Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun lain ja kuolemansyyn selvittämisestä annetun lain 12 a §:n muuttamisesta

ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ

Esityksessä ehdotetaan muutettaviksi sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annettua lakia ja kuolemansyyn selvittämisestä annettua lakia. Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi eräistä uusista terveydenhuollon asiakasmaksuista. Uusia asiakasmaksuja olisivat erityistutkimusmaksu ja leikkaus- ja toimenpidemaksu. Päiväkirurgian maksusta säädettäisiin jatkossa lain tasolla osana leikkaus- ja toimenpidemaksua. Uusi leikkaus- ja toimenpidemaksu olisi 10 prosenttia korkeampi kuin päiväkirurgian maksu. Lisäksi säädettäisiin kuolinpesältä perittävistä maksuista vainajan lääketieteellisestä kuolemansyyn selvittämisestä ja vainajan säilyttämisestä.

Esitys liittyy pääministeri Petteri Orpon hallituksen päätöksiin, joilla hallitus on sopinut vuosien 2027–2030 julkisen talouden suunnitelmasta. Esityksellä pyritään osaltaan parantamaan julkisen talouden kestävyyttä. Hyvinvointialueiden valtion rahoitusta alennettaisiin ehdotettavien muutosten osalta.

Esitys liittyy esitykseen valtion vuoden 2027 talousarvioksi ja on tarkoitettu käsiteltäväksi sen yhteydessä.

Ehdotetut lait on tarkoitettu tulemaan voimaan 1.3.2027.

PERUSTELUT

1

Asian tausta ja valmistelu

1.1

Tausta

Esitys liittyy pääministeri Petteri Orpon hallituksen päätöksiin, joilla hallitus on sopinut vuo-sien 2027–2030 julkisen talouden suunnitelmasta.

1.2

Valmistelu

Esitys on valmisteltu virkatyönä sosiaali- ja terveysministeriössä.

Sosiaali- ja terveysministeriö lähetti hyvinvointialueille, Helsingin kaupungille ja HUS-yhtymälle selvityspyynnön, jolla kerättiin tietoa erityistutkimusten määrästä ja keskimääräisestä vainajan säilytysajasta. Pyyntö oli vireillä 8.5.-20.5.2026. Saatuja tietoja on hyödynnetty esityksen vaikutusarvioissa.

Esitysluonnoksesta järjestettiin Lausuntopalvelu.fi-palvelussa suomenkielinen lausuntokierros ajalla 16.6.-4.8.2026 ja ruotsinkielinen lausuntokierros ajalla 18.6.-6.8.2026. Lausuntoa pyydettiin yhteensä 112 taholta, minkä lisäksi muilla tahoilla oli mahdollisuus antaa lausuntonsa. Lausuntoa pyydettiin ylimmiltä laillisuusvalvojilta, muilta ministeriöiltä, korkeimmalta hallinto-oikeudelta ja hallinto-oikeuksilta, hyvinvointialueilta, Helsingin kaupungilta ja HUS-yhtymältä, Hyvinvointialueyhtiö Hyvil Oy:lta, Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta, Kansaneläkelaitokselta, Lupa- ja valvontavirastolta, Oikeuspalveluvirastolta, Ulosottolaitokselta, Ahvenanmaan maakunnan hallitukselta ja useilta järjestöiltä sekä muilta keskeisiltä sidosryhmiltä ja toimijoilta. Lausuntoja vastaanotettiin yhteensä 93 taholta. Lausuntopalautetta käsitellään jaksossa 6.

Hallituksen esityksen valmisteluasiakirjat, mukaan lukien lausuntotiivistelmä, ovat julkisessa palvelussa osoitteessa https://stm.fi/hankkeet tunnuksella STM040:00/2026.

2

Nykytila ja sen arviointi

2.1

Terveydenhuollon asiakasmaksut

Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista säädetään sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetussa laissa (734/1992, jäljempänä asiakasmaksulaki) ja sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetussa asetuksessa (912/1992, jäljempänä asiakasmaksuasetus).

Asiakasmaksulain 1 §:n mukaan hyvinvointialueen sosiaali- ja terveyspalveluista voidaan periä maksu palvelun käyttäjältä, jollei lailla toisin säädetä. Maksu voidaan periä henkilön maksukyvyn mukaan. Asiakasmaksulain 2 §:n mukaan palvelusta perittävä maksu saa olla enintään palvelun tuottamisesta aiheutuvien kustannusten suuruinen. Valtioneuvoston asetuksella voidaan säätää palvelusta perittävän maksun enimmäismäärä ja maksu määräytyväksi maksukyvyn mukaan. Valtioneuvoston asetuksella voidaan säätää myös maksun tarkistamisesta indeksin muutoksen mukaisesti.

Asiakasmaksulain 5 §:ssä säädetään maksuttomista terveyspalveluista. Pykälän 1 kohdan mukaan terveydenhuoltolain (1326/2010) 13–17 §:n, 19 §:n 1 kohdan sekä 24, 27 ja 29 §:n perusteella järjestetyt perusterveydenhuollon palvelut sekä hoitoon kuuluvat aineet ja pitkäaikaisen sairauden hoitoon tarkoitetut hoitotarvikkeet ovat maksuttomia. Pykälän 1 kohdan a alakohdan mukaan perusterveydenhuollossa maksuja saa kuitenkin periä 18 vuotta täyttäneille annetuista avosairaanhoidon ja suun terveydenhuollon palveluista; maksua ei kuitenkaan saa periä edes 18 vuotta täyttäneeltä terveydenhuoltolain 16 §:n nojalla järjestetyistä palveluista, terveydenhuoltolain 27 §:n perusteella järjestetyistä avosairaanhoidon palveluista eikä sairaanhoitajan, terveydenhoitajan tai kätilön vastaanotosta. Pykälän 1 kohdan b alakohdan mukaan maksuja saa perusterveydenhuollossa periä laitoshoidosta ja laitoshoitona annetusta kuntoutuksesta sekä niihin liittyvästä osittaisesta ylläpidosta.

Asiakasmaksujen perimistä alaikäisiltä rajoitetaan asiakasmaksulainsäädännössä. Lain 5 §:n 1 b kohdan mukaan poliklinikan antama tutkimus ja hoito alle 18-vuotiaalle henkilölle on maksutonta. Lain 5 §:n 5 kohdan perusteella alle 18-vuotiaalle henkilölle laitoshoitona annettavasta hoidosta ja ylläpidosta saa periä maksun ensimmäiseltä seitsemältä hoitopäivältä kalenterivuodessa.

maksukatto Asiakasmaksulain 6 a §:ssä säädetään asiakasmaksujen maksukatosta. Asiakasmaksujen enimmäismäärä () asiakkaalle on indeksitarkistuksen mukaisesti tarkistettuna 815 euroa kalenterivuodessa 1.1.2026 alkaen. Maksukaton ylittymisen jälkeen maksukattoon sisältyvät palvelut ovat asiakkaalle maksuttomia asianomaisen kalenterivuoden loppuun. Ainoastaan lyhytaikaista terveydenhuoltolain 67 §:n 1 momentissa tarkoitettua laitoshoitoa tai lyhytaikaista sosiaalihuoltolain (1301/2014) 22 §:ssä tarkoitettua laitospalvelua saavan 18 vuotta täyttäneen asiakkaan ylläpidosta saadaan kuitenkin periä enintään 26,80 euroa vuorokaudelta, vaikka maksukatto olisi ylittynyt. Alle 18-vuotiaan asiakkaan käyttämistä palveluista perityt maksut voidaan ottaa maksukatossa huomioon yhdessä hänen huoltajansa maksujen kanssa. Tällöin palvelut ovat maksukaton täyttymisen jälkeen maksuttomia kaikille henkilöille, joiden maksut otetaan yhdessä huomioon.

Asiakkaan on seurattava maksukattonsa ylittymistä itse. Kun maksukatto on ylittynyt, hyvinvointialueen on annettava asiakkaalle maksukaton ylittymistä koskeva todistus. Todistuksen saamiseksi asiakkaan on pyydettäessä esitettävä alkuperäiset tositteet hänen itsensä tai hänen huollettavinaan olevien alaikäisten lasten saamista palveluista suoritetuista maksuista.

Jos palvelun käyttäjä on kalenterivuoden aikana suorittanut maksukattoon sisältyvistä palveluista maksuja enemmän kuin 815 euroa, hänellä on oikeus saada liikaa suoritetut maksut takaisin. Jos vaatimusta liikaa suoritettujen maksujen palauttamisesta ei ole tehty 815 euron rajan ylittymistä seuraavan kalenterivuoden aikana, palvelun käyttäjä menettää oikeutensa palautukseen.

Maksukatossa otetaan huomioon kalenterivuoden aikana perityt maksut terveyskeskuksen avosairaanhoidon palvelusta; poliklinikan antamasta tutkimuksesta ja hoidosta; päiväkirurgisesta toimenpiteestä; suun ja hampaiden tutkimuksesta ja hoidosta hammasteknisiä kuluja lukuun ottamatta; suun ja leukojen erikoissairaanhoidon hoitotoimenpiteistä; terveydenhuollon ammattihenkilön antamasta fysioterapiasta, neuropsykologisesta kuntoutuksesta, ravitsemusterapiasta, jalkojenhoidosta, puheterapiasta, toimintaterapiasta ja muusta niihin rinnastettavasta toimintakykyä parantavasta ja ylläpitävästä hoidosta; sarjassa annettavasta hoidosta; päivä- ja yöhoidosta; tilapäisestä kotisairaanhoidosta ja tilapäisestä kotisairaalahoidosta; lyhytaikaisesta terveydenhuoltolain 67 §:n 1 momentissa tarkoitetusta laitoshoidosta ja lyhytaikaisesta sosiaalihuoltolain 22 §:ssä tarkoitetusta laitospalvelusta; ja terveydenhuoltolain 29 §:n 2 momentin 7 kohdassa tarkoitetusta lääkinnällisen kuntoutuksen laitoskuntoutusjaksosta, jota annetaan kehitysvammaisten erityishuollosta annetun lain (519/1977) tai vammaispalvelulain (675/2023) mukaisia palveluja saavalle henkilölle. Asiakasmaksulakiin on tehty muutoksia, joiden myötä maksukatossa otetaan jatkossa huomioon perityt maksut myös terveydenhuoltolain 40 §:ssä tarkoitetusta ensihoitopalvelusta ja terveydenhuoltolain 73 §:n 3–5 ja 7 momentissa tarkoitetuista ensihoitopalveluun sisältymättömistä potilaan kuljetuksista, jotka kuuluvat hyvinvointialueen järjestämisvastuulle. Muutokset tulevat voimaan 1.1.2028.

Asiakasmaksulain 11 §:ssä säädetään maksun perimättä jättämisestä ja alentamisesta. Sen 1 momentin mukaan sosiaalihuollon palveluista määrätty maksu ja terveydenhuollon palveluista henkilön maksukyvyn mukaan määrätty maksu on jätettävä perimättä tai sitä on alennettava siltä osin kuin maksun periminen vaarantaa henkilön tai perheen toimeentulon edellytyksiä tai henkilön lakisääteisen elatusvelvollisuuden toteuttamista. Pykälän 2 momentin 1 kohdan mukaan palvelusta järjestämisvastuussa oleva hyvinvointialue voi päättää, että muitakin kuin 1 momentissa tarkoitettuja maksuja voidaan jättää perimättä tai alentaa 1 momentissa tarkoitetuilla perusteilla. Lisäksi 2 momentin 2 kohdan mukaan palvelusta järjestämisvastuussa oleva hyvinvointialue voi päättää, että maksuja voidaan alentaa tai jättää perimättä, jos siihen on syytä huollolliset näkökohdat huomioon ottaen. Pykälän 3 momentin mukaan maksun alentamisen ja perimättä jättämisen on oltava ensisijaista toimeentulotuesta annetussa laissa (1412/1997) tarkoitettuun toimeentulotukeen nähden.

Pykälän 4 momentin mukaan hyvinvointialueen on annettava asiakkaalle tieto siitä, mitä 1–3 momentissa säädetään maksun alentamisesta ja perimättä jättämisestä. Tieto on annettava ennen ensimmäistä palvelutapahtumaa tai sen yhteydessä. Jos tiedon antaminen ei ole mahdollista ennen palvelutapahtumaa tai sen yhteydessä, sen voi antaa myöhemmin, kuitenkin viimeistään maksua perittäessä. Tieto on annettava siten, että asiakas riittävästi ymmärtää sen sisällön. Tietoa annettaessa asiakkaalle on annettava sen tahon nimi ja yhteystiedot, jolta asiakas voi tarvittaessa pyytää lisätietoja. Pykälän 5 momentin mukaan tieto on annettava asiakkaalle henkilökohtaisesti kirjallisesti tai suullisesti. Tieto voidaan antaa myös asiakkaan yksilöivän sähköisen palvelun välityksellä. Jos tieto annetaan muulla tavalla kuin kirjallisesti, asiakkaalle on hänen pyynnöstään annettava tieto myös kirjallisena.

Hyvinvointialue arvioi asiakkaan hakemuksen perusteella, täyttyvätkö maksun huojentamisen edellytykset. Hyvinvointialueen on annettava asiakkaalle muutoksenhakukelpoinen päätös maksun alentamisesta tai perimättä jättämisestä.

Asiakasmaksulain 12 §:n mukaan palvelun käyttäjältä on perittävä samat maksut ja korvaukset kuin hyvinvointialueen itse järjestämistä vastaavista palveluista, jos hyvinvointialue järjestää palveluja hyvinvointialueesta annetun lain (611/2021) 9 §:ssä tarkoitetulla tavalla ostopalveluna. Jos palveluja järjestetään 1 momentissa mainitun lain 9 §:ssä tarkoitetulla tavalla palvelusetelillä, palvelun käyttäjältä ei saa periä asiakasmaksua. Omavastuuosuuden suuruutta määritettäessä otetaan huomioon, mitä asiakasmaksulaissa säädetään maksun perimättä jättämisestä tai alentamisesta.

Asiakasmaksulain 15 §:n mukaan maksua koskevaan päätökseen ja laskuun saa vaatia oikaisua hyvinvointialueelta. Oikaisuvaatimukseen annettuun päätökseen on mahdollista hakea muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen. Lisäksi on mahdollista tehdä hallinto-oikeuteen perustevalitus, josta säädetään verojen ja maksujen täytäntöönpanosta annetussa laissa (706/2007).

Asiakasmaksulain 17 §:ssä säädetään siitä, että asiakasmaksulain perusteella määrätyt maksut saadaan ulosottaa ilman tuomiota tai päätöstä.

Asiakasmaksuasetuksessa säädetään eräistä asiakasmaksuista. Asetuksen 7 §:ssä säädetään terveyskeskuksen avohoidon maksujen enimmäismääristä. Sen mukaan terveyskeskuksen avosairaanhoidon lääkäripalveluista voidaan 18 vuotta täyttäneiltä periä terveyskeskuksen ylläpitäjän päätöksen mukainen maksu, joka voi olla: 1) enintään 60,30 euron vuosimaksu, joka on voimassa kalenterivuoden siinä terveyskeskuksessa, johon maksu on suoritettu; jos palvelun käyttäjä ei suorita vuosimaksua, peritään häneltä 30,20 euron käyntimaksu käyntikertojen lukumäärästä riippumatta; tai 2) enintään 30,20 euron käyntimaksu; maksun saa kuitenkin periä ainoastaan kolmelta ensimmäiseltä käynniltä samassa terveyskeskuksessa kalenterivuoden aikana. Terveyskeskuksen päivystyksessä voidaan 18 vuotta täyttäneiltä periä arkisin kello 20.00–8.00 sekä lauantaisin, sunnuntaisin ja pyhäpäivinä edellä tarkoitetun maksun sijasta enintään 41,40 euroa käynniltä. Päivystyskäynnistä perittyä maksua ei oteta huomioon laskettaessa kolmea ensimmäistä käyntiä samassa terveyskeskuksessa kalenterivuoden aikana. Terveyskeskuksessa annetusta yksilökohtaisesta fysioterapiasta voidaan periä enintään 19,90 euroa hoitokerralta.

Asiakasmaksuasetuksen 8 §:ssä säädetään sairaalan poliklinikkamaksun enimmäismäärästä. Sen mukaan terveydenhuoltolain 3 §:n 3 kohdassa tarkoitettua erikoissairaanhoitoa toteuttavan sairaalan tai muun erikoissairaanhoidon toimintayksikön ja terveyskeskuksen erikoislääkärijohtoisen sairaalan poliklinikalla tutkittavalta tai hoidettavalta voidaan periä enintään 71,30 euroa käynniltä. Sama maksu voidaan periä kaikilta 18 vuotta täyttäneiltä terveyskeskuksen ja sairaalan yhteisesti sairaalassa järjestämän päivystyksen yhteydessä arkisin kello 20.00–8.00 sekä lauantaisin, sunnuntaisin ja pyhäpäivinä. Maksua ei saa periä psykiatrisen avohoidon toimintayksikössä annetusta hoidosta. Jos potilas poliklinikalla suoritetun tutkimuksen jälkeen otetaan välittömästi sairaalaan hoidettavaksi, peritään häneltä poliklinikkamaksun sijasta lyhytaikaisen laitoshoidon hoitopäivämaksu.

Asetuksen 8 a §:ssä säädetään päiväkirurgian maksun enimmäismäärästä. Sen mukaan päiväkirurgisesta toimenpiteestä, joka tehdään leikkaussalissa ja joka edellyttää yleisanestesiaa, laajaa puudutusta tai suonensisäisesti annettavaa lääkitystä, voidaan periä poliklinikkamaksun sijasta enintään 233,80 euroa. Jos päiväkirurgisessa toimenpiteessä ollut henkilö komplikaation tai muun vastaavan syyn takia jää hoitopaikkaan toimenpidettä seuraavaan vuorokauteen, voidaan häneltä periä päiväkirurgian maksun lisäksi lyhytaikaisen laitoshoidon hoitopäivämaksu.

Asetuksen 9 §:ssä säädetään terveyskeskuksessa annetusta suun ja hampaiden tutkimuksesta ja hoidosta perittävien maksujen enimmäismääristä. Pykälän perusteella terveyskeskuksessa annetusta suun ja hampaiden tutkimuksesta ja hoidosta voidaan periä perusmaksuna käyntimaksu ja lisäksi kustakin suun terveydenhuollon toimenpiteestä erillinen maksu. Hammastekniset kulut voidaan lisäksi periä enintään todellisten kustannusten mukaisina, ja erikoismateriaaleista voidaan periä enintään todellisia kustannuksia vastaava maksu.

Asetuksen 9 a §:ssä säädetään terveyskeskuksessa annetusta suun ja leukojen erikoissairaanhoidosta perittävästä maksusta. Sen mukaan terveyskeskuksessa annetusta suun ja leukojen erikoissairaanhoidosta voidaan periä 9 §:ssä säädetyn maksun sijasta enintään poliklinikkamaksu tai päiväkirurgian maksu silloin kun tutkimuksen ja hoidon perusteena on: a) hampaiston, leukojen ja kasvojen kehityshäiriö, b) vaikea, toimintaa haittaava laaja-alainen synnynnäinen hampaistopuutos tai kehityshäiriö, c) pään ja leukojen alueen kiputila, d) kaulan ja pään alueen säteilytys tai sytostaattihoito taikka e) muun kuin hammassairauden takia välttämätön suun hoito.

Asetuksen 12 §:ssä säädetään lyhytaikaisen laitoshoidon hoitopäivämaksusta. Sen mukaan lyhytaikaisessa laitoshoidossa olevalta voidaan periä hoidosta ja ylläpidosta psykiatrian toimintayksikössä enintään 32,80 euroa hoitopäivältä ja muussa lyhytaikaisessa laitoshoidossa enintään 71,50 euroa hoitopäivältä. Maksuja ei saa kuitenkaan periä terveyskeskuksessa eikä sairaalassa tai sen toimintayksikössä alle 18-vuotiaalta siltä osin kuin hoitopäiviä on kalenterivuodessa kertynyt yli seitsemän. Maksuja ei saa myöskään periä mielenterveyslain (1116/1990) 9 c §:n perusteella järjestetyn tarkkailun ajalta, jos tarkkailtavaksi otettua ei tarkkailun perusteella määrätä mainitun lain 8 §:ssä tarkoitettuun tahdosta riippumattomaan hoitoon. Hoitopäivämaksun saa periä vain kerran kalenterivuorokaudelta. Jos asiakas siirtyy välittömästi toiseen laitokseen, lähettävä laitos ei saa periä maksua siltä päivältä, jona asiakas siirtyy.

Asetuksen 13 §:ssä säädetään päivä- ja yöhoidon maksusta. Sen mukaan henkilöltä voidaan periä 12 §:ssä säädetyn maksun sijasta enintään 32,80 euroa vuorokaudessa, jos hoidollisista syistä on tarkoituksenmukaista, että henkilö on terveyskeskuksessa, sairaalassa tai sen toimintayksikössä taikka sosiaalihuollon laitoksessa tai muussa toimintayksikössä hoidettavana vain joko päivällä tai yöllä.

Asetuksen 14 §:ssä säädetään kuntoutushoidon maksusta. Sen mukaan vammaispalvelulain 2 §:ssä tarkoitetulle vammaiselle henkilölle ja kehitysvammaisten erityishuollosta annetussa laissa tarkoitetussa erityishuollossa olevalle henkilölle terveydenhuoltolain 29 §:n 2 momentin 7 kohdassa tarkoitettuna laitoshoitona annetusta kuntoutushoidosta saadaan periä enintään 24,60 euroa hoitopäivältä. Edellä säädettyä maksua ei saa periä alle 18-vuotiaalta terveyskeskuksessa tai sairaalassa taikka sen toimintayksikössä siltä osin kuin hoitopäiviä on kalenterivuodessa kertynyt yli seitsemän.

Asiakasmaksuasetuksen 23 §:n mukaan hyvinvointialueen järjestämisvastuulla olevasta lääkärin ja hammaslääkärin todistuksesta ja lausunnosta voidaan periä todistuksen ja lausunnon laadusta riippuen enintään 60,60 euroa, jollei kyse ole sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun lain 5 §:n 1 kohdan d alakohdassa tarkoitetusta maksuttomasta perusterveydenhuollon todistuksesta tai lausunnosta. Ajokorttilaissa (386/2011) säädetyn ajo-oikeuden saamiseksi tai säilyttämiseksi tarvittavasta erikoissairaanhoidossa laadittavasta lääkärintodistuksesta voidaan kuitenkin periä enintään 72,80 euroa.

Asetuksen 33 a §:ssä säädetään asetuksessa säädettyjen maksujen indeksitarkistuksista. Sen 1 momentin mukaan euromääriä tarkistetaan joka toinen vuosi kansaneläkeindeksin muutoksen mukaisesti käyttäen kansaneläkeindeksin sitä pistelukua, jonka mukaan tarkistusvuoden tammikuussa maksettavina olleiden kansaneläkkeiden suuruus on laskettu. Asiakasmaksulakiin on tehty indeksitarkistuksia koskeva muutos. Sen perusteella euromääriä tarkistetaan hyvinvointialueiden hintaindeksin muutoksen mukaisesti, ja indeksitarkistus tehdään jatkossa vuosittain. Lakimuutosta on täydennetty vastaavalla asetusmuutoksella, joka tulee indeksitarkistusten osalta voimaan 1.10.2026.

Voimassa olevan asiakasmaksulainsäädännön perusteella hyvinvointialue voi periä asiakasmaksun pääsääntöisesti siten, että perittävä asiakasmaksu kattaa hoidon kokonaisuuden. Esimerkiksi lyhytaikaisessa laitoshoidossa hoitopäivämaksu sisältää kaikki laitoshoidon aikana tehtävät tutkimukset, hoidon, lääkkeet sekä ylläpidon. Sama asiakasmaksu kattaa erityyppisiä ja kustannusten, vaadittavan henkilöstöresurssin ja investointien kannalta erilaisia palveluja. Poikkeuksena tästä lähtökohdasta suun ja hampaiden tutkimuksesta ja hoidosta voidaan periä perusterveydenhuollossa erikseen käyntimaksu ja erikseen maksu jokaisesta toimenpiteestä. Lisäksi päiväkirurgisesta toimenpiteestä voidaan periä erikseen päiväkirurgian maksu ja lyhytaikaisen laitoshoidon hoitopäivämaksu, jos päiväkirurgisessa toimenpiteessä ollut henkilö komplikaation tai muun vastaavan syyn takia jää hoitopaikkaan toimenpidettä seuraavaan vuorokauteen.

Potilaan asemasta ja oikeuksista annetun lain (785/1992, jäljempänä potilaslaki) 5 §:ssä säädetään potilaan tiedonsaantioikeudesta ja 6 §:ssä potilaan itsemääräämisoikeudesta. Potilaslain 5 §:n perusteella potilaalle on annettava selvitys hänen terveydentilastaan, hoidon merkityksestä, eri hoitovaihtoehdoista ja niiden vaikutuksista sekä muista hänen hoitoonsa liittyvistä seikoista, joilla on merkitystä päätettäessä hänen hoitamisestaan. Terveydenhuollon ammattihenkilön on annettava selvitys siten, että potilas riittävästi ymmärtää sen sisällön. Potilaslain 6 §:n 1 momentin mukaan potilasta on hoidettava yhteisymmärryksessä hänen kanssaan. Jos potilas kieltäytyy tietystä hoidosta tai hoitotoimenpiteestä, häntä on mahdollisuuksien mukaan hoidettava yhteisymmärryksessä hänen kanssaan muulla lääketieteellisesti hyväksyttävällä tavalla. Potilaalle tulee siten antaa riittävä selvitys myös hoidosta perittävistä maksuista. Eduskunnan apulaisoikeusasiamies on ratkaisussaan arvioinut hoidon maksullisuudesta ilmoittamista (EOAK/6040/2023, 1.10.2024).

2.2

Kuolemansyyn selvittämistä koskeva lainsäädäntö

Kuolemansyyn selvittämisestä säädetään kuolemansyyn selvittämisestä annetussa laissa (459/1973) ja asetuksessa (948/1973). Kuoleman toteamisesta säädetään kuoleman toteamisesta annetussa sosiaali- ja terveysministeriön asetuksessa (27/2004).

Jokaisesta kuolleesta tehdään kuolemansyyn selvittäminen. Kuolemansyyn selvittämisestä annetun lain 2 §:ssä säädetään siitä, että kuolleen saa haudata tai ruumiin luovuttaa lääketieteen opetusta tai tutkimusta varten yliopistolle vasta, kun kuolemansyy on selvitetty ja lupa hautaamiseen on annettu. Luvan hautaamiseen antaa lääkäri.

Kuolemansyyn selvittämisen määritelmästä ei säädetä laissa. Sillä tarkoitetaan menettelyä, jossa selvitetään vainajan henkilöllisyys, arvioidaan kuoleman ajankohta, selvitetään kuolinhetkellä vallinneet olosuhteet ja kuolintapahtumaan liittyvät seikat. Lainsäädännössä kuolemansyyn selvittämisen menettelyt jakautuvat lääketieteelliseen ja oikeuslääketieteelliseen kuolemansyyn selvittämiseen. Kuoleman olosuhteet määrittävät, kumman menettelyn mukaan kuolema selvitetään. Oikeuslääketieteellisestä kuolemansyyn selvittämisestä vastaa poliisi. Lääketieteellisestä kuolemansyyn selvittämisestä vastaa lääkäri, ja se tehdään vain lääketieteellisistä lähtökohdista ilman tarvetta poliisin osallistumiselle. Valtaosassa kuolemia suoritetaan lääketieteellinen kuolemansyyn selvittäminen. Lääketieteelliseen kuolemansyyn selvittämiseen voi kuulua ruumiinavaus, mutta useimmissa tapauksissa sitä ei tehdä.

Oikeuslääketieteellinen kuolemansyyn selvittäminen on poliisin tehtävä. Oikeuslääketieteellisessä kuolemansyyn selvittämisessä ruumiinavaus useimmiten suoritetaan. Kuolemansyyn selvittämisestä annetun lain 12 b §:n 2 momentin mukaan Terveyden ja hyvinvoinnin laitos vastaa oikeuslääketieteellisestä ruumiinavaustoiminnasta.

Kuolemansyyn selvittämisestä annetun lain 7 §:n mukaan kuolemansyyn selvittämiseksi on poliisin suoritettava tutkinta,

1) kun kuoleman ei tiedetä johtuneen sairaudesta tai kun vainaja ei viimeisen sairautensa ai-kana ole ollut lääkärin hoidossa;

2) kun kuoleman on aiheuttanut rikos, tapaturma, itsemurha, myrkytys, ammattitauti tai hoitotoimenpide tahi kun on aihetta epäillä kuoleman johtuneen jostakin sellaisesta syystä; tai

3) kun kuolema muuten on tapahtunut yllättävästi.

Kuolemansyyn selvittämisestä annetun asetuksen 6 §:n mukaan suorittajalääkärin on välittömästi saatettava asia poliisin tietoon ja keskeytettävä lääketieteellinen kuolemansyyn selvittäminen, mikäli lääketieteellisessä kuolemansyyn selvittämisessä ilmenee kuolemansyyn selvittämisestä annetun lain 7 §:ssä tarkoitettuja seikkoja.

Kuolemansyyn selvittämisestä annetun lain 1 §:n 1 momentin mukaan kuolemasta on viipymättä ilmoitettava lääkärille tai poliisille. Kuolemansyyn selvittämisestä annetun asetuksen 1 §:ssä tarkennetaan sääntelyä siten, että kuolemasta on viipymättä ilmoitettava ensisijaisesti sille lääkärille, jonka hoidossa kuollut henkilö viimeisen sairautensa aikana oli, tai kuolinpaikan terveyskeskuksen lääkärille taikka poliisille. Edellä tarkoitetun lääkärin on asetuksen 3 §:n mukaan saatuaan ilmoituksen kuolemasta suoritettava viivytyksettä ulkoinen ruumiintarkastus kuoleman toteamiseksi ja sen syiden sekä muiden olosuhteiden selvittämiseksi. Lääkäri tekee vainajan ulkotarkastuksen ja toteaa kuoleman tapahtuneen.

Kuolemansyyn selvittämisestä annetussa laissa ja asetuksessa säädetään kuoleman ilmoittamisesta muun ohella väestötietojärjestelmään. Asetuksen 23 §:n mukaan terveydenhuollon toimintayksikön tai asianomaisen lääkärin on kuitenkin ilmoitettava tieto kuolleena syntyneestä Kansaneläkelaitokselle.

Kuolemansyyn selvittämisestä annetun asetuksen 19 §:n 1 momentin mukaan selvitettyään kuolemansyyn lääkärin on laadittava kuolintodistus ja annettava lupa hautaamiseen sille, joka on ilmoittanut huolehtivansa vainajan hautaamisesta tai tuhkaamisesta, eli yleensä vainajan lähiomaisille. Hautauslupa tai sen kopio voidaan luovuttaa myös taholle, joka hautauksesta tai tuhkauksesta huolehtivan toimeksiannosta hoitaa hautaukseen tai tuhkaukseen liittyviä käytännön järjestelyjä. Viittauksella toimijaan, joka hautauksesta tai tuhkauksesta huolehtivan toimeksiannosta hoitaa hautaukseen tai tuhkaukseen liittyviä käytännön järjestelyjä, käytännössä tarkoitetaan hautaustoimistoa.

Hautaustoimilain (457/2003) 23 §:n mukaan jollei vainaja ole eläessään nimenomaisesti toivonut tietyn henkilön huolehtivan hautaamiseen, tuhkaamiseen ja tuhkan käsittelyyn liittyvistä järjestelyistä, voivat järjestelyistä huolehtia vainajan eloonjäänyt puoliso tai kuolinhetkellä vainajan kanssa avioliitonomaisissa olosuhteissa yhteisessä taloudessa jatkuvasti elänyt henkilö sekä lähimmät perilliset. Jollei kukaan näistä henkilöistä huolehdi järjestelyistä, voi myös muu vainajan läheinen huolehtia niistä. Muussa tapauksessa järjestelyistä huolehtii se kunta, jossa vainajalla oli kuollessaan kotikuntalaissa tarkoitettu kotikunta, tai, jos vainajalla ei ollut kotikuntaa, se kunta, jossa vainaja kuollessaan asui.

Kuolemansyyn selvittämisestä annetun asetuksen 19 §:n 2 momentin mukaan lääkärin on suoritettuaan välittömästi ruumiiseen liittyvät tutkimukset annettava hautauslupa, jos kuolemansyyn selvittäminen viivästyy erikoistutkimuksen johdosta tai muusta vastaavasta syystä. Kuolemansyyn tultua selvitetyksi on lääkärin viipymättä laadittava kuolintodistus. Asetuksen 19 §:n 3 momentin mukaan terveydenhuollon toimintayksikön tai asianomaisen lääkärin on viipymättä, kuitenkin viimeistään kolmen kuukauden kuluessa kuoleman toteamisesta, lähetettävä kuolintodistus Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselle. Eräissä rajallisissa tilanteissa kuolintodistuksen ja hautausluvan sijaan Terveyden ja hyvinvoinnin laitos ja poliisi voivat asetuksen 20 ja 21 §:n mukaan antaa näitä asiakirjoja vastaavan kuolinselvityksen. Poliisi tai Terveyden ja hyvinvoinnin laitos ei käytännössä koskaan laadi lainsäädännössä tarkoitettuja kuolinselvityksiä, eli sääntely on tältä osin vanhentunutta.

