oppilaitosten kanssa.

1 momentissa Pykälänehdotetaan säädettäväksi, että opintotuen saamisen edellytyksenä olisi opintojen riittävä edistyminen. Pykälän mukaan opintojen edistymistä pidettäisiin riittävänä, jos opiskelija suorittaa opinnot opintotukeen oikeuttavassa ajassa. Kansaneläkelaitos seuraisi yhteistyössä oppilaitosten kanssa opintojen edistymistä vuosittain. Sääntelyn olisi tarkoitus kannustaa opiskelemaan siten, että opintotukiaika riittää koko opintojen ajalle.

2 momentissa Pykälänehdotetaan voimassa olevan opintotukilain 5 b §:n 2 momenttia vastaavasti, että opintotuki lakkautetaan tai opintotukihakemus hylätään, jos opiskelijan opinnot eivät ole edistyneet riittävästi. Opintotuki lakkautetaan sen lukukauden lopussa, jonka aikana edistymisen seuranta suoritetaan. Opintotuki voitaisiin lakkauttaa takautuvasti, jos opintosuorituksia on erityisen vähän ja olosuhteista ilmenee, ettei opintoja ole ollut tarkoituskaan harjoittaa päätoimisesti.

3 momentissa Pykälänehdotetaan voimassa olevaa opintotukilain 5 b §:n 3 momenttia vastaavasti, että opiskelijalla on oikeus opintotukeen, vaikka hänen opintonsa eivät ole edistyneet riittävästi, jos hän esittää hyväksyttävän syyn, jonka vuoksi opinnot ovat hidastuneet. Hyväksyttävä syy voisi olla opiskelijan sairaus tai muu siihen rinnastettava opiskelukykyä heikentävä tekijä, hänen lähiomaisensa sairaus, hänen vaikea elämäntilanteensa tai hänen opintojensa edistymiseen tilapäisesti vaikuttanut muu erityinen syy. Muuna erityisenä syynä voitaisiin pitää myös sairastuneen lähiomaisen hoitamista, läheisen kuolemaa, parisuhde-eroa, rikoksen uhriksi joutumista tai muuta perusteltua syytä, joka on merkittävästi vaikuttanut opintojen edistymiseen aiheuttaen opintojen järjestämisvaikeuksia. Esimerkiksi tavoitteellinen kilpaurheilu, koulutusalan vaihto sairauden, vamman tai muun painavan syyn vuoksi tai ulkomailla opiskelu voivat aiheuttaa opintojen järjestämisvaikeuksia.

4 momentissa Pykälänsäädettäisiin voimassa olevan opintotukilain 5 b §:n 4 momenttia vastaavasti tilanteesta, jossa opintojen edistymisen katsotaan edellyttävän erityistä seurantaa. Opintotuki myönnettäisiin tai sen maksamista jatkettaisiin tällöin määräaikaisesti.

5 momentissa Pykälänsäädettäisiin, että valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä opintojen riittävän edistymisen arvioimisesta, 4 momentissa tarkoitetun määräajan pituudesta ja opintosuoritusvaatimuksesta opintotuen lakkauttamisen jälkeen. Asetuksen antovaltuutta koskeva sääntely olisi voimassa olevan opintotukilain 5 b §:n 5 momentissa säädettyä tarkkarajaisempi. Valtioneuvoston asetuksessa voitaisiin säätää sekä korkea-asteen että toisen asteen opintojen edistymisen seurannasta. Nykyisin valtioneuvoston asetuksella on säädetty vain korkea-asteen opintojen edistymisen arvioimisesta. Toisen asteen opintojen edistymisen arvioimiseen liittyvien vaihtoehtojen vaikutuksia on vielä tarpeen arvioida, ennen kuin niistä voidaan säätää asetuksen tasolla.

19 §.Opintotuen saamisen rajoitukset. Pykälässä säädettäisiin opintotuen saamisen rajoituksista. Pykälässä olisi nykyistä vastaavasti luettelo etuuksista ja olosuhteista, jotka estävät opintotuen myöntämisen. Pykälä vastaisi pääosin voimassa olevan opintotukilain 6 §:ää, mutta luetteloa ajantasaistettaisiin.

1 momentin Pykälän1–11 kohdissa säädettäisiin voimassa olevan 6 §:n mukaisista etuuksista, jotka estävät opintotuen myöntämisen. Pykälän 1 momentissa ehdotetaan säädettäväksi, että opintotukeen ei ole oikeutta henkilöllä, joka saa 1–11 kohdissa lueteltuja etuuksia. Käytännössä sanamuodon muutos tarkoittaisi samaa kuin voimassa olevan 6 pykälän 1 momentin sanamuoto. Muutoksella halutaan korostaa opintotukioikeuden rajoitusta yksilölle, tuen myöntämisen rajoittamisen sijaan.

2 momentissa Pykälänsäädettäisiin muista opintotukioikeuden rajoituksista. Sääntely vastaa pääosin voimassa olevan opintotukilain 6 §:ssä säädettyä. Ehdotuksen mukaan opintotukeen ei myöskään olisi oikeutta henkilöllä, joka suorittaa asevelvollisuuslain (1438/2007), siviilipalveluslain (1446/2007) tai naisten vapaaehtoisesta asepalveluksesta annetun lain (285/2022) mukaista palvelusta taikka ulkomaisen lainsäädännön mukaista vastaavaa palvelusta tai henkilölle, joka suorittaa vapausrangaistusta, tai on tutkintavankeudessa. Myöskään henkilölle, joka on ammatillisesta koulutuksesta annetun lain mukaan järjestetyssä oppisopimuskoulutuksessa tai työvoimakoulutuksessa tai työvoimapalveluiden järjestämisestä annetun lain (380/2023) mukaisessa työvoimakoulutuksessa ei olisi oikeus opintotukeen. Tarkoitus olisi, että näissä tilanteissa opiskelijan toimeentulo turvataan hänelle tarkoitetun ensisijaisen toimeentuloturvan muodon kautta. Oppisopimuskoulutuksessa opiskelijalle maksetaan työehtosopimuksen mukaista palkkaa tai opintososiaalisia etuuksia (päiväraha, perheavustus, matka- ja majoituskorvaus). Työvoimapoliittisin perustein koulutuksessa oleville henkilöille maksetaan toimeentulon turvaamiseksi työvoimapoliittisia etuuksia.

Voimassa olevasta laista poiketen esteenä opintotuen saamiselle olisi myös se, että opiskelija on tutkintavankeudessa. Opintotuen saamisen yhtenä yleisenä edellytyksenä on taloudellisen tuen tarve. Koska vapaus- ja tutkintavangeilla ei ole vankeuden aikana kuluja ja koska vankila maksaa vangeille opiskelusta toimintarahaa, ei olisi tarkoituksenmukaista myöntää vangeille opintotukea. Muilta osin ehdotetut rajoitukset vastaisivat voimassa olevan opintotukilain 6 §:ää.

3 Luku Opintoraha, asumislisä ja opintolainan valtiontakaus

20 §.Oikeus opintorahaan. Pykälässä säädettäisiin oikeudesta opintorahaan. Pykälä vastaisi osittain voimassa olevan opintotukilain 10 §:ää, jossa säädetään opintorahan myöntöoikeudesta. Ehdotetussa pykälässä säädettäisiin yksilön oikeudesta opintorahaan.

1 momentin Pykälänmukaan opintorahaan olisi oikeus opiskelijalla, jolle voidaan myöntää tämän lain mukaista opintotukea. Voimassa olevan opintotukilain 10 §:n 1 momentissa säädetään, että opintoraha myönnetään opiskelijalle, jolle 1 luvun mukaan voidaan myöntää tämän lain mukaista opintotukea. Siten pykälän 1 momentissa säädettäisiin myöntöoikeuden sijaan yksilön oikeudesta opintorahaan.

2 momentissa Pykälänsäädettäisiin, että opintorahaan ei olisi kuitenkaan oikeutta opiskelijalla, jonka elatusta varten maksetaan lapsilisälain (796/1992) mukaista lapsilisää taikka vastaavaa etuutta ulkomailta. Voimassa olevan opintotukilain 10 §:n 2 momentin mukaan opintorahaa ei kuitenkaan myönnetä oppimateriaalilisää lukuun ottamatta opiskelijalle, jonka elatusta varten maksetaan lapsilisälain mukaista lapsilisää taikka vastaavaa etuutta ulkomailta. Oppimateriaalilisää ei enää jatkossa myönnettäisi, joten siihen liittyvä viittaus poistettaisiin. Oppimateriaalilisästä (52,24 e/kk) luovuttaisiin, jolloin toisen asteen opiskelijoiden opintorahan määrät yhtenäistyisivät. Oppimateriaalilisään on ollut oikeus alle 20-vuotiailla pienituloisten perheiden opiskelijoilla, jotka opiskelevat muussa kuin maksuttomassa koulutuksessa. Näitä oli opintotuen saajina lukuvuonna 2024/2025 alle 200 opiskelijaa.

3 momentissa Pykälänsäädettäisiin siitä, ettei opintorahaan myöskään olisi oikeutta opiskelijalla, joka saa oppilaitokselta opintojen ajalta maksettavaa päivärahaa tai vastaavaa etuutta. Tarkoitus on, että opintorahaa ei maksettaisi opiskelijalle, jonka toimeentuloa varten maksetaan muuta rahamuotoista etuutta. Pykälä vastaisi osittain sisällöllisesti voimassa olevan opintotukilain 20 §:ää, jonka mukaan opintorahaa ei myönnetä opiskelijalle, joka saa oppilaitokselta opintojen ajalta maksettavaa päivärahaa tai vastaavaa etuutta määrän, joka keskimäärin kuukaudessa ylittää kyseiseen koulutukseen myönnettävän korkeimman opintorahan määrän.

Sääntely selkiintyisi, koska jatkossa päivärahan tasolla ei olisi vaikutusta opintorahaoikeuteen. Voimassa olevan opintotukilain mukainen sääntely olisi myös tarpeeton, koska tiedossa ei ole opintorahan määrän alittavia oppilaitoksen maksamia päivärahoja tai vastaavia etuuksia. Oppilaitoksen maksama päiväraha estäisi opintorahan myöntämisen vain sen oppilaitoksen opinnoissa, josta opiskelija saa päivärahaa. Nykyisin oppilaitoksen maksama päiväraha estää opintorahan myöntämisen Maanpuolustuskorkeakoulussa sotatieteiden kandidaatin tutkintoa suorittavilta ja Raja- ja merivartiokoulussa rajavartijan koulutusta suorittavilta. Näissä koulutuksissa päivärahan määrä ylittää opintorahan määrän.

21 §.Opintorahan määrä. Pykälässä säädettäisiin opintorahan määrästä. Pykälä vastaisi pääosin voimassa olevan opintotukilain 11 §:ää. Sääntelyä selkeytettäisiin siten, että opintorahan perusmääräistä ja vanhempien tulojen vaikutuksesta opintorahan määriin säädettäisiin eri pykälissä.

1 momentin Ehdotetunmukaan opintorahan määrä kuukaudessa olisi vanhempansa luona asuvalla opiskelijalla 43,15 euroa, kun opiskelija on alle 20-vuotias, vanhempansa luona asuvalla opiskelijalla 90,85 euroa, kun opiskelija on täyttänyt 20 vuotta, muualla kuin vanhempansa luona asuvalla opiskelijalla 113,57 euroa, kun opiskelija on alle 18-vuotias ja avioliitossa olevalla opiskelijalla taikka muualla kuin vanhempansa luona asuvalla opiskelijalla 279,38 euroa, kun opiskelija on täyttänyt 18 vuotta. 23 §:n perusteella opintorahan huoltajakorotukseen oikeutetulle opiskelijalla opintoraha on 279,38 euroa kuukaudessa lisättynä huoltajakorotuksen määrällä.

Voimassa olevan opintotukilain 11 §:n 4 momentin mukaan opiskelija on oikeutettu määrältään samaan opintorahaan kuin vanhempansa luona asuva opiskelija, jos opiskelija asuu vanhemmaltaan vuokraamassaan tai vanhempansa omistamassa asunnossa, joka on samassa kiinteistössä kuin vanhemman vakituinen asunto. Tästä sääntelystä luovuttaisiin, koska samassa kiinteistössä ja erillisen asunnon kriteerit täyttävässä asunnossa vanhemman kanssa asuvia on Kansaneläkelaitoksen mukaan hyvin vähän. Muutoksen myötä vanhemman luona asumisen tulkinta yhtenäistyisi ja opiskelija tulkittaisiin asuvan vanhemman luona opiskelijan asuessa samassa asunnossa vanhempiensa kanssa. Tällöin hän olisi oikeutettu ehdotetun 1 momentin 1 tai 2 kohdan mukaiseen opintorahaan. Opiskelijan katsottaisiin aina asuvan vanhemman luona käytännössä, jos opiskelijan osoite on sama kuin hänen vanhemmillaan on.

2 momentin Ehdotetunmukaan oikeus korkeampaan opintorahaan iän perusteella alkaisi sen kuukauden alusta, jona tuensaaja täyttää säädetyn iän.

22 §.Vanhempien tulojen vaikutus opintorahaan. Pykälässä säädettäisiin vanhempien tulojen vaikutuksesta opintorahaan. Pykälä vastaisi osittain voimassa olevan opintotukilain 11 §:ää, jossa säädetään opintorahan määrästä. Selkeyden vuoksi vanhempien tulojen vaikutuksesta opintorahaan säädettäisiin omassa pykälässään.

1 momentissa Pykälänsäädettäisiin vanhempien tulojen vähentävästä vaikutuksesta opintorahaan. Vanhempansa luona asuvalla alle 20-vuotiaan muulla kuin korkeakouluopiskelijalla olisi oikeus opintorahaan, jos vanhempien veronalaisten ansio- ja pääomatulojen yhteismäärä olisi enintään 43 000 euroa vuodessa. Opintorahaa vähennettäisiin jokaista tulorajan ylittävää täyttä 1 070:tä euroa kohden viisi prosenttiyksikköä.

2 momentissa Pykälänsäädettäisiin vanhempien tulojen korottavasta vaikutuksesta. Jos opiskelijan vanhempien veronalaisten ansio- ja pääomatulojen yhteismäärä olisi enintään 21 800 euroa vuodessa, niin ehdotetun 21 §:n mukaista opintorahan määrää korotettaisiin seuraavasti:

1) 43,15 euron opintorahaa enintään 65,87 eurolla;

2) 90,85 euron opintorahaa enintään 113,57 eurolla;

3) 113,57 euron opintorahaa enintään 113,57 eurolla.

3 momentin Pykälänmukaan edellä ehdotetussa 2 momentissa säädetty korotus pienenisi jokaista tulorajan ylittävää täyttä 2 180:tä euroa kohden 10 prosenttiyksikköä. Korotusta ei maksettaisi, jos 2 momentissa tarkoitettujen tulojen yhteismäärä ylittää 41 100 euroa.

4 momentissa Pykälänehdotetaan säädettäväksi, että edellä 1 momentissa tarkoitetussa tilanteessa vanhempien tulot otettaisiin huomioon mainitun ikärajan täyttämistä edeltäneen kalenterikuukauden loppuun. Vanhempien tuloja ei kuitenkaan otettaisi huomioon, jos opiskelija on avioliitossa tai saa opintorahan huoltajakorotusta. Jos opiskelijan vanhemmat ovat eronneet tai asuvat pysyvästi välien rikkoutumisen vuoksi erillään, vain sen vanhemman tulot otettaisiin huomioon, jonka luona opiskelija asuu tai on viimeksi asunut. Ehdotettu sääntely vastaa pääosin voimassa olevan opintotukilain 19 §:ää, mutta vanhemman uuden aviopuolison tuloja ei kuitenkaan otettaisi enää huomioon. Voimassa olevan sääntelyn tarkoitus on ollut korostaa aviopuolisoiden elatusvelvollisuutta. Uusi aviopuoliso ei ole lapsen elatuksesta annetun lain mukaan elatusvelvollinen, joten hänen tulojensa huomioimista ei voitaisi pitää perusteltuna.

23 §.Oikeus huoltajakorotukseen. Pykälässä säädettäisiin oikeudesta huoltajakorotukseen.

1 momentti Pykälänvastaisi pääosin voimassa olevan opintotukilain 12 §:n 1 momenttia. Lapsen huoltajaa koskevasta määritelmästä säädettäisiin ehdotetun lain määritelmäpykälässä.

2 momentissa Pykälänsäädettäisiin, että oikeus opintorahan huoltajakorotukseen alkaa sitä seuraavan kuukauden alusta, jonka kuluessa opiskelijasta on tullut alaikäisen lapsen huoltaja. Oikeus opintorahan huoltajakorotukseen kunkin lapsen osalta päättyy sitä seuraavan kuukauden alusta, jonka kuluessa opiskelijan huollettavana oleva lapsi täyttää 18 vuotta tai olosuhteissa tapahtuu muu sellainen muutos, jonka seurauksena opiskelija ei enää ole alaikäisen lapsen huoltaja.

3 momentissa Pykälänehdotetaan säädettäväksi huoltajakorotuksen määrästä. Voimassa olevassa opintotukilaissa huoltajakorotuksen määrästä on säädetty opintorahan määrää koskevan 11 §:n 6 momentissa. Selkeyden vuoksi huoltajakorotuksen määrästä säädettäisiin samassa pykälässä kuin muistakin huoltajakorotuksen edellytyksistä. Ehdotuksen mukaan huoltajakorotuksen määrä olisi 141,63 euroa kuukaudessa.

4 momentissa Pykälänehdotetaan säädettäväksi, että jos huollettavia lapsia olisi enemmän kuin yksi, olisi huoltajakorotuksen määrä 3 momentissa säädetyn lisäksi kutakin muuta lasta kohden 30 euroa kuukaudessa. Ehdotuksen mukaan huoltajakorotuksen määrää korotettaisiin ja huoltajakorotuksen määrään vaikuttaisi lasten lukumäärä. Tarkoituksena olisi lisätä lasta huoltavien opiskelijoiden käyttövaroja ja vahvistaa lapsen oikeutta saada elatusta vanhemmiltaan sekä parantaa opiskelun ja lapsen hoidon yhdistämistä.

24 §.

Oikeus asumislisään

1 momentissa

. Pykälässä säädettäisiin opiskelijan oikeudesta asumislisään. Pykälä vastaisi voimassa olevan opintotukilain 14 §.ää. Pykälänsäädettäisiin, että asumislisään on oikeutettu opiskelija, joka asuu vuokra- tai asumisoikeusasunnossa.

2 momentissa Pykälänsäädettäisiin, että asumislisään ei kuitenkaan olisi oikeutettu opiskelija, joka asuu vanhempansa luona, asuu samassa asunnossa oman tai puolisonsa lapsen kanssa, asuu puolisonsa omistamassa asunnossa, olisi oikeutettu maksuttomaan asuntolapaikkaan oppilaitoksen puolesta, ellei ole erityisen painavia syitä sille, että opiskelija ei voi ottaa asuntolapaikkaa vastaan tai saa eläkkeensaajan asumistuesta annetun lain (571/2007) mukaista asumistukea tai asuu samassa asunnossa mainitun lain mukaista asumistukea saavan puolisonsa kanssa.

Erityisen painavana syynä kieltäytyä maksuttomasta asuntolapaikasta pidettäisiin vakiintuneen käytännön mukaan esimerkiksi sitä, että opiskelija on jo ennen opintojen alkamista asunut itsenäisesti vakituisessa asunnossa, jossa hän voi asua myös opiskeluajan tai sitä, että maksuttomaan asuntolapaikkaan on oikeus vain arkipäivinä.

Opiskelijan katsottaisiin asuvan vanhemman luona, kun opiskelija asuu vanhemman kanssa samassa asunnossa.

3 momentissa Pykälänsäädettäisiin, että sen estämättä, mitä 2 momentin 2 ja 5 kohdassa säädetään, opiskelijalle voidaan kuitenkin myöntää asumislisä sellaisen asunnon asumismenoihin, joka on vuokrattu opiskelun vuoksi ja joka sijaitsee muulla paikkakunnalla kuin perheen vakituinen asunto.

4 momentissa Pykälänsäädettäisiin, että ulkomailla opiskelevalle myönnettäisiin asumislisää samoin edellytyksin kuin Suomessa opiskelevalle. Ulkomailla opiskelevalla ja asuvalla olisi kuitenkin oikeus asumislisään sen estämättä, mitä 2 momentin 2 kohdassa säädetään

25 §.Asumislisän määrä. Pykälässä säädettäisiin opiskelijan asumislisän määrästä. Pykälä vastaisi voimassa olevan opintotukilain 14 a §:ää.

1 momentissa Pykälänsäädettäisiin, että asumislisän määrä on enintään 80 prosenttia kuukausivuokrasta, käyttövastikkeesta taikka niihin rinnastettavista vuokrasopimuksen tai asumisoikeussopimuksen mukaisista kiinteän suuruisista kuukausittaisista asumismenoista. Asumislisää myönnettäessä asumismenoja ei oteta huomioon:

1) 370 euron ylittävältä osalta, kun opiskelijan asuinkunta on Espoo, Helsinki, Kauniainen tai Vantaa;

2) 310 euron ylittävältä osalta, kun opiskelijan asuinkunta on Hyvinkää, Hämeenlinna, Joensuu, Jyväskylä, Järvenpää, Kerava, Kirkkonummi, Kuopio, Lahti, Lohja, Nokia, Nurmijärvi, Oulu, Porvoo, Raisio, Riihimäki, Rovaniemi, Seinäjoki, Sipoo, Siuntio, Tampere, Turku, Tuusula tai Vihti;

3) 270 euron ylittävältä osalta, kun opiskelijan asuinkunta on muu kuin 1 tai 2 kohdassa mainittu kunta tai asuinkunta on Ahvenanmaan kunta.

2 momentissa Pykälänsäädettäisiin, että jos opiskelija asuu vanhemmaltaan vuokraamassaan tai vanhempansa omistamassa asunnossa, asumislisän määrä on enintään 83 euroa kuukaudessa.

3 momentissa Pykälänsäädettäisiin, että Suomessa kansanopistossa, liikunnan koulutuskeskuksessa tai Saamelaisalueen koulutuskeskuksessa maksullisella linjalla opiskeleva, oppilaitoksen asuntolassa asuva opiskelija on oikeutettu asumislisään, jonka määrä on 88,87 euroa kuukaudessa.

4 momentissa Pykälänsäädettäisiin, että ulkomailla vuokralla asuvan ja opiskelevan opiskelijan asumislisän määrä on 210 euroa kuukaudessa.

5 momentissa Pykälänsäädettäisiin, että opiskelijan osuus asumismenoista saadaan jakamalla koko asunnon asumismenot asukkaiden lukumäärällä, jollei erityisestä syystä hyväksytä muuta jakoperustetta.

26 §.Oppivelvollisen asumislisä eräissä tilanteissa. Pykälässä säädettäisiin oppivelvolliselle maksettavasta asumislisästä eräissä tilanteissa. Ehdotettu säännös vastaisi voimassa olevan oppivelvollisuuslain 19 ja 20 §:n mukaisia majoituskorvaukseen oikeuttavia tilanteita sekä niihin eduskunnan käsiteltäväksi annettavassa hallituksen esityksessä ehdotettuja muutoksia.

1 momentin Ehdotetun1 kohdan mukaan oppivelvollinen olisi oikeutettu ehdotetun lain 27 §:n pykälän mukaiseen asumislisään, jos opintojen suorittaminen edellyttää asumista oppilaitoksen sijaintipaikkakunnalla ja matka opiskelijan kodista lähimpään lukioon tai lähimpään sellaiseen ammatilliseen oppilaitokseen, jossa järjestetään koulutusta oppivelvollisen suorittamaan tutkintoon ja jossa on mahdollisuus saada opetusta oppivelvollisen perusopetuslain 10 §:ssä tarkoitetun opetuskielen mukaisesti suomen tai ruotsin kielellä, on yli 100 kilometriä tai päivittäinen koulumatka nopeinta matkustustapaa käyttäen kestää yli kolme tuntia.

Säännöksessä opiskelijan kodilla tarkoitettaisiin sitä asuntoa, jossa oppivelvollisen virallinen kotiosoite on ja jossa hän asuu vanhempiensa tai muiden huoltajiensa kanssa. Säännöksen mukaisena edellytyksenä olisi, että opintojen suorittaminen edellyttää asumista oppilaitoksen sijaintipaikkakunnalla. Tällä tarkoitettaisiin sitä, että opintojen suorittaminen edellyttäisi säännöllistä läsnäoloa oppilaitoksessa eikä koulumatkojen päivittäistä kulkemista oppivelvollisen kodista voida matkan pituuden tai keston vuoksi pitää mahdollisena. Oppivelvollisen opiskeluaikainen asunto voisi sijaita myös muualla kuin oppilaitoksen sijaintipaikkakunnalla, esimerkiksi oppilaitoksen sijaintipaikkakunnan naapurikunnassa, jos tämä asunto on tarkoitettu nimenomaan opiskeluaikaiseen asumiseen.

Matkan pituuden määrittelyssä noudatettaisiin koulumatkatuen myöntämisessä noudatettavia matkan pituuden laskentaperiaatteita ja matkan pituus määriteltäisiin lyhintä kulkukelpoista reittiä pitkin. Nykytilaa vastaavasti päivittäisen edestakaisen koulumatkan aikaraja olisi kolme tuntia. Kyseinen aikaraja koskisi lähinnä saaristoalueilla asuvia oppivelvollisia, joiden kohdalla oppivelvollisen kodin ja lähimmän oppilaitoksen välinen matka voi olla alle 100 kilometriä, mutta kulkuyhteydet vesistöjen ylitysten vuoksi ovat ajallisesti niin pitkiä, ettei päivittäinen kulkeminen ole käytännössä mahdollista. Oppivelvollisella olisi jatkossakin mahdollisuus valita, haluaako hän suorittaa oppivelvollisuuttaan lukiokoulutuksessa vai ammatillisessa koulutuksessa. Jos alle 100 kilometrin tai kolmen tunnin etäisyydellä on tarjolla vain joko lukiokoulutusta tai ammatillista koulutusta, majoituskorvaukseen olisi oikeus kuitenkin vain siinä koulutusmuodossa, johon välimatka on yli 100 kilometriä tai edestakainen matka-aika yli kolme tuntia.

Pykälän 1 momentin 2 kohdassa säädettäisiin vapaan hakeutumisoikeuden merkityksestä oikeuteen saada ehdotetun lain 27 §:n mukaista asumislisää. Säännöksen mukaan oikeus asumislisään olisi vain silloin, jos oppivelvollinen opiskelisi siinä 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetussa lukiossa tai ammatillisessa oppilaitoksessa, joka sijaitsee lähinnä oppivelvollisen kotia tai jonne muutoin joukkoliikennettä tai muuta soveltuvaa kulkutapaa käyttäen on nopein kulkuyhteys ja jossa on mahdollisuus saada opetusta oppivelvollisen perusopetuslain 10 §:ssä tarkoitetun opetuskielen mukaisesti suomen tai ruotsin kielellä. Jos oppivelvollinen käyttää vapaata hakeutumisoikeuttaan ja hakeutuu opiskelemaan muualle kuin edellä tarkoitetulla tavalla lähimpään oppilaitokseen, oikeutta majoituskorvaukseen ei olisi.

Ehdotetun 1 momentin 3 kohdan mukaan oppivelvollinen olisi oikeutettu 27 §:n mukaiseen asumislisään, jos hänellä ei ole mahdollisuutta asua oppilaitoksen maksuttomassa asuntolassa. Asuntolapaikkoja tarjotaan ensisijaisesti oppivelvollisille. Jos oppivelvolliselle on tarjottu asuntolapaikkaa, mutta hän ole ottanut sitä vastaan, hänellä ei pääsääntöisesti olisi oikeutta asumislisään. Oikeus asumislisään voisi ehdotetun 4 momentin mukaisesti olla kuitenkin silloin, jos opiskelija ei esimerkiksi terveydellisistä syistä voisi asua oppilaitoksen asuntolassa.

2 momentissa Pykälänsäädettäisiin asumislisän myöntämisestä, jos oppivelvollinen opiskelee tutkintokoulutukseen valmentavassa koulutuksessa tai työhön ja itsenäiseen elämään valmentavassa koulutuksessa. Ehdotetun säännöksen mukaan oppivelvollisella olisi oikeus 27 §:n mukaiseen asumislisään myös näissä koulutuksissa, jos matka sellaiseen lähimpään oppilaitokseen, jossa on tarjolla oppivelvolliselle soveltuvaa valmentavaa koulutusta ja jossa on mahdollisuus saada opetusta oppivelvollisen perusopetuslain 10 §:ssä tarkoitetun opetuskielen mukaisesti suomen tai ruotsin kielellä, on yli 100 kilometriä tai päivittäinen edestakainen koulumatka nopeinta matkustustapaa käyttäen kestää yli kolme tuntia, ja oppivelvollinen opiskelee tässä lähimmässä oppilaitoksessa. Säännöstä sovellettaisiin myös silloin, jos oppivelvolliselle on oppivelvollisuuslain 15 §:n mukaisesti osoitettu opiskelupaikka valmentavassa koulutuksessa.

3 momentissa Pykälänsäädettäisiin saamelaisten kotiseutualueella asuvan oppivelvollisen oikeudesta saada 27 §:n mukaista asumislisää. Ehdotettu säännös vastaisi voimassa olevaa oppivelvollisuuslain 20 §:n 1 momentin säännöstä. Saamelaiskäräjistä annetun lain 4 §:n mukaan saamelaisten kotiseutualueella tarkoitetaan Enontekiön, Inarin ja Utsjoen kuntien alueita sekä Sodankylän kunnassa sijaitsevaa Lapin paliskunnan aluetta. Ehdotetun säännöksen mukaan poiketen siitä, mitä ehdotetun 1 momentin 1 ja 2 kohdassa säädetään, saamelaisten kotiseutualueella asuvalla saamelaisella, joka opiskelee Saamelaisalueen koulutuskeskuksessa, olisi oikeus 27 §:n mukaiseen asumislisään, jos matka oppivelvollisen kodista kyseiseen oppilaitokseen olisi yli 100 kilometriä, vaikka oppivelvollisen kotia lähempänä olisikin ehdotetun pykälän 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla jokin muu oppilaitos. Ehdotetulla säännöksellä turvattaisiin saamelaisten oikeutta saamenkieliseen koulutukseen saamelaisten kotiseutualueella. Oppivelvollisuuden laajentamista koskeneen hallituksen esityksen perusteluissa (HE 173/2020 vp, s. 185) todetaan, että opiskelijan saamelaisuuden toteaminen perustuisi oppivelvollisen tai hänen huoltajansa omaan ilmoitukseen siitä, että oppivelvollinen tulee saamelaisesta perheestä tai suvusta. Nykytilaa vastaavasti säännöstä sovellettaisiin vain saamelaisalueella asuvaan saamelaiseen.

4 momentissa Pykälänsäädettäisiin tilanteista, joissa oppivelvollinen ei voisi terveydentilansa tai muun erityisen tuen tarpeensa vuoksi opiskella kotiaan lähimmässä oppilaitoksessa. Ehdotettu säännös vastaisi voimassa olevaa oppivelvollisuuslain 20 §:n 2 momentin säännöstä. Ehdotetun säännöksen mukaan oppivelvollinen olisi tällöin oikeutettu 27 §:n mukaiseen asumislisään, jos hän ei terveydentilaansa tai erityisen tuen tarpeeseen liittyvistä syistä voisi ottaa vastaan opiskelupaikkaa 26 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetussa lähimmässä oppilaitoksessa, mutta hän opiskelisi muutoin lähimmässä hänelle soveltuvassa oppilaitoksessa, jonne matka oppivelvollisen kodista olisi yli 100 kilometriä. Säännöstä sovellettaisiin esimerkiksi silloin, jos oppivelvollisella on tarve vaativaan erityiseen tukeen ja sitä ei ole tarjolla lähimmässä oppilaitoksessa.

Pykälän 4 momentissa säädettäisiin myös tilanteesta, jossa opiskelija on ehdotetun pykälän 1 momentin 2 kohdassa ja 2 momentin 2 kohdassa edellytetyllä tavalla hakeutunut lähimpään oppilaitokseen, mutta häntä ei ole otettu opiskelijaksi tähän oppilaitokseen. Oppivelvollisella olisi tällöin oikeus 27 §:n mukaiseen asumislisään, jos hän opiskelisi mainitussa kohdassa säädetyllä tavalla lähimmässä hänelle soveltuvassa oppilaitoksessa, jonne matka oppivelvollisen kodista olisi yli 100 kilometriä. Säännös tarkoittaisi sitä, että oppivelvollisen olisi tullut hakeutua lähimpään oppilaitokseen ja jos hän ei olisi tullut sinne valituksi, hän voisi hakeutua seuraavaksi lähimpään oppilaitokseen ja saada 27 §:n mukaista asumislisää myös tällöin. Jos oppivelvollinen ei tulisi valituksi haluamaansa oppilaitokseen, hänelle viimesijaisesti osoitettaisiin opiskelupaikka valmentavassa koulutuksessa. Tällöin oppivelvollinen olisi ehdotetussa pykälässä säädetyllä tavalla oikeutettu 27 §:n mukaiseen asumislisään opiskellessaan valmentavassa koulutuksessa.

