Sairausvakuutuslaissa säädetään äitiysrahan, isyysrahan ja vanhempainrahan määräytymisperusteista. Vanhempainetuuksien tarkoituksena on huolehtia, että vanhemmuuden kustannukset eivät olisi kenellekään kohtuuttomia, vanhemmilla olisi mahdollisuus hoitaa pientä lasta kotona ja että toimeentulo olisi turvattu sinä aikana, kun pientä lasta hoidetaan kotona. Vanhempainetuuksien määrä päivärahakauden aikana lasketaan ensisijaisesti kautta edeltävien työtulojen perusteella. Näiden etuuksien tasoon etuuden aikana vaikuttavat etuuden saajan työtulot päivärahakauden aikana.
Voimassa olevan lainsäädännön mukaisesti päivärahaetuuksien määrä laskee vähimmäistasoon, mikäli lapsen äiti tai isä on samanaikaisesti ansiotyössä päivärahakauden aikana. Ansiotyön tekemisen tilanteessa on perusteltua, että saadut ansiotyötulot pienentävät päivärahojen määrää, koska tällöin tarve yhteiskunnan maksamaan tukeen pienenee. Kuitenkin viime aikoina esille on noussut tapauksia, joissa henkilön osallistuminen kunnallisen luottamustoimen hoitoon on tulkittu työksi siten, että luottamustoimien kokouspäiviltä on maksettu äitiys- ja vanhempainpäivärahaa minimimääräisesti. Toimeentuloturva-asioiden muutoksenhakuelimet, Sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunta ja vakuutusoikeus, ovat ratkaisukäytännössään katsoneet, että voimassa olevan lainsäädännön mukaan kunnallisen luottamustoimen hoitaminen on sairausvakuutuslakia sovellettaessa rinnastettava ansiotyöhön.
Kunnallisten luottamustehtävien hoitaminen on lainsäädännössä turvattu oikeus ja myös velvollisuus, eikä sen rinnastaminen ansiotyöhön ole perusteltua. Koska kunnallisten luottamustehtävien hoitamisesta maksettavat kokouspalkkiot on rinnastettu ansiotyöhön, on kunnallisten luottamustehtävien hoitaminen pienentänyt vanhempainrahaa vähimmäistasoon. Perustuslain mukaan jokaisella on oikeus osallistua politiikkaan ja julkisen vallan on turvattava ja edistettävä tämän oikeuden toteutumista. Kunnallisista luottamustehtävistä maksettavat palkkiot ovat luonteeltaan erilaisia kuin ansiotyötulot. Siinä, missä ansiotyötulojen tarkoituksena on parantaa niitä saaneen toimeentuloa, kunnallisista luottamustoimista maksettavien palkkioiden tarkoituksena on korvata tehtävän hoitamiseen kuluvaa aikaa ja pitää tämän perustuslaillisen oikeuden toteuttaminen mahdollisimman suuressa määrin kaikkien ulottuvilla.
Sairausvakuutuslain mukaan työssäololla tarkoitetaan varsinaista ansiotyötä eli työ- tai virkasuhteessa tai yrittäjänä tapahtuvaa työskentelyä, josta muodostuu henkilön elinkeino. Kunnalliset luottamushenkilöt eivät ole työ- tai virkasuhteessa kuntaan, eikä luottamustoimipalkkioista kerry lomaoikeutta tai eläkettä. Tästä huolimatta edellä todetun mukaisesti luottamustoimipalkkioita on tulkittu vanhempainetuuksia pienentävinä.
Nykyinen hallintokäytäntö luottamustoimesta maksettavien palkkioiden vaikutuksesta erilaisiin etuuksiin vaihtelee. Esimerkiksi työttömyysetuuksien kohdalla julkisoikeudellisesta luottamustoimesta saatuja tuloja ei pääsääntöisesti oteta huomioon sovittelussa, jos luottamustoimea ei hoideta työ- tai virkasuhteessa. Tällöin kunnallisesta luottamustoimesta saatu kokouspalkkio ei vähennä työttömyysetuuden määrää. Kunnallisista luottamustoimista maksettavien palkkioiden kohtelua eri etuuslajeissa olisi tarkoituksenmukaista yhtenäistää.
On erittäin ongelmallista, että pienen lapsen vanhempi joutuu eriarvoiseen asemaan osallistuessaan kunnallisen luottamustoimen hoitoon ja politiikkaan, kun vanhempain- ja äitiyspäiväraha on vallitsevan lainsäädännön tulkinnan nojalla kokouspäiviltä leikattu minimiin. Käytäntö on omiaan estämään pienten lasten vanhempien poliittista osallistumista, ja se vaikuttaa heikentävästi erityisesti naisten poliittiseen osallistumiseen, sillä naiset käyttävät suurimman osan perhevapaista.
Jotta pienten lapsien vanhempia kannustettaisiin nykyistä paremmin kunnallisten luottamustehtävien hoitamiseen, olisi sairausvakuutuslakia perusteltua muuttaa siten, että kunnallisista luottamustehtävistä maksettavia palkkioita ei huomioitaisi päivärahoja alentavana tulona.
Edellä olevan perusteella lainsäädäntöä tulee muuttaa siten, että sairausvakuutuslain mukaisten vanhempainpäivärahojen määrän arvioinnissa ei jatkossa huomioitaisi kunnallisista ja tulevista maakunnallisista luottamustoimista saatavia palkkioita. Selkeyden vuoksi perusteltua olisi rajoittaa tätä poikkeusta siten, että siinä huomioitaisiin vain kuntalain mukaisista tehtävistä maksettavat palkkiot, ei esimerkiksi kuntien omistamien osakeyhtiöiden maksamia palkkioita. Tämän lisäksi olisi perusteltua määritellä, että tätä sovelletaan vain osa-aikaisesti hoidettaviin kunnallisiin luottamustoimiin eikä esimerkiksi kuntalain mukaisen kuukausipalkkioperusteisen pormestarin tai vastaavan täysipäiväisen tai puolipäiväisen kunnallisen luottamustehtävän hoitamiseen. Maakuntauudistuksen voimaan tullessa tulisi maakunnallisia luottamustehtäviä kohdella samalla lailla kuin kunnallisia luottamustehtäviä.
Edellä olevan perusteella ehdotamme,
että eduskunta hyväksyy seuraavan lakiehdotuksen:
Laki
sairausvakuutuslain 11 luvun 8 §:n muuttamisesta
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
lisätään
1224/2004
678/2014
sairausvakuutuslain () 11 luvun 8 §:ään, sellaisena kuin se on laissa, uusi 2 momentti seuraavasti:
11 luku
Päivärahaetuuksien määrä
8 §
Ansiotyössä ja omassa työssä olon vaikutus vanhempainpäivärahan määrään
Edellä 1 momentissa säädettyä ei sovelleta silloin, kun:
410/2015 1) äidin tai isän tulot ovat kuntalain () 82 §:n nojalla maksettavia muita kuin täysipäiväisen tai puolipäiväisen työskentelyn mahdollistavia kuukausipalkkioita luottamustoimen hoitamisesta; tai
2) äidin tai isän tulot ovat kuntalain 6 §:ssä tarkoitettuun kuntakonserniin kuuluvan yhteisön hallituksen jäsenyydestä saatavia palkkioita.
Tämä laki tulee voimaanpäivänäkuuta 20.