Kuolemansyyn selvittämisestä annetun asetuksen 22 a §:n mukaan sosiaali- tai terveydenhuollon toimintayksikkö, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos taikka muu vainajan ruumista säilyttävä taho saa luovuttaa vainajan ruumiin haudattavaksi tai tuhkattavaksi, kun lääkäri on laatinut hautausluvan, ja se on annettu sille, joka on ilmoittanut huolehtivansa vainajan hautaamisesta tai tuhkaamisesta, taikka sille, joka hautauksesta tai tuhkauksesta huolehtivan toimeksiannosta hoitaa hautaukseen tai tuhkaukseen liittyviä käytännön järjestelyjä. Hautaus tai tuhkaus saadaan toimittaa, kun hautauslupa on annettu hautausmaan ylläpitäjälle tai krematoriolle.

Kuolemansyyn selvittämisestä annettu laki ja asetus sääntelevät kuolemansyyn selvittämistä siten, että laissa säädetään lääkärin tehtävistä ottamatta lähtökohtaisesti kantaa siihen, minkä palvelunjärjestäjän tai -tuottajan palveluksessa lääkäri toimii. Laissa säädetään, että kuolemasta ilmoitetaan ensisijaisesti sille lääkärille, jonka hoidossa kuollut henkilö viimeisen sairautensa aikana. Tämän lääkärin on tehtävä ulkotarkastus kuoleman toteamiseksi ja kuolemansyyn selvittämiseksi. Sääntelyn logiikka on, että se lääkäri, joka hoiti vainajaa ennen hänen kuolemaansa, on ensisijainen taho, joka tekee lääketieteellisen kuolemansyyn selvittämisen, koska hän tuntee vainajan ja hänen sairaushistoriansa. Tällainen lääkäri voi olla hyvinvointialueen lääkärin lisäksi yksityissektorilla toimiva lääkäri tai toimia valtion viranomaisen palveluksessa, jos henkilö saa valtion järjestämiä terveyspalveluita. On myös otettava huomioon, että osa lääkäriä koskevasta sääntelystä koskee oikeuslääketieteellisen kuolemansyyn selvittämisen yhteydessä tehtäviä toimia, ja lääkärillä voidaan tarkoittaa myös Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen oikeuslääkäriä sekä muuta lääkäriä, jota poliisi käyttää apuna. Sääntelyssä kuitenkin myös tunnistetaan se, että aina ei ole tiedossa vainajaa ennen hänen kuolemaansa hoitanutta lääkäriä tai yhteydenotto juuri kyseiseen lääkäriin ei ole mahdollista tai tarkoituksenmukaista. Ilmoituksen kuolemasta voi tehdä myös kuolinpaikan terveyskeskuksen lääkärille.

Kuolemansyyn selvittämisestä annetun lain ja asetuksen ainoat nimenomaiset viittaukset hyvinvointialueisiin ovat lain 5 §:ssä ja asetuksen 5 §:ssä koskien sairaanhoitolaitoksia tai terveyskeskuksia, joissa voidaan suorittaa lääketieteellisen ruumiinavauksia. Käytännössä lääketieteellisiä ruumiinavauksia koskevaa sääntelyä tulkitaan siten, ettei yksityinen palveluntuottaja voi tehdä päätöstä lääketieteellisen ruumiinavauksen tekemisestä.

Kuolemansyyn selvittämisestä annetun lain 11 §:n mukaan lääketieteellisestä kuolemansyyn selvittämisestä ja sitä varten toimitetusta ruumiin kuljetuksesta aiheutuneiden kustannusten suorittamisesta vastaa sen sairaanhoitolaitoksen tai terveyskeskuksen ylläpitäjä, missä lääketieteellinen kuolemansyyn selvittäminen on suoritettu. Lain 12 §:n mukaan oikeuslääketieteellisestä kuolemansyyn selvittämisestä aiheutuvista kustannuksista vastaa valtio, jollei erikseen ole toisin säädetty tai tuomioistuin, milloin asia on ollut sen käsiteltävänä, toisin päätä.

Lain 12 a §:n mukaan todistus kuolleena syntyneestä, kuolintodistus, lupa hautaamiseen ja kuolinselvitys on annettava maksutta. Lääketieteellisen kuolemansyyn selvittämisen prosessi, jossa myös laaditaan kuolintodistus ja hautauslupa, on kuitenkin vaativuudeltaan verrattavissa muihin lääkärintodistuksiin, joista on mahdollista periä asiakasmaksu.

https://stm.fi/hankkeet

Sosiaali- ja terveysministeriössä on vireillä hanke kuolemansyyn selvittämisestä annetun lain muuttamisesta. Hallituksen esityksen valmisteluasiakirjat ovat julkisessa palvelussa osoitteessatunnuksella STM190:00/2025.

2.3

Vainajan säilyttäminen ja siitä perittävät maksut

Voimassa olevassa lainsäädännössä on vain niukasti vainajan käsittelyä ja säilytystä koskevia säännöksiä. Hautaustoimilain 2 §:n mukaan vainajan ruumis on ilman aiheetonta viivytystä haudattava tai tuhkattava. Vainajan ruumista ja tuhkaa tulee käsitellä arvokkaalla ja vainajan muistoa kunnioittavalla tavalla. Terveydensuojeluasetuksen (1280/1994) 41 §:n mukaan muualla kuin sairaalan tiloissa ruumis on säilytettävä asianmukaisessa tiiviissä arkussa tai vastaavassa ennen hautaamista. Ruumiin kuljettaminen on sallittua vain siihen tarkoitukseen varatussa kulkuneuvossa.

Terveydenhuoltolain 75 §:n mukaan hyvinvointialueen ja HUS-yhtymän tulee huolehtia siitä, että Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen käytettävissä on tarvittaessa oikeuslääketieteellisten ruumiinavausten suorittamiseksi tarvittavat tilat tarvittavine varusteineen, mukaan lukien toiminnan edellyttämät säilytystilat ja henkilökunnan sosiaalitilat. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tulee suorittaa tilojen käytöstä kohtuullisia kustannuksia vastaava korvaus.

Lainsäädännössä ei säädetä selkeästi hyvinvointialueiden velvollisuudesta huolehtia riittävistä vainajien säilytystiloista. Vaikka nykytilassa lainsäädännössä ei ole nimenomaista säännöstä, joka velvoittaisi hyvinvointialueet ylläpitämään riittäviä vainajien säilytystiloja, on kuitenkin selvää, että kuoleman toteaminen ja lääketieteellinen kuolemansyyn selvittäminen edellyttävät käytännössä terveydenhuoltoa ja tarvittaessa myös sosiaalihuoltoa toteuttavissa toimintayksiköissä vainajien kylmäsäilytystiloja. Eduskunnan oikeusasiamies on ratkaisussaan asiassa EOAK/2342/2024 katsonut, että vainajien käsittelystä, kuljetuksesta ja säilyttämisestä vastaavaa tahoa olisi aiheellista selkeyttää lainsäädännössä.

https://stm.fi/hankkeet

Sosiaali- ja terveysministeriössä on vireillä hanke kuolemansyyn selvittämisestä annetun lain muuttamisesta. Hallituksen esityksen valmisteluasiakirjat ovat julkisessa palvelussa osoitteessatunnuksella STM190:00/2025. Osana kyseisen esityksen valmistelua sosiaali- ja terveysministeriö lähetti 27.1.2026 tietopyynnön hyvinvointialueille, jossa kysyttiin muun ohella hyvinvointialueiden näkemystä nykyisten vainajien säilytystilojen riittävyyteen. Tietopyynnön perusteella vainajien säilytystilojen riittävyys vaihtelee alueittain. Joillakin alueilla tilat ovat riittävät eikä puutteita ole raportoitu, kun taas useilla alueilla tilat ovat ajoittain riittämättömiä tai niitä on liian vähän. Päijät-Hämeen hyvinvointialueella kylmätilat vastaavat alueen väestön tarvetta, ja kylmätilat riittävät hyvin. Etelä-Karjalan hyvinvointialueella nykyiset vainajien säilytystilat ovat riittävät. Kainuun hyvinvointialueella tilat ovat toistaiseksi riittäneet, vaikka täyttöasteessa on ajallista vaihtelua. Myös Pohjois-Savon hyvinvointialueella tilat ovat toistaiseksi riittäneet, vaikka ajoittain täyttöaste on korkea. Itä-Uudellamaalla vainajien säilytystilat eivät ole puutteellisia, mutta tiloista on ajoittain pulaa.

Sen sijaan useilla muilla hyvinvointialueilla tilat ovat hyvinvointialueiden antamien vastausten mukaan ajoittain riittämättömiä tai määrältään liian vähäisiä. Pirkanmaan hyvinvointialueella hautaamisen viiveet aiheuttavat ruuhkautumista ja säilytyspaikkojen riittämättömyyttä. Vantaan ja Keravan hyvinvointialueen mukaan ruuhkia syntyy erityisesti juhlapyhien aikaan. Keski-Suomen hyvinvointialueella riittävyydessä on usein haasteita. Kymenlaaksossa vainajien säilytystilat ovat uusissa sairaaloissa uudet ja asianmukaiset, mutta säilytystiloja on liian vähän. Satakunnan hyvinvointialueella ei ole merkittäviä puutteita kapasiteetin vähyyden lisäksi. Varsinais-Suomen hyvinvointialueella säilytyspaikkoja on liian vähän tarpeeseen nähden, erityisesti Turun seudulla. Pohjois-Karjalan hyvinvointialueella useilla alueilla paikkoja on selvästi liian vähän.

Kun vainajalle tehdään lääketieteellinen kuolemansyyn selvittäminen, hyvinvointialue huolehtii vainajan säilytyksestä. Oikeuslääketieteellisessä kuolemansyyn selvittämisessä hyvinvointialueen vastuu vainajan säilyttämisestä kuitenkin vaihtelee. Oikeuslääketieteellisessä kuolemansyyn selvittämisessä tehdään useimmiten ruumiinavaus, jonka suorittaa Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Jos oikeuslääketieteellisessä kuolemansyyn selvittämisessä ei tehdä ruumiinavausta, vainajaa ei siirretä hyvinvointialueelta, vaan hyvinvointialue huolehtii vainajan säilyttämisestä. Jos ruumiinavaus suoritetaan, on mahdollista, että vainaja siirretään ruumiinavauksen jälkeen hyvinvointialueelle säilytettäväksi. Voi olla myös tilanteita, joissa tehdään ruumiinavaus, mutta vainaja ei ole missään vaiheessa hyvinvointialueen säilytettävänä, vaan vainaja viedään ruumiinavauksen jälkeen suoraan haudattavaksi.

Asiakasmaksulaissa ei säädetä nimenomaisesti maksujen perimisestä niissä tilanteissa, joissa peruste maksun perimiselle on syntynyt henkilön menehtymisen jälkeen. Asiakasmaksulain 1 §:n mukaan hyvinvointialueen sosiaali- ja terveyspalveluista voidaan periä maksu palvelun käyttäjältä, jollei lailla toisin säädetä. Lainkohdan sanamuodon perusteella ei ole yksiselitteisesti selvää, että lain perusteella voitaisiin periä kuolinpesältä maksuja, joiden peruste on syntynyt henkilön menehtymisen jälkeen. Voimassa olevasta lainsäädännöstä on kuitenkin mahdollista esittää erilaisia tulkintoja.

Osa hyvinvointialueista on ottanut käyttöön vainajan säilytysmaksun. Ainakin osa hyvinvointialueista on päättäessään maksun käyttöön ottamisesta linjannut, että kyseessä ei ole asiakasmaksulain tai -asetuksen mukainen asiakasmaksu. Osalla hyvinvointialueista vainajan säilyttäminen on maksutonta tietyn ajan, jonka jälkeen aletaan periä säilytysmaksua. Maksun suuruus vaihtelee alueittain, mutta on pääsääntöisesti suuruusluokaltaan noin 10 euroa vuorokaudelta. Suurimmalla osalla hyvinvointialueista ei kuitenkaan peritä vainajan säilyttämisestä maksua. Alueellisesti tilanne ei siten ole täysin yhdenvertainen.

2.4

Kuolinpesän velka

pesänselvitysvelat Perintökaaren (40/1965) 18 luvun 5 §:n mukaan pesän varoista suoritetaan kohtuulliset hautaus- ja perunkirjoituskustannukset sekä pesän hoidosta, hallinnosta ja selvityksestä johtuvat tarpeelliset kustannukset () niin kuin 21 luvun 1 §:ssä säädetään.

Perintökaaren 21 luvun 1 §:n mukaan kuolinpesän varoista suoritetaan pesän ja vainajan velat. Pesänselvitysvelat maksetaan ennen muita velkoja sitä mukaa kuin ne erääntyvät. Muut pesän velat maksetaan vasta vainajan velkojen jälkeen.

Perintökaaren 21 luvun 2 §:n 1 momentissa säädetään lähtökohdasta, jonka mukaan osakas ei vastaa henkilökohtaisesti vainajan velasta. Pykälässä ja lisäksi 21 luvun 3 ja 4 §:ssä säädetään kuitenkin poikkeuksista, joissa osakas vastaa henkilökohtaisesti vainajan velasta. Poikkeukset liittyvät määräajassa perunkirjoituksen toimittamisen laiminlyöntiin, velkojan oikeuden vaarantamiseen ja osakkaiden pesän lukuun tekemään velkaan.

Perintökaaren 21 luvun 6 §:n mukaan ositusta tai perinnönjakoa ei saa toimittaa, ennen kuin pesän ja vainajan velat on maksettu tai niistä on asetettu maksun turvaava takaus tai muu vakuus. Jos ositus tai perinnönjako on toimitettu tämän vastaisesti, osakkaat voivat joutua palauttamaan tai korvaamaan saamansa omaisuuden tai osan siitä.

Kuolinpesään kohdistuva maksuvelvoite, josta velkojalla on ulosottoperuste, voidaan panna täytäntöön ulosottomenettelyssä. Velkojien maksunsaantijärjestyksestä annetussa laissa (1578/1992) säädetään ulosottoperinnässä olevien saatavien keskinäisestä etuoikeudesta tilanteessa, jossa varat eivät riitä kaikkien saatavien täyteen maksuun. Muilta osin velkojilla on yhtäläinen oikeus saada maksu, ja jos kuolinpesällä ei ole riittävästi varoja kaikkien saatavien maksamiseen, jako-osuus määräytyy velkojien saatavien suhteessa.

https://oikeusministerio.fi/hankkeet-ja-saadosvalmistelu

Oikeusministeriössä on vireillä ulosottokaaren (705/2007) muuttamista koskeva hanke, jossa ehdotetaan, että velallisena olevan kuolinpesän rahavaroista tai muusta vastaavasta omaisuudesta tulisi ulosottomiehelle esitetystä vaatimuksesta erottaa määrä, joka esitetyn selvityksen perusteella tarvitaan kohtuullisten pesänselvityskulujen maksamiseen. Kuolinpesän edustajat voisivat siten pyytää, että varoja jätetään ulosmittaamatta tai jo ulosmitattuja varoja vapautetaan pesänselvitysvelkojen maksamista varten. Hallituksen esityksen valmisteluasiakirjat ovat julkisessa palvelussa osoitteessatunnuksella OM062:00/2025.

Perintökaaren 19 luvun 12 b §:n 1 momentin ja 21 luvun 11 §:n 1 momentin perusteella pesänselvittäjä tai, jos pesänselvittäjää ei ole määrätty, osakas voi hakea kuolinpesän asettamista konkurssiin. Perintökaaren 21 luvun 1 §:n 3 momentin mukaan kuolinpesän konkurssissa konkurssipesä vastaa pesänselvitysveloista.

2.5

Julkisen talouden tilanne

Suomen talouden toipuminen on viivästynyt ja bruttokansantuote (BKT) kasvoi vuonna 2025 0,8 prosenttia. Kasvua on jarruttanut kotimaisen kysynnän heikkous. Pitkällä aikavälillä julkisyhteisöjen alijäämä pysyy syvänä. Julkisyhteisöjen alijäämä heikkenee ja pysyy yli kolmessa prosentissa suhteessa BKT:hen 2020-luvun loppuun asti. Velkasuhde nousee lähes 91 prosenttiin vuonna 2026. Kasvu jatkuu koko ennustejakson ajan, ja vuonna 2030 velkasuhde on jo lähes 99 prosenttia suhteessa BKT:hen. Julkinen velkasuhde jatkaa nousuaan kohti 115 prosenttia vuoteen 2040 mennessä. Kasvua vauhdittavat valtion ja paikallishallinnon syvät alijäämät, korkotason nousu ja hidas talouskasvu.

Viimeisen noin viidentoista vuoden aikana julkisen talouden velkasuhde on noussut huomattavasti. Huoltosuhteen heikkenemisen myötä julkisen sektorin menot ovat kasvaneet tuloja nopeammin ja julkiseen talouteen on syntynyt mittava rakenteellinen alijäämä. Ikääntymiseen liittyvät menot jatkavat kasvuaan tulevina vuosina ja vuosikymmeninä. Tämän lisäksi velan määrän kasvu yhdessä kohonneen korkotason kanssa kasvattaa valtion velanhoitomenoja merkittävästi. Lähivuosina julkista taloutta kuormittavat myös useat mittavat turvallisuuteen liittyvät hankinnat. Ilman merkittäviä toimia julkisen talouden alijäämät jäävät suuriksi ja velkasuhde jatkaa kasvuaan, heikentäen julkisen talouden kykyä turvata hyvinvointiyhteiskunnan toimintakyky mahdollisten tulevien kriisien aikana ja niiden jälkeen (pääministeri Petteri Orpon hallituksen hallitusohjelma).

Pitkällä aikavälillä julkisen talouden tulojen ja menojen välillä vallitsee epätasapaino eli kestävyysvaje. Julkisen talouden velkasuhteen vakauttaminen edellyttää nopeita ja merkittäviä toimenpiteitä ja myös suoria säästötoimia.

2.6

Ahvenanmaan maakunta

Ahvenanmaan itsehallintolain (1144/1991, jäljempänä itsehallintolaki) 18 §:n 12 kohdan mukaan Ahvenanmaan maakunnalla on lainsäädäntövalta asioissa, jotka koskevat terveyden- ja sairaanhoitoa 27 §:n 24, 29 ja 30 kohdassa säädetyin poikkeuksin sekä polttohautausta. Lain 18 §:n 13 kohdan mukaan maakunnalla on lisäksi lainsäädäntövalta asioissa, jotka koskevat sosiaalihuoltoa. Lain 27 §:n 29 kohdan mukaan valtakunnalla on lainsäädäntövalta asioissa, jotka koskevat oikeuslääketieteellisiä tutkimuksia. Lisäksi 27 §:n 42 kohdan mukaan valtakunnalla on lainsäädäntövalta koskien muita itsehallintolain perusteiden mukaan valtakunnan lainsäädäntövaltaan kuuluviksi katsottavia asioita.

Itsehallintolain 27 §:n 29 kohdassa mainitaan nimenomaisesti vain oikeuslääketieteelliset tutkimukset valtakunnan lainsäädäntövaltaan kuuluvana, mutta itsehallintolakia on tulkittu siten, että valtakunnan lainsäädäntövaltaan kuuluu myös lääketieteellinen kuolemansyyn selvittäminen ja kuoleman toteaminen.

Ahvenanmaalla julkisen terveydenhuollon järjestää Ahvenanmaan maakunnan hallituksen alainen viranomainen, Ahvenanmaan terveyden- ja sairaanhoito (Ålands hälso- och sjukvård, ÅHS). Sosiaalihuollon järjestävät Ahvenanmaan kunnat. Ahvenanmaalla toimii myös yksityisiä sosiaali- ja terveydenhuollon palveluntuottajia.

Kuolemansyyn selvittämisestä annettua lakia sovelletaan myös Ahvenanmaalla. Ahvenanmaan maakunnalla on lainsäädäntövalta sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksujen osalta, joten valtakunnan asiakasmaksulainsäädäntöä ei sovelleta Ahvenanmaalla.

3

Tavoitteet

Esitys liittyy pääministeri Petteri Orpon hallituksen päätöksiin, joilla hallitus on sopinut vuosien 2027–2030 julkisen talouden suunnitelmasta. Esityksellä pyritään osaltaan parantamaan julkisen talouden kestävyyttä. Julkisen talouden vahvistamisella pyritään osaltaan turvaamaan koko väestölle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut myös tulevaisuudessa.

4

Ehdotukset ja niiden vaikutukset

4.1

Keskeiset ehdotukset

Esityksessä ehdotetaan, että asiakasmaksulaissa säädettäisiin eräistä uusista terveydenhuollon asiakasmaksuista.

Asiakasmaksulaissa säädettäisiin uudesta erityistutkimusmaksusta ja leikkaus- ja toimenpidemaksusta. Asiakasmaksuasetuksessa säädettyä päiväkirurgian maksua korotettaisiin 10 prosenttia, ja maksua koskeva sääntely siirrettäisiin asiakasmaksuasetuksesta asiakasmaksulakiin osaksi uutta leikkaus- ja toimenpidemaksua.

Erityistutkimusmaksun ja leikkaus- ja toimenpidemaksun saisi periä kiireellisessä hoidossa ja suunnitellussa, elektiivisessä toiminnassa. Maksut saisi periä perusterveydenhuollossa ja erikoissairaanhoidossa. Käytännössä erityistutkimuksia sekä leikkauksia ja toimenpiteitä tehdään nykytilassa pääsääntöisesti erikoissairaanhoidossa.

Ehdotettavia uusia maksuja ja maksukorotuksia on perusteltua kohdistaa erityisesti erikoissairaanhoitoon. Erikoissairaanhoidon käyttäminen jakautuu väestössä melko tasaisesti riippumatta henkilön tuloista. On myös perusteltua pyrkiä vastaamaan terveydenhuollon tarpeeseen ensisijaisesti perustasolla silloin, kun se on mahdollista. Niitä erityistutkimuksia sekä leikkauksia ja toimenpiteitä, joita uudet maksut koskisivat, tehdään pääsääntöisesti vain harvoin elämän aikana. Olisi myös perusteltua, että leikkauksen tai toimenpiteen toteuttamisesta päiväkirurgisena toimenpiteenä ei perittäisi suurempaa maksua kuin samasta leikkauksesta tai toimenpiteestä lyhytaikaisen laitoshoidon hoitojakson aikana.

Hyvinvointialue saisi periä erityistutkimusmaksun tietokonetomografiasta, magneettikuvauksesta, elektrofysiologisesta tutkimuksesta, isotooppitutkimuksesta, yksifotoniemissiotomografiasta, positroniemissiotomografiasta ja verisuonten varjoainekuvauksesta sekä näiden yhdistelmästä ja muusta vastaavasta merkittävää erityisosaamista tai tila- tai laiteinvestointeja vaativasta erityistutkimuksesta. Maksun enimmäismäärästä säädettäisiin asiakasmaksuasetuksella. Erityistutkimusmaksu saisi olla enintään 60,30 euroa.

Hyvinvointialue saisi periä leikkaus- ja toimenpidemaksun leikkauksesta tai vaativasta toimenpiteestä, joka edellyttää anestesiologista osaamista edellyttävää nukutusta tai puudutusta. Leikkaus- ja toimenpidemaksun saisi periä myös invasiivisen kardiologian, toimenpideradiologian tai silmäkirurgian leikkauksesta tai vaativasta toimenpiteestä tai muusta vastaavasta merkittävää erityisosaamista tai tila- tai laiteinvestointeja edellyttävästä leikkauksesta tai vaativasta toimenpiteestä. Maksun enimmäismäärästä säädettäisiin asiakasmaksuasetuksella. Leikkaus- ja toimenpidemaksu saisi olla enintään 264,10 euroa.

Hyvinvointialue saisi lähtökohtaisesti periä uuden erityistutkimusmaksun ja leikkaus- ja toimenpidemaksun asiakasmaksuasetuksessa säädettyjen käyntimaksujen ja hoitopäivämaksujen lisäksi. Poikkeuksena olisi päiväkirurgisena toimenpiteenä tehty leikkaus tai vaativa toimenpide, josta saisi nykytilaa vastaavasti periä vain leikkaus- ja toimenpidemaksun. Pääsääntöisesti hyvinvointialue saisi periä asiakkaalta sekä erityistutkimusmaksun että leikkaus- ja toimenpidemaksun, mutta kummankin saisi periä vain yhden kerran niihin liittyvää avohoidon käyntiä tai muuta hoitokontaktia tai niiden muodostamaa kokonaisuutta kohden ja lyhytaikaisessa laitoshoidossa vain yhden kerran kyseisen hoitojakson aikana. Erityistutkimusmaksu ja leikkaus- ja toimenpidemaksu kerryttäisivät maksukattoa.

Erityistutkimusmaksua tai leikkaus- ja toimenpidemaksua ei saisi periä alle 18-vuotiaalta. Alle 18-vuotiaille annettavien terveyspalvelujen maksuttomuutta laajennettaisiin, koska nykytilassa alle 18-vuotiaalta on lähtökohtaisesti voinut periä päiväkirurgian maksun, josta säädettäisiin jatkossa osana leikkaus- ja toimenpidemaksua.

Maksuja ei saisi periä erityistutkimuksesta tai leikkauksesta tai vaativasta toimenpiteestä, jonka tarve on lääketieteellisesti arvioiden suorassa syy-yhteydessä synnytykseen ja jonka tarve ilmenee viimeistään synnytyksen jälkitarkastuksessa. Kyse voi olla esimerkiksi synnytyksessä tulleiden repeämien tutkimisesta ja hoidosta. Kyse ei sen sijaan ole sellaisista terveysongelmista, jotka ilmenevät vasta pidemmän ajan kuluttua synnytyksestä tai joilla ei ole selvää yhteyttä synnytykseen. Uusia maksuja ei saisi periä, jos tutkimuksen tai toimenpiteen tarve johtuu siitä, että raskauden ei ole lääketieteellisesti arvioituna mahdollista edetä. Tällä tarkoitettaisiin esimerkiksi keskenmenoa tai kohdunulkoista raskautta. Uusia maksuja ei saisi periä myöskään, jos tutkimuksen tai toimenpiteen tarve johtuu raskauden keskeyttämisestä, jos raskauden jatkuminen tai lapsen synnyttäminen vaarantaisi raskaana olevan hengen tai terveyden tai sikiöllä havaitaan sellainen vaikea sairaus tai vamma, joka vaarantaisi sikiön tai lapsen hengen. Tällä halutaan tukea perheiden taloudellista selviytymistä.

Suun terveydenhuollossa erityistutkimusmaksun ja leikkaus- ja toimenpidemaksun saisi periä erikoissairaanhoidossa, jossa suun terveydenhuollosta peritään samat asiakasmaksut kuin muustakin erikoissairaanhoidosta. Maksun saisi periä myös asiakasmaksuasetuksen 9 a §:ssä säädetyssä suun ja leukojen erikoissairaanhoidossa, joka toteutetaan säännöksen mukaan terveyskeskuksessa. Maksuja ei saisi periä perusterveydenhuollossa annettavasta suun terveydenhuollosta niissä tilanteissa, joissa maksut peritään asiakasmaksuasetuksen 9 §:n perusteella.

Lisäksi asiakasmaksulaissa säädettäisiin uusista kuolinpesältä perittävistä maksuista. Hyvinvointialue saisi periä kuolinpesältä maksun vainajan lääketieteellisestä kuolemansyyn selvittämisestä ja sen perusteella laadittavista kuolintodistuksesta ja hautausluvasta. Hyvinvointialue saisi periä maksun kuolinpesältä myös vainajan säilyttämisestä. Maksun saisi periä hautausluvan antamisen jälkeiseltä ajalta. Maksuja ei saisi periä kuolleena syntyneestä eikä silloin, jos henkilö oli menehtyessään alle 18-vuotias.

Lääketieteellisen kuolemansyyn selvittämisen prosessi on vaativuudeltaan verrattavissa muihin lääkärintodistuksiin, joista voidaan periä asiakasmaksu. Vainajan säilyttämisestä perittävä maksu voisi lyhentää säilyttämisaikaa hyvinvointialueilla. Osa hyvinvointialueista on jo ottanut käyttöön säilytysmaksun.

Lääketieteellisen kuolemansyyn selvittämisen maksun ja vainajan säilyttämisestä perittävän maksun enimmäismäärästä säädettäisiin asiakasmaksuasetuksella. Lääketieteellisen kuolemansyyn selvittämisen maksun enimmäismäärä olisi 62,20 euroa. Maksu olisi tasasuuruinen, eikä sen suuruuteen siten vaikuttaisi esimerkiksi lääketieteellisen ruumiinavauksen suorittaminen. Vainajan säilyttämisestä saisi periä enintään 10 euroa vuorokaudelta.

Asiakasmaksulaissa säädettäisiin, että lääketieteellisen kuolemansyyn selvittämisen maksu ja vainajan säilyttämisestä perittävä maksu luettaisiin perintökaaren 18 luvun 5 §:ssä tarkoitettuihin hautauskustannuksiin, jotka kuuluvat pesänselvitysvelkoihin. Pesänselvitysvelat maksetaan perintökaaren mukaan ennen muita velkoja.

Esityksessä ehdotetaan myös muutettavaksi kuolemansyyn selvittämisestä annetun lain 12 a §:ää. Pykälässä säädettäisiin siitä, että oikeuslääketieteellinen kuolemansyyn selvittäminen olisi jatkossakin maksutonta. Lääketieteellisen kuolemansyyn selvittämisen maksun ja vainajan säilyttämisestä perittävän maksun osalta pykälässä olisi informatiivinen viittaus asiakasmaksulainsäädäntöön.

4.2

Pääasialliset vaikutukset

4.2.1

Taloudelliset vaikutukset

4.2.1.1

Yleisesti taloudellisista vaikutuksista

Esityksen vaikutusarvioissa on huomioitu sekä lakimuutoksella tehtävät terveydenhuollon asiakasmaksumuutokset että kokonaisuuteen liittyvällä asetusmuutoksella tehtävät terveydenhuollon asiakasmaksumuutokset, joista hallitus sopi kehysriihessä huhtikuussa 2026 osana vuosien 2027–2030 julkisen talouden suunnitelmaa. Sairaalan poliklinikkamaksun korotus 10 prosentilla, terveyskeskuksen avohoidon maksujen korotus 20 prosentilla sekä suun ja hampaiden tutkimuksen ja hoidon maksujen korotus 10 prosentilla toteutettaisiin ainoastaan asetusmuutoksella. Korotus tehtäisiin suhteessa asiakasmaksujen indeksitarkistettuun tasoon vuonna 2027. Asiakasmaksulakia on muutettu siten, että vuodesta 2027 alkaen asiakasmaksujen enimmäismääriin tehdään indeksitarkistukset pääosin vuosittain hyvinvointialueindeksiin perustuen. Indeksitarkistukset tehdään syksyn aikana nykyisin asiakasmaksuasetuksessa säädettyihin maksuihin. Viimeisin valtiovarainministeriön julkaisema ennuste tulevan vuoden hyvinvointialueindeksin arvosta on 2,71 prosenttia. Uudesta erityistutkimusmaksusta, leikkaus- ja toimenpidemaksusta, lääketieteellisen kuolemansyyn selvittämisen maksusta ja vainajan säilyttämisestä perittävästä maksusta säädettäisiin asiakasmaksulaissa. Maksujen enimmäismääristä ja indeksitarkistuksista säädettäisiin kuitenkin asetuksella. Indeksitarkistukset otettaisiin huomioon myös uusien leikkaus- ja toimenpidemaksun ja lääketieteellisen kuolemansyyn selvittämisen maksun enimmäismäärissä, koska uusien maksujen taustalla oleviin asiakasmaksuasetuksessa säädettyihin maksuihin tehdään syksyn aikana indeksitarkistukset.

Tervola J, Aaltonen K, Heino P, Kajantie M, Heini K, Ollonqvist J (2020). Kotitalouksien terveysmenojen vaikutukset köyhyyteen Suomessa. INVEST Working Papers 1/2020.

Radiologisten tutkimusten ja toimenpiteiden määrät vuonna 2024 -aineisto, Säteilyturvakeskus 2025.

Esityksen taloudellisia vaikutuksia on arvioitu pääosin SISU-mikrosimulointimallin SOTE-SISU-laajennuksella (mallista ja laajennuksesta tarkemmin Tervola ym. 2022). Mikrosimuloinnilla tehdyissä laskelmissa asiakasmaksut on arvioitu Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen hoitoilmoitusrekisteriin (jäljempänä Hilmo) kirjattujen palvelujen käyntitietojen perusteella. Palvelujen käyttötiedot ovat vuodelta 2022. Lisäksi arvioinnissa on hyödynnetty Säteilyturvakeskuksen julkaisemia tietoja radiologisten tutkimusten ja toimenpiteiden määrästäsekä hyvinvointialueilta saatuja vastauksia sosiaali- ja terveysministeriön lähettämään selvityspyyntöön. Selvityspyynnössä hyvinvointialueilta kysyttiin hyvinvointialueen tekemien erityistutkimusten määrää vuosina 2024–2025 sekä vainajan keskimääräistä säilytysaikaa hautausluvan antamisen jälkeen hyvinvointialueella.

Mikrosimuloinnissa on käytetty maksujen lakisääteisiä enimmäismääriä, ja asiakasmaksukaton vaikutus on otettu huomioon laskennallisesti. Maksukaton seuraaminen on asiakkaan vastuulla, ja on todennäköistä, että osa asiakkaista ei havaitse maksukattonsa täyttymistä ja voi maksaa maksuja myös maksukaton täyttymisen jälkeen. Tältä osin laskelma voi aliarvioida vaikutuksia maksukertymään.

