Eduskunnan puhemiehelle
Kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneiden ihmisten palautuksista on viime aikoina puhuttu paljon. Vastikään kiivaan julkisen keskustelun pyörityksessä oli kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneiden henkilöiden palautuslento Afganistaniin.
Kansanedustajat saivat tuolloin nopeasti ja kiitettävästi tietoa sisäministeriöstä. Lukuisia kysymyksiä on jäänyt silti avoimeksi muun muassa siitä, onko käännytettyjä ihmisiä informoitu prosessista asianmukaisesti, onko virallinen avustaja kaikissa tapauksissa saanut tavata ihmisen ennen lähtöä, jos tätä on pyydetty, tai miksi poliisi on nähtävästi hakenut henkilön ilman, että paikalla on ollut tulkkia.
Poliisin ohjeistus linjaa selkeästi, että asuin- tai oleskelupaikkakunnan poliisilaitoksen tulee antaa ulkomaalaiselle viipymättä tieto kielteisestä turvapaikkapäätöksestä. Tiedoksiannon yhteydessä tulee suorittaa maasta poistamista koskeva puhuttelu, jonka tavoitteena on arvioida ulkomaalaisen maasta poistamiseen liittyvät järjestelyt sekä mahdollinen saattajien asettamistarve.
On oikeus ja kohtuus, että ihmisellä ja hänen perheellään on myös todellisuudessa, ei vain lain kirjaimen tai ohjeistuksen periaatteiden tasolla, mahdollisuus varautua siihen, että oleskelu Suomessa päättyy, ja tietää, milloin se päättyy. Yhtäkään lasta ei tarvitse hakea kesken koulupäivän eikä perheenäitiä tai -isää kesken arkisten töiden.
Useat turvapaikanhakijat elävät tilanteessa, jossa linjauksemme ovat merkittävästi kiristyneet sillä välin, kun he ovat odottaneet omaan asiaansa ratkaisua. Tilastojen mukaan vuonna 2016 Suomessa yli 75 % irakilaisten turvapaikanhakijoiden päätöksistä oli kielteisiä, kun samana vuonna koko EU-alueella 61 % irakilaisista sai myönteisen päätöksen. Tilanne esimerkiksi Irakissa ja Afganistanissa on kaoottinen, väkivaltainen ja sodan kaltainen, joten turvapaikanhakijat ovat ymmärrettävästi hämmentyneitä ja ihmettelevät Suomen tiukentunutta tulkintalinjaa suhteessa muihin Euroopan maihin.
Nyt olisikin vakavasti tarkasteltava, ovatko arviot esimerkiksi Afganistanin ja Irakin turvallisuustilanteesta tällä hetkellä todellisen tilanteen tasalla ja miksi tulkintamme on erilainen suhteessa muihin Euroopan maihin.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitämme asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Miksi Suomen arvio Irakin ja Afganistanin turvallisuustilanteesta poikkeaa moniin muihin Euroopan maihin verrattuna ja
miten poliisi analysoi palautuksia koskevaa toimintaansa, kirjataanko mahdolliset virheet ja miten arvioidaan tarvetta korjata ohjeistuksen mahdollisia puutteita tai virheellisiä tulkintoja?