Eduskunnalle
1501/1993 Arvonlisäverolain () 1 §:n mukaan veroa suoritetaan liiketoiminnan muodossa tapahtuvasta tavaroiden ja palvelujen myynnistä. Verovelvollisia ovat lähtökohtaisesti kaikki verollisia tavaroita ja palveluja liiketoiminnan muodossa myyvät yritykset ja ammatinharjoittajat.
Hallinnollisista syistä verosta on vapautettu vähäinen toiminta, jonka kalenterivuosittainen liikevaihto ei ylitä 10 000:ta euroa. Alarajan ylittyessä yritys saa liikevaihdon kasvaessa asteittain pienenevän huojennuksen. Huojennusta ei myönnetä automaattisesti, vaan sitä pitää erikseen hakea verohallinnolta. Vero muuttuu täysimääräiseksi 30 000 euron vuosiliikevaihdon kohdalla. Suomessa käytetyt rajat poikkeavat suuresti muista Euroopan maista, joissa alv-velvollisuuden raja on yleisesti n. 30 000—50 000 euroa tai osassa jopa vieläkin suurempi.
Alv-velvollisuuden rajan pitämistä matalana on Suomessa perusteltu mm. sillä, että arvonlisäverotuksessa sovellettavan veropohjan laajuus on säädelty Suomea sitovasti yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä annetussa neuvoston direktiivissä (2006/112/EY). Verovelvollisuuden alarajan nosto yli 10 000 euron yläpuolelle edellyttäisi komission ehdotukseen pohjautuvaa Euroopan unionin neuvoston poikkeuslupaa. Kuitenkin mm. Viro on hakenut poikkeuslupaa ja on nostamassa alarajan 40 000 euroon. Viron Riigikogu teki nostosta yksimielisen päätöksen 26.10.2016. Alarajan nosto tulee voimaan Virossa 1.1.2018, mikäli poikkeuslupa, jota on haettu toukokuussa 2016, myönnetään.
Viron päätös tulee entisestään nostamaan Viron houkuttelevuutta pienyritysten toimintaympäristönä suomalaisille yrityksille. Lisäksi muiden maiden nostaessa jatkuvasti omia arvonlisäverovelvollisuuden alarajojaan Suomi jää koko ajan kauemmaksi ja menettää tässäkin suhteessa kilpailukykyään, ellei rajaa Suomessa nosteta.
Arvonlisäverovelvollisuuden alarajan nostamista on pidetty ongelmallisena myös neutraaliussyistä. Useissa perusteluissa väitetään, että korkeampi raja aiheuttaisi eriarvoisuutta rajan tuntumassa toimivien vastaavaa toimintaa harjoittavien yritysten kesken ja voisi vääristää menettelyn piiriin kuuluvien ja sen ulkopuolelle jäävien yritysten kilpailutilannetta. Muissa maissa tämän ei ole kuitenkaan koettu aiheuttavan kilpailun vääristymistä, sillä rajat ovat korkeammat ja niitä on toistuvasti myös nostettu. Väitteelle ei myöskään tunnu löytyvän mitään laskennallista faktaa perusteluksi.
Nostamisen on pelätty tulevan myös valtiontaloudelle kalliiksi ja on laskettu, että verovelvollisuuden alarajan nostaminen 10 000 eurosta 30 000 euroon ja huojennuksen ylärajan nosto 30 000 eurosta 60 000 euroon merkitsisi noin 279 miljoonan euron vuotuista verotuoton menetystä nykytilaan verrattuna vuoden 2017 tasolla laskettuna. Laskentakaava ei valitettavasti kuitenkaan huomioi dynaamisia vaikutuksia siitä, että entistä useampi yrityksen perustamista harkitseva ja aiemmin työsuhteessa tai jopa työttömänä ollut siirtyisi yrittäjäksi. On totta, että työllisyysvaikutuksista ei ole pystytty esittämään mitään numeerisia arvoja, joten vertailu voi pohjautua vain muihin EU-maihin. Koska rajat muissa maissa ovat kuitenkin korkeammat ja niitä on jopa toistuvasti nostettu, voi korkeampien rajojen olettaa olevan valtiontalouden kannalta hyödyllisiä.
Suomen Yrittäjät esitti joulukuussa 2016, että yrityksen arvonlisäverollisen toiminnan raja nostettaisiin 10 000 eurosta 20 000 euroon ja liukuen poistuvan huojennuksen yläraja 30 000 eurosta 50 000 euroon. Tämä lisäisi järjestön mielestä yrittäjien määrää ja auttaisi pienyrityksiä. Muutoksen on laskettu keventävän pienyritysten alv-taakkaa noin 160 miljoonalla eurolla ja helpottavan noin 200 000:ta pienintä yritystä. Lisäksi yrittäjäjärjestö uskoo uudistuksen tuova yhteiskuntaan lisää joustavuutta ja tekevän yrittäjyydestä entistä houkuttelevamman tavan työllistyä ja työllistää.
VATT:n uusimman tutkimuksen mukaan arvonlisäverovelvollisuuden alaraja myös selvästi haittaa pienten yritysten kasvua. Tutkimustulosten mukaan suuri määrä yrityksiä kasautuu Suomessa juuri alarajan alle. Tätä havaintoa selittävät alv-raportointiin ja alv-järjestelmän yksityiskohtien ymmärtämiseen liittyvät hallinnolliset kustannukset. Tutkimuksen mukaan rajan aiheuttamat käyttäytymisvaikutukset johtuvat siitä, että yritykset reagoivat liikevaihtorajaan vähentämällä myyntiään. Tutkijat arvioivat, että yrittäjien alv-raportoinnin hallinnolliset kustannukset ovat keskimäärin noin 1 600 euroa. Tämä luku on huomattavasti suurempi kuin aiemmissa tutkimuksissa on arvioitu.
Arvonlisäverovelvollisuuden alarajaa nostamalla aiemmin juuri rajan alle myyntinsä supistaneiden yritysten maksama vero ostamistaan välituotteista kasvaisi. Tämä kompensoisi verotuksen piiristä poistuvien yritysten takia menetettyä verotuloa.
Alv-velvollisuuden alarajan pitämistä matalalla on myös perusteltu sillä, että sen tarkoituksena ei ole vapauttaa arvonlisäverosta varsinaista ammatti- tai liiketoimintaa, vaan rajata verotuksen ulkopuolelle lähinnä harrastusluonteinen ja vähäinen yritystoiminta. Juuri nyt hallituksen tavoitteena on kuitenkin helpottaa pienyrittäjyyttä ja edistää itsensä työllistämistä. Alarajan nostaminen ylemmäksi antaisi useammalle tähän paremman mahdollisuuden, ja jopa 30 000 euron suuruinen liikevaihto tarkoittaa useimmissa yrityksissä edelleen kaikkien kulujen jälkeen yrittäjälle juuri ja juuri perustoimeentuloa, ja yritystoiminta olisi siten yhä pienimuotoista.
Edellä olevan perusteella ehdotamme,
että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin alv-alarajan nostamiseksi nykyisestä ylöspäin.