Uusien erityistutkimusten asiakasmaksun ja leikkaus- ja toimenpidemaksun osalta palvelujen käyttöä on identifioitu Hilmo:n tiedoista seuraavalla tavalla: toisin kuin päiväkirurgiassa uusi leikkaus- ja toimenpidemaksu voitaisiin periä myös lyhyiden laitoshoitojaksojen ajalta. Lisäksi leikkaus- ja toimenpidemaksussa maksuun johtavat toimenpiteet on rajattu vaativiin kirurgisiin toimenpiteisiin (toimenpidekoodin ensimmäinen merkki A-Q, 3. merkki kirjain ja toimenpiteen tyyppi vaativa toimenpide). Nykylainsäädännön mukaisessa päiväkirurgian asiakasmaksussa on arvioissa huomioitu vain ne toimenpiteet, jotka on toteutettu operatiivisiin erikoisaloihin erikoistuneen erikoislääkärin toimesta. Uuden leikkaus- ja toimenpidemaksun arvioissa on näiden lisäksi huomioitu tietyt kardiologian erikoisalan toimenpiteet, joista osaa ei ole luokiteltu toimenpiteen tyypiltään vaativiksi toimenpiteiksi.

Erityistutkimusten asiakasmaksun perimiseen oikeuttavat toimenpiteet on rajattu Hilmo:n tiedoista siten, että tietokonetomografiat (TT), magneettikuvaukset, isotooppitutkimukset sekä erilaiset hybridikuvantamistutkimukset on tunnistettu siten, että toimenpidekoodi päättyy kirjaimeen D, F, G, M, N, Q, R tai S ja toimenpiteen tyyppi ei ole ”muut suoritteet”. Lisäksi varjoainekuvauksiksi on laskettu toimenpiteet, joiden toimenpidekoodi alkaa kirjaimilla PA ja joiden toimenpiteen tyyppi on samaan aikaan diagnostinen tutkimus. Yksifotoniemissiotomografiaksi (SPET) ja positroniemissiotomografiaksi (PET) sekä eräiksi varjoainekuvauksiksi on tunnistettu toimenpiteet, joiden Hilmo:ssa käytettyyn pitkään kuvailunimeen on sisältynyt näihin tutkimuksiin viittaavia avainsanoja.

Kumpaakaan uutta asiakasmaksua ei perittäisi tutkimuksesta tai toimenpiteestä, jonka tarve on lääketieteellisesti arvioiden suorassa syy-yhteydessä synnytykseen ja jonka tarve ilmenee viimeistään synnytyksen jälkitarkastuksessa. Uusia maksuja ei saisi periä myöskään tietyissä raskauteen liittyvissä tilanteissa. Laskelmissa synnytyksen kanssa samalla hoitojaksolla tai -käynnillä tehdyt tutkimukset ja toimenpiteet on huomioitu maksuttomina. Kuitenkaan niitä synnytyksestä johtuvia erityistutkimuksia tai toimenpiteitä, joita ei tehdä synnytyksen kanssa samalla hoitojaksolla, ei ole vaikutusarvioissa pystytty arvioimaan tarkalla tasolla. Myöskään raskauteen liittyvien tilanteiden maksuttomuuden vaikutusta maksukertymään ei ole pystytty arvioimaan tarkalla tasolla. Tietyistä raskauteen liittyvistä tilanteista tai synnytyksestä johtuvien mutta synnytyksestä erillisellä hoitojaksolla tai käynnillä tehtyjen erityistutkimusten tai toimenpiteiden lukumäärän arvioidaan olevan siinä määrin vähäinen, ettei toimenpiteiden maksuttomuudella ole maksukertymän kannalta merkittävää vaikutusta. Myöskään pitkäaikaisen laitoshoidon aikana tehtyjä toimenpiteitä ei ole huomioitu arvioissa maksullisina. Uusia maksuja ei perittäisi pitkäaikaisen laitoshoidon asiakkailta, jos asiakas on yhtäjaksoisesti pitkäaikaisessa laitoshoidossa, jolloin häneltä peritään pitkäaikaisen laitoshoidon asiakasmaksu.

Uuden erityistutkimusmaksun asiakasmaksukertymää arvioitaessa on vahvistunut epäilys, että radiologisten toimenpidetietojen kattavuus Hilmossa on puutteellinen. Syynä on todennäköisesti ainakin se, että osaa radiologisista toimenpiteistä ei tehdä varsinaisen käynnin tai muun hoitotapahtuman yhteydessä, vaan näistä erillisen käynnin (ns. lisäkäynti tai tutkimuskäynti) aikana. Vaikka jälkimmäinen ei ole Hilmossa itsenäinen ja siten ilmoitettava käynti, pitää tietojentoimittajan koota sen aikana tehtyjen toimenpiteiden tiedot (yleensä erillisestä radiologian tietojärjestelmästä) ja liittää ne Hilmon ohjeiden mukaisesti hoitotapahtuman tietoihin. Radiologisten tutkimusten osalta Hilmo-tiedoista puuttuvien tutkimusten määrää voidaan arvioida karkeasti vertaamalla Säteilyturvakeskuksen (jäljempänä STUK) kokoamia tietoja radiologisten tutkimusten ja toimenpiteiden määrästä Hilmo-tietoihin vastaavien toimenpiteiden määrästä. Tämän vertailun perusteella STUK raportoi noin kaksinkertaisen määrän tutkimuksia verrattuna vastaaviin Hilmo-tietoihin esityksen mukaisten radiologisten erityistutkimusten osalta. Arvion täsmentämiseksi sosiaali- ja terveysministeriö pyysi hyvinvointialueilta selvityspyynnöllä tietoja hyvinvointialueiden tekemistä esityksen mukaisista erityistutkimuksista. Hyvinvointialueiden sosiaali- ja terveysministeriölle lähettämät tiedot erityistutkimusten määrästä vastasivat hyvin pitkälle STUK:n tiedoista saatuja lukumääriä. Lukumäärät olivat kuitenkin koko maan tasolla hieman pienempiä kuin STUK:n tiedoissa, mikä johtuu todennäköisesti siitä, että STUK:n tiedot sisältävät myös yksityisessä terveydenhuollossa muuna kuin hyvinvointialueen ostopalveluna tehtyjä erityistutkimuksia.

Terveydenhuollon maksumuutosten arvioinnissa on huomioitu lisäksi ennakoitu palvelutarpeen kasvu vuoteen 2027. Mikrosimuloinnissa käytetty aineisto on vuodelta 2022, joten laskenta suoraan aineiston perusteella aliarvioisi maksukertymää. Palvelutarpeen kasvu lisää maksuihin johtavien palveluiden käyttöä. Arviot palvelutarpeen kasvusta perustuvat SOME-mallin mukaisiin arvioihin palvelutarpeen kehityksestä palveluluokittain. Suun terveydenhuollon palvelutarpeen arvioidaan kasvavan vuodesta 2022 vuoteen 2027 noin prosentilla, somaattisen erikoissairaanhoidon palvelutarpeen noin 4 prosentilla ja perusterveydenhuollon avohoidon palvelutarpeen noin 5 prosentilla.

Terveydenhuollon maksumuutosten osalta todellista maksukertymää hyvinvointialueilla voivat alentaa luottotappiot, joiden määrän voidaan arvioida muutosten myötä kasvavan. Osaa asiakasmaksuista ei saada perittyä asiakkailta esimerkiksi henkilön varattomuuden tai tavoittamattomuuden vuoksi. Hyvinvointialueiden Valtiokonttorille toimittamien tilinpäätöstietojen perusteella luottotappioiden osuus hyvinvointialueiden maksutuotoista oli vuonna 2025 noin 2,5 prosenttia. Luottotappioiden osuudessa maksutuotoista on tilipäätöstietojen perusteella vaihtelua hyvinvointialueiden välillä. Terveydenhuollon maksumuutosten vaikutusta hyvinvointialueiden maksukertymään arvioitaessa on huomioitu luottotappioiden vähentävän maksukertymää arviolta 2,5 prosenttia.

Tämän lisäksi vähäistä kustannusten kasvua hyvinvointialueilla voi aiheutua perintään liittyvistä toimenpiteistä. Vähäisiä lisäkustannuksia hyvinvointialueilla voi myös aiheutua esimerkiksi lisääntyviin maksukattotodistuksiin ja maksujen huojentamiseen liittyvästä hallinnollisesta työstä. Voidaan arvioida, että muutokset voisivat vähäisesti lisätä myös oikaisuvaatimuksiin liittyvää hallinnollista työtä. Uudet maksut voisivat aiheuttaa myös kertaluontoisia vähäisiä tietojärjestelmäkustannuksia, kun uudet maksut vietäisiin osaksi hyvinvointialueiden potilastieto- ja laskutusjärjestelmiä. Mainittuja vaikutuksia ei kuitenkaan voida siinä määrin luotettavasti ja euromääräisesti arvioida, että ne voitaisiin ottaa etukäteen huomioon hyvinvointialueiden rahoitukseen tehtävässä vähennyksessä. Näiden osalta rahoituksen taso tulee korjatuksi kahden vuoden viiveellä tehtävässä kustannusten jälkikäteistarkistuksessa.

Mikrosimuloinnin tuottamaa arviota erityistutkimusten asiakasmaksun vaikutuksesta hyvinvointialueiden asiakasmaksutulojen kasvuun on korotettu kertoimella, joka kuvaa tunnistettuja Hilmo-tietojen puutteita erityistutkimusten määrän osalta. Korjaus perustuu Säteilyturvakeskuksen (STUK) tietoihin radiologisten tutkimusten määrästä sekä hyvinvointialueilta erillisellä selvityspyynnöllä saatuihin tietoihin: 11,9*1,9=22,6. Tämän lisäksi arviossa huomioitu ennakoidun palvelutarpeen kasvun ja luottotappioiden vaikutus maksutuloihin.

Mikrosimuloinnin perusteella uusi erityistutkimusten asiakasmaksu lisäisi terveydenhuollon asiakasmaksutuloja noin 11,9 miljoonaa euroa. Kun arviossa huomioidaan edellä kuvatut puutteet erityistutkimusten kirjautumisessa Hilmoon, ennakoitu palvelutarpeen kasvu vuoteen 2027 sekä hyvinvointialueille asiakasmaksuista aiheutuvat luottotappiot, arvioidaan uuden erityistutkimusten asiakasmaksun lisäävän hyvinvointialueiden asiakasmaksutuloja arviolta noin 19 miljoonaa euroa vuonna 2027 ja 23 miljoonaa euroa vuodesta 2028 lähtien.Uusi leikkaus- ja toimenpidemaksu lisäisi hyvinvointialueiden asiakasmaksutuloja ennakoitu palvelutarpeen kasvu ja hyvinvointialueille aiheutuvat luottotappiot huomioiden arviolta 17,5 miljoonaa euroa vuonna 2027 ja 21 miljoonaa euroa vuodesta 2028 lähtien. Nykyisiin terveydenhuollon maksuihin esitetyt korotukset (pois lukien päiväkirurgian maksu, joka sisältyisi uuteen leikkaus- ja toimenpidemaksuun) lisäisivät hyvinvointialueiden asiakasmaksuista saamaa rahoitusta ennakoitu palvelutarpeen kasvu ja hyvinvointialueille aiheutuvat luottotappiot huomioiden vuonna 2027 44 miljoonaa euroa ja vuodesta 2028 lähtien 53 miljoonaa euroa. Tästä noin 19 miljoonaa euroa aiheutuisi sairaalan poliklinikkamaksun korotuksesta 10 prosentilla, noin 17 miljoonaa euroa terveyskeskuksen avohoidon maksujen korotuksesta 20 prosentilla ja noin 17 miljoonaa euroa suun terveydenhuollon maksujen korotuksesta 10 prosentilla, kun tarkastellaan maksumuutosten vaikutusta täydeltä vuodelta eli vuodesta 2028 lähtien.

Suomessa kuoli vuonna 2025 59 209 täysi-ikäistä henkilöä. Suurimmalle osalla vainajista tehdään lääketieteellinen kuolemansyyn selvittäminen. Arviolta noin 10 000 vainajalle tehdään vuosittain oikeuslääketieteellinen kuolemansyyn selvittäminen.

Esityksen mukaan hyvinvointialue saisi periä maksun kuolinpesältä vainajan säilyttämisestä. Hyvinvointialue saisi periä vainajan säilyttämisestä maksun riippumatta siitä, onko vainajalle tehty tai tehdäänkö vainajalle lääketieteellinen vai oikeuslääketieteellinen kuolemansyyn selvittäminen. Valmistelussa ei ole ollut kuitenkaan mahdollista muodostaa tarkkaa arviota niiden tilanteiden lukumäärästä, joissa vainajalle on tehty tai tehdään oikeuslääketieteellinen kuolemansyyn selvittäminen, ja vainaja on hyvinvointialueen säilytettävänä hautausluvan antamisen jälkeen. Näiden tilanteiden vaikutuksen maksukertymään arvioidaan kuitenkin olevan vähäinen.

Asetuksella vahvistettava asiakasmaksun enimmäismäärä olisi 10 euroa vuorokaudelta. Vuonna 2022 perinnönjättäjistä nettovarallisuuden perusteella varattomia oli noin 13,1 prosenttia. Sosiaali- ja terveysministeriön selvityspyyntöön hyvinvointialueilta saatujen vastausten perusteella hyvinvointialueiden keskimääräinen vainajan säilytysaika hautausluvan antamisen jälkeen on noin 14 vuorokautta. Mikäli maksu perittäisiin 50 000 vainajalta 14 vuorokauden säilytyksestä, mutta maksua ei saataisi perittyä varattomien vainajien kuolinpesiltä, hyvinvointialueiden asiakasmaksutulo vainajan säilyttämisen maksusta olisi noin 6,1 miljoonaa euroa vuodessa.

Vainajan säilytysmaksun lisäksi hyvinvointialue saisi periä lääketieteellisestä kuolemansyyn selvittämisestä maksun, jonka enimmäismäärä säädettäisiin asetuksella 62,20 euroon. Oikeuslääketieteellinen kuolemansyyn selvittäminen, josta vastaa poliisi, olisi jatkossakin maksuton. Säilytysmaksua vastaavalla laskentatavalla lääketieteellisen kuolemansyyn selvittämisestä hyvinvointialueiden maksutulot lisääntyisivät 2,6 miljoonaa euroa vuodessa.

Vainajan säilytyksestä perittävästä maksusta sekä lääketieteellisestä kuolemansyyn selvittämisestä perittävästä maksusta aiheutuisi laskutukseen ja tietojärjestelmiin liittyviä kustannuksia. Toisaalta tilastotieto nettovarallisuudeltaan varattomista perinnönjättäjistä todennäköisesti yliarvioi sellaisten kuolinpesien määrää, jolta maksua ei saataisi perittyä. Kuolemaan liittyvät asiakasmaksut olisivat luonteeltaan pesänselvitysvelkoja, ja siten tulisivat maksuun kuolinpesän varoista ennen muun tyyppisiä velkoja. Tämän yliarvion vaikutuksen on kokonaisuutena arvioitu huomioivan riittävissä määrin näistä maksuista aiheutuvien hallinnollisten kulujen lisääntymisen.

Hyvinvointialueiden rahoitusta vähentävänä tekijänä ei huomioitaisi maksumuutoksista aiheutuvia vaikutuksia palveluiden käyttöön, sillä kyseisten vaikutusten arviointiin liittyy merkittävää epävarmuutta. Etenkin perusterveydenhuollossa maksumuutoksien voidaan arvioida vähentävän palveluiden käyttöä, mikä vähentäisi hyvinvointialueiden palveluiden tuottamisesta aiheutuvia kustannuksia ainakin lyhyellä aikavälillä. On kuitenkin ennalta hyvin vaikea arvioida, mitä vaikutuksia käymättä jääneillä käynneillä olisi. Mikäli asiakkaiden terveysongelmien hoito viivästyy maksujen takia, on mahdollista, että terveysongelmat pahentuvat ja sairauksien hoito tulee kalliimmaksi myöhemmässä vaiheessa.

Alla olevaan taulukkoon on koottu esitettyjen asiakasmaksumuutosten vaikutukset hyvinvointialueiden asiakasmaksutuloihin. Vuonna 2027 maksukorotusten sekä uusien maksujen vaikutus hyvinvointialueiden asiakasmaksutuloihin olisi hieman pysyvää vaikutusta pienempi maksukorotusten toimeenpanon vaatiman ajan takia. Yhteensä esitetyt asiakasmaksumuutokset lisäisivät hyvinvointialueiden asiakasmaksutuloja 87,75 miljoonalla eurolla vuonna 2027 ja 105,7 miljoonalla eurolla vuodesta 2028 lähtien.

Taulukko SEQ Taulukko \* ARABIC 1. Asiakasmaksumuutosten vaikutukset hyvinvointialueiden asiakasmaksutuloihin

4.2.1.2

Vaikutukset julkiseen talouteen

Vaikutukset valtion talouteen

Vaikutukset hyvinvointialueiden talouteen

Esityksellä olisi vaikutuksia vuoden 2027 valtion talousarvioon, ja se on tarkoitettu käsiteltäväksi vuoden 2027 talousarvioesityksen yhteydessä.

Esitys vähentäisi hyvinvointialueiden yleiskatteista valtion rahoitusta asiakasmaksuista saatavan rahoituksen kasvun mukaisesti. Tämä vähentäisi valtion talousarvion menoja vuonna 2027 87,75 miljoonaa euroa ja vuodesta 2028 lähtien 105,7 miljoonaa euroa. Samalla esitettyjen asiakasmaksumuutosten arvioidaan lisäävän Kansaneläkelaitoksen myöntämän perustoimeentulotuen menoja arviolta 3 miljoonalla eurolla vuodesta 2027 lähtien.

Ainoastaan asetuksella tehtävillä muutoksilla olisi välillisiä vaikutuksia myös Kansaneläkelaitoksen maksamiin 65 vuotta täyttäneiden valinnanvapauskokeiluun kuuluviin yksityisen sairaanhoidon hoito- ja tutkimuskorvauksiin siltä osin kuin asiakkaan omavastuuosuus on sidottu julkisen terveydenhuollon asiakasmaksuihin. Kun asiakasmaksuja korotetaan, myös omavastuuosuus kasvaa, mikä vähentäisi sairausvakuutuksesta rahoitettavaa osuutta. Asiakasmaksujen korotus vähentäisi sairausvakuutuksesta rahoitettavia menoja arviolta noin 2–3 miljoonalla eurolla.

Terveydenhuollon uusista maksuista ja maksujen korotuksista seuraava asiakkailta saatavan rahoituksen kasvu vähennettäisiin hyvinvointialueiden rahoituksesta annetun lain (617/2021) 9 §:n nojalla hyvinvointialueiden rahoituksesta. Asiakkailta saatavan rahoituksen kasvu olisi yhteensä noin 87,75 miljoonaa euroa vuonna 2027 ja 105,7 miljoonaa euroa vuodesta 2028 lähtien.

Maksukorotusten toimeenpanoon liittyvä hallinnollinen työ veisi aikaa. Ehdotetut lait on tarkoitettu tulemaan voimaan 1.3.2027 kuitenkin siten, että lakien täytäntöönpanolle tulisi varata noin kaksi kuukautta lakien vahvistamisesta. Tämän vuoksi asiakasmaksukorotuksista asiakkailta saatavan rahoituksen kasvua ei huomioitaisi täysimääräisesti vielä vuonna 2027. Rahoituksen kasvu huomioitaisiin hyvinvointialueiden rahoituksessa vuonna 2027 olettaen, että maksut perittäisiin asiakkailta 1.3.2027 lähtien. Vuodesta 2028 lähtien asiakkailta saatavan rahoituksen kasvu huomioitaisiin täysimääräisesti hyvinvointialueiden yleiskatteista rahoitusta vähentävästi. Uusiin maksuihin sekä maksukorotuksiin liittyvä hallinnollinen työ voisi aiheuttaa hyvinvointialueille myös vähäisiä kustannuksia. Maksukorotusten osalta muutos edellyttäisi kertaluontoista maksuperusteiden päivittämistä hyvinvointialueen järjestelmiin. Tästä voisi aiheutua vähäisiä kustannuksia hyvinvointialueille. Uudet leikkaus- ja toimenpidemaksu ja erityistutkimusmaksu perittäisiin pääosin sellaisten käyntien tai hoitojaksojen ajalta, joista asiakkaalta peritään jokin asiakasmaksu myös nykytilassa, eikä muutoksen näin arvioida lisäävän merkittävästi hyvinvointialueiden laskutusta. Vainajan säilytyksestä perittävästä maksusta sekä lääketieteellisestä kuolemansyyn selvittämisestä perittävästä maksusta voisi aiheutua laskutukseen ja tietojärjestelmiin liittyviä kustannuksia hyvinvointialueille. Tältä osin hallinnollisten kustannusten huomioimista laskelmassa on kuvattu tarkemmin yllä.

Alla taulukossa 2 on esitetty, kuinka asiakasmaksumuutoksista seuraava hyvinvointialueiden asiakkailta saama rahoituksen kasvu vaikuttaisi vähentävästi kunkin hyvinvointialueen rahoitukseen. Taulukossa vähennys on kohdennettu hyvinvointialueille vainajan säilytysmaksusta sekä lääketieteellisen kuolemansyyn selvittämisen asiakasmaksusta asiakkailta saatavan rahoituksen kasvun osalta vanhustenhuollon määräytymistekijän perusteella ja muiden maksumuutosten osalta terveydenhuollon määräytymistekijän perusteella. Olemassa olevista määräytymistekijöistä vanhustenhuollon määräytymistekijän arvioitiin valmistelun yhteydessä kuvaavan parhaiten maksutulon jakautumista alueiden välillä vainajan säilytysmaksun ja lääketieteellisen kuolemansyyn selvittämisen maksun osalta. Valmistelussa vertailtiin eri määräytymistekijöitä tilastollisin tunnusluvuin alueiden kuolemiin tuhatta asukasta kohden. Todellisuudessa vainajan säilytysajat voivat vaihdella merkittävästi alueiden välillä, joten alueiden maksutuloihin voi vaikuttaa merkittävästi myös muut tekijät kuin alueen kuolemien lukumäärä.

Taulukko SEQ Taulukko \* ARABIC 2. Esityksen rahoitusta vähentävä vaikutus kunkin hyvinvointialueen yleiskatteiseen rahoitukseen (alustava arvio kohdentumisesta)

4.2.1.3

Vaikutukset kotitalouksien asemaan

Seuraavat arviot uusien asiakasmaksujen sekä asiakasmaksukorotusten vaikutuksista henkilöiden asiakasmaksuihin on arvioitu SISU-mikrosimulointimallin SOTE-SISU-laajennuksella. Seuraavat arviot eivät koske kuolinpesältä perittäviä maksuja. Esitetyt arviot eivät huomioi täysimääräisesti uuden erityistutkimusten asiakasmaksun vaikutusta henkilöiden asiakasmaksuihin, sillä käytetty malli aliarvioi erityistutkimusten määrää. Aliarvion syitä on kuvattu tarkemmin yllä.

Kuviossa 1 on esitetty asiakasmaksumuutosten arvioidut vaikutukset kotitalouksittain ja henkilöittäin. Esitetyt terveydenhuollon asiakasmaksumuutokset kasvattaisivat henkilötasolla tarkasteltuna asiakasmaksuja noin 33 prosentilla väestöstä ja kotitaloustasolla noin 53 prosentilla kotitalouksista. Maksut kasvaisivat yli sadalla eurolla vuodessa arviolta 2 prosentilla henkilöistä ja 5 prosentilla kotitalouksista. Pienellä osalla maksut voisivat myös pienentyä. Tämä johtuisi siitä, että voimassa olevan lainsäädännön perusteella alaikäiseltä voidaan lähtökohtaisesti periä päiväkirurgian maksu, josta säädettäisiin jatkossa osana leikkaus- ja toimenpidemaksua. Jatkossa leikkaus- ja toimenpidemaksusta ei saisi periä maksua alle 18-vuotiaalta, joten eräät päiväkirurgiset toimenpiteet, joista on nykyisin peritty maksu myös alle 18-vuotiaalta, olisivat jatkossa maksuttomia alle 18-vuotiaille.

Kuvio SEQ Kuvio \* ARABIC 1. Maksumuutosten yleisyys henkilöittäin ja kotitalouksittain (Lähde: STM:n laskelmat SOTE-SISU-mikrosimulointimallilla)

Kuvioissa 2 ja 3 maksumuutoksia on tarkasteltu henkilötasolla. Kuviossa 2 henkilön sijoittuminen tulokymmenyksiin on määritelty kuitenkin kotitalouden tulojen perusteella.

Maksumuutokset kohdistuisivat suhteellisen tasaisesti tulokymmenyksittäin. Maksujen kasvu olisi kuitenkin hieman yleisempää pienituloisilla kotitalouksilla. Maksujen kasvu olisi yleisintä 2.–4. tulokymmenyksessä ja vastaavasti harvinaisinta kaikista pienituloisimmassa tulokymmenyksessä sekä kahdessa suurituloisimmassa tulokymmenyksessä. Maksumuutokset ovat yleisimpiä 2.–4. tulokymmenyksessä pääosin siksi, että näissä tulokymmenyksissä ikääntyneiden henkilöiden osuus on korkeampi suhteessa muihin tulokymmenyksiin. Julkisten terveydenhuoltopalveluiden käyttö on myös yleisempää alimmissa tulokymmenyksissä, mikä osaltaan selittää eroja tulokymmenysten välillä.

Kuvio SEQ Kuvio \* ARABIC 2. Maksumuutosten yleisyys tulokymmenyksittäin (Lähde: STM:n laskelmat SOTE-SISU-mikrosimulointimallilla)

Asiakasmaksujen kasvu olisi ikäryhmittäin sitä yleisempää mitä vanhempaa ikäryhmää tarkastellaan. Yli 65-vuotiaista yli puolella terveydenhuollon maksut kasvaisivat. Maksujen kasvu ja suuret maksumuutokset olisivat yleisimpiä 75–84-vuotiailla. 75–84-vuotiailla maksut kasvaisivat vuositasolla yli 100 eurolla noin 6 prosentilla ikäryhmästä. Vähintään 85-vuotiaissa maksujen kasvu olisi hieman harvinaisempaa kuin 75–84-vuotiailla todennäköisesti siksi, että yli 85-vuotiaissa maksukaton vaikutus maksuihin on suuri. Maksumuutokset olisivat harvinaisia alle 18-vuotiailla, sillä suurin osa terveydenhuollon palveluista on maksuttomia alaikäisille. Kuitenkin terveyskeskuksessa annetusta yksilökohtaisesta fysioterapiasta voidaan periä maksu myös alle 18-vuotiailta. Näin ollen kyseisen maksun korotus 20 prosentilla kohdistuisi myös palvelua käyttäviin alle 18-vuotiaisiin. Tämän seurauksena maksut kasvaisivat noin yhdellä prosentilla alle 18-vuotiaista. Noin 2 prosentilla alle 10-vuotiaista ja yhdellä prosentilla 10–17-vuotiaista maksut laskisivat. Tämä johtuisi siitä, että voimassa olevan lainsäädännön perusteella alaikäiseltä voidaan lähtökohtaisesti periä päiväkirurgian maksu. Jatkossa leikkaus- ja toimenpidemaksua ei saisi periä alle 18-vuotiaalta, joten eräät päiväkirurgiset toimenpiteet, joista on nykyisin peritty maksu myös alle 18-vuotiailta, olisivat jatkossa maksuttomia alle 18-vuotiaille. Sukupuolittain maksujen kasvu olisi hieman yleisempää naisilla kuin miehillä. Maksut kasvaisivat noin 29 prosentilla miehistä ja noin 37 prosentilla naisista. Yli sadan euron maksujen kasvu vuositasolla olisi yhtä yleistä miehillä ja naisilla. Vaikutuksia sukupuolten tasa-arvoon arvioidaan jäljempänä.

Kuvio SEQ Kuvio \* ARABIC 3. Maksumuutosten yleisyys ikäryhmittäin ja sukupuolittain (Lähde: STM:n laskelmat SOTE-SISU-mikrosimulointimallilla)

Ennen esityksen mukaisia terveydenhuollon maksumuutoksia terveydenhuollon asiakasmaksukatto ylittyisi vuoden aikana mikrosimuloinnin perusteella noin 4,7 prosentilla väestöstä. Uudet terveydenhuollon maksut sekä esitetyt maksukorotukset lisäisivät asiakasmaksukaton täyttäneiden henkilöiden määrää noin 1,3 prosenttiyksiköllä eli noin 70 000 henkilöllä. Esitettyjen maksumuutosten jälkeen asiakasmaksukatto täyttyisi vuoden aikana siis arviolta 6,0 prosentilla väestöstä. Asiakasmaksukatto suojaisi siis merkittävää määrää paljon palveluita käyttävistä henkilöistä maksukorotuksilta. Asiakasmaksukaton täyttymisen seuraaminen on asiakkaan vastuulla, ja osalta asiakkaista maksukaton täyttyminen voi tosiasiassa jäädä huomaamatta. Osa hyvinvointialueista kuitenkin seuraa oma-aloitteisesti maksukaton täyttymistä asiakkaan puolesta. Hyvinvointialue voi myös päättää terveydenhuollon tasasuuruisten asiakasmaksujen huojentamisesta.

Vaikutuksia arvioitaessa on kuitenkin tunnistettu, että pienituloisilla asiakkailla voi yksilöllisistä tilanteista johtuen olla vaikeuksia suoriutua asiakasmaksuistaan. Ehdotettujen laki- ja asetusmuutosten kokonaisuutena arvioidaan lisäävän Kansaneläkelaitoksen myöntämän perustoimeentulotuen menoja arviolta 3 miljoonalla eurolla vuodesta 2027 lähtien. Jos henkilöllä on muutenkin oikeus saada perustoimeentulotukea, asiakasmaksumuutokset voisivat lisätä toimeentulotuen tarvetta. Yksilöllisissä tilanteissa muutokset voisivat myös aiheuttaa toimeentulotuen tarpeen, jos henkilö ei olisi yleensä oikeutettu perustoimeentulotukeen, mutta asiakasmaksuihin ehdotettujen muutosten myötä oikeus muodostuisi. Yksilöllisistä kokonaistilanteista johtuen ehdotetuilla muutoksilla voisi myös olla vähäisiä välillisiä vaikutuksia ulosottoon.

Uusia maksuja ei saisi periä tietyissä synnytykseen tai raskauteen liittyvissä tilanteissa. Ehdotus ei vaikuttaisi muiden asiakasmaksujen perimiseen näissä tilanteissa, vaan asiakkaalta voitaisiin periä esimerkiksi poliklinikkamaksu tai lyhytaikaisen laitoshoidon hoitopäivämaksu. Nykytilassa päiväkirurgian maksun on voinut periä päiväkirurgisesta toimenpiteestä, jonka tarve on liittynyt keskenmenoon, kohdunulkoisen raskauden hoitoon tai raskauden keskeyttämiseen. Siltä osin kuin uutta leikkaus- ja toimenpidemaksua ei saisi periä tietyissä raskauteen liittyvissä tilanteissa, näissä tilanteissa asiakkaalta perittävä maksu pienenisi nykyisestä.

Lääketieteellisen kuolemansyyn selvittämisen maksun ja vainajan säilytysmaksun saisi periä kuolinpesältä. Pääsääntöisesti kuolinpesän osakkaat eivät vastaa henkilökohtaisesti kuolinpesän velasta. Ositusta tai perinnönjakoa ei kuitenkaan saa toimittaa, ennen kuin pesän ja vainajan velat on maksettu tai niistä on asetettu maksun turvaava takaus tai muu vakuus. Kuolinpesältä perittävät maksut vaikuttaisivat siten jossain määrin siihen, miten paljon omaisuutta leski saisi osituksessa, jos leskellä olisi vähemmän omaisuutta verrattuna edesmenneen puolison omaisuuteen. Maksut voisivat vastaavasti vaikuttaa siihen, kuinka paljon perintöä kuolinpesän osakkaat saisivat. Jos kuolinpesällä ei olisi varoja, käytännössä hyvinvointialue ei saisi perittyä maksuja kuolinpesältä.

4.2.2

Muut ihmisiin kohdistuvat ja yhteiskunnalliset vaikutukset

4.2.2.1

Vaikutukset perus- ja ihmisoikeuksiin

https://www.julkari.fi/items/d372fa5e-a70c-40ab-9b14-cd5b9f68d8f7

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL). Aikuisväestön hyvinvointi ja terveys – Terve Suomi 2024. Tilastoraportti 31/2025.

Asiakasmaksumuutokset eivät vaikuttaisi hyvinvointialueen järjestämisvastuuseen tai palvelujen sisältöön. Suomessa asiakas voi maksukyvystään riippumatta hakeutua tarvitsemaansa hoitoon, josta peritään jälkikäteen maksu. Asiakasmaksut voivat kuitenkin vaikuttaa yksilön harkintaan palveluihin hakeutumisesta tai niiden vastaanottamisesta ja toisaalta ohjata palvelun valintaa asiakkaan tarpeen sijaan. THL:n Terve Suomi 2024 -kyselytutkimuksen mukaan vuonna 2024 joka kolmas terveyspalveluja käyttänyt koki, että liian korkeat maksut vaikeuttivat terveyspalveluiden saamista.Jos palvelu viivästyy tai palveluun ei hakeuduta tarpeesta huolimatta, tuen tarpeet voivat kasvaa ja aiheuttaa raskaampien palveluiden tarpeen. Tällaisissa tilanteissa voi syntyä riski siitä, että tarpeellisten palvelujen koetaan olevan asiakkaan tai potilaan ulottumattomissa, mitä ei voida pitää perus- ja ihmisoikeuksien tosiasiallisen toteutumisen kannalta ongelmattomana.

https://www.soste.fi/wp-content/uploads/2026/08/SOSTE-julkaisut-8-2026-Asiakasmaksujen-huojentaminen-hyvinvointialueilla-ver-2.pdf

Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksujen alentaminen ja perimättä jättäminen hyvinvointialueilla ja Helsingissä. SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry. Helsinki 8/2026.

https://stm.fi/documents/1271139/231157712/Fi_%20VN_5274_2025-STM-1%20Ohje_Asiakasmaksulains%C3%A4%C3%A4d%C3%A4nn%C3%B6n%20tarjoamat%20suojakeinot%208058345_3_1.pdf/70170198-452d-d4ae-9335-7517d62e24dc?t=1739795989520

Sosiaali- ja terveysministeriön ohje 17.2.2025.

