Eduskunnan puhemiehelle
Merimetso kotiutui Suomeen vuonna 1996 seurauksena koko Euroopan alueella tapahtuvasta lajin kannan kasvusta ja maantieteellisestä ekspansiosta. Suomen merimetsokanta on siitä lähtien vuosi vuodelta kasvanut voimakkaasti.
Ympäristöministeri Tiilikaisen asettama työryhmä Anna-Maja Henrikssonin johdolla totesi raportissaan keväällä 2016, että merimetsot voivat paikallisella tasolla aiheuttaa merkittävää vahinkoa kalakannoille, kalataloudelle, veden laadulle ja ympäristön viihtyisyydelle.
Suomen suurin merimetsokolonia sijaitsi vielä kesällä 2015 Merikarvian Lankoslahdella. Merimetsojen karkottamistoimenpiteiden seurauksena suuri osa näistä merimetsoista siirtyi pohjoiseen, ja ne pesivät nyt Pohjanmaan rannikolla. Tämä osoittaa, etteivät karkottamistoimenpiteet auta lintujen aiheuttamiin ongelmiin, vaan ongelmat ainoastaan siirretään toiseen paikkaan.
Jotta ongelmaan voitaisiin löytää ratkaisu, pitäisi laatia kannanhoitosuunnitelma, jonka mukaan toimenpiteet kannan rajoittamiseksi toteutetaan suunnitelmallisesti koko rannikon alueella.
Merimetsojen viimeisin kannanhoitosuunnitelma on tehty vuonna 2005. Silloin Suomessa oli 2 931 pesivää merimetsoparia, ja suotuisan suojelun taso katsottiin saavutetun. Viime kesänä Suomessa oli 25 500 merimetsopesää ja 127 500 merimetsoyksilöä.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitämme asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Mihin toimenpiteisiin hallitus ryhtyy merimetsojen aiheuttamien vahinkojen vähentämiseksi ja
aikooko hallitus aloittaa uuden kannanhoitosuunnitelman valmistelun?