Hallituksen esitys eduskunnalle Ukrainan kansainvälisen vaadekomission perustamisesta tehdyn yleissopimuksen hyväksymiseksi ja voimaansaattamiseksi

ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ

Esityksessä ehdotetaan, että eduskunta hyväksyisi Ukrainan kansainvälisen vaadekomission perustamisesta tehdyn yleissopimuksen sekä lain sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta. Sopimuksen tarkoituksena on perustaa Ukrainan kansainvälinen vaadekomissio käsittelemään Venäjän hyökkäyssodasta aiheutuvista vahingoista johtuvia korvausvaatimuksia yhteistyössä Ukrainan kanssa. Sopimuksessa määrätään vaadekomission oikeudellisesta asemasta, tavoitteista, tehtävistä ja hallintorakenteesta.

Yleissopimuksen voimaantulo vaatii, että 25 sopimuksen allekirjoittajaa on ilmaissut suostumuksensa tulla yleissopimuksen sitomaksi ja että näiden sopimukseen sitoutuneiden valtioiden yksittäiset rahoitusosuudet Ukrainan vahinkorekisterin talousarvioon vuodelle 2025 muodostavat yhteenlaskettuina vähintään 50 prosenttia kyseisen talousarvion kokonaismäärästä. Yleissopimus tulee voimaan seuraavan kuukauden ensimmäisenä päivänä sen jälkeen, kun on kulunut kolme kuukautta siitä päivästä, että edellä mainitut edellytykset täyttyvät. Sopimus ei ole vielä tullut kansainvälisesti voimaan. Esitykseen sisältyy lakiehdotus sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta. Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan valtioneuvoston asetuksella säädettävänä ajankohtana samaan aikaan, kun sopimus tulee Suomen osalta voimaan.

PERUSTELUT

1

Asian tausta ja valmistelu

1.1

Tausta

Yhdistyneiden kansakuntien (YK) yleiskokous hyväksyi 14.11.2022 päätöslauselman “Furtherance of remedy and reparation for aggression against Ukraine” (A/RES/ES-11/5), jossa todetaan, että Venäjä on saatettava vastuuseen kansainvälisen oikeuden loukkauksistaan Ukrainassa ja Ukrainaa vastaan, ml. YK:n peruskirjan kieltämä voimankäyttö. Päätöslauselmassa tunnustetaan tarve perustaa yhteistyössä Ukrainan kanssa kansainvälinen korvausmekanismi Venäjän hyökkäyssodan aiheuttamien vahinkojen ja korvausvaatimusten käsittelyyn.

Korvausmekanismin on tarkoitus koostua kolmesta osasta: ensimmäinen osa on hyökkäyssodan aiheuttamia vahinkoja koskevia korvausvaatimuksia tallettava vahinkorekisteri, toinen osa korvausvaatimuksia arvioiva ja niistä päättävä vaadekomissio ja kolmas osa olisi rahasto, josta korvaukset maksetaan.

Euroopan neuvoston (EN) ministerikomitea hyväksyi 12.5.2023 päätöslauselman CM/Res(2023)3, jolla perustettiin laajennettu osittaissopimus Ukrainan vahinkorekisteristä (Resolution establishing the Enlarged Partial Agreement on the Register of Damage Caused by the Aggression of the Russian Federation against Ukraine). Suomi on vahinkorekisterin perustajajäsen ja osapuoli.

Haagissa 2.4.2024 järjestetyssä ministerikonferenssissa, jonka myötä vahinkorekisteristä tuli operatiivinen, sovittiin valmistelujen aloittamisesta vaadekomission perustamiseksi. Alankomaat ilmaisi valmiutensa toimia perustettavan mekanismin isäntämaana.

1.2

Valmistelu

Yleissopimuksen valmistelu

Kansallinen valmistelu

Vaadekomission perustamisesta järjestettiin Haagissa valmistelukokoukset Ukrainan, Alankomaiden ja Ukrainan vahinkorekisterin kutsusta heinä-, syys- ja marraskuussa 2024 sekä tammikuussa 2025. Varsinaiset neuvottelut yleissopimuksesta Ukrainan kansainvälisen vaadekomission perustamiseksi käytiin maalis-, touko-, heinä- ja syyskuussa 2025. Valmistelukokouksiin ja neuvotteluihin kutsuttiin edellä mainitun päätöslauselman puolesta äänestäneet 94 valtiota. Neuvotteluihin osallistui runsaat 50 valtiota, ml. Suomi, sekä EN:n ja EU:n edustajat (komissio ja ulkosuhdehallinto).

Sopimusneuvottelujen aikana (heinäkuun neuvottelukierroksella) päätettiin vaadekomission perustamisesta EN:n yhteyteen ns. EN:n avoimella sopimuksella. Ensimmäiset kolme neuvottelukierrosta käytiin kansainvälisenä neuvottelukomiteana (INC, international negotiation committee) ja em. heinäkuun neuvottelukierroksen päätöksen myötä viimeinen neuvottelukierros käytiin EN:n neuvottelukomiteana (ns. CAHEC, Ad hoc Committee on the Establishment of an International Claims Commission for Ukraine). Tämän jälkeen yleissopimusteksti toimitettiin 17.9.2025 EN:n ministerikomitean päätöksellä EN:n parlamentaarisen yleiskokouksen (PACE) lausunnolle. PACE antoi lausuntonsa 1.10. EN:n ministerikomitea hyväksyi yleissopimuksen tekstin 22.10.2025 ja lopullisesti se hyväksyttiin Haagissa 15.–16.12.2025 järjestetyssä diplomaattikonferenssissa.

EU:lla on jäsenvaltioiden ohella toimivaltaa sopimuksen osalta. EU ja 26 sen jäsenvaltioista ovat alusta alkaen pitäneet vaadekomission perustamista tärkeänä ja ovat osallistuneet valmistelukokouksiin ja neuvotteluihin aktiivisesti rinnakkain. Euroopan unionin neuvosto antoi 17.3.2025 komissiolle luvan osallistua unionin puolesta neuvotteluihin (neuvoston päätös (EU) 2025/702, EUVL L, 2025/702, 8.4.2025, s.1). Päätöksen aineellisena oikeusperustana käytettiin Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 212 artiklaa, joka koskee taloudellista, teknistä ja rahoitusyhteistyötä kolmansien maiden kanssa. Kyseisen artiklan mukaan unionin ja jäsenvaltioiden toimet täydentävät ja tukevat toisiaan eivätkä sen määräykset rajoita jäsenvaltioiden toimivaltaa neuvotella kansainvälisissä elimissä ja tehdä kansainvälisiä sopimuksia.

Yleissopimus avattiin allekirjoituksille 16.12.2025 em. diplomaattikonferenssin jälkeisessä korkean tason osuudessa, jossa yleissopimuksen allekirjoitti 34 valtiota, ml. Suomi (lisäksi Kreikka allekirjoitti sopimuksen 19.12.2025). Sopimus allekirjoitettiin myös EU:n puolesta 16.12.2025 (neuvoston päätös (EU) 2025/2655, EUVL L, 2025/2655, 23.12.2025, s. 1).

Neuvoston päätös Ukrainan kansainvälisen vaadekomission perustamista koskevan yleissopimuksen tekemisestä annettiin 11.5.2026 (neuvoston päätös (EU) 2026/1328, EUVL L, 2026/1328, 17.6.2026, s. 1).

Suomi osallistui yleissopimusta neuvotelleeseen kansainväliseen neuvottelukomiteaan ja sittemmin EN:n neuvottelukomiteaan sekä neuvotteluja edeltäneisiin valmisteleviin kokouksiin.

Suomen neuvotteluvaltuuskunta asetettiin ulkoministeriön päätöksellä 20.3.2025. Neuvotteluvaltuuskuntaan osallistuivat ulkoministeriön virkahenkilöt.

Eduskunnan osallistumis- ja tiedonsaantioikeudet turvattiin sopimusneuvotteluiden aikana perustuslain 96 ja 97 §:n mukaisesti seuraavasti: eduskuntaa informoitiin hallitustenvälisiä neuvotteluja koskeneesta neuvottelumandaatista (E-kirje nro E 5/2025 vp 3.3.2025) samoin kuin sopimusneuvottelujen etenemisestä (U-kirjelmä nro U 25/2025 vp 18.6.2025). Suurella valiokunnalla ei ollut huomauttamista valtioneuvoston toimintalinjaan.

Suomi osallistui neuvotteluihin tukien sitä, että neuvottelut saatiin päätökseen vuoden 2025 aikana. Suomi nosti sopimusneuvotteluissa esille mm., että perustettavalle vaadekomissiolle on tarpeen luoda rakenteet, jotka ovat tehokkaat ja legitiimit ja takaavat sen, että mekanismi kestää kriittisenkin tarkastelun. Suomi tuki vaadekomission perustamista EN:n yhteyteen.

Keskeisiä kysymyksiä yleissopimuksen valmistelussa Suomen osalta olivat myös määräykset vaadekomission ajallisesta mandaatista, Venäjän osallistumismahdollisuuksista ja Venäjän, Ukrainan sekä pienempien ja isompien rahoittajien rooleista vaadekomission työssä. Myös yleissopimuksen voimaantulon edellytykset olivat keskeisiä kysymyksiä, sillä yleissopimukseen sitoutumisen myötä jäsenet ovat velvoitettuja rahoittamaan vaadekomission toimintaa vuotuisilla rahoitusosuuksilla. Tämän vuoksi on tärkeää, että yleissopimus tulee voimaan vasta, kun riittävän moni valtio sitoutuu siihen ja kun vaadekomission toiminnan kustannukset voidaan kattaa sitoutuvien valtioiden toimesta. Saavutettu neuvottelutulos vastasi Suomen neuvottelutavoitteita. Etenkin merkittävät rahoittajat korostivat neuvotteluissa niiden myöntävän äänen tarpeellisuutta yleiskokouksen sellaisille päätöksille, joilla on vaikutuksia jäsenten rahoitusosuuksien suuruuteen, kun komission työssä siirrytään kulloinkin seuraavaan vaiheeseen. Tämä tarkoittaa ensinnäkin vaihetta, jolloin siirrytään komission työn aloittamiseen ja vahinkorekisterin toiminnot sulautetaan osaksi komissiota, ja toiseksi sitä seuraavaa vaihetta, jolloin ryhdytään perustamaan paneeleja ja nimittämään komissaareja, ja komission työ käytännössä siirtyy aktiivisempaan vaiheeseen.

Yleissopimuksen allekirjoittamisen tarkoituksenmukaisuudesta pyydettiin lausuntoja oikeusministeriöltä ja valtiovarainministeriöltä 16.10.–13.11.2025. Saaduissa lausunnoissa puollettiin yleissopimuksen allekirjoittamista.

Sopimuksen allekirjoitusvaltuuksien myöntäminen kuuluu perustuslain 93 §:n 1 momentin nojalla tasavallan presidentille. Tasavallan presidentti myönsi allekirjoitusvaltuudet valtioneuvoston esittelyssä 28.11.2025. Suomi allekirjoitti yleissopimuksen Haagissa 16.12.2025.

Hallituksen esitys on valmisteltu ulkoministeriössä. Valmistelussa on konsultoitu oikeusministeriötä ja valtiovarainministeriötä. Hallituksen esityksen luonnoksesta pyydettiin lausuntoja Lausuntopalvelussa ajalla 22.4.2026–3.6.2026. Lausuntoja pyydettiin Amnesty International Suomen osastolta, Ihmisoikeuskeskukselta, Ihmisoikeusliitolta, Korkeimmalta oikeudelta, oikeusministeriöltä, puolustusministeriöltä, sisäministeriöltä, Suomen Punainen Risti ry:ltä, Suomen Unicef ry:ltä, Tasavallan Presidentin Kanslialta, Ukrainalaisten yhdistys Suomessa ry:ltä, Ulkopoliittiselta Instituutilta, Valtioneuvoston kanslialta, valtiovarainministeriöltä ja ympäristöministeriöltä. minkä lisäksi myös muut tahot pystyivät antamaan lausunnon Lausuntopalvelu.fi -palvelussa.

Hallituksen esityksen valmisteluasiakirjat ovat julkisessa palvelussa tunnuksella UM012:00/2025 ja saatavilla osoitteessa: https://valtioneuvosto.fi/hanke?tunnus=UM012:00/2025.