Hyvinvointialueet voivat päättää terveydenhuollon tasasuuruisten maksujen alentamisesta tai perimättä jättämisestä. SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry:n vuonna 2026 tekemän selvityksen perusteella kahdellatoista hyvinvointialueella sekä Helsingissä terveydenhuollon tasasuuruisiin maksuihin ei voi hakea alennusta tai perimättä jättämistä; viidellä hyvinvointialueella on mahdollista hakea alennusta tai perimättä jättämistä; ja neljällä alueella maksuja voidaan alentaa tai jättää perimättä tietyin edellytyksin.Sosiaali- ja terveysministeriö on antanut vuonna 2025 ohjeen hyvinvointialueille asiakasmaksulainsäädännön tarjoamista suojakeinoista, jossa ministeriö suosittelee, että hyvinvointialueet ottaisivat asiakasmaksulain 11 §:n mukaisesti käyttöönsä mahdollisuuden jättää perimättä tai alentaa myös tasasuuruisia terveydenhuollon maksuja, joita alentamisen tai perimättä jättämisen velvoittavuus ei nykyisen lain nojalla suoraan koske. Ministeriö katsoo, että tätä on erityisesti syytä harkita sellaisten maksujen ja asiakkaiden suhteen, joiden kohdalla voi olla erityinen riski siitä, että maksut vaarantaisivat toimeentulon edellytyksiä tai lakisääteisen elatusvelvollisuuden toteuttamista.

Terveydenhuollossa on asiakasmaksujen maksukatto, jonka ylittymisen jälkeen maksukattoon sisältyvät palvelut ovat asiakkaalle pääsääntöisesti maksuttomia kalenterivuoden loppuun. Asiakasmaksulain 6 a §:n 6 momentin mukaan asiakkaan on seurattava maksukattonsa ylittymistä itse. Lain 2 a §:ssä säädetään kuitenkin siitä, että laskussa on oltava tieto siitä, kerryttääkö perittävä maksu maksukattoa, ja jos maksu kerryttää maksukattoa, laskussa on lisäksi oltava tieto siitä, että asiakkaan on seurattava itse maksukattonsa ylittymistä. Osa hyvinvointialueista kuitenkin seuraa oma-aloitteisesti maksukaton täyttymistä asiakkaan puolesta. Lain 6 a §:n 7 momentin mukaan palvelun käyttäjällä on oikeus saada liikaa suoritetut maksut takaisin, jos hän on kalenterivuoden aikana suorittanut maksukattoon sisältyvistä palveluista maksuja maksukattoa enemmän. Vaatimus liikaa suoritettujen maksujen palauttamisesta tulee lähtökohtaisesti tehdä maksukaton ylittymistä seuraavan kalenterivuoden aikana, muuten palvelun käyttäjä menettää oikeutensa palautukseen. Maksukaton täyttymisen seuraaminen voi edellä todetusta huolimatta olla joillekin asiakkaille haastavaa. Osalta asiakkaista maksukaton täyttyminen voi tosiasiassa jäädä huomaamatta. Terveydenhuollon tasasuuruisiin asiakasmaksuihin on viimekädessä mahdollista hakea toimeentulotukea.

4.2.2.2

Vaikutukset hyvinvointiin ja terveyteen

https://osf.io/8q5b2/

Haaga, T., Böckerman, P., Kortelainen, M., Tukiainen, J. (2023a), Does Abolishing a Copayment Increase Doctor Visits? A Comparative Case Study, version 2, February 2023, article:

https://osf.io/vmuzf/

Haaga, T., Böckerman, P., Kortelainen, M., Tukiainen, J. (2023b), Do Adolescents from LowIncome Families Respond More to Cost-Sharing in Primary Care?, version 2, February 2023, article:

Muutoksilla voisi olla vaikutuksia palveluiden käyttöön. Viimeaikaisen kotimaisen tutkimustiedon perusteella tiedetään, että asiakasmaksujen taso vaikuttaa palveluiden käyttöön erityisesti perusterveydenhuollossa. Haaga ym. (2023a, 2023b) ovat arvioineet terveyskeskuslääkärikäynneistä perittävien maksujen vaikutusta terveyskeskuslääkärikäynteihin. Tutkimuksissa terveyskeskuslääkärikäyntien hintajoustoksi arvioitiin -0,27 tai -0,26. Tällä joustolla arvioituna asiakasmaksuasetuksella tehtävä 20 prosentin korotus terveyskeskuksen avohoidon lääkäripalveluiden maksuihin voisi vähentää terveyskeskuksen avohoidon lääkärikäyntejä noin viidellä prosentilla. Tutkimuksissa ei arvioitu, mitä vaikutuksia käyttämättä jääneillä käynneillä olisi. Jos käyttämättä jääneet käynnit eivät pahenna terveysongelmia myöhemmässä vaiheessa, vähentyneet käynnit säästäisivät hyvinvointialueiden kustannuksia. Jos kuitenkin asiakkaiden hoito lykkääntyy maksukorotusten takia, on mahdollista, että terveyskeskusmaksujen muutokset lisäävät jossain määrin terveysongelmia pitkällä aikavälillä, mikä voi edellyttää vaativampaa ja kalliimpaa hoitoa.

Suomessa asiakas voi maksukyvystään riippumatta hakeutua tarvitsemaansa hoitoon, josta peritään jälkikäteen maksu. Terveydenhuollossa on asiakasmaksujen maksukatto, jonka ylittymisen jälkeen maksukattoon sisältyvät palvelut ovat asiakkaalle pääsääntöisesti maksuttomia kalenterivuoden loppuun. Hyvinvointialueet voivat päättää terveydenhuollon tasasuuruisten maksujen alentamisesta tai perimättä jättämisestä. Terveydenhuollon tasasuuruisiin asiakasmaksuihin on viimekädessä mahdollista hakea toimeentulotukea. Siitä huolimatta voi syntyä tilanteita, joissa asiakasmaksujen korottaminen vaikuttaa yksilön harkintaan palveluihin hakeutumisesta tai niiden vastaanottamisesta, mikä voisi vaikuttaa heikentävästi henkilön hyvinvointiin ja terveyteen.

4.2.2.3

Vaikutukset lapsiin

Lapset ovat ikänsä ja kehitystasonsa vuoksi haavoittuvassa asemassa. Käytännössä lapsi, etenkään pieni lapsi, ei voi itse vaikuttaa palveluihin hakeutumiseen tai niiden vastaanottamiseen, vaan palvelun piiriin hakeutuminen ja palvelun vastaanottaminen riippuu lapsen vanhemmista tai muista lapsesta huolehtivista aikuisista. Alle 18-vuotiailla ei yleensä ole säännöllisiä tuloja. Alaikäisen tarvitseman hoidon viivästymisen tai alaikäisen tarvitsemasta hoidosta luopumisen seuraukset voisivat myös vaikuttaa pitkälle aikuisuuteen. Monet terveydenhuollon palveluista ovat maksuttomia alaikäisille.

Alle 18-vuotiaille annettavien terveyspalvelujen maksuttomuutta laajennettaisiin, koska nykytilassa alle 18-vuotiaalta on lähtökohtaisesti voinut periä päiväkirurgian maksun, josta säädettäisiin jatkossa osana leikkaus- ja toimenpidemaksua. Leikkaus- ja toimenpidemaksua ei saisi periä alle 18-vuotiailta, mikä edistäisi lapsen etua.

Muutoin muutosten seurauksena lapseen välittömästi kohdistuvat vaikutukset olisivat vähäiset. Ehdotetuista muutoksista alaikäisiin kohdistuisi välittömästi ainoastaan asiakasmaksuasetuksella säädettävä 20 prosentin korotus asetuksen 7 §:n 3 momentin perusteella yksilökohtaisesta fysioterapiasta perittävään maksuun. Jos kyseessä on kuitenkin sarjassa annettava fysioterapia, alaikäiseltä ei saa asiakasmaksulain 5 §:n 5 kohdan ja asiakasmaksuasetuksen 11 §:n perusteella periä maksua.

Lapseen voisi kohdistua välillisiä vaikutuksia siltä osin kuin hänen vanhempansa tai muut lapsesta huolehtivat aikuiset käyttävät julkisia terveyspalveluja. Ehdotetut muutokset voisivat vaikuttaa aikuisen toimeentuloon ja elatuskykyyn. Jos tarpeellisten palvelujen koettaisiin olevan aikuisen ulottumattomissa ehdotettujen muutosten vuoksi, tämä voisi vaikuttaa aikuisen terveyteen tai hyvinvointiin ja sitä kautta välillisesti myös lapsen hyvinvointiin.

Alle 18-vuotiaan asiakkaan käyttämistä palveluista perityt maksut voidaan huomioida yhdessä hänen huoltajansa maksujen kanssa maksukatossa. Tämä sääntely osaltaan edistää maksukaton suojaavaa vaikutusta erityisesti lapsiperheille.

4.2.2.4

Vaikutukset vammaisiin henkilöihin

Vammaisen henkilön tarvitsema apu ja tuki järjestetään ensisijaisesti sosiaalihuoltolain ja terveydenhuoltolain perusteella ja tarvittaessa myös vammaispalvelulain perusteella. Vammaispalvelulain perusteella järjestettävät palvelut ovat pääosin maksuttomia. Lisäksi vammaispalvelulain 2 §:n 6 momentissa säädetään asiakasmaksulain 11 §:ää täydentävästi maksun määräämättä tai perimättä jättämisestä tai alentamisesta.

Terveydenhuollon maksujen kasvaminen kohdistuisi myös vammaisiin henkilöihin. Vammaisten henkilöiden voidaan arvioida tarvitsevan keskimääräistä useammin sosiaali- ja terveyspalveluja. Voidaan arvioida, että vammaisilla henkilöillä on usein keskimääräistä pienemmät tulot. Maksuihin tehtävien muutosten arvioidaan kohdistuvan erityisesti niihin vammaisiin henkilöihin, jotka tarvitsevat paljon julkisia terveyspalveluja. Maksurasituksen pysymistä kohtuullisella tasolla turvaisi osaltaan maksukatto. Viime kädessä yksilön toimeentuloa turvaisi toimeentulotuki.

4.2.2.5

Vaikutukset ikääntyneisiin henkilöihin

https://www.julkari.fi/items/d372fa5e-a70c-40ab-9b14-cd5b9f68d8f7

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL). Aikuisväestön hyvinvointi ja terveys – Terve Suomi 2024. Tilastoraportti 31/2025.

Ikääntyneet henkilöt tarvitsevat muuta väestöä yleisemmin sosiaali- ja terveyspalveluita. Siten myös sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuja koskevien muutosten voidaan yleisesti nähdä kohdistuvan erityisesti ikääntyneisiin. THL:n Terve Suomi 2024 -kyselytutkimuksen mukaan 65 vuotta täyttäneistä terveyspalveluja käyttäneistä yli 40 prosenttia koki korkeiden asiakasmaksujen haitanneen palvelujen saamista.

Esitetyt terveydenhuollon maksumuutokset kasvattaisivat asiakasmaksuja vuositasolla noin 52 prosentilla 65–74-vuotiaista, noin 57 prosentilla 75–84-vuotiaista ja noin 51 prosentilla vähintään 85 vuotiaista. Maksut kasvaisivat yli sadalla eurolla vuositasolla noin 4 prosentilla 65–74-vuotiaista, noin 5 prosentilla 75–84-vuotiaista ja noin 4 prosentilla vähintään 85-vuotiaista. Maksujen kasvaessa ehdotetun sääntelyn seurauksena maksurasituksen pysymistä kohtuullisella tasolla turvaisi osaltaan maksukatto. Viime kädessä yksilön toimeentuloa terveydenhuollon tasasuuruisten maksujen kasvaessa turvaisi toimeentulotuki.

4.2.2.6

Vaikutukset sukupuolten tasa-arvoon

Naiset käyttävät enemmän julkisia sosiaali- ja terveyspalveluita kuin miehet muun muassa naisten keskimäärin korkeamman eliniän vuoksi. Ikääntyneet henkilöt tarvitsevat muuta väestöä yleisemmin sosiaali- ja terveyspalveluita. Näin myös asiakasmaksuja koskevat muutokset yleisesti kohdistuvat usein enemmän naisiin kuin miehiin.

Esityksen maksumuutoksista tehtyjen simulointien perusteella maksujen kasvu olisi hieman yleisempää naisilla kuin miehillä. Maksut kasvaisivat noin 29 prosentilla miehistä ja noin 38 prosentilla naisista. Yli sadan euron maksujen kasvu vuositasolla olisi yhtä kuitenkin yleistä miehillä ja naisilla. Naisten eläketulot ovat myös keskimäärin pienemmät kuin miesten, joten maksumuutokset ovat naisilla keskimäärin suurempia suhteessa käytettävissä oleviin tuloihin.

Uutta erityistutkimusmaksua tai leikkaus- ja toimenpidemaksua ei perittäisi tietyissä synnytykseen tai raskauteen liittyvissä tilanteissa. Ehdotuksella pyritään siihen, että synnytykseen tai raskauteen ei kohdistuisi kohtuuton maksurasitus.

4.2.2.7

Vaikutukset yhdenvertaisuuteen

https://thl.fi/documents/155392151/213483104/THL+taustamuistio+asiakasmaksujen+korotukset+2025+v.+2.pdf/36b14968-41bf-ecce-d432-cb655df8de5e/THL+taustamuistio+asiakasmaksujen+korotukset+2025+v.+2.pdf?t=1719233263127

Asiakasmaksuasetuksen vuoden 2025 muutosten kohdentuminen, taustamuistio, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 17.6.2024.

https://thl.fi/documents/155392151/213483104/THL+taustamuistio+asiakasmaksujen+korotukset+2025+v.+2.pdf/36b14968-41bf-ecce-d432-cb655df8de5e/THL+taustamuistio+asiakasmaksujen+korotukset+2025+v.+2.pdf?t=1719233263127

Asiakasmaksuasetuksen vuoden 2025 muutosten kohdentuminen, taustamuistio, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 17.6.2024.

Terveyspalvelujen tarve on yhteydessä sosioekonomiseen taustaan. Julkisten terveyspalvelujen asiakasmaksut kohdistuvat yleisemmin pienituloisille kuin suurituloisille kotitalouksille.Yleisesti terveyspalvelujen tarve on suurempi työvoiman ulkopuolella (työttömät, työkyvyttömät, vanhuuseläkeläiset) kuin työntekijöillä. Työntekijät ovat myös yleisesti työterveyspalvelujen piirissä, joista ei makseta asiakasmaksuja. Hyvätuloiset henkilöt käyttävät muita useammin yksityisiä palveluja. Monia erikoissairaanhoidon palveluja ei ole kuitenkaan saatavilla yksityissektorilla. Terveydenhuollon tasasuuruisista maksuista erityisesti perusterveydenhuollon maksut painottuvat pienituloisiin kotitalouksiin, kun taas erikoissairaanhoidon ja suun terveydenhuollon maksut painottuvat melko tasaisesti tulokymmenyksittäin.

Yleisesti voidaan todeta, että asiakasmaksumuutokset kohdentuisivat erityisesti niihin ryhmiin, jotka käyttävät paljon julkisia terveyspalveluja. Asiakasmaksujen kasvamisen vaikutusten arvioidaan kohdistuvan ikääntyneisiin henkilöihin muuta väestöä enemmän ja miehiä enemmän naisiin. Maksuihin tehtävien muutosten on lisäksi arvioitu kohdistuvan erityisesti niihin vammaisiin henkilöihin, jotka tarvitsevat paljon julkisia terveyspalveluja.

Käytännössä erityistutkimuksia sekä leikkauksia ja toimenpiteitä tehdään nykytilassa pääsääntöisesti erikoissairaanhoidossa. Ehdotettavia uusia maksuja ja maksukorotuksia on perusteltua kohdistaa erityisesti erikoissairaanhoitoon, jonka käyttäminen jakautuu väestössä melko tasaisesti riippumatta henkilön tuloista. Lisäksi niitä erityistutkimuksia sekä leikkauksia ja toimenpiteitä, joita uudet maksut koskisivat, tehdään pääsääntöisesti vain harvoin elämän aikana. Yhdenvertaisuuden kannalta olisi myös perusteltua, että jatkossa leikkauksen tai toimenpiteen toteuttamisesta päiväkirurgisena toimenpiteenä ei perittäisi suurempaa maksua kuin samasta leikkauksesta tai toimenpiteestä lyhytaikaisen laitoshoidon hoitojakson aikana.

Uusia erityistutkimusmaksua tai leikkaus- ja toimenpidemaksua ei saisi periä, jos tutkimuksen tai toimenpiteen tarve on lääketieteellisesti arvioiden suorassa syy-yhteydessä synnytykseen ja ilmenee viimeistään synnytyksen jälkitarkastuksessa. Ehdotus ei vaikuttaisi muiden asiakasmaksujen perimiseen näissä tilanteissa, vaan asiakkaalta voitaisiin periä esimerkiksi poliklinikkamaksu tai lyhytaikaisen laitoshoidon hoitopäivämaksu. Uudet maksut saisi kuitenkin periä, jos tutkimuksen tai toimenpiteen tarve ilmenee vasta synnytyksen jälkitarkastuksen jälkeen. Tämän jälkeen pidemmän ajan kuluessa käy haastavammaksi osoittaa, että tarve on lääketieteellisesti suorassa syy-yhteydessä synnytykseen. Tämä voisi aiheuttaa erilaisia tulkintoja siitä, voidaanko maksut periä, mikä voisi vaikuttaa heikentävästi asiakkaiden yhdenvertaisuuteen. Synnytyksen jälkitarkastus on hyvin saatavilla oleva palvelu, johon käytännössä kaikki synnyttäneet osallistuvat, ja neuvolan palveluna se on maksuton. Siten rajausta voidaan pitää asiakkaiden yhdenvertaisuuden kannalta perusteltuna.

Uusia maksuja ei saisi periä, jos tutkimuksen tai toimenpiteen tarve johtuu siitä, että raskauden ei ole lääketieteellisesti arvioituna mahdollista edetä. Kyse olisi esimerkiksi keskenmenosta tai kohdunulkoisesta raskaudesta, jolloin raskauden jatkuminen ei tulisi johtamaan lapsen syntymään. Uusia maksuja ei saisi myöskään periä, jos tutkimuksen tai toimenpiteen tarve johtuu raskauden keskeyttämisestä, jos raskauden jatkuminen tai lapsen synnyttäminen vaarantaisi raskaana olevan hengen tai terveyden tai sikiöllä havaitaan sellainen vaikea sairaus tai vamma, joka vaarantaisi sikiön tai lapsen hengen. Uusien maksujen periminen on arvioitu perheiden kannalta kohtuuttomaksi näissä tilanteissa. Ehdotus ei vaikuttaisi muiden asiakasmaksujen perimiseen näissä tilanteissa, vaan asiakkaalta voitaisiin periä esimerkiksi poliklinikkamaksu tai lyhytaikaisen laitoshoidon hoitopäivämaksu.

Muissa kuin edellä tarkoitetuissa tilanteissa uudet maksut saisi periä raskauden keskeytyksistä. Esimerkiksi sosiaalisin perustein tehtävistä raskauden keskeytyksistä saisi periä uudet maksut, joten niihin kohdistuisi suurempi asiakasmaksurasitus. Suurin osa raskauden keskeytyksistä hoidetaan kuitenkin nykyisin lääkkeillä, ja raskauden keskeytykseen liittyvä tarve erityistutkimukselle tai leikkaukselle tai vaativalle toimenpiteelle on harvinainen.

Raskauden keskeyttämiselle voi olla yhteiskunnallisesti tai sosiaalisesti painavia perusteita esimerkiksi silloin, jos raskaana oleva on saatettu raskaaksi rikoslaissa tarkoitetuissa olosuhteissa. Uusien maksujen perimistä on katsottu perustelluksi rajoittaa nimenomaan tilanteissa, joissa raskauden keskeyttämiselle on painava henkeen tai terveyteen liittyvä lääketieteellinen tarve. Näissä tilanteissa raskauden jatkuminen ei olisi lääketieteellisesti arvioituna perusteltua raskaana olevan henkeen tai terveyteen kohdistuvan vaaran takia tai esimerkiksi siksi, että todennäköisen lääketieteellisen ennusteen perusteella raskaus tulisi keskeytymään, sikiö menehtyisi kohtuun tai syntynyt lapsi ei selviäisi.

4.2.2.8

Esityksen yhteisvaikutukset

Asiakasmaksuasetuksen muutoksilla korotettiin terveydenhuollon tasasuuruisia maksuja vuoden 2025 alusta. Muutoksilla tavoiteltiin 150 miljoonan euron lisätuloa palveluiden rahoitukseen asiakasmaksuista. Perusterveydenhuollon maksujen enimmäismääriä korotettiin pääsääntöisesti 22,5 prosentilla ja erikoissairaanhoidon maksujen enimmäismääriä 45 prosentilla. Tämän lisäksi asiakasmaksulain muutoksella (HE 117/2025 vp) korotettiin käyttämättä jätetyn palvelun maksun enimmäiseuromäärää vuoden 2026 alusta lukien (56,70 eurosta 73,70 euroon). Muutoksen arvioitiin lisäävän hyvinvointialueiden asiakasmaksutuloja 1,5 miljoonalla eurolla.

Lainsäädäntöön on tehty muutoksia liittyen ensihoitopalveluun sisältyvien kuljetusten rahoitusvastuun ja muiden Kansaneläkelaitoksen sairaankuljetuksena korvaamien ambulanssikuljetusten järjestämis- ja rahoitusvastuun siirtämiseen hyvinvointialueille. Muutosten seurauksena hyvinvointialueiden rahoitusta vähennetään 5,6 miljoonaa euroa asiakasmaksuista saatavan rahoituksen kasvun takia vuodesta 2028 lähtien. Lakimuutoksella muutettiin myös sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksujen indeksisääntelyä. Muutoksen seurauksena terveydenhuollon asiakasmaksujen arvioidaan kasvavan pitkällä aikavälillä nykyistä indeksisääntelyä nopeammin. Indeksisääntelyn vaikutusta hyvinvointialueiden asiakasmaksutuloihin ei huomioida ennalta hyvinvointialueiden yleiskatteisessa valtion rahoituksessa. Maksukaton euromäärän sekä lyhytaikaisesta laitoshoidosta ja -palvelusta maksukaton täyttymisen jälkeen perittävän ylläpitomaksun indeksisidonnaisuuteen ei kuitenkaan tehty muutoksia, vaan nämä säilyivät kansaneläkeindeksiin sidottuina, ja näitä tarkistetaan jatkossakin kahden vuoden välein. Tällä tavoin suojataan erityisesti paljon palveluja käyttävien asiakkaiden asemaa. Myös tiettyjen pitkäaikaisten palvelujen vähimmäiskäyttövarat ja tulorajat sidotaan jatkossa hyvinvointialueindeksiin, mikä osaltaan suojaa näitä palveluja käyttäviä asiakkaita.

Myös osana sosiaali- ja terveysministeriössä vireillä olevaa sosiaalihuoltolain muuttamista koskevaa hanketta ehdotetaan muutoksia asiakasmaksuihin. Esityksen arvioidaan lisäävän sosiaali- ja terveydenhuollon tulosidonnaisia maksuja yhteensä 7,5 miljoonaa euroa vuonna 2027 ja 15 miljoonaa euroa vuodesta 2028 alkaen. Esityksellä muutettaisiin pitkäaikaisesta ympärivuorokautisesta palveluasumisesta ja pitkäaikaisesta laitoshoidosta perittävän maksun enimmäismäärää siten, että jatkossa maksu saisi olla enintään 87,5 prosenttia asiakkaan kuukausituloista, joista on tehty laissa tarkoitetut vähennykset (nykyisin enintään 85 prosenttia). Mikäli maksu määräytyy puolisojen yhteenlaskettujen kuukausitulojen perusteella, maksu saisi olla enintään 43,75 prosenttia puolisojen yhteenlasketuista kuukausituloista (nykyisin enintään 42,5 prosenttia), joista on tehty laissa tarkoitetut vähennykset. Lisäksi esityksellä muutettaisiin jatkuvasta ja säännöllisestä kotona annettavasta palvelusta perittävän maksun maksuperusteita siten, että asiakasmaksulain 10 e §:n 3 momentissa määritettyjen tulorajojen ylittävästä kuukausitulosta perittäviä maksuprosentteja korotettaisiin yhdellä prosenttiyksiköllä. Hallituksen esityksen valmisteluasiakirjat ovat julkisessa palvelussa osoitteessa https://stm.fi/hankkeet tunnuksella STM107:00/2023.

Yhteensä hallituskauden aikana asiakasmaksuja on korotettu noin 157,1 miljoonaa euroa. Jos vireillä olevat säädösmuutokset ja niihin liittyvät säästöarviot toteutuvat sen mukaisina kuin ne ovat tällä hetkellä, yhteensä hallituskauden aikana asiakasmaksuja korotettaisiin 277,8 miljoonaa euroa.

Osana sosiaalihuoltolain muuttamista koskevaa hanketta tehtävät korotukset sosiaali- ja terveydenhuollon tulosidonnaisiin maksuihin koskisivat osin samaa joukkoa kuin esitetyt terveydenhuollon maksumuutokset. Sosiaalihuoltolain muuttamista koskevassa hankkeessa pitkäaikaisesta ympärivuorokautisesta palveluasumisesta ja pitkäaikaisesta laitoshoidosta sekä jatkuvasta ja säännöllisestä kotona annettavasta palvelusta perittäviä maksuja korotettaisiin. Pitkäaikaisen laitoshoidon asiakkaalta ei kuitenkaan pääsääntöisesti peritä tässä esityksessä muutettavia terveydenhuollon maksuja. Kotihoidon ja ympärivuorokautisen palveluasumisen asiakkaille tulosidonnaisten maksujen korotukset yhdessä tässä esityksessä ehdotettujen maksumuutosten kanssa voisivat yksilöllisissä tilanteissa johtaa huomattaviinkin maksujen kasvuun vuositasolla. Nyt ehdotettavien muutosten ja tulosidonnaisten maksujen korottamisen yhteisvaikutusten arvioidaan kohdistuvan erityisesti iäkkäisiin henkilöihin.

Muistio on julkaistu julkisessa palvelussa osoitteessa https://stm.fi/hankkeet tunnuksella STM040:00/2026.

Sosiaali- ja terveysministeriö on arvioinut hallituskauden asiakasmaksumuutosten yhteisvaikutuksia erillisessä muistiossa. Muistiossa on huomioitu tämän esityksen terveydenhuollon asiakasmaksuja koskevien muutosten lisäksi aiemmin terveydenhuollon tasasuuruisiin maksuihin tehdyt korotukset (150 milj. euroa) ja osana sosiaalihuoltolain uudistusta esitetyt sosiaali- ja terveydenhuollon tulosidonnaisten asiakasmaksujen korotukset (15 milj. euroa). Henkilötasolla hallituskauden asiakasmaksumuutokset kasvattaisivat asiakasmaksuja noin puolella väestöstä ja kotitaloustasolla noin 71 prosentilla kotitalouksista. Kun tarkastellaan koko väestöä, asiakasmaksujen muutokset johtuvat pääosin sosiaali-. ja terveydenhuollon tasasuuruisten maksujen muutoksista. Muutokset kohdistuvat kokonaisuudessaan yleisemmin pienituloisiin tulokymmenyksiin. Ikäryhmistä maksujen kasvu olisi yleisintä ikääntyneillä. Keskimäärin maksut kasvaisivat hallituskauden maksumuutosten seurauksena koko väestössä noin 47 eurolla vuodessa henkilöä kohden. Suurimpien sosiaali- ja terveydenhuollon maksumuutosten yhteisvaikutusten yksittäisten henkilöiden asiakasmaksuihin voidaan arvioida syntyvän henkilöillä, joilla tulosidonnaiset maksut kasvavat kotihoidon asiakasmaksun tai pitkäaikaisen ympärivuorokautisen palveluasuminen ja pitkäaikaisen laitoshoidon asiakasmaksun korotuksen seurauksena, ja samalla myös sosiaali- ja terveydenhuollon tasasuuruisten asiakasmaksujen muutokset ovat kasvattaneet tai kasvattavat henkilön maksuja. Henkilöistä, joilla on tulosidonnaisia asiakasmaksuja, 81 prosentilla sosiaali- ja terveydenhuollon tasasuuruiset maksut kasvaisivat vähintään 10 eurolla hallituskauden muutosten seurauksena. Henkilöistä 43 prosentilla tasasuuruiset maksut kasvaisivat yli 100 eurolla vuodessa. Yli 500 euron tasasuuruisten maksujen kasvu olisi kuitenkin erittäin harvinaista, kuten koko väestössäkin.

Toimeentuloturva- ja sosiaali- ja terveyspalvelulainsäädännön 2024–2026 muutosten yhteisvaikutukset eri ihmisryhmien perus- ja ihmisoikeuksien toteutumiseen. Sosiaali- ja terveysministeriö 2025. Arviointimuistio on julkisessa palvelussa osoitteessa https://stm.fi/hankkeet tunnuksella STM062:00/2025.

Kuvio 7. Vuosien 2024 ja 2025 sosiaaliturvamuutosten yhteisvaikutukset kotitalouksien taloudelliseen asemaan. Sosiaali- ja terveysministeriö 2024. Arviointimuistio on julkisessa palvelussa osoitteessa https://stm.fi/hankkeet tunnuksella STM062:00/2025.

Vuosien 2024 ja 2025 toimeentuloturva- ja sosiaali- ja terveyspalvelulainsäädännön muutosten yhteisvaikutukset eri ihmisryhmien perus- ja ihmisoikeuksien toteutumiseen. Sosiaali- ja terveysministeriö 2024. Arviointimuistio on julkisessa palvelussa osoitteessa https://stm.fi/hankkeet tunnuksella STM062:00/2025.

Asiakasmaksukorotusten lisäksi tulee ottaa huomioon esimerkiksi aiemmin tehdyt sosiaaliturvaan kohdistuneet leikkaukset ja itselle maksettavaksi jäävien lääkekustannusten kasvu. Sosiaali- ja terveysministeriö on arvioinut vuosien 2024–2026 toimeentuloturvan ja sosiaali- ja terveyspalvelujen lainsäädäntömuutosten yhteisvaikutuksia. Arviointimuistiossa on arvioitu, että jo aiemmin tehdyt sosiaaliturvaan kohdistuvat leikkaukset yhdessä tehtyjen asiakasmaksujen korotusten ja itselle maksettavaksi jäävien lääkekustannusten kasvun kanssa kohdistuvat pienituloisten, paljon palveluja käyttävien iäkkäiden ja vammaisten henkilöiden toimeentuloon erityisen voimakkaasti.Toisaalta erityisesti sosiaaliturvaetuuksia koskevat muutokset ovat kohdistuneet muihin ikäryhmiin verrattuna suhteellisen vähän ikääntyneisiin henkilöihin.Vuosina 2024–2026 sosiaaliturvaetuuksiin tehdyistä muutoksista merkittävimmin ikääntyneisiin henkilöihin ovat vaikuttaneet eläkkeensaajan asumistuen indeksijäädytykset sekä eräät vuoden 2025 alusta voimaan tulleet muutokset eläkkeensaajan asumistuessa. Aiemmassa vuosia 2024 ja 2025 koskeneessa arviointimuistiossa arvioitiin, että sosiaaliturvaetuuksien leikkaukset yhdessä palveluihin kohdistuvien heikennysten sekä sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksujen korotusten kanssa heikentävät erityisesti haavoittuvassa asemassa olevien lasten ja heistä huolta pitävien aikuisten asemaa.

Asiakasmaksut voivat vaikuttaa yksilön harkintaan palveluihin hakeutumisesta tai niiden vastaanottamisesta. Tällaisissa tilanteissa voi syntyä riski siitä, että tarpeellisten palvelujen koetaan olevan asiakkaan tai potilaan ulottumattomissa, mitä ei voida pitää perus- ja ihmisoikeuksien tosiasiallisen toteutumisen kannalta ongelmattomana. Suomessa asiakas voi kuitenkin maksukyvystään riippumatta hakeutua tarvitsemaansa hoitoon, josta peritään jälkikäteen maksu. Terveydenhuollossa on kuitenkin asiakasmaksujen maksukatto, jonka ylittymisen jälkeen maksukattoon sisältyvät palvelut ovat asiakkaalle pääsääntöisesti maksuttomia kalenterivuoden loppuun. Maksukaton tasoon ei ole tehty muutoksia kuluvalla hallituskaudella lukuun ottamatta lakisääteisiä indeksitarkistuksia. Maksukatossa huomioon otettaviin maksuihin on lisätty 1.1.2028 voimaan tulevalla lakimuutoksella ensihoitopalvelusta ja hyvinvointialueen järjestämisvastuulle kuuluvista ensihoitopalveluun sisältymättömistä potilaan kuljetuksista perityt maksut. Myös ehdotettavat erityistutkimusmaksu ja leikkaus- ja toimenpidemaksu kerryttäisivät maksukattoa. Lisäksi sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksujen indeksisääntelyyn tehtyjen muutosten seurauksena jatkossa tasasuuruiset asiakasmaksut kasvavat pitkällä aikavälillä maksukattoa nopeammin. Tasasuuruiset asiakasmaksut on jatkossa sidottu hyvinvointialueindeksiin, mutta maksukatto on edelleen sidottu kansaneläkeindeksiin. Asiakasmaksujen noustessa maksukatto täyttyy nopeammin ja useammilla asiakkailla.

https://stm.fi/documents/1271139/231157712/Fi_%20VN_5274_2025-STM-1%20Ohje_Asiakasmaksulains%C3%A4%C3%A4d%C3%A4nn%C3%B6n%20tarjoamat%20suojakeinot%208058345_3_1.pdf/70170198-452d-d4ae-9335-7517d62e24dc?t=1739795989520

Sosiaali- ja terveysministeriön ohje 17.2.2025.

