Hallituksen esitys eduskunnalle maakuntauudistuksen täytäntöönpanoa sekä valtion lupa-, ohjaus- ja valvontatehtävien uudelleenorganisointia koskevaksi lainsäädännöksi

ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ

Hallituksen esitys liittyy eduskunnalle 2.3.2017 annettuun hallituksen esitykseen maakuntien perustamista ja sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisen uudistusta koskevaksi lainsäädännöksi sekä Euroopan paikallisen itsehallinnon peruskirjan 12 ja 13 artiklan mukaisen ilmoituksen antamiseksi (HE 15/2017 vp). Esityksellä toteutettaisiin ehdotetun maakuntalain 6 §:n 1 momentin 5-8, 10–13, 16–22 ja 25–26 kohdissa sekä maakuntalain 6 §:n 2 momentin 2 kohdassa tarkoitettujen tehtävien sekä eräiden muiden tehtävien siirto valtiolta ja kunnilta maakunnille.

Esitykseen sisältyvät lisäksi ehdotukset valtion lupa-, ohjaus- ja valvontatehtävien uudelleenorganisoimiseksi. Esityksellä perustettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirasto, jolle koottaisiin pääosa lakkautettavaksi ehdotettavien aluehallintovirastojen ja Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston tehtävistä sekä osa lakkautettavaksi ehdotettavien elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten sekä työ- ja elinkeinotoimistojen kehittämis- ja hallintokeskuksen tehtävistä. Valtion lupa- ja valvontavirasto olisi toimivallaltaan valtakunnallinen ja tehtäviltään monialainen valtion hallintoviranomainen, joka turvaisi alueilla toimien perusoikeuksien ja oikeusturvan toteutumista hoitamalla lainsäädännön toimeenpano-, ohjaus-, lupa-, rekisteröinti- ja valvontatehtäviä. Virastotyypiltään Valtion lupa- ja valvontavirasto olisi uudenlainen valtioneuvoston alainen ja sitä ohjaavien ministeriöiden yhteinen virasto. Esitykseen sisältyy myös ehdotus laiksi Ahvenanmaan valtionvirastosta, jonka asema ja tehtävät säilyisivät pääosin ennallaan, sekä ehdotus laiksi maakuntauudistuksen täytäntöönpanoa sekä valtion lupa-, ohjaus- ja valvontatehtävien uudelleenorganisointia koskevan lainsäädännön voimaanpanosta.

Esitykseen sisältyvien palvelujen ja tehtävien järjestämisvastuu siirtyisi maakunnille vuoden 2020 alusta. Myös ehdotetut valtionhallinnon organisaatiomuutokset ja Valtion lupa- ja valvontaviraston perustaminen toteutettaisiin vuoden 2020 alusta.

YLEISPERUSTELUT

1

Johdanto

Tässä hallituksen esityksessä esitetään eräät perustettaville maakunnille, uudelle Valtion lupa- ja valvontavirastolle sekä muille viranomaisille uudistuksessa siirtyvät tehtävät ja tehtäväsiirtojen voimaanpano. Lisäksi tähän esitykseen sisältyvät ehdotukset maakunnan tehtävien edellyttämäksi uudeksi lainsäädännöksi erityisesti vesi- ja kalatalouden sekä maataloushallinnon tehtävissä, Valtion lupa- ja valvontavirastoa sekä Ahvenanmaan valtionvirastoa koskevaksi uudeksi lainsäädännöksi samoin kuin viranomaisrakenteen muutoksesta aiheutuviksi teknisiksi muutoksiksi yleishallinnolliseen ja muuhun lainsäädäntöön.

jatkossa hallituksen esitys maakunta- ja sote -uudistuksesta Maakunnille siirtyvät tehtävät perustuvat hallituksen esitykseen (HE 15/2017 vp) maakuntien perustamista ja sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisen uudistusta koskevaksi lainsäädännöksi sekä Euroopan paikallisen itsehallinnon peruskirjan 12 ja 13 artiklan mukaisen ilmoituksen antamiseksi () sisältyvään maakuntalain (/) 6 §:ssä ehdotettuun maakunnan tehtäväalaan, jonka mukaisesti siirrot toteutetaan. Maakunnalle tällä esityksellä siirrettäviä merkittävimpiä tehtäväkokonaisuuksia ovat maataloushallinto, ympäristöterveydenhuolto, aluesuunnittelu, kala- ja vesitalous, vesiensuojelu ja vesihuolto. Tämä esitys kattaa siten maakunnan tehtäväalat lukuun ottamatta tehtäväkokonaisuuksia, jotka siirtyvät erillisillä hallituksen esityksillä. Muut esitykset koskevat pääasiassa sosiaali- ja terveydenhuollon, pelastustoimen, aluekehitys- ja kasvupalvelutehtävien sekä liikennetoimialan tehtäviä. Tehtävien ja maakuntien rahoitusta koskevat muutokset ehdotetaan toteutettavaksi myös erillisellä hallituksen esityksellä.

Valtion lupa- ja valvontaviraston sekä Ahvenanmaan valtionviraston osalta esitys kattaa virastojen perustamiseen liittyvän lainsäädännön sekä niille lakkautettavilta viranomaisilta siirtyvät tehtävät, lukuun ottamatta Valtion lupa- ja valvontaviraston sosiaali- ja terveysalan tehtäviä, jotka ehdotetaan siirrettäväksi pääasiassa erillisellä hallituksen esityksellä.

Nykytilan kuvauksessa kuvataan muutoksen kohteena olevat nykyiset organisaatiot sekä niiltä siirtyvät tehtävät. Maakunnille siirtyvät tehtävät kuvataan noudattaen ehdotetun maakuntalain 6 §:ssä säädettyä maakunnan tehtäväalaa ja yksilöiden tehtävää nykyisin hoitavat organisaatiot ja muu niiden järjestämiseen liittyvä organisointi sekä tähän liittyvät viranomaisten väliset ohjaussuhteet, tehtävien lainsäädännöllinen perusta, tehtävien tarkempi sisältö ja niihin osoitetut voimavarat vuoden 2016 tasolla sekä rahoituspohja. Merkittävä osa näistä tehtävistä siirtyy valtionhallinnosta itsehallinnolliseen maakuntahallintoon, jolloin tehtävän järjestämisen oikeudellinen toiminta- ja rakenneympäristö muuttuu olennaisesti ja tehtäviä kuvataan tästä näkökulmasta. Valtionhallinnon sisällä perustettavalle uudelle virastolle tai muille virastoille siirtyvien tehtävien osalta vastaavaa muutosta ei tapahdu, joten nämä tehtävät esitetään vastaavalla sisällöllä tiiviimmässä muodossa.

Nykytilan arvioinnissa keskitytään erityisesti tehtävien nykyiseen järjestämiseen ja sen toimivuuteen suhteessa nyt toteutettavaksi ehdotettavaan rakenteelliseen muutokseen. Myös nykyisiä lakkaavia organisaatioita ja niiden merkitystä tehtävien järjestämiselle arvioidaan tästä näkökulmasta. Siltä osin, kun tehtäväsiirroissa on kyse teknisestä muutoksesta, jolla ei ole erityistä merkitystä tehtävän hoitamisen kannalta suhteessa nykytilaan, arviointia ei ole tehty.

Esityksen tavoitteet ja keskeiset ehdotukset esitetään erikseen maakunnille siirrettävien tehtävien ja valtionhallinnon osalta. Maakunnalle siirrettäviä tehtäviä koskevat ehdotukset on koottu hallinnonaloittain ja valtionhallinnon sisäiset muutokset on esitetty kootusti. Erikseen käsitellään kielellisiä oikeuksia maakunnan tehtävissä koskevat muutosehdotukset sekä uudistukseen voimaanpanoon ja henkilöstön siirtymiseen liittyvät ehdotukset.

Vaikutusarviointi on esitetty vastaavalla tavalla toisaalta maakuntahallinnon osalta ja toisaalta valtionhallinnon osalta. Maakunnan tehtäväsiirtojen vaikutuksia on kuvattu sekä yleisesti että hallinnonalakohtaisesti ja valtionhallinnon sisäisiä muutoksia on arvioitu poikkihallinnollisesti. Molempien kokonaisuuksien osalta on myös pyritty kokoavasti esittämään ehdotuksen kokonaisvaikutuksia.

Myös säätämisjärjestys on arvioitu noudattaen tätä jakoa, mutta keskittyen erikseen kielellisten oikeuksien turvaamista sekä omaisuussiirtojen toteuttamista koskeviin erityispiirteisiin.

2

Nykytila

2.1

Valtionhallinto

Perustuslain 119 §:ssä säädetään valtionhallinnosta. Pykälän 1 momentin mukaan valtion keskushallintoon voi kuulua valtioneuvoston ja ministeriöiden lisäksi virastoja, laitoksia ja muita toimielimiä. Valtiolla voi lisäksi olla alueellisia ja paikallisia viranomaisia. Eduskunnan alaisesta hallinnosta säädetään erikseen lailla. Valtionhallinnon toimielinten yleisistä perusteista on pykälän 2 momentin mukaan säädettävä lailla, jos niiden tehtäviin kuuluu julkisen vallan käyttöä. Valtion alue- ja paikallishallinnon perusteista säädetään niin ikään lailla. Valtionhallinnon yksiköistä voidaan muutoin säätää asetuksella.

Perustuslain 122 §:ssä säädetään hallinnollisista jaotuksista. Pykälän 1 momentin mukaan hallintoa järjestettäessä tulee pyrkiä yhteensopiviin aluejaotuksiin. Kuntajaon perusteista säädetään pykälän 2 momentin mukaan lailla.

2.1.1

2.1.1 Valtion keskushallinto

Valtion keskushallinto koostuu valtioneuvostosta sekä valtion keskushallinnon virastoista ja laitoksista. Laitoksella tarkoitetaan viraston kaltaista toimintayksikköä, joka ei ensisijaisesti hoida hallintoasioita vaan vastaa pikemminkin palvelutehtävästä. Valtioneuvostoon kuuluu 12 ministeriötä sekä Oikeuskanslerin virasto. Vuoden 2016 alussa valtioneuvostotason alaisen keskushallinnon virastojen lukumäärä oli 63. Luku ei sisällä eduskunnan alaisia virastoja (Ulkopoliittinen instituutti ja Valtiontalouden tarkastusvirasto) eikä tuomioistuinlaitosta. Eniten keskushallinnon virastoja on opetus- ja kulttuuriministeriön (13 virastoa), oikeusministeriön ja valtiovarainministeriön (9 virastoa) hallinnonaloilla.

Keskushallinnon virastoissa tehtiin vuonna 2015 kaikkiaan 42678 henkilötyövuotta (htv) kymmenen ministeriön alaisuudessa. Suuri osa virastoista on pieniä: kolmasosassa virastoista työpanos jää alle 100 henkilötyövuoden koko aineiston keskiluvun ollessa 221 htv:tä. Seitsemässä keskushallinnon virastossa tehdään yli 1000 henkilötyövuotta, suurimpana Puolustusvoimat (12068 htv) ja Verohallinto (4873 htv). Kaksi kolmasosaa virastoista (43 kpl) on kirjanpitoyksikköjä ja kolmasosa (20 kpl) muita tulosohjattuja virastoja. Hieman yli puolet (35 kpl) keskushallinnon virastoista toimii kahdella tai useammalla paikkakunnalla, loput toimivat yhdellä paikkakunnalla.

Valtaosa keskushallinnon virastoista on yhden ministeriön ohjaamia ns. sektorivirastoja. Muutamissa tapauksissa virastoa tulosohjaa usea ministeriö. Tällaisia monialaisia keskushallinnon virastoja ovat Turvallisuus- ja kemikaalivirasto (Tukes) sekä Suomen ympäristökeskus (Syke). Tukesin hallinnollisesta ohjauksesta ja valvonnasta vastaa työ- ja elinkeinoministeriö. Sen lisäksi liikenne- ja viestintäministeriö, maa- ja metsätalousministeriö, sisäministeriö, sosiaali- ja terveysministeriö ja ympäristöministeriö ohjaavat virastoa yhteistoiminnassa kukin omalla toimialallaan ja osallistuvat halutessaan tulosneuvotteluihin. Sykeä ohjaa ympäristöministeriön lisäksi maa- ja metsätalousministeriö.

Keskushallinnossa on myös virastoja, joilla itsellään on tulosohjaustehtäviä. Tällaisia virastoja ovat mm. Poliisihallitus (Keskusrikospoliisin, poliisilaitosten ja Poliisiammattikorkeakoulun tulosohjaus), Opetushallitus (Valteri-koulu sekä valtion ammatilliset oppilaitokset), Valtakunnanvoudinvirasto (ulosottovirastot), Valtakunnansyyttäjänvirasto (syyttäjänvirastot) sekä Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (valtion koulukodit, valtion mielisairaalat ja Vankiterveydenhuollon yksikkö). Substanssiin liittyviä alue- tai paikallishallinnon ohjaustehtäviä on mm. Väestörekisterikeskuksella, Liikennevirastolla (LIVI), Tukesilla, Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valviralla, Maaseutuvirastolla, Elintarviketurvallisuusvirastolla sekä Kilpailu- ja kuluttajavirastolla.

Keskushallinnon uudistushankkeen esiselvityksen (VM:n julkaisu 37/2016) mukaan kaksi kolmasosaa virastojen henkilöstövoimavaroista käytetään erilaisiin julkisen vallan käyttötehtäviin. Ne voidaan jakaa lupa-, valvonta-, norminanto-, ohjaus- ja valtionavustustehtäviin, muihin rahoitus- ja tukipäätöksiin, verojen ja veronluonteisten maksujen keräämiseen, täytäntöönpano-, operatiiviset turvallisuusviranomais-, tilasto- ja rekisteriviranomais- ja muihin julkisen vallan käyttötehtäviin. Kolmasosa henkilöstövoimavaroista käytetään sellaisiin tehtäviin, jotka eivät sisällä julkisen vallan käyttämistä. Ne voidaan jakaa julkisten palveluiden tuottamiseen, hallinnonalan kehittämistehtäviin, tutkimus- ja arviointitehtäviin, maksullisiin palvelutehtäviin, konsernipalveluihin, viraston sisäiseen hallintoon ja tukipalveluihin sekä muihin tehtäviin.

Tehtävätarkastelussa keskushallinnon virastojen tyypillisin päätehtäväryhmä on erilaiset valvontatehtävät, joita hoitaa keskushallinnon esiselvityksen mukaan päätehtävänään yhdeksän virastoa ja muina tehtävinä 15 virastoa. Valvontatehtäviin käytettiin 1785 henkilötyövuotta, joista 583 tehtiin päätehtävänä valvontatehtäviä hoitavissa virastoissa. Viraston koko työpanoksesta suhteellisesti eniten valvontatehtäviä suorittaviin virastoihin kuuluvat mm. Kilpailu- ja kuluttajavirasto (69 %) ja Tukes (62 %). Suurimmat henkilötyövuosimäärät valvontatehtäviin kohdistuu Tullilla (659 htv, 30 % viraston koko toiminnasta) ja Elintarviketurvallisuusvirasto Eviralla (221 htv, 35 %). Seuraavaksi yleisimmät tehtäväkokonaisuudet ovat muut julkisen vallan käyttötehtävät ja julkisten palveluiden tuottaminen.

Työpanoksella mitattuna keskushallinnon yleisin tehtäväryhmä kohdistuu operatiivisiin turvallisuusviranomaistehtäviin (13 641 henkilötyövuotta). Operatiivisia turvallisuusviranomaistehtäviä hoitaa päätehtävänään kuusi virastoa. Kaiken kaikkiaan operatiivisia turvallisuusviranomaistehtäviä hoidetaan kymmenessä virastossa. Suurimpina ovat Puolustusvoimat (9896 htv) ja Rajavartiolaitos (2005 htv).

Valtionhallinnon viimeaikainen kehitys on johtanut kohti suurempia virastokokonaisuuksia ja valtakunnallista toimivaltaa useilla hallinnonaloilla. Eräät aiemmin monitasoiset viranomaiset on 2010-luvulla muutettu valtakunnallisiksi keskushallinnon viranomaisiksi (Tulli, Verohallinto, Maanmittauslaitos). Vastaavanlainen kehitys kohti valtakunnallista virastorakennetta on käynnissä mm. arkistolaitoksessa, oikeusavussa, ulosottolaitoksessa sekä syyttäjälaitoksessa.

2.1.1.1 Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto

Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto (Valvira) on perustettu 1.1.2009, jolloin Sosiaali- ja terveydenhuollon tuotevalvontakeskus (STTV) ja Terveydenhuollon oikeusturvakeskus (TEO) lakkautettiin ja niiden tehtävät siirrettiin Valviraan. Valviran toimiala ja tehtävät on määritelty Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastosta annetussa laissa (669/2008). Viraston htv – kehys vuonna 2015 oli 166 htv.

Tehtävät

Valviran tehtävänä on huolehtia terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetussa laissa (559/1994), sosiaalihuollon ammattihenkilöistä annetussa laissa (817/2015), kansanterveyslaissa (66/1972), työterveyshuoltolaissa (1383/2001), erikoissairaanhoitolaissa (1062/1989), terveydenhuoltolaissa (1326/2010), mielenterveyslaissa (1116/1990), yksityisestä terveydenhuollosta annetussa laissa (152/1990), tartuntatautilaissa (583/1986), terveydenhuollon järjestämisestä puolustusvoimissa annetussa laissa (322/1987), sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen sähköisestä käsittelystä annetussa laissa (159/2007), sähköisestä lääkemääräyksestä annetussa laissa (61/2007), sosiaalihuoltolaissa (1301/2014), yksityisistä sosiaalipalveluista annetussa laissa (922/2011), kehitysvammaisten erityishuollosta annetussa laissa (519/1977), terveydensuojelulaissa (763/1994), alkoholilaissa (1143/1994), tupakkalaissa (549/2016), geenitekniikkalaissa (377/1995), terveydenhuollon laitteista ja tarvikkeista annetussa laissa (629/2010) ja vankiterveydenhuollon yksiköstä annetussa laissa (1635/2015) sille säädetystä lupahallinnosta, ohjauksesta ja valvonnasta. Lisäksi viraston tehtävänä on huolehtia raskauden keskeyttämistä, steriloimista, hedelmöityshoitoja, adoptiota, ihmisen elimien, kudoksien ja solujen lääketieteellistä käyttöä sekä lääketieteellistä tutkimusta koskevassa lainsäädännössä sille säädetyistä tehtävistä. Virasto hoitaa lisäksi ne edellä tarkoitetun lainsäädännön nojalla sen toimialaan liittyvät tehtävät, jotka sosiaali- ja terveysministeriö sille määrää.

Valvira myöntää hakemuksen perusteella oikeuden harjoittaa sosiaali- tai terveydenhuollon ammattia laillistettuna ammattihenkilönä sekä merkitsee hakemuksesta oikeuden käyttää nimikesuojattua sosiaali- tai terveydenhuollon ammattinimikettä Suomessa ja ulkomailla koulutetuille sosiaali- ja terveyden huollon ammattihenkilöille. Valvira myöntää myös lupia yksityisten sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen antamiseen.

Valvira ohjaa ja valvoo sosiaali- ja terveydenhuollon toimintayksiköiden toimintaa sekä sosiaalihuollon ja terveydenhuollon ammattihenkilöiden toimintaa. Valvira käsittelee terveydenhuollon tai sosiaalihuollon ammattihenkilön valvontaa koskevan asian silloin, jos se on periaatteellisesti tärkeä tai laajakantoinen, jos asia saattaa edellyttää turvaamis- tai kurinpitotoimenpiteitä taikka jos aluehallintovirasto on esteellinen käsittelemään asiaa. Terveydenhuollon ammattihenkilöiden osalta Valviralle kuuluvat myös asiat, joissa epäillään hoitovirhettä, joka on johtanut kuolemaan tai vaikeaan pysyvään vammautumiseen sekä asiat, jotka liittyvät oikeuslääkärin tekemään kuolemansyyn selvittämiseen. Vain Valvira voi poistaa terveydenhuollon tai sosiaalihuollon ammattihenkilön ammatinharjoittamisoikeuden tai rajoittaa sitä taikka antaa kirjallisen varoituksen. Toimintayksiköiden valvonnassa Valviralle kuuluvat erityisesti asiat, jotka ovat periaatteellisesti tärkeitä tai laajakantoisia; asiat, jotka koskevat usean aluehallintoviraston toimialuetta tai koko maata; asiat, jotka liittyvät Valvirassa käsiteltävään muuhun valvonta-asiaan; sekä asiat, joissa aluehallintovirasto on esteellinen.

Ympäristöterveydenhuollossa Valvira vastaa terveydensuojelulain ja tupakkalain toimeenpanosta, ohjauksesta sekä yleisesti ympäristöterveydenhuoltoon liittyvien asiantuntijatehtävien ja kehittämishankkeiden hoitamisesta.

Valvira on alkoholin valmistuksen, tukkumyynnin, verottoman käytön ja väkiviinan maahantuonnin lupa- ja valvontaviranomainen. Viraston tehtäviin kuuluvat Aluehallintovirastojen lupahallinnon ja valvonnan ohjaus ja kehittäminen, alkoholihallinnon tieto- ja viestintäpalveluiden tuottaminen sekä alkoholijuomien vähittäismyynnin ja anniskelun sekä mainonnan ja myynninedistämisen valvonta koko maassa. Valvira on alkoholilupa-asioiden käsittelyä ja valvontaa sekä alkoholitilastointia varten elinkeinonharjoittajista pidettävän valtakunnallisen alkoholielinkeinorekisterin vastuullinen rekisterinpitäjä

Valviran tehtävänä on valvoa myös markkinoilla olevien terveydenhuollon laitteiden ja tarvikkeiden turvallisuutta ja vaatimustenmukaisuutta sekä edistää lääkinnällisten laitteiden turvallista käyttöä.

Organisaatio, ohjaus ja johtaminen

Valvira on sosiaali- ja terveysministeriön alainen keskushallinnon virasto. Valvira solmii tulossopimuksen sosiaali- ja terveysministeriön kanssa hallituskausittain.

Valvirassa on kolme substanssiosastoa, joista yksi hoitaa terveydenhuollon valvonta-asiat, yhdelle kuuluu sosiaalihuollon valvonta sekä yksityisen sosiaali- ja terveydenhuollon luvat ja yhdelle kuuluu ammattioikeuksiin, teknologiaan, alkoholihallintoon ja terveydensuojeluun liittyvät tehtävät. Tukipalvelut kuuluvat hallinto-osastolle (henkilöstö- ja taloushallinto sekä tietohallinto) ja ylijohtajan alaisuudessa toimiville viestintäryhmälle sekä valvonnan ja ohjauksen tuki -ryhmälle. Lisäksi viraston kehittämistehtävät hoidetaan ylijohtajan alaisuudessa. Osa Valviralle kuuluvista tehtävistä ratkaistaan lautakunnissa (sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöiden valvontalautakunta sekä raskauden keskeyttämis- ja steriloimisasioiden lautakunta). Lisäksi Valviran yhteydessä toimivat adoptiolautakunta ja valtakunnallinen lääketieteellinen tutkimuseettinen toimikunta.

Valviraa johtaa ylijohtaja, jonka valtioneuvosto nimittää sosiaali- ja terveysministeriön esittelystä.

Toiminnan rahoitus ja maksullinen toiminta

Pääosan Valviran rahoituksesta muodostaa valtion talousarviossa myönnettävä toimintamenomääräraha. Vuoden 2017 talousarviossa virastolle on osoitettu 10 762 000 euron toimintamenomääräraha. Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston talousarvio perustuu osittaiseen nettobudjetointiin. Bruttobudjetoidut tulot ovat budjetoitu momentille 12.33.02. Toimintamenomomentille kirjattavat tulot ovat terveydenhuollon ammattihenkilöiden ammattioikeuksia koskevia päätöksiä sekä valtakunnallisten sosiaali- ja terveydenhuollon yksityisten palvelunantajien lupia koskevien suoritteiden maksuja sekä viraston suoritteista liiketaloudellisin perustein määrättäviä maksuja. Lisäksi aluehallintovirastot suorittavat osan yksityisiltä sosiaali- ja terveydenhuollon palvelunantajilta saamistaan vuosimaksuista Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastolle yksityisten palvelunantajien rekisteristä aiheutuvia ylläpitokustannuksia vastaavasti.

2.1.2

2.1.2 Valtion aluehallinto

Nykymuotoinen valtion aluehallinto muodostettiin vuoden 2010 alussa voimaan tulleessa aluehallinnon uudistuksessa (ns. ALKU – uudistus). Tuolloin toteutetun aluehallinnon uudistamisen yleistavoitteena oli saada aikaan kansalais- ja asiakaslähtöisesti, tehokkaasti ja tuloksellisesti toimiva valtion aluehallinto. Tavoitteena oli myös vahvistaa ja lisätä maakunnan liittojen roolia ja asemaa aluekehitystyössä sekä edistää valtion aluehallinnon ja maakunnan liittojen yhteistyötä.

Aluehallinnon uudistuksessa lääninhallitusten, työ- ja elinkeinokeskusten, alueellisten ympäristökeskusten, ympäristölupavirastojen, tiepiirien ja työsuojelupiirien työsuojelutoimistojen tehtävät koottiin kahteen monialaiseen valtion viranomaiseen, joita ovat aluehallintovirastot (AVI) sekä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset (ELY-keskus). Ahvenanmaalla valtion aluehallintoviranomaisena toimii Ahvenanmaan valtionvirasto.

Aluehallintovirastoille koottiin tehtäviä lääninhallituksilta, alueellisilta ympäristökeskuksilta, ympäristölupavirastoilta ja työsuojelupiirien työsuojelutoimistoilta. Aluehallintovirastot edistävät alueellista yhdenvertaisuutta hoitamalla lainsäädännön toimeenpano-, ohjaus- ja valvontatehtäviä alueilla. ELY-keskusten tehtävät puolestaan muodostuvat aiemmin työ- ja elinkeinokeskusten, alueellisten ympäristökeskusten, lääninhallitusten ja tiepiirien hoitamista tehtävistä. ELY-keskukset edistävät alueellista kehittämistä hoitamalla valtionhallinnon toimeenpano- ja kehittämistehtäviä alueilla. Aluehallintouudistuksella lisäksi vahvistettiin maakuntien liittojen toimivaltaa aluekehitystyötä kokoavana ja yhteen sovittavana viranomaisena. Maakuntaohjelman vaikuttavuutta vahvistettiin ja maakuntien liitoille siirrettiin valtion aluehallinnosta alueiden kehittämistehtäviä.

2.1.2.1 Aluehallintovirastot

Manner-Suomessa on kuusi aluehallintovirastoa. Aluehallintovirastojen toiminta-ajatuksesta, toimialasta ja tehtävistä, organisoinnista, toimivallasta, toimialueista sekä ohjauksesta ja johtamisesta säädetään aluehallintovirastoista annetussa laissa (896/2009) sekä aluehallintovirastoista annetussa valtioneuvoston asetuksessa (906/2009). Aluehallintovirastojen ja Ahvenanmaan valtionviraston tulossopimuksissa 2017 vahvistettu yhteenlaskettu henkilötyövuosikehys vuonna 2017 on 1 199 henkilötyövuotta, joista 757 henkilötyövuotta rahoitetaan aluehallintovirastojen toimintamenomomentilta, 422 henkilötyövuotta työsuojelun aluehallintoviranomaisten toimintamenomomentilta ja 20 henkilötyövuotta muilta momenteilta. Ahvenanmaan maakunnassa on aluehallintovirastoista annetussa laissa tarkoitettuna valtionhallinnon viranomaisena Ahvenanmaan valtionvirasto. Ahvenanmaan valtionviraston vuoden 2017 tulossopimuksessa vahvistettu henkilötyövuosikehys on 16 henkilötyövuotta.

Tehtävät

Aluehallintovirastot edistävät alueellista yhdenvertaisuutta hoitamalla lainsäädännön toimeenpano-, ohjaus- ja valvontatehtäviä alueilla. Aluehallintovirastoista annetun lain 4 §:n mukaan aluehallintovirastot hoitavat niille erikseen säädettyjä tehtäviä seuraavilla toimialoilla: 1) sosiaali- ja terveydenhuolto; 2) ympäristöterveydenhuolto; 3) koulutus-, lasten päivähoito-, kirjasto-, liikunta- ja nuorisotoimi; 4) oikeusturvan edistäminen ja toteuttaminen; 5) ympäristönsuojelu- ja vesilainsäädännön alaan kuuluvat lupa- ja muut hakemusasiat; 6) pelastustoimi; 7) työsuojelun valvonta ja kehittäminen, työssä käytettävien tuotteiden tuotevalvonta sekä työsuojelulainsäädännön noudattamisen valvonta työsuojeluviranomaisena sekä 8) kuluttaja- ja kilpailuhallinto.

Aluehallintoviraston tehtävänä on lisäksi peruspalvelujen alueellisen saatavuuden arviointi, maistraattien ohjaus, valvonta ja kehittäminen, varautumisen yhteensovittaminen alueella ja siihen liittyvän yhteistoiminnan järjestäminen, valmiussuunnittelun yhteensovittaminen, alueellisten maanpuolustuskurssien järjestäminen, kuntien valmiussuunnittelun tukeminen, valmiusharjoitusten järjestäminen, alue- ja paikallishallinnon turvallisuussuunnittelun edistäminen sekä viranomaisten johtaessa turvallisuuteen liittyviä tilanteita alueella tukea toimivaltaisia viranomaisia ja tarvittaessa sovittaa yhteen toimintaa niiden kesken. Aluehallintovirastolla voi olla myös muita erikseen säädettyjä tehtäviä.

Organisaatio

Aluehallintovirastoista annetun lain 5 §:n mukaan aluehallintovirastojen lukumäärästä, toimialueista, nimistä ja toimipaikoista säädetään valtioneuvoston asetuksella.

Aluehallintovirastoista annetun valtioneuvoston asetuksen 1 §:ssä on säädetty aluehallintovirastojen nimistä, toimialueista ja toimipaikoista. Aluehallintovirastoja ovat Etelä-Suomen aluehallintovirasto, Lounais-Suomen aluehallintovirasto, Itä-Suomen aluehallintovirasto, Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto, Pohjois-Suomen aluehallintovirasto ja Lapin aluehallintovirasto. Aluehallintovirastoilla on yhteensä 12 toimipaikkaa sekä 14 muuta työskentelypaikkaa.

Etelä-Suomen aluehallintoviraston toimialueeseen kuuluvat Uudenmaan, Kanta-Hämeen, Päijät-Hämeen, Kymenlaakson ja Etelä-Karjalan maakunnat. Viraston päätoimipaikka on Hämeenlinnassa ja muut toimipaikat Helsingissä ja Kouvolassa.Virastossa on henkilöstöä noin 514 henkilötyövuotta (vuoden 2016 tilinpäätöstieto).

Lounais-Suomen aluehallintoviraston toimialueeseen kuuluvat Varsinais-Suomen ja Satakunnan maakunnat. Viraston päätoimipaikka on Turussa.Virastossa on henkilöstöä noin 126 henkilötyövuotta (vuoden 2016 tilinpäätöstieto).

Itä-Suomen aluehallintoviraston toimialueeseen kuuluvat Etelä-Savon, Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan maakunnat. Viraston päätoimipaikka on Mikkelissä ja muut toimipaikat Kuopiossa ja Joensuussa.Virastossa on henkilöstöä noin 143 henkilötyövuotta (vuoden 2016 tilinpäätöstieto).

Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston toimialueeseen kuuluvat Pirkanmaan, Keski-Suomen, Etelä-Pohjanmaan, Pohjanmaan ja Keski-Pohjanmaan maakunnat. Viraston päätoimipaikka on Vaasassa ja muut toimipaikat Tampereella ja Jyväskylässä.Virastossa on henkilöstöä noin 245 henkilötyövuotta (vuoden 2016 tilinpäätöstieto).

Pohjois-Suomen aluehallintoviraston toimialueeseen kuuluvat Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun maakunnat. Viraston päätoimipaikka on Oulussa.Virastossa on henkilöstöä noin 137 henkilötyövuotta (vuoden 2016 tilinpäätöstieto).

Lapin aluehallintoviraston toimialueeseen kuuluu Lapin maakunta. Viraston päätoimipaikka on Rovaniemellä.Virastossa on henkilöstöä noin 38 henkilötyövuotta (vuoden 2016 tilinpäätöstieto).

Aluehallintovirastoista annetun lain 6 §:n mukaan aluehallintovirasto huolehtii sille säädettyjen tehtävien hoitamisesta toimialueellaan. Aluehallintovirasto voi kuitenkin hoitaa tehtäviä myös useamman kuin yhden viraston toimialueella, jos toimialueen laajentamisella voidaan tehostaa virastojen toimintaa ja valtion henkilöstö- ja muiden voimavarojen käyttöä, parantaa palvelujen saatavuutta, edistää alueen suomen- ja ruotsinkielisen sekä saamelaiskäräjistä annetussa laissa (974/1995) tarkoitetulla saamelaisten kotiseutualueella saamenkielisen vähemmistön kielellisten oikeuksien toteutumista tai turvata tehtävissä tarvittavan erityisasiantuntemuksen saatavuus taikka toimialueen laajentaminen on tarkoituksenmukainen muun vastaavan syyn vuoksi. Vastuualueiden sijoittumisesta aluehallintovirastoihin ja virastojen toimialueen laajentamisesta säädetään valtioneuvoston asetuksella. Se, mitä vastuualueita kussakin aluehallintovirastossa on, vaihtelee. Lisäksi virastojen toimialueita on laajennettu valtioneuvoston asetuksella useassa virastolle kuuluvassa tehtävässä. Toimialueen laajentamisesta työsuojelun tehtävissä säädetään sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella ja ympäristölupa-asioiden tehtävissä ympäristöministeriön asetuksella.

Aluehallintovirasto jakautuu sille kuuluvien tehtävien hoitamista varten vastuualueisiin. Viraston vastuualueista säädetään valtioneuvoston asetuksella.

Kaikissa aluehallintovirastoissa on peruspalvelut, oikeusturva ja luvat -vastuualue, opetus- ja kulttuuritoimi -vastuualue sekä pelastustoimi ja varautuminen -vastuualue. Näiden lisäksi Etelä-Suomen aluehallintovirastossa, Itä-Suomen aluehallintovirastossa ja Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirastossa ja Pohjois-Suomen aluehallintovirastossa on ympäristölupavastuualue ja kaikissa muissa aluehallintovirastoissa paitsi Lapin aluehallintovirastossa on työsuojelun vastuualue.

Etelä-Suomen aluehallintovirastossa on aluehallintovirastojen hallinto- ja kehittämispalvelut -vastuualue, jonka toimialueena on koko maa Ahvenanmaan maakuntaa lukuun ottamatta. Aluehallintovirastojen hallinto- ja kehittämispalvelut -vastuualue hoitaa kaikkien aluehallintovirastojen sisäisen toiminnan hallinto- ja kehittämispalvelutehtäviä. Aluehallintovirastojen työsuojelun tehtävien yhteisten tukipalvelujen järjestämisestä säädetään erikseen. Jokaisessa aluehallintovirastossa on lisäksi vastuualueista erillisenä toimiva johdon tuen yksikkö, joka tukee viraston johtamista ja hoitaa sellaisia viraston hallinto- ja kehittämispalvelutehtäviä, joita ei hoideta valtakunnallisesti aluehallintovirastojen hallinto- ja kehittämispalvelut -vastuualueella.

Aluehallintovirastoilla on yksi ruotsinkielinen opetustoimen palveluyksikkö, jonka toimialueeseen kuuluu koko maa. Yksikkö toimii Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirastossa sen vastuualueista erillisenä yksikkönä. Lisäksi aluehallintovirastoilla on yksi maistraattien ohjaus- ja kehittämisyksikkö, jonka toimialueeseen kuuluu koko maa. Yksikkö toimii Itä-Suomen aluehallintovirastossa sen vastuualueista erillisenä yksikkönä.

Aluehallintovirastoista annetun lain 6 a §:ssä säädetään määräyksestä tehdä tilapäisesti toisen aluehallintoviraston tehtäviä. Aluehallintoviraston virkamies voidaan toisen aluehallintoviraston pyynnöstä asettaa tilapäisesti ja virkamiehen virkapaikkaa muuttamatta toisen aluehallintoviraston käytettäväksi. Päätöksen asiasta tekee nimittävä viranomainen. Jos aluehallintovirastot eivät pääse asiassa yhteisymmärrykseen, voi päätöksen tehdä myös toimialaohjauksesta vastaava ministeriö. Päätöksessä on mainittava, missä laajuudessa virkamies on toisen aluehallintoviraston käytettävissä.

Virkamiehen vastaanottava aluehallintovirasto voi määrätä virkamiehen tekemään 1 momentissa tarkoitetussa laajuudessa vastaanottavalle aluehallintovirastolle kuuluvia asianomaisen virkamiehen virkaa vastaavia tehtäviä. Pelastustoimen asioita hoitavan vastuualueen tehtävien ja ympäristölupa-asioita hoitavan vastuualueen tehtävien osalta määräyksen antaa kyseisen vastuualueen päällikkö. Työsuojelun tehtäviä hoitavan vastuualueen virkamiehen määräämisestä tekemään toiselle aluehallintovirastolle kuuluvia tehtäviä säädetään työsuojeluhallinnosta annetun lain 3 §:ssä. Mahdollisuutta määrätä aluehallintoviraston virkamies tekemään tilapäisesti toisen aluehallintoviraston tehtäviä on hyödynnetty erityisesti ympäristölupavastuualueen tehtävissä.

Johtaminen

Aluehallintovirastoa johtaa viraston johtaja, jonka nimikkeenä on ylijohtaja. Viraston johtaja vastaa viraston toiminnan tuloksellisuudesta ja viraston yhteisten tulostavoitteiden saavuttamisesta. Aluehallintoviraston vastuualuetta johtaa vastuualueen päällikkö. Vastuualueen päällikön nimikkeenä on johtaja. Hallinto- ja kehittämispalvelut -vastuualueen päällikön nimikkeenä on hallintojohtaja. Vastuualueen päällikkö vastaa vastuualueen toiminnan tuloksellisuudesta ja tulostavoitteiden saavuttamisesta.

Aluehallintovirastolla on johtoryhmä, joka huolehtii viraston toimintojen yhteensovittamisesta. Johtoryhmän puheenjohtajana toimii viraston johtaja. Johtoryhmän muusta kokoonpanosta määrätään viraston työjärjestyksessä.

Aluehallintoviraston johtaja ratkaisee viraston toimivaltaan kuuluvat asiat, jollei niitä ole säädetty tai työjärjestyksessä määrätty viraston muun virkamiehen ratkaistaviksi. Työsuojelun, ympäristölupa-asioiden ja pelastustoimen tehtäviä hoitavan vastuualueen toimivaltaan kuuluvat asiat ratkaisee kuitenkin asianomaisen vastuualueen päällikkö, jollei niitä ole säädetty tai vastuualueen työjärjestyksessä määrätty vastuualueen muun virkamiehen ratkaistaviksi taikka jollei päätöksenteosta ole toisin säädetty.

Aluehallintoviraston johtaja voi ottaa ratkaistavakseen asian, jonka viraston virkamies työjärjestyksen mukaan saa ratkaista. Viraston johtaja ei kuitenkaan voi ottaa ratkaistavakseen asiaa, joka kuuluu viraston työsuojelun tai ympäristölupa-asioiden tehtäviä hoitavan vastuualueen toimivaltaan tai joka kuuluu pelastustoimen tehtäviä hoitavan vastuualueen toimivaltaan ja koskee pelastuslaissa tarkoitettuja asioita.

Aluehallintoviraston hallinnon ja toimintojen järjestämisestä sekä asioiden valmistelusta ja ratkaisemisesta, lukuun ottamatta ympäristölupa-asioiden ja työsuojelun tehtäviä hoitavia vastuualueita, määrätään viraston työjärjestyksessä. Aluehallintoviraston työjärjestyksestä päättää viraston johtaja. Myös aluehallintoviraston vastuualueella voi tarvittaessa olla työjärjestys. Työjärjestyksessä voidaan antaa tarkempia määräyksiä vastuualueen toimintojen järjestämisestä sekä henkilöstön tehtävistä ja työskentelypaikkakunnista. Vastuualueen työjärjestyksestä päättää vastuualueen päällikkö.

Ohjaus

Aluehallintovirastojen ohjaus jakaantuu yleishallinnolliseen ohjaukseen, strategiseen suunnitteluun, tulosohjaukseen sekä toimialaohjaukseen.

Aluehallintovirastojen yleishallinnollinen ohjaus kuuluu lain 7 §:n mukaan valtiovarainministeriölle. Yleishallinnollisella ohjauksella tarkoitetaan sitä, että aluehallintovirastot kuuluvat valtiovarainministeriön toimialalle siinä merkityksessä, kuin ministeriöiden välisestä toimialajaosta säädetään valtioneuvostosta annetussa laissa (175/2003) ja sen perusteella annetussa valtioneuvoston ohjesäännössä. Tämä koskee esimerkiksi viraston hallintoa ja sen järjestämistä koskevaa normiohjausta. Yleishallinnollinen ohjaus pitää sisällään myös sen, että valtiovarainministeriö vastaa aluehallintovirastojen strategisen suunnittelun ja tulosohjauksen koordinoinnista sekä virastojen yhteisiä toimintoja koskevasta toimialaohjauksesta.

Aluehallintovirastoista annetun lain 8 §:ssä säädetään virastojen strategisesta suunnittelusta ja tulosohjauksesta. Aluehallintovirastojen ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten toimintaa koskevien yleisten tavoitteiden saavuttamiseksi sekä alueiden näkemysten huomioon ottamiseksi laaditaan virastoille ja keskuksille niiden toiminnan yleistä suunnittelua, ohjausta ja järjestämistä varten yhteinen strategia-asiakirja (strateginen suunnittelu). Lisäksi jokaiselle aluehallintovirastolle laaditaan tulossopimus (tulosohjaus). Strategia-asiakirja ja tulossopimukset laaditaan hallituksen toimikaudeksi, ja niiden sisältö tarkistetaan tarvittaessa vuosittain ottaen huomioon valtiontalouden kehykset ja valtion talousarvio.

Valtiovarainministeriö ja työ- ja elinkeinoministeriö laativat strategia-asiakirjan yhdessä oikeusministeriön, sisäministeriön, sosiaali- ja terveysministeriön, opetus- ja kulttuuriministeriön, liikenne- ja viestintäministeriön, maa- ja metsätalousministeriön ja ympäristöministeriön sekä yhteistyössä aluehallintovirastojen, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten ja tarvittavin osin maakunnan liittojen kanssa. Jos strategia-asiakirjan sisällöstä ei saavuteta yksimielisyyttä ministeriöiden kesken, ratkaisee asian valtioneuvosto.

Valtiovarainministeriö laatii aluehallintovirastojen tulossopimukset yhdessä oikeusministeriön, sisäministeriön, sosiaali- ja terveysministeriön, opetus- ja kulttuuriministeriön, maa- ja metsätalousministeriön, työ- ja elinkeinoministeriön ja ympäristöministeriön ja lain 10 §:ssä tarkoitettujen aluehallintovirastoja ohjaavien keskushallinnon virastojen sekä yhteistyössä aluehallintovirastojen ja tarvittavin osin maakunnan liittojen kanssa.

Aluehallintovirastojen toiminnan strategisen suunnittelun ja tulosohjauksen sisällöstä ja menettelytavoista sekä suunnittelun ja ohjauksen yhteensovittamista varten perustettavista ryhmistä voidaan antaa tarkempia säännöksiä valtioneuvoston asetuksella.

Aluehallintovirastojen ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten yhteisessä strategia-asiakirjassa on oma osuutensa työsuojelun tehtävien suunnittelua ja ohjausta varten. Sosiaali- ja terveysministeriö laatii erilliset tulossopimukset aluehallintovirastojen työsuojelun tehtävien ohjausta varten. Aluehallintovirastojen työsuojelun tehtäviä koskevan strategisen suunnittelun ja tulosohjauksen sisällöstä ja menettelytavoista voidaan antaa tarkempia säännöksiä sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella.

toimialaohjaus Aluehallintovirastojen toimialaohjauksesta säädetään lain 10 §:ssä. Toimialaohjauksella tarkoitetaan virastojen sektorikohtaista operatiivista toimintaa koskevaa ohjausta, josta vastaavat toimialoittain asianomaiset ministeriöt tai näiden sijasta keskushallinnon virastot. Aluehallintovirastojen toimintaa ohjaavat omilla toimialoillaan oikeusministeriö, sisäministeriö, valtiovarainministeriö, sosiaali- ja terveysministeriö, opetus- ja kulttuuriministeriö, maa- ja metsätalousministeriö, työ- ja elinkeinoministeriö, ympäristöministeriö sekä se keskushallinnon virasto, jonka tehtäväksi ohjaus on erikseen säädetty tai määrätty (). Valtiovarainministeriö huolehtii viraston yhteisiä toimintoja ja muita viraston yhtenäisen toiminnan kannalta tarpeellisia toimenpiteitä koskevasta toimialaohjauksesta. Aluehallintovirastojen toimialaohjauksen menettelytavoista voidaan säätää valtioneuvoston asetuksella.

Rahoitus

Aluehallintovirastojen toimintamenot budjetoidaan valtiovarainministeriön pääluokan momentille aluehallintoviraston toimintamenot (mom. 28.40.01, siirtomääräraha 2 v., jatkossa AVI-momentti) ja sosiaali- ja terveysministeriön pääluokan momentille työsuojelun aluehallintoviranomaisten toimintamenot (mom. 33.02.07, siirtomääräraha 2 v., jatkossa TS-momentti).

TS-momentilta maksetaan työsuojelun vastuualueiden henkilöstömenot ja matkamenot sekä eräät muut esimerkiksi työsuojelun vastuualueiden tiettyihin kehittämistoimenpiteisiin liittyvät verrattain vähäiset menot. AVI-momentilta maksetaan virastojen kaikki muut menot pl. edellä mainitut.

AVI-momentille on osoitettu vuoden 2017 valtion talousarviossa 53 300 000 euron nettomäärärahaa. Nettoutettavia tuloja momentille arvioidaan kertyvän 13 860 000 euroa. Tuloista hieman yli puolet kertyy peruspalvelut, oikeusturva ja luvat –vastuualueen julkisoikeudellisista suoritteista ja hieman alle puolet ympäristölupavastuualueiden julkisoikeudellisista suoritteista. Peruspalvelut, oikeusturva ja luvat -vastuualueen tuloista merkittävimpiä ovat alkoholihallinnon sekä yksityisen terveydenhuollon ja yksityisten sosiaalipalvelujen julkisoikeudelliset maksutulot. TS-momentille on osoitettu vuoden 2017 valtion talousarviossa 24 308 000 euron nettomääräraha. Nettoutettavia tuloja momentille arvioidaan kertyvän 130 000 euroa.

Momenttien mukainen jakautuminen ohjauksessa jatkuu tulossopimustasolle. Valtiovarainministeriön koordinoimassa prosessissa valmisteltavissa tulossopimuksissa osoitetaan virastoille määrärahat AVI-momentilta kaikkien muiden paitsi työsuojelun tavoitteiden saavuttamiseksi. Sosiaali- ja terveysministeriön työ- ja tasa-arvo-osasto puolestaan osoittaa aluehallintovirastojen työsuojelun vastuualueille valmisteltavissa omissa tulossopimuksissaan määrärahat TS-momentilta työsuojelun tavoitteiden saavuttamiseksi. Neuvotteluprosessit käydään erillään toisistaan, vaikkakin valtiovarainministeriön edustaja osallistuu työsuojelun vastuualueiden ja sosiaali- ja terveysministeriön työ- ja tasa-arvo-osastojen välisiin tulosneuvotteluihin. Esimerkiksi aluehallintovirastojen ylijohtajat eivät kuitenkaan näihin neuvotteluihin osallistu. AVI-momenttia koskevasta osuudesta neuvoteltaessa osallistuvat tulosneuvotteluihin kaikki aluehallintovirastoja ohjaavat ministeriöt sekä kunkin aluehallintoviraston ylijohtaja ja vastuualuejohtajat mukaan lukien työsuojelun vastuualueen johtaja.

Aluehallintovirastojen tulossopimuksissa AVI-momentin mukaiset määrärahat on jaettu sopimuksen liitteessä aluehallintovirastoista annetun valtioneuvoston asetuksen 14 §:n 3 momentin mukaisesti hallinnonaloittain. Jako on kuitenkin laskennallinen ja perustuu varsinaisen tulossopimuksen puolella olevaan henkilötyövuosikehykseen. Henkilötyövuosikehykseen sisältyy hallinnonaloittainen jyvitys sekä virastoittain etukäteen kohdentamattomana osuutena noin 10–15 % henkilötyövuosikehyksestä.

2.1.2.2 Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset

Manner-Suomessa on viisitoista elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusta (ELY-keskus). ELY-keskuksista yhdeksässä on kolme vastuualuetta elinkeinot, työvoima ja osaaminen – vastuualue (E-vastuualue), ympäristö ja luonnonvarat – vastuualueet (Y-vastuualue), ja liikenne ja infrastruktuuri – vastuualue (L-vastuualue). Kolmen vastuualueen ELY-keskuksia ovat Uudenmaan, Varsinais-Suomen, Pirkanmaan, Kaakkois-Suomen, Pohjois-Savon, Keski-Suomen, Etelä-Pohjanmaan, Pohjois-Pohjanmaan ja Lapin ELY-keskukset. Kahden vastuualueen ELY-keskuksia, E-vastuualue ja Y-vastuualueen, ovat Hämeen, Etelä-Savon, Pohjois-Karjalan ja Kainuun ELY-keskukset. ELY-keskuksia, joissa on ainoastaan E-vastuualue, ovat Pohjanmaan ELY–keskus ja Satakunnan ELY -keskus. Puuttuvan vastuualueen tehtävien hoitamisesta ELY-keskuksen alueella säädetään elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksista annetun valtioneuvoston asetuksen 3 §:ssä.

ELY-keskusten sekä työ- ja elinkeinotoimistojen tukipalvelut sekä valtaosa valtionavustusten ja korvausten maksatuksia koskevista palveluista on koottu elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten sekä työ- ja elinkeinotoimistojen kehittämis- ja hallintokeskukseen (kehittämis- ja hallintokeskus KEHA). Kehittämis- ja hallintokeskus aloitti toimintansa 1 päivänä tammikuuta 2015. Se hoitaa viidentoista ELY-keskuksen ja viidentoista TE-toimiston kaikki talous- ja henkilöstöhallinnon, tietohallinnon ja toimialariippuvaisen tietohallinnon palvelut (erotuksena Valtorin toimialariippuvaisista palveluista) asianhallinnan ja virastopalvelujen tehtävät sekä yhteiset viestintäpalvelut ja kehittämistehtäviä. Näiden tukipalvelujen lisäksi se hoitaa TE-toimistojen puolesta kaikkien tukien ja korvausten maksamista, maksamisen keskeytystä, takaisinperintää ja takaisinperinnän kohtuullistamista koskevat tehtävät, sekä ELY-keskusten ja TE-toimistojen ohella valtionavustusten ja korvausten valvontatehtäviä.

Vuoden 2016 toteuman perusteella arvioituna ELY-keskuksissa on yhteensä 3080 henkilötyövuoden voimavarat (toimintamenoilla palkattuja 2726 htv), joihin sisältyvät kehittämis- ja hallintokeskuksen 508 henkilötyövuoden voimavarat (toimintamenoilla 507 htv). ELY-keskusten henkilöstömäärät vaihtelevat keskuksittain 48 henkilötyövuoden ja 315 henkilötyövuoden välillä (vaihtelu toimintamenoilla palkattujen osalta on 42 - 301 htv). Viidentoista E-vastuualueen henkilöstövoimavarat ovat yhteenlaskettuina 922 henkilötyövuotta (toimintamenoilla 786 htv), kymmenen Y-vastuualueen 819 henkilötyövuotta (toimintamenoilla 692 htv) ja yhdeksän L-vastuualueen voimavarat 445 henkilötyövuotta (toimintamenoilla 444 htv). Vastuualueiden ulkopuolisissa ELY-keskusten yksiköissä on 302 henkilötyövuoden voimavarat (toimintamenoilla 213 htv). ELY-keskusten valtakunnallisissa yksiköissä (työ-ja elinkeinohallinnon asiakaspalvelukeskus, ELY-keskusten ja TE-toimistojen kehittämis- ja hallintokeskus) on yhteensä 592 henkilötyövuotta (toimintamenoilla 591 htv).

Tehtävät

ELY-keskukset edistävät alueellista kehittämistä hoitamalla valtionhallinnon toimeenpano- ja kehittämistehtäviä alueilla. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksista annetun lain 3 §:n mukaan ELY-keskukset hoitavat niille erikseen säädettyjä tehtäviä seuraavilla toimialoilla: 1) yrittäjyyden ja elinkeinotoiminnan edistäminen; 2) innovaatiot ja kansainvälistyvä liiketoiminta; 3) työmarkkinoiden toimivuus, työvoiman saatavuus ja työllisyys; 4) koulutus, osaaminen ja kulttuuri; 5) maahanmuutto, kotouttaminen ja hyvät etniset suhteet; 6) maatilatalous, kalatalous, maaseudun kehittäminen, eläintunnistusjärjestelmä sekä maa- ja metsätalouden tuotantotarvikkeiden turvallisuus ja kasvinterveys; 7) energia ja sen tuotanto; 8) liikennejärjestelmän toimivuus, liikenneturvallisuus, tie- ja liikenneolot, maanteiden pito sekä julkisen liikenteen järjestäminen; 9) ympäristönsuojelu, alueiden käyttö, rakentamisen ohjaus, kulttuuriympäristön hoito, luonnon monimuotoisuuden suojelu ja kestävä käyttö sekä vesivarojen käyttö ja hoito; 10) palkkaturva-asiat; ja 11) eräät edellä mainittuihin tehtäviin liittyvät rakennerahasto- ja aluekehitystehtävät. ELY-keskusten tehtävänä on lisäksi 1) ohjata ja valvoa 3 luvussa tarkoitettuja työ- ja elinkeinotoimistoja; 2) valmistella liikenteen peruspalvelujen alueellisen saatavuuden arviointia; 3) valvoa yleistä etua ympäristö- ja vesiasioissa, tuottaa ja jakaa ympäristöä koskevaa tietoa sekä parantaa ympäristötietoutta, ehkäistä ja torjua ympäristövahinkoja ja -haittoja, huolehtia valtion vesitaloudellisista luvista ja yksityisoikeudellisista sopimuksista sekä huolehtia ympäristö-, vesihuolto- ja vesistötöiden toteuttamisesta. ELY-keskuksen muista tehtävistä säädetään erikseen.

Organisaatio

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksista annetun lain 4 §:n 1 momentin mukaan ELY-keskusten lukumäärästä, toimialueista, nimistä ja toimipaikoista sekä kehittämis- ja hallintokeskuksen toimipaikasta säädetään valtioneuvoston asetuksella.

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksista annetun valtioneuvoston asetuksen 1 §:ssä on säädetty ELY-keskusten lukumäärästä, toimialueista, nimistä ja toimipaikoista. ELY-keskuksia ovat Uudenmaan, Varsinais-Suomen, Satakunnan, Hämeen, Pirkanmaan, Kaakkois-Suomen, Etelä-Savon, Pohjois-Savon, Pohjois-Karjalan, Keski-Suomen, Etelä-Pohjanmaan, Pohjanmaan, Pohjois-Pohjanmaan, Kainuun ja Lapin ELY-keskukset. Vastuualueiden sijoittumisesta ELY-keskuksiin säädetään asetuksen 3 §:ssä.

Uudenmaan ELY-keskuksen toimialueeseen kuuluu Uudenmaan maakunta. Viraston toimipaikka on Helsingissä. Uudenmaan ELY-keskuksessa on elinkeinot, työvoima ja osaaminen – vastuualue (E-vastuualue) sekä ympäristö ja luonnonvarat – vastuualue (Y-vastuualue), joiden tehtäviä hoidetaan viraston toimialueella, ja liikenne ja infrastruktuuri – vastuualue (L-vastuualue), jonka tehtäviä hoidetaan viraston toimialueen lisäksi Hämeen ELY-keskuksen toimialueella.

Varsinais-Suomen ELY-keskuksen toimialueeseen kuuluvat Varsinais-Suomen ja Ahvenanmaan maakunnat (itsehallintoon kuulumattomien asioiden osalta). Viraston päätoimipaikka on Turussa ja sivutoimipaikka Porissa. ELY-keskuksessa on E-vastuualue, jonka tehtäviä hoidetaan viraston toimialueella ja Ahvenanmaan maakunnan lainsäädäntövaltaan kuulumattomien tehtävien osalta Ahvenanmaalla sekä ja L- ja Y -vastuualueet, joiden tehtäviä hoidetaan viraston toimialueen lisäksi Satakunnan ELY-keskuksen toimialueella.

Satakunnan ELY-keskuksen toimialueeseen kuuluu Satakunnan maakunta. Viraston toimipaikka on Porissa. ELY-keskuksessa on E-vastuualue, jonka tehtäviä hoidetaan viraston toimialueella.

Hämeen ELY-keskuksen toimialueeseen kuuluvat Kanta-Hämeen ja Päijät-Hämeen maakunnat. Viraston päätoimipaikka on Lahdessa ja sivutoimipaikka Hämeenlinnassa. ELY-keskuksessa on E- ja Y -vastuualueet, joiden tehtäviä hoidetaan viraston toimialueella.

Pirkanmaan ELY-keskuksen toimialueeseen kuuluu Pirkanmaan maakunta. Viraston toimipaikka on Tampereella. ELY-keskuksessa on E-, Y- ja L -vastuualueet, joiden tehtäviä hoidetaan viraston toimialueella.

Kaakkois-Suomen ELY-keskuksen toimialueeseen kuuluvat Kymenlaakson ja Etelä-Karjalan maakunnat. Viraston päätoimipaikka on Kouvolassa ja sivutoimipaikka Lappeenrannassa. ELY-keskuksessa on E-, Y- ja L-vastuualueet, joiden tehtäviä hoidetaan viraston toimialueella.

Etelä-Savon ELY-keskuksen toimialueeseen kuuluu Etelä-Savon maakunta. Viraston toimipaikka on Mikkelissä. ELY-keskuksessa on E- ja Y-vastuualueet, joiden tehtäviä hoidetaan viraston toimialueella.

Pohjois-Savon ELY-keskuksen toimialueeseen kuuluu Pohjois-Savon maakunta. Viraston toimipaikka on Kuopiossa. ELY-keskuksessa on E- ja Y-vastuualueet, joiden tehtäviä hoidetaan viraston toimialueella, sekä L-vastuualue, jonka tehtäviä hoidetaan viraston toimialueen lisäksi Pohjois-Karjalan ja Etelä-Savon ELY-keskusten toimialueilla.

Pohjois-Karjalan ELY-keskuksen toimialueeseen kuuluu Pohjois-Karjalan maakunta. Viraston toimipaikka on Joensuussa. ELY-keskuksessa on E ja Y -vastuualueet, joiden tehtäviä hoidetaan viraston toimialueella.

Keski-Suomen ELY-keskuksen toimialueeseen kuuluu Keski-Suomen maakunta. Viraston toimipaikka on Jyväskylässä. ELY-keskuksessa on E-, L- ja Y-vastuualueet, joiden tehtäviä hoidetaan viraston toimialueella.

Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen toimialueeseen kuuluu Etelä-Pohjanmaan maakunta. Viraston päätoimipaikka on Seinäjoella ja sivutoimipaikat Vaasassa ja Kokkolassa. ELY-keskuksessa on E-vastuualue, jonka tehtäviä hoidetaan viraston toimialueella, sekä L- ja Y-vastuualueet, joiden tehtäviä hoidetaan viraston toimialueen lisäksi Pohjanmaan ELY-keskuksen toimialueella.

Pohjanmaan ELY-keskuksen toimialueeseen kuuluvat Pohjanmaan ja Keski-Pohjanmaan maakunnat. Viraston päätoimipaikka on Vaasassa ja sivutoimipaikka Kokkolassa. ELY-keskuksessa on E-vastuualue, jonka tehtäviä hoidetaan viraston toimialueella.

Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen toimialueeseen kuuluu Pohjois-Pohjanmaan maakunta. Viraston päätoimipaikka on Oulussa ja sivutoimipaikka Ylivieskassa. ELY-keskuksessa on E- ja Y-vastuualueet, joiden tehtäviä hoidetaan viraston toimialueella, ja L -vastuualue, jonka tehtäviä hoidetaan viraston toimialueen lisäksi Kainuun ELY-keskuksen toimialueella.

Kainuun ELY-keskuksen toimialueeseen kuuluu Kainuun maakunta. Viraston toimipaikka on Kajaanissa. ELY-keskuksessa on E- ja Y-vastuualueet, joiden tehtäviä hoidetaan viraston toimialueella.

Lapin ELY-keskuksen toimialueeseen kuuluu Lapin maakunta. Viraston päätoimipaikka on Rovaniemellä ja sivutoimipaikka Kemissä. ELY-keskuksessa on E-, L- ja Y-vastuualueet, joiden tehtäviä hoidetaan viraston toimialueella.

Koottuja tehtäviä

Alueellisesti keskitettyjä ovat alusta alkaen olleet E-vastuualueen maahanmuuttotehtävät. Näillä tarkoitetaan kotoutumisen edistämisestä annetussa laissa (1386/2010) ja kansainvälistä suojelua hakevan vastaanotosta annetussa laissa (746/2011) tarkoitetut maahanmuuttajien kotouttamisen ja laajamittaisen maahantulon alueelliseen yhteensovittamiseen, suunnitteluun, ohjaukseen ja seurantaan liittyviä tehtäviä. Tehtäviä on ELY-keskusten toiminnan käynnistämisestä lähtien hoidettu seitsemässä ELY-keskuksessa, jotka ovat Uudenmaan, Varsinais-Suomen, Pirkanmaan, Pohjois-Savon, Pohjanmaan, Pohjois-Pohjanmaan ja Lapin ELY-keskukset.

Samoin eräitä työvoimakoulutuksen hankintoja on alusta alkaen hoidettu alueellisesti tai valtakunnallisesti keskitetyllä tavalla eräillä koulutusaloilla. Maanrakennus- ja kuljetusalan koulutuksen hankinnat hoidetaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksista annetun valtioneuvoston asetuksen nojalla viidessä ELY-keskuksessa, jotka ovat Varsinais-Suomen, Kaakkois-Suomen, Pohjois-Karjalan, Pohjanmaan ja Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskukset.

Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen L-vastuualueelle perustettiin valtioneuvoston asetuksella elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksista (906/2012) tavara- ja joukkoliikenteen valtakunnallinen lupayksikkö, joka aloitti toimintansa asetuksen voimaan tullessa 1 päivänä tammikuuta 2013. Tavara- ja joukkoliikenteen lupayksikkö hoitaa tavarankuljetuksista tiellä annetussa laissa (693/2006) tarkoitetut lupaviranomaisen tehtävät ja joukkoliikennelaissa (869/2009) tarkoitetut joukkoliikenneluvan myöntämiseen, lupaehtojen noudattamiseen ja luvanhaltijoiden valvontaan liittyvät tehtävät. Liikenteen lupayksikön henkilöstövoimavarat ovat noin 15 henkilötyövuotta.

Pirkanmaan ELY-keskuksessa toimiva liikenteen asiakaspalvelutehtäviä hoitava keskus (noin 50 henkilötyövuotta) on toiminut ELY-keskusten toiminnan käynnistymisestä lukien. Ympäristöasioiden palvelukeskus Y-aspa Y-vastuualueella aloitti toimintansa 1.1.2015 ja henkilöstöä on 7,6 htv:tä. Keskus toimii verkostomaisesti siten, että henkilöstöä on sekä Pirkanmaan, Etelä-Savon että Keski-Suomen ELY:issä. Y-aspa neuvoo myös kuntien ympäristönsuojelun asioissa.

Muita koottuja tehtäviä ovat: kasvihuonetuotannon tuki ja puutarhatuotteiden varastointituki Varsinais-Suomen ja Pohjanmaan ELY-keskuksiin; taksiliikenteen lupatehtävät Uudenmaan, Etelä-Pohjanmaan, Pohjois-Savon ja Lapin ELY-keskuksiin; vuoden 1993 jätelain (1072/1993) mukaisten valtion jätehuoltotöiden koordinointi 11 ELY-keskuksen alueella sekä tuottajavastuuvalvonta ja Etelä-Suomen alueellisen jätesuunnitelman koordinointi Pirkanmaan ELY-keskukseen sekä Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelman mukaiset valtakunnalliset hankkeet Hämeen ELY-keskukseen

Vuoden 2014 alusta muodostettiin neljä niin sanottua rakennerahastoasioista vastaavaa ELY-keskusta, jotka ovat Hämeen, Etelä-Savon, Keski-Suomen ja Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskukset. Neljä ELY-keskusta hoitavat Euroopan aluekehitysrahastosta maksettavat yritystuet 1 päivästä heinäkuuta 2014 alkaen. Hämeen ELY-keskus hoitaa välittävän toimielimen tehtävät asetuksen 1 §:ssä tarkoitetun toimialueensa lisäksi Uudenmaan ja Kaakkois-Suomen ELY-keskusten toimialueilla. Etelä-Savon ELY-keskus hoitaa välittävän toimielimen tehtävät asetuksen 1 §:ssä tarkoitetun toimialueensa lisäksi Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan ELY-keskusten toimialueilla. Keski-Suomen ELY-keskus hoitaa välittävän toimielimen tehtävät asetuksen 1 §:ssä tarkoitetun toimialueensa lisäksi Varsinais-Suomen, Sata- kunnan, Pirkanmaan, Etelä-Pohjanmaan ja Pohjanmaan ELY-keskusten toimialueilla. Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus hoitaa välittävän toimielimen tehtävät asetuksen 1 §:ssä tarkoitetun toimialueensa lisäksi Kainuun ja Lapin ELY-keskusten toimialueilla.

Puhtaasti kansalliset yritystuet, joita ELY-keskukset myöntävät yritystukilakien (1068/2000), (1336/2006) ja (9/2014) nojalla, on 15 päivästä syyskuuta 2014 alkaen keskitetty neljään rakennerahastoasioista vastaavaan ELY-keskukseen. Rakennerahastojen välittävän toimielimen tehtäviä ja yritystoiminnan tuki- ja kehittämispalveluja hoitaa yhteensä 141 henkilötyövuotta eri ELY-keskuksissa. Henkilötyövuosista 69 on ELY-keskusten toimintamenomomentilla

Kalatalouteen ja yleisen kalatalousedun valvontaan liittyvät tehtävät keskitettiin vuoden 2015 alusta kolmeen ELY-keskukseen siten, että Varsinais-Suomen ELY-keskus hoitaa rannikon kalastalousasiat eli asetuksen 1 §:ssä tarkoitetun toimialueensa lisäksi kalatalousasiat Uudenmaan, Satakunnan, Kaakkois-Suomen, Etelä-Pohjanmaan ja Pohjanmaan ELY-keskusten toimialueilla. Pohjois-Savon ELY-keskus hoitaa sisävesien kalatalousasiat toimialueensa lisäksi Hämeen, Pirkanmaan, Etelä-Savon, Keski-Suomen ja Pohjois-Karjalan toimialueilla. Lapin ELY-keskus hoitaa pohjoisen kalatalouden eli toimialueensa lisäksi kalatalousasiat Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun ELY-keskusten toimialueilla.

Keskitettyjä kalatalousasioita hoitaa valtakunnallisesti yhteensä 53 henkilötyövuotta, joista 2 henkilötyövuotta erillismäärärahoin.

Vesitaloustehtävissä ELY-keskusten Y-vastuualueet hoitavat vesistöjen käytön ohjaukseen ja rakennettujen vesien kunnostukseen liittyviä tehtäviä vesistöalueittaisessa yhteistyössä yli ELY-rajojen. Yhteistyö on organisoitu tulosohjauksella, ja erityistä toimivaltaa vaativat keskittämiset on tehty ELY-asetuksessa tai erillislainsäädännöllä. Näitä erikseen keskitettyjä tehtäviä ovat patoturvallisuusvalvonnan ja -asiantuntijapalvelujen keskittämisen Kainuun ELY-keskukselle, rakennettujen vesien kunnostuksen asiantuntijapalvelujen keskittäminen Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskukselle sekä peltojen vesitalouden hallintaan, maankuivatukseen ja ojitustoimintaan liittyvien asiantuntijatehtävien keskittäminen Etelä-Pohjanmaan ELY-keskukselle. Vesistön tulvariskien hallinnan koordinointi on vesistöittäin Varsinais-Suomen, Hämeen, Kaakkois-Suomen ja Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksissa. Rajavesistöyhteistyöhön liittyvät toimeenpanotehtävät hoidetaan pääasiassa Kaakkois-Suomen ja Lapin ELY-keskuksissa. Vesitalous- ja kalataloustehtävien hoitoon kuuluu ELY-keskusten hallinnassa olevien vesistörakenteiden omistus-, kunnossapito- ja perusparannustehtäviä. Vesistörakenteiden hallinta siihen kuuluvine tehtävineen on vuonna 2016 keskitetty Etelä-Pohjanmaan ELY-keskukselle tehtävien hoidon turvaamiseksi vähentyneillä voimavaroilla.

Vesistöalueittaisessa yhteistyössä vesistötehtäviä hoitaa valtakunnallisesti yhteensä 166 henkilötyövuotta, joista 44 henkilötyövuotta erillismäärärahoin.

Vuoden 2016 alusta maanteiden kunnossapidon ja rakentamisen hankintaan sekä sopimuskauden aikaiseen toimintaan liittyvät ELY-keskukselle kuuluvat tehtävät keskitettiin kolmeen ELY-keskukseen. Myöhemmin liikenteen hankinta-alueiden tehtäviä on asetuksessa tarkennettu. Varsinais-Suomen ELY-keskus hoitaa toimialueensa lisäksi Pirkanmaan ja Etelä-Pohjanmaan toimialueella tierakentamisen ja kunnossapidon tehtäviä. Kaakkois-Suomen ELY-keskus hoitaa toimialueensa lisäksi Uudenmaan toimialueella tierakentamisen ja kunnossapidon tehtäviä; Keski-Suomen ELY-keskus hoitaa tehtävät oman toimialueensa lisäksi Varsinais-Suomen, Satakunnan, Pirkanmaan, Etelä-Pohjanmaan ja Pohjanmaan ELY-keskusten toimialueilla ja Lapin ELY-keskus hoitaa toimialueensa lisäksi Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen toimialueella maanteiden kunnossapidon ja rakentamisen hankintaan sekä sopimuskauden aikaiseen toimintaan ELY-keskukselle kuuluvat tehtävät. Liikenteen hankinta-alueiden tehtävissä työskentelee valtakunnallisesti yhteensä noin 102 henkilötyövuotta.

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten sekä työ- ja elinkeinotoimistojen kehittämis- ja hallintokeskus

Kehittämis- ja hallintokeskus (KEHA-keskus) aloitti toimintansa 1 päivänä tammikuuta 2015. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksista annetun lain 3 a §:n mukaan kehittämis- ja hallintokeskus hoitaa ELY-keskusten sekä TE-toimistojen yhteisiä henkilöstö- ja taloushallinnon tehtäviä ja muita vastaavia palvelu- ja yleishallintotehtäviä sekä antaa yleishallinnollisia ohjeita ja ohjaa niiden soveltamista ELY-keskuksissa sekä TE-toimistoissa. KEHA-keskus hoitaa ELY-keskuksen suoraan valtionavustuslain (688/2001) nojalla myöntämän valtionavustuksen maksamista ja takaisinperintää koskevat valtionavustuslain 12, 19, 21 ja 22 §:n mukaiset tehtävät. Kehittämis- ja hallintokeskus hoitaa ELY-keskuksen lisäksi myös valtionavustuslain 15 §:n mukaisia maksatuksen valvontatehtäviä. Lisäksi KEHA-keskus voi hoitaa ELY-keskuksen sekä TE-toimiston erityislainsäädännön nojalla myöntämien avustusten maksamista, niiden käytön valvontaa ja takaisinperintää sekä valtion korvauksia koskevia tehtäviä siten kuin niistä erikseen säädetään. Kehittämis- ja hallintokeskuksen virkamies esittelee elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen sekä työ- ja elinkeinotoimiston päätettäväksi valtioneuvoston asetuksella tarkemmin säädettyjä hallintoasioita. Siviilipalvelukeskus toimii KEHA-keskuksen erillisyksikkönä.

KEHA-keskuksen toimipaikasta säädetään elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksista annetun valtioneuvoston asetuksen 26 §:ssä. Sen mukaan KEHA-keskuksen toimipaikka on Mikkelissä, ja KEHA-keskuksen henkilöstön virkapaikkoja ovat kaikki ELY-keskukset ja TE-toimistot. Lisäksi kehittämis- ja hallintokeskuksen virkapaikkoja voi olla muissa työ- ja elinkeinoministeriön hallinnonalan virastojen toimipaikoissa. Käytännössä KEHA-keskusta varten ei ole avattu uusia toimitiloja, vaan KEHA-keskukseen siirtynyt henkilöstö on pääsääntöisesti jatkanut entisillä virkapaikoillaan usein toisaalla työskentelevän esimiehen alaisena. KEHA-keskus on siten pilotoinut monipaikkaista työyhteisöä ja verkostomaista työskentelytapaa perustamisestaan lähtien.

Muita valtakunnallisesti koottuja substanssitehtäviä

ELY-keskuksissa hoidetaan noin 300 henkilötyövuoden verran tehtäviä, jotka on keskitetty valtakunnallisesti yhteen ELY-keskukseen. Suuri osa näistä tehtävistä on volyymiltaan vähäisiä etenkin niillä alueilla, joilta se on siirretty koottua tehtävää hoitavan toisen ELY-keskuksen tehtäväksi.

ELY-keskusten toiminnan käynnistymisen jälkeen yhteen ELY-keskukseen on koottu tehtäviä seuraavasti.

Työ- ja elinkeinotehtävissä:

Elinkeinojen kehittämiseen liittyviä tehtäviä 110 henkilötyövuotta Pirkanmaan ELY-keskuksessa (1.1.2017 alkaen siirretty TEKES:iin, lukuun ottamatta Team Finland-koordinaatiotehtäviä, n.18 htv)

Innovaatio- ja keksintötoimintaa ja liiketoiminnan kansainvälistymistä koskevat kehittämis- ja koordinaatiotehtävät

Energiatuen myöntämisen tehtävät

Työ- ja elinkeinohallinnon asiakaspalvelukeskus 87 henkilötyövuotta Etelä-Savon ELY-keskuksessa

Palkkaturvalain toimeenpanon tehtävät ja merimiesten palkkaturvalain tehtävät 31 henkilötyövuotta Uudenmaan ELY-keskuksessa

Liikennetehtävissä:

Tienpidon vahingonkorvaukset ja romuautojen siirrot 7 henkilötyövuotta Lapin ELY-keskuksessa

Maantielaki: Tien kunnossapitoon liittyvät vahingonkorvausasiat

Ajoneuvojen siirtäminen maanteillä: Omistajatietojen selvittäminen sekä siirto- ja korvauspäätökset

Tienvarsiteknologiaan liittyvät valmistelu-, suunnittelu- ja valvontatehtävät ja näihin liittyvät puite- ja huoltosopimuksia koskevat tehtävät 6 henkilötyövuotta Kaakkois-Suomen ELY-keskuksessa

Ympäristötehtävissä:

Arktisten alueiden ympäristöyhteistyön yhteensovittamistehtävät sekä Etelämantereen ympäristösuojelun lupa- ja valvontatehtävät (Lapin ELY-keskus)

Valtakunnallisen jätehuollon tuottajavastuun ohjaus- ja valvontatehtävät lukuun ottamatta Ahvenanmaata (Pirkanmaan ELY-keskus)

Kaivannaistoiminnan ympäristöturvallisuuden asiantuntija- ja kehittämistehtävät (Kainuun ELY-keskus)

Kaivoserikoistumisen koordinaatio (Lapin ELY-keskus)

Kalankasvatuksen ympäristönsuojelun asiantuntijatehtävät ja Saaristomeren biosfäärialueen hallinnointi (Varsinais-Suomen ELY-keskus)

Kemikaalilainsäädännön valvonnan kehittämistehtävät (Kaakkois-Suomen ELY-keskus)

Lajisuojelun poikkeamisluvat (Varsinais-Suomen ELY-keskus)

Ympäristöhallinnon asiakaspalvelu (Pirkanmaan ELY-keskus)

Valtion jätehuoltotöinä toteutettavien pilaantuneiden maa-alueiden kunnostushankkeiden koordinointi sekä pilaantuneiden maa-alueiden kunnostusavustuksia koskevat tehtävät (Pirkanmaan ELY – keskus)

Ympäristönsuojelulain täytäntöönpanoon liittyvät metsäteollisuuden ja siihen liittyvän kemianteollisuuden ympäristökysymysten asiantuntijatehtävät (Kaakkois-Suomen ELY-keskus)

Ympäristökasvatusta tukevat ELY-keskukselle kuuluvat yhteensovittamis- ja asiantuntijatehtävät (Keski-Suomen ELY-keskus)

Saimaannorpan suojelu (Etelä-Savon ELY-keskus)

Meluntorjunnan asiantuntija- ja kehittämistehtävät (Uudenmaan ELY-keskus)

Maatalouden ympäristönsuojelun koordinointi- ja asiantuntijatehtävät (Varsinais-Suomen ELY-keskus)

Turvetuotannon ympäristönsuojelun koordinointi- ja asiantuntijatehtävät (Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus)

Öljyvahinkojen torjunnan teknologian kehittäminen ja valtakunnallinen varallaolo (Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus)

Luonnonvaratehtävissä:

Peltojen vesitalouden hallintaan, peruskuivatukseen ja ojitukseen liittyvät asiantuntijatehtäviä hoidetaan Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksessa.

Rakennettujen vesien hoidon asiantuntijatehtäviä hoidetaan Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksessa.

Johtaminen

ELY-keskuksen johtamisesta säädetään elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksista annetun lain 9 §:ssä. Sen mukaan ELY-keskusta johtaa keskuksen johtaja, jona toimii keskuksen yhden vastuualueen päällikkö oman toimensa ohella. Keskuksen johtaja vastaa keskuksen toiminnan tuloksellisuudesta ja keskuksen yhteisten tulostavoitteiden saavuttamisesta. Valtioneuvosto määrää keskuksen johtajan määräajaksi työ- ja elinkeinoministeriön esityksestä.

ELY-keskuksen vastuualuetta johtaa vastuualueen päällikkö. Vastuualueen päällikkö vastaa vastuualueen toiminnan tuloksellisuudesta ja tulostavoitteiden saavuttamisesta.

ELY-keskuksella on johtoryhmä, joka huolehtii keskuksen toimintojen yhteensovittamisesta. Johtoryhmän puheenjohtajana toimii keskuksen johtaja. Suomen metsäkeskuksen määräämä toimihenkilö osallistuu asiantuntijajäsenenä johtoryhmän työhön silloin, kun johtoryhmässä käsitellään asioita, jotka koskevat metsätaloutta. Johtoryhmän muusta kokoonpanosta määrätään keskuksen työjärjestyksessä.

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksista annetun lain 9 §: mukaan ELY-keskuksen johtaja ratkaisee keskuksen toimivaltaan kuuluvat asiat, jollei niitä ole säädetty tai työjärjestyksessä määrätty keskuksen muun virkamiehen ratkaistaviksi. ELY-keskuksen johtaja voi ottaa ratkaistavakseen asian, joka koskee keskuksen yhteisiä toimintoja sekä asian, joka koskee keskuksen yhteistä rakennerahasto-ohjelmatyötä. Keskuksen johtaja ei voi kuitenkaan ottaa ratkaistavakseen asiaa, joka kuuluu keskuksen vastuualueen tehtäviin ja toimivaltaan.

Ohjaus

ELY-keskusten ohjaus jakaantuu yleishallinnolliseen ohjaukseen, strategiseen suunnitteluun ja - tulosohjaukseen sekä toimialaohjaukseen.

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksista annetun lain 6 §:n mukaan ELY-keskusten sekä kehittämis- ja hallintokeskuksen yleishallinnollinen ohjaus kuuluu työ- ja elinkeinoministeriölle. Yleishallinnollisella ohjauksella tarkoitetaan sitä, että ELY-keskukset kuuluvat työ- ja elinkeinoministeriön toimialalle siinä merkityksessä, kuin ministeriöiden välisestä toimialajaosta säädetään valtioneuvostosta annetussa laissa (175/2003) ja sen perusteella annetussa valtioneuvoston ohjesäännössä. Tämä koskee esimerkiksi viraston hallintoa ja sen järjestämistä koskevaa normiohjausta. Yleishallinnollinen ohjaus pitää sisällään myös sen, että työ- ja elinkeinoministeriö vastaa ELY-keskusten strategisen suunnittelun ja tulosohjauksen koordinoinnista sekä virastojen yhteisiä toimintoja koskevasta toimialaohjauksesta. KEHA-keskus kuuluu ELY-keskusten virastoverkostoon ja on itsenäinen työnantajavirasto (oman henkilöstönsä työnantajavirasto). ELY-keskukset ja KEHA-keskus muodostavat kuitenkin yhden kirjanpitoyksikön. Valtion talousarvioissa niiden toimintamenot ovat samalla momentilla 32.01.02, jolta työ- ja elinkeinoministeriö jakaa toimintamenot kullekin ELY-keskukselle ja kehittämis- ja hallintokeskukselle. KEHA-keskukselle on lisäksi jaettu myös momentin 32.30.01 (työ- ja elinkeinotoimistojen toimintamenot) määrärahoja.

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksista annetun lain 7 §:ssä säädetään virastojen strategisesta suunnittelusta ja tulosohjauksesta. Aluehallintovirastojen ja ELY-keskusten yhteisen strategia-asiakirjan (strateginen suunnittelu) lisäksi jokaiselle ELY-keskukselle laaditaan tulossopimus (strateginen tulosohjaus). Strategia-asiakirja ja tulossopimukset laaditaan hallituksen toimikaudeksi, ja niiden sisältö tarkistetaan tarvittaessa vuosittain ottaen huomioon valtiontalouden kehykset ja valtion talousarvio. Valtiovarainministeriö ja työ- ja elinkeinoministeriö laativat strategia-asiakirjan yhdessä muiden ELY-keskusten ja aluehallintovirastojen ohjaukseen osallistuvien ministeriöiden ja keskusvirastojen kanssa ja tarvittavin osin maakunnan liittojen kanssa. Jos strategia-asiakirjan sisällöstä ei saavuteta yksimielisyyttä ministeriöiden kesken, ratkaisee asian valtioneuvosto.

ELY-keskusten toiminnan strategisen suunnittelun ja tulosohjauksen sisällöstä ja menettelytavoista sekä suunnittelun ja ohjauksen yhteensovittamista varten perustettavista ryhmistä voidaan antaa tarkempia säännöksiä valtioneuvoston asetuksella.

ELY-keskusten toimialaohjauksesta säädetään lain 8 §:ssä. ELY-keskusten toimintaa ohjaavat omilla toimialoillaan sisäministeriö, opetus- ja kulttuuriministeriö, liikenne- ja viestintäministeriö, maa- ja metsätalousministeriö, työ- ja elinkeinoministeriö ja ympäristöministeriö tai keskushallinnon virasto, jonka tehtäväksi ohjaus on erikseen säädetty tai määrätty (toimialaohjaus). Työ- ja elinkeinoministeriö huolehtii ELY-keskuksen yhteisiä toimintoja ja muita elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen yhtenäisen toiminnan kannalta tarpeellisia toimenpiteitä koskevasta toimialaohjauksesta. ELY-keskusten toimialaohjauksen menettelytavoista voidaan säätää valtioneuvoston asetuksella.

Toiminnan rahoitus ja maksullinen toiminta

ELY-keskusten toiminnan rahoitus muodostuu talousarviossa myönnetyistä määrärahoista, edelliseltä vuodelta siirtyneistä määrärahoista sekä maksullisen, yhteistoiminnan ja yhteisrahoitteisen toiminnan tuotoista.

Toimintaa rahoitetaan n. 150 talousarviotililtä (6 eri pääluokan momenteilta). Määrärahoista on käytössä arviomäärärahoja sekä 2- ja 3-vuotisia siirtomäärärahoja. Joidenkin määrärahojen osalta käytössä on myös valtuutus. Talousarvion toteumalaskelmalla määrärahojen ja valtuuksien osalta raportoidaan vähintään kerran vuodessa määrärahojen ja valtuuksien käytöstä. ELY-keskusten vuoden 2016 talousarviomäärärahat olivat kirjanpitoyksikön kirjanpidossa yhteensä 1.471,9 milj. euroa. Kaikki määrärahat eivät näy kehittämis- ja hallintokeskuksen kirjanpitoyksikön kirjanpidossa, vaikka varsinainen toiminta on ELY-keskuksissa. L-vastuualueen osalta määrärahojen käyttötietoja näkyy myös Liikenneviraston kirjanpidossa ja Maaseutuviraston tehtävien osalta Maaseutuviraston kirjanpidossa, joihin tapahtumat siirretään. Palkkoja maksetaan n. 15 eri momentilta.

ELY-keskusten toimintamenot budjetoidaan työ- ja elinkeinoministeriön pääluokkaan momentille 32.01.02 ELY-keskusten toimintamenot (siirtomääräraha 2 v). Momentilta maksetaan myös KEHA-keskuksen oman toiminnan menoja. Momentin nettomääräraha vuoden 2017 talousarviossa on 172 660 000 euroa.