2

Yleissopimuksen tavoitteet

Yleissopimuksella perustetaan Ukrainan kansainvälinen vaadekomissio. Vaadekomissio on osa prosessia, jossa perustetaan kansainvälinen korvausmekanismi Venäjän hyökkäyssodan aiheuttamien vahinkojen ja korvausvaatimusten käsittelyyn yhteistyössä Ukrainan kanssa. Kansainvälisen korvausmekanismin on tarkoitus koostua kolmesta osasta: ensimmäinen osa on hyökkäyssodan aiheuttamia vahinkoja koskevia korvausvaatimuksia tallettava vahinkorekisteri, toinen osa korvausvaatimuksia arvioiva ja niistä päättävä vaadekomissio ja kolmas osa olisi rahasto, josta korvaukset maksetaan. Vaadekomission perustamisen myötä EN:n yhteydessä toimiva Ukrainan vahinkorekisteri ja sen toiminnot sulautetaan vaadekomissioon.

Yleissopimuksessa määrätään vaadekomission oikeudellisesta asemasta sekä määritetään vaadekomission organisaatiorakenne, vaadekomission toimeksianto ja tehtävät sekä korvausvaatimusten käsittelyprosessi. Yleissopimuksella luodaan komission hallinnollinen rakenne, joka on kolmiportainen: ylimpänä on jäsenistä koostuva yleiskokous, sen alapuolella jäsenistä koostuva kolmen vuoden välein vaihtuva neuvosto ja alimmalla tasolla ovat komissaaripaneelit. Yleissopimuksessa määrätään myös prosessi, jolla valtio, EU, muu alueellisen yhdentymisen järjestö tai kansainvälinen järjestö voi tulla vaadekomission jäseneksi tai tarkkailijaksi ja irtisanoutua siitä.

3

Keskeiset ehdotukset

Esityksessä ehdotetaan, että eduskunta hyväksyisi yleissopimuksen. Esitys sisältää myös ehdotuksen niin sanotuksi blankettilaiksi, jolla saatetaan voimaan yleissopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset.

4

Esityksen vaikutukset

Suomen jäsenyys vaadekomissiossa tukee osaltaan kansainvälistä yhteistyötä, jolla edistetään YK:n peruskirjan mukaisen rauhan ja turvallisuuden sekä ihmisoikeuksien toteutumista ja kansainväliseen oikeuteen perustuvan maailmanjärjestyksen vahvistamista. Pääministeri Orpon hallitusohjelman ja ulko- ja turvallisuuspoliittisen selonteon mukaisesti Suomi edellyttää, että Venäjän vastuu kansainvälisen oikeuden loukkauksista ja korvausvelvollisuus niistä aiheutuvista vahingoista toteutuu. Hallitus edistää kansainvälisiä toimia vastuuvelvollisuuden varmistamiseksi Venäjän hyökkäysrikoksesta sekä hyökkäyssodan yhteydessä tehdyistä kansainvälisen oikeuden vastaisista rikoksista. Suomen jäsenyys vaadekomissiossa auttaa osaltaan varmistamaan, että Venäjä vastaa kansainvälisen oikeuden vastaisten tekojensa oikeudellisista seurauksista kansainvälisen oikeuden mukaisesti. Jäsenenä Suomi edistää hyökkäyssotaa koskevaa vastuuvelvollisuutta ja auttaa Ukrainaa saamaan oikeutta ja hyvitystä Venäjän aiheuttamista kansainvälisen oikeuden loukkauksista.

Vaadekomission jäsenenä Suomi osallistuu yleiskokoukseen ja sitä kautta mm. vaikuttaa komission työn ohjaukseen ja on mukana hyväksymässä komission vuotuista talousarviota, rahoituskertomusta ja toimintakertomusta. Suomen on mahdollista saada oma edustajansa neuvostoon ja päästä sitä kautta päättämään muun muassa korvausvaatimuksista.

Suomelle yleissopimuksen hyväksymisen välittömät taloudelliset vaikutukset aiheutuvat Suomen vuosittaisesta rahoitusosuudesta. Yleissopimuksen 23 artiklan mukaan Venäjän tultua jäseneksi se vastaa komission kuluista tämän yleissopimuksen voimaantulosta lähtien, mutta siihen saakka, kunnes Venäjä alkaa vastata komission kuluista, komission toiminta rahoitetaan jäsenille määritettävillä vuotuisilla rahoitusosuuksilla ja vapaaehtoisilla rahoitusosuuksilla. Taloudellinen komitea määrittää vuotuiset rahoitusosuudet ns. EN:n rahoitustaulukon perusteella, ja yleiskokous voi mukauttaa niitä. Yleiskokous hyväksyy vuotuisen rahoitusosuusasteikon.

Suomen rahoitusosuuden suuruus riippuu mm. vaadekomission jäsenten lukumäärästä ja yleiskokouksen vahvistamasta talousarviosta. Vahinkorekisteri on arvioinut vaadekomission kokonaisvuosibudjetiksi ensimmäisenä vuotena n. 7,7 miljoonaa euroa, toisena vuotena n. 14 miljoonaa euroa ja vaadekomission työn huippuvuosina (n. viides–kuudes vuosi komission perustamisen jälkeen) n. 28 miljoonaa euroa. Jos komission jäseniksi tulisi sopimusneuvotteluihin osallistuneita valtioita vastaava määrä (n. 55 valtuuskuntaa), vahinkorekisterin alustavien laskelmien perusteella komission alkuvuosina Suomen vuosittainen maksuosuus olisi n. 35 000 euroa ja työn huippuvuosina n. 106 000 euroa. Vaadekomission on arveltu olevan toiminnassa vähintään n. 10 vuoden ajan.

Yleissopimuksen on toistaiseksi allekirjoittanut 39 valtiota sekä EU. Vahinkorekisterin merkittävistä rahoittajista (EU, Italia, Japani, Ranska, Saksa, Iso-Britannia ja Yhdysvallat) yleissopimuksen ovat allekirjoittaneet kaikki paitsi Yhdysvallat ja Japani. Allekirjoittaneita ja yleissopimukseen alkuvaiheessa sitoutuvia on siten vähemmän kuin neuvotteluihin osallistuneita. Voidaan kuitenkin olettaa, että vaadekomission jäseniksi tulisi vähintään sama määrä valtioita kuin sitä edeltävässä vahinkorekisterissä (44 valtiota ja EU). Rahoitusosuuksien perustana on joka tapauksessa yleissopimuksen määräysten mukaisesti EN:n maksuosuustaulukko, jota yleiskokous voi mukauttaa. Näin ollen Suomen maksettavaksi tuleva rahoitusosuus voi olla edellä mainittua alustavaa arviota korkeampi.

Vaikka ei ole vielä ennakoitavissa, tuleeko yleissopimus voimaan vuonna 2026 vai 2027, Euroopan komissio arvioi, että vaadekomission koko vuotuinen talousarvio ei tulisi toteutettavaksi ennen vuotta 2028. Suomen rahoitusosuudesta aiheutuvat kustannukset katettaisiin momentilta 24.90.66 (Eräät jäsenmaksut ja kansainväliset rahoitusosuudet) ulkoministeriön hallinnonalan voimassa olevien kehysten puitteissa. Vuosittaisen jäsenmaksuvelvoitteen voimassaolon aikana tulee sen rahoittamiseen myös varata riittävät määrärahat tulevissa talousarvioissa. Tämä saattaa edellyttää momentin määrärahan kasvattamista nykyisestä. Mahdollisista lisätarpeista päätettäisiin osana valtion talousarviota tai julkisen talouden suunnitelmaa. Esityksellä ei ole muita välittömiä taloudellisia vaikutuksia Suomen kannalta.

Yleissopimuksen hyväksymisellä ei ole henkilöstö- tai organisaatiovaikutuksia. Suomen edustus vaadekomission yleiskokouksen kokouksissa, ja mahdollinen osallistuminen neuvostoon jäsenenä, on tarkoitus hoitaa virkatyönä.

5

Lausuntopalaute

Yleissopimuksen kansallista voimaansaattamista koskeva hallituksen esitysluonnos oli lausuttavana 22.4.2026–3.6.2026 Lausuntopalvelu.fi-sivustolla. Lausunnon antoivat puolustusministeriö sekä 3 yksityishenkilöä. Valtiovarainministeriö ja ympäristöministeriö ilmoittivat, että niillä ei ollut asiassa lausuttavaa, ja oikeusministeriö ilmoitti, että se ei lausu asiassa. Annettujen lausuntojen perusteella ei ollut tarvetta täydentää esitystä.

Puolustusministeriö totesi lausunnossaan kannattavansa esitystä ja lisäsi, että toimimalla eri yhteistyörakenteissa Suomi vahvistaa osaltaan kansainvälistä vakautta ja turvallisuutta.

Muissa lausunnoissa huomiota kiinnitettiin muun muassa vaadekomission määräämien korvausten rahoittamiseen liittyviin kysymyksiin. Nämä ovat kysymyksiä, joita on tarkoitus käsitellä korvausmekanismin perustamisprosessin seuraavassa vaiheessa. Lisäksi kiinnitettiin huomiota jäsenten rahoitusosuuksiin komission toiminnan rahoittamiseksi ja sen seuraamiseksi, että rahoituksen turvaamiseksi on riittävä määrä yleissopimukseen sitoutuneita osapuolia. Tämän osalta voidaan todeta, että yleissopimuksen voimaantuloa koskevissa määräyksissä on otettu tämä huomioon, sillä voimaantulo edellyttää vähintään 25 valtion sitoutumista ja lisäksi vähintään vahinkorekisterin kolmen merkittävän rahoittajavaltion sitoutumista. Lisäksi lausunnoissa kiinnitetiin huomiota Suomen osallistumiseen komission toimintaan jäsenenä, ml. eduskunnan tiedonsaantioikeuteen siitä.

6

Yleissopimuksen määräykset ja niiden suhde Suomen lainsäädäntöön

Johdanto

Yleissopimuksen johdannossa palautetaan mieleen YK:n peruskirjan 2 artiklan mukaiset velvoitteet, mukaan lukien velvoite pidättyä kansainvälisissä suhteissa väkivallalla uhkaamisesta tai sen käyttämisestä minkään valtion alueellista koskemattomuutta tai poliittista riippumattomuutta vastaan tai menettelemästä muulla tavalla, joka on ristiriidassa YK:n päämäärien kanssa, ja selvittää kansainväliset riidat rauhanomaisin keinoin. Johdannossa ilmaistaan myös syvä huoli Venäjän Ukrainaan kohdistaman hyökkäyksen aiheuttamista ihmishenkien menetyksistä, siviiliväestön siirroista, infrastruktuurin ja luonnonvarojen katastrofaalisesta hävittämisestä, julkisen ja yksityisen omaisuuden menetyksistä ja taloudellisesta tuhosta.

Johdannossa palautetaan mieleen myös 2.3.2022 annetun YK:n yleiskokouksen päätöslauselma ES-11/1 nimeltä ”Aggression against Ukraine”, jossa yleiskokous tuomitsi jyrkästi Venäjän hyökkäyksen Ukrainaa vastaan YK:n peruskirjan 2 artiklan 4 kohdan vastaisena tekona. Lisäksi viitataan 14.11.2022 annettuun YK:n yleiskokouksen päätöslauselmaan ES-11/5 nimeltä ”Furtherance of remedy and reparation for aggression against Ukraine”, jossa yleiskokous totesi, että Venäjä on saatettava vastuuseen kaikista kansainvälisen oikeuden loukkauksista Ukrainassa tai Ukrainaa vastaan, mukaan lukien sen tekemä YK:n peruskirjan vastainen hyökkäys sekä kansainvälisen humanitaarisen oikeuden ja kansainvälisen ihmisoikeuslainsäädännön loukkaukset. Kyseisessä päätöslauselmassa 11/5 niin ikään todettiin, että Venäjän on vastattava kaikkien kansainvälisen oikeuden vastaisten tekojensa oikeudellisista seurauksista, mukaan lukien tällaisten tekojen aiheuttamien vahinkojen korjaaminen, ja tunnustettiin tarve perustaa yhteistyössä Ukrainan kanssa kansainvälinen mekanismi Venäjän Ukrainassa tai Ukrainaa vastaan toteuttamista kansainvälisen oikeuden vastaisista toimista aiheutuneiden vahinkojen, menetysten tai vammojen korvaamiseksi.

Johdannossa niin ikään otetaan esille, että kansainvälisen korvausmekanismin ensimmäisenä osana perustettiin 12.5.2023 EN:n yhteyteen Ukrainan vahinkorekisteri, ja että vaadekomissio muodostaa kansainvälisen korvausmekanismin toisen osan. Mainitaan lisäksi, että korvausmekanismiin voi kolmantena osana sisältyä korvausrahasto, jonka tehtävänä on maksaa korvauksia kyseessä olevista vahingoista, menetyksistä tai vammoista.