5 momentin Ehdotetunmukaan oikeus 27 §:n mukaiseen asumislisään päättyisi oppivelvollisuuden päättymiseen. Asumislisän maksaminen lakkautettaisiin sitä seuraavan kuukauden alusta, jonka kuluessa opiskelijan oppivelvollisuus päättyy. Oppivelvollisuus päättyy, kun opiskelija valmistuu tai sitä ennen täyttää 18 vuotta. Ehdotetun 27 §:n mukaisen asumislisäoikeuden päätyttyä opiskelijalla olisi oikeus perusmuotoiseen asumislisään, mikäli sen myöntöedellytykset täyttyisivät.

6 momentin Ehdotetunmukaan koulutuksen järjestäjä arvioisi oppivelvollisen pyynnöstä, täyttyvätkö ehdotetussa pykälässä säädetyt asumislisän myöntämisedellytykset. Tiedon tallentamisvelvollisuudesta säädettäisiin valtakunnallisista opinto-, koulutus- ja tutkintorekistereistä annetun lain (884/2017) 9 c §:ssä. Kansaneläkelaitos käyttäisi edellä mainittuja tietovarannon tietoja ratkaistessaan oppivelvollisen oikeuden 27 §:n mukaiseen asumislisään.

Erityistä oppivelvollisen asumislisää koskevaa sääntelyä sovellettaisiin opinnoissa, jotka aloitetaan 1.8.2027 tai sen jälkeen. Ennen 1.8.2027 aloitetuissa opinnoissa sovellettaisiin lain voimaan tullessa voimassa olleita oppivelvollisuuslain majoituskorvausta koskevia säännöksiä. Asiasta säädettäisiin oppivelvollisuuslain muuttamisesta annettavan lain voimaantulosäännöksessä. Mikäli oppivelvollisuuslain mukaista majoituskorvausta saanut oppivelvollinen keskeyttäisi opintonsa ja aloittaisi uudet opinnot 1.8.2027 jälkeen, siirtyisi hän 27 §:ssä tarkoitetun asumislisän piiriin.

27 §.Oppivelvollisen asumislisän määrä. Pykälässä säädettäisiin oppivelvollisen asumislisän määrästä.

1 momentin Pykälänmukaan ehdotetussa 26 §:ssä tarkoitetulle opiskelijalle maksettaisiin asumislisää lukuvuosittaisen opintojen alkamis- ja päättymispäivän väliseltä ajalta, jos opintojen suorittaminen edellyttää asumista oppilaitoksen sijaintipaikkakunnalla. Pykälän 2 momentin mukaan asumislisän määrä olisi enintään kuukausivuokran, käyttövastikkeen taikka niihin rinnastettavan vuokrasopimuksen tai asumisoikeussopimuksen mukaisen kiinteän suuruisen kuukausittaisen asumismenon määrä, kuitenkin enintään opiskelijan asuinkunnaan mukaan määräytyvä ehdotetun lain 25 §:n 1 momentissa säädetty asumislisässä huomioonotettava kuukausittainen asumismenojen määrä. Jos opiskelija asuu vanhemmaltaan vuokraamassaan tai vanhempansa omistamassa asunnossa, asumislisän määrä on enintään 83 euroa kuukaudessa. Asumislisän määrä olisi tällöin sama kuin muillakin asumislisän piirissä oleville, jotka asuvat vanhemmaltaan vuokraamassaan tai vanhempansa omistamassa asunnossa.

Ehdotetussa pykälässä tarkoitetussa asumislisässä sovellettaisiin muutoin opintoetuuslain yleisiä säännöksiä muun muassa opintotuen hakemisesta, myöntämisestä, maksamisesta tarkistamisesta ja keskeyttämisestä. Lukuvuoden tukikuukausien määrästä säädettäisiin lakiehdotuksen 16 §:ssä. Lakiehdotuksen 82 §:n mukaan opintoetuutta saavan opiskelijan tulee ilmoittaa opintojen päättymisestä tai keskeytymisestä, oppilaitoksen vaihtumisesta, asumisolosuhteiden muutoksista sekä lisäksi muista opintoetuuteen vaikuttavista muutoksista. Lakiehdotuksen 59 §:n 4 momentin mukaan opiskelijan valmistuessa tai keskeyttäessä opintonsa, opintotuki lakkautettaisiin valmistumis- tai keskeyttämiskuukautta seuraavan kuukauden alusta lukien. Mainitun pykälän 5 momentin mukaan muun olosuhteissa tapahtuneen muutoksen kuin opintojen keskeyttämisen tai valmistumisen perusteella opintotuki tarkistettaisiin sen kuukauden alusta lukien, jonka aikana uusi olosuhde kestää ensimmäisen kerran vähintään 18 päivää.

28 §.

Indeksisidonnaisuus

1 momentin

. Ehdotetunmukaan edellä 21 ja 22 §:ssä säädettyä opintorahan määrää ja 23 §:ssä säädettyä opintorahan huoltajakorotuksen määrää tarkistettaisiin kunkin lukuvuoden alusta lukien noudattaen, mitä kansaneläkeindeksistä annetussa laissa säädetään.

2 momentin Ehdotetunmukaan edellä 22 §:ssä säädettyjä vanhempien tulorajoja tarkistettaisiin kunkin vuoden alusta lukien työntekijän eläkelain 96 §:n 1 momentissa tarkoitetun palkkakertoimen muutoksen mukaisesti. Palkkakertoimen mukainen euromäärä pyöristetään lähimpään euroon. Tulorajojen tarkistukset vastaavat kulloinkin kolmannen vuosineljänneksen loppuun mennessä toteutunutta vuoden ajanjaksona tapahtunutta muutosta.

Voimassa olevan lain mukaan opintorahan määrät on sidottu kansaneläkeindeksiin, mutta opiskelijan vanhempien tulorajoja ei tarkisteta palkkakertoimen muutoksen perusteella. Indeksisidonnaisuuden tarkoituksena on ylläpitää etuuden saajan ostovoima, muutoin etuudet jäisivät jälkeen elinkustannusten kehityksestä. Tulorajojen indeksisidonnaisuuden tarkoituksena on puolestaan huomioida ansiotason kehitys ja estää tarveharkinnan kiristyminen.

29 §.Oikeus opintolainan valtiontakaukseen. Pykälässä säädettäisiin oikeudesta opintolainan valtiontakaukseen. Pykälä vastaisi muutoin voimassa olevan opintotukilain 15 §:n sääntelyä, mutta vanhempiensa luona asuvat alle 18-vuotiaat opiskelijat eivät voisi enää saada opintolainan valtiontakausta. Säännöksen tarkoituksena olisi suojata alaikäisiä tarpeettomalta velkaantumiselta ja ehkäistä mahdollisia tulevia velkaongelmia. Säännöksen tavoitteena olisi myös osaltaan vähentää valtion takausvastuumenoja.

1 momentissa Ehdotetussasäädettäisiin, että oikeus opintolainan valtiontakaukseen on opiskelijalla, joka saa tämän lain mukaista opintorahaa.

2 momentissa Ehdotetussasäädettäisiin, että oikeus opintolainan valtiontakaukseen olisi myös opiskelijalla, joka asuu vanhempansa luona ja on täyttänyt 18 vuotta, mutta jolla ei vanhempiensa tulojen perusteella ole oikeutettu opintorahaan tai muualla kuin vanhempansa luona asuvalle opiskelijalla, jonka elatusta varten maksetaan lapsilisää ja jonka vanhempien veronalaisten ansio- ja pääomatulojen yhteismäärä on alle 64 400 euroa vuodessa tai opiskelijalla, jolle ei 20 §:n 3 momentin mukaan myönnetä opintorahaa.

3 momentissa Ehdotetussasäädettäisiin, että opintorahaa saavalle korkeakouluopiskelijalle valtiontakaus myönnetään opintotukea koskevassa päätöksessä ilman erillistä hakemusta.

4 momentissa Ehdotetussasäädettäisiin, että oikeutta opintolainan valtiontakaukseen ei olisi vanhempansa luona asuvalla alle 18-vuotiaalla opiskelijalla. Voimassa olevan opintotukilain 15 §:n 4 momentin mukaan valtiontakausta ei myönnetä vanhempansa luona asuvalle opiskelijalle, jonka elatusta varten maksetaan lapsilisää. Ehdotettu sääntely poistaisi voimassa olevan sääntelyn lisäksi oikeuden opintolainan valtiontakaukseen myös 17-vuotiailta vanhemman luona asuvilta opiskelijoilta.

Pykälän 4 momentissa säädettäisiin, että oikeutta opintolainan valtiontakaukseen ei olisi myöskään opiskelijalla, jonka opintolaina olisi takausvastuun perusteella Kansaneläkelaitoksen perittävänä. Voimassa olevan opintotukilain 15 §:n 4 momentin toisen kohdan mukaan valtiontakausta ei myönnetä opiskelijalle, jonka opintolaina on takausvastuun perusteella Kansaneläkelaitoksen perittävänä, ellei Kansaneläkelaitos erityisestä syystä toisin määrää. Ehdotetussa momentissa ei Kansaneläkelaitos voisi enää erityisestä syystä määrätä valtiontakauksen myöntämisestä.

5 momentissa Pykälänsäädettäisiin poikkeuksesta 4 momenttiin. Sen mukaan 5 momentista poiketen valtiontakaus voitaisiin kuitenkin myöntää jos 1) opintolainansaaja olisi lyhentänyt säännöllisesti takausvastuuvelkaa maksusuunnitelman mukaisesti; 2) opintolainansaaja on yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain (57/1993) mukaisessa velkajärjestelyssä tai Kansaneläkelaitos on antanut suostumuksensa vapaaehtoiseen sopimukseen velkajärjestelystä ja opintolainansaaja hoitaa velkaansa velkajärjestelyn maksuohjelman tai sopimuksen mukaisesti; tai jos 3) takausvastuuvelan määrä olisi vähäinen. Ehdotettu sääntely olisi uutta ja vastaisi käytännössä voimassa olevan opintotukilain 15 §:n 4 momentin 2 kohdan soveltamiskäytäntöä tilanteessa, jossa Kansaneläkelaitos on voinut erityisestä syystä määrätä valtiontakauksen myöntämisestä.

6 momentissa Pykälänehdotetaan säädettäväksi, että valtiontakaus myönnetään enintään lukuvuodeksi kerrallaan. Päätös valtiontakauksesta voisi kuitenkin sisältää valtiontakauksen lukuvuotta edeltävää kesä- ja heinäkuuta varten. Jos opiskelu kestää enintään 12 kuukautta, valtiontakaus voitaisiin myöntää yhdellä päätöksellä koko opiskeluajalle. Ehdotettu sääntely vastaisi voimassa olevan opintotukilain 15 §:n 5 momenttia.

30 §.Opintolainan myöntäminen. Pykälässä säädettäisiin opintolainan myöntämisestä. Voimassa olevan opintotukilain 15 a §:n 1 momentissa säädetään, että opintolaina annetaan Kansaneläkelaitoksen vahvistaman kaavan mukaista velkakirjaa vastaan. Pykälän otsikkoa muutettaisiin ja velkakirjaa koskevia edellytyksiä ja lainan myöntämiseen liittyviä luottolaitoksen ja Kansaneläkelaitoksen tehtäviä koskevaa sääntelyä selkeytettäisiin.

Ehdotetussa pykälässä säädettäisiin, että luottolaitos myöntäisi opintolainan valtiontakauksen perusteella velkakirjassa sovittavin ehdoin. Kansaneläkelaitos varmistaisi, että luottolaitoksen käyttämä velkakirjamalli täyttäisi tässä laissa säädetyt edellytykset opintolainalle.

Voimassa olevan säännöksen mukaan opintoja varten voidaan myöntää yksi opintolaina, jonka määrää lisätään myönnetyllä uudella opintolainaerällä. Säännöksen sanamuotoa tarkennettaisiin siten, että muodon ”opintoja varten” sijasta käytettäisiin muotoa ”opintolainansaajalle”. Voimassa oleva sanamuoto on voinut johtaa siihen tulkintaan, että lainan määrää voitaisiin lisätä uudella lainaerällä vain samoissa opinnoissa, mutta uusia opintoja varten tulisi myöntää aina uusi laina. Sanamuodon tarkennus vastaisi nykyistä käytäntöä siitä, että luottolaitos ja opintolainansaaja voivat sopia siitä, myönnetäänkö uusi laina vai lisätäänkö aiemmin myönnetyn lainan määrää myös siinä tilanteessa, että opiskelija on mahdollisesti aloittanut uudet opinnot. Nykytilaa vastaavasti opiskelija voisi halutessaan hakea opintolainaa myös toisesta luottolaitoksesta, jolloin myönnettäisiin aina uusi opintolaina. Asialla on merkitystä valtiontakauksen keston kannalta, sillä 36 §:n mukaan valtiontakaus olisi voimassa enintään 30 vuotta kunkin opintolainan ensimmäisen lainaerän nostamisesta. Jos lainan määrää lisätään myönnetyllä uudella opintolainaerällä, määräytyisi valtiontakauksen kesto kyseisen opintolainan ensimmäisen lainaerän nostamisen perusteella.

Opintolainat ovat kuluttajansuojalain (38/1978) 7 luvussa tarkoitettuja kuluttajaluottoja sekä kuluttajaluottodirektiivin 2008/48/EY soveltamisalaan kuuluvia luottoja. Siten opintolainojen myöntämiseen ja muihin menettelyihin olisi sovellettava kuluttajansuojalain 7 luvun sekä kuluttajaluottodirektiivin säännöksiä. Kuluttajansuojalaki on yleislaki ja opintotukilaki erityislainsäädäntöä, joten uudessa opintoetuuslaissa olisi tietyin edellytyksin mahdollista säätää myös kuluttajansuojalaista poikkeavasti.

31 §.

Opintolainan nostaminen

1 momentin

. Pykälässä säädettäisiin opintolainan nostamisesta. Ehdotetunmukaan opintolaina olisi nostettava sen lukuvuoden aikana, jota varten valtiontakaus on myönnetty. Opintolainaa ei kuitenkaan saisi nostaa opintojen päättymisen tai keskeytymisen jälkeen, ellei ehdotetusta 3 momentista muuta johdu. Sääntely vastaisi voimassa olevan opintotukilain 15 a §:n 2 momenttia.

2 momentissa Ehdotetussasäädettäisiin, että 1) ulkomaisessa oppilaitoksessa suoritettavaan tutkintoon tai tieteellisiin jatko-opintoihin myönnetty opintolaina voidaan nostaa yhtenä eränä; 2) korkeakouluopintoihin myönnetystä lainasta syyslukukaudelle tarkoitettu osuus voidaan nostaa aikaisintaan 1 päivänä elokuuta ja kevätlukukaudelle tarkoitettu osuus aikaisintaan 1 päivänä tammikuuta; 3) muihin kuin 1 tai 2 kohdassa tarkoitettuihin opintoihin myönnetty opintolaina on nostettavissa seuraavasti: a) elo–lokakuulle tarkoitetut lainaerät aikaisintaan 1 päivänä elokuuta; b) marras- ja joulukuulle tarkoitetut lainaerät aikaisintaan 1 päivänä marraskuuta; c) tammi–maaliskuulle tarkoitetut lainaerät aikaisintaan 1 päivänä tammikuuta; d) huhti–heinäkuulle tarkoitetut lainaerät aikaisintaan 1 päivänä huhtikuuta. Sääntely vastaisi voimassa olevan opintotukilain 15 a §:n 3 momenttia.

3 momentissa Ehdotetussasäädettäisiin, että jos opintolainan valtiontakausta koskeva päätös sisältäisi valtiontakauksen lukuvuotta edeltäneitä kesä- tai heinäkuuta varten, lainan ensimmäisen erän saa nostaa jo mainittujen kuukausien aikana. Jos valtiontakaus olisi myönnetty yhdellä päätöksellä enintään 12 kuukauden opintoihin, laina olisi nostettavissa näiden kuukausien aikana. Jos päätöksen antamisesta opintojen tai lukuvuoden päättymiseen olisi aikaa vähemmän kuin kaksi kuukautta taikka päätös annetaan lukuvuoden tai opintojen päätyttyä, laina olisi nostettava viimeistään kahden kuukauden kuluttua päätöksen antamisesta. Sääntely vastaisi voimassa olevan opintotukilain 15 a §:n 4 momenttia.

4 momentissa Ehdotetussasäädettäisiin, että ennen kuin opiskelija nostaa uuden opintolainaerän, luottolaitoksen on varmistettava Kansaneläkelaitokselta, että valtiontakaus on voimassa. Sääntely vastaisi voimassa olevan opintotukilain 15 a §:n 5 momenttia.

32 §.Valtiontakauksen määrä. Pykälä vastaisi voimassa olevan opintotukilain 16 §:ää.

1 momentin Ehdotetunmukaan opintolainan valtiontakauksen määrä tukikuukautta kohden olisi korkeakouluopiskelijalla 850 euroa, muulla kuin korkeakouluopiskelijalla 850 euroa, jos opiskelija on täyttänyt 18 vuotta, ja 400 euroa, jos opiskelija on alle 18-vuotias. Oikeus korkeampaan valtiontakaukseen alkaisi sen kuukauden alusta, jona opiskelija täyttää 18 vuotta. Ulkomailla opiskelevalla opiskelijalla valtiontakauksen määrä olisi 1 000 euroa.

2 momentin Ehdotetunmukaan valtiontakauksen määrää korotettaisiin niinä lukukausina, joina opiskelija saa opintotukea, sillä opintolainan lisäyksellä, jonka luottolaitos antaa opiskelijalle lukuvuoden aikana erääntyvän opintolainan koron maksamiseksi. Sääntely tarkoittaa, että opintolainan korot pääomitetaan eli lisätään velkapääomaan. Säännös vastaa voimassa olevan opintotukilain 16 §:n 2 momenttia.

4 Luku Taloudellinen tarveharkinta

33 §.Opiskelijan omien tulojen vaikutus opintorahaan ja asumislisään. Pykälässä säädettäisiin opiskelijan omista tulorajoista 1.1.2027 lukien. Vapaan tulon käsite korvattaisiin vakiintuneella opintotuen vuositulorajalla.

1 momentin

opintotuen vuositulorajaksi.

Ehdotetunmukaan opiskelijalla voisi olla opintorahan lisäksi muita veronalaisia tuloja kalenterivuodessa määrä, jota kutsutaanOpintotuen vuosituloraja lasketaan siten, että opiskelijalla voi olla tuloa:

1) 1 118 euroa jokaista kuukautta kohden, jolta hän on saanut opintorahaa tai asumislisää;

2) 3 355 euroa jokaista kuukautta kohden, jolta hän ei ole saanut opintorahaa tai asumislisää.

Pykälän 1 momentissa ehdotetaan säädettäväksi opiskelijan omista tulorajoista, jotka vastaisivat voimassa olevan opintotukilain mukaisia tulorajoja. Opiskelijan omia tulorajoja tarkistettiin viimeksi 1.1.2025 ansiotasoindeksin muutoksen perusteella. Voimassa olevan opintotukilain 17 §:n 1 momentissa on säädetty tulorajoista, jotka vastaavat 2023 voimassa olevia tulorajoja.

2 momentissa Pykälänehdotetaan, että opintojen aloittamisvuonna ennen opintojen aloittamiskuukautta tai opintojen päättymisvuonna tutkinnon suorittamiskuukauden tai opintotukeen oikeuttavien opintojen päättymisen jälkeen saatuja tuloja ei otettaisi huomioon siltä osin kuin vuosituloraja ylittyisi niiden perusteella. Selkeyden vuoksi ehdotetaan lisäksi, että tutkinnon suorittamiskuukauden aikana saadut tulot otettaisiin huomioon, jos opiskelija on saanut kyseiseltä kuukaudelta opintorahaa tai asumislisää. Jos opiskelija ei olisi saanut tutkinnon suorittamiskuukaudelta opintorahaa tai asumislisää, kyseisen kuukauden aikana saatuja tuloja ei otettaisi huomioon siltä osin kuin vuosituloraja ylittyisi niiden perusteella. Tulot huomioitaisiin maksupäivän mukaan.

3 momentin Pykälänmukaan opintotukeen oikeuttavat opinnot katsottaisiin päättyneiksi, kun opiskelija on saanut opintotukea kyseisiä opintoja varten myönnettävän 13–15 §:ssä säädetyn enimmäisajan. Opiskelijan olisi esitettävä tulojen saantiajankohdasta selvitys. Momentti vastaisi osin voimassa olevan opintotukilain 17 §:n 2 momenttia, jossa säädetään korkeakouluopiskelijan tuloseurannan perusteista.

4 momentti Pykälänvastaisi voimassa olevan opintotukilain 17 §:n 3 momenttia. Jos opiskelija olisi otettu suorittamaan sekä alempaa että ylempää korkeakoulututkintoa, tarkoitettaisiin 2 momentissa tarkoitetulla tutkinnon suorittamiskuukaudella ylemmän korkeakoulututkinnon suorittamiskuukautta ja mainitussa momentissa tarkoitetulla enimmäistukiajan päättymisellä alemman ja ylemmän korkeakoulututkinnon yhteenlasketun enimmäistukiajan päättymistä. Alemman korkeakoulututkinnon suorittamiskuukausi voitaisiin kuitenkin katsoa 2 momentin mukaiseksi tutkinnon suorittamiskuukaudeksi, jos opiskelija on todisteellisesti päättänyt opintonsa alemman korkeakoulututkinnon suorittamiseen. Ehdotettu sääntelytarve aiheutuu edelleen siitä, että yliopiston korkeakoulututkinto on kaksiportainen.

5 momentin Ehdotetunmukaan opiskelijan tulisi huolehtia siitä, että vuosituloraja ei ylity. Opiskelija voisi säädellä vuosituloaan hakemalla opintotukea vain osalle opiskelukuukausista, peruuttamalla jo myönnetyn opintotuen haluamiltaan kuukausilta tai palauttamalla jo maksettujen tukikuukausien opintorahan ja asumislisän. Opintoraha ja asumislisä olisi palautettava vuositulorajan korottamiseksi tukivuotta seuraavan kalenterivuoden aikana. Palauttamisen määräajasta säädetään valtioneuvoston asetuksella. Pykälän 5 momentti vastaisi myös voimassa olevan opintotukilain 17 §:n 4 momenttia.

34 §.Opiskelijan omien tulojen tulorajojen tarkastaminen. Pykälässä ehdotetaan nykytilaa vastaavasti, että opiskelija omat tulorajat sidottaisiin ansiotasoindeksin muutokseen, mutta tarkistuksia ei kuitenkaan tehtäisi vuonna 2027 ja 2028 (92 §).

Ehdotetussa pykälässä säädettäisiin, että 33 §:ssä säädettyjä tulorajoja tarkistetaan joka toinen vuosi 1 päivästä tammikuuta yleisen ansiotasoindeksin muutoksen mukaisesti, jos tulorajat nousevat indeksimuutoksen johdosta. Tulorajat tarkistetaan vastaamaan kulloinkin kolmannen vuosineljänneksen loppuun mennessä toteutunutta kahden vuoden ajanjaksona tapahtunutta muutosta. Yleisen ansiotasoindeksin mukainen euromäärä pyöristetään lähimpään euroon.

Voimassa olevan opintotukilain 17 a §:n 1 momentin mukaan edellä 17 §:ssä säädettyjä tulorajoja tarkistetaan joka toinen vuosi 1 päivästä tammikuuta yleisen ansiotasoindeksin muutoksen mukaisesti, mutta vain, jos tulorajat nousevat indeksimuutoksen johdosta. Tulorajojen tarkistukset vastaavat kulloinkin kolmannen vuosineljänneksen loppuun mennessä toteutunutta kahden vuoden ajanjaksona tapahtunutta muutosta. Yleisen ansiotasoindeksin mukainen euromäärä pyöristetään lähimpään euroon.

35 §.Veronalaiset tulot. Pykälä vastaisi voimassa olevan opintotukilain 22 §:ää.

1 momentin Ehdotetunmukaan opiskelijan veronalaisella tulolla tarkoitettaisiin ehdotettua lakia sovellettaessa, mitä tuloverolaissa (1535/1992) säädetään veronalaisesta pääomatulosta ja ansiotulosta. Opiskelijan ulkomailla saamat tulot rinnastettaisiin tuloverolaissa tarkoitettuihin veronalaisiin tuloihin, jos vastaavanlainen tulo Suomessa saatuna olisi veronalainen.

2 momentin Ehdotetunmukaan opiskelijan vanhempien veronalaisella tulolla tarkoitettaisiin tätä lakia sovellettaessa, mitä tuloverolaissa säädetään veronalaisesta pääomatulosta ja ansiotulosta. Opiskelijan vanhempien tulot otettaisiin huomioon viimeksi toimitetun valtionverotuksen tietojen perusteella verotuksen päättymisen jälkeisen seuraavan vuoden alusta. Vanhempien ulkomailla saamat tulot rinnastettaisiin tuloverolaissa tarkoitettuihin veronalaisiin tuloihin, jos vastaavat tulot Suomessa saatuina olisivat veronalaisia. Hakijan tulisi esittää selvitys vanhempiensa ulkomailla saamista tuloista siltä vuodelta, jonka verotustietojen pohjalta tulot muutoin otetaan huomioon opintotukea myönnettäessä tai tarkistettaessa. Jos vanhempien taloudellinen tilanne on verovuoden jälkeen olennaisesti muuttunut, muutokset voidaan ottaa 61 §:ssä säädetyn mukaisesti huomioon opintorahaa myönnettäessä.

5 Luku Opintolainan valtiontakaus

36 §.Valtiontakauksen voimassaolo ja vanhentuminen. Pykälässä säädettäisiin valtiontakauksen voimassaolosta.

1 momentin Pykälänmukaan valtiontakaus olisi voimassa enintään 30 vuotta kyseisen opintolainan ensimmäisen lainaerän nostamisesta. Voimassa olevan opintotukilain 34 §:ssä säädetään, että valtiontakaus on voimassa enintään 30 vuotta ensimmäisen lainaerän nostamisesta. Säännöksen sanamuotoa tarkennettaisiin, jotta olisi yksiselitteistä, että valtiontakauksen enimmäiskesto määritellään erikseen kunkin opintolainan osalta, jos opiskelijalla on useita opintolainoja. Jos lainan määrää lisättäisiin lakiehdotuksen 30 §:n mukaisesti myönnetyllä uudella opintolainaerällä, määräytyisi valtiontakauksen kesto kyseisen opintolainan ensimmäisen lainaerän nostamisen perusteella.

Voimassa olevassa säännöksessä säädetään lisäksi, että valtiontakauksen voimassaolon edellytyksenä on, että luottolaitos lisää puolivuosittain opintolainan pääomaan vuosipuoliskon aikana erääntyvät korot niinä lukukausina, joilta lainansaaja saa opintotukea, sekä välittömästi tällaista lukukautta seuraavana lukukautena. Ehdotetussa pykälässä ei enää säädettäisi korkojen pääomittamisesta, vaan siitä säädettäisiin 38 §:ssä. Ehdotetussa pykälässä kuitenkin säädettäisiin nykytilaa vastaavasti, että valtiontakauksen voimassaolon edellytyksenä olisi, että opintolainan korot on pääomitettu 38 §:ssä säädetyn mukaisesti. Mikäli opiskelija aloittaisi uudet opinnot ja hänellä olisi opintolainaa aiemmista opinnoista, tulisi myös tämä aiempi opintolaina 38 §:n nojalla uudelleen korkojen pääomituksen piiriin.

2 momentissa Pykälänsäädettäisiin valtiontakauksen vanhentumisesta. Ehdotuksen mukaan valtiontakauksiin ei sovellettaisi, mitä takauksesta ja vierasvelkapanttauksesta annetun lain (361/1999) 19 §:n 3 momentissa säädetään takaussitoumuksen vanhentumisesta. Pykälä vastaisi muutoin voimassa olevaa opintotukilain 36 §:ssä säädettyä, mutta siitä poistettaisiin tarpeettomana maininta siitä, ettei takauksesta ja vierasvelkapanttauksesta annetun lain 19 §:n 1 momenttia sovelleta tässä laissa tarkoitettuihin lainoihin niiden lyhennysmaksujen osalta.

37 §.Opintolainan valtiontakauksen sisältö. Pykälän mukaan valtiontakaus annettaisiin omavelkaisena julkisen valvonnan alaisen luottolaitoksen myöntämän opintolainan koko nimellisestä määrästä, opintolainan korosta ja viivästyskorosta sekä lainan eräännyttämisestä aiheutuvista hyväksyttävistä kuluista. Pykälä vastaisi voimassa olevan opintotukilain 35 §:ää.

38 §.Opintolainan korkojen pääomittaminen. Pykälässä säädettäisiin opintolainan korkojen pääomittamisesta. Pykälän mukaan luottolaitoksen olisi lisättävä puolivuosittain opintolainan pääomaan vuosipuoliskon aikana erääntyvät korot niinä lukukausina, joilta opintolainansaaja saa opintotukea, sekä välittömästi tällaista lukukautta seuraavien kahden lukukauden aikana erääntyneet korot.

Voimassa olevan opintotukilain 34 §:n mukaan luottolaitos lisää puolivuosittain opintolainan pääomaan vuosipuoliskon aikana erääntyvät korot niinä lukukausina, joilta lainansaaja saa opintotukea, sekä välittömästi tällaista lukukautta seuraavana lukukautena. Ehdotettu kahden lukukauden aika olisi pidempi kuin nykyisin voimassa olevan lain mukainen lukukauden mittainen aika. Pidennyksen tarkoitus olisi antaa opintolainansaajalle nykyistä enemmän aikaa työllistyä opintojen päätyttyä ja kerryttää varoja suoriutua lainan takaisinmaksusta.

Säännös merkitsisi myös sitä, että mikäli opiskelija aloittaisi uudet opinnot ja hänellä on opintolainaa aiemmista opinnoista, tulisi myös tämä aiempi opintolaina uudelleen korkojen pääomituksen piiriin.

39 §.Kansaneläkelaitoksen velvollisuudet eräissä opintolainaan liittyvissä toimenpiteissä. Ehdotettu sääntely vastaisi nykyisiä käytänteitä, joista ei ole kaikin osin nimenomaisesti laissa säädetty. Pykälässä säädettäisiin Kansaneläkelaitoksen velvollisuuksista eräissä opintolainaan liittyvissä toimenpiteissä.

1 momentissa Pykälänsäädettäisiin, että Kansaneläkelaitos huolehtisi valtion edusta opintolainan takaajana. Säännöksen tarkoituksena olisi korostaa Kansaneläkelaitoksen vastuuta valtion edun valvojana.

2 momentissa Pykälänsäädettäisiin, että Kansaneläkelaitos sopii luotonantajien kanssa ehdotetussa laissa tarkoitettujen tietojen luovuttamiseen liittyvistä menettelytavoista. Kyse olisi opintolainojen, niiden korkojen ja lyhennysten, lainan takaisinmaksun vaatimisen, opintolainahyvitysten sekä näiden käsittelyssä tarpeellisten tietojen välittämisestä osapuolten välillä sekä mainittuja asioita koskevista tarkemmista menettelytavoista. Säännös vastaisi nykykäytäntöä.

3 momentissa Pykälänsäädettäisiin, että Kansaneläkelaitos vastaa luottolaitoksen eräännyttämän opintolainan takaisinmaksamisesta luottolaitokselle. Kansaneläkelaitos maksaisi luottolaitoksen eräännyttämän opintolainan valtion varoista luottolaitokselle. Voimassa olevassa opintotukilaissa menettely perustuu 37 §:ään.

40 §.Luottolaitoksen velvollisuudet. Ehdotettu sääntely olisi uutta. Pykälässä säädettäisiin luottolaitoksen velvollisuuksista. Opintolainalla on valtiontakaus, jonka vuoksi valtion intressi on varmistaa luottolaitoksen velvollisuudet opintolainansaajan ollessa usein enimmäistä lainaa hakeva nuori henkilö. Ehdotuksen mukaan luottolaitoksen olisi ilmoitettava opintolainansaajalle vähintään kuukautta ennen korkojen pääomittamisen päättymistä korkojen ja lainanlyhennysten takaisinmaksun alkamisesta sekä annettava ohjeet korkoavustuksen hakemiseen. Kansaneläkelaitos ilmoittaa pankeille kaikki pääomitusluvan kevätlukukaudelle saavat henkilöt 15.5. Syyslukukauden osalta ilmoitus tehdään 20.11. Luottolaitos saa siten Kansaneläkelaitokselta tiedot korkojen pääomittamisen päättymisestä kevätlukukauden osalta 15. päivänä toukokuuta ja syyslukukauden osalta 20. päivänä marraskuuta. Lisäksi luottolaitoksen olisi annettava opintolainansaajalle maksumuistutuksen yhteydessä ohjeet korkoavustuksen hakemiseen. Ehdotuksen tavoitteena olisi varmistaa, että opintolainansaaja saisi tarpeellisen tiedon opintolainaan liittyvistä oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan ja siten myös ennalta ehkäistä velkaongelmia. Hyvissä ajoin annettu ilmoitus vähentäisi riskiä laiminlyönneistä tietämättömyyden vuoksi. Laiminlyönneistä voi aiheutua velalliselle viivästyskorkoja ja perintätoimia, jotka voivat johtaa maksuhäiriömerkintöihin ja vaikeuttaa lainansaajan taloudellista asemaa. Opintolainansaajalle annetaan korkojen maksun alkamisen yhteydessä ohjeet korkoavustuksen hakemiseen. Sääntelyllä halutaan varmistaa se, että opintolainansaaja varautuu korkojen maksuun ja tarvittaessa hakee korkoihin korkoavustusta. Korkoavustuksen tarkoitus on ehkäistä koko lainan joutumista valtion varoista maksettavaksi.

