Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi yleisestä asumistuesta annetun lain muuttamisesta

HALLITUKSEN ESITYS

Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi yleisestä asumistuesta annettua lakia. Yleisessä asumistuessa otettaisiin käyttöön erillinen enimmäisasumismeno asunnon osan ja alle 20 neliömetrin asunnon asumismenolle. Lisäksi enimmäisasumismenot sidottaisiin vuokraindeksin sijasta elinkustannusindeksiin. Enimmäisasumismenoja korotettaisiin elinkustannusindeksin muutosta vastaavasti vuoden 2019 alusta eli vuonna 2018 sovellettaisiin vielä vuoden 2017 enimmäisasumismenoja. Lisäksi asumistuen tarkistamista tulojen muuttuessa koskevia säännöksiä täsmennettäisiin.

Esitys perustuu valtion vuoden 2018 talousarvioesitykseen ja on tarkoitettu käsiteltäväksi sen yhteydessä.

Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan 1 päivänä tammikuuta 2018.

VALIOKUNNAN YLEISPERUSTELUT

Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella ympäristövaliokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotuksen hyväksymistä seuraavin huomautuksin ja muutosehdotuksin.

Hallituksen esityksessä yleisen asumistuen enimmäisasumismenot ehdotetaan sidottavaksi vuokraindeksin sijasta elinkustannusindeksiin. Enimmäisasumismenot korotettaisiin ensimmäisen kerran elinkustannusindeksin muutosta vastaavasti vuoden 2019 alusta eli vuonna 2018 sovelletaan vuoden 2017 enimmäisasumismenoja. Lisäksi asumistuen tarkistamisessa tulojen muuttumista arvioitaessa ehdotetaan otettavaksi huomioon ansiotulovähennys niin, että tulojen muutosta arvioitaessa otetaan huomioon vain se osa tuloista, joka otetaan asumistuen määrän laskennassakin huomioon.

Ehdotus perustuu pääministeri Juha Sipilän hallituksen päätöksiin, joiden tavoitteena on katkaista kierre, jossa vuokrien nousu ja tukien nousu voimistavat toinen toisiaan heikentäen samalla työnteon kannusteita. Yleisen asumistuen menot ovat kasvaneet voimakkaasti asumistuen kokonaisuudistuksen jälkeen vuodesta 2015 lähtien. Vuodesta 2014 vuoteen 2016 yleisen asumistuen menot ovat kasvaneet 741 miljoonasta eurosta 1 081 miljoonaan euroon.

Valiokunta toteaa, että asumistukimenojen kasvuun on vaikuttanut erityisesti pitkäaikaistyöttömyyden kasvu, vuokrien nousu sekä asumistuen vuoden 2015 kokonaisuudistuksen parannukset. Tilastokeskuksen vuokraindeksin perusteella vuokrien nousu on ollut noin 2—3 % vuodessa, vaikka samaan aikaan yleinen hintakehitys on kuluttajahintaindeksillä mitattuna ollut maltillista. Asumistuen myöntäminen perustuu uudistuksen jälkeen ruokakunnan koon ja asunnon sijainnin mukaan määräytyviin kokonaisvuokriin ja lineaarisesti määräytyviin bruttotulojen mukaisiin omavastuuosuuksiin. Hyväksyttävien asumismenojen enimmäismäärä ja asumistuen saajien omavastuu asumismenoista voivat hillitä asumistuen menojen kehitystä.

Enimmäisasumismenojen korottamatta jättäminen vuonna 2018 ja enimmäisasumismenojen sitominen elinkustannusindeksiin alentavat asumistukimenoja vuonna 2018 noin 24 miljoonalla eurolla ja jatkossa 40 miljoonalla eurolla vuodessa olettaen, että vuokrien nousu on vuositasolla 3 %. Toimeentulotukimenot lisääntyvät vastaavasti vuonna 2018 noin 10 miljoonalla eurolla ja jatkossa 16 miljoonalla eurolla vuodessa, josta valtion rahoitusosuus on puolet. Julkisen talouden kokonaissäästö on siten 14 miljoonaa euroa vuonna 2018 ja jatkossa 24 miljoonaa euroa vuodessa. Enimmäisasumismenojen jäädyttäminen vuonna 2018 ja sitominen elinkustannusindeksiin lisää niiden ruokakuntien määrää, joiden asumismenot ylittävät asumistuen enimmäisasumismenot, ja nostaa siten myös asumistuen saajien omavastuuta asumismenoista. Enimmäisasumismenojen ylittävien ruokakuntien osuuden arvioidaan nousevan 72 %:sta 76 %:iin ja keskimääräisen ylityksen 148 eurosta 160 euroon.