Lisäksi johdannossa todetaan, että vaikka yleissopimuksessa käsitellään Venäjän Ukrainassa tai Ukrainaa vastaan tekemiä kansainvälisen oikeuden vastaisia tekoja 24.2.2022 tai sen jälkeen, tämä ei vapauta Venäjää vastuusta niistä kansainvälisen oikeuden vastaisista teoista, joita se on tehnyt Ukrainassa tai Ukrainaa vastaan 20.2.2014 tai sen jälkeen, eikä tämä estä vaadekomission perustamissopimuksen muuttamista siten, että sen ajallinen soveltamisala ulotetaan alkamaan 20.2.2014.

Johdannossa myös todetaan, että kyseessä on ns. Euroopan neuvoston avoin yleissopimus.

I osa – Käsitteiden käyttö

1 artikla. Määritelmät. Artikla sisältää sopimuksessa käytettävät määritelmät. Artiklassa määrätään, mitä tarkoittavat yleiskokous, korvausvaatimukset, komissio, komissaari, neuvosto, pääjohtaja, taloudellinen komitea, merkittävä rahoittaja, jäsen, tarkkailija, paneeli, alueellisen yhdentymisen järjestö, vahinkojen rekisteri, säännöt ja määräykset sekä sihteeristö.

”Korvausvaatimukset” tarkoittavat yleissopimuksen 3 artiklan mukaisia korvausvaatimuksia, jotka on toimitettu rekisteriin sen sääntöjen mukaisesti, ja sen jälkeen, kun rekisterin toiminta on tämän yleissopimuksen mukaisesti siirretty vaadekomissiolle, korvausvaatimukset tarkoittavat vaadekomissiolle sen sääntöjen mukaan toimitettuja korvausvaatimuksia. ”Merkittävä rahoittaja” puolestaan tarkoittaa jäsentä, joka varainhoitovuotena osallistuu komission talousarvioon korkeimmalla pakollisella rahoitusosuudella tiettyjen EN:n ministerikomitean määrittämien perusteiden mukaisesti.

”Jäsen” tarkoittaa valtiota tai alueellisen yhdentymisen järjestöä, josta on tullut komission jäsen siten, että siitä on tullut yleissopimuksen osapuoli. Tässä hallituksen esityksessä käytetään kontekstista riippuen termejä ”jäsen” ja ”osapuoli”.

Perustuslakivaliokunnan tulkintakäytännön mukaan sopimuksen määritelmät, jotka koskevat lainsäädännön alaan kuuluvia asioita, vaikuttavat välillisesti lainsäädännön alaan kuuluvien aineellisten määräysten sisältöön ja soveltamiseen ja kuuluvat siksi itsekin lainsäädännön alaan (PeVL 6/2001 vp; PeVL 24/2001 vp).

II osa – Ukrainan kansainvälisen vaadekomission perustaminen, toimeksianto ja tehtävät

2 artikla. Ukrainan kansainvälisen vaadekomission perustaminen. Artiklan mukaan yleissopimuksella perustetaan Ukrainan kansainvälinen vaadekomissio riippumattomaksi elimeksi EN:n toimielinjärjestelmän puitteissa.

3 artikla. Komission toimeksianto ja tehtävät. Artiklassa määrätään, että komissio on hallinnollinen elin, joka ratkaisee sellaisten vahinkojen, menetysten tai vammojen korvausvaatimukset, jotka ovat aiheutuneet Venäjän Ukrainassa tai Ukrainaa vastaan toteuttamista kansainvälisen oikeuden vastaisista teoista, mukaan lukien sen tekemä YK:n peruskirjan vastainen hyökkäys sekä Venäjän tekemät kansainvälisen humanitaarisen oikeuden ja kansainvälisen ihmisoikeuslainsäädännön loukkaukset 24.2.2022 tai sen jälkeen. Korvausvaatimuksia voivat esittää luonnolliset henkilöt ja oikeushenkilöt sekä Ukrainan valtio, mukaan lukien sen alue- ja paikallisviranomaiset sekä valtion omistamat tai määräysvallassa olevat yhteisöt. Artiklassa määritetään myös toimeksiannon maantieteellinen rajaus. Artiklan määräyksissä komission ajallisesta ja maantieteellisestä mandaatista määrätään sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten soveltamisalasta, ja ne vaikuttavat välillisesti näiden lainsäädännön alaan kuuluvien sisältöön ja soveltamiseen ja kuuluvat siksi itsekin lainsäädännön alaan.

Artiklan mukaan komission toimeksiantona on tarkastella, arvioida ja ratkaista korvausvaatimukset ja määrittää kussakin tapauksessa maksettavan korvauksen määrä. Tämän toimeksiannon toteuttamiseksi komissio käsittelee kaikki hallinnolliset, taloudelliset, menettelylliset, tosiasialliset, oikeudelliset ja poliittiset seikat tarpeen mukaan korvausvaatimusten ratkaisemiseksi ja kussakin tapauksessa maksettavan korvauksen määrän määrittämiseksi.

Artiklassa myös määrätään, että komission päätökset, mukaan lukien yleissopimuksen mukaisesti määritettyjen ja myönnettyjen korvausten määriä koskevat päätökset, ovat lopullisia. Artiklassa määrätään niin ikään, että kaikkien komission jäsenten on katsottava komission päätösten, siltä osin kuin kyse on komission toiminnasta, ratkaisevan lopullisesti kaikki korvausvaatimukseen liittyvät tosiasialliset ja oikeudelliset kysymykset.

Määräys merkitsee, että komission päätöksiin ei voi hakea muutosta tai tarkistusta, vaan ne ovat lopullisia. Vastaava määräys sisältyy myös yleissopimuksen 18 artiklaan. Artiklan 3 (sekä vastaavan 18 artiklan) määräyksen ei voi katsoa tarkoittavan, että komission, joka on hallinnollinen elin, päätökset sitoisivat riippumattomia kansallisia tai kansainvälisiä tuomioistuimia. Vaadekomission päätökset eivät saa oikeusvoimaa kansallisissa tuomioistuimissa. Yleissopimuksen kyseiset määräykset eivät toisin sanottuna ulotu suomalaisten tuomioistuinten ratkaisutoimintaan. Määräysten hyväksyminen ei näin ollen edellytä eduskunnan suostumusta.

III osa – oikeudellinen asema ja kotipaikka

4 artikla. Oikeushenkilöllisyys. Artiklassa määrätään, että komissiolla on kansainvälinen oikeushenkilöllisyys ja näin ollen komissiolla on sellainen oikeudellinen kelpoisuus, joka on tarpeen sen tehtävien hoitamiseksi, toimeksiannon täyttämiseksi ja etujen turvaamiseksi, erityisesti kelpoisuus tehdä sopimuksia, hankkia ja luovuttaa irtainta ja kiinteää omaisuutta sekä panna vireille oikeudellisia menettelyjä.

Oikeushenkilöllisyydestä ja siihen liittyvästä oikeustoimikelpoisuudesta ja oikeudellisesta toimintakyvystä säädetään Suomessa lailla. Määräykset kuuluvat näin ollen lainsäädännön alaan.

5 artikla. Kotipaikka. Artiklassa määrätään, että komission kotipaikka on jonkin tämän yleissopimuksen osapuolen alueella, ja komission asemasta ja toiminnasta isäntämaassa määrätään isäntämaasopimuksella.

Alankomaat on ilmaissut valmiuttaan toimia komission isäntämaana, ja komission kotipaikaksi on suunniteltu Haagia.

Lisäksi artiklassa määrätään, että komissiolla on toimisto Ukrainassa, jotta se pystyy avustamaan yleiskokousta, neuvostoa ja paneeleita niiden tehtävissä. Komissio tekee Ukrainan kanssa järjestelyjä ja/tai sopimuksia, joilla säännellään tämän Ukrainassa olevan toimiston asemaa ja toimintaa. Lisäksi yleiskokous voi päättää perustaa komission toimistoja mihin tahansa muuhun valtioon, ml. muut kuin yleissopimuksen osapuolet, kyseisen valtion suostumuksella.

6 artikla. Erioikeudet ja vapaudet. Artiklassa määrätään, että komissioon, sen toimistoihin, pääjohtajaan, muihin sihteeristön jäseniin ja komission palkkaamiin asiantuntijoihin sekä komissaareihin sovelletaan EN:n erioikeuksista ja vapauksista tehdyn yleissopimuksen (SopS 80/1989) mukaisia sääntöjä.

Artiklan mukaan erityisesti sovelletaan ko. EN:n yleissopimuksen 3–7 artiklaa komissioon, mukaan lukien sen toimistot, omaisuus ja varat, ko. EN:n yleissopimuksen 18 artiklaa pääjohtajaan ja muihin sihteeristön jäseniin, ja ko. EN:n yleissopimuksen 18 artiklan a ja e kohtaa komission palkkaamiin asiantuntijoihin.

Ko. EN:n yleissopimuksen 3 artiklan mukaan Euroopan neuvosto, sen omaisuus ja varat nauttivat sijaintipaikastaan ja haltijastaan riippumatta täyttä vapautusta lainkäytöstä, paitsi mikäli ministerikomitea ei ole nimenomaisesti luopunut tästä vapautuksesta jossain erityistapauksissa. Tässä yhteydessä edellytetään kuitenkin, ettei luopumisen tule ulottua minkäänlaisiin pakkotäytäntöönpano- tai takavarikointitoimiin.

Ko. EN:n yleissopimuksen 4 artiklan mukaan Euroopan neuvoston rakennukset ja tilat ovat loukkaamattomia. Sen omaisuus ja varat ovat sijaintipaikastaan ja haltijastaan riippumatta vapaat etsinnästä, pakko-otosta, menettämisseuraamuksesta, pakkolunastuksesta sekä kaikista muista hallinnollisista, oikeudellisista ja lainsäädännöllisistä pakkotoimista.

Ko. EN:n yleissopimuksen 5 artiklan mukaan Euroopan neuvoston arkisto sekä yleensä kaikki sille kuuluvat tai sen hallussa olevat asiakirjat ovat loukkaamattomia sijaintipaikastaan riippumatta.

Ko. EN:n yleissopimuksen 6 artiklan mukaan rahataloutta koskevien valvonta- ja säännöstelymääräysten tai maksuajan pidennystä koskevien määräysten estämättä: a) Euroopan neuvosto voi pitää hallussaan kaikkia valuuttoja ja pitää tilejä missä hyvänsä valuutassa; b) Euroopan neuvosto voi vapaasti siirtää rahavarojaan maasta toiseen tai minkä tahansa valtion rajojen sisäpuolella ja vaihtaa kaikkea hallussaan olevaa valuuttaa mihin tahansa muuhun valuuttaan; c) Euroopan neuvoston on käyttäessään sille edellä a ja b kohdissa myönnettyjä oikeuksia otettava huomioon jäsenvaltion hallituksen sille tekemät esitykset ja noudatettava niitä, sikäli kun se katsoo tämän olevan tehtävissä sen omia etuja vahingoittamatta.

Ko. EN:n yleissopimuksen 7 artiklan mukaan Euroopan neuvosto, sen varat, tulot ja muu omaisuus ovat vapautetut: a) kaikista välittömistä veroista (Neuvosto ei kuitenkaan pyydä vapautusta tariffeista, veroista ja maksuista, jotka ovat vain palkkioita yleisten laitosten palveluista); b) kaikista tullimaksuista ja tuonti- tai vientikielloista ja -rajoituksista neuvoston virkakäyttöönsä tarvitsemiin esineisiin nähden (Tämän vapautuksen turvin maahan tuotuja esineitä ei myydä maassa, jonne ne on tuotu muutoin kuin tämän maan hallituksen hyväksymin ehdoin); c) kaikista tullimaksuista, tuonti- ja vientikielloista sekä -rajoituksista julkaisuihinsa nähden.

Ko. EN:n yleissopimuksen 18 artiklan mukaan Euroopan neuvoston virkamiehet: a) nauttivat vapautusta lainkäytöstä heidän virkamiehinä ja toimivaltansa rajoissa antamiinsa suullisiin ja kirjallisiin lausuntoihin ja suorittamiinsa tekoihin nähden; b) nauttivat vapautusta verosta Euroopan neuvoston heille maksamien palkkojen ja palkkioiden osalta; c) sekä heidän puolisonsa ja heidän elätettävänään olevat perheenjäsenensä nauttivat vapautusta maahantulorajoituksista ja ulkomaalaisten rekisteröintimääräyksistä; d) nauttivat valuutan vaihtoon nähden samoja etuoikeuksia kuin vastaavassa asemassa olevat diplomaattiedustustojen virkamiehet asianomaisessa valtiossa; e) sekä heidän puolisonsa ja heidän elätettävänään olevat perheenjäsenensä nauttivat kansainvälisen kriisin sattuessa samoja kotiuttamisetuja kuin diplomaattiedustajat; f) saavat tullitta tuoda maahan huonekalunsa ja muun irtaimistonsa ryhtyessään ensimmäistä kertaa hoitamaan tehtäväänsä kyseisessä maassa ja kuljettaa ne verotta takaisin kotimaahansa.