41 §.Opintolainan eräännyttäminen ja maksuvaatimus Kansaneläkelaitokselle. Pykälässä säädettäisiin opintolainan eräännyttämisestä sekä luottolaitoksen esittämästä maksuvaatimuksesta Kansaneläkelaitokselle.

1 momentissa Pykälänsäädettäisiin luottolaitoksen velvollisuudesta ilmoittaa Kansaneläkelaitokselle, jos opintolainansaaja on laiminlyönyt koron tai lyhennysmaksun suorittamisen. Luottolaitoksen olisi ilmoitettava laiminlyönnistä välittömästi Kansaneläkelaitokselle, kuitenkin viimeistään kuukauden kuluttua laiminlyönnistä. Ilmoittamisen määräaika lyhenisi verrattuna voimassa olevan opintotukilain 37 §:n mukaiseen sääntelyyn. Tarkoitus olisi, että Kansaneläkelaitos olisi luottolaitoksen ilmoituksen jälkeen yhteydessä opintolainansaajaan ja kehottaisi maksamaan luottolaitoksen vaatiman suorituksen.

2 momentissa Pykälänsäädettäisiin luottolaitoksen oikeudesta eräännyttää opintolaina. Lainan eräännyttämisellä tarkoitetaan tilannetta, jossa opintolainansaaja on laiminlyönyt koron tai lyhennysmaksujen suorittamisen, ja tämän vuoksi luottolaitos vaatii koko jäljellä olevan lainapääoman, korot ja muut kulut maksettavaksi heti kerralla takaisin, vaikka laina-aikaa olisi vielä jäljellä.

Voimassa olevan opintotukilain 37 §:n 1 momentin mukaan luottolaitoksella on oikeus vaatia laina heti kokonaisuudessaan takaisin maksettavaksi, jos lainansaaja on laiminlyönyt koron tai lyhennysmaksun suorittamisen ja jos eräpäivästä on kulunut vähintään kolme kuukautta. Kyseinen säännös on voimassa olevassa opintotukilaissa alkuperäinen ja sen voidaan katsoa olevan kuluttajansuojalain 7 luvun 33 §:n 1 momentin mukaista sääntelyä ankarampi. Kuluttajansuojalain mainitun pykälän mukainen eräännyttämisen edellytys on, että maksu on viivästynyt vähintään kuukauden, mutta lisäksi edellytetään, että viivästynyt määrä on vähintään kymmenen prosenttia tai, jos siihen sisältyy useampi kuin yksi maksuerä, vähintään viisi prosenttia luoton alkuperäisestä määrästä taikka käsittää luotonantajan koko jäännössaatavan. Opintotukilain mukainen määräaika on pidempi, mutta toisaalta opintotukilakiin ei sisälly viivästyksen määrään liittyviä edellytyksiä.

Voimassa olevaan lakiin verrattuna sääntelyä ehdotetaan selkeytettäväksi siten, että olisi yksiselitteistä, miltä osin opintolainan eräännyttämisen edellytykset poikkeavat kuluttajansuojalain sääntelystä. Ehdotettuun 2 momenttiin sisältyisi informatiivinen säännös siitä, että luottolaitoksen oikeudesta eräännyttää opintolaina säädetään kuluttajansuojalain 7 luvun 33–35 §:ssä. Informatiivinen säännös olisi perusteltu, jotta kuluttajansuojalain asema opintolainoja koskevassa sääntelyssä tulisi näkyväksi myös opintoetuuslaissa.

Ehdotetun säännöksen mukaan luottolaitoksen oikeuteen eräännyttää opintolaina ei kuitenkaan sovellettaisi, mitä kuluttajansuojalain 7 luvun 33 §:n 1 momentissa säädetään maksuviivästyksen kestosta ja viivästyneestä määrästä. Näin ollen jos luotonantajalla on sopimuksen mukaan oikeus kuluttajan maksuviivästyksen tai muun sopimusrikkomuksen johdosta vaatia maksuerää, joka muuten ei ole erääntynyt, sovellettaisiin tähän oikeuteen kuluttajansuojalain 7 luvun 33 §:n 2 momentin säännöstä, jonka mukaan luotonantajalla olisi oikeus saattaa sovittu seuraamus voimaan, jos maksu on viivästynyt vähintään kuusi kuukautta ja se on olennaisissa määrin edelleen suorittamatta. Ehdotettu sääntely parantaisi opintolainan turvallisuutta, sillä eräännyttämisen määräaika pitenisi kolmesta kuukaudesta kuuteen kuukauteen. Lisäksi olennaisuuden vaatimus tarkoittaisi sitä, että opintolainaa ei voitaisi eräännyttää aivan pienten maksurästien vuoksi. Nykyisen opintotukilain 37 §:ssä ei ole asetettu edellytystä viivästyneen maksun suuruudelle, mikä on käytännössä voinut johtaa opintolainan eräännyttämiseen varsin pientenkin maksulaiminlyöntien perusteella. Kuluttajansuojalain 7 luvun 33 §:n 1 momenttia sovellettaisiin opintolainoihin kuitenkin muuten soveltuvilta osin esimerkiksi muiden sopimusrikkomusten osalta.

Jo nykyisellään opintolainoihin on tullut soveltaa kuluttajansuojalain 7 luvun säännöksiä. Kuluttajansuojalain 7 luvun 33 §:n 1 momentista poikkeaminen ei vaikuttaisi siihen, että opintolainoihin sovellettaisiin kuluttajansuojalaissa velallisen hyväksi asetettuja säännöksiä. Säännöksellä nimenomaisesti korostettaisiin sitä, että opintolainansaajalla ja luottolaitoksella on riittävän pitkä aika pyrkiä selvittämään lainansaajan maksuvaikeustilanne kuluttajansuojalaissa säädetyn mukaisesti.

Kuluttajansuojalaissa säädetään lainanantajan velvollisuuksista edesauttaa lainansaajan maksuvaikeustilanteiden selvittämistä ennen lainan eräännyttämistä. Luottolaitoksen tulee huolehtia siitä, että se noudattaa lain sääntelyä kokonaisuudessaan pyrkiessään aktiivisesti edesauttamaan opintolainansaajan kykyä maksaa opintolaina takaisin. Kuluttajansuojalain 7 luvun hyvää luotonantotapaa koskevassa 13 §:ssä edellytetään muun muassa, että luotonantaja neuvoo kuluttajaa maksuvaikeuksien estämiseksi ja maksukyvyttömyystilanteiden hoitamiseksi. Säännöksen mukaan luotonantajan tulee tarjota maksujärjestelyjä luoton takaisinmaksun edistämiseksi, jos niiden tarjoamista voidaan kuluttajan takaisinmaksukyky ja muut olosuhteet huomioon ottaen pitää asianmukaisena. Lain 7 luvun 34 §:ssä säädetään sosiaalisesta suoritusesteestä. Kyseisen pykälän mukaan luotonantaja ei saa eräännyttää kuluttajan luottoa, jos maksun viivästyminen johtuu kuluttajan sairaudesta, työttömyydestä tai muusta siihen verrattavasta hänestä riippumattomasta seikasta, paitsi jos tämä viivästyksen kesto ja muut olosuhteet huomioon ottaen olisi luotonantajalle ilmeisen kohtuutonta. Näitä edellä mainittuja säännöksiä sovellettaisiin myös opintolainoihin.

Kuluttajansuojalain 7 luvun 35 §:n mukaan luoton erääntyminen saa tulla voimaan aikaisintaan neljän viikon tai, jos kuluttajalle on aiemmin huomautettu viivästyksestä tai muusta sopimusrikkomuksesta, aikaisintaan kahden viikon kuluttua siitä, kun erääntymistä koskeva ilmoitus on jätetty tai lähetetty kuluttajalle. Jos kuluttaja tämän ajan kuluessa maksaa viivästyneen määrän tai oikaisee muun sopimusrikkomuksen, erääntyminen raukeaa. Myös tätä säännöstä sovellettaisiin opintolainojen osalta.

3 momentissa Pykälänsäädettäisiin rajoitteesta eräännyttää opintolaina sinä aikana, jolloin opintolainan korot pääomitetaan lakiehdotuksen 38 §:n perusteella. Ehdotetun säännöksen mukaan luottolaitos ei saisi eräännyttää opintolainaa sinä aikana, jolloin korot pääomitetaan 38 §:n nojalla, jos viivästynyt korko tai lyhennysmaksu olisi erääntynyt maksettavaksi kyseisenä aikana. Opintolainan korkojen pääomituksen tarkoitus on turvata opintolainansaajan takaisinmaksukykyä. Lakiehdotuksen 38 §:n mukaan luottolaitos lisäisi puolivuosittain opintolainan pääomaan (koron pääomitus) vuosipuoliskon aikana erääntyvät korot niinä lukukausina, joilta opintolainansaaja saa opintotukea, sekä välittömästi tällaista lukukautta seuraavan kahden lukukauden aikana. Pääsääntöisesti korkojen pääomitusaikana opintolainansaaja ei myöskään lyhennä opintolainaa, mutta opiskelijalla saattaa olla aiempaa opintolainaa, jota hän luottolaitoksen kanssa tehdyn sopimuksen mukaisesti lyhentää. Lakiehdotuksen 38 §:n mukainen korkojen pääomittaminen koskisi myös tätä aiempaa lainaa, joten olisi perusteltua, ettei opintolainaa voitaisi tänä aikana eräännyttää myöskään lyhennysmaksujen perusteella. Säännös tulisi todennäköisesti sovellettavaksi käytännössä vain harvoissa tilanteissa, sillä tyypillisesti opintolainansaaja ja luottolaitos voisivat sopia muutoksista aiemman lainan maksusuunnitelmaan, jos opintolainansaaja aloittaa uudet opinnot.

4 momentissa Pykälänsäädettäisiin, että jos opintolainansaaja on kuollut ja luottolaitos sen vuoksi haluaisi esittää maksuvaatimuksen, luottolaitoksen olisi esitettävä maksuvaatimus Kansaneläkelaitokselle. Opintolaina katsottaisiin tällöin kokonaan erääntyneeksi, kun maksuvaatimus on esitetty. Käytännössä luottolaitokset ovat voineet periä suorituksia kuolinpesältä suoraveloituksena, mikä ei ole tarkoituksenmukaista. Maksuvaatimuksen esittäminen Kansaneläkelaitokselle ehdotetaan säädettäväksi velvoittavaan muotoon siten, että mikäli luottolaitos haluaa maksuvaatimuksen esittää, se tulisi esittää nimenomaan Kansaneläkelaitokselle, ei kuolinpesälle. Ehdotetun muutoksen tarkoituksena olisi myös varmistaa yhtenäinen menettely ja nopeuttaa maksuvaatimusten esittämistä ja vähentää näin Kansaneläkelaitoksen maksettavaksi tulevia korkokuluja. Voimassa olevan opintotukilain 37 §:n 2 momentin sanamuodon mukaan luottolaitos voi esittää maksuvaatimuksen Kansaneläkelaitokselle, mutta säännös ei ole yksiselitteinen sen suhteen, voiko maksuvaatimuksen esittää myös kuolinpesälle.

Lakiin ei muutoin sisältyisi erillistä sääntelyä siitä, milloin luottolaitos voi esittää eräännytettyä opintolainaa koskevan maksuvaatimuksen Kansaneläkelaitokselle. Takauksesta ja vierasvelkapanttauksesta annetun lain 22 §:n mukaan velkoja saa omavelkaisen takauksen perusteella vaatia takaajalta suoritusta, kun päävelka on erääntynyt.

Voimassa olevan opintotukilain 37 §:n 3 momentin mukaan luottolaitos voi esittää maksuvaatimuksen myös silloin, kun tuomioistuin on vahvistanut yksityishenkilön velkajärjestelystä annetussa laissa (57/93) tarkoitetun maksuohjelman tai Kansaneläkelaitos antanut suostumuksensa vapaaehtoiseen sopimukseen velkajärjestelystä. Uuteen lakiin ei sisältyisi vastaavaa säännöstä. Säännös olisi tarpeeton, koska yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain 14 §:n mukaan velkajärjestelyn alkaminen ei estä velkojaa perimästä velkaa takaajalta taikka kolmannen henkilön asettaman vakuuden arvosta eikä irtisanomasta tai muuten eräännyttämästä velkaa takaajan tai edellä tarkoitetun vakuuden asettajan osalta. Suorituksen vaatiminen takaajalta ei edellytä velalliseen kohdistettua eräännyttämistointa.

42 §.Opintolainan takaussaatava. Pykälässä säädettäisiin opintolainan takaussaatavasta. Pykälä vastaisi voimassa olevan opintotukilain 38 §:ää.

1 momentin Ehdotetunmukaan opintolainansaaja olisi velvollinen maksamaan valtiontakauksen perusteella luottolaitokselle maksetun määrän (takaussaatava) Kansaneläkelaitokselle. Takaussaatavalle olisi maksettava korkolain (633/1982) 4 §:n 1 momentissa tarkoitettua korkoa, jollei valtioneuvoston asetuksella säädetä alemmasta korosta. Mahdollisuus säätää korkolain mukaista viivästyskorkoa alemmasta viivästyskorosta olisi perusteltu, koska opintolaina on tarkoitettu turvaamaan opintojen aikaista toimeentuloa ja takausvastuuvelallinen on pyrkinyt lainalla investointiin, joka ei ehkä olekaan taannut lainan takaisinmaksun mahdollistavaa työllistymistä. Mahdollisuus säätää alemmasta korosta parantaa opintolainan käytön turvallisuutta ja opintovelallisen taloudellisia edellytyksiä suoriutua takausvastuuvelan takaisinmaksusta. Voimassa olevan opintotuesta annetun valtioneuvoston asetuksen 11 §:ssä säädetään valtion takaussaatavasta perittävän koron olevan neljä prosenttia.

2 momentin Ehdotetunmukaan Kansaneläkelaitos voisi sopia takaussaatavan maksujärjestelyistä opintolainansaajan kanssa. Takaussaatava sekä sille perittävä korko olisivat suoraan ulosottokelpoisia. Niiden perimisestä säädettäisiin verojen ja maksujen täytäntöönpanosta annetussa laissa (706/2007). Mitä mainitussa laissa säädetään saamisen vanhentumisesta, ei kuitenkaan koske 1 momentissa tarkoitettua valtion takautumisoikeutta.

3 momentissa Ehdotetussasäädettäisiin, että valtioneuvoston asetuksella voidaan säätää, että takaussaatavalle maksettava korko on 1 momentissa tarkoitettua korkoa alempi.

43 §.Takaussaatavan vanhentuminen. Pykälässä säädettäisiin takaussaatavan vanhentumisesta.

1 momentti Pykälänvastaisi voimassa olevan opintotukilain 38 a §:ää. Siinä säädettäisiin, että takaussaatava vanhentuu viiden vuoden kuluttua siitä, kun Kansaneläkelaitos on maksanut opintolainan luottolaitokselle, jollei vanhentumista ole sitä ennen katkaistu. Takaussaatavan vanhentuminen katkeaa siten kuin velan vanhentumisesta annetun lain (728/2003) 10 tai 11 §:ssä säädetään. Vanhentumisajan katkaisemisesta alkaa kulua uusi viiden vuoden vanhentumisaika.

2 momentissa Pykälänsäädettäisiin takaussaatavan täytäntöönpanokelpoisuuden määräajasta ja lopullisesta vanhentumisesta. Voimassa olevassa opintotukilaissa ei ole sääntelyä takaussaatavan lopullisesta vanhenemisajasta. Momentin mukaan takaussaatavan täytäntöönpanokelpoisuuden määräaikaan ja lopulliseen vanhentumiseen sovellettaisiin, mitä ulosottokaaren (705/2007) 2 luvun 24 §:ssä sekä 27 §:n 1 momentissa säädetään. Lopullinen vanhentumisaika laskettaisiin siitä päivästä lähtien, jolloin Kansaneläkelaitos on maksanut opintolainan takaajana pankille.

Ulosottokaaren 2 luvun 24 §:ssä säädetään ulosottoperusteen määräajasta. Sen mukaan tässä laissa tarkoitettu ulosottoperuste, jossa luonnolliselle henkilölle on asetettu maksuvelvoite, on täytäntöönpanokelpoinen 15 vuoden ajan (ulosottoperusteen määräaika). Määräaika on 20 vuotta, jos ulosottoperusteessa tarkoitettu velkoja on luonnollinen henkilö tai jos korvaussaatava perustuu rikokseen, josta velallinen on tuomittu vankeuteen, valvontarangaistukseen tai yhdyskuntapalveluun. Jos velallinen osoittaa, että saatava on ennen ulosottoperusteen antamista siirretty luonnolliselle henkilölle muulta kuin toiselta luonnolliselta henkilöltä, 1 momentissa tarkoitettu määräaika on 15 vuotta. Jos ulosottoperusteen määräajan kuluessa saatavan perimiseksi on toimitettu ulosmittaus tai saatava on ilmoitettu 5 luvussa tarkoitetussa myynnissä, määräajan umpeen kuluminen tai velan vanhentuminen lopullisesti velan vanhentumisesta annetun lain 13 a §:n nojalla ei estä maksun saamista ulosmitatuista varoista.

Ulosottokaaren 2 luvun 27 §:ssä säädetään saatavan vanhentumisesta ja määräajan jatkamista koskevasta tuomiosta. Sen mukaan saatava vanhentuu, kun ulosottoperusteen määräaika kuluu umpeen. Saatavasta on sen jälkeen voimassa, mitä vanhentuneesta velasta säädetään velan vanhentumisesta annetussa laissa (728/2003). Tuomiossa, jolla ulosottoperusteen määräaikaa sen päättymisen jälkeen jatketaan, velalliselle asetetaan maksuvelvollisuus sellaisena kuin se oli määräajan päättyessä taikka saatavan vanhentuessa lopullisesti velan vanhentumisesta annetun lain 13 a §:n nojalla, jollei sen jälkeen tapahtuneesta maksusta tai muusta vastaavasta seikasta muuta johdu. Velallisen maksuvelvollisuus tulee voimaan heti ja on voimassa jatketun määräajan päättymiseen saakka. Sitä koskeva lainvoimaa vailla oleva tuomio on täytäntöönpanokelpoinen niin kuin edellä tässä luvussa säädetään. Tuomiossa, jolla ulosottoperusteen määräaikaa ennen sen päättymistä jatketaan, vahvistetaan, että ulosottoperuste on täytäntöönpanokelpoinen jatketun määräajan päättymiseen saakka. Tätä koskevan lainvoimaa vailla olevan tuomion perusteella alkuperäinen ulosottoperuste on täytäntöönpanokelpoinen niin kuin lainvoimaa vailla oleva tuomio. Ulosottoperusteen määräajan jatkaminen ei vaikuta muiden samasta velasta vastuussa olevien asemaan.

Opintolainan takaussaatavan perinnässä ei ole ulosottokaaren 2 luvun 2 §:n mukaista ulosottoperustetta, josta määräaika laskettaisiin. Sen vuoksi opintolainan takaussaatavan määräaika laskettaisiin päivästä, jolloin Kansaneläkelaitos on maksanut opintolainan pankille. Lopullinen vanhentumisaika laskettaisiin siten siitä päivästä lukien, jona Kansaneläkelaitos on maksanut opintolainan pankille. Ehdotuksen tavoitteena olisi selkeyttää sääntelyä ja helpottaa lain soveltamista. Muutos vastaisi nykyistä soveltamiskäytäntöä.

44 §.Maksuvapautuksen myöntäminen takaussaatavan korosta. Pykälässä säädettäisiin maksuvapautuksen myöntämisestä takaussaatavan korosta, josta säädetään voimassa olevan opintotukilain 39 §:n 1 ja 3 momentissa. Pykälän 1 momentin mukaan opintolainansaajalla olisi oikeus saada hakemuksesta vapautus takaussaatavan koron maksamisesta enintään hakemiskuukautta seuraavien 12 kalenterikuukauden ajalle, jos opintolainansaajan keskimääräiset veronalaiset tulot maksuvapautuksen hakemista edeltävien neljän kalenterikuukauden aikana eivät ylitä korkoavustuksen myöntämisen edellytyksenä olevia tulorajoja. Pykälän 1 momentti vastaisi tulorajojen osalta voimassa olevan opintotukilain 39 §:n 1 momenttia, mutta tulojen huomioonottamisesta säädettäisiin tarkemmin. Tulot huomioitaisiin maksupäivän mukaan. Muutoksen tarkoitus olisi joustavoittaa ja yksinkertaistaa maksuvapautusten hakemista ja myöntämistä. Maksuvapautushakemusten ratkaiseminen yksinkertaistuisi, kun tulojen tarkastelu suoritettaisiin yhdenmukaisesti hakemiskuukautta edeltävien neljän kalenterikuukauden tulojen perusteella. Muutoksella ei olisi vaikutusta maksuvapautusten määriin.

45 §.Maksuvapautuksen myöntäminen takaussaatavasta. Pykälässä säädettäisiin opintolainansaajan oikeudesta saada hakemuksesta vapautus takaussaatavan ja sille kertyneiden korkojen maksamisesta. Ehdotetun pykälän 1 kohdan mukaisesti kyseisen maksuvapautuksen voisi saada, jos opintolainansaaja on pysyvästi työkyvytön tai hänen määräaikainen työkyvyttömyytensä on kestänyt yhtäjaksoisesti vähintään viisi vuotta ja ehdotetun 2 kohdan mukaan, jos opintolainansaajan keskimääräiset veronalaiset tulot maksuvapautuksen hakemiskuukautta edeltävien neljän kalenterikuukauden aikana eivät ylitä korkoavustuksen myöntämisen edellytyksenä olevia tulorajoja. Tulot huomioitaisiin maksupäivän mukaan. Muutoksen perustelut ovat samat kuin ehdotetussa 44 §:ssä.

46 §.

Takaussaatavan perinnästä luopuminen

1 momentin

2 momentin

. Pykälässä säädettäisiin takaussaatavan perinnästä luopumisesta. Pykälänmukaan opintolainan valtiontakaukseen perustuvan takaussaatavan ja sille kertyneiden korkojen perinnästä voitaisiin luopua kokonaan, kun perittävä määrä on vähäinen, perintää ei opintolainansaajan taloudellinen tilanne huomioon ottaen ole enää tarkoituksenmukaista jatkaa tai perinnän jatkamisesta aiheutuisi perimättä olevaan määrään nähden kohtuuttomat kustannukset. Pykälänmukaan takaussaatavan ja sille kertyneiden korkojen perinnästä luovuttaisiin, kun opintolainansaaja on kuollut. Pykälä vastaisi voimassa olevan opintotukilain 40 §:ää.

47 §.Korkoavustus. Pykälässä säädettäisiin korkoavustuksesta. Pykälä vastaisi osittain voimassa olevan opintotukilain 16 a §:ää.

1 momentissa Pykälänsäädettäisiin, että ehdotetun lain nojalla myönnettyjen opintolainojen erääntyneet korot ja ilmoituskulut voitaisiin maksaa korkoavustuksena valtion varoista enintään viideltä sellaiselta korkokaudelta, jona opintolainan korkoja ei lisätä lainapääomaan 38 §:n nojalla. Korkoavustuksena ei maksettaisi koronmaksun viivästymisestä aiheutuvaa viivästyskorkoa. Myöskään mahdollisia maksumuistutuksia ei maksettaisi korkoavustuksena. Asevelvollisen erääntyvät opintolainan korot maksettaisiin kuitenkin sotilasavustuslain (781/1993) mukaisena sotilasavustuksena siten kuin sotilasavustuslain 10 a §:ssä säädetään. Ehdotuksen mukaan opintolainojen korkojen lisäksi myös ilmoituskulut maksettaisiin korkoavustuksena valtion varoista. Ilmoituskulujen maksamisesta säädetään voimassa olevan opintotukilain 16 b §:n 3 momentissa, mutta selkeyden vuoksi ehdotetaan ilmoituskuluja koskevan sääntelyn siirtämistä korkoavustusta koskevaan pykälään. Ilmoituskuluilla tarkoitettaisiin kuukausittaisia tilinhoitomaksuja lainan hallinnoinnista ja maksuerien veloituksista.

2 momentissa Pykälänsäädettäisiin, että korkoavustuksen myöntäminen edellyttäisi, että lainansaaja on saanut veronalaista tuloa keskimäärin enintään 1 662 euroa kuukaudessa korkokautta edeltävää kalenterikuukautta edeltävien neljän kalenterikuukauden aikana. Tällöin tulo saataisiin pääomatuloja lukuun ottamatta tulorekisteristä ja tarkasteltaisiin kevään korkokauden osalta 1.8.–30.11. ja 1.2.–30.5. syksyn korkokauden osalta. Tulot huomioitaisiin maksupäivän mukaan.

Ehdotettu sääntely poikkeaisi voimassa olevan opintotukilain 16 a §:ssä säädetystä. Ehdotus mahdollistaisi korkoavustuksen ennakoivan myöntämisen koko korkokaudelle eli puolivuotisjaksolle. Korot voitaisiin maksaa suoraan pankkiin. Korkoavustuksessa huomioitaisiin korkokautta edeltävä matala tulotaso, mikä tukisi työnteon kannusteita korkokauden aikana.

3 momentissa Pykälänsäädettäisiin tulorajoista tilanteessa, jossa lainansaajalla on huollettavanaan omia alaikäisiä lapsia taikka lainansaajan luona asuvia hänen puolisonsa alaikäisiä lapsia. Tulorajat vastaisivat voimassa olevan opintotukilain mukaisia tulorajoja.

4 momentissa Pykälänsäädettäisiin tulorajojen tarkistamisesta. Sääntely vastaisi muutoin voimassa olevan 16 a §:n 5 momenttia, mutta maaliskuun sijaan tulorajoja tarkistettaisiin joka toinen vuosi 1 päivästä tammikuuta työntekijän eläkelain 96 §:n 1 momentissa tarkoitetun palkkakertoimen muutoksen mukaisesti. Tarkistamisajakohta muuttuisi ja se olisi sidoksissa korkokauden määritelmään. Ehdotetut tulorajat olisivat samat kuin voimassa olevan opintotukilain perusteella määräytyvät tulorajat. Euromäärät vastaisivat siten vuoden 2026 palkkakertoimen pistelukua, jolloin niitä on viimeksi tarkistettu.

48 §.Korkoavustuksen hakeminen ja maksaminen. Pykälässä säädettäisiin korkoavustuksen hakemisesta ja maksamisesta. Pykälä vastaisi osittain voimassa olevan opintotukilain 16 b §:ää. Ehdotetun sääntelyn taustalla on voimakkaasti kasvaneet takausvastuumenot. Takausvastuumenojen kasvu antaa viitteitä siitä, että korkoavustusta ei haeta aina, vaikka sen saamiseen olisi edellytyksiä. Korkoavustus voisi oikea-aikaisesti myönnettynä vähentää valtion takauksen perusteella maksettavaksi tulevien lainojen määrää. Korkoavustuksen parempi toimivuus tulevaisuudessa hillitsisi oletettavasti myös lainojen siirtymistä Kelan perittäväksi. Jos opintolainansaaja saisi korkoavustuksen oikea-aikaisesti, voisi se estää pankkia irtisanomasta lainaa.

1 momentissa Pykälänsäädettäisiin, että korkoavustus myönnetään opintolainansaajan hakemuksesta. Korkoavustusta olisi haettava kahden kalenterikuukauden kuluessa korkokauden päättymisestä. Hakemukseen olisi liitettävä selvitys luottolaitoksen perimästä korosta ja ilmoituskuluista, tosite opintolainansaajan luottolaitokselle maksamasta korosta sekä muut mahdolliset Kansaneläkelaitoksen vaatimat selvitykset. Tositetta opintolainansaajan luottolaitokselle maksamasta korosta ei kuitenkaan tarvittaisi, mikäli opintolainansaaja ei ole maksanut korkoja itse, vaan korkoavustus maksetaan kokonaan luottolaitokselle.

2 momentissa Pykälänsäädettäisiin siitä, mille taholle korkoavustus maksettaisiin. Nykytilassa korkoavustus voidaan käytännössä maksaa luottolaitokselle tai opintolainansaajalle, mutta asiasta ei tarkemmin säädetä opintotukilaissa. Ehdotetun säännöksen mukaan korkoavustus maksettaisiin aina ensisijaisesti luottolaitokselle. Korkoavustus maksettaisiin opintolainansaajalle vain siltä osin kuin hän on maksanut korot luottolaitokselle. Opintolainansaaja ei voisi valita, että korkoavustus maksetaan hänelle itselleen tilanteessa, jossa korot luottolaitokselle ovat vielä maksamatta.

Ehdotetut 47 ja 48 §:t tulisivat voimaan 1.1.2028. Korkokausittaisen korkoavustuksen toimeenpano vaatii Kelan ja pankkien väliseen tietoliikenteeseen muutoksia, joille pitää varata aikaa.

6 Luku Opintolainahyvitys

49 §.Opintolainahyvitys. Pykälässä säädettäisiin opintolainahyvityksestä. Rahalaitoksen sijaan säännöksissä käytettäisiin käsitettä luottolaitos. Pykälä vastaisi pääosin voimassa olevan opintotukilain 15 b §:ää.

1 momentin Pykälänmukaan korkeakoulututkinnon suorittaneen opintolainansaajan luottolaitoksessa olevaa opintotukilain nojalla myönnettyä opintolainaa lyhennettäisiin valtion varoista maksettavalla opintolainahyvityksellä. Opintolainahyvitys myönnettäisiin kerralla tutkinnon suorittamisen jälkeen siten, että Kansaneläkelaitos maksaisi osan opintolainasta pääsääntöisesti suoraan luottolaitokselle. Opintolainahyvitys olisi Suomen opintotukijärjestelmän mukainen etuus ja ulkomaisessa korkeakoulussa tutkinnon suorittaneella opiskelijalla olisi oikeus lainahyvitykseen, jos hän on ollut hyvitykseen oikeuttavaa tutkintoa suorittaessaan Suomen opintotukijärjestelmän piirissä.

2 momentin Pykälänmukaan opintolainahyvitys myönnettäisiin opintolainansaajalle, joka on suorittanut alemman korkeakoulututkinnon, sekä alemman että ylemmän korkeakoulututkinnon, ylemmän korkeakoulututkinnon, ammattikorkeakoulututkinnon tai ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon Suomessa taikka vastaavan tutkinnon ulkomailla. Lainahyvitykseen oikeuttavat tutkinnot vastaisivat voimassa olevan opintotukilain mukaisen opintolainahyvitykseen oikeuttavia tutkintoja.

3 momentin Pykälänmukaan opintolainansaajalle voitaisiin myöntää opintolainahyvitys vain hänen ensimmäiseksi suorittamansa korkeakoulututkinnon perusteella. Hyvityksellä on tarkoitus kannustaa siirtymistä työmarkkinoille ensimmäisen tutkinnon suorittamisen jälkeen. Jos henkilö olisi suorittanut sekä alemman että ylemmän korkeakoulututkinnon, ensimmäiseksi korkeakoulututkinnoksi katsottaisiin ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaminen, jollei opintolainahyvitystä olisi opintolainansaajan hakemuksesta myönnetty jo alemman korkeakoulututkinnon perusteella. Pelkkää alempaa korkeakoulututkintoa suorittamaan otettu opintolainansaaja (esim. farmasian alan tutkinto tai vastaava) olisi oikeutettu lainahyvitykseen hakemuksesta. Myös opintolainansaaja, joka olisi valittu suorittamaan sekä alempaa että ylempää korkeakoulututkintoa voisi hakea lainahyvitystä jo alemman korkeakoulututkinnon suoritettuaan. Tällöin hänellä ei olisi oikeutta lainahyvitykseen enää ylemmän korkeakoulututkinnon suorittamisen perusteella. Tyypillisin tilanne olisi kuitenkin se, että alempaa ja ylempää korkeakoulututkintoa suorittamaan otetulle opintolainansaajalle myönnetään oikeus opintolainahyvitykseen, kun hän on suorittanut tavoitteena olleen ylemmän korkeakoulututkinnon.

