Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi maksupalvelulain muuttamisesta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi

VALIOKUNNAN PERUSTELUT

290/2010 Asian käsittelyn yhteydessä on ehdotettu maksupalvelulain () 62 §:n muuttamista käyttäjän vastuuta koskevan sääntelyn osalta. Lisäksi ongelmallisena on pidetty muun muassa lisämaksullisten puhepalvelujen ottamista maksupalvelulain sääntelyn piiriin. Asiantuntijakuulemisessa on myös tuotu esille, että sääntelystä aiheutuu merkittäviä lisäkustannuksia eri toimijoille. Saadun selvityksen mukaan esitys vastaa kuitenkin näiltä osin täysharmonisoivaa maksupalveludirektiiviä (EU) 2015/2366, joka ei jätä lainsäätäjälle kansallista liikkumavaraa.

Asiantuntijakuulemisessa on tuotu esille myös tarpeita ohjata ja täsmentää ehdotetun sääntelyn tulkintaa muun muassa soveltamisalan ulkopuolelle jäävien teleyritysten palvelujen euromääräisten rajanvetojen sekä käyttäjän määrittelyn osalta. Valiokunta katsoo, että Finanssivalvonnan ja Viestintäviraston tulee yhteistyössä arvioida ja linjata kyseisten säännösten tulkintaa siten, että rajanvedoista ja sääntelyn täsmällisestä sisällöstä ei jää teleyritysten palvelujen osalta epäselvyyttä. Tulkinnoissa on tärkeää myös ottaa huomioon, että maksupalvelulain sääntelyllä ei tarpeettomasti rajoiteta nykyisten palvelujen käyttöä tai uusien palvelujen kehittämismahdollisuuksia. Erityisesti valiokunta kiinnittää huomiota esityksen tunnistamista koskevaan sääntelyyn esimerkiksi mobiilimaksamisen ja lähimaksamisen helppokäyttöisyyden kannalta. Maksupalvelulain tulkinnassa on keskeistä huolehtia siitä, että sääntelyllä ei heikennetä kuluttajan palvelukokemusta. Valiokunta toteaa, että toimivaltaisten viranomaisten yhteistyössä tulee huomioida myös älykkään liikenteen ja uudenlaisten liikenteen palvelujen (Mobility as a Service, MaaS) kehittämistarpeet.

Valiokunta pitää erityisryhmien tarpeiden huomioon ottamista sähköisten palvelujen ja sähköisen tunnistamisen kehittämisessä tärkeänä. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan liikenne- ja viestintäministeriössä on lähdetty selvittämään sähköistä tunnistamista koskevan sääntelyn muutostarpeita muun muassa erityisryhmien tarvitsemien henkilökohtaisten avustajien käyttöä tunnistamistilanteissa koskevan sääntelyn selkeyttämiseksi.

617/2009 Liikenne- ja viestintävaliokunta kiinnittää huomiota myös siihen, että kuluttajan vastuusta on säädetty maksupalvelulaissa osin toisin kuin vahvaa sähköistä tunnistamista koskevassa laissa (). Tämä johtuu valiokunnan käsityksen mukaan kuitenkin siitä, että maksupalvelulaki koskee tunnistamista vain maksamistilanteissa, kun yleinen tunnistuslaki taas koskee monia muitakin sellaisia tilanteita, joissa käyttäjä tulee tunnistaa.

Valiokunta on huolissaan esityksen maksupalvelulain sähköistä tunnistamista koskevan sääntelyn ja voimassa olevan vahvaa sähköistä tunnistamista koskevan yleissääntelyn suhteesta. Saadun selvityksen mukaan molempien lakien soveltaminen ja tulkinnat ovat kuitenkin yhteen sovitettavissa käytännön soveltamistilanteissa ja maksupalvelulaki on tietyiltä osin erityislaki suhteessa vahvaa sähköistä tunnistamista koskevaan lakiin.

LiVM 17/2017 vp

Vaikutukset sähköisen tunnistamisen markkinoihin ja luottamusverkoston toimintaan