Eduskunnan puhemiehelle
Euroopan neuvoston neuvoa-antava komitea on kehottanut Suomea panemaan vihapuheen kuriin. Hallitus oli kuitenkin jo ennen tätä ryhtynyt tuumasta toimeen ja antanut määrärahan 50 poliisin kouluttamiseen viharikollisuuden torjumiseksi. Vihapuheesta puhuttaessa on ymmärrettävä, ettei se suinkaan rajoitu ainoastaan kansalliskieliimme vaan on monikulttuurinen vihailmiö.
Tanskassa ollaan tässäkin suhteessa paljon pidemmällä. Tanskassa radikalisoituneet ulkomaalaiset saarnaajat on laitettu mustalle listalle ja heiltä on evätty pääsy maahan vähintään kahdeksi vuodeksi. Tanskan Maahanmuuttoministeriö on todennut, että lista on selkeä signaali siitä, etteivät demokratian ja ihmisoikeuksien horjuttamista yrittävät fanaattiset uskonnolliset saarnaajat ole tervetulleita Tanskaan. Kielto perustuu salaa kuvattuun dokumenttiin, jossa kerrottiin tanskalaismoskeijoissa toimivista radikaaleista saarnaajista. Tanskassa sananvapautta vastaan on tehty jopa kuolemaan johtaneita iskuja. Suomen pitää valmistautua siihen, että ilmiö eskaloituu myös omassa kotimaassamme, jos keskitymme pelkästään paikallisiin tekijöihin.
Suomessa ongelmaa on lähestytty lähinnä siitä näkökulmasta, että ongelma olisi kotoperäinen. Tanskan esimerkki kuitenkin osoittaa, että vihapuhe ja radikalismi ovat ennen kaikkea maailmanlaajuisia ja tekijät ja tekotavat monikulttuurisia.
Vuonna 2013 muslimisaarnaaja Anjem Chourdary sanoi, että Ison-Britannian pääministeri David Cameronin pitäisi kuolla. Pari päivää tämän jälkeen hän matkusti Suomeen, kehotti kuulijoitaan kapinaan ja ennusti, että islamin lippu liehuu vielä jonain päivänä Suomen eduskuntatalon salossa. Tiedot perustuivat The Sun -lehden tietolähteisiin, eikä tässäkään tilaisuudessa lietsottu viha tapahtunut kotimaisilla kielillä.
Poliisilla pitäisi olla riittävä määrä esimerkiksi somaliaa ja arabiaa osaavia henkilöitä palveluksessaan, jotta ilmiötä voitaisiin torjua ennen kuin se johtaa todellisiin tekoihin, kuten Tanskassa ja Ruotsissa on jo tapahtunut. Radikaalisaarnaajat ja muut ääriryhmät pääsevät pälkähästä, jos vihapuheen torjunta rajoitetaan vain kotimaisiin kieliin ja kotimaisiin tekijöihin.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Onko poliisilla riittävästi somaliaa ja arabiaa osaavaa henkilöstöä monikulttuuristen vihapuheilmiöiden ehkäisemiseksi ja
onko viharikollisuuden torjunnassa painotettu tilanteen kansainvälistä kehittymistä?