Eduskunnan puhemiehelle
Kaivoslakia pitäisi muuttaa siten, että se antaisi hyvän perustan periä yhtiöiltä korvauksia malmiesiintymien hyödyntämisestä. Suomen nykyinen kaivoslainsäädäntö on muotoiltu lähtien valtausjärjestelmästä (malminetsintäluvasta). Kuka hyvänsä saa varata kaavoitetun alueen ulkopuolelta kuinka suuren alueen hyvänsä käytännössä ilmaiseksi. Näin hyvää mahdollisuutta ei voi jättää käyttämättä — Suomesta on jo varattu todella laajoja alueita, mutta silti varaajalla ei tarvitse olla mitään edellytyksiä malminetsintälupaan ja mahdollisesti kaivostoiminnan aloittamiseen. Varauksille voisi asettaa esimerkiksi pinta-alaan perustuvan vuotuisen maksun, jotta ei kannattaisi tehdä turhan suuria varauksia.
Toinen louhintaan liittyvä ongelma syntyy, kun suomalaiset yritykset louhivat kiviainesta kunnassa, mutta yhteisövero maksetaan pääkonttoripaikkakunnalle, joka on muualla kuin louhintakunnassa. Kunnilla on nykyisen lainsäädännön kautta vähän mahdollisuuksia saada muita kor-vauksia kuin lupakäsittelyyn liittyvät maksut. Ongelmana ovat välilliset vaikutukset mm. liikenteen aiheuttamiin investointeihin (esim. kevyen liikenteen väylät, valaistus, liittymä- ja suojatiejärjestelyt), jotka nykyisen ELY-keskuksen määrärahojen puutteen vuoksi kaatuvat aina kunnalle.
Asukkaat, joihin suorat haitat kohdistuvat (melu, pöly, omaisuuden arvonalennus), ovat heikoimmassa asemassa. Lainsäädäntö lähtee väliaikaisesta haitasta ajatuksella, että kun louhostoiminta loppuu, niin loppuvat haitat.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä, että valtio saa korvauksen mahdollisesti hyödynnettävistä malmeista ja mineraaleistaan ja että kunnat saavat riittävän korvauksen välillisistä vaikutuksista, jotka aiheutuvat kiviaineksen louhinnasta niiden maaperästä?