Yleissopimuksen 6 artiklassa määrätään myös, että toimiessaan komission asioissa komissaareihin sovelletaan samoja erioikeuksia ja vapauksia kuin ko. EN:n yleissopimuksen 16 artiklassa määrätään.

Ko. EN:n yleissopimuksen 16 artiklan mukaan saman sopimuksen 18 artiklassa määrättyjen erioikeuksien ja vapauksien lisäksi pääsihteerille ja apulaispääsihteerille on myönnettävä heidän itsensä, puolisonsa ja alaikäisten lastensa osalta ne erioikeudet ja vapaudet sekä vapautukset ja helpotukset, jotka myönnetään diplomaattiedustajille kansainvälisen oikeuden mukaisesti.

Yleissopimuksen 6 artiklassa määrätään vielä, että jäsenten edustajat komission elimissä, komissaarit, pääjohtaja, muut sihteeristön jäsenet ja komission palkkaamat asiantuntijat on kunkin jäsenenä olevan valtion alueella vapautettu kaikenlaisesta lainkäytöstä sen suhteen, mitä he puhuvat, kirjoittavat tai tekevät virallisessa ominaisuudessaan, ja tätä vapautusta sovelletaan edelleen heidän toimikautensa päätyttyä. Lisäksi kyseisen artiklan mukaan jäsenenä oleva valtio voi EN:n pääsihteerille osoitetulla ilmoituksella antaa selityksen, jonka mukaan ko. artiklan mukaisesti henkilölle annettua vapautusta lainkäytöstä ei sovelleta tällaisen henkilön tekemään moottoriajoneuvoliikennettä koskevien säännösten rikkomiseen tai tällaiselle henkilölle kuuluvan tai hänen kuljettamansa moottoriajoneuvon aiheuttamaan vahinkoon.

Yleissopimuksen 6 artiklassa määrätään myös erioikeuksista ja vapauksista luopumisesta. Komissaareille kuuluvista erioikeuksista ja vapauksista voi luopua yleiskokous, ja pääjohtajalle, muille sihteeristön jäsenille ja komission palkkaamille asiantuntijoille kuuluvista erioikeuksista ja vapauksista voi luopua EN:n pääsihteeri. EN:n erioikeuksista ja vapauksista tehdyn yleissopimuksen 3–7 artiklan perusteella komissiolle, mukaan lukien sen toimistot, omaisuus ja varat, kuuluvasta vapaudesta voi luopua yleiskokous. Vapaudesta luopumisen ei tule kuitenkaan ulottua minkäänlaisiin täytäntöönpanoon tai menetetyksi tuomitsemiseen liittyviin toimiin, jotka kohdistuvat komission omaisuuteen, mukaan lukien komission digitaalinen alusta ja kaikki korvausvaatimuksia koskevat tiedot ja todisteet. Niiden osalta edellytetään yleiskokouksen tekemää erillistä luopumista.

Yleissopimuksen 6 artiklassa määrätään niin ikään, että silloin, jos jäsen irtisanoo yleissopimuksen tai yleissopimus päätetään, jäsenet myöntävät edelleen kyseisessä artiklassa tarkoitetut vapaudet.

(806/2011)

(4/1734)

(705/2007)

(39/1889)

(672/2002)

(603/1977)

(1552/2011)

(1113/1990)

Yleissopimuksen 6 artiklan mukaiset erioikeudet ja vapaudet noudattavat kansainvälisille järjestöille yleisesti myönnettäviä erioikeuksia ja vapauksia. Ne poikkeavat kuitenkin eräiltä osin Suomessa voimassa olevasta lainsäädännöstä. Esimerkiksi lainkäytöllinen koskemattomuus merkitsee vapautusta kaikesta, lähinnä siviili- ja hallinto-oikeudellisesta tuomiovallasta, ja omaisuuden vapautus pakkotoimista koskee erilaisia hallinnollisia ja prosessuaalisia pakkokeinoja ja turvaamistoimia. Säännöksiä etsinnästä, takavarikosta, turvaamistoimenpiteistä, ulosmittauksesta ja pakkolunastuksesta on esimerkiksi pakkokeinolaissa, oikeudenkäymiskaaressa, ulosottokaaressa, rikoslaissa, laissa sakon täytäntöönpanostaja kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastuksesta annetussa laissa. Lisäksi erityislaeissa on säännöksiä lunastuksesta johonkin tiettyyn tarkoitukseen. Valmiuslaissasäädetään omaisuuden pakkoluovutuksesta ja eräistä muista omaisuuteen kohdistuvista pakkotoimista poikkeusolojen vallitessa. Hallinnollisista pakkotoimista säädetään uhkasakkolaissa. Lisäksi perustuslain 81 §:n 1 momentin ja 121 §:n 3 momentin mukaan verovelvollisuuden perusteista säädetään lailla.

Suomessa lain tasolla säädettyjä erioikeuksia ja vapauksia koskeva sopimusmääräys kuuluu lainsäädännön alaan (esim. PeVL 38/2000 vp ja PeVL 49/2001 vp). Yleissopimuksen 6 artiklan määräykset kuuluvat näin ollen lainsäädännön alaan.

IV osa – organisaatiorakenne

7 artikla. Yleiskokous. Artiklassa määrätään, että yleiskokous koostuu kaikista komission jäsenistä ja että yleiskokous kokoontuu komission kotipaikassa, jollei yleiskokous toisin päätä. Yleiskokouksen ensimmäisen istunnon kutsuu koolle yleissopimuksen tallettaja, eli EN:n pääsihteeri, yhden vuoden kuluessa yleissopimuksen voimaantulosta. Artiklassa määrätään, että yleiskokous valitsee puheenjohtajan ja kaksi varapuheenjohtajaa kolmen vuoden pituiseksi toimikaudeksi.

Artiklassa määrätään myös yleiskokouksen tehtävistä. Yleiskokous on kokonaisvastuussa komission toimeksiannon täyttämisestä, ja se valvoo komission elinten työtä ja hyväksyy komission toimintaa koskevat säännöt ja määräykset, jotka neuvosto on ensin hyväksynyt. Yleiskokous myös valitsee neuvoston jäsenet, hyväksyy komissaariehdokkaiden luettelon ja siihen tehtävät päivitykset vähintään vuosittain, ja valitsee komission pääjohtajan EN:n pääsihteerin nimitettäväksi.

Yleiskokous myös valtuuttaa pääjohtajan toteuttamaan vahinkorekisterin siirron komissiolle ajankohtana, jolloin yleiskokous katsoo siirron asianmukaiseksi, ottaen huomioon vaikutukset jäsenille määritettäviin vuotuisiin rahoitusosuuksiin. Yleiskokous niin ikään valtuuttaa neuvoston suosituksesta neuvoston perustamaan paneeleja ja nimeämään tarvittavat komissaarit ajankohtana, jonka yleiskokous katsoo asianmukaiseksi, ottaen huomioon vaikutukset jäsenille määritettäviin vuotuisiin rahoitusosuuksiin. Näitä määräyksiä koskevista erityisistä äänestyssäännöistä määrätään yleissopimuksen 9 artiklassa.

Artiklassa määrätään lisäksi, että yleiskokous hyväksyy komission vuotuisen rahoitusosuusasteikon, talousarvion, rahoituskertomuksen ja toimintakertomuksen.

Artiklassa määrätään myös joistakin yleiskokouksen kokouksiin ja toimintaan liittyvistä yksityiskohdista ja todetaan, että komission sihteeristö toimii yleiskokouksen sihteeristönä.

8 artikla. Taloudellinen komitea. Artiklassa määrätään, että yleiskokous perustaa taloudellisen komitean yleiskokouksen apuelimeksi. Artiklassa määrätään, että talouskomitean rahoitusasioihin liittyvinä tehtävinä on mm. määrittää jäsenten vuotuiset rahoitusosuudet, antaa sihteeristölle neuvoja komission talousarvion valmistelusta ja tarkastella sihteeristön valmistelemaa komission talousarvioehdotusta seuraavalle vuodelle ja raportoida siitä yleiskokoukselle.

Artiklassa määrätään myös, että taloudelliseen komiteaan kuuluvat kaikki merkittävät rahoittajat ja muut jäsenet ja tarkkailijat sopimuksessa tarkemmin määrätyillä ehdoilla. Taloudelliseen komiteaan osallistuvien määrää ei ole ennalta määrätty, vaan yleiskokous määrittää sen vuosittain. Komitea kokoontuu tarvittaessa ja raportoi yleiskokoukselle. Artiklassa määrätään myös komitean päätöksenteosta lähtökohtaisesti yksimielisesti. Komission sihteeristö antaa komitealle tarvittavaa hallinnollista tukea.

9 artikla. Yleiskokouksessa äänestäminen. Artiklassa määrätään, että yleiskokous, jossa jokaisella jäsenellä on yksi ääni, tekee päätöksensä kahden kolmasosan enemmistöllä annetuista äänistä, ellei yleissopimuksessa nimenomaisesti edellytetä muuta rajaa (ks. poikkeuksista jäljempänä 28 artiklan määräykset Venäjän jäsenyydestä ja 36 artiklan määräykset yleissopimuksen voimassaolon jatkamisesta ja päättämisestä). Lisäksi artiklassa määrätään, että päätökset valtuuttaa pääjohtaja siirtämään vahinkorekisterin toiminta osaksi vaadekomissiota ja päätökset valtuuttaa neuvosto perustamaan paneeleja ja nimittämään komissaareja tehdään kahden kolmasosan enemmistöllä annetuista äänistä, mukaan lukien merkittävien rahoittajien myöntävät äänet. Menettelyä koskevat päätökset tehdään annettujen äänten enemmistöllä.

Yleiskokouksen päätöksentekomenettelyä koskevat määräykset mahdollistavat sen, että Suomi voisi tulla sidotuksi päätöksiin, joita se on vastustanut. Kuten 7 artiklan alla on selostettu, yleiskokous on kokonaisvastuussa komission toimeksiannon täyttämisestä ja se mm. hyväksyy komission vuotuisen rahoitusosuusasteikon, talousarvion, rahoituskertomuksen ja toimintakertomuksen. Yleiskokouksen päätöksentekoa budjettikysymyksissä ohjaavat kuitenkin mm. yleissopimuksen 23 artiklan määräykset; taloudellinen komitea määrittää vuotuiset rahoitusosuudet EN:n vuotuisen rahoitusasteikon perusteella, jonka yleiskokous hyväksyy ja jota yleiskokous voi mukauttaa.

Käsittelyjärjestys Määräenemmistöpäätökset kattavat siten mm. eduskunnan toimivallan kannalta merkittäviä eduskunnan budjettivaltaan liittyviä kysymyksiä. Määräys kuuluu lainsäädännön alaan, sillä se liittyy valtion täysivaltaisuuden käyttämiseen. Määräyksen suhdetta Suomen täysivaltaisuuteen selostetaan tarkemmin esityksen jaksossa 10.2..

10 artikla. Neuvosto. Artiklassa määrätään, että neuvostossa on vähintään yhdeksän ja enintään viisitoista jäsentä. Neuvoston jäsenten toimikausi on lähtökohtaisesti kolme vuotta vuorotteluperiaatteella. Artiklan mukaan yleiskokous päättää neuvoston kokoonpanon valitsemalla jäsenet neuvostossa toimimista kohtaan kiinnostuksensa ilmaisseiden jäsenten luettelosta siinä järjestyksessä, jossa ne ovat tulleet jäseniksi. Yleiskokous määrittää ensimmäisessä istunnossaan tai mahdollisimman pian sen jälkeen yhdeksän ensimmäistä jäsentä, jotka muodostavat neuvoston. Ukraina ja Venäjä voivat olla neuvoston jäseninä edellä mainitun vuorotteluperiaatteen perusteella. Silloin, kun Ukraina ja/tai Venäjä ovat komission jäseninä mutta eivät neuvoston jäseninä, ne kutsutaan osallistumaan neuvoston kokouksiin ja niillä on oikeus esittää kantansa mutta ei äänioikeutta.

Määräys merkitsee sitä, että neuvoston kokoonpanon suuruus suhteutuu komission jäsenten määrään. Artiklassa on myös määräykset siitä, kuinka neuvostoon osallistuvien jäsenten määrää kasvatetaan, kun yleissopimukseen sitoutumisia tulee lisää. Vuorotteluperiaate puolestaan takaa sen, että kukin jäsenistä voi halutessaan päästä neuvostoon. Lisäksi niillä jäsenillä, ts. osapuolilla, jotka ovat ensimmäisinä ratifioineet tai hyväksyneet yleissopimuksen, on halutessaan etusija päästä neuvostoon. Artiklassa myös todetaan, että yleiskokous hyväksyy säännöt jäsenten vuorottelusta neuvostossa, mukaan lukien jatkuvuuden varmistamiseksi jäsenten vaihtuessa.