Maksullisen toiminnan tuloiksi on arvioitu 10 milj. euroa ja yhteisrahoitteisen toiminnan tuotoiksi 7,5 milj. euroa. Maksullisen toiminnan tulot kertyvät pääosin seuraavista L-vastuualueen suoritteista; tiestön käyttö- ja työluvat, tiestön liikennöintiin liittyvät taksi-, tavaraliikenne- ja joukkoliikenneluvat ja Lapin ELY-keskukseen valtakunnallisesti keskitetyt siirtoajoneuvokäsittelyn maksut. Lisäksi tuottoja kertyy Y-vastuualueella ympäristönsuojelun valvontamaksuista, ympäristö- ja luonnonsuojelulain mukaisista päätöksistä, vastuualueen hallinnoimiin rekistereihin kirjattavista ilmoituksista, erilaisista poikkeamis-, kielto- ja rajoituspäätöksistä ja ympäristövaikutusten arviointi (YVA) -lausunnoista. E-vastuualueen julkisoikeudellisten suoritteiden tuotot koostuivat pääosin kalastuslain ja -asetuksen mukaisista päätöksistä ja luvista sekä maataloustuen oikaisuvaatimuspäätöksistä. Yhteisrahoitteisen toiminnan tulot sisältävät pääosin ELY-keskuksen itse toteuttamien rakennerahastoihin liittyvien hankkeiden rahoitusosuudet.

Julkisoikeudellisten suoritteiden tuotot v. 2016 (10,4 milj. euroa) jakautuivat vastuualueittain seuraavasti:

Vuoden 2016 tilinpäätöksen mukaan maksullisesta toiminnasta suurin osa, 10,4 milj. euroa (99,7 %), muodostui valtion maksuperustelain mukaisista julkisoikeudellisista suoritteista. Tuotoista noin 29 000 euroa oli maksuperustelain mukaisia liiketaloudellisesti hinnoiteltuja suoritteita. Erityislakien perusteella määrättävistä maksuista tai hinnoiteltavista suoritteista saadut tuotot olivat vielä vähäisempiä (2.195 euroa).

Työ- ja elinkeinoministeriö osoittaa toimintamenomäärärahat vuosittain kullekin ELY-keskukselle yhtenä kokonaiseränä. Toimintamenomäärärahan jako ELY-keskuksille toteutetaan ohjaavien tahojen kesken yhteisesti sovittujen jakokriteerien pohjalta. ELY-keskukset laativat vuosittain toimintamenomäärärahan käyttösuunnitelman sekä henkilöstösuunnitelman vastuualueittain. Menettely tuo joustavuutta resurssien kohdentamiseen ja joustavampaa käyttöä yli vastuualueiden ja hallinnonalojen. Toimintamenojen käyttösuunnitelma ja henkilöstösuunnitelma perustuvat ELY-keskuksen strategisiin ja toiminnallisiin tulostavoitteisiin. Vastuualuekohtaiset suunnitelmat liitetään strategisiin tulossopimuksiin ja niiden vuosittaisiin tarkisteisiin ELY-keskuksista annetun asetuksen 18 §:n mukaisesti.

2.1.2.3 Työ– ja elinkeinotoimistot

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksista annetun lain 13 §:n mukaan ELY-keskusten alaisina paikallishallinnon viranomaisina toimii työ- ja elinkeinotoimistoja (TE-toimisto). Pykälän mukaan ELY-keskus perustaa ja lakkauttaa TE-toimistot ja niiden johtajien virat sekä määrää työ- ja elinkeinotoimistojen toimialueet, nimet ja toimipaikat. Työ- ja elinkeinoministeriö toimeenpani kuitenkin vuoden 2013 alusta TE-toimistoverkon uudistuksen ja linjasi, että jokaisen ELY-keskuksen toimialueelle tuli perustaa yksi hallinnollisesti itsenäinen TE-toimisto ja lakkauttaa kaikki aikaisemmat TE-toimistot, joita tuolloin oli yli 70. Siten vuoden 2013 alusta lukien Suomessa on toiminut viisitoista TE-toimistoa, joiden toimialueet ovat identtiset niitä ohjaavien ELY-keskusten kanssa. Kullakin hallinnollisella toimistolla on useita toimipaikkoja. Lisäksi TE-toimistojen palveluja tarjotaan yhteispalvelulain mukaisissa yhteispalvelupisteissä ja työvoiman palvelukeskuksissa.

Viidellätoista TE-toimistolla oli vuonna 2016 käytettävissä yhteensä 2659 henkilötyövuoden voimavarat. Voimavaroista 2335 henkilötyövuotta on toimintamenoilla momentilla 32.30.01 ja 322 henkilötyövuotta työllisyysmäärärahoilla

Tehtävät

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksista annetun lain 14 §:n mukaan TE-toimistojen tehtävänä on 1) edistää työvoiman saatavuuden turvaamista ja työllisyyden parantamista; 2) toimeenpanna julkinen työvoimapalvelu; 3) edistää maahanmuuttajien kotoutumista; 4) tarjota yrityspalveluihin liittyvää neuvontaa; 5) hoitaa muut sille säädetyt tai elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen sille määräämät tehtävät.

Organisaatio

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksista annetun lain 13 §:n mukaan ELY-keskus perustaa ja lakkauttaa TE-toimistot ja niiden johtajien virat sekä määrää työ- ja elinkeinotoimistojen toimialueet, nimet ja toimipaikat. Käytännössä työ- ja elinkeinoministeriö on TE-toimistoverkoston ja TE-palvelu-uudistuksen yhteydessä linjannut siten, ettei ELY-keskuksilla ole enää harkintavaltaa uusien itsenäisten TE-toimistojen (virastojen) perustamiseksi, eikä toisaalta nykyisen toimistorakenteen muuttamiseksi.

TE-palvelu-uudistuksessa TE-toimistoissa otettiin käyttöön yhtenäinen johtamis- ja ohjausmalli, ja TE-toimistojen hallintopalvelujen tuottaminen siirrettiin ELY-keskusten tehtäväksi. Vuoden 2015 alusta KEHA-keskuksen perustamisen myötä kaikki TE-toimistojen talous-, henkilöstö- ja muut tukipalvelut sekä TE-toimistojen myöntämien tukien, avustusten ja korvausten maksatustehtävät on hoidettu kehittämis- ja hallintokeskuksessa.

Johtaminen

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksista annetun lain 17 §:n mukaan TE-toimistoa johtaa toimiston johtaja. Työ- ja elinkeinotoimiston johtaja vastaa toimiston toiminnan tuloksellisuudesta ja ELY-keskuksen sille asettamien tulostavoitteiden saavuttamisesta.

TE-toimiston johtaja tai muu virkamies, jolle on säädetty tai työjärjestyksessä määrätty päätösvalta, ratkaisee toimiston päätettävät asiat. Työjärjestyksellä voidaan siirtää ratkaisuvaltaa toimiston muille virkamiehille.

TE-toimiston johtaja voi pidättää itsellään päätösvallan asiassa, jonka toimiston virkamies työjärjestyksen mukaan saa ratkaista.

Ohjaus

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksista annetun lain 3 §:n 2 momentin 1 kohdan mukaan ELY-keskusten tehtävänä on ohjata ja valvoa TE-toimistoja.

Rahoitus

Työ- ja elinkeinotoimistojen toimintamenot budjetoidaan työ- ja elinkeinoministeriön pääluokkaan momentille 32.30.01 työ- ja elinkeinotoimistojen toimintamenot. (siirtomääräraha 2 v). Momentille on osoitettu vuoden 2017 valtion talousarviossa 173 131 000 euron nettomäärärahaa. Tuloja ei TE-toimistoilla käytännössä ole. Työ- ja elinkeinoministeriö osoittaa toimintamenomäärärahat vuosittain kullekin 15 TE-toimistolle. Myös KEHA-keskukselle osoitetaan mom. 32.30.01 määrärahaa.

2.1.2.4 ELY-keskusten ja TE-toimistojen yhteiset kehittämis- ja hallintotehtävät

Kehittämis- ja hallintokeskuksen tukipalvelutyyppiset tehtävät

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksista annetun lain 3 a §:n mukaan kehittämis- ja hallintokeskus hoitaa ELY-keskusten sekä TE-toimistojen yhteisiä henkilöstö- ja taloushallinnon tehtäviä ja muita vastaavia palvelu- ja yleishallintotehtäviä sekä antaa yleishallinnollisia ohjeita ja ohjaa niiden soveltamista ELY-keskuksissa ja TE-toimistoissa.

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksista annetun valtioneuvoston asetuksen 30 §:ssä säädetään kehittämis- ja hallintokeskuksen tehtävistä. Pykälän mukaan kehittämis- ja hallintokeskus hoitaa ELY-keskusten sekä TE-toimistojen 1) kirjanpitoyksikkö- ja talousjärjestelmätehtävät; 2) henkilöstöhallinnon tehtävät; 3) tietohallinnon ohjaustehtävät, palvelut ja palveluhankinnat; 4) yhteiset viestintäpalvelut ja viestintäpalveluhankinnat; 5) yhteiset valmiustehtävät; 6) yleishallinnon tehtävät sekä 7) yhteiset sisäiset koulutus- ja kehittämistehtävät sekä niiden hankinnat; sekä 8) tukien ja avustusten maksamista, käytön valvontaa ja takaisinperintää koskevat tehtävät, joista säädetään erikseen.

Valtioneuvoston asetuksen 31 §:n mukaan kehittämis- ja hallintokeskus hoitaa lisäksi ELY-keskusten, TE-toimistojen, aluehallintovirastojen ja maistraattien tietohallintopalveluja. Tietohallintopalveluina kehittämis- ja hallintokeskus kehittää, tuottaa ja hankkii sähköisiä palveluja ja tietojärjestelmiä sekä hoitaa muita vastaavia sille säädettyjä ja määrättyjä tehtäviä. Nämä tietohallintopalvelut ovat toimialariippuvaisia tietohallintopalveluja erotuksena toimialariippumattomista perustietotekniikan palveluista, joita Valtori-palvelukeskus hoitaa valtion yhteisten tieto- ja viestintäteknisten palvelujen järjestämisestä annetun lain (1226/2013) 5 §:n nojalla.

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksista annetun lain 3 a §:n 3 momentissa säädetään kehittämis- ja hallintokeskuksen virkamiehen toimivallasta ELY-keskusten sekä TE-toimistojen hallintoasioiden esittelyssä. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksista annetulla valtioneuvoston asetuksella säädetään tarkemmin seuraavista hallintoasioista, jotka kehittämis- ja hallintokeskuksen virkamies esittelee ratkaistavaksi 1) toimintamenojen käyttösuunnitelman kullekin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle sekä työ- ja elinkeinotoimistolle; 2) virkanimitykset ja työsuhteeseen ottamista koskevat päätökset palvelussuhteeseen liittyvät päätökset sille elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle tai työ- ja elinkeinotoimistolle, jonka virkaan henkilö nimitetään tai jonka työsuhteeseen henkilö otetaan; 3) muut kuin virkavapautta koskevat palvelussuhteeseen liittyvät päätökset sille elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle tai työ- ja elinkeinotoimistolle, johon päätöksen kohteena oleva henkilö on palvelussuhteessa, työ ja elinkeinotoimiston johtajan osalta kuitenkin asianomaista työ- ja elinkeinotoimistoa ohjaavalle elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle; 4) kanteluasioita koskevat vastaukset sille tai niille elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksille sekä työ- ja elinkeinotoimistoille, joita kantelu koskee, ellei niistä muualla lainsäädännössä toisin säädetä.

Kehittämis- ja hallintokeskuksen maksatustehtävät

Lisäksi kehittämis- ja hallintokeskus antaa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten sekä työ- ja elinkeinotoimistojen henkilöstöjen tasapuolisen kohtelun, asiakkaiden tasapuolisen kohtelun ja tehtävien valtakunnallisesti yhdenmukaisen hoitamisen kannalta tarpeelliset ohjeet tehtäväkseen säädetyissä kehittämis- ja hallintoasioissa sekä avustusten maksamista, käytön valvontaa ja takaisinperintää koskevissa tehtävissä.

Kehittämis- ja hallintokeskus hoitaa lisäksi julkisen vallan käytön piiriin kuuluvia maksatustehtäviä. Lain 3 §:n 2 momentin mukaan kehittämis- ja hallintokeskus hoitaa ELY-keskuksen suoraan valtionavustuslain (688/2001) nojalla myöntämän valtionavustuksen maksamista ja takaisinperintää koskevat valtionavustuslain 12, 19, 21 ja 22 §:n mukaiset tehtävät. Kehittämis- ja hallintokeskus hoitaa ELY-keskuksen lisäksi myös valtionavustuslain 15 §:n mukaisia valvontatehtäviä. Lisäksi kehittämis- ja hallintokeskus voi hoitaa ELY-keskusten sekä TE-toimistojen erityislainsäädännön nojalla myöntämien avustusten maksamista, niiden käytön valvontaa ja takaisinperintää sekä valtion korvauksia koskevia tehtäviä siten kuin niistä erikseen säädetään.

Erityislainsäädännön nojalla kehittämis- ja hallintokeskus hoitaa seuraavat maksatustehtävät. Julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain 12 luvun 8 §:n mukaan kehittämis- ja hallintokeskus maksaa TE-toimiston myöntämät tämän lain mukaiset tuet ja korvaukset sekä seuraa valtion virastoille tai laitoksille osoitettujen määrärahojen käyttöä. Näihin tukiin ja avustuksiin kuuluvat palkkatuet, starttirahat, lisätuet ja yritysten kehittämispalvelua koskevat avustukset. Kehittämis- ja hallintokeskus hoitaa myös näiden avustusten takaisinperintää koskevat tehtävät.

Lisäksi kehittämis- ja hallintokeskuksella on valtionavustusten maksatustehtäviä yksityistä teistä annetun lain (358/1962), rakennusperinnön suojelemisesta annetun lain (498/2010), saariston kehityksen edistämisestä annetun lain (494/1981) sekä Euroopan meri- ja kalatalousrahastosta annetun lain nojalla (1093/2014), energiatuen myöntämisen yleisistä ehdoista annetun valtioneuvoston asetuksen (1063/2012) nojalla.

Kehittämis- ja hallintokeskus maksaa erityislainsäädännön nojalla eräitä valtion korvauksia. Kehittämis- ja hallintokeskus maksaa valtion talousarvion rajoissa korvauksia kunnille kotoutumisen edistämisestä annetun lain (1386/2010) mukaisista toimenpiteistä, kuntouttavasta työtoiminnasta annetun lain (189/2001) mukaisen toiminnan järjestämisestä ja varustamoille merimiesten matkakustannuksista, jotka maksetaan valtion varoista korvattavista merimiesten matkakustannuksista annetun lain (1068/2013) nojalla. Korvauspäätökset tehdään syntyneiden kustannusten perusteella erottamatta korvauksen myöntämis- ja maksamisprosesseja. Muista kehittämis- ja hallintokeskukselle kuuluvista valtion korvauksen maksamista koskevista tehtävistä säädetään esimerkiksi maantielaissa (503/2005) ja ratalaissa (110/2007).

Kehittämis- ja hallintokeskuksen muut tehtävät

Lisäksi kehittämis- ja hallintokeskus toimii siviilipalveluslain (1446/2007) 7 §:n 3 momentin mukaisesti siviilipalveluskeskuksena. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksista annetun valtioneuvoston asetuksen 30 §:n 2 momentin mukaan siviilipalveluskeskus on kehittämis- ja hallintokeskuksen erillisyksikkö.

Siviilipalveluskeskuksen tehtävät ovat siviilipalveluslain 7 §:n 2 momentin mukaan 1) siviilipalvelusvelvollisten palvelukseen määrääminen; 2) siviilipalvelusvelvollisten kouluttaminen; 3) siviilipalvelusvelvollisten valvonta; 4) passilain (671/2006) 8 §:ssä tarkoitetun siviilipalvelustodistuksen antaminen siviilipalvelusvelvollisille ennen siviilipalveluksen alkamista; 5) siviilipalvelusvelvollisten majoituskustannusten korvaamisen toimeenpano; 6) siviilipalveluksen muu käytännön toimeenpano.

2.1.2.5 Ahvenanmaan valtionvirasto

.Ahvenanmaan valtionvirastosta säädetään aluehallintovirastoista annetussa laissa sekä aluehallintovirastoista annetussa valtioneuvoston asetuksessa. Ahvenanmaan valtionviraston toimialueeseen kuuluu Ahvenanmaan maakunta ja viraston päätoimipaikka on Maarianhaminassa. Ahvenanmaan valtionviraston toiminta rahoitetaan aluehallintovirastojen toimintamenomomentilta. Viraston henkilöstömäärä on vaihdellut viime vuosina noin 16–17 henkilötyövuoden välillä

Aluehallintovirastoista annetun lain 16 §:n mukaan Ahvenanmaan maakunnassa on aluehallintovirastoista annetussa laissa tarkoitettuna valtionhallinnon viranomaisena Ahvenanmaan valtionvirasto, jota johtaa maaherra. Virasto hoitaa sellaisia aluehallintovirastoista annetun lain 4 §:ssä tarkoitettuja tehtäviä, jotka Ahvenanmaan itsehallintolain (1144/1991) mukaan kuuluvat valtakunnan toimivaltaan. Ahvenanmaan valtionviraston toimivaltaan kuuluu käytännössä vain melko pieni osa niistä tehtävistä, joita aluehallintovirastot hoitavat Manner-Suomessa. Ahvenanmaan valtionviraston hoitamia aluehallintovirastoille säädettyjä tehtäviä ovat esimerkiksi alkoholilain (1143/1994) mukainen vähittäismyynnin lupahallinto ja valvonta sekä markkinoinnin valvonta anniskelun lupahallinnon ja valvonnan kuuluessa puolestaan maakunnan toimivaltaan. Lisäksi valtionvirasto hoitaa laissa aluehallintovirastolle säädettynä tehtävänä muun muassa maksutalletustehtäviä, kilpailu- ja kuluttajatehtäviä, yhteisöoikeudellisia vähemmistösuojatehtäviä (erityinen tarkastus, kokouksen koolle kutsuminen) vahvistaa yhteisaluelaissa (758/1989) tarkoitettuja osakaskuntien sääntöjä, vastaa talous- ja velkaneuvonnan järjestämisestä sekä käsittelee väestönsuojan rakennusvelvollisuudesta vapauttamista koskevia hakemuksia sekä perheasiain sovittelutoiminnassa vaadittavia lupia.

Aluehallintovirastoille kuuluvien työsuojelun tehtävien osalta on sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella laajennettu Lounais-Suomen aluehallintoviraston toimialuetta siten, että se kattaa myös Ahvenanmaan maakunnan.

Ahvenanmaan valtionvirastolle kuuluu muun lainsäädännön perusteella myös sellaisia tehtäviä, joita Manner-Suomen aluehallintovirastot eivät hoida. Tällaisia ovat esimerkiksi alusrekisteriviranomaistehtävät, ajoneuvoveron kantoa koskevat tehtävät, polttoainemaksun maksuunpanotehtävät, eräät maataloustukia koskevat tehtävät, eräät Ahvenanmaan valtuuskuntaa koskevat tehtävät, julkisen notaarin tehtävät sekä maistraatille kuuluvat tehtävät kuten rekisterihallintotehtävät ja holhousviranomaistehtävät. Muista kuin aluehallintovirastoista annetun lain nojalla Ahvenanmaan valtionvirastolle kuuluvista tehtävistä säädetään kaupallisista tavarankuljetuksista tiellä annetussa laissa (693/2006), maatalouden tukien toimeenpanosta annetussa laissa (192/2013), joukkoliikennelaissa (869/2009), alusrekisterilaissa (512/1993), polttoainemaksuista annetussa laissa (1280/2003), ajoneuvoverolaissa (1281/2003), laajakaistarakentamisen tuesta haja-asutusalueilla annetussa laissa (1186/2009), laissa maaseutuyrittäjien luopumistuesta (1293/1994), laissa maatalouden harjoittamisesta luopumisen tuesta (612/2006), rekisterihallintolaissa (166/1996), vaalilaissa (714/1998), uskonnonvapauslaissa (453/2003), kuolleeksi julistamisesta annetussa laissa (127/2005), terveydenhuoltolaissa (1326/2010), hallinnollisesta yhteistyöstä verotuksen alalla ja direktiivin 77/799/ETY kumoamisesta annetun neuvoston direktiivin lainsäädännön alaan kuuluvien säännösten kansallisesta täytäntöönpanosta ja direktiivin soveltamisesta annetussa laissa (185/2013), holhoustoimilaissa (442/1999), julkisesta notaarista annetussa laissa (420/2014), nimilaissa (694/1985) sekä transseksuaalin sukupuolen vahvistamisesta annetussa laissa(563/2002).

Ahvenanmaan valtionvirastolle ja maaherralle on lisäksi säädetty tehtäviä Ahvenanmaan itsehallintolain 32 §:n tarkoittamilla sopimusasetuksilla. Valtionvirastolle tai maaherralle säädettyjä tehtäviä sisältyy esimerkiksi poliisihallinnosta Ahvenanmaan maakunnassa annettuun Tasavallan presidentin asetukseen (1177/2009), eräiden terveyden- ja sairaanhoidon tehtävien hallinnosta Ahvenanmaan maakunnassa annettuun Tasavallan presidentin asetukseen (1179/2009), eläinten tunnistamisen ja rekisteröinnin valvontaan liittyvien hallintotehtävien hoitamisesta Ahvenanmaan maakunnassa annettuun Tasavallan presidentin asetukseen (1540/2011) sekä poikkeusoloihin varautumista koskevien tehtävien hoitamisesta Ahvenanmaan maakunnassa annettuun Tasavallan presidentin asetukseen (900/2000).

Aluehallintovirastojen hallinto- ja kehittämispalvelut -vastuualue ei tuota Ahvenanmaan valtionviraston hallinto- ja kehittämispalveluja vaan Ahvenanmaan valtionvirasto hoitaa itse hallintopalvelunsa, mutta aluehallintovirastoista annetun valtioneuvoston asetuksen 5 a §:n mukaan hallinto- ja kehittämispalvelut -vastuualueen on annettava tarvittaessa tukea Ahvenanmaan valtionvirastolle vastuualueelle kuuluvissa tehtävissä

Ahvenanmaan valtionviraston johtajana toimivasta maaherrasta ja maaherran nimittämisestä säädetään Ahvenanmaan itsehallintolaissa. Lain mukaan maaherraksi nimitetään henkilö, jolla on tarpeelliset edellytykset hoitaa hyvin maakunnan hallintoa sekä valvoa valtion turvallisuutta. Tasavallan presidentti nimittää maaherran sovittuaan asiasta maakuntapäivien puhemiehen kanssa. Jollei yksimielisyyttä saavuteta, presidentti nimittää maaherran maakuntapäivien ehdolle asettamista viidestä henkilöstä.

Ahvenanmaan valtionviraston toiminta rahoitetaan valtiovarainministeriön pääluokan aluehallintoviraston toimintamenomomentilta 28.40.01 (siirtomääräraha 2 v). Virasto on kuitenkin oma kirjanpitoyksikkönsä ja lisäksi sen tehtävät poikkeavat monelta osin aluehallintovirastojen tehtävistä, sillä virasto hoitaa mm. maistraattitehtäviä sekä eräitä liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalan tehtäviä, joita aluehallintovirastot eivät hoida. Ahvenanmaan valtionviraston ohjausta on toteutettu samoin periaattein kuin aluehallintovirastojenkin. Valtiovarainministeriö vastaa ohjauksen koordinoinnista, tekee viraston kanssa tulossopimuksen ja antaa kannanoton viraston tilinpäätöksestä. Muut ohjaavat ministeriöt ovat osallistuneet viraston kanssa käytäviin tulosneuvotteluihin sekä muihin ohjauksen prosesseihin siinä laajuudessa kuin viraston hoitamat hallinnonalan tehtävät ovat edellyttäneet.

2.2

Maakuntien liitot

Maakuntien liitot ovat lakisääteisiä kuntayhtymiä, joissa maakunnan alueen kuntien on oltava jäseninä. Maakuntien liittoja on 18 ja niiden yhteenlaskettu henkilöstömäärä vuonna 2016 oli noin 636 työntekijää. Voimassa olevasta maakuntajaosta säädetään maakuntajakolaissa (1159/1997).

Tehtävät

Maakuntien liittojen perustehtävät ovat alueiden kehittäminen, maakunnan suunnittelu ja edunvalvonta. Maakuntien liitoilla on sekä lakisääteisiä tehtäviä että jäsenkuntiensa niille osoittamia tehtäviä.

jatkossa: aluekehittämislaki Maakunnan liitto vastaa alueiden kehittämisestä ja rakennerahastotoiminnan hallinnoinnista annetun lain (7/2014,) 17 §:n mukaan aluekehittämisen strategisesta kokonaisuudesta ja siinä tehtävässä:

1) vastaa maakunnan yleisestä kehittämisestä ja toimii tällöin yhteistyössä valtion viranomaisten, alueen keskuskaupunkien ja muiden kuntien, yliopistojen ja korkeakoulujen sekä muiden alueiden kehittämiseen osallistuvien tahojen kanssa sekä Lapin maakunnassa saamelaiskäräjien kanssa; yhteistyöstä voidaan laatia yhteistyösopimuksia;

2) kehittää alueensa elinkeinoelämän toimintaedellytyksiä ottaen huomioon kuntien erilaisista lähtökohdista johtuvat tarpeet ja vahvuudet;

3) osallistuu elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten sekä tarvittavin osin aluehallintovirastojen strategisten ohjausasiakirjojen laatimiseen sekä osallistuu elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten tulossopimuksia koskeviin neuvotteluihin alueen kehittämistavoitteiden huomioon ottamiseksi;

4) vastaa alueellisen pitkän ja keskipitkän aikavälin koulutustarpeiden ennakoinnin yhteensovittamisesta ja alueellisten koulutustavoitteiden valmistelusta osana koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnittelua;

5) vastaa kulttuuria koskevien suunnitelmien ja kehittämistoimenpiteiden yhteensovittamisesta osana maakuntaohjelman toteuttamista;

6) vastaa maakunnan liikennejärjestelmäsuunnitelman suunnitteluprosessin käynnistämisestä, siihen liittyvän yhteistyön johtamisesta ja kyseisen suunnittelun yhteensovittamisesta maakunnan muun suunnittelun kanssa muualla kuin Helsingin seudulla;

7) vastaa alueellisten laaja-alaisten luonnonvaroja ja ympäristöä koskevien suunnitelmien osalta suunnitteluprosessin käynnistämisestä, siihen liittyvän yhteistyön johtamisesta ja kyseisen suunnittelun yhteensovittamisesta maakunnan muun suunnittelun kanssa;

8) laatii kuntien ja muiden koulutuksen järjestäjien hanke-esitysten kiireellisyysjärjestyksen seuraavaa neljää vuotta koskevaan rahoitussuunnitelmaan, lukuun ottamatta liikunnan koulutuskeskusten hankkeita;

9) asettaa alueelliset liikuntaneuvostot;

10) edistää julkisen hallinnon yhteispalvelusta annetussa laissa (223/2007) tarkoitettua yhteispalvelua alueellaan;

11) vastaa ennakoinnin yhteensovittamisesta maakunnassa, arvioi ja seuraa maakunnan ja sen osien kehitystä sekä kehittämistoiminnan vaikuttavuutta;

12) edistää kuntien ja maakuntien välistä yhteistyötä, hoitaa tehtäviinsä liittyviä kansainvälisiä asioita ja yhteyksiä; sekä

13) hoitaa muut tässä laissa säädetyt tehtävänsä.

Maakunnan suunnittelusta säädetään maankäyttö- ja rakennuslaissa. Lain 25 §:n mukaan maakunnan suunnitteluun kuuluvat maakuntasuunnitelma, muuta alueiden käytön suunnittelua ohjaava maakuntakaava ja alueellinen kehittämisohjelma. Maakunnan suunnittelussa otetaan huomioon valtakunnalliset tavoitteet sovittaen ne yhteen alueiden käyttöön liittyvien maakunnallisten ja paikallisten tavoitteiden kanssa.

Maakuntasuunnitelmassa osoitetaan maakunnan tavoiteltu kehitys. Maakuntakaavassa esitetään alueiden käytön ja yhdyskuntarakenteen periaatteet ja osoitetaan maakunnan kehittämisen kannalta tarpeellisia alueita. Maakuntakaava on ohjeena laadittaessa ja muutettaessa yleiskaavaa ja asemakaavaa sekä ryhdyttäessä muutoin toimenpiteisiin alueiden käytön järjestämiseksi.

Maakuntien vapaaehtoisista tehtävistä sovitaan perustamissopimuksessa. Esimerkiksi kaksi maakuntaa on sopinut hoitavansa palo- ja pelastustoimen ja kesäyliopisto on joidenkin maakuntien hoidossa. Lisäksi kulttuurin edistäminen on kirjattu moniin perussopimuksiin. Maakuntien liitoilla on myös muita alueensa edunvalvontaan liittyviä tehtäviä.

Alueiden kehittämiseen liittyvistä tehtävistä vastaa aluekehittämislain 5 §:n mukaan kussakin maakunnassa maakunnan liitto aluekehittämisviranomaisena. Lain 17 §:ssä lueteltujen tehtävien lisäksi maakuntien liitot vastaavat maakuntaohjelmien laatimisesta ja muiden alueiden kehittämiseen liittyvien ohjelmien laatimisesta. Valmistelu tehdään aina yhteistyössä muiden viranomaisten ja alueen kehittämiseen osallistuvien toimijoiden kanssa. Maakunnan liitto johtaa myös maakunnan yhteistyöryhmän toimintaa maakunnassaan. Näistä tehtävistä säädetään aluekehittämislaissa ja tarkemmin toimintaa ohjataan valtioneuvoston asetuksilla.

Maakunnan liiton keskeisin yhteistyökumppani on alueiden kehittämisessä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, joka edistää alueellista kehittämistä hoitamalla sille säädettyjä tai erikseen määrättyjä valtionhallinnon toimeenpano- ja kehittämistehtäviä toimialueellaan.

Maakuntien liitot toimivat rakennerahasto-ohjelman välittävinä toimieliminä ja Euroopan alueellisen yhteistyön sekä ulkorajayhteistyön ohjelmissa niillä on myös hallinto- ja todentamisviranomaistehtäviä. Hallinto- ja todentamisviranomaisina ne hoitavat ohjelmiin liittyviä tehtäviä suoraan Euroopan komission, Euroopan unionin jäsenvaltioiden ja muiden ohjelmien toimintaan liittyvien valtioiden kuten Norjan ja Venäjän federaation kanssa. Välittävän toimielimen tehtäviin kuuluu tuen myöntämiseen, maksamiseen, hallinnointiin ja valvontaan liittyviä tehtäviä. Rakennerahasto-ohjelman välittävän toimielimen tehtävistä osa on koottu neljään koordinoivaan liittoon.

Maakuntien liitoilla on lisäksi vielä käytössään kansallista maakunnan kehittämisrahaa, josta ne myös tekevät tukipäätökset, maksatukset ja niihin liittyvän valvonnan sekä järjestävät tarvittavat ulkopuoliset tarkastukset. Sekä rakennerahastovaroja että kansallisia varoja koskevasta tukimenettelystä säädetään alueiden kehittämisen ja rakennerahastohankkeiden rahoittamisesta annetussa laissa. Maakuntien liittoja ohjataan varojen myöntämiseen liittyvissä menettelyissä mainitulla rahoituslailla sekä yksityiskohtaisempia säännöksiä sisältävillä valtioneuvoston asetuksilla, sekä varojen siirron yhteydessä annettavilla sitovilla varojen käytön ehdoilla.

Organisaatio ja johtaminen

Maakunnan liiton toimielinten kokoonpanosta ja valinnasta säädetään aluekehittämislaissa ja kuntalaissa. Aluekehittämislain 17 a §:n mukaan maakunnan liiton ylimmän päättävän toimielimen jäsenten tulee olla jäsenkuntien valtuutettuja. Maakuntien liittojen ylintä päättävää toimielintä kutsutaan maakuntavaltuustoksi. Maakuntavaltuustossa edustettuina olevien ryhmien ääniosuuksien tulee valittaessa vastata jäsenkuntien valtuustoissa edustettuina olevien eri ryhmien kuntavaaleissa saamaa ääniosuutta maakunnan alueella vaalilaissa (714/1998) säädetyn suhteellisuusperiaatteen mukaisesti. Jokaisella jäsenkunnalla tulee olla vähintään yksi edustaja maakuntavaltuustossa.

Maakunnan liiton muiden toimielinten kokoonpanosta säädetään kuntalain (410/2015) 58 §:n 3 momentissa. Säännöksen mukaan näiden toimielinten kokoonpano on sovitettava sellaiseksi, että se vastaa jäsenkuntien valtuustoissa edustettuina olevien eri ryhmien kuntavaaleissa saamaa ääniosuutta kuntayhtymän alueella vaalilaissa säädetyn suhteellisuusperiaatteen mukaisesti.

Maakuntien liittojen tehtävistä osa on säädetty yhteistoiminnassa hoidettaviksi. Aluekehittämislain 19 §:n mukaan maakuntien liittojen yhteistoiminnan piiriin kuuluu sellaisten 17 §:ssä tarkoitettujen tehtävien käsittely ja niitä koskeva päätöksenteko, jotka:

1) ovat alueen pitkäjänteisen kehittämisen kannalta merkittäviä;

2) sisältyvät maakuntaohjelmiin ja niiden toimeenpanosuunnitelmiin tai muihin alueiden kehittämiseen merkittävästi vaikuttaviin suunnitelmiin, kuten liikennettä koskeviin suunnitelmiin; sekä

3) koskevat pääosin koko yhteistoiminta-aluetta.

Yhteistoiminta-alueeseen kuuluvien maakuntien liittojen jäsenkunnat voivat yhtäpitävin päätöksin tai perussopimuksessa antaa muitakin alueiden kehittämiseen tai maakunnan suunnitteluun liittyviä tehtäviä yhteistoiminnassa käsiteltäviksi ja päätettäviksi.

Maakuntien liittojen yhteistoiminnan järjestämiseksi maa jaetaan maakuntien yhteistoiminta-alueisiin. Maakunnan liitto voi kuulua edellä 19 §:ssä tarkoitettujen tehtävien hoitamiseksi vain yhteen yhteistoiminta-alueeseen.

Maakuntien liittojen yhteistoiminta-alueen on muodostettava toiminnallisesti ja taloudellisesti tarkoituksenmukainen kokonaisuus yhteistoiminnan kohteena olevien tehtävien hoitamiseksi. Yhteistoiminta-aluejako tulee ottaa huomioon muodostettaessa sellaisten elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten toimialueita, joissa hoidetaan kaikkia keskuksen toimialaan kuuluvia tehtäviä.

Yhteistoiminta-alueeseen kuuluvien maakuntien liittojen jäsenkuntien on sovittava yhteistoiminnan piiriin kuuluvien asioiden käsittelyn ja päätöksenteon järjestämisestä joko siten, että päätösvaltaa käyttää maakuntien liittojen yhteinen toimielin, tai siten, että päätösvaltaa käyttävät maakuntien liitot yhtäpitävin päätöksin. Yhteistoiminta-alueeseen kuuluvien maakuntien liittojen on sovittava yhteistoiminnassa käsiteltävien ja päätettävien asioiden valmistelusta ja sitä koskevista vastuista.

Maakuntien liittojen yhteisestä toimielimestä ja sen valitsemisesta säädetään aluekehittämislain 21 §:ssä. Yhteistoiminta-alueeseen kuuluvien maakuntien liittojen valtuustot asettavat yhteisen toimielimen ja valitsevat siihen jäsenet, jos yhteistoimintasopimuksessa niin määrätään. Muussa tapauksessa yhteistoiminta-alueeseen kuuluvat maakunnan liiton jäsenkunnat asettavat yhteisen toimielimen ja valitsevat siihen jäsenet samassa yhteydessä ja samaa menettelyä käyttäen kuin ne valitsevat edustajansa maakuntien liittojen valtuustoon. Toimielimessä edustettuina olevien ryhmien ääniosuuksien tulee valittaessa vastata jäsenkuntien valtuustoissa edustettuina olevien eri ryhmien kuntavaaleissa saamaa ääniosuutta yhteistoiminta-alueeseen kuuluvien maakuntien liittojen jäsenkuntien alueella vaalilaissa säädetyn suhteellisuusperiaatteen mukaisesti.

Yhteisen toimielimen jäsenten lukumäärästä ja äänivallan perusteista, toimielimen muista kuin laissa säädetyistä tehtävistä sekä muista yhteistoiminnan järjestämiseksi välttämättömistä asioista sovitaan yhteistoiminta-alueeseen kuuluvien maakuntien yhteistoimintasopimuksessa.

Valtioneuvosto voi velvoittaa yhteistoiminta-alueen maakuntien liitot ja niiden jäsenkunnat aloittamaan yhteistoimintaa koskevat neuvottelut ja samalla määrätä yhteistoiminnan käynnistämiseksi välttämättömistä asioista. Valtioneuvoston määräys on voimassa siihen asti, kunnes yhteistoiminta-alueeseen kuuluvien maakuntien liittojen jäsenkunnat pääsevät sopimukseen yhteistoiminnasta. Jos aluekehittämislain 20 §:n 1 momentissa tarkoitettuja yhtäpitäviä päätöksiä ei saada maakuntien liitoissa tehtyä ja siitä on merkittävää haittaa valtion ja kuntien väliselle yhteistyölle alueiden kehittämisessä, valtioneuvosto voi velvoittaa jäsenkunnat edellä mainitussa lainkohdassa tarkoitetun yhteisen toimielimen perustamiseen.

Maakunnassa on alueen kehittämiseen vaikuttavien suunnitelmien ja sopimusten sekä kansallisten ja Euroopan unionin osarahoittamien ohjelmien toimeenpanon yhteensovittamista varten maakunnan yhteistyöryhmä. Maakunnan yhteistyöryhmä toimii yleisasetuksen 5 artiklan mukaisena kumppanuuselimenä maakunnassa. Yhteistyöryhmän asettaa maakunnan liiton hallitus. Yhteistyöryhmän jäsenet asetetaan kunnanvaltuuston toimikaudeksi ja saamelaiskäräjien osalta saamelaiskäräjien toimikaudeksi.

Yhteistyöryhmässä on aluekehittämislain mukaan oltava kattavasti edustettuina maakunnan alueen kehittämisen kannalta keskeiset tahot eli alueen kunnat ja maakunnan liitto sekä Lapin maakunnassa lisäksi saamelaiskäräjät, ohjelmia rahoittavat valtion viranomaiset ja muut yhteistyöryhmän tehtävien kannalta merkittävät valtionhallintoon kuuluvat organisaatiot sekä alueen kehittämisen kannalta keskeisiä tahoja kuten työmarkkina- ja elinkeinojärjestöjä sekä kansalaisyhteiskuntaa kuten ympäristöjärjestöjä ja tasa-arvon ja syrjimättömyyden edistämisestä vastaavia järjestöjä.

Maakuntien liittojen ylimmän virkamiesjohtajan virkanimikkeenä on maakuntajohtaja. Maakuntajohtaja johtaa maakunnan liiton virastoa ja toimii maakuntahallituksen esittelijänä.

Rahoitus

Liittojen rahoitus koostuu pääosin kuntien jäsenmaksuosuuksista sekä ulkopuolisesta hanke-rahoituksesta. Kuntien jäsenmaksuosuudet maakuntaliittojen lakisääteisiin tehtäviin olivat noin 51 milj. euroa vuonna 2015. Liittojen lakisääteisten tehtävien lisäksi osa maakuntien liitoista on vastannut myös muun muassa pelastustoimen tehtävien hoitamisesta ja kesäyliopistotoiminnasta. Näihin tehtäviin maakunnan kunnat ovat osoittaneet erillisrahoituksen. Maakuntien liittojen menoista arviolta noin 60 prosenttia koostuu henkilöstökuluista.

2.3

Maakunnille osoitettavat tehtävät

Maakunnan tehtäväaloista säädetään ehdotetun maakuntalain 6 §:ssä. Tässä esityksessä kuvataan maakunnalle kunnilta, aluehallintovirastoilta sekä ELY-keskuksilta ja KEHA-keskukselta siirtyviä tehtäviä siltä osin, kun tehtäviä koskevia säännöksiä ehdotetaan muutettavaksi tällä hallituksen esityksellä. Mainituilta viranomaisilta siirtyy maakunnalle ehdotetun maakuntalain 6 §:n mukaisia tehtäviä myös muilla hallituksen esityksillä. Näitä tehtäviä ei kuvata tässä hallituksen esityksessä

Ehdotetun maakuntalain 6 §:n 1 momentin 1-4 kohdissa maakunnan tehtäväalaan säädetään kuuluviksi sosiaali- ja terveydenhuolto, hyvinvoinnin, terveyden ja turvallisuuden edistämisen ja ehkäisevän päihdetyön asiantuntijatuki kunnille, alueellinen alkoholihallinto ja pelastustoimi. Säännöksen 9 kohdassa maakunnille säädetään kuuluvaksi aluekehittämisviranomaisen tehtävät, alueen, sen elinkeinoelämän ja innovaatioympäristöjen kehittäminen ja rahoittaminen, näihin liittyvä koulutus ja osaamisen kehittäminen, yritys-, työ- ja elinkeinopalvelujen järjestäminen sekä kotoutumisen edistäminen. Edelleen säännöksen 14 kohdan nojalla maakunnan tehtäviin kuuluvat liikennejärjestelmän toimivuus, liikenneturvallisuus, tie- ja liikenneolot, alueellinen tienpito, maankäytön yhteistyö sekä toimintaympäristöä koskevien tietojen tuottaminen valtakunnalliseen liikennejärjestelmäsuunnitteluun. Säännöksen 24 kohdan nojalla maakunnan tehtäviin kuuluisivat maatalousyrittäjien ja turkistuottajien lomituspalvelujen järjestäminen sekä poronhoitajien sijaisavun kustannusten korvaaminen. On kuitenkin mahdollista, että 24 kohtaan jää maakunta- ja sote-uudistusta koskevan hallituksen esityksen (HE 15/2017) eduskuntakäsittelyn päätteeksi vain maatalousyrittäjien lomituspalvelujen järjestäminen. Taustalla on etenkin reformiministerityöryhmän marraskuussa 2017 tekemät päätökset, joiden mukaan turkistuottajien lomituspalvelujen ja poronhoitajien sijaisavun tehtävien siirrosta maakuntiin luovuttaisiin. Turkistuottajien lomituspalvelujen hoitaminen voisi kuitenkin olla jatkossa maakuntien vapaaehtoinen tehtävä ehdotetun maakuntalain 6 §:n 2 momentin nojalla. Näitä tehtäviä koskevat säädösmuutokset ehdotetaan toteutettavaksi erillisillä hallituksen esityksillä, kuitenkin siten, että tässä esityksessä ehdotetaan siirrettäväksi saariston kehittämisen edistämisestä annetun lain mukaiset eräät aluekehittämisviranomaisen tehtävät.

Muilta osin tässä esityksessä maakunnalle siirtyvät tehtävät kuvataan ehdotetun maakuntalain 6 §:n tehtäväalasäännöksen mukaisesti ja siten, että maakuntalain 6 §:n 1 momentin 18 ja 19 kohdissa tarkoitettujen tehtävien (maakunnallisen identiteetin edistäminen alueella yhteistyössä alueen muiden toimijoiden kanssa sekä kulttuuria koskevien suunnitelmien ja kehittämistoimenpiteiden yhteensovittaminen osana maakuntastrategian ja -ohjelman sekä maakuntakaavoituksen toteuttamista) kuvaukset sisältyvät muihin kuvattuihin tehtäväaloihin.

2.3.1

2.3.1 Terveydensuojelu, tupakkavalvonta, elintarvikevalvonta sekä eläinten terveyden ja hyvinvoinnin valvonta ja eläinlääkäripalvelut

Terveydensuojelun, tupakkavalvonnan, elintarvikevalvonnan sekä eläinten terveyden ja hyvinvoinninvalvonnan ja eläinlääkäripalveluiden tehtäviin on aluehallintovirastoissa ja ELY-keskuksissa osoitettu 69 henkilötyövuotta, minkä lisäksi tehtävissä kunnissa työskentelee 1314 työntekijää.

2.3.1.1 Tupakka- ja terveydensuojelulain mukainen valvonta

Terveydensuojelulain (763/1994) 6 §:n 1 momentin mukaan kunnan tehtävänä on alueellaan edistää ja valvoa terveydensuojelua siten, että asukkaille turvataan terveellinen elinympäristö. Kunnan on tiedotettava terveydensuojelusta ja järjestettävä terveydensuojelua koskevaa ohjausta ja neuvontaa.

Tupakkalain (549/2016) 8 §:n mukaan kunta valvoo alueellaan tupakkalain noudattamista. Tämä pitää sisällään tupakkalaissa tarkoitettujen tuotteiden myynnin valvonnan sekä markkinointi- ja esilläpitokieltojen sekä tupakointikieltojen ja -rajoitusten noudattamisen valvonnan.

Nikotiinikorvaustuotteet luokitellaan lääkkeiksi. Lääkelain (395/1987) 38 a §:n mukaan lääkkeitä saa myydä väestölle ainoastaan lääkelaissa tarkoitetusta apteekista, sivuapteekista, apteekin palvelupisteestä ja apteekin verkkopalvelusta. Lääkelain 54 a §:n 1 momentin mukaan nikotiinivalmisteita voidaan kuitenkin myydä apteekkien lisäksi vähittäiskaupoissa, kioskeissa ja huoltoasemilla sekä ravitsemisliikkeissä, joille kunta on myöntänyt myyntiluvan. Kunta valvoo lääkelain 54 c §:n 1 momentin mukaan nikotiinikorvaustuotteiden myyntiä.

Ympäristöterveydenhuollon kokonaisuudesta säädetään terveydenhuoltolaissa (1326/2010). Lain 21 §:n mukaan ympäristöterveydenhuollon kokonaisuuteen kuuluvat terveydensuojelulain ja tupakkalain lisäksi elintarvikelaissa (23/2006) ja eläinlääkintähuoltolaissa (765/2009) säädetyt ympäristöterveydenhuollon tehtävät. Nikotiinikorvaustuotteiden myynnin valvontaa tehdään tarkoituksenmukaisuussyistä tupakkalain valvonnan yhteydessä samojen viranhaltijoiden toimesta, koska myyntipisteet ovat samoja. Tehtävä ei lääkelakiin sisältyvänä kuitenkaan kuulu ympäristöterveydenhuollon kokonaisuuteen.

Terveydenhuoltolain mukaan kunnan on järjestettävä ympäristöterveydenhuollon palvelut alueellaan sen mukaan, mitä ympäristöterveydenhuollon yhteistoiminta-alueesta annetussa laissa (410/2009) säädetään. Viimeksi mainitun lain mukaan kunnalla on oltava edellä mainittujen lakien tehtävien järjestämiseksi sekä tarkoituksenmukaisen työnjaon ja erikoistumisen mahdollistamiseksi käytettävissään vähintään 10 henkilötyövuotta vastaavat henkilöresurssit tähän tehtävään. Jos kunnalla ei ole käytettävissään 10 henkilötyövuotta, on toiminta järjestettävä useamman kunnan kanssa muodostettavalla yhteistoiminta-alueella. Tällä hetkellä ympäristöterveydenhuolto on järjestetty 62 yhteistoiminta-alueella. Ympäristöterveydenhuollon järjestäminen yhteistoiminta-alueilla on vakiintunut. Osa yhteistoiminta-alueista on suhteellisen pieniä.

Tehtävien yleisen suunnittelun ja valvonnan ylin johto ja ohjaus kuuluvat sosiaali- ja terveysministeriölle. Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valvira ohjaa terveydensuojelulain ja tupakkalain sekä niiden nojalla annettujen säännösten toimeenpanoa ja valvontaa valtakunnallisesti ja aluehallintovirastot ohjaavat toimialueillaan. Lääkehuollon yleinen suunnittelu, ohjaus ja valvonta kuuluu sosiaali- ja terveysministeriön alaisena Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimealle.

Aluehallintovirastot valvovat kuntien terveydensuojeluviranomaisten toimintaa terveydensuojelulain 5 §:n nojalla. Tupakkalaissa ja lääkelaissa ei ole säädetty terveydensuojelulakia vastaavalla tavalla valvovasta viranomaisesta. Aluehallintovirastolle voi kuitenkin tehdä hallintolaissa (434/2003) tarkoitetun hallintokantelun kunnan toiminnasta ja kuntalain mukaan aluehallintovirastoilla on toimivalta tutkia, onko kunta toiminut lainmukaisesti.

Terveydensuojelulain ja tupakkalain mukainen valvonta sekä nikotiinivalmisteiden myynnin valvonta rahoitetaan kunnan verotuloilla, kunnalle maksettavilla valtionosuuksilla ja kunnan valvonnasta perimillä maksuilla. Kuntien tehtävät siirtyisivät maakunnille.

2.3.1.2 Elintarvikevalvonta

Elintarvikevalvonnan yleinen organisointi

Evira

valvontaohjelma

Elintarvikevalvonnasta säädetään elintarvikelaissa (23/2006) sekä sen nojalla annetuissa asetuksissa. Elintarviketurvallisuusvirasto () suunnittelee, ohjaa, kehittää ja suorittaa valtakunnallisesti elintarvikevalvontaa ja ohjaa muiden erikseen säädettyjen tehtävien lisäksi aluehallintovirastoja kuntien elintarvikevalvonnan arvioinnissa sekä arvioi aluehallintoviraston järjestämää lihantarkastusta ja siihen liittyvää valvontaa. Elintarviketurvallisuusviraston tulee laatia tämän lain mukaisen valvonnan toimeenpanon ohjaamiseksi ja yhteensovittamiseksi valtakunnallinen elintarvikevalvontaohjelma ().

Aluehallintovirasto suunnittelee, ohjaa ja valvoo elintarvikevalvontaa sekä valvoo elintarvikemääräysten noudattamista toimialueellaan sekä arvioi kunnan elintarvikevalvonnan järjestämistä ja julkaisee arvioinnin tulokset, arvioi kuntien valvontasuunnitelmat sekä tarkastaa niiden noudattamista, julkaisee suorittamansa elintarvikevalvonnan tulokset Eviran määräämällä tavalla ja huolehtii elintarvikevalvonnasta poroteurastamoissa ja niiden yhteydessä olevissa laitoksissa. Aluehallintoviraston on laadittava vastuullaan olevaa elintarvikevalvontaa koskeva valvontasuunnitelma, joka vastaa kunnan valvontasuunnitelmaa.

kunnan valvontaviranomainen Kunnan on huolehdittava alueellaan elintarvikevalvonnasta. Kunnassa nämä tehtävät hoitaa kunnan määräämä lautakunta tai muu monijäseninen toimielin (). Mitä elintarvikelaissa säädetään kunnasta, koskee myös kuntayhtymää ja ympäristöterveydenhuollon yhteistoiminta-alueesta annetussa laissa (410/2009) tarkoitettua yhteistoiminta-aluetta. Kunta voi sopia toisen kunnan tai kuntayhtymän kanssa, että kunnalle tai sen viranomaiselle laissa säädetty tehtävä, jossa toimivalta voidaan siirtää viranhaltijalle, annetaan virkavastuulla toisen kunnan tai kuntayhtymän viranhaltijan hoidettavaksi. Kuntayhtymä voi tehdä edellä tarkoitetun sopimuksen, jos siihen on kuntayhtymän jäsenkuntien suostumus.

Kunta tekee aluehallintovirastoille ja Eviralle elintarvikemääräysten mukaiset ilmoitukset ja raportit, neuvoo elintarvikealan toimijoita ja kuluttajia sekä tiedottaa tämän lain soveltamisalaan kuuluvista asioista, avustaa valtion viranomaisia korvausta vastaan eläimistä saatavien elintarvikkeiden kansallisen vierasainevalvontaohjelman toteuttamisessa sekä julkaisee suorittamansa elintarvikevalvonnan tulokset Eviran määräämällä tavalla.

ELY-keskukset, Evira ja aluehallintovirasto valvovat jäljitettävyyttä kalastusalusten saaliiden purkamisen yhteydessä. ELY-keskukset huolehtivat maatalouden tukien toimeenpanosta annetussa laissa (192/2013) tarkoitettujen täydentävien ehtojen valvontaan kuuluvista kasvintuotannon elintarvikehygieniaa koskevista tarkastuksista. ELY-keskukset voivat tehtävää hoitaessaan ottaa viranomaisnäytteitä kasvinsuojeluainejäämien tutkimiseksi. Lisäksi ELY-keskukset voivat ottaa Eviran toimeksiannosta muita viranomaisnäytteitä.

Elintarvikelain mukainen valvonta on maksullista ja sen suuruudesta säädetään valtion viranomaisen osalta valtion maksuperustelaissa (150/1992) sekä kunnan viranomaisen osalta kunnan hyväksymässä taksassa. Valtio korvaa kunnille aiheutuneet kustannukset sellaisista Eviran kuntien toimeenpantaviksi ohjaamista elintarvikevalvonnan tarkastuksista, näytteenotoista, tutkimuksista ja selvityksistä, jotka on elintarvikelaissa säädetty Eviran tehtäviksi tai jotka liittyvät säädösten tai Eviran ohjeiden valmisteluun. Lain 30 §:n 4 kohdan mukaisten muiden erityistä asiantuntemusta vaativista elintarvikevalvontatehtävien suorittamisesta valtio korvaa kunnille ainoastaan näytteiden tutkimuskustannukset.

Ensisaapumisvalvonta

Ensisaapumisvalvonnasta säädetään elintarvikelain 23, 42 ja 60 §:ssä sekä elintarvikelain nojalla annetussa asetuksessa.

Ensisaapumisvalvonta järjestetään ensisijaisesti siten, että Evira tekee kunnan kanssa kuntalain (365/1995) 2 §:n 2 momentissa tarkoitetun sopimuksen, jolla kunta sitoutuu huolehtimaan ensisaapumisvalvonnasta kunnan alueella.

Evira huolehtii ensisaapumisvalvonnasta teurastamoissa, riistan käsittelylaitoksissa ja niiden yhteydessä olevissa laitoksissa. Aluehallintovirasto huolehtii ensisaapumisvalvonnasta valvomissaan poroteurastamoissa ja niiden yhteydessä olevissa laitoksissa.

Lihantarkastus

Lihantarkastuksesta säädetään elintarvikelain 43 §:ssä. Evira tarkastaa lihan teurastamossa ja riistan käsittelylaitoksessa. Aluehallintovirasto tarkastaa lihan poroteurastamossa. Evira arvioi aluehallintoviraston järjestämää lihantarkastusta ja siihen liittyvää valvontaa. Valvonta on maksullista ja sen suuruudesta säädetään valtion viranomaisen osalta valtion maksuperustelaissa. Pieniä eläinmääriä teurastavien teurastamoiden ja riistan käsittelylaitosten lihantarkastus- ja valvontamaksuja voidaan kuitenkin alentaa enintään valvonta-asetuksen mukaisesti siten kuin maa- ja metsätalousministeriön asetuksella säädetään.

Eläinten lääkitsemisen valvonta

Eläinten lääkitsemisestä annetussa laissa (387/2014) säädetään eläimistä vastuussa olevia toimijoita koskevista kielloista ja rajoituksista, jotka liittyvät lääkkeiden käyttöön elämille. Lain täytäntöönpanoa ja noudattamista valvoo keskushallinnon viranomaisena Evira ja alueellisena viranomaisena aluehallintovirasto. Lisäksi kunnaneläinlääkärit suorittavat tiettyjä eläinten pitopaikkoihin kohdistuvia valvontatehtäviä aluehallintoviraston määräyksestä. Aluehallintovirasto voi esteellisyyden välttämiseksi määrätä kunnaneläinlääkärin suorittamaan näitä tehtäviä toimialueensa ulkopuolella. Pitopaikkoihin kohdistuva valvonta siirtyisi maakunnalle.

2.3.1.3 Eläinten terveys ja hyvinvointi

Eläintautien vastustaminen

Tarttuvien eläintautien vastustamiseen liittyvistä viranomaistehtävistä säädetään eläintautilaissa (441/2013). Tilanteessa, jossa vastustettavaa eläintautia esiintyy tai epäillään esiintyvän, viranomaisten vastuulla on tartuntalähteen ja taudin leviämisreittien selvittäminen, pitopaikkojen tutkiminen ja näytteiden ottaminen, taudin leviämisen estämiseksi välttämättömien toimenpiteiden, kieltojen ja rajoitusten määrääminen ja näiden noudattamisen valvonta sekä huolehtiminen hätärokotusten toteuttamisesta ja välttämättömien eläinten lopettamiseen, tuotteiden hävittämiseen sekä pitopaikan puhdistamiseen ja desinfiointiin liittyvien toimenpiteiden täytäntöönpanosta.

Aluehallintovirasto suunnittelee, ohjaa, valvoo ja toteuttaa eläintautien vastustamista toimialueellaan ja tekee taudintorjuntaa koskevat hallintopäätökset, lukuun ottamatta Eviralle kuuluvia eläinten lopettamiseen ja tuotteiden hävittämiseen liittyviä päätöksiä. Kunnaneläinlääkäri suorittaa tarkastuksia, ottaa näytteitä sekä toteuttaa päätösten täytäntöönpanoon liittyviä toimeenpanevia tehtäviä. Koska valvontaviranomaisten resurssit ovat eläintautiepidemioita ajatellen varsin niukat, kunnaneläinlääkäreitä voidaan lain mukaan osoittaa taudintorjuntaan myös oman toimialueensa ulkopuolelle. Aluehallintovirastolla on velvollisuus järjestää helposti leviävien ja vaarallisten eläintautien torjuntaan liittyvien kiireellisten tehtävien hoito virka-ajan ulkopuolella yhteistoiminnassa muiden aluehallintovirastojen kanssa.

Eläintautilaissa säädetään myös eräistä eläintautien ennaltaehkäisyyn liittyvistä velvoitteista, eläinten pakollisesta ja vapaaehtoisesta terveysvalvonnasta sekä eläinten keinolliseen lisäämiseen liittyvien toimintojen sekä karanteenien ja eläinkuljetusajoneuvojen desinfiointipaikkojen luvanvaraisuudesta. Aluehallintovirasto päättää lupien myöntämisestä mainituille toiminnoille, kun taas kunnaneläinlääkäri vastaa toimijoiden säännönmukaisesta valvonnasta. Näihin tehtäviin liittyvistä suoritteista peritään maksuja. Aluehallintovirastot ja kunnaneläinlääkärit osallistuvat Eviran järjestämien, maan tautitilanteen seurantaa varten tehtävien seurantatutkimusten toteuttamiseen. Tehtävät siirtyisivät maakunnalle. Poroteurastamojen eläintautivalvonta keskitettäisiin Lapin maakuntaan.

Eläinten kuljetuksen valvonta

Eläinten kuljetusta koskevista vaatimuksista ja kuljetusten valvonnasta säädetään eläinten kuljetuksesta annetussa laissa (1429/2006). Aluehallintovirasto huolehtii eläinkuljetusasetuksen (EY) N:o 1/2005 sekä eläinten kuljetuksesta annetun lain täytäntöönpanosta ja noudattamisen valvonnasta toimialueellaan Elintarviketurvallisuusviraston toimiessa keskushallinnon viranomaisena. Aluehallintovirastolla on valvontaviranomaisena oikeus tarkastaa eläinten kuljetuksia muun muassa tien päällä ja lähtöpaikassa. Virasto voi tarvittaessa puuttua toimintaan määräyksin, kielloin tai kiiretoimin. Virasto voi tehostaa lain nojalla annettua kieltoa tai määräystä uhkasakolla tai uhalla, että tekemättä jätetty toimenpide teetetään laiminlyöjän kustannuksella.

Aluehallintovirasto on eläinkuljetusasetuksessa tarkoitettu karja-aluksia tarkastava toimivaltainen viranomainen ja tarkastusasema-asetuksessa (EY) N:o 1255/97 tarkoitettu toimivaltainen viranomainen. Aluehallintovirasto myöntää eläinkuljettajaluvat ja hyväksymistodistukset pitkiin kuljetuksiin käytettäville maantiekuljetusvälineille. Lisäksi virasto myöntää eräiden kotieläinten kuljetuksessa edellytetyt maantieajoneuvon kuljettajan ja hoitajan pätevyystodistukset. Aluehallintovirastot myös päivittävät eläinkuljettajarekisteriä laissa säädettyjen tehtäviensä edellyttämässä laajuudessa. Kunnaneläinlääkäri valvoo eläinten kuljetusta koskevien säännösten noudattamista toimialueellaan. Aluehallintoviraston tapaan kunnaneläinlääkärillä on oikeus tehdä tarkastuksia ja puuttua tarvittaessa epäkohtiin hallinnollisin pakkokeinoin.

Aluehallintovirastojen maksuista vuonna 2016 annetun valtioneuvoston asetuksen mukaisia kiinteähintaisia julkisoikeudellisia suoritteita ovat eläinkuljettajalupa, maantiekuljetusvälineiden hyväksymistodistus sekä maantieajoneuvojen kuljettajien ja hoitajien pätevyystodistus.

Aluehallintoviraston ja kunnaneläinlääkärin tehtävät siirtyisivät maakunnalle.

Eläinten rekisteröinnin ja merkitsemisen valvonta

Eläintunnistusjärjestelmästä annetussa laissa (238/2010) säädetään eläimistä vastuussa olevien toimijoiden sekä eläinten ja niiden pitopaikkojen tunnistamisesta sekä toimijoiden ilmoitusvelvollisuudesta ja rekisterien tietosisällöstä. Soveltamisalaan kuuluvat muut kuin luonnonvaraisena elävät eläimet. Lisäksi soveltamisalaan kuuluvat haaskaruokintapaikat. Unionin lainsäädäntö edellyttää eläinten tunnistamista, rekisteröimistä ja jäljitettävyyttä.

Aluehallintovirastot ja kunnaneläinlääkärit valvovat Eviran ohella lain noudattamista toimialueillaan.  ELY-keskukset huolehtivat lain edellyttämistä eläinten rekisteröintiä ja merkitsemistä koskevista tarkastuksista ja aluehallintovirastot ELY-keskusten tekemiä tarkastuksia koskevien nk. johtopäätösten tekemisestä. Aluehallintovirastot määräävät tarvittaessa pakkokeinoista, kuten eläinten siirtorajoituksista eläintiloilla ja tuntemattoman nautaeläimen lopettamisesta. Tehtävät siirrettäisiin maakuntaan.

Eläinten ja eläimistä saatavien tuotteiden siirtojen, maahantuonnin ja maastaviennin valvonta

EU:n ulkopuolisista maista tuotaville eläville eläimille ja eläimistä saataville tuotteille tehtävistä tarkastuksista säädetään eläinlääkinnällisestä rajatarkastuksesta annetussa laissa (1192/1996). Lain mukaisia tehtäviä suorittavat Eviran palveluksessa olevat tai Eviran valtuuttamat rajaeläinlääkärit. Valtuutettuna rajaeläinlääkärinä voi toimia Suomessa laillistettu eläinlääkäri sekä omalla ja työantajan suostumuksella myös valtion, kunnan tai yksityisen palveluksessa oleva eläinlääkäri.

Lain tarkoittamina valvontaviranomaisina toimivat lisäksi Tulli, aluehallintovirasto ja sellainen muu valtion, kunnan tai kuntayhtymän viranomainen, jonka kanssa maa- ja metsätalousministeriö on sopinut eräiden tarkastusten tekemisestä. Tällaisia tarkastustehtäviä ovat kolmannen maan lipun alla purjehtivasta aluksesta purettavien kalastustuotteiden tarkastus sekä maahan tuodussa eläimessä tai tavarassa myöhemmin todettujen puutteiden johdosta suoritettavat toimenpiteet. Kunnalla ja kunnan viranomaisella on oikeus saada valtiolta korvaus näiden toimenpiteiden suorittamisesta. Laissa säädetään lisäksi tietojen luovuttamisesta valtion ja kunnan viranomaisille.

Suomen ja muiden EU:n jäsenvaltioiden välillä siirrettävien eläinten sekä niiden alkioiden ja sukusolujen sekä Suomesta EU:n ulkopuolelle vietävien elävien eläinten ja eläimistä saatavien tuotteiden valvonnasta säädetään eläintautilaissa (441/2013). Suomeen saapuvia eläimiä ja tuotteita valvotaan pistokokein. Vientiedellytysten täyttymisen tarkastaa ja viennissä tarvittavan todistuksen antaa kunnaneläinlääkäri, lukuun ottamatta muita kuin kunnan valvonnassa olevia teurastamoja. Aluehallintoviraston palveluksessa oleva eläinlääkäri tarkastaa aluehallintoviraston valvomista poroteurastamoista ja niiden yhteydessä olevista laitoksista vietävät eläimistä saatavat tuotteet ja antaa todistuksen. Poroteurastamoja koskeva toimivalta on keskitetty Lapin aluehallintovirastolle. Vientiin liittyvät tarkastukset ja todistukset ovat maksullisia.

Määrätyt EU:n sisämarkkinoilla tapahtuvat eläinten tai tuotteiden siirrot edellyttävät Eviran lupaa tai rekisteröintiä taikka aluehallintoviraston hyväksymistä. Kunnaneläinlääkäri valvoo rekisteröityjä ja hyväksyttyjä toimijoita ja pitopaikkoja sekä luvanvaraista toimintaa. Valvonnasta peritään maksuja.

Aluehallintoviraston ja kunnaneläinlääkärin tehtävät siirrettäisiin maakunnalle. Poroteurastamoja koskeva toimivalta keskitettäisiin Lapin maakuntaan.

Sivutuotevalvonta

Tehtävää sääntelee laki eläimistä saatavista sivutuotteista (517/2015). Eläimistä saatavilla sivutuotteilla tarkoitetaan kaikkia eläimistä saatavia tuotteita, joita ei käytetä elintarvikkeina, kuten teurastuksen sivutuotteita, meijeriteollisuuden sivutuotteita, kuolleita eläimiä ja lantaa. Lailla säädetään eläintautien leviämisen estämiseksi tarvittavista toimenpiteistä sekä toimenpiteistä, joilla pyritään huolehtimaan elintarviketurvallisuudesta.

Kunnaneläinlääkärin tehtävät ehdotetaan siirrettäväksi maakunnan tehtäviksi. Tehtävät ovat alueellisia, lain noudattamiseen liittyviä merkittäviä valvontatehtäviä ja toimintaan liittyviä toimijoiden rekisteröintejä ja laitosten hyväksymisiä sekä eräitä lupia. Vuositasolla kunnaneläinlääkärit tekevät yhteensä noin 50 sivutuotevalvontakäyntiä koko maassa. Kunnaneläinlääkäri voi puuttua toimintaan määräyksin ja kielloin. Lisäksi kunnaneläinlääkäri keskeyttää toiminnan ja peruuttaa laitoksen hyväksynnän. Tehtäviin liittyvistä suoritteista peritään maksuja.

Aluehallintovirasto voi myöntää luvan poiketa sivutuoteaineksen hävittämistä koskevista vaatimuksista poikkeuksellisissa olosuhteissa. Tämä tehtävä ehdotetaan siirrettäväksi maakunnalle.

2.3.1.4 Eläinlääkintähuolto ja eläinlääkäripalvelut

Eläinlääkintähuoltolaissa (765/2009) velvoitetaan kunta järjestämään alueellaan peruseläinlääkäripalvelut. Lemmikki- ja harrastuseläimiä varten palvelut on kuitenkin järjestettävä vain, jos niitä ei ole muuten saatavilla sillä ympäristöterveydenhuollon yhteistoiminta-alueesta annetussa laissa (410/2009) tarkoitetulla yhteistoiminta-alueella, johon kunta kuuluu. Peruseläinlääkäripalvelu järjestetään eläimistä riippuen joko eläintenpitopaikoissa tai tavanomaisissa eläinlääkärin vastaanottotiloissa.

Kunnan on myös järjestettävä kiireellinen eläinlääkäriapu. Virka-ajan ulkopuolella tarvittavaa kiireellistä eläinlääkärinapua varten kunnan on järjestettävä päivystys yhteistoiminnassa muiden kuntien kanssa yhtä tai useampaa seutu- tai maakuntaa vastaavalla päivystysalueella. Päivystysalueella on lähtökohtaisesti oltava erillinen henkilökunta pienikokoisten, vastaanotolla hoidettavien eläinten sekä eläinten pitopaikoissa hoidettavien hyötyeläinten hoitamista varten.

Eläinlääkäripalveluista peritään maksuja eläinten omistajalta siten, että palvelun antaneella kunnaneläinlääkärillä on oikeus periä suoraan asiakkaalta virkaehtosopimuksessa määrätty palkkio, matkakustannusten korvaus ja korvaus mm. lääkkeistä. Lisäksi kunta voi periä eläimen omistajalta tai haltijalta maksun kunnan järjestämistä toimitiloista ja työvälineistä sekä avustavan henkilökunnan palkkauksesta aiheutuvien kustannusten kattamiseksi silloin, kun kotieläintä hoidetaan eläinlääkärin vastaanotolla. Kunnalla on myös oikeus tehdä yksityisen eläinlääkäripalvelun tuottajan kanssa sopimus palveluiden tuottamisesta, jolloin palveluiden tuottaja saa periä asiakkaalta sopimuksen mukaisen maksun sekä korvauksen matkakustannuksista ja lääkkeistä ja tarvikkeista.

Eläinlääkintähuoltolain mukaan kunnalla on velvollisuus huolehtia eläintautilakiin, eläimistä saatavista sivutuotteista annettuun lakiin, eläinsuojelulakiin, eläinten kuljetuksesta annettuun lakiin sekä eläinten lääkitsemisestä annettuun lakiin perustuvien kunnaneläinlääkärin tehtävien hoidon edellytysten järjestämisestä. Kunnan tulee pitää yllä kunnaneläinlääkärin virkoja eläinlääkärien virkatehtäviä sekä eläinlääkäripalvelujen tuottamista varten. Kunnalla on oikeus saada valtiolta kunnalle aiheutuneisiin todellisiin kustannuksiin perustuva korvaus kunnaneläinlääkärille muussa lainsäädännössä osoitettujen virkatehtävien hoidosta. Aluehallintovirasto perii eräistä näistä tehtävistä maksuja. Kunta voi lisäksi hoitaa valtion tehtäväksi elintarvikelaissa tai sen nojalla säädetyn lihantarkastuksen ja siihen liittyvän valvonnan, jos kunta on tehnyt siitä Eviran kanssa sopimuksen.

Eläinlääkäripalvelujen järjestämisvastuu siirtyisi maakunnalle.

2.3.2

2.3.2 Maatalous ja maaseudun kehittäminen

Maatalouteen ja maaseudun kehittämiseen on aluehallintovirastoissa ja ELY-keskuksissa osoitettu yhteensä 496 htv.

2.3.2.1 Maataloustukiin ja maaseudun kehittämistukiin liittyvät maksajavirastotehtävät

Euroopan unionin varoista maksettavien maataloustukien, sekä Euroopan meri- ja kalatalousrahaston varoista maksettavien tukien hallinnointiin liittyy Euroopan unionin lainsäädännöstä Suomen viranomaisille seuraavia yksityiskohtaisia ja laajoja velvoitteita. Näiden velvoitteiden laiminlyönti voi johtaa siihen, että Euroopan unioni ei maksa Suomelle rahoitusosuuttaan näistä tuista.

Euroopan unionin yhteistä maatalouspolitiikkaa toteutetaan kahden maatalousrahaston kautta. Euroopan maatalouden tukirahastosta (maataloustukirahasto) rahoitetaan kokonaisuudessaan Euroopan unionin suorat tuet ja markkinatoimenpiteet ja Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta (maaseuturahasto) rahoitetaan maaseudun kehittämisohjelmia yhdessä jäsenvaltioiden kanssa. Edellä mainittujen rahastojen kautta vuosittain rahoitettava määrä on noin kaksi miljardia euroa. Kummankin rahaston menot kanavoidaan jäsenvaltioissa jäsenvaltioiden maksajavirastojen kautta. Maatalouden tukien toimeenpanosta annetussa laissa (192/2013) määritellyt kuntien, ELY-keskusten ja aluehallintoviraston tehtävät ehdotetaan siirrettäväksi maakunnille. Siirrettäväksi ehdotetut tehtävät liittyvät maatalousrahastojen ja kansallisten tukien myöntämiseen, hallintoon ja valvontaan. Pääosin nämä tukihallintoon kuuluvat, maakunnille siirrettävät tehtävät ovat ns. maksajavirastotehtäviä, joiden hoitamisesta säädetään hyvin yksityiskohtaisesti jäsenvaltioissa suoraan sovellettavassa Euroopan unionin lainsäädännössä.

horisontaaliasetus

maksajavirastoasetus

delegoitu maksajavirastoasetus

Maatalousrahastoja koskeva keskeinen Euroopan unionin säädös on yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksesta, hallinnoinnista ja seurannasta ja neuvoston asetusten (ETY) N:o 352/78, (EY) N:o 165/94, (EY) N:o 2799/98, (EY) N:o 814/2000, (EY) N:o 1290/2005 ja (EY) N:o 485/2008 kumoamisesta annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1306/2013, jäljempänä. Horisontaaliasetus sisältää muun muassa edellä mainittuja maatalousrahastoja koskevat yleiset säännökset, kuten säännökset rahastojen menoista, maksajavirastoista ja todentamisviranomaisista. Komissio on antanut erityisesti maksajavirastoa koskien horisontaaliasetuksen nojalla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1306/2013 soveltamissäännöistä maksajavirastojen ja muiden elinten, varainhoidon, tilien tarkastamisen ja hyväksymisen, tarkastuksia koskevien sääntöjen, vakuuksien ja avoimuuden osalta annetun komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 908/2014, jäljempänä, sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1306/2013 täydentämisestä maksajavirastojen ja muiden elinten, varainhoidon, tilien tarkastamisen, vakuuksien sekä euron käytön osalta annetun komission delegoidun asetuksen (EU) N:o 907/2014, jäljempänä. Mainitut komission asetukset sisältävät horisontaaliasetusta tarkempia säännöksiä muun muassa maksajaviraston hyväksymismenettelystä ja -edellytyksistä ja maksajavirastotehtävien siirtämisestä ja todentamisviranomaisesta.

Maksajavirastoasetuksen 1 artiklan mukaan jäsenvaltioiden on nimettävä ministeriötason viranomainen, joka vastaa hyväksynnän myöntämisestä maksajavirastolle sekä hyväksynnän uudelleen tarkastelemisesta ja peruuttamisesta, maksajavirastovaatimusten täyttymisen jatkuvasta valvonnasta ja toimivaltaiselle viranomaiselle osoitettujen tehtävien suorittamisesta. Suomessa toimivaltaisena viranomaisena toimii maa- ja metsätalousministeriö.

Maksajavirastosta, sen hyväksymisestä ja tehtävistä säädetään muun muassa horisontaaliasetuksessa, maksajavirastoasetuksessa ja delegoidussa maksajavirastoasetuksessa. Maksajavirastot ovat jäsenvaltioiden viranomaisia tai elimiä, jotka vastaavat maatalousrahastoista rahoitettavien menojen hallinnoinnista ja valvonnasta. Suomessa on hyväksytty eli akkreditoitu yksi maksajavirasto eli Maaseutuvirasto maatalousrahastoista rahoitettavien maksujen suorittamiseen oikeuttavaksi tahoksi. Maa- ja metsätalousministeriö on toimivaltaisena viranomaisena määritellyt Euroopan unionin lainsäädännön pohjalta hyväksymisedellytykset ja nimennyt riippumattoman elimen tarkastelemaan hyväksymisperusteiden täyttymistä. Hyväksymisedellytysten tarkastelun perusteella hyväksymisestä on tehty virallinen päätös, joka on toimitettu Euroopan komissiolle.

Maksajaviraston hyväksymisedellytyksistä, joiden pitää jatkuvasti täyttyä, säädetään delegoidun maksajavirastoasetuksen 1 artiklassa. Maksajaviraston on annettava suorittamiensa maksujen sekä tiedon toimittamisen ja säilyttämisen osalta riittävät takeet muun muassa siitä, että hakemusten tukikelpoisuus varmistetaan ennen kuin tuki määrätään maksettavaksi, suoritetut maksut kirjataan kirjanpitoon tarkasti ja yksityiskohtaisesti, unionin lainsäädännön mukaiset valvonnat tehdään ja että vaaditut asiakirjat esitetään, ovat saatavilla ja säilytetään säädetyllä tavalla. Maksajavirastolla on lisäksi oltava sellainen hallintorakenne ja sisäisen valvonnan järjestelmä, jotka täyttävät delegoidun maksajavirastoasetuksen liitteessä I vahvistetut perusteet, jotka koskevat sisäistä ympäristöä (organisaatiorakenne, henkilöstöresursseja koskevat vaatimukset, tehtävien siirtäminen), valvontatoimia (maksupyyntöjen hyväksymismenettelyt maksumenettelyt, kirjanpitomenettelyt, ennakkomaksuja ja vakuuksia koskevat menettelyt, velkoja koskevat menettelyt, kirjausketju), tiedotusta ja viestintää (viestintä, tietojärjestelmien turvallisuus) sekä seurantaa (jatkuva seuranta sisäisin valvontatoimin, sisäisen tarkastuksen yksikön laatimat erilliset arviot). Maksajaviraston ja elimen, jolle maksajavirastotehtäviä on siirretty, tulee täyttää mainitut vaatimukset.

Maksajavirastotehtäviä voidaan horisontaaliasetuksen 7 artiklan mukaan siirtää toiselle tukien maksua lukuun ottamatta. Maksajavirastotehtäviä voidaan siirtää toiselle viranomaiselle, kuten maakunnalle, vain siinä tapauksessa, että Euroopan unionin lainsäädännössä säädetyt edellytykset täyttyvät. Maksajavirastotehtävien siirtämisen edellytyksenä on muun muassa, että maksajaviraston ja toisen elimen välillä tehdään kirjallinen sopimus siirretyistä tehtävistä, maksajavirasto on kaikissa tapauksissa vastuussa asianomaisten rahastojen tehokkaasta hallinnoinnista, toisen elimen tehtävät ja velvollisuudet määritellään selkeästi, toisella elimellä on käytettävissään tehokkaat järjestelmät ja että toinen elin antaa maksajavirastolle vakuutuksen tehtäviensä suorittamisesta. Lisäksi esimerkiksi tukien myöntämiseen liittyvien tehtävien hoitamisen edellytyksenä on prosessiin liittyvien tehtävien eriyttäminen eri viranhaltijoiden kesken. Maksajavirastotehtäviä on tällä hetkellä siirretty muun muassa kunnille ja maaseutuhallinnon järjestämisestä kunnissa annetussa laissa (210/2010) tarkoitetuille yhteistoiminta-alueille (tiettyjen viljelijätukien myöntäminen) sekä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksille (esimerkiksi viljelijätukien valvonta sekä maaseudun kehittämistukien myöntäminen).

Maksajavirasto säilyy vastuussa muille tahoille siirtämistään tehtävistä ja on velvollinen ohjaamaan ja ohjeistamaan toimintaa sekä tekemään tehtäviä siirron perusteella hoitavien tahojen auditointeja lainsäädännön toimeenpanon ja valvonnan tehokkuuden ja vaikuttavuuden varmistamiseksi. Prosessia tukevat myös Maaseutuvirastossa toimivat tai valmisteilla olevat valtakunnalliset tietojärjestelmät.

Maakuntauudistuksesta ja hallintorakenteiden muutoksesta johtuen tuleva uusi delegoituja maksajavirastotehtäviä hoitava organisaatiokokonaisuus joudutaan uudelleen hyväksymään eli sen on täytettävä akkreditointivaatimukset.

2.3.2.2 Maaseudun kehittäminen ja maataloustukihallinto

Viljelijätukihallinto

toimeenpanolaki

suorien tukien laki)

ohjelmaperusteisten viljelijäkorvausten laki)

kansallisten tukien laki)

Viljelijätukia maksetaan Euroopan unionin toiminnasta tehdyssä sopimuksessa määritettyjen yhteisen maatalouspolitiikan tavoitteiden saavuttamiseksi. Euroopan unionin kokonaan ja osittain rahoittamien viljelijätukien pohjana on yksityiskohtainen Euroopan unionin lainsäädäntö sisältäen muun muassa vaatimuksia tehtävien eriyttämisestä ja organisoinnista. Näitä tukijärjestelmiä täydennetään kansallisesti rahoitetuilla tukijärjestelmillä. Viljelijätukihallintoon kuuluvista viranomaisten tehtävistä säädetään keskitetysti maatalouden tukien toimeenpanosta annetussa laissa (192/2013), jäljempänä. Toimeenpanolakia sovelletaan Euroopan unionin suorista tuista maataloudelle annetun lain (193/2013, jäljempänä, eräistä ohjelmaperusteisista viljelijäkorvauksista annetun lain (1360/2014, jäljempänä, ja maa- ja puutarhatalouden kansallisista tuista annetun lain (1559/2001, jäljempänä, nojalla myönnettävien tukien ja korvausten toimeenpanoon. Toimeenpanolaissa säädetään keskitetysti muun muassa eri viranomaisten (kuten Maaseutuvirasto, kunta, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus ja aluehallintovirasto) tehtävistä ja toimivallasta, tuen hakumenettelystä, tukihakemuksen käsittelystä viranomaisessa ja päätöksenteosta, valvonnasta ja valvontaseuraamuksista, tuen takaisinperinnästä ja takaisinperittävästä määrästä sekä viranomaisen oikeudesta tietojensaantiin.

Suorien tukien lain nojalla myönnetään perustukea, viherryttämistukea, nuoren viljelijän tukea ja tuotantosidonnaisia tukia. Suorien tukien lain nojalla voidaan myöntää tuotantosidonnaisena tukena lypsylehmäpalkkiota, nautapalkkiota, peltokasvipalkkiota sekä lammas- ja vuohipalkkiota.

Ohjelmaperusteisten viljelijäkorvausten lain nojalla myönnetään Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahasto) tuesta maaseudun kehittämiseen ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1698/2005 kumoamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1305/2013 (ns. maaseutuasetus) mukaisia seuraavia korvauksia: ympäristökorvaus, luonnonhaittakorvaus, eläinten hyvinvointikorvaus, luonnonmukaisen tuotannon korvaus, ei-tuotannollisten investointien korvaus, sekä maatilojen neuvonnan korvaus. Lailla toimeenpannaan osaltaan Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelma 2014–2020.

Kansallisten tukien lain nojalla voidaan myöntää kansallisena tukena ensinnäkin Etelä-Suomen kansallista tukea kotieläintaloudelle, kasvintuotannolle, kasvihuonetuotannolle ja puutarhatuotteiden varastoinnille. Pohjoiselle alueelle voidaan puolestaan myöntää tukea kasvintuotannolle, kotieläintaloudelle, kasvihuonetuotannolle, puutarhatuotteiden varastoinnille, metsämarjojen ja -sienten varastoinnille, porotaloudelle, kotieläintalouden palveluille, maidon ja lihan kuljetusavustuksena sekä muuna pohjoisena tukena.

Vuosittain myönnettävät viljelijätuet ovat suuruusluokaltaan huomattavia. Valtion vuoden 2016 talousarviossa osoitettu on suorien tukien lain nojalla myönnettäville tuille noin 532 miljoonan euron arviomääräraha, ohjelmaperusteisten viljelijäkorvausten lain nojalla myönnettäville korvauksille noin 893 miljoonan euron suuruinen myöntämisvaltuus ja kansallisten tukien lain nojalla myönnettäville tuille 322 miljoonan euron myöntämisvaltuus eli viljelijätuille yhteensä hieman yli 1,7 miljardia euroa.

Yleistäen voi todeta, että kunta tekee toimeenpanolain 11 §:n 1 momentin nojalla päätöksen kaikkien muiden suorien tukien lain, ohjelmaperusteisten viljelijäkorvausten lain ja kansallisten tukien lain nojalla myönnettävistä tuista ja korvauksista kuin niistä tuista ja korvauksista, joiden myöntäminen on toimeenpanolaissa säädetty Maaseutuviraston tai elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen tehtäväksi. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus tekee päätöksen maatilojen neuvonnan korvauksesta, luonnonmukaisen tuotannon korvauksesta ja ei-tuotannollisten investointien korvauksesta sekä kansallisesti rahoitettujen puutarhatuotteiden sekä metsämarjojen ja sienten varastoinnin, kasvihuonetuotannon ja mehiläistalouden tuen myöntämisestä. Lisäksi toimeenpanolain 12 §:n 3 momentin mukaan porotalouden tukea koskevassa asiassa toimivaltainen viranomainen on Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus.

Lähes kaikki viljelijätukihallintoon kuuluvat, maakunnille siirrettävät tehtävät ovat ns. maksajavirastotehtäviä. Euroopan unionin kokonaan ja osittain rahoittamien tukijärjestelmien rahoitus toteutetaan viljelijöille ensin valtion talousarvion kautta. Hyväksymiskelpoiset menot on vasta tämän jälkeen mahdollista rahoittaa unionin asianomaisista rahastoista. Ohjausta tapahtuu siten myös valtion talousarvion kirjausten sekä edellä mainittujen EU-asetusten edellyttämien sopimuksellisten menettelyjen kautta.