Hyvinvointialueella on velvollisuus alentaa sosiaalihuollon palveluista määrättyä maksua ja terveydenhuollon palveluista henkilön maksukyvyn mukaan määrättyä maksua tai jättää maksu perimättä siltä osin kuin maksun periminen vaarantaa henkilön tai perheen toimeentulon edellytyksiä tai henkilön lakisääteisen elatusvelvollisuuden toteuttamista. Hyvinvointialueet voivat päättää myös terveydenhuollon tasasuuruisten maksujen alentamisesta tai perimättä jättämisestä. Terveydenhuollon tasasuuruisiin asiakasmaksuihin on viimekädessä mahdollista hakea toimeentulotukea. Sosiaali- ja terveysministeriö on antanut vuonna 2025 ohjeen hyvinvointialueille asiakasmaksulainsäädännön tarjoamista suojakeinoista.

4.2.3

Vaikutukset viranomaisten toimintaan

Uusien ja korotettujen asiakasmaksujen toimeenpano edellyttäisi hyvinvointialueilta kertaluontoisesti hallinnollista työtä muun muassa päätöksenteon, hinnastojen päivityksen, järjestelmämuutosten ja viestinnän muodossa. Muutokset voisivat lisätä vähäisesti hyvinvointialueiden hallinnollista työtä esimerkiksi maksujen perintään ja maksukattotodistusten kasvavaan määrään liittyen. Voidaan arvioida, että muutokset voisivat vähäisesti lisätä myös hyvinvointialueiden oikaisuvaatimuksiin liittyvää hallinnollista työtä. Muutokset voisivat myös lisätä vähäisesti hallintotuomioistuimiin tehtävien valitusten määrää.

Hyvinvointialueiden lisäksi eräät valtion viranomaiset järjestävät terveyspalveluja. Vankiterveydenhuollon yksikön tehtävänä on järjestää vankien ja tutkintavankien terveyden- ja sairaanhoito. Toiminnasta säädetään Vankiterveydenhuollon yksiköstä annetussa laissa (1635/2015), vankeuslaissa (767/2005) ja tutkintavankeuslaissa (768/2005). Valtion mielisairaaloista säädetään valtion mielisairaaloista annetussa laissa (1292/1987), ja valtion mielisairaaloissa annettavasta hoidosta mielenterveyslaissa. Maahanmuuttovirasto järjestää vastaanottopalvelut kansainvälistä suojelua hakeville ja tilapäistä suojelua saaville. Vastaanottopalveluista säädetään kansainvälistä suojelua hakevan vastaanotosta sekä ihmiskaupan uhrin tunnistamisesta ja auttamisesta annetussa laissa (746/2011). Terveydenhuollon järjestämisestä puolustusvoimissa annetun lain (322/1987) mukaan Puolustusvoimat järjestää terveydenhuoltovastuullaan olevien henkilöiden terveydenhuollon. Kansaneläkelaitos järjestää korkeakouluopiskelijoiden opiskeluterveydenhuollosta annetun lain (695/2019) nojalla korkeakouluopiskelijoiden opiskeluterveydenhuollon. Lakisääteinen palveluntuottaja on Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiö.

Kuolemansyyn selvittämisestä annetun lain 12 a § on nykytilassa estänyt maksujen perimisen kuolemansyyn selvittämisestä. Jatkossa kuolemansyyn selvittämisestä annettu laki lähtökohtaisesti mahdollistaisi myös valtion viranomaisille maksun perimisen lääketieteellisestä kuolemansyyn selvittämisestä, mutta maksun periminen edellyttäisi kuitenkin muitakin lainsäädäntömuutoksia. Valtion viranomaisten tekemien lääketieteellisten kuolemansyyn selvittämisten määrä arvioidaan kuitenkin vähäiseksi. Lisäksi valtion viranomaisilla voi olla hyvinvointialueisiin nähden erilaiset edellytykset periä kuolinpesältä maksuja. Esimerkiksi Vankiterveydenhuollon yksikkö ei peri hoidosta asiakasmaksuja. Myöskään valtion mielisairaalat eivät peri asiakasmaksuja, vaan hyvinvointialueet voivat periä asiakasmaksuja valtion mielisairaalassa hyvinvointialueen asukkaalle annetusta hoidosta.

4.2.4

Vaikutukset Ahvenanmaan maakuntaan

Kuolemansyyn selvittämisestä annettua lakia sovelletaan myös Ahvenanmaan maakunnassa, joten myös siihen ehdotettuja muutoksia sovellettaisiin Ahvenanmaalla. Ahvenanmaan maakunnalla on lainsäädäntövalta sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksujen osalta, joten valtakunnan asiakasmaksulainsäädäntöä ei kuitenkaan sovelleta Ahvenanmaalla.

5

Vaihtoehdot ja niiden vaikutukset

Lausuntokierroksella olleessa esitysluonnoksessa ehdotettiin, että uuden leikkaus- ja toimenpidemaksun saisi periä myös alle 18-vuotiailta. Päiväkirurgian maksun on nykytilassa lähtökohtaisesti voinut periä alaikäisiltä. Sen, että leikkaus- ja toimenpidemaksua ei saisi periä alaikäiseltä, on arvioitu vähentävän hyvinvointialueiden asiakasmaksutuloja noin 3 miljoonalla eurolla verrattuna vaihtoehtoon, jossa leikkaus- ja toimenpidemaksu voitaisiin periä alaikäiseltä. Jos nykytilaa vastaavasti päiväkirurgian asiakasmaksun voisi edelleen periä alaikäiseltä, mutta leikkaus- ja toimenpidemaksua ei muilta osin voitaisi periä alaikäiseltä, tämä vähentäisi asiakasmaksutuloja vastaavasti noin 2 miljoonaa euroa. Vaihtoehtoa ei ole kuitenkaan pidettävä perusteltuna, koska tällöin leikkauksen tai toimenpiteen toteuttamisesta päiväkirurgisena toimenpiteenä perittäisiin suurempi maksu kuin samasta leikkauksesta tai toimenpiteestä lyhytaikaisen laitoshoidon hoitojakson aikana.

Jatkovalmistelussa alle 18-vuotiaille annettavien terveyspalvelujen maksuttomuutta laajennettiin siten, että leikkaus- ja toimenpidemaksua ei saisi periä alle 18-vuotiaalta. Sen sijaan säästötavoitteen saavuttamiseksi ehdotetaan, että erityistutkimusmaksu saisi olla enintään 60,30 euroa. Lausuntokierroksella esitysluonnoksessa ehdotettiin, että erityistutkimusmaksu saisi olla enintään 52,40 euroa. Erityistutkimusmaksun korottaminen lausuntokierroksella ehdotetusta lisäisi hyvinvointialueiden asiakasmaksutuloja noin 3 miljoonalla eurolla, mikä korvaisi leikkaus- ja toimenpidemaksusta saamatta jäävän asiakasmaksutulon.

Esityksessä esitetään, että uutta erityistutkimusmaksua tai leikkaus- ja toimenpidemaksua ei saisi periä tietyissä synnytykseen ja raskauteen liittyvissä tilanteissa. Ehdotuksella pyritään siihen, että raskauteen tai synnytykseen ei kohdistuisi kohtuuton maksurasitus. Ratkaisulla on vain vähäinen vaikutus hyvinvointialueiden saamaan asiakasmaksutuloon.

Lääketieteellisen kuolemansyyn selvittämisen maksua tai vainajan säilytysmaksua ei saisi periä kuolleena syntyneestä tai jos henkilö oli kuollessaan alle 18-vuotias. Maksuttomuutta on pidettävä perusteltuna näissä harvinaisissa tilanteissa. Ratkaisulla ei ole merkittävää kustannusvaikutusta.

Valmistelussa on arvioitu vaihtoehtoa, jossa vainajan säilyttämisestä ei saisi periä maksua, jos vainajalle tehdään tai on tehty oikeuslääketieteellinen kuolemansyyn selvittäminen. Esityksessä ehdotetaan kuitenkin, että hyvinvointialue saisi periä myös näissä tilanteissa maksun vainajan säilyttämisestä hautausluvan antamisen jälkeen, jos vainaja on hyvinvointialueen säilytettävänä. Vainajan säilyttämisessä ei näissä tilanteissa ole eroa riippumatta siitä, onko vainajalle tehty lääketieteellinen vai oikeuslääketieteellinen kuolemansyyn selvittäminen. Riippumatta kuolemansyyn selvittämisen menettelystä kuolinpesän olisi mahdollista vaikuttaa siihen, minkä suuruiseksi perittävä maksu muodostuisi.

Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi asiakasmaksulaissa siitä, että lääketieteellisen kuolemansyyn selvittämisen maksu ja vainajan säilyttämisestä perittävä maksu luettaisiin perintökaaren 18 luvun 5 §:ssä tarkoitettuihin hautauskustannuksiin, jotka kuuluvat pesänselvitysvelkoihin. Valmistelussa on arvioitu, tuleeko asiasta säätää nimenomaisesti vai olisiko mahdollista tulkita perintökaaren sääntelyä siten, että uudet maksut kuuluisivat perintökaaressa tarkoitettuihin hautauskustannuksiin ilman nimenomaista sääntelyä. Asiasta ehdotetaan kuitenkin säädettäväksi nimenomaisesti, jotta tilanne ei jäisi tulkinnanvaraiseksi.

6

Lausuntopalaute

Lausuntopalaute

Jatkovalmistelu

Suomenkielinen lausuntokierros luonnoksesta hallituksen esitykseksi oli ajalla 16.6.–4.8.2026 ja ruotsinkielinen lausuntokierros ajalla 18.6.-6.8.2026. Samalla pyydettiin lausuntoja myös esitysluonnokseen liittyvistä luonnoksesta valtioneuvoston asetukseksi ja asetuksen perustelumuistioksi. Yhteensä 93 tahoa antoi asiassa lausuntonsa.

Suuri osa lausunnonantajista, mukaan lukien useat hyvinvointialueet, toi esille huolensa siitä, että ehdotetut muutokset voisivat johtaa siihen, että terveyspalvelut eivät ole kaikille saavutettavia. Tämän katsottiin voivan johtaa hoidon viivästymiseen tai hoidosta luopumiseen, mikä voisi pidemmällä aikavälillä johtaa raskaampien ja kalliimpien palvelujen tarpeeseen. Osa lausunnonantajista piti tavoitetta julkisen talouden kestävyyden vahvistamisesta sinänsä ymmärrettävänä. Osa lausunnonantajista kiinnitti huomiota siihen, että asiakasmaksuja on jo kuluvalla hallituskaudella korotettu.

Usea lausunnonantaja, mukaan lukien oikeuskansleri ja eduskunnan oikeusasiamies, katsoivat, että esityksessä tulisi arvioida tarkemmin ehdotettujen muutosten, aiempien asiakasmaksukorotusten ja muiden asiakkaan taloudelliseen asemaan vaikuttavien muutosten yhteisvaikutuksia. Oikeuskansleri ja osa muista lausunnonantajista katsoi, että tulisi arvioida tarkemmin palvelujen tosiasiallista saavutettavuutta. Useat järjestöt katsoivat, että asiakkaan taloudellista asemaa tulisi arvioida kokonaisuutena ottaen huomioon asiakasmaksujen lisäksi esimerkiksi lääke- ja matkakustannukset. Usea lausunnonantaja nosti esille muutosten vaikutukset velkaantumiseen tai sen, että nykyisellään paljon asiakasmaksuja on ulosotossa.

Valtiovarainministeriö, usea hyvinvointialue ja Hyvil toivat esille, että taloudellisten vaikutusten toteutuminen voi vaihdella hyvinvointialueittain. Usea hyvinvointialue ja Hyvil katsoivat, että tulot eivät kasva arvioidusti johtuen esimerkiksi luottotappioista ja asiakasmaksujen huojentamisesta. Valtiovarainministeriö katsoi, että luottotappiot ja asiakasmaksujen huojentaminen tulisi pyrkiä ottamaan huomioon hyvinvointialueiden rahoituksessa. Suuri osa hyvinvointialueista ja Hyvil katsoivat, että hyvinvointialueiden rahoituksessa tulisi huomioida muutosten aiheuttamat hallinnolliset kulut tai tietojärjestelmäkulut. Osa hyvinvointialueista piti toimeenpanoajan riittävyyttä epävarmana tai katsoi, ettei toimeenpanoaika ole riittävä.

Usea lausunnonantaja kiinnitti huomiota suojakeinojen riittävyyteen. Lausunnoissa katsottiin, että suojakeinojen käyttäminen edellyttää asiakkaalta tietoa ja omaa aktiivisuutta, mikä voi olla haastavaa osalle asiakkaista. Usea lausunnonantaja katsoi, että maksukaton seuraamisen tulisi olla viranomaisen vastuulla. Usea toi myös esille, että maksut voivat aiheuttaa taloudellista kuormitusta ennen maksukaton täyttymistä. Usea lausunnonantaja katsoi, että maksujen huojentamista koskevien käytäntöjen tulisi olla yhdenmukaiset valtakunnallisesti. Usea lausunnonantaja esitti, että säädettäisiin hyvinvointialueille velvollisuus huojentaa terveydenhuollon tasasuuruisia maksuja.

Erityistutkimusmaksun osalta osa hyvinvointialueista totesi maksun kohdistuvan perustellusti vaativampiin ja kalliimpiin tutkimuksiin. Usea lausunnonantaja, myös usea hyvinvointialue, piti ehdotettua sääntelyä tulkinnanvaraisena. Osa lausunnonantajista ja hyvinvointialueista katsoi, että tulkinnanvaraisuus voi johtaa erilaisiin tulkintoihin eri hyvinvointialueilla.

Usea lausunnonantaja ja myös osa hyvinvointialueista piti tulkinnanvaraisena sitä, että maksun saisi periä myös ”muusta vastaavasta merkittävää erityisosaamista ja tila- ja laiteinvestointeja vaativasta erityistutkimuksesta”. Toisaalta osa hyvinvointialueista piti muotoilua kuitenkin perusteltuna. Osa hyvinvointialueista katsoi, että tutkimukset tulisi määritellä valtakunnallisesti. Osa hyvinvointialueista näki maksun periminen yhden kerran avohoidon hoitokokonaisuutta tai laitoshoidon hoitojaksoa kohden tulkinnanvaraisena tai haastavana tietojärjestelmien kannalta.

Leikkaus- ja toimenpidemaksun osalta osa hyvinvointialueista ja muista lausunnonantajista piti kannatettavana muutoksia suhteessa nykyiseen päiväkirurgian maksuun, esimerkiksi maksun perimistä jatkossa yhdenmukaisesti päiväkirurgiassa ja osastohoidossa tai leikkaussaliedellytyksen poistumista. Osa hyvinvointialueista katsoi, että pykälässä tarkoitetut toimenpiteet tulisi määritellä valtakunnallisesti. Osa hyvinvointialueista toi esille silmäkirurgian, josta on tähän asti peritty päiväkirurgian maksu, mutta joka ei jatkossa sisältyisi lausuntokierroksella olleen lakiehdotuksen määritelmään. Usea lausunnonantaja ja osa hyvinvointialueista suhtautui kriittisesti mahdollisuuteen periä maksu alaikäisiltä.

Kuolinpesältä perittävien maksujen osalta osa hyvinvointialueista piti perusteltuna erityisesti vainajan säilyttämisestä perittävää maksua. Osa lausunnonantajista ja hyvinvointialueista katsoi kuitenkin, että maksutuotot voivat jäädä vähäisiksi suhteessa kasvavan hallinnollisen työn aiheuttamiin kustannuksiin. Osa lausunnonantajista, mukaan lukien osa hyvinvointialueista, piti perusteltuina esitettyjä poikkeuksia siitä, että maksuja ei perittäisi kuolleena syntyneestä tai jos henkilö oli kuollessaan alaikäinen. Usea lausunnonantaja, mukaan lukien eduskunnan oikeusasiamies, katsoi, ettei säilytysmaksua tulisi periä tai sitä tulisi kohtuullistaa säilytysajalta, johon omaiset eivät ole voineet vaikuttaa. Hyvil ja kaksi hyvinvointialuetta katsoivat, että säilytysmaksu tulisi periä vasta hautausluvan antamista seuraavasta arkipäivästä alkaen.

Jatkovalmistelussa alle 18-vuotiaille annettavien terveyspalvelujen maksuttomuutta laajennettiin siten, että leikkaus- ja toimenpidemaksua ei saisi periä alle 18-vuotiaalta. Sen sijaan ehdotetaan, että erityistutkimusmaksu saisi olla enintään 60,30 euroa. Uusien erityistutkimusmaksun ja leikkaus- ja toimenpidemaksun perimistä on jatkovalmistelussa rajattu siten, että uusia maksuja ei saisi periä tietyissä raskauteen liittyvissä tilanteissa.

Leikkaus- ja toimenpidemaksua koskevia säännöksiä on muokattu siten, että sellaisia toimenpiteitä, joista voi periä päiväkirurgian maksun, ei jäisi uuden leikkaus- ja toimenpidemaksun ulkopuolelle. Erityistutkimusmaksuun on tehty tähän liittyviä muutoksia. Perusteluissa on pyritty myös täsmentämään sitä, missä tilanteissa erityistutkimusmaksun ja leikkaus- ja toimenpidemaksun saisi periä vain yhden kerran.

Jatkovalmistelussa esityksen vaikutusten arviointia on täydennetty. Taloudellisten vaikutusten arvioinnissa on jatkovalmistelussa otettu huomioon hyvinvointialueille aiheutuvat luottotappiot. Lisäksi taloudellisten vaikutusten arviointiin on tehty teknisiä muutoksia.

Muistio on julkaistu julkisessa palvelussa osoitteessa https://stm.fi/hankkeet tunnuksella STM040:00/2026.

Asiakasmaksulakia on muutettu siten, että vuodesta 2027 alkaen asiakasmaksujen enimmäismääriin tehdään indeksitarkistukset vuosittain hyvinvointialueindeksiin perustuen. Indeksitarkistukset tehdään syksyn aikana. Indeksitarkistukset on otettu jatkovalmistelussa huomioon asetuksella säädettävissä asiakasmaksujen enimmäismäärissä. Indeksitarkistuksia ei ole huomioitu uusien erityistutkimusmaksun ja vainajan säilyttämisestä perittävän maksun osalta. Indeksitarkistukset on kuitenkin huomioitu uuden leikkaus- ja toimenpidemaksun kohdalla, koska sen taustalla olevaan päiväkirurgian maksuun tehdään indeksitarkistus. Lisäksi indeksitarkistukset on huomioitu lääketieteellisen kuolemansyyn selvittämisen maksun osalta, koska maksun enimmäismäärä perustuu muista lääkärin todistuksista ja lausunnoista perittävän maksun enimmäismäärään, johon tehdään indeksitarkistus. Jatkovalmistelussa on lisäksi laadittu muistio keskeisempien hallituskaudella tehtyjen asiakasmaksumuutosten yhteisvaikutuksista asiakkaiden taloudelliseen asemaan.

Jatkovalmistelussa esityksen jaksoa suhde perustuslakiin ja säätämisjärjestys on täydennetty muun ohella arviolla ehdotusten suhteesta keskeisiin kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin.

7

Säännöskohtaiset perustelut

7.1

Laki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista

1 §.Palvelusta perittävä maksu.Asiakasmaksulain 1 §:ää muutettaisiin siten, että pykälään lisättäisiin uusi 2 momentti, ja nykyinen 2 momentti siirtyisi 3 momentiksi.

Asiakasmaksulain 1 §:n 1 momentin perusteella hyvinvointialueen sosiaali- ja terveyspalveluista voidaan periä maksu palvelun käyttäjältä, jollei lailla toisin säädetä. Momentin sanamuodon perusteella ei ole yksiselitteisesti selvää, että sen perusteella voitaisiin periä kuolinpesältä maksuja, joiden peruste on syntynyt henkilön menehtymisen jälkeen. Uudessa 2 momentissa säädettäisiin, että hyvinvointialue voisi periä kuolinpesältä maksun vainajan lääketieteellisestä kuolemansyyn selvittämisestä ja sen perusteella laadittavista kuolintodistuksesta ja hautausluvasta sekä vainajan säilyttämisestä, jollei lailla toisin säädetä.

Lääketieteellisen kuolemansyyn selvittämisen maksusta säädettäisiin uudessa 9 c §:ssä. Oikeuslääketieteellinen kuolemansyyn selvittäminen olisi jatkossakin maksutonta, ja sen maksuttomuudesta säädettäisiin kuolemansyyn selvittämisestä annetussa laissa. Vainajan säilyttämisestä perittävästä maksusta säädettäisiin uudessa 9 d §:ssä.

Lisäksi pykälään tehtäisiin teknisiä muutoksia suomen- ja ruotsinkieliseen sanamuotoon.

6 a §.Maksukatto.Pykälän 2 momenttia muutettaisiin siten, että maksukatossa otettaisiin jatkossa huomioon uudet erityistutkimusmaksu ja leikkaus- ja toimenpidemaksu. Momenttiin lisättäisiin uusi 2 a kohta, jonka mukaan erityistutkimuksesta peritty maksu otettaisiin huomioon maksukatossa. Momentin 3 kohtaa muutettaisiin niin, että päiväkirurgisesta toimenpiteestä peritty maksu korvattaisiin kohdassa uudella leikkaus- ja toimenpidemaksulla. Päiväkirurgisesta toimenpiteestä perittävästä maksusta säädettäisiin jatkossa osana uutta leikkaus- ja toimenpidemaksua.

9

§.

Erityispoliklinikkatoiminnan maksu.

Pykälän 1 momenttia muutettaisiin siten, että hyvinvointialueen järjestäessä erityispoliklinikkatoimintaa ei sovellettaisi uutta erityistutkimusmaksua ja leikkaus- ja toimenpidemaksua koskevaa sääntelyä. Kysymys on toiminnasta, johon ei voimassa olevan pykälän perusteella sovelleta esimerkiksi maksukattoa koskevaa sääntelyä tai asiakasmaksuasetuksella säädettyjä maksujen enimmäismääriä. Momenttiin tehtäisiin myös tekninen muutos.

9

a §.

Erityistutkimusmaksu.

Asiakasmaksulaissa säädettäisiin uudesta erityistutkimusmaksusta.

Pykälän 1 momentin mukaan hyvinvointialue saisi jatkossa periä maksun tietokonetomografiasta, magneettikuvauksesta, elektrofysiologisesta tutkimuksesta, isotooppitutkimuksesta, yksifotoniemissiotomografiasta, positroniemissiotomografiasta ja verisuonten varjoainekuvauksesta sekä näiden yhdistelmästä ja muusta vastaavasta merkittävää erityisosaamista tai tila- tai laiteinvestointeja edellyttävästä erityistutkimuksesta. Uusia tutkimuksia tulee jatkuvasti, ja olisi mahdotonta säätää tyhjentävä luettelo erityistutkimuksista. Sen vuoksi on pidettävä perusteltuna, että maksun saisi periä lueteltujen erityistutkimusten lisäksi muusta vastaavasta merkittävää erityisosaamista tai tila- tai laiteinvestointeja vaativasta erityistutkimuksesta.

Maksun saisi periä kiireellisessä hoidossa ja suunnitellussa, elektiivisessä toiminnassa. Maksun saisi periä perusterveydenhuollossa ja erikoissairaanhoidossa. Käytännössä erityistutkimuksia tehdään tällä hetkellä pääasiassa erikoissairaanhoidossa, mutta jos erityistutkimuksia tehtäisiin perusterveydenhuollossa, olisi perusteltua voida periä tutkimuksesta sama maksu kuin erikoissairaanhoidossa. Maksua perittäessä olisi kuitenkin otettava huomioon asiakasmaksulaki kokonaisuutena. Esimerkiksi asiakasmaksulain 5 §:n 1 kohdan a alakohdassa säädetään, että perusterveydenhuollossa maksuja ei saa periä edes 18 vuotta täyttäneiltä terveydenhuoltolain 16 §:ssä tarkoitettuna kouluterveydenhuoltona järjestetyistä palveluista.

Hyvinvointialue saisi periä uuden erityistutkimusmaksun asiakasmaksuasetuksessa säädettyjen käyntimaksujen ja lyhytaikaisen laitoshoidon hoitopäivämaksujen lisäksi. Erityistutkimusmaksun saisi periä asiakasmaksuasetuksen 7 §:ssä säädettyjen terveyskeskuksen avohoidon maksujen, 8 §:ssä säädetyn ja 9 a §:ssä viitatun sairaalan poliklinikkamaksun, 12 §:ssä säädetyn lyhytaikaisen laitoshoidon hoitopäivämaksun, 13 §:ssä säädetyn päivä- ja yöhoidon maksun ja 14 §:ssä säädetyn kuntoutushoidon maksun lisäksi. Perittäessä erityistutkimusmaksu asiakasmaksuasetuksen 14 §:ssä säädetyn kuntoutushoidon maksun lisäksi tulee kuitenkin ottaa huomioon, että terveydenhuoltolain 29 §:ssä tarkoitettu lääkinnällinen kuntoutus säädetään asiakasmaksulaissa pääosin maksuttomaksi.

Suun terveydenhuollossa erityistutkimusmaksun saisi periä erikoissairaanhoidossa, jossa suun terveydenhuollosta peritään samat asiakasmaksut kuin muustakin erikoissairaanhoidosta. Maksun saisi periä myös asiakasmaksuasetuksen 9 a §:ssä säädetyssä suun ja leukojen erikoissairaanhoidossa, joka toteutetaan säännöksen mukaan terveyskeskuksessa. Erityistutkimusmaksua ei sen sijaan saisi periä silloin, kun asiakasmaksut suun ja hampaiden tutkimuksesta ja hoidosta peritään asiakasmaksuasetuksen 9 §:n perusteella. Asiakasmaksuasetuksen 9 §:n perusteella terveyskeskuksessa annetusta suun ja hampaiden tutkimuksesta ja hoidosta voidaan periä perusmaksuna käyntimaksu ja lisäksi kustakin suun terveydenhuollon toimenpiteestä erillinen maksu. Hammastekniset kulut voidaan lisäksi periä enintään todellisten kustannusten mukaisina, ja erikoismateriaaleista voidaan periä enintään todellisia kustannuksia vastaava maksu. Uuden erityistutkimusmaksun perimistä erikseen muiden maksujen lisäksi suun terveydenhuollosta perusterveydenhuollon tasolla ei ole pidettävä perusteltuna.

Hyvinvointialue saisi lähtökohtaisesti periä asiakkaalta sekä erityistutkimusmaksun että leikkaus- ja toimenpidemaksun. Esimerkiksi erityistutkimusmaksun periminen ei siten sulkisi pois mahdollisuutta periä leikkaus- ja toimenpidemaksu. Maksua ei kuitenkaan saisi periä, jos erityistutkimuksen yhteydessä samanaikaisesti tehtäisiin leikkaus tai vaativa toimenpide, josta perittäisiin 9 b §:ssä säädetty leikkaus- ja toimenpidemaksu. Näissä tilanteissa diagnostinen tutkimus ja hoitona tehtävä leikkaus tai toimenpide muodostavat yhtenäisen, erottamattoman kokonaisuuden, josta ei ole pidettävä perusteltuna periä erikseen erityistutkimusmaksua ja leikkaus- ja toimenpidemaksua. Tällainen tilanne on esimerkiksi katetrin kautta tehty diagnostinen verisuonen varjoainekuvaus (angiografia), jossa samassa yhteydessä tehdään myös vaativa hoitotoimenpide, esimerkiksi pallolaajennus ja verisuonistentin asettaminen. Vastaavasti esimerkiksi radiologisen erityistutkimuksen yhteydessä samanaikaisesti tehtävä leikkaus tai toimenpide olisi sellainen, josta erityistutkimusmaksua ei voisi periä, mikäli perittäisiin leikkaus- ja toimenpidemaksu. Jos toimenpide tehtäisiin kuitenkin eri yhteydessä kuin erityistutkimus, voitaisiin periä erikseen erityistutkimusmaksu ja leikkaus- ja toimenpidemaksu. Erityistutkimusmaksu voitaisiin siten periä diagnostisesta varjoainetutkimuksesta, vaikka sen perusteella päätettäisiin eri kerralla tehdä toimenpide. Tästä eri yhteydessä tehdystä toimenpiteestä voitaisiin periä leikkaus- ja toimenpidemaksu. Tämä olisi perusteltua, koska erillisillä käynneillä toteutettu tutkimus ja toisaalta toimenpide sitoo merkittävästi enemmän henkilöstö-, tila- ja laiteresursseja.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että hyvinvointialue saisi periä erityistutkimusmaksun vain yhden kerran sellaista avohoidon käyntiä tai muuta avohoidon hoitokontaktia tai niiden kokonaisuutta kohden, jossa erityistutkimukset määrätään tai tulkitaan riippumatta siitä, kuinka monta erityistutkimusta tehdään. Jos lääkäri määräisi esimerkiksi samalla avohoidon käynnillä kolme eri erityistutkimusta, esimerkiksi kolme eri magneettitutkimusta, erityistutkimusmaksun saisi periä vain yhden kerran. Mikäli erityistutkimus jouduttaisiin uusimaan esimerkiksi teknisistä syistä, ei erityistutkimusmaksua siten voisi periä kuin kerran. Mikäli erityistutkimuksen tulkinnan yhteydessä tai sen jälkeen todettaisiin tarve toiselle erityistutkimukselle, voitaisiin periä uusi erityistutkimusmaksu. Lyhytaikaisessa laitoshoidossa erityistutkimusmaksun saisi periä vain yhden kerran kyseisen hoitojakson aikana. Hoitojaksolla tarkoitetaan potilaalle yhtäjaksoista hoitoa, jonka aikana potilas ei välillä kotiudu riippumatta siitä, jakautuuko hoitojakso usealle eri erikoisalalle tai siirretäänkö hoito sairaalasta tai toimintayksiköstä toiseen.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin, että erityistutkimusmaksua ei saisi periä alle 18-vuotiaalta. Asiakasmaksulainsäädännössä rajoitetaan terveydenhuollon maksujen perimistä alaikäisiltä, ja esimerkiksi poliklinikan antama tutkimus ja hoito on maksutonta alle 18-vuotiaalle henkilölle.

Pykälän 4 momentin 1 kohdan mukaan maksua ei saisi periä sellaisesta erityistutkimuksesta, jonka tarve on lääketieteellisesti arvioiden suorassa syy-yhteydessä synnytykseen ja jonka tarve ilmenee viimeistään synnytyksen jälkitarkastuksessa. Kohdassa ei tarkoitettaisi sellaisia terveysongelmia, joilla ei ole selvää yhteyttä synnytykseen tai jotka ilmenevät vasta pidemmän ajan kuluttua synnytyksestä. Synnytyksen jälkitarkastuksen jälkeen pidemmän ajan kuluessa käy haastavammaksi osoittaa, että tarve on lääketieteellisesti suorassa syy-yhteydessä synnytykseen.

Momentin 2 kohdan mukaan maksua ei saisi periä, jos erityistutkimuksen tarve johtuisi siitä, että raskauden ei ole lääketieteellisesti arvioituna mahdollista edetä. Tällä tarkoitettaisiin esimerkiksi keskenmenoa tai kohdunulkoista raskautta.

Momentin 3 kohdan mukaan maksua ei saisi periä myöskään tilanteessa, jossa erityistutkimuksen tarve johtuu raskauden keskeyttämisestä, jos raskauden jatkuminen tai lapsen synnyttäminen vaarantaisi raskaana olevan hengen tai terveyden tai sikiöllä havaitaan sellainen vaikea sairaus tai vamma, joka vaarantaisi sikiön tai lapsen hengen. Tällä tarkoitettaisiin esimerkiksi tilannetta, jossa todennäköisen lääketieteellisen ennusteen perusteella raskaus tulisi keskeytymään, sikiö menehtyisi kohtuun tai syntynyt lapsi ei selviäisi.

Synnytykseen ja raskauteen liittyvällä ehdotuksella halutaan tukea perheiden taloudellista selviytymistä ja pyrkiä siihen, että raskauteen tai synnytykseen ei kohdistuisi kohtuuton maksurasitus. Uuden erityistutkimusmaksun perimistä tietyissä synnytykseen ja raskauteen liittyvissä tilanteissa ei olisi pidettävä perheiden kannalta kohtuullisena.

