Eduskunnan puhemiehelle
Yhä useampi työskentelevä ei sovi työelämän perinteisiin palkansaaja- ja yrittäjäkategorioihin. Pienyrittäjän eli itsensätyöllistäjän tunnistaa siitä, että hän ei työskentele perinteisessä palkkatyösuhteessa, vaan voi saada tuloja niin toimeksiantojen, palkan kuin esimerkiksi apurahojen kautta. Nykyisen lainsäädännön on vaikea tavoittaa itsensätyöllistäjien tilannetta. Suurimmat ongelmat liittyvät järjestäytymisoikeuden puutteesta johtuvaan työn alihinnoitteluun sekä sosiaaliturvan yhteensopimattomuuksiin.
Pienyrittäjän arki voi olla Suomessa äärimmäisen hankalaa. Yrittäjästatus tarkoittaa liian usein sitä, että hyvinvointivaltion turvaverkot viedään ihmiseltä pois, vaikka todellisuudessa itsensä työllistävällä toimeentulo voi olla köyhyysrajan alapuolella.
Eräs leppävirtalainen nainen kertoo nelihenkisestä perheestään, joka joutuu elämään 1 200 euron kuukausituloilla, koska perheen isä on kausiluonteinen yrittäjä. Miehen yrittäjästatus koskettaa myös vaimoa, sillä osa-aikaista työtä tekevä vaimo ei voi saada asumistukea miehen yrityksen takia. Perheen tapauksessa kausiluonteisessa yritystoiminnassa tulot ovat vaihtelevia, mutta yleensä tasaisen pieniä. Jos myyntiä sattuu olemaan yli kuutena kuukautena vuodessa, menettää itsensätyöllistäjäisä päivärahan silloin kun työt loppuvat. Todellisuudessa rahat eivät kuitenkaan riitä elämiseen. Kuitenkin korkeat vakuutusmaksut pitää maksaa jokaiselta kuukaudelta. Perhe kertookin toivovansa talveksi sairautta, jotta saisi sairaspäivärahan muodossa edes jotakin tuloa.
Pienyrittäjien arkea täytyy helpottaa. Rajanvetoon yrittäjän ja palkansaajan välillä ei ole olemassa selkeitä yhtenäisiä kriteerejä. Itsensätyöllistäjiä kohdellaan toisaalta yrittäjinä, toisaalta palkansaajina. Tämä synnyttää byrokratialoukkuja.
Esimerkiksi muuttamalla nykyistä työlainsäädäntöä kattamaan entistä laajemmin tilanteita, joissa sopimusperustainen yrittäjä on tosiasiallisesti palkansaaja-asemassa, saataisiin osa itsensätyöllistäjistä työ- ja sosiaaliturvalainsäädännön piiriin.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Mitä hallitus aikoo tehdä pienituloisten pienyrittäjien aseman parantamiseksi?