Valiokunta toteaa, että enimmäisasumismenojen jäädyttäminen ja sitominen elinkustannusindeksiin lisäävät toimeentulotukimenoja ja toimeentulotuen tarvetta. Yleiseen asumistukeen kohdistuvat säästötoimenpiteet ovat haastavia, koska ne kohdistuvat pienituloisimpaan väestöryhmään ja lisäävät siten myös tarvetta turvautua toimeentulotukeen. Asumistuen tason heikentäminen vaikeuttaa myös niiden henkilöiden toimeentuloa, jotka eivät kannusteiden lisäämisestä huolimatta työllisty. Viimesijaisena etuutena toimeentulotuen tarkoituksena ei ole toimia jatkuvaisluonteisena ensisijaisten etuuksien täydentäjänä eikä korvata niitä, vaan se on tarkoitettu pääasiassa lyhytaikaiseksi etuudeksi auttamaan tilapäisten vaikeuksien yli tai ehkäisemään sellaisten syntymistä. Hallituksen esityksessä todetaan, että asumistuen alentaminen siirtää asumisen tuen painopistettä asumistuesta yhä enemmän toimeentulotukeen ja lisää uusien toimeentulotuen saajien määrää ja että asumistuen säästöistä arviolta 40 % siirtyy toimeentulotuen menoiksi. Valiokunta toteaa, että ehdotetun muutoksen pitkän aikavälin vaikutukset riippuvat osaltaan siitä, miten vuokrataso kehittyy suhteessa elinkustannusindeksiin.

Myös perustuslakivaliokunta on lausunnossaan (PeVL 51/2017 vp) pitänyt huolestuttavana, että ehdotetun lainsäädännön voidaan arvioida ohjaavan etuudensaajia viimesijaiseksi tarkoitetun toimeentulotuen saajiksi. Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan korostanut asumisen tukijärjestelmän kokonaistarkastelun ja sen tuottaman tiedon varaan rakentuvan asianmukaisen lainvalmistelun merkitystä erityisesti perustuslain 19 §:ään kiinnittyvän valtiosääntöisen merkityksen johdosta.

Valiokunta korostaa, että korkeat asumiskustannukset pääkaupunkiseudulla ja kasvavilla kaupunkiseuduilla ovat yksi osa kannustinongelmaa eikä asumisen tukien tason leikkauksen tulisi olla ensisijainen keino puuttua korkeisiin asumiskustannuksiin, vaan kestävä tapa olisi kohtuuhintaisen asuntotuotannon lisääminen. Valtiolla on tärkeä rooli asuntopolitiikan tavoitteiden edistämisessä, ja asumisen tukijärjestelmä kokonaisuudessaan on tässä tärkein keino. Valiokunta pitää hallituksen esityksen tavoin tärkeänä, että pienituloisten kohtuuhintaisen asumisen turvaamiseksi asumisen tukijärjestelmää tarkastellaan yksittäisten muutosehdotusten sijaan kokonaisuutena selvittäen asiaa sekä asuntopolitiikan että sosiaaliturvan toimivuuden kannalta nykytilanteessa, jossa muuttuva taloudellinen toimintaympäristö on johtanut nopeisiin muutoksiin asumisen tukien kysynnässä ja kustannuksissa. Valtioneuvosto on asettanut hankkeen valmistelemaan perusturvan ja toimeliaisuuden kokonaisuudistusta. Hankkeessa selvitetään myös kustannus-, työllisyys- ja tulonjako- sekä muut vaikutukset, jos asumisen tukeminen irrotetaan toimeentulotuesta ja toteutetaan yksinomaan asumisen tukien kautta.