Kuntien tehtävät liittyvät tukien ja korvausten myöntämiseen sekä ns. hallinnolliseen valvontaan. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten tehtävänä on tiettyjen tukien ja korvausten myöntämisen lisäksi erityisesti valvontaan liittyvät tehtävät. Maataloustukiin liittyviä täydentäviä ehtoja valvovat sekä elinkeino-, liikenne ja ympäristökeskus että aluehallintovirasto. Ensiksi mainittu valvoo ympäristöön, ilmastonmuutokseen, maan hyvään maatalouskuntoon, kasvinsuojeluaineiden käyttöön ja rehuturvallisuuteen sekä kasvintuotannon elintarviketurvallisuuteen liittyviä ehtoja sekä suorittaa eläinten tunnistukseen ja rekisteröintiin liittyvien ehtojen valvontaan kuuluvat tarkastukset. Aluehallintovirasto valvoo eläinten hyvinvointiin liittyviä täydentäviä ehtoja sekä lisäksi kotieläintuotannon elintarviketurvallisuuteen, eläintautien vastustamiseen ja eläinten tunnistukseen ja rekisteröintiin liittyviä ehtoja muilta kuin elinkeino-, liikenne ja ympäristökeskukselle kuuluvilta osin.

Toimeenpanolain 51 §:n mukaan laissa tarkoitettua tukea koskeva päätös on hakijalle tai tuensaajalle maksuton. Oikaisuvaatimukseen annetusta päätöksestä peritään kuitenkin maksu valtion maksuperustelaissa (150/1992) säädettyjen perusteiden mukaan.

Viljelijätukihallinto Ahvenanmaan maakunnassa

Toimeenpanolain säännöksiä sovelletaan lain 2 §:n mukaan Ahvenanmaan maakunnassa suorien tukien laissa ja kansallisten tukien laissa tarkoitettujen tukien toimeenpanoon, jos asia kuuluu Ahvenanmaan itsehallintolain (1144/1991) nojalla valtakunnan lainsäädäntövaltaan. Tällä hetkellä valtakunnan lainsäädäntövaltaan kuuluvat kaikki suorien tukien lain nojalla myönnettävät tuet ja palkkiot sekä kansallisten tukien lain nojalla myönnettävät tuet (Ahvenanmaan maakunnan osalta Etelä-Suomen kansalliset tuet).

Ahvenanmaan maakunnassa maakunnan kunnat tekevät päätöksen niiden edellä mainittujen lakien nojalla myönnettävien tukien osalta, joissa Manner-Suomessa toimivaltainen viranomainen on kunta. Eli Ahvenanmaan maakunnan kunta tekee päätöksen muun muassa suorien tukien lain nojalla myönnettävistä tuista sekä tukioikeuksien siirtämisestä.

Ahvenanmaan valtionviraston tehtävistä säädetään toimeenpanolain 10 §:ssä. Ahvenanmaan valtionvirasto tekee päätöksen muun muassa kansallisen kasvihuonetuen myöntämisestä sekä tietyistä tukioikeuksiin liittyvistä seikoista. Lisäksi Ahvenanmaan valtionvirasto suorittaa Ahvenanmaan maakunnassa suorien tukien valvontaa sekä täydentävien ehtojen osalta hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimusten noudattamisen valvontaa.

Ahvenanmaan maakunnan maaseudun kehittämisohjelmaan sisältyvät tukijärjestelmät kuuluvat Ahvenanmaan maakunnan lainsäädäntövaltaan. Mainittuun kehittämisohjelman sisältyy myös viljelijätukia kuten ympäristökorvaus ja luonnonhaittakorvaus, joiden osalta Ahvenanmaan maakunnan hallitus vastaa tukien myöntämiseen liittyvistä tehtävistä.

Hanke- ja yritystuet

Hanke- ja yritystukia koskee seuraava lainsäädäntö: laki maaseudun kehittämisohjelmien hallinnoinnista (27/2014), laki maaseudun kehittämisen tukemisesta (28/2014) sekä valtioneuvoston asetus maaseudun yritystuesta (80/2015) ja valtioneuvoston asetus maaseudun hanketoiminnan tukemisesta (1174/2014).

Maaseudun kehittämisen tukemisesta annetussa laissa säädetään maaseudun yritystuesta ja kehittämishanketuesta. Lailla pannaan osaltaan toimeen Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelma 2014–2020. Koko ohjelmakauden toimenpiteiden varat ovat (julkinen ja yksityinen rahoitus) n. 1900 miljoonaa euroa.

Maaseudun kehittämisohjelmien hallinnoinnista annetussa laissa säädetään EU:n maaseuturahaston rahoittamissa ohjelmissa jäsenvaltion hallinnolta edellytetyistä seikoista sekä kansallisten ohjelmien valmistelusta ja hallinnoinnista maa- ja metsätalousministeriön toimialalla. Laki sisältää säännökset ohjelman hallintoviranomaisesta, maksajavirastosta, todentamisviranomaisesta, välittävistä toimielimistä, paikallisista toimintaryhmistä, seurantakomiteasta ja valtakunnallisesta maaseutuverkostosta.

Maaseudun kehittämisen tukemisesta annetun lain mukaiset ELY-keskuksen tehtävät liittyvät lain mukaisten tukien myöntämiseen, maksamiseen ja takaisinperintään, sekä tarkastuksiin. Tehtäviin sisältyy maksajavirastotehtäviä.

Maaseudun kehittämisohjelmien hallinnoinnista annetun lain mukaan ELY-keskukset vastaavat valtakunnalliseen ohjelmaan liittyvien alueellisten maaseudun kehittämissuunnitelmien laatimisesta sekä toimeenpanon yhteensovittamisesta muiden alueella toteutettavien ohjelmien, kehittämisen ja paikallisten toimenpiteiden kanssa. ELY-keskukset ja kuntien maaseutuelinkeinoviranomaiset on nimetty välittäviksi toimielimiksi, jotka vastaavat toimialueellaan tuen myöntämiseen, maksamiseen, seurantaan ja takaisinperintään liittyvistä tehtävistä siten kuin niistä erikseen lailla säädetään.

Maaseudun kehittämisohjelmien hallinnoinnista annetun lain mukaan paikalliset toimintaryhmät vastaavat EU:n yleisasetuksen (1303/2013) 34 artiklassa tarkoitettujen tehtävien hoitamisesta ja osallistuvat EU:n maaseutuasetuksen (1305/2013) 42 artiklassa tarkoitettujen tehtävien hoitamiseen sen mukaan kuin siitä erikseen lailla säädetään.

Maa- ja metsätalousministeriö toimii maaseutuasetuksen 66 artiklassa tarkoitettuna hallintoviranomaisena. Hallintoviranomainen vastaa maaseutuohjelman hallinnoinnista hoitaen ne tehtävät, jotka hallintoviranomaiselle on Euroopan unionin lainsäädännössä tai maaseudun kehittämisohjelmien hallinnoinnista annetussa laissa osoitettu.

Maksajavirasto ohjaa ja valvoo välittäviä toimielimiä niiden hoitaessa maksajaviraston vastuulle kuuluvia tehtäviä. Suomen maksajavirastona toimii Maaseutuvirasto, joka siten vastaa EU:n maataloustuki- ja maaseuturahaston varojen käytöstä.

Maaseutuvirasto on maa- ja metsätalousministeriön tulosohjauksessa. Maaseutuvirasto ohjaa ELY-keskuksia omien tehtäviensä osalta toimialaohjauksessa sekä ohjaa kuntia sekä hallintoviranomaistehtävissä että maksajavirastosäädösten edellyttämissä maksajavirastotehtävissä.

Tehtävien ohjauksessa noudatetaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksista annetun lain (897/2009) mukaista tulos- ja toimialaohjausta. MMM ja Maaseutuvirasto osallistuvat tehtäviensä mukaisesti ELY-keskusten yhteiseen tulosohjaukseen ja vastaavat toimialallaan sovitun työnjaon mukaisesti toimialaohjauksesta säädöksillä, rahoituksen ohjaamisella, informaatio-ohjauksella ja koulutuksella.

Tehtävien hoito rahoitetaan toimintamenoilla ja maaseutuohjelman teknisellä avulla. Valtion talousarviossa on määritelty maaseutuohjelman htv-määrä ohjelmakaudella 2014–2020 siten, että teknistä apua on käytettävissä 879 htv:tä vastaavan henkilöstön palkkaukseen. Tästä ELY-keskusten osuus on 110 htv:tä vuonna 2015.

Poro- ja luontaiselinkeinot, poronhoito sekä koltat

Lapin aluehallintovirasto ja Lapin ELY-keskus hoitavat porotalouteen liittyviä tehtäviä valtakunnallisena tehtävänä eli omien toimialueidensa lisäksi myös Pohjois-Suomen aluehallintoviraston sekä Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun ELY-keskusten alueella.

Porotalouden ja luontaiselinkeinojen rakennetuista annetun lain (986/2011) mukaista tukijärjestelmää sovelletaan ainoastaan poronhoitolaissa tarkoitetulla poronhoitoalueella. Muihin luontaiselinkeinoihin kuin porotalouteen liittyviä toimenpiteitä tuetaan ainoastaan luontaiselinkeinoalueella, joka käsittää kokonaan tai osittain eräät maan pohjoisimmat kunnat. Tukijärjestelmässä myönnetään elinkeinonharjoittajan investointitukea, nuoren elinkeinonharjoittajan aloitustukea, elinkeinonharjoittajan asunnonrakentamistukea, paliskunnan investointitukea, paliskunnan aitojen kunnossapitotukea, tutkimusrahoitusta ja erityisiä etuuksia. Tukijärjestelmä sisältää säännökset tuen hakemisesta, myöntämisestä, maksamisesta, seurannasta ja takaisinperinnästä.

Porotaloutta kohdanneiden vahinkojen korvaamisesta annettu laki (987/2011) sisältää säännökset edellytyksistä, joilla voidaan maksaa porotalouden harjoittajille korvausta vahingoista, jotka ovat johtuneet ennalta arvaamattomista, elinkeinosta riippumattomien tilanteiden aiheuttamista menetyksistä tai ylimääräisistä kustannuksista. Korvauksia voidaan myöntää ja maksaa vasta sen jälkeen, kun valtioneuvoston päätöksellä on todettu korvaukseen oikeuttavan onnettomuuden tai tuhon tapahtuneen.

Poronhoitolaki (848/1990) koskee poronhoidon harjoittamista poronhoitoalueella. Poronhoitoa hallinnoidaan paliskunnissa ja Paliskuntain yhdistyksessä, minkä lisäksi poronhoitoon liittyviä viranomaistehtäviä suoritetaan Lapin aluehallintovirastossa sekä ELY-keskuksissa.

Lapin aluehallintovirastolle kuuluu poronhoitolain noudattamisen valvonta, minkä lisäksi virasto mm. päättää paliskuntien rajoista, myöntää vapautuksia poroerotusten suorittamisesta sekä määrää porolaidunnuksesta aiheutuvia vahingonkorvausriitoja ratkaisevan arvioimislautakunnan jäsenten palkkioperusteista. Hakemuksesta tehdyt päätökset ovat maksullisia. ELY-keskus määrää kolmejäsenisen arvioimislautakunnan puheenjohtajan sekä päättää määrärahan myöntämisestä valtakunnan rajalle rakennettavan esteaidan rakentamiseen ja kunnossapitoon sekä Paliskuntain yhdistyksen toimintamenoihin. Määrärahapäätökset on keskitetty laissa Lapin ELY-keskukseen.

Kolttalain (253/1995) tavoitteena on edistää kolttaväestön ja -alueen elinolosuhteita ja toimeentulomahdollisuuksia sekä ylläpitää ja edistää kolttakulttuuria. Lain mukaisia toimenpiteitä suoritetaan laissa määritellyn koltta-alueen kehittämiseksi. Edellä mainitut tehtävät lukuun ottamatta maanhankintaa ja myyntiä sekä kolttalain mukaisten valtionlainojen myöntämistä siirrettäisiin Lapin maakuntaan.

Maatalouden rakennetuet

Maatalouden rakennetuista annetussa laissa (1476/2007) säädetään maatalouden investointituen ja nuoren viljelijän aloitustuen hakemisesta, myöntämisestä, maksamisesta, takaisinperinnästä ja seurannasta. Lain nojalla ohjataan myös tuettavien tuotantorakennusten rakentamisen teknisiä ja toiminnallisia vähimmäisvaatimuksia. Laki on lähtökohtaisesti väline, jolla toteutetaan EU:n maaseuturahaston osaksi rahoittamaa maaseudun kehittämisohjelmaa ja täydennetään ohjelmaa koskevaa EU-lainsäädäntöä. EU-säännökset ohjaavat voimakkaasti tukijärjestelmää. Valtionapuviranomaisina toimivat ELY-keskukset toimialueellaan.

Maatalouden rakennetukien koko ohjelmakauden 2014–2020 varat ovat (julkinen ja yksityinen rahoitus) n. 2373 miljoonaa euroa. Tehtävät ovat osa maksajavirastotehtäviä ja ne on tarkoitus siirtää maakuntien tehtäviin.

Luopumistukijärjestelmät

luopumistukilaki Luopumistuesta säädetään maatalouden harjoittamisesta luopumisen tukemisesta annetussa laissa (612/2006, jäljempänä), sekä useammassa vanhemmassa laissa, jotka ovat edelleen voimassa, koska niiden nojalla myönnettyjä tukia maksetaan edelleen.

Maatalouden harjoittamisesta luopumisen tuki on maataloussektorin varhaiseläkejärjestelmä, jolla on usean vuosikymmenen ajan tuettu maatilojen sukupolvenvaihdoksia. Euroopan unionin valtiontukisäännöksiä on muutettu siten, että tällainen varhaiseläkejärjestelmä ei enää ole siirtymäkauden jälkeen kyseisten säännösten mukainen. Luopumistukijärjestelmän soveltaminen päättyy siten, että uusia tukia ei enää myönnetä 31.12.2018 jälkeen. Keskeinen taho luopumistukijärjestelmän soveltamisessa on Maatalousyrittäjien eläkelaitos Mela.

Luopumistukilain toimeenpanosta vastaavat kuntien maaseutuelinkeinoviranomaiset, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset, Maaseutuvirasto, maa- ja metsätalousministeriö sekä Maatalousyrittäjien eläkelaitos Mela. Maatalousyrittäjien eläkelaitos myöntää luopumistuen. Luopumistuen käytön valvonnasta vastaa maa- ja metsätalousministeriö ja valvonnan toteuttamisesta Maaseutuvirasto. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset antavat Maatalousyrittäjien eläkelaitokselle lausuntoja siitä, täyttyvätkö luopumistuen saamisen edellytykset. Kunnan maaseutuelinkeinoviranomaisen ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen tehtävänä on osaltaan valvoa annettujen, maatalouden harjoittamisesta luopumista koskevien sitoumusten noudattamista. Ahvenanmaan maakunnassa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle kuuluvien tehtävien hoitamisesta vastaa Ahvenanmaan valtionvirasto.

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksia ohjataan luopumistukea koskevien tehtävien hoitamisessa pääasiassa säädösohjauksella.

2.3.3

2.3.3 Maataloustuotteiden markkinajärjestelyt, maatalouden tuotantopanosten turvallisuus, laatu ja käyttö sekä kasvinterveyden valvonta

Maataloustuotteiden markkinajärjestelyihin, maatalouden tuotantopanosten turvallisuuteen, laatuun ja käyttöön sekä kasvinterveyden valvontaan on osoitettu aluehallintovirastoissa ja ELY-keskuksissa yhteensä 22 htv.

Maatalouden markkinajärjestelyt

markkinajärjestelylaki Maatalouden markkinajärjestely on osa yhteistä maatalouspolitiikkaa. Sen täytäntöönpanosta säädetään maataloustuotteiden markkinajärjestelystä annetussa laissa (999/2012, jäljempänä). Maakuntauudistuksen kannalta merkityksellisiä säännöksiä siinä ovat ELY-keskuksille ja kunnille kuuluvia tehtäviä koskevat säännökset. Ne koskevat maataloustuotteiden interventiovarastointiin ja kaupan pitämisen vaatimuksiin liittyviä tehtäviä, joissa viranomainen valvoo tiettyä toimintaa ja antaa siihen liittyviä hallintopäätöksiä. Interventiovarastointiin liittyvä valvonta on niin sanottu maksajavirastotehtävä. Kaupan pitämisen vaatimusten valvonta on toteutettu osana ympäristöterveydenhuoltoon liittyvää valvontaa.

Rehuvalvonta

Rehuvalvonnasta säädetään rehulaissa (86/2008). Evira suunnittelee, ohjaa, kehittää ja suorittaa valtakunnallista rehuvalvontaa sekä huolehtii tiedottamisesta. Evira käyttää valvonnassa apunaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksia. Aluehallintovirastot valvovat Eviran ohella lääkerehuja. Valvontaviranomaisen on tarvittaessa neuvottava rehualan toimijaa Euroopan yhteisön rehulainsäädännön ja tämän lain sekä sen nojalla säädettyjen vaatimusten noudattamisesta.

Eviran on laadittava monivuotinen kansallinen valvontasuunnitelma, jossa kuvataan rehuvalvontaan liittyvien järjestelmien rakenteet ja organisaatiot sekä valvonnan strategiset tavoitteet, tärkeysjärjestykseen asettaminen ja yleinen järjestäminen.

Monivuotisen kansallisen valvontasuunnitelman lisäksi Eviran on laadittava vuosittainen valvontasuunnitelma rehuvalvonnan järjestämiseksi. Valvonta on maksullista ja sen suuruudesta säädetään valtion maksuperustelain nojalla.

Luomuvalvonta

Luonnonmukaisen tuotannon valvonnasta annetulla lailla (294/2015) pannaan kansallisesti täytäntöön neuvoston asetus luonnonmukaisesta tuotannosta ja luonnonmukaisesti tuotettujen tuotteiden merkinnöistä ja sen nojalla annetut Euroopan unionin säädökset. Laissa säädetään valvontajärjestelmästä sekä toimivaltaisista viranomaisista. Elintarviketurvallisuusvirasto toimii luonnonmukaisesti tuotettujen tuotteiden ja luonnonmukaisen tuotannon valvonnan keskusviranomaisena. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus valvoo viljelijöitä ja maatiloilla tapahtuvaa jalostusta, käyttäen apunaan Elintarviketurvallisuusviraston valtuuttamia tarkastajia. Viljelijän ja tilan hyväksymisestä valvontajärjestelmään päättää elinkeino-, liikenne-, ja ympäristökeskus. Lisäksi niille kuuluu luonnonmukaisesti tuotettujen maataloustuotteiden kaupan pitämisen valvonta vähittäismyynnissä sekä tehtävä valvoa maataloustuotteiden käsittelyä vähäiseksi valmistukseksi katsottavalla tavalla, eli maatilalla harjoitettua omien maataloustuotteiden vähäistä käsittelyä, kuten esimerkiksi jauhojen, ryynien ja hiutaleiden valmistusta tai juuresten kuorimista, pilkkomista ja pakkaamista. Lisäksi elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus toimii tietyissä tehtävissä EU:n lainsäädännössä tarkoitettuna toimivaltaisena viranomaisena Eviran sijaan.

Kasvinterveyden ja taimiaineistojen valvonta

Kasvinterveyslaissa (702/2003) ja taimiaineistolaissa (1205/1994) määritellyt ELY-keskusten tehtävät ehdotetaan siirrettäväksi maakunnille. Tehtäviä on lähtökohtaisesti kaikissa ELY-keskuksissa. ELY-keskukset valvovat Eviran apuna näiden lakien noudattamista. Kasvinterveyslain ja taimiaineistolain vaatimuksia tarkastetaan usein samalla tarkastuskerralla. Myös kasvinterveyslaissa mukana oleva biologisten torjuntaeliöiden ja pölyttäjien tuotevalvonta voidaan yhdistää kasvinterveystarkastuksiin. Kukin ELY-keskus voi tällä hetkellä itse yhdistellä näitä valvontoja muihin tehtäviin kuten tukivalvontoihin tai toisiin kasvintuotannon tarkastuksiin parhaaksi katsomallaan tavalla. Tarkastusmäärät per tarkastustyyppi tulevat Eviran tekemästä valvontasuunnitelmasta.

Kasvinterveyslain perusteella valvotaan kasvien ja kasvituotteiden, joiden mukana kasvintuhooja voi levitä, tuotantoa, varastointia, markkinointia, maahantuontia ja maastavientiä sekä biologiseen torjuntaan käytettävien makroeliöiden markkinointia, käyttöä ja maahantuontia. Taimiaineistolain perusteella valvotaan puutarhakasvien taimiaineiston tuotantoa, maahantuontia ja markkinointia. Kasvinterveyslain tavoitteena on estää uusien vaarallisten kasvintuhoojien asettuminen maahan ja toissijaisesti niiden leviämisen estäminen. Taimiaineistolain tavoitteena on myös kasvintuhoojien leviämisen estäminen sekä markkinoilla olevan taimiaineiston käyttötarkoitukseen sopivien laatuvaatimusten asettaminen.

ELY-keskusten tehtävänä on toimijoiden rekisteröiminen kasvinsuojelu- tai taimiaineistorekisteriin sekä rekisteriin tehtävät muutokset, kasvipassin käyttöoikeuden antaminen, kasvinterveyslain mukaisten kasvintuhoojailmoitusten vastaanottaminen ja siitä ilmoittaminen Eviralle, kasvinterveyslain mukaisia kasvintuhoojaesiintymiä koskevien torjuntapäätösten tekeminen ja vähäiset toimenpiteet, kiinteistön käyttörajoituksista tietojen antaminen, kasvinterveyslain ja taimiaineistolain vaatimusten valvonta Eviran apuna, taimiaineiston markkinointi- tai maahantulokiellot, kielletyn taimiaineiston määrääminen vietäväksi maasta tai hävitettäväksi, väliaikainen kasvipassin tai muun todistuksen tai merkinnän käyttökielto ja saattaa tämä kielto viivytyksettä Eviran ratkaistavaksi, huomautus, taimiaineistorekisteristä poistaminen jos toiminnan virheellisyyksiä ei ole korjattu, teettämisuhka ja teettämistä koskevan päätös, vastaanottaa kasvintuhoojan torjuntapäätöksestä aiheutuvien kustannusten korvaamiseksi tehtävä hakemus ja antaa lausunto hakemuksesta sekä toimittaa hakemus Eviralle.

Kasvinsuojeluainevalvonta

Kasvinsuojeluaineiden asianmukaisesta ja kestävästä käytöstä ja niiden käytöstä aiheutuvien riskien vähentämisestä säädetään kasvinsuojeluaineista annetussa laissa (1563/2011).

Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukes käyttää kasvinsuojeluaineista annetun lain ja EU:n kasvinsuojeluaineasetuksen (EY) N:o 1107/2009 noudattamisen valvonnassa apunaan ELY-keskuksia. Kyseessä on lainsäädännön noudattamisen valvontaa koskeva avustava valvontatehtävä ja kasvinsuojeluaineen lentolevityksen valvontatehtävä.

Tukes ohjaa ELY-keskusten suorittamaa kasvinsuojeluaineiden käytön valvontaa kasvinsuojeluaineiden käyttöpaikoilla, esimerkiksi maatiloilla, puutarhoilla tai viheralueilla sekä kasvinsuojeluaineiden kaupan valvontaa. Kasvinsuojeluainevalvontaa tehdään budjettirahoituksella. ELY-keskuksen tehtävät siirtyisivät maakunnalle.

Siemen- ja hukkakauravalvonta

Hukkakauran torjunnasta annettu laki (185/2002) kieltää hukkakauran saastuttamien tuotteiden markkinoinnin ja luovutuksen. Laissa velvoitetaan edelleen myös hukkakauran aktiiviseen torjuntaan. Vastuu lain mukaisesta valvonnasta ja valvonnan järjestämisestä on Eviralla, joka käyttää valvonnassa apunaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksia sekä valtuuttamiaan tarkastajia. Kunnan maaseutuelinkeinoviranomaisen tehtävänä on suorittaa tilalla hukkakauran esiintymistä koskeva katselmus ja laadittava tarvittaessa hukkakauran torjuntasuunnitelma. Torjuntasuunnitelman laatiminen on siirrettävä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle, jos siihen on erityinen syy tai jos alue, jolla hukkakauraa esiintyy, sijaitsee useamman kunnan alueella. Lisäksi kunnan maaseutuelinkeinoviranomaisen tulee pitää rekisteriä alueista, joilla esiintyy hukkakauraa. Hukkakauravalvonnalla on yhteys maataloustukien valvontaan.

Siemenkauppalain (728/2000) lähtökohtana on, että markkinoida saadaan pääsääntöisesti vain sertifioitua kylvösiementä, jonka aitous ja laatu on viranomaisten varmentamaa. Sertifiointivaatimuksesta voidaan poiketa ainoastaan laissa nimenomaisesti säädetyissä tapauksissa. Päävastuullisena valvonta- ja sertifiointiviranomaisena toimii Evira, joka voi käyttää valvonnassa apunaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksia sekä kuntien maaseutuelinkeinoviranomaisia. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus sekä kuntien maaseutuelinkeinoviranomainen voi päättää väliaikaisesta markkinointikiellosta.

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen sekä kunnan tehtävät siirtyisivät maakunnille.

Lannoitevalvonta

Lannoitevalmisteilla edistetään maa- ja metsätalouden sekä puutarhatalouden toimintaedellytyksiä. Ne parantavat kasvien kasvua sekä sadon laatua ja määrää. Päävastuullisena lannoitevalvontaviranomaisena toimii lannoitevalmistelaissa (539/2006) Evira. Evira voi käyttää valvonnassa apunaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksia sekä valtuuttamiaan tarkastajia. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus voi päättää lannoitevalmiste-erää koskevasta väliaikaisesta markkinointikiellosta sekä teettämisuhasta ja teettämisestä. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen tehtävät siirtyisivät maakunnille.

Eläinjalostus

Eläinjalostuksesta säädetään eläinjalostustoiminnasta annetussa laissa (319/2014). Laki sisältää säännökset muun muassa kantakirjaa pitävän yhteisön hyväksymisestä sekä jalostukseen käytettäviin eläimiin ja niiden sukusoluihin ja alkioihin liittyvistä asiakirjoista sekä niiden tuonnista. Eläinjalostustoiminnasta annetun lain mukaan Evira valvoo kantakirjaa pitävän yhteisön toimintaa laissa säädettyjen tehtävien hoitamisessa. Jalostukseen käytettävien eläinten sekä niiden sukusolujen ja alkioiden maahantuontia valvoo Eviran lisäksi Tulli. Elintarviketurvallisuusvirasto voi käyttää valvonnassa apunaan aluehallintovirastoa. Uudistuksen jälkeen Eviran oikeudesta käyttää valvonnassa apunaan toista viranomaista luovuttaisiin.

2.3.4

2.3.4 Kalatalous ja vesitalous

Kalatalouden ja vesitalouden tehtäviin on osoitettu ELY-keskuksissa yhteensä 243 henkilötyövuotta, joista 196 on palkattu toimintamenomäärärahoin ja 47 henkilötyövuotta erillismäärärahoin. Edellä mainituista henkilöistä kalataloustehtävissä on 51 henkilötyövuotta toimintamenovaroilla palkattuna ja 2 henkilötyövuotta erillismäärärahoin.

Kalatalous

Kalataloustehtäviä ovat kalastuksen järjestäminen ja kalakantojen hoito, kalatalousvelvoitteet ja yleisen kalatalousedun valvonta, kalatalouden edistäminen, kalatalouden elinkeinojen edistäminen ja rahoittaminen Euroopan meri- ja kalatalousrahastosta sekä EU:n yhteisen kalastuspolitiikan valvonta. Tehtävät siirrettäisiin maakunnille, joiden tulisi järjestää niiden hoito yhteistoiminnassa tarkoituksenmukaisina kokonaisuuksina.

Kalavarojen hoitoon ja vapaa-ajan kalastukseen sekä kalatalousmatkailuun ja muihin palveluihin liittyvät tehtävät perustuvat kalastuslakiin (379/2015), vesilakiin (587/2011), Norjan ja Ruotsin kanssa solmittuihin kalastussopimuksiin sekä lakiin vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä (1299/2004). Elinkeinokalatalouden tehtävät perustuvat EU-lainsäädäntöön, jota sovelletaan suoraan kalatalouden elinkeinoihin, sekä seuraaviin säädöksiin: laki Euroopan unionin yhteisen kalastuspolitiikan kansallisesta täytäntöönpanosta (1048/2016), laki Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskevan eurooppalaisen asetuksen kansallisesta täytäntöönpanosta (1093/2014), laki kaupallisen kalastuksen vakuutustuesta (998/2012), laki Suomen talousvyöhykkeestä (1058/2004), laki yhteisen kalastuspolitiikan seuraamusjärjestelmästä ja valvonnasta (1188/2014), valtioneuvoston asetus lohenkalastuksen rajoituksista Pohjanlahdella ja Simonjoessa (190/2008), laki merellä toimivien kalastus- ja vesiviljelysalusten rekisteröinnistä (690/2010), kalastuslaki (379/2015) ja elintarvikelaki (23/2006).

Kalataloustehtävät on keskitetty Varsinais-Suomen, Pohjois-Savon ja Lapin ELY-keskuksille. Lisäksi Varsinais-Suomen ELY-keskukselle kuuluu valtakunnallisena keskittämistehtävänä kalastusvakuutustukijärjestelmän hoito, yhteisen kalastuspolitiikan säännösten noudattamisen valvonta sekä Euroopan meri - ja kalatalousrahaston (EMKR) mukaisten avustusten myöntämisen koordinointi ja rahaston tietyt muut toimeenpanotehtävät. EMKR -tukien myöntämiseen liittyvät tehtävät on myös keskitetty kolmelle ELY -keskukselle. Saimaannorpan suojeluun liittyvät kalataloustehtävät on keskitetty Pohjois-Savon ELY-keskukselle.

ELY-keskusten kalataloustehtäviin liittyvistä suoritteista on peritty maksuperusteasetuksen mukaiset maksut.

Vesitalous

Vesitalouden tehtäviä ovat vesistöjen säännöstelyjen ja tulva- ja kuivuusriskien hallinnan asiantuntijapalvelut, ohjaus sekä hydrologisen tiedon tuottaminen, patoturvallisuuden valvonta- ja asiantuntijatehtävät, vesihuollon järjestämisen ja kehittämisen valvontatehtävät ja asiantuntijapalvelut, peruskuivatukseen ja ojitukseen liittyvät asiantuntijapalvelut, ohjaus ja toiminnan kehittäminen, rakennettujen vesistöjen hoidon ja kunnostuksen asiantuntijapalvelut, ohjaus ja edistäminen, Ruotsin ja Venäjän kanssa tehtyjen rajavesistöjä koskevien valtiosopimusten mukaiset toimeenpanotehtävät sekä oikeusministeriön hallinnonalaan kuuluvan vesilain mukaiset maakunnille osoitettavat tehtävät. Nämä tehtävät siirrettäisiin maakunnille lukuun ottamatta vesilain mukaisia valvontatehtäviä. Maakunnat hoitaisivat maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalaan kuuluvat ELY-keskusten nykyisin hoitamat kalatalouteen, ojitustoimitukseen, uiton päättymisen jälkitoimiin, säännöstelyn kehittämiseen, vaarantorjuntatoimiin ja jäästä aiheutuvien vahinkojen torjuntaan liittyvät tehtävät.

Vesitalouteen sisältyvät myös valtion vesistörakenteiden omistajan sekä valtiolle kuuluvien vesilain mukaisten lupien haltijan tehtävät.

Vesitaloustehtävät perustuvat seuraaviin säädöksiin: laki tulvariskien hallinnasta (620/2010) ja valtioneuvoston asetus tulvariskien hallinnasta (659/2010), patoturvallisuuslaki (494/2009) ja valtioneuvoston asetus patoturvallisuudesta (319/2010), vesihuoltolaki (119/2001), laki peruskuivatustoiminnan tukemisesta (947/1997) ja asetus peruskuivatustoiminnan tukemisesta (530/1998), laki Suomen ja Ruotsin välillä tehdyn rajajokisopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta, sopimuksen soveltamisesta ja eräiden lakien kumoamisesta (722/2010), laki Neuvostoliiton kanssa Saimaan ja Vuoksen juoksutussäännöstä tehdyn sopimuksen eräiden määräysten hyväksymisestä sekä sopimuksen soveltamisesta (1331/1991), valtioneuvoston asetus vesistön ja vesiympäristön käyttöä ja tilaa parantavien hankkeiden avustamisesta (714/2015) sekä vesilaki.

Vesitaloustehtäviä hoidetaan ELY-keskusten Ympäristö- ja luonnonvarat -vastuualueilla vesistöalueittaisessa yhteistyössä. Useita vesitaloustehtävien erityisasiantuntijuutta vaativia osatehtäviä on keskitetty valtakunnallisesti. Vesistörakenne- ja -laiteomaisuuden hallinta, kunnossapito ja perusparannustehtävät on keskitetty Etelä-Pohjanmaan ELY-keskukseen.

Maa- ja metsätalousministeriö ohjaa ELY-keskuksia vesitaloustehtävissä valtion talousarviossa asetettavien vaikuttavuustavoitteiden, tulosohjauksen, resurssiohjauksen, informaatio-ohjauksen sekä muun vuorovaikutuksen keinoin.

Vesitaloustehtävien hoitoon tarvittavat henkilöstövoimavarat rahoitetaan työ- ja elinkeinoministeriön pääluokkaan budjetoiduista ELY-keskusten toimintamenomäärärahoista.  Lisäksi vesistörakenteiden hallintaan liittyviin tehtäviin suunnataan maa- ja metsätalousministeriön pääluokan luonnonvaratalouden politiikkasektorin erillismäärärahoja vuosittain noin 8 milj. euroa sekä vesistökunnostus ja tulvasuojeluhankkeiden tukemiseen noin 4 milj. euroa.

ELY-keskusten patoturvallisuusviranomaisen tehtäviin liittyvistä suoritteista on peritty maksuperusteasetuksen mukaiset maksut.

Euroopan meri- ja kalatalousrahastosta maksettaviin tukiin liittyvät tehtävät

Euroopan meri- ja kalatalousrahaston mukaisia tukia myönnetään Euroopan unionin yhteisen kalastuspolitiikan ja yhdennetyn meripolitiikan täytäntöön panemiseksi. Tukien ja niiden hallinnoinnin pohjana on yksityiskohtainen Euroopan unionin lainsäädäntö sisältäen muun muassa vaatimuksia tehtävien eriyttämisestä ja organisoinnista.

Kansallisesti tehtävän pohjana on laki Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskevan eurooppalaisen asetuksen kansallisesta täytäntöönpanosta (1093/2014).

Maa- ja metsätalousministeriö on EU-lainsäädännössä edellytetty toimintaohjelman hallintoviranomainen, todentamisviranomainen ja tarkastusviranomainen. Tukia myöntäviä hallintoviranomaisen välittäviä toimielimiä ovat Varsinais-Suomen, Lapin ja Pohjois-Savon elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset. Lisäksi Varsinais-Suomen ELY-keskus vastaa eräiden tukien myöntämisestä ja eräistä koordinaatiotehtävistä, kuten ohjeiden ja lomakkeiden valmistelusta sekä tietojärjestelmän kehittämisen ohjaamisesta, koko Manner-Suomessa. Tukien myöntämiseen liittyvät ELY-keskusten tehtävät siirrettäisiin maakunnille. Tuet myönnetään toimintaohjelman seurantakomitean vahvistamien valintaperusteiden mukaisesti. KEHA-keskus toimii tukien maksamisesta ja takaisinperinnästä vastaavana välittävänä toimielimenä koko Manner-Suomen alueella. Ahvenanmaan maakunnan hallitus vastaa välittävän elimen tehtävistä Ahvenanmaan maakunnassa.

Toimintaohjelman hallintoviranomaisena toimiva maa- ja metsätalousministeriö vastaa muille tahoille siirretyistä tehtävistä, kuten tukien myöntämisestä, maksamisesta ja takaisinperinnöistä sekä hallinnollisista tarkastuksista, ja on velvollinen ohjaamaan ja ohjeistamaan näiden tahojen toimintaa.

Maa- ja metsätalousministeriön sisäinen tarkastus toimii toimintaohjelman tarkastusviranomaisena. Sen on laadittava tarkastusstrategia ja järjestettävä tarkastuksia, jotka koskevat toimintaohjelman hallinto- ja valvontajärjestelmän asianmukaista toimintaa sekä tukea saaneita hankkeita. Tarkastusviranomainen tekee itse järjestelmätarkastukset; Maaseutuvirasto tekee hanketarkastukset. Lisäksi Euroopan komissio tekee jäsenvaltioihin tarkastuksia. Tarkastusviranomaisen on toimitettava Euroopan komissiolle vuosittain tarkastuskertomus.

2.3.5

2.3.5 Aluekehittämisviranomaisen eräät tehtävät

Alueiden kehittämisestä ja rakennerahastotoiminnan hallinnoinnista annetun lain (7/2014) 4 §:n mukaan alueiden kehittämisen tavoitteena on: 1) vahvistaa alueiden tasapainoista kehittymistä sekä kansallista ja kansainvälistä kilpailukykyä; 2) vahvistaa ja monipuolistaa kestävällä tavalla alueiden elinkeinorakennetta sekä edistää taloudellista tasapainoa; 3) edistää kestävää työllisyyttä sekä väestön osaamista, yhtäläisiä mahdollisuuksia ja sosiaalista osallisuutta; 4) vähentää alueiden välisiä ja sisäisiä kehityseroja ja kannustaa käytettävissä olevien voimavarojen täysimääräiseen käyttöönottoon kestävällä tavalla; 5) parantaa alueiden omia vahvuuksia ja erikoistumista sekä edistää niiden kulttuuria; 6) parantaa elinympäristön laatua ja kestävää alue- ja yhdyskuntarakennetta.

Vastuu alueiden kehittämisestä on lain 5 §:n mukaan kunnilla ja valtiolla. Alueiden kehittämiseen liittyvien tehtävien hoitamisesta kussakin maakunnassa vastaa maakunnan liitto aluekehittämisviranomaisena. ELY-keskukset edistävät alueellista kehittämistä hoitamalla niille säädettyjä tai erikseen määrättyjä valtionhallinnon toimeenpano- ja kehittämistehtäviä toimialueellaan.

Valtioneuvosto päättää lain 6 §:n mukaan hallituskaudella toteutettavista valtakunnallisista alueiden kehittämisen painopisteistä (aluekehittämispäätös). Alueiden kehittämisen kannalta keskeiset ministeriöt määrittelevät hallinnonalaansa varten alueiden kehittämisen tavoitteet ja toimenpiteet osana valtioneuvoston päätöstä. Painopisteiden tarkentamiseksi ja toteuttamiseksi voidaan laatia useampia kuin yhtä hallinnonalaa koskevia erityisohjelmia. Maakunnan suunnitteluun kuuluvat maankäyttö- ja rakennuslain (132/1999) 25 §:ssä tarkoitettu maakuntasuunnitelma, muuta alueiden käytön suunnittelua ohjaava maakuntakaava sekä maakunnan kehittämisen lähivuosien tavoitteet osoittava maakuntaohjelma. Maakuntakaavasta säädetään erikseen. Lisäksi laaditaan Euroopan unionin rakennerahasto-ohjelmia. Suunnitelmien ja ohjelmien toteuttamista voidaan rahoittaa valtion talousarvion rajoissa.

Maakunnille kuuluvat aluekehittämisviranomaisen tehtävät ehdotetaan pääosin siirrettäviksi maakunnille muilla hallituksen esityksillä. Tähän hallituksen esitykseen sisältyvät seuraavat maakunnille kuuluvat aluekehittämisviranomaisen tehtävät.

Saariston kehityksen edistämisestä annetun lain (494/1981) tarkoituksena on valtion ja kuntien toimin pyrkiä turvaamaan saariston kiinteä asutus luomalla väestölle riittävät mahdollisuudet toimeentuloon, liikkumiseen ja peruspalvelujen saantiin sekä suojata saariston maisemakuvaa ja luontoa ympäristöhaitoilta.

Lain ympäristönhoitoavustuksia koskevan 12 §:n nojalla voidaan myöntää avustusta toimenpiteisiin, jotka koskevat saaristoluonnon suojelemista taikka saariston maisemakuvan säilyttämistä tai parantamista. Avustusta voidaan myöntää valtioneuvoston saaristokunnaksi määräämälle kunnalle tai kuntalaissa tarkoitetulle tällaisen kunnan jäsenelle toimenpiteisiin. Avustusta voidaan myöntää edellä mainittuihin toimenpiteisiin myös yhdistykselle tai säätiölle, jonka tarkoituksena on luonnonsuojelun tai ympäristönhoidon edistäminen.

Saariston kehittämistä koskevan ympäristönhoitoavustuksen myöntää hakemuksesta ELY–keskus. Ympäristöministeriö vahvistaa saaristoasiain neuvottelukuntaa kuultuaan avustuksen käyttöperusteet sekä alueelliset avustuskiintiöt ELY–keskusten toimitettua sille yhteenvedot hakemuksista.

ELY–keskusten sekä TE-toimistojen kehittämis- ja hallintokeskus hoitaa avustuksen maksamista, valvontaa ja takaisinperintää koskevat valtionavustuslain mukaiset tehtävät. Lisäksi kehittämis- ja hallintokeskus hoitaa ELY–keskusten lisäksi valtionavustuslain 15 §:n mukaisia valvontatehtäviä.

Alueiden kehittämiseen liittyvät myös ulkorajayhteistyöhön liittyvien toimintaohjelmien hallinnointi, josta säädetään ulkorajan ylittävästä yhteistyöstä annetussa laissa (657/2015).

2.3.6

2.3.6 Alueellisen lyhyen, pitkän ja keskipitkän aikavälin koulutustarpeiden ennakointi ja alueellisten koulutustavoitteiden valmistelu

Alueellisen lyhyen, pitkän ja keskipitkän aikavälin koulutustarpeiden ennakoinnin yhteensovittaminen perustuu elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksista annetun lain 3 §:n ohella alueiden kehittämisestä ja rakennerahastotoiminnan hallinnoinnista annetun lain 17 §:ään, jonka 1 momentin 4 kohdan mukaan maakunnan liiton tehtävänä on vastata alueellisen pitkän ja keskipitkän aikavälin koulutustarpeiden ennakoinnin yhteensovittamisesta ja alueellisten koulutustavoitteiden valmistelusta osana koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnittelua. ELY-keskus vastaa alueensa lyhyen aikavälin työvoima- ja koulutustarpeen ennakoinnista ja analysoi koulutuksen ja työmarkkinoiden tarpeen kohtaantoa lähinnä liittyen työvoimakoulutuksen hankintaa. Julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain 5 luvun 2 §:ssä todetaan, että elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen tai työ- ja elinkeinotoimiston tulee ennen korkeakoulututkintoon johtavien opintojen hankintapäätöstä pyytää asiasta lausunto opetus- ja kulttuuriministeriöltä.

Edellä mainittuja koulutuksen ja osaamisen toimia toteutetaan ELY-keskuksissa ja maakunnan liitoissa rakennerahastotoimin alueiden kehittämisestä ja rakennerahastotoiminnan hallinnoinnista annetun lain sekä alueiden kehittämisen ja rakennerahastohankkeiden rahoittamisesta annetun lain mukaisesti.

Opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalan tehtäviä on hoidettu ELY-keskuksissa toimintamenovaroin. Tehtävät ovat olleet osana tulossopimusohjausta.

2.3.7

2.3.7 Maakunnan suunnittelu ja maakuntakaavoitus

Maakuntakaavoitus ja maakunnan suunnittelu on osa maankäyttö- ja rakennuslain (132/1999) mukaista alueidenkäytön suunnittelujärjestelmää, josta säädetään maankäyttö ja rakennuslain 4 luvussa.

Maankäyttö- ja rakennuslain 27 §:n mukaan maakuntien liittojen tulee huolehtia tarpeellisesta maakuntakaavan laatimisesta, kaavan pitämisestä ajan tasalla ja sen kehittämisestä. Lain 25 §:n mukaan maakuntakaavassa esitetään alueiden käytön ja yhdyskuntarakenteen periaatteet ja osoitetaan maakunnan kehittämisen kannalta tarpeellisia alueita. Aluevarauksia osoitetaan vain siltä osin ja sillä tarkkuudella kuin alueiden käyttöä koskevien valtakunnallisten tai maakunnallisten tavoitteiden kannalta taikka useamman kuin yhden kunnan alueidenkäytön yhteen sovittamiseksi on tarpeen. Maakuntakaavan sisältövaatimuksista säädetään maankäyttö- ja rakennuslain 28 §:ssä.

Maakuntakaavan laatimisessa noudatettavasta kaavoitusmenettelystä ja vuorovaikutuksesta säädetään maankäyttö- ja rakennuslain 8 luvussa. Maankäyttö ja rakennuslain 31 §:n mukaan maakuntakaavan hyväksyy maakuntavaltuusto.

Maankäyttö- ja rakennuslain 32 §:n mukaan maakuntakaava on ohjeena laadittaessa tai muutettaessa yleiskaavaa tai asemakaavaa tai alueidenkäytön muiden toimenpiteiden järjestämiselle.

Kesäkuussa 2016 oli voimassa yhteensä 64 maakuntakaavaa. Näistä osa on ns. kokonaismaakuntakaavoja, osa tiettyä maankäyttömuotoa koskevia vaihekaavoja ja osa maakunnan tiettyä osaa koskevia osa-aluekaavoja. Voimassa olevat maakuntakaavat kattavat maan koko pinta-alan. Samana ajankohtana maakuntien liitoissa oli vireillä 21 maakuntakaavan laatiminen.

Maakuntakaavoituksen käytettävien voimavarojen määrää on selvitetty kattavasti vuonna 2013. Tällöin arvioitiin, että maakuntien liitojen henkilöstövoimavaroista kohdennettiin maakuntakaavoituksen tehtäviin 96 henkilöä.

Maankäyttö- ja rakennuslain 17 §:n mukaan ympäristöministeriön tehtävänä on alueidenkäytön suunnittelun yleinen kehittäminen ja ohjaus, joka koskee myös maakuntakaavoitusta. Ympäristöministeriön tehtäviin kuulunut maakuntakaavoituksen valvonta poistettiin maankäyttö- ja rakennuslain muutoksella, joka tuli voimaan 1.2.2016.

Maankäyttö- ja rakennuslaissa säädetään myös maakuntasuunnitelmasta, jossa osoitetaan maakunnan tavoiteltu kehitys. Maankäyttö- ja rakennuslaissa ei ole maakuntasuunnitelman sisältöä tai laatimista koskevia tarkempia säännöksiä. Maakuntasuunnitelma laaditaan tai sitä tarkistetaan valtuustokausittain. Nykytilanteessa maankäyttö- ja rakennuslain mukainen maakuntasuunnitelma ja alueiden kehittämisestä annetun lain mukainen maakuntaohjelma kootaan useimmissa maantien liitoissa maakuntastrategiaksi, joka sisältää maakuntasuunnitelmaa vastaavan pitkän aikavälin tavoitteita koskevan osan sekä maakuntaohjelmaa vastaavan lyhyen aikavälin toimenpideosan.

2.3.8

2.3.8 Kuntien alueiden käytön suunnittelun ja rakennustoimen järjestämisen edistäminen

Kuntien alueiden käytön suunnittelun ja rakennustoimen järjestämisen edistämisen tehtäviin on osoitettu ELY-keskuksissa yhteensä 102 htv.

Maankäyttö- ja rakennuslain 20 §:n mukaan kunnan on huolehdittava alueidenkäytön suunnittelusta, rakentamisen ohjauksesta ja valvonnasta alueellaan sekä maapolitiikan harjoittamisesta. ELY-keskusten tehtävänä on maankäyttö- ja rakennuslain 18 §:n mukaan edistää kunnan alueidenkäytön suunnittelun ja rakennustoimen järjestämistä. ELY-keskusten on myös valvottava, että kaavoituksessa, rakentamisessa ja muussa alueiden käytössä otetaan huomioon vaikutuksiltaan valtakunnalliset ja merkittävät maakunnalliset asiat.

ELY-keskusten keskeisiä toimintamuotoja kuntien alueidenkäytön suunnittelun edistämisessä ovat kehittämiskeskustelut ja viranomaisneuvottelut, joista säädetään maankäyttö- ja rakennuslaissa erikseen. Lisäksi ELY-keskus voi antaa kunnalle muuta asiantuntija-apua ja neuvontaa, antaa lausunnon kaavaa ja rakennusjärjestystä koskevasta ehdotuksesta, osallistua muihin kaavaneuvotteluihin kuin lakisääteisiin viranomaisneuvotteluihin sekä järjestää kuntien edustajille ja muille sidosryhmille koulutustilaisuuksia.

ELY-keskusten valvontatehtävä on luonteeltaan kuntien kaavoitus- ja rakennustoimen hoitoon kohdistuvaa laillisuusvalvontaa. Valvontatehtävä kohdistuu vain vaikutuksiltaan valtakunnallisiin ja merkittäviin maakunnallisiin asioihin. Valvontatehtävää toteutetaan seuraamalla kuntien päätöksiä ja tuomalla mahdolliset epäkohdat esiin ennakolta tehtävässä yhteistyössä. Tarvittaessa ELY-keskukset toteuttavat valvontatehtäväänsä valittamalla kunnan päätöksistä.

ELY-keskusten ja kunnan välisistä yleis- ja asemakaavoja koskevista viranomaisneuvotteluista säädetään maankäyttö- ja rakennuslain 66 §:ssä. Valmisteltaessa yleis- tai asemakaavaa, joka koskee vaikutuksiltaan valtakunnallisia tai merkittäviä maakunnallisia asioita tai joka on valtion viranomaisen toteuttamisvelvollisuuden kannalta tärkeä, kunnan on oltava yhteydessä ELY-keskukseen. ELY-keskuksen ja kunnan kesken on järjestettävä neuvottelu tällaisen kaavan laadintaan liittyvien valtakunnallisten, maakunnallisten ja muiden keskeisten tavoitteiden toteamiseksi. Viranomaisneuvottelujen lisäksi ELY-keskusten ja kuntien välillä pidetään myös muita neuvotteluja, esimerkiksi työneuvotteluja ja kuukausikokouksia.

ELY-keskuksilla on maankäyttö- ja rakennuslain mukaan toimialaansa kuuluvissa asioissa valitusoikeus kuntien kaavapäätöksistä, rakennusjärjestyksistä, poikkeamispäätöksistä ja suunnittelutarveratkaisuista. Lisäksi ELY-keskuksilla on valitusoikeus rakennuksen purkamista koskevasta päätöksestä silloin, kun rakennus on valtakunnallisesti tai maakunnallisesti merkittävä.

2.3.9

2.3.9 Luonnon monimuotoisuuden suojelun edistäminen ja kulttuuriympäristön hoito

Luonnonsuojelutehtäviin on ELY-keskuksissa käytetty seurantatietojen mukaan noin 88,7 htv. Uudistuksessa käytettävät voimavarat jakaantuvat tasan maakunnan ja Valtion lupa- ja valvontaviraston kesken.

Luonnon monimuotoisuuden suojelun ja kestävän käytön edistämisen tehtävät kuuluvat ELY-keskusten toimialaan ELY-keskuksista annetun lain 3 §:n 9 kohdan sekä luonnonsuojelulain 6 §:n nojalla.

Luonnon monimuotoisuuden suojelun edistämisen tehtäviä ovat etenkin vapaaehtoisuuteen perustuvien luonnonsuojelualueiden perustamiseen tähtäävät tehtävät, muun muassa metsien monimuotoisuutta turvaavan METSO-ohjelman toteuttaminen. Tehtäviin sisältyy korvaus- ja maanhankintaneuvotteluja maanomistajien kanssa sekä asiaan liittyvää viestintää, neuvontaa ja maanomistajien yhteistoiminnan edistämistä sekä luonnonsuojelualueiden perustamiseen tähtäävää hanketoimintaa. Lisäksi ELY-keskukset neuvottelevat luonnonsuojeluohjelmien, Natura 2000 – verkoston ja kaavojen suojeluvarausten toteuttamisesta maanomistajien kanssa. ELY-keskuksen tehtävänä on yksityiselle kuuluvalla luonnonsuojelualueella myös luonnonsuojelualueen rajojen merkitseminen tarvittaessa.

Luonnon monimuotoisuuden suojelun ja kestävän käytön edistämisen tehtäviin kuuluu luonnon monimuotoisuutta koskevaa yleistä viestintää, neuvontaa ja tietoisuuden lisäämistä.

ELY-keskukset edistävät eliölajien ja luontotyyppien suojelua neuvonnalla, jakamalla tietoa, auttamalla vaihtoehtojen selvittämisessä sekä yhteistyöllä maankäytön ja muun ympäristönkäytön toimijoiden kanssa. ELY-keskukset tuottavat tietoaineistoja luontotyyppien ja lajien suojelun seurantaa varten ja osallistuvat luontotyyppien ja lajien suojeluun laatimalla niitä koskevia hoitosuunnitelmia sekä järjestämällä käytännön hoitotoimia. ELY-keskukset tukevat rauhoitettujen eläinten aiheuttamien vahinkojen ennaltaehkäisyssä maanomistajia ja maatalousyrittäjiä neuvonnalla ja selvityksillä.

ELY-keskukset antavat neuvontaa perinnebiotooppien inventoinneista ja hoidosta sekä osallistuvat maatalouden ympäristökorvaushakemuksia koskevaan asiantuntijayhteistyöhön. Maisema-alueiden valmisteluun liittyy myös osallistamista, neuvontaa ja viestintää.

Ympäristökasvatuksen valtakunnalliset koordinointi- ja asiantuntijatehtävät hoidetaan nykyisin keskitetysti Keski-Suomen ELY-keskuksessa.

Kulttuuriympäristön hoito kuuluu ELY-keskusten toimialaan ELY-keskuksista annetun lain 3 §:n 9 kohdan nojalla. Toimiala liittyy läheisesti etenkin samassa lainkohdassa mainittuihin alueiden käyttöön ja rakentamisen ohjaukseen. Myös maakunnan liittojen tehtäviin sisältyy kulttuuriympäristön hoidon edistämistä. Valtakunnallinen kulttuuriympäristön asiantuntijatehtävä on Museovirastolla, alueellisesti asiantuntijoina toimivat maakuntamuseot.

Maankäyttö- ja rakennuslaissa säädettyihin ELY-keskusten tehtäviin sisältyy alueidenkäyttöratkaisujen arviointia kulttuuriympäristön kannalta. Maakunnan liittojen laatimissa maakuntakaavoissa on erityisesti huomioitava maiseman ja kulttuuriperinnön vaaliminen. Rakennusperinnön suojelemisesta annettuun lakiin (498/2010) ja maankäyttö- ja rakennusasetukseen (895/1999) perustuen ELY-keskusten tehtävänä on edistää ja ohjata rakennetun kulttuuriympäristön tilan ja kehityksen seurannan järjestämistä toimialueellaan sekä osaltaan huolehtia tarpeellisen seurannan järjestämisestä. Maakunnan liittojen tulee huolehtia maakunnan suunnittelun edellyttämästä kulttuuriympäristön tilan ja kehityksen seurannasta alueellaan.

ELY-keskukset ja maakunnan liitot edistävät kulttuuriympäristön hoitoa osallistumalla hankkeiden rahoitukseen ja hallinnointiin. Hankkeet ovat esimerkiksi rakennus- tai maisemainventointeja, rakennusten korjausta sekä maisemanhoitoa. ELY-keskukset myöntävät erityisesti rakennusperinnön hoitoon tarkoitettuja valtionavustuksia yksityisille omistajille ja yhteisöille. Avustukset perustuvat rakennusperinnön suojelemisesta annettuun lakiin ja valtion talousarvioon (momentti 35.20.64). Avustustoimintaan liittyy korjausneuvonta, jota hoidetaan monilla alueilla yhteistyössä maakuntamuseon kanssa. Tämän lisäksi kulttuuriympäristön hoitoa tuetaan Euroopan unionin ohjelmien puitteissa ja rakennerahastoista myönnettävällä rahoituksella.

Kulttuuriympäristöt huomioidaan alueiden kehittämisestä ja rakennerahastotoiminnan hallinnoinnista annettuun lakiin perustuvissa maakuntaohjelmissa, ja maakunnissa on myös erillisiä kulttuuriympäristöohjelmia. ELY-keskukset osallistuvat myös kunnallisten kulttuuriympäristöohjelmien laatimiseen. Lähes koko maan kattavasti toimii maakunnallisia kulttuuriympäristön yhteistyöryhmiä, joiden koordinointivastuuta ELY-keskukset jakavat maakunnan liittojen ja maakuntamuseoiden kanssa.

Kulttuuriympäristön hoitoon liittyvät tehtävät hoidetaan pääosin kunkin ELY-keskuksen ympäristö- ja luonnonvarat – vastuualueella. Satakunnan ELY-keskuksen aluetta koskevat kulttuuriympäristöasiat hoidetaan Varsinais-Suomen ELY-keskuksessa ja Pohjanmaan ELY-keskuksen aluetta koskevat kulttuuriympäristöasiat Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksessa. Rakennusperinnön hoitoavustusten maksatus- ja maksatuksen valvontatehtäviä on vuodesta 2015 lähtien hoitanut ELY-keskusten ja TE-toimistojen yhteinen kehittämis- ja hallintokeskus (KEHA-keskus). Lisäksi ELY-keskusten alueidenkäytön, rakentamisen ohjauksen ja luonnon monimuotoisuuden suojelun tehtävistä sekä maakunnan liittojen tehtävistä osa edellyttää kulttuuriympäristöasiantuntemusta.

Luonnon- ja maisemansuojeluun sekä alueidenkäyttöön ja rakennusperintöön liittyvissä asioissa ohjaava ja valvova viranomainen on ympäristöministeriö. Opetus- ja kulttuuriministeriö vastaa museolaitosta ja kulttuuriperintöä koskevista asioista.

2.3.10

2.3.10 Maastoliikennelain yleinen valvonta ja erityislupien myöntäminen liikuntarajoitteisille

Maastoliikennelain (1710/1995) ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten yleinen valvonta kuuluu ELY–keskukselle toimialueellaan ja kunnassa kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle. Moottorikäyttöisten ajoneuvojen käyttämistä maastossa valvovat poliisi, Tulli ja rajavartiolaitos sekä Metsähallitus ja Metsäntutkimuslaitos hallinnassaan olevilla alueilla.

ELY-keskus voi myöntää hakemuksesta henkilölle, jonka liikuntakyky on iän, vamman tai sairauden vuoksi rajoittunut luvan poiketa maastoliikennelain edellyttämästä maanomistajan tai haltijan luvasta liikkua tai pysäköidä moottorikäyttöisellä ajoneuvolla maastossa maa-alueella (4 §) sekä ELY-keskuksen asettamasta moottorikäyttöisten ajoneuvojen käytön alueellisesta kiellosta ja rajoituksesta luonnolle tai muulle ympäristölle, luontaiselinkeinolle, yleiselle virkistyskäytölle tai muulle yleiselle edulle taikka yksityiselle edulle aiheutuvan haitan ehkäisemiseksi (8 §).

Maastoliikennelain toimeenpano ja lain noudattamisen ylin valvonta kuuluvat ympäristöministeriön vastuulle.

2.3.11

2.3.11 Vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden käsittelyyn liittyvät valvontatehtävät

Kysymys on pelastusviranomaisille vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden käsittelyn turvallisuudesta annetussa laissa (390/2005, jäljempänä kemikaaliturvallisuuslaki) säädetyistä tehtävistä. Lain tarkoituksena on ehkäistä ja torjua vaarallisten kemikaalien sekä räjähteiden valmistuksesta, käytöstä, siirrosta, varastoinnista, säilytyksestä ja muusta käsittelystä aiheutuvia henkilö-, ympäristö- ja omaisuusvahinkoja. Lain tarkoituksena on lisäksi edistää yleistä turvallisuutta.

Pelastusviranomaisten valvontatehtävästä säädetään kemikaaliturvallisuuslain 115 §:ssä. Pelastusviranomaiset valvovat kemikaaliturvallisuuslain noudattamista, kun on kysymys 1) vaarallisten kemikaalien vähäisestä teollisesta käsittelystä ja varastoinnista tai säilytyksestä, jollei toiminta ole osa lain 23 §:n 2 momentissa tarkoitettua toiminnallista kokonaisuutta, jolloin sen valvonta kuuluu Turvallisuus- ja kemikaalivirastolle (Tukes), 2) yksityiseen kulutukseen hyväksyttyjen ilotulitteiden ja vähäistä vaaraa aiheuttavien muiden pyroteknisten tuotteiden varastoinnista kaupan yhteydessä tai niiden luovutuksesta yksityiseen kulutukseen sekä 3) räjähteiden ja vaarallisten kemikaalien käytöstä erikoistehosteena 81 §:ssä mainituissa tilaisuuksissa. Pelastusviranomainen (pelastuslaissa tarkoitettu alueen pelastustoimen pelastusviranomainen) valvoo kemikaalien käsittelyä, varastointia ja säilyttämistä, niihin liittyviä ilmoitus- ja hallintomenettelyjä sekä valvontaa silloin, kun kemikaalien määrät ovat vähäisiä. Tukesin valvontakohderekisterin mukaan ilmoituksenvaraisia kohteita on tällä hetkellä noin 6300 kpl. Sen lisäksi valvontaan kuuluu myös ns. ei-ilmoituksenvaraiset kemikaalikohteet. Lisäksi pelastusviranomainen hoitaa kemikaaliturvallisuuslain nojalla räjähteisiin liittyviä tehtäviä, valmistelee päätökset ilotulitteiden käytöstä, valmistelee päätökset ilmoituksista räjähteiden tai vaarallisten kemikaalien käytöstä erikoistehosteena, käsittelee ilmoitukset yksityiseen kulutukseen hyväksyttyjen ilotulitteiden ja vähäistä vaaraa aiheuttavien muiden pyroteknisten tuotteiden varastoinnista kaupan yhteydessä.

Kemikaaliturvallisuuslain valvonnassa pelastusviranomaisen toimintaa ohjeistaa ja yhtenäistää Tukes kemikaaliturvallisuuslain 116 §:n mukaisesti.

Kemikaaliturvallisuuslain 131§:ssä säädetään kemikaaliturvallisuuslain mukaisista maksuista. Voimassa olevan kemikaaliturvallisuuslain 131 §:n 2 momentin mukaan pelastusviranomaisten suoritteiden maksullisuudesta ja perittävien maksujen suuruudesta päättää kuitenkin alueen pelastustoimi noudattaen valtion maksuperustelaissa säädettyjä periaatteita.

2.3.12

2.3.12 Alueellisen liikuntaneuvoston asettaminen yhteistyössä muiden maakuntien kanssa sekä liikunnan edistäminen maakunnassa alueellisen liikuntaneuvoston toiminnan kautta sekä ulkoilureittitehtävät

Tehtäviin on osoitettu ELY-keskuksissa yhteensä 2 henkilötyövuotta.

Liikuntaneuvosto

Liikuntalain (390/2015) 7 §:n ja alueiden kehittämisestä ja rakennerahastotoiminnan hallinnoinnista annetun lain 17 §:ssä mukaan aluehallintovirastojen asiantuntijaeliminä toimivat alueelliset liikuntaneuvostot asettaa maakunnan liitto. Jos aluehallintoviraston toimialueella on useampi maakunnan liitto, niin liitot asettavat liikuntaneuvoston yhdessä. Alueellisen liikuntaneuvoston tehtävistä, kokoonpanosta ja asettamisesta säädetään tarkemmin valtioneuvoston asetuksella liikunnan edistämisestä (550/2015). Alueellisen liikuntaneuvoston toimintamenot maksetaan opetus- ja kulttuuriministeriön aluehallintovirastolle osoittamasta määrärahasta.

Ulkoilureittitehtävät

Ulkoilureittisuunnitelman vahvistaa se ELY–keskus, jonka toimialueella ulkoilureitti tai suurin osa siitä on. Ennen suunnitelman vahvistamista on niille, joiden oikeutta tai etua suunnitelma koskee, varattava tilaisuus muistutusten tekemiseen suunnitelman johdosta. Suunnitelman on pantava nähtäväksi yleistiedoksiantona ja lisäksi, jos hankaluudetta mahdollista, siitä on erikseen ilmoitettava maanomistajille ja poronhoitoalueella paliskunnalle, joiden alueen kautta reitti kulkisi.

Ulkoilureitin siirtämisestä on soveltuvin osin voimassa, mitä ulkoilureitin tekemisestä säädetään. Siirtämisestä voi maan omistaja tehdä asianomaiselle kunnalle esityksen. Kunnan vastustaessa siirtämistä voi maanomistaja saattaa asian ELY–keskuksen ratkaistavaksi.

Jollei ulkoilureitti tai sen osa olosuhteiden muututtua enää ole tarpeen yleistä ulkoilutoimintaa varten, voi ELY–keskus siitä tai muusta erityisestä syystä kunnan tai maan omistajan hakemuksesta lakkauttaa ulkoilureitin tai sen osan. Ulkoilureitin tai sen osan tultua lakkautetuksi siirtyy reittiin kuulunut alue korvauksetta omistajan hallintaan.

ELY–keskus voi määrätä kunnan huolehtimaan toisen kunnan aluetta koskevan ulkoilureittisuunnitelman laatimisesta, sen vahvistamisen hakemisesta, määräyksen hakemisesta ulkoilureittitoimitukseen ja ulkoilureitin pitämisestä, jos asianomainen kunta on tähän suostunut. Reitistä johtuvien kustannusten ja korvausten jakamisesta kuntien kesken määrää ELY–keskus, jolleivät kunnat ole asiasta sopineet.

2.3.13

2.3.13 Vesihuollon edistäminen ja suunnittelu, vesivarojen käytön ja hoidon sekä tulvariskien hallinnan tehtävät, alueelliset luonnonvaratehtävät ja huolehtiminen ympäristö-, vesihuolto- ja vesistötöiden toteuttamisesta

Tehtäviin on osoitettu ELY-keskuksissa yhteensä 14,7 henkilötyövuotta. Vesitalouden tehtävät, joihin vesihuoltotehtävät, vesivarojen käyttö ja hoito, tulvariskien hallinta sekä vesihuolto- ja vesistötyöt ovat, on käsitelty perustelujen kohdassa 2.3.4.2. Vesihuollon tehtäviä on vuonna 2015 hoidettu ELY-keskuksissa yhteensä 24,4 henkilötyövuoden voimavaroin ja vesistötehtäviä 166 henkilötyövuoden voimavaroin, joista 44 henkilötyövuotta on palkattu erillismäärärahoin.

Edellä kohdassa 2.3.4 käsiteltyjen kalatalouden ja vesitalouden tehtävien lisäksi ELY-keskuksille kuuluvia luonnonvaratalouden tehtäviä ovat vieraslajeista aiheutuvien riskien hallinnasta annetun lain (1709/2015) mukaiset tehtävät sekä Kansallisen ilmastonmuutoksen sopeutumissuunnitelman 2022 toimeenpano.

Lisäksi tehtävänä on ympäristötöiden toteuttamisesta huolehtiminen. Nämä tehtävät siirrettäisiin maakunnille.

2.3.14

2.3.14 Vesien- ja merensuojelu, vesien- ja merenhoidon järjestäminen ja toteuttaminen sekä merialuesuunnittelu

Vesien- ja merenhoito

Tehtäviin on osoitettu ELY-keskuksissa yhteensä 90,2 henkilötyövuotta.

vesipuitedirektiivi),

meristrategiadirektiivi

pohjavesidirektiivi

Vesienhoidon ja merenhoidon kansallinen sääntely perustuu EU:n direktiiveihin, joista keskeisimpiä ovat Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (2000/60/EY) yhteisön vesipolitiikan puitteista (Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (2008/56/EY) yhteisön meriympäristöpolitiikan puitteista () sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (2006/118/EY) pohjaveden suojelusta pilaantumiselta ja huononemiselta (), jota on muutettu Komission direktiivillä (2014/80/EU).

Vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisen yleisenä tavoitteena on suojella, parantaa ja ennallistaa vesiä ja Itämerta niin, ettei pintavesien ja pohjavesien tai Itämeren tila heikkene ja että niiden tila on vähintään hyvä. Vesienhoidon ja merenhoidon suunnittelu perustuu vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annettuun lakiin (1299/2004) ja sen nojalla annettuihin valtioneuvoston asetuksiin. Ympäristöministeriö ja maa- ja metsätalousministeriö ohjaavat ja seuraavat toimialoillaan lain täytäntöönpanoa. Merenhoitosuunnitelman laatimiseen osallistuu lisäksi liikenne- ja viestintäministeriö. Vesienhoitoon liittyvän kansainvälisen yhteistyön järjestämisestä määrätään Suomen ja Ruotsin välillä tehdyllä rajajokisopimuksella (SopS 91/2010) ja Norjan kanssa tehdyllä sopimuksella suomalais-norjalaisesta vesienhoitoalueesta (SopS 50/2014). Kansainvälisestä yhteistyöstä määrätään myös Suomen Tasavallan ja Sosialistisen Neuvostotasavaltain Liiton välisellä rajavesistöjä koskevalla sopimuksella (SopS 25–26/2010).

ELY-keskusten tehtävistä vesienhoidossa ja merenhoidossa säädetään vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain 5 §:ssä. Kullakin vesienhoitoalueella ELY-keskuksen tehtäviin kuuluu laatia selvitys vesien ominaispiirteistä, selvitykset ihmisen aiheuttamista vaikutuksista vesiin sekä vedenkäytön taloudelliset selvitykset. ELY-keskuksen tulee myös kerätä tiedot valtioneuvoston asetuksella säädettävistä alueista, jotka ovat Euroopan unionin lainsäädännön mukaan suojeltavia sekä tiedot talousveden ottoon tarkoitetuista alueista. ELY-keskuksen tulee lisäksi valmistella vesien tilan luokittelu, järjestää vesien seuranta ja laatia vesien seurantaohjelma, valmistella vesienhoitosuunnitelma ja toimenpideohjelma sekä hoitaa muut ympäristöministeriön sekä maa- ja metsätalousministeriön määräämät tehtävät vesienhoidon järjestämiseksi.

Vesienhoitoalueita on seitsemän ja ne on muodostettu luonnonmaantieteellisin perustein vesistöalueista. Viisi yhteensovittavaa ELY-keskusta kokoaa suunnittelussa tuotetut ja kootut tiedot vesienhoitoalueiden vesienhoitosuunnitelmiksi. Yhteensovittavista ELY-keskuksista säädetään valtioneuvoston asetuksella, jonka mukaan niitä ovat Etelä-Savon ELY-keskus, Uudenmaan ELY-keskus, Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus, Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus ja Lapin ELY-keskus. Valtioneuvoston asetuksen mukaan Lapin ELY-keskus on yhteensovittava ELY-keskus Ruotsin ja Norjan kanssa muodostetuilla kansainvälisillä vesienhoitoalueilla.

Ympäristöministeriö laatii yhteistyössä maa- ja metsätalousministeriön sekä liikenne- ja viestintäministeriön kanssa merenhoitosuunnitelman Suomen aluevesille ja talousvyöhykkeelle. ELY-keskuksen tehtäviin kuuluu omalla toimialueellaan osallistua meriympäristön tilanarvioinnin laatimiseen, tehdä tarvittavia selvityksiä meriympäristön hyvän tilan määrittämiseksi ja ympäristötavoitteiden sekä niihin liittyvien indikaattoreiden asettamiseksi sekä valmistella merenhoitosuunnitelmaa ja sen toimenpideohjelmaa. ELY-keskus osallistuu myös omalla toimialueellaan muiden Itämeren valuma-alueella sijaitsevien valtioiden kanssa tehtävään merenhoidon suunnittelun yhteistyöhön, josta vastaa ympäristöministeriö. ELY-keskuksen tehtävänä on lisäksi osallistua Suomen ympäristökeskuksen koordinoiman Itämeren tilan seurantaohjelman laatimiseen, järjestää seuranta rannikkovesille ja hoitaa muut ympäristöministeriön sekä maa- ja metsätalousministeriön määräämät tehtävät merenhoidon järjestämiseksi. Rannikkoalueiden ELY-keskuksista Varsinais-Suomen ELY-keskus toimii merenhoidon suunnittelua ja toimeenpanoa ELY-keskusten kesken ja ympäristöministeriön sekä muiden viranomaisten ja laitosten kanssa yhteensovittavana viranomaisena.

ELY-keskuksen tehtäviin kuuluu myös määrittää pohjavesialueiden rajat ja luokitella pohjavesialueet vedenhankinta- ja suojelutarpeen perusteella. Lisäksi ELY-keskus laatii selvityksen pohjavesien ominaispiirteistä, selvitykset ihmisen aiheuttamista vaikutuksista vesiin sekä nimeää pohjavesialueet, joista otetaan vettä talousveden valmistukseen. ELY-keskus luokittelee pohjavedet myös kemiallisen ja määrällisen tilan perusteella hyvään tai huonoon tilaan sen mukaan kumpi tila-arvioista on huonompi. ELY-keskuksen tulee järjestää pohjavesien määrällisen ja kemiallisen tilan seuranta ja sovittaa seurantaohjelmat yhteen vesienhoitoalueella. ELY-keskuksen tulee esittää riittävät toimenpiteet pohjavesien tilatavoitteen saavuttamiseksi ja hyvän tilan ylläpitämiseksi toimenpideohjelmassa.

Kyrönjoen erityissuojelusta annettuun lakiin (1139/1991) perustuen valtion tehtäviä hoitaa keskitetysti Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus. ELY-keskuksen tehtävänä on huolehtia Kyrönjoen yläosan tulvasuojelun loppuunsaattamisesta sekä vastata tulvasuojelun edellyttämien pumppaamoiden hoidosta ja valvonnasta sekä niiden tarvitseman sähköenergian hankinnasta.

Merialuesuunnittelu

Merialuesuunnittelu on Suomessa uusi tehtävä. Sitä koskevat maankäyttö- ja rakennuslain säännökset tulivat voimaan 1.10.2016. Säännöksillä pannaan täytäntöön merten aluesuunnittelun puitteista annettu Euroopan Parlamentin ja neuvoston direktiivi (2014/89/EU). Merialuesuunnitelma on aluevedet ja talousvyöhykkeen kattava laaja-alainen ja yleispiirteinen alueellinen suunnitelma, jolla sovitetaan yhteen meren erilaisia käyttötarpeita koskien erityisesti energia-alaa, kalastusta, meriliikennettä sekä ympäristön ja luonnonsuojelua. Merialuesuunnitelmissa tarkastellaan kokonaisvaltaisesti merialueen käyttöä, tulevia käyttötarpeita sekä ympäristön ja luonnonsuojelun tarpeita.

Merialuesuunnitelmien laatimisesta ja hyväksymisestä vastaavat ne maakuntien liitot, joiden alueeseen kuuluu aluevesiä. Ympäristöministeriö vastaa merialuesuunnittelun yleisestä kehittämisestä ja ohjauksesta.

2.3.15

2.3.15 Ympäristötiedon tuottaminen ja ympäristötietouden parantaminen

Elinkeino-, liikenne-, ja - ympäristökeskuksista annetun lain perusteella ELY-keskusten tehtävänä on tuottaa ja jakaa ympäristöä koskevaa tietoa sekä parantaa ympäristötietoutta. Käytännössä työhön sisältyy muun muassa ympäristökasvatuksen maakunnallisessa yhteistyöryhmässä työskentely, yhteydet opettajiin ja muihin kasvatustahoihin, ympäristökasvatushankkeiden toteuttaminen ja ympäristötietoisuutta edistävien hankkeiden tukeminen esimerkiksi ohjausryhmissä, yhteistyö luontokoulujen kanssa, tiedon tuottaminen www-sivuille ja sivujen ylläpito. Taustalla on mm Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (2003/4/EY) ympäristötiedon julkisesta saatavuudesta ja neuvoston direktiivin 90/313/ETY kumoamisesta, ja erityisesti direktiivin artikla 7 Ympäristötiedon levittäminen.

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksista annetun valtioneuvoston asetuksen 12 §:n mukaisesti Keski-Suomen ELY hoitaa erikoistumistehtävänä määrältään 1 htv kaikilla ELY -keskusten toimialueilla ympäristökasvatusta tukevia kansallisia kehittämis-, yhteensovittamis- ja asiantuntijatehtäviä. Tehtäviin kuuluu erityisesti yhteistyön edistäminen hallinnossa sekä tiedottaminen ja tarpeellisen asiantuntija-avun antaminen muille virastoille. Keskus huolehtii myös tehtävän edellyttämästä yhteistyöstä opetushallinnon ja muiden toimijoiden kanssa. Tehtävään sisältyy ympäristöministeriön päätöksen YM 6/01/2006 perusteella myös ympäristöministeriön valtakunnallisten ympäristökasvatuksen ja –valistuksen harkinnanvaraisten hankeavustusten hallinnointi.

Tehtävään ympäristötiedon tuottamisessa ja ympäristötietouden parantamisessa kuuluu myös hydrologisen tiedon tuottaminen ja näihin tietoihin perustuvan alueellisen vesitilannetiedon seuraaminen sekä välittäminen. Hydrologinen tieto kuvaa Suomen vesivaroja sekä niissä tapahtuvia muutoksista. Tietoa tarvitaan sekä julkisen että yksityisen päätöksenteon tukena ja yleisen ympäristötietoisuuden lisäämiseksi.

Tieto on ensiarvoisen tärkeää esimerkiksi tulvariskien hallinnassa, patoturvallisuudessa, vesistöjen säännöstelyssä, vesivoiman tuotannossa, vesitalouslupien valvonnassa, vesien- sekä merenhoidon suunnittelussa sekä virkistyskäytössä. Näistä tulvariskien hallinta ja patoturvallisuus kuuluvat yhteiskunnan turvallisuusstrategiassa määriteltyihin yhteiskunnan strategisiin tehtäviin.

Valtion tehtävät hydrologisen seurannan järjestämisessä perustuvat lakeihin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksista, Suomen ympäristökeskuksesta (1069/2009) sekä tulvariskien hallinnasta (620/2010). Lisäksi vesilain (587/2011) mukaisissa luvissa on usein määräyksiä huolehtia hydrologisista mittauksista ja laki vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä (1299/2004) edellyttää mm. vesien ominaispiirteiden selvittämistä, missä hydrologiset tiedot ovat avainasemassa. Esimerkiksi tulvariskien hallintalaissa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen tehtäväksi on säädetty hydrologisesta seurannasta sekä vesitilanne- ja tulvavaroituspalvelusta huolehtiminen yhteistyössä Suomen ympäristökeskuksen ja Ilmatieteen laitoksen kanssa.

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksille kuuluu myös ympäristötehtävien edellyttämä ympäristön tilan seurantatehtävän järjestäminen. Kaikki elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset hankkivat seurantapalvelun omalla alueellaan tarvittaviin ympäristön tilan seurantoihin. Seurannasta saatavia tietoja hyödynnetään laajasti. Seurannat ovat vesienhoidon ja merenhoidon tehtävää ja niistä saatavia tietoja hyödynnetään laajasti. Jokainen ELY on solminut oman alueensa seurantaa koskevan sopimuksen konsultin kanssa laajemmilla kilpailutusalueilla keskitetysti toteutetun kilpailutuksen jälkeen. Seurantojen htv-määrä on 35–45.

ELY-keskusten tehtäviin havaintotiedon tuottamisessa ovat kuuluneet asemien perustamiseen ja ylläpitoon liittyvät kenttätyöt, havaitsijoiden hankinta ja opastus sekä alueellisten asemien laadunvalvonta. Lisäksi ELY-keskukset ovat vastanneet kokonaan valtion vesirakenneomaisuuteen ja lupiin liittyvästä havaintoasemien hoidosta sekä erilaisista hankintasopimuksista.

2.3.16

2.3.16 Alueelliset romaniasiain neuvottelukuntia ja romaniasioita koskevat tehtävät

Tehtäviin on osoitettu aluehallintovirastoissa yhteensä 3,3 htv.

Valtakunnallisesta romaniasiain neuvottelukunnasta ja alueellisista romaniasiain neuvottelukunnista annetun valtioneuvoston asetuksen (1019/2003) 7 §:ssä säädetään alueellisista romaniasiain neuvottelukunnista. Neuvottelukunnan tarkoituksena on edistää romaniväestön yhdenvertaisia yhteiskunnallisia osallistumismahdollisuuksia sekä taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä elinolosuhteita.

Yllä mainitun asetuksen 7 §:n 1 momentin mukaan alueellinen romaniasiain neuvottelukunta tulee asettaa aluehallintovirastojen toimesta Etelä-Suomen, Lounais-Suomen, Itä-Suomen ja Pohjois-Suomen aluehallintovirastojen toimialueille. Pohjois-Suomen aluehallintoviraston toimialueelle asetettu neuvottelukunta toimii Pohjois-Suomen ja Lapin aluehallintovirastojen toimialueilla. Lounais-Suomen aluehallintoviraston toimialueelle asetettu neuvottelukunta toimii Lounais-Suomen lisäksi Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston toimialueella.

Aluehallintovirastoissa toimivat suunnittelijat ovat toimineet alueellisten romaniasiain neuvottelukuntien päätoimisina sihteereinä vuodesta 2006. Jokaisessa aluehallintovirastossa on tässä tehtävässä yksi suunnittelija, yhteensä siis neljä virkaa. Neuvottelukuntien kustannukset maksetaan kullekin aluehallintovirastolle osoitetuista määrärahoista.

2.3.17

2.3.17 Yhteispalveluiden alueellinen järjestäminen ja kehittäminen

yhteispalvelulaki Yhteispalvelusta säädetään laissa julkisen hallinnon yhteispalvelusta (223/2007), jäljempänä. Yhteispalvelulakia sovelletaan valtion viranomaisille, kunnallisille viranomaisille ja Kansaneläkelaitokselle kuuluvien avustavien asiakaspalvelutehtävien järjestämiseen ja hoitamiseen viranomaisten yhteistyönä. Yhteispalvelulla tarkoitetaan avustavien asiakaspalvelutehtävien hoitamista viranomaisten välisen yhteispalvelusopimuksen nojalla. Yhteispalvelussa toisen viranomaisen puolesta annettavia avustavia asiakaspalvelutehtäviä ovat esimerkiksi toimeksiantajana toimivalle viranomaiselle tarkoitettujen ilmoitusten, hakemusten ja muiden asiakirjojen vastaanottamista ja välittämistä edelleen toimeksiantajalle sekä toimeksiantajan sähköisten palveluiden käytön tukemiseen liittyviä tehtäviä.

Yhteispalvelun valtakunnallista kehittämistä johtaa yhteispalvelulain mukaan valtiovarainministeriö, jonka tehtävänä on myös sovittaa yhteen viranomaisten yhteispalvelua koskevia toimenpiteitä. Aluehallintoviraston tehtävänä on yhteispalvelulain mukaan ylläpitää rekisteriä yhteispalvelusopimuksista. Rekisterinpitotehtävä on säädetty aluehallintovirastoista annetulla valtioneuvoston asetuksella Etelä-Suomen aluehallintovirastolle, jonka tehtäväksi on asetuksessa säädetty myös yhteispalvelun ja siihen osallistuvien valtion viranomaisten yhteistyön valtakunnalliset kehittämistehtävät. Yhteispalvelun alueellisesta edistämisestä säädetään alueiden kehittämisestä ja rakennerahastotoiminnan hallinnoinnista annetussa laissa (7/2014). Lain mukaan maakunnan liiton tehtävänä on edistää yhteispalvelua alueellaan.

Valtiovarainministeriössä yhteispalvelun valtakunnallisiin kehittämistehtäviin käytetään noin 1 henkilötyövuotta. Jokaisessa maakunnan liitossa on yhteispalvelun aluevastaava, joka hoitaa yhteispalvelun edistämistehtäviä osana viran muuta toimenkuvaa. Etelä-Suomen aluehallintovirastossa yhteispalvelutehtäviin käytetään noin 1 henkilötyövuotta.

2.3.18

2.3.18 Saaristoliikenteen suunnittelu ja järjestäminen

Laki saariston kehittämisen edistämisestä (494/1981) sääntelee saariston vakituisen asutuksen mahdollisuuksia toimeentuloon, liikkumiseen ja peruspalvelujen saantiin. Lain 5 §:n mukaan ”valtion on pyrittävä huolehtimaan siitä, että saariston vakinaisella väestöllä on käytettävissään tarpeelliset liikenne ja kuljetuspalvelut ja että nämä palvelut ovat mahdollisimman joustavat ja ilmaiset tai hinnaltaan kohtuulliset”.

Lain mukaan valtiolla ei ole velvollisuutta itse järjestää liikenne- ja kuljetuspalveluja. Kuitenkin matkojen ja kuljetusten palvelutasosta on jo 1960-luvulta saakka huolehdittu siten, että valtio on kustannuksellaan hankkinut yhteysalusliikennettä sekä erillisiä raskaskuljetuksia saariston asukkaiden sekä muiden saaristossa asuvien ja liikkuvien saaristolaisten käyttöön. Yhteysaluspalvelut ovat nykyisin kaikille käyttäjille maksuttomat.

Nykyisin yhteysalusliikenteen järjestäminen on keskitetty Varsinais-Suomen ELY–keskukseen, joka kilpailuttaa ja avustaa liikennettä Sipoon, Raaseporin, osittain Inkoon ja Loviisan saaristoissa sekä Saariston Rengasteillä. Avustetulla saaristoliikenteellä tarkoitetaan sellaista yksityisen liikenteenharjoittajan vesiteitse merikelpoisella aluksella hoitamaa säännöllistä liikennettä, joka palvelee saaristossa pysyvästi asuvia henkilöitä sellaisilla saariston sisäisillä tai saariston ja mantereen välisillä reiteillä, joilla ei ole muuta säännöllistä liikennettä tai tieyhteyksiä.

