Eduskunnalle
Merimetso ja valkoposkihanhi ovat yleistyneet viime aikoina laajoilla alueilla Suomessa. Valkoposkihanhi on pesinyt Suomessa 1980-luvulta lähtien ja merimetso 1990-luvulta lähtien, ja niiden aiheuttamat haitat ovat lisääntyneet kantojen voimakkaan kasvun myötä.
Vuonna 2014 pesiviä merimetsopareja laskettiin Suomessa olevan yhteensä 20 350. Tänä vuonna Suomen ympäristökeskus on laskenut merimetsojen pesiä olevan miltei 3 800 enemmän kuin viime vuonna.
Merimetso-ongelma on merkittävä esimerkiksi Varsinais-Suomessa ja Satakunnassa. Alueen kolmessa suuressa yhdyskunnassa, Merikarvialla, Uudessakaupungissa ja Luvialla, syntyi tänä vuonna uusia pesiä lähes 3 000, mikä merkitsee sitä, että näissä yhdyskunnissa pesii jo yli kolmannes Suomen merimetsokannasta.
Merimetso aiheuttaa merkittävää haittaa rannikkoalueiden kalastuselinkeinolle. Laji syö keskimäärin puolisen kiloa kalaa päivässä, jolloin suuret kannat voivat vaikuttaa siihen, että kalat eivät ehdi kasvaa täysmittaisiksi. Riista- ja kalatalouden tutkimuskeskus teki vuonna 2009 selvityksen merimetson aiheuttamista haitoista rannikkokalastajille. Puolet kyselyyn vastanneista kalastajista ilmoitti merimetsojen vaikeuttavan kalastuselinkeinon harjoittamista. Merimetsokannat ovat aiheuttaneet muun muassa pyydys- ja kalavaurioita. Tämän selvityksen jälkeen merimetsojen määrä on lisäksi kasvanut selvästi. Suuret merimetsokannat ja lintujen ulosteet vaurioittavat myös herkkää saaristoluontoa tappamalla puita ja muita kasveja lintujen pesimäluodoilla ja aiheuttavat esimerkiksi hajuhaittoja.
Myös valkoposkihanhikannat ovat kasvaneet ja levittäytyneet koko Suomen rannikkoalueelle ja paikoin sisämaahan. Viime vuonna valkoposkihanhien määrä kasvoi viidenneksen, lähes 26 000 yksilöön, mikä on 19 % enemmän kuin vuonna 2013. Esimerkiksi pääkaupunkiseudulla valkoposkihanhien kanta on kolminkertaistunut viimeisten kymmenen vuoden aikana. Hanhet haittaavat ihmisten virkistysmahdollisuuksia erityisesti rannoilla, puistoissa ja muilla nurmialueilla, jotka voivat olla täynnä lintujen ulostetta. Hanhet ovat pääkaupunkiseudulla myös tuhonneet muun muassa Viikin koetilan viljelmiä useiden vuosien ajan, ja aggressiiviset yhdyskunnat ovat viime aikoina haitanneet myös Helsingin edustalla olevien saarten virkistyskäyttöä ja matkailuyrittä-jien toimintaa.
Luonnonsuojelulain 38 §:n mukaan sekä valkoposkihanhi että merimetso ovat rauhoitettuja lintulajeja ympäri vuoden. Luonnonsuojelulain 39 §:n mukaan kiellettyä on rauhoitettuihin eläinlajeihin kuuluvien yksilöiden tahallinen tappaminen tai pyydystäminen, pesien ja munien haltuunotto tai muu vahingoittaminen sekä tahallinen häiritseminen. Merimetso ja valkoposkihanhi kuuluvat myös EU:n lintudirektiivin I liitteen mukaisiin suojeltuihin lajeihin, mikä kieltää niiden metsästämisen.
Luonnonsuojelulain rauhoitussäännöksistä voi kuitenkin poiketa, jos lintudirektiivin 9 artiklan 1 kohdan perusteet täyttyvät eikä muuta ratkaisua suojeltujen lajien aiheuttamaan ongelmaan löydy. Näitä perusteita ovat esimerkiksi kansanterveyden turvaaminen, viljelmille, kotieläimille, metsille, kalavesille ja vesistöille koituvan vakavan vahingon estäminen tai kasviston ja eläimistön suojeleminen. Lupaa poikkeamiselle haetaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselta. Lupia on kuitenkin myönnetty harvakseltaan. Esimerkiksi Merikarvialla ei saatu hiljattain ELY-keskukselta lupaa rajoittaa merimetsokantoja, vaikka alueen merimetso-ongelma on merkittävä ja sekä alueen kalastajat, Merikarvian kunta ja matkailuyrittäjät ovat sitä vaatineet. Oikeuskäytännössä on lisäksi katsottu, että poikkeuslupaedellytyksiä tulee tulkita suppeasti ja yleisluonteisia selvityksiä lintujen aiheuttamista vahingoista ei voida pitää riittävinä. Valkoposkihanhien tappamiseen on toistaiseksi annettu poikkeuslupia vain lentoturvallisuuden varmistamiseksi lentokentillä. Koska alueen ihmisten kokema todellisuus on hyvin toisenlainen, nykykäytännön mukainen merimetson ja valkoposkihanhen suojelumetsästys ei ole toimivaa.
Merimetsojen ja valkoposkihanhien metsästys vaatii EU-lainsäädännön muuttamista Suomessa. Hallituksen tulisikin ryhtyä toimenpiteisiin EU:n lintudirektiivin muuttamiseksi niin, että merimetson ja valkoposkihanhen metsästys olisi sallittua, sillä kannat ovat kasvaneet niin suuriksi, että ne haittaavat alueiden elinkeinotoimintaa ja ihmisten virkistysmahdollisuuksia sekä tuhoavat luontoa.
Edellä olevan perusteella ehdotan,
että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin EU:n lintudirektiivin muuttamiseksi siten, että merimetso ja valkoposkihanhi voidaan luokitella Suomessa riistalinnuiksi.