Neuvosto vastaa komission toimeksiannon täyttämisestä. Se nimittää komissaarit yleiskokouksen hyväksymästä ehdokasluettelosta ja perustaa paneeleja. Neuvosto myös hyväksyy komission toimintaa ohjaavat säännöt ja määräykset, jotka yleiskokous myöhemmin lopullisesti hyväksyy.

Neuvoston keskeisenä tehtävänä on kokoontua säännöllisesti käsittelemään paneelien suosituksia käsiteltyjä korvausvaatimuksia koskeviksi päätöksiksi ja tekemään muita tarpeellisia päätöksiä. Artiklan mukaan sihteeristö voi osallistua neuvoston kokouksiin neuvoa-antavassa ominaisuudessa.

Artiklassa määrätään myös neuvoston päätöksenteosta. Artiklan mukaan neuvosto pyrkii tekemään päätöksensä lähtökohtaisesti yksimielisesti tai ellei tämä ole mahdollista, päätökset tehdään kahden kolmasosan enemmistöllä annetuista äänistä. Menettelyä koskevat päätökset tehdään puolestaan lähtökohtaisesti annettujen äänten enemmistöllä.

Artiklassa määrätään myös siitä, kuinka Ukraina ja Venäjää voivat osallistua neuvoston päätöksentekoon silloin, jos Ukraina ja/tai Venäjä ovat komission ja neuvoston jäseninä. Jos Ukraina ja/tai Venäjä ovat ns. normaalin vuorottelun perusteella neuvoston jäseniä, ne pidättäytyvät äänestämästä tietyissä asiakohdissa, kuten komissaarien nimittäminen ja paneelien perustaminen tai säännöt korvausvaatimusten esittämistä, tarkastelua, arviointia ja ratkaisemista varten. Ne eivät myöskään äänestä tilanteissa, joissa neuvosto hyväksyy paneelien päätössuosituksia tai palauttaa paneelien päätössuosituksia käsittelyyn.

Jos Ukraina ja/tai Venäjän federaatio ovat puolestaan komission jäseninä mutta eivät neuvoston jäseninä, ne kutsutaan osallistumaan neuvoston kokouksiin ja niillä on oikeus esittää kantansa mutta ei äänioikeutta.

Artiklassa määrätään lisäksi joistakin neuvoston kokouksiin ja toimintaan liittyvistä yksityiskohdista, kuten raportoinnista yleiskokoukselle.

11 artikla. Komissaarit. Artiklassa määrätään komissaarien nimittämisessä huomioon otettavista seikoista, kuten tarve huomioida riippumattomuus, puolueettomuus, rehellisyys, nuhteettomuus, kokemus, monialainen ammatillinen asiantuntemus, laaja maantieteellinen edustus ja sukupuolten välinen tasapaino. Lisäksi komissaarien tulee olla asiantuntijoita sellaisilla aloilla kuin kansainvälinen oikeus, riitojenratkaisu, rahoitus, tilinpito, vakuutukset tai vahinkojen arviointi. Jäsenet voivat nimetä komissaariehdokkaita tai ehdokkaat voivat myös hakea suoraan komissaareiksi. Sihteeristö järjestää nimeämis- ja hakuprosessin, ja laatii sekä toimittaa luettelon komissaareiksi soveltuvista ehdokkaista yleiskokoukselle hyväksyttäväksi. Kuten edellä 7 artiklan alla on todettu, yleiskokous hyväksyy ko. luettelon, josta neuvosto 10 artiklan mukaisesti nimittää komissaarit.

12 artikla. Paneelit. Artiklassa määrätään, että neuvosto perustaa paneeleita tarkastelemaan ja arvioimaan korvausvaatimuksia ja määrittämään kussakin tapauksessa maksettavan korvauksen määrän. Paneelit antavat neuvostolle päätössuosituksia hyväksyttäväksi. Neuvosto määrittää perustettavien paneelien lukumäärän sekä kunkin paneelin toimeksiannon sihteeristön suosituksesta. Kukin paneeli koostuu kolmesta komissaarista, jotka neuvosto on siihen nimennyt.

13 artikla. Sihteeristö. Artiklassa määrätään, että komissiolla on sihteeristö, jota johtaa pääjohtaja ja joka antaa komission käsiteltäviin asioihin liittyvää, teknistä ja hallinnollista tukea. Sihteeristöllä on oltava tarvittava asiantuntemus ja kielitaito, tai sihteeristön tulee huolehtia tällaisen asiantuntemuksen hankkimisesta. Sihteeristöön sovelletaan EN:n henkilöstömääräyksiä ja sääntöjä.

14 artikla. Pääjohtaja. Artiklan mukaan yleiskokous valitsee pääjohtajan. Yleiskokouksen tekemän valinnan jälkeen EN:n pääsihteeri nimittää pääjohtajan, jonka odotetaan palvelevan neljän vuoden pituisen, uusittavissa olevan toimikauden ajan. Jäsenet voivat nimetä pääjohtajaehdokkaita. Ehdokkaiden tulisi olla rehellisiä ja nuhteettomia henkilöitä, joilla on asianmukaista kokemusta ja tehtävän edellyttämä ammatillinen pätevyys.

Pääjohtajan tehtävänä on edustaa komissiota, ja hänellä on oikeus toimia komission puolesta, ml. tehdä sopimuksia ja järjestelyjä sen puolesta. Pääjohtaja voi tehdä kansainvälisiä sopimuksia komission puolesta yleiskokouksen etukäteen antaman hyväksynnän jälkeen. Pääjohtaja myös vastaa päivittäisestä sihteeristön toiminnan valvonnasta ja hallinnoinnista ja varmistaa tuen yleiskokouksen, neuvoston ja paneelien toiminnalle. Lisäksi pääjohtaja vastaa korvausvaatimusten toimittamisesta paneelien käsiteltäviksi ja paneelien suositusten toimittamisesta neuvostolle.

15 artikla. Riippumattomuus. Artiklassa määrätään, että komissaarit sekä pääjohtaja ja sihteeristön muut jäsenet ovat tehtäviään hoitaessaan riippumattomia, ja he eivät pyydä eivätkä hyväksy ohjeita miltään hallitukselta tai muulta komission ulkopuoliselta viranomaiselta tai yhteisöltä. He pidättyvät kaikista toimista, jotka voisivat vaikuttaa kielteisesti heidän asemaansa yksinomaan komissiolle vastuussa olevina kansainvälisinä virkahenkilöinä. Heillä ei saa olla henkilökohtaista tai taloudellista intressiä missään komission käsiteltävänä olevassa asiassa. Mahdolliset eturistiriidat on julkistettava ja käsiteltävä komission sääntöjen mukaisesti.

Jokainen jäsen sekä EN ja sen elimet puolestaan sitoutuvat kunnioittamaan komissaarien sekä pääjohtajan ja sihteeristön muiden jäsenten tehtävien täysin riippumatonta luonnetta ja pidättymään vaikuttamasta heihin heidän suorittaessaan tehtäviään.

V osa – korvausvaatimukset ja menettely

16 artikla. Paneelien suorittama korvausvaatimusten tutkiminen. Artiklassa määrätään, että paneelit tutkivat korvausvaatimukset ja toteavat, ovatko korvausvaatimukset perusteltuja, sekä määrittävät kunkin vaatimuksen osalta maksettavan korvauksen määrän. Tämän pohjalta paneelit antavat neuvostolle päätössuosituksia hyväksyttäväksi. Paneelit voivat pyytää sihteeristöltä, että se palkkaa paneelien avuksi tarvittaessa asiantuntijoita. Sihteeristö antaa paneeleille hallinnollista, teknistä, oikeudellista ja muuta apua mutta ei osallistu paneelien päätöksentekoon.

17 artikla. Paneelien päätöksenteko. Artiklan mukaan paneelit pyrkivät hyväksymään suosituksensa yksimielisesti, mutta ellei tähän päästä, paneelissa olevien komissaarien enemmistö hyväksyy päätössuositukset. Paneelien päätössuositukset on perusteltava.

18 artikla. Paneelien suosituksia koskeva päätöksenteko. Artiklassa määrätään paneelien ja neuvoston välisestä prosessista suositusten käsittelemiseksi. Edellä 10 artiklan alla todetusti neuvosto käsittelee paneelien suositukset korvausvaatimuksia koskeviksi päätöksiksi. Kun neuvosto on täysin käsitellyt suosituksen, se katsotaan neuvoston hyväksymäksi, jollei neuvosto päätä palauttaa sitä paneelille esittäen samalla päätöksensä perustelut ja mahdolliset lisäohjeet. Paneeli ottaa tällöin huomioon neuvoston ohjeet ja antaa tarvittaessa uuden suosituksen. Poikkeustapauksissa, tai käytännössä tilanteessa, jossa neuvosto on eri mieltä paneelin jälkimmäisenkin suosituksen kanssa, neuvosto voi siirtää paneelin suosituksen käsiteltäväksi tilapäiselle tarkastelupaneelille, jonka neuvosto voi perustaa tätä tarkoitusta varten kolmesta paneelien puheenjohtajasta. Tilapäisen tarkastelupaneelin suositus katsotaan neuvoston hyväksymäksi, jollei neuvosto siirrä asiaa yleiskokouksen lopullisesti päätettäväksi neuvoston sijasta. Artiklassa määrätään näin ollen menettelyt myös tilanteille, jossa neuvosto olisi eri mieltä paneelin tai vielä tämän jälkeen perustetun tilapäispaneelin suosituksen kanssa.

Artiklassa määrätään myös, että artiklan mukaisesti hyväksytystä suosituksesta tulee komission lopullinen päätös kyseisen korvausvaatimuksen osalta, eikä siihen saa enää hakea muutosta tai tarkistusta. Kyseisen määräyksen ei voi katsoa tarkoittavan, että komission, joka on hallinnollinen elin, päätökset sitoisivat riippumattomia kansallisia tai kansainvälisiä tuomioistuimia. Vaadekomission päätökset eivät saa oikeusvoimaa kansallisissa tuomioistuimissa. Yleissopimuksen kyseinen määräys ei toisin sanottuna ulotu suomalaisten tuomioistuinten ratkaisutoimintaan. Määräyksen hyväksyminen ei näin ollen edellytä eduskunnan suostumusta.

19 artikla. Tuomioistuinten ja muiden lainkäyttöelinten tuomiot tai ratkaisut. Artiklassa määrätään siitä, että paneelit ja neuvosto ottavat päätöksenteossaan tarvittaessa huomioon tuomioistuinten ja muiden kansainvälisen oikeuden nojalla perustettujen lainkäyttöelinten asiaankuuluvat tuomiot tai ratkaisut, ja ne voivat myös ottaa huomioon kansallisten tuomioistuinten asiaankuuluvat tuomiot tai ratkaisut. Artiklassa määrätään myös, että komissio toteuttaa toimenpiteitä sen varmistamiseksi, ettei kukaan hakija saa kaksinkertaista korvausta samasta vahingosta, menetyksestä tai vammasta. Artiklan mukaan jäsenet myös pyrkivät tukemaan komissiota tältä osin, erityisesti vaihtamalla tarvittaessa tietoja komission kanssa.

Yleissopimuksen kyseiset määräykset eivät ulotu suomalaisten tuomioistuinten ratkaisutoimintaan. Artiklassa mainittu tietojen vaihtaminen liittyy lähtökohtaisesti muun muassa sellaisiin kansallisten tuomioistuinten tuomioihin tai ratkaisuihin, joissa määrättäisiin vaadekomission soveltamisalan mukaisista vahingonkorvauksista. Tietojen vaihdon tarkoituksena on estää, että jokin hakija voisi saada korvauksia sekä kansallisten tuomioistuinten että vaadekomission kautta. Jos suomalaisen tuomioistuimen kyseeseen tuleva tuomio sisältäisi salassa pidettäviä tietoja, sovellettavaksi voisi tulla yleissäännöksenä julkisuuslain 30 §.

Vaadekomissio on erillinen hanke suhteessa Euroopan neuvoston yhteyteen hyökkäysrikosta käsittelemään perustettavaan erityistuomioistuimeen. Vaadekomissio toteuttaisi Venäjän valtion vahingonkorvausvastuuta kansainvälisen oikeuden vastaisista toimista, kun taas jälkimmäinen koskee yksilötason rikosvastuuta hyökkäysrikoksesta. On hyvä huomioida, että erityistuomioistuimen perussääntö kuitenkin sisältää kuitenkin määräyksen (37 artikla) suhteesta kompensaatiomekanismiin, jossa määrätään tuomioistuimen sakkojen tai pidätystoimien kautta kerättyjen varojen siirrosta. Artiklan mukaan hyökkäysrikoserityistuomioistuin tulee määräämään, että varat, jotka on kerätty sakoilla ja pidätystoimilla, siirretään kansainväliselle mekanismille, pitäen etusijalla YK:n päätöslauselman A/RES/ES-11/5 perusteella perustettua kompensaatiomekanismia.