4 momentissa Pykälänsäädettäisiin, että, opintolainansaajalla olisi myös oikeus opintolainahyvitykseen, jos hän olisi suorittanut sellaisen sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakoulututkinnon, johon on liitetty tutkintonimike sairaanhoitaja (AMK) ja tämän tutkinnon lisäksi joko samanaikaisesti taikka tutkinnon suorittamisen jälkeen ammattikorkeakoululain 11 b §:ssä tarkoitetun koulutuksen. Sääntelyn tarkoituksena olisi varmistaa oikeus opintolainahyvitykseen, kun ensihoitajaksi, kätilöksi ja terveydenhoitajaksi ei enää valmistuta suorittamalla tutkinto, johon liitetään ensihoitajan, kätilön tai terveydenhoitajan tutkintonimike vaan vastaava pätevyys toimia ammatissa saadaan sairaanhoitajatutkinnon lisäksi suoritettavan koulutuksen kautta. Säännöksen tarkoitus olisi varmistaa opintolainansaajien yhdenvertainen kohtelu opintolainahyvitystä myönnettäessä riippumatta siitä, onko kyseessä tutkinnon vai tutkinnon sekä koulutuksen suorittaminen. Esimerkiksi ehdotetun 51 §:n mukaiset tilanteet otettaisiin huomioon opintojen viivästyessä sekä tutkinnon että koulutuksen aikana. Opintolainahyvitykseen olisi ehdotuksen mukaan oikeus sekä silloin, kun ammattikorkeakoululain 11 b §:ssä tarkoitettu kätilö-, ensihoitaja- tai terveydenhoitajakoulutus olisi suoritettu samaan aikaan sairaanhoitaja (AMK)-tutkinnon kanssa tai heti sen perään.

Ehdotettu sääntely olisi tarpeen, jotta nekin opintolainansaajat, jotka ovat opintolainahyvitykseen oikeuttavassa tavoiteajassa tai määräajassa suorittaneet ripeästi ensin sairaanhoitajan tutkinnon ja välittömästi sen jälkeen ensihoitajan, kätilön tai terveydenhoitajan koulutuksen, olisivat oikeutettuja opintolainahyvitykseen. Kätilöksi opiskeleville opintolainansaajille sääntely olisi erityisen tarpeellinen. Kätilökoulutusta ei voida järjestää yhtä aikaa sairaanhoitajakoulutuksen kanssa, koska ammattipätevyysdirektiivi asettaa kätilökoulutukseen pääsyn edellytykseksi suoritetun sairaanhoitajatutkinnon. Opintolainansaajat, jotka hakeutuvat ensihoitaja- tai terveydenhoitajakoulutukseen erikseen sairaanhoitajatutkinnon suorittamisen jälkeen eivät useimmiten kuitenkaan saisi opintolainahyvitystä, koska he eivät ehtisi suorittaa opintoja edellä kuvatussa suoritusajassa niiden yhtenäisesti suoritettavaa tutkintoa pidemmän keston vuoksi.

Opintolainahyvitykseen on oikeus lähtökohtaisesti yhden, ensimmäisen korkeakoulututkinnon perusteella, joten sitä osin tilanne vastaisi nykytilaa. Muutoksella halutaan kuitenkin mahdollistaa se, että ripeästi sairaanhoitajatutkinnon ja ensihoitaja- tai terveydenhoitajakoulutuksen suorittavat opintolainansaajat voisivat myös saada opintolainahyvityksen. Opintolainahyvityksen tarkoitus on kannustaa hyödyntämään opintolainaa ja suorittamaan opinnot tavoiteajassa tai määräajassa. Opintolainahyvityksen ehtoja ei laajennettaisi, koska se lisäisi menoja ja olisi ristiriidassa opintolainahyvityksen alkuperäisen opintojen nopeuttamistavoitteen kanssa.

50 §.Opintolainahyvitykseen oikeuttava tutkinnon suorittamisaika. Pykälässä säädettäisiin opintolainahyvitykseen oikeuttavan tutkinnon suorittamisajasta. Pykälä vastaisi osittain voimassa olevan opintotukilain 15 c §:ää.

Opintolainahyvitystä ehdotetaan muutettavaksi kaksiportaiseksi siten, että hyvityksen määrään vaikuttaa aiempaa enemmän tutkinnon suorittamisaika. Pykälässä olisi siten tarpeen viitata tutkinnon säädettyihin tavoitteellisiin suorittamisaikoihin sekä säätää tutkinnon suorittamisesta määräajassa. Säädetyillä tavoitteellisilla suorittamisajoilla tarkoitettaisiin yliopistolain 40 §:ssä ja ammattikorkeakoululain 14 §:ssä säädettyjä tavoitteellisia suorittamisaikoja.

1 momentin Ehdotetunmukaan opintolainan saajalla olisi oikeus opintolainahyvitykseen, jos:

1) ammattikorkeakoulututkinto, ylempi ammattikorkeakoulututkinto tai yliopiston alempi korkeakoulututkinto on suoritettu asianomaista koulutusta koskevan lainsäädännön mukaisessa tavoitteellisessa suorittamisajassa;

2) sekä alempi että ylempi korkeakoulututkinto on suoritettu tutkintojen yhteenlasketussa säädetyssä tavoitteellisessa suorittamisajassa tai sellainen ylempi korkeakoulututkinto, johon ei kuulu alempaa korkeakoulututkintoa, on suoritettu säädetyssä tavoitteellisessa suorittamisajassa;

3) 1 kohdassa tarkoitetun tutkinnon tavoitteellinen suorittamisaika ylittyy enintään yhdellä lukukaudella;

4) 2 kohdassa tarkoitetun tutkinnon tavoitteellinen suorittamisaika ylittyy enintään yhdellä lukuvuodella.

Ammattikorkeakoululain 14 §:n mukaan ammattikorkeakoulututkintoon johtavien opintojen tulee pituudeltaan vastata vähintään kolmen ja enintään neljän lukuvuoden päätoimisia opintoja. Erityisestä syystä tutkinto voi olla tätä pidempi. Ylempään ammattikorkeakoulututkintoon johtavien opintojen tulee pituudeltaan vastata vähintään yhden lukuvuoden ja enintään puolentoista lukuvuoden päätoimisia opintoja. Ammattikorkeakoulu voi kuitenkin päättää, että kansainvälisenä yhteistyönä järjestettävään ylempään ammattikorkeakoulututkintoon johtavien opintojen tulee pituudeltaan vastata kahden lukuvuoden päätoimisia opintoja. Ammattikorkeakoulun on järjestettävä tutkintoon johtavat opinnot ja opintojen ohjaus niin, että kokopäiväopiskelija voi suorittaa opinnot niiden laajuutta vastaavassa ajassa (tavoitteellinen suorittamisaika).

Ammattikorkeakoulututkintojen laajuudesta säädetään ammattikorkeakouluista annetun valtioneuvoston asetuksen (1129/2014) 3 §:ssä Ammattikorkeakoululain perusteella tavoitteellinen suorittamisaika olisi kolme lukuvuotta, kun tutkintoon johtavien opintojen laajuus on 180 opintopistettä, kolme ja puoli lukuvuotta, kun tutkintoon johtavien opintojen laajuus olisi 210 opintopistettä, neljä lukuvuotta, kun tutkintoon johtavien opintojen laajuus olisi 240 opintopistettä, neljä ja puoli lukuvuotta, kun tutkintoon johtavien opintojen laajuus olisi 270 opintopistettä. Tavoitteellinen suoritusaika olisi yksi lukuvuosi, kun ylempään ammattikorkeakoulututkintoon johtavien opintojen laajuus on 60 opintopistettä, yksi ja puoli lukuvuotta, kun tutkintoon johtavien opintojen laajuus on 90 opintopistettä ja kaksi lukuvuotta, jos ylempi ammattikorkeakoulututkinto järjestetään kansainvälisenä yhteistyönä ja tutkintoon johtavien opintojen laajuus on 120 opintopistettä.

Yliopistolain 40 §:n mukaan alemman korkeakoulututkinnon tavoitteellinen suorittamisaika on kuvataiteen kandidaatin tutkintoon johtavassa koulutuksessa kolme ja puoli lukuvuotta ja muuhun alempaan korkeakoulututkintoon johtavassa koulutuksessa kolme lukuvuotta. Ylemmän korkeakoulututkinnon tavoitteellinen suorittamisaika on eläinlääketieteen lisensiaatin tutkintoon johtavassa koulutuksessa kolme lukuvuotta, lääketieteen lisensiaatin tutkintoon johtavassa koulutuksessa kolme lukuvuotta, kun koulutukseen kuuluu alempi korkeakoulututkinto, ja kuusi lukuvuotta, kun koulutukseen ei kuulu alempaa korkeakoulututkintoa. Hammaslääketieteen lisensiaatin tutkintoon johtavassa koulutuksessa tavoitteellinen suorittamisaika on kaksi ja puoli lukuvuotta, kun koulutukseen kuuluu alempi korkeakoulututkinto, ja viisi ja puoli lukuvuotta, kun koulutukseen ei kuulu alempaa korkeakoulututkintoa. Musiikin maisterin ja psykologian maisterin tutkintoon johtavassa koulutuksessa tavoitteellinen suorittamisaika on kaksi ja puoli lukuvuotta. Muuhun ylempään korkeakoulututkintoon johtavassa koulutuksessa tavoitteellinen suorittamisaika on kaksi lukuvuotta. Siten esimerkiksi 180 opintopisteen laajuisen alemman ja 120 pisteen laajuisen ylemmän korkeakoulututkinnon yhteenlaskettu tavoitteellinen suoritusaika on viisi lukuvuotta. Kansainvälisenä yhteistyönä järjestettävään tutkintoon johtavassa koulutuksessa yliopisto voi kuitenkin päättää tavoitteelliseksi suorittamisajaksi kahden lukuvuoden sijasta yksi tai puolitoista lukuvuotta.

Poliisiammattikorkeakoulusta annetun valtioneuvoston asetuksen (282/2013) 10 §:n mukaan Poliisiammattikorkeakoulun on järjestettävä tutkintoon johtavat opinnot niin, että kokopäiväopiskelija voi suorittaa poliisialan ammattikorkeakoulututkinnon opinnot kolmessa vuodessa, poliisialan ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opinnot kahdessa vuodessa ja pelastusalan ammattikorkeakoulututkinnon opinnot neljässä vuodessa.

Maanpuolustuskorkeakoulusta annetun lain (1121/2008) mukaisessa Maanpuolustuskorkeakoulussa voi suorittaa sekä alempia että ylempiä korkeakoulututkintoja. Maanpuolustuskorkeakoulusta annetun valtioneuvoston asetuksen (1124/2008) 7 §:n mukaan sotatieteiden kandidaatin tutkintoon vaadittavien opintojen laajuus on 180 opintopistettä. Maanpuolustuskorkeakoulu järjestää koulutuksen siten, että tutkinto voidaan suorittaa päätoimisesti opiskellen kolmessa lukuvuodessa. Opintolainahyvitykseen olisi oikeus sotatieteiden kandidaatin tutkinnon suorittaneella opintolainansaajalla, koska kyseinen tutkinto voi olla Maanpuolustuskorkeakoulussa suoritettava ensimmäinen hyvitykseen oikeuttava korkeakoulututkinto. Sotatieteiden kandidaatin ja sotatieteiden maisterin tutkinnon välissä suoritetaan viiden vuoden pituinen työelämäjakso, joten sotatieteiden maisterin tutkinnon perusteella opintolainahyvitystä ei voida myöntää, koska tutkintoa ei voi työelämäjaksosta johtuen suorittaa 49 §:ssä säädetyssä ajassa. Työelämäjakso ei ole 51 §:ssä säädetty tutkinnon suoritusaikaa pidentävä peruste.

2 momentissa Ehdotetussasäädettäisiin, että ulkomaisessa korkeakoulussa tutkinnon tavoitteellinen suoritusaika määräytyy kyseistä tutkintoa koskevan tavoitteellisen suoritusajan perusteella. Muutoin sovelletaan, mitä 1 momentissa säädetään opintolainahyvitykseen oikeuttavasta tutkinnon suorittamisajasta.

3 momentin Tutkinnon suorittamiseen käytetty aika laskettaisiin ehdotetunmukaan sen lukukauden alusta, jona opiskelija on ensimmäisen kerran ottanut vastaan opiskelupaikan suomalaisessa tai ulkomaisessa korkeakoulussa.

4 momentissa Ehdotetussasäädettäisiin joustosta suoritusajan laskentaan siten, että jos opiskelija on otettuaan opiskelupaikan vastaan ilmoittautunut poissa olevaksi ammattikorkeakoululain (932/2024) 29 §:n 3 momentin tai yliopistolain (558/2009) 39 §:n 3 momentin nojalla ensimmäisenä lukuvuonna, tutkinnon suorittamiseen käytetty aika lasketaan kuitenkin sen lukukauden alusta, jona opiskelija on ensimmäistä kertaa ilmoittautunut läsnä olevaksi. Poissaoloa ei siten laskettaisi suoritusaikaan, jos opiskelija on ilmoittautunut poissa olevaksi seuraavista syistä: opiskelija suorittaa asevelvollisuuslain (1438/2007), siviilipalveluslain (1446/2007) tai naisten vapaaehtoisesta asepalveluksesta annetun lain (194/1995) mukaista palvelua; opiskelija tarvitsee vapaata opinnoistaan lapsensa hoitamiseksi tämän syntymän tai adoption yhteydessä; tai opiskelija on oman sairautensa tai vammansa vuoksi kykenemätön aloittamaan opintojaan. Ulkomailla tutkinnon suorittaneella opintolainansaajalla suoritusajan laskenta alkaisi vastaavasti sen lukukauden alusta, jona opiskelija on ollut ensimmäistä kertaa läsnä oleva.

5 momentissa Ehdotetussasäädettäisiin, että lain 49 §:n 4 momentissa tarkoitetussa tilanteessa opintolainansaajalla on oikeus opintolainahyvitykseen, jos tutkinto ja koulutus on suoritettu niiden ammattikorkeakoululaissa säädetyssä yhteenlasketussa tavoitteellisessa suorittamisajassa tai jos tavoitteellinen suorittamisaika ylittyy enintään yhdellä lukukaudella. Momentissa säädettäisiin siis opintolainahyvitykseen oikeuttavasta suoritusajasta silloin, kun opintolainansaaja on suorittanut sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakoulututkinnon, johon liitetään tutkintonimike sairaanhoitaja (AMK), sekä tämän lisäksi ammattikorkeakoululain 11 b §:ssä tarkoitetun koulutuksen. Yhtenäisesti suoritettavan sairaanhoitajatutkinnon ja ensihoitaja- tai terveydenhoitajakoulutuksen ammattikorkeakoululain 14 §:n 3 momentin mukainen tavoitteellinen suorittamisaika on neljä lukuvuotta. Mainitun säännöksen mukaan kätilökoulutuksen opintojen tulee pituudeltaan vastata puolentoista lukuvuoden päätoimisia opintoja. Opintolainahyvitykseen olisi täten oikeutettu myös opintolainansaaja, joka valmistuu sairaanhoitajaksi ja kätilöksi viidessä lukuvuodessa, mikä on sairaanhoitajatutkinnon ja ammattikorkeakoululain 14 §:n 3 momentin mukainen kätilökoulutuksen yhteenlaskettu tavoitteellinen suorittamisaika. Lisäksi opintolainavähennykseen olisi oikeutettu sellainen opintolainansaaja, jonka opiskeluaika kyseisissä koulutuksissa ylittää tavoitteellisen suorittamisajan enintään yhdellä lukukaudella. Tältä osin säännös vastaisi 1 momentin 3 kohdassa säädettyä, jonka mukaan määräajassa tutkinnon suorittaneen opintolainansaajan tavoitteellinen suoritusaika voisi ylittyä enintään yhdellä lukukaudella.

Ehdotettu 5 momentti sisältäisi myös asetuksenantovaltuuden. Sen mukaan valtioneuvoston asetuksella voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä opintolainansaajan opintolainahyvitykseen oikeuttavasta opintojen suoritusajasta, kun opintolainansaaja suorittaisi sellaisen sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakoulututkinnon, johon liitetään tutkintonimike sairaanhoitaja (AMK), sekä tämän lisäksi ammattikorkeakoululain 11 b §:ssä tarkoitetun koulutuksen. Tarkoitus on, että oikeus tutkinnon ja koulutuksen mukaiseen opintolainahyvitykseen syntyisi, jos koulutuskokonaisuus olisi suoritettu tavoiteajassa, joka olisi kätilöillä viisi lukuvuotta ja ensi- ja terveydenhoitajilla neljä lukuvuotta. Oikeus tutkinnon ja koulutuksen mukaiseen opintolainahyvitykseen syntyisi myös, jos koulutuskokonaisuus olisi suoritettu määräajassa, joka on kätilöillä 5,5 lukuvuotta ja ensi- ja terveydenhoitajilla 4,5 lukuvuotta. Selvyyden vuoksi nämä suoritusajat voitaisiin säätää asetuksessa.

51 §.Opintolainahyvitys opintojen viivästyessä. Pykälä vastaisi pääosin voimassa olevan opintotukilain 15 d §:ää. Pykälässä säädettäisiin niistä tilanteista, joissa opintolainansaaja olisi oikeutettu opintolainahyvitykseen, vaikka tutkinnon suorittamiseen käytetty aika olisi 50 §:ssä säädettyä pidempi. Jotta opintolainahyvitys voitaisiin myöntää tutkinnon suorittamisajan ollessa 50 §:ssä säädettyä opintolainahyvitykseen oikeuttavaa suorittamisaikaa pidempi, tulisi pykälässä tarkoitetun suorittamisaikaa pidentävän olosuhteen vaikuttaa 50 §:n 1 momentissa tarkoitettuna aikana.

1 momentin Pykälän1 kohdan mukaan opintolainansaaja olisi oikeutettu opintolainahyvitykseen, vaikka tutkinnon suorittamiseen käytetty aika olisi 50 §:ssä säädettyä pidempi, jos opintolainansaaja on mainitussa pykälässä tarkoitettuna aikana ollut suorittamassa asevelvollisuuslain, siviilipalveluslain tai naisten vapaaehtoisesta asepalveluksesta annetun lain mukaista palvelusta. Momentin 2 kohdan mukaan opintolainansaaja olisi oikeutettu lainahyvitykseen, vaikka tutkinnon suorittamiseen käytetty aika olisi 50 §:ssä säädettyä pidempi, jos opintolainansaaja on esittänyt lääkärintodistuksen siitä, että on ollut sairauden vuoksi estynyt ehdotetussa 1 momentissa tarkoitettuna aikana suorittamasta opintojaan tai saanut sairauden perusteella sairausvakuutuslain mukaista sairauspäivärahaa, täyden työkyvyttömyyden perusteella maksettavaa eläkettä tai korvausta taikka kansaneläkelain mukaista työkyvyttömyyseläkettä.

Voimassa olevassa opintotukilaissa edellytetään, että opintolainansaaja on saanut sairauden perusteella sairausvakuutuslain mukaista sairauspäivärahaa. Edellytys on osoittautunut turhan rajoittavaksi, eikä sitä voida siksi pitää tarkoituksenmukaisena. Opintolainansaajat eivät välttämättä ole oikeutettuja sairauspäivärahaan tai hae sitä, vaikka olisivat sairauden vuoksi estyneitä edistämään opintojaan. Ehdotuksen mukaan sairauden toteamiseksi riittäisi myös lääkärintodistuksen esittäminen. Momentin 3 kohdan mukaan opintolainansaaja olisi oikeutettu lainahyvitykseen, vaikka tutkinnon suorittamiseen käytetty aika olisi 50 §:ssä säädettyä pidempi, jos opintolainansaaja on mainitussa pykälässä tarkoitettuna aikana saanut lapsen hoitamisen perusteella sairausvakuutuslain mukaista vanhempainrahaa. Tarkoitus on, että lapsen hoitamisen perusteella ei menettäisi oikeuttaan opintolainahyvitykseen.

2 momentin Pykälänmukaan 1 momentin 1—2 kohdissa tarkoitettujen olosuhteiden perusteella opintolainahyvitykseen oikeuttava tutkinnon suorittamisaikaa pidennettäisiin yhteensä enintään kahdella lukuvuodella. Pykälän 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetun olosuhteen, eli lapsen hoitamisen perusteella hyvitykseen oikeuttavaa tutkinnon suorittamisajan pidentämistä ei rajoitettaisi.

3 momentin Pykälänmukaan 1 momentin 1-3 kohdissa tarkoitetun olosuhteen perusteella opintolainahyvitykseen oikeuttavaa tutkinnon suorittamisaikaa pidennettäisiin yhdellä lukukaudella, jos se olisi kestänyt yhtäjaksoisesti vähintään 30 päivää. Tätä lyhyemmät jaksot eivät pidentäisi 50 §:ssä säädettyä suorittamisaikaa. Yhden lukukauden aikana voitaisiin ottaa huomioon vain yksi pidentämiseen oikeuttava jakso. Esimerkiksi yksi sairauslomajakso, jonka aikana opiskelija saa sairauspäivärahaa yhtäjaksoisesti vähintään 30 päivän ajan, pidentäisi 50 §:ssä säädettyä hyvitykseen oikeuttavaa tutkinnon suorittamisaikaa yhdellä lukukaudella.

4 momentin Pykälänmukaan ulkomailla korkeakoulututkinnon suorittanut opintolainansaaja on oikeutettu opintolainahyvitykseen, vaikka tutkinnon suorittamiseen käytetty aika on enintään kolme kuukautta 50 §:ssä säädettyä pidempi, jos tutkinnon suorittamisaikaa on pidentänyt ulkomaisen korkeakoulun 5 §:stä poikkeava lukukauden määritelmä ja tutkintotodistuksen myöntökäytäntö.

5 momentissa Pykälänolisi voimassa olevan opintotukilain 15 d §:n 8 momenttia vastaava asetuksenantovaltuus, jonka mukaan valtioneuvoston asetuksella voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä opintolainahyvitykseen oikeuttavaa tutkinnon suorittamisaikaa pidentävien seikkojen huomioon ottamisesta.

6 momentin Pykälänmukaan mitä tässä pykälässä säädetään tutkinnon suorittaneen oikeudesta opintolainahyvitykseen, koskee myös opintolainansaajaa, joka on suorittanut säädetyssä suorittamisajassa sellaisen sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakoulututkinnon, johon on liitetty tutkintonimike sairaanhoitaja (AMK) ja tämän lisäksi ammattikorkeakoululain 11 b §:ssä tarkoitetun koulutuksen.

52 §.Opintolainahyvityksestä päättäminen. Pykälä vastaisi pääosin voimassa olevan opintotukilain 15 e §:ää. Lisäksi pykälän 2 momentissa säädettäisiin sellaisen opintolainansaajan, joka on suorittanut sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakoulututkinnon, johon liitetään tutkintonimike sairaanhoitaja (AMK) sekä tämän lisäksi ammattikorkeakoululain 11 b §:ssä tarkoitetun koulutuksen, opintolainahyvityksen päättämisestä. Pykälän 3 momentin pykäläviittaus muutettaisiin vastaamaan ehdotettua lakia.

1 momentin Pykälänmukaan Kansaneläkelaitos tutkisi viran puolesta korkeakoulun ilmoittaman opintojen aloittamispäivän ja tutkinnon suorittamispäivän perusteella, onko ylemmän korkeakoulututkinnon, ammattikorkeakoulututkinnon tai ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon suorittanut opintolainansaaja tutkinnon suorittamisajan perusteella oikeutettu opintolainahyvitykseen. Käytännössä Kansaneläkelaitokselle tulee korkeakouluilta kuukausittain tieto tutkinnon suorittaneista ja luottolaitokselta tutkinnon suorittamislukukauden loppuun mennessä kertyneestä opintolainasta loka- ja maaliskuussa, jolloin päätös opintolainahyvityksestä olisi mahdollista antaa jo tutkinnon suorittamislukukautta seuraavan lukukauden aikana.

2 momentissa Pykälänsäädettäisiin, että jos opintolainansaaja on suorittanut alemman korkeakoulututkinnon tai sellaisen sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakoulututkinnon, johon on liitetty tutkintonimike sairaanhoitaja (AMK), ja tämän jälkeen ammattikorkeakoululain 11 b §:ssä tarkoitetun ensihoitaja-, kätilö- tai terveydenhoitajakoulutuksen tai tutkinnon ulkomaisessa korkeakoulussa, Kansaneläkelaitos tutkii oikeuden opintolainahyvitykseen opintolainansaajan hakemuksesta. Hakemus on jätettävä Kansaneläkelaitokselle kahden vuoden kuluessa tutkinnon tai ammattikorkeakoululain 11 b §:ssä tarkoitetun koulutuksen suorittamisesta. Ulkomaisessa korkeakoulussa tutkinnon suorittaneen tulee toimittaa selvitys opintojen aloittamisesta ja tutkinnon suorittamisesta. Selvityksestä tulisi käydä luotettavasti ilmi opintojen aloitusajankohta sekä tutkinnon suorittamisajankohta. Sellaisen opintolainansaajan, joka on suorittanut sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakoulututkinnon, johon liitetään tutkintonimike sairaanhoitaja (AMK), sekä tämän lisäksi ammattikorkeakoululain 11 b §:ssä tarkoitetun koulutuksen kohdalla ehdotus merkitsisi seuraavaa: Opintolainansaajan olisi haettava itse opintolainahyvitystä Kansaneläkelaitokselta sairaanhoitajatutkinnon perään suoritetun ensihoitaja-, kätilö- tai terveydenhoitajakoulutuksen perusteella. Opintolainahyvitystä tulisi hakea kahden vuoden sisällä koulutuksen suorittamisesta. Kahden vuoden aikaraja on jo nykyisin käytössä opintotukilain 15 e §:n 2 momentissa. Jatkossakin Kansaneläkelaitos myöntäisi nykytilaa vastaavasti ilman hakemusta opintolainahyvityksen sairaanhoitajatutkinnon perusteella sekä yhtä aikaa suoritetun sairaanhoitajatutkinnon ja ensihoitaja- tai terveydenhoitajakoulutuksen perusteella. Jos opiskelija myöhemmin hakee opintolainahyvitystä myös ammattikorkeakoululain 11 b §:ssä tarkoitetun koulutuksen perusteella, Kansaneläkelaitoksen tulisi tarvittaessa korjata aiemmin annettua päätöstä.

3 momentin Pykälänmukaan, jos opintolainansaaja olisi 1 momentissa tarkoitetussa tilanteessa tutkinnon suorittamisen perusteella oikeutettu opintolainahyvitykseen, laskisi Kansaneläkelaitos luottolaitokselta saamiensa tietojen perusteella 54 §:ssä tarkoitetun opintolainahyvityksen määrän ja antaisi asiassa päätöksen. Lainansaajalle myönteinen päätös voitaisiin antaa asianosaista kuulematta.

4 momentin Pykälänmukaan, jos opintolainansaaja ei olisi 1 momentissa tarkoitetussa tilanteessa tutkinnon suorittamisaikaa koskevien tietojen tai luottolaitosten ilmoittamien tietojen perusteella oikeutettu opintolainahyvitykseen, antaisi Kansaneläkelaitos asiassa päätösehdotuksen. Päätösehdotuksen mukainen päätös tulisi voimaan, jos opintolainansaaja ei valituksen tekemiseen varatussa määräajassa pyytäisi asian käsittelemistä uudelleen. Voimassa olevassa laissa säädettyä kirjallista pyyntöä ei enää edellytettäisi, vaan uudelleen käsittelypyynnön voisi tehdä myös suullisesti. Uudelleenkäsittelypyynnössä opintolainansaaja voisi antaa oman selvityksen lainahyvitysoikeuteen vaikuttavista seikoista, kuten opintojen viivästymisestä ehdotetussa 51 §:ssä säädetyllä perusteella. Kansaneläkelaitos antaisi uudelleenkäsittelypyynnön tehneelle opintolainansaajalle päätöksen, johon opintolainansaaja voisi hakea muutosta muutoksenhakua koskevien säännösten mukaisesti.

5 momentti Pykälänsisältäisi asetuksenantovaltuuden, jonka mukaan valtioneuvoston asetuksella voitaisiin säätää tarkemmin opintolainahyvityksen haku- ja päätöksenantomenettelystä.

53 §.Opintolainahyvitykseen oikeuttava lainamäärä. Pykälässä säädettäisiin opintolainahyvitykseen oikeuttavasta lainamäärästä. Ehdotetussa säännöksessä opintolainahyvitykseen oikeuttava lainamäärä perustuisi voimassa oleviin valtiontakauksen euromääriin. Voimassa olevassa opintotukilaissa opintolainahyvityksen määrästä säädetään 15 f §:ssä. Tässä lakiehdotuksessa ehdotetaan säädettäväksi hyvitykseen oikeuttavasta lainamäärästä ja hyvityksen määrästä kahdessa eri pykälässä.

1 momentin Pykälänmukaan opintolainahyvitykseen oikeuttavalla opintolainalla tarkoitettaisiin 49 §:ssä tarkoitettujen korkeakouluopintojen ensimmäistä aloituspäivää edeltävän lukukauden lopun ja hyvitykseen oikeuttavan tutkinnon suorittamispäivää seuraavan lukukauden alun välisenä aikana kertynyttä ehdotetun lain mukaista opintolainaa ilman lainaan pääomitettuja korkoja. Hyvitykseen oikeuttavan tutkinnon suorittamislukukautta seuraavan lukukauden alun opintolainasaldosta vähennettäisiin lainaan pääomitettujen korkojen lisäksi opintolainansaajalla korkeakouluopintojen aloittamista edeltävän lukukauden lopussa ollut opintolainasaldo. Hyvitykseen oikeuttavien opintojen aikana mahdollisesti tehtyjä opintolainan lyhennyksiä ei voitaisi huomioida hyvityksen määrää laskettaessa. Ainoastaan sellaisessa poikkeuksellisessa tapauksessa, että opintolainansaaja pystyisi todisteellisesti osoittamaan, että hän on hyvitykseen oikeuttavien opintojen aikana lyhentänyt muuta kuin hyvitykseen oikeuttaviin opintoihin nostettua opintolainaa, voitaisiin kuvatusta kaavamaisesta laskutavasta poiketa.

2 momentin Ehdotetunmukaan opintolainahyvityksen määrä lasketaan enintään sen lainamäärän perusteella, joka vastaa tutkinnon tavoitteellisen suorittamisajan mukaista opintolainan määrää. Opintolainahyvityksen määrää laskettaessa otetaan huomioon opintolainaa enintään 850 euroa tukikuukautta kohti, jos tutkinto on suoritettu suomalaisessa korkeakoulussa ja enintään 1 000 euroa tukikuukautta kohti, jos tutkinto on suoritettu ulkomaisessa korkeakoulussa. Opintolainaa otetaan huomioon enintään yhdeksältä kuukaudelta lukuvuodessa. Siltä osin kuin tutkinnon tavoitteellinen suorittamisaika tai laajuus ei ole täysiä vuosia, hyvityksen enimmäismäärää laskettaessa opintolainaa otettaisiin huomioon viideltä kuukaudelta puolta lukuvuotta kohti.

Esimerkiksi viiden vuoden tavoitteellisen suorittamisajan mukaisen korkeakoulututkinnon suorittaneen opintolainansaajan opintolainahyvityksessä huomioonotettava lainamäärä laskettaisiin enintään viideltä lukuvuodelta ja yhdeksältä kuukaudelta lukuvuodessa.

54 §.

Opintolainahyvityksen määrä

1 momentissa

. Pykälänehdotetaan säädettäväksi, että opintolainahyvityksen määrä olisi 45 prosenttia siitä osasta hyvitykseen oikeuttavaa opintolainaa, joka ylittää 8 000 euroa, jos opintolainansaaja on suorittanut tutkinnon 50 §:n 1 momentin 1 tai 2 kohdassa säädetyssä tavoitteellisessa suorittamisajassa.

2 momentissa Pykälänehdotetaan säädettäväksi, että opintolainahyvityksen määrä on 30 prosenttia siitä osasta hyvitykseen oikeuttavaa opintolainaa, joka ylittää 8 000 euroa, jos opintolainansaaja on suorittanut tutkinnon 50 §:n 1 momentin 3 tai 4 kohdassa säädetyssä määräajassa. Opintolainahyvityksen voisi saada vain, jos opintolainansaaja on nostanut lainaa hyvitykseen oikeuttaviin opintoihin enemmän kuin ehdotetun 8 000 euron omavastuun määrän. Ehdotettu 8 000 euron omavastuun määrä vastaisi yhden vuoden aikana nostettua opintolainan määrää valtiontakauksen määrän ollessa 850 euroa kuukaudessa.

