Eduskunnan puhemiehelle
Suomessa on suota kolmasosa maapinta-alasta. Suota riittää moneen tarkoitukseen: suojeluun, virkistyskäyttöön, metsäpohjaksi, viljelyyn sekä teolliseen tuotantoon nykyisiä ja erityisesti tulevaisuuden tuotteita varten. Suomen soista suojeltua pinta-alaa on noin 1,2 miljoonaa hehtaaria, minkä lisäksi meillä on noin kolme miljoonaa hehtaaria ojittamattomia soita. Tärkeitä luontoarvoja sisältäviä luonnontilaisia soita suojellaan jatkuvasti lisää. Valtio on äskettäin ostanut 1 200 hehtaaria lisää suojeluun. Se on enemmän kuin vuonna 2017 myönnettyjen uusien turvetuotantoalueiden pinta-ala.
Suomalainen turve on monikäyttöinen ja haluttu raaka-aine. Merkittäviä kasvu- ja vientimahdollisuuksia on esimerkiksi turpeesta valmistetuissa kasvualustoissa, joilla tulee olemaan kasvava rooli maailman ruuantuotannossa. Turvepohjaiset kasvualustat säästävät kasvihuoneviljelyssä vettä, ja niillä on keskeinen rooli myös maailmanlaajuisesti, kun puhutaan metsityksestä ja puuntaimien kasvatuksesta. Turpeesta voidaan valmistaa myös aktiivihiilituotteita, joita käytetään globaalisti ilman ja veden puhdistamisessa. Turvetta tullaan tarvitsemaan myös kuituteollisuuden käyttöön korvaamaan elintarviketuotantoon soveltuvilla pelloilla nyt kasvatettavia kuituja. Turpeen kaikki muu paitsi energiakäyttö on globaalisti voimakkaassa kasvussa. Turpeessa on miljardien eurojen vientipotentiaali.
Valtioneuvosto teki 30.8.2012 tärkeän periaatepäätöksen soiden ja turvemaiden vastuullisesta ja kestävästä käytöstä sekä suojelusta. Periaatepäätöksessä linjattiin tulevaa lainsäädäntöä, joka liittyy usean ministeriön toimialaan. Ajatuksena oli, että lainsäädännöllä turvataan arvokkaat luonnontilaiset suot ja toisaalta mahdollistetaan luontoarvonsa ojituksen johdosta menettäneiden soiden järkevä taloudellinen hyödyntäminen. Yhtenä välineenä tähän tavoitteeseen suot jaettiin luonnontilaisuutensa mukaan luokkiin 0—5.
Periaatepäätöksessä soiden taloudellinen käyttö on kohdistettu suoluokkiin 0—2. Pelisääntöjen luonti ei ole kuitenkaan johtanut ympäristölupaprosessien nopeutumiseen ja sujuvoittamiseen. Myös maakuntakaavoituksessa on turvealuevarausten osalta ilmennyt ylitulkintaa siitä, onko näillä suoalueilla merkittäviä luontoarvoja. Jatkuva tulkinnallinen tilanne haittaa merkittävästi uusien alueiden ympäristöluvitusta ja uusien tuotteiden jalostamista turpeesta.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitämme asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Mihin toimenpiteisiin Suomen hallitus ryhtyy, jotta vuonna 2012 tehty periaatepäätös soiden ja turvemaiden vastuullisesta ja kestävästä käytöstä sekä suojelusta saadaan voimaan myös siltä osin, että se sujuvoittaa ja nopeuttaa suoluokkien 0—2 lupamenettelyä ja
miten hallitus aikoo kehittää turpeen moninaiskäyttöä ja edistää ja mahdollistaa siitä valmistettujen tuotteiden vientiä ulkomaille?