Saariston yhteysalusliikennepalvelujen ostoihin on varattu vuosittain noin 20 miljoonan euron määräraha. Liikennöinnistä on tehty monivuotiset sopimukset eri alueille. Suurin osa voimassa olevista sopimuksista päättyy vuonna 2023. ELY-tehtävien siirrolla maakuntiin on vähäinen henkilöstövaikutus (2 htv).

Tarkoituksena olisi, että saaristoliikenteen järjestämisvastuu siirtyisi valtiolta maakunnille. Tehtävän tarkempi sisältö määriteltäisiin maakuntastrategiassa. Rahoitus järjestettäisiin erillisrahoituksena liikenne- ja viestintäministeriön momenteilta.

2.3.19

2.3.19 Maakunnan ja sen alueen kaikkien kuntien tekemällä sopimuksella maakunnan hoidettavaksi kunnista siirretyt rakennusvalvonnan ja ympäristötoimen järjestämisen tehtävät, joiden hoitamiseen kunnat ovat osoittaneet maakunnalle rahoituksen

Maankäyttö- ja rakennuslain 20 §:n mukaan kunnan on huolehdittava rakentamisen ohjauksesta ja valvonnasta alueellaan. Kunnalla tulee olla käytettävissään tehtäviin riittävät voimavarat ja asiantuntemus.

Kunnan rakennusvalvontaviranomaisesta säädetään maankäyttö- ja rakennuslain 21 §:ssä. Rakennusvalvonnan viranomaistehtävistä huolehtii kunnan määräämä lautakunta tai muu monijäseninen toimielin, jona ei kuitenkaan voi toimia kunnanhallitus. Rakentamisen neuvontaa ja valvontaa varten kunnassa tulee olla rakennustarkastaja. Jos tehtävien hoitamisen kannalta on tarkoituksenmukaista, kunnilla voi olla yhteinen rakennustarkastaja. Kunta voi myös antaa rakennusvalvontatehtävän sopimuksen nojalla toisen kunnan viranhaltijan hoidettavaksi. Rakennusvalvontaviranomaisen toimivallan siirtämiseen sovelletaan, mitä kuntalaissa (365/1995) säädetään. Hallintopakkoa ja oikaisuvaatimusta koskevaa asiaa ei kuitenkaan saa siirtää viranhaltijan ratkaistavaksi.

Maankäyttö- ja rakennuslain 124 §:n mukaan rakennusvalvontaviranomaisen tehtävänä on yleisen edun kannalta valvoa rakennustoimintaa sekä osaltaan huolehtia, että rakentamisessa noudatetaan, mitä maankäyttö- ja rakennuslaissa tai sen nojalla säädetään tai määrätään. Rakennusvalvontaviranomaisen tehtävänä on myös huolehtia kunnassa tarvittavasta rakentamisen yleisestä ohjauksesta ja neuvonnasta. Lisäksi rakennusvalvontaviranomaisen tehtävistä säädetään useassa muussa maankäyttö- ja rakennuslain ja maankäyttö- ja rakennusasetuksen pykälässä. Rakennusvalvonnan tehtäviä ovat muun muassa kaavoituksen toteutumisen valvonta, rakennus-, toimenpide- maisematyö- ja purkamislupien käsittely sekä näihin liittyvä rakennustyön valvominen, rasitejärjestelyt ja eräät muut asemakaavan toteuttamiseen liittyvät järjestelyt, rakennuksen kunnossapidon ja rakennetun ympäristön hoidon valvominen sekä hallintopakkoasiat. Maankäyttö- ja rakennuslain lisäksi myös muualla lainsäädännössä säädetään rakennusvalvonnalle muita vähäisiä tehtäviä.

Rakennusvalvontaviranomaisille on kuntien johtosäännöissä siirretty myös muita tehtäviä. Esimerkiksi suunnittelutarveratkaisujen valmistelussa ja poikkeamispäätösten tekemisessä rakennusvalvontaviranomaisella on merkittävä asema useissa kunnissa.

Rakennusvalvontaviranomaisena toimii käytännössä lautakunta tai lautakunnan jaosto. Kunnat keskittävät ja kokoavat luottamuselimet usein laajemmiksi toimialoiksi. Tämän vuoksi rakennusvalvontaviranomaisena voi toimia yhdistetty rakennusvalvonta- ja ympäristölautakunta tai -jaosto, johon on keskitetty useat eri lupa-asiat. Lisäksi rakennusvalvontaviranomaisena voi toimia tekninen lautakunta, johon on aiemmin keskitetty teknisen sektorin toimialaan kuuluvia asioita.

Rakennusvalvontaviranomaisen toimivaltaa on monissa kunnissa siirretty laajasti rakennustarkastajalle tai muille viranhaltijoille. Monet kunnat ovat siirtäneet jopa kaikki rakentamisen lupa-asiat viranhaltijoiden ratkaistaviksi. Tällöin itse toimielimelle on jäänyt toiminnan ohjaus sekä viranhaltijoiden päätöksestä tehtävien oikaisuvaatimusten ja hallintopakkoasioiden käsittely. Usein kuitenkin merkittävimmät lupa-asiat ovat toimielimen päätösvaltaan kuuluvia. Lautakunnan esittelijänä toimii useimmiten rakennustarkastaja, mutta kunnissa on voitu päätyä toisenlaisiinkin ratkaisuihin.

Vaikka kunta vastaa rakentamisen ohjauksesta ja valvonnasta alueellaan, kunnan ei välttämättä tarvitse tuottaa palvelua itse. Suomessa toimii useita kuntien välisiä vapaaehtoisia yhteisalueita rakennusvalvontapalvelun tuottamiseksi. Yhteistyöalueista useimmat on organisoitu vastuukunnan ympärille. Vastuukunta tuottaa muiden yhteistoimintaan osallistuvien kuntien sopimuksessa määritellyt rakennusvalvonnan palvelut.

Kunnan ympäristötoimeen kuuluu kuntien ympäristönsuojelun hallinnosta annetun lain (64/1986) mukaiset kuntien ympäristönsuojeluviranomaisen tehtävät. Lain 6 §:n mukaan kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen tehtävänä on ympäristönsuojelun valvomiseksi ja edistämiseksi kunnassa huolehtia sen hoidettavaksi laissa tai sen nojalla säädetyistä tai määrätyistä tehtävistä. Lisäksi sen tulee huolehtia omalta osaltaan ympäristönsuojelun suunnittelusta ja kehittämisestä sekä huolehtia ympäristön tilan seurannasta sekä siihen liittyvistä selvityksistä ja tutkimuksista. Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen tehtävänä on osallistua kunnassa tarvittavan ympäristönsuojelua koskevan ohjauksen ja neuvonnan järjestämiseen, antaa lausuntoja sekä tehdä esityksiä ja aloitteita ympäristönsuojeluun liittyvistä asioista muille viranomaisille. Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen on huolehdittava omalta osaltaan ympäristönsuojelua koskevasta tiedottamisesta, valistuksesta ja koulutuksesta kunnassa, edistettävä kunnan yhteistyötä muiden viranomaisten ja yhteisöjen kanssa ympäristönsuojeluasiassa sekä suoritettava muut sille johtosäännöllä määrätyt tehtävät.

Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisella on useiden eri lakien mukaisia tehtäviä. Kunnan ympäristönsuojeluviranomainen myöntää ympäristönsuojelulain mukaisia ympäristölupia alueellaan, ja valvoo lupien noudattamista. Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisella on myös jätelain, vesihuoltolain, vesilain, maastoliikennelain ja vesiliikennelain mukaisia, pääsääntöisesti lupa- ja valvontatehtäviä. Kuntien ympäristönsuojeluviranomainen toimii tehtäviensä osalta yleisen edun valvojana, ja viranomaistehtävien lisäksi sen tehtäviin kuuluu ympäristönsuojelun yleinen edistäminen.

Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisena toimii kunnan määräämää monijäseninen toimielin, jona ei voi toimia kunnanhallitus. Kunnanvaltuusto voi antaa kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle oikeuden siirtää toimivaltaansa edelleen alaiselleen viranhaltijalle, lukuun ottamatta sellaisia asioita, jotka sisältävät hallinnollisen pakon käyttämistä. Kunnan oman lautakunnan lisäksi kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen tehtäviä voi hoitaa kuntien yhteislautakunta tai kuntayhtymä, jos kunnat ovat tästä yhdessä sopineet.

2.3.20

2.3.20 Maakunnan muut tehtävät

Tässä alaluvussa käsitellyt tehtävät ovat ehdotetun maakuntalain 6 §:n 3 momentissa tarkoitettuja muita maakunnalle laissa säädettyjä tehtäviä.

Erityisryhmille tarkoitettujen asuntohankkeiden puoltaminen

investointiavustuslaki

korkotukilaki

ARA

Valtion varoista myönnetään investointiavustuksia erityisryhmille tarkoitettujen asuntojen rakentamista, hankintaa ja perusparantamista varten siten kuin avustuksista erityisryhmien asunto-olojen parantamiseksi annetussa laissa (1281/2004, jäljempänä) säädetään. Tätä tarkoitusta varten otetuille lainoille myönnetään valtion varoista myös korkotukea ja valtion takaus vuokra-asuntolainojen ja asumisoikeustalolainojen korkotuesta annetun lain (604/2001, jäljempänä) mukaisesti. Investointiavustusten tavoitteena on lisätä erityisryhmiin kuuluvien henkilöiden asumistarpeisiin soveltuvien ja asumiskustannuksiltaan kohtuullisten vuokra-asuntojen tarjontaa heidän asunto-olojensa parantamiseksi. Avustusten tarkoituksena on kompensoida niitä investointikustannuksia, joita aiheutuu erityisryhmäasunnoissa tarvittavista tavanomaista suuremmista yhteis- ja palvelutiloista sekä muista asunnoissa tarvittavista erityisistä tila- ja varusteratkaisuista. Avustusten myöntämisestä ja lainojen hyväksymisestä korkotukilainoiksi päättää Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus (jäljempänä). Avustusta ja korkotukilainaa voivat saada kunnat ja muut julkisyhteisöt, ARA:n yleishyödyllisiksi nimeämät asuntoyhteisöt sekä näiden määräysvallassa olevat yhtiöt.

Investointiavustusta voidaan investointiavustuslain 6 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan myöntää vain sellaisille asuntohankkeille, joita asuinrakennuksen sijaintikunta puoltaa. Lain esitöissä todetaan, että harkitessaan asuntohankkeen puoltamista kunnan tulee erityisesti ottaa huomioon se, kuinka kohde tukee kunnan kyseessä olevaa erityisryhmää koskevien palvelujen kokonaisuutta, ja asiaa pitää harkita myös pitkällä aikavälillä (HE 170/2004 vp). Sama vaatimus kunnan puoltavasta lausunnosta on korkotukilain 3 §:n 2 momentissa. Käytännössä investointiavustusten hakumenettely etenee siten, että kuntien on annettava hakemuksista puoltava tai kielteinen lausunto, ja hakemukset on toimitettava yhdessä lausuntojen kanssa ARA:lle, joka päättää avustusten myöntämisestä. Kukin kunta voi järjestää lausuntojen antamismenettelyn asuntotoimessa sekä sosiaali- ja terveystoimessa parhaaksi katsomallaan tavalla, kunhan investointiavustuslain esitöissä mainitut asiat tulevat huomioon otetuiksi. ARA voi vuotuisissa avustusten hakuohjeissaan ohjeistaa kuntia siitä, millaisiin seikkoihin lausuntojen antamisessa tulee kiinnittää huomiota, mutta muuten hankkeiden puoltamiseen ei liity erityistä ohjausta tai valvontaa, vaan kyse on kuntien suorittamasta tarkoituksenmukaisuusharkinnasta. Kukin kunta päättää oman lausuntomenettelynsä resursoinnista, eikä valtio myönnä kunnille rahoitusta lausuntojen laatimista varten.

Erityisryhmille tarkoitettujen asuntojen asukasvalinta

asukasvalinta-asetus Valtion tuella rahoitetut vuokra-asunnot on tarkoitettu pienituloisille ja vähävaraisille kotitalouksille. Tämä koskee sekä korkotukilain perusteella rahoitettavia niin sanottuja tavallisia vuokra-asuntoja, investointiavustuslain mukaisia erityisryhmille tarkoitettuja asuntoja, että aiemmin aravalainoilla rahoitettuja vuokra-asuntoja. Siksi korkotukilain 11 b §:ssä ja aravarajoituslain (1190/1993) 4 d §:ssä säädetään, että asukkaiden valinta korkotuki- tai aravalainoilla rahoitettuihin vuokra-asuntoihin perustuu sosiaaliseen tarkoituksenmukaisuuteen ja taloudelliseen tarpeeseen. Asukkaaksi valittaessa on otettava huomioon hakijaruokakunnan asunnontarve, varallisuus ja tulot (asukasvalintaperusteet). Asukasvalinnassa etusijalle on asetettava asunnottomat ja muut kiireellisimmässä asunnon tarpeessa olevat, vähävaraisimmat ja pienituloisimmat hakijaruokakunnat. Nämä korkotukilain säännökset koskevat myös valtion tukemia erityisryhmäasuntoja, sillä erityisryhmien investointiavustusta myönnetään vain yhdessä korkotukilainoituksen kanssa. Näin ollen myös silloin, kun valitaan asukkaita esimerkiksi huonokuntoisille tai muistisairaille vanhuksille, vammaisille taikka mielenterveys- tai päihdekuntoutujille tarkoitettuihin valtion tukemiin asuntoihin, asukkaat on asetettava etusijajärjestykseen hakijoiden asunnontarpeen, tulojen ja varallisuuden perusteella ja asunnot on osoitettava suurimmassa asunnontarpeessa oleville, pienituloisimmille ja vähävaraisimmille hakijoille. Asukasvalintojen tekeminen kuuluu korkotuki- tai aravalainansaajalle eli asuntojen omistajalle. Korkotukilain 11 d §:n ja aravarajoituslain 4 d §:n nojalla kunta valvoo asukkaiden valintaperusteiden noudattamista. Kunnalla on oikeus vaatia valvonnan suorittamiseksi tarvittavat tiedot lainansaajalta. Valvonnan toteuttamistapa on kuntien omassa harkinnassa. Tarkemmat säännökset asukasvalinnasta on annettu asukkaiden valinnasta arava- ja korkotukiasuntoihin annetussa valtioneuvoston asetuksessa (166/2008, jäljempänä).

Metsästyslain mukaiset metsästyksen rajoittamiseen liittyvät tehtävät

Metsästyslaissa (615/1993) aluehallintovirastolle säädetty tehtävä metsästyksen tilapäisestä rajoittamisesta yleisen turvallisuuden vuoksi siirrettäisiin maakunnille.

2.4

Valtion lupa- ja valvontavirastolle osoitettavat tehtävät

Tässä luvussa esitetään ne Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston, aluehallintovirastojen ja ELY-keskusten sekä KEHA-keskuksen tehtävät, jotka koottaisiin perustettavaan Valtion lupa- ja valvontavirastoon.

2.4.1

2.4.1 Oikeusministeriön toimiala

Oikeusministeriön toimialalla perustettavaan virastoon siirtyvät aluehallintovirastojen nykyisin hoitamat oikeusturvatehtävät ja eräät muut tehtävät. Merkittävimpinä tehtäväryhminä hallinnonalalla ovat maksutalletusasiat sekä yhteisöoikeudelliset asiat. Tehtävät on virastossa sijoitettu peruspalvelut, oikeusturva ja luvat -vastuualueelle eikä niillä ole erillistä toimialaohjauksen mekanismia, mutta osalle niistä on asetettu aluehallintoviraston tulossopimuksessa käsittelyaikatavoitteita. Tehtäviin on osoitettu vuonna 2016 noin 13 henkilötyövuotta.

Jos jonkun on suoritettava jollekin toiselle maksu tai muu suoritus, hänellä on oikeus määrätyin edellytyksin tallettaa rahaa, arvopapereita tai muita asiakirjoja aluehallintoviraston haltuun. Tallettamisella vapaudutaan maksun tai asiakirjan suoritusvelvollisuudesta ja myös koron maksamisvelvollisuus katkeaa. Maksutalletuksia sääntelee yleislakina rahan, arvo-osuuksien, arvopaperien tai asiakirjain tallettamisesta velan maksuna tai vapautumiseksi muusta suoritusvelvollisuudesta annettu laki (281/1931). Merkittävä osa talletustilanteista liittyy lunastuslainsäädäntöön ja erityissäännöksiä tallettamisesta on eri hallinnonalojen lainsäädännössä, muun muassa laissa kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastuksesta (603/1977, lunastuslaki), maantielaissa (503/2005), yhteisaluelaissa (758/1989) ja kiinteistönmuodostamislaissa (554/1995) sekä merilaissa (674/1994). Myös muualla erityislainsäädännössä on talletussäännöksiä, kuten osakeyhtiölaissa (624/2006) ja asunto-osakeyhtiölaissa (1599/2009) yhteisöoikeudellisiin lunastustilanteisiin liittyviä säännöksiä. Erityistilanteissa virastoon voidaan myös määrätä talletettavaksi vakuus. Näitä säännöksiä on muun muassa lunastuslaissa ja vesilaissa (587/2011).

Aluehallintoviraston tehtävänä on ottaa talletus vastaan ja hakemuksesta maksaa se suoritukseen oikeutetuille. Mikäli talletusta ei ole säädetyssä määräajassa nostettu, se tuloutetaan valtiolle. Tallettaminen on pääsääntöisesti maksullista ja suoritemaksut perustuvat valtion maksuperustelain 6 §:n 3 momentin mukaiseen alennettuun omakustannusarvoon joko kiinteällä maksulla tai useiden ulosmaksujen tapauksissa arvioituun tuntiveloitukseen.

Yhteisöoikeudellisissa asioissa aluehallintovirastot toimivat vähemmistösuojaan liittyvinä oikeussuojaviranomaisina, joilta voi hakea oikeutusta kokouksen koollekutsumiseen tai määräystä erityisen tarkastuksen toimittamiseen yhteisössä taikka toiminnantarkastajan määräämistä yhteisöön. Tehtävät perustuvat asianomaiseen yhteisölainsäädäntöön, kuten osakeyhtiölakiin, asunto-osakeyhtiölakiin, yhdistyslakiin (503/2009), asuntokauppalakiin (843/1994) ja osuuskuntalakiin (421/2013). Aluehallintovirastoilla on myös eräitä muita yhteisöoikeudellisia tehtäviä, kuten asuntokauppalain mukainen turva-asiakirjojen säilytys, jos niitä ei säilytetä luottolaitoksessa sekä ympäristöministeriön hallinnonalalla yhteishallinnosta vuokrataloissa annetun lain (649/1990) sekä asumisoikeusasunnoista annetun lain (650/1990) mukaiset asukasdemokratia-asiat, jotka on keskitetty Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirastoon. Tehtävissä on kyse hakemusasioista, joihin annetuista päätöksistä peritään suoritemaksu maksuperustelain 6 §:n 3 momentin mukaiseen alennettuun omakustannusarvoon perustuen.

Lisäksi aluehallintovirastot valvovat valtion etua tietyissä erityistilanteissa. Laki syyttömästi vangitulle tai tuomitulle valtion varoista vapauden menetyksen johdosta maksettavasta korvauksesta (422/1974) mahdollistaa sen, että valtiokonttori pyytää aluehallintovirastoa edustamaan valtiota tuomioistuimessa käsiteltävässä korvausasiassa. Viraston on tällöin määrättävä asiamies edustamaan valtiota oikeudenkäynnissä valtiokonttorin antamien ohjeiden puitteissa. Aluehallintovirastoilla on tämän lisäksi eräitä yleishallintoviranomaisen asemaan perustuvia liitännäistehtäviä, kuten oikeudenkäymiskaaren (4/1734) mukainen oikeus ottaa valtion puolesta vastaan haasteita ja oikeus antaa määräys ajaa tuomioistuimessa perintökaaren (40/1965) mukaista testamentin tarkoitemääräyksen täytäntöönpanokannetta. Vaalien järjestämisessä virastolla on eräitä vaalilain (714/1998) mukaisia tehtäviä. Virasto asettaa vaalipiiriin vaalipiirilautakunnan sekä säilyttää sen työssään käyttämät asiakirjat ja tarvikkeet. Nämä tehtäväkokonaisuudet ovat varsin pieniä ja yksittäistapauksellisia. Luonteeltaan niissä on kyse siviilioikeudellisista oikeudenkäyntimenettelyyn liittyvistä tehtävistä ja valtion edustamiseen liittyvistä tehtävistä.

Hallinnonalalla on myös eräitä lupa- ja valvontatehtäviä. Aluehallintovirasto myöntää yhdistyslain (503/1989) nojalla luvan ampumatoimintaa harjoituttavalle yhdistykselle. Tämän lisäksi lupa- ja valvontatehtäviä on säädetty virastolle löytötavaratoimistojen osalta, joista säädetään löytötavaralaissa (778/1988). Tehtävissä on kyse oikeusharkintaisista, ennakkovalvonnallisista lupa- ja rekisteröintitehtävistä sekä toimialalla toimivien toiminnan lainmukaisuuden valvonnasta. Löytötavaralain mukaiset tehtävät on keskitetty Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirastoon. Luvat ovat maksullisia omakustannusarvon mukaisia suoritteita.

Laissa eräiden luotonantajien ja luotonvälittäjien rekisteröinnistä (853/2016) säädetään virastolle rekisteröinti- ja valvontatehtävä, joka kohdistuu sellaisiin kuluttajaluottoja myöntäviin ja vertaislainoja välittäviin toimijoihin, jotka eivät kuulu Finanssivalvonnan valvonnan piiriin. Kyse on pääasiassa ns. pikavippifirmoista. Tehtävissä on kyse oikeusharkintaisista, ennakkovalvonnallisista lupa- ja rekisteröintitehtävistä sekä toimialalla toimivien toiminnan lainmukaisuuden valvonnasta. Tehtävät on keskitetty Etelä-Suomen aluehallintovirastoon peruspalvelut, oikeusturva ja luvat – vastuualueelle. Lupa- ja rekisteröintitehtävät ovat maksullisia omakustannusarvon mukaisia suoritteita.

Oikeusministeriön hallinnonalan lainsäädäntöön kuuluvat myös avioliittolaissa (234/1929), kuluttajansuojalaissa (38/1978), hedelmöityshoitolaissa (1237/2006), vesilaissa (587/2011) sekä valmiuslaissa (1552/2011) aluehallintovirastolle säädetyt tehtävät, joita kuitenkin ohjataan muiden ministeriöiden hallinnonaloilla.

Vesilain aluehallintoviraston hoitamat lupaviranomaisen tehtävät ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen hoitamat valvontaan ja yleisen edun valvontaan liittyvät tehtävät siirtyisivät perustettavaan uuteen virastoon. Lupaviranomaisen tehtävänä on ratkaista lupa-, tutkimuslupa-, hallintopakko- ja erilliset korvausasiat, eräät käyttöoikeuden myöntämistä, kulkuväyläksi määräämistä, vesialueen rajan määräämistä ja valtaväylän ulottuvuuden vahvistamista koskevat asiat sekä eräät vesitaloushankkeeseen liittyvät erimielisyysasiat. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen valvontatehtävään kuuluu vesilain ja sen nojalla annettujen alemmanasteisen säännösten ja määräysten noudattamisen valvonta sekä vesilain mukaisten ilmoitusasioiden käsittely. Virastoon siirtyisivät lisäksi elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksille kuuluvat vesitaloushankkeen vaikutusten tarkkailuun liittyvien suunnitelmien vahvistamiseen liittyvät tehtävät. Kalatalousvelvoitteisiin liittyvien suunnitelmien vahvistamiseen liittyvät tehtävät siirtyisivät kuitenkin maakunnalle.

2.4.2

2.4.2 Sisäministeriön toimiala

Sisäministeriön toimialalla merkittävimmän tehtäväkokonaisuuden muodostavat pelastustoimen ja maakuntien yhteisen varautumisen laillisuusvalvontatehtävät, joista ehdotetaan säädettäväksi pelastustoimen järjestämisestä annettavassa laissa ( / ). Lakiehdotus sisältyy asiaa koskevaan hallituksen esitykseen HE 16/2017 vp. Arvioitu nykyisistä aluehallintovirastoista siirtyvä resurssi on noin 3 henkilötyövuotta. Kaiken kaikkiaan sisäministeriön hallinnonalan tehtäviin on aluehallintovirastoissa osoitettu vuonna 2016 noin 31 henkilötyövuotta.

Aluehallintovirasto on valvonut pelastustointa sekä pelastustoimen palvelujen saatavuutta ja tasoa toimialueellaan. Lisäksi tehtäviin on kuulunut huolehtia pelastustoimen palvelujen saatavuuden ja tason raportoinnista sisäministeriölle; avustaa sisäministeriötä pelastustoiminnan johtamisessa, tarvittavan tiedon hankinnassa ja tilannekuvan ylläpitämisessä; osallistua pelastuslaitosten ja pelastustoimeen osallistuvien muiden tahojen yhteistoimintaa edistävien suuronnettomuusharjoitusten suunnitteluun ja järjestämiseen sekä edistää toimialueellaan eri tahojen yhteistyötä pelastustoimessa. Lisäksi virasto on voinut yksittäistapauksessa myöntää vapautuksen kokonaan tai määräajaksi laissa säädetystä väestönsuojan rakentamisvelvollisuudesta. Tehtävistä ovat vastanneet aluehallintoviraston pelastus ja varautuminen - vastuualueet.

Muita ministeriön hallinnonalan pienempiä tehtäväkokonaisuuksia ovat rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä annetun lain (444/2017) mukaiset rekisteröinti- ja valvontatehtävät sekä valuutanvaihtajien ja omaisuudenhoito- tai yrityspalveluiden tarjoajien rekisteröinti. Aluehallintovirasto valvoo tiettyjä toimialoja sen suhteen, että ne täyttävät kyseisen lain mukaiset velvollisuutensa ja rekisteröi edellytykset täyttävät valuutanvaihto-, omaisuudenhoito- tai yrityspalveluiden tarjoajat. Tehtävät on keskitetty Etelä-Suomen aluehallintovirastoon peruspalvelut, oikeusturva ja luvat -vastuualueelle ja niihin on osoitettu vuonna 2016 noin 3,6 henkilötyövuotta. Rekisteröintitehtävät ovat maksullisia omakustannusarvon mukaisia suoritteita.

2.4.3

2.4.3 Valtiovarainministeriön toimiala

Valtiovarainministeriö vastaa aluehallintovirastojen yleishallinnollisesta ohjauksesta. Ministeriö ohjaa aluehallintovirastojen yhteistä hallinto- ja kehittämispalvelut -vastuualuetta, jolle on aluehallintovirastoista annetussa asetuksessa (906/2009) säädetty erikseen virastojen hallintotehtäviä. Tehtävät koostuvat virastojen henkilöstöhallinto-, taloushallinto-, asiakirjahallinto-, tietohallinto-, toimitilahallinto-, ja viestintäpalveluista. Lisäksi vastuualue vastaa julkisen hallinnon yhteispalvelusta annetussa laissa (223/2007) tarkoitetun yhteispalvelusopimuksia koskevan rekisterin ylläpidosta sekä yhteispalvelun ja siihen osallistuvien valtion viranomaisten yhteistyön valtakunnallisista kehittämistehtävistä. Tehtäviin on osoitettu vuonna 2016 noin 129 henkilötyövuotta.

Tämän lisäksi lupa- ja valvontatehtäviä on säädetty aluehallintovirastolle panttilainauslaitosten osalta, joista säädetään panttilainauslaitoksista annetussa laissa (1535/1992). Tehtävissä on kyse oikeusharkintaisista, ennakkovalvonnallisista lupa- ja rekisteröintitehtävistä sekä toimialalla toimivien toiminnan lainmukaisuuden valvonnasta. Tehtävät on keskitetty Etelä-Suomen aluehallintovirastoon peruspalvelut, oikeusturva ja luvat – vastuualueelle. Lupa- ja rekisteröintitehtävät ovat maksullisia omakustannusarvon mukaisia suoritteita.

Lisäksi jokainen aluehallintovirasto vastaa alueensa kuntien laillisuusvalvonnasta kuntalaissa (410/2015) ja ehdotetussa maakuntalaissa säädetyn kantelujen käsittelytehtävän kautta. Virasto voi kantelun johdosta tutkia kunnan tai kuntayhtymän tai maakunnan menettelyn lainmukaisuuden. Kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta annetun lain (1704/2009) nojalla aluehallintovirasto voi myös sakon uhalla määrätä kunnan tai kotikuntakorvauksen saajan noudattamaan laissa säädettyä velvoitetta. Kyse on reaktiivisesta valvontatehtävästä, joka kohdistuu paitsi viraston valvomiin erityisiin toimialoihin myös kunnan toimintaan kokonaisuudessaan.

2.4.4

2.4.4 Opetus- ja kulttuuriministeriön toimiala

Opetus- ja kulttuuriministeriön toimialalla merkittävimmän tehtäväkokonaisuuden muodostavat aluehallintovirastoissa hoidetut opetus- ja kulttuuritoimen (koulutus-, kirjasto-, liikunta- ja nuorisotoimi sekä varhaiskasvatus) ohjaus-, valvonta-, rahoitus ja kehittämistehtävät. Tehtäviä ohjataan viraston tulossopimusmekanismin kautta sekä suoraan toiminnallisesti ministeriöstä. Tehtävät on organisoitu opetustoimi ja kulttuuri – vastuualueelle ja niihin on osoitettu vuonna 2016 yhteensä noin 96 henkilötyövuotta.

Valvontatehtävät perustuvat kuntalain mukaiseen kantelukäsittelytehtävään sekä varhaiskasvatuksen osalta varhaiskasvatuslakiin (36/1973) ja lakiin yksityisistä sosiaalipalveluista (922/2011) jota sovelletaan edelleen tältä osin, vaikka laki kuuluu sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalaan. Kantelukäsittelyn lisäksi tehtävissä on kyse informaatio-ohjauksesta sekä yksityisten palveluntuottajien lisäksi myös ennakollisesta rekisteröintitehtävästä ja oma-aloitteisesta toimialan laillisuusvalvonnasta. Rekisteröintitehtävät ovat maksullisia omakustannusarvon mukaisia suoritteita. Virasto käsittelee myös erinäisiä opetustoimen valituksia ja oikaisuvaatimuksia perusopetuslain (628/1998) nojalla. Näissä on kyse muutoksenhakuviranomaisen tehtävistä ensimmäisenä asteena.

Rahoitustehtävät koostuvat valtionavustustehtävistä sivistystoimen eri sektoreilla ja ne perustuvat opetus- ja kulttuuritoimen rahoituslakiin (1705/2009), perusopetuslakiin, lukiolakiin (629/1998), taiteen perusopetuksesta annettuun lakiin (633/1998), nuorisolakiin (1285/2016) ja liikuntalakiin (390/2014) sekä niiden nojalla annettuun alemman tasoiseen sääntelyyn. Tehtävissä on kyse erillisten, valtion talousarvioon otettujen harkinnanvaraisten valtionavustusten myöntämisestä, maksatuksesta sekä käytön valvonnasta ja mahdollisesta takaisinperinnästä valtionapuviranomaisena.

Virasto toimii yleisistä kirjastoista annetun lain (1492/2016) mukaisena valtion hallintoviranomaisena ja lisäksi virasto järjestää ministeriön kanssa erikseen sovitun mukaisesti kirjasto- ja opetushenkilöstön täydennyskoulutusta sekä suorittaa muita kehittämistehtäviä.

Tekijänoikeuslain (404/1961) nojalla virasto valvoo kuvataiteen jälleenmyyntikorvauksen keräävän tekijänoikeuden yhteishallinnointiorganisaation hakemuksesta laissa säädetyn jälleenmyyntikorvauksen maksuvelvollisuuden noudattamista. Tämä tehtävä on organisoitu viraston peruspalvelut, oikeusturva ja luvat - vastuualueelle.

2.4.5

2.4.5 Maa- ja metsätalousministeriön toimiala

Valtion lupa- ja valvontavirastoon siirtyviä maa- ja metsätalousministeriön toimialan tehtäviä ovat aluehallintovirastoissa hoidettavat vesilain mukaisiin lupa-asioihin liittyvät tehtävät ja ELY–keskuksissa hoidettavaan vesilain mukaiseen valvontaan liittyvät tehtävät. Maa- ja metsätalousministeriö ja ympäristöministeriö ohjaavat näitä tehtäviä toimialoillaan. Tehtävistä säädetään oikeusministeriön esittelyvastuulla olevassa vesilaissa (587/2011). Vesilain mukaisia lupa-asioita hoidetaan Etelä-, Itä-, Länsi- ja Sisä-, ja Pohjois-Suomen aluehallintovirastojen ympäristölupavastuualueilla vastaavasti kuin ympäristönsuojelulain mukaisia lupa-asioita. Vastuualueilla lupatehtäviin osoitetut voimavarat esitetään jäljempänä kohdassa 2.4.8. Luvat ovat valtion maksuperustelain mukaisen alennetun omakustannusarvon mukaisia maksullisia suoritteita. Vesilain mukaista valvontaa hoidetaan ELY-keskusten ympäristö ja luonnonvarat – vastuualueella. Vesilain mukaiseen lupaan liittyvän tarkkailusuunnitelman tai sen muutoksen hyväksymisestä peritään omakustannusarvoa alempi maksu. Myös kunnan ympäristönsuojeluviranomainen toimii vesilain mukaisena valvontaviranomaisena.

Aluehallintovirasto voi määrätä metsästyslain (615/1993) mukaisen velvollisuutensa laiminlyöneen täyttämään velvollisuutensa. Aluehallintovirasto valvoo myös Metsähallituksen erävalvonnasta annetun lain (1157/2005) mukaisten erävalvojien toimivaltuuksien käyttöä.

2.4.6

2.4.6 Työ- ja elinkeinoministeriön toimiala

Merkittävimmät tehtäväkokonaisuudet muodostuvat aluehallintovirastoissa hoidetuista elinkeinovalvonnan tehtävistä. Tehtäviin on osoitettu vuonna 2016 noin 31 henkilötyövuotta. Tehtävien ohjaus on kytketty viraston tulossopimukseen.

Valvontatehtäviä on säädetty välitysliikkeiden ja perintätoimistojen osalta, joista säädetään kiinteistönvälitysliikkeistä ja vuokrahuoneiston välitysliikkeistä annetussa laissa (1075/2000) sekä perintätoimen luvanvaraisuudesta annetussa laissa (517/1999). Tehtävissä on kyse oikeusharkintaisista, ennakkovalvonnallisista lupa- ja rekisteröintitehtävistä sekä toimialalla toimivien toiminnan lainmukaisuuden valvonnasta. Perintätoimistojen valvonnan tehtävät on keskitetty Etelä-Suomen aluehallintovirastoon. Lupa- ja rekisteröintitehtävät ovat maksullisia omakustannusarvon mukaisia suoritteita.

Hallinnonalalla aluehallintoviraston tehtäviin kuuluvat myös päivittäistavarahuollon varautumisen ohjaustehtävät sekä poikkeusoloissa valmiuslain 32 §:n mukaiset vähittäiskaupan säännöstelyn ohjaus- ja toimeenpanotehtävät.

Palkkaturvaan liittyvät elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksissa hoidetut tehtävät perustuvat palkkaturvalakiin (866/1998) ja merimiesten palkkaturvalakiin (1108/2000). Palkkaturvan tarkoituksena on turvata työntekijöiden saatavat työnantajan maksukyvyttömyystilanteessa. Palkkaturvan hakijana voi olla työntekijä tai työntekijäjärjestö, jolle työntekijä on siirtänyt saatavansa perittäväksi. Työnantajan ollessa konkurssissa palkkaturvaa voi eräin edellytyksin hakea työntekijöiden lukuun myös konkurssipesä. Kun valtion on maksanut palkkaturvan työntekijälle, valtiolle syntyy vastaavan suuruinen saatava työnantajalta. Saatavan perintäaika on kymmenen vuotta päätösvuoden päättymisestä lukien. Tehtäviin on osoitettu ELY–keskuksissa vuonna 2015 n. 38 henkilötyövuotta.

Hallinnonalalle kuuluu myös yleinen työoikeudellinen sääntely ja sen mukaiset työsuojelutehtävät, joita kuitenkin ohjataan sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalalla.

2.4.7

2.4.7 Sosiaali- ja terveysministeriön toimiala

Sosiaali- ja terveysala

Sosiaali- ja terveysministeriön toimialalla merkittävän tehtäväkokonaisuuden muodostavat aluehallintovirastojen ja Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valviran suorittama julkisen ja yksityisen sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöiden sekä organisaatioiden valvonta, terveydensuojelu- ja tupakkalain mukainen ohjaus ja valvonta sekä Valviran valtakunnallinen alkoholihallinto. Muutokset tehtäviä koskevaan lainsäädäntöön toteutetaan pääosin erillisellä hallituksen esityksellä samassa yhteydessä sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksesta johtuvien muutosten kanssa.

Valvira ja aluehallintovirastot myöntävät myös lupia yksityisen sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen antamiseen. Sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottamisesta annettavan lain (HE 52/2017 vp.) voimaantulon jälkeen nämä lupatehtävät poistuisivat. Uuden viraston tehtäviin kuuluisivat kuitenkin mainitun lain mukainen sosiaali- ja terveydenhuollon palveluntuottajien rekisteröinti ja niiden toiminnan valvonta. Valviran tehtävänä on nykyisin lisäksi valvoa markkinoilla olevien terveydenhuollon tietojärjestelmien turvallisuutta ja vaatimustenmukaisuutta. Valvira myöntää myös oikeudet harjoittaa sosiaali- tai terveydenhuollon ammattia laillistettuna tai nimikesuojattuna ammattihenkilönä.

Valviralle kuuluu nykyisin myös terveydensuojelun ohjaus ja valvonta sekä tupakkalain ohjaus ja valvonta. Valvira myös hyväksyy talousveden ja uima-allasvesien hygieenistä osaamistestausta suorittavat testaajat ja valvoo testaajia sekä myöntää testin suorittaneille todistukset. Valvira ylläpitää myös osaamistestausjärjestelmää (OSTI).

Lisäksi Valviralle kuuluu alkoholijuomien valmistajien, tukkumyyjien ja käyttöluvanhaltijoiden toiminnan valvonta, alkoholin tuotevalvonta sekä mainonnan ja myynnin edistämisen valvonta, tupakan mainontakiellon sekä haitta-aineiden ja pakkausmerkintöjen valvonta. Virasto myöntää alkoholin valmistus-, maahantuonti-, tukkumyynti- ja käyttöluvat.

Näiden tehtäväkokonaisuuksien lisäksi Valviran tehtäviä ovat raskauden keskeyttämisasiat ja sterilisaatioasiat, adoptiolain mukaiset tehtävät ja adoptiolautakunnan tehtävät, hedelmöityshoidon luvat sekä sosiaali- ja terveydenhuollon tietojärjestelmien valvonta.

Tältä osin aluehallintovirastojen nykyiset tehtävät ovat aluehallintovirastojen yleisen tulossopimusmekanismin lisäksi sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valviran ohjauksessa, jota toteutetaan virastojen yhteisellä valvontaohjelmalla sekä suoralla sisältöohjauksella virastojen välillä. Perustettavalle virastolle siirtyisivät aluehallintovirastojen ja Valviran nykyiset sosiaali- ja terveydenhuollon lupien, rekisteröinnin, ohjauksen ja valvonnan tehtävät.

Tehtävät perustuvat terveydenhuoltolakiin (1326/2010), kansanterveyslakiin (66/1972), erikoissairaanhoitolakiin (1062/1989), mielenterveyslakiin (1116/1990), tartuntatautilakiin (1227/2016), Vankiterveydenhuollon yksiköstä annettuun lakiin (1635/2015), terveydenhuollon järjestämisestä puolustusvoimissa annettuun lakiin (322/1987), oppilas- ja opiskelijahuoltolakiin (1287/2013), työterveyshuoltolakiin (1383/2001), terveydenhuollon ammattihenkilöistä annettuun lakiin (559/1994), sosiaalihuoltolakiin (1301/2014), lastensuojelulakiin (417/2007), kehitysvammaisten erityishuollosta annettuun lakiin (519/1977), sosiaalihuollon ammattihenkilöistä annettuun lakiin (817/2015), yksityisestä terveydenhuollosta annettuun lakiin (152/1990) ja yksityisistä sosiaalipalveluista annettuun lakiin (922/2011), sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen sähköisestä käsittelystä annettuun lakiin, (159/2007), sähköisestä lääkemääräyksestä annettuun lakiin (61/2007), terveydenhuollon laitteista ja tarvikkeista annettuun lakiin (629/2010), terveydensuojelulakiin (763/1994), tupakkalakiin (549/2016), adoptiolakiin (22/2012), raskauden keskeyttämisestä annettuun lakiin (239/1970), alkoholilakiin (1143/1994) sekä muuhun hallinnonalan erityislainsäädäntöön.

Tehtävissä on kyse kattavasta toimialan ohjauksesta ja laillisuusvalvonnasta, jota suoritetaan suunnitelmallisena oma-aloitteisena ohjauksena ja valvontana, tarkastustoimintana, kantelukäsittelynä ja muuna reaktiivisena valvontana. Virastot voivat käyttää tehtävissään myös hallinnollista pakkoa. Yksityisten toimijoiden, ammattihenkilöiden, perheasioiden sovittelutoiminnan sekä mikrobiologian laboratorioiden osalta valvontaan kuuluu ennakkovalvonnallinen lupa- ja rekisterihallinto. Lupa- ja rekisteritehtävät ovat maksullisia omakustannusarvon mukaisia suoritteita.

Kehitysvammaisten erityishuollon osalta aluehallintovirasto toimii ensimmäisen asteen muutoksenhakuviranomaisena erityishuolto-ohjelmaa koskevissa asioissa.

Lupa-, ohjaus-, rekisteröinti- ja valvontatehtävien lisäksi aluehallintovirastolla on myös erinäisiä sosiaali- ja terveydenhuollon rahoitusjärjestelmään liittyviä tehtäviä, joista säädetään sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelusta ja valtionavustuksesta (733/1992) annetussa laissa, toimeentulotuesta annetussa laissa (1412/1997) ja lapseen kohdistuneen seksuaali- ja pahoinpitelyrikoksen selvittämisen järjestämisestä annetussa laissa (1009/2008). Kyse on tiettyjen tehtävien valtionapujen maksatustehtävistä ja käytön valvonnasta.

Hallinnonalalla aluehallintoviraston tehtäviin kuuluvat myös sosiaali- ja terveydenhuollon varautumisen ohjaustehtävät sekä poikkeusoloissa valmiuslain 86 §:n mukaiset toimeenpanotehtävät.

Tehtävät on organisoitu aluehallintovirastoissa peruspalvelut, oikeusturva ja luvat – vastuualueelle. Vankiterveydenhuollon sekä puolustusvoimien terveydenhuollon valvontatehtävät on keskitetty Pohjois-Suomen aluehallintovirastoon. Valtakunnallisesti tehtäviin on osoitettu Valvirassa ja aluehallintovirastoissa yhteensä vuonna 2016 noin 350 henkilötyövuotta.

Työsuojelu

Toisen merkittävän kokonaisuuden muodostaa työsuojeluhallinto, joka on nykyisin organisoitu aluehallintoviraston työsuojelu- vastuualueille. Työsuojelun tehtävät muodostuvat asiakas- ja viranomaisaloitteisesta työsuojeluvalvonnasta, vakavien työtapaturmien, ammattitautien ja työperäisten sairauksien syiden selvittämisestä ja ehkäisemisestä, tuotevalvonnasta sekä työrikosten käsittelyyn osallistumisesta. Tehtäviin on osoitettu vuonna 2016 noin 431 henkilötyövuotta. Työsuojelun vastuualueet toimivat muissa paitsi Lapin aluehallintovirastossa. Työsuojelun osalta aluehallintovirasto on toimivaltainen myös Ahvenanmaan maakunnassa.

Työsuojelun ohjaus tapahtuu sosiaali- ja terveysministeriön työ- ja tasa-arvo-osaston suorassa, viraston muusta organisaatiosta ja tehtävistä riippumattomassa tulosohjauksessa. Myös toiminnan rahoitus on erillinen aluehallintoviraston yleisestä rahoituksesta, omana momenttinaan valtion talousarviossa. Aluehallintovirastojen ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten yhteisessä strategia-asiakirjassa on kuitenkin oma osuutensa työsuojelun tehtävien suunnittelua ja ohjausta varten.

Tehtävät perustuvat pääasiassa lakiin työsuojelun valvonnasta ja työpaikan työsuojeluyhteistoiminnasta (44/2006), lakiin työsuojeluhallinnosta (16/1993), lakiin työsuojeluhenkilörekisteristä (1039/2001), työturvallisuuslakiin (738/2002), työterveyshuoltolakiin, lakiin eräiden teknisten laitteiden vaatimustenmukaisuudesta (1016/2004) sekä alakohtaiseen erityissääntelyyn. Työ- ja elinkeinoministeriön hallinnonalaan kuuluvassa työlainsäädännössä tehtäviä on useita ja ne perustuvat keskeisesti työsopimuslakiin (55/2001), työntekijöiden lähettämisestä annettuun lakiin (447/2016), yksityisyyden suojasta työelämässä annettuun lakiin (759/2004), opintovapaalakiin (274/1979), tilaajan selvitysvelvollisuudesta ja vastuusta ulkopuolista työvoimaa käytettäessä annettuun lakiin (1233/2006), merityösopimuslakiin (756/2011), vuorotteluvapaalakiin (1305/2002), työaikalakiin (605/1996), merityöaikalakiin (296/1976), työajasta kotimaan liikenteessä annettuun lakiin (248/1982), vuosilomalakiin (162/2005), merimiesten vuosilomalakiin (433/1984), nuorista työntekijöistä annettuun lakiin (998/1993) sekä työneuvostosta ja eräistä työsuojelun poikkeusluvista annettuun lakiin (400/2004). Erityissäännöksiä on myös kaivoslaissa (621/2011), sähköturvallisuuslaissa (410/1996) ja painelaitelaissa (1144/2016).

Tehtävissä on kyse kattavasta yli sataan säädökseen perustuvasta työsuojelun ohjauksesta ja laillisuusvalvonnasta, jota suoritetaan suunnitelmallisena oma-aloitteisena ohjauksena ja valvontana, tarkastustoimintana ja reaktiivisena valvontana. Virasto voi käyttää tehtävissään myös hallinnollista pakkoa. Tehtäviin kuuluu myös eräitä lupia sekä tutkintojen tunnustamispäätöksiä, jotka ovat omakustannusarvon mukaisia maksullisia suoritteita.

Lisäksi hallinnonalan lainsäädäntöön kuuluu kemikaalilain (599/2013) mukainen valvonta, joka lukeutuu ympäristönsuojelutehtäviin. Kemikaalilain 10 §:ssä säädetään työsuojeluviranomaisen valvontavelvoitteesta sellaisessa työssä, jossa työnantaja on velvollinen noudattamaan työturvallisuuslakia. Myös eräiden muiden hallinnonalojen lainsäädäntö sisältää valvontatehtäviä työsuojeluviranomaiselle, kuten esimerkiksi ulkomaalaislaki (301/2004).

Muut tehtävät

Hallinnonalan lainsäädäntöön kuuluu myös kemikaalilain 11 §:ssä säädetty elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ja kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen valvontavelvoite pilaantumisen vaaraa aiheuttavien toimintojen valvonnassa siltä osin, kun valvonta koskee toiminnanharjoittajan velvoitetta huolehtia ympäristöhaittojen ehkäisemisestä ja torjumisesta kemikaalin käytössä ja varastoinnissa. ELY–keskuksen tehtävät siirtyisivät uudelle virastolle osaksi ympäristöministeriön ohjauksessa olevia ympäristötehtäviä. Kemikaalilain mukainen valvonta rahoitetaan valtion ja kunnan verotuloilla sekä perittävillä maksuilla.

2.4.8

2.4.8 Ympäristöministeriön toimiala

Ympäristöministeriön toimialan tehtävät muodostuvat toisaalta nykyisissä aluehallintovirastoissa hoidetuista vesi- ja ympäristölupa-asioista, toisaalta nykyisissä ELY-keskuksissa hoidetuista vesi- ja ympäristölupien sekä jätehuollon valvonnasta, luonnonsuojelun, ympäristövaikutusten arvioinnin sekä maa-aineslain viranomaistehtävistä ja rakennusperinnön suojelun asioista.

Hallinnonalalla tehtäviin on osoitettu yhteensä noin 480 henkilötyövuotta ja erillismäärärahoin 38 henkilötyövuotta.

Ympäristöluvat

Ympäristönsuojelulaki (527/2014) ja valtioneuvoston asetus ympäristönsuojelusta (713/2014) tulivat voimaan syyskuussa 2014. Lain ja asetuksen keskeisiä sääntelykeinoja ovat ympäristölupamenettely ja eräät muut toimintojen hyväksymismenettelyt sekä lain nojalla valtioneuvoston asetuksin säädettävät tarkemmat ympäristönsuojelun velvoitteet.

Ympäristönsuojelulain tehtävänä on muun muassa ehkäistä ympäristön pilaantumista ja sen vaaraa sekä vähentää jätteiden määrää ja haitallisuutta.

Ympäristönsuojelulakia sovelletaan teolliseen ja muuhun toimintaan, josta aiheutuu tai saattaa aiheutua ympäristön pilaantumista. Lakia sovelletaan lisäksi toimintaan, jossa syntyy jätettä sekä jätteen käsittelyyn. Laki sisältää säännökset luvanvaraisuudesta, lupaharkinnan perusteista sekä luvan myöntämisen edellytyksistä. Ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa aiheuttavalla toiminnalla on oltava ympäristölupa. Ympäristölupaa edellyttävät toiminnat on lueteltu ympäristönsuojelulain liitteessä. Lisäksi laissa on säädetty luvanvaraisiksi tietynlaisia vaikutuksia aiheuttavat eräät muut toiminnat. Ympäristölupa on myönnettävä, jos toiminta täyttää ympäristönsuojelulain ja jätelain sekä niiden nojalla annettujen säännösten vaatimukset. Lupa-asiaa ratkaistaessa on otettava huomioon myös, mitä luonnonsuojelulaissa ja sen nojalla säädetään.

Ympäristönsuojelulain täytäntöönpanosta vastaavat aluehallintovirastot, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset sekä kuntien ympäristönsuojeluviranomaiset. Ympäristöministeriö ohjaa aluehallintovirastojen ympäristölupavastuualueita ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten ympäristö- ja luonnonvarat -vastuualueita toimialansa mukaisissa tehtävissä. Valtion vaikuttavuus- ja tuloksellisuusohjelman toimeenpano ja aluehallintovirastojen lupatoiminnan sekä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten valvontatoimien ohjaustoimintojen tehostaminen ja yhteensovittaminen edellyttivät lupa- ja valvontamenettelyiden kehittämistä ja yhdenmukaistamista ympäristönsuojelulain kokonaisuudistuksen yhteydessä. Ympäristönsuojelulain kokonaisuudistuksen yhteydessä pyrittiin myös parantamaan kuntien ympäristölupa- ja rekisteröintimenettelyjen sekä valvontatoimien edellytyksiä.

Vesi- ja ympäristölupatehtävissä kyse on oikeusharkintaisista, ennakollisen valvonnan hallintoluvista. Luvat ovat valtion maksuperustelain mukaisen alennetun omakustannusarvon mukaisia maksullisia suoritteita.

Ympäristölupaviranomaiset

Valtion aluehallinnon uudistuksen yhteydessä 2010 valtion ympäristölupatehtävät koottiin aluehallintovirastoihin, joista neljässä on ympäristölupavastuualue. Nämä käsittelevät samalla myös vesilain mukaiset lupa-asiat. Vastuualueet toimivat Etelä-, Itä-, Länsi- ja Sisä-, sekä Pohjois-Suomen aluehallintovirastoissa. Tehtäviin on osoitettu vuonna 2016 noin 134 henkilötyövuotta (toimintamenoilla palkattu). Vastuualueita ohjataan virastojen yleisen tulosohjausmekanismin mukaisesti, mutta vastuualue on toiminnassaan riippumaton viraston muusta organisaatiosta ja tehtävistä.

Etelä-Suomen aluehallintovirastolle on lisäksi annettu merensuojelulain (1415/1994) nojalla luvanmyöntämistehtäviä liittyen ruoppausmassan sijoittamiseen, merelle tehtäviin rakennelmiin sekä merenpohjan ja sen sisustan tutkimiseen ja hyväksikäyttöön.

Ympäristönsuojelulain mukainen valvonta

Ympäristönsuojelulain mukaisia valvontaviranomaisia ovat kuntien ympäristönsuojelun hallinnosta annetussa laissa (64/1986) tarkoitettu kunnan ympäristönsuojeluviranomainen ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. Kunnan ympäristönsuojeluviranomainen valvoo kunnan antamia ympäristölupia ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset valvovat aluehallintovirastojen antamia ympäristölupia. Valvontaviranomaisilla on käytössä monipuolisia valvonta- ja pakkokeinoja, joilla voidaan oikea-aikaisesti ja tehokkaasti puuttua todettuihin laiminlyönteihin.

Valtion vastuulle kuuluvan ympäristöllisen valvonnan tehtävät on nykyisin organisoitu elinkeino-, liikenne-, ja ympäristökeskuksiin ympäristö ja luonnonvarat - vastuualueille. Ympäristö- ja luonnonvaratehtäviä hoidetaan 13 ELY-keskuksessa. Satakuntaa koskevat ympäristöasiat hoidetaan Varsinais-Suomen ELY-keskuksessa ja Pohjanmaata ja Keski-Pohjanmaata koskevat ympäristöasiat Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksessa.

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten on valvonnan järjestämiseksi laadittava valvontasuunnitelma. Ympäristöministeriö on antanut toukokuussa 2016 elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksille uudet ohjeet valvonnan järjestämisestä (YM4/401/2016), joita kunnat voivat käyttää soveltuvin osin. Ympäristölupien valvontaan kuuluvat valvontasuunnitelman ja -valvontaohjelman mukaisten määräaikaistarkastusten lisäksi muut tilanteen edellyttämät tarkastukset, toiminnanharjoittajien kanssa käytävät neuvottelut, määräaikaisraporttien (vuosi- ja kuukausiraportit) tarkastukset ja lupahakemuksista annettavat lausunnot.

Ympäristövalvonnan ohjeessa korostetaan valvonnan riskiperusteisuutta, valvonnan laatuvaatimuksia ja tehokkuuden seurantaa sekä viestintää valvontatapauksissa. Ympäristönsuojelulain uudistuksen myötä mahdollisuus periä maksuja valvontasuoritteista on antanut mahdollisuuksia valvonnan tehostamiselle. Eduskunta on edellyttänyt lausumassaan (Eduskunnan vastaus 67/2014), että hallitus huolehtii ympäristövalvonnan maksuista kertyvien maksutulojen ohjaamisesta elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksissa tosiasiallisesti valvonnan käyttöön vähentämättä muuta valvonnan rahoitusta. Valvonnan maksutulojen ohjaaminen vähentämättöminä valvontaan jatkossakin on tärkeää Valtion lupa- ja valvontavirastossa.

Vesilain mukaiset lupa- ja valvonta-asiat

Edellä kohdassa 2.4.1 mainittuun vesilakiin sisältyy ympäristöministeriön toimialalle kuuluvia tehtäviä, joista keskeisimmät ovat aluehallintovirastoissa hoidettavat lupaviranomaisen tehtävät ja ELY-keskuksissa hoidettavat valvontatehtävät. Valtion aluehallinnon uudistuksen yhteydessä 2010 valtion ympäristölupatehtävät koottiin aluehallintovirastoihin, joista neljässä on ympäristölupavastuualue (Y-vastuualue) kuten edellä on todettu. Nämä neljä Y-vastuualuetta käsittelevät samalla myös vesilain mukaiset lupa-asiat. Aluehallintovirastojen Y-vastuualueen toimintamenoilla palkattu kokonais-htv vuonna 2016 oli noin 132 htv:tä, joista ympäristölupiin kohdentui noin 102 htv:ta ja vesilupiin noin 30 htv:ta. ELY-keskuksissa vesilain valvontaan kohdentui noin 36 htv:ta. Kokonaisuudessaan vesilain mukaisiin lupa- ja valvontatehtäviin kohdentui noin 66 htv:ta.

Jätehuolto

Jätelaki (646/2011) tuli yleisesti voimaan 1.5.2012, ja sillä saatettiin kansallinen lainsäädäntö vastaamaan jätedirektiivin (2008/98/EY) vaatimuksia. Lain tarkoituksena on ehkäistä jätteistä ja jätehuollosta aiheutuvaa vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle sekä vähentää jätteen määrää ja haitallisuutta, edistää luonnonvarojen kestävää käyttöä, varmistaa toimiva jätehuolto ja ehkäistä roskaantumista. Uuden jätelain merkittävimmät muutokset koskivat valvonnan tehostamista sekä tuottajien vastuun laajentamista pakkausjätteen jätehuollossa.

Jätelain mukaiset viranomaiset

Jätelain mukaisia yleisiä valvontaviranomaisia ovat jätelain 24 §:n mukaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset sekä kuntien ympäristönsuojelun hallinnosta annetussa laissa tarkoitettu kunnan ympäristönsuojeluviranomainen. Jätelain mukaiset tarkastukset muodostavat pääosan jätelain mukaisesta valvonnasta. Lisäksi elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksissa tehdään ennakkovalvontaa esimerkiksi hyväksymällä jätteen ammattimaisia kuljettajia ja välittäjiä jätehuoltorekisteriin. Näitä päätöksiä voidaan myös perua. Jätelain mukaisesti valvontaviranomaisen on määräajoin tarkastettava sellaiset laitokset ja yritykset, joiden toiminnassa harjoitetaan jätteen laitos- tai ammattimaista käsittelyä, syntyy vaarallista jätettä, harjoitetaan jätteen ammattimaista kuljettamista tai keräystä, toimitaan jätteen välittäjinä tai toteutetaan jätteen kansainvälisiä siirtoja. Tarkastukset voivat kohdistua yksittäistapauksissa esimerkiksi roskaantuneen alueen siivoamisvelvollisuudesta määräämiseen tai yksittäisen määräyksen antamiseen liittyviin selvityksiin. Tarkastusta voi edellyttää myös asianosaisen vireille paneman asian selvittäminen. Jos toiminta edellyttää ympäristölupaa, tarkastukset kuitenkin suoritetaan ympäristönsuojelulain mukaisessa lupavalvonnassa.

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksille sekä kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle kuuluu jätelain ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten yleinen valvonta. Paikallisissa tehtävissä valvontavastuu jää käytännössä kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle. Pääsääntöisesti elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus valvoo ympäristönsuojelulain ja jätelain nojalla valtion toimivaltaan kuuluvia toimintoja. Näin ollen jätteen kuljettajien ja välittäjien toimintaa valvoo ensisijaisesti elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, joka hyväksyy toiminnan jätehuoltorekisteriin. Jätteen keräystoimintaa valvoo puolestaan kunnan ympäristönsuojeluviranomainen. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus ja kunnan ympäristönsuojeluviranomainen voivat tarvittaessa sopia sellaisten laitosten ja toimintojen valvonnasta tarkoituksenmukaisella tavalla, joissa syntyy vaarallista jätettä.

Luonnonsuojelulain mukaiset tehtävät

ELY-keskukset vastaavat luonnonsuojelulain (1096/1996) 6 §:n mukaisesti luonnonsuojelun edistämisestä ja valvonnasta alueellaan. ELY-keskus vastaa suurimmasta osasta luonnonsuojelulain mukaisista oikeusharkintaa edellyttävien päätösten tekemisestä. Ne koskevat Natura 2000 – alueita, luonnonsuojeluohjelmia, luonnonsuojelualueita yksityismailla, lajien ja luontotyyppien suojelua, maisema-alueita, luontovahinkoja sekä näihin liittyviä poikkeamista ja pakkokeinoja koskevia lupia ja päätöksiä. ELY-keskus on toimialueellaan luonnonsuojelun osalta yleisen edun valvoja, mihin liittyy muun muassa lausuntojen antaminen hankkeista ja suunnitelmista, jotka saattavat vaikuttaa luonnonsuojelulailla suojeltuihin alueisiin. ELY-keskukset vastaavat myös luonnonsuojelulain edellyttämästä muutoksenhausta. ELY-keskuksissa tehdään muun muassa yksityisten suojelualueiden perustamispäätökset ja päätökset kohteiden hankinnasta valtiolle luonnonsuojelutarkoitukseen etenkin luonnonsuojeluohjelmien, Natura 2000 – verkoston, kaavojen suojeluvarausten sekä METSO-ohjelman toteuttamiseksi. ELY-keskusten vastuulla ovat myös Natura 2000 -verkoston suunnittelun sekä Natura-alueille kohdistuvien hankkeiden ja suunnitelmien edellyttämät tehtävät.

ELY-keskusten tehtäviin sisältyy yhteistyötä, neuvottelua ja kommentointia luonnonsuojelulain ja muiden lakien soveltamisessa. Luontotyyppien suojelun toimeenpanossa ELY-keskuksen tehtävänä on muun muassa tehdä rajauspäätöksiä luonnonsuojelulaissa tarkoitettujen luontotyyppien turvaamiseksi. Eliölajien suojeluun liittyvät tehtävät ovat sekä kansallisia että EU:n yhteisölainsäädännön toimeenpanoa koskevia asioita. Tehtävään sisältyvät erityistä suojelua vaativien lajien esiintymispaikkojen rajauspäätökset, niistä poikkeaminen ja korvausmenettelyt ja rauhoitettuja eliölajeja koskevat poikkeusluvat.

Ympäristövaikutusten arviointi

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset toimivat ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain (252/2017) lain 10 §:n tarkoittamina yhteysviranomaisina, joiden tehtävänä on huolehtia ympäristövaikutusten arviointimenettelyn järjestämisestä sitä edellyttävissä hankkeissa. Yhteysviranomaisen tehtävänä on huolehtia arviointiohjelman ja arviointiselostuksen kuulemisesta sekä tarvittavien lausuntojen pyytämisestä ja mahdollisuuden varaamisesta mielipiteiden esittämiseen arviointiohjelmasta ja arviointiselostuksesta. Yhteysviranomainen antaa oman lausuntonsa arviointiohjelmasta hankkeesta vastaavalle.

Yhteysviranomainen tekee päätöksen arviointimenettelyn soveltamisesta yksittäistapauksissa ja sillä on oikeus valittaa lain soveltamisalaan kuuluvasta hankkeesta, josta ei ole laadittu laissa tarkoitettua ympäristövaikutusten arviointia tai se on suoritettu olennaisilta osin puutteellisesti.

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus voi sakon uhalla määrätä ympäristövaikutusten arvioinnin edellyttävän hankkeen toteuttamisen keskeytettäväksi siihen saakka, kunnes arviointimenettely on suoritettu.

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus vastaa osaltaan myös suunnitelmien ja ohjelmien vaikutusten arvioinnista annetun lain (200/2005) ja asetuksen (347/2005) mukaisista tehtävistä.

Maa-ainesten ottaminen

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset ohjaavat ja valvovat maa-aineslain (555/1981) mukaista toimintaa alueellaan. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselta on tietyissä tilanteissa pyydettävä lausunto ennen maa-ainesten ottamista koskevan luvan myöntämistä. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus voi myös keskeyttää maa-ainesten ottamisen. Maa-aineslain mukaisen ottamisluvan myöntämisestä, lupamääräysten muuttamisesta, lupapäätöksestä poikkeamisesta ja luvan peruuttamisesta on ilmoitettava elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle. Lisäksi maa-aineslain mukaisten lupaviranomaisten on ilmoitettava vuosittain elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle sen myöntämien maa-aineslupien nojalla otetun maa-aineksen määrä ja laatu. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset ylläpitävät Suomen ympäristökeskuksen kanssa maa-ainesten ottamisen ja sen vaikutusten seurannan järjestämiseksi ylläpidettävää tietojärjestelmää.

Muut tehtävät

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset voivat maastoliikennelain (1710/1995) nojalla kieltää tai rajoittaa moottorikäyttöisen ajoneuvon käyttämistä maastossa ja moottorikelkkailureitillä. Rakennusperinnön suojelemisesta annetun lain (498/2010) mukaan rakennusperinnön säilyttämistä edistävät ja valvovat ELY-keskukset ja Museovirasto. Rakennussuojelu toteutetaan asemakaava-alueella pääsääntöisesti maankäyttö- ja rakennuslain mukaisella kunnan laatimalla asemakaavalla ja muilta osin rakennusperinnön suojelemisesta annettuun lakiin perustuvalla ELY-keskuksen päätöksellä.

Rakennussuojelutehtävät hoidetaan kunkin ELY-keskuksen ympäristö- ja luonnonvarat – vastuualueella. Satakunnan ELY-keskuksen aluetta koskevat asiat hoidetaan Varsinais-Suomen ELY-keskuksessa ja Pohjanmaan ELY-keskuksen aluetta koskevat asiat Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksessa. Rakennussuojelupäätökset eivät ole maksullisia.

Lisäksi ympäristöministeriön hallinnonalan tehtäviä ovat myös eräät viranomaistehtävät laissa öljysuojarahastosta (1406/2004), laissa ympäristövahinkovakuutuksesta (81/1998), laissa eräille ympäristölle aiheutuneiden vahinkojen korjaamisesta (383/2009), laissa kuntien ympäristönsuojelun hallinnosta (64/1986), laissa hiilidioksidin talteenottamisesta ja varastoinnista (416/2012), laissa Etelämantereen ympäristönsuojelusta (28/1998) ja laissa vapaaehtoisesta osallistumisesta ympäristöasioiden hallinta- ja auditointijärjestelmään (121/2011). Ympäristöministeriön hallinnonalan yksittäisiä tehtäviä on myös laissa kadun ja eräiden yleisten alueiden kunnossa- ja puhtaanapidosta (669/1978), yhteishallinnosta vuokrataloissa annetussa laissa (649/1990) sekä asumisoikeusasunnoista annetussa laissa (650/1990). Lisäksi myös sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalalle kuuluvassa kemikaalilaissa (599/2013) sekä liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalalle kuuluvassa merenkulun ympäristönsuojelulaissa (1672/2009) on eräitä ELY-keskuksille osoitettuja viranomaistehtäviä.

2.5

Muille viranomaisille siirtyvät tehtävät

2.5.1

2.5.1. Elintarviketurvallisuusvirastolle siirtyvät tehtävät

Koe-eläintoiminta

Koe-eläintoiminnasta ja koe-eläinten suojelusta säädetään tieteellisiin tai opetustarkoituksiin käytettävien eläinten suojelusta annetussa laissa (497/2013). Lain noudattamisen valvonnasta ja valvonnan järjestämisestä vastaavat Etelä-Suomen aluehallintovirasto ja Itä-Suomen aluehallintovirasto. Valvonnassa voidaan käyttää apuna myös muita aluehallintovirastoja. Toiminnanharjoittajalla on oltava Etelä-Suomen aluehallintoviraston tai Itä-Suomen aluehallintoviraston myöntämä toimintalupa.

Hankkeen toteuttamiseen on oltava hankelupalautakunnan lupa. Hankelupalautakunta toimii Etelä-Suomen aluehallintoviraston yhteydessä. Lautakunnassa käsiteltävät asiat valmistellaan Etelä-Suomen aluehallintovirastossa, josta myös käsiteltävät asiat esitellään. Etelä-Suomen aluehallintovirasto voi myöntää luvan hanketta koskeviin vähäisiin muutoksiin. Etelä-Suomen aluehallintovirasto tekee hankkeista niin sanotun takautuvan arvioinnin. Myös tieteellisiin tai opetustarkoituksiin käytettävien eläinten suojelun neuvottelukunta toimii Etelä-Suomen aluehallintoviraston yhteydessä. Aluehallintovirasto huolehtii hankelupalautakunnan ja neuvottelukunnan tarvitsemista tukipalveluista.

Etelä-Suomen aluehallintovirasto hyväksyy eläinten käyttöä tieteellisiin tai opetustarkoituksiin koskevat opinnot. Virasto hyväksyy myös henkilön, joka on muualla kuin Suomessa suorittanut tarvittavat opinnot, päteväksi suunnittelemaan hankkeita Suomessa. Lisäksi Etelä-Suomen aluehallintovirastolle on säädetty tehtäväksi kerätä ja pitää sähköisesti yleisön nähtävillä tilastotietoja eläinten käytöstä tieteellisiin tai opetustarkoituksiin, julkaista myönnettyjen hankelupien yleistajuiset tiivistelmät ja huolehtia niiden päivittämisestä, kun hankkeet on arvioitu takautuvasti.  Toiminnanharjoittajista pidetään valvontaa ja valvonnan suunnittelua varten rekisteriä. Etelä-Suomen aluehallintovirasto ja Itä-Suomen aluehallintovirasto tallettaa rekisteriin valvonnassa tarvittavia tietoja toiminnanharjoittajasta. Etelä-Suomen aluehallintovirasto pitää valvontaa ja valvonnan suunnittelua sekä tilastointia varten rekisteriä hankeluvista.

Etelä- ja Itä-Suomen aluehallintovirastojen tehtävät ehdotetaan siirrettäväksi Eviran tehtäviksi.

Eläinlääkinnän valvonta ja taudintorjunnan johto

Eläinlääkärinammatin harjoittamisesta annetussa laissa (29/2000) säädetään oikeudesta harjoittaa eläinlääkärinammattia, eläinlääkärin ammattitoimintaan liittyvistä oikeuksista ja velvollisuuksista sekä ammatinharjoittajien valvonnasta. Evira päättää ammatinharjoittamista koskevien oikeuksien myöntämisestä ja pitää rekisteriä ammatinharjoittajista. Lain noudattamista valvoo Eviran lisäksi aluehallintovirasto muun ohella käsittelemällä kanteluja, mutta vain Evira on toimivaltainen päättämään ammatinharjoittajiin kohdistettavista hallinnollisista pakkokeinoista. Valvonnan toteuttamiseksi viranomaiset voivat tarkastaa eläinlääkärinammatin harjoittajan vastaanotto-, tutkimus- ja hoitotilat sekä potilasasiakirjat. Evira voi myös määrätä aluehallintoviraston suorittamaan tarkastuksen.

Eläinlääkintähuoltolaissa säädetään yksityisten eläinlääkäripalvelujen tuottajien valvonnasta. Yksityisen palveluntuottajan tulee tehdä toiminnastaan kirjallinen ilmoitus aluehallintovirastolle. Evira pitää yksityisistä eläinlääkäripalvelun tuottajista rekisteriä valvontaa varten. Palveluntuottajia valvoo kuitenkin Eviran lisäksi aluehallintovirasto.

Eläinten lääkitsemisestä annetussa laissa säädetyt lääkkeiden käyttöön liittyvät kiellot ja rajoitukset koskevat eläimistä vastuussa olevien toimijoiden lisäksi eläinlääkäreitä. Lakiin sisältyvät myös säännökset eläinlääkärin oikeudesta luovuttaa lääkkeitä eläinlääkintää varten sekä lääkkeiden käyttöä ja luovutusta koskevasta kirjanpidosta. Eläinlääkäreiden toimintaa ovat lain nojalla valvoneet tähän saakka sekä Elintarviketurvallisuusvirasto että aluehallintovirasto.

Eläinlääkäreihin ja eläinlääkäripalveluihin kohdistuva valvonta keskitettäisiin Eviraan.

Aluehallintovirastolla on eläintautilain mukaan yleinen taudintorjuntaa koskeva johtovastuu toimialueellaan. Evira koordinoi taudintorjuntatoimenpiteitä valtakunnallisesti ja voi erityisin perustein ottaa taudintorjunnan johtovastuun itselleen. Taudintorjunnan johtovastuu siirtyisi Eviraan.

Eläimistä saatavista sivutuotteista annetun lain ohjaustehtävät

Aluehallintoviraston ohjaus- ja valvontatehtävät ehdotetaan siirrettäväksi Eviran tehtäviksi laissa eläimistä saatavista sivutuotteista (517/2015). Aluehallintovirasto ohjaa ja valvoo toimialueellaan lain noudattamista Eviran valvontasuunnitelman mukaisesti.  Aluehallintovirastolla ei ole sivutuotelain mukaan käytännön valvontatehtäviä suunnitelmallisessa sivutuotevalvonnassa. Aluehallintovirasto ainoastaan koordinoi oman alueensa sivutuotevalvontaa. Aluehallintoviraston tehtävänä on ohjata kunnaneläinlääkäreitä sekä vastata siitä, että vuosittainen sivutuotevalvonnan valvontasuunnitelma toteutuu alueella. Lisäksi aluehallintoviraston tehtävä on koota alueensa valvontatulokset ja raportoida ne Eviralle.

Eräät kasvinterveyden suojelemisesta annetun lain mukaiset tehtävät

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten tehtävänä oleva kasvinterveyslain mukainen toimijan rekisteröinti kasvinsuojelurekisteriin ja taimiaineistolain mukaiseen toimijarekisteriin sekä kasvipassin myöntäminen ehdotetaan siirrettäväksi Elintarviketurvallisuusvirastolle. Lisäksi ilmoitukset toiminnan muutoksista ja lopettamisesta toimitettaisiin ELY-keskusten sijaan Elintarviketurvallisuusvirastolle.

2.5.2

2.5.2 Kilpailu- ja kuluttajavirastolle siirtyvät tehtävät

Kilpailu- ja kuluttajaviraston (KKV) toimialalla aluehallintovirasto valvoo alueellaan kuluttajansuojalain mukaisesti hinnan ilmoittamista markkinoinnissa sekä kuluttajaluottoja koskevien säännösten noudattamista. Virasto valvoo oma-aloitteisesti alueensa markkinointia muun muassa tarkastustoimintana ja voi puuttua siihen hallinnollisin pakkokeinoin. Lisäksi virasto toteuttaa kilpailulain (948/2011) nojalla KKV:n toimeksiannosta kilpailuasioihin liittyviä selvityksiä ja edistää kilpailua, mutta ei käytä varsinaisia hallintopakkokeinoja. Valmismatkaliikelain (921/2017) nojalla virasto tarkastaa valmismatkaliikkeitä niiltä edellytetyn vakuuden arvioimiseksi, mutta ei tee asiassa hallintopäätöksiä vaan ne kuuluvat KKV:n toimivaltaan.

Aluehallintovirastojen alueelliset tehtävät ehdotetaan koottaviksi Kilpailu- ja kuluttajavirastoon.

2.5.3

2.5.3. Maaseutuvirastolle siirtyvät tehtävät

Valtion talousarvion ulkopuolisesta maatilatalouden kehittämisrahaston varoja voidaan käyttää muun muassa maatilatalouden rakenteen parantamiseen ja maaseutuelinkeinojen edistämiseen sekä näihin tarkoituksiin tarpeellisten maa- ja vesialueiden ostamiseen tai vaihtamiseen. Voimassa olevan maatilatalouden kehittämisrahastosta annetun lain mukaan maa- ja metsätalousministeriö tai elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus voi toimitusmiesten esityksestä myös siirtää hallinnassaan olevaa omaisuutta käytettäväksi uusjaossa tilojen koon suurentamiseksi ja jakoalueen tilussijoituksen parantamiseksi. Maakunta ei voi kuitenkaan tehdä päätöksiä valtion talousarvion ulkopuolisen rahaston omistuksessa ja taseessa olevan maaomaisuuden luovuttamisesta. Näin ollen tämä nykyinen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen tehtävä siirrettäisiin Maaseutuvirastolle, joka jo nytkin hoitaa Maatilatalouden kehittämisrahaston hallintoa, kirjanpitoa ja maksuliikennettä muilta kuin johtokunnalle kuuluvien tehtävien osalta.

2.5.4

2.5.4. Valtiokonttorille siirtyvät tehtävät

Eräiden maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalan lainojen ja saamisten siirtämisestä Valtiokonttorin hoidettavaksi annetun lain (78/2007) voimantulon yhteydessä siirrettiin Valtiokonttorin hoidettavaksi tiettyjen maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalan lakien nojalla syntyneet lainat, valtion myyntihintasaatavat ja valtion saatavat. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksella on laissa säädettyä toimivaltaa tiettyjen saatavaryhmien - lähinnä maatalouden ja porotalouden tukijärjestelmiin liittyvien saatavaryhmien - osalta. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksilla on toimivaltaa asioissa, jotka liittyvät muun muassa maksuhelpotuksiin, lainan tai saamisen velkavastuusta vapauttamiseen, suostumuksen antamiseen yksityishenkilön velkajärjestelyyn ja yrityssaneeraukseen sekä suostumuksen antamiseen lainan tai saamisen panttivastuusta vapauttamiseen. Valtiokonttorin hoidettavaksi siirretyt saatavat ovat valtion saatavia, joiden osalta ei voine ajatella, että itsehallinnollinen maakunta voisi valtion puolesta tehdä päätöksen esimerkiksi valtion saatavien vakuuksien heikentämisestä taikka suostumuksesta saatavan pääoman leikkaamiseen. Näin ollen Valtiokonttori hoitaisi jatkossa kaikki tämä lain mukaiset valtion saatavien perintään liittyvät tehtävät. Valtiokonttorille siirrettäisiin lisäksi kolttalaissa tarkoitettujen lainojen myöntämiseen, lainan vakuudet mukaan lukien, liittyvät tehtävät, koska maakunta ei voi olla valtiontalousarvion ulkopuolisen maatilatalouden kehittämisrahaston varoista myönnettävän valtionlainan myöntäjänä, velkojana eikä pantinhaltijana.

2.5.5

2.5.5 Maahanmuuttovirastolle siirtyvät tehtävät

Kansainvälistä suojelua hakevan vastaanotosta ja ihmiskaupan uhrien auttamisesta annetun lain (746/2011) 12 §:ssä on määrätty ELY-keskukselle tehtävä laajamittaiseen maahantuloon varautumiseksi. Lain nojalla sisäministeriö voi määrätä ELY-keskuksen sopimaan varautumissuunnitelman laatimisesta kunnan kanssa vastaanoton järjestämiseksi laajamittaisen maahantulon yhteydessä. Varautumissuunnitelma laaditaan aiesopimuksen muotoon. Syksyn 2015 turvapaikanhakijatilanteen aikaiset kokemukset osoittivat, että Maahanmuuttoviraston rooli ja asiantuntemus vastaanottokeskusten perustamista, lakkauttamista ja toimipaikkaa koskevien sopimusmenettelyyn perustuvien tehtävien osalta oli kiistaton. ELY-keskusten johdolla toimivat alueelliset yhteistyöryhmät kokoontuivat tilanteen aikana alueellista tilannekuvaa tuottaen ja majoitustiloja kartoittaen. Laaditut alueelliset varautumissuunnitelmat eivät kuitenkaan vastanneet maahantulijoiden majoitustarpeisiin niin laadullisesti kuin määrällisestikään. Käytännössä majoituspaikkaneuvottelut hoidettiin keskitetysti Maahanmuuttovirastosta käsin SPR:n tukemana.

2.5.6

2.5.6 Turvallisuus- ja kemikaalivirastolle siirtyvät tehtävät

Uudistuksen yhteydessä keskitetään mittauslaitelain (707/2011) mukaiset viranomaisvalvontatehtävät Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukesiin. Nykyisellään aluehallintovirastot suorittavat mittauslaitteiden käytön aikaista valvontaa kentällä. Tehtävä on jakaantunut useille eri virkamiehille eri aluehallintovirastoissa ja sitä on tehty muun kenttävalvonnan yhteydessä. Jatkossa kaikki mittauslaitelain mukainen valvonta olisi Tukesin vastuulla ja Tukes kehittäisi valvontamenetelmiä niin että valtakunnallisesti keskitetyllä osaamisella saadaan valvontaa tarvittavissa määrin katettua koko valtakunnan alueelle.

2.6

Omaisuus

Hallituksen esityksen mukaisten tehtävien siirron myötä siirretään myös kyseisiin tehtäviin liittyvä omaisuus elinkeino-, liikenne ja ympäristökeskuksilta sekä kunnilta ja kuntayhtymiltä pääosin uusille perustettaville maakunnille, mutta ELY-keskusten osalta myös tehtäväsiirtojen mukaisesti eräille valtion virastoille.

Aluehallintovirastojen omaisuus siirtyy pääasiassa Valtion lupa- ja valvontavirastolle. Lisäksi siirretään Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valviralta sen lakkauttamisen yhteydessä viraston omaisuus tehtävien mukana uuteen perustettavaan Valtion lupa- ja valvontavirastoon, Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimeaan sekä sosiaali- ja terveysministeriöön.

2.6.1

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset

ELY-keskusten ja TE-toimistojen kehittämis- ja hallintokeskuksen vuoden 2015 tilinpäätöksessä ELY-keskusten ja TE-toimistojen käyttöomaisuuden arvo oli 81,0 milj. euroa. Tästä 76,8 milj. euroa (95 prosenttia) oli rakenteita ja näistä rakenteista puolestaan 76,6 milj. euroa vesirakenteita. Seuraavaksi suurin käyttöomaisuuden erä olivat koneet ja laitteet, 0,96 milj. euroa, josta vesirakenteisiin liittyvät laitteet muodostivat 0,6 milj. euroa. ELY-keskusten irtaimiston arvo oli vuonna 2015 noin 4,5 miljoonaa euroa.

Lisäksi ELY-keskusten taseessa on eräitä erityispiirteisiä omaisuuseriä. ELY-keskuksilla oli vuoden 2015 tilinpäätöksessä taseessaan kansallisomaisuutta 47,6 milj. euroa, joka muodostui luonnonsuojelutarkoitukseen hankituista maa- ja vesialueista. Hankinnat ovat ELY-keskusten taseessa vain väliaikaisesti näkyvä erä. Hankintaprosessin edetessä alueet siirretään Metsähallituksen taseeseen. Vuosittaiset vaihtelut riippuvat maanhankinta- ja korvausneuvottelujen onnistumisista ja kohteiden tarjonnasta.

ELY-keskusten taseessa ovat myös väliaikaisesti kolttalain mukaisiin tehtäviin liittyvät maa-alueet. Näissä tapauksissa kyseessä on Metsähallitukselta siirtyvä kiinteistö, joka on kirjattu väliaikaisesti ELY-keskusten kirjanpitoon ennen niiden luovuttamista koltille. Tällä hetkellä ELY-keskusten kirjanpidossa on kaksi tällaista kiinteistöä. Lapin ELY-keskus voi myös ostaa tiloja, niiden osia ja osuuksia kolttalaissa säädettyihin tarkoituksiin. Nämä ostot tehdään Maatalouden kehittämisrahaston (Makeran) varoin siten, että kiinteistöomaisuus siirtyy suoraan Makeran kirjanpitoon. Käytännössä ostoja tehdään erittäin harvoin. Lisäksi ELY-keskusten hallinnassa on tällä hetkellä muutamia keskeneräisiin hankkeisiin tai menettelyihin liittyviä kiinteistöjä. Nämä maa- ja vesialueet ovat päätyneet ELY-keskukselle vesitaloushankkeita toteutettaessa.

ELY-keskukset eivät omista lainkaan toimitiloja, kuten eivät muutkaan valtion virastot, sillä valtion toimitilaomaisuutta hallinnoi Senaatti-kiinteistöt, joka on valtion liikelaitoksista annetun lain (1062/2010) tarkoittama liikelaitos. Jokaisesta ELY-keskuksen toimitilasta on olemassa vuokrasopimus joko Senaatti-kiinteistöjen tai yksityisen vuokranantajan kanssa. ELY-keskusten toimitilahallinto on keskitetty valtakunnalliseksi toiminnoksi ELY-keskusten ja TE-toimistojen kehittämis- ja hallintokeskukselle (KEHA – keskus), joka vastaa virastojen toimitilahallinnosta ml. vuokrasopimusten tekeminen.

KEHA-keskuksen toimitilavuokrasopimusten yhteenlaskettu vuosivuokra-arvo oli vuoden 2016 lopulla noin 27,4 miljoonaa euroa. Tästä noin 15,2 miljoonaan euron edestä on Senaatti-kiinteistöltä vuokrattua valtion omistamaa tilaa, noin 6,6 miljoonan euron edestä Senaatti-kiinteistöltä ns. välivuokrattua yksityisten tahojen omistamaa tilaa ja noin 5,6 miljoonan euron edestä suoraan eri yksityisiltä tahoilta vuokrattua tilaa. On huomioitava, että luvut sisältävät myös TE-toimistojen toimitilat, sillä KEHA-keskus vastaa myös niiden toimitiloista.

Periaatepäätöksessä valtioneuvoston toimitilastrategiaksi todetaan, että valtion toimitilatarpeisiin vastaamisessa hyödynnetään ensisijaisesti valtion omia tai jo vuokraamia tiloja. Ellei näitä ole tarjolla, toimitilat pyritään löytämään markkinoilta. Tavoitteena on, että mikäli valtiolla ei ole sopivaa tilaa, Senaatti-kiinteistöt hankkii tai vuokraa asiakkaan tarpeeseen sopivat tilat ja toimii valtion ainoana hankintayksikkönä markkinoille. Näiden linjausten mukaisesti on KEHA-keskuksenkin suoraan yksityisiltä vuokraamien tilojen määrä vähenemässä tulevina vuosina nopealla tahdilla ja vuoden 2016 lopun tilanteen perusteella arvioiden yli 93 prosenttia näiden sopimusten mukaisesta vuokra-arvosta sitoutuu sellaisiin sopimuksiin, jotka päättyvät ennen vuotta 2019. Tämänhetkisten linjausten mukaan KEHA-keskuksen suoraan yksityisiltä vuokrattujen tilojen kustannusvaikutuksen tulee olla alle 1000 €/kk tai toimitilan koon alle 100 m2. Tätä suuremmat tilat vuokraa ELY-keskuksille aina Senaatti-kiinteistöt.