3 momentissa Pykälänehdotetaan säädettäväksi opintolainahyvityksen määrästä silloin, kun opintolainansaaja, joka on suorittanut sellaisen sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakoulututkinnon, johon on liitetty tutkintonimike sairaanhoitaja (AMK), on tämän jälkeen suorittanut ammattikorkeakoululain 11 b §:ssä tarkoitetun koulutuksen. Jos koulutuskokonaisuus olisi suoritettu 50 §:n 5 momentissa tarkoitetussa tavoiteajassa, opintolainahyvitys olisi 1 tai 2 momentissa säädetyn lisäksi 45 prosenttia siitä osasta hyvitykseen oikeuttavaa opintolainaa ilman lainaan pääomitettuja korkoja, joka on kertynyt ammattikorkeakoululain 11 b §:ssä tarkoitetun koulutuksen ensimmäistä aloituspäivää edeltävän lukukauden lopun ja hyvitykseen oikeuttavan koulutuksen suorittamispäivää seuraavan lukukauden alun välisenä aikana ilman lainaan pääomitettuja korkoja. Jos tavoitteellinen suorittamisaika ylittyisi enintään yhdellä lukukaudella, opintolainahyvitys olisi 1 tai 2 momentissa säädetyn lisäksi 30 prosenttia. Ehdotettu säännös merkitsisi sitä, että jos koulutuskokonaisuus suoritettaisiin tavoiteajassa, vastaisi hyvitysprosentti tavoiteajassa suoritetun tutkinnon hyvitysprosenttia. Jos koulutuskokonaisuuden suorittamisaika ylittäisi tavoitteellisen suorittamisajan enintään yhdellä lukuvuodella, vastaisi hyvitysprosentti määräajassa suoritetun tutkinnon hyvitysprosenttia. Jos ammattikorkeakoululain 11 b §:ssä tarkoitettu koulutus alkaisi samana lukukautena kuin aiempi opintolainahyvitykseen oikeuttava tutkinto on suoritettu, koulutuksen perusteella otettaisiin huomioon opintolaina koulutuksen aloittamista seuraavan lukukauden alusta alkaen. Sääntelyn tarkoituksena olisi varmistaa, ettei saman lukukauden ajalta nostettua opintolainaa huomioitaisi sekä sairaanhoitajatutkinnon että kätilökoulutuksen perusteella ratkaistavassa opintolainahyvityksessä. Esimerkiksi jos opiskelija suorittaisi sairaanhoitajan tutkinnon 31.3.2029, huomioitaisiin tämän tutkinnon perusteella ratkaistavassa opintolainahyvityksessä 31.7.2029 asti kertynyt opintolaina. Jos kyseinen opiskelija aloittaisi esimerkiksi kätilökoulutuksen suorittamisen 1.4.2029, huomioitaisiin kätilökoulutuksen perusteella ratkaistavassa opintolainahyvityksessä opintolaina kuitenkin vasta 1.8.2029 alkaen.

4 momentissa Pykälänsäädettäisiin 3 momentissa tarkoitetun opintolainahyvityksen määrän laskennassa käytettävästä enimmäislainamäärästä. Ehdotetun säännöksen mukaan opintolainahyvityksen määrä laskettaisiin enintään sen lainamäärän perusteella, joka vastaa kyseisten koulutusten 50 §:n 5 momentissa tarkoitetun tavoitteellisen suorittamisajan mukaista opintolainan määrää, josta on vähennetty 53 §:n 2 momentin mukainen ensimmäiseksi suoritetun tutkinnon enimmäislainamäärä. Opintolainahyvityksen määrää laskettaessa sovellettaisiin muutoin, mitä 53 §:n 2 momentissa säädetään. Näin ollen opintolainahyvityksen määrää laskettaessa otettaisiin kyseisen koulutuksen osalta huomioon opintolainaa enintään 850 euroa tukikuukautta kohti, jos koulutus on suoritettu suomalaisessa korkeakoulussa. Opintolainaa otettaisiin huomioon enintään yhdeksältä kuukaudelta lukuvuodessa. Siltä osin kuin koulutuksen tavoitteellinen suorittamisaika ei ole täysiä vuosia, hyvityksen enimmäismäärää laskettaessa opintolainaa otettaisiin huomioon viideltä kuukaudelta lukukautta kohti.

Sairaanhoitajatutkinnon perään suoritetun kätilö-, ensihoitaja- tai terveydenhoitajakoulutuksen perusteella hyvityksen määrä olisi 45 tai 30 prosenttia siitä osasta hyvitykseen oikeuttavaa opintolainaa, joka on kertynyt kyseisten opintojen ensimmäistä aloituspäivää edeltävän lukukauden lopun ja hyvitykseen oikeuttavan koulutuksen suorittamispäivää seuraavan lukukauden alun välisenä aikana ilman lainaan pääomitettuja korkoja. Tämä vastaa ehdotuksen mukaisia muita tutkintoja, joissa alemman ja ylemmän korkeakoulututkinnot suorittavan opintolainahyvitystä määriteltäessä otetaan huomioon 8 000 euron omavastuu vain kerran. Sairaanhoitajatutkinnon jälkeen suoritetun kätilö-, ensihoitaja- tai terveydenhoitajakoulutuksen perusteella haettavan opintolainahyvityksen saajilla omavastuu on siten huomioitu jo sairaanhoitajatutkinnon opintolainahyvityksessä. Sairaanhoitajatutkinnon jälkeen suoritetun kätilö-, ensihoitaja- tai terveydenhoitajakoulutuksen perusteella myönnettävä opintolainahyvitykseen oikeuttava opintolaina voisi olla vain kyseisen koulutuksen aikana nostettu opintolaina. Kansaneläkelaitos tutkisi näissä tilanteissa oikeuden opintolainahyvitykseen hakemuksen perusteella.

Esimerkiksi sairaanhoitajatutkinnon suorittanut kätilöksi valmistunut opintolainansaaja voisi saada ensin opintolainahyvityksen sairaanhoitajatutkinnon perusteella ilman hakemusta. Tällöin hyvitys perustuisi enintään 32 tukikuukauden mukaisen suoritusajan perusteella laskettavaan opintolainahyvitykseen määrään. Suoritettuaan kätilökoulutuksen opintolainansaaja voisi hakea erikseen opintolainahyvitystä suoritetun koulutuksen perusteella. Tällöin opintolainahyvityksessä huomioon otettava lainan määrä perustuisi enintään 13 tukikuukauden perustella laskettuun opintolainahyvityksen määrään. Hyvityksessä huomioonotettava viiden lukuvuoden tavoiteajan mukainen lainakuukausien määrä on enintään 45 kuukautta. Siten sairaanhoitajatutkinnon jälkeen suoritetulle kätilökoulutukselle jää huomioitavaksi kolmetoista kuukautta (45–32). Esimerkiksi sairaanhoitajatutkinnon suorittanut ensihoitajaksi tai terveydenhoitajaksi valmistunut opintolainansaaja voisi saada ensin opintolainahyvityksen sairaanhoitajatutkinnon perusteella ilman hakemusta. Tällöin hyvitys perustuisi enintään 32 tukikuukauden mukaisen suoritusajan perusteella laskettavaan opintolainahyvitykseen määrään. Suoritettuaan ensihoitaja- tai terveydenhoitajakoulutuksen opintolainansaaja voisi hakea erikseen opintolainahyvitystä suoritetun koulutuksen perusteella. Opintolainahyvityksessä huomioon otettava lainan määrä perustuisi terveydenhoitajakoulutuksen ja ensihoitajakoulutuksen suorittaneilla opintolainansaajilla enintään neljän tukikuukauden perusteella laskettuun opintolainahyvityksen määrään. Näissä tilanteissa neljän lukuvuoden tavoiteajan mukainen lainakuukausien määrä on enintään 36 kuukautta. Siten sairaanhoitajatutkinnon jälkeen suoritetuille kyseisille koulutuksille jää huomioitavaksi neljä kuukautta.

5 momentissa Pykälänehdotetaan säädettäväksi, että opintolainahyvityksen määrä olisi enintään 7 000 euroa. Ehdotettu euromäärä ohjaisi opiskelijaa maltilliseen lainan käyttöön Enimmäismäärän tarkoitus on siten samalla ehkäistä velkataakan, hyvitysmenojen sekä takausvastuumenojen kasvua.

55 §.Opintolainahyvityksen maksaminen. Pykälässä säädettäisiin opintolainahyvityksen maksamisesta. Ehdotus vastaisi voimassa olevan opintotukilain 15 g §:ää.

1 momentin Pykälänmukaan Kansaneläkelaitos maksaisi lainahyvityksen luottolaitokselle, kun päätös oikeudesta opintolainahyvitykseen ja sen määrästä olisi annettu.

2 momentissa Pykälänsäädettäisiin maksettavan opintolainahyvityksen kohdistamisesta opintolainansaajan opintolainoihin. Hyvityksellä lyhennettäisiin valtion takaamaa opintolainaa lainojen suuruusjärjestyksen mukaisesti. Hyvityksellä lyhennettäisiin ensin sitä opintolainaa, joka on kokonaismäärältään suurin hyvityksen maksamishetkellä. Jos lainahyvityksen määrä olisi enemmän kuin opintolainansaajalla luottolaitoksessa oleva suurin opintolaina, lyhennettäisiin ensin tehdyn lyhennyksen jälkeen jäävän lainahyvityksen määrällä seuraavaksi suurinta valtion takaamaa opintolainaa.

3 momentin Pykälänmukaan opintolainahyvityksen määrä vähennettäisiin ensisijaisesti Kansaneläkelaitoksen perittävänä olevasta takaussaatavasta, jos Kansaneläkelaitos olisi takaajana maksanut opintolainan luottolaitokselle ja opintolaina olisi Kansaneläkelaitoksen perittävänä. Koska lainahyvitys olisi tutkinnon tavoiteajassa tai määräajassa suorittamisesta palkitsemista, ei sillä, että kyseinen opintolaina on valtion takautumisoikeuden perusteella Kansaneläkelaitoksen perittävänä, tulisi heikentää opintolainansaajan oikeutta opintolainahyvitykseen. Hyvityksen vähentäminen perittävänä olevasta takaussaatavasta olisi henkilölle usein edullisempaa muun muassa takaussaatavalle säädetyn pankkien perimää korkoa korkeamman koron vuoksi.

4 momentin Pykälänmukaan, jos opintolainansaajalla olevan opintolainan määrä olisi hyvityksen maksamishetkellä pienempi kuin maksettavaksi tulevan opintolainahyvityksen määrä, maksettaisiin jäljellä jäävän lainahyvityksen määrä 4 momentin mukaan suoraan opintolainansaajalle. Käytännössä lainahyvitystä voitaisiin maksaa opintolainansaajalle itselleen silloin, kun opintolainansaaja olisi itse lyhentänyt opintolainaansa hyvitykseen oikeuttavan tutkinnon suorittamislukukauden jälkeen siten, että jäljellä oleva lainapääoma olisi hyvityksen maksamishetkellä pienempi kuin maksettavaksi tulevan lainahyvityksen määrä. Opintolainansaajalle itselleen maksettaisiin vain se osa hyvityksestä, joka jää jäljelle opintolainaan tehdyn lyhennyksen jälkeen.

5 momentin Pykälänmukaan opintolainahyvityksen maksamisesta voitaisiin säätää tarkemmin valtioneuvoston asetuksella.

7 Luku Opintotuen toimeenpanoa koskevat säännökset

56 §.Opintotukietuutta koskeva päätös. Ehdotuksen mukaan Kansaneläkelaitos antaisi kirjallisen päätöksen tämän lain mukaisen opintoetuuden myöntämisestä, hylkäämisestä, tarkistamisesta, lakkauttamisesta ja takaisinperinnästä. Päätökseltä edellytettäisiin aina kirjallista muotoa ja sen tulisi olla perusteltu. Päätöksen antamisesta säädetään nykyisin opintotukilain 8 §:n 2 momentissa. Ehdotettu säännös olisi voimassa olevaa säännöstä tarkempi.

57 §.

Opintotuen hakeminen ja myöntäminen

1 momentissa

. Pykälässä säädettäisiin opintotuen hakemisesta ja myöntämisestä. Pykälään tehtäisiin päivityksiä säännösviittauksiin, minkä lisäksi pykälää tarkennettaisiin vastaamaan nykyistä soveltamiskäytäntöä. Pykälänsäädettäisiin, että opintotukea haetaan Kansaneläkelaitokselta. Hakemuksen voisi jättää Kansaneläkelaitokselle tai asianomaiseen oppilaitokseen Kansaneläkelaitokselle toimitettavaksi. Ulkomailla opiskelevan tulisi kuitenkin toimittaa hakemus Kansaneläkelaitokselle. Valtioneuvoston asetuksella voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä hakumenettelystä.

2 momentissa Pykälänsäädettäisiin, että opintotuki myönnetään aikaisintaan sen kuukauden alusta, jona hakemus on jätetty.

3 momentissa Pykälänsäädettäisiin, että kun opiskelu alkaisi tai jatkuisi keskeytymisen jälkeen taikka opiskelija hakisi opintotukea 19 §:n mukaisen opintotuen saamisen rajoituksen päättymisen jälkeen, opintoetuus myönnettäisiin aikaisintaan sellaisen kalenterikuukauden alusta, jossa on vähintään 18 opintotukeen oikeuttavaan aikaan kuuluvaa päivää. Edellytys 18 päivän vähimmäisvaatimuksesta perustuu voimassa olevan opintotukilain 7 c §:n 3 momenttiin. Koska edellytyksellä on vaikutusta opiskelijan opintotukioikeuksiin, siitä on perusteltua säätää nykyistä tarkemmin laissa.

4 momentissa Pykälänsäädettäisiin, että opintotukihakemus voitaisiin hylätä, jos ajankohta, josta lukien tukea haetaan tai jolloin edellytykset tuen myöntämiseksi täyttyvät, on myöhempi kuin kuusi kuukautta hakemuksen jättämisajankohdasta.

5 momentissa Pykälänsäädettäisiin, että jos opiskelijan 19 §:ssä tarkoitettua opintotuen myöntämisen estävää etuutta koskeva hakemus on hylätty, opintotuki voitaisiin myöntää sen kuukauden alusta, jona estävää etuutta koskeva hakemus on jätetty. Opintotuki olisi haettava kuuden kuukauden kuluessa sen kuukauden päättymisestä, jonka aikana päätös estävää etuutta koskevan hakemuksen hylkäämisestä on tullut lainvoimaiseksi. Kuuden kuukauden määräaika vastaa voimassa olevaa määräaikaa. Määräajan puitteissa opintotuki voidaan myöntää esimerkiksi koko lukukaudelle takautuvasti.

6 momentissa Pykälänsäädettäisiin, että jos opiskelijan yleisestä asumistuesta annetun lain (938/2014) mukaista asumistukea koskeva hakemus tai opiskelijan taikka hänen puolisonsa eläkkeensaajan asumistuesta annetun lain mukaista asumistukea koskeva hakemus on hylätty, opintotuen asumislisä voitaisiin myöntää sen kuukauden alusta, jona asumistukea koskeva hakemus on jätetty.

58 §.Opintorahan ja asumislisän maksaminen. Pykälässä säädettäisiin, että opintoraha ja asumislisä maksetaan kuukausittain opiskelijan ilmoittamalle Euroopan unionissa sijaitsevalle tilille. Maksupäivästä säädettäisiin valtioneuvoston asetuksella. Yksittäinen tukierä voitaisiin kuitenkin maksaa muullakin tavalla, jos tilille maksaminen ei olisi mahdollista tai jos tuen hakija tai saaja esittäisi Kansaneläkelaitoksen hyväksymän erityisen syyn.

2 momentissa Pykälänsäädettäisiin pienimmästä maksettavasta etuuden määrästä. Opintorahaa ja asumislisää ei maksettaisi, jos kuukausierän määrä yhteensä jäisi 8,40 euroa pienemmäksi. Momentti vastaisi pääosin voimassa olevan opintotukilain 21 §:ssä säädettyä. Sääntelyn selkeyden ja johdonmukaisuuden vuoksi asiasta säädettäisiin opintotuen maksamiseen liittyvän pykälän yhteydessä.

Pykälä vastaisi muilta osin voimassa olevan opintotukilain 24 §:ää.

59 §.Opintotuen tarkistaminen ja keskeyttäminen. Pykälä vastaisi pääosin voimassa olevan opintotukilain 25 §:ää, mutta sen 2 momenttia muutetaan opiskelijan oikeusturvaa vahvistavaksi ja 7 momenttiin ehdotetaan muutosta vastaamaan voimassa olevaa soveltamiskäytäntöä.

1 momentissa Pykälänsäädettäisiin, että opintotukea tarkistettaisiin tai se lakkautettaisiin, jos opiskelijan olosuhteissa on tapahtunut muutos, joka vaikuttaa oikeuteen saada tukea tai tuen määrään. Olosuhdemuutostilanteita olisivat esimerkiksi muutto pois vanhempien luota tai vanhempien luokse, muutto asunnosta toiseen, ensimmäisen lapsen syntyminen, estävän etuuden saamisen alkaminen tai päättyminen, vaihto-opiskelu ulkomailla, opintojen keskeyttäminen sekä valmistuminen.

Muissa kuin korkeakouluopinnoissa suurin osa opiskelijoista valmistuu etukäteen tiedossa olevana opintolinjan päättymispäivänä, jolloin myös opintotuen lakkautusajankohta voidaan määritellä lukuvuoden säännönmukaisen tukiajan perusteella. Opiskelija voi kuitenkin keskeyttää opintonsa, valmistumisajankohta voi olla tavanomaisesta poikkeava ja korkeakouluopiskelijoiden kohdalla valmistumisajankohta on vain harvoin tiedossa tuen myöntöhetkellä. Näissä tilanteissa tuen lakkauttamisajankohta joudutaan määrittelemään opintojen keskeyttämis- tai valmistumispäivämäärän perusteella.

2 momentissa Pykälänsäädettäisiin, että jos on perusteltua syytä olettaa, että opintotuki olisi lakkautettava tai sen määrää vähennettävä, opintotuen maksaminen voitaisiin väliaikaisesti keskeyttää tai maksettavaa määrää vähentää, kunnes asia on lainvoimaisella päätöksellä ratkaistu. Jos tuensaaja ei toimita pyydettyä selvitystä, asia ratkaistaan lopullisella päätöksellä niiden selvitysten perusteella, jotka ovat Kansaneläkelaitoksen käytettävissä. Voimassa olevan opintotukilain 25 §:n 2 momentissa säädetystä poiketen Kansaneläkelaitoksella olisi velvollisuus ratkaista asia lopullisella päätöksellä. Voimassa olevan lain mukaan Kansaneläkelaitos voi ratkaista asian lopullisella päätöksellä. Voidaan viittaa kuitenkin siihen, että Kansaneläkelaitos voisi myös olla ratkaisematta asiaa lopullisella päätöksellä, jolloin opiskelija ei tosiasiassa saisi asiassa valituskelpoista päätöstä. Tätä ei voida pitää hyväksyttävänä opiskelijan oikeusturvan näkökulmasta, joten päätöksen antamisen säätäminen velvoittavaksi on perusteltua. Väliaikaiseen päätökseen ei saisi erikseen hakea muutosta. Momentti vastaisi voimassa olevan opintotukilain 25 §:n 2 momenttia.

3 momentissa Pykälänsäädettäisiin, että opintotuen maksaminen voitaisiin lakkauttaa myös opiskelijan pyynnöstä. Momentti vastaisi voimassa olevan opintotukilain 25 §:n 3 momenttia.

4 momentissa Pykälänsäädettäisiin, siitä milloin opintotuki lakkautettaisiin, jos opiskelija valmistuisi tai keskeyttäisi opintonsa. Se tehtäisiin ehdotuksen mukaan valmistumis- tai keskeyttämiskuukautta seuraavan kuukauden alusta lukien. Voimassa olevan opintotukilain 25 §:n 4 momentin mukaan opintotuki lakkautetaan edellä mainituissa tilanteissa valmistumis- tai keskeyttämiskuukauden alusta lukien, kun opiskelija valmistuu ennen kuukauden 18 päivää. Ehdotetun sääntelyn tarkoituksena olisi vähentää opintotuen liikamaksuja. Ehdotettu muutos huomioisi myös sen, että opiskelija ei voi vaikuttaa oppilaitoksen määrittelemään valmistumispäivään.

5 momentissa Pykälänsäädettäisiin opintotuen tarkistamisesta tai lakkauttamisesta muun olosuhdemuutoksen kuin opintojen keskeytymisen tai valmistumisen perusteella. Tällaisia syitä olisivat esimerkiksi ensimmäisen lapsen syntyminen, jonka perusteella oikeus asumislisään lakkaa tai muutto toiseen asuntoon, jonka perusteella asumislisän määrää tulee tarkistaa. Ehdotuksen mukaan opintotuki tarkistettaisiin tai lakkautettaisiin sen kuukauden alusta lukien, jona uusi olosuhde kestää ensimmäisen kerran vähintään 18 päivää. Säännös vastaa voimassa olevan opintotukilain 25 §:n 5 momenttia.

6 momentissa Pykälänsäädettäisiin opintotuen tarkistamisesta ennalta tiedossa olevan määräajan kestävän olosuhteen perusteella. Tällöin sekä muutoksen alkamis- että päättymisajankohta ovat tuen tarkistushetkellä tiedossa. Määräajan vaikuttavia muutoksia ovat esimerkiksi vaihto-opiskelujakso ulkomailla, jolla on vaikutusta asumislisän ja opintolainan valtiontakauksen määrään, tai palkallinen työssä oppimisjakso. Tällöin tuki tarkistettaisiin niiltä kuukausilta, joina olosuhde kestää vähintään 18 päivää.

7 momentissa Pykälänsäädettäisiin, että opintotuki lakkautettaisiin sen kuukauden alusta lukien, jonka aikana 19 §:n mukainen opintotuen saamisen rajoitus kestää ensimmäisen kerran vähintään 18 päivää. Jos opiskelija hakee opintotukea opintotuen saamisen rajoituksen päättymisen jälkeen, etuus myönnettäisiin aikaisintaan sellaisen kalenterikuukauden alusta, jossa on vähintään 18 opintotukeen oikeuttavaan aikaan kuuluvaa päivää. Edellytys 18 päivän vähimmäisvaatimuksesta perustuu opintotukilain 7 c §:n 3 momenttiin. Koska edellytyksellä on vaikutusta opiskelijan opintotukeen, siitä on perusteltua säätää laissa. Opintotukea ei tarkistettaisi 6 momentissa säädetyn mukaisesti, vaikka 19 §:n mukainen etuuden saamisen rajoitus kestäisi määrätyn ajan. Tämä säännös on uusi ja vastaisi voimassa olevan opintotukilain soveltamiskäytäntöä.

8 momentissa Pykälänsäädettäisiin, että jos opiskelija olisi otettu suorittamaan sekä alempaa että ylempää korkeakoulututkintoa, opintotuki ylemmän korkeakoulututkinnon suorittamiseen voitaisiin myöntää alemman korkeakoulututkinnon suorittamiskuukautta seuraavasta kalenterikuukaudesta lukien. Momentti vastaisi voimassa olevan opintotukilain 25 §:n 8 momenttia. Voimassa olevan lain 25 §:n 7 momentti ei enää olisi tarpeen, koska lakkauttamisesta opintojen valmistumisen ja keskeyttämisen yhteydessä säädettäisiin ehdotetussa 4 momentissa.

60 §.Opintotuen tarkistaminen ilman hakemusta. Pykälässä säädettäisiin opintotuen tarkistamisesta ilman hakemusta. Pykälä vastaisi pääosin voimassa olevan opintotukilain 25 a §:ää.

1 momentissa Pykälänsäädettäisiin, että opintotuki tarkistetaan tai lakkautetaan ilman hakemusta kalenterivuosittain vuoden alussa verotuksen valmistumisen jälkeen vanhempien verotustietojen perusteella. Tarkistusta ei kuitenkaan tehtäisi, jos etuutta koskeva päätös on annettu edeltävän syyslukukauden aikana vanhempien taloudellisessa tilanteessa tapahtuneen olennaisen muutoksen johdosta. Sääntely vastaisi muutoin voimassa olevan opintotukilain 25 a §:ää, mutta säännöksen soveltamisen selkeyttämiseksi ehdotetaan säädettäväksi etuutta koskevasta päätöksen antamisesta tarkistuksen tekemisen sijaan. Soveltamiskäytännössä on ollut epäselvyyttä tarkistamisen ajankohdasta, joten etuutta koskeva päätös olisi ajallisesti tarkkarajaisempi.

2 momentissa Pykälänsäädettäisiin, että opintotuki voitaisiin tarkistaa oppilaitoksen ilmoittaman lukuvuoden keston muutoksen perusteella ilman hakemusta. Jos oppilaitoksen päätöksellä lukuvuoden kestoa muutetaan siten, että sillä on vaikutusta tukeen oikeuttavien kuukausien määrään, on tarkoituksenmukaista, että yksittäisten opiskelijoiden opintotukipäätökset voidaan ilman hakemusta tarkistaa oppilaitokselta saadun tiedon perusteella. Tämän vuoksi opintotuki voitaisiin tarkistaa oppilaitoksen ilmoittaman lukuvuoden keston muutoksen perusteella ilman hakemusta.

3 momentissa Pykälänsäädettäisiin, että opintotuki voitaisiin lakkauttaa opiskelijaa kuulematta, kun oppilaitos ilmoittaa opiskelijan valmistumisesta tai opiskelun keskeyttämisestä. Opiskelun keskeyttämisen perusteella opintotuki voitaisiin lakkauttaa opiskelijaa kuulematta kuitenkin vain, jos oppilaitoksen antama tieto perustuu opiskelijan omaan ilmoitukseen. Opintotuki myönnetään yleensä yhdellä hakemuksella koko opiskeluajaksi.

4 momentissa Pykälänsäädettäisiin, että jos opiskelija on otettu suorittamaan sekä alempaa että ylempää korkeakoulututkintoa ja opintotuki on myönnetty alemman korkeakoulututkinnon suorittamiseen, opintotuki voitaisiin tarkistaa ja myöntää ylemmän korkeakoulututkinnon suorittamiseen ilman hakemusta, kun korkeakoulu ilmoittaisi alemman korkeakoulututkinnon suorittamisesta.

61 §.Opintotuen tarkistaminen vanhempien tulojen muuttuessa. Pykälässä säädettäisiin opintotuen tarkistamisesta vanhempien tulojen muuttuessa. Pykälä vastaisi pääosin voimassa olevan opintotukilain 25 b §:ää.

1 momentissa Pykälänsäädettäisiin, että opiskelijan vanhempien taloudellisen tilanteen katsottaisiin olennaisesti muuttuneen, jos vanhempien tulot ovat viimeksi toimitetun verotuksen jälkeen muuttuneet vähintään 20 prosenttia. Kun opintotuki olisi hakemuksesta myönnetty tai etuutta koskeva päätös olisi annettu edellä tarkoitettujen muuttuneiden tulojen perusteella kevätlukukauden aikana, opintotukea voidaan maksaa niiden perusteella saman vuoden loppuun. Kun opintotuki olisi hakemuksesta myönnetty tai opintotukea koskeva päätös tehty edellä tarkoitettujen tulojen perusteella syyslukukauden aikana, opintotukea voitaisiin maksaa niiden perusteella seuraavan kalenterivuoden loppuun. Pykälä vastaisi muutoin voimassa olevan opintotukilain 25 b §:n 1 momenttia, mutta sääntelyä selkeytettäisiin säätämällä opintotukea koskevan päätöksen antoajankohdasta tarkistamisen sijaan.

2 momentissa Pykälänsäädettäisiin, että yrittäjänä, maatalousyrittäjänä tai apurahansaajana saatu tulo otettaisiin huomioon yrittäjän eläkelain (1272/2006) tai maatalousyrittäjän eläkelain (1280/2006) perusteella vahvistetun työtulon mukaisena.

62 §.Opintotuen epääminen. Pykälä vastaisi voimassa olevan opintotukilain 26 §:ää. Pykälän mukaan opintotuki voitaisiin evätä kokonaan tai osittain, jos joku on tahallaan antanut väärän tai harhaanjohtavan tiedon tai vääriä tietoja antamalla tai salaamalla todellisen asianlaidan on saanut aikaan sen, että opintotukea on maksettu perusteettomasti.

63 §.Takaisinperintä. Pykälä vastaisi pääosin voimassa olevan opintotukilain 27 §:ää. Pykälän 4 momenttiin tehtäisiin teknisluontoiset muutokset muuttamalla vapaa tulo- termi vuositulorajaksi ja päivittämällä pykäläviittaus ehdotetun lain mukaiseksi.

1 momentissa Pykälänehdotetaan, että jos tämän lain mukaista etuutta on maksettu aiheetta tai määrältään liian suurena, liikaa maksettu etuus on perittävä takaisin.

2 momentissa Pykälänehdotetaan, että takaisinperinnästä voidaan luopua joko kokonaan tai osittain, jos tämä katsotaan kohtuulliseksi eikä aiheeton maksaminen ole johtunut etuuden saajan tai hänen edustajansa vilpillisestä menettelystä tai jos aiheettomasti maksettu määrä on vähäinen. Lisäksi takaisinperinnästä voidaan luopua kokonaan takaisinperintää koskevan päätöksen antamisen jälkeen myös silloin, kun takaisinperintää ei etuuden saajan taloudellinen tilanne huomioon ottaen ole enää tarkoituksenmukaista jatkaa tai kun perinnän jatkamisesta aiheutuisi perimättä olevaan etuuden määrään nähden kohtuuttomat kustannukset.

3 momentissa Pykälänehdotetaan, että takaisin perittävä määrä voidaan kuitata Kansaneläkelaitoksen myöhemmin maksamasta etuudesta. Ilman suostumusta kuittaaminen voidaan kuitenkin kohdistaa vain tämän lain mukaiseen tai siihen rinnastettavaan muuhun etuuteen.

4 momentissa Pykälänehdotetaan, että jos opiskelijan veronalaiset tulot ylittävät 33 §:n 1 momentin mukaan määräytyvän vuositulorajan, ylityksen jokaista alkavaa ylityskynnystä kohden peritään takaisin yhden tukikuukauden opintoraha ja asumislisä alkaen kalenterivuoden viimeisestä tukikuukaudesta. Ylityskynnys on uusi kuvaavampi termi ja määräytyy tämän lain 33 §:n 1 momentin 2 ja 1 kohdan euromäärien erotuksena. Matemaattinen määräytymisperuste olisi sama kuin nykyisinkin. Jos vuositulorajan ylitys on ollut enintään 374 euroa, liikaa maksettua tukea ei kuitenkaan peritä takaisin. Tuensaajalle annetaan päätösehdotus liikaa maksetun tuen takaisinperimisestä. Ehdotuksen mukainen päätös tulee voimaan, jos tuensaaja ei valituksen tekemiseen varatussa määräajassa pyydä asian käsittelemistä uudelleen.

5 momentissa Pykälänehdotetaan, että opiskelijan omien tulojen perusteella takaisinperittäväksi määrätyn opintorahan ja asumislisän määrää korotetaan voimassa olevan opintotukilain 27 §:n 5 momentin mukaisesti 7,5 prosentilla. Valtioneuvoston asetuksella voitaisiin säätää, että korotus on tätä pienempi. Korotuksen tarkoitus on osaltaan ohjata opiskelijaa ensisijaisesti palauttamaan liikaa nostamansa etuuden määräajassa.

6 momentissa Pykälänehdotetaan, että takaisinperintää koskeva lainvoimainen päätös saadaan panna täytäntöön kuten lainvoimainen tuomio.

64 §.Takaisinperintäsaatavan vanhentuminen. Pykälässä säädettäisiin takaisinperintäsaatavan vanhentumisesta. Ehdotuksen mukaan päätös aiheettomasti maksetun etuuden takaisinperinnästä olisi tehtävä viiden vuoden kuluessa etuuden maksupäivästä. Takaisinperintäpäätöksellä vahvistettu saatava vanhentuisi viiden vuoden kuluttua päätöksen antamisesta, jollei vanhentumista ole sitä ennen katkaistu. Takaisinperintäpäätöksellä vahvistetun saatavan vanhentuminen katkeaisi velan vanhentumisesta annetun lain (728/2003) 10 tai 11 §:ssä. Tämän vanhentumisajan katkaisemisesta alkaisi kulua uusi viiden vuoden vanhentumisaika.

Pykälä vastaisi pääosin voimassa olevan opintotukilain 27 a §:ää. Säännöksessä määriteltäisiin se, mihin mennessä päätös aiheettomasti maksetun etuuden takaisinperinnästä on tehtävä ja miten vanhentumisajan laskenta määräytyy. Vanhentumisaika vastaisi voimassa olevan lain vanhentumisaikaa.

65 §.Opintotuen periminen eräissä tapauksissa. Pykälässä säädettäisiin opintotuen perimisestä eräissä tapauksissa. Pykälä vastaisi voimassa olevan opintotukilain 28 §:ää mutta säädösviittausta ja sanamuotoja päivitettäisiin vastaamaan ehdotettua lakia.

1 momentissa Pykälänsäädettäisiin, että jos opiskelija on saanut opintorahaa tai asumislisää samalta ajalta, jolta hänelle myönnetään takautuvasti ehdotetun lain 19 §:ssä tarkoitettua etuutta, Kansaneläkelaitos saisi periä tältä ajalta perusteettomasti maksetun opintotuen takautuvasti suoritettavasta mainitussa pykälässä tarkoitetusta etuudesta. Mainitussa pykälässä säädettäisiin opintotuen saamisen rajoituksista.

