Eduskunnalle
Työmarkkinatuen ja peruspäivärahan määrä on 32,40 euroa päivässä, ja sitä maksetaan viideltä päivältä viikossa. Kuukaudessa tuen määrä on keskimäärin 697 euroa. Etuudesta vähennetään ennakonpidätys, joka on 20 prosenttia. Näin maksettavan tuen määräksi jää vain 557,60 euroa kuukaudessa. Jos työtön saa työmarkkinatukea tai peruspäivärahaa koko vuoden, on summa 8 364 euroa ennen veroja ja verojen jälkeen 6 691 euroa. Etuudesta vähennettävää ennakonpidätystä on mahdollista laskea toimittamalla Kansaneläkelaitokseen muutosverokortti, mutta tämä voi johtaa jäännösveron maksamiseen ja tosiasiallinen veroprosentti jää korkeaksi.
Työttömyysetuuksien verotus on huomattavasti palkkatuloja kireämpää, koska niistä ei tehdä vastaavia vähennyksiä. Työttömyysetuuksien ja palkkojen verotuksen välinen ero on kasvanut, kun työnteon kannustavuutta on pyritty lisäämään kasvattamalla työtulovähennyksiä.
On selvää, että vajaan 7 000 euron vuosituloilla ei ole mahdollista elää edes välttämättömimpien materiaalisten kriteerien mukaista elämää, mikäli vastaa itse asumisesta ja muista elinkustannuksista. Siksi suuri osa perusturvan saajista tarvitsee myös muita tukia.
Työttömyysetuuksien korkea verotus on koettu epäoikeudenmukaiseksi. Epäoikeudenmukaisuuden tunnetta syventää perusturvan riittämättömyys ja lisäksi se, etteivät työmarkkinatuki ja peruspäiväraha kerrytä eläkettä, kuten ansiosidonnainen päiväraha.
Työttömyysetuuksien ankara verotus johtaa siihen, että työttömien on turvauduttava useisiin eri tukiin selvitäkseen arjen menoista. Esimerkiksi Kelan asumistukitilaston 2016 mukaan työttömät ruokakunnat olivat Kelan asumistuen suurin saajaryhmä. Yleisen asumistuen 267 356 saajaruokakunnasta 157 687 oli työttömiä ruokakuntia. Keskimääräinen asumistuki oli 333,92 euroa kuukaudessa.
Asumistuen lisäksi työttömät tarvitsevat usein toimeentulotukea. Toimeentulotuen perusosa on 487,89 euroa kuukaudessa. Sen verran henkilölle on laskennallisesti jäätävä käteen hyväksyttävien asumiskustannusten ja muiden hyväksyttyjen menojen jälkeen. Toimeentulotuen perusosan ja työmarkkinatuen verojen jälkeisen määrän erotus on vain vajaat 70 euroa.
Työttömien perusturvan taso heikkeni 1990-luvun laman leikkausten myötä. Tämän jälkeen perusturvan kehitys laiminlyötiin, ja sen taso jäi jälkeen palkkojen kehityksestä. Tilanteeseen tuli pieni korjaus vuonna 2011, kun peruspäivärahaa ja työmarkkinatukea korotettiin 120 eurolla kuukaudessa. Silti Euroopan sosiaalisten oikeuksien komitea totesi viimeksi tänä vuonna, että työmarkkinatuen taso on Suomessa riittämätön.
Euroopan sosiaalisten oikeuksien komitea pitää riittävänä sosiaaliturvana 50:tä prosenttia kunkin maan ekvivalentista mediaanitulosta. Suomessa vuonna 2014 tämä summa oli 987 euroa ja työmarkkinatuen nettomääräinen suuruus 561,50 euroa. Perusturvaetuuksia on edelleen leikattu vuosina 2016 ja 2017 (0,4 % ja 0,85 %) luopumalla indeksikorotuksista vuoteen 2020 saakka. Euroopan sosiaalisten oikeuksien komitea on todennut Suomen rikkovan toistuvasti sosiaalisen peruskirjan artiklan 13.1 kohtaa.
Muun muassa Suomen sosiaalioikeudellinen seura on Euroopan sosiaalisten oikeuksien komi-tean kannanoton johdosta vaatinut perusturvan tason nostoa. Yksi tapa parantaa perusturvan tasoa on alentaa sen verotusta. Tämä voisi tapahtua esimerkiksi korottamalla kunnallisveron perusvähennystä tai luomalla työttömyysetuuksien ja muiden syyperusteisten etuuksien verotukseen oma sosiaaliturvavähennys.
Peruspäivärahaa sai 81 637 henkeä vuonna 2016. Keskimäärin peruspäivärahan saajat saivat etuutta 125 päivää. Työmarkkinatukea sai samana vuonna 306 548 henkilöä ja keskimääräinen aika oli 168 päivää. 20 %:n ennakonpidätysprosentista luopuminen lisäisi maksettavan summan määrää, mutta vastaavasti säästäisi asumistuki- ja toimeentulotukimenoissa.
Käytännössä kaikki yksin vuokralla asuvat peruspäivärahaa tai työmarkkinatukea saavat työttömät ovat oikeutettuja perustoimeentulotukeen, vaikka toimeentulotukilain mukaan se on viimesijainen ja tarveharkintainen toimeentuloturvan muoto, kun kotitalouden muut tulot eivät riitä välttämättömään toimeentuloon.
Vuonna 2012 tehdyn selvityksen mukaan työmarkkinatuen saajista 32 % sai toimeentulotukea. Peruspäivärahan kohdalla osuus oli 20,2 %. Olisi syytä arvioida, kuinka paljon työmarkkinatuen ja peruspäivärahan verotuksen keventäminen vähentäisi tarvetta toimeentulotukeen, ja arvion perusteella olisi ryhdyttävä mitä pikimmiten tarvittaviin toimiin. Peruspäivärahan ja työmarkkinatuen verotuksen keventäminen yksinkertaistaisi sosiaaliturvaa ja korjaisi sen epäkohdan, että viimesijaiseksi toimeentuloturvaksi tarkoitetusta toimeentulotuesta on muodostunut suurelle joukolle vakituinen toimeentulon edellytys.
Edellä olevan perusteella ehdotan,
että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin alentaakseen tuntuvasti työmarkkinatuen ja peruspäivärahan verotusta nykyisestä.