Eduskunnan puhemiehelle
Koulun kerhotoiminnalla tarkoitetaan perusopetuslaissa mainittua toimintaa, jonka järjestämisen periaatteet tulee kirjata opetussuunnitelmaan. Kerhotoimintaan osallistuminen on oppilaille maksutonta ja vapaaehtoista. Pääasiassa toimintaa toteutetaan aamu- ja iltapäivisin koulupäivän molemmin puolin.
Koulun kerhotoimintaa on kehitetty nyt aktiivisesti liki kymmenen vuoden ajan. Tuota ennen toiminta ehdittiin kuntatasolla ajaa alas 1990-luvun laman seurauksena. Nyt toiminta on kuitenkin vakiintunut osaksi koulun arkea valtaosassa, käytännössä liki kaikissa suomalaisissa kouluissa. Painopiste on peruskoulun alaluokkien toiminnassa. Valtaosasta toimintaa vastaavat opettajat kerhojen ohjaajina, mutta myös yhteistyö esimerkiksi järjestöjen kanssa on merkittävä voimavara kerhotoiminnalle.
Kerhotoiminnalla tavoitellaan lasten ja nuorten osallisuuden sekä harrastuneisuuden lisäämistä. Kerhotoiminta on mitä parhain vastaus yleisesti hyväksytylle tavoitteelle siitä, että jokaisella lapsella tulisi olla yksi harrastus elämässään. Parhaimmillaan kerhotoiminta tukee myös kodin ja koulun kasvatustyötä ja antaa mahdollisuuden sosiaalisten taitojen ja yhteisöllisyyden kehittämiseen.
Kerhotoiminnan kehittämistyöllä toiminta on saatu kustannustehokkaaksi. Toiminta on kuitenkin nojautunut opetusministeriön alaiseen erityisrahoitukseen, jota Opetushallitus kuntiin myöntää. Parhaimmillaan valtion osuus kerhotoiminnan rahoituksesta on ollut liki 10 miljoonaa euroa vuositasolla. Viime vuosina valtionavustusta on kuitenkin merkittävästi pienennetty, vaikka kerhotoiminta on kuntatasolla osoittautunut varsin käytetyksi ja toimivaksi työmuodoksi. Nyt ensi vuoden valtion budjettiesitykseen rahaa kuntien järjestämän toiminnan tueksi avustuksilla anottavaksi on varattu vain 2 865 000 euroa. Summa on aiempia vuosia pienempi.
Kuljetusoppilaiden näkökulmasta kerhotoiminnan ohjautuminen aamu- ja iltapäiviin on ongelmallista. Kerhotoiminnan limittäminen koulupäivän sisälle palvelisi näidenkin oppilaiden harrastemahdollisuuksia huomattavasti paremmin. Joustavan koulupäivän pilottimallista on vuosilta 2013—2015 erittäin hyviä kokemuksia. Koulupäivän uudenlainen rytmitys tuotti kyseisessä pilotissa henkilöstölle ja oppilaille vaihtelua ja uutta sisältöä, jaksamista ja liikunnallisuutta.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitämme asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Onko opetus- ja kulttuuriministeriössä suunnitelmia laajentaa ja jatkaa aiempaa Joustavan koulupäivän pilottikokeilua ja
onko opetus- ja kulttuuriministeriöllä mahdollisuus arvioida uudelleen kerhotoimintaan käytettävän valtionavustuksen suuruutta?