Yleisperustelut
VALIOKUNNAN PERUSTELUT
Selontekomenettely ja parlamentaarisen seurannan järjestäminen Sotilaallisen toimintaympäristön kuvaus Puolustuskyvyn ylläpito ja kehittäminen
Käsiteltävänä olevan selonteon tarkoituksena on antaa puolustuspoliittiset linjaukset Suomen puolustuskyvyn ylläpidolle, kehittämiselle ja käytölle. Puolustusselonteolla ja sen toimeenpanolla varmistetaan, että Suomen puolustuskyky vastaa turvallisuusympäristön vaatimuksiin 2020-puoliväliin ulottuvalla jaksolla.
Puolustusselonteko asettuu osaksi pääministeri Sipilän hallituksen kokonaisturvallisuuteen kytkeytyvien selontekojen kokonaisuutta (Suomen kehityspolitiikasta,sisäisestä turvallisuudesta jaulko- ja turvallisuuspolitiikasta). Lisäksi yhteiskunnan turvallisuuden strategian päivityksen on tarkoitus valmistua vuoden 2017 kuluessa. Selonteot ovat otteeltaan tiiviitä, strategisia ja valtioneuvoston tavoitteita painottavia. Valiokunta pitää ratkaisua tältä osin onnistuneena, sillä valiokunta on aikaisemmin ulko- ja turvallisuuspoliittisten selontekojen käsittelyn yhteydessä korostanut, että selontekojen tulisi painottaa nimenomaan valtioneuvoston tavoitteita ja toimintaa tavoitteiden saavuttamiseksi (). Valiokunta kuitenkin huomauttaa, että tiivis esitystapa on johtanut siihen, että eri kysymyksiä koskevat arviot ovat pakostakin jääneet yleisluonteisiksi ja osin riittämättömiksi.
Ulkoasiainvaliokunnan mielestä turvallisuusympäristön ja uhkakuvien muuttuessa tarve tarkastella turvallisuutta kokonaisvaltaisesti korostuu entisestään. Strategisten ja alemmanasteisten ohjausasiakirjojen muodostaman kokonaisuuden tulisi niin ikään olla mahdollisimman yksinkertainen ja selkeä. Mikäli jatkossa päädytään vastaavaan usean selonteon malliin, on poikkihallinnollinen valmistelu koordinoitava huolellisesti ja valmisteluprosessin johtovastuun tulee olla selkeä.
Ulkoasiainvaliokunta toteaa selontekoja koskevana yleisarvionaan, että kokonaisuuden johdonmukaisuus olisi vahvistunut, mikäli ulko- ja turvallisuuspoliittinen selonteko olisi annettu eduskunnalle ensimmäisenä, sillä se muodostaa valiokunnan mielestä luontevimman kehyksen muille selonteoille. Selontekojen kattaman ohjausjakson tulisi myös olla yhteismitallinen poliittisen ohjausvaikutuksen vaikuttavuuden vahvistamiseksi. Sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden rajapintojen tarkasteluun tulee jatkossa kiinnittää enemmän huomiota. Eduskunnan kustakin selonteosta hyväksymät kannanotot tulee ottaa asianmukaisesti huomioon muita selontekoja laadittaessa.
Eduskunnan puhemiesneuvosto asetti marraskuussa 2015 ulko- ja turvallisuuspoliittisen sekä puolustuspoliittisen selonteon valmistelua seuraamaan parlamentaarisen seurantaryhmän tehtävänään arvioida turvallisuusympäristössä tapahtuneita muutoksia ja niiden merkitystä Suomelle, seurata selontekojen valmistelua sekä käydä vuoropuhelua valtioneuvoston kanssa ottamalla kantaa valmistelussa oleviin esityksiin. Seurantaryhmä kuuli kokouksissaan selonteon valmistelijoiden ohella laajasti muitakin asiantuntijoita. Seurantaryhmä kuuli sisäasiainministeriön aloitteesta myös sisäisen turvallisuuden selonteon valmisteluun osallistuneita asiantuntijoita, mutta sisäisen turvallisuuden selonteon valmistelun seuraaminen ei sisältynyt sen asettamispäätöksen mukaiseen toimeksiantoon.
Ulkoasiainvaliokunta korostaa parlamentaarisen seurannan merkitystä poliittisen ohjausvaikutuksen kannalta. Parlamentaarinen seuranta antaa eduskunnalle mahdollisuuden käydä suoraa ja luottamuksellista vuoropuhelua valtioneuvoston kanssa jo selontekojen valmisteluvaiheessa, koska ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikassa tarvitaan jatkossakin pitkäjänteisiä, hallituskausien yli ulottuvia linjauksia.
Ulkoasiainvaliokunnan saaman selvityksen mukaan selonteot on laadittu yhteisen turvallisuutta koskevan tilannekuvan pohjalta. Valiokunta toteaa, että ulko- ja turvallisuuspoliittiseen selontekoon verrattuna puolustuspoliittisen selonteon sotilaallisen toimintaympäristön kuvaus on kapeampi painottaen Itämeren alueen tilannetta.