Valiokunta pitää hyvänä, että eduskunnan tarkastusvaliokunta on teettänyt tutkimuksen asuntopolitiikan kehittämiskohteista (TrV:n julkaisu 1/2017) ja teemaa käsitellään myös eduskunnassa laajasti. Valiokunta toteaa myös, että eduskunta on ympäristövaliokunnan ehdotuksesta hyväksymässään lausumassa edellyttänyt, että hallitus käynnistää 40 vuoden korkotukimallin kokonaisvaltaiseen kehittämiseen tähtäävät toimenpiteet, jotta mallin ehdot saadaan kannustaviksi, ja että ympäristöministeriö toimittaa valiokunnalle selvityksen korkotukimallien toimivuudesta vuoden 2018 loppuun mennessä (EV 81/2016 vp — YmVM 9/2016 vp). Valiokunta on myös asumistukiuudistuksen hyväksyessään edellyttänyt, että sosiaali- ja terveysministeriö ryhtyy toimenpiteisiin yhteisasunnossa asuvien aseman arvioimiseksi asumistukijärjestelmässä ja selvittää ruokakuntakäsitteen mahdollisen uudistamistarpeen (EV 237/2016 vp — YmVM 19/2016 vp).

2

Hallituksen esityksessä ehdotetaan yleisestä asumistuesta annetun lain muuttamista siten, että asunnon osan ja alle 20 m:n suuruisen asunnon asumismenolle otettaisiin käyttöön erillinen enimmäisasumismeno. Hallitus on kuitenkin 28.11.2017 päättänyt, että se peruu näiltä osin muutosehdotuksen erityisesti opiskelijoihin kohdistuvien kokonaisvaikutusten vuoksi. Ympäristövaliokunta pitää muutoksesta luopumista erittäin kannatettavana viitaten sekä hallituksen esityksen perusteluissa esitettyihin seikkoihin, perustuslakivaliokunnan lausuntoon että asiantuntijakuulemisessa saamiinsa lausuntoihin.

2

Opiskelijat ovat siirtyneet yleisen asumistuen piiriin vasta 1.8.2017 alkaen. Lokakuussa asumistuen piirissä oli 24 895 osa-asunnossa ja alle 20 m:n asunnossa asuvaa opiskelijaruokakuntaa, joista 48 %:lla asumismenot ylittävät hallituksen esityksen mukaisen osa-asunnon enimmäisasumismenon. Osa-asunnon enimmäisasumismenoa ei voitu ottaa huomioon opiskelijoiden asumistukisiirron kokonaisvaikutuksia arvioitaessa, ja kaiken kaikkiaan yleisen asumistuen rakenteelliset muutokset opiskelijoiden juuri siirryttyä yleisen asumistuen piiriin vaikeuttivat myös opiskelijoiden asumistukisiirron vaikutusten arviointia. Nyt tehdyn arvion mukaan osa-asunnon enimmäisasumismeno kohdistuisi pieneen osaan yleisen asumistuen saajista, joten sen säästövaikutukset ovat pienet suhteutettuna enimmäisasumismenojen jäädyttämisellä ja elinkustannusindeksiin sitomisella saavutettaviin säästöihin. Ottaen huomioon osa-asunnon enimmäisasumismenosta johtuva toimeentulotukimenojen kasvu (vuonna 2018 arviolta 1,6 miljoonaa euroa ja vuositasolla 2,7 miljoonaa euroa) osa-asunnon enimmäisasumismenosta luopuminen vähentää julkisen talouden kokonaissäästöjä vuonna 2018 arviolta 2,4 miljoonalla eurolla ja vuositasolla 4 miljoonalla eurolla.

Valiokunta ehdottaa edellä esitettyyn viitaten, että lakiehdotuksen 10 §:n muutosehdotukset poistetaan. Opiskelijoiden vasta siirryttyä yleisen asumistuen piiriin muutoksen toteuttamiselle ei ole riittävää tietopohjaa sen tarkoituksenmukaisen toteuttamistavan asianmukaiseksi arvioimiseksi, ja kokonaisvaikutus välillisine vaikutuksineen näyttää erityisesti opiskelijoiden osalta haitalliselta ja epätarkoituksenmukaiselta saavutettaviin hyötyihin nähden.

