Eduskunnan puhemiehelle
Tuloverolain 93 §:n 1 momentissa säädetään asunnon ja työpaikan välisten matkakustannusten vähentämisestä. Ansiotulon hankkimisesta johtuneina menoina pidetään myös matkakustannuksia asunnosta työpaikkaan ja takaisin halvimman kulkuneuvon käyttökustannusten mukaan laskettuna. Näitä matkakustannuksia voidaan kuitenkin vähentää enintään 7 000 euroa ja vain siltä osin kuin ne ylittävät verovuonna 750 euroa (omavastuuosuus).
Laissa ei siis ole asetettu kriteereitä matkan pituudelle, vaan ainoastaan kustannusten vähentämisellä on yläraja, 7 000 euroa, ja omavastuuosuus. Asia ilmenee myös oikeuskirjallisuudesta; Henkilökohtaisen tulon verotus (Myrsky-Räbinä) s. 450:
Tuloverolain 93 §:n 2 momentissa säädetään lisäksi siitä, jos 1 momentissa tarkoitettuna halvimpana kulkuneuvona pidetään muuta kuin julkista kulkuneuvoa. Tällöin vähennystä laskettaessa otetaan huomioon se kohtuullinen kustannusten lisäys, joka aiheutuu kulkuneuvon käytöstä asunnon ja työpaikan välisiin matkoihin. Verohallinto määrää vuosittain tarkemmin vähennyksen laskentaperusteista.
Sipilän hallitusohjelman (s. 15) mukaan "Hallitus uudistaa sosiaali- ja työttömyysturvaa tavalla, joka kannustaa työn nopeaan vastaanottamiseen, lyhentää työttömyysjaksoja, alentaa rakenteellista työttömyyttä ja säästää julkisia voimavaroja. - - Hallitus arvioi kriittisesti kaikkia sellaisia tukijärjestelmiä, jotka ohjaavat työkykyisiä ihmisiä pitkäaikaisiin poissaoloihin työmarkkinoilta."
Kainuun työ- ja elinkeinopalvelut (TE-palvelut) määrittävät koko Kainuun työnhakualueeksi. Kainuussa ja muualla Pohjois-Suomessa sekä maaseudulla välimatkat ovat pitkiä ja julkisia joukkoliikennevälineitä ei ole usein käytettävissä. On tavanomaista, että Kainuussa matka kaupungista tai kunnasta toiseen on yli 100 kilometriä ja se täytyy kulkea omalla autolla. Ideaalimatka asunnon ja työpaikan välisten matkakustannusten verovähennyksen kannalta on kuitenkin vain noin 70 kilometrin yhdensuuntainen matka. Laki ei siten kohtele samanarvoisesti esimerkiksi Etelä-Suomessa ja harvaan asutuilla alueilla asuvia työmatkalaisia.
"Asunnon ja työpaikan välisten matkojen matkakulut vähennetään halvimman käytettävissä olevan kulkuneuvon mukaan riippumatta siitä, mitä kulkuneuvoa verovelvollinen on todellisuudessa käyttänyt matkaansa. Matkan pituudella ei ole merkitystä. Vähennys voidaan myöntää lyhyestäkin matkasta, jos matkalla on käytetty kulkuvälinettä. Matkakustannus hyväksytään halvimman matkustusluokan ja taksan mukaisena, joka on kuukausilippu, sarjalippu tai muu alennuslippu, jos sellainen on saatavissa (KHO 1986 II 568). Matkakuluvähennykselle säädetystä 600 euron omavastuuosuudesta seuraa, että vähennyksen enimmäismäärä täyttyy 7 600 euron suuruisilla matkakuluilla."
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Mitä hallitus aikoo tehdä, jotta asunnon ja työpaikan välisten matkakustannusten riittämätön verovähennysoikeus ei aiheuta tilanteita, jossa työn vastaanottaminen ei ole kannattavaa pitkien etäisyyksien vuoksi?