2.6.2

Kuntien ympäristöterveydenhuolto ja maataloushallinto

Kuntien ympäristöterveydenhuollon ja maataloushallinnon tehtäviä hoidetaan lakisääteisillä yhteistoiminta-alueilla. Laki ympäristöterveydenhuollon yhteistoiminta-alueesta (410/2009) tuli voimaan 15.6.2009. Lain mukaan kunnassa tai kunnan yhteistoiminta-alueella tulee olla käytettävissään vähintään 10 henkilötyövuotta vastaavat henkilöresurssit, joilla ympäristöterveydenhuollon palvelut järjestetään. Yhteistoiminta-alueita oli vuonna 2015 Suomessa 62 kappaletta.

Laki maaseutuhallinnon järjestämisestä kunnissa tuli voimaan 1.4.2010. Lain mukaan kunnan on muodostettava maaseutuhallinnon tehtävien hoitamiseksi toiminnallinen kokonaisuus, jonka alueella toimii vähintään 800 maatalouden tukihakemuksen tehnyttä luonnollista henkilöä tai yhteisöä (maatalousyrittäjä). Kunnan alueella maaseutuhallinto on järjestettävä siten, että tehtäviä hoitaa yhteisen johdon alaisuudessa vähintään viisi viranhaltijaa tai toimihenkilöä, joista yksi päätoimisesti hoitaa maaseutuhallinnon tehtäviä ja johtaa tehtäviä hoitavaa yksikköä. Jos 1 ja 2 momentissa säädetyt vaatimukset eivät kunnassa täyty, kunnan on liityttävä vaatimukset täyttävään maaseutuhallinnon yhteistoiminta-alueeseen (yhteistoiminta-alue). Yhteistoiminta-alueita oli vuonna 2015 Suomessa 51 kappaletta, minkä lisäksi 5 kuntaa hoiti tehtävät itse.

Kuntien ympäristöterveydenhuollon tehtäväkokonaisuuksia ovat terveydensuojelu (ml. tupakkavalvonta ja elintarvikevalvonta), eläinlääkintähuolto eli eläinten terveyden ja hyvinvoinnin valvonta ja eläinlääkäripalvelut sekä laboratoriopalvelut.

Terveydensuojelussa tehtävä työ on pääasiassa toimistotyötä ja siten toimitilat ovat toimistotiloja ja tehtäviin liittyvä muu irtain omaisuus tämänmukaista. Toimitilat ovat kunnilta tai yksityisiltä vuokrattuja. Yhteistoiminta-alueilla on pääsääntöisesti yksi isompi toimipiste ja alueesta riippuen sivutoimipisteitä, joista pienimmät yhden henkilön työpisteitä. Lisäksi tehtävissä käytettävään välineistöön kuuluu jonkin verran näytteenottovälineitä ja laitteita, kuten vesinäytteenottovälineitä, hiilidioksidimittareita yms. sisäilman laadun arvioimiseen käytettäviä laitteita.

Eläinlääkintähuollossa toimitilat ja muu irtain omaisuus ovat eläinlääkärin ammatin harjoittamisen mukaista välineistöä. Käytännön järjestelyt vaihtelevat. Osassa yhteistoiminta-alueita on yhteisvastaanotto, jossa työskentelee useampi eläinlääkäri. Yhteisvastaanotot sijaitsevat pääsääntöisesti kuntien toimitiloissa ja ne ovat samalla käytännössä ympäristöterveydenhuollon toimialalla ne toimitilat, joista kunnille on koitunut merkittävimmät kustannukset. Yhteisvastaanottojen varustelutaso on usein myös yksittäisiä hajautettuja vastaanottoja parempi (esim. röntgen-laitteisto). Lisäksi useilla yhteistoiminta-alueilla on myös hajautettuja yhden tai kahden eläinlääkärin vastaanottoja, koska palvelut on haluttu pitää lähellä. Tilat on tällöin pääsääntöisesti vuokrattu kunnilta tai yksityisiltä. Lisäksi toimijakentässä on järjestelyjä, joissa toimitilan vuokra ei kulje ympäristöterveydenhuollon kautta, vaan sopijakunta on vuokrannut toimitilan yksityiseltä ja luovuttanut tilan ympäristöterveydenhuollon käyttöön korvauksetta. Kuntien eläinlääkäreille tarjoamissa laitteissa ja varusteissa on jonkin verran eroja. Lähtökohtaisesti kaikki tarjoavat peruseläinlääkäripalveluiden tuottamiseen tarvittavat laitteet ja välineet.

Laboratoriopalveluita ei tuoteta eikä järjestetä osana kunnallista ympäristöterveydenhuoltoa, vaan ympäristöterveydenhuollon yksiköt ostavat tarvitsemansa laboratoriopalvelut eri palveluntarjoajilta. Näistä voidaan mainita esimerkkinä MetropoliLab Oy, joka on Helsingin kaupungin tytäryhtiö muina omistajinaan Espoo, Vantaa ja Kauniainen, ScanLab Oy, joka on Oulun kaupungin elintarvike- ja ympäristölaboratorio sekä BotniaLab Oy, joka on Vaasan kaupungin laboratorio. Lisäksi varsinkin talous- ja uimavesinäytteitä analysoidaan paljon vesiensuojeluyhdistysten ja kuntien yhteisessä omistuksessa olevien yhtiöiden laboratorioissa, joista esimerkkinä voidaan mainita Lounais-Suomen vesi- ja ympäristötutkimus Oy.

Kuntien maaseutuhallinnon tehtävät ovat viljelijätukien toimeenpanon tehtäviä, hukkakauran torjunnasta annettuun lakiin (185/2002) liittyviä tehtäviä, riistavahinkolakiin (105/2009) liittyvien korvausten hallinnointi- ja tarkastustehtäviä sekä eräitä muita kiinteästi maataloustukihallintoon liittyviä tehtäviä. Tehtävä työ on luonteeltaan tavanomaista toimistotyötä ja tehtäviin liittyvät toimitilat ja muu irtain omaisuus tämänmukaista. Yhteistoiminta-alueilla on jonkin verran keskitettyjä toimipisteitä mutta edelleen useissa kunnissa on myös pieniä yhden tai kahden henkilön toimipisteitä. Toimipisteiden toimitilat on vuokrattu pääosin kunnilta. Tehtäviin liittyvän irtaimen omaisuuden arvo on verrattain vähäinen.

2.6.3

Aluehallintovirastot

Aluehallintovirastoista maakuntiin siirrettävien tehtäviin ei kytkeydy erityistä tai arvoltaan merkittävää irtaimistoa, irtaimen omaisuuden omistusta, hallintaa ja käyttöä koskevia oikeuksia tai immateriaalisia oikeuksia ja lupia. Tilanne on sama koskien aluehallintovirastoista valtion eri virastoille sisäministeriöön, Pelastusopistoon, Eviraan sekä Kilpailu- ja kuluttajavirastoon siirtyviä tehtäviä. Muu omaisuus siirtyy Valtion lupa- ja valvontavirastolle.

2.6.4

Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valvira

Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valviran käyttöomaisuuden arvo oli vuoden 2016 tilinpäätöksessä 3,2 miljoonaa euroa. Merkittävin erä aiheutui keskeneräisiin käyttöomaisuushankintoihin sisältyvistä Sampo -tietojärjestelmän investointikustannuksista.

Virastolla on toimipaikat Helsingissä ja Rovaniemellä. Viraston vuokramenot, joista suurin osa oli toimitilavuokria, olivat vuonna 2016 yhteensä noin 1 miljoonaa euroa. Viraston toimitilavuokrasopimukset siirtyvät uudistuksessa Valtion lupa- ja valvontavirastolle.

2.7

Henkilöstö

2.7.1

2.7.1 Henkilöstön määrä ja rakenne

Kunnat ja kuntayhtymät

Tilastokeskuksen kuntasektorin palkkatilaston mukaan kunta-alalla työskenteli lokakuussa 2016 yhteensä 417 839 palkkaa saavaa henkilöä. Lukumäärä ei sisällä Ahvenanmaan maakuntaa, jossa työskenteli 2220 henkilöä.

Maakuntiin siirtyy 1.1.2020 joulukuun 2016 linjausten ja tilastotarkennusten mukaan yhteensä 213 845 henkilöä eli 51 % koko kunta-alan henkilöstöstä. Näistä sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstöä on arviolta 201 824 ja palo- ja pelastustoimen henkilöstöä arviolta 6366. Sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön ja palo- ja pelastustoimen henkilöstön määrää ja rakennetta on kuvattu maakuntauudistuksen I vaiheen HE:n yleisperusteluissa.

Kunnista ja kuntayhtymistä siirtyy 1.1.2020 maakuntiin em. henkilöstöryhmien lisäksi yhteensä arviolta 5655 henkilöä:

Kuntien maatalousyrittäjien lomitushenkilöstö, arviolta 3370 henkilöä, ottaen kuitenkin huomioon, että turkisyrittäjien lomituspalvelujen hoitaminen olisi jatkossa mahdollisesti vain maakunnan vapaaehtoisena tehtävänä. Mahdollisella muutoksella ei arvioida olevan juurikaan vaikutusta maakuntiin siirtyvän lomitushenkilöstön määrään.

Ympäristöterveydenhuollon henkilöstö, arviolta 1308 henkilöä.

Maakuntien liittojen henkilöstö, arviolta 695 henkilöä.

Maataloushallinnon ja viljelijätukien hallintotehtävissä työskentelevä henkilöstö, arviolta 279 henkilöä.

Maakuntien liitoissa työskenteli vuonna 2016 yhteensä 695 henkilöä. Tämän lisäksi Lapin maakuntaliiton ja Päijät-Hämeen maakuntaliiton palveluksessa oli yhteensä 419 palo- ja pelastustoimeen kuuluvaa henkilöä. Koko palo- ja pelastustoimen henkilöstö on käsitelty omana erillisenä kokonaisuutena nykyisestä työnantajasta riippumatta. Maakuntien liittojen henkilöstöstä 38 % oli virkasuhteisia ja 62 % työsuhteisia. Maakuntien liittojen työtä johtaa tällä hetkellä maakuntajohtaja. Yleisimpiä ammattinimikkeitä maakuntien liitoissa ovat suunnittelija, projektipäällikkö ja erityisasiantuntija.

Kuntien ympäristöterveydenhuollon tehtävissä työskenteli vuonna 2016 yhteensä 1308 henkilöä. Ympäristöterveydenhuollossa työskenteli 497 eläinlääkäriä, jotka olivat kaikki virkasuhteisia. Tyypillisimmät ammattinimikkeet ovat kunnan- ja kaupungineläinlääkäri. Kunnallisia terveystarkastajia oli ympäristöterveydenhuollossa yhteensä 419 henkilöä, joista virkasuhteisia oli 98 % ja työsuhteisia 2 %.

Maataloushallinnon ja viljelijätukien hallintotehtävissä työskenteli vuonna 2016 yhteensä 279 henkilöä. Tyypillisimmät ammattinimikkeet ovat maaseutuasiamies, maaseutusihteeri ja maaseutupäällikkö. Henkilöstöstä 96 % oli virkasuhteisia ja 4 % työsuhteisia.

Kevan eläköitymisennusteen mukaan nykyisistä kuntatyöntekijöistä noin 43 prosenttia jää vanhuuseläkkeelle seuraavan 20 vuoden aikana ja noin 19 % vuoteen 2022 mennessä. Maakuntien liittojen henkilöstöstä siirtyy eläkkeelle vuosina 2017–2022 noin 17 %, ympäristöterveydenhuollon henkilöstöstä noin 16 % ja maataloushallinnon ja viljelijätukien hallintotehtävistä noin 26 %.

Valtion aluehallinto

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksilla (ELY-keskus) on vuonna 2016 yhteensä noin 3 066 henkilötyövuoden voimavarat, joihin sisältyy kehittämis- ja hallintokeskuksen (KEHA-keskus) voimavaroja yhteensä 502 henkilötyövuotta. Aluehallintovirastoilla on käytettävissään vuonna 2016 yhteensä noin 1 219 henkilötyövuoden voimavarat ja Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastolla Valviralla noin 158 henkilötyövuoden voimavarat. Pääosa henkilöstöstä on palkattu virastojen toimintamenomomenteilta ja loput muilta momenteilta tai työllisyysmäärärahoilla.

ELY-keskuksissa, KEHA-keskuksessa, aluehallintovirastoissa ja Valvirassa työskentelevä henkilöstö on muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta virkasuhteessa. Vuoden 2016 tietojen mukaan ELY-keskuksiin ja KEHA-keskukseen palvelussuhteessa olevista oli naisia noin 59 prosenttia, aluehallintovirastoon palvelussuhteessa olevista noin 65 prosenttia ja Valviraan palvelussuhteessa olevista noin 80 prosenttia.

Muutoksen kohteena olevissa valtion virastoissa mahdollinen eläkepoistuma (64 vuotta täyttävät) on vuosina 2017–2019 yhteensä 465 henkilöä ja vuosina 2020–2022 yhteensä 539 henkilöä virastojen koko henkilöstöstä. Jo ennen vuotta 2017 yhteensä 93 henkilöä on saavuttanut 64 vuoden iän.

Muutoksen kohteena olevien valtion virastojen aluejako ei noudata kaikilta osin maakuntajakoa. ELY-keskukset hoitavat tehtäviä useamman kuin yhden keskuksen toimialueella. Vastuualueiden sijoittumisesta ELY-keskuksiin ja keskusten toimialueen laajentamisesta säädetään valtioneuvoston asetuksella. Maakunnittain määritellystä toimivallasta poiketaan asetuksessa monin tavoin. Satakunnan ELY-keskusta lukuun ottamatta jokaisella ELY-keskuksella on jokin tehtävä, jota se hoitaa oman toimialueensa lisäksi vähintään yhden tai kaikkien ELY-keskusten toimialueilla. Niiden keskusten toimialueella, joissa ei ole kaikkia vastuualueita, on aina myös toinen toimivaltainen keskus, joka hoitaa tehtäviä puuttuvilla vastuualueilla. Lisäksi ELY-keskuksilla on lukuisia alueellisia tai valtakunnallisia tehtäviä, joissa ne käyttävät julkista valtaa ja tekevät hallintopäätöksiä toisen keskuksen tai kaikkien keskusten puolesta jossakin asiaryhmässä. ELY-keskusten erikoistumis- ja keskitetyistä tehtävistä säädetään myös erityislainsäädännössä kuten joukkoliikennelaissa (869/2009). Erityistehtävistä, jotka eivät sisällä julkisen vallan käyttämistä toisen keskuksen toimialueella, sovitaan myös keskusten tulossopimuksissa.

Vastaavasti aluehallintovirastojen henkilöstö hoitaa Lapin aluehallintoviraston henkilöstöä lukuun ottamatta tehtäviä useamman maakunnan alueella.

KEHA-keskuksen sekä pääosa aluehallintovirastojen ja merkittävä osa ELY-keskusten henkilöstöstä hoitaa tehtäviä siten useamman maakunnan alueella.

2.7.2

2.7.2 Henkilöstöön sovellettava lainsäädäntö

Kuntalain mukaan kunnallista tehtävää, jossa käytetään julkista valtaa, hoidetaan virkasuhteessa. Kunnallisesta virkasuhteesta säädetään kuntalaissa ja laissa kunnallisesta viranhaltijasta (304/2003). Kuntalaissa säädetään muun muassa viran perustamisesta ja lakkauttamisesta. Kunnallisesta viranhaltijasta annettuun lakiin sisältyvät muun muassa virkasuhteen alkamista ja viranhaltijan yleisiä velvollisuuksia, virkasuhteen irtisanomista ja purkamista, lomautusta ja määräaikaista virkasuhdetta koskevat säännökset.

Valtion henkilöstö on pääosin virkasuhteista. Virkamiesten oikeusasemasta säädetään valtion virkamieslaissa (750/1994). Lain tavoitteena on turvata valtion tehtävien hoitaminen tuloksellisesti, tarkoituksenmukaisesti ja oikeusturvavaatimukset täyttäen sekä turvata virkamiehelle oikeudenmukainen asema suhteessa työnantajaan. Valtion virkamieslaissa säädetään muun muassa virkajärjestelyistä, viran ja määräaikaisen virkasuhteen hakumenettelystä, nimittämisestä ja kelpoisuusvaatimuksista, viranomaisen ja virkamiehen yleisistä velvollisuuksista, virkavapaudesta, varoituksesta, virkasuhteen päättämisestä, lomauttamisesta ja virantoimituksesta pidättämisestä. Muun muassa virkojen perustamisesta, siirtämisestä, lakkauttamisesta ja muuttamisesta säädetään valtion virkamieslain lisäksi valtion virkamiesasetuksessa (971/1994). Erityislainsäädännössä voi olla tiettyjä virkamiesryhmiä koskevia erityissäännöksiä.

Valtion henkilöstön asemasta toiminnan ja tehtävien uudelleenjärjestelyissä säädetään virkamiesten osalta valtion virkamieslaissa ja työsuhteisten osalta työsopimuslaissa. Tehtävien ja toiminnan uudelleenjärjestelyihin sovelletaan myös EY:n liikkeenluovutusdirektiiviä (2001/23/EY).

Kunnan ja valtion työntekijöitä eli työsuhteista henkilöstöä koskevat keskeiset säännökset ovat työsopimuslaissa (55/2001). Kunnan ja valtion työntekijän oikeudellinen asema määräytyy pääosin samoin kuin yksityisellä sektorilla, mutta kunnan ja valtion työntekijällä on kuitenkin yksityisen sektorin työntekijää laajempi rikosoikeudellinen vastuu. Myös työnantajan oikeus tehdä työehtosopimuksia poikkeaa yksityissektorista.

Valtion virkaehtosopimuslaissa (664/1970) säädetään valtion virkasuhteen ja työehtosopimuslaissa (436/1946) työsuhteen ehtojen sääntelyjärjestelmästä.

Monet työsuhteessa noudatettavat yleiset lait koskevat myös sekä kunta- että valtiosektorin virkasuhteessa olevia, kuten vuosilomalaki (162/2005), työaikalaki (605/1996) opintovapaalaki 273/1979), vuorotteluvapaalaki (1305/2002), yhdenvertaisuuslaki (1325/2014) ja laki naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta (609/1986). Yhteistoiminnasta valtion virastoissa ja laitoksissa annettua lakia (1233/2013) sovelletaan työnantajan ja henkilöstön yhteistoimintaan valtion virastoissa ja laitoksissa. Lakia HYPERLINK "http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2007/20070449?search%5Btype%5D=pika&search%5Bpika%5D=yhteistoiminta%2A%20ja%20kunnallinen%2A" työnantajan ja henkilöstön välisestä yhteistoiminnasta kunnissa (449/2007) sovelletaan sekä kunnissa että kuntayhtymissä.

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksista annetun lain 5 a § mukaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen virkamies voidaan toisen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen pyynnöstä asettaa enintään kolmen vuoden määräajaksi virkamiehen virkapaikkaa muuttamatta toisen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen käytettäväksi. Päätöksen asiasta tekee nimittävä viranomainen. Jos elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset eivät pääse asiassa yhteisymmärrykseen, voi päätöksen tehdä myös työ- ja elinkeinoministeriö. Päätöksessä on mainittava, missä laajuudessa virkamies on toisen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen käytettävissä. Virkamiehen vastaanottava elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus voi määrätä virkamiehen tekemään edellä tarkoitetussa päätöksessä mainitussa laajuudessa vastaanottavalle elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle kuuluvia asianomaisen virkamiehen virkaa vastaavia tehtäviä. Vastuualueen osalta määräyksen antaa vastuualueen päällikkö ja vastuualueisiin kuulumattomien toimintayksikköjen osalta keskuksen johtaja. Vastaava säännös sisältyy myös aluehallintovirastoista annetun lain 6 a §:ään.

2.7.3

2.7.3 Eläkkeet

Kunta-alan, valtion, kirkon ja Kelan henkilöstön eläkeasioista huolehtii Keva. Se on itsenäinen julkisoikeudellinen yhteisö, jonka toiminta perustuu Kevasta annettuun lakiin (66/2016). Keva hoitaa noin 1,3 miljoonan julkisen sektorin työntekijän ja eläkkeensaajan työeläkepalvelut.

Kevan jäsenyhteisöjä ovat kaikki Suomen kaupungit, kunnat ja kuntayhtymät sekä osa kunnallisista yhdistyksistä ja osakeyhtiöistä. Edellä mainittujen noin 1 000 jäsenyhteisön lisäksi Kevalla on noin 1 300 valtion ja kirkon työnantaja-asiakasta. Myös Kela on Kevan työnantaja-asiakas.

Keva vastaa kunta-alan henkilöstön eläkkeiden rahoituksesta ja eläkevarojen sijoittamisesta. Eläkkeet rahoitetaan kunta-alan työnantajilta ja työntekijöiltä perittävillä maksuilla. Kunnallisen eläkejärjestelmän rahoituksen lähtökohtana on koko kuntasektorin yhteisvastuu. Eläkelaitoksen valtuuskunta päättää eläkelaitoksen menojen jakamisesta jäsenyhteisöjen kesken. Valtuuskunta vahvistaa myös kunnallisen eläkemaksun suuruuden. Vuonna 2015 Kevan maksutulo oli noin 5 miljardia euroa.

Tuleviin eläkevastuisiin varaudutaan eläkevastuurahaston avulla. Rahasto on luonteeltaan puskurirahasto. Eläkevastuurahastoon siirrettävästä määrästä päättää vuosittain Kevan valtuuskunta. Rahaston sijoitukset on tehtävä Kevasta annetun lain mukaan niin, että huolehditaan niiden varmuudesta, tuotosta ja rahaksi muutettavuudesta sekä hajauttamisesta. Sijoitusomaisuus on noin 44,2 miljardia euroa (31.12.2015).

Kuntasektorilta siirtyy eläkkeelle Kevan ennusteen mukaan vuosien 2017–2020 aikana noin 97 000 henkilöä, joka on 19 % nykyisestä henkilöstömäärästä.

Kunnallisessa eläkejärjestelmässä vakuutettuja oli vuoden 2016 lopussa 520 000 henkilöä, joista naisia on noin 77 prosenttia. Vakuutettujen keski-ikä oli 45,5 vuotta, mikä on matalampi kuin julkisella sektorilla keskimäärin.

Kuntien eläkemaksut koostuvat pääasiassa kahdesta osasta eli palkkaperusteisesta eläkemaksusta ja eläkemenoperusteisesta maksusta. Palkkaperusteinen eläkemaksu (ml. varhaiseläkemaksu) on määritelty samansuuruiseksi kuin keskimäärin yksityisen sektorin TyEL-maksut. Tätä palkkaperusteista maksua maksavat kaikki kuntasektorin organisaatiot eli kunnat, kuntayhtymät sekä ne kuntayhtiöt, jotka ovat Kevan jäsenorganisaatioita.

Palkkaperusteista eläkemaksua täydentää eläkemenoperusteinen maksu, jolla kerätään se loppuosa maksuista, joita TyEL-tasoinen eläkemaksutulo ei kata. Sen suuruus vaihtelee vuosittain 4—6 prosenttia välillä. Eläkemenoperusteisella maksulla katetaan henkilöstön ennen eläkeuudistuksia karttunut parempi eläketurva sekä kunta-alan naisvaltaisesta rakenteesta, kuten pidemmästä eliniästä aiheutuva lisäkulu. Eläkemenopohjaista maksua eivät maksa ne organisaatiot, jotka on perustettu vuoden 2005 jälkeen, joten pääosan lisävastuista kantavat kunnat ja kuntayhtymät. Vain osa kuntien yksityisoikeudellisista organisaatioista, kuten kuntien yhtiöistä, maksaa eläkemenoperusteisia maksuja.

Valtion henkilöstön osalta vuosittaiset eläkemaksut määritetään täyden rahastoinnin periaattein ja Valtion eläkerahasto kattaa vuosittain 40 prosenttia eläkemenoista. Loppuosa, jota kerätyt eläkemaksut eivät kata, maksetaan suoraan valtion budjetista Kevalle eläkkeiden maksamista varten. Keva on näin ollen valtion henkilöstön osalta tekninen eläkemaksujen kerääjä ja eläketurvan maksaja, jonka kustannukset valtio kattaa täysmääräisesti.

2.7.4

2.7.4 Julkisen vallan käyttö ja virkavastuu

Perustuslain 2 §:n 3 momentin mukaan julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin. Perustuslain 124 §:ssä säädetään niistä edellytyksistä, joita on noudatettava annettaessa julkinen hallintotehtävä muulle kuin viranomaiselle. Säännöksen mukaan julkinen hallintotehtävä voidaan antaa muulle kuin viranomaiselle vain lailla tai lain nojalla, jos se on tarpeen tehtävän tarkoituksenmukaiseksi hoitamiseksi eikä vaaranna perusoikeuksia, oikeusturvaa tai muita hyvän hallinnon vaatimuksia.

Julkisen hallintotehtävän käsite on julkisen vallan käyttöä laajempi käsite, joka viittaa verraten laajaan hallinnollisten tehtävien kokonaisuuteen, johon kuuluu esimerkiksi lakien toimeenpanoon sekä yksityisten henkilöiden ja yhteisöjen oikeuksia, velvollisuuksia ja etuja koskevaan päätöksentekoon liittyviä tehtäviä.

Lähtökohtaisesti vain virkasuhteessa olevalla henkilöllä on oikeus julkisen vallan käyttöön. Tästä voidaan kuitenkin poiketa säätämällä tehtävän antamisesta muulle kuin viranomaiselle perustuslain 124 §:n mukaisilla edellytyksillä. Merkittävää julkisen vallan käyttöä sisältäviä tehtäviä voidaan antaa vain viranomaiselle. Merkittävänä julkisen vallan käyttönä pidetään esimerkiksi itsenäiseen harkintaan perustuvaa oikeutta käyttää voimakeinoja tai puuttua muuten merkittävällä tavalla yksilön perusoikeuksiin.

Koska julkisen vallan käyttöä sisältäviä tehtäviä voivat hoitaa ensisijaisesti vain virkasuhteessa olevat virkamiehet, valtionhallinnon henkilöstön palvelussuhteena käytetään pääsääntöisesti virkasuhdetta. Valtiolla virkasuhteisia on vuoden 2015 tilaston mukaan 90 % henkilöstöstä.

Kuntalain 87 §:n mukaan tehtävää, jossa käytetään julkista valtaa, hoidetaan virkasuhteessa. Kunnallisesta viranhaltijalaista annetun lain (304/2003) perusteluissa (HE 196/2002) todetaan kyseessä olevan säännöksen osalta (aiempi kuntalain 44 §): ”Vaikka henkilön tehtäviin sisältyisi julkisen vallan käyttöä vain vähäisissä määrin, henkilön tulee olla kuntaan virkasuhteessa”. Kuntasektorilla virkasuhteisia on vuoden 2015 tilaston mukaan 27 % henkilöstöstä.

Virkasuhteeseen liittyy erityinen perustuslaissa (731/1999) säädetty virkavastuu. Perustuslain 118 §:n 3 momentin mukaan virkamies on itse vastuussa virheensä tai laiminlyöntinsä aiheuttamasta vahingosta.

Virkavastuu sisältää sekä vahingonkorvausoikeudellisen että rikosoikeudellisen vastuun. Rikoslain (39/1889) 40 luvussa säädetään rikosoikeudellisesta virkavastuusta. Se, keitä on pidettävä virkamiehinä, ja muut virkarikossäännösten soveltamisalaan kuuluvat henkilöryhmät määritellään 40 luvun 11 §:ssä. Luvun 12 §:n 1 momentin mukaan virkamiestä koskevia säännöksiä sovelletaan myös julkista valtaa käyttävään henkilöön. Julkisyhteisön työntekijään sovelletaan saman pykälän 2 momentin perusteella luvun 1–3, 5 ja 14 §:n säännöksiä, viraltapanoseuraamusta lukuun ottamatta. Julkisyhteisön työntekijällä tarkoitetaan rikoslain 40 luvun 11 §:n 3 kohdan mukaan henkilöä, joka on työsopimussuhteessa valtioon, kuntaan tai kuntayhtymään taikka muuhun pykälässä mainittuun julkisyhteisöön tai laitokseen. Jos julkisyhteisön työntekijä käyttää tehtävässään julkista valtaa, häntä pidetään julkista valtaa käyttävänä henkilönä ja häneen soveltuvat julkista valtaa käyttävää henkilöä koskevat säännökset.

Julkisyhteisön ja virkamiehen vahingonkorvausvastuu määräytyy yleensä vahingonkorvauslain (412/1974) mukaan. Vahingonkorvauslain 3 luvun 2 §:n mukaan julkisyhteisö on velvollinen korvaamaan julkista valtaa käytettäessä virheen tai laiminlyönnin johdosta aiheutuneen vahingon. Sama korvausvelvollisuus on muulla yhteisöllä, joka lain, asetuksen tai lakiin sisältyvän valtuutuksen perusteella hoitaa julkista tehtävää. Korvausvelvollisuus toteutuu kuitenkin vain, milloin toimen tai tehtävän suorittamiselle sen laatu ja tarkoitus huomioon ottaen kohtuudella asetettavia vaatimuksia ei ole noudatettu.

2.7.5

2.7.5 Virka- ja työehtosopimukset

Kuntien viranhaltijoihin ja työntekijöihin sovellettavat virka- ja työehtosopimukset

Kunnan viranhaltijoiden ja työntekijöiden palvelussuhteen ehdoista on määrätty kunnallisissa virka- ja työehtosopimuksissa. Kunnalliset virka- ja työehtosopimukset koskevat pääsääntöisesti henkilöstöä palvelussuhteen lajista riippumatta. Joitakin sopimusmääräyksiä sovelletaan vain viranhaltijoihin ja joitakin vain työntekijöihin.

Kunnallisessa virkaehtosopimuslaissa (669/1970) säädetään menettelystä, miten viranhaltijoiden palkkauksesta ja muista virkasuhteen ehdoista sovitaan sekä asioista, joista ei voida sopia. Kunnallisesta työmarkkinalaitoksesta annetussa laissa (254/1993) säädetään kunnallisen työmarkkinalaitoksen asemasta ja tehtävistä.

Kuntien ja kuntayhtymien henkilöstön palvelussuhteen ehdoista on seuraavat erilliset sopimukset:

kunnallinen yleinen virka- ja työehtosopimus (KVTES; koskee kaikkia aloja, joita alla mainitut sopimukset eivät koske, ml. terveyden- ja sosiaalihuollon henkilöstö sekä varhaiskasvatuksen henkilöstö);

opetushenkilöstön virka- ja työehtosopimus (OVTES);

lääkärien virkaehtosopimus (LS);

teknisen henkilöstön virka- ja työehtosopimus (TS); sekä

tuntipalkkaisen henkilöstön työehtosopimus (TTES).

OVTES:n piiriin kuuluvaa henkilöstöä ei siirry maakuntiin.

Nykyiset kunnalliset liikelaitokset (kunnan liikelaitos, kuntayhtymän liikelaitos ja liikelaitos-kuntayhtymä) ovat osa kunnan tai kuntayhtymän varsinaista organisaatiota ja niiden henkilöstö ja edunvalvonta rinnastuvat kuntasektorin palveluksessa oleviin. Maakuntien liittojen henkilöstöön sovelletaan kunnallista yleistä virka- ja työehtosopimusta (KVTES) ja kaavoitustehtävissä työskenteleviin teknisen henkilöstön virka- ja työehtosopimusta (TS). Maakunnan liitto on juridiselta luonteeltaan kuntayhtymä.

Kuntien ja kuntayhtymien määräämisvallassa olevien osakeyhtiöiden tai säätiöiden, muiden yhteisöjen sekä yksityisten palvelujentuottajien työnantajaedunvalvojana toimivat mm. Avaintyönantajat Avainta ry sekä EK:n vastaavat jäsenliitot.

Kunnallinen palkkausjärjestelmä perustuu organisaatiokohtaiseen tehtävien vaativuuden arviointijärjestelmään ja henkilökohtaisen työsuorituksen arviointijärjestelmään (henkilökohtainen lisä). Henkilökohtaisten lisien osuus kokonaispalkasta on kuntasektorilla vähäisempi kuin valtiosektorilla. Palkkauksen tasossa on paikkakuntakohtaisia eroja.

Valtion henkilöstöön sovellettavat virka- ja työehtosopimukset

Valtion virkaehtosopimuslaissa säädetään siitä, miten virkamiesten palkkauksesta ja muista virkasuhteen ehdoista sovitaan sekä asioista, joista ei voida sopia. Valtion virkamiesten osalta neuvottelumenettelystä on sovittu virkaehtosopimuslainsäädäntöä täydentävällä valtion pääsopimuksella. Valtion neuvottelu- ja sopimusjärjestelmän mukaisesti sovitaan keskustason virka- ja työehtosopimuksin ja virastotason tarkentavin virka- ja työehtosopimuksin virkamiesten ja työntekijöiden palvelussuhteen ehdoista. Virasto- tai hallinnonalakohtaisia virka- ja työehtosopimuksia omalta ja hallinnonalansa osalta tekevät sopimusvirastot. Näillä sopimuksilla sovitaan lähinnä palkkoja ja työaikoja koskevista erityiskysymyksistä. Sopimukset hyväksyy valtiovarainministeriö.

Valtion virkamiesten ja työntekijöiden palvelussuhteen ehdoista on määrätty valtion virka- ja työehtosopimuksessa. Valtion virka- ja työehtosopimus koskee valtion virastojen ja laitosten henkilöstöä palvelussuhteen lajista riippumatta. Joitakin sopimusmääräyksiä sovelletaan vain virkamiehiin, ja joihinkin henkilöstöryhmiin on hallinnonaloilla sovittu tarkentavia virka- ja työehtosopimuksia.

Palkkaus muodostaa pääosan valtiotyönantajan työvoimakustannuksista ja suuren osan toimintamenoista. Valtion palkkausjärjestelmissä kuukausipalkkaus määräytyy pääasiassa tehtävien vaativuuden ja henkilökohtaisen työsuorituksen mukaisesti. Palkkausjärjestelmät ovat virastokohtaisia, mutta yhtenäisten yleisten periaatteiden mukaan laadittuja. Järjestelmät perustuvat sopimusalakohtaisiin virka- ja työehtosopimuksiin. Tehtävien vaativuuden ja henkilökohtaisen työsuorituksen arviointia varten on olemassa virastokohtaiset arviointijärjestelmät.

2.7.6

2.7.6 Työnantajaedunvalvonta

Kunnallinen työmarkkinalaitos

Kunnallisesta työmarkkinalaitoksesta annetussa laissa säädetään kunnallisen työmarkkinalaitoksen asemasta ja tehtävistä. Lain mukaan kunnallinen työmarkkinalaitos toimii työmarkkina-asioissa kuntien ja kuntayhtymien edunvalvojana, joka neuvottelee ja sopii niiden puolesta kunnallisten viranhaltijoiden ja työntekijöiden palvelussuhteen ehdoista. Kunnallinen työmarkkinalaitos voi myös antaa suosituksia yleisistä palvelussuhdetta koskevista asioista, palvelutuotannon tuloksellisuudesta ja työelämän laadusta. Lakiin sisältyy myös työmarkkinalaitoksen taloudenhoitoa ja kuntien maksuosuuksia koskevia määräyksiä. Työmarkkinalaitoksen menot peritään kunnilta maksuosuuksina, jotka määräytyvät puoliksi kunnallisveroprosentin ja puoliksi asukaslukujen mukaisessa suhteessa.

Kunnallinen työmarkkinalaitos on ollut vuodesta 1993 osa Suomen Kuntaliittoa. Se otti vuonna 2010 käyttöönsä myös KT Kuntatyönantajat -nimen. KT on sekä työmarkkinakeskusjärjestö että kunta-alan liittotason järjestö.

KT Kuntatyönantajien päätösvaltaa käyttää sen valtuuskunta. Valtiovarainministeriö määrää valtuuskunnan jäsenet ja varajäsenet nelivuotiskaudeksi, joka alkaa kunnallisvaalien jälkeisen vuoden lokakuun alusta. Valtuuskuntaan kuuluu 11 jäsentä, joista jokaisella on henkilökohtainen varajäsen. KT Kuntatyönantajien valtuuskunnan jäsenet edustavat kunnallista työnantajaa ja ovat keskeisessä luottamushenkilö- tai palvelussuhteessa kuntaan tai kuntayhtymään tai kuntien keskusjärjestöön. Jäseniä määrättäessä otetaan huomioon kunnissa vallitsevat poliittiset voimasuhteet sekä tasapuolisuusnäkökohdat.

Kunnallisesta virka- ja työehtosopimusjärjestelmästä on säädetty kunnallisessa virkaehtosopimuslaissa (669/1970) ja kunnallisista työehtosopimuksista annetussa laissa (670/1970).

Kunta-alalla on henkilöstöä noin 422 000, joista Manner-Suomessa työskentelee noin 420 000 henkilöä. Kunta-alan sopimusjärjestelmän piirissä ovat Manner-Suomen kunnat ja kuntayhtymät sekä kunnalliset liikelaitokset ja niiden palveluksessa oleva henkilöstö.

Kunta-alan työ- ja virkaehtoehtosopimukset sovitaan ja neuvotellaan henkilöstöä edustavien pääsopijajärjestöjen kanssa. Neuvottelu- ja sopijaosapuolista on sovittu kunta-alan pääsopimuksella. Neuvottelujärjestelmää on uudistettu tarpeen mukaan vastamaan työmarkkinajärjestökenttää. KT Kuntatyönantajien ja paikallisten työnantajien neuvotteluosapuolet ovat nykyisin Kunta-alan Unioni, Kunta-alan koulutettu hoitohenkilöstö KoHo ja Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO. Näistä vuoden 2015 tietojen mukaan kukin edustaa 29–30 prosenttia henkilöstöstä. Järjestäytymättömiä on näiden lisäksi 12 % henkilöstöstä.

Valtion työmarkkinalaitos

Valtiotyönantajaa edustaa valtion työmarkkinalaitos, jonka tehtävistä säädetään valtiovarainministeriön työjärjestyksestä annetun valtiovarainministeriön asetuksen (966/2005) 7 a §:ssä. Valtioneuvoston ohjesäännön 17 §:n 7 kohdan mukaan valtiovarainministeriön toimialalle kuuluvat valtionhallinnon työnantaja-, henkilöstö- ja työmarkkinapolitiikka, henkilöstön oikeudellinen asema ja muut palvelussuhteen ehdot.

Valtion työnantajatoimintaan kuuluu valtion henkilöstöön liittyvän lainsäädännön valmistelu, valtion talousarvion henkilöstömenojen arviointi sekä työnantajatoiminnan ja henkilöstöhallinnon tiedonhallinnan kehittäminen. Työnantajakenttä käsittää valtion talousarvion piirissä olevat virastot, joiden palveluksessa on noin 78 000 henkilöä.

Valtion työmarkkinalaitos on yksi valtakunnallisista työmarkkinoiden keskusjärjestöistä. Valtion työmarkkinalaitos edustaa valtiotyönantajaa koko työmarkkinakenttää koskevissa keskitetyissä työmarkkina-neuvotteluissa ja niiden valmisteluissa, solmii valtion keskustason virka- ja työehtosopimukset sekä tukee ja ohjaa virastojen sopimus- ja muuta työnantajatoimintaa. Valtion työmarkkinalaitos valmistelee valtion strategisen tason henkilöstöjohtamisen linjaukset ja huolehtii linjausten toteuttamisesta.

Valtion keskustason yhdistetyn virka- ja työehtosopimuksen tekevät Valtiovarainministeriö / Valtion työmarkkinalaitos ja pääsopijajärjestöt, Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry, Palkansaajajärjestö Pardia sekä Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL. Sopimukset koskevat yleensä koko valtion budjettitalouden piirissä olevaa henkilöstöä eli valtion budjettitalouden yksiköitä, ministeriöitä sekä muita valtion eri hallinnonaloilla toimivia virastoja ja laitoksia. Virka- ja työehtosopimus tulee voimaan, kun valtioneuvosto on sen hyväksynyt. Kun sopimuksesta aiheutuu lisämenoja, alistetaan se eduskunnan valtiovarainvaliokunnan hyväksyttäväksi.

2.8

Nykytilan arviointi

2.8.1

2.8.1 Valtionhallinto

Nykyinen valtionhallinnon luokittelutapa valtion keskus-, alue- ja paikallishallinnoksi perustuu pitkälti käsitykseen kunkin viraston toimialueesta ja sen laajuudesta. Ministeriöillä ja keskushallinnon virastoilla toimialue on koko maan laajuinen. Lisäksi keskushallinnon ominaispiirteeksi on perustuslain esitöissä kuvattu tehtävien hoitaminen keskitetysti. Aluehallinnon viranomaisten toimialue on puolestaan oletettu määritelmällisesti alueelliseksi ja paikallishallinnon toimialueet taas vielä tätä pienemmiksi kokonaisuuksiksi, paikallisiksi.

Hallinnon rakenteiden toteutunut kehitys on kuitenkin asettanut edellä todetut tyyppipiirteet hallintomallien luokittelun perustana kyseenalaisiksi. Valtion viranomaisten organisaatiorakenteiden muuttuessa useiden nykyisten viranomaisten organisoitumisen tapa sisältää piirteitä sekä perinteisestä keskushallinnosta että perinteisestä alue- tai paikallishallinnosta. Valtionhallintoon on viime vuosina muodostettu valtakunnallisen toimivallan omaavia keskushallinnon virastoja kokonaisuuksista, joihin on aiemmin kuulunut myös alueellisen tai paikallisen toimivallan omaavia itsenäisiä virastoja. Näitä uusia valtakunnallisia ja siten keskushallinnon virastoja kuitenkin luonnehtivat edelleen monet sellaiset määreet, jotka on tavattu yhdistää valtion alue- tai paikallishallintoon. Kuten esimerkiksi, että tehtävillä on selvä alueellinen ulottuvuus ja että tehtäviä ei voida tosiasiallisesti hoitaa kuin olemalla läsnä aina kyseisellä alueella (esim. paikalla käymistä edellyttävä tarkastustoiminta). Esimerkkejä tällaisista viranomaisista ovat Tulli, Verohallinto ja Maanmittauslaitos, joissa jokaisessa on viime vuosien aikana uudistettu viranomaisrakennetta siten, että moniportaisesta usean viraston rakenteesta on siirrytty valtakunnallisen viranomaisen malliin. Vastaavanlainen kehitys kohti valtakunnallista virastorakennetta on käynnissä mm. arkistolaitoksessa, oikeusavussa, ulosottolaitoksessa sekä syyttäjälaitoksessa. Toimintoja hoidetaan viranomaisen valtakunnallisesta toimivallasta huolimatta alueellisesti alueellisista yksiköistä tai toimipisteistä käsin.

Samanaikaisesti edellä kuvatun kehityksen kanssa on toinen osakokonaisuus valtionhallinnosta edennyt rakenteen kehittämisessä hallinnonalat ylittävän kokoamisen periaatteella. Aluehallintovirastoihin ja ELY-keskuksiin on koottu hallinnonalarajojen yli entisiä sektorikohtaisia aluehallintoviranomaisia. Aluehallinnon yhdeksi ominaispiirteeksi onkin noussut poikkihallinnollisuus. Samalla näillä viranomaisilla on kuitenkin edelleen säilynyt peruslähtökohtana alueellinen toimivalta. Toimivallan alueellisuus ei kuitenkaan ole säilynyt yksinomaisena toimivallan määrittäjänä, vaan sekä aluehallintovirastoissa, ELY-keskuksissa että muun muassa perinteisessä mielessä paikallishallintoa edustavissa maistraateissa osa tehtävistä on säädetty valtakunnallisesti hoidettaviksi vain yhdelle virastolle, mitä taas on pidetty yhtenä keskeisenä keskushallinnon viranomaisen ominaispiirteenä. Viranomaisten käytettävissä olevien resurssien kiristyessä on tehtäviä keskitetty valtakunnallisiksi enenevässä määrin. Sekä aluehallintovirastoissa että ELY-keskuksissa on myös virastojen hallintotehtävät koottu valtakunnallisesti hoidettaviksi. Kuuden aluehallintoviraston hallinto- ja kehittämistehtävät on koottu Etelä-Suomen aluehallintovirastoon sijoitetulle valtakunnalliselle aluehallintovirastojen hallinto- ja kehittämispalvelut – vastuualueelle (HAKE-vastuualue). ELY-keskusten ja TE-toimistojen hallinto- ja kehittämispalvelutehtäviä hoitamaan on puolestaan perustettu valtakunnallinen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten sekä työ- ja elinkeinotoimistojen kehittämis- ja hallintokeskus (KEHA-keskus). KEHA-keskus on luonteeltaan valtion keskushallintoon kuuluva palvelukeskustyyppinen virasto (ks. HaVM 30/2014 vp).

Valtion keskus- ja aluehallinnon keskeisimpänä erottelevana tekijänä ei voidakaan enää perustellusti pitää yksinomaan toimialueen käsitettä. Käytännössä monien keskushallinnon viranomaisen organisointi perustuu ainakin osin aluejakoon ja alueelliseen toimintaan, mitä on pidetty perinteisenä aluehallinnon organisaation piirteenä. Toisaalta alue- ja paikallishallinnossa tehtäviä on puolestaan järjestetty valtakunnallisen toimivallan ja keskitetyn tehtävien hoitamisen pohjalta, mitä taas on pidetty perinteisesti keskushallinnon organisaation piirteenä.

Hallinnon rakenteiden kehitys onkin valtionhallinnon sisällä edennyt siten, että perinteinen toimivallan valtakunnallisuuden, alueellisuuden tai paikallisuuden tyyppipiirre ei enää ole yksinomainen hallinnon rakenteiden erottelutekijä, vaan valtakunnalliseksi keskushallinnon viranomaiseksi perinteisesti luokiteltavilla viranomaisilla voi olla laajastikin alueellisesti toteutettavaa ja alueellisesti organisoitua toimintaa, kun taas perinteisellä alue- tai paikallishallinnon viranomaisella saattaa olla osassa tehtäviä valtakunnallinen toimivalta. Lisäksi monialaisuus suhteessa toimialakohtaisuuteen on muodostunut eri virastomuotoja toisistaan erottavaksi tekijäksi, kun ALKU-uudistuksen myötä suuri osa entisistä sektorikohtaisista valtion aluehallinnon viranomaisista on koottu kahteen poikkihallinnolliseen virastokokonaisuuteen, mutta samanaikaisesti perinteisesti keskushallinnon virastoiksi mielletyissä virastoissa on edetty edelleen vahvan sektorikohtaisen organisoitumismallin pohjalta.

Suomen hallinnon siilomaisuus on ollut OECD:n tekemien maa-arviointien huomion kohteena. Vuoden 2010 Suomen maa-arviossa OECD on todennut, että strategisen kokonaisnäkemyksen vahvistaminen Suomessa vaatii poikkihallinnollisuutta ja parempaa hallinnon kokonaisuutta koskevaa ennakointia ja suunnittelua ja että koko hallinnon kattavien periaatteiden ja ratkaisujen koordinaatiota ja ohjausta tulee vahvistaa. Vastaavasti OECD:n vuoden 2014 Suomen maa-arvioinnin yksi keskeisistä havainnoista oli se, että Suomen hallintoa leimaa edelleen voimakas jakautuminen toisistaan irrallisiin politiikkalohkoihin (siiloutuminen). Myös eri ohjausjärjestelmien kuten hallitusohjelman toimeenpanoprosessin, valtion talousarvioprosessin ja tulosohjauksen keskinäinen irrallisuus myötävaikuttaa hallinnonalakohtaiseen siiloutumiseen.

Eurooppalaisia hallintomalleja selvittäneessä Valtioneuvoston tutkimushankkeessa (Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisut 37/2016) on todettu, että eri maissa toteutettu kehitys kohti valtakunnallisia virastomalleja on vahvistanut sektoriajattelua. Valtakunnallisia virastoja on rakennettu pääsääntöisesti sektorikohtaisiksi virastoiksi. Valtakunnallistaminen on tehostanut ohjausta ja resurssien kohdentamista, mutta toisaalta hankaloittanut eri virastojen välistä yhteistyötä paikallisella ja alueellisella tasolla. Toisaalta useat kansainväliset selvitykset tuovat esille myös tiettyjä monialavirastoihin liittyviä riskejä.

Myös valtion ohjausjärjestelmän kehittämishankkeessa vuonna 2015 (OHRA-hanke) kiinnitettiin huomiota tarpeeseen luoda valtioneuvostossa yhteinen strategiaprosessi hallituksen strategisen näkemyksen toimeenpanon vahvistamiseksi. OHRA-hankkeen keskeinen ajatus on, että hallituksella on yksi strategiaprosessi, jota tuetaan johdonmukaisesti tiedolla. Kun hallituksen keskeiset tavoitteet ovat selkeät ja prosessit ohjataan tukemaan näiden saavuttamista, saadaan voimavaroja ja voimaa haluttujen muutosten aikaansaamiseen. OHRA-hankkeessa todettiin, että hallituksen ratkaistavina olevat kysymykset ovat monimutkaisia, jolloin niiden käsitteleminen yksittäisen sektorin näkökulmasta ei aina johda parhaaseen lopputulokseen. Yhden ongelman ratkaiseminen voi aiheuttaa uuden ongelman toisaalla. Siksi on välttämätöntä huolehtia siitä, että ohjausprosessit vievät toimintaa samansuuntaisesti yhteisiin päämääriin.

Hallinnonaloittain ja sektorivirastoittain toimeenpantu tulosohjaus osaltaan voimistaa hallinnonalakohtaisia siiloja. Ministeriöt asettavat tulostavoitteet itsenäisesti ja niistä raportoidaan erikseen ilman riittävää kytkentää hallitusohjelman toteuttamiseen. Tulosohjaus heijastaa sektoraalista hallintorakennetta ja siitä puuttuu aluehallintovirastoja ja ELY-keskuksia lukuun ottamatta poikkihallinnollisuus. Toisaalta yhden ministeriön yksinomaisen tulosohjauksen kautta on voitu saavuttaa tulosohjaukseen liittyviä synergiaetuja hallinnonalan eri virastojen- ja laitosten kesken.

Valtionhallinnon nykyrakenne ei tue parhaalla tavalla kokonaisvaltaista lähestymistapaa, jolloin päätöksenteko ja sääntely muotoutuvat helposti sektorikohtaisiksi ja siiloutuneiksi. Samanaikaisesti yhä useammat asiakokonaisuudet ja rakennepoliittiset toimenpiteet koskevat useaa hallinnonalaa, jolloin siiloutunut toimeenpanevan valtionhallinnon rakenne ei tue tehokasta päätöksentekoa, vaan tarvitaan enemmän kollegiaalisuutta, yhteistä ja yhteen sovittavaa kannanmuodostusta sekä sitoutuneisuutta yhteisiin tavoitteisiin. Laajoja yhteiskunnallisia vaikuttavuustavoitteita sisältävien politiikkakokonaisuuksien valmistelu ja toimeenpano edellyttää yhteistyön lisäämistä yli hallinnonalarajojen.

Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto

Valviran toiminnan ulkoinen arviointi toteutettiin vuonna 2015 sosiaali- ja terveysministeriön toimeksiannosta. Arvioinnista laaditun raportin mukaan Valviran kokonaisvaikuttavuus on varsin hyvä ottaen huomioon käytettävissä olevat voimavarat, tehtäväkentän laajuus, käsiteltävien asioiden määrän lisääntyminen sekä saatavilla olevat rekisteri- ja tilastotiedot. Vaikuttavuutta voidaan vielä lisätä muuttamalla työtapoja ja tehostamalla valvontaan käytettävissä olevien voimavarojen käyttöä. Raportissa todetaan, että Valviralla on ollut selkeä tahtotila siirtyä ennakoivaan valvontaan ja että tässä on myös edistytty. Ennakoivan ja riskiperustaisen valvonnan kehittäminen on ollut yksi Valviran strategisista painopisteistä. Käytännössä kuitenkin reaktiivisen valvonnan asiamäärän volyymi ja sen voimakas kasvu ovat estäneet ennakoivan ja riskiperusteisen valvonnan toteuttamista. Poikkeuksen tästä muodostavat kuitenkin terveydenhuollon teknologian valvonta sekä ympäristöterveydenhuollon valvonta, joista erityisesti jälkimmäinen on jo luonteeltaan ennakollista ja varautuvaa valvonnan ohjausta. Arvioinnin mukaan myös valvonnan tietopohjaa olisi hyvä vahvistaa.

Arvioinnin mukaan Valviran toimintaa voitaisiin edelleen kehittää siihen suuntaan, että Valvira saisi entistä paremmat mahdollisuudet kohdentaa valvontaansa riskien perusteella sekä priorisoida käsiteltävät asiat. Valvonnan olisi ensisijaisesti kohdistuttava sinne, missä ovat suurimmat riskit eli sellaisiin tapauksiin, joissa esimerkiksi asiakas- ja potilasturvallisuus vaarantuvat huomattavassa määrin.

Useiden sosiaali- ja terveydenhuollon erityislakien, alkoholilainsäädännön sekä ympäristöterveydenhuoltoa koskevan lainsäädännön nojalla Valviran tulee huolehtia aluehallintovirastojen toiminnan ohjauksesta niiden toimintaperiaatteiden, menettelytapojen ja ratkaisukäytäntöjen yhdenmukaistamiseksi. Käytännössä tehtävä on ongelmallinen, koska aluehallintovirastot ovat itsenäisiä virastoja, jotka ratkaisevat asiat kuitenkin itsenäisesti ja myös vastaavat tekemistään ratkaisuista. Valviralla ei ole välineitä aluehallintovirastojen ohjaamiseen, eikä Valvira voi muuttaa aluehallintovirastojen päätöksiä. Myös ulkoisessa arvioinnissa todettiin tämä ja ehdotettiin, että Valviran ohjaussuhteita aluehallintovirastoihin olisi selkiytettävä.

Valvontatehtävien päällekkäisyys aluehallintovirastojen ja Valviran kesken on joissakin tapauksissa johtanut tehtävien ”pallotteluun” Valviran ja aluehallintoviraston vlillä. Eriäkiä näkemyksiä on ollut joissakin tapauksissa myös sen määrittelyssä, mikä on periaatteellisesti merkittävää ja laajakantoista. Koska virastot ovat itsenäisiä ja virastojen asianhallintajärjestelmät toisistaan erillisiä, pelkästään asioiden mahdollisen yhtäaikaisen vireilläolon eri virastoissa selvittäminen on jossain tapauksissa ollut runsaasti resursseja ja aikaa vievää toimintaa.

Yksityisen sosiaali- ja terveydenhuollon lupahallinto oli kokonaan aluehallintovirastojen tehtävä vuoteen 2009 asti. Tuolloin säädettiin niin kutsutusta valtakunnallisesta luvasta, jonka myöntäminen tuli Valviran tehtäväksi. Periaate kirjattiin vuonna 2011 myös yksityistä sosiaalihuoltoa koskevaan lakiuudistukseen. Uudistuksilla vähennettiin palveluntuottajien tarvetta asioida useiden lupaviranomaisten kanssa. Samalla lisättiin lupakäytäntöjen yhdenmukaisuutta ja ennakoitavuutta. Valtakunnallinen lupa on tarvittu silloin, kun palvelujen tuottaja toimii useamman kuin yhden aluehallintoviraston alueella. Lupahallinnon rakenteen tulisi olla sellainen, että se parhaalla mahdollisella tavalla tukee elinkeinonharjoittajien yhdenvertaista kohtelua, kilpailuneutraliteettia ja elinkeinovapautta.

Aluehallintovirastot

Nykyiset kuusi aluehallintovirastoa ovat virastojen perustamisesta lähtien olleet virastoina kooltaan ja tehtäviltään varsin erilaisia. Toteutettujen toimialueiden laajennusten edellytyksenä on aluehallintovirastoista annetun lain mukaan ollut, että toimialueen laajentamisella voidaan tehostaa virastojen toimintaa ja valtion henkilöstö- ja muiden voimavarojen käyttöä, parantaa palvelujen saatavuutta, edistää alueen suomen- ja ruotsinkielisen sekä saamelaiskäräjistä annetussa laissa (974/1995) tarkoitetulla saamelaisten kotiseutualueella saamenkielisen vähemmistön kielellisten oikeuksien toteutumista tai turvata tehtävissä tarvittavan erityisasiantuntemuksen saatavuus taikka toimialueen laajentaminen on tarkoituksenmukainen muun vastaavan syyn vuoksi.

Virastojen vastuualuekohtaisten toimialuelaajennusten lisäksi osa aluehallintovirastojen tehtävistä koottiin valtakunnallisesti hoidettaviksi jo virastojen perustamisvaiheessa. Esimerkiksi maistraattien ohjaus-, kehittämis- ja valvontatehtävät hoidetaan valtakunnallisesti Itä-Suomen aluehallintovirastossa. Lisäksi aluehallintovirastoilla on valtakunnallinen ruotsinkielinen opetustoimen yksikkö, joka on sijoitettu organisatorisesti osaksi Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirastoa. Aluehallintovirastojen toimialueiden laajentaminen virastojen perustoimialueita laajemmiksi ja toimintojen valtakunnallinen kokoaminen on perustunut keskeisimmin tarpeeseen tehostaa virastojen toimintaa ja valtion henkilöstö- ja muiden voimavarojen käyttöä, parantaa palvelujen saatavuutta sekä turvata tehtävissä tarvittavan erityisasiantuntemuksen saatavuus.

Toimialueiden valtakunnallistamista on katsottu tarpeellisena jatkaa myös virastojen perustamisen jälkeen. Hallitus antoi helmikuussa 2013 eduskunnalle selonteon aluehallinnon uudistuksen toimeenpanosta ja toteutumisesta (VNS 1/2013 vp). Selonteossa linjattiin, että aluehallintovirastojen ja ELY-keskusten toimivaltaa muutetaan osassa tehtäviä valtakunnalliseksi. Selonteon mukaan aluehallinnon viranomaisten tehtäviä ja toimivaltaa on syytä tarkastella paitsi alueellisesti myös valtakunnallisesti. Joiltakin osin virastoissa todettiin jo olevan käytössä toimintatapa, jossa asiantuntemusta ja resursseja on koottu joko valtakunnalliseksi tai viraston maantieteellistä toimialuetta laajemmaksi tehtäväkokonaisuudeksi, mutta aluehallintovirastoissa ja ELY-keskuksissa oli selonteon mukaan tarpeen tarkastella myös uusia mahdollisuuksia määritellä viraston toimivalta joissakin tehtävissä alueellisen jaotuksen sijaan valtakunnalliseksi toimivallaksi. ELY-keskusten ja aluehallintovirastojen hallinnollisten tehtävien hoitaminen ja niihin liittyvät ns. erikoistumisyksiköt tulisi selonteon mukaan koota toisaalta yhden ELY-keskuksen ja toisaalta yhden aluehallintoviraston alaisuuteen henkilöstön kuitenkin työskennellessä alueellisesti hajautettuna. Selonteossa arvioitiin, että tehtävien kokoamisella voidaan vähentää henkilöstötarvetta hallinnollissa tehtävissä ja myös yhtenäistää toimintaa.

Selonteossa arvioidun mukaisesti aluehallintovirastoissa toteutettiin 1.3.2015 lukien aluehallintovirastojen hallinto- ja kehittämispalveluiden kokoaminen yhdeksi valtakunnalliseksi hallinto- ja kehittämispalvelut -vastuualueeksi. Vastuualue toimii organisatorisesti osana Etelä-Suomen aluehallintovirastoa, mutta sen henkilöstö on sijoitettuna kaikkiin aluehallintovirastoihin ja vastuualueen tehtävänä on tuottaa hallinto- ja kehittämispalvelut tasapuolisesti kaikille aluehallintovirastoille. Virastojen hallinto- ja kehittämispalveluiden kokoamisen tavoitteena oli mahdollistaa vähenevien hallinnon resurssien joustavampi ja tehokkaampi käyttö ja lisätä toiminnan yhdenmukaisuutta.

Koko vastuualuetta tai laajempia tehtäväkokonaisuuksia koskevien toimialueiden laajentamisten lisäksi aluehallintovirastoilla on lukuisia yksittäisiä tehtäviä, jotka yksi aluehallintovirasto hoitaa valtakunnallisesti. Tällaisia ovat muun muassa rahanpesun rekisteröinti- ja valvontatehtävät, perintätoimen valvontatehtävät, aluehallintovirastojen sisäinen tarkastus, sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämishankkeiden valtionavustusten hallinnointiin liittyvät valtakunnalliset tehtävät, vankiterveydenhuollon yksiköstä annetussa laissa (1635/2015) ja terveydenhuollon järjestämisestä puolustusvoimissa annetussa laissa (322/1987) tarkoitetut aluehallintovirastojen valvontatehtävät, saamenkieliseen ja saamen kielen opetukseen perusopetuksessa, lukiokoulutuksessa ja ammatillisessa koulutuksessa myönnettäviin valtionavustuksiin liittyvät tehtävät sekä liikuntarakentamisen tutkimus- ja kehittämishankkeisiin liittyvät tehtävät.

Virastorajojen välistä resurssien ja asiantuntemuksen käytettävyyden joustoa on haettu aluehallintovirastoista annettuun lakiin säädetyllä 6 a §:llä, joka tuli voimaan 1.1.2014. Säännöksellä mahdollistettiin se, että aluehallintoviraston virkamies voidaan toisen aluehallintoviraston pyynnöstä asettaa tilapäisesti ja virkamiehen virkapaikkaa muuttamatta toisen aluehallintoviraston käytettäväksi. Virkamiehen vastaanottava aluehallintovirasto voi määrätä virkamiehen tekemään päätöksessä määrätyssä laajuudessa vastaanottavalle aluehallintovirastolle kuuluvia asianomaisen virkamiehen virkaa vastaavia tehtäviä. Säännöksen tavoitteena oli mahdollistaa aluehallintovirastojen henkilöstöresurssien joustavampi ja tehokkaampi käyttö erityisasiantuntemusta vaativien hallintoasioiden käsittelyssä sekä tilapäisten ruuhkatilanteiden purkamisessa. Jo aiemmin vastaavankaltaisen menettelyn mahdollistavaa sääntelyä oli sisältynyt virastojen työsuojelun tehtäviä ja ympäristölupatehtäviä koskevaan lainsäädäntöön. Säännöksen käyttö on jäänyt vähäiseksi ympäristölupatehtäviä lukuun ottamatta.

Valtion keskus- ja aluehallinnon virastoselvitys – hankkeessa (VIRSU-hanke) aluehallintoselvitysryhmän raportissa (Valtiovarainministeriön julkaisuja 4/2015) analysoitiin muun muassa aluehallintovirastojen tehtäviä ja niiden hoitamista parhaiten palvelevaa rakennetta asiakas-, organisaatio- ja sidosryhmänäkökulmista. Selvitysryhmä katsoi, että hallinnon rakenne tulisi nähdä ennen kaikkea käytännöllisenä kysymyksenä siten, että rakenteella on ennen kaikkea tehtävien hoitoa palveleva rooli. Näistä lähtökohdista keskeiseksi kysymykseksi analyysissa muodostui, minkälainen rakenne parhaiten tukee valtion – ja laajemmin tarkasteltuna julkishallinnon – tehtävien hoitamista.

VIRSU-hankkeen aluehallintoselvitysryhmän raportissa päädyttiin aluehallintovirastojen tehtävien osalta yleisarvioon, jonka mukaan aluehallintovirastojen tehtävissä ratkaisujen ja palvelujen tulee olla valtakunnallisesti yhdenmukaisia ja asiakkaiden palvelutarpeisiin liittyy useiden toimialojen palveluja. Lisäksi aluehallintovirastojen tehtävien nähtiin usein edellyttävän niiden hoitamista käytännössä alueellisesti ja tehtävien tuloksellista hoitamista edistävän tehtävien vastuuttamisen monialaiselle viranomaiselle. Johtopäätöksenä oli myös, että aluehallintovirastojen tehtäviin liittyvän päätöksenteon tulisi useimmissa tapauksissa olla valtakunnalliseen toimivaltaan sidottua ja että tehtävien ensisijaiset sidosryhmät ovat alueellisia.

Virastojen tehtävien kannalta nykyistä virastorakennetta on myös arvosteltu sen suhteen, että kuuden itsenäisen viraston malli on omiaan tuottamaan alueellisia eroavaisuuksia ratkaisukäytännöissä. Hallitusohjelman toimeenpano aluehallintovirastoissa -hankkeessa (HAVI-hanke, Aluehallintovirastojen julkaisuja 1/2016) sekä muun muassa Valviran ja aluehallintovirastojen työnjakoa ja yhteistyötä kehittäneen työryhmän muistiossa vuodelta 2014 nousivat esille tällaiset erot. Erityisesti yrityksissä koettiin, että ratkaisukäytännöt vaihtelevat alueellisesti sekä valtakunnallisesti.

Myös aluehallintovirastojen tehtävien suhde niitä ohjaaviin keskushallinnon virastoihin on osoittautunut paikoin ongelmalliseksi. Esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollon valvontaa aluehallintovirastoissa ohjaa Valvira. Käytännössä tehtävä on ongelmallinen, koska aluehallintovirastot ovat itsenäisiä virastoja, jotka ratkaisevat asiat kuitenkin itsenäisesti ja myös vastaavat tekemistään ratkaisuista. Valviralla ei ole ollut välineitä aluehallintovirastojen ohjaamiseen, eikä Valvira voi muuttaa aluehallintovirastojen päätöksiä. Vastaavasti virastojen toimivaltajako toisaalta valtakunnallisiin tehtäviin, toisaalta alueellisiin tehtäviin on aiheuttanut tulkinnallisia ongelmia.

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset

ELY-keskusten nykytilalle leimaa antavaa on samojen tehtävien hoitaminen huomattavasti vähäisemmin henkilötyövuosin kuin ELY-keskusten toiminnan alkaessa. ELY-keskusten toiminnan tehostaminen aloitettiin edellisellä hallituskaudella, kun pääministeri Jyrki Kataisen hallitus kohdensi ELY-keskusten toimintamenoille 500 henkilötyövuotta vastaavat säästöt, mutta myöhensi vuosien 2014 – 2015 säästöt toteutettaviksi vuosina 2016 – 2017. Tällöin työ – ja elinkeinoministeriö käynnisti kuudesta hankkeesta koostuvan niin sanotun Iskukykyinen ELY-keskus -kokonaisuuden, jonka tarkoituksena oli turvata ELY-keskusten tehtävien laadukas hoitaminen resurssien vähenemisestä huolimatta. Kokonaisuuden muodostivat erilliset hankkeet ohjaus- ja suunnittelujärjestelmän yksinkertaistamiseksi, toiminnan ja palveluiden sähköistämiseksi, ELY-keskusten ja TE-toimistojen yhteisen kehittämis- ja hallintoyksikön (KEHA) perustamiseksi, asiakaspalvelun toimintamallin luomiseksi, erikoistumisten ja keskittämisten lisäämiseksi sekä ELY-keskusten maksullisten suoritteiden hintatason tarkistamiseksi (yhteinen maksupolitiikka).

Kevään 2014 ja 2015 kehyspäätöksissä ELY-keskusten toimintamenoille kohdistettiin aikaisempien säästötavoitteiden lisäksi yhteensä 33 miljoonaa euron lisäsäästöt toteutettaviksi vuosina 2015 – 2018. Uusi säästötavoite aikaisemman lisäksi merkitsi 700 henkilötyövuoden vähentämistavoitetta ELY-keskusten virastoverkostossa, jossa 80 – 85 % kuluista aiheutuu palkkaus- ja muista henkilöstömenoista. Tämän lisäksi Euroopan unionin rakennerahastojen teknisen tuen säästöt rakennerahastokaudella 2014 – 2020 aiheuttivat yhteensä 56 miljoonan euron säästöpaineen. Henkilöstön vähentämistavoite merkitsi käytännössä 17 % vähentämistavoitetta ELY-keskusten valtakunnalliseen henkilötyövuosien määrään ELY-keskusten lakisääteisten tehtävien säilyessä entisellään.

Hallitusohjelman mukaan ELY-keskusten ja aluehallintovirastojen ohjausjärjestelmää tuli tehostaa ja toimintaa kehittää keskusten alkuperäisen määrän ja rakenteen pohjalta. Lakisääteisten tehtävien laadukas hoitaminen toteutettiin lähinnä keskittämällä voimakkaasti eräitä keskeisiä substanssitehtäviä sekä perustamalla palvelukeskustyyppinen kehittämis- ja hallintokeskus hoitamaan ELY-keskusten ja TE-toimistojen tukitehtäviä sekä tukien ja avustusten maksatus- ja takaisinperintätehtäviä. Säästötavoite johti lisäksi yhteistoimintamenettelyn käynnistämiseen ELY-keskuksissa ja yhteensä 80 henkilötyövuoden irtisanomisiin taloudellisista ja tuotannollisista syistä syksyllä 2015. Vuosien 2010 ja 2016 välillä ELY–keskusten henkilötyövuosikehys on laskenut 4 306 htv:sta 3 042 htv:een.

Toimintamenojen niukkenemisesta johtuen ELY-keskusten palveluprosesseja on jatkuvasti kehitetty ja tehtävien hoitamista koottu yhä harvempien ELY-keskusten vastuulle. Laaja-alaisia tehtäviä hoidetaan nykyisin kaikissa volyymiltaan merkittävissä tehtävissä yhtä ELY-keskusta laajemmalla toimialueella.

Tehtävien keskittäminen on edellyttänyt ELY-keskusten palvelujen sähköistämistä ja virkamiehiltä uudenlaista työskentelykulttuuria ja johtamista. Valtaosa tehtävien keskittämisestä on toteutettu siten, että virkamiehet on virkoineen siirretty siihen ELY-keskukseen, jolle tehtävät on keskitetty, mutta virkamiesten virkapaikat ovat säilyneet entisellään tehtävää aikaisemmin hoitaneessa ELY-keskuksessa. Virastoverkoston virkamiehet ovat laajalti oppineet niin sanottuun monipaikkaiseen työskentelyyn, jossa työtoverit ja esimies työskentelevät fyysisesti etäällä toisissa ELY-keskuksissa.

Supistuneista resursseista huolimatta ELY-keskusten sidosryhmä- ja asiakastyytyväisyys ovat säilyneet korkealla tasolla.

Työ- ja elinkeinotoimistot

TE-palveluiden uudistusta on arvioitu valtioneuvoston selvityksessä Työpolitiikan vaikuttavuus ja vaihtoehdot (Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimussarja 3/2016). Selvityksen mukaan palvelu-uudistusta tarkasteltaessa tulee huomata, että uudistukset on tehty samaan aikaan kun työttömyys on kasvanut ja talouden epävarmuus lisääntynyt. Työpolitiikan vaikutukset näyttäytyvät marginaalisina tilanteessa, jossa työttömyysaste on noussut tarkastelujaksolla 8,2 prosentista 10,3 prosenttiin ja talouskasvu on ollut negatiivista 2012 ja 2013 sekä 2014, jolloin se on ollut lähellä nollaa. Samanaikaisesti työ- ja elinkeinoministeriön tilinpäätöstietojen mukaan TE-toimistojen henkilötyövuodet ovat laskeneet vuoden 2007 lähes 4000 henkilötyövuodesta vuoden 2015 alle 3000 henkilötyövuoteen. TE-toimistot hoitavat tällä hetkellä tehtäviään merkittävästi vähäisemmin resurssein kuin vuonna 2010 valtion aluehallintouudistuksen jälkeen ja entistä haasteellisemmassa toimintaympäristössä.

Työpolitiikan vaikuttavuuden osalta uudistuksen lähtökohtana ollut monikanavainen palvelumalli ja verkkopalveluiden hyödyntäminen eivät ole kaikilta osin osoittautuneet tehokkaiksi. Käytännössä TE-toimiston asiantuntijat ovat joutuneet täydentämään työnhakijaksi ilmoittauduttaessa annettavia tietoja, eikä työnhaun uusimisen automaatio ole tukenut asiakkaan omaa aktiivisuutta. Verkkopalveluiden hyödyntämisen odotettiin vähentävän henkilökohtaisen asioinnin tarvetta. Selvityksessä huomattiin kuitenkin, että etenkin työelämään astuvat nuoret tarvitsevat henkilökohtaista palvelua. Selvityksessä todettiin myös, ettei palveluiden tuottaminen monina kieliversioina ratkaise maahanmuuttajien työllistymistä. Maahanmuuttajien yhdenvertaisten mahdollisuuksien lisääminen edellyttäisi uudenlaisia ratkaisuja.

Palvelu-uudistukseen sisältyvän palvelulinjakohtaisen (asiakaslähtöisen) organisoitumisen todetaan selvityksessä aiheuttaneen TE-toimistojen toimivuutta heikentänyttä siiloutumista. Työnhakijaksi ilmoittautumisen käytännöt ovat vieneet asiakastyön resursseja.

Ostopalveluina toteutettujen työllistymistä tukevien toimenpiteiden tulisi olla asiakkaille paremmin räätälöityjä ja paikallisten työmarkkinoiden tarpeisiin paremmin soveltuvia. Valtakunnallisen toimintamallin lisäksi TE-toimistot kokevat tarvitsevansa myös alueellisten erojen huomioimista työllistymistä tukevien toimenpiteiden palvelumarkkinoilla.

Selvityksen mukaan hallituskauden 2011 – 2015 tulokset osoittavat, ettei useita isoja muutoksia tulisi tehdä kerralla ja nopeasti, koska myös työmarkkinatilanteen ennustaminen on vaikeaa.

ELY-keskusten ja TE-toimistojen kehittämis- ja hallintokeskus

Kehittämis- ja hallintokeskuksen keskeisinä tavoitteina on hoitaa ELY-keskusten ja TE-toimistojen kehittämis- ja hallintotehtävät tehokkaasti, tuottavasti ja laadukkaasti, luoda ELY-keskuksille ja TE-toimistoille tehokas palvelumalli sekä tuottaa ELY-keskusten ja TE-toimistojen myöntämien tukien ja avustusten maksatukset oikein ja ajallaan.

Kehittämis- ja hallintokeskus on toiminut kahden vuoden ajan. Ensimmäisen toimintavuotensa 2015 aikana keskus organisoi oman toimintansa ja vähensi resurssejaan noin 70 henkilötyövuodella. Lisäksi kehittämis- ja hallintokeskus yhtenäisti toimintamalleja ja prosesseja sekä hoiti tuloksellisesti ELY-keskusten ja KEHA-keskuksen yhteistoimintamenettelyt irtisanomisten toteuttamiseksi. Kehittämis- ja hallintokeskus käsittelee ostolaskut, hoitaa myyntilaskutuksen ja kirjanpidon sekä matkahallinnon palvelut ja matkalaskujen asiatarkastuksen kaikkien ELY-keskusten ja TE-toimistojen puolesta. Myös taloushallinnon raportit tuotetaan kehittämis- ja hallintokeskuksessa. KEHA-keskus on lisäksi rakentanut ELY-keskuksille, TE-toimistoille ja kehittämis- ja hallintokeskukselle yhteisen intranetympäristön, joka on mahdollistanut toimipaikkariippumattoman työskentelyn.

Kehittämis- ja hallintokeskus on toimintansa käynnistyessä vallinneeseen tilanteeseen nähden yltänyt noin 25 %:n tuottavuuden lisäykseen hallinto-, maksatus- ja yleisistä kehittämistehtävistä. ELY-keskusten ja TE-toimistojen yhteisistä menosäästöistä kehittämis- ja hallintokeskuksen osuus säästöistä on noin 4 % säästöt (3 milj. euroa). Kehittämis- ja hallintokeskuksessa toteutetut säästöt ovat kohdistuneet mm. toimitiloihin, ostopalveluihin ja tietohallintoon. ELY-keskusten ja TE-toimistojen matkakuluissa on toteutettu vuosina 2014 - 2015 noin 23 %: n säästöt. Hallinnollisissa asioissa kehittämis- ja hallintokeskus on luonut ELY-keskuksille ja TE-toimistoille valtakunnalliset toiminta- ja menettelytavat.

2.8.2

2.8.2 Maakunnille siirtyvät tehtävät

2.8.2.1. Oikeusministeriön toimiala

Vesilakiin perustuvat elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen tehtävät esitetään siirrettäväksi osin Valtion lupa- ja valvontavirastoon ja osin maakuntaan. Maakunnalle siirrettäisiin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen kalatalouteen, ojitustoimitukseen, uiton päättymisen jälkitoimiin, säännöstelyn kehittämiseen, vaarantorjuntatoimiin ja jäästä aiheutuvien vahinkojen torjuntaan liittyvät tehtävät.

2.8.2.2 Opetus- ja kulttuuriministeriön toimiala

Maakuntauudistuksen yhteydessä opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalaan liittyvistä tai sitä sivuavista tehtävistä maakunnille tulevat alueellisen lyhyen, pitkän ja keskipitkän aikavälin koulutustarpeiden ennakointi ja alueellisten koulutustavoitteiden valmistelu, kulttuuriympäristön hoito, alueellisen liikuntaneuvoston asettaminen yhteistyössä muiden maakuntien kanssa sekä liikunnan edistäminen maakunnassa alueellisen liikuntaneuvoston toiminnan kautta sekä kulttuuria koskevien suunnitelmien ja kehittämistoimenpiteiden yhteensovittaminen osana maakuntastrategian ja -ohjelman sekä maakuntakaavoituksen toteuttamista. Muut opetus- ja kulttuuriministeriön toimialan ELY-keskuksista maakunnille siirtyvät tehtävät on esitetty säädettäväksi muussa lainsäädännössä.

Alueellisen lyhyen aikavälin koulutustarpeiden ennakointia on ELY-keskuksissa tehty työvoimakoulutuksen hankintaan ja työvoiman kysynnän ja tarjonnan kohtaantoon liittyen. Alueellisen ennakoinnin kokoaminen maakuntaan mahdollistaa yhtenäisen näkemyksen muodostamisen yhdessä alueen ennakointitoimijoiden ja erityisesti koulutusorganisaatioiden kanssa.

Nykyiset ELY-keskusten ja maakuntien liittojen kulttuuria koskevat tehtävät kootaan yhteen tulevassa maakuntaorganisaatiossa. Kulttuurin tehtäviin maakunnassa sisältyy ELY-keskuksilta ja maakunnan liitoilta siirtyvä kulttuuriympäristön hoidon tehtävä sekä kulttuuria koskevien suunnitelmien ja kehittämistoimenpiteiden yhteensovittaminen osana maakuntastrategian ja -ohjelman sekä maakuntakaavoituksen toteuttamisen kanssa. Kulttuuri koskee useita eri sidosryhmiä, jotka tulee ottaa huomioon näissä prosesseissa.

Liikunnan edistäminen maakunnissa tapahtuu Valtion lupa- ja valvontaviraston asiantuntijaeliminä toimivien alueellisten liikuntaneuvostojen toiminnan kautta. Neuvostojen tehtävät on määritelty liikuntalaissa ja liikunnan edistämisestä annetussa valtioneuvoston asetuksessa. Päävastuu liikunnan edistämisestä säilyy kunnilla. Tätä voidaan pitää tarkoituksenmukaisena, koska kunnat ovat merkittäviä liikuntapalvelujen tuottajia ja toimintaedellytysten luojia. Kunnat rahoittavat liikuntatoiminnan pääosin itse. Kuntien liikunnan käyttökustannuksista valtionosuudet kattavat vain noin kolme prosenttia.

2.8.2.3 Maa- ja metsätalousministeriön toimiala

Maa- ja metsätalousministeriön toimialalla pääosa sen toimialan tehtävistä ehdotetaan siirrettäviksi maakunnille. Muutoksella pyritään nykyistä selkeämpään ja toimivampaan hallintorakenteeseen, joka mahdollistaa tehtävien tarkoituksenmukaisen hoitamisen.

Maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalalla maakunnille ehdotetaan siirrettäviksi alueiden ja elinkeinojen kehittämistehtävät, viljelijätukitehtävät, kasvintuotannon ja kasvinterveyden valvontaa koskevat tehtävät, hallinnonalaan kuuluvien ympäristöterveydenhuollon tehtävät, vesitalous- ja kalataloustehtävät sekä Euroopan meri- ja kalatalousrahastosta maksettaviin tukiin liittyvät tehtävät. Tavoitteena on hoitaa tehtävät entistä tehokkaammin ja vaikuttavammin lähellä asiakkaita.

Maataloustukiin ja maaseudun kehittämistukiin liittyvissä maksajavirastotehtävissä Suomen maksajaviraston (Maaseutuvirasto) maksajavirastosopimusosapuolia on ollut runsaasti kuntien yhteistoiminta-alueiden (YTA-alueet) perustamisesta huolimatta.

Suomen nykyisen hallintomallin voidaan todeta olleen Euroopan unionin lainsäädännössä edellytetyn tehokkaan maksajaviraston hallinto- ja valvontajärjestelmän kannalta altis riskeille, koska toimeenpanoa on hoidettu usealla hallinnontasolla. Riskienhallinta on lisännyt sisäisen valvonnan kustannuksia. Kaiken kaikkiaan maa- ja metsätalousministeriön, Maaseutuviraston, Eviran, ELY-keskusten ja kuntien YTA-alueiden muodostama kokonaisuus, unohtamatta AVI:en valvontaosuutta, on kuitenkin toiminut Suomeen kohdistuneiden rahoitusoikaisujen eli EU-rahoituksen menetyksen näkökulmasta hyvin. Toimivallan ja toiminnan säädösperusteisuus ja viranomaisvastuulla toimiminen on taannut tuensaajien tasa-arvoisen kohtelun eri puolilla maata. Tätä pyritään maakuntauudistuksella edelleen parantamaan.

EU:n osittain ja kokonaan rahoittamien pinta-alaan perustuvien tukien valvonta-ajankohta on Suomen kasvuolosuhteissa lyhyt. Lisäksi moniportaisessa hallintorakenteessa ei ole aina ollut mahdollista yhdistää tehtäväkokonaisuuksia työtehtävien maksajavirastovaatimusten edellyttämien eriyttämisvaatimusten puitteissa. Myös resurssien tehokkaampaan käyttöön maakuntauudistuksen toivotaan tuovan parannusta.

Myös elintarviketurvallisuuteen sekä eläinten terveyden ja hyvinvoinnin valvontaan liittyvä hallinto on nykyisin moniportaista, sillä tehtäviä hoidetaan maa- ja metsätalousministeriön ja Elintarviketurvallisuusviraston lisäksi aluehallintovirastoissa ja kunnissa. Tosin eläintauti- ja eläinsuojeluvalvonta eivät kuulu kunnan tehtäviin, vaan valvontaan liittyvät kunnaneläinlääkärin tehtävät ovat valtion toimeksiantotehtäviä, joista aiheutuvat kustannukset valtio korvaa kunnille. Koska valtio rahoittaa toiminnan, se myös määrää ja perii maksullisesta suoritetoiminnasta kertyvät maksut toimijoilta. Monimutkaisesta korvaus- ja laskutusjärjestelmästä aiheutuu toiminnan volyymeihin nähden raskasta hallinnollista taakkaa ja suuria kustannuksia aluehallintovirastoille ja kunnille ja tätä järjestelmää pyritään maakuntauudistuksen avulla yksinkertaistamaan.

Nykyisin vesitalous- ja kalataloustehtävien hoitoa on voimakkaasti keskitetty ELY-keskuksissa vesistöalueiden hallinnan sekä voimavarojen ja osaamisen riittävyyden varmistamiseksi. Keskittäminen on tehtävien hoidon ehdoton edellytys. Kalataloustehtävien nykyinen organisointi on toiminut erinomaisesti, vesitaloustehtävissä taas on tarpeen tiivistää tehtävien hoitoa edelleen.

ELY-keskusten hallinnassa on runsaat 250 vesilain mukaista lupaa vesitaloushankkeille ja niiden vaatimille vesistörakenteille. Hankkeet palvelevat tulvasuojelua, maankuivatusta, kalataloutta, vesivoiman tuotantoa, vedenhankintaa, vesiliikennettä ja virkistyskäyttöä. Valtio on toteuttanut hankkeet alueen vesi- ja kalatalouden tukemiseksi. Valtion vesitaloushankkeiden luvat ja niihin liittyvät sopimukset, joita elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten hallinnoivat osana maakuntiin siirtyviä kalatalouden ja vesitalouden tehtäviä, siirtyisivät maakunnille. Hankkeiden toteuttamiseksi tehtyjen vesistörakenteiden omistus siirtyisi maakuntien yhdessä omistamalle palvelukeskukselle.

2.8.2.4 Liikenne- ja viestintäministeriön toimiala

Saaristossa liikennepalveluihin sisältyy merkittävää markkina- ja tehostamispotentiaalia. Valtion nykyinen tapa hankkia ja tarjota yhteysalusliikenteen palvelut maksutta käyttäjille kuitenkin vaikeuttaa merkittävästi saaristossa toimivien kuljetusyrittäjien mahdollisuuksia kehittää palvelujaan. Saaristossakin tulevaisuuden liikennejärjestelmä voisi muodostua palveluiden, tiedon ja infrastruktuurin yhteentoimivasta kokonaisuudesta hallitusohjelmassa mainitun ”Liikenne palveluna” (Mobility as a Service, MaaS) – toimintatavan mukaisesti. Liikenne- ja tietopalvelujen on pystyttävä vastaamaan paitsi saariston vakituisten asukkaiden myös saariston yritysten, osa-aika-asukkaiden ja matkailijoiden kehittyviin tarpeisiin. Nykyinen 1960-luvulta peräisin oleva saaristoliikenteen toimintamalli ei pysty tarjoamaan edellytyksiä saaristoalueiden elinvoimaisuuden kehittymiselle ja saariston vahvuuksien hyödyntämiselle tulevaisuudessa.