19 artiklan määräysten hyväksyminen ei edellytä eduskunnan suostumusta.

20 artikla. Standardit ja takeet. Artiklassa määrätään erinäisistä komission toimintaa ohjaavista periaatteista. Komission, mukaan lukien sen neuvoston, paneelien ja sihteeristön, on toimittava korkeimpien riippumattomuutta, puolueettomuutta, tasapuolisuutta ja objektiivisuutta koskevien standardien mukaisesti. Komissio myös toimii avoimesti, tiedottaa säännöllisesti yleisölle toiminnastaan ja suojaa henkilötietoja asianmukaisesti. Neuvosto hyväksyy komission työhön liittyvät avoimuutta koskevat säännöt, mukaan lukien komission päätösten julkaisemista koskevat säännöt. Neuvosto hyväksyy myös henkilötietojen suojaa ja luottamuksellisuutta koskevat säännöt.

Sopimus ei sisällä henkilötietojen suojaa koskevia määräyksiä. Siten henkilötietojen suojaa ja luottamuksellisuutta koskevien sääntöjen hyväksyminen neuvostossa on keskeistä, ml. koska jäsenet voivat vaihtaa tietoja komission kanssa tuomioistuinten ja muiden lainkäyttöelinten ratkaisuista, kuten edellä 19 artiklassa määrätään. Koska komissio ei olisi Euroopan neuvoston toimielin, vaan siitä riippumaton sopimuksella perustettava elin, sitä eivät myöskään koskisi Euroopan neuvoston hyväksymät tietosuojamääräykset. Henkilötietojen suojasta säädetään Suomessa lailla, ja jos Suomi jäsenenä luovuttaa tietoja komissiolle, Suomea sitoo jäsenenä sen oma tietojen luovuttamiseen ja henkilötietojen suojaan sovellettava lainsäädäntö. Tilanteesta riippuen Suomen viranomaiset soveltaisivat EU:n yleistä tietosuoja-asetusta (EU) 2016/679 ja sitä täydentävää tietosuojalakia (1050/2018) tai henkilötietojen käsittelystä rikosasioissa ja kansallisen turvallisuuden ylläpitämisen yhteydessä annettua lakia (1054/2018, rikosasioiden tietosuojalaki). Tietosuoja-asetus ja rikosasioiden tietosuojalaki sisältää säännökset henkilötietojen siirroista kolmansiin maihin ja kansainvälisille järjestöille. Lisäksi sovellettavaksi voivat tulla yksittäisiä viranomaisia koskevat erityissäännökset. Suomea sitoo myös yksilöiden suojelusta henkilötietojen automaattisessa tietojenkäsittelyssä tehty Euroopan neuvoston yleissopimus (tietosuojayleissopimus, SopS 35 ja 36/1992). Yleissopimusta on muutettu pöytäkirjalla nro CETS 223, joka ei ole vielä tullut kansainvälisesti voimaan.

21 artikla. Myönnettyjen korvausten rahoitus ja täytäntöönpano. Artiklassa todetaan Venäjän velvollisuus vastata kaikkien kansainvälisen oikeuden vastaisten tekojensa oikeudellisista seurauksista, mukaan lukien tällaisten tekojen aiheuttamien vahinkojen korvaaminen. Näin ollen Venäjän odotetaan rahoittavan korvaukset, jotka komissio määrittää ja myöntää. Artiklassa määrätään myös nimenomaisesti, että jäsenten ei (Venäjää lukuun ottamatta, jos se tulisi jäseneksi) tarvitse rahoittaa komission määrittämiä ja myöntämiä korvauksia.

Komission toiminnan rahoittamisesta, ml. jäsenten vuosittaisilla rahoitusosuuksilla, määrätään puolestaan 23 artiklassa.

Artiklassa määrätään myös, että jäsenten kansalliseen lainkäyttövaltaan kuuluvat tuomioistuimet tai muut oikeudelliset tai niihin verrattavat laitokset eivät voi panna täytäntöön komission päätöksiä, jollei asianomainen jäsen ole nimenomaisesti sallinut sitä kyseisen jäsenen kansallisen lainsäädännön nojalla. Komission päätökset eivät ole Suomessa täytäntöönpanokelpoisia.

22 artikla. Myönnettyjen korvausten maksamiseen liittyvät järjestelyt. Artiklassa määrätään, että yleiskokous voi käsitellä myönnettyjen korvausten maksamiseen liittyviä järjestelyjä sen jälkeen, kun rahoitus on tullut saataville, mukaan lukien maksut mahdollisesta korvausrahastosta, joka voidaan perustaa tai nimetä tätä tarkoitusta varten yleiskokouksen sopivaksi katsomana ajankohtana.

Artiklassa on kytkös kansainvälisen korvausmekanismin ns. kolmanteen vaiheeseen, joka liittyy kysymykseen siitä, kuinka korvausten maksaminen mahdollisesti rahoitetaan. Mahdolliseen korvausrahastoon viitataan myös yleissopimuksen johdannossa, kuten edellä on selostettu.

VI osa – Komission toiminnan rahoittaminen

23 artikla. Rahoitus ja talousarvio. Artiklassa määrätään, että Venäjän tultua jäseneksi se vastaa komission kuluista yleissopimuksen voimaantulosta lähtien. Siihen saakka, kunnes Venäjä alkaa vastata komission kuluista, komission toiminta rahoitetaan jäsenille määritettävillä vuotuisilla rahoitusosuuksilla ja vapaaehtoisilla rahoitusosuuksilla. Tällaisten rahoitusosuuksien suorittaminen ei rajoita mahdollisuutta periä ne takaisin Venäjältä.

Artiklan mukaan taloudellinen komitea määrittää jäsenten vuotuiset rahoitusosuudet niiden kriteerien perusteella, joilla määritetään EN:n yleiseen talousarvioon maksettavien rahoitusosuuksien vuotuinen asteikko, ja yleiskokous voi mukauttaa niitä kyseisen asteikon perustana olevien periaatteiden mukaisesti. Komissio voi myös vastaanottaa ja hyödyntää toimintaansa liittyviä vapaaehtoisia rahoitusosuuksia, mukaan lukien luontoissuoritukset.

Artiklassa määrätään lisäksi, että komissiolla on oma talousarvionsa EN:n yhteydessä. Yleiskokous hyväksyy vuosittain sihteeristön valmisteleman ja taloudellisen komitean tarkistaman komission talousarvion seuraavalle vuodelle.

Kuten edellä yleissopimuksen 7 ja 9 artiklan osalta on selvitetty, yleiskokous hyväksyy määräenemmistöpäätöksellä vuotuisen talousarvion lisäksi komission rahoitusosuusasteikon, rahoituskertomuksen ja toimintakertomuksen vuosittain.

VII osa – Venäjän federaation Ukrainaan kohdistaman hyökkäyksen aiheuttamien vahinkojen rekisteri

24 artikla. Rekisterin toiminnan siirtäminen. Artiklassa määrätään Ukrainan vahinkorekisterin toiminnan siirtämisestä komissiolle siten, että rekisterin keskeytymätön toiminta varmistetaan sen lakkauttamiseen saakka ja että komissio saa käyttöönsä tiedot rekisterissä olevista korvausvaatimuksista ja todisteista. Siirron tulisi tapahtua mahdollisimman pian sen jälkeen, kun komissio on perustettu ja sen pääjohtaja nimitetty. Pääjohtaja johtaa siirtämisprosessia ja mm. ottaa yhteyttä rekisteriin ja/tai Euroopan neuvostoon tehdäkseen tarvittavat valmistelut rekisterin toiminnan siirtämiseksi komissiolle. Siirto käsittää rekisterin digitaalisen alustan kaikkine sen sisältämine korvausvaatimuksia koskevine tietoineen ja todisteineen, muut asiakirjat, arkistot, irtaimen ja kiinteän omaisuuden, kuten muun muassa vahinkorekisterin pankkitilit, tietotekniset laitteet, ohjelmistot ja niiden lisenssit, sopimukset ja järjestelyt, sekä kaikki niihin liittyvät tiedot siten, että komissiosta tulee vahinkorekisterin oikeusseuraaja.

25 artikla. Rekisterin toiminnan jatkuminen komission yhteydessä. Artiklassa määrätään, että vahinkorekisterin tehtävät, mukaan lukien korvausvaatimusten esittämiseen liittyvät järjestelyt, jatkuvat osana komissiota.

VIII osa – Loppumääräykset

26 artikla. Riitojen ratkaiseminen. Artiklassa määrätään, että jäsenet pyrkivät ratkaisemaan mahdollisen tämän yleissopimuksen tulkintaa tai soveltamista koskevan riidan neuvottelemalla tai muulla valitsemallaan rauhanomaisella keinolla, kuten kääntymällä yleiskokouksen puoleen, joka auttaa tällaisten riitojen ratkaisemisessa sovinnollisesti.

Määräystä ei ole katsottava lainsäädännön alaan kuuluvaksi, koska viittaus mahdollisuuteen kääntyä yleiskokouksen puoleen ei merkitse, että osapuoli olisi sitoutunut pakolliseen riitojenratkaisuun esimerkiksi välimiesmenettelyssä. Mainitunkaltainen sitoutuminen edellyttäisi, että artiklassa mainittujen rauhanomaisten keinojen soveltamisesta johonkin yksittäistapauksesta aiheutuvaan riitaan tehtäisiin vielä erillinen päätös. Määräys ei siten sido osapuolen harkintavaltaa, eikä sen hyväksyminen sen vuoksi edellytä eduskunnan suostumusta.

27 artikla. Jäsenyys ja tarkkailijan asema. Artiklan mukaan mikä tahansa valtio, Euroopan unioni ja mikä tahansa muu alueellisen yhdentymisen järjestö voi tulla komission jäseneksi tulemalla yleissopimuksen osapuoleksi. Venäjän jäsenyydestä määrätään erikseen 28 artiklassa.

Artiklassa määrätään myös tarkkailijoista. Artiklan mukaan yleiskokous voi kutsua minkä tahansa valtion, alueellisen yhdentymisen järjestön tai kansainvälisen järjestön komission tarkkailijaksi yleiskokouksen asettamien ehtojen mukaisesti, tai nämä voivat myös pyytää, että ne kutsutaan tarkkailijaksi. Artiklassa määrätään tarkkailijoiden oikeuksista, joihin kuuluu mm. oikeus osallistua yleiskokouksen istuntoihin ilman äänioikeutta ja antaa niissä suullisia tai kirjallisia lausuntoja. Artiklan mukaan tarkkailijoilla voi tietyin reunaehdoin olla oikeus osallistua komission vuotuisen talousarvion, rahoituskertomuksen ja toimintakertomuksen hyväksymiseen, jolloin niillä on myös äänioikeus yleiskokouksessa.

Artiklassa määrätään lisäksi menettelyistä tilanteissa, joissa jäsen tai tarkkailija toimisi komission toimeksiannon kanssa yhteensopimattomalla tavalla tai vaikeuttaisi komission tehtävien hoitamista.

28 artikla. Venäjän federaation jäsenyys ja osallistuminen komission elinten työhön. Artiklassa määrätään Venäjän jäsenyyttä koskevista edellytyksistä. Artiklan mukaan Venäjästä voi milloin tahansa tulla komission jäsen siten, että se ensinnäkin ilmaisee suostumuksensa tulla yleissopimuksen sitomaksi yleissopimuksen mukaisesti, ja toiseksi, jos se antaa tietyt ehdot täyttävän selityksen. Selityksessä Venäjän on hyväksyttävä kansainvälisen oikeuden mukainen vastuunsa niistä vahingoista, menetyksistä ja vammoista, jotka ovat aiheutuneet sen Ukrainassa tai Ukrainaa vastaan toteuttamista kansainvälisen oikeuden vastaisista teoista, suostuttava noudattamaan komission tekemiä korvauspäätöksiä ja antamaan tarvittavat varat myönnettyjen korvausten tai Ukrainan kanssa sovitun muun määrän maksamiseen, ja suostuttava korvaamaan jäsenille ja tarpeen mukaan myös tarkkailijoille rahoitusosuudet, jotka nämä ovat maksaneet komission kulujen kattamiseksi. Artiklan mukaan yleiskokous varmistaa, että Venäjän selitys täyttää em. ehdot.