Valiokunta yhtyy selonteon arvioon, jonka mukaan Suomen lähialueen valtiot ovat lisänneet puolustusmenojaan ja asettaneet tavoitteeksi asevoimiensa valmiuden parantamisen. Valiokunta yhtyy myös selonteon arvioon asevoimien suorituskykyjen kehittämisen painopisteistä. Kaukovaikuttaminen täsmäasein, miehittämättömien laitteiden ja autonomisten asejärjestelmien kehittyminen, ilma- ja avaruuspuolustuksen yhteen nivoutuminen sekä tiedustelu-, valvonta-, viestintä- ja johtamisjärjestelmien digitalisoituminen ovat kehityssuuntia, joilla on merkittävä vaikutus asevoimien laadullisen suorituskyvyn kehittymiseen selonteon tarkastelukaudella ja tulevaisuudessa.
Ulkoasiainvaliokunta toteaa, että mahdollinen konflikti Suomen lähialueilla vaikuttaisi suoraan Suomen turvallisuuteen. EU:n jäsenenä Suomi ei voisi olla ulkopuolinen, jos sen lähialueella tai muualla Euroopassa turvallisuus olisi uhattuna.
Ulkoasiainvaliokunta korostaa, että Lissabonin sopimuksen keskinäistä avunantoa koskevan lausekkeen aktivoiminen Pariisin terrori-iskujen jälkeen oli merkittävä periaatteellinen linjaus. Valiokunta pitää tärkeänä, ettei Suomella ole lainsäädännöllisiä esteitä osallistua muiden unionimaiden taikka Pohjoismaiden tukemiseen kriisitilanteessa. Tätä taustaa vasten eduskunnan käsittelyssä olevat kansainvälisen avun antamista ja pyytämistä koskevat hallituksen esitykset (,,) ovat tarpeellisia. Esityskokonaisuuden hyväksymisen myötä lainsäädäntö mahdollistaa vastaamisen Lissabonin sopimuksen keskinäistä avunantoa ja yhteisvastuuta koskevien lausekkeiden mukaisiin velvoitteisiin ja selkiyttää puolustusyhteistyön kehittämisen lainsäädännöllistä perustaa.
Ulkoasiainvaliokunta toteaa, että Ahvenanmaalla on vakiintunut kansainvälisillä sopimuksilla vahvistettu kansainvälisoikeudellinen asema demilitarisoituna ja neutralisoituna alueena, jota ei muiden valtioiden toimesta ole kyseenalaistettu ja jonka turvaaminen on Suomen intressissä. Ahvenanmaan asema ei poista Suomen velvollisuutta vastata Ahvenanmaan puolustuksesta eikä estä Suomen sotilaallisen yhteistyön tiivistämistä Euroopan unionissa, kansainvälisissä järjestöissä ja pohjoismaisesti.
Ulkoasiainvaliokunta pitää perusteltuna selonteon linjausta, jonka mukaan perinteisten sotilaallisten uhkien lisäksi Suomi varautuu vastaamaan entistä monitahoisempiin uhkiin, joissa yhdistyvät sotilaalliset ja ei-sotilaalliset keinot. Näissä olosuhteissa kokonaisturvallisuuden toimintamallin merkitys korostuu. Puolustuksen ennaltaehkäisykyvyn ylläpitäminen edellyttää entistä selvemmin, että nopeasti kehittyvien kriisien varalta käytettävissä on välittömästi käytössä olevia kansallisia sotilaallisia suorituskykyjä. Valiokunta pitää valtioneuvoston toimia puolustusvoimien välittömän valmiuden parantamiseksi oikeansuuntaisina.
Kansainvälinen puolustusyhteistyö on kustannustehokas tapa tuottaa täydentävää lisäarvoa Suomen puolustukselle. Puolustusyhteistyön suuntaamista ohjaava keskeinen periaate on se, miten yhteistyö tukee Suomen kansallisen puolustuksen suorituskykyjen kehittämistä. Normaaliolojen yhteistyö on perusta poikkeusoloissa tapahtuvalle yhteistyölle. Puolustusyhteistyöllä on myös tärkeä sotilaalliseen huoltovarmuuteen liittyvä ulottuvuus. Kriisitilanteessa materiaalin saatavuus luotettavien hankintakanavien kautta on keskeisen tärkeää.
Joulukuussa 2007 allekirjoitettu Lissabonin sopimus lujitti EU:n luonnetta turvallisuusyhteisönä. Lissabonin sopimuksen yhteisvastuulauseke ja keskinäisen avunannon lauseke vahvistavat jäsenvaltioiden keskinäistä solidaarisuutta ja velvoittavat niitä toimimaan keskinäisen avun antamiseksi erilaisissa kriisitilanteissa. Kukin jäsenvaltio päättää itse omalta osaltaan avun antamisesta ja sen muodoista. Ulkoasiainvaliokunta on aikaisemmissa kannanotoissaan johdonmukaisesti korostanut, että avunantolauseketta on tulkittava siten, että se edellyttää jäsenvaltioilta valmiutta antaa tarvittaessa apua, jos jokin jäsenvaltio joutuu alueeseensa kohdistuvan hyökkäyksen kohteeksi,,,).
