Eduskunnan puhemiehelle
Äidinkielen ylioppilaskoetta uudistetaan parhaillaan digitaaliseksi kaksipäiväiseksi kokeeksi, jossa arvioidaan opiskelijan kriittistä ja kulttuurista lukutaitoa sekä kirjoitustaitoa. Digitalisaatio on osa kansallista ylioppilaskokeiden sähköistämistä. Ensimmäinen äidinkielen digitaalinen ylioppilaskoe kirjoitetaan syksyllä 2018, mikä tarkoittaa sitä, että syksyllä 2016 lukio-opintonsa aloittaneet lukiolaiset kirjoittavat digitaalisen version kokeesta.
Ylioppilastutkintolautakunta antoi julkisuuteen tiedotteen äidinkielen sähköisestä ylioppilaskokeesta 17.2.2017. Tiedotteen mukaan "sähköinen koe antaa paperista koetta paremmat mahdollisuudet tarjota opiskelijoille luettavaksi ja analysoitavaksi myös monimuotoisia eli multimodaalisia tekstejä". Tämän jälkeen eritellään tarkemmin, kuinka "sekä lukutaidon että kirjoitustaidon kokeessa aineistoina voi olla perinteisten painettujen tekstien lisäksi myös erilaisia audiovisuaalisia tekstejä, esimerkiksi mainoksia, katkelmia televisio-ohjelmista, videoista, elokuvista tai näytelmistä. Aineistona voi lisäksi olla pelkkä äänitiedosto, esimerkiksi radiohaastattelu, uutislähetys, katkelma dokumentista tai kuunnelmasta." Edelleen korostetaan kokeen kytkeytymistä lukion opetussuunnitelmissa esille nostettuun laajaan tekstikäsitykseen.
Vaikka Ylioppilastutkintolautakunta on antanut digitaalisesta kokeesta tiedotteen, se ei ole kuitenkaan antanut tarkempaa tietoa siitä, minkälaiset tehtävät tulevat olemaan mitoiltaan, sisältövaatimuksiltaan ja arviointikriteereiltään. Näin opettajat eivät ole vielä voineet opettaa tulevaa päättökoetta varten eivätkä oppimateriaalin tuottajat valmistaa materiaalia opetukseen. Tämä kaikki sortaa lukiolaisten oikeusturvaa, sillä maaliskuun lopussa keskimääräinen lukion ensimmäinen vuosikurssilainen on suorittanut jo puolet äidinkielen ja kirjallisuuden oppimäärän pakollisista kursseista ilman tarkempaa tietoa päättökokeesta. Kun päättökokeen merkitystä on koko ajan kasvatettu jatko-opintoihin haettaessa, herää kysymys, ovatko lukuvuonna 2018—2019 äidinkielen digitaalisen ylioppilaskokeen suorittavat heikommassa asemassa verrattuna heitä edeltäviin vuosiluokkiin heidän pyrkiessään jatko-opintoihin.
Kansainvälinen PISA-selvitys on osoittanut, että suomalaisten nuorten luku- ja kirjoitustaito on heikentynyt. Helsingin Sanomiin 28.3.2017 kirjoittaneen äidinkielen ja kirjallisuuden lukio-opettajan arjen kokemukset todentavat käytännön tasolla tutkimusten osoittamaa faktaa siitä, että lukioon tulevien opiskelijoiden luku- ja kirjoitustaito on heikompi kuin ennen: lukeminen on monelle lukiolaiselle hidasta ja jopa vaivalloista. Uusimmat PISA-tulokset sisältävät myös korutonta kertomaa isompien kaupunkien ja pienempien paikkakuntien nuorten taitotasojen eriytymisestä; mahdollisuuksien tasa-arvo ei ole samanlainen eri puolilla Suomea eläville nuorille.
Voikin kysyä, millä tavalla Ylioppilastutkintolautakunta on ottanut huomioon alueellisen tasa-arvon, jos digitaalisessa kokeessa otetaan tulkittavaksi teatteriesityksen kaltainen tekstilaji, johon suurten kaupunkien opiskelijat pääsevät tutustumaan vaikka joka lukukausi mutta jota syrjäseudulla asuva suomalaisnuori ei näe koko koulu-uransa aikana omin silmin. Lisäksi monimutkaiset audiovisuaaliset tekstit voivat olla haastavia tulkittaviksi erilaisille erityisoppijoille, jotka eivät esimerkiksi pysty poimimaan nauhalta itse litteroiden tekstiä osaksi vastaustekstiään.
Koska digitaalinen äidinkielen ylioppilaskoe keskittyy hyvin paljon audiovisuaalisen materiaalin tulkintaan, on vaarana, että audiovisuaalisiin teksteihin keskittyminen johtaa lukion äidinkielen ja kirjallisuuden opetuksen pirstaleiseksi kokonaisuudeksi, sillä oppiaineen kuuden pakollisen kurssin aika ei riitä tärkeiden kirjoittamisen, lukemisen ja puhumisen perustaitojen opiskeluun uusien, päättökokeessa vaadittavien sisältöjen opiskelun lisäksi. On edelleen vaarana, että luku- ja kirjoitustaitoihinsa eniten tukea tarvitsevat opiskelijat eivät saa enää tarvitsemaansa opetusta, kun opetus keskittyy päättökokeen uusien painotusten takia vahvasti multimodaalisten/audiovisuaalisten tekstien, kuten musiikkivideoiden ja mainosten, tulkintaan. Näin digitalisaatioprojekti saattaakin pikemminkin eriarvoistaa kuin yhdistää taidollisesti erilaisia opiskelijoita.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Millä tavalla suomalaisten lukiolaisten oikeusturva varmistetaan tilanteessa, jossa Ylioppilastutkintolautakunta ei anna täsmällistä tietoa uudistuvan digitaalisen äidinkielen ylioppilaskokeen tehtävätyypeistä, vastaustekstien laajuudesta ja arviointikriteereistä ja
millä tavalla tasa-arvo varmistetaan tilanteessa, jossa kaikilla suomalaisilla lukiolaisilla ei ole samanvertaisia mahdollisuuksia harjoitella uudessa digitaalisessa kokeessa vaadittavia taitoja ja jossa peruslukutaitoon ja peruskirjoitustaitoon ei ehditä enää panostaa päättökokeen uusien painotusten vuoksi?