Erityistutkimusmaksun enimmäismäärästä säädettäisiin asiakasmaksulain 2 §:n 2 momentin perusteella asiakasmaksuasetuksella. Erityistutkimusmaksu saisi olla enintään 60,30 euroa. Maksuun tehtäisiin indeksitarkistukset vastaavasti kuin muihin asiakasmaksuasetuksessa säädettyihin maksuihin. Asiakasmaksulakiin on tehty indeksitarkistuksia koskeva muutos. Sen perusteella euromääriä tarkistetaan hyvinvointialueiden hintaindeksin muutoksen mukaisesti, ja indeksitarkistus tehdään jatkossa vuosittain. Lakimuutosta on täydennetty vastaavalla asetusmuutoksella, joka tulee indeksitarkistusten osalta voimaan 1.10.2026. Muutokset koskisivat jatkossa myös nyt ehdotettuja uusia maksuja.

9

b §.

Leikkaus- ja toimenpidemaksu.

Asiakasmaksulaissa säädettäisiin uudesta leikkaus- ja toimenpidemaksusta. Asiakasmaksuasetuksen 8 a § kumottaisiin, ja asiakasmaksulain uudessa 9 b §:ssä säädettäisiin päiväkirurgian maksusta osana leikkaus- ja toimenpidemaksua. Uusi leikkaus- ja toimenpidemaksu olisi 10 prosenttia korkeampi kuin päiväkirurgian maksu.

Voimassa olevan asiakasmaksuasetuksen 8 a §:n mukaan poliklinikkamaksun sijasta voidaan periä maksu päiväkirurgisesta toimenpiteestä, joka tehdään leikkaussalissa ja joka edellyttää yleisanestesiaa, laajaa puudutusta tai suonensisäisesti annettavaa lääkitystä.

Päiväkirurgian maksun periminen edellyttää tällä hetkellä, että toimenpide tehdään leikkaussalissa, vaikka samoja toimenpiteitä voidaan tehdä poliklinikalla. Ei ole pidettävä tarkoituksenmukaisena, että samasta toimenpiteestä voitaisiin periä maksu eri perusteilla yksinomaan riippuen siitä, missä tilassa toimenpide tehdään.

Leikkaus- ja toimenpidemaksun periminen ei edellyttäisi, että leikkaus tai toimenpide tehtäisiin leikkaussalissa. Terveydenhuoltolain 8 §:n 1 momentti edellyttää, että terveydenhuollon toiminta perustuu näyttöön ja hyviin hoito- ja toimintakäytäntöihin. Terveydenhuollon toiminnan on oltava laadukasta, turvallista ja asianmukaisesti toteutettua. Hyvinvointialue vastaa siitä, että leikkaus tai toimenpide toteutetaan laadukkaasti ja potilasturvallisesti asianmukaisessa tilassa, mikä ei välttämättä aina edellytä leikkaussaliolosuhteita, vaan voi toteutua esimerkiksi toimenpidehuoneessa tai hammashoidon yksikköä hyödyntäen.

Voimassa olevassa asiakasmaksuasetuksen 8 a §:ssä oleva edellytys laajasta puudutuksesta tai suonensisäisesti annettavasta lääkityksestä ei ole täysin selkeä. Esimerkiksi suonensisäistä lääkitystä voidaan käyttää melko matalalla kynnyksellä esimerkiksi potilaan kivun hoitoon tai rauhoittamiseen, jolloin jatkossa yksinomaan se ei oikeuttaisi perimään leikkaus- ja toimenpidemaksua.

Pykälän 1 momentin mukaan hyvinvointialue saisi jatkossa periä leikkaus- ja toimenpidemaksun leikkauksesta tai vaativasta toimenpiteestä, joka edellyttää anestesiologista osaamista edellyttävää nukutusta tai puudutusta. Edellytyksenä olisi siten lähtökohtaisesti, että leikkaus tai toimenpide vaatii nukutusta tai puudutusta, joka edellyttää anestesiologista osaamista.

Momentissa ei kuitenkaan tarkoiteta esimerkiksi terveydenhuoltolain 45 §:n 5 momentissa tarkoitettuja kevyitä toimenpiteitä. Tällaisia toimenpiteitä voivat olla muun muassa vain lyhytaikaista nukutusta edellyttävä suunniteltu sydämen rytminsiirto, psykiatrinen sähköhoito ja hammashoito. Toisaalta tietyissä toimenpiteissä on mahdollista, että puudutuksen pystyy tekemään myös itse leikkauksen tai toimenpiteen toteuttava lääkäri, mutta toimenpiteet ovat kuitenkin verrattavissa anestesiologista osaamista edellyttävää nukutusta tai puudutusta edellyttäviin leikkauksiin tai vaativiin toimenpiteisiin. Pykälän 1 momentin mukaan leikkaus- ja toimenpidemaksun saisi periä myös invasiivisen kardiologian, toimenpideradiologian tai silmäkirurgian vaativasta leikkauksesta tai toimenpiteestä tai muusta vastaavasta merkittävää erityisosaamista tai tila- tai laiteinvestointeja edellyttävästä leikkauksesta tai vaativasta toimenpiteestä, vaikka se ei vaatisi anestesiologista osaamista edellyttävää nukutusta tai puudutusta. Leikkaus tai vaativa toimenpide voi edellyttää erityisiä välineitä tai tarvikkeita (esimerkiksi stentit, proteesit, linssit, implantit). Esimerkiksi kaihileikkaukset kuuluisivat sellaisiin leikkauksiin ja toimenpiteisiin, joista maksun voisi periä. Kyseeseen tulisivat myös esimerkiksi pallolaajennukset, stenttaukset sekä tahdistinten ja defibrillaattorien asennukset, joita voidaan verrata leikkauksiin ja vaativiin toimenpiteisiin.

Maksun saisi periä kiireellisessä hoidossa ja suunnitellussa, elektiivisessä toiminnassa. Maksun saisi periä perusterveydenhuollossa ja erikoissairaanhoidossa. Käytännössä pykälässä tarkoitettuja leikkauksia ja toimenpiteitä tehdään tällä hetkellä pääasiassa erikoissairaanhoidossa, mutta jos leikkauksia ja toimenpiteitä tehtäisiin perusterveydenhuollossa, olisi perusteltua voida periä niistä sama maksu kuin erikoissairaanhoidossa. Maksua perittäessä olisi kuitenkin otettava huomioon asiakasmaksulaki kokonaisuutena.

Pykälän 1 momentin 1 kohdassa säädettäisiin, että leikkaus- ja toimenpidemaksun saisi periä yhden kerran lyhytaikaisen laitoshoidon hoitojakson aikana. Hoitojaksolla tarkoitetaan potilaalle yhtäjaksoista hoitoa, jonka aikana potilas ei välillä kotiudu riippumatta siitä, jakautuuko hoitojakso usealle eri erikoisalalle tai siirretäänkö hoito sairaalasta tai toimintayksiköstä toiseen. Leikkaus- ja toimenpidemaksu voitaisiin siten periä vain yhden kerran riippumatta siitä, montako erilaista leikkausta tai toimenpidettä tai montako kertaa samaa leikkausta tai toimenpidettä kyseisen hoitojakson aikana tehdään. Maksun voisi siten periä vain yhden kerran esimerkiksi, jos potilaalle tehtäisiin useampi sepelvaltimon pallolaajennus saman hoitojakson aikana. Samoin maksun voisi periä vain yhden kerran saman hoitojakson aikana, jos potilaalle jouduttaisiin tekemään varsinaisen leikkauksen jälkeen esimerkiksi komplikaation vuoksi toinen leikkaus. Maksun saisi periä asiakasmaksuasetuksen 12 §:ssä säädetyn lyhytaikaisen laitoshoidon hoitopäivämaksun, asetuksen 13 §:ssä säädetyn päivä- ja yöhoidon maksun sekä 14 §:ssä säädetyn kuntoutushoidon maksun lisäksi. Perittäessä leikkaus- ja toimenpidemaksu asiakasmaksuasetuksen 14 §:ssä säädetyn kuntoutushoidon maksun lisäksi tulee kuitenkin ottaa huomioon, että terveydenhuoltolain 29 §:ssä tarkoitettu lääkinnällinen kuntoutus säädetään asiakasmaksulaissa pääosin maksuttomaksi.

Pykälän 1 momentin 2 kohdan mukaan leikkaus- ja toimenpidemaksun saisi periä vain yhden kerran siihen liittyvää avohoidon käyntiä kohden. Näin ollen leikkaus- ja toimenpidemaksun saisi periä vain yhden kerran riippumatta siitä, montako erilaista leikkausta tai toimenpidettä tehdään tai montako kertaa samaa leikkausta tai toimenpidettä tehdään kyseisen käynnin aikana. Leikkaus- ja toimenpidemaksun saisi periä asiakasmaksuasetuksen 7 §:ssä säädetyn terveyskeskuksen avohoidon maksun sekä 8 §:ssä säädetyn ja 9 a §:ssä viitatun sairaalan poliklinikkamaksun sijaan silloin, kun leikkaus tai toimenpide tehdään päiväkirurgisena toimenpiteenä, eikä henkilö jää seurattavaksi hoitopaikkaan toimenpidettä seuraavaan vuorokauteen. Tämä vastaisi nykytilaa, jossa asiakasmaksuasetuksen 8 a §:n mukaan päiväkirurgian maksun saa periä poliklinikkamaksun sijaan. Nykytilaa vastaavasti asiakkaalta voitaisiin periä leikkaus- ja toimenpidemaksun lisäksi lyhytaikaisen laitoshoidon hoitopäivämaksu, jos päiväkirurgisessa toimenpiteessä ollut henkilö esimerkiksi komplikaation tai muun vastaavan syyn takia jää hoitopaikkaan lyhytaikaiseen laitoshoitoon toimenpidettä seuraavaan vuorokauteen.

Suun terveydenhuollossa leikkaus- ja toimenpidemaksun saisi periä erikoissairaanhoidossa, jossa suun terveydenhuollosta peritään samat asiakasmaksut kuin muustakin erikoissairaanhoidosta. Maksun saisi periä myös asiakasmaksuasetuksen 9 a §:ssä säädetyssä suun ja leukojen erikoissairaanhoidossa, joka toteutetaan säännöksen mukaan terveyskeskuksessa. Leikkaus- ja toimenpidemaksua ei sen sijaan saisi periä silloin, kun asiakasmaksut suun ja hampaiden tutkimuksesta ja hoidosta peritään asiakasmaksuasetuksen 9 §:n perusteella. Asiakasmaksuasetuksen 9 §:n perusteella terveyskeskuksessa annetusta suun ja hampaiden tutkimuksesta ja hoidosta voidaan periä perusmaksuna käyntimaksu ja lisäksi kustakin suun terveydenhuollon toimenpiteestä erillinen maksu. Hammastekniset kulut voidaan lisäksi periä enintään todellisten kustannusten mukaisina, ja erikoismateriaaleista voidaan periä enintään todellisia kustannuksia vastaava maksu. Uuden leikkaus- ja toimenpidemaksun perimistä erikseen muiden maksujen lisäksi suun terveydenhuollosta perusterveydenhuollon tasolla ei ole pidettävä perusteltuna.

Pykälän 2 momentin mukaan maksun saisi periä 9 a §:ssä säädetyn erityistutkimusmaksun lisäksi. Hyvinvointialue saisi lähtökohtaisesti periä asiakkaalta sekä erityistutkimusmaksun että leikkaus- ja toimenpidemaksun. Ehdotetun 9 a §:n 1 momentin mukaan erityistutkimusmaksua ei saisi kuitenkaan periä, jos erityistutkimuksen yhteydessä samanaikaisesti tehdään leikkaus tai vaativa toimenpide, josta peritään leikkaus- ja toimenpidemaksu.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin, että leikkaus- ja toimenpidemaksua ei saisi periä alle 18-vuotiaalta. Alle 18-vuotiaille annettavien terveyspalvelujen maksuttomuutta laajennettiin, koska voimassa olevan lainsäädännön perusteella alaikäiseltä voidaan lähtökohtaisesti periä päiväkirurgian maksu. Nykytilassa lainsäädäntö ei ole kuitenkaan ollut täysin selkeä, koska asiakasmaksulaissa säädetään maksuttomaksi poliklinikan antama tutkimus ja hoito alle 18-vuotiaalle henkilölle. Siten ehdotus myös selkeyttäisi nykytilaa tältä osin. Alaikäiseltä ei saisi jatkossakaan periä asiakasmaksuasetuksen 7 §:ssä terveyskeskuksen avosairaanhoidon lääkäripalveluista tai päivystyksestä säädettyjä maksuja tai 8 §:ssä säädettyä sairaalan poliklinikkamaksua. Alaikäiseltä saisi jatkossakin periä lyhytaikaisen laitoshoidon hoitopäivämaksun kalenterivuodessa korkeintaan seitsemältä hoitopäivältä.

Pykälän 4 momentin 1 kohdan mukaan maksua ei saisi periä sellaisesta leikkauksesta tai vaativasta toimenpiteestä, jonka tarve on lääketieteellisesti arvioiden suorassa syy-yhteydessä synnytykseen ja jonka tarve ilmenee viimeistään synnytyksen jälkitarkastuksessa. Maksua ei saisi periä esimerkiksi sektiosta eli keisarileikkauksesta. Maksua ei saisi periä myöskään muista synnytykseen liittyvistä leikkaushoitoa vaativista ongelmista, joiden tarve ilmenee viimeistään synnytyksen jälkitarkastuksessa. Kyse voisi olla esimerkiksi leikkauksesta tai vaativasta toimenpiteestä, jonka tarve johtuu synnytyksessä tulleista repeämistä. Kohdassa ei tarkoitettaisi sellaisia terveysongelmia, joilla ei ole selvää yhteyttä synnytykseen tai jotka ilmenevät vasta pidemmän ajan kuluttua synnytyksestä. Synnytyksen jälkitarkastuksen jälkeen pidemmän ajan kuluessa käy haastavammaksi osoittaa, että tarve on lääketieteellisesti suorassa syy-yhteydessä synnytykseen.

Momentin 2 kohdan mukaan maksua ei saisi periä, jos toimenpiteen tarve johtuisi siitä, että raskauden ei ole lääketieteellisesti arvioituna mahdollista edetä. Tällä tarkoitettaisiin esimerkiksi keskenmenoa tai kohdunulkoista raskautta.

Momentin 3 kohdan mukaan maksua ei saisi periä myöskään, jos toimenpiteen tarve johtuu raskauden keskeyttämisestä, jos raskauden jatkuminen tai lapsen synnyttäminen vaarantaisi raskaana olevan hengen tai terveyden tai sikiöllä havaitaan sellainen vaikea sairaus tai vamma, joka vaarantaisi sikiön tai lapsen hengen. Tällä tarkoitettaisiin esimerkiksi tilannetta, jossa todennäköisen lääketieteellisen ennusteen perusteella raskaus tulisi keskeytymään, sikiö menehtyisi kohtuun tai syntynyt lapsi ei selviäisi.

Nykytilassa päiväkirurgian maksun voi periä päiväkirurgisesta toimenpiteestä, jonka tarve liittyy keskenmenoon, kohdunulkoisen raskauden hoitoon tai raskauden keskeyttämiseen. Siltä osin kuin uutta leikkaus- ja toimenpidemaksua ei saisi periä tietyissä raskauteen liittyvissä tilanteissa, näissä tilanteissa asiakkaalta perittävä maksu pienenisi nykyisestä.

Synnytykseen ja raskauteen liittyvällä ehdotuksella halutaan tukea perheiden taloudellista selviytymistä ja pyrkiä siihen, että raskauteen tai synnytykseen ei kohdistuisi kohtuuton maksurasitus. Uuden leikkaus- ja toimenpidemaksun perimistä tietyissä synnytykseen ja raskauteen liittyvissä tilanteissa ei olisi pidettävä perheiden kannalta kohtuullisena. Näissä tilanteissa voisi kuitenkin edelleen periä muita asiakasmaksuja, kuten poliklinikkamaksun tai lyhytaikaisen laitoshoidon hoitopäivämaksun.

Leikkaus- ja toimenpidemaksun enimmäismäärästä säädettäisiin asiakasmaksulain 2 §:n 2 momentin perusteella asiakasmaksuasetuksella. Leikkaus- ja toimenpidemaksu saisi olla enintään 264,10 euroa. Maksuun tehtäisiin indeksitarkistukset vastaavasti kuin muihin asiakasmaksuasetuksessa säädettyihin maksuihin. Asiakasmaksulakiin on tehty indeksitarkistuksia koskeva muutos. Sen perusteella euromääriä tarkistetaan hyvinvointialueiden hintaindeksin muutoksen mukaisesti, ja indeksitarkistus tehdään jatkossa vuosittain. Lakimuutosta on täydennetty vastaavalla asetusmuutoksella, joka tulee indeksitarkistusten osalta voimaan 1.10.2026. Muutokset koskisivat jatkossa myös nyt ehdotettuja uusia maksuja.

9

c §.

Lääketieteellisen kuolemansyyn selvittämisen maksu.

Asiakasmaksulaissa säädettäisiin uudesta lääketieteellisen kuolemansyyn selvittämisen maksusta.

Pykälän 1 momentin mukaan hyvinvointialue saisi periä jatkossa kuolinpesältä maksun vainajan lääketieteellisestä kuolemansyyn selvittämisen ja sen perusteella laadittavien kuolintodistuksen ja hautausluvan muodostamasta kokonaisuudesta.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin selvyyden vuoksi, että maksua ei saisi periä, jos lääketieteellinen kuolemansyyn selvittäminen siirretään suoritettavaksi oikeuslääketieteellisenä kuolemansyyn selvittämisenä. Oikeuslääketieteellinen kuolemansyyn selvittäminen olisi jatkossakin maksutonta, ja sen maksuttomuudesta säädettäisiin kuolemansyyn selvittämisestä annetussa laissa.

Pykälän 3 momentin mukaan lääketieteellisen kuolemansyyn selvittämisen maksua ei saisi periä, jos henkilö oli kuollessaan alle 18-vuotias. Maksua ei saisi periä myöskään todistuksesta kuolleena syntyneestä ja siihen liittyvistä lääketieteellisestä kuolemansyyn selvittämisestä ja hautausluvasta.

Pykälän 4 momentissa säädettäisiin selvyyden vuoksi, että maksun perimiseen kuolinpesältä sovelletaan 2 a §:n 1 ja 2 momenttia koskien maksun perimistä sekä 12 §:n 1 momenttia koskien ostopalvelua. Kyseisten lainkohtien soveltaminen ei olisi niiden sanamuodon perusteella täysin selvää, koska niissä viitataan asiakkaaseen ja palvelun käyttäjään. Viittausta ei ehdoteta 12 §:n 2 momenttiin, koska palvelusetelin ei arvioida sopivan tilanteisiin, joissa kyse on vainajasta ja kuolinpesästä.

Asiakasmaksulain 11 §:n 1 momentin velvoittava sääntely maksun huojentamisesta kohdistuu sosiaalipalveluista määrättyihin maksuihin ja terveyspalveluista henkilön maksukyvyn mukaan määrättyihin maksuihin. Lääketieteellinen kuolemansyyn selvittäminen on terveydenhuollon toimintaa, josta perittäisiin tasasuuruinen maksu. Näin ollen velvoittava sääntely ei koskisi siitä perittävää maksua. Hyvinvointialue voi päättää myös terveydenhuollon tasasuuruisten maksujen huojentamisesta. Lain 11 §:n 2 momentin mukaan perusteena huojentamiselle voi olla se, että maksun periminen vaarantaa henkilön tai perheen toimeentulon edellytyksiä tai henkilön lakisääteisen elatusvelvollisuuden toteuttamista. Lisäksi perusteena voi olla se, että huojentamiseen on syytä huollolliset näkökohdat huomioon ottaen. Asiakasmaksulain 11 §:n arvioidaan soveltuvan huonosti tilanteisiin, joissa maksuja peritään kuolinpesältä. Asiakasmaksulain 17 §:n perusteella kuolinpesältä perittävä maksu olisi suoraan ulosottokelpoinen, kuten muutkin asiakasmaksut. Jos kuolinpesällä ei olisi varoja, käytännössä hyvinvointialue ei saisi perittyä maksua kuolinpesältä.

Lääketieteellisen kuolemasyyn selvittämisen maksun enimmäismäärästä säädettäisiin asiakasmaksulain 2 §:n 2 momentin perusteella asiakasmaksuasetuksella. Maksu saisi olla muista lääkärintodistuksista perittävää maksua vastaavasti enintään 62,20 euroa. Kyse olisi tasasuuruisesta terveydenhuollon maksusta, jonka suuruuteen ei vaikuttaisi esimerkiksi se, tehtäisiinkö lääketieteellinen ruumiinavaus. Maksuun tehtäisiin indeksitarkistukset vastaavasti kuin muihin asiakasmaksuasetuksessa säädettyihin maksuihin. Asiakasmaksulakiin on tehty indeksitarkistuksia koskeva muutos. Sen perusteella euromääriä tarkistetaan hyvinvointialueiden hintaindeksin muutoksen mukaisesti, ja indeksitarkistus tehdään jatkossa vuosittain. Lakimuutosta on täydennetty vastaavalla asetusmuutoksella, joka tulee indeksitarkistusten osalta voimaan 1.10.2026. Muutos koskisi jatkossa myös nyt ehdotettuja uusia maksuja.

9

d §.

Vainajan säilyttämisestä perittävä maksu.

Asiakasmaksulaissa säädettäisiin vainajan säilyttämisestä perittävästä maksusta.

Pykälän 1 momentin mukaan hyvinvointialue saisi jatkossa periä kuolinpesältä maksun vainajan säilyttämisestä. Maksun saisi periä vasta hautausluvan antamisen jälkeiseltä ajalta sitä vuorokautta, jolloin hautauslupa on annettu, seuraavasta vuorokaudesta alkaen. Tällöin kuolinpesän olisi mahdollista vaikuttaa siihen, minkä suuruiseksi perittävä maksu muodostuisi. Maksun voisi periä siihen vuorokauteen saakka, jolloin vainajan säilyttäminen hyvinvointialueella päättyy.

Kuolemansyyn selvittämisestä annetun asetuksen 19 §:n 1 momentin mukaan lääkärin on selvitettyään kuolemansyyn laadittava kuolintodistus ja annettava lupa hautaamiseen sille, joka on ilmoittanut huolehtivansa vainajan hautaamisesta tai tuhkaamisesta. Hautauslupa tai sen kopio voidaan luovuttaa myös taholle, joka hautauksesta tai tuhkauksesta huolehtivan toimeksiannosta hoitaa hautaukseen tai tuhkaukseen liittyviä käytännön järjestelyjä.

Hautaustoimilain 23 §:n mukaan jollei vainaja ole eläessään nimenomaisesti toivonut tietyn henkilön huolehtivan hautaamiseen, tuhkaamiseen ja tuhkan käsittelyyn liittyvistä järjestelyistä, voivat järjestelyistä huolehtia vainajan eloonjäänyt puoliso tai kuolinhetkellä vainajan kanssa avioliitonomaisissa olosuhteissa yhteisessä taloudessa jatkuvasti elänyt henkilö sekä lähimmät perilliset. Jollei kukaan edellä tarkoitetuista henkilöistä huolehdi järjestelyistä, voi myös muu vainajan läheinen huolehtia niistä. Muussa tapauksessa järjestelyistä huolehtii se kunta, jossa vainajalla oli kuollessaan kotikuntalaissa tarkoitettu kotikunta, tai, jos vainajalla ei ollut kotikuntaa, se kunta, jossa vainaja kuollessaan asui.

Periessään maksun vainajan säilyttämisestä hyvinvointialueen tulisi antaa tieto hautausluvasta kuolinpesälle, jotta kuolinpesällä olisi tieto siitä, milloin maksua aletaan periä. Hyvä käytäntö olisi, että hyvinvointialue selvittäisi jo ennen hautausluvan antamista kuolinpesän yhteystiedot.

Säilytysmaksun saisi periä hautausluvan antamisen jälkeiseltä ajalta riippumatta siitä, tehdäänkö vainajalle tai onko vainajalle tehty lääketieteellinen vai oikeuslääketieteellinen kuolemansyyn selvittäminen. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että maksun saisi periä vain siltä ajalta, jona vainaja on hyvinvointialueen säilytettävänä. Säännös olisi tarpeen, koska vainaja voi olla jonkin aikaa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) säilytettävänä vielä hautausluvan antamisen jälkeen, jos vainajalle on tehty oikeuslääketieteellinen ruumiinavaus osana oikeuslääketieteellistä kuolemansyyn selvittämistä. Säännöksen tarkoituksena ei olisi estää sitä, että hyvinvointialue voi järjestää vainajan säilyttämisen myös ostopalveluna.

Pykälän 2 momentin mukaan maksua ei saisi periä kuolleena syntyneen säilyttämisestä eikä siinä tilanteessa, että henkilö oli kuollessaan alle 18-vuotias.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin selvyyden vuoksi, että maksun perimiseen kuolinpesältä sovelletaan 2 a §:n 1 ja 2 momenttia koskien maksun perimistä sekä 12 §:n 1 momenttia koskien ostopalvelua. Kyseisten lainkohtien soveltaminen ei olisi niiden sanamuodon perusteella täysin selvää, koska niissä viitataan asiakkaaseen ja palvelun käyttäjään. Viittausta ei ehdoteta 12 §:n 2 momenttiin, koska palvelusetelin ei arvioida sopivan tilanteisiin, joissa kyse on vainajasta ja kuolinpesästä.

Asiakasmaksulain 11 §:n 1 momentin velvoittava sääntely maksun huojentamisesta kohdistuu sosiaalipalveluista määrättyihin maksuihin ja terveyspalveluista henkilön maksukyvyn mukaan määrättyihin maksuihin. Vainajan säilyttäminen on katsottava kuitenkin terveydenhuollon toiminnaksi myös niissä tilanteissa, joissa vainajaa tosiasiallisesti säilytetään sosiaalihuollon yksikössä, ja säilyttämisestä perittäisiin tasasuuruinen maksu. Näin ollen maksua ei koskisi velvoittava sääntely. Hyvinvointialue voi päättää myös terveydenhuollon tasasuuruisten maksujen huojentamisesta. Lain 11 §:n 2 momentin mukaan perusteena huojentamiselle voi olla se, että maksun periminen vaarantaa henkilön tai perheen toimeentulon edellytyksiä tai henkilön lakisääteisen elatusvelvollisuuden toteuttamista. Lisäksi perusteena voi olla se, että huojentamiseen on syytä huollolliset näkökohdat huomioon ottaen. Asiakasmaksulain 11 §:n arvioidaan soveltuvan huonosti tilanteisiin, joissa maksuja peritään kuolinpesältä. Asiakasmaksulain 17 §:n perusteella kuolinpesältä perittävä maksu olisi suoraan ulosottokelpoinen, kuten muutkin asiakasmaksut. Jos kuolinpesällä ei olisi varoja, käytännössä hyvinvointialue ei saisi perittyä maksua kuolinpesältä.

Vainajan säilyttämisestä perittävän maksun enimmäismäärästä säädettäisiin asiakasmaksulain 2 §:n 2 momentin perusteella asiakasmaksuasetuksella. Maksu saisi olla enintään 10 euroa vuorokaudelta. Maksuun tehtäisiin indeksitarkistukset vastaavasti kuin muihin asiakasmaksuasetuksessa säädettyihin maksuihin. Asiakasmaksulakiin on tehty indeksitarkistuksia koskeva muutos. Sen perusteella euromääriä tarkistetaan hyvinvointialueiden hintaindeksin muutoksen mukaisesti, ja indeksitarkistus tehdään jatkossa vuosittain. Lakimuutosta on täydennetty vastaavalla asetusmuutoksella, joka tulee indeksitarkistusten osalta voimaan 1.10.2026. Muutokset koskisivat jatkossa myös nyt ehdotettuja uusia maksuja.

9 e §.

Maksun kuuluminen pesänselvitysvelkoihin.

pesänselvitysvelat

Ehdotetussa uudessa 9 e §:ssä säädettäisiin siitä, että 9 c §:ssä säädettävä lääketieteellisen kuolemansyyn selvittämisen maksu ja 9 d §:ssä säädettävä vainajan säilyttämisestä perittävä maksu luettaisiin perintökaaren 18 luvun 5 §:ssä tarkoitettuihin hautauskustannuksiin, jotka kuuluvat pesänselvitysvelkoihin. Perintökaaren 18 luvun 5 §:n mukaan pesän varoista suoritetaan kohtuulliset hautaus- ja perunkirjoituskustannukset sekä pesän hoidosta, hallinnosta ja selvityksestä johtuvat tarpeelliset kustannukset () niin kuin 21 luvun 1 §:ssä säädetään.

Perintökaaren 21 luvun 1 §:n mukaan kuolinpesän varoista suoritetaan pesän ja vainajan velat. Pesänselvitysvelat maksetaan ennen muita velkoja sitä mukaa kuin ne erääntyvät. Muut pesän velat maksetaan vasta vainajan velkojen jälkeen. Lääketieteellisen kuolemansyyn selvittämisen maksu ja vainajan säilyttämisestä perittävä maksu olisi perusteltua katsoa perintökaaressa tarkoitetuiksi hautauskustannuksiksi, jotka pesänselvitysvelkana maksettaisiin ennen muita velkoja. Asiasta ehdotetaan kuitenkin säädettäväksi nimenomaisesti, jotta tilanne ei jäisi tulkinnanvaraiseksi.

Asiakasmaksulain 17 §:n perusteella kuolinpesältä perittävä maksu olisi suoraan ulosottokelpoinen, kuten muutkin asiakasmaksut. Maksu saataisiin siten tarvittaessa ulosottaa ilman tuomiota tai päätöstä. Velkojien maksunsaantijärjestyksestä annetussa laissa säädetään ulosottoperinnässä olevien saatavien keskinäisestä etuoikeudesta tilanteessa, jossa varat eivät riitä kaikkien saatavien täyteen maksuun. Muilta osin velkojilla on yhtäläinen oikeus saada maksu. Jos kuolinpesällä ei olisi riittävästi varoja kaikkien saatavien maksamiseen, uudet kuolinpesältä perittävät maksut eivät saisi muihin velallisen ulosottovelkoihin nähden etusijaa, vaan jako-osuus määräytyisi velkojien saatavien suhteessa.

https://oikeusministerio.fi/hankkeet-ja-saadosvalmistelu

Oikeusministeriössä on vireillä ulosottokaaren muuttamista koskeva hanke, jossa ehdotetaan, että velallisena olevan kuolinpesän rahavaroista tai muusta vastaavasta omaisuudesta tulisi ulosottomiehelle esitetystä vaatimuksesta erottaa määrä, joka esitetyn selvityksen perusteella tarvitaan kohtuullisten pesänselvityskulujen maksamiseen. Kuolinpesän edustajat voisivat pyytää erottamisetua myös ehdotettujen 9 c ja 9 d §:ssä säädettävien maksujen maksamista varten. Hallituksen esityksen valmisteluasiakirjat ovat julkisessa palvelussa osoitteessatunnuksella OM062:00/2025.

Jos velallisena olevalla kuolinpesällä ei olisi varoja, hakijalle annettaisiin ulosottomenettelyssä estetodistus varattomuudesta ja ulosottoasian vireilläolo päättyisi. Julkisoikeudelliset saatavat ovat täytäntöönpanokelpoisia maksuunpanovuoden ja sitä seuraavat viisi kalenterivuotta, minkä aikana estetodistuksen saanut hakija voi hakea ulosottoa uudestaan. Jos kuolinpesällä ei olisi varoja, käytännössä hyvinvointialue ei saisi perittyä maksua kuolinpesältä.

Perintökaaren 19 luvun 12 b §:n 1 momentin ja 21 luvun 11 §:n 1 momentin perusteella pesänselvittäjä tai, jos pesänselvittäjää ei ole määrätty, osakas voi hakea kuolinpesän asettamista konkurssiin. Perintökaaren 21 luvun 1 §:n 3 momentin mukaan kuolinpesän konkurssissa konkurssipesä vastaa pesänselvitysveloista.

7.2

Laki kuolemansyyn selvittämisestä

12 a §.

https://stm.fi/hankkeet

Pykälää ehdotetaan muutettavaksi siten, että jatkossa pykälässä olisi kaksi momenttia. Pykälän 1 momentti koskisi oikeuslääketieteellistä kuolemansyyn selvittämistä. Momentissa säädettäisiin nykytilaa vastaavasti siitä, että oikeuslääketieteellinen kuolemansyyn selvittäminen ja sen perusteella laadittava kuolintodistus, hautauslupa ja kuolinselvitys ovat maksuttomia. Kuolinselvityksiä ei käytännössä laadita nykytilassa, mutta niistä säädetään edelleen kuolemansyyn selvittämistä koskevassa lainsäädännössä. Sosiaali- ja terveysministeriössä on vireillä hanke kuolemansyyn selvittämisestä annetun lain muuttamisesta. Tarkoituksena on, että kuolinselvityksestä luovuttaisiin lainsäädännössä. Hallituksen esityksen valmisteluasiakirjat ovat julkisessa palvelussa osoitteessatunnuksella STM190:00/2025.

Momentissa viitattaisiin nimenomaan oikeuslääketieteelliseen kuolemansyyn selvittämiseen ja sen perusteella laadittaviin asiakirjoihin. Momentti ei estäisi hyvinvointialuetta perimästä maksua vainajan säilyttämisestä, vaikka vainajalle tehtäisiin tai olisi tehty oikeuslääketieteellinen kuolemansyyn selvittäminen, jos vainaja on hyvinvointialueen säilytettävänä ja hautauslupa on annettu. Vainajan säilyttämisestä perittävästä maksusta säädettäisiin asiakasmaksulain uudessa 9 d §:ssä.