Artiklassa määrätään edelleen, että Venäjän ilmaistua kiinnostuksensa liittyä komission jäseneksi neuvosto hyväksyy lisäsääntöjä, jotka sääntelevät Venäjän osallistumista komission toimintaan, ja yleiskokous hyväksyy nämä säännöt yksimielisesti. Näin ollen Venäjän osallistumista koskevissa kysymyksissä poiketaan yleiskokouksen päätöksentekoon muuten sovellettavasta 2/3 määräenemmistöpäätöksenteosta ja vaaditaan kaikkien jäsenten yksimielisyyttä.

Artiklassa määrätään lopuksi, että Venäjä voi milloin tahansa pyytää, että se kutsutaan komission tarkkailijaksi.

Kuten edellä on selostettu, Venäjän oikeuksista osallistua komission työhön määrätään myös neuvostoa koskevassa 10 artiklassa, jossa määrätään Venäjän oikeuksista osallistua neuvoston kokouksiin, ml. neuvoston päätöksentekoon.

29 artikla. Tallettaja. Artiklassa määrätään, että EN:n pääsihteeri toimii sopimuksen tallettajana.

30 artikla. Allekirjoittaminen, ratifiointi, hyväksyminen ja voimaantulo. Artiklassa määrätään, että yleissopimus on avoinna allekirjoittamista varten kaikille EN:n jäsenvaltioille, muille valtioille ja EU:lle, jotka osallistuivat yleissopimuksen hyväksymistä varten pidettyyn diplomaattiseen konferenssiin, sekä kaikille muille valtioille, jotka äänestivät YK:n yleiskokouksen päätöslauselman ES-11/5 puolesta.

Artiklassa määrätään, että yleissopimus ratifioidaan tai hyväksytään ja että ratifioimis- tai hyväksymiskirjat talletetaan EN:n pääsihteerin huostaan.

Artiklassa määrätään voimaantulosta niin, että yleissopimus tulee voimaan seuraavan kuukauden ensimmäisenä päivänä sen jälkeen, kun on kulunut kolme kuukautta siitä päivästä, jona kaksikymmentäviisi allekirjoittajaa on ilmaissut suostumuksensa tulla yleissopimuksen sitomaksi, ja näiden allekirjoittajien yksittäiset rahoitusosuudet rekisterin talousarvioon vuodelle 2025 muodostavat yhteenlaskettuina vähintään 50 prosenttia kyseisen talousarvion kokonaismäärästä.

31 artikla. Liittyminen. Artiklassa määrätään, että yleissopimuksen osapuolet voivat yleissopimuksen voimaantulon jälkeen yleiskokouksen välityksellä kutsua minkä tahansa valtion tai alueellisen yhdentymisen järjestön, joka ei osallistunut yleissopimuksen hyväksymistä varten pidettyyn diplomaattiseen konferenssiin ja joka ei äänestänyt YK:n yleiskokouksen päätöslauselman ES-11/5 puolesta, liittymään yleissopimukseen. Yleissopimuksen 28 artiklan mukaisesti Venäjä voi kuitenkin liittyä tähän yleissopimukseen milloin tahansa.

Liittyvän valtion tai järjestön osalta yleissopimus tulee voimaan seuraavan kuukauden ensimmäisenä päivänä sen jälkeen, kun on kulunut kolme kuukautta liittymiskirjan tallettamispäivästä.

32 artikla. Alueellinen soveltaminen. Artiklassa määrätään, että valtio voi allekirjoittaessaan yleissopimuksen tai tallettaessaan ratifioimis-, hyväksymis- tai liittymiskirjansa määrittää yhden tai useamman kyseisen valtion alueen, johon yleissopimusta sovelletaan. Valtio voi myös myöhemmin EN:n pääsihteerille osoitetulla selityksellä laajentaa yleissopimuksen soveltamisen muuhun, selityksessä määritettyyn kyseisen valtion alueeseen. Selitys voidaan myös peruuttaa ilmoittamalla peruutuksesta EN:n pääsihteerille.

33 artikla. Muutokset. Artiklassa määrätään, että jäsenet voivat ehdottaa muutoksia yleissopimukseen, ja niihin voi sisältyä ehdotus yleissopimuksen ajallisen soveltamisalan laajentamisesta sisältämään korvausvaatimukset, jotka koskevat Venäjän Ukrainassa tai Ukrainaa vastaan 20.2.2014 tai sen jälkeen tekemistä kansainvälisen oikeuden vastaisista teoista aiheutuneita vahinkoja, menetyksiä tai vammoja.

Artiklassa määrätään myös menettelystä muutosten käsittelemiseen. Artiklan mukaan EN:n pääsihteeri toimittaa muutosehdotukset jäsenille ja ilmoittaa niistä yleiskokoukselle, joka käsittelee muutosehdotukset ja voi hyväksyä ne. EN:n pääsihteeri toimittaa yleiskokouksen hyväksymän muutoksen tekstin jäsenille ratifioitavaksi tai hyväksyttäväksi. Artiklan mukaisesti hyväksytty muutos tulee voimaan kolmantenakymmenentenä päivänä siitä päivästä, jona kaikki jäsenet ovat ilmoittaneet EN:n pääsihteerille ratifioineensa tai hyväksyneensä sen.

Artiklassa ei määrätä erikseen muutosehdotuksia koskevasta yleiskokouksen päätöksentekotavasta, joten siihen sovelletaan yleissopimuksen 9 artiklan määräyksiä yleiskokouksessa äänestämisestä. Ko. artiklan mukaan yleiskokous tekee päätöksensä kahden kolmasosan enemmistöllä annetuista äänistä.

34 artikla. Varaumat. Artiklan mukaan yleissopimuksen määräyksiin ei voida tehdä varaumia.

35 artikla. Irtisanominen. Artiklassa määrätään irtisanomisesta yleissopimuksen voimaantulon jälkeen. Jäsen voi irtisanoa yleissopimuksen milloin tahansa sopimuksen voimaantulon jälkeen ilmoittamalla siitä EN:n pääsihteerille. Artiklassa määrätään siitä, milloin irtisanominen tulee voimaan yhtäältä jäsenten osalta ja toisaalta erityisesti Venäjän osalta, jos se olisi irtisanojana. Artiklan mukaan irtisanomisella ei ole taannehtivaa vaikutusta yleissopimuksen mukaisiin sitoumuksiin ja velvoitteisiin irtisanovan jäsenen jäsenyyden aikana.

36 artikla. Voimassaolo ja päättyminen. Artiklassa määrätään, että yleissopimus on voimassa vähintään kymmenen vuoden ajan sen voimaantulosta, minkä jälkeen yleissopimuksen voimassaolo jatkuu enintään viisi vuotta kerrallaan, jos yleiskokous vähintään kolmen neljäsosan enemmistöllä kaikista jäsenistä vuoden sisällä ennen kuluvan kauden päättymistä päättää pitää sen voimassa. Artiklassa määrätään lisäksi, että yleiskokous voi milloin tahansa sopimuksen voimaantulon kymmenvuotispäivän jälkeen vähintään kolmen neljäsosan enemmistöllä kaikista jäsenistä päättää yleissopimuksen ja lakkauttaa komission.

Yleissopimuksen voimassaolon jatkamista ja päättämistä koskevaan yleiskokouksen päätöksentekoon sovelletaan näin ollen eri äänestyssääntöä kuin 9 artiklassa määrätty pääsääntö; 3/4 enemmistö 9 artiklan mukaisen 2/3 enemmistön sijaan.

Artiklassa määrätään myös kahdesta tilanteesta, joissa yleiskokous päättää yleissopimuksen: silloin, jos jäsenten irtisanomisten seurauksena yleissopimuksen osapuolten lukumäärä alittaa yleissopimuksessa määrätyn 25 ratifioinnin tai hyväksymisen rajan, tai silloin jos varat eivät riitä komission toiminnasta seuraavien kahdentoista kuukauden kuluessa aiheutuviksi ennakoitujen kustannusten rahoittamiseen eikä komissio pysty varmistamaan vaihtoehtoisia tapoja toimintansa rahoittamiseksi.

Artiklassa määrätään vielä, että tilanteessa, jossa yleissopimus päätetään ja komissio lakkautetaan, yleiskokous varmistaa siirtymäkauden tarvittavat järjestelyt, ja että kaikki korvausvaatimuksia koskevat tiedot ja komission saamat todisteet sekä sen päätökset ja muut asiakirjat, mukaan lukien arkistot, säilytetään.

37 artikla. Ilmoitukset. Artiklassa määrätään erinäisistä EN:n pääsihteerin tekemistä yleissopimukseen liittyvistä ilmoituksista koskien mm. allekirjoittamista, ratifiointia, hyväksymistä ja liittymistä.

7

Lakiehdotuksen säännöskohtaiset perustelut

Esityksen tavoitteena on hyväksyä ja saattaa kansallisesti voimaan Ukrainan kansainvälisen vaadekomission perustamisesta tehty yleissopimus. Yleissopimus sisältää lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä ja näin ollen se on hyväksyttävä ja saatettava voimaan eduskunnan myötävaikutuksella perustuslain 95 §:n 1 momentin mukaisesti. Koska yleissopimuksen velvoitteiden toteuttamiseksi aineellista lainsäädäntöä ei ole tarpeen muuttaa, esitys sisältää vain ehdotuksen blankettilaiksi. Muilta osin kansainväliset velvoitteet saatetaan voimaan asetuksella.

1 §. Pykälä sisältäisi säännöksen siitä, että yleissopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset ovat lakina voimassa sellaisina kuin Suomi on niihin sitoutunut.

2 §. Pykälä sisältäisi säännöksen siitä, että muiden kuin lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta säädetään valtioneuvoston asetuksella.

3 §. Lain voimaantulosta säädettäisiin valtioneuvoston asetuksella. Lain on tarkoitus tulla voimaan valtioneuvoston asetuksella säädettävänä ajankohtana samanaikaisesti, kun sopimus tulee Suomen osalta voimaan.

8

Voimaantulo

Yleissopimuksen voimaantulo edellyttää, että 25 sopimuksen allekirjoittajaa on ilmaissut suostumuksensa tulla yleissopimuksen sitomaksi ja että näiden sitoutuneiden valtioiden yksittäiset rahoitusosuudet Ukrainan vahinkorekisterin talousarvioon vuodelle 2025 muodostavat yhteenlaskettuina vähintään 50 prosenttia kyseisen talousarvion kokonaismäärästä. Yleissopimus tulee voimaan seuraavan kuukauden ensimmäisenä päivänä sen jälkeen, kun on kulunut kolme kuukautta siitä päivästä, että edellä mainitut edellytykset täyttyvät.

Yleissopimuksen on 15.9.2026 mennessä allekirjoittanut 39 valtiota sekä EU, joista 8 valtiota ja EU ovat sitoutuneet sopimukseen.

Ehdotetaan, että esitykseen sisältyvä laki tulee voimaan valtioneuvoston asetuksella säädettävänä ajankohtana samanaikaisesti, kun sopimus tulee Suomen osalta voimaan.

9

Ahvenanmaan maakuntapäivien suostumus

Yleissopimus ei sisällä määräyksiä, jotka kuuluisivat Ahvenanmaan itsehallintolain (1144/1991) 18 §:n mukaan Ahvenanmaan maakunnan lainsäädäntövaltaan. Esitykseen liittyvän voimaansaattamislain voimaantulolle Ahvenanmaan maakunnassa ei siten ole tarpeen saada itsehallintolain 59 §:n 1 momentin mukaista Ahvenanmaan maakuntapäivien hyväksyntää.

10

Eduskunnan suostumuksen tarpeellisuus ja käsittelyjärjestys

10.1

Eduskunnan suostumuksen tarpeellisuus

Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden välinen toimivallanjako

Yleissopimuksen allekirjoittamista koskevan EU:n neuvoston päätöksen (neuvoston päätös (EU) 2025/2655, EUVL L, 2025/2655, 23.12.2025, s. 1) oikeusperustana on Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 212 artikla yhdessä sen 218 artiklan 5 kohdan kanssa. SEUT 212 artiklan mukaan unioni tekee muiden kolmansien maiden kuin kehitysmaiden kanssa taloudellista, teknistä ja rahoitusyhteistyötä, mukaan lukien apu erityisesti rahoituksen alalla. Unionin yhteistyötä koskevista yksityiskohtaisista säännöistä voidaan sopia unionin ja asianomaisten kolmansien osapuolten välisin sopimuksin. Artiklan mukaan tämä ei kuitenkaan rajoita jäsenvaltioiden toimivaltaa neuvotella kansainvälisissä elimissä ja tehdä kansainvälisiä sopimuksia.

Komissio antoi 24.2.2026 ehdotuksen yleissopimuksen tekemistä koskevaksi EU:n neuvoston päätökseksi. Myöskin tekemispäätöksen aineelliseksi oikeusperustaksi ehdotettiin SEUT 212 artiklaa. Neuvoston päätös Ukrainan kansainvälisen vaadekomission perustamista koskevan yleissopimuksen tekemisestä annettiin 11.5.2026 (neuvoston päätös (EU) 2026/1328, EUVL L, 2026/1328, 17.6.2026, s. 1).

