Eduskuntapeili
Toinen näkökulma Eduskunnan avoimeen dataan.
maanantaina 27. heinäkuuta 2026


Tarkasteluhetki23.6.2026nykyhetki
äänestyspäiväkeskustelumuu istunto
23.6.2026 · 2026/71

KK 283/2017 vp — Kirjallinen kysymys lastensuojelun puuttumisesta vieraannuttamiseen — Eduskuntapeili
Asiakirjat ›  KK 283/2017 vp
KK 283/2017 vpKirjallinen kysymys

Kirjallinen kysymys lastensuojelun puuttumisesta vieraannuttamiseen

Asian kulku

Asiakirjan sisältö4 314 merkkiä
Mistä tässä on kyse?
Kysymys

Eduskunnan puhemiehelle

Laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta määrittelee tapaamisen lapsen oikeudeksi. Jos tapaamisoikeus on lastenvalvojan leimaama tai oikeuden tuomitsema, on oletettavasti tällöin myös virallisesti lapsen edun mukainen oikeus kussakin tapauksessa. Tästä voidaan johtaa, että itse lapseen vaikuttaminen esimerkiksi erilaisin psykologisin keinoin, jotta hän luopuu tapaamisoikeudestaan, on henkisen väkivallan lisäksi vähintään lapsen edun vastaista.

Monellakaan lapsella ei ole valmiuksia itse vastustaa vieraannuttamista. Vieraannuttaminen on äärimmäistä lapseen kohdistuvaa henkistä väkivaltaa. Tämä voi tapahtua hyvinkin viattomilta näyttävillä tavoilla käyttämällä ilmeitä, eleitä ja äänensävyjä, joilla lapselta vähitellen viedään henkinen lupa rakastaa ja olla yhteydessä toiseen vanhempaansa. Rankimmillaan vieraannuttaminen pitää sisällään myös selkeitä kieltoja, toisen vanhemman mustamaalausta, rakkauden ja hellyyden epäämistä, estämistä, kiristystä, lahjontaa ja rangaistuksia, jos lapsi osoittaa kiintymystä kohdevanhempaan. Tuloksena on lapselle Tukholman syndrooman kaltainen tilanne, jossa pelko luo uhrille maailman, jossa riskittömin vaihtoehto on myötäillä pahantekijää ja kokea hänet hyväksi ja ryhtyä jopa avustamaan häntä. Vieraannuttamisen tuloksena lapsi katkaisee itse yhteyden vanhempaan, joka pyrkii turvaamaan lapsen tapaamisoikeuden, ja luo itselleen kuvitteellisen maailman, jossa tapaamisoikeuden toteuttamatta jättämisen syy on tavattavassa vanhemmassa.

On selvää, että vieraannuttamiseen on puututtava ajoissa. "Viranomaisella on velvollisuus kehittää sellaisia toimintakäytäntöjä, että kaiken ikäisten lasten mielipiteen kuuleminen on mahdollista. Kaikkien aikuisten, erityisesti lastensuojelussa toimivien, tehtävänä on huolehtia siitä, että lapsella on mahdollisuus oikeuksiensa käyttämiseen (THL lastensuojelun käsikirja)." Kuitenkin silloin, kun on kyseessä lapsen tapaamisoikeus, näyttää lastensuojelu kuittaavan vieraannuttamisesta tehdyn lastensuojeluilmoituksen huoltoriitana, joka ei edellytä lastensuojelun puuttumista asiaan tai edes lastensuojelutarpeen selvityksen aloittamista.

KK 476/2014 vp

Vaikka vieraannuttamiskiellon voidaan siis katsoa kuuluvan lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevaan lakiin, ei keinoja puuttua vieraannuttamiseen käytännössä näytä olevan. Selvää on, ettei sovittelu ole ratkaisu tilanteessa, jossa lapsen yhteyden palauttaminen tai yhteyden salliminen ei ole vieraannuttavan vanhemman tavoitteen mukainen. Kentältä saatujen viestien perusteella näyttää myös siltä, etteivät viranomaiset myöskään tunnista vieraannuttamista, vaan epäasiallinen käyttäytyminen kuitataan huoltoriitana eli vanhempien välisenä asiana. Tuhansien lasten suhde toiseen vanhempaan on onnistuttu tuhoamaan, vaikka vieraannuttaminen on kielletty, koska vieraannuttamisen selvittäminen ei tunnu kuuluvan kenellekään.

Kaikki ovat samaa mieltä siitä, että riita ei ole lapsen etu, mutta ainoa keino yrittää turvata lapsen tapaamisoikeus lapsen puolesta on aloittaa huoltoriita käräjäoikeudessa. Kaikilla ei ole varaa, saati uskallusta, puolustaa lapsen tapaamisoikeutta, koska lopputulosta ei edes pysty ennakoimaan, jos vieraannuttamista ei ole edes yritetty tunnistaa esimerkiksi lastensuojelun toimesta. Vieraannuttamiseen puuttumista haetaan ensimmäisenä lastensuojelulta tai lastenvalvojalta. Lasta ei auta yhtään, kun viranomainen antaa vieraannuttajalle signaalin, että asia on vanhempien välinen eikä kuulu heille. Tämä johtaa lapsen oikeutta puolustavan vanhemman puolelta turhautumiseen ja epäluuloon viranomaisen puolueettomuudesta. Samalla menetetään paikka estää tilanteen eskaloituminen. Tämä johtaa kaikella todennäköisyydellä tilanteen pahenemiseen ja lapsi menettää toisen vanhempansa (sekä tämän puoleisen suvun), puhumattakaan lapselle mahdollisesti aiheutuvista vahingoittavista psykologisista seurauksista.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitämme asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Tuleeko lastensuojelun selvittää, onko kysymyksessä vieraannuttaminen, jos asiasta tehdään lastensuojeluilmoitus,
jos vieraannuttamisen selvittäminen ei kuulu lastensuojelulle, niin kenelle se kuuluu ja
mitä oikeuksia/velvollisuuksia on lastensuojelulla, jos vanhempi pyrkii estämään lapsen mielipiteen selvittämisen?

Allekirjoittajat

Juho EerolaEnsimmäinen allekirjoittaja
Pauli KiuruAllekirjoittaja
Juho Eerola
Kansanedustaja · Jätetty 22.6.2017 · Kaakkois-Suomi
Lähde:Eduskunnan avoin data · VaskiData·haettu 27.7.2026 klo 01.17·varmenna teksti
Vastaus — perhe- ja peruspalveluministeri · 6.7.2017

Ministerin vastaus

perhe- ja peruspalveluministeri
Vastaus annettu 6.7.2017 · KKV 283/2017 vp
Lähde:Eduskunnan avoin data · VaskiData (ministerin vastaus)·haettu 27.7.2026 klo 01.17·varmenna vastaus