Eduskunnan puhemiehelle
Long Play -lehden artikkeli (3.5.2017) osoittaa, että Maahanmuuttovirasto käyttää kielteisten turvapaikkapäätösten pohjana hyvin yksityiskohtaisia mallipäätöksiä. Sisäministeri Risikko on julkisuudessa monesti todennut, että jokainen turvapaikkapäätös käsitellään yksilöllisesti.
Migrissä työskentelevät henkilöt ovat kokeneet, että mallikokonaisuus on kuitenkin ohjannut sisäistä linjaa vahvasti kielteiseen suuntaan. Työntekijät arvioivat, ettei Migrissä ole varsinkaan turvapaikanhakijamäärän ollessa suurimmillaan vuosina 2015—2016 kyetty tekemään kokonaisvaltaisesti laadukkaita ja yksilöllisiä päätöksiä. Lain mukaan päätöksiä pitää tehdä yksilöllisesti.
Kun mallipäätökset ohjaavat päätöksiä, henkilöstö on ollut hyvin kokematonta ja ministeriön asettamat tulostavoitteet ovat olleet todella kovat, herää huoli siitä, että päätösten laatu kärsii ja yksilöllinen käsittely ei toteudu.
On ongelmallista todeta, että päätösten lainmukaisuuden seuraamisvastuu on jäänyt hallinto-oikeuksien ja korkeimman hallinto-oikeuden yksittäisiä päätöksiä koskevien ratkaisujen varaan samalla, kun turvapaikanhakijoiden oikeusturvaa on heikennetty merkittävästi muun muassa rajaamalla heidän oikeuttaan oikeusapuun. Lain mukaan turvapaikkakriteerien täyttymisestä pitäisi aina tehdä yksilöllinen selvitys ja arviointi, mutta siltä ei Migristä tulevien tietojen pohjalta vaikuta.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä, jotta laillisuusperiaate, hyvän hallinnon periaatteet ja aidosti yksilöllinen käsittely toteutuvat käytännössä turvapaikkaprosessissa ja
kuinka varmistutaan, että ehdotonta palautuskieltoa (non refoulement) noudatetaan jokaisen turvapaikanhakijan kohdalla?