Valiokunta korostaa yleisemmällä tasolla lopuksi, että koska tällä hetkellä suurin kysyntä kohdistuu pieniin asuntoihin, ei tukijärjestelmässä tulisi olla ominaisuuksia, jotka entisestään voimistavat kysyntää. Esimerkiksi tuottamalla enemmän opiskelija-asuntoja voidaan vähentää vapaiden markkinoiden pieniin asuntoihin opiskelijoiden taholta kohdistuvaa kysyntää. Myös tukijärjestelmän rakenteiden muuttamisessa tulisi erityisesti kiinnittää huomiota selkeään ohjeistukseen, miten ns. kimppa-asunnossa voi asua menettämättä asumistukeaan, sekä pohtia mahdollisuuksia selkeästi kannustaa esimerkiksi opiskelijoita kimppa-asumisratkaisuihin. Tarvetta tulevaisuudessa on myös innovatiivisille uusille ratkaisuille esimerkiksi ikääntyvien yhteisöllisten asumisratkaisujen osalta, joihin liittyy tarve erityyppisten palvelujen saatavuuteen.

Yleistä

Osa-asuntoa ja alle 20 neliömetrin suuruisen asunnon enimmäisasumismenoa koskeva ehdotus

VALIOKUNNAN YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT

10 §. Enimmäisasumismenot.

Edellä yleisperusteluissa esitettyyn viitaten valiokunta poistaa hallituksen esityksessä asumistukilain 10 §:ään ehdotetut muutokset.

Valiokunnan muutosehdotukset

Laki

yleisestä asumistuesta annetun lain muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan

10 ja

10 ja

yleisestä asumistuesta annetun lain (938/2014)27 §, 29 §:n 5 kohta ja 51 §, sellaisina kuin ne ovat27 § sekä 29 §:n 5 kohta laissa 1533/2016 ja 51 § osaksi laissa 1533/2016, seuraavasti:

10 §

Enimmäisasumismenot

Ruokakunnan 9 §:n mukaan hyväksyttävistä asumismenoista otetaan huomioon enintään seuraavat euromäärät kuukaudessa:

Jos ruokakuntaan kuuluu enemmän kuin neljä henkilöä, 1 momentin mukaisia asunnon enimmäisasumismenoja korotetaan I kuntaryhmässä 137 euroa, II kuntaryhmässä 130 euroa, III kuntaryhmässä 117 euroa ja IV kuntaryhmässä 112 euroa jokaista neljä henkilöä ylittävää ruokakunnan jäsentä kohden.

Jos vuokralla asuvan ruokakunnan yksinomaisessa hallinnassa on vain osa asunnosta tai asunto on kooltaan alle 20 neliömetriä, ruokakunnan 9 §:n mukaan hyväksyttävistä asumismenoista otetaan huomioon enintään seuraavat euromäärät kuukaudessa

:

Jos ruokakuntaan kuuluu enemmän kuin neljä henkilöä, 3 momentin mukaisia asunnon enimmäisasumismenoja korotetaan I kuntaryhmässä 110 euroa, II kuntaryhmässä 104 euroa, III kuntaryhmässä 94 euroa ja IV kuntaryhmissä 90 euroa jokaista neljä henkilöä ylittävää ruokakunnan jäsentä kohden.

Kunnat jaetaan kuntaryhmiin seuraavasti:

1) I kuntaryhmään kuuluu: Helsinki;

2) II kuntaryhmään kuuluvat: Espoo, Kauniainen ja Vantaa;

3) III kuntaryhmään kuuluvat: Hyvinkää, Hämeenlinna, Joensuu, Jyväskylä, Järvenpää, Kajaani, Kerava, Kirkkonummi, Kouvola, Kuopio, Lahti, Lappeenranta, Lohja, Mikkeli, Nokia, Nurmijärvi, Oulu, Pori, Porvoo, Raisio, Riihimäki, Rovaniemi, Seinäjoki, Sipoo, Siuntio, Tampere, Turku, Tuusula, VAasa ja Vihti;

4) IV kuntaryhmään kuuluvat muut kuin 1—3 mainitut kunnat.