Pykälän 2 momentissa olisi informatiivinen viittaus asiakasmaksulainsäädäntöön. Sen mukaan hyvinvointialueen tekemästä lääketieteellisestä kuolemansyyn selvittämisestä ja sen perusteella laadittavasta kuolintodistuksesta, todistuksesta kuolleena syntyneestä ja hautausluvasta sekä vainajan säilyttämisestä perittävistä maksuista säädetään asiakasmaksulaissa.

Kuolemansyyn selvittämistä koskevan lainsäädännön perusteella myös yksityinen palveluntuottaja voi tehdä lääketieteellisen kuolemansyyn selvittämisen. Jatkossa ei säädettäisi siitä, että lääketieteellisen kuolemansyyn selvittämisen perusteella laadittava kuolintodistus, hautauslupa tai todistus kuolleena syntyneestä olisi annettava maksutta. Yksityinen palveluntuottaja voisi siten jatkossa periä maksun lääketieteellisestä kuolemansyyn selvittämisestä. Oikeuslääketieteellinen kuolemansyyn selvittäminen on poliisin tehtävä, eikä sitä voi tehdä yksityinen palveluntuottaja.

Kuolemansyyn selvittämisestä annettua lakia sovelletaan myös Ahvenanmaalla, joten kyseiseen lakiin ehdotetut muutokset lähtökohtaisesti soveltuisivat myös Ahvenanmaalla. Ahvenanmaan maakunnalla on lainsäädäntövalta sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksujen osalta, joten valtakunnan asiakasmaksulainsäädäntöä ei kuitenkaan sovelleta Ahvenanmaalla.

8

Lakia alemman asteinen sääntely

Asiakasmaksulain 2 §:n 2 momentin mukaan valtioneuvoston asetuksella voidaan säätää palvelusta perittävän maksun enimmäismäärä. Valtioneuvoston asetuksella voidaan säätää myös maksun tarkistamisesta indeksin muutoksen mukaisesti.

Asiakasmaksuasetuksella säädettäisiin uusien erityistutkimusmaksun, leikkaus- ja toimenpidemaksun, lääketieteellisen kuolemansyyn selvittämisen maksun ja vainajan säilyttämisestä perittävän maksun enimmäismääristä. Myös uusien maksujen indeksitarkistuksista säädettäisiin asiakasmaksuasetuksella kuten muidenkin asetuksessa säädettyjen maksujen osalta.

Asiakasmaksuasetuksen 8 a § kumottaisiin, ja asiakasmaksulain uudessa 9 b §:ssä säädettäisiin päiväkirurgian maksusta osana leikkaus- ja toimenpidemaksua. Asetuksen 9 a §:ään tehtäisiin myös teknisluonteinen muutos, joka johtuu päiväkirurgian maksua koskevan sääntelyn siirtymisestä asiakasmaksuasetuksesta asiakasmaksulakiin.

Pääministeri Petteri Orpon hallituksen päätöksiin, joilla hallitus on sopinut vuosien 2027–2030 julkisen talouden suunnitelmasta, sisältyy poliklinikkamaksun korottaminen 10 prosentilla, terveyskeskuksen avohoidon maksujen korottaminen 20 prosentilla ja suun ja hampaiden tutkimuksen ja hoidon maksujen korottaminen 10 prosentilla. Edellä tarkoitettujen maksujen enimmäismääristä säädetään asiakasmaksuasetuksessa, joten korotukset tehtäisiin asiakasmaksuasetuksella.

9

Voimaantulo

Ehdotetaan, että lait tulevat voimaan 1.3.2027. Lakien täytäntöönpanolle tulisi kuitenkin varata noin kaksi kuukautta lakien vahvistamisesta.

10

Toimeenpano ja seuranta

Sosiaali- ja terveysministeriössä on tarkoitus tehdä hallituskaudella toteutetuista asiakasmaksumuutoksista ja niiden vaikutuksista seurantaa ja jälkiarviointia, jossa otetaan huomioon myös asiakasmaksulainsäädännön suojakeinojen toimivuus.

11

Suhde muihin esityksiin

11.1

Esityksen riippuvuus muista esityksistä

Sosiaali- ja terveysministeriössä on vireillä sosiaalihuoltolain muuttamista koskeva hanke, jonka yhteydessä esitetään korotettavaksi pitkäaikaista ympärivuorokautista palveluasumista ja pitkäaikaista laitoshoitoa koskevia sekä jatkuvasta ja säännöllisestä kotona annettavasta palvelusta perittäviä asiakasmaksuja. Hallituksen esitys on tarkoitus antaa eduskunnalle samaa aikaa tämän esityksen kanssa. Hallituksen esityksen valmisteluasiakirjat ovat julkisessa palvelussa osoitteessa https://stm.fi/hankkeet tunnuksella STM107:00/2023.

Sosiaali- ja terveysministeriössä on vireillä hanke kuolemansyyn selvittämisestä annetun lain muuttamisesta. Tarkoituksena on muun ohella, että sääntelyä kuolemasta ilmoittamisesta, lääketieteellisestä kuolemansyyn selvittämisestä sekä vainajan ruumiin käsittelystä ja säilyttämisestä täsmennettäisiin säätämällä tarkemmin eri toimijoiden velvoitteista. Kuolintodistusta ja hautauslupaa koskevaa sääntelyä ajantasaistettaisiin, ja kuolinselvityksestä luovuttaisiin lainsäädännössä. Koska lakiehdotuksessa kuolemansyyn selvittämisestä annetun lain 12 a §:n muuttamisesta mainittaisiin kuolinselvitys, vaatisivat lakiehdotukset tältä osin yhteensovittamista. Hallituksen esitys on tarkoitus antaa eduskunnalle samaa aikaa tämän esityksen kanssa. Hallituksen esityksen valmisteluasiakirjat ovat julkisessa palvelussa osoitteessa https://stm.fi/hankkeet tunnuksella STM190:00/2025.

https://oikeusministerio.fi/hankkeet-ja-saadosvalmistelu

Oikeusministeriössä on vireillä ulosottokaaren muuttamista koskeva hanke, jossa ehdotetaan, että velallisena olevan kuolinpesän rahavaroista tai muusta vastaavasta omaisuudesta tulisi ulosottomiehelle esitetystä vaatimuksesta erottaa määrä, joka esitetyn selvityksen perusteella tarvitaan kohtuullisten pesänselvityskulujen maksamiseen. Kuolinpesän edustajat voisivat pyytää erottamisetua myös ehdotettujen 9 c ja 9 d §:ssä säädettävien maksujen maksamista varten. Hallituksen esityksen valmisteluasiakirjat ovat julkisessa palvelussa osoitteessatunnuksella OM062:00/2025.

11.2

Suhde talousarvioesitykseen

Esitys liittyy esitykseen valtion vuoden 2027 talousarvioksi. Ehdotetaan, että se käsitellään talousarvioesityksen yhteydessä. Esityksen taloudelliset vaikutukset kohdistuvat talousarvion momentille 28.89.31 Hyvinvointialueiden yleiskatteinen valtionrahoitus (arviomääräraha) ja momentille 33.10.57 Perustoimeentulotuki (arviomääräraha).

Hyvinvointialueiden rahoitusta vähennettäisiin ehdotettujen laki- ja asetusmuutosten myötä yhteensä 87,75 miljoonaa euroa vuonna 2027 ja 105,7 miljoonaa euroa vuodesta 2028 lähtien. Ainoastaan asetusmuutoksella tehtävien asiakasmaksukorotusten osuus olisi vuonna 2027 yhteensä arviolta 44 miljoonaa euroa ja vuodesta 2028 lähtien arviolta 53 miljoonaa euroa. Ehdotetut muutokset lisäisivät kokonaisuutena perustoimeentulotuen menoja 3 miljoonaa euroa vuodesta 2027 lähtien.

12

Suhde perustuslakiin ja säätämisjärjestys

12.1

Johdanto

Esitys on merkityksellinen perustuslaissa turvattujen perusoikeuksien näkökulmasta, erityisesti yhdenvertaisuuden (6 §) ja oikeuden sosiaaliturvaan (19 §) kannalta. Lisäksi olennainen on julkisen vallan velvollisuus turvata perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen (22 §). Esityksessä on syytä arvioida myös perustuslain 80 §:ää asetuksen antamisesta. Esityksen kannalta keskeisiä kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia, joiden noudattamiseen Suomi on sitoutunut, ovat esimerkiksi uudistettu Euroopan sosiaalinen peruskirja (SopS 78–80/2002), Yhdistyneiden kansakuntien (YK) taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus (SopS 6/1976, jäljempänä TSS-sopimus), YK:n yleissopimus vammaisten henkilöiden oikeuksista (SopS 26–27/2016, jäljempänä vammaisyleissopimus), YK:n yleissopimus lapsen oikeuksista(SopS 59-60/1991, jäljempänä lapsen oikeuksien sopimus) ja YK:n kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskeva yleissopimus (SopS 67-68/1986). Kansainvälisten valvontaelinten yleiskommentit tai suositukset eivät ole sopimusmääräyksiä vastaavalla tavalla oikeudellisesti sitovia, mutta niiden tulisi ohjata sopimusmääräysten tulkintaa.

12.2

Yhdenvertaisuus

Yhdenvertaisuus taataan useissa kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa. Euroopan sosiaalinen peruskirja ja TSS-sopimus sisältävät syrjinnän kiellon.

Vammaisyleissopimuksen tarkoituksena on edistää, suojella ja taata kaikille vammaisille henkilöille täysimääräisesti ja yhdenvertaisesti kaikki ihmisoikeudet ja perusvapaudet (1 artikla). Tämän toteutumiseksi sopimusvaltiot ovat sitoutuneet muun muassa toteuttamaan kaikki asianmukaiset lainsäädännölliset, hallinnolliset ja muut toimet yleissopimuksessa tunnustettujen oikeuksien täytäntöönpanemiseksi ja toteuttamaan kaikki asianmukaiset, myös lainsäädännölliset, toimet vammaisia henkilöitä syrjivien säädösten, määräysten, tapojen ja käytäntöjen muuttamiseksi tai poistamiseksi (4 artikla).

Lapsen oikeuksien sopimuksen 3 artiklan mukaisesti kaikissa julkisen tai yksityisen sosiaalihuollon, tuomioistuinten, hallintoviranomaisten tai lainsäädäntöelimien toimissa, jotka koskevat lapsia, on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu. Lapsen edun sisällön lähtökohtana ovat lapsen oikeudet ja niiden mahdollisimman täysimääräinen toteutuminen.

Kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan yleissopimuksen 12 artiklan mukaan sopimusvaltioiden tulee ryhtyä kaikkiin tarvittaviin toimenpiteisiin naisten syrjinnän poistamiseksi terveydenhoidon alalla ja varmistaakseen miesten ja naisten tasa-arvon pohjalta terveydenhoitopalvelujen saannin, mukaan lukien perhesuunnitteluun liittyvät palvelut. Edellä olevasta riippumatta sopimusvaltiot varmistavat naisille asianmukaiset palvelut raskauden, synnytyksen ja synnytyksen jälkeisen kauden aikana, antaen tarvittaessa palveluja maksuttomasti sekä riittävän ravinnon raskauden ja imettämisen aikana.

TSS-sopimuksen toimeenpanoa valvova YK:n taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien komitea (jäljempänä TSS-komitea) on yleiskommentissaan katsonut valtioiden ydinvelvollisuudeksi varmistaa, että pääsy terveyspalveluihin turvataan ilman syrjintää erityisesti haavoittuvassa tai marginalisoidussa asemassa oleville ryhmille. Komitea on lisäksi rinnastanut lisääntymis- ja äitiysterveyspalvelut (ennen ja jälkeen lapsen syntymän) ja lasten terveydenhuollon sopimusvaltioiden ydinvelvoitteisiin (General comment No. 14, The right to the highest attainable standard of health, 11.8.2000, E/C.12/2000/4, kohta 43–44).

TSS-komitea on todennut yleiskommentissaan, että seksuaali- ja lisääntymisterveyspalvelujen tulee olla taloudellisesti saavutettavia kaikille. Olennaiset hyödykkeet ja palvelut tulee tarjota ilmaiseksi tai yhdenvertaisesti siten, että yksilöille ja perheille ei aiheudu suhteetonta taakkaa terveyskuluista (General comment No. 22 on the right to sexual and reproductive health, 2.5.2016, E/C.12/GC/22, kohta 17). Kaikkien yksilöiden ja ryhmien tulisi voida käyttää oikeuksiaan seksuaali- ja lisääntymisterveyteen ilman syrjintää (kohta 22). Sopimusvaltioiden tulee tehdä toimenpiteitä hävittääkseen käytännön esteitä oikeuden seksuaali- ja lisääntymisterveyteen täydelle toteutumiselle, kuten suhteettomat kustannukset (kohta 46). CEDAW-komitea on todennut, että terveyspalvelujen korkeat maksut voivat olla terveyspalveluihin pääsyn esteenä naisille (General recommendation No. 24: Article 12 of the Convention (women and health), 1999, kohta 21).

Perustuslain 6 §:n 1 momentin mukaan ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä (yleinen yhdenvertaisuuslauseke). Perustuslain 6 §:n 2 momentin mukaan ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella (syrjintäkielto). Perustuslain 6 §:n 3 momentin mukaan lapsia on kohdeltava tasa-arvoisesti yksilöinä, ja heidän tulee saada vaikuttaa itseään koskeviin asioihin kehitystään vastaavasti. Perustuslain 6 §:n 4 momentin mukaan sukupuolten tasa-arvoa edistetään yhteiskunnallisessa toiminnassa sekä työelämässä, erityisesti palkkauksesta ja muista palvelussuhteen ehdoista määrättäessä, sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään.

Yleinen yhdenvertaisuuslauseke ilmaisee yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa koskevan pääperiaatteen. Yleiseen yhdenvertaisuussäännökseen sisältyy mielivallan kielto ja vaatimus samanlaisesta kohtelusta samanlaisissa tapauksissa. Yhdenvertaisuussäännös kohdistuu myös lainsäätäjään. Yhdenvertaisuussäännös ei kuitenkaan edellytä kaikkien kansalaisten kaikissa suhteissa samanlaista kohtelua, elleivät asiaan vaikuttavat olosuhteet ole samanlaisia (HE 309/1993 vp, s. 42/II-43/I).Perustuslakivaliokunta on vakiintuneesti korostanut, ettei yhdenvertaisuusperiaatteesta voi johtua tiukkoja rajoja lainsäätäjän harkinnalle pyrittäessä kulloisenkin yhteiskuntakehityksen vaatimaan sääntelyyn (esim. PeVL 102/2022 vp, kappale 5; PeVL 2/2011 vp, s. 2/II; PeVL 64/2010 vp, s. 2/II). Erottelut eivät kuitenkaan saa olla mielivaltaisia, eivätkä erot saa muodostua kohtuuttomiksi (esim. PeVM 11/2009 vp, s. 2/I-II; PeVL 18/2006 vp, s. 2/II).

Syrjintäkielto ei kiellä kaikenlaista erontekoa ihmisten välillä, vaikka erottelu perustuisi syrjintäsäännöksessä nimenomaan mainittuun syyhyn. Olennaista on, voidaanko erottelu perustella perusoikeusjärjestelmän kannalta hyväksyttävällä tavalla. Perustelulle asetettavat vaatimukset ovat erityisesti säännöksessä lueteltujen kiellettyjen erotteluperusteiden kohdalla kuitenkin korkeat. Säännös ei estäisi tosiasiallisen tasa-arvon turvaamiseksi tarpeellista positiivista erityiskohtelua eli tietyn ryhmän (esimerkiksi naiset, lapset, vähemmistöt) asemaa ja olosuhteita parantavia toimia (HE 309/1993 vp, s. 44/I-II). Perustuslakivaliokunta on hyväksyttävän perusteen arvioinnin lisäksi kiinnittänyt huomiota myös valitun keinon oikeasuhtaisuuteen (PeVL 38/2006 vp, s. 3/II).

Yhdenvertaisuuden näkökulmasta tulee tarkastella, miten yhdenvertaisesti asiakasmaksurasitus kohdistuisi eri asiakasryhmiin. Koska ikääntyneet henkilöt tarvitsevat muuta väestöä yleisemmin sosiaali- ja terveyspalveluja ja naiset käyttävät enemmän julkisia sosiaali- ja terveyspalveluja kuin miehet muun muassa naisten keskimäärin korkeamman eliniän vuoksi, maksujen kasvamisen vaikutukset kohdistuisivat arvioidusti ikääntyneisiin henkilöihin muuta väestöä enemmän ja miehiä enemmän naisiin. Maksuihin tehtävien muutosten on lisäksi arvioitu kohdistuvan erityisesti niihin vammaisiin henkilöihin, jotka tarvitsevat paljon julkisia terveyspalveluja.

Käytännössä erityistutkimuksia sekä leikkauksia ja toimenpiteitä tehdään nykytilassa pääsääntöisesti erikoissairaanhoidossa. Ehdotettavia uusia maksuja ja maksukorotuksia on perusteltua kohdistaa erityisesti erikoissairaanhoitoon. Erikoissairaanhoidon käyttäminen jakautuu väestössä melko tasaisesti riippumatta henkilön tuloista. Siten ehdotettujen erityistutkimusmaksun ja leikkaus- ja toimenpidemaksun vaikutukset kohdentuisivat perusterveydenhuollon asiakasmaksuja yhdenvertaisemmin väestön tulojakaumassa. Lisäksi niitä erityistutkimuksia sekä leikkauksia ja toimenpiteitä, joita uudet maksut koskisivat, tehdään pääsääntöisesti vain harvoin elämän aikana. Yhdenvertaisuuden kannalta olisi myös perusteltua, että jatkossa leikkauksen tai toimenpiteen toteuttamisesta päiväkirurgisena toimenpiteenä ei perittäisi suurempaa maksua kuin samasta leikkauksesta tai toimenpiteestä lyhytaikaisen laitoshoidon hoitojakson aikana.

Vammaisen henkilön tarvitsema apu ja tuki järjestetään ensisijaisesti muun muassa sosiaalihuoltolain ja terveydenhuoltolain perusteella, kuten muunkin väestön. Jos muun lainsäädännön perusteella järjestettävissä olevilla palveluilla ei voida vastata vammaisen henkilön tuen tarpeisiin, tukea voidaan järjestää vammaispalvelulain perusteella. Vammaispalvelulain perusteella järjestetään palveluita niille vammaisille henkilöille, joiden toimintarajoitteesta johtuva välttämätön avun ja tuen tarve poikkeaa kyseessä olevaan elämänvaiheeseen tavanomaisesti kuuluvasta avun ja tuen tarpeesta. Vammaispalvelulain perusteella järjestettävät palvelut ovat pääosin maksuttomia. Lisäksi vammaispalvelulain 2 §:n 6 momentissa säädetään asiakasmaksulain 11 §:ää täydentävästi maksun määräämättä tai perimättä jättämisestä tai alentamisesta. Vammaispalvelulain suojasäännös ei kohdistu tilanteisiin, joissa vammaispalvelulain mukaisilla palveluilla ei voitaisi vastata asiakkaan palvelutarpeeseen, esimerkiksi terveydenhuollon palvelu, eikä siten olisi tarvetta punnita, minkä lain perusteella tarpeeseen vastattaisiin (HE 122/2024 vp, s. 60). Vammaispalvelulain perusteella järjestettävien palvelujen maksuttomuus ja vammaispalvelulain suojasäännös vaikuttavat kuitenkin siihen, millaiseksi asiakkaan sosiaali- ja terveydenhuollosta aiheutuva kokonaismaksurasitus muodostuu. Suojasäännös suojaa asiakasmaksulain 11 §:ää vahvemmin vammaisia henkilöitä siltä, että asiakasmaksut estäisivät sosiaali- ja terveydenhuollon ensisijaisen lainsäädännön mukaisten henkilön palvelutarvetta vastaavien palvelujen käyttämisen.

Myös vammaisten henkilöiden kohdalla terveydenhuollon maksujen pysymistä kohtuullisella tasolla turvaisi osaltaan maksukatto. Uusi erityistutkimusmaksu ja leikkaus- ja toimenpidemaksu otettaisiin huomioon maksukatossa. Asiakasmaksulainsäädännön yleisenä lähtökohtana on se, että maksukatolla turvataan se, että asiakkaan erityisesti terveydenhuollosta aiheutuva kokonaismaksurasitus pysyy kohtuullisena. Viime kädessä yksilön toimeentuloa turvaisi toimeentulotuki.

Alle 18-vuotiaille annettavien terveyspalvelujen maksuttomuutta laajennettaisiin. Uusia erityistutkimusmaksua tai leikkaus- ja toimenpidemaksua ei saisi periä alle 18-vuotiailta. Lapset ovat ikänsä ja kehitystasonsa vuoksi haavoittuvassa asemassa. Käytännössä lapsi, etenkään pieni lapsi, ei voi itse vaikuttaa palveluihin hakeutumiseen tai niiden vastaanottamiseen, vaan palvelun piiriin hakeutuminen ja palvelun vastaanottaminen riippuu lapsen vanhemmista tai muista lapsesta huolehtivista aikuisista. Alle 18-vuotiailla ei yleensä ole säännöllisiä tuloja. Alaikäisen tarvitseman hoidon viivästymisen tai alaikäisen tarvitsemasta hoidosta luopumisen seuraukset voisivat myös vaikuttaa pitkälle aikuisuuteen. Monet terveydenhuollon palveluista ovat maksuttomia alaikäisille. Ehdotus olisi katsottava tosiasiallisen yhdenvertaisuuden turvaamisen kannalta perustelluksi positiiviseksi erityiskohteluksi.

Uusien maksujen perimisen mahdollisuutta rajoitettaisiin synnytyksiin ja raskauteen liittyen. Ehdotuksella pyritään siihen, että synnytykseen tai raskauteen ei kohdistuisi kohtuuton maksurasitus. Raskaana olevilla ja synnyttäneillä on Suomea sitovissa ihmisoikeussopimuksissa erityisasema. Lapsen edun mukaisena olisi pidettävä sitä, että synnytykseen liittyvät asiakasmaksut eivät muodostuisi kohtuuttomiksi, jotta hänestä huolta pitävälle aikuiselle ei muodostuisi taloudellista estettä vastaanottaa synnytykseen liittyvää tarpeellista hoitoa. Synnytykseen liittyen perittävät asiakasmaksut vaikuttavat myös perheen ja lapsesta huolta pitävien aikuisten toimeentuloon ja elatuskykyyn, millä voi olla välillisiä vaikutuksia lapseen. Poikkeus maksujen perimisestä voitaisiin katsoa positiiviseksi erityiskohteluksi, johon olisi raskauteen ja synnytykseen liittyvät perusteet.

Uusia maksuja ei saisi periä, jos tutkimuksen tai toimenpiteen tarve on lääketieteellisesti arvioiden suorassa syy-yhteydessä synnytykseen ja ilmenee viimeistään synnytyksen jälkitarkastuksessa. Uudet maksut saisi kuitenkin periä, jos tutkimuksen tai toimenpiteen tarve ilmenee vasta synnytyksen jälkitarkastuksen jälkeen. Tämän jälkeen pidemmän ajan kuluessa käy haastavammaksi osoittaa, että tarve on lääketieteellisesti suorassa syy-yhteydessä synnytykseen. Tämä voisi aiheuttaa erilaisia tulkintoja siitä, voidaanko maksut periä, mikä voisi vaikuttaa heikentävästi asiakkaiden yhdenvertaisuuteen. Synnytyksen jälkitarkastus on hyvin saatavilla oleva palvelu, johon käytännössä kaikki synnyttäneet osallistuvat, ja neuvolan palveluna se on maksuton. Siten rajausta voidaan pitää asiakkaiden yhdenvertaisuuden kannalta perusteltuna.

Uusia maksuja ei saisi periä myöskään, jos tutkimuksen tai toimenpiteen tarve johtuu siitä, että raskauden ei ole lääketieteellisesti arvioituna mahdollista edetä. Kyse olisi esimerkiksi keskenmenosta tai kohdunulkoisesta raskaudesta, jolloin raskauden jatkuminen ei tulisi johtamaan lapsen syntymään. Uusia maksuja ei saisi periä raskauden keskeyttämisestä, jos raskauden jatkuminen tai lapsen synnyttäminen vaarantaisi raskaana olevan hengen tai terveyden tai sikiöllä havaitaan sellainen vaikea sairaus tai vamma, joka vaarantaisi sikiön tai lapsen hengen.

Muissa kuin edellä tarkoitetuissa tilanteissa uudet maksut saisi periä raskauden keskeytyksistä. Raskauden keskeyttämiselle voi olla yhteiskunnallisesti tai sosiaalisesti painavia perusteita, esimerkiksi silloin, jos raskaana oleva on saatettu raskaaksi olosuhteissa, joita tarkoitetaan rikoslaissa. Uusien maksujen perimistä on katsottu perustelluksi rajoittaa nimenomaan tilanteissa, joissa raskauden jatkuminen ei olisi lääketieteellisesti arvioituna perusteltua raskaana olevan henkeen tai terveyteen kohdistuvan vaaran takia tai esimerkiksi siksi, että todennäköisen lääketieteellisen ennusteen perusteella raskaus tulisi keskeytymään, sikiö menehtyisi kohtuun tai syntynyt lapsi ei selviäisi. Rajausta voidaan pitää perusteltuna, koska näissä tilanteissa raskauden keskeyttämiselle on painava henkeen tai terveyteen liittyvä lääketieteellinen tarve.

Kuolinpesältä perittävät maksut kohdistuisivat kuolinpesään, eivätkä esimerkiksi perilliset lähtökohtaisesti vastaa kuolinpesän veloista. Kuolinpesältä perittävät maksut myös jakautuisivat tasaisesti siten, että ne perittäisiin jokaisen kohdalla kerran.

12.3

Oikeus terveyteen perus- ja ihmisoikeutena

TSS-sopimuksen 12 artiklan mukaan sopimusvaltiot tunnustavat jokaiselle oikeuden nauttia korkeimmasta saavutettavissa olevasta ruumiin- ja mielenterveydestä. Sopimusvaltioiden tulee ryhtyä muun ohella toimenpiteisiin, jotka ovat välttämättömiä sellaisten olosuhteiden luomiseksi, jotka ovat omiaan turvaamaan jokaiselle lääkärin ja sairaaloiden palvelukset sairaustapauksissa. Sopimuksen 9 artiklan mukaan sopimusvaltiot tunnustavat jokaiselle oikeuden sosiaaliturvaan sosiaalivakuutus mukaanluettuna.

Sopimuksen 2 artiklassa edellytetään, että sopimusvaltio sitoutuu täysimääräisesti käytettävissä olevien voimavarojensa mukaan ryhtymään toimenpiteisiin kaikin soveltuvin keinoin ja varsinkin lainsäädäntötoimenpitein sopimuksessa tunnustettujen oikeuksien toteuttamiseksi asteittain kokonaisuudessaan. Velvoitetta on tulkittu siten, että oikeuksien heikentäminen ei lähtökohtaisesti ole sallittua. Toisaalta 2 artiklan perusteella velvoitetta kuitenkin rajaavat valtion käytettävissä olevat voimavarat. Heikennyskielto ei siten ole ehdoton. Jos oikeutta heikennetään, sopimusvaltion on kuitenkin pystyttävä osoittamaan, että heikennykset on tehty kaikkien vaihtoehtojen huolellisen harkinnan jälkeen ja että heikennykset ovat perusteltuja TSS-sopimuksen turvaamien oikeuksien kokonaisuuden ja sopimusvaltion käytettävissä olevien täysimääräisten voimavarojen täyden käytön valossa (General comment No. 14, The right to the highest attainable standard of health, 11.8.2000, E/C.12/2000/4, kohta 30–32). TSS-komitea on antanut vuonna 2016 lausunnon koskien julkista velkaa ja säästötoimia. Lausunnon mukaan heikennysten tulisi olla välttämättömiä ja oikeasuhtaisia sekä syrjimättömiä; ja niiden tulisi vähentää kriisiaikoina mahdollisesti kasvavaa eriarvoisuutta ja varmistaa, että huonommassa asemassa oleviin henkilöihin ei kohdistu suhteetonta haittaa (Statement by the Committee on Economic, Social and Cultural Rights: Public debt, austerity measures and the International Covenant on Economic, Social and Cultural Rights, 22.7.2016, E/C.12/2016/1, kohta 4). Komitean puheenjohtaja on antanut vuonna 2012 säästötoimia koskevan kirjeen (Committee on Economic, Social and Cultural Rights Report on the forty-eighth and forty-ninth sessions (30 April–18 May 2012, 12–30 November 2012) ja Letter dated 16 May 2012 addressed by the Chairperson of the Committee on Economic, Social and Cultural Rights to States parties to the International Covenant on Economic, Social and Cultural Rights, E/2013/22-E/C.12/2012/3, liite VI (B)), jossa todetaan muun ohella, että talouskriisien vuoksi tehtävien muutosten tulisi olla väliaikaisia ja kattaa vain kriisiajan.

Lisäksi sopimuksen 4 artiklan mukaan sopimusvaltiot tunnustavat, että niiden oikeuksien nauttimisen osalta, jotka valtio on yleissopimuksen mukaisesti suonut, valtio voi rajoittaa näitä oikeuksia laissa säädetyllä tavalla ja vain siinä laajuudessa kuin se on sopusoinnussa oikeuksien luonteen kanssa sekä yksinomaan tarkoituksin edistää yleistä hyvinvointia demokraattisessa yhteiskunnassa.

TSS-komitea on katsonut yleiskommentissaan, että sopimusvaltioilla on ydinvelvollisuutena varmistaa vähintään jokaisen sopimuksessa turvatun oikeuden olennainen vähimmäistaso, sisältäen välttämättömän perusterveydenhuollon (essential primary health care). Oikeus terveyteen sisältää yhdenvertaisen ja oikea-aikaisen pääsyn ennaltaehkäiseviin, parantaviin ja kuntouttaviin terveyspalveluihin (General comment No. 14, The right to the highest attainable standard of health, 11.8.2000, E/C.12/2000/4, kohta 17).

Oikeus terveyteen sisältää tietyt olennaiset elementit, jotka tarkentuvat kunkin valtion olosuhteiden mukaan. Yksi elementeistä on saavutettavuus. Yleiskommentin mukaan saavutettavuuteen sisältyy taloudellinen saavutettavuus: terveyspalvelujen tulee olla kaikille kohtuuhintaisia. Terveyspalveluista perittävien maksujen on perustuttava oikeudenmukaisuuden periaatteeseen, jolla varmistetaan, että palvelut ovat kohtuuhintaisia kaikille, myös sosiaalisesti heikommassa asemassa oleville ryhmille. Oikeudenmukaisuus edellyttää, että vähävaraisempia talouksia ei rasiteta suhteettomasti terveydenhoitokuluilla verrattuna varakkaampiin talouksiin (General comment No. 14, The right to the highest attainable standard of health, 11.8.2000, E/C.12/2000/4, kohta 12).

Uudistetun Euroopan sosiaalisen peruskirjan mukaan sopimusvaltiot sitoutuvat tavoittelemaan olosuhteita, jotka mahdollistavat jokaiselle parhaan mahdollisen terveydentilan saavuttamisen (osa I kohta 11).

Uudistetun Euroopan sosiaalisen peruskirjan 11 artiklan 1 kohdan mukaan varmistaakseen, että oikeutta terveyden suojeluun voidaan käyttää tehokkaalla tavalla, sopimuspuolet sitoutuvat joko suoraan tai yhteistyössä julkisten tai yksityisten järjestöjen kanssa, ryhtymään asianmukaisiin toimiin, joiden tarkoituksena on muun muassa poistaa terveyttä heikentävät syyt mahdollisuuksien mukaan. Mainittu kohta tarkoittaa peruskirjan noudattamista valvovan sosiaalisten oikeuksien komitean mukaan hoidon saatavuuden näkökulmasta muun muassa sitä, että terveydenhuollon kustannuksista vastaa ainakin osittain koko yhteisö ja sitä, että terveydenhuollon kustannukset eivät saa olla liian raskas rasite yksilölle eivätkä asiakasmaksut saisi olla terveysjärjestelmän pääasiallinen rahoituslähde. Heikoimmassa asemassa olevien potilaiden taloudellista taakkaa on komitean mukaan vähennettävä (Euroopan neuvosto, Digest of the Case Law of the European Committee of Social Rights 2022, s. 113–114).

Peruskirjan 13 artiklan 1 kohdan mukaan varmistaakseen, että oikeutta sosiaaliavustukseen ja lääkinnälliseen apuun voidaan käyttää tehokkaalla tavalla, sopimuspuolet sitoutuvat varmistamaan, että jokaiselle, jolla ei ole riittäviä tuloja tai varoja ja joka ei pysty hankkimaan tällaisia tuloja tai varoja joko omin avuin tai muista lähteistä, etenkin sosiaaliturvajärjestelmän tarjoamista etuuksista, annetaan riittävää apua ja sairastapauksissa kyseisen tilan vaatimaa hoitoa. Euroopan sosiaalisten oikeuksien komitean mukaan artikla edellyttää joko maksutonta tai julkisin varoin tuettua terveydenhuoltoa tai maksuja, joiden avulla henkilö voi maksaa terveydentilansa edellyttämän hoidon (Euroopan neuvosto, Digest of the Case Law of the European Committee of Social Rights 2022, s. 126).

