Tiivistelmä
HALLITUKSEN ESITYS
Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi laki pelastustoimen järjestämisestä. Lakia sovellettaisiin pelastustoimen järjestämiseen, kehittämiseen, ohjaukseen ja valvontaan. Lain voimaantulosta säädettäisiin erikseen lailla maakuntalain, sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä annettavan lain ja pelastustoimen järjestämisestä annettavan lain voimaanpanosta. Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan 1 päivänä tammikuuta 2019.
Hallituksen esityksen säätämisjärjestysperusteluissa lakiehdotusta tarkastellaan muun muassa perustuslain julkisen vallan käytön lakisääteisyyttä koskevan 2 §:n 3 momentin ja itsehallintoa kuntia suuremmilla hallintoalueilla koskevan 121 §:n 4 momentin kannalta.
Laki voidaan hallituksen arvion mukaan säätää tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä. Hallitus pitää kuitenkin perusteltuna, että lakiehdotuksesta pyydettäisiin eduskunnan perustuslakivaliokunnalta lausunto.
Yleisperustelut
VALIOKUNNAN PERUSTELUT
Nyt arvioitavan hallituksen esityksen mukaan nykyisin kuntien lakisääteisenä yhteistoimintana järjestettävän pelastustoimen järjestämisvastuu ehdotetaan osoitettavaksi maakuntien tehtäväksi. Ehdotus laiksi pelastustoimen järjestämisestä sisältää säännökset palveluiden tuottamisesta, ohjauksesta, suunnittelusta ja kehittämisestä sekä pelastustoimen valvonnasta.
Lailla säätämisen vaatimuksen kannalta merkityksellinen on lakiehdotuksen 3 §, jossa ehdotetaan säädettäväksi palvelujen kokoamisesta suurempiin kokonaisuuksiin. Pelastustoimeen kuuluvia palveluja voidaan pykälän 1 momentin mukaan koota suurempiin kokonaisuuksiin yhdelle tai useammalle maakunnalle, jos se on välttämätöntä palvelujen saatavuuden, laadun, vaativuuden, harvinaisuuden taikka niistä johtuvien suurten kustannusten perusteella. Koottavista palveluista sekä niistä maakunnista, joihin palvelut kootaan, säädetään 2 momentin mukaan valtioneuvoston asetuksella.
Maakunta, jolle palvelu on 2 momentin nojalla osoitettu, vastaa sen yhdenvertaisesta saatavuudesta sekä päättää palvelun tarpeen, määrän ja laadun määrittelemisestä, tuottamistavasta ja viranomaiselle kuuluvan toimivallan käyttämisestä. Muilla maakunnilla ei ole päätösvaltaa näistä palveluista, eivätkä ne saa tuottaa tai hankkia niitä muualta.
Lakiehdotuksessa jätetään valtioneuvoston asetuksella säänneltäväksi, mitkä pelastustoimeen kuuluvista palveluista kootaan suurempiin kokonaisuuksiin. Siten maakunnan tehtävistä ja toimivallasta näissä palveluissa säädetään pitkälti lain sijasta valtioneuvoston asetuksella. Asetuksen antamista rajaa ainoastaan vaatimus siitä, että kokoaminen on välttämätöntä palvelujen saatavuuden, laadun, vaativuuden, harvinaisuuden taikka niistä johtuvien suurten kustannusten perusteella. Suurempiin kokonaisuuksiin koottavia voisivat säännöksen perustelujen (s. 19) mukaan olla esimerkiksi tehtävät, jotka liittyvät kansainvälisen pelastustoiminnan tai kemiallisten ja säteilytilanteiden edellyttämään erityisvalmiuteen, merellisten onnettomuuksien pelastustoimintaan, merialueen öljyntorjuntaan tai alueellisiin ja valtakunnallisiin tilannekuvajärjestelyihin.
Laintasoinen sääntely koottavista palveluista muodostuu perustuslain 121 §:n 4 momenttiin sisältyvän lailla säätämisen vaatimuksen kannalta liian epätäsmälliseksi, erityisesti ottaen huomioon muita kuin koottuja palveluja hoitavia maakuntia koskevat, 3 §:n 3 momentista aiheutuvat rajoitukset. Laissa on nyt ehdotettua täsmällisemmin määriteltävä, millaisia palveluita kokoaminen voi koskea. Tällainen muutos on edellytys lakiehdotuksen käsittelemiselle tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.
Valiokunnan päätösehdotus
VALIOKUNNAN PÄÄTÖSESITYS
Perustuslakivaliokunta esittää,
että lakiehdotus voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä vain, jos valiokunnan sen 3 §:stä tekemä valtiosääntöoikeudellinen huomautus otetaan asianmukaisesti huomioon.