2.8.2.5 Sosiaali- ja terveysministeriön toimiala

Tupakka- ja terveydensuojelulain mukainen valvonta

Osa kunnista huolehtii ympäristöterveydenhuollosta itsenäisesti ja osa on järjestänyt ympäristöterveydenhuollon kuntien yhteistyönä. Ympäristöterveydenhuolto on järjestetty Suomessa yhteensä 62 alueella ympäristöterveydenhuollon yhteistoiminta-alueesta annetun lain mukaisesti (410/2009). Kyseisen lain mukaan yhteistoiminta-alueet ovat vähintään 10 henkilötyövuoden yksikköjä. Niissä terveydensuojelulain ja tupakkalain mukainen valvonta on toiminut tehokkaammin kuin silloin, jos tehtävät olisi järjestetty jokaisessa kunnassa erikseen. Yhteistoiminta-alueiden kokoa on kuitenkin tarve yhä kasvattaa.

Kaupungeissa, jotka ovat voineet järjestää riittävän henkilöresurssin johdosta ympäristöterveydenhuollon itsenäisesti, ympäristönsuojelun ja rakennusvalvonnan tehtävät on voitu järjestää samassa organisaatiossa ja jopa yhdistelmävirkoina tehtävien rajapinnoissa. Näitä ovat olleet esimerkiksi melukysymykset, asumisterveyskysymykset ja ympäristölupien valmistelu. Hyvin toimivat yhteistyöverkostot eri viranomaisten kesken ovat edistäneet tehtävien hoitamista.

Alueelliset romaniasiain neuvottelukuntia ja romaniasioita koskevat tehtävät

Alueellisten romaniasioiden neuvottelukuntien toiminta on täyttänyt sille asetetut tavoitteet. Ne ovat tukeneet romaniväestön yhdenvertaisia yhteiskunnallisia osallistumismahdollisuuksia sekä taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia. Ne palvelevat valtakunnallista romaniasiain neuvottelukuntaa, sekä paikallisia, alueellisia ja valtakunnallisia viranomaisia ja alueen romaniväestöä toimien keskeisenä yhteistyöelimenä näiden välillä. Yhdenvertaisten osallistumismahdollisuuksien kannalta romaniasioiden aluetason ulottuvuus on tärkeää, sillä alueellisilla romaniasiain neuvottelukunnilla on paras tuntemus alueensa romaniväestöstä sekä yhdistyksistä ja paikallistyöryhmistä ja niiden toiminnasta. Romaniasiain neuvottelukuntien sijoittaminen alueille perustuu romaniväestön määrään alueella, sekä romaniasioiden hoitamisen aktiivisuuteen niiden aluehallintovirastojen alueilla, joille alueelliset romaniasiain neuvottelukunnat nykyisin sijoittuvat. Alueellista jakoa on pidetty jokseenkin onnistuneena. Kuitenkin Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston alueella olisi tarve omalle alueelliselle neuvottelukunnalle. Ahvenanmaalla ei asu romaniväestöä, minkä vuoksi Ahvenanmaalle neuvottelukuntaa ei ole asetettu.

2.8.2.6 Ympäristöministeriön toimiala

Ympäristöministeriön toimialalla alueiden käytön suunnittelujärjestelmän maakuntakaavoituksen tehtävät ja kuntakaavoituksen edistämistehtävät sekä eräät asuntotuotannon avustuksiin ja korkotukeen liittyvät tehtävät, samoin kuin vesienhoidon tehtävät ja merenhoidon alueelliset tehtävät, luonnon monimuotoisuuden suojelun edistämistehtävät sekä eräät maastoliikennelain, ulkoilulain ja Kyrönjoen erityissuojelulain, ja eräiden muiden lakien mukaiset tehtävät siirrettäisiin maakunnille.

Alueidenkäytön suunnittelujärjestelmä

Alueidenkäytön suunnittelujärjestelmässä maakuntien liitoille kuuluvassa maakuntakaavoituksessa ratkaistaan maakunnalliset, seudulliset ja ylikunnalliset maankäyttökysymykset. Maakuntakaava on ohjeena kuntakaavoitukselle. Maakuntakaavoitus on varsin aktiivista ja maakuntakaavoituksen voidaan arvioida pääosin täyttävän sille maankäyttö- ja rakennuslaissa asetetun tehtävän. Maakuntakaavoitus on viime vuosina painottunut teemakohtaisiin vaihekaavoihin, mutta tällä hetkellä on useissa maakuntien liitoissa käynnissä kokonaismaakuntakaavan valmistelu, mitä voidaan pitää kaavajärjestelmän toimivuuden kannalta myönteisenä tilanteena. Maakuntakaavoituksen siirtyessä kuntayhtyminä toimivilta maakuntien liitoilta itsehallinnollisiin maakuntiin on tarpeen varmistaa maakunnan ja sen alueen kuntien välinen riittävä vuorovaikutus ja yhteistyö maakuntakaavojen valmistelussa sekä maakuntakaavan ja kuntakaavojen tehtävänjaon selkeys.

ELY-keskuksilla nykyisin olevista maankäyttö- ja rakennuslain mukaisista tehtävistä voidaan maakunnille osoittaa kuntakaavoituksen ja rakennusvalvontatoimen edistämistehtävät, kuten asiantuntija-avun ja ajankohtaiskoulutuksen tarjoaminen sekä osallistuminen ennakolliseen viranomaisyhteistyöhön ja erilaisiin kehittämishankkeisiin.

Vesienhoidon ja merenhoidon järjestäminen

Vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain ja sen nojalla annettujen asetusten perusteella vesienhoidon tehtäviä hoidetaan kaikissa ELY-keskuksissa, joista viidelle on osoitettu alueellisia yhteensovittamistehtäviä. Merenhoidon tehtäviä hoidetaan rannikon ELY-keskuksissa, joista yhdelle on osoitettu yhteensovittamistehtävä.

Vesienhoidon ja merenhoidon suunnittelujärjestelmät ovat olleet toimintakykyisiä huolimatta ELY-keskusten vähenevistä voimavaroista ja tehtävien vaativuudesta. Vesienhoito on voitu järjestää valtakunnallisesti vertailukelpoisesti ja yhdenmukaisesti EU-sääntelyn edellyttämällä tavalla. Vesienhoidossa keskeisessä asemassa ovat yhteensovittavat ELY-keskukset, vesienhoitoaluekohtaiset yhteistyöryhmät ja ohjausryhmä sekä ympäristöministeriön asettama valtakunnallinen koordinointiryhmä. Myös merenhoidossa alueellisten tehtävien keskittäminen on toiminut hyvin. Merenhoidon osalta ELY-keskusten toimivalta on suppeampi kuin vesienhoidossa. Merenhoidossa valmistellaan valtakunnallinen suunnitelma ja viranomaisyhteistyö on monitahoisempaa.

Vesien- ja merenhoidon toimenpideohjelmien toimeenpanon edistäminen on ELY-keskusten keskeinen tehtävä.

Sekä vesien- että merenhoidossa ELY-keskusten koordinoima alueellinen yhteistyö on hyvin monipuolista. Vesien- ja merenhoidon alueellisissa yhteistyöryhmissä ja niiden alatyöryhmissä on edustettuina kattavasti julkisen ja yksityisen puolen toimijoita. Vesien- ja merenhoidossa tiedon tuottaminen, kokoaminen, toimittaminen ja suunnitelmien toimeenpano edellyttävät monialaista ympäristöministeriön, maa- ja metsätalousministeriön sekä liikenne- ja viestintäministeriön ohjaamien viranomaisten, laitosten ja yksiköiden välistä yhteistyötä. Tällaisia viranomaisia ovat esimerkiksi Suomen ympäristökeskus, Metsähallitus ja Luonnonvarakeskus.

Vesien- ja merenhoidossa kansainvälinen yhteistyö hoidetaan ympäristöministeriössä. ELY-keskukset osallistuvat kansainväliseen yhteistyöhön omilla toimialueillaan Itämeren valuma-alueella sijaitsevien valtioiden viranomaisten ja tutkimuslaitosten kanssa esimerkiksi erilaisissa EU-hankkeissa. ELY-keskukset vastaavat myös vesienhoidossa kahdenvälisestä rajavesistöyhteistyöstä, joka on onnistunut Ruotsin ja Norjan viranomaisten kanssa hyvin.

ELY-keskuksen tulee määrittää pohjavesialueet alueellaan ja luokitella ne luokkiin. Pohjavesialueiden määrittäminen 1 toukokuuta 2015 voimaantulleiden uusien säännösten pohjalta on ELY-keskuksissa käynnissä tulostavoitteiden mukaisesti.

Kyrönjoen erityissuojelu

Kyrönjoen erityissuojelusta annettuun lakiin perustuen valtion tehtävänä on huolehtia Kyrönjoen yläosan tulvasuojelun loppuunsaattamisesta sekä vastata tulvasuojelun edellyttämien pumppaamoiden hoidosta ja valvonnasta sekä niiden tarvitseman sähköenergian hankinnasta. Tehtävää on hoitanut maa- ja metsätalousministeriön toimialan vesitaloustehtävänä Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus, jonka alueella Kyrönjoki sijaitsee. Tämä järjestely on toiminut hyvin.

Luonnon monimuotoisuuden suojelun edistäminen

Luonnonsuojelulain mukaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen tehtävänä on edistää ja valvoa luonnon- ja maisemansuojelua alueellaan. ELY-keskus vastaa lukumääräisesti suurimmasta osasta luonnonsuojelulain mukaisista oikeusharkintaa edellyttävien päätösten tekemisestä. Ne koskevat Natura 2000 – alueita, luonnonsuojelualueita yksityismailla, lajien ja luontotyyppien suojelua, maisemansuojelualueita, luontovahinkoja sekä näihin liittyviä poikkeamista ja pakkokeinoja koskevia lupia ja päätöksiä. ELY-keskus on toimialueellaan luonnonsuojelun osalta yleisen edun valvoja, mihin liittyvät muun muassa lausuntojen antaminen hankkeista ja suunnitelmista, jotka saattavat vaikuttaa luonnonsuojelulailla suojeltuihin kohteisiin. ELY-keskus vastaa myös luonnonsuojelulain edellyttämästä muutoksenhausta. Luonnonsuojelulain mukaiset oikeusharkintaiset viranomaistehtävät osoitetaan Valtion lupa- ja valvontavirastolle.

Maakuntien tehtäväksi siirretään luonnon monimuotoisuuden suojelun edistämistehtävät. ELY-keskusten käytettävissä olevien voimavarojen niukkuudesta johtuen edellä mainitut luonnonsuojelulain mukaiset viranomaistehtävät ovat nykyisessä toiminnassa painottuneet. Lakisääteiset rajoitukset eivät kuitenkaan yksin ole riittäviä luonnon monimuotoisuuden suojelun tavoitteiden saavuttamiseksi. Luonnonarvojen huomioonottaminen ennakollisesti hankkeiden valmistelussa ja strategisessa suunnittelussa on välttämätöntä luonnon monimuotoisuuden kestävälle käytölle. Viranomaisten välinen sekä viranomaisten ja yksityisen sektorin yhteistyö, kehittämishankkeet, tietoisuuden parantaminen ja vapaaehtoisen luonnonsuojelun edistäminen ovat tärkeässä asemassa. ELY-keskusten toimialojen sisäisellä yhteistyöllä on jossain määrin onnistuttu parantamaan tiedonvaihtoa toimialojen välillä. ELY-keskukset ovat myös antaneet luonnon monimuotoisuutta koskevaa asiantuntemustaan kuntien ja maakunnan liittojen alueiden käytön suunnitteluun, kaivoshankkeisiin, vesistöjen kunnostushankkeisiin, maaseudun kehittämiseen ja aluekehitystyöhön.

Vapaaehtoisen luonnonsuojelun osalta merkittävin toiminnan ala on Etelä-Suomen metsien monimuotoisuuden toimintaohjelma METSO, jota on toimeenpantu vuonna 2003 aloitetun kokeiluhankkeen jälkeen hyvin tuloksin. Käytettävissä olevien määrärahojen puitteissa Metsolle asetetut tavoitteet on vuosittain saavutettu ja metsänomistajien keskuudessa on edelleen kysyntää Metson tarjoamille monipuolisille suojelun toteuttamistavoille.

ELY-keskukset ovat toteuttajina ja osapuolina lukuisissa EU:n Life-rahoitukseen perustuvissa hankkeissa, millä on ollut merkitystä tehokkuuden parantamiselle ja uusien innovaatioiden kehittämiselle luonnon monimuotoisuuden suojelussa. Ne ovat olleet myös menestyksellisiä kansalaisten ympäristötietoisuuden vahvistamisessa.

Luonnon virkistyskäyttö

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset vastaavat ulkoilulain mukaisten ulkoilureittisuunnitelmien vahvistamisesta sekä ratkaisevat ulkoilureittien lakkauttamista sekä tietyissä tilanteissa niiden siirtämistä koskevat asiat. Käytäntö on ollut toimiva.

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset myöntävät liikuntarajoitteisille luvan poiketa moottorikäyttöisellä ajoneuvolla maastossa ilman maanomistajan tai haltijan lupaa sekä moottorikäyttöisten ajoneuvojen käytölle tietyllä alueella maastossa säädetystä kiellosta tai rajoituksesta. Lisäksi elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset vastaavat maastoliikennelain ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten yleisestä valvonnasta toimialueellaan. Järjestely on ollut toimiva.

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset vastaavat maastoliikennelain ja sen nojalla annettujen säännösten yleisestä valvonnasta toimialueillaan ja päättävät liikuntarajoitteisille hakemuksesta myönnettävistä erityisluvista liikkumiseen maastossa moottorikäyttöisellä ajoneuvolla ilman maanomistajan tai haltijan lupaa. Järjestely on ollut toimiva ja erityisesti maastoliikennelain yleinen valvontatehtävä on soveltunut elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksille niiden hoitaessa muiden lakien mukaisia vastaavantyyppisiä tehtäviä.

Ulkoilulain ulkoilureittitehtävissä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten tehtävänä on vahvistaa kuntien laatimat ulkoilulain mukaiset ulkoilureittisuunnitelmat ja ratkaista ulkoilureittien lakkauttamista koskevat päätökset. Ulkoilulain mukaisia ulkoilureittitehtäviä on lukumääräisesti melko vähän keskittyen tiettyjen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten alueelle. Järjestely on ollut toimiva.

2.8.3

2.8.3 Muille viranomaisille siirtyvät tehtävät

2.8.3.1 Työ- ja elinkeinoministeriön toimiala

Aluehallintovirastot ovat voineet osallistua neljän eri tehtävän hoitamiseen Kilpailu- ja kuluttajaviraston ohjauksessa (kilpailuasiat, hinnan ilmoittamisen valvonta, kuluttajaluottojen valvonta ja valmismatkaliikevalvonta).

Aluehallintovirastojen käytettävyys on vähentynyt viime vuosien aikana useasta syystä. Sekä aluehallintovirastojen että Kilpailu- ja kuluttajaviraston resurssit ovat vähentyneet. Samaan aikaan markkinat ja lainsäädäntö ovat muuttuneet ja monimutkaistuneet, ja muun muassa tarve entisenkaltaiseen alueelliseen läsnäoloon on vähentynyt. Tämä on johtanut osaamisen kehittämisen vaikeuksiin ja ohjauksen tarpeen kasvuun, samaan aikaan kun mahdollisuudet panostaa ohjaukseen ovat vähentyneet. Kuluttajalainsäädännölle on tyypillistä, että ratkaisuvaltaa ei ole paikallistasolla kuin kapea-alaisesti ja silloinkin lain soveltamisen kannalta yksiselitteisissä alueellisissa asioissa. Kilpailuasioissa aluetason ratkaisuvaltaa ei käytännössä ole. Teknologian kehityksen johdosta valvonnan kannalta keskeisiä nyttemmin ovat verkkokaupat, rajat ylittävä toiminta ja monikansalliset yritykset. Nämä vaikuttavat myös kansallisten pk-yritysten toimintamalleihin.

Kilpailuasiat – Aluehallintovirastojen rooli kilpailuvalvonnassa on muuttunut kilpailulain muutoksen myötä, jonka mukaan kilpailuvalvonnassa on keskityttävä kansantalouden kannalta merkityksellisimpiin tapauksiin, mikä sulkee käytännössä pois pienten paikallisten kilpailunrajoitusten tutkinnan. Toisena syynä on kilpailuvalvonnan vaativoituminen; toiminnan muoto ei enää ratkaise lainvastaisuutta vaan vaikutusanalyysi, markkinat ja yritysten toiminta ovat sirpaloituneet, digitalisoituneet ja tutkintamenetelmät kehittyneet sen mukaisesti (IT-tutkinnan menetelmät, ekonometriset menetelmät). Varsinaista tapaustutkintaa tai sellaiseen osallistumista ei ole enää viime vuosina ollut, vaan Kilpailu- ja kuluttajaviraston on käyttänyt aluehallintovirastojen resurssia muun tyyppisten valtakunnallisten selvitysten määrättyjen osien tekemiseen.

Hinnan ilmoittamisen valvonta - Kulutushyödykkeen hinnan ilmoittamista markkinoinnissa valvovat kuluttaja-asiamies ja aluehallintovirastot.  Aluehallintovirastoilla on rinnakkainen toimivalta ja omana tehtävänä valvoa hintamerkintöjä paikallisesti. Hintamerkintöjen valvonnalla ja hintavertailuilla oli 1990-luvulla suuri merkitys, kun Suomessa oli juuri siirrytty hintojen sääntelystä vapaaseen hinnoitteluun. Aluehallintovirastojen erityinen tehtävä on perua tästä muutoksesta. Hintamerkintöjen tarkastamisen tarkoituksenmukaisuus nykyisellä tavalla on kyseenalaistettu mm. normien purkuselvitysten yhteydessä. Tarvetta tämänkaltaiseen alueelliseen läsnäoloon ei enää ole, eikä alueellisten toimipisteiden ylläpitoon yksin kenttävalvonnan kannalta. Hintojen ilmoittamisen valvonta monimutkaistui huomattavasti 2013 uuden EU-asetuksen myötä. Hinnanilmoittamisvelvollisuus vaihtelee toimialoittain, ja tulkintakysymyksiä on paljon. Laintulkinnan sisällön kannalta kuluttaja-asiamiehen kanta on ensisijainen, joten työssä on korostunut jatkuva yhteys Kilpailu- ja kuluttajaviraston lakimiehiin.

Kuluttajaluottojen valvonta - Kuluttaja-asiamies valvoo kuluttajansuojalain 7 luvun säännösten noudattamista, eikä tähän valvontaan liity enää erityistä alueellista näkökulmaa. Aiemmin oli tavanomaista, että kukin yritys laati omia rahoitusehtojaan. Siksi oli tarpeen, että aluehallintoviranomaiset saattoivat tarkistaa liikkeissä käytetyt lomakkeet. Viime aikoina kuluttaja-asiamiehen koordinoimien valvontakampanjoiden kohteena ovat olleet hyödykesidonnaiset luotot, kuten autoluotot. Luottojen valvonnan keskittämistä Kilpailu- ja kuluttajavirastoon tukee se, että nykyään luotonvälittäjät sekä erityisesti luotonantajat toimivat maanlaajuisesti tai useamman aluehallintoviraston alueella.

Valmismatkaliikevalvonta - Valmismatkaliikelain (921/2017) 18 §:n nojalla lain noudattamista valvovat Kilpailu- ja kuluttajavirasto sekä aluehallintovirastot. Aluehallintovirastojen toimivalta ulottuu vain tiedonsaantioikeuteen. Käytännössä Aluehallintovirasto valvoo alueellaan valmismatkaliikkeiden markkinointia ja tarkastaa liikkeitä sen arvioimiseksi, ovatko ne lain mukaisesti rekisteröityneet ja ovatko ne keränneet ennakkomaksuja. Tiedot toimitetaan Kilpailu- ja kuluttajavirastolle toimenpiteitä varten. Nämä toimenpiteet voidaan jatkossa hoitaa keskitetysti paikallisin valvontaiskuin, informaation jakamisella tai muilla keinoin.  Tehtävän siirto Kilpailu- ja kuluttajavirastolle toteutetaan erillisellä esityksellä.

2.8.3.2 Maa- ja metsätalousministeriön toimiala

Maatilatalouden kehittämisrahaston taseessa olevan valtion maaomaisuuden hallinnointi siirrettäisiin Maaseutuvirastolle. Valtion talousarvion ulkopuolisen maatilatalouden kehittämisrahaston taseessa on kiinteää omaisuutta, joista osaa käytetään tilusjärjestelyissä. ELY-keskus on ollut toimivaltainen viranomainen hoitamaan valtion puolesta rahaston kiinteän omaisuuden luovutukseen liittyviä tehtäviä. Tilusjärjestelyjä varten tarvitaan valtion puolesta hallintopäätöksiä tekevä viranomainen. Rahaston sellaiset maa-alueet, joita ei tarvita tilusjärjestelyissä, ensisijaisesti myydään. Siltä osin kuin rahaston taseessa on tilusjärjestelyihin käytettävää maaosuutta, Maaseutuvirasto hoitaisi jatkossa kyseisen maaomaisuuden luovuttamiseen liittyvät tehtävät. Sen lisäksi, että Maaseutuvirasto hoitaa tällä hetkellä rahaston hallintoa, kirjanpitoa ja maksuliikennettä, Maaseutuvirastolla on osaamisensa perusteella parhaat edellytykset hoitaa tilusjärjestelyissä peltomaiden ja tukioikeuksien siirtoon liittyviä tehtäviä.

Valtion saatavien perintään liittyvät tehtävät keskitettäisiin kokonaisuudessaan Valtiokonttorille. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksella on tällä hetkellä laissa säädettyä toimivaltaa tiettyjen saatavaryhmien - lähinnä maatalouden ja porotalouden tukijärjestelmiin liittyvien saatavaryhmien - osalta asioissa, jotka liittyvät muun muassa maksuhelpotuksiin taikka lainan tai saamisen velkavastuusta vapauttamiseen, Kyseessä ovat kuitenkin valtion saatavat, joten valtion viranomaisen tulisi jatkossakin valtion puolesta tehdä päätöksen esimerkiksi valtion saatavien vakuuksien heikentämisestä taikka suostumuksesta saatavan pääoman leikkaamiseen. Näin ollen Valtiokonttori hoitaisi, toimialansa parhaana asiantuntijana, jatkossa kaikki lain 78/2007 mukaiset valtion saatavien perintään liittyvät tehtävät. Valtiokonttorille siirrettäisiin lisäksi kolttalain mukaisten valtionlainojen myöntämiseen, lainan vakuudet mukaan lukien, liittyvät tehtävät. Eläinten käyttöä koe-eläintoimintaan koskevan toiminnan valvonta ja toimintalupien myöntäminen on keskitetty Etelä- ja Itä-Suomen aluehallintovirastoihin. Järjestelyllä on voitu tehostaa viranomaistoimintaa ja varmistaa virastojen käyttöön sellainen asiantuntemus laitosten teknisistä vaatimuksista ja niissä harjoitettavasta toiminnasta, jota on voitu edellyttää tätä erityisalaa koskevassa toimintalupien myöntämisessä, hankelupien valmistelussa ja toiminnan valvontaan liittyvissä tarkastuksissa. Toiminnanharjoittajien valvonta on ollut pääosin riskiperusteista valvontaa, joka edellyttää valvontaviranomaiselta seikkaperäistä valvonnan suunnittelua ja toiminnan yksityiskohtaista tuntemusta. Valvonnan keskittämisellä erityisalan asiantuntemusta voidaan jatkossa käyttää hyväksi tarkoituksenmukaisella ja tehokkaalla tavalla.

Eläinlääkäreiden valvontaan liittyvien vakavampien tapausten valvonnan ja pakkokeinojen käytön keskittäminen Elintarviketurvallisuusvirastoon on ollut asioiden luonteen ja tehtävien tehokkaan hoidon kannalta tarkoituksenmukaista. Eläinlääkäreiden toiminnan valvontaan aluehallintovirastoissa ei ole liittynyt jääviysongelmia, sillä aluehallintovirasto ei itse tuota eläinlääkäripalveluja, toisin kuin maakunta jatkossa. Eläintautien torjunnan johtaminen on hoitunut hyvin valtiollisena toimintana nykyisissä kuudessa aluehallintovirastossa, joissa on ollut tehtäviin tarvittava osaaminen. Ongelmana on ollut se, että virka-ajan ulkopuolella ei aina ole ollut saatavissa eläinlääkintäviranomaista ratkomaan laittomasti muista jäsenmaista Suomeen tuotuihin eläimiin liittyviä ongelmia tai kiireellisiä eläinsuojelutapauksia, sillä aluehallintovirastoilla tai kunnilla ei ole ollut päivystysvelvoitetta muita kuin taudintorjuntavalvontatehtäviä varten.

2.8.4

2.8.4 Tehtävien ohjaus

2.8.4.1 Maa- ja metsätalousministeriön toimiala

Maa- ja metsätalousministeriö toimii maksajavirastoasetuksessa tarkoitettuna toimivaltaisena viranomaisena. Toimivaltaisen viranomaisen tehtävänä on muun muassa hyväksyä Suomen maksajavirasto. Maa- ja metsätalousministeriö vastaa yleisestä maatalouden tukihallinnon ohjauksesta ja kehittämisestä sekä maaseutuhallinnon tehtävien hoidon yleisestä kehittämisestä sekä kuntiin kohdistuvan ohjauksen yhteensovittamisesta. Maa- ja metsätalousministeriö vastaa lisäksi muun muassa maaseudun kehittämisohjelman valmistelusta sekä seuraa ohjelman toteutuksen laatua sekä toteutumista. Maa- ja metsätalousministeriö vastaa Maaseutuviraston ja Elintarviketurvallisuusviraston tulosohjauksesta ja sekä osallistuu elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten ja aluehallintovirastojen tulosohjaukseen.

Maaseutuvirasto toimii horisontaaliasetuksessa tarkoitettuna maksajavirastona. Maaseutuvirasto vastaa muun muassa viljelijätukijärjestelmien ja maaseudun kehittämisohjelman toimeenpanon toteutuksesta ja seurannasta sekä varojen käytön asianmukaisesta hallinnosta ja valvonnasta. Lisäksi Maaseutuvirasto ohjaa ja valvoo tukijärjestelmien toimeenpanoa sekä muita viranomaisia näiden hoitaessa maksajaviraston vastuulle kuuluvia tehtäviä. Maaseutuvirasto ohjaa ja valvoo elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksia sekä paikallisia toimintaryhmiä niiden hoitaessa maaseudun kehittämisohjelman toimeenpanoon liittyviä tehtäviä.

Maaseutuvirasto ohjaa kuntien ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten toimintaa sekä kuntia ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksia tukien myöntämiseen, valvontaan, maksamiseen ja jatkotoimenpiteisiin liittyvissä asioissa. Maaseutuvirasto käyttää ohjauskeinona myös säädös- ja informaatio-ohjausta. Maaseutuvirasto osallistuu osaltaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten tulosohjaukseen.

Maksajavirastotehtäviä siirrettäessä siirrettyjä tehtäviä hoitavien viranomaisten tulee täyttää siirretyn tehtävän vaatimusten mukaiset maksajaviraston hyväksymisperusteet ja maksajaviraston ja siirrettyjä tehtäviä hoitavan elimen välillä tulee laatia maksajavirastosopimus. Suomessa maksajavirastotehtäviä on siirretty usealle eri viranomaiselle kuten kunnille ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksille, joiden kanssa Maaseutuvirasto on laatinut maksajavirastosopimukset. Jos maksajavirastotehtäviä siirretään toiselle viranomaiselle, maksajaviraston tulee Euroopan unionin lainsäädännön säännöksistä johtuen tarkastella säännöllisesti toiselle viranomaiselle siirrettyjä tehtäviä varmistuakseen, että tehtävät on suoritettu hyväksyttävästi ja Euroopan unionin sääntöjä noudattaen. Maaseutuvirasto tekee mainittuja varmistuksia säännöllisesti kuntatarkastusten ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksiin kohdistuvien laadunvalvontojen ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten sekä yhteistoiminta-alueiden hallinto- ja valvontajärjestelmien tarkastusten muodossa. Maksajavirastotehtävien siirtäminen edellyttää lisäksi Maaseutuvirastolta, että tämä kouluttaa siirrettyjä tehtäviä hoitavia viranomaisia. Maaseutuvirasto laatii lisäksi ohjeita tietoturvasertifikaatin asettamista vaatimuksista siirrettyjä tehtäviä hoitaville tahoille sekä tarkastaa tietoturvavaatimusten noudattamista, koska delegoituja tehtäviä hoitavien viranomaisten tulee noudattaa tietoturvasertifikaatin (ISO 27001) vaatimuksia samantasoisesti ja maksajaviraston tulee varmistaa, että näitä vaatimuksia noudatetaan.

Elintarviketurvallisuusvirasto on kasvinterveyden, eläinten terveyden ja hyvinvoinnin sekä elintarviketurvallisuuden valvonnan keskusviranomainen. Elintarviketurvallisuusviraston tehtäviä ovat toimialansa valvonnan johtaminen, kehittäminen ja ohjaaminen, valvonnan toimeenpano.

Elintarviketurvallisuusvirasto johtaa, suunnittelee, ohjaa, kehittää ja suorittaa omalta osaltaan maatalouden tuotantotarvikkeiden − kylvösiementen, taimiaineistojen, kasvinsuojeluaineiden, lannoitevalmisteiden ja rehujen − sekä kasvinterveyden, luonnonmukaisen tuotannon, viljan interventiotoiminnan, hukkakauran, metsänviljelyaineiston ja eläimistä saatavien sivutuotteiden valvontaa ja vastaa tietyiltä osin täydentävien ehtojen valvonnasta. Näissä tehtävissä Elintarviketurvallisuusvirastoa avustavat muun muassa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten tarkastajat koko maan alueella. Elintarviketurvallisuusvirasto vastaa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten tarkastajien ohjauksesta ja koulutuksesta ja laatii kullekin tehtäväalueelle vuosittain valtakunnallisen valvontasuunnitelman.

Elintarviketurvallisuusvirasto vastaa eläinlääkintähuollon ohjauksesta koko valvontaketjussa ja laatii tässä tarkoituksessa valtakunnallisen ohjelman eläinten terveyden ja hyvinvoinnin valvonnasta sekä kuntien järjestämistä eläinlääkäripalveluista. Elintarviketurvallisuusvirasto johtaa, suunnittelee, ohjaa, kehittää ja valvoo lainsäädännön täytäntöönpanoa ja noudattamista tarttuvien eläintautien, eläinten hyvinvoinnin, eläinten lääkitsemisen ja rokotusten sekä eläinten merkinnän ja rekisteröinnin tehtäväalueilla. Myös eläinlääkärinammatin harjoittamisen valvonta ja eläintautilain mukaiset korvausasiat ovat Elintarviketurvallisuusviraston tehtäviä useiden sisämarkkinakauppaan, tuontiin ja vientiin liittyvien valvonta- ja neuvontatehtävien lisäksi.

Elintarviketurvallisuusvirasto johtaa, suunnittelee, ohjaa, kehittää ja suorittaa omalta osaltaan elintarvikevalvontaa. Elintarviketurvallisuusvirasto laatii elintarvikelain nojalla valtakunnallisen elintarvikevalvontaohjelman, jolla se ohjaa muita elintarvikevalvontaviranomaisia, sekä tukee aluehallintovirastoja kuntien elintarvikevalvonnan ohjauksessa ja arvioinnissa.

2.8.4.2 Sosiaali- ja terveysministeriön toimiala

Sosiaali- ja terveysministeriö tulosohjaa Valviraa. Tämän lisäksi sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalalla on jo pitkään ollut systemaattista hallinnonalan konserniohjausta ministeriön ja hallinnonalan virastopäälliköiden kanssa. Sosiaali- ja terveysministeriö ohjaa Valviran toimintaa tulos- ja konserniohjauksen lisäksi yleisen toiminnan valvonnan kautta. Käytännössä tämä konkretisoituu muun muassa kansalaisten ja yhteisöjen lähettämissä kanteluissa ja muissa yhteydenotoissa.

Valvira osallistuu sosiaali- ja terveysministeriön ohella aluehallintovirastojen toiminnalliseen ohjaukseen sosiaali- ja terveydenhuoltoon liittyvissä tehtävissä. Tavoitteena on, että aluehallintovirastojen ohjaus-, lupa ja valvontakäytännöt ovat mahdollisimman yhdenmukaisia. Valvira ja aluehallintovirastot hoitavat valvontatehtäviä yhdessä laatimiensa valvontaohjelmien mukaisesti. Valvontaohjelmien avulla yhdenmukaistetaan lupa-, valvonta- ja ohjauskäytäntöjä koko maassa.

Nykyinen aluehallintovirastojen hajautunut ohjausmalli sosiaali- ja terveysministeriön ja Valviran välillä ei ole selkeä eikä se mahdollista riittävän tehokasta sosiaali- ja terveysalan valvonnan ohjausta. Valviran aluehallintovirastoihin kohdistuva ohjaustehtävä on myös ongelmallinen, koska aluehallintovirastot ovat itsenäisiä virastoja, jotka ratkaisevat asiat kuitenkin itsenäisesti ja myös vastaavat tekemistään ratkaisuista.

2.8.4.3 Ympäristöministeriön toimiala

Valtion lupa- ja valvontaviraston tehtäviin liittyvä ohjaus

Aluehallintovirastojen yleishallinnollisesta ohjauksesta vastaa valtiovarainministeriö. Ympäristöministeriö ohjaa toimialallaan aluehallintovirastojen ympäristölupavastuualueen toimintaa neljässä aluehallintovirastossa (Etelä-Suomen aluehallintovirasto, Itä-Suomen aluehallintovirasto, Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto ja Pohjois-Suomen aluehallintovirasto).

ELY-keskusten tulosohjaus tapahtuu työ- ja elinkeinoministeriön johdolla yhteistyössä muiden ohjaavien tahojen eli ympäristöministeriön, maa- ja metsätalousministeriön, liikenne- ja viestintäministeriön, liikenneviraston, maaseutuviraston ja opetus- ja kulttuuriministeriön kanssa. Ministeriöille kuuluu toiminnallinen ohjaus oman toimialansa tehtävien osalta.

Virastoja ohjataan tulosohjausmallilla, joskin eri ministeriöiden toimialakohtaisissa ohjausmalleissa on ollut eroavaisuutta. Lisäksi ympäristöministeriö ohjaa ja kehittää aluehallinnon ympäristötoimialaa informaatio-ohjauksen eri keinoin. Esimerkiksi EU:n laajasta opas- ja ohjemateriaalista on laadittu tarvittaessa kansalliset versiot, jotka ovat käytössä vesien- ja merenhoidossa jatkossakin ja jotka tarkistetaan joka kuudes vuosi.

Aluehallintovirastojen resurssit ovat tulossopimuskaudella 2016–2019 edelleen vähentymässä. Tämä tarkoittaa myös ympäristövastuualueiden kannalta niukkenevia htv-resursseja. Aluehallintovirastoissa on ollut vuonna 2015 käytettävissä aluehallintovirastojen toimintamenomomentilla palkattua henkilöstöä 756 htv:tä ja määrä tulee tämän hetken arvioiden mukaan vähentymään 728 htv:hen vuoden 2018 htv-kehyksessä. Resurssien vähenemisen vuoksi ympäristölupavastuualueilla on jo nyt ollut suuria vaikeuksia saavuttaa ympäristöministeriön niille asettamia ympäristölupien käsittelyaikatavoitteita.

ELY-keskusten Y-vastuualueen toimintakyvyn suurena haasteena on voimavarojen riittävyys. Henkilöstöä oli vuoden 2015 alussa vajaa 800 htv, vuonna 2019 se laskee alle 550 htv:n. Tehtäviä on myös ulkoistettu. Henkilöstöä myös eläköityy kahden seuraavan vuoden aikana runsaasti. ELY- keskuksia ohjaavat ministerit sopivat ELY-keskusten sopeuttamistoimien yhteydessä keväällä 2015 ympäristövastuualueen henkilöstövähenemäksi – 15 % vuoden 2015 alun tasosta vuoteen 2017. Käytännön toiminnassa tämä on johtanut siihen, että myös alueellisesti henkilöstön osaamisprofiili vaihtelee, eikä koko ympäristövastuualueen tehtävien täysimääräinen toteuttaminen ole samantasoisesti mahdollista kaikissa tehtävissä. Ympäristöministeriö on kehittänyt vastuualueen toimintakykyä osin keskittämällä toimintaa, erikoistumisilla, konkreettisin tehtävien tehostamistoimin (mm. toimintamalliryhmät, ympäristöasioiden asiakaspalvelukeskus Y-aspa) ja informaatio-ohjauksen turvin.

Sekä aluehallintovirastojen että ELY-keskuksien suoritteille on määritelty hintataso maksuasetuksilla, jotka on annettu Valtion maksuperustelain nojalla. Kustannusvastaavuus oli vuonna 2015 aluehallintovirastoissa 42,8 % tavoitteen ollessa 50 % ja ELY-keskuksissa 93 % tavoitteen ollessa 100 %.

Y-vastuualueen tuotot lisääntyivät merkittävästi vuoteen 2014 verrattuna. Tämä johtui siitä, että ympäristöluvanvaraisten laitosten valvonta muuttui uuden ympäristösuojelulain (527/2014) myötä maksulliseksi. Maksullisia valvontasuoritteita ovat mm. valvontasuunnitelman mukaiset määräaikaistarkastukset sekä ympäristöluvassa määrättyjen kuukausi-, osavuosi- ja vuosiraporttien tarkastukset. Y-vastuualueen tuotoista lähes puolet, 1, 8 milj. euroa (49 %), koostui ympäristönsuojelun valvontamaksuista. Eduskunta edellytti lausumassaan 67/2014 vp., että hallitus huolehtii valvontamaksuista kertyvien maksutulojen ohjaamisesta ELY -keskuksissa tosiasiallisesti valvonnan käyttöön vähentämättä muuta valvonnan rahoitusta. Lisäksi tuottoja kertyi ympäristö- ja luonnonsuojelulain mukaisista päätöksistä, vastuualueen hallinnoimiin rekistereihin kirjattavista ilmoituksista, erilaisista poikkeamis-, kielto- ja rajoituspäätöksistä ja ympäristövaikutusten arviointi (YVA) -lausunnoista.

2.8.5

2.8.5 Henkilöstö

2.8.5.1 Kunnallisista organisaatioista maakuntiin siirtyvä henkilöstö

Ympäristöterveydenhuolto

Tällä hetkellä ympäristöterveydenhuolto on järjestetty 62 yhteistoiminta-alueella. Ympäristöterveydenhuollon yhteistoiminta-alueet ovat aloittaneet toimintansa viimeistään vuoden 2013 alusta, ja niiden toiminta on ehtinyt juuri vakiintua. Toimintojen uudelleenorganisointi on vienyt paljon työaikaa ja palkkojen harmonisointi yhteistoiminta-alueilla on nostanut kustannuksia jonkin verran.

Laki ympäristöterveydenhuollon yhteistoiminta-alueista edellyttää vähintään 10 henkilötyövuoden resursseja, jotta henkilöstöä on riittävästi erikoistumaan kaikille osa-alueille. Yhteistoimintalain voimaantulon jälkeen kunnan ympäristöterveydenhuollosta on siirtynyt valtiolle (Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukes) sekä kemikaalivalvonta että kuluttajapalveluiden turvallisuuden valvonta. Tämä on omalta osaltaan vähentänyt alkuperäistä erikoistumisen tarvetta ja 10 henkilötyövuotta on ollut riittävä turvaamaan osaamisen terveydensuojelu- ja tupakkavalvonnassa sekä elintarvikevalvonnassa ja eläinlääkintähuollossa. Eläinlääkärien koulutusmäärän lisääminen sekä eläinlääkärikoulutus Virossa ovat parantaneet merkittävästi eläinlääkärien saatavuutta. Kunnaneläinlääkärin virat saadaan nykyisin hyvin täytettyä ja myös yksityisten palveluntarjoajien saatavuus on lisääntynyt.

Yhteistoiminta on eri alueilla organisoitu eri hallinnonalojen yhteyteen. Se voi olla osassa sosiaali- ja te2.8.5.rveydenhuollon, teknisen toimen tai kaavoituksen yhteydessä taikka keskushallinnossa. Henkilöstöillä voi olla erilaiset viikkotyöajat. Osa viranhaltijoista on kunnassa yhteisiä ympäristönsuojelun ja jopa rakennusvalvonnan kanssa. Työnjako voi olla sovittu toimintalähtöisesti esimerkiksi niin, että yksi henkilö on hoitanut sekä ympäristönsuojelun että terveydensuojelulain mukaiset meluasiat. Osa yhteistoiminta-alueista on suhteellisen pieniä, mikä on saattanut vaikeuttaa riittävän osaamisen saamista ja viranhaltijoiden erikoistumista.

Ympäristöterveydenhuolto on kehittynyt toimintalähtöisesti vastaamaan alueen tarpeita. Harvaan asutuilla alueilla (esim. Kainuu ja Pohjois-Karjala) toimintalähtöinen kehitys on johtanut maakunnan alueella järjestettävään viranomaistoimintaan. Pääsääntöisesti suuret kaupunkiseudut ovat organisoineet toiminnan omana toimintana, jolloin yhteistyö läheisten toimialojen kanssa on korostunut.

Henkilöstön mahdollisuus erikoistua on lisääntynyt, mutta toisaalta kentällä on alettu kaivata monipuolisempaa työnkuvaa.

Maataloushallinnon ja viljelijätukien hallintotehtävät

Tällä hetkellä viljelijätukihallintoa hoidetaan 61 maaseutuhallinnon järjestämisestä kunnissa annetussa laissa tarkoitetulla yhteistoiminta-alueella siltä osin kuin tehtävät kuuluvat toimeenpanolain mukaan kunnille. Yhteistoiminta-alueet ovat aloittaneet toimintansa viimeistään vuoden 2013 alusta. Maaseutuhallinnon yhteistoiminta-alueet ovat toiminnallisia kokonaisuuksia, joiden alueella toimii pääsääntöisesti vähintään 800 maatalouden tukihakemuksen tehnyttä maatalousyrittäjää. Kaikkien yhteistoiminta-alueiden on tullut tehdä Maaseutuviraston kanssa maksajavirastosopimus viljelijätukihallinnon tehtävien hoitamisesta.

Yhteistoiminta-alueella maaseutuhallinto on järjestettävä maaseutuhallinnon järjestämisestä kunnissa annetun lain mukaan siten, että tehtäviä hoitaa yhteisen johdon alaisuudessa vähintään viisi viranhaltijaa tai toimihenkilöä, joista yksi päätoimisesti hoitaa maaseutuhallinnon tehtäviä ja johtaa tehtäviä hoitavaa yksikköä. Viiden viranhaltijan tai toimihenkilön vaatimus kattaa tukihakemuksen tallentajan, tallennuksen tarkastajan, maksupäätöksen tekijän (maksajaviranomaistehtävä), sitoumuspäätöksen tekijän (hallintoviranomaistehtävä) ja takaisinperintäpäätöksen tekijän.

Toimintatavat yhteistoiminta-alueilla ovat vakiintuneet ja henkilöstöä koulutetaan ja ohjeistetaan tehtävien hoidossa yhdenmukaisesti sekä Maaseutuviraston että elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten toimesta.

2.8.5.2 Valtiolta maakuntiin siirtyvä henkilöstö

Valtion henkilöstön määrä on muun muassa toimintamenojen vähenemisen, ostopalveluiden käytön lisääntymisen sekä muiden muutosten vuoksi jatkuvasti pienentynyt. Vuonna 2010 valtion henkilöstömäärä oli vajaa 124 000 ja vuonna 2015 vajaa 74 000 henkilöä.

Henkilöstömenot muodostavat muutoksen kohteena olevissa valtion virastoissa noin 70 prosenttia kokonaismenoista. Kaikkiin muutoksen kohteena oleviin valtion virastoihin kohdistuu säästöpaineita valtiontalouden kehyksissä. Siirtyvien tehtävien rahoitus valtion talousarviossa alenee vuodesta 2015 vuoteen 2019 noin neljänneksellä. Rahoituksen väheneminen johtuu pääosin hallitusohjelmassa ja julkisen talouden suunnitelmassa linjatuista toimintamenosäästöistä. Toimintamenojen väheneminen vaikuttaa myös henkilöstön määrään.

ELY-keskusten ja aluehallintovirastojen nykyisellä lukumäärällä ja rakenteella on tarvittu joustavampia menettelyjä, jotta laaja-alaiset ja korkeaa asiantuntemusta vaativat tehtävät voidaan laadukkaasti hoitaa yhä kustannustehokkaammin. Keskittämällä tehtäviä ja erikoistamalla ELY-keskuksia on jaettu niiden osaamista ja parannettu tuottavuutta sekä palvelukykyä. Aluehallintovirastojen ja ELY-keskusten mahdollisuuksia selvitä tehtävistään vähenevillä henkilöstöresursseilla on pyritty parantamaan esimerkiksi mahdollistamalla se, että virkamies voidaan määrätä enintään kolmen vuoden määräajaksi toisen viraston käytettäväksi. Virastojen laajassa tehtäväkentässä monet tehtävät kuuluvat suhteellisen harvojen virkamiesten osaamisalueeseen.

Merkittävä osa ELY-keskusten henkilöstöstä hoitaa tehtäviä yli maakuntarajojen. Vastaavasti aluehallintovirastojen henkilöstö hoitaa, Lapin aluehallintoviraston henkilöstöä lukuun ottamatta, tehtäviä useamman maakunnan alueella. KEHA-keskuksen toimialue kattaa puolestaan koko maan, ja henkilöstö hoitaa tehtäviä yli maakuntarajojen. ELY-keskusten keskitetyissä ratkaisuissa ELY-keskusten henkilöstöä on laajasti siirretty toisen ELY-keskuksen palvelukseen ja työnjohdon alaiseksi siten, että henkilöt ovat voineet säilyttää virkapaikkansa aikaisemmassa ELY-keskuksessa. Maakunnissa joudutaan rajallisista henkilöresursseista johtuen pohtimaan mahdollisuuksia hoitaa tehtäviä jatkossakin yhteistyössä yli maakuntarajojen.

3

Esityksen tavoitteet ja keskeiset ehdotukset

Hallitus linjasi 5.4.2016 maakunnille siirrettäviä tehtäviä. Linjaus sisälsi periaatteet uuden hallinnollisen rakenteen tehtävänjaoista. Hallituksen linjauksen mukaan maakuntien tehtävien perustana on selkeä työnjako kunnan, maakunnan ja valtion välillä. Työnjaossa kunnat ovat paikallisen osallistumisen, demokratian, sivistyksen ja elinvoiman yhteisöjä, jotka hoitavat asukkaiden päättämiä itsehallintotehtäviä (yleinen toimiala) ja laissa säädettyjä paikallisia tehtäviä. Kunnat vastaavat jatkossakin nykyisen lainsäädännön periaatteiden mukaisesti työllisyyden hoidosta ja edistämisestä. Kunnalla on edelleen vastuu osaamisen ja sivistyksen sekä terveyden ja hyvinvoinnin edistämisestä, liikunta-, kulttuuri- ja muista vapaa-ajan palveluista, nuorisotoimesta, paikallisesta elinkeinopolitiikasta, maankäytöstä, rakentamisesta ja kaupunkisuunnittelusta.

Maakunnat vastaavat sosiaali- ja terveydenhuollosta, pelastustoimesta, ympäristöterveydenhuollosta, alueellisista kehittämistehtävistä ja elinkeinojen edistämisen tehtävistä, maakuntakaavoituksesta sekä maakunnallisen identiteetin ja kulttuurin edistämisestä sekä maakunnalle lain perusteella annettavista muista alueellisista palveluista.

Valtio vastaa oikeusvaltion ylläpitämisestä ja kehittämisestä, perusoikeuksien turvaamisesta ja arvioinnista sekä turvallisuustehtävistä samoin kuin kansainvälisistä ja valtakunnallisista tehtävistä ja yhdenvertaisuuden ja yleisen edun valvonnasta. Valtion hallintotehtävissä on periaatteena valtakunnallinen toimivalta silloinkin, kun tehtävät edellyttävät alueellista tai paikallista läsnäoloa. Toisena periaatteena valtion hallintotehtävissä on valtakunnallisesti yhtenäisen toimintatavan ja ratkaisukäytännön soveltaminen.

3.1

Maakunnalle siirtyvät tehtävät

Maakunnalle siirrettäväksi ehdotettujen tehtävien sisältöä kuvataan kattavasti edellä luvussa 2.3.

3.1.1

3.1.1 Valtiovarainministeriön toimiala

Uudistus edellyttää julkisen hallinnon yhteispalvelusta annetun lain muuttamista. Maakunnat ehdotetaan lisättäväksi niiden viranomaisten joukkoon, jotka voivat järjestää ja hoitaa asiakaspalvelutehtäviään yhteispalvelulaissa tarkoitettuna viranomaisten yhteistyönä toimien yhteispalvelun toimeksiantajina tai toimeksisaajina. Yhteispalvelurekisteriä koskeva rekisterinpitovastuu ehdotetaan siirrettäväksi aluehallintovirastoilta maakuntien tehtäväksi. Rekisterin teknisestä ylläpitämisestä ja kehittämisestä maakuntien lukuun vastaisi ehdotuksen mukaan maakuntien yhteinen tieto- ja viestintäteknisten palvelujen palvelukeskus (Vimana Oy). Yhteispalvelutoiminnan ohjausta muutettaisiin siten, että valtiovarainministeriö vastaisi yhteispalvelutoiminnan yleisestä ja valtakunnallisesta ohjauksesta sekä kehittämisestä. Maakunnat puolestaan vastaisivat yhteispalvelun alueellisesta kehittämisestä ja edistämisestä sekä sovittaisivat alueellisesti yhteen viranomaisten yhteispalvelua koskevia toimenpiteitä. Maakunnat voisivat rekisterinpito- ja ohjaustehtävien organisoinnissa käyttää tarvittaessa hyväksi ehdotetun maakuntalain 8 lukuun sisältyviä yhteistoimintamuotoja.

3.1.2

3.1.2 Opetus- ja kulttuuriministeriön toimiala

Maakuntauudistuksen myötä opetus- ja kulttuuriministeriön toimialan tehtävistä maakunnille tulevat alueellisen lyhyen, pitkän ja keskipitkän aikavälin koulutustarpeiden ennakointi ja alueellisten koulutustavoitteiden valmistelu.

Uudistuksen yhteydessä nykyiset ELY-keskusten ja maakuntien liittojen kulttuuria koskevat tehtävät kootaan yhteen tulevassa maakuntaorganisaatiossa. Kulttuurin tehtäviin maakunnassa sisältyy kulttuuriympäristön hoidon tehtävä sekä kulttuuria koskevien suunnitelmien ja kehittämistoimenpiteiden yhteensovittaminen osana maakuntastrategian ja -ohjelman sekä maakuntakaavoituksen toteuttamista.

Liikunnan edistäminen maakunnissa tapahtuu Valtion lupa- ja valvontaviraston asiantuntijaeliminä toimivien alueellisten liikuntaneuvostojen toiminnan kautta. Neuvostojen tehtävät on määritelty liikuntalaissa ja liikunnan edistämisestä annetussa valtioneuvoston asetuksessa. Päävastuu liikunnan edistämisestä säilyy kunnilla.

3.1.3

3.1.3 Maa- ja metsätalousministeriön toimiala

Maa- ja metsätalousministeriön sektorilla maataloustukiin, maaseudun kehittämiseen, eläinten terveyteen ja hyvinvointiin, kasvinterveyteen, porotalouteen ja luontaiselinkeinoihin, elintarvikelakiin ja maatalouden tuotantopanoksiin, vesitalouteen ja kalatalouteen, vieraslajeista aiheutuvien riskien torjuntaan sekä ilmastonmuutokseen sopeutumiseen liittyvät tehtävät siirrettäisiin pääosin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksista (ELY), aluehallintovirastoista (AVI) ja kunnista maakuntiin.

Elintarvikevalvonta ja eläinten terveyden ja hyvinvoinnin valvonta keskitettäisiin ohjaustehtävien osalta Elintarviketurvallisuusvirastoon (Evira). Näihin tehtäviin liittyvät tarkastus- ja toimeenpanotehtävät siirrettäisiin maakuntiin lukuun ottamatta eläinlääkäreiden toiminnan valvontaa, joka keskitettäisiin Eviraan. Elintarvikevalvonnassa ja eläinten terveyden ja hyvinvoinnin valvonnassa olevia hallinnon portaita on tarkoitus vähentää ja Eviran ja aluehallintovirastojen kuntiin kohdistaman elintarvikevalvonnan ohjauksen päällekkäisyyttä poistaa.

Toimivalta osoitettaisiin pääosin maakunnalle myös niiden tehtävien osalta, jotka voimassa olevan lain mukaan kunnaneläinlääkäri hoitaa valtion toimeksiantotehtävinä. Tämä mahdollistaisi tehtävien delegoinnin maakunnan sisällä tehtävän luonteen perusteella. Euroopan unionin säännökset edellyttävät kuitenkin toimivaltaisten viranomaisten henkilöstöltä soveltuvaa pätevyyttä ja kokemusta, ja osa tehtävistä on säädetty nimenomaisesti virkaeläinlääkärin tehtäviksi. Lisäksi eläinlääkärinammatin harjoittamisesta annettu laki edellyttää eläinlääkärin pätevyyttä henkilöstöltä, joka suorittaa eläinten terveydentilan ja sairauksien toteamiseen liittyviä tehtäviä.

Eläinlääkintähuoltolaki muutettaisiin eläinlääkäripalveluista annetuksi laiksi ja samalla siitä poistettaisiin kaikki valvontaa koskevat säännökset. Nämä siirrettäisiin tarvittavilta osin ao. substanssilakeihin. Eläinlääkäripalveluja koskevassa laissa säilyisi säännös, jonka mukaan julkisia palveluja mitoitettaessa on otettava huomioon yksityisten eläinlääkäripalveluiden tuottajien alueella tarjoamat palvelut sekä säännös, jonka mukaan peruseläinlääkäripalvelua ei tarvitse järjestää muita kotieläimiä kuin hyötyeläimiä varten, jos palvelua on alueella muutoinkin saatavilla. Nykyisenkaltaisen pääosin virkasuhteisten eläinlääkäreiden varaan rakentuvan eläinlääkintähuoltojärjestelmän jatkuvuuden turvaamiseksi laissa kuitenkin säädettäisiin, että maakunta voisi tuottaa peruseläinlääkäripalvelun halutessaan aina omana toimintanaan yhtiöittämisvelvollisuuden estämättä.

Virkaeläinlääkäripäivystystä koskeva velvollisuus ulotettaisiin koskemaan eläintautilain mukaisten helposti leviävien ja vaarallisten eläintautien torjuntatehtävien lisäksi eläinten hyvinvoinnin edellyttämien sekä eläinten ja tuotteiden jäsenvaltioiden välisten siirtojen ja viennin valvontaan liittyvien kiireellisten tehtävien hoitamisesta. Päivystys voitaisiin tarvittaessa järjestää maakuntien välisenä yhteistyönä. Tällä esityksellä päivystysvelvollisuus ulotettaisiin koskemaan eläinten hyvinvoinnin valvontaa eläinten kuljetuksissa. Tarkoituksena on, että vastaavasta velvollisuudesta säädettäisiin myös eläinten hyvinvointia koskevassa, erikseen annettavassa lakiehdotuksessa.Eräissä maatalouden tuotantopanoksia ja kasvinterveyttä koskevissa laeissa valvontaa koskevia säännöksiä täsmennettäisiin vastuunjakoa selkeyttämällä ja niin, että valvonta järjestettäisiin vastaamaan nykyistä käytäntöä. Valvonnan yleinen toimivalta on nykyisinkin säädetty Eviralle samalla kun on säädetty mahdollisuus käyttää valvonnassa apuna kuntia tai ELY-keskuksia. Eri laeissa apuna toimimisen on katsottu tarkoittavan vain tarkastuksia ja joissakin tapauksissa myös toimivaltaa tehdä hallintopäätöksiä. Tavoitteena on selkeyttää ja täsmentää kussakin laissa kyseisiä toimivaltuuksia ja siirtää avustavat valvontatehtävät maakunnalle.

Kokonaan uutena säädöksenä annettaisiin laki maksajavirastotehtävien hoitamisesta maakunnissa. Laki koskisi maataloustukirahastosta ja maaseudun kehittämisrahastosta rahoitettavia menoja sekä yhdennettyyn hallinto- ja valvontajärjestelmään liittyviä tukijärjestelmiä. Tätä lakia sovellettaisiin myös horisontaaliasetuksen 72 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuihin tukijärjestelmiin ja toimenpiteisiin sekä Suomen liittymisestä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 107—109 artiklan mukaisiin tukiin.

Eräiden elinkeinokalatalouden ja vesitalouden tehtävien hoito säädettäisiin lailla tiettyjen maakuntien vastuulle vastaavaan tapaan kuin tehtävät on nykyisin keskitetty eräille ELY-keskuksille. Tehtävien keskittämisen tarkoituksena on varmistaa asiantuntija- ja muiden voimavarojen tehokas käyttö, päätöksenteon valtakunnallinen yhdenmukaisuus sekä Euroopan unionin lainsäädäntöön perustuvien velvoitteiden täyttäminen. Kaupallisen kalastuksen vakuutustuesta annetun lain, merellä toimivien kalastus- ja vesiviljelyalusten rekisteröinnistä annetun lain sekä yhteisen kalastuspolitiikan seuraamusjärjestelmästä annetun sekä Euroopan unionin yhteisen kalastuspolitiikan kansallisesta täytäntöönpanosta annetun lain mukaiset maakunnan tehtävät säädettäisiin Varsinais-Suomen maakunnan hoidettaviksi. Patoturvallisuuslain mukaiset patoturvallisuusviranomaisen tehtävät säädettäisiin Kainuun maakunnalle ja Suomen ja Ruotsin välisen rajajokisopimuksen soveltamisesta annetun lain mukaiset tehtävät Lapin maakunnalle.

Maakuntien yhteistoiminnasta kalatalouden ja vesitalouden tehtävien hoitamisessa ehdotetaan säädettäväksi lailla. Maakuntien tulisi sopia tehtävien hoidosta yhteistoiminnassa siten, kuin ehdotetun maakuntalain 8 luvussa säädetään. Ehdotetun lain tarkoituksena on varmistaa, että tehtävien vaatimat asiantuntija- ja muut voimavarat olisivat tehokkaasti maakuntien käytettävissä hallinnollisista rajoista riippumatta. Tarkoituksena on myös luoda edellytykset sille, että toisiinsa kytkeytyvät kalatalouden ja vesitalouden tehtävät voidaan hoitaa sisällöllisesti ja alueellisesti tarkoituksenmukaisina kokonaisuuksina. Jos maakunnat eivät sopisi tehtävien hoitamisesta laissa tarkoitetulla tavalla, valtioneuvosto voisi antaa tarpeelliset määräykset yhteistoiminnan järjestämisestä.

Valtion vastuulla olevien vesitaloudellisten hankkeiden luvat ja niihin liittyvät sopimukset, joita elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten hallinnoivat osana maakuntiin siirtyviä kalatalouden ja vesitalouden tehtäviä, siirtyisivät uudistuksessa maakuntien vastuulle. Vesistöhankkeilla edistetään alueiden tavoitteita kala- ja vesitaloudessa, ja luvan haltijan vastuu hankkeista vahvistaisi maakuntien päätäntävaltaa ja roolia alueen kalatalous- ja vesitalousasioiden hoidossa. Järjestelyllä saavutettaisiin myös synergiahyötyjä maakunnan muiden tehtävien ja niissä tarvittavan osaamisen kanssa.

Edellä sanottuja vesitaloushankkeita palvelevien rakenteiden omistus siirtyisi maakuntien yhdessä omistamalle palvelukeskukselle (Maakuntien tilakeskus Oy). Palvelukeskus vastaisi rakenteiden yllä- ja kunnossapidosta tähän liittyvine hankintoineen. Tehtävien hoidossa hyödynnettäisiin palvelukeskukseen keskitetyn hankintaosaamisen synergiaa. Järjestely edistäisi vesiolojen turvallisuudelle tärkeiden vesistörakenteiden kunnossapitoa ja asiantuntevaa käyttöä.

3.1.4

3.1.4 Liikenne- ja viestintäministeriön toimiala

Maakunta vastaisi saariston liikenteen suunnittelusta ja järjestämisestä. Nämä tehtävät siirtyisivät maakunnalle ELY-keskusten liikennevastuualueelta, jossa tehtävää on hoidettu yhteysalusliikenteen osalta keskitetysti Varsinais-Suomen ELY-keskuksesta. Näitä tehtäviä koskevat muutokset sisällytettäisiin lakiin saariston kehityksen edistämisestä (494/1981).

3.1.5

3.1.5 Työ- ja elinkeinoministeriön toimiala

Maakuntauudistuksen takia vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden käsittelyn turvallisuudesta annetun lain (390/2005, jäljempänä kemikaaliturvallisuuslaki) 6 §:n 21 kohdan määritelmää pelastusviranomaisesta ehdotetaan muutettavaksi siten, että lain määritelmässä viitattaisiin jatkossa pelastuslaissa tarkoitettuun maakunnan pelastusviranomaiseen. Lakimuutos olisi tekninen. Lakiehdotuksella ei muutettaisi pelastusviranomaisten nykyisiä tehtäviä kemikaaliturvallisuuslain nojalla vaan selkeytetään, että kemikaaliturvallisuuslain määrittelemällä pelastusviranomaisesta tarkoitetaan jatkossa muutettavaksi ehdotetussa pelastuslaissa tarkoitettua maakunnan pelastusviranomaista. Ehdotetussa maakuntalaissa säädettäisiin puolestaan yleisellä tasolla siitä, mitkä asiat kuuluvat maakunnan tehtävänalaan. Maakuntalain 6 §:n 1 momentin 16 kohdan mukaan maakunnan tehtäväalaan kuuluisivat vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden käsittelyyn liittyvät valvontatehtävät.

Maakuntauudistuksen myötä muuttuisi maksuja määräävä toimivaltainen viranomainen pelastustoimen osalta. Ehdotetun maakuntalain 16 §:n 2 momentin 8 kohdan nojalla maakuntavaltuusto päättää palveluista ja muista suoritteista perittävien maksujen yleisistä perusteista sekä maakunnan järjestämisvastuulle kuuluvista palveluista perittävistä asiakasmaksuista. Tämän perusteella kemikaaliturvallisuuslain 131 §:n 2 momenttia ehdotetaan muutettavaksi vastaavasti. Lakimuutos olisi teknisluonteinen. Lisäksi säädöshuollollisista syistä muutettaisiin samassa yhteydessä kemikaaliturvallisuuslain 131 §:n 3 momenttia korjaamalla vanhentunut lakiviittaus viittauksella voimassa olevaan verojen ja maksujen täytäntöönpanosta annettuun lakiin (706/2007). Muutoin 131 § säilyisi ennallaan. Lakimuutoksen ehdotetaan tulevan voimaan 1.1.2020 lukien yhtä aikaa pelastuslain muutoksen kanssa.

Euroopan unionin rajat ylittävän yhteistyön ohjelmien hallinnoinnista annettua lakia ulkorajat ylittävästä yhteistyöstä (657/2015) ehdotetaan muutettavaksi niin, että ohjelmia hallinnoivien maakuntien liittojen sijasta viranomaisina toimisivat maakunnat samoissa maakunnissa kuin nykyisinkin. Suomen ja Venäjän välisellä rajalla toteutetaan vuosina 2014–2020 kolmea ulkorajayhteistyöohjelmaa, Kolarctic, Karelia ja Kaakkois-Suomi -Venäjä. Ohjelmiin liittyvästä kansallisesta jäsenvaltion vastuusta vastaa työ- ja elinkeinoministeriö, ja ohjelmien hallintoviranomaisina lain 6 §:n perusteella toimivat ohjelma-asiakirjoissa nimetyt maakuntien liitot. Näitä ovat Lapin liitto, Pohjois-Pohjanmaan liitto ja Etelä- Karjalan liitto. Hallintoviranomaiset vastaavat siitä, että ohjelmat valmistellaan ja hallinnoidaan asianmukaisesti. Euroopan komission, Venäjän federaation ja Suomen tasavallan kesken solmittiin 29.12.2016 rahoitussopimus, jolla sovittiin tarkemmin ohjelmien toteuttamista koskevista ehdoista. Muutos on luonteeltaan tekninen ja se perustuu siihen, että maakuntien liittojen alueiden kehittämiseen liittyvät tehtävät siirtyvät maakunnista annettavan lakiehdotuksen 6 §:n 1 momentin 9 kohdan mukaan maakunnille.

3.1.6

3.1.6 Sosiaali- ja terveysministeriön toimiala

Hallituksen esityksessä ehdotetaan, että terveydensuojelulain, tupakkalain ja lääkelain mukaiset kuntien tehtävät siirrettäisiin tuleville maakunnille. Tämä toteuttaisi edellä nykytilan arviointia koskevassa jaksossa kuvattua tavoitetta, jonka mukaan ympäristöterveydenhuollon tehtävät olisi hyvä keskittää nykyistä suurempiin yksikköihin.

Nykyiset Valviran ja aluehallintovirastojen terveydensuojelulain ja tupakkalain mukaiset ohjaustehtävät yhdistettäisiin uuteen Valtion lupa- ja valvontavirastoon. Voimavarojen yhdistämisellä tavoitellaan valtakunnallisen ohjauksen tehostumista.

Esityksessä ehdotetaan, että tupakkalain 91 §:ssä tarkoitetun valvontamaksun periminen kuuluisi jatkossa maakunnalle. Valvontamaksun määrästä säädettäisiin tupakkalaissa.

Esityksessä ehdotetaan, että lääkelakiin lisättäisiin muutoksenhakusäännös koskien päätöksiä, joita maakunta tekee nikotiinivalmisteiden myynnin valvontaan liittyen.

Huumausainelaissa (373/2008) tarkoitettuja, aluehallintovirastolle tai Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastolle tällä hetkellä kuuluvia tehtäviä siirrettäisiin Valtion lupa- ja valvontavirastolle. Huumausainelain 40 §:n mukaan Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus saisi omasta aloitteestaan luovuttaa huumausainelain mukaista valvontaa koskevia tietoja myös Valtion lupa- ja valvontavirastolle ja huumausainelain rikkomisesta johtuvan 46 §:ssä säädetyn uhkasakon voisi tulevaisuudessa tuomita Valtion lupa- ja valvontavirasto Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskuksen vaatimuksesta.

Voimassa olevassa laissa oikeus saada nähtäväksi eläinlääkärin huumausainekirjanpito (30 §) ja eläinlääkäreiden valvonta (34 §) kuuluvat sekä aluehallintovirastoille että Elintarviketurvallisuusvirastolle. Esityksessä ehdotetaan, että jatkossa tehtävät kuuluisivat vain Elintarviketurvallisuusvirastolle.

Romaniväestön osallistumisen edistämisessä ja elinolosuhteiden parantamisessa on olennaista toimia lähellä alueen muita toimijoita ja tehdä poikkihallinnollista yhteistyötä esimerkiksi sosiaali- ja terveyspalveluiden, työvoimahallinnon sekä opetus- ja sivistystoimen kanssa. Tämän vuoksi maakuntalakiesityksessä on ehdotettu, että edellytykset alueelliselle romaniasioiden hoidolle turvataan säätämällä tehtävä maakunnille. Koska maakunnille voidaan antaa tehtäviä vain lailla, ja romaniasioista on tällä hetkellä ainoastaan asetuksen tasoista sääntelyä, ehdotetun maakuntalain 6 §:n 1 momentin 25 kohdan yleissäännöksen lisäksi sisältyy tähän hallituksen esitykseen ehdotus laiksi alueellisista romaniasiain neuvottelukunnista ja romaniasioita koskevista tehtävistä. Laissa säädettäisiin maakuntien alueellisten romaniasioiden neuvottelukuntien tehtävistä, kokoonpanosta ja toimialueista. Vastuumaakunnista maakunnat sopisivat keskenään. Neuvottelukuntien asettamisesta, toiminnan järjestämisestä ja jäsenten nimeämismenettelystä säädettäisiin tarkemmin asetuksella.

Jatkossa valtakunnallisia romaniasiain hallinnollisia rakenteita tullaan vahvistamaan uudistamalla valtakunnallisen romaniasiain neuvottelukunnan tehtäviä, kokoonpanoa ja romanijärjestöjen osallistumista koskevia säännöksiä sekä vahvistamalla paikallisia viranomaisten ja romaniväestön yhteistyörakenteita. Valtakunnallisia romaniasioita koskevan romaniasiain hallintoa koskevan valmistelu aloitetaan uuden vuoden 2017 alusta asetetun romaniasiain neuvottelukunnan ehdotusten pohjalta ja nämä esitykset tulisivat voimaan myöhemmin.

3.1.7

3.1.7 Ympäristöministeriön toimiala

Maankäyttö- ja rakennuslain muutoksella maakunnan tehtäväksi siirtyisi maakunnan liitolta maakuntakaavoitus ja merialuesuunnittelu. Maakunnille ehdotetaan siirrettäväksi ELY-keskuksilta kuntien alueiden käytön suunnittelun ja rakennustoimen järjestämisen edistäminen. Sen sijaan ELY-keskusten kuntien alueiden käytön suunnittelun ja rakennustoimen järjestämisen valvontaan liittyvät tehtävät lakkaisivat. Kunnan rakennusvalvonnan ja ympäristönsuojeluviranomaisen tehtävien järjestäminen voitaisiin siirtää maakunnan hoidettavaksi siten kuin ehdotetun maakuntalain 6 §:n 2 momentin 4 kohdassa säädetään.

Vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain keskeisenä ehdotuksena on, että kaikki vesienhoidon tehtävät ja merenhoidon alueelliset tehtävät siirrettäisiin maakunnille. Tehtävät perustuvat EU:n sääntelyyn ja sisältävät jäsenvaltioille asetettuja velvoitteita, joiden täytäntöönpanon laadukkuuden ja yhdenmukaisuuden sekä seurattavuuden ja raportoitavuuden edellytykset tulee varmistaa lainsäädännöllä. Lisäksi säädettäisiin maakuntien yhteistyöstä vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisessä. Maakuntien tulisi sovittaa yhteen vesienhoidon sisältö ja aikataulu vesienhoitoalueiden sisällä sekä niiden välillä. Lisäksi merenhoidon tehtäviä hoitavien maakuntien tulee sovittaa yhteen merenhoidon suunnittelun sisältö ja aikataulu. Ehdotuksella pyritään turvaamaan sekä vesienhoidossa että merenhoidossa valtakunnallinen vertailukelpoisuus ja yhdenmukaisuus sekä oikea-aikaisuus. Uutta pykälää ehdotetaan vesienhoitoa ja merenhoitoa koskevien velvoitteiden toteuttamiseksi annettavasta määräyksestä. Vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain muutosehdotukseen sisältyy uutena ohjauksen välineenä myös maakunnan ja lain täytäntöönpanoa ohjaavien ja seuraavien ministeriöiden välinen neuvottelu, jonka tarkoituksena on varmistaa valtakunnallinen yhdenmukaisuus vesien- ja merenhoidon suunnittelussa ja täytäntöönpanossa.

Luonnonsuojelulain muutoksella maakunnalle siirtyisi luonnon monimuotoisuuden suojelun edistämistehtävä. Tehtävä sisältäisi vapaaehtoisuuteen perustuvan luonnonsuojelun edistämisen, erityisesti metsien ja soiden suojelutilanteen parantamiseksi viestinnällä, neuvonnalla ja maanomistajien yhteistoiminnan edistämisellä sekä luonnonsuojelualueiden perustamiseen tähtäävällä hanketoiminnalla. Vastaavilla keinoilla maakunta edistäisi myös luonnon monimuotoisuutta tukevia toimia maa- ja metsätaloudessa, vesien käytössä ja ympäristönhoidossa, etenkin siltä osin kuin näillä on kytkentä maakunnan alueidenkäytön suunnitteluun. Maakunnat vastaisivat lisäksi perinnebiotooppien seurannasta ja edistäisivät perinnebiotooppien hoitoa yhteistyössä muiden alueellisten toimijoiden kanssa. Maakuntien tehtäviin kuuluisi maakuntakaavoitukseen liittyen myös soveltuvin osin luonnonsuojelun ja -hoidon alueellisia tarpeita koskevia valmisteluja ja selvityksiä tarpeen mukaisessa yhteistyössä asianomaisten ministeriöiden, Valtion lupa- ja valvontaviraston sekä maakuntaan rajoittuvien muiden maakuntien kanssa. Maakunnalle kuuluisivat muun muassa luonnonsuojelualueiden perustamiseen liittyvien korvausten ja maanhankinnan arviointi- ja neuvottelutehtävät sekä sopiminen alueen määräaikaisesta rauhoittamisesta. Maakunta vastaisi myös yksityisten suojelualueiden rajojen merkitsemisestä. Luonnonsuojelualueiden perustamista koskevat tehtävät perustuisivat valtion talousarvion vapaaehtoista luonnonsuojelua koskevaan rahoitukseen (mm. METSO) sekä EU:n Life-rahoituksen ja muiden soveltuvien rahoitusvälineiden rahoitukseen. Maakunnalle kuuluisi myös maisemansuojelun edistäminen alueellaan.

3.2

Kielelliset oikeudet maakunnille siirtyvissä tehtävissä

Esitykseen sisältyy kielilakia (423/2003) koskeva muutosehdotus, jolla lain 10 §:ään ehdotetaan lisättäväksi uusi 3 momentti, jonka mukaan jokaisella olisi oikeus maakunnan viranomaisessa käyttää omaa kieltään, suomea tai ruotsia, omassa asiassaan. Maakunnan viranomaisen on lisäksi järjestettävä asiassa kuultavalle mahdollisuus tulla kuulluksi omalla kielellään, suomeksi tai ruotsiksi. Säännös olisi vain maakuntia koskeva erityissäännös ja sillä varmistettaisiin, ettei kielellisten oikeuksien toteutuminen heikkenisi uudistuksen johdosta valtion viranomaisilta maakunnille siirtyvien tehtävien hoitamisessa nykytilanteeseen verrattuna. Käytännössä säännösehdotus myös laajentaisi kielellisiä oikeuksia sellaisissa maakunnan tehtävissä, jotka siirtyvät yksikielisiltä kunnilta tai kuntayhtymiltä yksikielisille maakunnille.

3.3

Valtionhallinnon uudelleenorganisointi

3.3.1

3.3.1 Valtion lupa- ja valvontavirasto ja Ahvenanmaan valtionvirasto

Valtionhallinnon rakenne

Hallitus linjasi 5.4.2016 maakunnille siirrettäviä tehtäviä. Linjaus muuttaa Suomen hallinnon rakenteita laajakantoisella tavalla. Linjaus sisälsi periaatteet myös valtion tehtävistä. Valtio vastaa oikeusvaltion ylläpitämisestä ja kehittämisestä, perusoikeuksien turvaamisesta ja arvioinnista sekä turvallisuustehtävistä samoin kuin kansainvälisistä ja valtakunnallisista tehtävistä ja yhdenvertaisuuden ja yleisen edun valvonnasta. Valtion hallintotehtävissä on periaatteena valtakunnallinen toimivalta silloinkin, kun tehtävät edellyttävät alueellista tai paikallista läsnäoloa. Toisena periaatteena valtion hallintotehtävissä on valtakunnallisesti yhtenäisen toimintatavan ja ratkaisukäytännön soveltaminen.

Linjauksen mukaan nykyisestä kuudesta aluehallintovirastosta muodostetaan yksi valtakunnallisen toimivallan omaava viranomainen, joka toimii alueellisissa yksiköissä / toimipaikoissa. Päällekkäisyydet aluehallintoviraston ja keskushallinnon virastojen välillä puretaan. Uudistuksessa henkilöstöä ei keskitetä yhteen toimipisteeseen.

Esityksen tavoitteena on vastata hallinnon rakennemuutoksen tuomiin haasteisiin ja koota hallituksen linjaamia periaatteita noudattaen valtion aluehallinnossa ja keskushallinnossa hoidettuja valtion lupa-, ohjaus- ja valvontatehtäviä siten, että jatkossa tehtävistä vastaavat valtakunnallisesti toimivat virastot. Tehtävien kokoamisella ja toimivallan valtakunnallisuudella tavoitellaan virastorakennetta, joka mahdollistaa nykyistä vaikuttavamman, asiakaslähtöisemmän, yhdenmukaisemman ja kustannustehokkaamman valtion lupa-, ohjaus- ja valvontatehtävien toteuttamisen ja jossa viranomaisten keskinäiset työnjaot ovat selkeitä ja päällekkäiset tehtävät karsitaan. Tavoitteena on luoda virastorakenne, joka tehostaa viranomaisresurssien käyttöä ja tällä tavoin turvaa voimavarojen ja asiantuntemuksen riittävyyttä valtion lupa-, ohjaus- ja valvontatehtävien hoitamisessa. Valtion valvontatoiminta ja läsnäolo koko maan alueella tulee esityksessä turvata ja toteuttaa julkistalouden kannalta kestävällä tavalla.

Valtion viranomaistoimintojen uudistuksessa pyritään myös löytämään ratkaisuja Suomen julkisen hallinnon arvioinneissa toistuvasti esille nostettuihin ongelmakohtiin eli voimakkaaseen jakautumiseen toisistaan irrallisiin politiikkalohkoihin (siiloutuminen) sekä koko hallinnon kattavien periaatteiden ja ratkaisujen koordinaation ja ohjauksen heikkouteen. Tavoitteena on luoda viranomaisrakenne, joka tukee strategisen kokonaisnäkemyksen muodostamista, mahdollistaa poikkihallinnollisten tavoitteiden toimeenpanon sekä paremman hallinnon kokonaisuutta koskevan ennakoinnin ja suunnittelun. Valtakunnallisten virastomallien riskinä on eurooppalaisissa hallinnoissa havaittu olevan sektoriajattelun vahvistuminen. Ehdotettavalla valtakunnallisella monialaisella virastorakenteella, jonka ohjaus tapahtuu ministeriöiden yhteistyönä, pyritään ehkäisemään toimintojen sektoroitumista sekä luomaan rakenne poikkihallinnolliselle ohjaukselle ja tavoiteasetannalle.

Muuttuvassa toimintaympäristössä valtion virastoilla tulee olla kyky reagoida nopeasti ja ketterästi muutoksiin, suunnata toimintaansa yhteiskunnallisen vaikuttavuuden kannalta kriittisiin elementteihin sekä hallita riskejä. Esityksessä kiinnitetään erityistä huomiota johtamisjärjestelmän selkiinnyttämiseen ja kokonaisuuden hallintaan hallinnolliset sektorirajat ylittäen.

Esityksen tavoitteena on myös mahdollistaa yhtenäisten toimintatapojen sekä ratkaisukäytännön varmistaminen toisaalta toiminnan valtakunnallisuuden kautta, toisaalta tarkastellen tehtävien kokoamista ja järjestämistä ennen kaikkea asiakaslähtöisesti. Toimintojen kokoamisessa lähtökohtana on pyrkiä tuottamaan asiakkaalle hänen tarpeisiinsa vastaavaa ja lisäarvoa tuottavaa palvelua. Tässä suhteessa merkitystä on myös sähköisten palvelujen tuottamisen ja niiden käyttöalan lisäämisen mahdollisuuksilla sekä rakenneratkaisuilla, jotka tukevat mahdollisimman pitkälle toimintatapojen ja toimintakulttuurin muutosta hyödyntäen digitalisaatiota. Tuloksellisuuden ja vaikuttavuuden näkökulma ratkaisee arvioitaessa, kootaanko tehtävät monialaiseen virastoon vai yhden hallinnonalan virastoihin.

Uudistus toteutetaan noudattaen hyvää henkilöstöpolitiikkaa.

Palvelujen tuotanto

Esityksen tavoitteena on tukea ratkaisuja, jotka mahdollistavat toiminnan asiakaslähtöisen kehittämisen. Tässä suhteessa merkitystä on toiminnan poikkihallinnollisuudella ja moniammatillisen asiantuntemuksen hyödyntämisellä silloin kun se on tarpeen. Esityksen yksi keskeinen tarkoitus onkin luoda valtiolle viranomaisrakenne, joka tukee muuntautumiskykyistä poikkihallinnollista työotetta, toimintatapojen uudelleentarkastelua ja niiden ketterää sopeuttamista hallinnon toimialoilla tapahtuviin muutoksiin. Viraston johtamisessa tulisi korostua uudenlainen tapa hahmottaa eri toimialojen välisiä yhteyksiä ja tuottaa lisäarvoa sekä asiakkaalle että yhteiskunnalle luomalla monialaisia työskentelymalleja, joilla voidaan vastata muuttuvan toimintaympäristön asettamiin haasteisiin oikea-aikaisesti. Keskeistä tässä on hakea toiminnalle tosiasiallista ja laaja-alaista vaikutusta valvottuun palvelutuotantoon sekä tuotannon rakenteisiin.

Ohjauksen ja valvonnan tulee kattavasti, ennakoivasti, vuorovaikutteisesti ja yhdenvertaisesti varmistaa toimialojen palveluiden käyttäjien oikeuksien toteutuminen sekä palvelun tuottajien velvoitteiden täyttäminen. Vaikuttavuuden aspekti sisältää niin ikään vaatimuksen toiminnan kustannusvaikuttavasta organisoimisesta tavalla, jolla kuitenkin saavutetaan optimaalinen kokonaistulos. Tällainen toiminnan järjestäminen on suunniteltava ja toteutettava asiakaslähtöisesti siten, että virastojen palvelumallit ja palvelukulttuuri sekä työskentelytavat sovitetaan vastaamaan viraston asiakkaiden tarpeita ja heidän viitekehystään. Näin ollen esimerkiksi asioinnin väylät ja hallinnon menettelytavat tulee lähtökohtaisesti kehittää asiakkaan näkökulmasta. Vastaavasti varsinainen toiminnan sisältö tulee jo virastojen sisäisellä työllä sovittaa vastaamaan asiakkaan koko palvelutarvetta. Asiakaslähtöisyyden keskeisiä elementtejä ovat monialaisen sisällöllisen palvelutarpeen lisäksi verkostomainen yhteistyö asiakkaiden kanssa, helppokäyttöisyys, yhden luukun periaate ja palveluaika, mutta myös tehostettu palvelukyky tehtävien sisäistä hoitamista parhaiten tukevien mallien avulla. Näitä osatekijöitä toteuttavalla toiminnalla tuetaan tehtävien perustarkoitusta ja valtion asemaa palveluita ja niihin kytkeytyviä perusoikeuksia turvaavana luotettavana toimijana. Asiakaslähtöisyydellä on merkittävä yhteys toiminnalliseen vaikuttavuuteen myös sitä kautta, että painopisteiltään ja toteuttamistavoiltaan moderni, joustava sekä asiakasprofiilin ja yhteiskunnallisten olojen mukaan muuntuva toiminta myös voi pyrkiä saavuttamaan korkeimman vaikutusasteen ja siten turvaamaan parhaiten kansalaisten perusoikeuksia ja oikeusturvaa.

Edelleen tavoitteena on toimintakulttuurin muutos valvontatoiminnassa ja toimintatavoissa. Toiminnassa on tarkoitus siirtyä entistä ennakoivampaan ja riskiperusteisempaan suuntaan valvonnan vaikuttavuuden ja tuloksellisuuden lisäämiseksi. Tavoitteena on siirtää valvonnan painopistettä vuorovaikutteiseen ja asiakkaiden yhdenvertaisia toimintaedellytyksiä turvaavaan oma-aloitteiseen valvontaan jälkikäteisen ja kasuistisen valvonnan sijaan. Tämän lisäksi valvontaa on entistä painokkaammin kohdennettava oikea-aikaisesti valvonnan tarkoituksen kannalta laadultaan ja laajuudeltaan merkittäviin asiakokonaisuuksiin ja epäiltyihin lainvastaisuuksiin siten, että valvonnan päätarkoituksena on laaja yhteiskunnallinen vaikuttavuus ja oikea-aikainen puuttuminen. Tämä edellyttää valvonnan kohdentamiselta systemaattisia, yhdenvertaisia ja toimintaympäristön muutosten kanssa eläviä riskinarvioinnin menetelmiä sekä valvontatiedon laajaan keräämiseen, analysointiin ja hyödyntämiseen liittyviä menettelytapoja. Valtion tehtävien periaatteisiin sisältyvä kansalaisten perusoikeuksien ja oikeusturvan turvaaminen toteutuu parhaiten, kattavimmin ja tasapuolisimmin kun valtio pystyy tehokkaalla riskisperusteisella toiminnalla ehkäisemään lainvastaista toimintaa sekä viipymättä puuttumaan uhkatilanteisiin.