Euroopan sosiaalisen peruskirjan G artiklan 1 kohdan perusteella peruskirjassa mainittuihin oikeuksiin ei saa kohdistaa muita kuin peruskirjan I ja II osissa määritettyjä rajoituksia, lukuun ottamatta sellaisia rajoituksia, joista on säädetty laissa ja jotka ovat välttämättömiä demokraattisessa yhteiskunnassa muiden henkilöiden oikeuksien ja vapauksien turvaamiseksi tai yleisen edun, kansallisen turvallisuuden, kansan terveyden tai moraalin suojelemiseksi. Euroopan sosiaalisten oikeuksien komitea on todennut erikseen sosiaaliturvaa (12 artikla) koskien, että kaikki sosiaaliturvaan tehtävät heikennykset eivät automaattisesti merkitse 12 artiklan 3 kohdan loukkausta. Komitea on katsonut, että julkisen talouden tasapainottaminen voi olla hyväksyttävä syy heikennyksille. Tällöinkään ne eivät saa heikentää sosiaaliturvajärjestelmän ”peruskehikkoa” (Euroopan neuvosto, Digest of the Case Law of the European Committee of Social Rights 2022, s. 122).

Vammaisyleissopimuksen terveyttä koskevassa 25 artiklassa todetaan, että sopimuspuolet tunnustavat, että vammaisilla henkilöillä on oikeus parhaaseen mahdolliseen terveyden tasoon ilman syrjintää vammaisuuden perusteella. Saman artiklan mukaan sopimuspuolet erityisesti muun ohella järjestävät ne terveydenhuoltopalvelut, joita vammaiset henkilöt tarvitsevat erityisesti vammaisuutensa vuoksi, mukaan lukien varhainen tunnistaminen ja puuttuminen tarvittaessa, sekä palvelut, joilla pyritään minimoimaan ja estämään uusia vammoja, myös lasten ja vanhusten keskuudessa. Sopimuspuolten tulee erityisesti järjestää vammaisille henkilöille samanlaajuiset, -laatuiset ja -tasoiset maksuttomat tai kohtuuhintaiset terveydenhuoltopalvelut ja -ohjelmat kuin muille, myös seksuaali- ja lisääntymisterveyden sekä väestöpohjaisten kansanterveysohjelmien alalla. Vammaisyleissopimuksen 28 artiklan mukaan sopimuspuolten tulee turvata vammaisten henkilöiden oikeus riittävään omaan ja perheidensä elintasoon sekä muun ohella elinolojen jatkuvaan parantamiseen. Samassa artiklassa edellytetään, että sopimuspuolet tunnustavat vammaisten henkilöiden oikeuden sosiaaliturvaan ja tämän oikeuden nauttimiseen ilman syrjintää vammaisuuden perusteella sekä toteuttavat asianmukaiset toimet tämän oikeuden toteutumisen turvaamiseksi ja edistämiseksi muun muassa toimilla, joilla varmistetaan asianmukaisten ja kohtuullisen hintaisten palvelujen, laitteiden ja muun avun saatavuus vammaisuuteen liittyviin tarpeisiin. Lisäksi 19 artiklaa (eläminen itsenäisesti ja osallisuus yhteisössä) koskevassa yleiskommentissaan YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksien komitea nostaa 19 artiklan täytäntöönpanon kannalta esteeksi muun muassa kohtuullisen hintaisten palveluiden puuttumisen esimerkiksi terveydenhuollosta (General comment No. 5 on living independently and being included in the community, 27.10.2017, CRPD/C/GC/5, kohta 15 h).

Lapsen oikeuksien sopimuksen 24 artiklan mukaan sopimusvaltiot tunnustavat, että lapsella on oikeus nauttia parhaasta mahdollisesta terveydentilasta sekä sairauksien hoitamiseen ja kuntoutukseen tarkoitetuista palveluista. Saman artiklan mukaan sopimusvaltiot pyrkivät varmistamaan, ettei yksikään lapsi joudu luopumaan oikeudestaan nauttia tällaisista terveyspalveluista. Sopimusvaltioiden tulee ryhtyä asianmukaisiin toimiin erityisesti varmistaakseen muun ohella, että kaikki lapset saavat välttämättömän lääkärin- ja terveydenhoidon, jossa painottuu perusterveydenhoidon kehittäminen, ja taatakseen asianmukaisen terveydenhoidon odottaville ja synnyttäneille äideille. YK:n lapsen oikeuksien komitea on artiklaa 24 koskevassa yleiskommentissaan todennut, että lapsen oikeus terveyteen on itsessään tärkeä, mutta sen toteutuminen on myös välttämätöntä muiden sopimuksessa turvattujen oikeuksien toteutumiseksi. Yleissopimus edellyttää sopimusvaltioita ottamaan käyttöön kaikki tarkoituksenmukaiset lainsäädännölliset, hallinnolliset ja muut toimenpiteet lasten terveyttä koskevan oikeuden toteuttamiseksi ilman syrjintää. Komitea katsoo, että lainsäädännöllä tulisi varmistaa, että lasten oikeus välttämättömiin, lapsimyönteisiin ja laadukkaisiin terveyspalveluihin ja muihin liitännäispalveluihin toteutuu riippumatta heidän maksukyvystään. Komitean mukaan lainsäädännöstä ei saa aiheutua syrjiviä vaikutuksia tai esteitä lasten terveyttä koskevan oikeuden toteutumiselle (General Comment No. 15 on the right of the child to the highest attainable standard of health, 17.4.2013, CRC/C/GC/15, kohta II A ja VI B).

Perustuslain 19 §:n 1 momentin mukaan jokaisella, joka ei kykene hankkimaan ihmisarvoisen elämän edellyttämää turvaa, on oikeus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon. Välttämättömällä toimeentulolla ja huolenpidolla tarkoitetaan sellaista tulotasoa ja palveluja, joilla turvataan ihmisarvoisen elämän edellytykset. Tällaiseen tukeen kuuluu esimerkiksi terveyden ja elinkyvyn säilyttämisen kannalta välttämättömän ravinnon ja asumisen järjestäminen. Avun saamisen edellytykset selvitettäisiin yksilökohtaisella tarveharkinnalla. Säännöksellä on läheinen yhteys oikeutta elämään turvaavaan pykälään (HE 309/1993 vp, s. 69/II).

Perustuslain 19 §:n 3 momentin mukaan julkisen vallan on turvattava, sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään, jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut ja edistettävä väestön terveyttä. Julkisen vallan on myös tuettava perheen ja muiden lapsen huolenpidosta vastaavien mahdollisuuksia turvata lapsen hyvinvointi ja yksilöllinen kasvu. Palvelujen riittävyyttä arvioitaessa voidaan lähtökohtana pitää sellaista palvelujen tasoa, joka luo jokaiselle ihmiselle edellytykset toimia yhteiskunnan täysivaltaisena jäsenenä (HE 309/1993 vp, s. 71/II). Perustuslakivaliokunta on katsonut, että viittaus jokaiseen terveyspalveluihin oikeutettuna edellyttää viime kädessä yksilökohtaista arviointia palvelujen riittävyydestä (PeVL 30/2013 vp, s. 3/I, PeVL 17/2021 vp, kappale 71).

Oikeus riittäviin sosiaali- ja terveyspalveluihin merkitsee sitä, että palvelut ovat tarvitsevien saatavilla ilman sellaisia kustannuksia, jotka tosiasiallisesti tekisivät mahdottomaksi palveluihin turvautumisen (PeVM 25/1994 vp, s. 32/II). Perustuslakivaliokunta on pitänyt merkittävänä ulottuvuutena riittävien palvelujen turvaamisessa sitä, että palvelut ovat taloudellisesti saavutettavia niin, että asiakasmaksut eivät suuruutensa takia siirrä palveluja niitä tarvitsevien ulottumattomiin (esim. PeVL 38/2024 vp, s. 6, PeVL 17/2021 vp, s. 23, PeVL 15/2018 vp, s. 23, PeVL 8/1999 vp, s. 2/I, PeVL 39/1996 vp, s. 2/I). Perustuslakivaliokunta on katsonut, että perittävät maksut eivät saa johtaa siihen, että palveluja tarvitsevat joutuvat turvautumaan perustuslain 19 §:n 1 momentissa tarkoitettuun viimesijaiseen toimeentuloturvaan (esim. PeVL 21/2016 vp, s. 3).

Asiakasmaksulaki ja -asetus säädettiin ennen vuoden 1995 perusoikeusuudistusta ja vuoden 2000 perustuslakiuudistusta. Sekä asiakasmaksulakia että asiakasmaksuasetusta on sittemmin muutettu useita kertoja. Vain harvat asiakasmaksumuutokset on käsitelty perustuslakivaliokunnassa. Perustuslakivaliokunta on sen sijaan arvioinut palvelujen taloudellista saavutettavuutta esimerkiksi hyvinvointialueiden rahoitukseen liittyen (ks. esim. PeVL 38/2024 vp, PeVL 17/2021 vp). Perustuslakivaliokunta on arvioinut varhaiskasvatuksen asiakasmaksujen korottamista (PeVL 21/2016 vp). Perustuslakivaliokunta ei ole kuitenkaan arvioinut aivan vastaavia ehdotuksia kuin nyt esitettävät muutokset.

Perustuslakivaliokunta on perustoimeentulon turvaa koskevan säännöksen yhteydessä pitänyt lainsäätäjälle asetettavan toimintavelvoitteen luonteen mukaisena sitä, että sosiaaliturvaa suunnataan ja kehitetään yhteiskunnan taloudellisten voimavarojen mukaisesti (PeVM 25/1994 vp, s. 10/II). Valiokunta on lisäksi pitänyt johdonmukaisena, että niiltä osin kuin kysymys on julkisen vallan välittömästi rahoittamista perustoimeentuloturvaetuuksista, etuuksien tasoa mitoitettaessa otetaan huomioon kulloinenkin kansantalouden ja julkisen talouden tila (PeVL 34/1996 vp, s. 3/I). Perustuslakivaliokunta on katsonut, että nämä seikat soveltuvat myös perustuslain 19 §:n 3 momentissa tarkoitettua julkisen vallan tukemisvelvoitetta koskevien etuuksien arviointiin. Valiokunnan mukaan valtiontalouden säästötavoitteet taloudellisen laskusuhdanteen aikana voivat muodostaa hyväksyttävän perusteen puuttua jossain määrin myös perustuslaissa turvattujen oikeuksien tasoon. Tällöin on kuitenkin otettava huomioon, että sääntely ei saa kokonaisuutena arvioiden vaarantaa perustuslaissa turvatun perusoikeuden toteutumista (esim. PeVL 25/2012 vp, s. 2–3, PeVL 10/2015 vp, s. 2–3, PeVL 12/2015 vp, s. 3). Perustuslakivaliokunta on lisäksi kiinnittänyt huomiota siihen, että perusoikeuksien tasoon liittyvien muutosten ja tulevien muiden uudistusten yhteisvaikutus ei saa muodostua kohtuuttomaksi (esim. PeVL 15/2023 vp, s. 6; PeVL 30/2020 vp, s. 10; ja PeVL 40/2018 vp, s. 3).

Perustuslakivaliokunta on viimeaikaisessa käytännössään soveltanut kansallisen perustuslain puitteissa sanotun ns. heikennyskiellon ja siihen kytketyn perusoikeuksien yleisiin rajoitusedellytyksiin perustuvan arvioinnin asemasta arviointia siitä, turvaako ehdotettu sääntely muutoksen jälkeenkin perustuslain 19 §:n mukaiset oikeudet arvioimalla esimerkiksi sosiaalietuuksien tasoa perustuslain 19 §:n 2 momentin kannalta ja sosiaali- ja terveyspalvelujen riittävyyttä perustuslain 19 §:n 3 momentin kannalta (PeVL 59/2024 vp, s. 6, ja siinä viitatut).

Suomessa asiakas voi maksukyvystään riippumatta hakeutua tarvitsemaansa palveluun, josta peritään jälkikäteen maksu. Ehdotettujen muutosten taustalla on valtiontalouden säästötavoite tilanteessa, jossa julkisen talouden menojen ja tulojen välillä vallitsee pitkäaikainen rakenteellinen epätasapaino. Julkisen talouden heikentyneessä tilanteessa voidaan lähtökohtaisesti pitää perustuslain kannalta hyväksyttävänä nyt asiakasmaksuihin ehdotettavia muutoksia. Julkisen talouden vahvistaminen ja riittävän kokonaisrahoituksen turvaaminen on myös edellytys sille, että julkinen valta voi täyttää perustuslain 19 §:n 3 momentin mukaisen velvollisuutensa turvata jokaiselle riittävät palvelut. Rahoituksen kestävyyden varmistamisella on siten yhteys yksilöllisesti perusoikeuksina turvattuihin palveluihin. Sillä pyritään varmistamaan koko väestön riittävien palveluiden saatavuutta.

Asiakasmaksulain 6 a §:ssä säädetään asiakasmaksujen maksukatosta. Esityksessä on arvioitu, että asiakasmaksukatto suojaisi merkittävää määrää paljon palveluita käyttävistä henkilöistä maksukorotuksilta. Asiakasmaksujen enimmäismäärä asiakkaalle on indeksitarkistuksen mukaisesti tarkistettuna 815 euroa kalenterivuodessa 1.1.2026 alkaen. Maksukaton ylittymisen jälkeen maksukattoon sisältyvät palvelut ovat asiakkaalle maksuttomia kalenterivuoden loppuun. Lyhytaikaista terveydenhuoltolain 67 §:n 1 momentissa tarkoitettua laitoshoitoa tai lyhytaikaista sosiaalihuoltolain 22 §:ssä tarkoitettua laitospalvelua saavan 18 vuotta täyttäneen asiakkaan ylläpidosta saadaan kuitenkin periä enintään 26,80 euroa vuorokaudelta, vaikka maksukatto olisi ylittynyt. Maksukatossa huomioidaan pääosin terveydenhuollon tasasuuruisia maksuja. Alle 18-vuotiaan asiakkaan käyttämistä palveluista perityt maksut voidaan ottaa huomioon yhdessä hänen huoltajansa maksujen kanssa. Tällöin palvelut ovat maksukaton täyttymisen jälkeen maksuttomia kaikille henkilöille, joiden maksut otetaan yhdessä huomioon.

Asiakasmaksulain 6 a §:n 6 momentin mukaan asiakkaan on seurattava maksukattonsa ylittymistä itse. Lain 2 a §:ssä säädetään kuitenkin siitä, että laskussa on oltava tieto siitä, kerryttääkö perittävä maksu maksukattoa, ja jos maksu kerryttää maksukattoa, laskussa on lisäksi oltava tieto siitä, että asiakkaan on seurattava itse maksukattonsa ylittymistä. Osa hyvinvointialueista kuitenkin seuraa oma-aloitteisesti maksukaton täyttymistä asiakkaan puolesta. Lain 6 a §:n 7 momentin mukaan palvelun käyttäjällä on oikeus saada liikaa suoritetut maksut takaisin, jos hän on kalenterivuoden aikana suorittanut maksukattoon sisältyvistä palveluista maksuja maksukattoa enemmän. Vaatimus liikaa suoritettujen maksujen palauttamisesta tulee lähtökohtaisesti tehdä maksukaton ylittymistä seuraavan kalenterivuoden aikana, muuten palvelun käyttäjä menettää oikeutensa palautukseen. Maksukaton täyttymisen seuraaminen voi olla joillekin asiakkaille haastavaa. Osalta asiakkaista maksukaton täyttyminen voi tosiasiassa jäädä huomaamatta.

Asiakasmaksulain 11 §:n 1 momentti velvoittaa hyvinvointialueita alentamaan sosiaalihuollon palveluista määrättyä maksua ja terveydenhuollon palveluista henkilön maksukyvyn mukaan määrättyä maksua tai jättämään maksu perimättä siltä osin kuin maksun periminen vaarantaa henkilön tai perheen toimeentulon edellytyksiä tai henkilön lakisääteisen elatusvelvollisuuden toteuttamista. Pykälän 3 momentin mukaan maksun alentamisen ja perimättä jättämisen on oltava ensisijaista toimeentulotuesta annetussa laissa tarkoitettuun toimeentulotukeen nähden. Pykälän 4 momentin mukaan hyvinvointialueen on annettava asiakkaalle tieto siitä, mitä laissa säädetään maksun alentamisesta ja perimättä jättämisestä.

Asiakasmaksulain 11 § ei ole velvoittava terveydenhuollon tasasuuruisten maksujen osalta. Hyvinvointialue voi kuitenkin 11 §:n 2 momentin mukaan päättää, että myös terveydenhuollon tasasuuruisia maksuja voidaan jättää perimättä tai alentaa 1 momentissa tarkoitetuilla perusteilla, tai maksuja voidaan alentaa tai jättää perimättä, jos siihen on syytä huollolliset näkökohdat huomioon ottaen.

perusosa Viime kädessä asiakkaalla on mahdollisuus hakea asiakasmaksuihin toimeentulotukea. Toimeentulotuesta annetun lain 7 §:n mukaan perustoimeentulotukea myönnettäessä huomioon otettaviin perusosalla katettaviin menoihin () kuuluvat muun ohella vähäiset terveydenhuoltomenot sekä vastaavat muut henkilön ja perheen jokapäiväiseen toimeentuloon kuuluvat menot. Perusosalla katettavien menojen lisäksi muina perusmenoina otetaan tarpeellisen suuruisina huomioon muut kuin perusosaan sisältyvät asumis-, terveydenhuolto- ja muut menot, joista säädetään 7 a ja 7 b §:ssä. Lain 7 b §:n 1 momentin mukaan muina perusmenoina otetaan tarpeellisen suuruisina huomioon muut kuin perusosaan sisältyvät välttämättömät terveydenhuoltomenot. Kansaneläkelaitos voi menon tarpeellista suuruutta ja välttämättömyyttä arvioidessaan ottaa huomioon yleisesti hyväksytyn hoitokäytännön ja tutkimusnäytön sekä uusien tai erityisen kalliiden lääkevalmisteiden kustannusvaikuttavuuden. Lisäksi hyvinvointialue voi myöntää täydentävää tai ehkäisevää toimeentulotukea.

Edellä mainituista syistä hallitus arvioi, että asiakasmaksut eivät ehdotettujen muutosten jälkeenkään siirrä palveluja niitä tarvitsevien ulottumattomiin. Siten hallitus arvioi, että ehdotettu sääntely turvaa muutoksen jälkeenkin perustuslain 19 §:n 1 ja 3 momentissa säädetyt oikeudet. Erityisesti yhdessä aiemmin hallituskaudella tehtyjen ja vireillä olevien asiakasmaksukorotusten sekä sosiaaliturvaan kohdistuneiden leikkausten ja itselle maksettavaksi jäävien lääkekustannusten kasvun kanssa voi kuitenkin laissa säädetyistä suojakeinoista huolimatta syntyä tilanteita, joissa asiakasmaksujen korottaminen vaikuttaa yksilön harkintaan palveluihin hakeutumisesta tai niiden vastaanottamisesta. Tällaisissa tilanteissa voi syntyä riski siitä, että tarpeellisten palvelujen koetaan olevan asiakkaan tai potilaan ulottumattomissa. Tällaisia tilanteita ei voida pitää perus- ja ihmisoikeuksien tosiasiallisen toteutumisen kannalta ongelmattomina.

Pienituloisilla asiakkailla voi yksilöllisistä tilanteista johtuen olla vaikeuksia suoriutua asiakasmaksuistaan. Esityksessä on arvioitu, että perustoimeentulotuen menot kasvaisivat ehdotettujen laki- ja asetusmuutosten kokonaisuuden seurauksena 3 miljoonaa euroa vuodesta 2027 alkaen. Jos henkilöllä on muutenkin oikeus saada perustoimeentulotukea, asiakasmaksumuutokset voisivat lisätä toimeentulotuen tarvetta. Yksilöllisissä tilanteissa muutokset voisivat myös aiheuttaa toimeentulotuen tarpeen, jos henkilö ei olisi yleensä oikeutettu perustoimeentulotukeen, mutta asiakasmaksuihin ehdotettujen muutosten myötä oikeus muodostuisi.

12.4

Alueellinen itsehallinto

Perustuslain 121 §:n mukaan Suomi jakaantuu kuntiin, joiden hallinnon tulee perustua kunnan asukkaiden itsehallintoon. Itsehallinnosta kuntia suuremmilla hallintoalueilla säädetään lailla. Hyvinvointialueesta annetun lain (611/2021) 2 §:n mukaan hyvinvointialue on julkisoikeudellinen yhteisö, jolla on alueellaan itsehallinto siten kuin siitä kyseisessä laissa säädetään.

Hyvinvointialueiden rahoituksesta annetun lain 4 §:n perusteella hyvinvointialueella on oikeus päättää asiakasmaksutulojen käytöstä. Asiakasmaksumuutosten huomioon ottamisesta ennakollisesti hyvinvointialueiden valtion rahoituksessa säädetään lain 9 §:n 2 momentissa.

Perustuslakivaliokunta on arvioinut, ettei perustuslainsäätäjän voida katsoa tarkoittaneen kuntaa suurempien alueiden itsehallinnon olevan samanlaista kuin kunnan asukkaiden itsehallinto (PeVL 17/2021 vp, kohta 15, PeVL 26/2017 vp, s. 20) Valiokunta on kiinnittänyt huomiota siihen, että valtion ohjauksen, tehtävien järjestämistapaa koskevien rajoitusten ja rahoitusmallin vuoksi hyvinvointialueiden itsehallinto jää varsin ohueksi (PeVL 17/2021 vp, kohta 27, PeVL 26/2017 vp, s. 21). Perustuslakivaliokunta on arvioidessaan asiakasmaksumuutosten huomioon ottamista ennakollisesti hyvinvointialueiden valtion rahoituksessa todennut, että valiokunnan käsityksen mukaan ehdotettu sääntely on tosiasiallisesti omiaan rajaamaan edelleen hyvinvointialueiden itsehallinnon piiriin kuuluvaa päätösvaltaa asiakasmaksuista (PeVL 38/2024 vp, kappale 23).

Asiakasmaksulain 1 §:n 1 momentin perusteella hyvinvointialueen sosiaali- ja terveyspalveluista voidaan periä maksu palvelun käyttäjältä, jollei lailla toisin säädetä. Lain 2 §:n 1 momentin mukaan palvelusta perittävä maksu saa olla enintään palvelun tuottamisesta aiheutuvien kustannusten suuruinen. Asiakasmaksulainsäädännöllä rajoitetaan asiakasmaksujen perimistä säännöksillä maksujen enimmäismääristä ja maksuttomista palveluista. Maksujen periminen ja maksutaso jää päätettäväksi hyvinvointialueiden itsehallinnon piiriin kuuluvassa päätöksenteossa. Hyvinvointialue voi päättää olla perimättä maksuja tai periä maksuja säädettyä enimmäismäärää pienempinä. Tällöin alueen asiakasmaksutuloista saama rahoitus jäisi tältä osin alemmaksi, ja alueen pitäisi kattaa tämä osuus muusta saamastaan rahoituksesta. Perustuslakivaliokunta on kiinnittänyt huomiota siihen, että hyvinvointialueiden mahdollisuudet oman rahoituksen toteuttamiseen tai sen lisäämiseen ovat käytännössä varsin rajoitetut (PeVL 38/2024 vp, kappale 16).

Ehdotettavat uudet asiakasmaksut mahdollistaisivat hyvinvointialueille myös sellaisten maksujen perimisen, joita alueet eivät ole tähän asti voineet periä, mikä lisäisi vähäisesti hyvinvointialueiden mahdollisuutta päättää perittävistä asiakasmaksuista. Toisaalta asiakasmaksumuutosten huomioon ottamisen ennakkoon hyvinvointialueiden valtion rahoituksessa voidaan arvioida kaventavan tosiasiallisesti hyvinvointialueiden mahdollisuutta käyttää tätä päätösvaltaa.

Esityksellä ei ehdoteta muutettavaksi hyvinvointialueiden itsehallinnon piiriin kuuluvaa päätösvaltaa asiakasmaksuista eikä asiakasmaksumuutosten huomioon ottamista ennakkoon hyvinvointialueiden valtion rahoituksessa. Ehdotettujen muutosten ei katsota vaikuttavan merkittävästi hyvinvointialueiden itsehallintoon nykyiseen verrattuna. Hallituksen käsityksen mukaan esitys ei muodostu ongelmalliseksi alueellisen itsehallinnon näkökulmasta.

12.5

Säädöstaso

Perustuslain 80 §:n 1 momentin mukaan tasavallan presidentti, valtioneuvosto ja ministeriö voivat antaa asetuksia perustuslaissa tai muussa laissa säädetyn valtuuden nojalla. Lailla on kuitenkin säädettävä yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteista sekä asioista, jotka perustuslain mukaan muuten kuuluvat lain alaan.

Asiakasmaksulaissa säädettäisiin uusien maksujen perimisen perusteista. Asiakasmaksulain 2 §:n 2 momentin perusteella valtioneuvoston asetuksella voidaan säätää palvelusta perittävän maksun enimmäismäärä ja maksun tarkistamisesta indeksin muutoksen mukaisesti. Asiakasmaksuasetuksella säädettäisiin uusien maksujen enimmäismääristä ja indeksitarkistuksista. Siten katsotaan, että asiakasmaksulaissa säädettäisiin perustuslain 80 §:n 1 momentin edellyttämällä tavalla yksilön velvollisuuksien perusteista.

12.6

Johtopäätös

Edellä mainituilla perusteilla lakiehdotukset voidaan käsitellä tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä.

Koska esityksellä on vaikutuksia erityisesti perustuslain 6 §:n ja 19 §:n 1 ja 3 momentissa turvattujen oikeuksien toteutumisen kannalta, hallitus pitää kuitenkin suotavana, että perustuslakivaliokunta antaisi asiasta lausunnon.

Edellä esitetyn perusteella annetaan eduskunnan hyväksyttäviksi seuraavat lakiehdotukset:

Valtioneuvoston asetus

sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun asetuksen muuttamisesta

Valtioneuvoston päätöksen mukaisesti

kumotaan sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun asetuksen (912/1992) 8 a §, sellaisena kuin se on asetuksissa 1168/2001 ja 1008/2025,

muutetaan 7 §, 8 §:n 1 momentti, 9 §:n 1 ja 2 momentti, 9 a § ja 33 a §:n 1 momentti, sellaisina kuin ne ovat, 7 §, 8 §:n 1 momentti ja 9 §:n 1 ja 2 momentti asetuksessa 1008/2025, 9 a § asetuksessa 506/2001 ja 33 a §:n 1 momentti asetuksessa 850/2026 sekä

lisätään asetukseen uusi 19 a–19 d § seuraavasti:

7 §

Terveyskeskuksen avohoidon maksut

Terveyskeskuksen avosairaanhoidon lääkäripalveluista voidaan 18 vuotta täyttäneiltä periä terveyskeskuksen ylläpitäjän päätöksen mukainen maksu, joka voi olla:

1) enintään 74,30 euron vuosimaksu, joka on voimassa kalenterivuoden siinä terveyskeskuksessa, johon maksu on suoritettu; jos palvelun käyttäjä ei suorita vuosimaksua, peritään häneltä 37,20 euron käyntimaksu käyntikertojen lukumäärästä riippumatta; tai

2) enintään 37,20 euron käyntimaksu; maksun saa kuitenkin periä ainoastaan kolmelta ensimmäiseltä käynniltä samassa terveyskeskuksessa kalenterivuoden aikana.

Terveyskeskuksen päivystyksessä voidaan 18 vuotta täyttäneiltä periä arkisin kello 20.00–8.00 sekä lauantaisin, sunnuntaisin ja pyhäpäivinä 1 momentissa säädetyn maksun sijasta enintään 51,00 euroa käynniltä. Päivystyskäynnistä perittyä maksua ei oteta huomioon laskettaessa 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettuja käyntejä.

Terveyskeskuksessa annetusta yksilökohtaisesta fysioterapiasta voidaan periä enintään 24,50 euroa hoitokerralta.

8 §

Sairaalan poliklinikkamaksu

Terveydenhuoltolain 3 §:n 3 kohdassa tarkoitettua erikoissairaanhoitoa toteuttavan sairaalan tai muun erikoissairaanhoidon toimintayksikön ja terveyskeskuksen erikoislääkärijohtoisen sairaalan poliklinikalla tutkittavalta tai hoidettavalta voidaan periä enintään 80,50 euroa käynniltä. Sama maksu voidaan periä kaikilta 18 vuotta täyttäneiltä terveyskeskuksen ja sairaalan yhteisesti sairaalassa järjestämän päivystyksen yhteydessä arkisin kello 20.00–8.00 sekä lauantaisin, sunnuntaisin ja pyhäpäivinä.

— — — — — — — — — — — — — — — — — — — — — — — — — — — — — —

9 §

Suun ja hampaiden tutkimus ja hoito

Terveyskeskuksessa annetusta suun ja hampaiden tutkimuksesta ja hoidosta voidaan periä perusmaksuna enintään 16,70 euroa käynniltä, kun hoidon antaa suuhygienisti. Hammaslääkärin antamasta hoidosta voidaan perusmaksuna periä enintään 21,60 euroa ja erikoishammaslääkärin antamasta hoidosta enintään 31,80 euroa käynniltä.

Edellä 1 momentissa säädetyn perusmaksun lisäksi voidaan kulloinkin voimassa olevan terveydenhuollon toimenpideluokituksen mukaisista suun terveydenhuollon toimenpiteistä periä enintään seuraavat maksut:

1) kuvantamistutkimukset:

a) hammaskuva 13,90 euroa;

b) leukojen ja koko hampaiston panoraamaröntgenkuvaus 31,10 euroa;

2) ehkäisevään hoitoon kuuluvat toimenpideluokituksen SC-ryhmän suun terveyden edistämisen toimenpiteet 13,90 euroa käyntikerralta;

3) tutkimukset, hammastarkastukset ja sairauksien hoito toimenpideluokituksen vaativuusluokan mukaan, lukuun ottamatta 4 kohdassa lueteltuja proteettisia toimenpiteitä, seuraavasti:

a) 13,90 euroa vaativuusluokkaan 0–2 kuuluvasta toimenpiteestä;

b) 31,10 euroa vaativuusluokkaan 3 ja 4 kuuluvasta toimenpiteestä;

c) 61,80 euroa vaativuusluokkaan 5–7 kuuluvasta toimenpiteestä;

d) 90,60 euroa vaativuusluokkaan 8–10 kuuluvasta toimenpiteestä;

e) 127,10 euroa vaativuusluokkaan 11 tai sitä suurempaan vaativuusluokkaan kuuluvasta toimenpiteestä;

4) proteettiset toimenpiteet:

a) proteesin pohjaus 90,60 euroa;

b) proteesin korjaus 61,80 euroa;

c) akryyliosa- ja kokoproteesi 303,20 euroa;

d) kruunut ja sillat 303,20 euroa hampaalta;

e) rankaproteesi 367,80 euroa.

— — — — — — — — — — — — — — — — — — — — — — — — — — — — — —

9 a §

Suun ja leukojen erikoissairaanhoito

Terveyskeskuksessa annetusta suun ja leukojen erikoissairaanhoidosta voidaan periä 9 §:ssä säädetyn maksun sijasta enintään 8 §:n 1 momentissa säädetty maksu silloin kun tutkimuksen ja hoidon perusteena on:

a) hampaiston, leukojen ja kasvojen kehityshäiriö,

b) vaikea, toimintaa haittaava laaja-alainen synnynnäinen hampaistopuutos tai kehityshäiriö,

c) pään ja leukojen alueen kiputila,

d) kaulan ja pään alueen säteilytys tai sytostaattihoito taikka

e) muun kuin hammassairauden takia välttämätön suun hoito.

Edellä 1 momentissa tarkoitetussa hoidossa tehtävästä erityistutkimuksesta perittävästä maksusta säädetään sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun lain (734/1992) 9 a §:ssä ja leikkauksesta tai vaativasta toimenpiteestä perittävästä maksusta 9 b §:ssä.

19 a §

Erityistutkimusmaksu

Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun lain 9 a §:n 1 momentissa säädetty erityistutkimusmaksu saa olla enintään 60,30 euroa.

19 b §

Leikkaus- ja toimenpidemaksu

Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun lain 9 b §:n 1 momentissa säädetty leikkaus- ja toimenpidemaksu saa olla enintään 264,10 euroa.

19 c §

Lääketieteellisen kuolemansyyn selvittämisen maksu

Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun lain 9 c §:n 1 momentissa säädetty lääketieteellisen kuolemansyyn selvittämisen maksu saa olla enintään 62,20 euroa.

19 d §

Vainajan säilyttämisestä perittävä maksu

Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun lain 9 d §:n 1 momentissa säädetty vainajan säilyttämisestä perittävä maksu saa olla enintään 10 euroa vuorokaudelta.

33 a §

Indeksitarkistukset

indeksin muutosvuosi Edellä 3 §:n 5 momentissa, 7 §:ssä, 8 §:n 1 momentissa, 9 §:n 1 ja 2 momentissa, 11 §:n 1 momentissa, 12 §:n 1 momentissa, 13 §:ssä, 14 §:n 1 momentissa, 19 a–d §:ssä, 20 §:n 2 momentissa ja 23 §:ssä säädettyjä euromääriä tarkistetaan hyvinvointialueiden hintaindeksin muutoksen mukaisesti. Muutoksen määrittämisessä käytetään tarkistushetkellä viimeisintä valtiovarainministeriön julkaisemaa ennustetta tulevan vuoden () hyvinvointialueiden hintaindeksin arvosta.

— — — — — — — — — — — — — — — — — — — — — — — — — — — — — —

———

Tämä asetus tulee voimaan päivänä kuuta 20 .

Laki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun lain muuttamisesta Laki kuolemansyyn selvittämisestä annetun lain 12 a §:n muuttamisesta