Yleissopimuksen tekemistä koskevan päätösehdotuksen perusteluissa on todettu, että se, että unioni tekee Ukrainan kansainvälisen vaadekomission perustamista koskevan yleissopimuksen, kuuluu SEUT-sopimuksen 216 artiklan 1 kohdan nojalla unionin ulkoiseen toimivaltaan. Se, että unioni allekirjoittaa yleissopimuksen, ei SEUT-sopimuksen 212 artiklan 3 kohdan nojalla rajoita jäsenvaltioiden ”toimivaltaa tehdä kansainvälisiä sopimuksia”. Tämä säännös luettuna yhdessä SEUT-sopimuksen 4 artiklan 4 kohdan kanssa vahvistaa kyseisen toimivallan rinnakkaisuuden ja antaa jäsenvaltioille mahdollisuuden tulla halutessaan unionin rinnalle yleissopimuksen osapuoleksi.

Edelleen todetaan, että ehdotettu aloite on myös SEU-sopimuksen 5 artiklan 3 kohdassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukainen, koska sen tavoitteena on edistää johdonmukaisesti unionin ja jäsenvaltioiden laajempaa tavoitetta perustaa mekanismi, jolla ratkaistaan Venäjän federaation Ukrainassa tai Ukrainaa vastaan toteuttamien kansainvälisen oikeuden vastaisten tekojen aiheuttamien vahinkojen, menetysten tai vammojen korvaamista koskevat vaatimukset. Unionin tason toimien lisäarvo perustuu myös unionin valmiuksiin koordinoida johdonmukaista ja yhtenäistä kantaa kansainvälisellä tasolla, lujittaa unionin poliittista ja oikeudellista sitoutumista vastuuvelvollisuuteen ja varmistaa johdonmukaisuus sen laajemman ulkoisen toiminnan ja Ukrainalle annettavan tuen kanssa.

Yleissopimus on niin sanottu sekasopimus, jonka osapuoleksi sekä EU:n että halukkaiden jäsenvaltioiden on tarkoitus tulla. Eduskunta hyväksyy vakiintuneen käytännön mukaan tällaisen sekasopimuksen vain siltä osin kuin se kuuluu Suomen toimivaltaan (esim. PeVL 6/2001 vp, s. 3, PeVL 31/2001 vp, s. 3, PeVL 16/2004 vp, s. 2-3). Sen sijaan eduskunnan hyväksyminen ei koske vakiintuneen käytännön mukaan sopimuksen niitä osia, jotka kuuluvat unionin yksinomaiseen toimivaltaan (esim. PeVL 31/2001 vp, PeVL 16/2004 vp ja PeVL 24/2004 vp). Perustuslakivaliokunta on pitänyt tärkeänä, että toimivallan jakautumiseen unionin ja jäsenvaltioiden välillä kiinnitetään riittävästi huomiota laadittaessa hallituksen esityksiä jaetun toimivallan sopimuksista. Esityksistä tulee ilmetä, miltä osin sopimukset kuuluvat jäsenvaltioiden toimivaltaan (ks. esim. PeVL 6/2001 vp, PeVL 31/2001 vp ja PeVL 6/2005 vp). Koska EU:n toimivalta on sopimuksen osalta luonteeltaan jäsenvaltioiden kanssa rinnakkaista eikä miltään osin yksinomaista, Suomella on toimivaltaa kaikkien yleissopimuksen määräysten osalta. Näin ollen eduskunnalle esitetään hyväksyttäväksi sopimus kokonaisuudessaan.

Yleissopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvat ja muusta syystä eduskunnan hyväksymistä edellyttävät määräykset

Perustuslain 94 §:n 1 momentin mukaan eduskunta hyväksyy valtiosopimukset ja muut kansainväliset velvoitteet, jotka sisältävät lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä tai ovat muutoin merkitykseltään huomattavia taikka vaativat perustuslain mukaan muusta syystä eduskunnan hyväksymisen. Eduskunnan perustuslakivaliokunnan mukaan tämä perustuslaissa tarkoitettu eduskunnan hyväksymistoimivalta kattaa kaikki aineelliselta luonteeltaan lain alaan kuuluvat kansainvälisen velvoitteen määräykset. Valtiosopimuksen tai muun kansainvälisen velvoitteen määräys on perustuslakivaliokunnan kannan mukaan luettava lainsäädännön alaan, jos (1) määräys koskee jotain perustuslaissa turvatun perusoikeuden käyttämistä tai rajoittamista, (2) määräys muutoin koskee yksilön oikeuksien tai velvollisuuksien perusteita, (3) määräyksen tarkoittamasta asiasta on perustuslain mukaan säädettävä lailla, (4) määräyksen tarkoittamasta asiasta on voimassa lain säännöksiä, tai (5) määräyksen tarkoittamasta asiasta on Suomessa vallitsevan käsityksen mukaan säädettävä lailla. Kysymykseen ei vaikuta, onko jokin määräys ristiriidassa vai sopusoinnussa Suomessa lailla annetun säännöksen kanssa (PeVL 11, 12 ja 45/2000 vp).

Perustuslain 94 §:n mukaan eduskunta hyväksyy sopimukset myös silloin, kun ne ”muusta syystä” vaativat eduskunnan hyväksymisen. Muusta syystä eduskunnan hyväksymistä edellyttäviä määräyksiä ovat muun muassa eduskunnan budjettivaltaa sitovat kansainväliset velvoitteet (HE 1/1998 vp). Eduskunnan suostumusta edellyttävät sellaiset kansainväliset velvoitteet, jotka aiheuttavat valtiolle vähäistä suurempia kustannuksia. Kustannusten merkittävyyttä arvioitaessa voidaan perustuslakivaliokunnan mukaan lähtökohtana pitää sitä, kuinka merkittävällä tavalla velvoite sitoo eduskuntaa tämän päättäessä valtion talousarviosta. Jos velvoitteesta aiheutuva menoerä on niin vähäinen, että se on toteutettavissa talousarvioon sisältyvän määrärahan puitteissa ilman tarvetta korottaa määrärahaa tai uuden määrärahan lisäämistä talousarvioon, ei tällainen velvoite toistuvanakaan ole perustuslain 94 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla perustuslain mukaan ”muusta syystä” eduskunnan hyväksymistä vaativa (PeVL 29/2012 vp). Sopimuksen voimaantulon ja maksuvelvollisuuden realisoitumisen ajankohta ei ole vielä tiedossa. Ensimmäisen vuoden rahoitusosuudesta aiheutuvat kustannukset on kuitenkin arvioitu katettavaksi nykyiseen talousarvioon sisältyvistä määrärahoista. Esityksellä ei siten ole vaikutusta vielä vuoden 2027 talousarvioon. Vuosittaisen jäsenmaksuvelvoitteen voimassaolon aikana tulee sen rahoittamiseen varata riittävät määrärahat tulevissa talousarvioissa. Tämä saattaa edellyttää momentin määrärahan kasvattamista nykyisestä. Velvoitteesta aiheutuu siten sellaisia kustannuksia, joita voidaan pitää vähäistä suurempina ja jotka sitovat eduskuntaa tämän päätettäessä valtion talousarviosta. Sopimus vaatii tämän vuoksi eduskunnan hyväksymisen.

Yleissopimuksen määräykset ja niiden suhde Suomen lainsäädäntöön Yleissopimus sisältää lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä, joista on tehty tarkempaa selkoa jaksossa 6ja joita selostetaan alla. Tämän vuoksi yleissopimukselle on tarpeen hankkia eduskunnan suostumus.

Perustuslakivaliokunnan tulkintakäytännön mukaan sopimuksen määritelmät, jotka koskevat lainsäädännön alaan kuuluvia asioita, vaikuttavat välillisesti lainsäädännön alaan kuuluvien aineellisten määräysten sisältöön ja soveltamiseen ja kuuluvat siksi itsekin lainsäädännön alaan (PeVL 6/2001 vp; PeVL 24/2001 vp). Myös sopimuksen alueellista soveltamisalaa koskevat määräykset samoin kuin muut lainsäädännön alaan kuuluvien aineellisten sopimusmääräysten sisältöön ja soveltamiseen välillisesti vaikuttavat määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan (PeVL 6/2001 vp; PeVL 24/2001 vp). Yleissopimuksen 1 artiklassa määrätään yleissopimuksen käsitteistä ja 3 artiklassa määrätään komission ajallisesta ja maantieteellisestä mandaatista. Määräykset kuuluvat em. perustein lainsäädännön alaan.

Yleissopimuksen 4 artiklassa määrätään vaadekomission kansainvälisestä oikeushenkilöllisyydestä. Oikeushenkilöllisyydestä sekä siihen liittyvästä oikeustoimikelpoisuudesta ja oikeudellisesta toimintakyvystä säädetään Suomessa lailla (PeVL 38/2000 vp). Näin ollen määräykset komission oikeushenkilöllisyydestä kuuluvat lainsäädännön alaan.

Yleissopimuksen 6 artiklassa määrätään erioikeuksista ja vapauksista. Suomessa lain tasolla säädettyjä erioikeuksia ja vapauksia koskeva sopimusmääräys kuuluu lainsäädännön alaan (esim. PeVL 38/2000 vp ja PeVL 49/2001 vp), joten 6 artiklan määräykset kuuluvat näin ollen lainsäädännön alaan.

Edellä jaksossa 6 selostetun mukaisesti 9 artiklan määräykset määräenemmistöpäätöksenteosta kuuluvat lainsäädännön alaan siltä osin kuin ne kattavat eduskunnan toimivallan kannalta merkittäviä eduskunnan budjettivaltaan liittyviä kysymyksiä.

10.2

Käsittelyjärjestys

Yleissopimuksen 9 artiklan mukaisesti yleiskokouksen päätöksentekomenettelyä koskevat määräykset mahdollistavat sen, että Suomi voisi tulla sidotuksi päätöksiin, joita se on vastustanut. Edellä jaksossa 6 selostetun mukaisesti yleiskokous on kokonaisvastuussa komission toimeksiannon täyttämisestä ja se mm. hyväksyy komission vuotuisen rahoitusosuusasteikon, talousarvion, rahoituskertomuksen ja toimintakertomuksen. Yleiskokouksen päätöksentekoa budjettikysymyksissä ohjaavat kuitenkin mm. yleissopimuksen 23 artiklan määräykset, joiden mukaan yleiskokous hyväksyy vuotuisen rahoitusosuusasteikon taloudellisen komitean ehdotuksen perusteella, joka puolestaan pohjautuu EN:n vuotuiseen rahoitusasteikkoon. Siten määräenemmistöpäätökset kattavat mm. eduskunnan toimivallan kannalta merkittäviä eduskunnan budjettivaltaan liittyviä kysymyksiä.

Komission jäsenyys on osa Suomen kansainvälistä yhteistyötä. Kysymyksessä on perustuslain 1 §:n 3 momentissa tarkoitetun periaatteen mukainen osallistuminen kansainväliseen yhteistyöhön rauhan ja ihmisoikeuksien turvaamiseksi. Mainitulla perustuslain säännöksellä on merkitystä arvioitaessa sitä, onko kansainvälisen velvoitteen jokin määräys ristiriidassa perustuslain säännösten kanssa valtion täysivaltaisuudesta. Perustuslakiuudistuksen esitöihin pohjautuvassa käytännössään perustuslakivaliokunta on lähtenyt siitä, että sellaiset kansainväliset velvoitteet, jotka ovat tavanomaisia nykyaikaisessa kansainvälisessä yhteistoiminnassa ja jotka vain vähäisessä määrin vaikuttavat valtion täysivaltaisuuteen, eivät ole sellaisenaan ristiriidassa perustuslain täysivaltaisuutta koskevien säännösten kanssa (ks. esim. PeVL 38/2001 vp , s. 5/I).

Yleissopimus ei sisällä määräyksiä, jotka koskisivat perustuslakia sen 94 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla, eivätkä esitykseen sisältyvät lakiehdotukset koske perustuslakia sen 95 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla. Yleissopimus voidaan näin ollen hallituksen käsityksen mukaan hyväksyä äänten enemmistöllä ja ehdotus sen voimaansaattamislaiksi voidaan hyväksyä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.

Edellä olevan perusteella ja perustuslain 94 §:n mukaisesti esitetään, että eduskunta hyväksyisi Ukrainan kansainvälisen vaadekomission perustamisesta 16.12.2025 Haagissa tehdyn yleissopimuksen.

Koska yleissopimus sisältää määräyksiä, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan, annetaan samalla eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:

Sopimusteksti