Eduskunnan puhemiehelle
Suomen 1990-luvun lama oli talousvaikutuksiltaan maamme pahimpia talouskriisejä, jonka vaikutuksesta työttömyys nousi yli 20 %:n. Parissa vuodessa työttömiä oli jo yli 400 000. Syynä tähän oli Suomessa vallinnut kasinotalous ja pankkien holtiton toiminta. Ulkomainen lainaraha oli huomattavasti kotimaista rahaa edullisempi.
Kärsijöiksi joutuivat tavalliset työssä käyvät ihmiset. Konkurssien määrä nousi radikaalisti. Pahimmassa tapauksessa perheen molemmat vanhemmat joutuivat työttömiksi. Ihmiset menettivät monesti koko omaisuutensa, jonka olivat saaneet kokoon kovalla työllä. Velat siirtyivät ulosottoon, koska rahaa niiden maksamiseen ei yksinkertaisesti ollut. Lainojen takaajat joutuivat samaan oravanpyörään. Ja tämä oravanpyörä pyörii edelleenkin tuhansien kohdalla.
Lain mukaan ulosottosaatavat vanhentuvat lopullisesti, kun ulosottoperusteen määräaika kuluu umpeen. Määräajan tarkoituksena on estää elinikäinen tai kohtuuttoman pitkäkestoinen ulosotto. Yleisin harhaluulo on, että 15 vuoden kuluttua velat vanhenevat. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Esimerkiksi, jos velkaa ei ole haettu ulosottoon, velkoja voi hakea saatavan ulosottoon juuri ennen sen vanhenemista. Ulosotossa on tuhansia toimeksiantoja, jotka perustuvat yli 20 vuotta vanhoihin velkoihin ja joille ei ole haettu oikeuden päätöstä. Periaatteessa tämä tarkoittaa elinikäistä velkavankeutta.
Edelliset hallitukset ovat varsinkin vuodesta 2008 lähtien harkinneet velkojen anteeksiantoa, mutta mitään ei ole saatu aikaiseksi. On oikeus ja kohtuus näitä henkilöitä kohtaan, että heidät päästetään vihdoin vapaiksi näistä 25 vuoden takaisista veloista.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Mitä hallitus aikoo tehdä, että 1990-luvun laman seurauksena velkoihin joutuneet henkilöt armahdetaan?