Näissä toiminnan muutoksissa on tavoitteena hyödyntää mahdollisimman pitkälle palvelujen sähköistämistä ja toiminnan digitalisaatiota. Suuri merkitys on yhden luukun periaatteen toteuttamisella mahdollisimman kattavasti sekä aika- ja paikkariippumattomien palvelujen järjestämisellä. Lisäksi digitalisaatio mahdollistaa kokonaan uusien toimintatapojen kehittämisen ja käyttöönoton sekä yhteisten tietovarantojen tehokkaan hyödyntämisen tavalla, joka vähentää asiakkaalle ja viranomaiselle aiheutuvaa hallinnollista taakkaa ja tehostaa toimintaa. Näiden hyötyjen saavuttamiseksi tarkoitus on tukea monistettavissa olevien ja yhteisten sähköisten ratkaisujen kehittämistä, järjestelmien yhteensopivuuden varmistamista kaikilla tasoilla ja parhaiden toimintatapojen hyödyntämistä sektorirajat ylittäen.

Kilpailu- ja kuluttaja-asioiden hoitamisen kannalta esityksen tavoitteena on löytää tehokkain ja vaikuttavuudeltaan paras tapa organisoida aluehallintovirastojen kilpailu- ja kuluttajahallinnon tehtävät, kun otetaan huomioon sekä maakuntauudistuksen ja hallinnon rakenteiden uudistusten tavoitteet että yleiset kilpailu- ja kuluttajapoliittiset tavoitteet. Aluehallintovirastot ovat osallistuneet vain pieneen osaan kilpailuvalvonnan ja kuluttaja-asiamiehen valvonnan tehtävistä. Kilpailu- ja kuluttajavirastolla on selkeä päätehtävä – markkinoiden toimivuuden edistäminen – jota on Kilpailu- ja kuluttajaviraston fuusiossa kehitetty ja vahvistettu, mm. lisäämällä tutkimushenkilöstöä. On luontevaa, että aluehallintoviraston tehtävät liittyvät osaksi pääkokonaisuutta.

Toteuttamisvaihtoehdot

Valmistelun aikana on eri toteuttamisvaihtoehtoja arvioitu heijastamalla niitä hallituksen linjaukseen sekä esitettävää lakia koskeviin tavoitteisiin. Sosiaali- ja terveydenhuollon valvonnan osalta arvioitu vaihtoehtoinen toteuttamistapa olisi toiminnan organisoiminen sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalalle perustettavaan uuteen sosiaali- ja terveysalan valvontavirastoon.

Vaihtoehdossa koottaisiin sosiaali- ja terveysalan tehtävistä nykyisin vastaavan keskushallinnon viraston ja kuuden aluehallintoviraston asianomaiset tehtävät yhdeksi lupa-, ohjaus- ja valvontavirastoksi sosiaali- ja terveysministeriön alaisuuteen ja sen suoraan resurssi- ja sisällölliseen ohjaukseen. Sosiaali- ja terveydenhuollon tehtävien lisäksi virasto hoitaisi myös Valviralle ja aluehallintovirastoille kuuluneita ympäristöterveydenhuollon tehtäviä sekä Valviralle kuuluneita alkoholihallinnon tehtäviä aluehallintovirastojen alkoholitehtävien siirtyessä maakunnille. Viraston tehtäviin kuuluisivat lisäksi muut nykyisin Valviralle kuuluvat tehtävät. Virasto toimisi valtakunnallisesti, mutta sillä olisi toimintaa myös alueilla.

Vaihtoehdon arvioitiin toteuttavan uudistuksen tavoitteita monelta osin. Kokoaminen tehostaisi tehtäviin osoitettujen voimavarojen käyttöä, selkeyttäisi tältä osin hallinnon rakennetta ja yhdenmukaistaisi menettelytapoja sekä ratkaisukäytäntöjä. Toisaalta vaihtoehdon arvioitiin aiheuttavan hallinnon siiloutumista eikä sen nähty mahdollistavan monialaisuuden ja poikkihallinnollisen toiminnan sekä laajapohjaisen viraston tuomia synergia- ja tuottavuushyötyjä.

Keskeiset ehdotukset

Esityksessä ehdotetaan perustettavaksi kokonaan uudenlainen valtionhallinnon virastotyyppi, valtioneuvoston alainen ja sitä ohjaavien ministeriöiden yhteinen Valtion lupa- ja valvontavirasto. Valtion lupa- ja valvontavirasto olisi valtakunnallinen keskushallinnon virasto, joka kuuluisi kaikkien sitä ohjaavien ministeriöiden hallinnonalalle. Virasto olisi valtakunnallinen ja monialainen valtion hallintoviranomainen, joka turvaisi perusoikeuksien ja oikeusturvan toteutumista alueilla toimien hoitamalla lainsäädännön toimeenpano-, ohjaus-, lupa-, rekisteröinti- ja valvontatehtäviä.

Valtion lupa- ja valvontavirastoon koottaisiin lupa-, ohjaus- ja valvontatehtäviä sekä eräitä muita oikeusturvatehtäviä nykyisistä valtion aluehallintovirastoista, osin ELY-keskuksista ja KEHA-keskuksesta sekä Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valvirasta. Viraston toimialueena olisi koko maa, jollei erikseen toisin säädetä. Virasto toimisi valtakunnallisesti mutta alueellisissa toimipaikoissa laajalla, kaikki maakunnat kattavalla toimipaikkaverkostolla. Uuden Valtion lupa- ja valvontaviraston monialaisuudessa olisi kyse rakenteesta, joka luo mahdollisuuksia uudistaa ja kehittää valvonnan toimintamalleja, käyttää asiantuntemusta laaja-alaisesti sekä kehittää ja ottaa käyttöön digitaalisia palveluja. Monialainen, laajapohjainen, alueilla toimiva ja valtakunnallista toimivaltaa käyttävä virasto kokoaisi yhteen valtiolle kuuluvia toisiinsa kytkeytyviä tehtäviä. Uusi virasto valvoisi muun muassa sosiaali- ja terveydenhuoltoa, terveydensuojelua, varhaiskasvatusta, opetustoimea, työsuojelua, ympäristönsuojelua ja luonnonsuojelua sekä hoitaisi muita valtion oikeusturvatehtäviä. Uudenlaisella suomalaisella virastomallilla vahvistettaisiin perusoikeuksien valvontaa poikkihallinnollisuutta hyödyntäen mutta samalla toimialojen erityisasiantuntijuutta kunnioittaen. Viraston toiminta-ajatuksena olisi, että virasto toimii asiakaslähtöisesti ja poikkihallinnollisesti sekä moniammatillista asiantuntemusta hyödyntäen ja että viraston toiminta on ennakoivaa ja riskiperusteista.

Uusi virasto olisi ministeriöiden yhteisessä ohjauksessa toiminnan kokonaisuuden osalta, mutta kunkin ministeriön ohjauksessa tehtävien sisältöohjauksen osalta. Uudenlainen virastomalli yhdistäisi siten vahvan hallinnonala- ja toimialakohtaisen sisältöohjauksen ja toisaalta monialaisen yhteistyön asioissa, joissa se on hyödyllistä. Virastolle ehdotetaan luotavaksi uudenlainen yhteisen ohjauksen malli, joka mahdollistaisi valtioneuvostotason kootun yhteisen tavoiteasetannan sekä eri hallinnonalojen poikkihallinnollisen toiminnan yhteensovittamisen jo tulosohjauksessa. Lisäksi virastolle luotaisiin uudenlainen yhteisen johtamisen malli. Ehdotetussa yhteisen johtamisen mallissa viraston johdon tehtävissä korostuisi perinteisen tulosvastuun ohella vastuu viraston sisäisen yhteistyön, poikkihallinnollisen toiminnan ja aidon yhteisesti tavoitteellisen toiminnan toteuttamisesta ja edistämisestä.

Laajemmalle pohjalle rakennettu virasto olisi taloudellisesti kantokykyinen tavalla, joka turvaa aiempaa paremmin asiantuntemuksen säilyttämisen, kehittämisen sekä laajentamisen virastolle kuuluvissa tehtävissä samoin kuin työn tasaamisen. Monialaisen ja alueellisissa toimipaikoissa toimivan viraston hallinto ja tukipalvelut sekä alueellinen toimipaikkaverkko on mahdollista organisoida merkittävästi kustannustehokkaammin kuin pienemmissä virastokokonaisuuksissa, mikä merkitsee lisää voimavaroja varsinaiseen lupa-, ohjaus- ja valvontatyöhön.

Valtion lupa- ja valvontavirastosta annettavaan lakiin sisältyisi säännös, jonka nojalla virasto voisi siirtää sen 4 §:n mukaisiin tehtäviin liittyvän asianhallinnan avustavan tehtävän sellaiselle yksityiselle taholle, jolla on riittävät tekniset edellytykset sekä riittävä osaaminen tällaisen tehtävän hoitamiseksi. Säännös vastaa Verohallinnosta annetun lain 2 b §:ää. Perusteena esitykselle on hallintopalveluiden tuottamien asianhallintapalveluiden toteuttamisen tarkoituksenmukaisuus sekä työmäärien joustavan tasaamisen mahdollisuudet. Mahdollisuus edistäisi osaltaan sisäisten palvelujen digitalisaatiokehitystä ja antaisi mahdollisuuden toteuttaa tarkoituksenmukaista sekä kustannustehokasta työnjakoa, jossa viranomaisresurssia ei tarvitse käyttää rutiiniluontoisiin tukitehtäviin vaan virasto kohdistaa resurssejaan enenevästi asiantuntijatyöhön. Lisäksi asiakirjojen sekä niiden liitteiden vastaanottamisen, jakamisen ja tallentamisen määrä voi vaihdella kausiluonteisesti merkittävästikin. Ulkoistetun palveluntuottajan avulla kausivaihtelusta johtuvaa työmäärää voidaan tasata joustavasti ja paikkariippumattomasti ilman, että virasto joutuisi kohdentamaan tehtävään pysyvää työpanosta. Toimeksiantosopimusten perusteella asiakirjahallinnon rutiiniluontoiset tukitehtävät voitaisiin osoittaa tahoille, joilla on jo olemassa tarvittavat laiteinvestoinnit ja osaaminen tehtävän hoitamiseksi.

Ahvenanmaan valtionvirasto jatkaisi Ahvenanmaan maakunnassa toimivana valtion monialaisena aluehallinnon viranomaisena. Aluehallintovirastoista annetun lain kumoamisesta johtuen Ahvenanmaan valtionvirastosta säädettäisiin oma lakinsa. Viraston tehtävät pysyisivät pääosin nykyisellään.

Ahvenanmaan maakunnan kunnille tällä hetkellä toimeenpanolain nojalla kuuluvat tehtävät niiden suorien tukien laissa ja kansallisten tukien laissa tarkoitettujen tukien toimeenpanossa, joissa asia kuuluu Ahvenanmaan itsehallintolain nojalla valtakunnan toimivaltaan, siirrettäisiin Ahvenanmaan valtionviraston hoidettaviksi. Mainitut tehtävät hoitaa Manner-Suomessa tällä hetkellä kunta. Ehdotettu muutos tehtävien siirtämisestä Ahvenanmaan valtionvirastolle johtuu siitä, että valtakunnan lainsäädäntövaltaan kuuluvissa tukijärjestelmissä, joissa Manner-Suomessa toimivalta on tukijärjestelmiin liittyvien tehtävien osalta ollut kunnilla, on analogisesti katsottu tehtävän kuuluvan Ahvenanmaan maakunnassa maakunnan kunnille. Koska Manner-Suomessa kaikki valtakunnan lainsäädäntövaltaan kuuluviin kuntien suorien tukien lain ja kansallisten tukien lain nojalla myönnettäviin tukiin liittyvät tehtävät siirretään maakuntien tehtäväksi, valtakunnan lainsäädännössä on ainoa mahdollisuus säätää mainitut tehtävät Ahvenanmaan maakunnassa Ahvenanmaan valtionviraston tehtäviksi Ahvenanmaan itsehallintolain säännöksistä johtuen. Ahvenanmaan maakunnassa Ahvenanmaan valtionvirasto tekisi siten jatkossa päätöksen kaikkien suorien tukien lain ja kansallisten tukien lain nojalla myönnettäviin tukiin liittyvistä seikoista kuten tuen myöntämisestä ja tukioikeuksien siirtämisestä.

3.3.2

3.3.2 Muille valtion viranomaisille siirtyvät tehtävät

Elintarviketurvallisuusvirastolle, Maaseutuvirastolle ja Valtiokonttorille siirtyvät tehtävät

Aluehallintoviraston ohjaus- ja valvontatehtävät ehdotetaan siirrettäväksi Eviran tehtäviksi laissa eläimistä saatavista sivutuotteista, sillä aluehallintovirastolla ei ole sivutuotelain mukaan käytännön valvontatehtäviä suunnitelmallisessa sivutuotevalvonnassa.

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten tehtävänä oleva kasvinterveyslain mukainen toimijan rekisteröinti kasvinsuojelurekisteriin ja taimiaineistolain mukaiseen toimijarekisteriin sekä kasvipassin myöntäminen ehdotetaan siirrettäväksi Eviralle.  Lisäksi ilmoitukset toiminnan muutoksista ja lopettamisesta toimitettaisiin ELY:jen sijaan Eviralle.

Maatilatalouden kehittämisrahaston maaomaisuuden hallinnointi siirrettäisiin Maaseutuvirastolle. Maatilatalouden kehittämisrahaston taseessa on maaomaisuutta, joista osaa käytetään uusjaoissa ja tilusjärjestelyissä. ELY-keskus on ollut käytännön toimijana uusjaoissa ja tilusjärjestelyissä, joihin käytetään maatilatalouden kehittämisrahaston taseessa olevaa maaomaisuutta. Maakunta ei voi tehdä päätöksiä valtion talousarvion ulkopuolisen rahaston taseessa olevan maaomaisuuden luovuttamisessa, joten tätä tehtävää varten tarvitaan valtion viranomainen eli ehdotuksen mukaan Maaseutuvirasto, joka muutenkin hoitaa maatilatalouden kehittämisrahaston hallintoon, kirjanpitoon ja maksuliikenteeseen liittyviä tehtäviä.

Valtion saatavien perintään liittyvät tehtävät keskitettäisiin Valtiokonttorille. Jatkossa Valtiokonttori hoitaisi kaikki eräiden maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalan lainojen ja saamisten siirtämisestä Valtiokonttorin hoidettavaksi annetun lain (78/2007) mukaiset valtion saatavien perintään liittyvät tehtävät.

Kilpailu- ja kuluttajavirasto sekä Turvallisuus- ja kemikaalivirasto

Aluehallintovirastoissa hoidetut kilpailu- ja kuluttaja-asiat koottaisiin Kilpailu- ja kuluttajavirastoon, joka tällöin vastaisi valtakunnallisena keskushallinnon virastona kokonaisuudessaan markkinoiden toimivuuden sekä kuluttajien taloudellisen edun valvonnasta.

Uudistuksen yhteydessä keskitetään mittauslaitelain mukaiset aluehallintoviraston viranomaisvalvontatehtävät Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukesiin.

Muut uudistuksesta johtuvat viranomaisrakenteeseen liittyvät muutokset

Ahvenanmaan osalta eläintautilakiin, lakiin eläimistä saatavista sivutuotteista, lakiin eläintunnistusjärjestelmästä, kasvinterveyslakiin ja taimiaineistolakiin lisättäisiin uusi pykälä, jonka mukaan mainittujen lakien mukaisia hallintoasioita ja tehtäviä koskevaa toimivaltaa käyttää Ahvenanmaan maakunnassa Ahvenanmaan valtionvirasto. Toimivallan säätäminen valtion viranomaiselle turvaisi valtakunnan ja maakunnan välisen nykyisen toimivallanjaon säilymisen, sillä Ahvenanmaan itsehallintolain mukaan edellä mainituista tehtävistä huolehtii valtakunnan viranomaisten sijasta maakunnassa maakunnan hallitus tai muu maakuntalaissa määrätty viranomainen.

Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valviran tehtävien jakautuminen

Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston nykyiset tehtävät kootaan pääosin uudistuksessa perustettavaan Valtion lupa- ja valvontavirastoon. Erikseen annettavilla hallituksen esityksillä on mahdollista koota tehtäviä osin myös Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimealle sekä sosiaali- ja terveysministeriölle.

Valtion lupa- ja valvontavirastoon kootaan sosiaali- ja terveysalan valvontaan kiinteästi liittyvät tehtävät. Näistä merkittävimmän kokonaisuuden muodostavat sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöiden rekisteröinti ja valvonta, mukaan lukien ammattihenkilöiden valvontalautakunnan tehtävät, sekä yksityisten ja julkisten sosiaali- ja terveydenhuollon organisaatioiden rekisteröinti, lupahallinto, ohjaus ja valvonta. Lisäksi kokonaisuuteen kuuluvat ympäristöterveydenhuollon ja valtakunnallisen alkoholihallinnon tehtävät, eli terveydensuojelun luvat sekä terveydensuojelu- ja tupakkalain mukainen valvonnan ohjaus, alkoholin valmistus-, maahantuonti-, tukkumyynti- ja käyttöluvat, alkoholijuomien valmistajien, tukkumyyjien ja käyttöluvanhaltijoiden toiminnan valvonta; alkoholin tuotevalvonta; mainonnan ja myynninedistämisen valvonta sekä maakuntien alkoholivalvonnan ohjaus, ynnä tupakkatuotteiden mainontakiellon valvonta sekä haitta-aineiden ja pakkausmerkintöjen valvonta.

Näiden tehtäväkokonaisuuksien lisäksi uuteen virastoon kootaan raskauden keskeyttämisasiat ja sterilisaatioasiat, adoptiolain mukaiset tehtävät ja adoptiolautakunnan tehtävät, hedelmöityshoidon luvat sekä sosiaali- ja terveydenhuollon tietojärjestelmien valvonta. Osana sosiaali- ja terveysministeriössä valmistelussa olevaa kuolemansyyn selvittämisen lainsäädännön kokonaisuudistusta on lainsäädäntöuudistusta valmistelevassa työryhmässä (STM084:00/2015) mietitty, tulisiko Valtion lupa- ja valvontavirastolle perustaa uusi tehtävä oikeuslääkintään kohdistuvassa valvonnassa. Työryhmä ei ole vielä jättänyt ehdotuksiaan.

Erillisellä hallituksen esityksellä voitaisiin koota Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimealle sen nykyisiin tehtäviin kytkeytyvät kokonaisuudet. Näitä voivat olla biopankkien ohjaus-, valvonta- ja rekisteröintitehtävät ja erinäiset kudoslakiin perustuvat lupa- ja valvontatehtävät. Myös geenitekniikkalain mukaiset valvontatehtävät kuuluisivat jatkossa Fimean tehtäviin. Näiden ohella osana kliinisten lääketutkimuksen EU-asetuksen täytäntöönpanoa ja siihen liittyvää lääketieteellisen tutkimuksen lainsäädännön muutosten (STM035:00/2015) arviointia tarkastellaan, josko Fimealle perustetaan uusi tehtävä myös muun lääketieteellisen tutkimuksen kuin vain kliinisen lääketutkimuksen valvonnassa.

Fimeaan voisi siirtyä Valvirasta myös terveydenhuollon laitteiden ja tarvikkeiden valvonta.  Siirrolla tavoiteltaisiin asiantuntemuksen keskittämistä ja etuja, joita syntyy erityisesti silloin, kun kyseessä on laitteen ja lääkkeen yhdistelmätuotteiden ja niin sanottujen rajanvetotuotteiden (tuotteen luokittelu laitteeksi tai lääkkeeksi on tulkinnanvaraista) valvonta. Laitteiden valvonta oli aiemmin Lääkelaitoksessa, mutta Fimeaa perustettaessa tehtävä siirtyi Valviralle. Terveydenhuollon laitteita ja tarvikkeita, EU-säädöksissä ”lääkinnällisiä laitteita” koskevat uudet EU-asetukset tulivat voimaan toukokuussa 2017. Ammattimaisten käyttäjien ohjaus ja valvonta on jatkossakin tärkeää, mutta ennakoitavissa on valvonnan painottuminen tulevaisuudessa itse laitteisiin. Uusissa asetuksissa korostuu korkean riskin lääkinnällisten laitteiden valvonta, mikä on erityisen haasteellista innovatiivisille lääke-laiteyhdistelmille (muun muassa kehittyneissä terapioissa käytettävät yhdistelmävalmisteet), ja sääntely eri tavoin edellyttää myös viranomaiselta vahvaa kliinistä osaamista. Asetuksilla on pyritty myös yhdenmukaistamaan lääkkeiden, laitteiden ja solu/kudosvalmisteiden luokittelun rajapintoja lääke- ja kudoslainsäädäntöön nähden. Lääke- ja laitevalvonta on samassa organisaatiossa pääosassa EU:n jäsenvaltioita. Siirtämällä laitevalvonta ja muut bio-, kudos- geenitekniikka- ja tutkimuslainsäädäntöön liittyvät tehtävät Fimealle tavoiteltaisiin sektorin osaamisen keskittymistä ja siten synergiaetuja.

Sosiaali- ja terveysministeriölle kuuluisi jatkossa Valtion lupa- ja valvontaviraston ohjaus toimialallaan, minkä lisäksi nykyisen TUKIJA:n (Valtakunnallinen lääketieteellinen tutkimuseettinen toimikunta) uudistettava tehtäväkokonaisuus siirrettäisiin ministeriön yhteyteen.

3.4

Tehtävien siirtojen voimaanpano

Esitykseen sisältyvät lait pantaisiin voimaan yhteisellä voimaanpanolailla, lailla maakuntauudistuksen täytäntöönpanoa sekä valtion lupa-, ohjaus- ja valvontatehtävien uudelleenorganisointia koskevan lainsäädännön voimaanpanosta. Voimaanpanolaki sisältäisi myös uudistuksen edellyttämät yhteiset siirtymäsäännökset. Voimaanpanolailla kumottaisiin valtion tehtävien uudelleenorganisoinnista johtuen laki Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastosta, laki aluehallintovirastoista, laki elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksista ja laki ympäristönsuojelu- ja vesiasioiden käsittelystä aluehallintovirastoissa.

Ehdotettu voimaanpanolaki sisältää tehtäviä ja toimivaltaa koskevat siirtymäsäännökset, henkilöstösiirtoja koskevat säännökset, omaisuusjärjestelyjä koskevat säännökset sekä eräitä muita uudistuksen edellyttämiä siirtymäsäännöksiä. Kunnista ja valtiolta maakunnille siirtyvän henkilöstön sekä omaisuusjärjestelyjen osalta ehdotetaan noudatettavaksi samanlaisia periaatteita kuin voimaanpanolaissa, joka sisältyy hallituksen esitykseen maakuntien perustamista ja sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisen uudistusta koskevaksi lainsäädännöksi sekä Euroopan paikallisen itsehallinnon peruskirjan 12 ja 13 artiklan mukaisen ilmoituksen antamiseksi (HE 15/2017 vp). Ehdotettu voimaanpanolaki ei sisällä valtion sisällä tapahtuvia henkilöstösiirtoja koskevia säännöksiä, vaan valtion sisällä tapahtuvat henkilöstösiirrot toteutettaisiin valtion virkamieslain 5 a-c §:ien perusteella.

3.5

Henkilöstö

Esityksellä ehdotetaan siirrettäviksi maakuntaan valtion nykyisin hoitamia tehtäviä, joista ovat vastanneet elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten sekä työ- ja elinkeinotoimistojen kehittämis- ja hallintokeskus (KEHA-keskus) ja aluehallintovirastot. Näiden tehtävien siirtyessä pois valtion viranomaisten järjestämisvastuusta siirrettäisiin maakuntien sekä maakuntakonserniin kuuluvien tai maakuntien määräysvallassa olevien yhteisöjen palvelukseen myös siirtyviä tehtäviä sekä niihin liittyviä tukipalvelutehtäviä edellä mainituissa valtion virastoissa sekä Valtion talous- ja henkilöstöhallinnon palvelukeskus Palkeissa ja Valtion tieto- ja viestintätekniikkakeskus Valtorissa hoitanut henkilöstö.

Esityksessä ehdotetaan myös kuntien eräiden tehtävien sekä maakuntien liittojen tehtävien siirtämistä perustettaville maakunnille. Tehtäväsiirtojen jälkeen jäsenkunnat lakkauttaisivat nykyiset kuntayhtymämuotoiset maakuntien liitot. Maakuntien liittojen henkilöstö siirtyisi kokonaisuudessaan uusien maakuntien palvelukseen.

Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi, että tehtävien ja henkilöstön siirtoon maakuntiin sovellettaisiin liikkeenluovutusta. Liikkeenluovutussäännöksiä sovellettaisiin kaikkiin maakuntauudistuksen yhteydessä toteutettaviin työnantajan vaihtumista merkitseviin muutoksiin riippumatta siitä, täyttyvätkö niissä valtion virkamieslaissa, kunnallisesta viranhaltijasta annetun laissa ja työsopimuslaissa liikkeenluovutukselle säädetyt tunnusmerkit. Henkilöstö siirtyisi suoraan voimaanpanolain nojalla maakuntien palvelukseen liikkeenluovutusperiaatteiden mukaisesti niin sanottuina vanhoina työntekijöinä ja säilyttäisi siirtymähetkellä voimassa olevat virka- tai työsuhteeseen liittyvät oikeudet ja velvollisuudet.

Julkisen sektorin palvelukseen ennen vuotta 1993 tulleille on karttunut yksityistä sektoria parempaa eläketurvaa. Henkilöstön vanha yleistä tasoa parempi niin sanottu lisäeläketurva säilytettäisiin myös maakuntien tai maakuntakonserniin kuuluvien tai maakuntien määräysvallassa olevien yhteisöjen palvelukseen siirtyvillä. Mikäli henkilöstö siirtyisi yhtiöihin, jotka eivät ole Kevan jäsenyhteisöjä, on eläketurvan taso säilytettävä yhtiön ottamalla vakuutuksella.

Muutoksen kohteena olevissa valtion virastoissa työskentelevistä henkilöistä osan tehtävät jakaantuisivat maakuntauudistuksen yhteydessä osittain maakuntiin siirtyviin tehtäviin ja osittain muihin valtion virastoihin siirtyviin tehtäviin. Tällaisissa tilanteissa henkilö siirtyisi maakunnan palvelukseen, jos siirtyvät tehtävät muodostaisivat vähintään puolet hänen tosiasiallisista työtehtävistään.

Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi siirtymäajasta, jonka aikana tehtävien jatkosiirto maakuntakonserniin kuuluvaan tai maakuntien määräysvallassa olevaan yhteisöön katsottaisiin myös liikkeenluovutukseksi. Siirtymäajan ehdotetaan jatkuvan 31.12.2021 saakka.

Valtion sisällä tapahtuvat henkilöstösiirrot toteutettaisiin valtion virkamieslain 5 a-c §:ien perusteella.

3.6

Muut ehdotukset

Esityksen tavoitteena on muuttaa Kevan hallintorakennetta siten, että se vastaa uutta jäsenyhteisörakennetta, huomio työnantajaedustuksen hallintoelimissä ja vahvistaa hyvän hallinnon periaatteita.

Nykyinen valtuuskunta ehdotetaan korvattavaksi uudistetulla toimielimelle, Kevan valtuutetuilla. Valtuutettujen rooli olisi valvonnallinen, mutta lisäksi sillä olisi tehtävänään muun muassa vahvistaa tilinpäätös, myöntää vastuuvapaus tilivelvollisille ja hyväksyä Kevan talousarvio. Kevan uudeksi toimielimeksi ehdotetaan vaalivaliokuntaa, jonka jäsenet olisivat valtuutettuja ja jonka tehtävänä olisi valmistella valtuutetuille ehdotus hallituksen jäsenten palkkioiksi ja hallituksen nimittämiseksi.

Hallituksen roolia ehdotetaan vahvistettavaksi suhteessa valtuutettuihin ja hallituksella olisi yleistoimivalta hoitaa Kevan asioita. Kevan uudeksi toimielimeksi ehdotetaan tarkastus- ja riskienhallintavaliokuntaa, joka asetettaisiin hallituksen keskuudesta. Valiokunnan tehtävänä olisi valvoa taloudellista raportointia, sisäisen valvonnan, sisäisen tarkastuksen ja riskienhallinnan riittävyyttä ja asianmukaisuutta. Lisäksi valiokunta valmistelisi valtuutetuille esityksen tilintarkastajan valinnasta ja palkkioista, valvoisi tilinpäätöksen laatimista ja lakisääteistä tilintarkastusta.

Valtuuskunnan ja hallituksen kokoonpanoa ehdotetaan muutettavaksi vastaamaan edellä mainittuja muutostarpeita. Niihin tulisi maakuntien ja kuntien tasapuolinen edustus. Lisäksi ehdotetaan, että Kevan hallintoon lisätään työnantajan edustus siten että, kunta- ja maakuntatyönantajien työnantajaedunvalvojana toimiva julkisoikeudellinen yhteisö Kunta- ja maakuntatyönantajat KT olisi edustettuna Kevan hallinnossa. Samalla kunnallisessa ja maakunnallisessa pääsopimuksessa tarkoitettujen pääsopijajärjestöjen yhteisesti ehdottamien henkilöiden lukumäärä kasvaisi siten, että jokaisella pääsopijajärjestöllä olisi mahdollisuus saada ehdottamansa edustaja hallintoelimiin. Kokonaisuutena muutokset vahvistaisivat työmarkkinaosapuolen asemaa Kevan hallinnossa. Hallituksen ja valtuuskunnan kokoonpanossa otettaisiin jatkossakin huomioon kuntavaalien tulos ja lisäksi maakuntauudistuksen johdosta myös maakuntavaalien tulos.

Kevan toimitusjohtajan asemaa suhteessa hallitukseen Kevan johtamis- ja hallintojärjestelmässä tarkennettaisiin siten, että hallituksen ja toimitusjohtajan tehtävät ja vastuut olisivat nykyistä selkeämmin säännöksissä määriteltyjä. Ehdotettu sääntely vastaisi pitkälti käytännössä muodostunutta Kevan toimitusjohtajan asemaa.

Hyvän hallinnon periaatteita ehdotetaan vahvistettavaksi säätämällä yleisistä hallintovaatimuksista. Kevan kohdalla hyvän hallintotavan vaatimuksiin kuuluu olennaisesti vastuu laissa säädetyn perustehtävän toteuttamisesta, toimintatapojen laadusta ja lainmukaisuudesta, tuloksellisuudesta, läpinäkyvyydestä ja tilivelvollisuuden toteutumisesta. Hyvä hallintotapa edellyttää asiakaslähtöistä toimintaa, organisaatiorakenteiden ja johdon eri tasojen roolien selkeyttä ja roolien mukaista toimintaa.

Lakiin otettaisiin myös säännökset sähköisistä kokouksista ja sähköisestä päätöksentekomenettelystä sekä päätöksentekomenettelystä hallituksen sekä valtuuskunnan kokouksissa. Lisäksi tilintarkastusta koskevia säännöksiä ehdotetaan tarkistettavaksi tilintarkastajan toimikauden enimmäiskeston osalta. Toimikausi ei enää olisi sidottu toimielinten toimikauteen. Lisäksi lakiin otettaisiin säännökset, joilla saatettaisiin sääntely vastaamaan soveltuvin osin tilintarkastuslainsäädäntöön 2016 tehtyjä muutoksia.

Yhteystyöneuvottelukuntaa koskevat säännökset kumottiin tarpeettomina vuonna 2012 eikä uuden vastaavan neuvottelukunnan perustamista voida pitää tarkoituksenmukaisena.

Valtion, kirkon ja Kelan eläkeasioiden hoitamista käydään läpi muun muassa vuosittaisissa valtiovarainministeriön valvontakokouksissa ja siellä myös käydään läpi valtiovarainministeriön asettaman tilintarkastajan tarkastuskertomus.

4

4 Esityksen vaikutukset

4.1

4.1 Tehtävien siirto maakunnille

Tehtävien kokoaminen luo mahdollisuuksia toiminnan yhtenäistämiseen ja selkeyttää hallinnon rakennetta sekä vähentää hallinnollista taakkaa

Uudistus mahdollistaa resurssien käytön tehostamisen ja asiantuntemuksen kehittämisen sekä toimintatapojen uudistamisen

Eräiltä osin tehtäviensiirtojen toteuttaminen edellyttää erillisjärjestelyjä taikka tehtävien kokoamista ja yhteistyötä tukevia rakenneratkaisuja

4.1.1

4.1.1 Vaikutukset viranomaistoimintaan

Nykyisten ELY-keskusten, maakuntien liittojen ja kuntien tehtäviä koottaisiin yhteen tulevassa maakuntaorganisaatiossa, mikä vahvistaa maakuntien itsehallintoa, mahdollistaa nykyistä paremmin tehtäviä koskevan koordinoinnin ja toiminnan yhtenäistämisen sekä vähentää hallinnon portaita ja selkeyttää rakennetta. Myös hallinnollinen taakka vähentyisi uudistuksen mahdollistaessa eräiden nykyisten rakenteiden ja menettelyiden keventämisen.

Uudistus mahdollistaa myös osaamisen entistä paremman kehittämisen ja resurssien kokonaisvaltaisen käytön tehostamisen sekä toimintatapojen uudistamisen vaikuttavuutta lisäävällä tavalla. Tehtäviin liittyvistä erityisosaamistarpeista tulee huolehtia siirron yhteydessä riittävällä tavalla sekä varmistaa riittävät henkilöresurssit tehtävien laadukkaassa hoitamisessa.

Eräiltä osin tehtäväsiirtojen toteuttaminen edellyttää yhteisölainsäädännöstä johtuvia rakenteellisia tai menettelyllisiä erityisjärjestelyjä taikka tehtävien kokoamista ja yhteistyötä tukevia rakenneratkaisuja voimavarojen ja asiantuntemuksen tehokkaan käytön sekä toiminnan yhtenäisyyden mahdollistamiseksi.

4.1.1.1 Oikeusministeriön toimiala

Uudistuksessa maakunnalle siirtyy elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle kuuluvia vesistöön liittyviä tehtäviä, minkä seurauksena maakunnan tehtäväkenttä vesiasioissa muodostuu huomattavan moniulotteiseksi. Maakunta toimii jatkossa vesilain mukaisena kalatalousviranomaisena hoitaen samalla muita sille vesilaissa osoitettuja tehtäviä. Maakunta toimii myös vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain ja tulvariskien hallinnasta annetun lain mukaisena viranomaisena. Valtion vesitalouslupien maakunnalle siirtämisen myötä maakunta saattaa myös esiintyä asianosaisena tai hankkeesta vastaavana eräissä vesitalousasioissa.

4.1.1.2 Valtiovarainministeriön toimiala

Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi julkisen hallinnon yhteispalvelusta annettua lakia. Maakunnat ehdotetaan lisättäväksi niiden viranomaisten joukkoon, jotka voivat järjestää ja hoitaa asiakaspalvelutehtäviä laissa tarkoitettuna viranomaisten yhteistyönä toimien yhteispalvelun toimeksiantajina tai toimeksisaajina. Yhteispalvelurekisteriä koskeva rekisterinpitovastuu ehdotetaan siirrettäväksi aluehallintovirastoilta maakuntien tehtäväksi. Rekisterin teknisestä ylläpitämisestä ja kehittämisestä maakuntien lukuun vastaisi ehdotuksen mukaan maakuntien yhteinen tieto- ja viestintäteknisten palvelujen palvelukeskus (Vimana Oy). Yhteispalvelutoiminnan ohjausta muutettaisiin siten, että valtiovarainministeriö vastaisi yhteispalvelutoiminnan yleisestä, valtakunnallisesta ohjauksesta ja kehittämisestä. Maakunnat puolestaan vastaisivat yhteispalvelun alueellisesta kehittämisestä ja edistämisestä sekä sovittaisivat alueellisesti yhteen viranomaisten yhteispalvelua koskevia toimenpiteitä. Maakuntien liitoille nyt kuuluva yhteispalvelun edistämistehtävä siirtyisi maakunnille.

Aluehallintovirastojen hallinto- ja kehittämispalveluiden tietoyksikkö vastaa tällä hetkellä yhteispalvelun valtakunnallisesta tuesta ja valtion viranomaisten yhteistyön edistämisestä. Tehtävät liittyvät muun muassa yhteispalvelun verkkosivuston, kirjaamisjärjestelmän, yhteispalvelurekisterin, koulutusympäristön, etäpalvelun ja ajanvarausjärjestelmän ylläpitoon, tukeen ja kehittämiseen sekä toimintamallien ja osaamisen valtakunnalliseen kehittämiseen. Aluehallintovirastossa yhteispalvelutehtäviin käytetään tällä hetkellä jäljempänä mainitun tietojärjestelmiin liittyvän kehityshankkeen ollessa käynnissä yhteensä noin 2 henkilötyövuoden työpanos. Normaalitilanteessa yhteispalvelutehtäviin käytetään aluehallintovirastoissa vuosittain noin 1 henkilötyövuoden työpanos.

Yhteispalvelun tukijärjestelmiä, mukaan lukien yhteispalvelurekisteri, uudistetaan parhaillaan. Uudistettu yhtenäinen tietojärjestelmä on tarkoitus ottaa käyttöön vuoden 2018 alussa. Järjestelmän uudistamiskustannusten on arvioitu olevan noin 700 000 euroa ja sen ylläpitokustannusten vuositasolla noin 140 000 euroa.

Maakuntien liitoilla on nimetyt yhteyshenkilöt yhteispalvelutehtävissä. Nämä henkilöt hoitavat yhteispalvelutehtäviä muiden heille määrättyjen tehtävien ohella. Yhteispalvelutehtävien osuus yhteyshenkilöiden toimenkuvassa vaihtelee liittokohtaisesti. Maakuntien liitoissa käytetään yhteispalvelutehtäviin tällä hetkellä arviolta yhteensä noin 2-4 henkilötyövuoden työpanos.

Edellä todettujen seikkojen johdosta maakuntien ja maakuntien yhteisen tieto- ja viestintäteknisten palvelujen palvelukeskuksen tulee varautua vähintään siihen, että maakunnille aluehallintovirastoista ja maakuntien liitoista siirtyvien yhteispalvelutehtävien hoitamiseen tarvitaan yhteensä vähintään noin 3-5 henkilötyövuoden työpanos ja määräraha yhteispalvelun tietojärjestelmän vuosittaisten ylläpitokustannusten kattamiseen. Maakunnille kuuluva yhteispalvelutehtävä on laajuudeltaan ja luonteeltaan sellainen tehtävä, joka olisi perusteltua järjestää ja organisoida maakuntien yhteistoimintana siten kuin siitä ehdotetun maakuntalain 8 luvussa säädetään.

4.1.1.3 Opetus- ja kulttuuriministeriön toimiala

Maakuntauudistuksessa lyhyen, pitkän ja keskipitkän aikavälin koulutustarpeiden ennakointi siirretään maakunnille. Lyhyen aikavälin koulutustarpeiden ennakointia on ELY-keskuksissa tehty työvoimakoulutuksen hankintaan ja työvoiman kysynnän ja tarjonnan kohtaantoon liittyen. Alueellisen ennakoinnin kokoaminen maakuntaan mahdollistaa yhtenäisen näkemyksen muodostamisen yhdessä yhteistyössä alueen ennakointitoimijoiden ja erityisesti koulutusorganisaatioiden kanssa.

Nykyiset ELY-keskusten ja maakuntien liittojen kulttuuria koskevat tehtävät kootaan yhteen tulevassa maakuntaorganisaatiossa, mikä mahdollistaa nykyistä paremmin tehtäviä koskevan koordinoinnin ja toiminnan edistämisen. Kulttuurin tehtäviin maakunnassa sisältyy ELY-keskuksilta ja maakunnan liitoilta siirtyvä kulttuuriympäristön hoidon tehtävä sekä kulttuuria koskevien suunnitelmien ja kehittämistoimenpiteiden yhteensovittaminen osana maakuntastrategian ja -ohjelman sekä maakuntakaavoituksen toteuttamista. Tehtäviin liittyvistä erityisosaamistarpeista tulee huolehtia siirron yhteydessä riittävällä tavalla sekä varmistaa osaamisen kehittäminen sekä riittävät henkilöresurssit tehtävien laadukkaassa hoitamisessa. Maakunnan olisi huolehdittava, että kulttuuria koskevat alueelliset suunnitelmat ja kehittämistoimet, kuten esimerkiksi kulttuurimatkailu ja aineeton arvonluonti, olisi sovitettu yhteen maakuntastrategian ja -ohjelman sekä maakuntakaavoituksen toteuttamisen kanssa. Näin kulttuurin näkyvyyttä ja rahoitusmahdollisuuksia voitaisiin parantaa ja kulttuuri tulisi kiinteäksi osaksi maakunnan toimintaa ja kehittämistä. Kulttuuriympäristöasioiden hoitoon tulee varata riittävät asiantuntijaresurssit ja ottaa kulttuuriympäristö voimavarana huomioon maakunnan kehittämisessä.

Liikunnan edistäminen maakunnissa tapahtuu Valtion lupa- ja valvontaviraston asiantuntijaeliminä toimivien alueellisten liikuntaneuvostojen toiminnan kautta. Neuvostojen tehtävät on määritelty liikuntalaissa ja liikunnan edistämisestä annetussa valtioneuvoston asetuksessa. Päävastuu liikunnan edistämisestä säilyy kunnilla. Näin ollen maakunnille siirtyvän tehtävän arvioidaan jäävän merkitykseltään vähäiseksi.

4.1.1.4 Maa- ja metsätalousministeriön toimiala

Maakuntauudistuksen myötä maataloushallinnon portaiden määrä vähenisi. Maataloushallinnon portaita on nykyisin neljä. Niiden väheneminen maakuntauudistuksessa selkeyttäisi ja yksinkertaistaisi hallintorakennetta. Tehtävät kokoava hallintorakenne antaisi mahdollisuuksia yhdistää tehtäväkokonaisuuksia nykyistä paremmin. Tämä voisi mahdollistaa muun muassa osan määräaikaisesta valvontahenkilöstöstä korvaamisen vakituisella henkilöstöllä parantaen valvonnan osaamistasoa.

Maataloustukiin ja maaseudun kehittämistukiin liittyvissä maksajavirastotehtävissä Suomen maksajaviraston (Maaseutuvirasto) maksajavirastosopimusosapuolia on ollut runsaasti kuntien yhteistoiminta-alueiden (YTA-alueet) perustamisesta huolimatta. Maakuntauudistuksen myötä maataloustukiin ja maaseudun kehittämistukiin liittyvissä maksajavirastotehtävissä Suomen maksajaviraston (Maaseutuvirasto) maksajavirastosopimusosapuolien määrä vähenisi merkittävästi.

Maakuntauudistuksesta ja hallintorakenteiden muutoksesta johtuen tuleva uusi delegoituja maksajavirastotehtäviä hoitava organisaatiokokonaisuus joudutaan kuitenkin uudelleen hyväksymään eli on todettava, että se täyttää EU-säädöksistä tulevat akkreditointivaatimukset. Tämän ulkopuolisen tahon tekemän tarkastuksen raportti ja sen perusteella tehty hyväksymispäätös on toimitettava Euroopan komissiolle. Komissiolla on mahdollisuus esittää huomioitaan edellä mainituista selvityksistä ja tehdä tarkastuksia maksajavirastoon ja tahoihin, joille tehtäviä on siirretty eli maakuntiin. Selvitykset tulee toimittaa komissiolle ennen kuin maatalousrahastoja voidaan veloittaa suoritetuista maksuista. Maksajavirastotoiminnan standardin mukaiset tietoturvavaatimukset tulevat EU-lainsäädännöstä ja ovat komission jatkuvan tarkastelun kohteena. Nämä vaatimukset eivät ole aina mahdollistaneet eivätkä tule mahdollistamaan yhteisiä perustietotekniikka- ja tietojärjestelmäpalveluja, jos yhteiset palvelut eivät näitä vaatimuksia täytä.

Elintarvikevalvonnan ja eläinten terveyden ja hyvinvoinnin valvonnan osalta ohjaustehtävien keskittäminen Eviraan ja tarkastus- ja toimeenpanotehtävien siirtäminen maakuntiin yksinkertaistaisi ja yhtenäistäisi valvontaa, parantaisi valvonnan ja palvelujen kustannustehokkuutta ja loisi paremmat mahdollisuudet erikoistumiselle ja osaamiselle. Myös toimipiste- ja palveluverkostoja voitaisiin arvioida aiempaa laajempina kokonaisuuksina. Kunnaneläinlääkärin suorittaman eläintauti- ja eläinsuojeluvalvonnan rahoitusta varten olevan korvaus- ja laskutusjärjestelmän lakkauttaminen keventäisi hallinnollista taakkaa.

Hallinnollista taakkaa purettaisiin ja hallinnollisia portaita vähennettäisiin myös siten, että esimerkiksi rekisteröintiä kasvinsuojelurekisteriin tai taimiaineistolain mukaiseen toimijarekisteriin haettaisiin keskitetysti Eviralta, joka myös päättää asiasta.

Vesitalous- ja kalataloustehtävien hoitoa on ELY-keskuksissa voimakkaasti keskitetty voimavarojen ja osaamisen varmistamiseksi. Tehtävien siirtyessä maakuntien vastuulle maakunnat sopisivat niiden järjestämisestä tehtävien hoidon kannalta keskeiset kriteerit täyttävällä tavalla. Maakunnilla on mahdollisuus järjestää tehtävien hoito tehokkaina ja tarkoituksenmukaisina synergisinä kokonaisuuksina. Toisaalta on riski tehtävien järjestämisestä liian pienipiirteisesti, jolloin tehtävissä tarvittava erityisosaaminen ja vesistöalueen olosuhteiden tuntemus eivät riittäisi ja edellytykset asiakkaiden tasapuoliseen palveluun kaikilla alueilla vaarantuisivat.

Osana vesitalouden tehtäviä maakunnille siirtyisivät yhteiskunnan turvallisuusstrategian mukaiset tulvariskien hallinnan, patoturvallisuuden ja vesihuollon turvaamisen tehtävät. Edellytykset näihin tehtäviin liittyviin häiriötilanteisiin varautumiseen ja operatiiviseen hoitoon paranisivat maakuntahallinnossa, jossa sekä asiantuntijapalvelut että pelastustoimi olisi sijoitettu samaan organisaatioon.

4.1.1.5 Sosiaali- ja terveysministeriön toimiala

Edellä nykytilan arviointia koskevassa jaksossa on kuvattu, kuinka pienimmissä ympäristöterveydenhuollon valvontayksiköissä resurssit eivät ole riittäneet erikoistumiseen valvonnan eri sektoreille. Ympäristöterveydenhuollon tehtävien siirtäminen kunnista maakuntiin mahdollistaisi nykyistä laajemman erikoistumisen ja parantaisi siten viranomaisten toimintaa.

Ympäristöterveydenhuollon tehtävien siirtyminen kunnasta maakuntaan mahdollistaa myös nykyistä tiiviimmän yhteistyön maakuntaan siirtyvien muiden toimintojen, kuten alkoholilupahallinnon, terveydenhuollon, maaseutuhallinnon, maakunnallisen maankäytön suunnittelun, pelastustoimen ja vesihallinnon, kanssa. Vastaavasti tehtävien siirtyminen pois kuntien organisaatioista edellyttää yhteistyön varmistamista maakuntien ja kuntien välillä vastaavalla tavalla kuin tähän asti ympäristöterveydenhuollon yhteistoiminta-alueiden ja kuntien välillä. Terveydensuojelulain, tupakkalain ja nikotiinivalmisteiden myynnin valvonnan näkökulmasta tärkeimpiä kuntiin jääviä yhteistyökumppaneita ovat rakennusvalvontaviranomaiset, ympäristönsuojeluviranomaiset ja kunnan maankäytön suunnittelu.

4.1.1.6 Ympäristöministeriön toimiala

Maankäyttö- ja rakennuslaki

Maakuntakaavoituksen ja merialuesuunnittelun siirtymisellä maakunnan liitolta maakunnalle ei voida arvioida olevan merkittäviä vaikutuksia, koska tehtävät siirtyisivät lähes nykyisellään. Maakunnan ja sen alueen kuntien välisen riittävän vuorovaikutuksen varmistamista koskevat menettelyt lisäävät jonkin verran maakuntien työmäärää maakuntakaavojen laadinnassa.

ELY -keskusten lakkauttaminen poistaa valtiolle kuuluneen keskitetyn kuntakaavoituksen valvontatehtävän. Yleisen edun valvonta kaavoituksessa jää tämän vuoksi sektoriviranomaisten, kuten liikenne-, ympäristönsuojelu-, luonnonsuojelu- ja museoviranomaisten tehtäväksi. Myös ELY -keskuksille kuulunut valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden valvontatehtävä lakkaa, mikä todennäköisesti lisää ainakin asianomaisten ministeriöiden tehtäviä.

Laki vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä

Vesienhoidon tehtävät ja merenhoidon alueelliset tehtävät siirtyvät maakunnille. Vesienhoidossa ja merenhoidossa valtion keskushallinnon ohjaava rooli kaventuu ja tehtävien hoidosta vastaavien maakuntien itsehallinto vahvistuu. Tästä huolimatta vastuu EU:n säädösten kansallisesta täytäntöönpanosta säilyy valtiolla.

Koska vesien- ja merenhoito on ylimaakunnallista, maakuntien yhteistyö sekä vesienhoidon että merenhoidon tehtävissä on tarpeen. Valtakunnallisen vertailukelpoisuuden ja yhdenmukaisuuden saavuttaminen voi erityisesti alussa edellyttää aikaisempaa enemmän koulutusta, ohjausta ja muuta tukea.

Maakunnat tarvitsevat osaavan henkilöstön hoitamaan tätä tehtäväkokonaisuutta. Nykyisestä ELY-keskusten henkilöstöstä osa siirtyy Valtion lupa- ja valvontavirastoon. Vesienhoidon osalta maakunnat tuottavat jatkossa EU:lle raportoitavat määrämuotoiset tiedot. Valtio vastaa jatkossakin muodollisesti raportoinnista.

Luonnonsuojelulaki

Luonnonsuojelun tehtävistä luonnon- ja maisemansuojelun edistäminen siirtyy maakunnille. Luonnon- ja maisemansuojelussa valtion aluehallinnon rooli supistuu ja vastaavasti maakuntien itsehallinto vahvistuu.

Luonnonsuojelun edistämistehtävistä merkittävän osa muodostaisi vapaaehtoisuuteen perustuvien luonnonsuojelualueiden perustamiseen liittyvät tehtävät, kuten korvaus- ja maanhintaneuvottelut maanomistajien kanssa sekä asiaan liittyvä viestintä, neuvonta ja maanomistajien yhteistoiminnan edistäminen. Lisäksi maakunnat edistäisivät luonnon monimuotoisuuden suojelua muun muassa viestinnällä, koulutuksella ja hanketoiminnalla maa- ja metsätaloudessa, vesien käytössä ja ympäristönhoidossa etenkin siltä osin kuin niillä olisi kytkentä maakunnan alueidenkäytön suunnitteluun.

Luonnon- ja maisemansuojelun edistämistehtävässä sovellettaisiin tilaaja tuottaja -mallia vuosittain tarkoitukseen käytettävissä olevan valtion talousarvion määrärahojen puitteissa. Edistämistehtävän resurssitarpeisiin vastaaminen maakunnissa olisi riippuvaista valtion budjettirahoituksen määrästä. Luonnonsuojelun edistämistehtävät merkitsisivät uuden toimintatavan/tehtäväalueen luomista kaikkiin maakuntiin. Luonnonsuojelun edistämistehtävät edellyttäisivät laaja-alaista osaamista sekä riittävien ja ammattitaitoisten voimavarojen kohdentamista maakunnissa tehtävien hoitamiseen.

Maastoliikennelaki

Maastoliikennelain tehtävistä lain ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten yleinen valvonta sekä liikuntarajoitteisille myönnettävien maastoliikenteen erityislupien myöntäminen siirtyisivät maakunnille. Maastoliikenteen alueellisten kieltojen ja rajoitusten asettamiseen liittyvät (oikeusharkintaiset) tehtävät jäisivät valtiolle Valtion lupa- ja valvontaviraston tehtäväksi. Maastoliikennelain merkittävimmistä viranomaistehtävistä, kuten maastoliikenteen valvonnasta kunnassa, moottorikelkkailureittisuunnitelmien hyväksymisestä ja kilpailu- ja harjoituslupien myöntämisestä vastaavat kuntien ympäristönsuojeluviranomaiset kunnissa. Siten maastoliikenteen tehtävämäärät ja resurssitarpeet maakunnissa ja Valtion lupa- ja valvontavirastossa voidaan arvioida melko vähäisiksi.

Ulkoilulaki

Ulkoilulain ELY-keskukselle kuuluvat ulkoilureittitehtävät siirtyisivät maakunnille. Ulkoilureittejä muodostetaan ulkoilulain reittitoimituksessa harvakseltaan, joten tehtävän ei arvioida muodostavan merkittävää työmäärää maakunnille.

Laki rakennusperinnön suojelemisesta

Kulttuuriympäristön hoidon tehtävien siirto elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksilta maakunnille lisää maakunnan kulttuuriympäristön viranomaisasiantuntemuksen tarvetta. Maakunnat voisivat täydentää voimavarojaan yhteistyöllä Museoviraston, alueellisten museoviranomaisten sekä laajempien kulttuuriympäristön yhteistyöryhmien kanssa. Kulttuuriympäristön hoidon rahoitustehtävissä, kuten rakennusperinnön hoidon avustuksissa, arvioidaan olevan mahdollista nykyiseen tapaan keskittää hallinnollisia työosuuksia ja hyödyntää yhteistä sähköistä järjestelmää, mikä vähentää siirrosta aiheutuvaa hallinnollista taakkaa.

Erityisryhmille tarkoitetut valtion tukemat asunnot

Valtion tukeman asuntotuotannon osalta ehdotetaan muutettavaksi investointiavustuslakia, korkotukilakia ja aravarajoituslakia. Vaatimuksesta, jonka mukaan investointiavustuksen myöntäminen ja korkotukilainan hyväksyminen edellyttävät asuinrakennuksen sijaintikunnan puoltoa, luovuttaisiin. Sen sijaan ARA:n tulisi jatkossa kuulla rakennuksen sijaintikuntaa ennen avustuksen myöntämistä tai korkotukilainan hyväksymistä koskevan päätöksen tekemistä. Jos kyse olisi valtion rahoituksen myöntämisestä sellaiselle erityisryhmän asuntokohteelle, johon liittyvien asumispalveluiden järjestäminen kuuluu jatkossa maakunnille, ARA kuulisi rakennuksen sijaintimaakuntaa. ARA:n tulisi ottaa kunnan tai maakunnan antamassa lausunnossa esitetyt näkökohdat huomioon päättäessään tuen myöntämisestä. ARA ei kuitenkaan olisi päätöksenteossaan sidottu kunnan tai maakunnan näkemykseen asiassa. Lisäksi maakunnille siirtyisi korkotuki- tai aravalainoitettujen asuntojen asukkaiden valintaa koskevien säännösten noudattamisen valvonta siltä osin kuin asunnot on tarkoitettu erityisryhmille, joiden asumispalveluiden järjestäminen olisi maakunnan tehtävänä.

Maakunnat hoitaisivat edellä mainitut tehtävät osana niille säädettyä tehtävää sosiaalihuollon ja vammaispalvelujen (erityisryhmien) asumispalveluiden järjestämisestä. Kukin maakunta päättäisi lähtökohtaisesti itse lausunnonantomenettelyn ja valvontamenettelyn järjestämistavasta ja resursoinnista. Lausuntojen antamisesta aiheutuva työ arvioidaan vähäiseksi, ARA:lle tuli vuonna 2016 koko valtakunnan alueelta yhteensä noin 70 sellaista avustushakemusta, joita koskevan lausunnon antaisi jatkossa kunnan sijasta maakunta. Lausunnonantomenettely myös vahvistaisi maakuntien mahdollisuuksia päättää sosiaali- ja terveyspalvelujen organisoinnista alueellaan. Asukasvalintasäännösten valvonta olisi työmäärältään jonkin verran merkittävämpi tehtävä. Sen suuruus riippuisi siitä, kuinka paljon valtion tukemia erityisryhmien asuntoja kussakin maakunnassa sijaitsee. Tämäkin tehtävä liittyisi elimellisesti maakunnille säädettyyn erityisryhmien asumispalveluiden järjestämisvastuuseen, sillä merkittävä osuus asumispalveluiden piirissä olevista erityisryhmistä asuu valtion tukemissa asunnoissa.

4.1.1.7 Liikenne- ja viestintäministeriön toimiala

Saaristoliikenteen järjestämisen vastuu siirtyisi valtiolta (hoidettu keskitetysti Varsinais-Suomen ELY-keskuksessa) maakunnille. Järjestäminen toteutettaisiin erillisrahoituksella. Toiminta kohdistuisi niihin maakuntiin, jotka ovat ottaneet saaristoliikenteen osaksi maakuntastrategiaansa.

4.1.2

4.1.2 Yhteiskunnalliset vaikutukset

Uudistus parantaa välillisesti ympäristön tilaa vahvistamalla lainsäädännön tehokkaan toimeenpanon mahdollisuuksia

Uudistus parantaa hallinnon yhteiskunnallista vaikuttavuutta sekä maakunnan asukkaiden osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksia

Siirtymävaiheeseen saattaa liittyä toiminnan käynnistymisen riskejä

Tehtävien kokoaminen maakunnalle sekä tehtäviin liittyvät keskinäiset synergiaedut mahdollistavat entistä paremman yhteiskunnallisen vaikuttavuuden sekä vahvistavat maakunnan asukkaiden itsehallintoa parantamalla osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksia.

Aineellinen lainsäädäntö ei pääasiallisesti muutu, joten uudistus ei itsessään tuota riskejä nykytilaan nähden.

Eräiden tehtäväsiirtojen osalta uusi rakenne kuitenkin saattaa tuottaa siirtymävaiheessa riskejä, jotka liittyvät esimerkiksi viivästyksiin maatalouden tukien maksatuksessa taikka tukien takaisinperintään.

4.1.2.1 Opetus- ja kulttuuriministeriön toimiala

Maakunnan tehtäväksi ehdotettavalla koulutuksella ja osaamisen kehittämisellä tarkoitetaan maakunnassa erityisesti elinikäistä ohjausta ja elinikäisen ohjauksen palveluiden koordinointia. Elinikäisellä ohjauksella vaikutetaan työllistymisen kannalta tärkeän osaamisen hankkimiseen sekä koulutus- ja työurien rakentamiseen, vähennetään koulukeskeytyksiä, nopeutetaan työhön siirtymistä, pidennetään työuria sekä parannetaan kansalaisten osallisuutta. Alueen elinikäinen ohjaus ja maakuntien ennakointitehtävä parantavat osaltaan alueen kehittämistä ja palvelutarjontaa. Vaikutusten voidaan muutoin nähdä olevan pieniä, sillä säännöksen soveltamisalaan ei kuitenkaan kuulu opetus- ja kulttuuriministeriön myöntämää järjestämislupaa edellyttävän koulutuksen järjestäminen.

4.1.2.2 Maa- ja metsätalousministeriön toimiala

Ehdotukseen sisältyvä virkaeläinlääkäripäivystyksen laajentaminen turvaisi viennin jatkuvuutta sekä mahdollisuuden puuttua eläinten ja tuotteiden laittomiin maan rajat ylittäviin siirtoihin ja kiireellisiin eläinsuojelutapauksiin. Vesitalouden ja kalatalouden tehtävien siirtyessä maakunnille nykyisin valtion aluehallinnossa hoidettavien tehtävien alueellinen yhteys sekä paikallinen vastuunotto ja näkemys tehtävän hoidossa vahvistuvat. Osana maakuntien hoitamia alueiden kehittämisen tehtäviä myös vesitalouden ja kalatalouden edistämisen keinot ja edellytykset paranevat.

Maksajavirastotehtävien osalta vaarana on, että viljelijöiden tukia (noin 2 miljardia euroa vuosittain) ei voida maksaa, jos maksajavirastolla ei ole lainsäädännössä säädettyjä pakkokeinoja puuttua maakuntien EU-säädösten vastaiseen toimintaan. Ulkopuolisen tilintarkastajan kiinnittäessä huomiota näin olennaiseen puutteeseen, akkreditoinnin edellytykset eivät todennäköisesti täyty.

Maksajavirastoa koskevat säännökset ja vaatimukset tulisivat sovellettaviksi soveltuvin osin myös muun muassa kansallisesti rahoitettuihin viljelijätukiin siten kuin niistä on Suomen liittymisestä Euroopan unioniin tehdyn sopimuksen, Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 107–109 artiklan tai eräiden muiden Euroopan unionin lainsäädännön perusteella Euroopan unioni päättänyt. Euroopan unionissa maatalouden tukipolitiikka kuuluu Euroopan unionin yksinomaiseen toimivaltaan, mikä tarkoittaa unionipolitiikan keinojen ensisijaisuutta sekä sitä, että kansallista maatalouspolitiikkaa voidaan harjoittaa vain sellaisella tavalla, minkä Euroopan unionin lainsäädäntö ja Euroopan komission päätökset mahdollistavat. Maa- ja puutarhatalouden kansalliset tuet ovatkin Euroopan unionin päätösvallassa em. mainittujen säädösten perusteella ja näiden mukaisesti tehtävien päätösten perusteella toteutettavissa Suomen osalta. Virheellinen tai riittämätön tukipäätösten toimeenpano EU:n jäsenvaltiossa saattaa johtaa nk. menettelytapa-asetuksen (EU) 659/1999 mukaiseen takaisinperintämenettelyyn, joka kohdistuisi välittömästi tuen saajaan.

4.1.2.3 Sosiaali- ja terveysministeriön toimiala

Terveydensuojelun, tupakkalain ja nikotiinivalmisteiden myynnin valvonnan siirtyminen kunnista maakuntien tehtäväksi ei muuta viranomaisten valvontakäytäntöjä eikä resursseja nykyisestä, joten lainmuutoksella ei ole nähtävissä erityisiä ympäristö- ja terveysvaikutuksia nykyiseen. Valvontayksiköiden koon kasvaminen nykyisestä mahdollistaa viranhaltijoiden erikoistumisen valvonnan eri osa-alueille nykyistä laajemmin ja sen voidaan olettaa johtavan pitkällä tähtäimellä positiivisiin ympäristö- ja terveysvaikutuksiin. Esityksessä ehdotetaan terveydensuojelulain ja tupakkalain mukaisten ohjaustehtävien yhdistämistä yhteen viranomaiseen, minkä voidaan arvioida tehostavan valvonnan ohjausta ja sitä kautta vähentävän terveyshaittoja.

Romanipolitiikan alueellisten rakenteiden vahvistaminen on tarpeellista romaniväestön yhteiskunnallisten osallisuuden ja vaikuttamismahdollisuuksien toteutumiseksi sekä romanipolitiikan kehittämiseksi. Tavoitteen toteutuminen edellyttää riittäviä resursseja sekä yhteyksien luomista ja ylläpitämistä alueen romaniväestöön ja paikallistason viranomaisiin. Nykyisten neljän alueellisen neuvottelukunnan toiminta-alueet ovat olleet maantieteellisesti liian laajat tavoitteiden turvaamiseksi. Romanipoliittisessa ohjelmassa sisällytettiin toimenpide yhden alueellisen neuvottelukunnan ja sen suunnittelijan viran perustamiseksi.  Alueellisen neuvottelukunnan määrän lisäys vahvistaa paikallisten viranomaisten ja romaniväestön yhteistyörakenteita osallisuuden, vaikuttamismahdollisuuksien ja yhdenvertaisuuden lisäämiseksi kattavasti koko maan alueella.

4.1.3

4.1.3 Ympäristövaikutukset

Uudistus parantaa välillisesti ympäristön tilaa vahvistamalla lainsäädännön tehokkaan toimeenpanon mahdollisuuksia

Uudistuksella arvioidaan olevan välillisiä ympäristövaikutuksia. Ympäristölainsäädännön täytäntöönpanotehtävien hoidon järjestäminen esitetyllä tavalla loisi selkeän toimivallanjaon viranomaisten välillä. Uudistuksen yhteydessä myös toimintatapoja uudistettaisiin. Tämä mahdollistaisi ympäristölainsäädännön velvoitteiden toteuttamisen entistä paremmin. Esitys painottuu hallintoa koskevien säännösten uudistamiseen, mikä heijastuu jossain määrin myös menettelyjä koskeviin säännöksiin. Sen sijaan ympäristöön kohdistuvia aineellisia säännöksiä ei muutettaisi, joten esitys ei vaikuttaisi suoranaisesti ympäristön tilaan.

ELY-keskusten ja niille kuuluneen kuntakaavoituksen valvontatehtävän lakkauttaminen voi vähentää ympäristövaikutusten huomioon ottamista kaavoituksessa.

Koska vesienhoidon ja merenhoidon toimenpiteiden toteutus ja suunnittelu siirtyvät maakunnille lähemmäs toimijoita, toimeenpano voi tehostua ja ympäristön tila parantua nopeammin.

Maakunnat ovat monialaisia viranomaisia, joilla on toimivalta keskeisissä luonnon monimuotoisuuden suojeluun ja kestävään käyttöön vaikuttavissa toiminnoissa, joita ovat esimerkiksi alueidenkäyttö, liikenne, vesien ja merenhoito, maaseudun kehittäminen ja aluekehitys. Maakunnalle osoitettava tehtävä edistää luonnon monimuotoisuuden suojelua koskee kaikkia toimialoja. Luonnon monimuotoisuuden kestävän käytön tarkastelu ennakollisesti päätöksenteon valmistelussa sektorivastuun periaatteella on tehokkaampaa kuin jälkikäteinen valvonta ja mahdollistaa strategisen lähestymistavan yksittäistapauksellisen päätöksenteon sijasta.

4.1.4

4.1.4 Taloudelliset vaikutukset

Vaikutukset kotitalouksiin

Hallituksen esityksen perusteella tapahtuvat tehtäväsiirrot toteutetaan kustannusneutraalisti. Lisäksi tehtäväsiirrot koskevat valtaosin sellaisia valtion ja kuntien palveluita ja hallintotehtäviä, joiden asiakkaina ei ole suoraan kansalaisia tai kotitalouksia. Suorat taloudelliset vaikutukset kotitalouksiin voidaankin arvioida hyvin vähäisiksi.

Epäsuorasti taloudellisia vaikutuksia kotitalouksiin kohdistuu sitä kautta, että aikaisemmin kunnallisesti rahoitettuja palveluja ja tehtäviä siirtyy uudistuksen myötä suoraan valtion talousarviosta rahoitettaviksi, sillä valtio rahoittaa maakuntien toiminnan. Maakuntien tehtävien rahoitus toteutuu jatkossa pääosin yhdeltä valtion talousarvion yleiskatteiselta maakuntien valtion rahoituksen momentilta. Esityksen perusteella kunnista siirtyvien tehtävien kustannukset ovat kuitenkin verrattain hyvin pieni osa – arviolta noin 0,8 prosenttia – kyseisen momentin arvioidusta noin 18,6 miljardin euron määrärahasta.

Vaikutukset yrityksiin

Yritykset ovat monien niiden tehtävien ja palveluiden suoria asiakkaita, joita esityksen perusteella ehdotetaan siirrettäväksi maakunnille. Tällaisia tehtäviä ovat mm. maaseudun kehittämiseen ja maataloustukihallintoon kuuluvat hanke- ja yritystuet ja maatalouden rakennetuet sekä monet ympäristöterveydenhuollon tehtävät.

Maakunnille siirrettävissä maaseudun kehittämisen ja maataloushallinnon tehtävissä vuosittain myönnettävät viljelijätuet ovat suuruusluokaltaan huomattavia. Valtion vuoden 2016 talousarviossa on osoitettu suorien tukien lain nojalla myönnettäville tuille noin 532 miljoonan euron arviomääräraha, ohjelmaperusteisten viljelijäkorvausten lain nojalla myönnettäville korvauksille noin 893 miljoonan euron suuruinen myöntämisvaltuus ja kansallisten tukien lain nojalla myönnettäville tuille 322 miljoonan euron myöntämisvaltuus eli viljelijätuille yhteensä hieman yli 1,7 miljardia euroa. Vaikutukset yrityksiin muodostuvatkin tältä osin lyhyellä muutaman vuoden aikavälillä siitä, onnistutaanko hallintorakenteen muutoksesta ja tehtävien siirrosta aiheutuva kitka ja sen mahdolliset negatiiviset heijastumat tukien maksatustoimintaan pitämään mahdollisimman pieninä. Pidemmällä kymmenen vuoden aikavälillä maataloushallinnon tehtävien kokoaminen valtion aluehallinnosta ja kunnilta uusiin maakuntiin tarkoittaa nykyisin varsin hajanaisesti organisoitujen resurssien ja asiantuntijuuden kokoamista suurempiin yksiköihin. Tämä mahdollistaa nykyistä toimintavarmemman tukijärjestelmän, mikä puolestaan vaikuttaa suotuisasti tukia saavien yritysten toimintaedellytyksiin.

Ympäristöterveydenhuollon maakuntiin koottavien tehtävien yrityksiin kohdistuvat taloudelliset vaikutukset ovat pääosin heijastumia eri lupa- ja valvontaprosessien toimivuudesta. Tällöin yrityksiin kohdistuvissa taloudellisissa vaikutuksissa on kyse toisaalta prosessien aiheuttamasta hallinnollisesta taakasta ja sen minimoinnista sekä toisaalta niiden mahdollistamasta kaikille toimijoille tasapuolisesta, lain mukaisesta toiminta- ja markkinaympäristöstä. Lyhyellä muutaman vuoden aikavälillä ympäristöterveydenhuollon yhteistoiminta-alueilta ja valtiolta uusiin maakuntiin siirrettävien tehtävien mukaisten prosessien yhteensovittaminen ja toiminnan järjestäytyminen saattavat aiheuttaa edellä mainituista näkökulmista katsoen negatiivisia heijastumia itse lupa- ja valvontatoimintaan. Pidemmällä kymmenen vuoden aikavälillä tehtävien kokoaminen maakuntiin mahdollistaa kuitenkin maataloushallinnon tehtävien tapaan nykyistä suuremman yksikkökoon sekä sen mukanaan tuomat skaala- ynnä muut edut.

Esitykseen sisältyvien ehdotusten mukaan nykyiset terveydensuojelulain, tupakkalain ja lääkelain mukaiset tehtävät hoidettaisiin kuntien ja ympäristöterveydenhuollon yhteistoiminta-alueiden sijaan maakunnissa. Tehtävät hoidettaisiin nykyistä vastaavilla henkilöresursseilla ja valvontakäytännöillä. Terveydensuojelulain ja lääkelain mukaiset maksukäytännöt eivät muuttuisi nykyisestä, eikä muutoksella katsota olevan voimassaolevaan lainsäädäntöön nähden erityisiä vaikutuksia yritysten taloudelliseen tilanteeseen.

Esityksessä ehdotetaan, että jatkossa maakunnat perisivät tupakkalain mukaisia valvontamaksuja tupakkatuotteiden vähittäis- ja tukkumyyjiltä. Toisin kuin kunnilla voimassa olevan tupakkalain mukaan, maakunnilla ei olisi harkintavaltaa valvontamaksun määrässä vaan määrästä säädettäisiin laissa. Kuten nykyisinkin, valvontamaksu olisi myyntipistekohtainen.

Helmikuun 2017 alussa tupakkatuotteiden myyntiluparekisteriin on merkitty 37 040 tupakkatuotteiden myyntipistettä, ja valvontamaksu eri valvontayksiköissä on keskimäärin noin 344 euroa. Näiden tietojen mukaisesti laskettuna valvontamaksukertymä on siis yhteensä noin 12 740 000 euroa. Esityksen tavoitteena on, että toiminnanharjoittajien keskimääräinen maksurasitus ei kasvaisi nykyisestä. Esityksessä ehdotettu valvontamaksu olisi 350 euroa myyntipistettä kohden, mikä käytännössä vastaisi nykyistä valvontayksikköjen keskimääräistä valvontamaksua. Siinä tapauksessa, että myynnissä olisi sekä tupakkatuotteita että nikotiininesteitä, valvontamaksu olisi 500 euroa myyntipistettä kohden, kun voimassa olevan tupakkalain mukaan valvontamaksu on tässä tilanteessa enintään 1 000 euroa.

Muita maakuntiin siirrettäviä tehtäviä, joilla on vähintäänkin välillistä vaikutusta yritysten toimintaedellytyksiin ovat maataloustuotteiden markkinajärjestelyt, maatalouden tuotantopanosten turvallisuus, laatu ja käyttö; alueellisen lyhyen, pitkän ja keskipitkän aikavälin koulutustarpeiden ennakointi ja alueellisten koulutustavoitteiden valmistelu; maakunnan suunnittelu ja maakuntakaavoitus; sekä kuntien alueiden käytön suunnittelun ja rakennustoimen järjestämisen edistäminen

Vaikutukset julkiseen talouteen

Sosiaali- ja terveydenhuolto- ja maakuntauudistuksen yhtenä keskeisenä tavoitteena on julkisen talouden kestävyysvajeen supistaminen sosiaali- ja terveysmenojen kustannusten kasvua hillitsemällä. Tavoitteena on, että vuoden 2030 lopussa menot ovat 3 miljardia euroa pienemmät kuin ne olisivat vuonna 2016 laaditun ennusteen mukaan. Julkisen talouden kestävyysvajeen kaventamisen näkökulmasta uudistuksen eri osatekijät vaikuttavat eri tavoin ja erilaisella nopeudella. Lisäksi taloudelliset vaikutukset kohdistuvat eri tavoin valtioon, maakuntiin, kuntiin ja väestöön.

Tämän sekä muiden maakuntauudistukseen kytkeytyvien hallituksen esitysten mukaiset tehtäväsiirrot aiheuttavat useita muutoksia valtion talousarvion rakenteeseen. Yhdessä aluekehittämisestä ja kasvupalveluista annettavan hallituksen esityksen, liikennehallinnon tehtäviä koskevan hallituksen esityksen, ja maakuntien rahoituslakia täydentävän hallituksen esityksen kanssa aiheutuvat muutokset tarkoittavat elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten toimintamenomomentin sekä työ- ja elinkeinotoimistojen toimintamenomomentin lakkauttamista talousarviosta vuodesta 2020 lukien. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten toimintamenomomentin määrärahat siirretään pääosin maakuntien yleiskatteiselle valtionrahoitus – momentille, mutta myös valtion eräiden virastojen toimintamenomomenteille. Näitä virastoja ovat Innovaatiorahoituskeskus Tekes, Liikenteen turvallisuusvirasto Trafi, Liikennevirasto, Maaseutuvirasto, Maahanmuuttovirasto sekä uusi perustettava Valtion lupa- ja valvontavirasto. Maakunnille siirtyvä määrärahaosuus on noin 137 miljoonaa euroa. Työ- ja elinkeinotoimistojen toimintamenomomentin määrärahat siirretään maakuntien yleiskatteiselle valtionrahoitus – momentille sekä Kansaneläkelaitokselle. Lisäksi maakuntien yleiskatteiselle valtionrahoitus momentille siirretään määrärahoja kuntien verotulojen ja valtionosuuksien muutoksella sekä eräiden ministeriöiden pääluokkien ns. substanssimomenteilta. Tällaisia määrärahoja siirretään maa- ja metsätalousministeriön, liikenne- ja viestintäministeriön, työ- ja elinkeinoministeriön, sosiaali- ja terveysministeriön ja ympäristöministeriön pääluokista. Osa näistä momenteista lakkautetaan siirtojen myötä. Nämä siirrot ovat yhteensä noin 760 miljoonaa euroa. Tässä yhteydessä mainittava maakuntien liittojen ja maaseutuhallinnon rahoitukseen liittyvä kuntien verotulojen ja valtionosuuksien muutos on jo laskennallisesti otettu huomioon hallituksen esityksen (HE 15/2017) kuntien siirtolaskelmassa.

Myös valtiovarainministeriön pääluokan aluehallintoviraston toimintamenot – momentilta siirretään toimintamenoihin tarkoitettua määrärahaa yleiskatteiselle maakuntien valtionrahoitus – momentille. Arvio määrärahasiirrosta on 3,4 miljoonaa euroa. Lisäksi momentilta siirretään määrärahaa sisäministeriön, Pelastusopiston, Kilpailu- ja kuluttajaviraston, Elintarviketurvallisuusviraston ja Turvallisuus- ja kemikaaliviraston toimintamenomomenteille yhteensä noin 4,5 miljoonaa euroa sekä vuosien 2019–2022 kehyksen yhteydessä valtiovarainministeriön pääluokkaan perustettavaksi ehdotettavalle uudelle Ahvenanmaan valtionviraston toimintamenot (siirtomääräraha 2 v) – momentille 28.40.05 noin miljoona euroa. Näiden siirtojen jälkeen jäljelle jäävät määrärahat siirretään osaksi uuden perustettavan Valtion lupa- ja valvontaviraston määrärahoja. Lisäksi Valtion lupa- ja valvontaviraston toimintamenomomentille siirretään määrärahoja Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten toimintamenomomentilta, Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valviran toimintamenomomentilta sekä valtion korvaus maatalousyrittäjien ja turkistuottajien lomituspalvelujen hallintomenoihin -momentilta. Uuden Valtion lupa- ja valvontaviraston määrärahataso tulee arvion mukaan olemaan vuonna 2020 noin 81 miljoonaa euroa. Alla olevassa taulukossa on esitetty Valtion lupa- ja valvontaviraston osalta ainoastaan momenttien väliset määrärahasiirrot, ei uutena määrärahana haettavia eikä kilpailukykysopimukseen perustuvia laskennallisia muutoksia.

Arviot määrärahasiirroista on esitetty alla olevassa taulukossa pääluokittain ja momenteittain.

Kaikki edellä mainitut määrärahasiirrot tapahtuvat kustannusneutraalisti kehysten puitteissa ja siirtyviin tehtäviin kohdistuvien kustannusten suhteessa sekä toimintaan nettoutettavat tulot huomioiden.

Esitykseen sisältyvät ehdotukset, joiden mukaan nykyiset terveydensuojelulain mukaiset tehtävät hoidettaisiin kuntien ja ympäristöterveydenhuollon yhteistoiminta-alueiden sijaan maakunnissa. Erityisesti terveydensuojeluvalvonnassa kunnan sisäisen laskutuksen osuus on arviolta noin 50 %. Suuri osa nimenomaan terveydensuojelulain mukaisista valvontakohteista on kunnan omaa toimintaa, jolloin valvontamaksut ovat olleet voimassaolevan lain mukaisesti rahansiirtoa momentilta toiselle, eivätkä ne varsinaisesti ole lisänneet kunnan tuloja. Tehtävien siirtyessä kunnista maakuntiin terveydensuojeluvalvonnassa kunnista tulisi laskutettavia toimijoita.Tehtävien siirrosta uusille organisaatioille aiheutuu muutoskustannuksia. Yhteensä sote- ja maakuntauudistuksen muutoskustannuksiin on varattu valtion vuoden 2018 talousarviossa rahoitusta Maakunta- ja sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen valmistelun ja toimeenpanon tuki ja ohjaus -momentille 180,5 miljoonaa euroa. Uudistuksista vuosina 2019–2022 aiheutuvat muutoskustannukset arvioidaan ja budjetoidaan valtion talousarviosta rahoitettavilta osin vuosien 2019–2022 julkisen talouden suunnitelman valmistelun yhteydessä. Valtion lupa- ja valvontaviraston perustamisen kustannuksia on kuvattu luvussa 4.2.4

Lisäksi muutoskustannuksia syntyy hajautetusti toimintakentässä muutosta toimeenpanevissa kunnissa, kuntayhtymissä ja valtion virastoissa. Näitä kustannuksia ei ole mahdollista arvioida kuin hyvin karkeasti ja esimerkkien tasolla, sillä valmistelu tapahtuu tältä osin hajautetusti. Tehtyjen selvitysten ja maakunnilta saatujen tietojen perusteella voidaan muutoksen valmistelusta suoraan vuosina 2018–2019 aiheutuvien kustannusten arvioida olevan huomattava. Merkittävä osa näistä toimijakentässä aiheutuvista muutoskustannuksista on tarkoitus kattaa edellä mainituilla valtion talousarvioon varattavilla määrärahoilla.

Edellä arvioidut muutoskustannukset koskevat koko sote- ja maakuntauudistuskokonaisuutta. Tarkkaa erottelua kustannusten aiheutumisesta ja jakautumisesta uudistusten välillä ei ole mahdollista tehdä, mutta on ilmeistä, että valtaosa niistä kohdistuu sote-uudistuksen puolelle jo pelkästään toiminnan volyymin vuoksi. Muiden kuin soten ja pelastustoimen kustannukset ovat arviolta vajaat kuusi prosenttia maakunnille siirtyvien tehtävien kustannuksista, kun tarkastellaan yleiskatteista maakuntien valtion rahoituksen momenttia. Lisäksi tämän kuuden prosentin mukaisiin kustannuksiin kytkeytyviä ja niitä aiheuttavia hallituksen esityksiä ovat tämän hallituksen esityksen ohella aluekehittämisestä ja kasvupalveluista annettava hallituksen esitys, liikennehallinnon tehtäviä koskevien hallitusten esitysten sekä lomitustehtävien uudistamista koskeva hallituksen esitys. Muutoskustannukset jakautuvat myös näiden hallituksen esitysten kesken.

Henkilöstön siirryttyä maakuntien palvelukseen vuoden 2020 alussa, on kunkin maakunnan tehtävänä määritellä henkilöstö- ja palkkapolitiikka lainsäädännön sekä työ- ja virkaehtosopimusten määrittämissä rajoissa. Palkkaharmonisoinnin kustannusvaikutus määräytyy sen mukaisesti, millaiseksi tehtäväkohtaiset palkkatasot maakunnissa määritellään ja millä aikataululla palvelussuhteen ehtoja ja palkkausta harmonisoidaan.

Alustavien selvitysten perusteella kustannusvaikutus on, kun huomioidaan koko sote- ja maakuntauudistuksessa eri hallituksen esityksissä ehdotettavien säännösten mukaan siirtyvä henkilöstö, kunta-alan osalta mediaanitavoitetasolla noin 75 miljoonaan euroa ja 9. desiilin tavoitetasolla noin 700 miljoonaa euroa. Jos koko kunnista ja kuntayhtymistä siirtyvä henkilöstö siirtyisi maakuntiin, työvoimakustannukset nousivat mediaanitavoitetasolla 0,7 % ja 9. desiilin tavoitetasolla 6,3 %. Vastaavassa tilanteessa valtion kustannusvaikutukset olisivat noin 18 miljoonaa euroa (mediaani) – 50 miljoonaa euroa (9. des.). Koska osa henkilöstöstä tulee kuitenkin siirtymään tuotantoyhtiöiden ja markkinoiden avautuessa mahdollisesti markkinaosuuttaan kasvattavien yksityisten palvelujen tarjoajien palvelukseen, edellä olevat luvut vain lähinnä havainnollistavat suuruusluokkaa. Laskelmia on mahdollista tarkentaa vasta, kun tiedetään mitä palveluja tullaan tuottamana markkinoilla.

Kahden viimevuosina tehdyn kuntaliitoksen esimerkki osoittaa, että palkkaharmonisoinnin kustannukset ovat olleet noin 1–3 prosenttia palkkasummasta. Yleensä palkkojen harmonisointiin menee useita vuosia.

4.1.5

4.1.5 Kielelliset vaikutukset

Kielilaki

Hallituksen esitykseen (HE 15/2017 vp.) maakunta- ja sote-uudistuksesta sisältyy muun muassa lakiehdotus kielilain (423/2003) muuttamisesta. Lakiehdotuksen 3 §:n mukaan lakia sovelletaan muun muassa maakuntien viranomaisiin. Maakunnan viranomainen on lakiehdotuksen 6 §:n 1 momentin mukaan yksikielinen viranomainen, jos sen virka-alueeseen kuuluu ainoastaan samankielisiä kuntia ja kaksikielinen viranomainen, jos sen virka-alueeseen kuuluu erikielisiä kuntia tai vähintään yksi kaksikielinen kunta. Edellä tarkoitettuun hallituksen esitykseen sisältyvän maakuntalain, sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä annetun lain ja pelastustoimen järjestämisestä annetun lain voimaanpanosta annetun lain 5 §:ssä säädetään maakuntajaosta. Säännösehdotuksen mukaan alueellisen itsehallinnon perustamista varten manner-Suomen alue jakautuu 18 maakuntaan. Pykälässä säädetään myös maakuntien nimet ja mitkä kunnat kuuluvat kuhunkin maakuntaa. Maakuntajaon muuttamisesta säädetään edellä tarkoitettuun hallituksen esitykseen sisältyvässä maakuntajakolaissa. Perustettavista maakunnista kaksikielisiä maakuntia tulisivat olemaan Keski-Pohjanmaan, Kymenlaakson, Pohjanmaan, Uusimaan ja Varsinais-Suomen maakunnat. Näistä Pohjanmaa olisi enemmistökieleltään ruotsinkielinen ja muut edellä mainitut kaksikieliset maakunnat enemmistökieleltään suomenkielisiä. Kymenlaakson maakunnassa olisi vain yksi ruotsinkielinen kunta (Pyhtää).

