Eduskunnan puhemiehelle
Metsäkanalintujen sekä vesilintujen kannat ovat räjähdysmäisesti laskeneet pienpetojen lisääntymisen myötä. Tämä on ollut sekä metsästäjien että riistanhoitotutkijoiden keskeinen huoli usean vuosikymmenen ajan. Voimakkaat kannanvaihtelut ovat aina olleet pohjoisten metsäkanalintujen erikoisuus. Ilmiö on pitkään koskenut, ihmetyttänyt ja jopa huolestuttanut suomalaisia metsästäjiä, eränkävijöitä ja tutkijoita.
Pienpedot ovat muodostuneet ongelmaksi. Pienpetojen järjestelmällinen metsästäminen on haastavaa, sillä pirstoutuneet maanomistusolot hankaloittavat pienpetojen pyynnin järjestämistä. Pienpetojen pyynnin järjestäminen suojelualueille on lain puitteissa lähes mahdotonta.
Metsien pirstoutuminen on lisännyt pienpetojen saalistuspainetta. Metsien muutos on runsastuttanut myyräkantoja, joiden turvin pienpetokanta on runsastunut. Myös metsärakenteen muutos on helpottanut metsäkanalintujen pesueiden saalistusta. Metsäkanalintuja pesii runsaan aluskasvillisuuden suojissa heinittyneillä hakkuuaukeilla sekä taimikoissa, joita supikoira ja minkki elinalueenaan suosivat.
Tehokkaan pienpetojen pyynnin avulla voidaan kohentaa ennen kaikkea metsäkanalintujen sekä vesilintujen poikastuottoa. Yhden lajin tehopyynti voi johtaa kilpailevan petolajin runsastumiseen, ja siksi pyynti pitäisi kohdistaa samanaikaisesti useaan lajiin, erityisesti supikoiraan ja minkkiin.
Metsästäjien ja metsästysseurojen vapaaehtoisilla pienpetojen pyynneillä on kantaa yritetty vähentää jo vuosikymmeniä siinä kuitenkaan onnistumatta. Ainoa mahdollisuus olisikin maksaa tapporaha pyydetyistä pienpedoista. Tapporaha poistui lainsäädännöstä vuonna 1975.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Onko asianomainen ministeri tietoinen perusteluissa mainituista ongelmista ja
onko ministerillä valmiutta tapporahan käyttöönottoon pienpetokannan (minkki ja supikoira) vähentämiseksi?