Eduskunnan puhemiehelle
Pakistanin sotilasdiktaattori Zia-ul-Haq antoi vuonna 1984 asetuksen, jolla säädettiin jumalanpilkaksi —vain ahmadeilta — mm. koraanin hallussapito, salaam-aleikum-tervehdyksen sanominen, sekä koraanin lauseiden käyttö esim. hää- tai hautajaiskutsuissa. Tuhansia ahmadeja on asetettu syytteeseen jumalanpilkasta. Sunni-islamin kiihkomieliset kyläsaarnaajat yllyttävät oppimatonta kansaa tappamaan ahmadit, ja satoja on jo tapettukin. Taustalla on paljolti Saudi-Arabiasta levitetty salafistisen islamin suvaitsemattomuus ja sen lietsoma viha.
Vihankylvöstä on seurannut lähes aina perusteettomasti jumalanpilkasta syytetyn henkilön tappaminen. Pakistanin paikallispoliitikot turvautuvat usein tällaiseen joukkohysteriaan omaa valtaansa vahvistaakseen, ja se näkyy toimivan hyvin. Uhrit ovat useimmiten kristittyjä tai ahmadeita. Sunnien äärimmäisyysainekset vihaavat ahmadiijaa ei vain siksi, että se on niin kaukana koraanista, vaan koska se on niin lähellä. Ja koska ahmadit uskovat, että muslimien messias tuli jo kerran maan päälle ja julistettiin kalifiksi, kun taas sunnit vielä odottavat kalifiaan, elleivät satu olemaan ISISin kannattajia.
Euroopan unionin maat, Kanada ja Yhdysvallat, ovat erittäin vastaanottavaisia ahmadipakolaisille varsinkin Pakistanista. Myös UNHCR on suositellut, että ahmadeille annetaan turvapaikka, koska kotimaassaan heillä ei ole minkäänlaista uskonnonvapautta. YK:n ihmisoikeuskomitean laatiman raportin (2016—2017) mukaan erityisesti ahmadinaiset ovat hyvin haavoittuvassa asemassa ja helposti tunnettavissa, siksi he ovat myös lisääntyvän vainon kohteena. Ahmadien vaino ja uhkaaminen eivät ole vähentyneet, pikemmin päinvastoin.
Ahmadiija-suuntauksen tunnuksena ovat sanat rauha, sopu ja yhdessäolo. Ahmadiija-yhteisö itse on ollut ehdottoman väkivallaton siitä lähtien, kun se perustettiin vuonna 1889. Kuitenkin se on usein ollut silmittömän väkivallan kohteena etenkin Pakistanissa, joka Gambian ohella ainoana maana on lailla säätänyt, että ahmadit eivät ole muslimeita. Useat muut muslimimaat ovat kieltäneet ahmadiija-yhteisöä levittämästä uskontoaan ja kirjallisuuttaan, ja paikoitellen heiltä on kielletty perjantairukoukset.
Kaikkialla Pakistanissa asuvat ahmadit ovat periaatteessa myös ISISin uhkaamia, onhan ISISin doktriinin mukaan vääräuskoisten miesten tappaminen heidän kalifaattiinsa kuuluvan velvollisuus samoin kuin vääräuskoisten naisten raiskaaminen. Ahmadeille turvallisia alueita Pakistanissa ei ole, ei edes ahmadiija-yhteisön aikoinaan perustamassa Rabwan kaupungissa, johon sunnimuslimit ovat joukoin muuttaneet ja perustaneet äänekkäitä moskeijoitaan ahdistellakseen ahmadeita, jotta nämä lähtisivät maasta pois tai omaksuisivat sunni-islamin. Uskostaan luopuneita ahmadeita ei tiedetä olevan.
Lahoressa sunnien ääriainekset ovat tappaneet lähes sata moskeijassaan rukoilemassa ollutta ahmadia ja saman verran loukkaantui. Ketään ei ole vangittu tai tuomittu tästä väkivallanteosta, vaikka sen tekijät luultavasti tiedetään. Pakistanin poliisi ei estä ahmadeihin kohdistuvaa väkivaltaa, tuomioistuimet eivät siitä tuomitse eivätkä vallanpitäjät juurikaan paheksu. Suvaitsevaisuutta edistänyt Punjabin osavaltion huippupoliitikko Salman Taseer joutui itse murhatuksi puolustettuaan ahmadien ihmisoikeuksia.
Pakistanin passin ahmadi saa vain, jos allekirjoittaa pitävänsä ahmadiuskontoa harhaoppina. Jo pelkästään tämä seikka on perustavanlaatuinen uskonnonvapauden ja ihmisoikeuden loukkaus, jonka pitäisi riittää turvapaikan myöntämiseen. Monet ahmadit ovat muuttanet pois Pakistanista, jotta he pystyisivät turvallisesti harjoittamaan uskontoaan, koska Pakistanissa uskonnon harjoittaminen on laissa kiellettyä. Pakistanissa myös anti-terroristilakia käytetään ahmadeita vastaan. Ahmadeilla ei myöskään ole äänioikeutettuja Pakistanissa. Suomessa heitä on maastamme turvapaikan saatuaan parisataa. Maailmalla heitä on miljoonia. Ennen vuotta 2015 Suomi antoi turvapaikan kaikille sitä anoneille ahmadeille, mutta nyt näyttää siltä, että pariin vuoteen ei ole annettu yhdellekään. Useita uusia anojia mahdollisesti uhkaa karkotus takaisin vaaralliseen Pakistaniin.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Mikä on ulkoministerin arvio Pakistanin ahmadien tilanteesta ja heihin kohdistetuista uhkista ja vainoista nykyään verrattuna vuoteen 2015 ja
onko ahmadeilla mahdollisuutta harjoittaa omaa uskontoaan Pakistanissa vaarantamatta terveyttä ja henkeä?