Eduskunnan puhemiehelle
Eri puolilla Suomea toimivat muistiyhdistysten aktiivitoimijat kertovat kotihoidon tilanteen olevan katastrofaalinen muistisairaiden näkökulmasta. Erityisesti yksinasuvat muistisairaat voivat olla lähes heitteillä kotihoidon asiakkaina.
Yksin asuvalle muistisairaalle oma koti ei enää ole oikea asumispaikka siinä vaiheessa, kun muistisairas ei muista syödä tai juoda eikä hän osaa käyttää puhelinta tai turvaranneketta. Valitettavasti näitä henkilöitä on kotihoidossa. Ääritapauksessa ihmisiä jopa lukitaan omaan kotiinsa. Muistisairaat voivat olla ryhmäkodeissa lukkojen takana keskenään useita tunteja tai jopa koko yön ilman, että yhtään ammattihenkilöä on paikalla. Tämä on epäinhimillistä ja voi aiheuttaa jopa vakavia vaaratilanteita. Ihmisen liikkumisvapauden rajoittaminen on aina kova toimenpide, jonka pitäisi perustua suoraan lakiin ja josta pitää päättää virkavastuulla vankoin perustein. Tällaisia päätöksiä ei saisi eikä pitäisi joutua tekemään osana päivittäistä hoitoa.
Ympäri Suomea on tällä hetkellä valtava pula ympärivuorokautista hoitoa tarjoavista yhteisökodeista, joissa kodinomaisissa olosuhteissa muistisairaalle voidaan järjestää inhimillistä ja oman näköistä elämää. Muistisairaiden ympärivuorokautisen hoidon ja hoivan tarve on Suomessa ar-vioitu liian vähäiseksi. Nyt on kiire muuttaa suuntaa.
Perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikko totesi 8.2.2018 suullisella kyselytunnilla, ettei hänen käsityksensä kotihoidosta ole aivan niin murskaava henkilöstön riittävyyden osalta kuin muun muassa kyseisellä kyselytunnilla esitettiin. Hänen mukaansa hallituksen kärkihankkeessa nimenomaan kotihoidon parantamisessa yksi ratkaisu löytyy työn paremmasta organisoinnista.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Onko hallitus tietoinen kotihoidon todellisesta tilanteesta ja
mitä se aikoo tehdä muistisairaiden tilanteen korjaamiseksi?