2 momentissa Pykälänsäädettäisiin, että Kansaneläkelaitoksen olisi ilmoitettava 1 momentissa tarkoitetun etuuden maksajalle vähintään kaksi viikkoa ennen maksamista, että etuus tulee 1 momentin mukaisesti maksaa Kansaneläkelaitokselle.

66 §.Opintorahan huoltajakorotuksen maksaminen Kansaneläkelaitokselle. Pykälä vastaisi voimassa olevan opintotukilain 13 §:ää.

Pykälässä säädettäisiin, että opintorahan huoltajakorotus maksetaan Kansaneläkelaitokselle sen pyynnöstä elatustuen korvauksena ajalta, jona lapselle maksetaan elatustukilain (580/2008) mukaista elatustukea sen vuoksi, että opintorahan saaja on laiminlyönyt lapsen elatusvelvollisuuden. Säännös on tarpeen etuuksia yhteensovitettaessa.

67 §.Rahoitus. Pykälä vastaisi muutoin voimassa olevan opintotukilain 46 §:ää, mutta siihen tehtäisiin opetus- ja kulttuuriministeriön nimeen liittyvät tekniset muutokset ja pykäläviittaukset päivitettäisiin vastaamaan ehdotetun lain pykäliä.

1 momentissa Pykälänsäädettäisiin, että valtio korvaa Kansaneläkelaitokselle tämän lain nojalla maksettavista etuuksista aiheutuvat kustannukset.

2 momentissa Pykälänsäädettäisiin, että Kansaneläkelaitoksen on viisi arkipäivää ennen opintorahojen ja asumislisien maksupäivää ilmoitettava valtiolle arvio seuraavana kuukautena maksettavien opintorahojen, asumislisien, takausvastuiden ja ateriatuen rahamäärästä. Valtion on ilmoituksen perusteella maksettava Kansaneläkelaitokselle ilmoituksen mukainen määrä viimeistään yhtä arkipäivää ennen edellä tarkoitettua maksupäivää.

3 momentissa Pykälänsäädettäisiin, että opintoetuuden maksukuukautta seuraavan kuukauden aikana lähetettävän arvion yhteydessä Kansaneläkelaitoksen on ilmoitettava opetus- ja kulttuuriministeriölle edellisenä kuukautena maksettujen etuuksien yhteismäärä sekä 63 ja 65 §:n perusteella takaisinperittyjen etuuksien määrä. Lisäksi Kansaneläkelaitoksen on ilmoitettava opetus- ja kulttuuriministeriölle 42 §:n perusteella takaisinperittyjen takaussaatavien määrä saatavien syntyvuoden mukaan eriteltynä sekä takaussaataville perittyjen korkojen määrä. Kalenterikuukautena maksettujen opintoetuuksien ja pankeille takausvastuun perusteella maksettujen opintolainojen yhteismäärästä vähennetään saman kuukauden opintoetuuden ennakkojen ja takaisinperittyjen etuuksien sekä takaisinperittyjen takaussaatavien ja niiden korkojen summa. Näin saatu erotus otetaan huomioon arvion lähettämistä seuraavan kuukauden ennakkoa määrättäessä.

4 momentin Pykälänmukaan Kansaneläkelaitoksen on kuukausittain ilmoitettava valtiolle 44 ja 45 §:n nojalla myönnettyjen maksuvapautusten määrät saatavien syntyvuoden mukaan eriteltyinä.

5 momentti Pykälänvastaisi muutoin voimassa olevan opintotukilain 47 §:ää, mutta oppilaitoksia koskeva säädösviittaus päivitettäisiin ehdotetun lain mukaiseksi. Pykälän mukaan tämän lain toimeenpanosta Kansaneläkelaitokselle aiheutuvat menot luetaan Kansaneläkelaitoksen toimintamenoiksi ja oppilaitoksille 3 §:n 4 momentissa säädetyistä tehtävistä aiheutuvat menot kyseisen oppilaitoksen menoiksi.

8 Luku Muutoksenhaku

68 §.Muutoksenhaku. Pykälässä säädettäisiin muutoksenhausta. Opintoetuutta koskevaan päätökseen tyytymätön saisi hakea siihen muutosta sosiaaliturva-asioiden muutoksenhakulautakunnalta ja muutoksenhakulautakunnan päätökseen tyytymätön vakuutusoikeudelta. Vakuutusoikeuden päätökseen ei saisi hakea muutosta valittamalla. Pykälä vastaisi voimassa olevan opintotukilain 29 §:ää.

69 §.

Itseoikaisu

1 momentissa

. Pykälä vastaisi voimassa olevan opintotukilain 30 §:ää. Pykälänehdotetaan, että jos Kansaneläkelaitos hyväksyisi kaikilta osin sille toimitetussa valituksessa esitetyt vaatimukset, sen on annettava asiasta oikaisupäätös. Oikaisupäätökseen saa hakea muutosta siten kuin 68 §:ssä säädetään.

2 momentissa Pykälänehdotetaan, että jos Kansaneläkelaitos ei voisi oikaista valituksen kohteena olevaa päätöstä 1 momentissa mainituin tavoin, sen on 30 päivän kuluessa valitusajan päättymisestä toimitettava valituskirjelmä ja lausuntonsa sosiaaliturva-asioiden muutoksenhakulautakunnan käsiteltäväksi. Kansaneläkelaitos voisi tällöin väliaikaisella päätöksellä oikaista aikaisemman päätöksensä siltä osin kuin se hyväksyy valituksessa esitetyn vaatimuksen. Jos valitus on jo toimitettu muutoksenhakuelimelle, on väliaikaisesta päätöksestä ilmoitettava sille viipymättä. Väliaikaiseen päätökseen ei saa hakea muutosta.

3 momentissa Pykälänehdotetaan, että edellä 2 momentissa säädetystä määräajasta voitaisiin poiketa, jos valituksen johdosta tarvittavan lisäselvityksen hankkiminen sitä edellyttää. Lisäselvityksen hankkimisesta on tällöin viipymättä ilmoitettava valittajalle. Valituskirjelmä ja lausunto on kuitenkin aina toimitettava asianomaiselle muutoksenhakuelimelle 60 päivän kuluessa valitusajan päättymisestä.

70 §.Valituksen myöhästyminen. Pykälässä säädettäisiin valituksen myöhästymisestä. Pykälän mukaan, jos sosiaaliturva-asioiden muutoksenhakulautakunnalle tai vakuutusoikeudelle annettava valitus olisi saapunut 68 §:ssä säädetyn määräajan jälkeen, asianomainen muutoksenhakuelin voisi tästä huolimatta ottaa valituksen tutkittavakseen, jos myöhästymiseen on ollut painavia syitä. Pykälä vastaisi voimassa olevan opintotukilain 30 a §:ää.

71 §.Asian uudelleen ratkaiseminen muun etuuden myöntämisen johdosta. Pykälä vastaisi voimassa olevan opintotukilain 30 b §:ää.

72 §.Asian uudelleen ratkaiseminen, kun opintoja ei ole aloitettu. Pykälän mukaan, jos opiskelija ei olisi lainkaan aloittanut opintojaan oppilaitoksessa, Kansaneläkelaitos voisi ilman päätöksen poistamista tai asianosaisen suostumusta ratkaista opintotukea koskevan asian uudelleen. Pykälä vastaisi voimassa olevan opintotukilain 30 c §:ää.

73 §.Päätöksen poistaminen. Pykälä vastaisi voimassa olevan opintotukilain 31 b §:ää.

1 momentissa Pykälänsäädettäisiin, että jos tässä laissa tarkoitettua etuutta koskeva Kansaneläkelaitoksen antama lainvoimainen päätös perustuu virheelliseen tai puutteelliseen selvitykseen taikka on ilmeisesti lain vastainen, sosiaaliturva-asioiden muutoksenhakulautakunta voi asianosaisen tai Kansaneläkelaitoksen vaatimuksesta poistaa päätöksen muilta kuin myönnettyä opintolainan valtiontakausta koskevilta osin ja määrätä asian uudelleen käsiteltäväksi. Sosiaaliturva-asioiden muutoksenhakulautakunnan on varattava asianosaisille tilaisuus tulla kuulluiksi ennen asian ratkaisemista. Muutoksenhakulautakunnan päätökseen ei saa hakea muutosta valittamalla.

2 momentissa Pykälänsäädettäisiin, että jos sosiaaliturva-asioiden muutoksenhakulautakunnan tai vakuutusoikeuden antama lainvoimainen päätös perustuu virheelliseen tai puutteelliseen selvitykseen tai se on ilmeisesti lain vastainen, vakuutusoikeus voi asianosaisen tai Kansaneläkelaitoksen vaatimuksesta poistaa päätöksen muilta kuin myönnettyä opintolainan valtiontakausta koskevilta osin ja määrätä asian uudelleen käsiteltäväksi. Vakuutusoikeuden on varattava asianosaisille tilaisuus tulla kuulluiksi ennen asian ratkaisemista.

3 momentissa Pykälänsäädettäisiin, että jos Kansaneläkelaitos tekee päätöksen poistamista koskevan vaatimuksen, se voi väliaikaisella päätöksellä keskeyttää etuuden maksamisen tai maksaa sen vaatimuksensa mukaisena siihen asti, kunnes asia on uudelleen ratkaistu.

4 momentin Pykälänmukaan poistamista on haettava viiden vuoden kuluessa siitä, kun päätös sai lainvoiman. Erityisen painavista syistä päätös voidaan poistaa määräajan jälkeenkin tehdystä hakemuksesta.

5 momentissa Pykälänsäädettäisiin, että jos asiassa, jossa on kysymys evätyn edun myöntämisestä tai myönnetyn edun lisäämisestä, ilmenee uutta selvitystä, Kansaneläkelaitoksen on tutkittava asia uudelleen. Kansaneläkelaitos voi aikaisemman lainvoimaisen päätöksen estämättä myöntää evätyn edun tai myöntää edun aikaisempaa suurempana.

6 momentin Pykälänmukaan myös sosiaaliturva-asioiden muutoksenhakulautakunta ja vakuutusoikeus voisivat menetellä vastaavasti muutoksenhakuasiaa käsitellessään. Muutoksenhausta säädetään 68 §:ssä.

7 momentin Pykälänmukaan edellä 1 ja 2 momentissa tarkoitettu kuuleminen toimitettaisiin tiedoksi siten kuin hallintolain (434/2003) 59 §:ssä säädetään.

74 §.Asiavirheen korjaaminen. Pykälän ensimmäinen virke sisältäisi informatiivisen viittauksen hallintolain 50 §:ään, jossa säädetään asiavirheen korjaamisesta ja jota Kansaneläkelaitos soveltaisi. Pykälässä on otettu huomioon samansisältöinen lakimuutos voimassa olevan lain 31 a §:ään (Laki 635/2026).

Hallintolain 50 §:n 1 momentin mukaan viranomainen voi poistaa virheellisen päätöksensä ja ratkaista asian uudelleen, jos päätös perustuu selvästi virheelliseen tai puutteelliseen selvitykseen (momentin 1 kohta), päätös perustuu ilmeisen väärään lain soveltamiseen (momentin 2 kohta), päätöstä tehtäessä on tapahtunut menettelyvirhe (momentin 3 kohta) tai asiaan on tullut sellaista uutta selvitystä, joka voi olennaisesti vaikuttaa päätökseen (momentin 4 kohta).

Hallintolain 50 §:n 2 momentin mukaan päätös voidaan korjata 1 momentin 1–3 kohdassa tarkoitetussa tilanteessa asianosaisen eduksi tai vahingoksi. Asiavirhe voidaan aina korjata etuuden saajan eduksi lainvoimaisen päätöksen estämättä. Hallintolain 50 §:n 2 momentin viimeisen virkkeen perustella asiavirhettä ei voi korjata asianosaisen vahingoksi tilanteessa, jossa asiaan on tullut sellaista uutta selvitystä, joka voi olennaisesti vaikuttaa päätökseen.

Hallintolain 50 §:n 2 momentin mukaan päätöksen korjaaminen asianosaisen vahingoksi edellyttää, että asianosainen suostuu päätöksen korjaamiseen. Asianosaisen suostumusta ei kuitenkaan tarvita, jos virhe on ilmeinen ja se on aiheutunut asianosaisen omasta menettelystä.

Kansaneläkelaitoksen päätöksessä olevan asiavirheen korjaamiseen ei tarvittaisi asianosaisen suostumusta tilanteissa, joissa asianosainen on itse omalla menettelyllään aikaansaanut päätöksen virheellisyyden. Tällä viitataan lähinnä niihin tilanteisiin, joissa on kysymys asianosaisen vilpillisestä menettelystä tai vakavasta laiminlyönnistä. Säännös ei kuitenkaan ehdottomasti edellyttäisi asianosaisen menettelyltä tahallisuutta, vaan korjaamisen perusteena voisi olla myös asianosaisen erehdykseen tai huolimattomuuteen perustuva virheellisten tietojen antaminen. Lain 82 §:ssä säädetään opiskelijan ilmoitusvelvollisuudesta. Ilman asianosaisen suostumusta tapahtuvaan korjaamismenettelyyn ryhtyminen riippuisi Kansaneläkelaitoksen tapauskohtaisesta harkinnasta. Säännöstä asiavirheen korjaamisesta ilman suostumusta voitaisiin soveltaa esimerkiksi silloin, kun asiakas antanut väärää tietoa asumisestaan vanhempien luona.

9 luku Tietojen saaminen ja luovuttaminen

75 §.Tietojen saaminen pyynnöstä. Pykälä vastaisi pääosin voimassa olevan opintotukilain 41 a §:ää eräitä virastojen nimimuutoksia lukuun ottamatta.

Pykälässä säädettäisiin, että Kansaneläkelaitoksella ja tämän lain mukaisella muutoksenhakuelimellä on oikeus saada pyynnöstä salassapitosäännösten ja muiden tiedon saantia koskevien rajoitusten estämättä maksutta käsiteltävänä olevan asian ratkaisemiseksi tai muun tämän lain mukaisen yksittäisen tehtävän täytäntöönpanoa varten välttämättömät tiedot valtion ja kunnan viranomaiselta ja muulta julkisoikeudelliselta yhteisöltä, Eläketurvakeskukselta, eläke- ja vakuutuslaitokselta sekä muulta eläkkeen tai muun korvauksen myöntäjältä tai maksajalta, Potilasvakuutuskeskukselta, Liikennevakuutuskeskukselta, työttömyyskassalta ja työnantajalta, oppilaitokselta, vuokranantajalta.

76 §.Tietojensaantioikeus. Pykälä vastaisi voimassa olevan opintotukilain 41 b §:ää.

Pykälässä säädettäisiin, että Kansaneläkelaitoksella on oikeus saada salassapitosäännösten ja muiden tiedon saantia koskevien rajoitusten estämättä maksutta opintoetuuksien täytäntöönpanoa varten:

1) Opetushallitukselta ja oppilaitoksilta opiskelijavalinnoissa hyväksytyksi tulleiden sekä Opetushallitukselta opiskelupaikan vastaanottaneiden henkilöiden tunnistamista ja yksilöintiä koskevat tiedot sekä oppilaitosta ja opintoja koskevat tiedot;

2) kunnan, säätiön tai yleishyödyllisen yhteisön ylläpitämiltä opiskelija-asuntoloilta asuntoloiden ylläpitäjien kanssa erillisessä sopimuksessa sovittavalla tavalla opiskelija-asunnoissa asuvien tunnistamista ja yksilöintiä koskevat tiedot sekä vuokra- ja asumisaikatiedot;

3) oppilaitokselta tai Opetushallituksen taikka opetus- ja kulttuuriministeriön tietovarannosta opiskelijoiden tunnistamista ja yksilöintiä koskevat tiedot sekä opiskelijan opintoja ja opintojen seurantaa koskevat tiedot;

4) luottolaitoksilta lainansaajittain yksilöidyt tiedot nostettujen, valtion takaamien opintolainojen määristä, opintolainojen lyhennyksistä ja koroista siten kuin Kansaneläkelaitos määrää;

5) apurahan myöntäjältä tai maksajalta tiedot myönnetyistä apurahoista;

6) rangaistuslaitoksilta tiedot tutkintavankeuslain (768/2005) mukaisen tutkintavankeuden tai vankeuslain (767/2005) mukaisen rangaistuksen alkamisesta ja päättymisestä;

7) Verohallinnolta opintolainavähennystä koskevien tehtävien hoitamista varten tarpeelliset tunnistamistiedot ja opintolainavähennyksen käyttämistä koskevat tiedot niistä verovelvollisista, jotka ovat verotuksessa vähentäneet tuloverolain 127 d §:ssä tarkoitetun opintolainavähennyksen enimmäismäärän.

77 §.Tietojen luovuttaminen. Pykälä vastaisi pääosin voimassa olevan opintotukilain 41 d §:ää. Rahalaitoksen sijaan käytettäisiin termiä luottolaitos.

Pykälässä säädettäisiin, että Kansaneläkelaitoksella on oikeus salassapitosäännösten ja muiden tiedon saantia koskevien rajoitusten estämättä luovuttaa luottolaitokselle, josta henkilöllä on opintolainaa, tiedot 38 §:n mukaisen koron lisäämiseksi opintolainaan, opintolainan valtiontakausta ja sen voimassaoloa koskevat tiedot luottolaitokselle, josta opiskelija on hakenut opintolainaa sekä verohallinnolle tiedot opintolainavähennykseen oikeutetuista henkilöistä ja näiden opintolainavähennyksen enimmäismäärästä ja vuosittain maksamista opintolainan lyhennyksistä.

Kansaneläkelaitoksella olisi lisäksi jatkossakin oikeus salassapitosäännösten ja muiden tiedon saantia koskevien rajoitusten estämättä luovuttaa Pohjoismaiden opintotukiviranomaisille tiedot näiden maiden kansalaisten sekä näissä maissa opiskelevien Suomen kansalaisten Suomesta saamista opintotuista.

78 §.Tietojen käyttö. Pykälä vastaisi voimassa olevan opintotukilain 42 §:ää.

1 momentissa Pykälänsäädettäisiin, että Kansaneläkelaitoksella on oikeus yksittäistapauksessa käyttää tämän lain mukaista etuutta käsitellessään muiden sille säädettyjen tehtävien hoitamista varten saamiaan tietoja, jos on ilmeistä, että ne vaikuttavat tämän lain mukaiseen etuuteen ja tiedot on lain mukaan otettava huomioon päätöksenteossa ja Kansaneläkelaitoksella olisi oikeus saada tiedot muutoinkin erikseen.

2 momentissa Pykälänsäädettäisiin, että opetus- ja kulttuuriministeriöllä on oikeus saada Kansaneläkelaitokselta opintoetuuksien saajia koskevia tietoja siltä osin kuin se on tarpeen opetus- ja kulttuuriministeriölle kuuluvien opintoetuuksien tilastointi-, suunnittelu- ja kehittämistehtävien hoitamiseksi. Näihin tietoihin ei saa sisällyttää etuudensaajan tunnistamisen mahdollistavia tietoja.

79 §.Tekninen käyttöyhteys. Pykälä vastaisi muutoin voimassa olevan opintotukilain 43 §:ää, mutta pykäläviittaukset päivitettäisiin ehdotetun lain mukaisiksi.

1 momentissa Pykälänsäädettäisiin, että Kansaneläkelaitoksella on sen lisäksi, mitä viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (621/1999) 29 §:n 3 momentissa säädetään, oikeus mainitussa momentissa säädetyin edellytyksin avata tekninen käyttöyhteys 77 ja 83 §:ssä tarkoitetuille tiedonsaajille rekisteriensä sellaisiin tietoihin, jotka Kansaneläkelaitos saa antaa mainittujen säännösten perusteella.

2 momentissa Pykälänsäädettäisiin, että mitä tässä pykälässä säädetään tietojen luovuttamisesta teknisen käyttöyhteyden avulla, koskee myös Kansaneläkelaitoksen oikeutta saada 75 ja 76 §:ssä sekä 77 §:n 2 ja 3 kohdassa tarkoitettuja tietoja teknisen käyttöyhteyden avulla.

3 momentissa Pykälänsäädettäisiin, että tämän pykälän perusteella avatun teknisen käyttöyhteyden avulla saa hakea myös salassa pidettäviä tietoja ilman sen suostumusta, jonka etujen suojaamiseksi salassapitovelvollisuus on säädetty. Ennen teknisen käyttöyhteyden avaamista tietoja pyytävän on esitettävä selvitys siitä, että tietojen suojauksesta huolehditaan asianmukaisesti.

80 §.Tietojen oma-aloitteinen luovuttaminen. Pykälä vastaisi voimassa olevan opintotukilain 43 a §:ää.

Pykälässä säädettäisiin, että Kansaneläkelaitoksella on oikeus sen lisäksi, mitä viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa säädetään, salassapitosäännösten ja muiden tiedon saantia koskevien rajoitusten estämättä antaa ministeriöille, verohallinnolle ja lakisääteistä sosiaaliturvajärjestelmää hoitavalle laitokselle tai yhteisölle, jonka hoidettavaksi kuuluvaan sosiaaliturvaetuuteen tämän lain mukainen etuus vaikuttaa, tämän lain mukaista etuutta tai korvausta saaneen henkilön henkilötunnus ja muut yksilöintitiedot, tiedot maksetuista etuuksista ja korvauksista ja näihin rinnastettavat tiedot, jotka ovat välttämättömiä sosiaaliturvaan kohdistuvien rikosten ja väärinkäytösten selvittämiseksi suoritettavaa henkilötietojen yhdistämistä ja muuta kertaluonteista valvontatointa varten, sekä poliisi- ja syyttäjäviranomaiselle edellä mainitut tiedot, jotka ovat välttämättömiä rikosten selvittämistä ja syytteeseenpanoa varten. Terveydentilaa koskevia tietoja tai tietoja, jotka on tarkoitettu kuvaamaan henkilön sosiaalihuollon tarpeen perusteita, ei saa kuitenkaan luovuttaa.

81 §.Rekisteröidyn oikeuden rajaaminen. Pykälä vastaisi voimassa olevan opintotukilain 43 b §:ää.

Pykälässä säädettäisiin, että luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2016/679 (yleinen tietosuoja-asetus) tarkoitetulla rekisteröidyllä ei ole mainitun asetuksen 18 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaista oikeutta siihen, että Kansaneläkelaitos rajoittaa henkilötietojen käsittelyä silloin, kun se hoitaa tämän lain mukaista tehtävää, jos rekisteröidyn vaatimus käsittelyn rajoittamisesta on ilmeisen perusteeton.

82 §.Opiskelijan ilmoitusvelvollisuus. Pykälässä säädettäisiin opiskelijan ilmoitusvelvollisuudesta. Pykälän mukaan opintoetuutta hakiessaan opiskelijan tulisi ilmoittaa Kansaneläkelaitokselle etuuden myöntämiseksi tarvittavat tiedot. Opintoetuutta saavan opiskelijan tulisi ilmoittaa opintojen päättymisestä tai keskeytymisestä, oppilaitoksen vaihtumisesta, asumisolosuhteiden muutoksista sekä lisäksi muista opintoetuuteen vaikuttavista muutoksista. Ilmoitusvelvollisuuden tavoitteena on ehkäistä perusteettoman tuen myöntämistä ja vähentää takaisinperinnän tarvetta. Pykälä vastaisi voimassa olevan opintotukilain 41 §:ää.

83 §.Ulosmittaus- ja siirtokielto. Pykälässä säädettäisiin ulosmittaus- ja siirtokiellosta.

1 momentin Pykälänmukaan opintorahaa, asumislisää tai opintolainaa ei saisi ulosmitata.

2 momentin Pykälänmukaan Kansaneläkelaitoksella olisi oikeus salassapitosäännösten ja muiden tiedon saantia koskevien rajoitusten estämättä asianomaisen viranomaisen pyynnöstä luovuttaa ulosottoa varten tiedot tämän lain mukaisten etuuksien määristä, ei kuitenkaan niistä etuuksista, joita ei oteta huomioon ulosottokaaren 4 luvun 48 §:ssä tarkoitettua suojaosuutta laskettaessa. Lisäksi Kansaneläkelaitoksella olisi oikeus ilmoittaa tiedossaan olevat muut eläkkeitä ja muita sosiaalietuuksia maksavat laitokset.

3 momentin Pykälänmukaan sopimus, joka tarkoittaisi tähän lakiin perustuvan oikeuden siirtämistä toiselle, olisi mitätön.

Pykälä vastaisi muutoin voimassa olevan opintotukilain 44 §:ää, mutta suojaosuutta koskeva säädösviittaus ulosottolakiin päivitettäisiin ulosottokaaren (705/2007) 4 luvun 48 pykäläksi.

10 luku Erinäiset säännökset

84 §.

Opintotukiasiain neuvottelukunta

1 momentin

2 momentin

. Pykälä vastaisi voimassa olevan opintotukilain 45 §:ää, Ehdotuksenmukaan opetus- ja kulttuuriministeriössä on valtioneuvoston asettama opintotukiasiain neuvottelukunta, jonka tehtävänä on tehdä esityksiä ja antaa lausuntoja opintotuen kehittämistä ja toteuttamista koskevissa asioissa. Pykälänmukaan neuvottelukunnan tehtävistä ja kokoonpanosta säädettäisiin valtioneuvoston asetuksella. Tarkoitus olisi, että neuvottelukunnan tehtävät olisivat samat kuin nykyisin.

11 luku Voimaantulo

85 §.

Voimaantulo

1 momentissa

. Pykälänolisi tarkoitus säätää,että tämä laki tulisi voimaan 1 päivänä elokuuta 2027. Lain 33 ja 34 §:t tulisivat kuitenkin voimaan jo 1 päivänä tammikuuta 2027. Lain 26 ja 27 §:ää sovelletaan oppivelvollisen opinnoissa, jotka aloitetaan 1.8.2027 tai sen jälkeen. Siten ennen 1.8.2027 aloitetuissa opinnoissa sovelletaan lain voimaantullessa voimassa olleita oppivelvollisuuslain majoituskorvausta koskevia säännöksiä. Lain säännökset, jotka koskisivat ammattikorkeakoululain 11 b §:ssä tarkoitetun koulutuksen suorittaneen oikeutta opintolainahyvitykseen, tulisivat voimaan 1 päivänä elokuuta 2028.

2 momentissa

3 momentissa

Lisäksi säädettäisiin, että tällä lailla kumotaan opintotukilaki (65/1994). Jos muualla lainsäädännössä viitataan kumottuun lakiin, viittauksen katsotaan koskevan tätä lakia. Pykälänsäädettäisiin, että tämän lain mukaiseen opintotukeen rinnastetaan opintotukilain mukainen opintotuki.

86§. Opintotukioikeutta koskevat siirtymäsäännökset. Pykälässä säädettäisiin, että jos Kansaneläkelaitos on koulutuksen järjestäjän hakemuksesta myöntänyt koulutukseen opintotukioikeuden kumotun opintotukilain 4 a §:n nojalla, säilyisi opintotukioikeus myös tämän lain voimaan tultua.

87 §.Päätoimisia opintoja ulkomaisessa oppilaitoksessa ja opintotukeen oikeuttavaa enimmäisaikaa koskeva siirtymäsäännös.Pykälässä säädettäisiin, että tämän lain 12 §:ssä tarkoitettuja päätoimisia opintoja ulkomaisessa oppilaitoksessa sekä 13 §:n 2 ja 3 momentin ja 14 §:n 1 ja 6 momentin opintotukeen oikeuttavaa enimmäisaikaa koskevia säännöksiä sovellettaisiin 1 päivänä elokuuta 2027 tai myöhemmin aloitettuihin opintoihin. Ennen tätä ajankohtaa aloitettuihin opintoihin sovelletaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä. Opinnot katsotaan aloitetuiksi 1 päivänä elokuuta 2027 tai myöhemmin, jos opiskelija on ottanut opiskelijavalinnassa opiskelupaikan vastaan tai ilmoittautunut ensimmäisen kerran läsnä olevaksi kyseisissä opinnoissa 1 päivänä elokuuta 2027 tai myöhemmin.

88 Opintotukeen oikeuttavaa koulutusta koskeva siirtymäsäännös.§.Pykälässä säädettäisiin, että henkilöllä, joka saa ennen tämän lain voimaantuloa voimassa olleiden säännösten nojalla opintotukea erillistä ammatillista täydennyskoulutusohjelmaa varten, olisi edelleen oikeus opintotukeen mainittujen opintojen päättymiseen asti, kuitenkin siten, ettei tämän lain 14 §:n mukainen enimmäisaika ei ylity. Siirtymäsäännöksen tarkoituksena olisi varmistaa, että niillä opiskelijoilla, jotka ovat saaneet voimassa olevan opintotukilain mukaan opintotukea erilliseen ammatilliseen täydennyskoulutusohjelmaan ilman, että ovat suorittaneet korkeakoulututkintoa, säilyisi oikeus opintotukeen myös vanhan lain kumouduttua. Ehdotetun lain 6 §:ssä ei enää mainittaisi erillistä täydennyskoulutusohjelmaa.

89 §.Vanhempien tulorajoja koskevat siirtymäsäännökset. Pykälässä säädettäisiin, että tämän lain 22 §:ssä säädetyt tulorajat vastaavat vuodelle 2027 vahvistettua palkkakertoimen pistelukua. Vanhempien tulorajoja koskevaa 28 §:n 2 momenttia sovelletaan 1.1.2028 alkaen.

90 §.Opintorahan ja opintorahan huoltajakorotuksen määrää koskevat siirtymäsäännökset. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että tämän lain 21–23 §:ssä säädetyt opintorahan määrät vastaavat vuodelle 2027 vahvistettua kansaneläkeindeksistä annetussa laissa tarkoitettua pistelukua. Ensimmäinen 28 §:n 1 momentissa tarkoitettu kansaneläkeindeksistä annetun lain mukainen korotus tehdään 1 päivänä elokuuta 2028.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että tämän lain 23 §:n 4 momentti tulisi voimaan 1 päivänä lokakuuta 2027. Ennen 1.10.2027 myönnettäviin huoltajakorotuksiin sovellettaisiin tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.

91 §.Oppimateriaalilisää koskeva siirtymäsäännös. Pykälässä säädettäisiin, että henkilöllä, joka on aloittanut opintonsa ennen 1 päivää elokuuta 2027, on oikeus kumotun opintotukilain 11 ja 11 a §:n mukaiseen oppimateriaalilisään kyseisten opintojen päättymiseen asti. Oppimateriaalilisän määrä on 52,24 euroa kuukaudessa, mikä vastaa vuodelle 2027 vahvistettua kansaneläkeindeksistä annetussa laissa tarkoitettua pistelukua. Oppimateriaalilisän määrään sovelletaan, mitä tämän lain 28 §:ssä säädetään opintorahan ja vanhempien tulojen indeksisidonnaisuudesta.

92 §.Opiskelijan omia tulorajoja koskevat siirtymäsäännökset. Pykälän mukaan ensimmäinen tämän lain 34 §:ssä tarkoitettu ansiotasoindeksin muutokseen perustuva 33 §:ssä tarkoitettujen tulorajojen ja 63 §:n 4 momentissa tarkoitettu vuositulorajan ylityksen tarkistus tehtäisiin 1 päivänä tammikuuta 2029. Tarkistus vastaisi vuoden 2028 kolmannen vuosineljänneksen loppuun mennessä toteutunutta kahden vuoden ajanjaksona tapahtunutta ansiotasoindeksiin muutosta. .

93 §.Opintolainoja ja takaussaatavan korkoa ja takaussaatavaa koskevat siirtymäsäännökset. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että lain 5 luvun säännöksiä sovellettaisiin myös ennen tämän lain voimaan tuloa nostettuun opintolainaan. Lain 5 luvussa säädettäisiin opintolainan valtiontakauksesta, opintolainan korkojen pääomittamisesta, Kansaneläkelaitoksen ja luottolaitoksen opintolainaan liittyvistä velvollisuuksista, opintolainan eräännyttämistä, takaussaatavan takaisinperinnästä sekä korkoavustuksesta. Nämä säännökset koskisivat siis myös kumotun opintotukilain voimassa ollessa nostettuja opintolainoja. Poikkeuksena olisi lakiehdotuksen 41 §:n 2 momentti opintolainan eräännyttämisestä, jota sovellettaisiin vain lain voimaan tulon jälkeen nostettuihin lainoihin. Tätä aiemmin nostettuihin lainoihin sovellettaisiin kumotun opintotukilain 37 §:n 1 momenttia, jonka mukaan luottolaitoksella on oikeus vaatia laina heti kokonaisuudessaan takaisin maksettavaksi, jos lainansaaja on laiminlyönyt koron tai lyhennysmaksun suorittamisen ja jos eräpäivästä on kulunut vähintään kolme kuukautta. Eräännyttämisestä sovitaan luottosopimuksissa, joten ei ole perusteltua, että niihin kohdistuvaa sääntelyä muutettaisiin takautuvasti.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että tämän lain 44 ja 45 :ää sovelletaan myönnettäessä maksuvapautuksia, joita koskeva hakemus on tullut vireille 1 päivänä tammikuuta 2028 tai sen jälkeen. Ennen 1 päivää tammikuuta 2028 vireille tulleisiin maksuvapautushakemuksiin sovelletaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.

