Eduskunnan puhemiehelle
Ajoneuvo- ja raideliikenteellä on haitallisia vaikutuksia ihmisten terveyteen. Melun ohella polttoaineen palamistulokset sekä tienpäällysteestä ja renkaista irtoavat pienhiukkaset tiedetään riskeiksi.
Liikenteen kanssa korreloivia haittoja ovat mm. kohonnut verenpaine, sydänkohtaukset, muistisairaudet, diabetes, stressi, keskittymisvaikeudet ja hedelmällisyyden aleneminen. Kaikissa tapauksissa ei voida osoittaa suoraa syysuhdetta, ainoastaan selkeä korrelaatio asukkaiden terveyden ja liikenteen määrän sekä liikenneväylän etäisyyden kesken.
Asemakaavoituksen ja asuinrakentamisen yhteydessä käytetään valtioneuvoston viimeksi vuonna 1992 vahvistamia ohjearvoja. Ne koskevat sekä päivä- että yöaikaista melua ulkona ja sisätiloissa. Niiden pohjalta asemakaavoissa määrätään melun vaimentamisesta rakenteellisin keinoin. Ulko-oleskelutilat (mm. lasten leikkipaikat) tulee sijoittaa melulta suojatulle alueelle. Ajoneuvojen päästöjä ja lentomelua säädellään erikseen, mutta normia asuntojen ja liikenneväylän väliselle vähimmäisetäisyydelle ei ole.
Sittemmin on saatu uutta vahvaa tutkimustietoa. Esimerkiksi European Environment Agency on vuonna 2010 julkaissut hyvien käytäntöjen oppaan, jossa on päädytty ohjearvoihin, jotka ovat suomalaista normia tiukemmat. Tämänkin jälkeen on tullut lisää tutkimustietoa, joka tulisi ottaa huomioon normien määrittelyssä.
Kuntien kaavoituksessa käytetään valtakunnallisia ohjearvoja. Oletettavasti hallintotuomioistuimet myös tukeutuisivat niihin, jos jokin kunta ryhtyisi soveltamaan nykyisen tiedon pohjalta oikeampia arvoja ja näihin haettaisiin muutosta. Siksi paras ratkaisu olisi, että valtioneuvosto päivittäisi melun ohjearvoista tekemäänsä päätöstä nykyisen tiedon pohjalta.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä, että melun ohjearvot saadaan päivitettyä nykypäivän vaatimuksien mukaisiksi?