Selonteossa todetaan, että puolustusjärjestelmän ylläpidon ja kehittämisen painopisteet selontekokaudella ovat kaikkien puolustushaarojen valmius, käytöstä poistuvien suorituskykyjen korvaaminen sekä tiedustelu, kyberpuolustus ja kaukovaikuttaminen. Valiokunnan mielestä painopisteet on valittu oikein.
Turvallisuusympäristön muutoksen myötä ennakkovaroituksen saaminen Suomeen kohdistuvista uhkista on entistä tärkeämpää ja edellyttää kehittynyttä tiedustelu- ja valvontakykyä sekä kansainvälistä yhteistyötä. Yksilön oikeudet huomioivan tiedustelulainsäädännön säätäminen on tästä näkökulmasta tarpeellista ja perusteltua. Samalla korostuu kyberpuolustuskyvyn kehittämisen tarve kansallisen kyberturvallisuusstrategian mukaisesti.
Ulkoasiainvaliokunta kiinnittää huomiota Maavoimien kehittämiseen selontekokaudella. Maapuolustuksella on Suomen puolustusratkaisussa keskeinen rooli, ja puolustusvoimien tämän vuosikymmenen kehittämisen painopiste on valiokunnan saaman selvityksen mukaan Maavoimissa, joiden kehittämiseen on käytetty vuosina 2012—2017 noin 1,7 mrd. euroa. Pitkällä tähtäimellä uskottavan puolustuskyvyn ylläpitäminen edellyttää Maavoimien pitkäjänteisen kehittämisen varmistamista. Valiokunta pitää tärkeänä, että puolustusvaliokunta arvioi tätä kysymystä mietinnössään.
Suomi on ensi vuosikymmenellä poikkeuksellisen suurimittakaavaisten ja vaikutuksiltaan ainakin 2050-luvulle ulottuvien puolustushankintojen edessä. Merivoimien aluskaluston ja ilmavoimien monitoimihävittäjien korvaamiseen tähtäävä valmistelu on hallitusohjelman mukaisesti aloitettu. Ulkoasiainvaliokunta pitää puolustusvoimien strategisten suorituskykyjen ylläpitämistä välttämättömänä ja perusteltuna.
Ottamatta muutoin kantaa strategisiin suorituskykyhankkeisiin valiokunta kiinnittää huomiota merivoimien Laivue 2020- hankkeen 1,2 mrd. euron kustannusarvioon. Valiokunta pitää hankkeen mahdollisena riskinä, ettei suunniteltu rahoitus riitä kattamaan alusten taistelujärjestelmien hankintaa aiotussa laajuudessa.
Valiokunta pitää tarpeellisena, että Laivue 2020- ja HX-hankkeiden jatkovalmistelun yhteydessä valtioneuvosto tiedottaa eduskunnalle säännöllisesti hankkeiden etenemisestä mukaan lukien hankkeiden kustannuksien osalta tapahtuva kehitys.
Puolustusvoimista annetun lain 2 §:n mukaan puolustusvoimien tehtävät ovat Suomen sotilaallinen puolustaminen, muiden viranomaisten tukeminen ja osallistuminen kansainväliseen kriisinhallintaan. Kansainvälisen avun antamista ja pyytämistä koskevan lainsäädäntökokonaisuuden hyväksymisen jälkeen puolustusvoimien tehtäviin lisätään osallistuminen kansainvälisen avun antamiseen ja muuhun kansainväliseen toimintaan.
Selonteon painopiste kohdentuu Suomen sotilaallisen puolustamisen tehtävään puolustusvoimien muiden tehtävien tarkastelun jäädessä hyvin pintapuoliseksi. Ulkoasiainvaliokunta pitää ratkaisua selonteon ohjausvaikutuksen kannalta ongelmallisena varsinkin kansainväliseen kriisinhallintaan osallistumisen kannalta. Valiokunta toteaa, että hallitus ei ole sisällyttänyt turvallisuutta käsitteleviin selontekoihinsa lainkaan tarkempia tavoitteita Suomen kriisinhallintaosallistumisen kehittämiseksi selontekokaudella. Valiokunta ei pidä ratkaisua perusteltuna ja kiinnittää huomiota siihen, että aikaisemmissa turvallisuus- ja puolustuspoliittisissa selonteoissa kriisinhallinnan muutosta ja Suomen tavoitteita on käsitelty selvästi kattavammin. Selonteossa ei myöskään linjata, miten puolustusvoimien tehtävien laajentaminen kattamaan osallistumisen kansainvälisen avun antamiseen ja muuhun kansainväliseen toimintaan vaikuttaa puolustusvoimien kehittämiseen.
Puolustuspoliittiset perusteet selontekokaudelle
Puolustusyhteistyön kehittäminen
Puolustusvoimien valmiuden kehittäminen
Strategiset suorituskykyhankkeet
Kriisinhallinta, kansainväliset tehtävät ja tuki muille viranomaisille
Valiokunnan päätösehdotus
VALIOKUNNAN PÄÄTÖSESITYS
Ulkoasiainvaliokunta esittää,
että puolustusvaliokunta ottaa edellä olevan huomioon.