94 §.Korkoavustusta koskevat siirtymäsäännökset. Pykälässä säädettäisiin, että lain 47 ja 48 §:ää sovelletaan myönnettäessä korkoavustusta 1 päivästä tammikuuta 2028. Lain 48 §:ssä säädetyt tulorajat vastaavat vuodelle 2026 vahvistettua palkkakerrointa. Ennen 1.1.2028 myönnettäviin korkoavustuksiin sovelletaan ehdotetun lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä. Ensimmäinen tämän lain 47 §:n 4 momentissa tarkoitettu tulorajojen tarkistus tehdään kuitenkin 1 päivänä tammikuuta 2028.

95 §.

Opintolainahyvitystä koskevat siirtymäsäännökset

1 momentissa

. Pykälänsäädettäisiin, että tämän lain 49–54 §:ää sovelletaan henkilöön, joka on ottanut opiskelupaikan vastaan ensimmäistä korkeakoulututkintoa varten 1 päivänä elokuuta 2027 tai sen jälkeen. Henkilöön, joka on ottanut opiskelupaikan vastaan korkeakoulussa ja ilmoittautunut ensimmäistä kertaa läsnä olevaksi ennen tämän lain voimaantuloa, sovellettaisiin tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita opintolainahyvitystä ja opintolainavähennystä koskevia säännöksiä. Tästä poiketen edellä tarkoitettuun henkilöön sovellettaisiin kuitenkin tämän lain 50 §:n 4 momenttia, kun opintolainahyvitykseen oikeuttava tutkinto on suoritettu 1 päivänä elokuuta 2027 tai sen jälkeen.

2 momentissa Pykälänsäädettäisiin, että henkilöön, joka on ottanut opiskelupaikan vastaan korkeakoulussa ja ilmoittautunut ensimmäistä kertaa läsnä olevaksi ennen tämän lain voimaantuloa, sovelletaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita opintolainahyvitystä koskevia säännöksiä. Tästä poiketen edellä mainittuun henkilöön sovelletaan kuitenkin tämän lain 50 §:n 4 momenttia, kun hän on suorittanut opintolainahyvitykseen oikeuttavan tutkinnon 1.8.2027 tai sen jälkeen.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin, että henkilöön, joka on ottanut opiskelupaikan vastaan ammattikorkeakoululain 11 b §:ssä tarkoitettua koulutusta varten 1 päivänä elokuuta 2028 tai sen jälkeen alkavassa koulutuksessa, sovelletaan tämän lain 49-54 §:ää siltä osin kuin näissä pykälissä säädetään oikeudesta opintolainahyvitykseen ammattikorkeakoululain 11b §:ssä säädetyn koulutuksen perusteella.

96 §.Opintolainavähennystä koskeva siirtymäsäännös. Pykälässä säädettäisiin, että henkilöön, joka on ottanut opiskelupaikan vastaan korkeakoulussa ja ilmoittautunut ensimmäistä kertaa läsnä olevaksi ennen 1 päivää elokuuta 2014, sovellettaisiin opintotukilain muuttamisesta annetun lain (1243/2013) voimaan tullessa voimassa olleita opintolainavähennystä koskevia säännöksiä.

97 §.Opintotukiasiain neuvottelukuntaa koskeva siirtymäsäännös. Pykälässä säädettäisiin, että tämän lain voimaan tullessa toimiva opintotukiasiain neuvottelukunta jatkaisi toimikautensa loppuun tässä laissa tarkoitettuna neuvottelukuntana. Neuvottelukunta tulee asetettavaksi keväällä 2027, koska nykyisen neuvottelukunnan toimikausi päättyy 30.4.2027 mennessä.

7.2

Laki koulumatkatukilain muuttamisesta

1 §.Lain tarkoitus. Voimassa olevan lain 1 §:ssä säädetään soveltamisalasta. Ehdotetussa 1 §:ssä säädettäisiin koulumatkatukilain tarkoituksesta. Pykälän otsikkoa muutettaisiin vastaamaan sen sisältöä.

1 momentin Pykälän1 kohdan mukaan laissa säädettäisiin tuen myöntämisestä opiskelijan asunnon ja oppilaitoksen välisistä päivittäisistä koulumatkoista aiheutuviin kustannuksiin. Säännös vastaisi osin voimassa olevaa säännöstä. Säännöksestä poistettaisiin kuitenkin luettelo harjoitettavista opinnoista, koska luettelo ei ole täsmällinen ja koulumatkatukeen oikeuttavasta koulutuksesta säädetään 2 §:ssä.

Momentin 2 kohdan mukaan laissa säädettäisiin tuen myöntämisestä viikonloppujen yhteydessä aiheutuvien opiskelijan kodin ja opiskeluaikaisen asunnon välisten matkojen kustannuksiin oppivelvollisille. Kyseinen sääntely olisi uutta koulumatkatukilaissa.

2 momentissa Pykälänsäädettäisiin voimassa olevaa säännöstä vastaavasti, että tukea kutsutaan koulumatkatueksi ja se maksettaisiin valtion varoista.

2 §.

Koulumatkatukeen oikeuttava koulutus

2 momenttiin

. Pykäläntehtäisiin teknisluontoinen muutos. Viittaus opintotukilakiin muutettaisiin opintoetuuslaiksi.

5 a §.

Oppivelvollisen koulumatkatuki viikonloppujen yhteydessä aiheutuviin matkakustannuksiin

1 momentin

. Lakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 5 a §, jossa säädettäisiin oppivelvollisen koulumatkatuesta viikonloppujen yhteydessä aiheutuviin matkakustannuksiin. Pykälän tarkoittama koulumatkatukioikeus rajoittuisi ainoastaan oppivelvollisiin. Ehdotetunmukaan oppivelvollisella olisi oikeus koulumatkatukeen viikonloppujen yhteydessä aiheutuvista oppivelvollisen kodin ja opiskeluaikaisen asunnon välisistä matkakustannuksista, jos hän täyttää opintoetuuslain 26 §:n 1 momentin 1 ja 2 kohdassa, 2 momentin 1 ja 2 kohdassa tai 3 tai 4 momentissa säädetyt asumislisän saamisen edellytykset ja opintojen suorittaminen edellyttää asumista oppilaitoksen sijaintipaikkakunnalla. Selkeyden vuoksi säädettäisiin, että ehdotetussa pykälässä tarkoitettuun koulumatkatukeen ei sovellettaisi lain 3, 3 a, 4, 4 a ja 5 §:ää. Mainituissa pykälissä säädetään koulumatkatuen myöntämisestä opiskelijan asunnon ja oppilaitoksen välisiin päivittäisiin koulumatkoihin.

Säännöksessä opiskelijan kodilla tarkoitettaisiin sitä asuntoa, jossa oppivelvollisen virallinen kotiosoite on ja jossa hän asuu vanhempiensa tai muiden huoltajiensa kanssa. Säännöksen mukaisena edellytyksenä olisi, että opintojen suorittaminen edellyttää asumista oppilaitoksen sijaintipaikkakunnalla. Tällä tarkoitettaisiin sitä, että opintojen suorittaminen edellyttäisi säännöllistä läsnäoloa oppilaitoksessa eikä koulumatkojen päivittäistä kulkemista oppivelvollisen kodista voida matkan pituuden tai keston vuoksi pitää mahdollisena. Oppivelvollisen opiskeluaikainen asunto voisi sijaita myös muualla kuin oppilaitoksen sijaintipaikkakunnalla, esimerkiksi oppilaitoksen sijaintipaikkakunnan naapurikunnassa, jos tämä asunto on tarkoitettu nimenomaan opiskeluaikaiseen asumiseen.

2 momentissa Pykälänsäädettäisiin viikonloppujen yhteydessä aiheutuvien matkakustannusten laskentaperusteista. Ehdotetun säännöksen mukaan matkakustannusten laskentaperusteista säädettäisiin opetus- ja kulttuuriministeriön asetuksella. Tarkoitus on, että matkakustannukset korvattaisiin eräiden koulumatkakustannusten laskentaperusteista annetun opetus- ja kulttuuriministeriön asetuksen perusteella, jota sovelletaan nykyisin koulumatkatukilain 4 §:n 2–4 momentissa tarkoitettujen koulumatkan pituuden mukaan määräytyvien matkakustannusten määrittämisessä. Ehdotetun säännöksen mukaan kuukausittaiset matkakustannukset määräytyisivät neljän edestakaisen oppivelvollisen kodin ja opiskeluaikaisen asunnon välisen matkan mukaan. Kuukausittaiset matkakustannukset määriteltäisiin laskennallisesti ja koulumatkatukea maksettaisiin neljän kuukausittaisen edestakaisen matkan kustannusten perusteella siitä riippumatta, moneltako matkalta oppivelvolliselle tosiasiassa muodostuisi matkakustannuksia. Riippuen viikonloppujen sijoittumisesta kalenterikuukauden aikana voisi yksittäistapauksessa olla käytännössä viisi edestakaista matkaa, mutta toisaalta laskennallinen korvaus maksettaisiin neljältä edestakaiselta matkalta myös sellaisten kuukausien osalta, joiden aikana olisi esimerkiksi syys-, joulu- tai talvilomaviikkoja. Ehdotetun säännöksen mukaan koulumatkatuen määrä olisi kuitenkin enintään 300 euroa kuukaudessa. Tukiajasta säädettäisiin lain 7 §:ssä.

3 momentin

Ehdotetunmukaan koulumatkatukea ei myönnettäisi, jos oppivelvollinen saa tukea vastaavista matkoista aiheutuviin kustannuksiin muun lain nojalla. Säännös vastaisi tältä osin oppivelvollisuuslain mukaista sääntelyä. Oppivelvollinen voisi saada vastaaviin matkoihin tukea esimerkiksi vammaispalvelulain (675/2023)tai Kansaneläkelaitoksen kuntoutusetuuksista ja kuntoutusrahaetuuksista annetun lain (566/2005)perusteella.

4 momentin Ehdotetunmukaan oikeus ehdotetun pykälän mukaiseen koulumatkatukeen päättyisi oppivelvollisuuden päättymiseen. Koulumatkatuen maksaminen lakkautettaisiin sitä seuraavan kuukauden alusta, jonka kuluessa opiskelijan oppivelvollisuus päättyy. Oppivelvollisuus päättyy, kun opiskelija valmistuu tai sitä ennen täyttää 18 vuotta. Sen jälkeen opiskelijalla olisi oikeus perusmuotoiseen koulumatkatukeen, mikäli sen myöntöedellytykset täyttyisivät.

5 momentin Ehdotetunmukaan koulutuksen järjestäjä arvioisi oppivelvollisen pyynnöstä, täyttyvätkö opintotukilain 26 §:n 1 momentin 1 ja 2 kohdan, 2 momentin 1 ja 2 kohdan tai 3 ja 4 momentin mukaiset edellytykset. Koulutuksen järjestäjän tulisi tallentaa tieto edellytysten täyttymisestä opetuksen ja koulutuksen valtakunnalliseen tietovarantoon. Ehdotettu menettely olisi tarpeen koulumatkatuen toimeenpanon kannalta. Kansaneläkelaitos hyödyntäisi tietovarannon tietoa ratkaistessaan opiskelijan koulumatkatukioikeutta.

Lain 5 a §:ää sovellettaisiin oppivelvollisen opinnoissa, jotka aloitetaan 1.8.2027 tai sen jälkeen. Ennen 1.8.2027 aloitetuissa opinnoissa sovellettaisiin lain voimaan tullessa voimassa olleita oppivelvollisuuslain matkakorvausta koskevia säännöksiä. Asiasta säädettäisiin oppivelvollisuuslain muuttamisesta annettavan lain voimaantulosäännöksessä. Mikäli oppivelvollisuuslain mukaista matkakorvausta saanut oppivelvollinen keskeyttäisi opintonsa ja aloittaisi uudet opinnot 1.8.2027 jälkeen, siirtyisi hän tässä pykälässä tarkoitetun koulumatkatuen piiriin.

7 §.

Myöntäminen ja maksaminen

1 momenttiin

. Pykälänlisättäisiin säännös ehdotetun 5 a §:n mukaisen koulumatkatuen tukiajasta. Ehdotetun säännöksen mukaan sovellettaisiin, mitä opintoetuuslain 16 §:ssä säädetään lukuvuoden tukikuukausien lukumäärästä ja mainitun lain 57 §:n 3 momentissa tuen myöntämisestä. Viikonloppumatkojen koulumatkatuki myönnettäisiin aina täysille kuukausille. Muutoin tuen hakemiseen ja maksamiseen sovellettaisiin koulumatkatukilain 6 ja 7 §:n sääntelyä. Opintoetuuslain 16 §:n mukaan lukiokoulutusta, ammatillista perustutkintoa ja tutkintokoulutukseen valmentavaa koulutusta varten tuki myönnettäisiin kymmenelle kuukaudelle lukuvuodessa. Muissa opinnoissa tuki myönnettäisiin niille kalenterikuukausille, joissa on vähintään 18 opintotukeen oikeuttavaan aikaan kuuluvaa päivää. Opintoetuuslain 57 §:n 3 momentissa puolestaan säädettäisiin, että opiskelu alkaessa tai jatkuessa keskeytymisen jälkeen taikka opiskelijan hakiessa opintotukea 19 §:n mukaisen opintotuen saamisen rajoituksen päättymisen jälkeen, opintotuki myönnettäisiin aikaisintaan sellaisen kalenterikuukauden alusta, jossa on vähintään 18 opintotukeen oikeuttavaan aikaan kuuluvaa päivää.

8 §.

Tarkistaminen ja keskeyttäminen

4 momentissa

. Pykälänsäädetään tuen tarkistamisesta ja lakkauttamisesta opiskelijan valmistuessa, keskeyttäessä opintonsa tai olosuhteissa tapahtuneen muun muutoksen vuoksi. Säännöstä ehdotetaan muutettavaksi siten, että opiskelijan valmistuessa tai keskeyttäessä opintonsa, koulumatkatuki lakkautettaisiin valmistumis- tai keskeyttämiskuukautta seuraavan kuukauden alusta lukien. Ehdotettu säännös vastaisi opintoetuuslain 59 §:n 4 momentin vastaavaa säännöstä. Säännös olisi tarpeellinen, koska koulumatkatukea ei näissä tilanteissa ole tarkoituksenmukaista periä takaisin. Olosuhdemuutoksen vuoksi tehtävän tuen tarkistuksen osalta ehdotettu säännös vastaisi voimassa olevaa säännöstä.

Momenttiin lisättäisiin myös säännös tuen tarkistamisesta ehdotetun 5 a §:n mukaisessa koulumatkatuessa. Ehdotetun säännöksen mukaan muun olosuhteissa tapahtuneen muutoksen perusteella koulumatkatuki tarkistettaisiin sen kuukauden alusta lukien, jonka aikana uusi olosuhde kestäisi ensimmäisen kerran vähintään 18 päivää. Ehdotettu säännös vastaisi opintoetuuslain 59 §:n 5 momentin säännöstä. Viikonloppumatkojen koulumatkatuki myönnettäisiin aina täysille kuukausille, joten sen tarkistamisessa olisi perusteltua käyttää samoja sääntöjä kuin opintotuessa. Opiskelijan valmistuessa tai keskeyttäessä opintonsa, koulumatkatuki lakkautettaisiin momentin ensimmäisen virkkeen mukaisesti valmistumis- tai keskeyttämiskuukautta seuraavan kuukauden alusta lukien.

14 §Viittaussäännös.. Pykälään tehtäisiin teknisluontoinen muutos. Viittaus opintotukilakiin muutettaisiin opintoetuuslaiksi.

7.3

Laki valtakunnallisista opinto-, koulutus- ja tutkintorekistereistä annetun lain 9 c §:n muuttamisesta

9 c §.

Maksuttomuutta koskevat tiedot

2 momentti

. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi. Ehdotuksen mukaan koulutuksen järjestäjällä olisi velvollisuus tallentaa tietovarantoon opintoetuuslain 26 §:n 6 momentin ja koulumatkatukilain 5 a §:n 5 momentin mukaiset tiedot siitä, että opiskelija täyttää mainituissa lainkohdissa säädetyt edellytykset. Tietovarantoon tallennettaisiin oikeasuhteisuusperiaatteen mukaisesti varten vain välttämättömät tiedot. Kansaneläkelaitos käyttäisi tietovarannon tietoja ratkaistessaan ehdotetun opintoetuuslain 26 §:n mukaisia asumislisähakemuksia ja ehdotetun koulumatkatukilain muuttamisesta annetun lain 5 a §:n mukaisia koulumatkatukihakemuksia.

Lain 5 §:n 2 momentin mukaan opetuksen ja koulutuksen järjestäjät, oppilaitosten ylläpitäjät sekä 9 §:n 6 momentissa tarkoitettu toimija vastaavat tallentamiensa tietojen yleisen tietosuoja-asetuksen 5 artiklan 1 kohdan d alakohdassa tarkoitetusta täsmällisyydestä sekä 16 artiklan mukaisesta rekisteröidyn oikeudesta tietojen oikaisemiseen. Ehdotetun opintoetuuslain 82 §:n mukaan opintoetuutta saavan opiskelijan tulee ilmoittaa Kansaneläkelaitokselle opintojen päättymisestä tai keskeytymisestä, oppilaitoksen vaihtumisesta, asumisolosuhteiden muutoksista sekä lisäksi muista opintoetuuteen vaikuttavista muutoksista. Koulumatkatukilain 12 §:n mukaan opiskelija on velvollinen ilmoittamaan Kansaneläkelaitokselle koulumatkatukeen vaikuttavista muutoksista. Tarvittaessa Kansaneläkelaitos voisi ilmoittaa tiedon opiskelijan muuttuneesta osoitteesta koulutuksen järjestäjälle, jotta koulutuksen järjestäjä voisi korjata ehdotetun 9 c §:n 2 momentin mukaiset tiedot oikeellisiksi tietovarantoon. Viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain 29 §:n 2 momentin mukaan viranomainen voi antaa toiselle viranomaiselle tiedon myös sellaisista osoite- tai muista yhteystiedoista, jotka ovat 24 §:n 1 momentin 31 kohdan mukaan salassa pidettäviä.

Lain 11 §:n mukaan 9 c §:ssä tarkoitetut maksuttomuutta koskevat tiedot säilytetään viisi vuotta sen jälkeen, kun oikeus maksuttomaan koulutukseen on päättynyt. Näin ollen myös uuden 2 momentin mukaisen ehdotettavan tiedon säilytysaika olisi viisi vuotta maksuttoman koulutuksen päättymisen jälkeen.

Lain 28 §:n mukaan Opetushallitus ylläpitää opinto- ja tutkintotietojen luovutuspalvelua, jolla laissa mainituissa rekistereissä ja tietovarannoissa olevia henkilön tietoja yhdistetään ja tarjotaan keskitetysti hänen itsensä nähtäväksi ja käytettäväksi sekä luovutetaan tietojen saamiseen oikeutetuille. Opinto- ja tutkintotietojen luovutuspalvelun avulla luovutetaan muun muassa opetuksen ja koulutuksen valtakunnalliseen tietovarantoon sisältyviä 7, 7 a, 8, 9 ja 9 a–9 e §:ssä tarkoitettuja tietoja. Lain 29 §:n 2 momentin mukaan tietoja voidaan luovuttaa viranomaiselle opinto- ja tutkintotietojen luovutuspalvelun avulla viranomaisen lakiin tai laissa säädettyyn tehtävään perustuvan tiedonsaantioikeuden nojalla. Kansaneläkelaitoksen tietojensaantioikeudesta oppilaitokselta ja Opetushallituksen tietovarannosta säädettäisiin opintoetuuslain 75 ja 76 §:ssä. Mainittuja tiedonsaantioikeuksia sovellettaisiin myös koulumatkatuen myöntämisessä koulumatkatukilain 14 §:n viittaussäännöksen nojalla.

7.4

Laki oppivelvollisuuslain muuttamisesta

17 §.Maksuttomuuden laajuus. Pykälään ehdotetaan tehtäväksi oppivelvollisuuslain mukaisen majoitusedun poistuttua lisäys, jonka mukaan asumisen maksuttomuudesta säädetään opintoetuuslaissa (   /    ). Ehdotettu säännös vastaisi muutoin voimassa olevaa sääntelyä.

19 §.Majoituskorvaus oppivelvolliselle. Pykälä ehdotetaan kumottavaksi. Matkakorvauksen tilalle tulisi opintoetuuslain mukainen asumislisä.

20 §.Majoituskorvauksen myöntämisen erityistilanteet. Pykälä ehdotetaan kumottavaksi. Majoituskorvauksen tilalle tulisi opintoetuuslain mukainen asumislisä.

21 §.Matkakorvaus oppivelvolliselle. Pykälä ehdotetaan kumottavaksi. Matkakorvauksen tilalle tulisi koulumatkatukilain mukainen koulumatkatuki.

7.5

Laki sotilasavustuslain 10 a §:n muuttamisesta

10 a §.Opintolainojen korot. Pykälään tehtäisiin teknisluonteinen lisäys siten, että siinä mainittaisiin opintoetuuslain 38 §:n mukaiset opintolainojen korot.

7.6

Laki yleisestä asumistuesta annetun lain 15 §:n muuttamisesta

15 §.Etuoikeutetut tulot. Pykälään tehtäisiin teknisluonteinen lisäys siten, että tuloina ei asumistukea laskettaessa oteta huomioon opintoetuuslain (   /    ) mukaista opintotukea, oppimateriaalilisää eikä opintorahan huoltajakorotusta. Ehdotettu säännös vastaisi muutoin voimassa olevaa sääntelyä.

7.7

Laki varhaiskasvatuksen asiakasmaksuista annetun lain 11 §:n muuttamisesta

11 §.Varhaiskasvatuksen maksun määräytymisen perusteena olevat tulot. Pykälään tehtäisiin teknisluonteinen lisäys siten, että tuloina ei oteta huomioon opintoetuuslain (   /    ) mukaista opintotukea. Ehdotettu säännös vastaisi muutoin voimassa olevaa sääntelyä.

7.8

Laki toimeentulotuesta annetun lain 11 §:n muuttamisesta

11 §.Huomioon otettavat tulot. Pykälään tehtäisiin teknisluonteinen muutos siten, että nykyinen viittaus opintotukilain mukaan maksettavaan oppimateriaalilisään poistettaisiin ja sen sijaan viitattaisiin ehdotetun opintoetuuslain 91 pykälään. Ehdotetussa opintoetuuslaissa ei säädettäisi enää oikeudesta oppimateriaalilisään. Ehdotettu opintoetuuslain 91 § olisi siirtymäsäännös, jonka nojalla henkilöllä, joka on aloittanut opintonsa ennen 1 päivää elokuuta 2027, olisi oikeus opintotukilain 11 a §:n mukaiseen oppimateriaalilisään kyseisten opintojen päättymiseen asti. Tarkoitus olisi, ettei myöskään opintotukilain kumouduttua oppimateriaalilisää huomioitaisi tulona toimeentulotuessa niillä henkilöillä, jotka saisivat oppimateriaalilisää siirtymäsäännöksen nojalla.

8

Lakia alemman asteinen sääntely

Opintotukilakia koskevaan lakiehdotukseen (1. lakiehdotus) sisältyy asetuksenantovaltuuksia, jotka vastaisivat sisällöllisesti voimassa olevaan opintotukilakiin sisältyviä asetuksenantovaltuuksia.

8.1

Opintoetuuslakiehdotuksen asetuksenantovaltuudet

Valtioneuvoston asetuksella voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä opintotukioikeuden myöntämisen edellytyksistä, opintotukioikeuden hakemisesta, myöntämisestä ja perumisesta sekä koulutuksen järjestäjän selvitys- ja ilmoitusvelvollisuudesta. (7 §)

Valtioneuvoston asetuksella voitaisiin säätää erilaajuisten opintojen opintotuen enimmäisajasta. (13 § ja 14 §). Säännökset koskisivat muita kuin korkeakouluopintoja (13 §) sekä korkeakouluopintoja (14 §).

Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä opintojen riittävän edistymisen arvioimisesta, 4 momentissa tarkoitetun määräajan pituudesta ja opintosuoritusvaatimuksesta opintotuen lakkauttamisen jälkeen opintotuen maksamisen jatkamiseksi. (18 §)

Opintoraha ja asumislisä on palautettava vuositulorajan korottamiseksi tukivuotta seuraavan kalenterivuoden aikana. Palauttamisen määräajasta säädetään valtioneuvoston asetuksella. (33 §)

Takaussaatavalle on maksettava korkolain (633/1982) 4 §:n 1 momentin mukaista korkoa, jollei valtioneuvoston asetuksella säädetä alemmasta korosta. (42 §)

Valtioneuvoston asetuksella voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä opintolainansaajan opintolainahyvitykseen oikeuttavasta opintojen suoritusajasta, kun opintolainansaaja suorittaa sellaisen sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakoulututkinnon, johon liitetään tutkintonimike sairaanhoitaja (AMK), sekä tämän lisäksi ammattikorkeakoululain 11 b §:ssä tarkoitetun koulutuksen (50 §).

Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä opintolainahyvitykseen oikeuttavaa tutkinnon suorittamisaikaa pidentävien seikkojen huomioon ottamisesta (51 §), haku- ja päätösmenettelystä (52 §) ja opintolainahyvityksen maksamisesta (55 §).

Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä opintolainahyvityksen maksamisesta. (53 §)

Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä opintotuen hakumenettelystä. (57 §)

Opintoraha ja asumislisä maksetaan kuukausittain etuuden hakijan ilmoittamalle Euroopan unionissa sijaitsevalle tilille. Maksupäivästä säädetään valtioneuvoston asetuksella. (58 §)

Opiskelijan omien tulojen perusteella takaisinperittäväksi määrätyn opintorahan ja asumislisän määrää korotetaan 7,5 prosentilla, jollei valtioneuvoston asetuksella säädetä alemmasta korotuksesta. (63 §)

Neuvottelukunnan tehtävistä ja kokoonpanosta säädetään asetuksella. (84 §)

Voimassa olevassa valtioneuvoston asetuksessa opintotuesta (869/2017) säädetään vastaavista.

Uudistuksen myötä annettaisiin uusi valtioneuvoston asetus opintotuesta. Asetuksen säännökset vastaisivat voimassa olevaa asetusta.

8.2

Koulumatkatukilain asetuksenantovaltuudet

Ehdotetun koulumatkatukilain 5 a §:n 2 momentin mukaan matkakustannusten laskentaperusteista säädettäisiin opetus- ja kulttuuriministeriön asetuksella. Tarkoitus on, että matkakustannukset korvattaisiin eräiden koulumatkakustannusten laskentaperusteista annetun opetus- ja kulttuuriministeriön asetuksen mukaisesti, joka on annettu lain 4 §:n 5 momentin nojalla ja jota sovelletaan nykyisin koulumatkatukilain 4 §:n 2–4 momentissa 2–4 momentissa tarkoitettujen koulumatkan pituuden mukaan määräytyvien koulumatkakustannusten määrittämisessä. Asetusta olisi tarkoitus muuttaa siten, että sen soveltamisalaan lisättäisiin ehdotettu uusi 5 a §.

9

Voimaantulo

Opintoetuuslaki tulisi voimaan 1.8.2027. Näin ollen laki valtakunnallisista opinto-, koulutus- ja tutkintorekistereistä annetun lain 9 c §:n muuttamisesta, laki oppivelvollisuuslain muuttamisesta, sotilasavustuslain 10 a §:n muuttamisesta, laki yleisestä asumistuesta annetun lain 15 §:n muuttamisesta, laki varhaiskasvatuksen asiakasmaksuista annetun lain 11 §:n muuttamisesta tulisivat voimaan 1.8.2027.

Lain 33 ja 34 § tulisivat kuitenkin voimaan jo 1 päivästä tammikuuta 2027.

Laki koulumatkatukilain muuttamisesta tulisi voimaan 1.8.2027. Samanaikaisesti tulisi voimaan myös laki oppivelvollisuuslain muuttamisesta sekä laki valtakunnallisista opinto-, koulutus- ja tutkintorekistereistä annetun lain 9 c §:n muuttamisesta. Opintoetuuslain 26 ja 27 §:n mukaisia oppivelvollisen erityistä asumislisää sekä koulumatkatukilain 5 a §:n mukaista oppivelvollisen viikonloppumatkojen koulumatkatukea koskevaa sääntelyä sovellettaisiin 1.8.2027 tai sen jälkeen aloitetuissa opinnoissa. Ennen 1.8.2027 aloitetuissa opinnoissa sovellettaisiin lain voimaan tullessa voimassa olleita oppivelvollisuuslain majoitus- ja matkakorvausta koskevia säännöksiä.

Opintoetuuslain säännökset, jotka koskevat ammattikorkeakoululain 11 b §:ssä tarkoitetun koulutuksen suorittaneen oikeutta opintolainahyvitykseen, tulisivat voimaan 1 päivänä elokuuta 2028. Kyseistä koulutusta koskeva ammattikorkeakoululain sääntely tulee voimaan vastaavana ajankohtana.

10

Toimeenpano ja seuranta

Ehdotetuilla muutoksilla olisi vaikutusta erityisesti Kansaneläkelaitoksessa ja luottolaitoksissa.

Ehdotetut muutokset edellyttäisivät muutoksia Kansaneläkelaitoksen ja luotonantajien tietojärjestelmiin, ohjeisiin, lomakkeisiin, asiakastiedotukseen ja verkkopalveluihin. Lisäksi muutos aiheuttaa henkilöstön koulutustarpeita. Neuvontatilanteiden määrä kasvaa erityisesti muutoksen voimaantulovaiheessa. Uudistus edellyttää Kansaneläkelaitoksessa uutta työtä erityisesti opintolainahyvityksen uudistuttua. Lainanmyöntökäytäntöihin liittyvillä toimenpiteillä ja uusimuotoisen korkoavustuksen käyttöönotolla on myös vaikutusta sekä luottolaitosten että Kansaneläkelaitoksessa tehtävään työhön.

Lukiokoulutuksen ja ammatillisen koulutuksen järjestäjien tehtävänä ollut majoitus- ja matkakorvauksen maksaminen lakkaisi oppivelvollisille myönnettävän asumislisän ja koulumatkatuen myöntämisen tapahduttua jatkossa Kansaneläkelaitoksessa.

Uudistuksen vaikutuksia on tarpeen seurata ja arvioida esimerkiksi erillisellä seurantatutkimuksella. Sellainen voitaisiin toteuttaa muutaman vuoden kuluttua uudistuksen voimaantulosta. Tutkimuksessa voitaisiin arvioida uudistuksen vaikutuksia opintotuen ja erityisesti opintolainan käyttöön. Myös velkaantumisen pitkäaikaisvaikutuksia tulisi tutkia. Esimerkiksi valmistumisen jälkeiseen tulotason vaikutuksesta opintolainan takaisinmaksuun tarvittaisiin tutkimustietoa. Myös uusimuotoisen huoltajakorotuksen käyttöä ja vaikutusta tulisi seurata ja arvioida.

Uudistuvan opintolainahyvityksen vaikuttavuutta voidaan sen jälkeen, kun uusimuotoisen hyvityksen piiriin tulevat opintolainansaajat valmistuvat. Aikaisintaan hyvityksen vaikuttavuutta voitaisiin tarkastella noin viiden vuoden kuluttua uudistuksen voimaantulosta, jolloin tietoa olisi kertynyt alemman korkeakoulutkinnon sekä ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneista opintolainan saajista. Laajimpien ammattikorkeakoulututkintojen ja ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneiden opintolainansaajien osalta hyvityksen vaikuttavuutta voitaisiin arvioida aikaisintaan seitsemän vuoden kuluttua uudistuksen voimaantulosta. Tutkimuksessa voitaisiin tarkastella myös opintolakohtaisia eroja.

11

Suhde muihin esityksiin

11.1

Esityksen riippuvuus muista esityksistä

Hallituksen esityksessä ehdotetaan oppivelvollisuuslain 19–21 §:iin sisältyvien majoitus- ja matkakorvauksia koskevien säännösten kumoamista ja vastaavista etuuksista säätämistä ehdotetun opintoetuuslain 26 ja 27 §:ssä sekä koulumatkatukilain 5 a §:ssä. Eduskunnan käsiteltäväksi on syysistuntokauden 2026 aikana tarkoitus antaa myös hallituksen esitys oppivelvollisuuslain mukaisten matka- ja majoituskorvausten eräiden myöntämisehtojen muuttamisesta (hallituksen esitys eduskunnalle laiksi oppivelvollisuuslain muuttamisesta ja siihen liittyviksi laeiksi). Opintoetuuslain ja koulumatkatukilain säännökset tulisivat voimaan 1.8.2027 ja niitä sovellettaisiin 1.8.2027 tai sen jälkeen aloitetuissa opinnoissa. Ennen 1.8.2027 aloitetuissa opinnoissa sovellettaisiin puolestaan lakien voimaan tullessa voimassa olleita oppivelvollisuuslain majoitus- ja matkakorvausta koskevia säännöksiä. Opintoetuuslain ja koulumatkatukilain ehdotetuissa säännöksissä on otettu huomioon oppivelvollisuuslain muuttamista koskevan hallituksen esityksen mukaiset laajennukset matka- ja majoituskorvausten myöntämisehtoihin. Mikäli näihin tulisi muutoksia kyseisen hallituksen esityksen eduskuntakäsittelyssä, olisi muutosten vaikutuksia arvioitava myös tämän hallituksen esityksen osalta.