27 §

Asumistuen tarkistamisen edellytykset

Asumistuen määrä tarkistetaan, kun tuen alkamisesta tai edellisestä tarkistamisesta on kulunut vuosi.

Ruokakunnan kuukausitulojen muutosta arvioitaessa ruokakunnan yhteenlasketuista palkkatuloista ja 12 §:n 4 momentin 1 kohdan mukaisista tuloista tehdään 13 §:n mukainen ansiotulovähennys.

Jos asumistuki alenisi, asumistuen määrää ei kuitenkaan 2 momentin 2 kohdassa tarkoitetussa tapauksessa tarkisteta asumismenojen nousun perusteella, ellei myös jatkuvissa kuukausituloissa ole tapahtunut 2 momentin 1 kohdassa tarkoitettua nousua.

Asumistuki voidaan tarkistaa ilman hakemusta, jos kaikki tarkistamisen perusteet ovat Kansaneläkelaitoksen käytettävissä.

Asumistukea on tarkistettava myös, jos:

1) ruokakunnan jatkuvat kuukausitulot ovat nousseet vähintään 400 euroa tai alentuneet vähintään 200 euroa;

2) 9 §:ssä tarkoitetut ruokakunnan maksamat asumismenot muuttuvat vähintään 50 euroa kuukaudessa;

3) ruokakunta vaihtaa asuntoa tai asunnon hallintamuoto muuttuu; tai

4) ruokakuntaan kuuluvien henkilöiden lukumäärä tai ruokakunnan kokoonpano muuttuu pysyvästi, ruokakunta ottaa alivuokralaisen tai luopuu alivuokralaisen pitämisestä.

29 §

Asumistuen lakkauttaminen

Asumistuki lakkautetaan:

5) sen kuukauden alusta, josta 27 §:ssä tarkoitettu tarkistus tulisi voimaan, jos ruokakunta ei Kansaneläkelaitoksen kehotuksesta kohtuullisessa ajassa anna asumistuen tarkistamiseksi tarvittavia tietoja;

51 §

Indeksisidonnaisuus

Tässä laissa säädetyt rahamäärät lukuun ottamatta 13 §:ssä säädettyä ansiotulovähennyksen määrää, 16 §:ssä säädettyä pienintä perusomavastuuosuutta, 24 §:ssä säädettyä pienintä maksettavaa tukea sekä 20 ja 27 §:ssä säädettyjä tuensaajan ilmoitusvelvollisuutta ja tuen tarkistamista koskevia tulojen ja asumismenojen muutosten määriä sekä 10 §:ssä säädettyjä enimmäisasumismenoja, sidotaan hintatason muutoksiin siten kuin kansaneläkeindeksistä annetussa laissa (456/2001) säädetään.

Kansaneläkeindeksiin sidotut rahamäärät vastaavat kansaneläkeindeksin sitä pistelukua, jonka mukaan vuoden 2010 tammikuussa maksettavina olevien kansaneläkkeiden suuruus on laskettu.

Edellä 10 §:ssä tarkoitettuja enimmäisasumismenoja tarkistetaan kuitenkin kalenterivuosittain vuoden alusta elinkustannusindeksin (lokakuu 1951=100) muutosta vastaavasti. Enimmäisasumismenojen 10 §:ssä säädetyt euromäärät vastaavat elinkustannusindeksin (1951:10=100) lokakuun 2016 pistelukua. Vuotuinen muutos lasketaan elinkustannusindeksin kuluvan vuoden lokakuun ja edellisen vuoden lokakuun pistelukujen mukaan. Enimmäisasumismenoja tarkistetaan ensimmäisen kerran elinkustannusindeksin muutosta vastaavasti vuoden 2019 alusta.

Tarkistettuja enimmäisasumismenoja ja muita rahamääriä sovelletaan seuraavan vuoden alusta tai sen jälkeen myönnettäviin tai tarkistettaviin tukiin.

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 ja sitä sovelletaan mainitusta päivästä ja sen jälkeen myönnettävään tai tarkistettavaan tukeen.

Vastalause 1

Perustelut

Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi yleisestä asumistuesta annettua lakia. Lisäksi esityksessä enimmäisasumismenot sidottaisiin vuokraindeksin sijasta elinkustannusindeksiin. Enimmäisasumismenoja korotettaisiin elinkustannusindeksin muutosta vastaavasti vuoden 2019 alusta eli vuonna 2018 sovellettaisiin vielä vuoden 2017 enimmäisasumismenoja. Vielä tämän lisäksi asumistuen tarkistamista tulojen muuttuessa koskevia säännöksiä täsmennettäisiin. Esitys perustuu valtion vuoden 2018 talousarvioesitykseen ja on tarkoitettu käsiteltäväksi sen yhteydessä.

Ensinnäkin valiokuntaryhmämme katsoo, että asumisen kustannukset eivät saa olla esteenä esimerkiksi työnteolle taikka työnteon perässä liikkumiselle. Mielestämme on myös tärkeää, että jatkossa isossa mittakaavassa varmistetaan se, että asumiskustannukset sekä vuokra- että omistusasujille, samoin kuin muillekin mahdollisille erityisryhmille pysyvät kohtuullisina.

Toisaalta katsomme myös, että nyt tehtävät muutokset hallituksen toimesta eivät täten vastaa myöskään valiokuntaryhmämme käsitystä hyvästä ja kohtuuhintaisesta asumisesta — varsinkaan, kun yleistä asumistukea on jo leikattu kahtena edellisenäkin vuotena. Tähän yhtälöön kun lisätään vielä yleinen asumismenojen nousu sekä vuokratasojen prosentuaaliset korotukset etenkin vapaarahoitteisella puolella, niin yleinen kehityssuuntaus on valiokuntaryhmämme mielestä huono.

Lisäksi on myös todettava, että hyvänä huonona hallituksen esimerkkinä tästä toimii juuri ns. enimmäisasumismenojen sitominen kiinteästi elinkustannusindeksiin vuokraindeksin sijasta. Tämäkin hallituksen toimi heikentää osaltaan ja samalla vaikuttaa negatiivisesti isossa kokonaiskuvassa kaikkien asumistukea saavien henkilöiden tukeen pidemmällä aikajänteellä. Tämä on sellaista yhteiskunnan kehitystä, jota Perussuomalaiset ei voi olla myöskään tukemassa.

Lopuksi haluamme myös muistuttaa siitä, että monilla vuokralla asuvista henkilöistä ei ole edes tosiasiallista mahdollisuutta muuttaa edullisimpiin vuokra-asuntoihin, kun sellaisia ei edes ole tarjolla, ei ainakaan täällä pääkaupunkiseudulla.

Ehdotus

Edellä olevan perusteella ehdotamme,

että lakiehdotus hylätään.

Helsingissä 1.12.2017

Olli

Immonen

ps

Rami

Lehto

ps

Vastalause 2

Perustelut

Hallituksen esitys HE 161/2017 vp eduskunnalle laiksi yleisestä asumistuesta annetun lain muuttamisesta on käytännössä asumistuen leikkaus. Esitetyssä muodossaan lain muutos heikentää yleistä asumistuen tasoa ja näin vaikeuttaa jo valmiiksi kaikkein heikoimmassa asemassa olevien kansalaisten tilannetta.

Hallituksen esityksessä yleisen asumistuen enimmäisasumismenot sidottaisiin vuokraindeksin sijasta elinkustannusindeksiin ja ensi vuodelle enimmäisasumismenot olisi jäädytetty tämän vuoden tasolle. Esitystä perustellaan sillä, että pitkällä aikavälillä enimmäisasumismenojen määrän sitominen vuokraindeksiin pitää yllä kierrettä, jossa vuokrien nousu ja tukien nousu voimistavat toinen toisiaan. Perustelu on kuitenkin hyvin kyseenalainen syistä, joihin myös valiokunnan mietinnössä viitataan.

Ei ole selkeää näyttöä siitä, että asumistuen taso suoraan vaikuttaisi vuokratasoon. Muun muassa Kelan ja VATT:n tutkijat ovat päätyneet siihen, että asumistuen erot eivät heijastu vuokriin. Esimerkkinä voidaan mainita tutkimusjohtaja Essi Eerolan ja erikoistutkija Teemu Lyytikäisen tutkimus: VATT, Asumistuki vaikuttaa vuokriin luultua vähemmän.