11.2

Suhde talousarvioesitykseen

Esitys liittyy valtion vuoden 2027 talousarvioesitykseen ja on tarkoitettu käsiteltäväksi sen yhteydessä. Esitys on otettu huomioon momentin 29.70.55 Opintoraha ja asumislisä sekä momentin 29.70.59 Koulumatkatuki mitoituksessa.

12

Suhde perustuslakiin ja säätämisjärjestys

Perustuslain 16 §:n 2 momentin mukaan julkisen vallan on turvattava sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään, jokaiselle yhtäläinen mahdollisuus saada kykyjensä ja erityisten tarpeidensa mukaisesti myös muuta kuin perusopetusta sekä kehittää itseään varattomuuden sitä estämättä. Opintotuella turvataan osaltaan perustuslain 16 §:ssä säädettyjä sivistyksellisiä oikeuksia. Perustuslakivaliokunta on katsonut, että säännöksellä on julkiselle vallalle asetettu yleinen velvollisuus huolehtia muun muassa siitä, että varattomuus ei estä opetuksen saamista (HE 309/1993 vp, s. 64/I ja PeVL 14/2003 vp, s. 2/I). Oikeus saada muuta kuin perusopetusta varattomuuden estämättä on turvattava sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään. Sääntelyvaraus edellyttää oikeuden turvaamista koskevien säännösten antamista lain tasolla, mutta jättää sääntelyn tarkemman sisällön lainsäätäjän harkintavaltaan (PeVM 10/1998 vp, s. 12/I ja PeVL 14/2003 vp, s. 2/I). Opintotukea koskeva lainsäädäntö täyttää omalta osaltaan perustuslain 16 §:n 2 momentissa säädettyä toimeksiantoa (PeVL 6/2015 vp, PeVL 26/2013 vp, PeVL 14/2003 vp).

Esityksen mukaan opintoetuuslaissa säädettäisiin opiskelijalle maksettavasta opintotuesta, joka koostuisi jatkossakin opintorahasta, asumislisästä sekä opintolainan valtiontakauksesta. Opintotuki voi kattaa selvitysten mukaan muualla kuin vanhempiensa luona asuvan opiskelijan toimeentulon, kun huomioidaan opintolaina. Perustuslakivaliokunta on pitänyt opintolainan valtiontakausta ja sen suuruutta merkityksellisenä arvioitaessa opiskelijoiden asemaa ja toimeentuloa ja katsonut sen toteuttavan osaltaan perustuslain 16 §:n 2 momentissa tarkoitettua julkiselle vallalle säädettyä toimeksiantoa (ks. PeVL 58/2016 vp ja PeVL 26/2013 vp).

Opintorahan määrään vaikuttaisi esityksen mukaan opiskelijan ikä, asumismuoto sekä oppilaitosaste. Opintorahan määriä tarkistettaisiin kansaneläkeindeksin perustella. Perustuslain 16 §:n 2 momentti ei sellaisenaan turvaa opintorahan säilymistä nimenomaan nykytasolla tai edellytä sen korottamista yleisen kustannustason mukaisesti (PeVL 58/2016 vp, PeVL 6/2015 vp).

Opintotuen asumislisällä katetaan muiden kuin lasta huoltavien opiskelijoiden asumiskustannuksia. Asumislisällä katettaisiin myöskin tietyin edellytyksin oppivelvollisten asumiskustannuksia. Muut kuin lasta huoltavat opiskelijat on siirretty yleisestä asumistuesta 1.8.2025 lukien opintotuen asumislisän piiriin. Perustuslakivaliokunta on tuolloin antamassaan lausunnossa todennut, että asumisen tuella on perusoikeuksien kannalta merkitystä erityisesti perustuslain 19 §:n 4 momentin kannalta (PeVL 54/2024 vp ja siinä viitatut lausunnot). Säännöksen mukaan julkisen vallan tehtävänä on edistää jokaisen oikeutta asuntoon ja tukea asumisen omatoimista järjestämistä. Julkinen valta toimeenpanee tätä perustuslain mukaista toimintavelvoitetta muun muassa asumistukijärjestelmän kautta. Yleisesti ottaen asumistuki on merkityksellinen myös perustuslain 19 §:n 2 momentissa tarkoitetun perustoimeentulon turvan ja 1 momentin mukaisen välttämättömän toimeentulon ja huolenpidon kannalta (PeVL 14/2014 vp, PeVL 10/2011 vp). Perustuslain 19 §:n 4 momentin säännös sisältää viittauksen asumisen omatoimiseen järjestämiseen. Perusoikeusuudistuksen esitöiden (HE 309/1993 vp, s. 72/II) mukaan sosiaaliset perusoikeudet eivät voi olla yksinomaan julkisen vallan vastuulla. Pikemminkin ehdotettujen perusoikeussäännösten kokonaisuus korostaa yhteiskunnan jäsenten omaa aktiivista toimintaa perusoikeuksien toteuttamisessa. Myös asumisen tulee pääosin toteutua yksilöiden omatoimisuuden kautta (PeVL 14/2023 vp, kappale 3).

Esityksellä on osittain vaikutuksia myös perustuslain 16 §:n 1 momentissa säädettyyn oikeuteen maksuttomaan perusopetukseen, koska esityksessä ehdotetaan kumottavaksi oppivelvollisuuslain 19–21 §:n säännökset majoitus- ja matkakorvauksista. Vastaava sääntely sisältyisi jatkossa opintoetuuslain 26 ja 27 §:ään, jossa säädettäisiin oppivelvollisten eräissä tilanteissa korotetusta asumislisästä sekä koulumatkatukilaki 5 a §:ään, jossa säädettäisiin oppivelvollisten oikeudesta viikonloppumatkojen koulumatkatukeen. Jokaisen oikeutena perustuslain 16 §:n 1 momentissa turvattu perusopetuksen maksuttomuus merkitsee perusoikeusuudistuksen perustelujen mukaan sitä, että opetusta on voitava saada ilman opiskelijalle aiheutuvia kustannuksia. Opetuksen ohella on siten myös välttämättömien opetusvälineiden, kuten oppikirjojen, oltava ilmaisia (HE 309/1993 vp, s. 64/I). Perusopetuksen maksuttomuus 1 momentissa tarkoittaa myös tarpeellisia koulukuljetuksia ja riittävää ravintoa (PeVM 25/1994 vp, s. 9/II, ks. myös esim. PeVL 18/2020 vp). Oppivelvollisuuden laajentamisen osalta perustuslakivaliokunta on todennut (PeVL 43/2020 vp, s. 5), ettei perustuslaista sen mielestä johdu, että perusopetuksen maksuttomuutta on tarkasteltava kaikilta osin yhteneväisesti koko opetuksen ajalta. Maksuttomuus voi siten sisällöltään olla erilaista esimerkiksi perusopetuslaissa tarkoitetussa opetuksessa kuin sen jälkeisessä koulutuksessa. Syynä tälle ovat paitsi oppivelvollisen ikä myös vapaa hakeutumisoikeus ja siitä seuraava eriytyminen osaamisen hankkimistavoissa. Ehdotettu sääntely muuttaisi jossain määrin edellä mainittujen etuuksien määräytymisperusteiden yksityiskohtia, mutta ehdotettujen muutosten ei arvioida vaikuttavan merkittävästi etuuksien tasoon eikä täten oppivelvollisten opiskelijoiden perustuslain 16 §:n 1 momentin mukaiseen oikeuteen maksuttomaan koulutukseen. Lähtökohtana on, että korvaukset, osin kaavamaisesti määriteltyinä, kattaisivat näissä tilanteissa oppivelvollisten opiskelijoiden majoitus- ja matkakustannukset.

Yhdenvertaisuus

Esitys on merkityksellinen perustuslain 6 §:ssä säädetyn yhdenvertaisuuden kannalta. Pykälän 1 momentin mukaan ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä. Säännös ilmaisee paitsi vaatimuksen oikeudellisesta yhdenvertaisuudesta myös ajatuksen tosiasiallisesta tasa-arvosta. Yhdenvertaisuussäännös kohdistuu myös lainsäätäjään. Lailla ei voida mielivaltaisesti asettaa kansalaisia tai kansalaisryhmiä toisia edullisempaan tai epäedullisempaan asemaan. Toisaalta lainsäädännölle on ominaista, että se kohtelee tietyn hyväksyttävän yhteiskunnallisen intressin vuoksi ihmisiä eri tavoin edistääkseen muun muassa tosiasiallista tasa-arvoa (ks. HE 309/1993 vp, s. 42—43, ks. myös PeVL 1/2017 vp, s. 3, PeVL 31/2014 vp, s. 3/I).

Perustuslakivaliokunnan käytännössä on vakiintuneesti korostettu, että yhdenvertaisuusperiaatteesta ei voi johtua tiukkoja rajoja lainsäätäjän harkinnalle pyrittäessä kulloisenkin yhteiskuntakehityksen vaatimaan sääntelyyn (PeVL 59/2002 vp, s. 2/II, PeVL 16/2006 vp, s. 2, PeVL 25/2006 vp, s. 2/I, HE 309/1993 vp, s. 43/I).

Yleistä yhdenvertaisuussäännöstä täydentävän 6 §:n 2 momentin mukaan ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. Säännöksessä lueteltuja erotteluperusteita voidaan pitää syrjintäkiellon ydinalueena.

Perustuslain 6 §:n 2 momentti ei toisaalta kiellä kaikenlaista erontekoa ihmisten välillä, vaikka erottelu perustuisi syrjintäsäännöksessä nimenomaan mainittuun syyhyn. Olennaista on, voidaanko erottelu perustella perusoikeusjärjestelmän kannalta hyväksyttävällä tavalla (HE 309/1993 vp. s. 44/I). Perustuslain 6 §:n 2 momentissa tarkoitetulle erilaisen kohtelun mahdollistavalle hyväksyttävälle perusteelle asetettavat vaatimukset ovat valiokunnan vakiintuneen käytännön mukaan erityisesti säännöksessä lueteltujen kiellettyjen erotteluperusteiden kohdalla korkeat (ks. esim. PeVL 57/2016 vp, PeVL 31/2013 vp, PeVL 1/2006 vp, s. 2/I, PeVL 38/2006 vp, s. 2). Hyväksyttävän perusteen on valiokunnan käytännössä edellytetty olevan asiallisessa ja kiinteässä yhteydessä lain tarkoitukseen (ks. esim. PeVL 44/2010 vp, s. 5—6). Henkilöihin kohdistuvat erottelut eivät saa olla mielivaltaisia, eivätkä erot saa muodostua kohtuuttomiksi (ks. esim. PeVL 57/2016 vp, PeVM 11/2009 vp, s. 2, PeVL 60/2002 vp, s. 4, PeVL 18/2006 vp, s. 6).

Yhdenvertaisuussäännös ei kuitenkaan edellytä kaikkien ihmisten kaikissa suhteissa samanlaista kohtelua, elleivät asiaan vaikuttavat olosuhteet ole samanlaisia. Yhdenvertaisuusnäkökohdilla on merkitystä sekä myönnettäessä lailla etuja ja oikeuksia ihmisille että asetettaessa heille velvollisuuksia. Toisaalta lainsäädännölle on ominaista, että se kohtelee tietyn hyväksyttävän yhteiskunnallisen intressin vuoksi ihmisiä eri tavoin edistääkseen muun muassa tosiasiallista tasa-arvoa (HE 309/1993 vp, s. 42–43, ks. myös PeVL 31/2014 vp, s. 3/I). Perustuslakivaliokunta on vakiintuneesti katsonut, ettei yhdenvertaisuusperiaatteesta johdu tiukkoja rajoja lainsäätäjän harkinnalle pyrittäessä kulloisenkin yhteiskuntakehityksen vaatimaan sääntelyyn (ks. esim. PeVL 67/2014 vp, s. 11/I ja PeVL 40/2014 vp, s. 6/II).

Esitykseen liittyy opiskelijan ikään perustuvia yhdenvertaisuuden arviointiin liittyviä kysymyksiä vanhempien tulojen huomioimisen sekä opintolainan valtiontakausoikeuden osalta.

Nyt käsiteltävänä olevassa hallituksen esityksessä ei esitetä muutosta nykyiseen oikeustilaan, joka koskee vanhempien tulojen huomioonottamista. Opintotukea myönnettäessä otettaisiin vanhempien tulot huomioon jatkossakin eri tavalla alle 20-vuotiailla vanhempiensa luona asuvilla opiskelijoilla riippuen siitä opiskelevatko he korkeakoulussa vai muussa oppilaitoksessa. Esityksen mukaan vanhempien tulot voisivat jatkossakin vaikuttaa vähentävästi 18–19-vuotiaiden vanhempiensa luona asuvien muiden kuin korkeakouluopiskelijoiden opintorahaan. Vanhempien pienten tulojen perusteella opintorahaa voitaisiin korottaa, jos opiskelija on alle 20-vuotias ja asuu vanhempiensa luona. Alle 20-vuotiaan muun kuin korkeakouluopiskelijan vanhempien tulojen perusteella opintorahaa voitaisiin myös vähentää vanhempien tulojen perusteella, mutta alle 20-vuotiaiden korkeakouluopiskelijan opintorahaan vanhempien tulot eivät vaikuttaisi vähentävästi.

Perustuslakivaliokunta on vanhempien tulojen huomioon ottamista opintotuessa arvioidessaan katsonut, ettei ollut perustuslain 6 §:n yhdenvertaisuussääntelyyn hyvin sovitettavissa, että korkeakouluopiskelijoiden osalta vanhempien tulot eivät vaikuta opintotuen määrään mutta 18- ja 19-vuotiaiden muiden kuin korkeakoulussa opiskelevien kohdalla vanhempien tulot saattavat vaikuttaa opintotukeen (PeVL 58/2016 vp, s. 4—5, PeVL 6/2015 vp, s. 3). Valiokunta ei näissä yhteyksissä pitänyt kuitenkaan nimenomaisesti ongelmallisena, että vanhempien tuloja otetaan ylipäätään huomioon. Perustuslakivaliokunta on aikaisemmin pitänyt opintotukilain sääntelyratkaisua osin kyseenalaisena erityisesti siltä osin kuin se kohdistuu muualla kuin vanhempansa luona asuviin opiskelijoihin (PeVL 26/2013 vp). Lausunnossaan PeVL 6/2015 vp valiokunta on uudistanut painokkaasti aikaisemmin esittämänsä kannan (PeVL 26/2013 vp, s. 3/II), että hallituksen olisi kiirehdittävä sitä muutosta, että vanhempien tulojen vähentävästä vaikutuksesta itsenäisesti asuvan täysi-ikäisen toisen asteen opiskelijan opintorahaan luovuttaisiin. Tästä vähentävästä vaikutuksesta onkin sittemmin luovuttu. Nyt ehdotettu sääntely 18–19-vuotiaiden vanhempiensa luona asuvien muiden kuin korkeakouluopiskelijoiden opintorahan myöntämisessä vastaisi vanhempien tulojen huomioon ottamisen osalta nykytilaa. Arvioitaessa sääntelyn hyväksyttävyyttä suhteessa mahdolliseen perusoikeuksien rajoittamiseen ja opiskelijoiden yhdenvertaisen kohtelun kannalta olennaista on arvioida, onko erottelu perustuen opiskelijan ikään taikka muiden kuin korkeakouluopiskelijoiden ja korkeakouluopiskelijoiden välillä perusteltavissa perusoikeusjärjestelmän kannalta hyväksyttävällä tavalla. On huomattava, että lähes kaikki 18- ja 19-vuotiaat muut kuin korkeakouluopiskelijat ovat vuonna 2021 voimaan tulleen oppivelvollisuuslain nojalla oikeutettuja muita opiskelijoita laajempaan maksuttomaan koulutukseen, eli maksuttomiin oppimateriaaleihin ja koulumatkatukeen. Lukiokoulutuksessa ja ammatillisessa perustutkintokoulutuksessa opiskelijoilla on oikeus maksuttomaan ateriaan. Korkea-asteella ruokailu on puolestaan maksullista ja opiskelija vastaa itse oppimateriaalien kustannuksista. Nämä seikat puoltavat opiskelijan ikään ja opiskelumuotoon perustuvia opintorahan erilaisia määriä sekä vanhempien tulojen huomioon ottamista 18–19-vuotiaiden opiskelijoiden opintorahassa. Opintotuki turvaa eniten tuen tarpeessa olevien alle 20-vuotiaiden pienituloisista perheistä tulevien taloudellisia edellytyksiä yhdenvertaisesti, koska opintorahaa voidaan korottaa kaikilla alle 20-vuotiailla vanhempiensa luona asuvilla samoilla edellytyksillä riippumatta siitä opiskelevatko he korkeakoulussa vai muussa oppilaitoksessa.

Perustuslakivaliokunta on ottanut kantaa myös asumislisän alhaisempaan määrään, jos opiskelija asuu vanhemman vuokraamassa tai vanhemman omistamassa asunnossa (PeVL 54/2024 vp, s. 3). Valiokunta totesi, että ottaen huomioon perusoikeusuudistuksen esitöissä 16 §:n 2 momentista ja 19 §:n 4 momentista tarveharkinnan mahdollisuudesta todettu, ja se, että ehdotettu sääntely asumislisän määrästä opiskelijan asuessa vanhemmaltaan vuokraamassaan tai vanhempansa omistamassa asunnossa vastasi asiallisesti ennen asumistukisiirtoa voimassa ollutta sääntelyä, jonka tavoitteena oli saattaa kaikki vanhemmalta vuokratussa tai vanhemman omistamassa asunnossa asuvat keskenään samanlaiseen asemaan (HE 73/1999 vp, s. 4/I), ei ehdotettu sääntely valiokunnan mukaan muodostunut tältä osin perustuslain 6 §:n kannalta ongelmalliseksi.

Lisäksi sääntelyn hyväksyttävyyttä arvioidessa on otettava huomioon lapsen elatuksesta annetun lain (704/1975) mukainen vanhemman elatusvelvollisuus. Lapsen elatuksesta annetun lain 3 §:n 1 momentin mukaan lapsen oikeus saada elatusta vanhemmiltaan päättyy, kun hän täyttää kahdeksantoista vuotta. Kuitenkin pykälän 2 momentin mukaan lapsen vanhemmat vastaavat lapsen koulutuksesta aiheutuvista kustannuksista myös sen jälkeen, kun lapsi on täyttänyt kahdeksantoista vuotta, mikäli se harkitaan kohtuulliseksi. Kohtuullisuutta harkittaessa otetaan huomioon lapsen taipumukset, koulutuksen kestoaika, siitä aiheutuneiden kustannuksien määrä sekä lapsen mahdollisuudet koulutuksen päätyttyä itse vastata koulutuksesta aiheutuneista kustannuksista. Eli senkin jälkeen, kun lapsi on täyttänyt 18 vuotta, lapsi voi olla oikeutettu saamaan koulutusavustusta vanhemmaltaan lapsen elatuksesta annetun lain 3 §:n 2 momentin nojalla. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan koulutusavustusta voi saada vain lukion tai vastaavan tasoisen oppilaitoksen loppuun saattamiseen (KKO 1996:5, KKO 2009:66) Oikeuskäytännössä (KKO 1996:5) lukion oppimäärää on pidetty tasoltaan peruskoulutukseen kuuluvana ja vanhemman velvoittamista osaltaan vastaamaan siitä aiheutuvista kustannuksista kohtuullisena. Ammatillisen koulutuksen osalta oikeuskäytäntö ei ole yhtä selkeää, mutta myös ammatillisen koulutuksen suorittamista on voitu pitää sellaisena koulutuksena, johon lapsen elatuksesta annetun lain koulutusavustus koskevaa sääntelyä voidaan soveltaa. Korkeakoulutuksen suorittamiseen kyseistä säännöstä ei lähtökohtaisesti sovelleta. Lapsen elatuksesta annetun lain mukainen vanhemman velvollisuus koulutusavustuksen suorittamiseen puoltaa esitykseen sisältyvää erilaista kohtelua alle 20-vuotiaiden toisen asteen opiskelijoiden osalta. Opintotukimenot kasvaisivat merkittävästi, jos vanhempien tulot eivät vaikuttaisi vanhempiensa luona asuvien 18–19-vuotiaiden muiden kuin korkeakouluopiskelijoiden opintorahaan vähentävästi. Hallitus on arvioinut, että vanhempien tulojen huomioonottamista koskevaa sääntelyä ei ole mahdollista muuttaa valtiontaloudellisista syistä.

Esityksen mukaan opintolainan valtiontakausta ei myönnettäisi alle 18-vuotiaille vanhempiensa luona asuville opiskelijoille. Ehdotus pienentäisi opintotuen piirissä olevien vanhempiensa luona asuvien alaikäisten käyttövaroja. Hallitus on arvioinut, että lainatakauksen tarve on vähentynyt oppivelvollisuusuudistukseen liittyvän maksuttomuuden myötä. Lainatakausoikeuden rajoituksella pyritään ehkäisemään myös velkaongelmia. Sääntely asettaisi vanhempien luona asuvat alle 18- vuotiaat ja muut opiskelijat eri asemaan. Erottelun voitaisiin kuitenkin katsoa olevan hyväksyttävää, sillä vanhempiensa luona asuvat alle 18- vuotiaat opiskelijat kuuluvat vanhempien elatusvelvollisuuden piiriin lapsen elatuksesta annetun lain mukaisesti. Lisäksi he ovat pääsääntöisesti oppivelvollisuuslain mukaisen maksuttoman koulutuksen piirissä. Erottelun hyväksyttävyyttä lisää tavoite suojata alaikäisiä opiskelijoita velkaantumiselta. Sääntelyssä on otettu huomioon YK:n lapsen oikeuksien sopimus, jossa korostetaan lapsen edun ensisijaisuutta. Sopimuksen 3 artiklan 1 kohdan mukaan kaikissa julkisen tai yksityisen sosiaalihuollon, tuomioistuinten, hallintoviranomaisten tai lainsäädäntöelimien toimissa, jotka koskevat lapsia, on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu. Alaikäisen lapsen velkaantumisen ennaltaehkäisemistä voidaan pitää hyväksyttävänä tavoitteena myös lapsen edun ensisijaisuuden näkökulmasta.

Opiskelijan omat tulorajat

Esityksen mukaan opiskelijan omia tulorajoja ei tarkistettaisi 1.1.2027 ansiotasoindeksin muutoksen perusteella, mikä vähentäisi opintotukimenoja ja mahdollistaisi esityksen toteuttamisen kustannusneutraalisti. Ehdotus tiukentaisi opintotuen omiin tuloihin perustuvaa tarveharkintaa vuosina 2027 ja 2028, koska tulorajat säilyisivät nykytasolla. Nyt ehdotettu sääntely opiskelijan omien tulorajojen indeksitarkistuksista luopumisesta olisi esityksen mukaan väliaikaista koskien vuosia 2027 ja 2028. Perustuslakivaliokunta on esimerkiksi perustoimeentulon turvaa koskevan säännöksen yhteydessä pitänyt lainsäätäjälle asetettavan toimintavelvoitteen luonteen mukaisena sitä, että sosiaaliturvaa suunnataan ja kehitetään yhteiskunnan taloudellisten voimavarojen mukaisesti (PeVM 25/1994 vp, s. 10/II). Valiokunta on lisäksi pitänyt johdonmukaisena, että — niiltä osin kuin kysymys on julkisen vallan välittömästi rahoittamista perustoimeentuloturvaetuuksista — etuuksien tasoa mitoitettaessa otetaan huomioon kulloinenkin kansantalouden ja julkisen talouden tila (PeVL 15/2023 vp, kappale 7, PeVL 40/2018 vp, s. 2, PeVL 11/2015 vp, s. 3, PeVL 34/1996 vp, s. 3/I).

Perustuslakivaliokunnan vakiintuneen kannan mukaan valtiontalouden säästötavoitteet taloudellisen laskusuhdanteen aikana voivat muodostaa hyväksyttävän perusteen puuttua jossain määrin myös perustuslaissa turvattujen oikeuksien tasoon (ks. PeVM 25/1994 vp ja esim. PeVL 21/2016 vp ja PeVL 10/2015 vp). Tällöinkään sääntely ei saa kokonaisuutena arvioiden vaarantaa perustuslaissa turvatun perusoikeuden toteutumista (PeVL 10/2015 vp).

Tulorajojen indeksitarkistusta koskevan sääntelyn ei arvioida vaarantavan perustuslaissa turvattujen sivistyksellisten oikeuksien toteutumista. Tulorajojen indeksitarkistuksesta luovuttaisiin esityksen mukaan määräaikaisesti. Tarkistuksesta luopumisesta huolimatta tulorajojen voidaan arvioida selvitysten perusteella olevan sellaisella tasolla, että ne mahdollistavat opintojen aikaisen toimeentulon turvaamiseksi kohtuullisten ansiotulojen hankkimisen opintoetuuksien lisänä.

Oikeusturva

Esitys on merkityksellinen myös perustuslain 21 §:ssä turvatun oikeusturvan kannalta. Perustuslain 21 §:n mukaan jokaisella on oikeus saada asiansa käsitellyksi asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä lain mukaan toimivaltaisessa tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa sekä oikeus saada oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan koskeva päätös tuomioistuimen tai muun riippumattoman lainkäyttöelimen käsiteltäväksi. Käsittelyn julkisuus sekä oikeus tulla kuulluksi, saada perusteltu päätös ja hakea muutosta samoin kuin muut oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin ja hyvän hallinnon takeet turvataan lailla. Ehdotetussa opintoetuuslaissa säädettäisiin muutoksenhausta voimassa olevan opintotukilain mukaisesti ja muuta etuuslainsäädäntöä vastaavasti. Lakiehdotus ei siten käytännössä aiheuta vaikutuksia muutoksenhakijoiden oikeusasemaan.

Perustuslakivaliokunnan lausuntokäytännön mukaan perustuslain 21 §:n säännökset eivät estä säätämästä lailla vähäisiä poikkeuksia niissä turvattuihin oikeuksiin, kunhan tällaiset poikkeukset eivät muuta kulloinkin kyseessä olevan oikeusturvatakeen asemaa pääsääntönä eivätkä yksittäistapauksessa vaaranna yksilön oikeusturvaa (PeVL 50/2018 vp, s. 3 sekä PeVL 68/2014 vp, s. 3/I ja siinä viitatut lausunnot). Laissa säädettäisiin eräistä väliaikaisia päätöksiä sekä päätösten poistamista koskevista muutoksenhakurajoituksista. Esityksessä väliaikaisia päätöksiä koskevat muutoksenhakurajoitukset kohdistuvat menettelyn aikana annettaviin päätöksiin, eikä niillä rajoiteta oikeutta hakea muutosta asian lopulliseen ratkaisuun. Päätöksen poistoa koskevassa opintoetuuslain 73 §:n 1 momentissa asetettaisiin voimassa olevaa sääntelyä vastaava valituskielto sosiaaliturva-asioiden muutoksenhakulautakunnan päätökseen päätöksen poistamista koskien. Poistoasiassa olisi kysymys ylimääräisen muutoksenhaun purkua vastaavasta oikeusturvakeinosta. Ylimääräiseen muutoksenhakuun ei yleisesti liity muutoksenhakuoikeutta. Muutoksenhakuoikeus muutoksenhakulautakunnan poistoasiassa antamasta päätöksestä pitkittäisi asian käsittelyä huomattavasti, jos kaikkia valitusmahdollisuuksia käytetään. Poistoasiassa asianosainen ei välttämättä myöskään aina ymmärtäisi, että poistoa koskevassa muutoksenhakulautakunnan päätöksessä ei ole ratkaistu varsinaista etuusasiaa vaan päätöksen poistamisedellytyksiä. Valituskielto jouduttaisi asian käsittelyä, jolloin asianosaiset saisivat päätöksen asiassa nopeammin. Etuudenhakijan oikeusturvan kannalta olennaisinta olisi se, että hän saisi aina uuden valituskelpoisen päätöksen, josta hän voisi halutessaan valittaa normaalein muutoksenhakukeinoin. Kokonaisuutena arvioiden muutoksenhakujärjestelmä täyttää perustuslain 21 §:stä johtuvat vaatimukset.

Esitykseen liittyy opiskelijan ikään perustuvia yhdenvertaisuuden arviointiin liittyviä kysymyksiä vanhempien tulojen huomioimisen sekä opintolainan valtiontakausoikeuden osalta. Ehdotettu sääntely ei heikennä 18–19-vuotiaiden vanhempiensa luona asuvien muiden kuin korkeakouluopiskelijoiden asemaa, vaan vastaa nykyistä sääntelyä vanhempien tulojen huomioon ottamisessa. Ikään ja opiskelumuotoon perustuvaa erilaista kohtelua voidaan pitää hyväksyttävänä, koska alle 20-vuotiailla toisen asteen opiskelijoilla on korkeakouluopiskelijoita laajemmat maksuttomat koulutusetuudet, kuten maksuttomat oppimateriaalit, koulumatkatuki ja opiskelijaruokailu. Lisäksi opintotuki kohdentuu yhdenvertaisesti eniten tukea tarvitseville, sillä kaikkien vanhempiensa luona asuvien alle 20-vuotiaiden opiskelijoiden opintorahaa voidaan korottaa samoin perustein riippumatta siitä, opiskelevatko he korkeakoulussa vai muussa oppilaitoksessa.

Esityksen mukaan opintolainan valtiontakausta ei myönnettäisi alle 18-vuotiaille vanhempiensa luona asuville opiskelijoille. Ehdotus pienentäisi opintotuen piirissä olevien vanhempiensa luona asuvien alaikäisten käyttövaroja. Lainatakauksen tarve on vähentynyt oppivelvollisuusuudistukseen liittyvän maksuttomuuden myötä. Lainatakausoikeuden rajoituksella pyritään ehkäisemään myös velkaongelmia. Sääntely asettaisi vanhempien luona asuvat alle 18- vuotiaat ja muut opiskelijat eri asemaan. Erottelun voitaisiin kuitenkin katsoa olevan hyväksyttävää, sillä vanhempiensa luona asuvat alle 18- vuotiaat opiskelijat kuuluvat vanhempien elatusvelvollisuuden piiriin lapsen elatuksesta annetun lain mukaisesti. Lisäksi he ovat pääsääntöisesti oppivelvollisuuslain mukaisen maksuttoman koulutuksen piirissä. Erottelun hyväksyttävyyttä lisää tavoite suojata alaikäisiä opiskelijoita velkaantumiselta.

Nykytilaan verrattuna esitys poistaa alle 18-vuotiaiden vanhempiensa luona asuvien opiskelijoiden oikeuden lainatakaukseen, rajaa opiskelijoiden omien tulorajojen indeksitarkistuksia sekä eräiltä osin rajaa opintotukeen oikeuttavaa enimmäisaikaa. Ehdotettujen muutosten ei arvioida kokonaisuutena vaarantavan perustuslain mukaisten sivistyksellisten oikeuksien toteutumista. Sääntelyä selkeytettäisiin ja opintotuen tasoon vaikuttavat muut opintotuen ehdot sekä opintorahan ja korkoavustuksen indeksisidonnaisuus eivät muuttuisi. Esitys sisältää myös parannuksia opiskeluaikaiseen toimeentuloon, kuten vanhempien tulorajojen indeksisidonnaisuuden, huoltajakorotuksen porrastuksen käyttöönoton sekä opintolainan käytön turvallisuuteen ja opintolainahyvityksen joustoihin liittyviä muutosehdotuksia, jotka osaltaan parantavat opiskelujen aikaista toimeentuloa ja tukevat sivistyksellisten oikeuksien toteutumista.

Hallituksen käsityksen mukaan ehdotettuun lakiin ei sisälly sellaisia perusoikeuksien rajoituksia, joiden vuoksi esitystä ei voitaisi käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Hallitus katsoo, että ehdotettu laki voidaan käsitellä tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä.

Yhteenveto

Edellä esitetyn perusteella annetaan eduskunnan hyväksyttäviksi seuraavat lakiehdotukset:

Opintoetuuslaki Laki koulumatkatukilain muuttamisesta Laki valtakunnallisista opinto-, koulutus- ja tutkintorekistereistä annetun lain 9 c §:n muuttamisesta Laki oppivelvollisuuslain muuttamisesta Laki sotilasavustuslain 10 a §:n muuttamisesta Laki yleisestä asumistuesta annetun lain 15 §:n muuttamisesta Laki varhaiskasvatuksen asiakasmaksuista annetun lain 11 §:n muuttamisesta Laki toimeentulotuesta annetun lain 11 §:n muuttamisesta