Vaikutukset tukien saajiin ovat sen sijaan kiistattomat. Muutos pahentaa eriarvoistumiskehitystä heikentämällä kaikkein haavoittuvimmassa taloudellisessa asemassa olevien väestöryhmien toimeentuloa. Heikennys on myös aikaa myöten paheneva, jos asumismenot kasvavat elinkustannusindeksiä voimakkaammin.

Esimerkiksi syyskuussa 2017 yleisen asumistuen enimmäisasumismenot ylittyivät noin 72 prosentilla tuensaajista ja keskimääräinen ylitys on noin 148 euroa. Enimmäisasumismenojen jäädyttäminen ensi vuonna lisää enimmäisasumismenot ylittävien tuensaajien lukumäärää keskimäärin 76 prosenttiin, ja keskimääräinen ylitys nousisi 160 euroon. Keskimääräiset ylitykset nousisivat Helsingissä 196 eurosta 208 euroon, pääkaupunkiseudulla 194 eurosta 210 euroon, muissa suurissa kaupungeissa 137 eurosta 149 euroon ja muualla maassa 122 eurosta 132 euroon. Enimmäisasumismenojen sitominen elinkustannusindeksiin vuokraindeksin sijasta vuoden 2019 alusta lähtien lisää edelleen enimmäisasumismenoja ylittävien määrää, koska elinkustannusindeksi seuraa vain osittain vuokratason kehitystä. Vaarana on, että yhä useampi yleisen asumistuen saaja ajautuu etenevän heikennyksen kautta toimeentulotuen pitkäaikaiseksi käyttäjäksi.

Hallituksen esittämät leikkaukset ovat väärä lääke asumiskustannusten nousun hillitsemiseksi. Yleisen asumistuen keskeisin ongelma on tukea myönnettäessä hyväksyttävän vuokratason alhaisuus verrattuna markkinavuokriin. Ratkaisu ei voi olla asumistuen heikentäminen, mikä johtaa yhä useamman ihmisen kohdalla omavastuuosuuden kasvuun ja asumistuen korvaamiseen toimeentulotuella. Toimeentulotuki on tarkoitettu viimesijaiseksi tukimuodoksi, mutta nyt hallitus ajaa asumistuen leikkauksella ihmisiä toimeentulotuen piiriin. Tästä ei synny säästöjä, vaan lisäkustannuksia.

Pidämme tärkeänä asumiskustannusten nousun hillitsemistä, mutta on väärin tavoitella sitä heikentämällä asumistuen saajien arkista toimeentuloa. Yhteiskuntapoliittisesti kestävämpi ratkaisu on ensisijaisten etuuksien hyvä taso sekä asuntojen saatavuus tässä tärkeimpänä kohtuuhintaisen asuntorakentamisen tukeminen.

Paradoksaalisesti hallituksen esitykseen on selkeästi kirjattu syyt, miksi hallituksen esitys pitää hylätä. Esityksessä todetaan, että pienituloisten kohtuuhintaisen asumisen turvaamiseksi tukijärjestelmää ja asuntopolitiikkaa tulisi tarkastella ja kehittää kokonaisuutena. Myös perustuslakivaliokunta on lausunnossaan korostanut asumisen tukijärjestelmän kokonaistarkastelun ja sen tuottaman tiedon varaan rakentuvan asianmukaisen lainvalmistelun merkitystä.

Nyt tehdään päinvastoin. Tukia heikennetään palapelimäisesti ilman vaikutusarviointia tulonjakoon, tukijärjestelmiin tai asuntopolitiikkaan.

Edellä esitetyin perustein hallituksen esitys tulisi hylätä.

Ehdotus

Edellä olevan perusteella ehdotamme,

että lakiehdotus hylätään.

Helsingissä 1.12.2017

Susanna

Huovinen

sd

Riitta

Myller

sd

Katja

Taimela

sd

Silvia

Modig

vas

Satu

Hassi

vihr