Kielilain 10 §:n 1 momentin muutosehdotuksen mukaan valtion viranomaisessa, kaksikielisessä maakunnan viranomaisessa ja kaksikielisessä kunnallisessa viranomaisessa jokaisella on oikeus käyttää suomea tai ruotsia. Viranomaisen on lisäksi järjestettävä asiassa kuultavalle mahdollisuus tulla kuulluksi omalla kielellään, suomeksi tai ruotsiksi. Pykälän 2 momentin muutosehdotuksen mukaan yksikielisessä maakunnan viranomaisessa käytetään maakunnan kieltä ja yksikielisessä kunnallisessa viranomaisessa käytetään kunnan kieltä, jollei viranomainen pyynnöstä toisin päätä tai jollei muualla laissa toisin säädetä. Jokaisella on kuitenkin oikeus käyttää omaa kieltään ja tulla kuulluksi omalla kielellään viranomaisen aloitteesta vireille tulevassa asiassa, joka välittömästi kohdistuu hänen tai hänen huollettavansa perusoikeuksiin tai joka koskee viranomaisen hänelle asettamaa velvoitetta.

Maakuntien tehtäväalaan ehdotetun maakuntalain 6 §:n mukaan kuuluvassa sosiaali- ja terveydenhuollossa asiakkaiden kansalliskieliä koskevat oikeudet turvataan edellä tarkoitettuun hallituksen esitykseen sisältyvän sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä annetun lain 6 §:ssä olevalla palvelujen kieltä koskevalla erityissäännöksellä, jonka mukaan sosiaali- ja terveydenhuolto on järjestettävä sekä suomeksi että ruotsiksi kaksikielisessä maakunnassa, siten että asiakas saa ne valitsemallaan kielellä, joko suomeksi tai ruotsiksi. Yksikielisessä maakunnassa palvelut järjestetään maakunnan kielellä, siten että asiakkaalla on oikeus käyttää suomen tai ruotsin kieltä.

Kielilain edellä kuvattujen muutosehdotusten mukaan maakunnat rinnastuvat kielellisten oikeuksien toteuttamisen kannalta kunnallisiin viranomaisiin lukuun ottama sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja, joissa asiakkaiden kielelliset oikeudet ovat edellä kuvatulla tavalla kielilain sääntelyä laajemmat. Tämän hallituksen esityksen seurauksena maakunnille siirretään kunnista ja kuntayhtymistä siirtyvien tehtävien lisäksi kuitenkin lukuisia tehtäviä myös valtion viranomaisilta. Näissä valtiolta maakunnille siirtyvissä tehtävissä hallinnon asiakkaiden ja palvelujen käyttäjien kielelliset oikeudet ovat nyt voimassa olevan kielilain 10 §:n 1 momentin mukaan laajemmat kuin ne ovat niissä tehtävissä, jotka hoidetaan yksikielisissä kunnallisissa viranomaisissa tai jotka tullaan hoitamaan yksikielisissä maakuntien viranomaisissa.

Edellä kuvattu tilanne johtaa siihen, että yksikielisten maakuntien kielivähemmistöön kuuluvien asukkaiden ja palvelujen käyttäjien kielelliset oikeudet kaventuisivat valtion viranomaisilta maakunnille siirtyvien tehtävien hoitamisessa nykytilanteeseen verrattuna. Tämän epäkohdan korjaamiseksi tähän esitykseen sisältyy kielilakia koskeva muutosehdotus, jolla pyritään varmistamaan, ettei kielellisten oikeuksien toteutuminen heikkenisi uudistuksen johdosta valtion viranomaisilta maakunnille siirtyvien tehtävien hoitamisessa nykytilanteeseen verrattuna. Toisaalta sääntelyehdotus myös laajentaisi kielellisiä oikeuksia sellaisissa maakunnan tehtävissä, jotka siirtyvät yksikielisiltä kunnilta tai kuntayhtymiltä yksikielisille maakunnille.

Saamen kielilaki

Saamen kielilain 2 §:ssä säädetään lain soveltamisalasta. Pykälän 1 momentin 1 kohdan muutosesityksen (HE 44/2017 vp.) mukaan lakia sovelletaan muun muassa Lapin maakuntaan. Saamen kielilain 2 lukuun sisältyvät saamelaisten kielellisiä oikeuksia ja viranomaisia koskevat perussäännökset. Saamelaisten kotiseutualueella sovellettavat erityissäännökset ovat lain 3 luvussa. Lain 4 luvussa on sekä lain soveltamisalan piiriin kuuluvia viranomaisia koskevia säännöksiä, että vain saamelaisten kotiseutualueen ulkopuolella sovellettavaksi tulevia säännöksiä. Lisäksi lain 5 luvun eräät säännökset koskevat kaikkia viranomaisia.

Saamen kielilain soveltamisala määräytyy ensinnäkin alueellisen rajauksen, saamelaisten kotiseutualueen, kautta. Saamelaisten kotiseutualueella tarkoitetaan saamelaiskäräjistä annetun lain (974/1995) 4 §:n mukaan Enontekiön, Inarin ja Utsjoen kuntien alueita sekä Sodankylän kunnassa sijaitsevaa Lapin paliskunnan aluetta. Kotiseutualue sijoittuu kokonaisuudessaan Lapin maakunnan alueelle. Toiseksi lain soveltamisala määräytyy sen soveltamisalaan kuuluvien viranomaisten kautta ja kolmanneksi eräin osin eri viranomaisten käsiteltäväksi tulevien asioiden kautta. Tämän johdosta lain alueellinen soveltamisala laajenee eräissä tapauksissa valtakunnalliseksi. Saamelaisten kielelliset oikeudet ovat laajemmat saamelaisten kotiseutualueella kuin kotiseutualueen ulkopuolella. Jos lain soveltamisalaan kuuluvan viranomaisen virka-alue on osittain saamelaisten kotiseutualueella ja osittain sen ulkopuolella, saamelaisten kotiseutualueella sovellettavat säännökset tulevat sovellettaviksi viranomaisen niissä virastoissa tai muissa toimipaikoissa, jotka sijaitsevat kotiseutualueella. Viranomaiseen sovellettavat säännökset eivät siten määräydy yksinomaan viranomaisen virka-alueen mukaan, vaan sen perusteella, missä viranomainen taikka asianomainen virasto tai muu toimipaikka sijaitsee. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että saman viranomaisen toisessa virastossa tai muussa toimipaikassa saattavat tulla noudatettavaksi saamelaisten kotiseutualueella sovellettavat säännökset ja toisessa kotiseutualueen ulkopuolella sovellettavat säännökset.

Maakuntien tehtäväalaan ehdotetun maakuntalain 6 §:n mukaan kuuluvassa sosiaali- ja terveydenhuollossa asiakkaiden saamen kieltä koskevat oikeudet turvataan sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä annetun lain 6 §:ään sisältyvällä palvelun kieltä koskevalla erityissäännöksellä, jonka mukaan asiakkaalla on oikeus käyttää saamen kielilain (1086/2003) tarkoittamalla tavalla saamen kieltä saamelaisten kotiseutualueella tuotettavissa sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa sekä Lapin maakunnan alueella sellaisissa sosiaali- ja terveyspalveluissa, joita tuotetaan vain kotiseutualueen ulkopuolella sijaitsevissa toimintayksiköissä.

Tähän hallituksen esitykseen sisältyy saamen kielilakia koskeva muutosehdotus, jolla uusi perustettava Valtion lupa- ja valvontavirasto ehdotetaan lisättäväksi niiden viranomaisten joukkoon, joihin saamen kielilakia sovelletaan. Lisäksi tähän esityksen sisältyy saamen kielilain muutosehdotus, jonka mukaan Valtion lupa- ja valvontavirastossa voi olla saamen kielen avustaja. Muilta osin tällä hallituksen esityksellä ei ole välittömiä oikeudellisia vaikutuksia saamelaisten kieltä ja kulttuuria koskeviin oikeuksiin.

4.2

4.2 Valtion tehtävien uudelleenorganisointi

Uudistus luo edellytykset digitaaliselle asiakaslähtöiselle, vaikuttavalle, kustannustehokkaalle ja yhdenmukaiselle valtakunnalliselle toiminnalle jota voidaan suorittaa myös alueilla

Lupa-, ohjaus- ja valvontatehtävissä voidaan vaikuttaa yhteiskuntaan toiminnan ja sen ohjauksen kokonaisnäkemyksen kautta sekä hyödyntää toimialojen sisäisiä ja niiden välisiä synergioita

Muutokset purkavat viranomaisten päällekkäisiä toimintoja, tehostavat resurssien käyttöä ja asiantuntemuksen laajaa hyödyntämistä sekä mahdollistavat toimintakulttuurin muutoksen

Tehtävissä onnistuminen edellyttää kokonaan uudenlaista ajattelutapaa virastojen ohjaamisessa, johtamisessa sekä toimintatavoissa

4.2.1

4.2.1 Vaikutukset viranomaisten toimintaan

4.2.1.1 Valtion lupa- ja valvontavirasto

Tehtävien kokoaminen ja valtakunnallinen toimivalta

Valtion lupa-, ohjaus- ja valvontatehtävien kokoamisella valtakunnallisesti toimivaltaiseen Valtion lupa- ja valvontavirastoon luodaan edellytykset näiden tehtävien nykyistä asiakaslähtöisemmälle, vaikuttavammalle, kustannustehokkaammalle ja yhdenmukaisemmalle toimeenpanolle.

Yhdeksässätoista aluehallinnon virastossa ja yhdessä keskushallinnon virastossa nyt hoidettavien tehtävien kokoaminen yhteen valtakunnallisesti toimivaltaiseen virastoon parantaa nykyiseen resurssit alueeseen kiinnittävään rakenteeseen ja osin päällekkäiseen tehtävänjakoon nähden mahdollisuuksia hyödyntää voimavaroja koko maassa tarkoituksenmukaisella ja tehokkaalla tavalla. Valtakunnallisen viraston malli mahdollistaa resurssien joustavamman kohdentamisen ja työn tasaisemman jakautumisen, kun paikkariippumattomia tehtäviä voidaan maantieteellisten organisaatiorajojen estämättä jakaa valtakunnallisiin työjonoihin. On kuitenkin huomattava, että useat viraston tehtävät edellyttävät erityisasiantuntemusta, minkä vuoksi resurssien tilannekohtainen uudelleenkohdennus toimialalta toiselle on vain rajallisesti mahdollista. Edellytykset hyödyntää nykyisin eri virastoihin sijoittunutta erityisasiantuntemusta sen sijaan paranevat merkittävästi. Lisäksi valtakunnallisen viraston malli mahdollistaa nykyistä laajemmin erikoistumisen tietyille asiantuntija-alueille.

Valtakunnallinen toimivalta on edellytys viraston toimintaa ja asiakkaita palvelevan digitalisaation täysimääräiselle käyttöönotolle, sillä tietoteknisten ratkaisujen hyödyntäminen edellyttää uusien valtakunnallisesti yhdenmukaisten toimintaprosessien luomista ja käyttöönottoa. Tehtävien kokoaminen valtakunnalliseen viranomaiseen luo nykyistä selvästi paremmat edellytykset toimintatapojen, ratkaisukäytäntöjen, palvelumallien ja palvelutason yhtenäisyydelle koko maassa. Toimintatapojen muutoksen saavuttaminen edellyttää uudessa virastossa toiminnan ja prosessien johtamisen määrätietoista kehittämistyötä sekä resurssien varmistamista kehittämiselle.

Asiantuntemuksen kokoamisen myönteisiä vaikutuksia kohdistuu erityisesti niihin Valtion lupa- ja valvontavirastoon koottaviin tehtäviin, joissa prosessi on nykyisin hajautettu usealle eri viranomaiselle. Tällaisia eri viranomaisille hajautuneita tehtäviä ovat nykyisin aluehallintovirastoissa ja ELY-keskuksissa hoidetut ympäristöhallinnon tehtävät sekä nykyisin aluehallintovirastoissa ja Valvirassa hoidetut sosiaali- ja terveydenhuollon tehtävät. Ehdotetut valtion virastorakenteen muutokset purkavat myös päällekkäisyyksiä tehtävien hoidossa. Päällekkäinen toimivalta on koskenut erityisesti kilpailu- ja kuluttajahallinnon tehtäviä sekä sosiaali- ja terveydenhuollon valvonnan tehtäviä.

Valtakunnallinen toimivalta edistää toiminnan suunnitelmallisuutta, läpinäkyvyyttä ja valvonnan yhdenmukaistumista sekä paikkariippumattomien ja alueellisten prosessien arviointia, kehittämistä ja yhdentämistä. Valtakunnallisten tietovarantojen tiedot ovat nykyistä vertailukelpoisempia ja analysoitavissa. Näin saadaan reaaliaikaista tilannekuvaa toiminnan suunnitteluun ja läpinäkyvyyttä toimintaan. Läpinäkyvyys luo osaltaan vaikuttavuutta.

Osa Valtion lupa- ja valvontaviraston tehtävistä edellyttää alueellista läsnäoloa. Viraston toimipaikkaverkko on tarkoitus muodostaa siten, että se ottaa huomioon henkilöstön toiminnallisesti tarkoituksenmukaisen sijoittumisen. Tarkoituksena on, että virastolla olisi valtioneuvoston asetuksella säädettävä toimipaikka jokaisessa maakunnassa. Tämän lisäksi virastolla voisi olla työjärjestyksellä määrättäviä työskentelypisteitä. Kaikissa toimipaikoissa ei tehtäisi kaikkien viraston toimialojen tehtäviä vaan henkilöstö sijoittuisi jatkossakin eri toimipaikkoihin ja työskentelypisteisiin tehtävien hoidon kannalta tarkoituksenmukaisella tavalla. Kattavan alueellisen toimipaikkaverkon tarpeellisuus korostuu tehtävissä, jotka edellyttävät paikan päällä tehtävää tarkastustoimintaa. Tällaisia tehtäviä sisältyy erityisesti työsuojeluvalvontaan, ympäristövalvontaan ja sosiaali- ja terveydenhuollon sekä varhaiskasvatuksen palvelutuotannon valvontaan. Valtion valvontatehtävien kokoaminen yhteen virastoon mahdollistaa viraston alueellisen toimipaikkaverkon ylläpidon kustannustehokkaalla tavalla sekä sen kehittämisen aidosti toiminnallisista tarpeista lähtien. Valtion alueilla hoidettavien toimintojen kokoaminen yhteen virastoon edesauttaa toimitilatehokkuuden parantamista ja hallintopalveluiden toteuttamista kustannustehokkaasti toisin kuin rakenne, jossa usea eri valtion virasto ylläpitäisi omia alueellisia toimipaikkaverkkojaan. Ehdotettu valtion valvonta-, ohjaus- ja lupatoiminnot kokoava malli mahdollistaa sektoriviranomaismalleja laajemman toimipaikkaverkon ylläpitämisen ja valvontatoiminnan toteuttamisen alueellisesti läsnä ollen. Kiinteitä työskentelypisteitä on osin mahdollista tulevaisuudessa korvata alueellista läsnäoloa heikentämättä kehittämällä työnteon muotoja esimerkiksi Hub-toimipisteillä (väliaikainen toimipiste) ja etätyöllä.

Viraston ja sen toimialojen suuri koko ja viraston toimiminen maantieteellisesti hajautetusti eli monipaikkaisesti on haaste, mutta samalla myös mahdollisuus. Järkevällä organisaatiolla, työskentelymuodoilla ja työvälineillä voidaan valtakunnallista virastoa johtaa ja siinä toimia nykyistä tehokkaammin ja vaikuttavammin. Onnistuneita esimerkkejä aluehallintovirastoissa tällaisesta valtakunnallisella toimivallalla mutta monipaikkaisesti organisoidusta toiminnasta ovat esimerkiksi työsuojelun tilaajavastuuvalvonnan ja aluehallintovirastojen hallinto- ja kehittämispalveluiden organisointi.

Aluehallintovirastojen hallinto- ja kehittämistoiminnot on 1.3.2015 lukien koottu valtakunnallisesti toimivaksi hallinto- ja kehittämispalvelut – vastuualueeksi (HAKE-vastuualue). Vastuualue on organisatorisesti osa Etelä-Suomen aluehallintovirastoa, mutta se toimii kaikissa aluehallintovirastoissa ja tuottaa hallinto- ja kehittämispalveluja kaikille aluehallintovirastoille. Kokemukset aluehallintovirastojen hallinto- ja kehittämispalvelutoimintojen valtakunnallistamisesta ovat olleet pääosin myönteisiä ja saatuja kokemuksia voidaan hyödyntää arvioitaessa muidenkin toimintojen valtakunnallistamisen vaikutuksia.

Valtakunnallinen toimivalta sekä suurempi yksikkökoko ovat mahdollistaneet HAKE-vastuualueen toimintaprosessien kehittämisen ja niiden yhdenmukaistamisen valtakunnallisesti sekä poistaneet päällekkäistä työtä. Tämän seurauksena henkilöstövoimavaroja on voitu uudelleen kohdentaa, mikä on merkinnyt tuottavuuden kasvua. Henkilöstö aluehallintovirastojen hallinto- ja kehittämispalvelutehtävissä on vähentynyt toiminnan alusta lukien lähes 10 % siten, että toiminnan alkaessa 1.3.2015 henkilöstöresurssi HAKE-vastuualueella oli 138 henkilötyövuotta, vuoden 2016 toteuma tulee olemaan noin 127 henkilötyövuotta ja vuosi 2017 tullaan aloittamaan 118 henkilötyövuoden henkilöstöresurssilla. Henkilötyövuosivähennykset on toteutettu luontaisen poistuman kautta. Vähennyksistä huolimatta palvelukyky ja palveluiden laatu on pystytty turvaamaan eikä organisaatio ole yhtä haavoittuva poissaolojen ja lomien aikana kuin aiemmin. Toimintaprosessien valtakunnallisen yhdenmukaistamisen myötä palvelut on pystytty tuottamaan virastoille yhdenvertaisesti ja aiempaa tasalaatuisemmin. Suuremmassa yksikössä toimiessa on pystytty varmistamaan myös tarvittava erityisasiantuntemus, mikä parantaa annettavan palvelun laatua sekä mahdollisuuden aiempaa paremmin kehittää toimintaa. Henkilöstön näkökulmasta työkuormaa on pystytty tasamaan valtakunnallisesti. Valtakunnallisuus on mahdollistanut resurssien joustavamman käytön, mikä HAKE -vastuualueella on tarkoittanut työjonojen valtakunnallistamista ja toisaalta henkilöstöä on voitu tarpeen mukaan kohdentaa kriittisiin resursseja vaativiin tehtäviin vastuualueen sisällä yli yksikkörajojen.

Valtakunnallisesti toimivan monipaikkaisen vastuualueen haasteena on työyhteisökäsitteen heikkeneminen esimiehen ollessa kaukana ja mahdollisesti myös kollegoiden puuttuminen, mikä lisää johdon haastetta johtaa ja sitouttaa henkilöstöä. Prosesseissa ja rakenteissa tehtävien muutoksien lisäksi toiminnan vaikuttavuuden kasvu ja palvelukyvyn parantuminen edellyttävät myös henkilöstöltä konkreettisia muutoksia kuten uudenlaisten työskentelymallien omaksumista. Toimipaikasta kaukana toimivasta hallinnosta voi muodostua irrallinen suhteessa substanssitoimintaan, jolle palveluja tuotetaan. Vaikka hallinnollisia tehtäviä on keskitetty, virastoissa on edelleen alueellista koordinaatiota edellyttäviä toimintoja kuten sisäinen viestintä ja toimitilahallinto.

Nykyinen aluehallintovirastojen monivirastorakenne aiheuttaa jo toteutetusta hallintopalvelujen kokoamisesta huolimatta edelleen hallintotehtävissä päällekkäistä työtä kuuden viraston toimintojen koordinoinnissa ja virastojen johtojen esikuntatoiminnoissa. Aluehallintovirastojen hallintopalvelujen sekä ELY-keskuksesta ja Valvirasta siirtyvien tehtävien hallintopalvelujen integrointi uudessa virastossa luo edellytykset parantaa edelleen virastohallinnon palveluiden sekä sisäisen kehittämisen tuottavuutta.

Valtakunnallisiin menettelytapoihin siirtyminen ja siihen vaadittava kehitystyö on aikaa vievä prosessi. Kehittäminen edellyttää resurssien kohdentamista kehittämistyöhön, eivätkä hyödyt viraston aloitusvaiheessa realisoidu täysimääräisinä. Lisäksi viraston hallinnon ja toimialojen keskinäisten tehtäväsuhteiden määrittely, työnjakojen muuttaminen sekä työtapojen kehittäminen ja yhdenmukaistaminen voivat toiminnan alkaessa kuormittaa virastoa sekä johtaa epätarkoituksenmukaisiin siirtymävaiheen ratkaisuihin viraston ydintehtävien hoidon kannalta. Tämän vuoksi on keskeistä jo uuden viraston valmisteluvaiheessa arvioida kunkin toiminnon sisäiset ja ulkoiset tavoitteet sekä suunnata kehitystyö tämän mukaisesti.

Erityisesti sosiaali- ja terveysalan lupa-, ohjaus- ja valvontatoiminnan kannalta malli selkeyttää viranomaisrakennetta sekä parantaa mahdollisuuksia voimavarojen tehokkaaseen ja tarkoituksenmukaiseen hyödyntämiseen verrattuna nykytilaan, jossa toiminta on hajautettu kuudelle aluehallintovirastolle ja Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastolle. Sosiaali- ja terveydenhuollon valvonnan tehtävä on erityisen vaativa juuri nyt, kun sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakennetta uudistetaan laajamittaisesti monella tavalla. Kansainvälinen näyttö osoittaa, että muutos ja murrosvaihe tulee kestämään vuosia ja sen aikana palvelujen saatavuus voi heiketä ja potilas- ja asiakasturvallisuus saattavat vaarantua. Korjausliikkeitä joudutaan tekemään, joten valvonnan tarve tulee kasvamaan. Palvelurakenteiden muutos, ihmisten valinnanvapauden lisääminen, palveluntuottajien ja palvelun tuottamisen tapojen uudistuminen ja moninaistuminen edellyttävät valvonnalta vahvaa sosiaali- ja terveydenhuollon erityispiirteet tunnistavaa ja huomioivaa kuin myös palvelujärjestelmän kokonaisuuden hahmottavaa ja osaavaa asiantuntemusta ja riittäviä voimavaroja. Haasteena on, että uuden viraston toiminta käynnistyy samanaikaisesti 1.1.2020 kun sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistus tulee voimaan.

Ympäristöasioiden osalta siirtyminen aluehallintovirastoista ja ELY-keskuksista yhteen viranomaiseen parantaa toiminnan sujuvuutta ja sillä osaltaan saavutetaan merkittäviä synergiaetuja, kun lupa- ja valvontatehtävät ovat hallinnollisesti samassa viranomaisessa. Aluehallintovirastoille ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksille kuuluvien lupa-, valvonta- sekä yleisen edun valvontatehtävien osoittaminen uuden Valtion lupa- ja valvontaviraston hoidettavaksi merkitsee muutosta viranomaisjärjestelmän ja yleisen edun valvonnan järjestämisen perusteisiin.

Muutos lähentäisi ympäristötoimialan lupa- ja valvontatoimea ja tiivistäisi niiden yhteistyötä ennakko- ja jälkivalvontatehtävissä. Samalla myös tiedonkulku tehostuisi ja viranomaisilta pyydettävien lausuntojen määrä vähenisi. Muutos kuitenkin edellyttää viraston sisäisiä ennakollisia menettelyjä eri tehtäväkokonaisuuksien yhteensovittamiseksi. Valtion lupa- ja valvontavirastolla ei olisi muutoksenhakuoikeutta sen omista päätöksistä.

Kilpailu- ja kuluttaja-asioiden kannalta tehtävien kokoaminen Kilpailu- ja kuluttajavirastoon poistaa nykyisen virastorakenteen keskinäiset ohjaussuhteet ja tehostaa toimintaa. Resursseja vapautuu ohjauksesta, jota töiden teettäminen aluehallintovirastoilla on vaatinut. Tarvetta näissä tehtävissä nykyisenkaltaiseen alueelliseen läsnäoloon ei enää ole eikä alueellisten toimipaikkojen ylläpitoon. Sen sijaan toiminnan kehittämiseen sisältyy uudistamis- ja digitalisointipotentiaalia, jonka avulla alueellinenkin vaikuttavuus voidaan saavuttaa nykyistä tehokkaammin ja aluehallintovirastojen resurssit suunnatuksi ajanmukaisempiin tarkoituksiin. Markkinat ovat muuttuneet ja tehokkaampi ja alueellisesti kattavampi tapa olisikin esimerkiksi perustaa jollekin sosiaalisen median alustalle palvelu, johon kuluttajat voisivat itse ilmoittaa havaitsemistaan hintamerkintöjen puutteista ja jonka kautta palaute voitaisiin ohjata suoraan kauppiaille. Kilpailu- ja kuluttajavirasto voisi hyödyntää asiantuntijaresurssit tiedon keräämisen sijasta tiedon analysointiin ja keskittyä etsimään ratkaisuja esimerkiksi monimutkaisten palvelukokonaisuuksien hintatietojen esittämiseen.

Viraston monialaisuus ja poikkihallinnollinen toiminta

Valtion lupa- ja valvontavirasto on tehtäviltään monialainen, mikä parantaa sille säädettyjen tehtävien toimeenpanon vaikuttavuutta. Virastorakenne mahdollistaa eri toimialojen välisen vuorovaikutuksen, yhteensovituksen ja yhteistyön lisääntymisen.

Sekä etukäteisvalvonnassa että reaktiivisessa valvonnassa monialainen valvova viranomainen pystyy ohjaamaan toimintaa ja puuttumaan epäkohtiin myös sellaisissa toiminnoissa, jotka sijoittuvat valtion hallinnonalajaossa usealle eri hallinnonalalle tai hallinnonalojen rajapintoihin kuten esimerkiksi ensihoidossa, oppilashuollossa ja lastensuojelussa. Virastolla on mahdollisuus poikkihallinnollisesti yhteen sovittaa valvontatoimintaa niin operatiivisesti kuin prosessuaalisesti ja asiallisesti, eli hyödyntää esimerkiksi yhteisiä tarkastuskäyntejä, käsitellä samassa menettelyssä saman valvottavan useampia asioita ja punnita eri asiaratkaisujen keskinäistä suhdetta ja merkitystä jo valvovan viranomaisen sisällä. Näin virasto voi vaikuttaa valvottavaan toimintaan kattavasti, oikea-aikaisesti ja vuorovaikutteisesti.

Toisin kuin sektoriviranomaismallissa, on Valtion lupa- ja valvontavirastolla monialaisena valvontaviranomaisena käytössään laaja-alainen erityisasiantuntemus toisiinsa linkittyviltä eri hallinnonaloilta. Esimerkiksi lasten ja nuorten palveluiden valvonnassa virastolla on käytössään niin sosiaalihuollon, terveydenhuollon, varhaiskasvatuksen kuin opetustoimenkin erityisasiantuntemus. Lisäksi valvontatoiminnan kokoaminen yhteen virastoon muodostaa Valtion lupa- ja valvontavirastoon vahvan laillisuusvalvonnan oikeudellisen osaamiskeskittymän.

Laajapohjainen asiantuntemus eri aloilta mahdollistaa toimialojen voimavaratarpeiden huomioimisen entistä paremmin ja kustannustehokkaammin. Toimintaympäristön muuttuessa, yhteiskunnan kehittyessä ja valvottavan toiminnan monitahoistuessa viraston toimialoilla on tarve hyvin monipuoliseen erityisasiantuntemukseen.

Esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollon rakenteiden ja palvelutuotannon muuttuessa virasto tarvitsee merkittävää yksityis- ja hankintaoikeudellista, hallinnollista sekä taloudellista asiantuntemusta sosiaali- ja terveydenhuollon ammatillisen ja oikeudellisen asiantuntemuksen rinnalle. Monialainen virastorakenne mahdollistaa tällaisen asiantuntemuksen verkostomaisen hyödyntämisen viraston sisällä siten, että tarvittavaa asiantuntijaresurssia voidaan joustavasti kohdentaa toimialojen erityistarpeiden ja työtilanteiden mukaan eikä sitä tarvitse hankkia viraston ulkopuolelta. Ohjausjärjestelmänsä kautta viraston toiminnassa säilyy kiinteä yhteys sosiaali- ja terveysministeriöön ja konserniyhteistyön kautta koko hallinnonalaan. Tällä on erityinen merkitys toiminnassa ensisijaisesti tarvittavan laajan sosiaali- ja terveysalan asiantuntemuksen kannalta. Yhteistyön kautta asiantuntemus on verkostomaisesti käytössä koko konsernissa ja toisaalta tehtävien kokoaminen taloudellisesti kantokykyiselle laajalle pohjalle tukee viraston oman sisältöasiantuntemuksen ylläpitämisen, kehittämisen ja laajentamisen mahdollisuuksia. Tämä osaltaan turvaa asiakkaan saaman palvelun laadullista sisältöä ja toiminnan suunnittelua sekä kohdentamista tavoitteiden mukaisesti.

Viraston ohjauksessa siirtyminen kuuden aluehallintoviraston, kolmentoista ympäristötehtäviä hoitavan ELY-keskuksen sekä Valviran ohjauksesta yhteen usean ministeriön yhteiseen tulosohjaukseen ja strategiatyöhön mahdollistaa ohjaustoiminnan kokonaisuuden tehostumisen. Samoin valtion alue- ja keskushallinnon nykyisten päällekkäisten tehtävien purkaminen ja siitä johtuva keskushallinnon virastojen ja aluehallintovirastojen välisen ohjausrakenteen poistuminen keventävät viranomaisten välistä ohjauskokonaisuutta. Nykyisin aluehallintovirastojen ohjaukseen kuuluvia tehtäviä, kuten esimerkiksi virastojen toiminnan yhdenmukaisuuden ohjaus, siirtyy uudessa virastorakenteessa viraston sisäisen johtamisen piiriin kuuluvaksi. Viraston ohjauksen ja toisaalta viraston sisäisen johtamisen välinen jako selkeytyy uudessa virastorakenteessa.

Viraston tehtävien toimialaohjauksesta eli sektorikohtaista operatiivista toimintaa koskevasta ohjauksesta ja valvonnasta vastaavat toimialoittain asianomaiset ministeriöt. Uusi valtakunnallisen viranomaisen rakenne edistää nykyistä aluehallintovirastojen ja ELY-keskusten monivirastomallia tiiviimmän ministeriön ja viraston välisen toimialaohjauksen toteuttamista. Samoin viraston sisäinen organisoituminen sektorikohtaisiksi toimialoiksi edistää vuorovaikutteista ministeriön ja toimialan välistä ohjausta.

Valtioneuvoston ministeriöiden yhteisen viranomaisen mallissa ohjauskokonaisuus tulee muodostumaan sekä ministeriöiden yhteisestä ohjauksesta, että ministeriökohtaisesta toimialaohjauksesta. Jottei toiminnan sisällöllinen ohjaus jää yhteiseen ohjaukseen nähden liian heikoksi, tulee ministeriöiden toteuttaa aktiivisesti myös toimialaohjausta. Osalla ministeriöistä tämä edellyttää uudenlaisten yhteistyön ja vuorovaikutuksen mallien kehittämistä ohjaavan ministeriön ja viraston välille. Voidaankin arvioida, että tiiviin ohjaussuhteen muodostamiseksi ministeriöiden tulee panostaa tavanomaista keskushallinnon sektoriviranomaisrakennetta enemmän viraston ohjauskokonaisuuteen.

Hallinnonalarajat ylittävä yhteistyö ja koordinaatio on rakennettu osaksi Valtion lupa- ja valvontaviraston ohjaus- ja johtamismallia. Monialaisen viraston ohjaus ministeriöiden yhteistyönä mahdollistaa ohjattavan toiminnan tarkastelun hallinnonalarajat ylittävänä kokonaisuutena parhaan mahdollisen yhteiskunnallisen vaikuttavuuden aikaansaamiseksi. Uusi ohjausmalli tulee lisäämään merkittävästi ministeriöiden välistä yhteistyötä. Ministeriöiden yhteisesti toteuttamassa ohjauksessa valtioneuvoston poikkihallinnolliset strategiset tavoitteet hallitusohjelmasta ja muista valtioneuvostotason poikkihallinnollisista asiakirjoista ovat jalkautettavissa osaksi monialaisen viraston strategista ohjausta. Monialaisen viraston ohjauksessa eri toimintojen yhteiset rajapinnat ja muut yhteiset tekijät tulevat helpommin käsitellyiksi ja huomioon otetuiksi kuin yksittäisten hallinnonalakohtaisten virastojen erillisissä ohjausprosesseissa. Ohjauksessa tapahtuva yhteistyö edistää julkisen hallinnon kokonaisuuden kannalta parhaiden ratkaisujen löytämistä myös valtioneuvoston tasolla ja vähentää suomalaisen hallinnon ongelmaksi todettua siiloutuneisuutta. Valtion lupa- ja valvontaviraston yhteisen ohjauksen mallilla poistetaan sektorikohtaiseen tulosohjaukseen sisältyviä hallinnonalakohtaisia siiloja sekä mahdollistetaan hallitusohjelman poikkihallinnollisten laajojen yhteiskunnallisten vaikuttavuustavoitteiden sisällyttäminen osaksi viraston tulosohjausta. Monialainen valtakunnallinen virasto on yksi tehokas tapa vastata poikkihallinnollisuuden tarpeisiin.

Ministeriöiden tavanomaisen tulosohjauksen menettelyt eivät ole suoraan uuteen yhteisen ohjauksen malliin sovellettavissa. Toiminnan sisällöllinen ohjaus ja sen suhde uudenlaiseen yhteiseen ohjaukseen edellyttää ministeriöiltä uudenlaista toimintatapaa. Mikäli tulosohjauksen menettelyitä ei ministeriöissä päivitetä ja poikkihallinnollisen yhteensovituksen roolia kirkasteta, voi ohjauksesta muodostua tarpeettoman monimutkainen. On myös otettava huomioon esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollon valvonnan rooli sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen tavoitteiden toteutumisessa ja sen edellyttämä tiivis yhteys sosiaali- ja terveysministeriöön ja sen hallinnonalan muihin virastoihin. Uuden ohjausmallin etupainotteinen ja konkreettinen suunnittelu jo viraston valmisteluvaiheessa sekä ohjauksen toimintamallin valmistelu ohjaavissa ministeriöissä ennen viraston toiminnan käynnistymistä on ensiarvoisen tärkeää.

Ohjausmalli rakentuu sille perusajatukselle, että toimialojen toiminnalla on yhteiset strategisen tason tavoitteet. Tämä ajattelutapa edellyttää ohjauksen operationalisointia kautta linjan siten, että tavoiteasettelu ja sen toteuttamisen keinot suunnitellaan toimialakohtaiseksi toiminnaksi yhteisellä päämäärällä. Tässä työssä on tarkemmin tunnistettava toimintojen aidosti yhteiset rajapinnat ja keskinäiset vaikutussuhteet ja myös tunnustettava, että kaikilla rajapinnoilla ei ole yhteismitallista merkitystä. Vaarana on että ohjaus ei palvele tarkoitustaan, mikäli yhteensovitus toteutetaan vain asettamalla tavoitteet pienimmän yhteisen nimittäjän mukaan keskittyen toiminnan kannalta vähämerkityksellisiin yksityiskohtiin. Jos taas tavoitteissa lähdetään asetelmasta, joka ei vastaa kaikkien toimialojen tarpeita mutta voimakkaasti suuntaa toimintaa, riskinä on että yhteiskunnallinen vaikuttavuus ei toteudu.

Viraston toimiminen monipaikkaisesti lisää johtamis- ja esimiestyön haasteellisuutta. Virasto sekä osa sen toimialoista tulee olemaan suuria ja nykyiseen nähden viraston ylin johto voi etääntyä henkilöstöstä. Toiminnan ja resurssien johtaminen on toimialoittain organisoidussa virastorakenteessa selkeää, mutta voi johtaa ilman poikkihallinnollisen ohjaus- ja johtamismallin kehittämistä hallinnonalakohtaiseen eriytymiseen ja osaoptimointiin. Riskinä on, että valtakunnallisessa toimialoittain organisoidussa mallissa toimialoista syntyy hyvin itsenäisiä toimijoita viraston sisään, jolloin viraston yhteinen toiminta-ajatus ei toteudu, poikkihallinnollisuuden hyötyjä ei saavuteta, virastokokonaisuuden johtaminen kärsii ja hallinnonalakohtainen optimointi haittaa asiantuntemuksen ja resurssien joustavaa ja tehokasta käyttöä. Myös pääjohtajan tavanomaisesta poikkeava asema, jossa pääjohtaja on toisaalta viraston päällikkö, mutta samanaikaisesti hänen otto- ja direktio-oikeutensa toimialoilla tehtävään työhön nähden on rajoitettu, voi muodostaa riskin organisaation sisäisestä hajaantumisesta useisiin toisistaan erillään johdettuihin linjoihin.

Tämän kehityskulun ehkäisemissä on tärkeää, että viraston pääjohtajan rooli ymmärretään oikein ja koko viraston johto sitoutetaan viraston tavoitteiden ja poikkihallinnollisen toiminnan toteuttamiseen. Virastolle ehdotetaan säädettäväksi uudenlainen yhteisen johtamisen malli, joka kytkeytyy tiiviisti viraston toiminta-ajatukseen sekä virastolle ehdotettavaan yhteisen ohjauksen malliin. Koko viraston johto olisi velvollinen toteuttamaan viraston toiminta-ajatuksessa sekä yhteisessä ohjauksessa asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi tarpeellista toimintojen yhteen sovittamista ja kehittämistä sekä muuta yhteistoimintaa. Johdon tehtävissä korostuisi siten perinteisen tulosvastuun ohella vastuu viraston sisäisen yhteistyön, poikkihallinnollisen toiminnan ja aidon yhteisesti tavoitteellisen toiminnan toteuttamisesta ja edistämisestä ja johto olisi velvollinen osallistumaan viraston yhteiseen johtamiseen. Pääjohtajan roolina ei ole johtaa varsinaista viraston toimialoilla tapahtuvaa lupa-, ohjaus- ja valvontatoimintaa – tämä on toimialojen johtajien tehtävä. Sen sijaan pääjohtajan roolina on luoda johtamisellaan edellytyksiä viraston tehtävien tuloksekkaalle toteuttamiselle sekä vastata viraston tulostavoitteiden saavuttamisesta ja johtaa viraston toimintojen yhteensovittamista ja viraston yhteistä kehittämistä. Viraston pääjohtajan sekä toimialojen ja toimintayksiköiden johtajien johtamistehtävässä korostuu vastuu siitä, että virasto toimii ja kehittyy yhtenä kokonaisuutena ja toimii poikkihallinnollisesti ja moniammatillisesti. Toimialojen ja toimintayksiköiden johtajat vastaisivat pääjohtajalle johtamiensa toimintojen osalta toiminnan tuloksellisuuden ja tulostavoitteiden saavuttamisen lisäksi siitä, että toimialan toiminnassa toteutetaan viraston tavoitteiden toteuttamiseksi tarpeellista viraston eri toimintojen yhteen sovittamista ja muuta yhteistoimintaa. Yhteisen johtamisen mallin tarkoituksena onkin, että virastoa ei johdeta toimialakohtaisina erillisinä osina, vaan aidosti yhteiskuntaan vaikuttavana kokonaisuutena.

Viraston sisäisen siiloutumisen riskejä ehkäistään ehdotuksessa ministeriöiden yhteiseen hallinnonalojen näkemykset yhteensovittavaan kannanmuodostukseen perustuvalla yhteisen ohjauksen mallilla, viraston yhteisen johtamisen mallilla ja siihen sisältyen viraston ylimmälle johdolle säädettävällä tehtävällä vastata viraston toimintojen yhteensovittamisesta niin virastotasolla kuin toimialatasolla. Tarkoituksena myös on, että toimialoittaisen organisoitumisen vastapainona virastolla olisi sen toiminnan yhteensovittamisen tukemiseksi yhteisiä toimintoja, joista määrättäisiin viraston työjärjestyksellä. Yhteisissä toiminnoissa olisi kyse horisontaalisesta kahden tai useamman toimialan ja toimintayksikön yhteisestä toiminnasta tai yhteistyöstä. Yhteisiä toimintoja voitaisiin perustaa esimerkiksi yhteisiin prosesseihin ja asiakkuuksiin tai alueellisen toiminnan koordinaatioon. Niiden tehtävänä voisi olla esimerkiksi pääjohtajan ja johtoryhmän tukena kehittää yhteisiä menettelytapoja, koordinoida yhteistä kannanmuodostusta ja operatiivista toimintaa sekä tukea toimialojen asiantuntijoita toimialarajat ylittävässä muussa yhteistyössä ja tietojenvaihdossa.

Aito yhteinen ja yhteisesti organisoitu toiminta on menettelytapana kuitenkin uusi ja sen täysimääräinen hyödyntäminen edellyttää pitkäjänteistä panostusta suunnitteluun. Monilla viraston toimialoilla resurssit ovat jo nykyisellään niukat ja vaarana on, että yhteinen toiminta koetaan ns. perustyön päälle tulevana lisärasitteena eikä siihen haluta panostaa. Toisaalta mallilla haetut yhdennetyn toiminnan mahdollisuudet eivät ole kaikilla toimialoilla mahdollisia yhteismitallisella tavalla, joten toimialojen keskinäiset suhteet ja synergiat on pyrittävä määrittelemään etupainotteisesti ja siten, että tällä työllä ei itsetarkoituksellisesti kuormiteta toimintoja, jotka eivät siitä saa relevanttia lisäarvoa. Lisäksi yhteisen toiminnan organisoinnissa on varmistettava, että sen perusajatus ymmärretään oikein ja että toimialojen päätöksenteon riippumattomuus toteutuu.

Kansainvälinen toiminta

Aluehallintovirastot osallistuvat nykyisin kansainväliseen yhteistyöhön ja lähialueyhteistyöhön toimialaansa kuuluvissa asioissa. Kansainvälisen toiminnan laajuudessa ja suuntautumisessa on selviä virasto- ja vastuualuekohtaisia eroja. Virastojen ylijohtajat osallistuvat Euroopan aluehallintojen edustajien European Association of State Territorial representatives (EASTR) toimintaan. Lapin ja Pohjois-Suomen aluehallintovirastoissa leimallista on lähialueyhteistyö rajanaapurien Ruotsin, Norjan ja Venäjän valtion aluehallintojen kanssa ja virastot osallistuvat myös muun muassa Barentsin alueen yhteistyöhön toimialoillaan. Itä-Suomessa luontainen lähialueyhteistyökumppani on Karjalan tasavalta ja Etelä-Suomen aluehallintoviraston lähialueyhteistyökumppani Venäjällä on Leningradin alueen hallinto. Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston keskeinen yhteistyöalue on Pohjoismainen yhteistyö. Virastojen vastuualueet osallistuvat toimialoillaan eurooppalaiseen ja muuhun kansainväliseen yhteistyöhön sekä erilaisten yhteistyöfoorumien kautta, että suorin kahdenvälisin yhteyksin eri valtioiden aluehallintojen toimijoiden kanssa. Kahdenvälistä yhteistyötä suuntautuu lähialueiden ja Pohjoismaiden lisäksi esimerkiksi Iso-Britanniaan, Saksaan, Belgiaan ja eräisiin muihin Euroopan maihin sekä Kiinaan.

Valtion lupa- ja valvontaviraston alueellinen toiminta ja toimipaikkaverkko mahdollistavat myös jatkossa alueellisen lähialueyhteistyön toteuttamisen viraston toimialaan kuuluvissa tehtävissä. Lähialueyhteistyön toimintamallit on arvioitava jatkovalmistelussa. Jatkovalmistelussa tarkentuu myös maakuntien ja uuden viraston roolit kansainvälisessä yhteistyössä. Valtakunnallisessa virastorakenteessa nykyisten virastokohtaisten kahdenvälisten yhteistyöjärjestelyiden voidaan ainakin osin arvioida loppuvan tai muuttavan muotoaan. Valtion lupa- ja valvontaviraston toimialojen asiantuntijoiden osallistuessa kansainvälisiin asiantuntijafoorumeihin voidaan viraston valtakunnallisuudella arvioida olevan viraston ja Suomen painoarvoa kasvattavaa vaikutusta.

Valviran on ammattipätevyyden tunnustamisesta annetun direktiivin (2005/36/EY) mukainen Suomen toimivaltainen viranomainen terveydenhuollon ammattien osalta. Käsitellessään toisessa EU/ETA-valtiossa kouluttautuneen terveydenhuollon ammattihenkilön ammattioikeushakemusta, Valvira tekee yhteistyötä toisten EU/ETA-valtioiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa. Ammattioikeudet toimintaan kuuluu lisäksi säännöllistä kansainvälistä toimintaa silloin kun käsitellään EU/ETA-alueen ulkopuolella kouluttautuneen terveydenhuollon ammattihenkilön hakemuksia.

Valviran on lisäksi Suomen toimivaltainen viranomainen lääkinnällisten laitteiden valvonnassa. Suomen EU-jäsenyys, sekä eurooppalainen että kansallinen lainsäädäntö velvoittavat Valviraa itsenäisesti huolehtimaan kaikesta lääkinnällisiä laitteita koskevasta vaatimustenmukaisuuden valvonnasta Suomessa ja lisäksi osallistumista EU-komission johtamaan viranomaistyöhön. Valvira on myös Suomessa lääkinnällisten laitteiden valvonnassa toimivien ilmoitettujen laitosten (notified body) nimeävä ja valvova taho.

Adoptiolautakunta on lasten suojelusta sekä yhteistyöstä kansainvälisissä adoptioasioissa tehdyn Haagin sopimuksen tarkoittama keskusviranomainen sekä lasten adoptiosta Strasbourgissa tehdyn eurooppalaisen yleissopimuksen tarkoittama kansallinen viranomainen. Adoptiolautakunta toimii Valviran yhteydessä, ja adoptiolautakunnan puheenjohtajat ja sihteerit ovat Valviran virkamiehiä. Adoptiolautakunnan kansainvälinen yhteistyö adoptioasioissa perustuu edellä mainittuihin sopimuksiin. Näiden sopimusten perusteella sopimuksiin liittyneen maan adoptiokeskusviranomaisella on velvollisuus tehdä kansainvälistä yhteistyötä adoptioasioissa. Velvollisuus kansainväliseen adoptioyhteistyöhön on Suomen lainsäädännössä kirjattu adoptiolain (22/2012) 86 § 1 ja 2 momenttiin sekä adoptioasetuksen (202/2012) 14 §:ään.

Valviran lakisääteisiin tehtäviin kuuluu myös alkoholijuomien tuotevalvonta, johon sovelletaan pääsääntöisesti EU-säädöksiä ja sillä on siten vahva kansainvälinen kytkentä. Näistä säädöksistä valtaosa on suoraan sellaisenaan velvoittavia joko parlamentin ja neuvoston asetuksia, neuvoston asetuksia tai komission asetuksia.

Lakisääteisen kansainvälisen toiminnan ohella Valvira tekee runsaasti kansainvälistä yhteistyötä. Valvira on useiden kansainvälisten sosiaali- ja terveysalan organisaatioiden ja verkostojen jäsen. Merkittäviä yhteistyöverkostoja ovat muun muassa sosiaali- ja terveydenhuollon valvontaviranomaisten verkosto European Partnership for Supervisory Organisations in Health Services and Social Care (EPSO) sekä julkisten että yksityisten sosiaalihuollon toimijoiden verkosto European Social Network (ESN). Näiden lisäksi Valvira on jäsenenä muun muassa kansainvälisessä International Association of Medical Regulatory Authorities (IAMRA) -järjestössä, joka käsittelee terveydenhuollon valvonnan kysymyksiä. Lisäksi Valvira tekee vahvaa pohjoismaista yhteistyötä niin suoraan eri maiden valvontaviranomaisten, kuin muun muassa Pohjoismaisen ministerineuvoston asettamassa Nordiska Gruppen för Hälsopersonal (NGH) – työryhmässä, sekä yhteispohjoismaisen valvontaviranomaiskonferenssin (Nordisk Tillsynskonferens) muodossa, jonka järjestämisvastuu kiertää maittain.

Valviralta Valtion lupa- ja valvontavirastolle siirtyviin tehtäviin kytkeytyvä kansainvälinen toiminta jatkuu uuden viraston sosiaali- ja terveysalan toimialan toimintana. Uuden viranomaisrakenteen, jossa kaikki sosiaali- ja terveydenhuollon valvontatehtävät on koottu yhdelle valtakunnalliselle viranomaiselle, voidaan arvioida olevan hyödyksi kansainvälisessä toiminnassa ja sillä olevan viraston ja Suomen painoarvoa kasvattavaa vaikutusta.

Tietojärjestelmät ja digitalisaatio

Viraston valtakunnallinen toimivalta ja sen pohjalta rakennettavissa olevat valtakunnalliset yhdenmukaiset prosessit ovat edellytys digitaalisten palveluiden täysimääräiselle käyttöönotolle. Digitalisaatio mahdollistaa tehtävien toteuttamisen uusilla tavoilla. Digitalisaatio lisää toiminnan vaikuttavuutta, tuottavuutta ja kustannustehokkuutta ja vähentää asiakkaiden asiointitarvetta. Ehdotettu uusi virastorakenne luo hallinnollisen alustan, joka mahdollistaa asiakaspalvelujen digitalisoinnin, toimintojen automatisoinnin sekä tietovarantojen yhteiskäyttöisyyden. Tämä vähentää hallinnollista työtä ja asiakkaan hallinnollista taakkaa. Yhtenäistetyillä ja yhteiseen kansalliseen palvelualustaan (valtion, maakuntien ja kuntien yhteiseen ekosysteemiin) pohjautuvilla ratkaisuilla helpotetaan palveluiden saavutettavuutta ja käytettävyyttä.

Vuoden 2010 syyskuussa useasta erillisestä virastosta valtakunnallisen toimivallan viranomaiseksi muodostettu Verohallinto on esimerkki valtionhallinnon viranomaisesta, joka on kyennyt laajasti ja asiakaslähtöisesti hyödyntämään toiminnassaan digitalisaation mahdollisuuksia. Myös Verohallinnon toiminnan laajamittaisen digitalisoinnin edellytyksenä on ollut se, että virastosta on muodostettu valtakunnallinen toimija ja näin luotu edellytykset viraston toimintaprosessien yhdenmukaistamiselle.

Digitalisaation edistäminen Valtion lupa- ja valvontavirastossa edellyttää tiettyjen peruslähtökohtien toteuttamista. Järjestelmien on oltava verkostomaisen työn mahdollistavia ja ratkaisujen on tuettava uusia työmenetelmiä. Monialaisessa virastossa korostuu poikkihallinnollinen yhteistyö ja yhteensopivuus, joka edellyttää, että digitaalisaation tukena oleva tietojärjestelmäkokonaisuus yhtenäistetään ja rajapintojen yhteentoimivuus varmistetaan. Teknisissä ratkaisuissa tukeudutaan kansallisen palveluarkkitehtuurin (KaPA) mukaisiin tietojärjestelmäratkaisuihin. Keskeistä on vahva yhteistyö maakuntien ja kuntien kanssa etenkin yhteisten tietojen hyödyntämiseksi ja uudenlaisen dataa käsittelevän kansallisen mallin rakentamiseksi. Erilliset päällekkäiset asiointi- ja asiankäsittelyjärjestelmät korvataan yhteisillä ratkaisuilla. Yhteisen KaPA -integroidun asiointi- ja asiankäsittelyratkaisun toteuttaminen edellyttää, että uuden viraston toimintatavat ja niihin liittyvä tiedonhallinta ensin yhdenmukaistetaan. Tämä työ on tarkoitus aloittaa jo ennen uuden viraston toiminnan aloittamista.

Kokonaisuutena uuden viraston digitalisaation edistäminen vaatii merkittävän lisäinvestoinnin prossessien, toimintatapojen ja niitä tukevien ICT-ratkaisujen rakentamiseksi, samaan aikaan kun käytössä on nykyisiä rinnakkaisia toimintamalleja ja niitä tukevia ICT-ratkaisuja. Päällekkäisten kustannusten minimoimiseksi prosessien ja toimintatapojen yhtenäistämistyö sekä yhteisen digitaalisen ICT-palvelualustan kehittäminen tulisi aloittaa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Uuden viraston vahva rooli poikkihallinnollisessa yhteistyössä edellyttää vahvaa KaPA-yhteensopivuutta kaikilta viraston toimialoilta.

Pitkällä tähtäimellä uuden viraston edellytykset asiakkaita palvelevan informaation tuottamiseen paranevat paitsi uuden viraston yhteisten tietovarantojen myös kansallisesti kehitettävän yhteisen tiedonhallinnan (YTI-hanke) ja yhtenäistettyjen tietojärjestelmien rakentamisen myötä. Osin virastoilla on jo nyt käytössä valtakunnallisesti yhteisiä tietovarantoja, kuten esimerkiksi työsuojelun Vera-valvontatietojärjestelmä sekä aluehallintovirastojen ja Valviran yhteiset tietojärjestelmät.

Uuden valtakunnallisen viraston perustamiseen yhdistettävä digitalisaation hyödyntäminen tarjoaa merkittävän tuottavuuspotentiaalin. Digitalisaation hyödyntäminen edellyttää uudistuksen jatkovalmistelussa luotavaa selkeää visiota tavoitetilasta, vahvaa sitoutumista virastossa ja ohjaavissa ministeriöissä yhteisiin digitalisaatioperiaatteisiin sekä rohkeutta kokeilla ja ottaa käyttöön uusia toimintamalleja ja ICT-alustaratkaisuja.

Digitalisoinnin vaikutuksia Valtion lupa- ja valvontavirastolle osoitettavaksi ehdotettavassa sosiaali- ja terveydenhuollon valvonta-, lupa- ja rekisteröintitehtävässä on arvioitu Valtiokonttorin 31.3.2016 valmistuneessa selvityksessä Digistartti: hankeaihioiden arviointi. Aluehallintovirastot käsittelevät vuosittain yli 7000 yksityisen sosiaali- ja terveydenhuollon lupa-, ilmoitus- tai rekisteröintiasiaa ja Valvira yli 700 lupa- ja ilmoitusasiaa. Lisäksi virastot valvovat yksityisen ja julkisen sosiaali- ja terveydenhuollon toimintaa. Henkilötyövuosia sosiaali- ja terveydenhuollon lupa- ja valvontatoimintaan kohdistuu aluehallintovirastoissa noin 160 henkilötyövuotta ja Valvirassa 36 henkilötyövuotta. Valtiokonttorin arvion mukaan lupaprosessin digitalisoinnilla olisi saavutettavissa merkittäviä kustannushyötyjä, arviolta noin 40 henkilötyövuoden säästö vuosittain. Selvityksen arvio perustuu olettamukseen, että lupa- ja valvontatointa kyetään tehostamaan keskimäärin 20 prosentilla. Tavoitteena olisi digitalisoida valvontaprosesseja niin, että älykkään palvelujärjestelmän ja analytiikan avulla valvontaviranomainen voisi kohdistaa resursseja riskialttiiden kohteiden valvontaan ja kiinnittää jo lupien hakemisvaiheessa resurssit niihin hakemuksiin tai toimijoihin, joihin liittyy riskejä. Digitalisaation avulla tavoitteena olisi laajentaa valvonnan tietoperustaa merkittävästi. Lupa- ja valvontaprosessien digitalisoinnilla luodaan edellytykset sille, että Valtion lupa- ja valvontavirasto voisi toteuttaa sille säädettäväksi ehdotettavaa valvontatehtävää riskiperusteisesti ja ennakoivasti.

Sosiaali- ja terveysalan valvontatehtävissä korostuu myös yhteistyön merkitys muiden sosiaali- ja terveysministeriön alaisten virastojen ja laitosten kanssa. Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistukseen liittyen tarvitaan erityisesti tietopohjan laajentamiseen ja yhdenmukaisiin mittareihin ja indikaattoreihin liittyen vahvaa yhteistyötä viraston, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) ja sosiaali- ja terveysministeriön kesken. Tulevaisuuden tietopohjan tarkoituksena on palvella sekä valtakunnallista ohjausta, seurantaa, arviointia ja valvontaa kuin myös järjestämisvastuussa olevien maakuntien vastaavaa alueensa toimintaa ja omavalvontaa sekä palveluntuottajien omavalvontaa.

Prosessien digitalisoinnilla on tarpeen varautua muuttuvaan sosiaali- ja terveydenhuollon lupa- ja valvontatoimintaan sekä lisääntyviin informaatiotarpeisiin. Jatkossa myös julkisen sektorin sosiaali- ja terveydenhuollon palveluntuottajat on tarkoitus sisällyttää valtakunnalliseen palveluntuottajien rekisteriin, jolloin rekisteröintiprosessia edellyttävien palveluntuottajien määrä kasvaa merkittävästi nykyisestä. Lisäksi asiakkaiden valinnanvapauden kasvaessa kasvaa todennäköisesti myös yksityisten sosiaali- ja terveydenhuollon toimijoiden tai toimipaikkojen määrä. Valtiokonttorin edellä todetussa selvityksessä on arvioitu, että lupien ja niiden sisältämien toimipaikkojen määrä kasvaa alkuvaiheessa noin 20 prosenttia perustuen Ruotsin kokemuksiin vastaavasta uudistuksesta. Toiminnan volyymien kasvaessa merkittävästi on prosessien digitalisointi ja valtakunnallisesti yhtenäiset menettelytavat entistä tärkeämpiä. Lisäksi tarvitaan maakuntien palveluiden järjestäjinä tuottamaa tietoa sekä maakunnille mahdollisuus käyttää Valtion lupa- ja valvontaviraston palveluiden tuottajista tuottamaa tietoa.

Työsuojelun tehtävien järjestäminen

Työsuojeluviranomaisen tehtävät organisoidaan Valtion lupa- ja valvontavirastossa siten, että tehtävien hoidon riippumattomuus turvataan Suomen ratifioiman (SopS 44/1949) kansainvälisen työjärjestön (ILO) yleisen konferenssin vuonna 1947 hyväksymän ammattientarkastusta teollisuudessa ja kaupassa koskevan sopimuksen (yleissopimuksen nro 81) edellyttämin tavoin. Työsuojelun tehtävät ehdotetaan organisoitavaksi omaksi toimialakseen, jota johtaa toimialan johtaja. Ratkaisuvalta työsuojelun toimialan tehtävissä olisi toimialan johtajalla tai hänen määräämällään. Pääjohtajalla ei olisi otto-oikeutta toimialoilla päätettäviin asioihin. Toimialan henkilöstön nimittäisi toimialan johtaja. Työsuojelun toimialan johtaja nimitettäisiin virkaansa muista toimialojen johtajista poiketen toistaiseksi. Lakiehdotuksen 6 §:n mukaan työsuojelun tehtäviä hoitava toimiala on riippumaton näitä tehtäviä hoitaessaan. Toimialan toiminta on järjestettävä siten, että riippumattomuus ja puolueettomuus näissä tehtävissä on turvattu. Työsuojelun toimialalle ei saa antaa sellaisia muita tehtäviä, jotka voivat vaarantaa näiden tehtävien asianmukaisen hoitamisen tai riippumattomuuden.

Työsuojelun tehtävien ohjaus järjestettäisiin muista viraston tehtävistä poikkeavalla tavalla. Ratkaisulla korostettaisiin työsuojelun muita viraston toimialoja itsenäisempää asemaa suhteessa viraston yhteiseen ohjaukseen. Sosiaali- ja terveysministeriö laatisi viraston tulossopimusta täydentävän tulossopimuksen viraston työsuojelun tehtävien ohjausta varten. Työsuojelun tulossopimuksen sisällöstä päättäisi yksinomaan sosiaali- ja terveysministeriö eikä viraston tulossopimusta täydentävä työsuojelutehtäviä ohjaava tulossopimus kuuluisi ministeriöiden yhteisesti toteuttaman yhteisen ohjauksen piiriin. Nykytilaa vastaavasti työsuojelun toimintamäärärahat tulisivat omalta sosiaali- ja terveysministeriön pääluokkaan sijoittuvalta toimintamenomomentiltaan. Näin ollen sosiaali- ja terveysministeriö hyväksyisi viraston työsuojelun tehtäviä koskevan talousarvioesityksen ja valtiontalouden kehysesityksen sekä antaisi työsuojelun tehtäviä koskevan tilinpäätöskannanoton. Työsuojelun erityisasema huomioitaisiin myös viraston johtamismallissa.

Viraston henkilöstön työsuojeluvalvonta ehdotetaan järjestettäväksi erityisratkaisulla, jossa sosiaali- ja terveysministeriön nykyistä rajoitettua roolia toimia työsuojeluviranomaisena laajennettaisiin siten, että se toimisi työsuojeluviranomaisena myös silloin, kun työsuojeluvalvonta kohdistuu Valtion lupa- ja valvontavirastoon. Tosiasiallisesti Valtion lupa- ja valvontavirastoon voidaan arvioida kohdistuvan työsuojeluvalvontaa korkeintaan vain muutamia kertoja vuodessa. Sosiaali- ja terveysministeriö voisi valvonnan toteuttamiseksi määrätä Valtion lupa- ja valvontaviraston työsuojelun toimialan tarkastajan suorittamaan valvonta- ja tarkastustehtävän Valtion lupa- ja valvontavirastossa. Määräämismenettelystä säädettäisiin Valtion lupa- ja valvontavirastosta annettavassa laissa. Tarkastajat toimisivat tässä tehtävässään STM:n työ- ja tasa-arvo-osaston johdon ja valvonnan alla. Lisäksi erikseen säädettäisiin, ettei palvelussuhde Valtion lupa- ja valvontavirastoon tee näitä tarkastajia hallintolain 28 §:n 1 momentin 4 kohdan nojalla esteelliseksi asiassa, joka koskee Valtion lupa- ja valvontaviraston työsuojeluvalvontaa. Viranomaisaloitteisen työsuojeluvalvonnan kohdistamisesta Valtion lupa- ja valvontavirastoon päättäisi STM:n työ- ja tasa-arvo-osasto. Ehdotetulla ratkaisulla mahdollistetaan se, että Valtion lupa- ja valvontaviraston virkamiehet, mukaan lukien työsuojelun toimialan virkamiehet, voivat muiden työntekijöiden tavoin turvautua työsuojeluviranomaiseen työsuojeluvalvontaa, ohjausta ja neuvontaa edellyttävissä asioissa eikä työsuojeluviranomaisena toimi virkamiesten työnantaja. Ehdotettu ratkaisu on lisäksi toiminnallisesti tarkoituksenmukaisella tavalla järjestettävissä eikä se rakenteellisella raskaudellaan ja jäykkyydellään tarpeettomasti sido työsuojeluvalvontaa valtakunnan tasolla käytettävissä olevaa kokonaisresurssia, vaan mahdollistaa tavanomaisen työsuojeluvalvonnan järjestämisen tehokkaasti ja tuottavasti. Lisäksi malli mahdollistaa sen, että työsuojelutarkastajien eri tehtävien erityisasiantuntemus olisi käytettävissä myös Valtion lupa- ja valvontavirastoon kohdistuvassa työsuojeluvalvonnassa.

Työsuojeluvalvonnan kansainväliset tehtävät jaettaisiin sosiaali- ja terveysministeriön ja Valtion lupa- ja valvontaviraston välillä niin, että ministeriön tehtäviin kuuluisivat hallitusten välinen yhteistyö ja strategisesti asioita linjaava kansainvälinen yhteistyö. Tällaisia ovat mm. ILO-yhteistyö (International Labour Organization) ja Euroopan komission viralliset elimet, kuten SLIC (Committee of Senior Labour Inspectors).

Valtion lupa- ja valvontavirasto vastaisi Suomen työsuojeluvalvonnan kansainvälisten velvoitteiden hoitamisesta, kuten lähetettyjen työntekijöiden yhteysvirastona toimimisesta ja komission osoittamista lähetettyihin työntekijöihin liittyvistä tehtävistä, IMI-koordinaattorina toimimisesta ja siihen sisältyvistä koulutustehtävistä. Valtion lupa- ja valvontavirastolle kuuluisivat myös EU:n ja muiden tahojen kanssa toteutettavat kansainväliset valvontahankkeet ja eri maiden kahdenvälisiin sopimuksiin liittyvät muut yhteistyömuodot. Työsuojeluvalvontaan liittyviä kansainvälisiä hankkeita ovat Euroopan komission valvontahankkeet, lähetettyjen työntekijöiden valvontaan liittyvät EU-projektit, EU:n IMI-tietojenvaihtojärjestelmän avulla tapahtuva valvontayhteistyö, Etelä-Suomen aluehallintoviraston työsuojelun vastuualueen ja Viron Tööinspektsioonin yhteistyösopimuksen edellyttämät toimenpiteet, Pohjoismaiden yhteiset ihmiskaupan vastaiset toimenpiteet sekä muu kansainvälinen valvontaviranomaisten välinen yhteistyö sekä kansainvälisiin toimialoihin, kuten merenkulkuun liittyvä valvonnallinen yhteistyö.

Ympäristötehtävien kokoaminen

Ympäristölainsäädännön täytäntöönpanotehtäviä hoidettaisiin uudistuksen jälkeen Valtion lupa- ja valvontavirastossa, maakunnissa ja kunnissa. Näiden viranomaisten yhteistyö on keskeinen edellytys uudistuksen onnistuneelle toteuttamiselle. Uudistuksessa syntyy selkeä toimivallanjako ympäristötehtävissä maakuntien ja Valtion lupa- ja valvontaviraston välille; maakunnat vastaavat edistämis- ja kehittämistehtävistä ja valtion viranomainen oikeusharkintaisista lupa- ja valvontatehtävistä.

Uudistuksessa Valtion lupa- ja valvontavirastoon siirtyy aluehallintovirastoista ympäristönsuojelulain ja vesilain mukaisten lupa-asioiden käsittely ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksista ympäristönsuojelun valvonta, vesilain mukainen laillisuusvalvonta, luonnonsuojelulain mukaiset viranomaistehtävät, ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain mukaiset yhteysviranomaisen tehtävät, jätelain mukaiset tehtävät, eräiden muiden ympäristölakien mukaisia tehtäviä sekä niihin liittyvät yleisen edun valvonnan tehtävät.

Jatkossa siirtyminen kahdesta eri viranomaisesta yhden viranomaisen malliin parantaa toiminnan sujuvuutta ja sillä osaltaan saavutetaan merkittäviä synergiaetuja, kun lupa- ja valvontatehtävät ovat hallinnollisesti samassa viranomaisessa. Kun ympäristötehtävien hoitaminen toteutetaan jatkossa valtakunnallisen viranomaisen toimesta, saavutetaan tätä kautta koko maahan yhtenäisemmät käytännöt, mikä edistää entisestään yhdenvertaisuutta esimerkiksi toiminnanharjoittajien kannalta. Ympäristötehtävissä valtakunnallinen viranomainen on omiaan takaamaan lupatehtävien asianmukaisen hoitamisen ja ympäristön tilan heikentymättömyyden, kun näitä tehtäviä hoidetaan valtakunnallisesti yhtenäisillä toimintatavoilla. Ympäristölupa-asioissa ja lupien valvonnassa tarvitaan monialaista asiantuntemusta, mikä on nykyistä paremmin turvattavissa valtakunnallisessa virastossa kuin hajautetussa hallinnossa.

Yleisen edun valvontatehtävän osoittaminen osaksi Valtion lupa- ja valvontaviraston tehtäviä ja viraston sisällä erityisesti osaksi lupaviranomaisen suorittamaa lupaharkintaa muuttaa järjestelmää nykyiseen verrattuna. Valtion lupa- ja valvontaviraston on jatkossa omassa toiminnassaan selvitettävä yleisen edun valvontaan liittyvät seikat viran puolesta hallinnon oikeusperiaatteet huomioon ottaen. Yleistä etua valvovan valtion viranomaisen muutoksenhakuoikeuden poistuminen sen omia päätöksiä koskien korostaa näiden seikkojen huomioon ottamista päätösharkinnassa. Asia on tarkoitus järjestää ympäristötoimialan työjärjestyksellä ja erilaisilla sisäisillä menettelyillä, joiden tulee olla läpinäkyviä ja mahdollistaa yleisen edun valvonnan ohella laillisuusvalvonnan toteutuminen. Vaikka sisäisestä lausuntomenettelystä ei säädettäisi, yleisen edun valvonnan näkökohtien huomioimisen tulisi viraston sisällä lähtökohtaisesti perustua kirjalliseen muotoon. Tällä varmistetaan se, että lupa- ja muiden asioiden laissa säädettyjen edellytysten täyttyminen ja yleistä etua koskevat näkökohdat sisällytetään täysimääräisesti päätöksentekoon ja että tämä on myös jälkikäteen todennettavissa mahdollisissa muutoksenhakutilanteissa. Kirjallinen muoto on tarpeen erityisesti Valtion lupa- ja valvontavirastossa sovellettavan EU-lainsäädännön velvoitteiden takia, jotta päätöksenteossa osaltaan varmistetaan asianmukainen EU-oikeuden noudattaminen. Tuomioistuimen pyytäessä Valtion lupa- ja valvontavirastolta valituksesta vastinetta, se tulisi valmistella hyödyntäen Valtion lupa- ja valvontaviraston eri alojen asiantuntemusta. Valtion lupa- ja valvontavirasto valvoo yleistä etua sille säädetyissä tehtävissä muiden viranomaisten toimintaan kohdistuen.

Ahvenanmaan valtionvirasto

Valtionviraston asema valtion aluehallinnon viranomaisena Ahvenanmaalla ei muutu nykytilaan nähden. Säädöstasolla Ahvenanmaan valtionviraston asema ja tehtävät selkeytyvät, kun virastosta säädetään oma lakinsa ja aluehallintovirastojen lakkauttamisesta johtuen Ahvenanmaan valtionvirastolle säädettäisiin vastaisuudessa nimenomaisesti ne tehtävät, joita se on nykyisin hoitanut kumottavaksi ehdotetun aluehallintovirastoista annetun 16 §:n 1 momentin nojalla aluehallintovirastona Ahvenanmaalla. Tällä säädösteknisellä muutoksella ei ole vaikutuksia valtionviraston tehtäviin. Ahvenanmaan valtionvirastolla olisi nykytilaa vastaavasti Ahvenanmaan maakunnassa yleistoimivalta kantaa ja vastata valtion puolesta sekä valvoa tuomioistuimissa ja viranomaisissa valtion etua ja oikeutta niissä tilanteissa, joissa toimivaltaista viranomaista ei ole laissa erikseen määrätty.

Nyt ehdotettavat muutokset kuntien, maakuntien ja valtion välisessä tehtävänjaossa sekä valtion viranomaisten sisäisessä tehtävänjaossa sen sijaan aiheuttavat vähäisiä muutoksia myös Ahvenanmaan valtionviraston tehtäviin. Ahvenanmaan valtionvirastolle siirtyisi Ahvenanmaan kunnilta viljelijähallinnon tehtäviä, jotka kuuluvat valtakunnan toimivaltaan ja jotka Manner-Suomessa siirretään maakunnille.

Valtion lupa- ja valvontaviraston perustamisesta aiheutuvat vaikutukset hallintotuomioistuimiin

Valtion lupa- ja valvontavirasto on toimivallaltaan valtakunnallinen virasto, jonka päätöksistä haettaisiin muutosta hallintolainkäyttölain 12 §:n 2 momentin tarkoittamin tavoin siltä alueelliselta hallinto-oikeudelta, jonka tuomiopiiriin päätös olennaisimmin liittyy sen vuoksi, että tässä tuomiopiirissä sijaitsee pääosa päätöksessä tarkoitetusta alueesta tai kiinteistöstä taikka sen henkilön kotikunta tai sen yhteisön kotipaikka, johon päätös pääosin liittyy. Aluehallintovirastojen päätöksistä muutoksenhaku on nykyisin ohjautunut pääsääntöisesti hallintolainkäyttölain 12 §:n 1 momentin mukaisesti sille hallinto-oikeudelle, jonka tuomiopiirissä päätöksen tehneen aluehallintoviraston päätoimipaikka sijaitsee. Valtakunnallisesti yhteen aluehallintovirastoon keskitetyissä tehtävissä muutoksenhaku on ohjautunut siten kuin hallintolainkäyttölain 12 §:n 2 momentissa säädetään. Tästä on seurannut, että aluehallintovirastojen päätöksistä tehtyjä valituksia ohjautuu nykyisin kaikkiin alueellisiin hallinto-oikeuksiin.

Myös jatkossa hallintolainkäyttölain 12 §:n 2 momenttia sovellettaessa Valtion lupa- ja valvontaviraston päätöksistä tehtyjä valituksia ohjautuisi kaikkiin hallinto-oikeuksiin. Hallinto-oikeuksiin ohjautuvien valitusten määrä muuttuisi kuitenkin osassa hallinto-oikeuksia nykyiseen nähden, koska aluehallintovirastojen ja hallinto-oikeuksien toimialueet eivät ole olleet toisiaan vastaavia.

Jatkossa Pirkanmaan maakuntaa ja Keski-Suomen maakuntaa koskevista päätöksistä tehdyt valitukset ohjautuisivat Vaasan hallinto-oikeuden sijasta Hämeenlinnan hallinto-oikeuteen. Uudenmaan maakuntaa koskevista päätöksistä tehdyt valitukset ohjautuisivat Hämeenlinnan hallinto-oikeuden sijasta Helsingin hallinto-oikeuteen. Kymenlaaksoa koskevista päätöksistä tehdyt valitukset puolestaan ohjautuisivat Hämeenlinnan hallinto-oikeuden sijasta Itä-Suomen hallinto-oikeuteen. Pohjois-Suomen hallinto-oikeuden ja Turun hallinto-oikeuden osalta ei tapahtuisi muutoksia. Valituksia tulisi siten ohjautumaan nykyistä selvästi enemmän Helsingin hallinto-oikeuteen ja hieman enemmän myös Itä-Suomen hallinto-oikeuteen. Valitusten määrä tulisi vähenemään Vaasan hallinto-oikeudessa ja Hämeenlinnan hallinto-oikeudessa.

Siltä osin kun Valtion lupa- ja valvontaviraston tehtäviä koskevissa laeissa on erityisiä toimivaltaista hallinto-oikeutta koskevia forum-säännöksiä, ei sääntelyyn ehdoteta tehtäväksi muutoksia. Näin ollen esimerkiksi ympäristöluvista ja vesitalousluvista tehdyt valitukset ohjautuisivat jatkossakin valtakunnallisesti Vaasan hallinto-oikeuteen.

Alueellisen toimivallan muuttamisella valtakunnalliseksi pyritään yhtenäistämään hallintoviranomaisen ratkaisukäytäntöjä sekä mahdollistamaan nykyistä laajempi erikoistuminen sekä erityisasiantuntemuksen hyödyntäminen valtakunnallisesti. Näillä seikoilla voidaan arvioida olevan osaltaan pitkällä aikavälillä muutoksenhakutarvetta vähentävä vaikutus.

Ympäristöasioita koskevan yleisen edun valvonnan uudelleenjärjestämisestä voi aiheutua kahdentyyppisiä vaikutuksia ympäristönsuojelulain ja vesilain mukaisia asioita käsittelevissä Vaasan hallinto-oikeudessa ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa. Yleisen edun valvonnan sisällyttämisen kiinteämmin osaksi lupaharkintaa arvioidaan parantavan yleisen edun huomioon ottamista itse lupamenettelyssä ja siten vähentävän tähän perustuvaa muutoksenhakua. Ehdotuksen mukaan valtion valvontaviranomaisella ei olisi jatkossa oikeutta hakea muutosta Valtion lupa- ja valvontaviraston ympäristönsuojelulain tai vesilain nojalla lupaviranomaisena antamaan päätökseen. On vaikea arvioida, millainen vaikutus tällä on valitusten määrään ja lupaprosessien kokonaiskestoon. Valtion valvontaviranomaisen valitukset valtion lupaviranomaisen päätöksestä ympäristönsuojelulain ja vesilain nojalla ovat olleet kaikkiaan varsin harvinaisia. Jos kansalaiset, kansalaisjärjestöt tai mahdollisesti kuntien ympäristönsuojeluviranomaiset katsovat joissakin tilanteissa uuden viranomaisjärjestelmän turvaavan puutteellisesti yleisten etujen toteutumista, saattaa tämä vastaavasti lisätä muutoksenhakemusten määrää.

Valtion lupa- ja valvontaviraston päätöksiin kohdistuvan, sen oman valitusoikeuden puuttuminen saattaa myös vaikuttaa muiden tahojen tekemien valitusten sisältöön. Voimassaolevan lainsäädännön mukainen tilanne, jossa valtion valvontaviranomainen huolehtii valtion lupaviranomaisen päätöksiin kohdistuvasta yleisen edun valvonnasta tarvittaessa muutoksenhakemuksin, on ollut muutoksenhakutuomioistuimen näkökulmasta selkeä. Jos asianosaisten ja kansalaisjärjestöjen valituksissa ryhdytään lisääntyvässä määrin esittämään yleiseen etuun perustuvia vaatimuksia, tulee tämä aiheuttamaan lisätyötä tuomioistuimen tutkiessa ja selvittäessä näitä vaatimuksia. Tämä saattaa lisätä myös Valtion lupa- ja valvontavirastolta pyydettävien lausuntojen määrää.

4.2.2

4.2.2 Yhteiskunnalliset vaikutukset

Uudistus luo edellytykset nykyistä yksinkertaisemman, yhdenmukaisemman ja nopeamman viranomaisasioinnin kehittämiselle.

Muutokset mahdollistavat yhden luukun periaatteen toteuttamisen, asiakaskeskeisen, yhdenvertaisen ja kokonaisvaltaisen käsittelyn sekä hallinnollisen taakan vähentämisen.

Viranomaisrakenne selkeytyy ja toiminta painottuu entistä enemmän ennakoivaan vuorovaikutteiseen ja vaikuttavaan ohjaukseen.

Muutokset edellyttävät voimakasta panostusta uudenlaiseen johtamis- ja toimintakulttuuriin sekä järjestelmäkehitykseen.

4.2.2.1 Vaikutukset asiakkaisiin

Valtion lupa- ja valvontavirasto

Viraston keskeinen tarkoitus on sille säädettyjä lupa-, ohjaus- ja valvontatehtäviä hoitamalla turvata kansalaisten perusoikeuksien ja oikeusturvan toteutumista eri palveluiden käyttäjinä ja työntekijöinä samalla, kun virasto varmistaa palveluiden järjestäjien ja tuottajien sekä työnantajien velvollisuuksien täyttämisen. Viraston asiakkaita ovat siten ihmiset ja yhteisöt moninaisissa eri rooleissaan oikeuksien ja velvollisuuksien haltijoina. Monialainen virastomalli mahdollistaa asiakkaiden tunnistamisen ja palvelemisen näissä eri rooleissaan yhdennetyllä palvelumallilla. Esimerkiksi kansalaisen kannalta virasto on yhtenäinen toimija ja valvoja hänen saadessaan eri palveluita kunnalta ja maakunnalta. Vastaavasti maakuntien ja kuntien kannalta virasto on keskeinen valtiollinen kumppani, joka kootusti tukee, ohjaa ja valvoo niiden eri toimintoja.

Valtakunnallisen monialaisen viraston perustaminen luo edellytykset nykyistä yksinkertaisemman, yhdenmukaisemman ja nopeamman viranomaisasioinnin kehittämiselle. Toimintatapojen, ratkaisukäytäntöjen ja palvelutason yhtenäisyys koko maassa turvaa nykyistä paremmin asiakkaiden yhdenvertaisen kohtelun eri puolilla maata. Asiakas hyötyy valtakunnallisen viranomaisen mallissa välillisesti siitä, että viraston resursseja ja asiantuntemusta voidaan kohdentaa valtakunnallisesti tarkoituksenmukaisella ja tehokkaalla tavalla ja hyödyntää valtakunnallisia työjonoja. Uusi virastorakenne edesauttaa tällä tavoin nykyistä nopeampaa ja asiantuntevampaa asioiden käsittelyä ja yhdenmukaistaa koko maan tasolla asioiden käsittelyaikoja.

Valtion lupa- ja valvontaviraston monialaisuus estää asiakkaan hallinnonalarajat ylittävän ongelman pilkkoutumisen usean eri sektoriviranomaisen erilliseen selvittelyyn. Sekä etukäteisvalvonnassa että reaktiivisessa valvonnassa valvova viranomainen pystyy ohjaamaan toimintaa ja puuttumaan epäkohtiin myös sellaisissa toiminnoissa, jotka sijoittuvat valtion hallinnonalajaossa hallinnonalojen rajapintoihin tai ovat poikkihallinnollisia. Asiakkaiden etu on, että valvovalla viranomaisella on sekä monialainen substanssiosaaminen eri toimialoilta, että vahva laillisuusvalvonnan oikeudellinen osaaminen käytössään.

Valtakunnallinen monialainen toimija pystyy myös uudentamaan toimintatapojaan ja valvontaprosessejaan asiakkaalle lisäarvoa tuottavalla ja hallinnollista taakkaa vähentävällä tavalla. Valvonnassa voidaan siirtyä entistä ennakoivampaan, riskiperusteisempaan ja vuorovaikutteisempaan koottuun toimintatapaan entisen sirpalemaisen ja pistemäisen reaktiivisen valvonnan sijaan. Vastaavasti eri toimialojen valvontaa pystytään kehittämään tukeutuen hallinnonalojen valvonnassa kehitettyihin parhaisiin käytänteisiin ja oppien toimintatavoista. Viraston rakenne ja voimavarat mahdollistavat myös kokonaan uusien, asiakaslähtöisempien ja vaikuttavampien digitalisaation tukemien valvonnan menettelytapojen luomisen, millä on mahdollista saavuttaa entistä suurempaa yhteiskunnallista vaikuttavuutta.

Valtakunnallinen toimivalta voi heikentää alueellisten erojen huomioon ottamista asiakkaiden palvelemisessa sekä alueellisten erityispiirteiden huomioon ottamista päätöksenteossa. Ottaen kuitenkin huomioon, että uuden viraston ehdotetut tehtävät ovat pääsääntöisesti oikeusharkintaisia perusoikeuksien ja oikeusturvan turvaamiseen liittyviä tehtäviä, eivät alueelliset erityispiirteet lähtökohtaisesti voikaan olla merkityksellisessä asemassa viraston päätöksenteossa. Alueellisella toimipaikkarakenteella pyritään turvaamaan tehtävissä tarvittava ja hyödyllinen paikallistuntemus sekä sidosryhmäyhteistyö. Tarkoituksena on, että virastolla olisi yksi valtioneuvoston asetuksella säädettävä toimipaikka jokaisessa maakunnassa, mikä mahdollistaa tiiviin yhteyden maakuntiin ja muihin alueiden toimijoihin.

Valtion lupa- ja valvontaviraston toiminnassa hyödynnetään sähköisiä palvelukanavia. Kansallinen palveluarkkitehtuuri (KaPA) asettaa virastoille sähköisen asioinnin järjestämisen reunaehdot porrastetusti 2018 vuoden loppuun mennessä. Monialaisessa valtakunnallisessa virastossa voidaan sähköisiä palvelukanavia rakentaa niin, että samaa sähköistä alustaa hyödynnetään eri toimialoilla soveltuvin muutoksin. Vastaavasti kehittämisessä voidaan hyödyntää havaittuja hyviä toimintatapoja toimialojen välillä. Asiakas saa tukea viraston sähköisten palveluiden käyttöön sekä etäpalvelukanavan julkisen hallinnon yhteisistä asiointipisteistä.

Valtakunnallinen monialainen virasto parantaa mahdollisuuksia monikanavaisten palvelukanavien valmisteluun sekä hallinnonalojen yhteistyöhön palvelukanavien hyödyntämisessä ja sähköisten palveluiden kehittämisessä. Resurssien ja osaamisen kokoaminen luo edellytyksiä sähköisten palveluiden lisäämiseen ja niiden käytön tehostamiseen. Kansalaisen näkökulmasta tehtävien kokoaminen valtakunnalliseen virastoon parantaa mahdollisuutta puhelinpalveluiden ja muiden neuvontakanavien valtakunnallisesti toteuttavaan saatavuuteen. Valtakunnallisessa virastossa resurssit ja asiantuntemus ovat hyödynnettävissä valtakunnallisesti eivätkä alueelliset toimivaltarajaukset estä ohjauksen antamista ja toimivallan käyttöä asiakaspalvelussa valtakunnallisesti.

Hallinnon järjestämisen näkökulmasta valtakunnallinen monialainen virasto selkeyttää valtion virastokenttää. Uudistuksen alkuvaiheessa on odotettavaa, että uusi virastomalli ja mielikuvat vanhasta virastokentästä aiheuttavat sekaannusta. Toiminnan vakiinnuttua ja tunnettuuden lisäännyttyä valtakunnallinen ja monialainen virasto, johon on koottu valtion lupa-, ohjaus- ja valvontatehtäviä, kykenee tarjoamaan yhtenäisen näkymän viraston palveluvalikoimaan ymmärrettävästi jäsenneltynä. Asiakkaan on helppoa hahmottaa ja tunnistaa toimivaltainen viranomainen, mikä osaltaan vaikuttaa sujuvan palvelun kokemukseen. Asiakkaan ei monialaisen valtakunnallisen viranomaisen kanssa asioidessaan tarvitse tietää, millä alueellisella tai sektorikohtaisella virastolla on toimivalta hänen asiassaan tai miten virasto on sisäisesti organisoitunut.

Asiakkuuksien hallinta on monialaisessa virastossa nykyistä helpompaa. Asiakaslähtöisessä toiminnassa asiakkaan tarpeiden ymmärtäminen on tärkeää, jotta palvelut voidaan järjestää mahdollisimman sujuvasti. Monialaisen viraston asiakaskunta on hyvin heterogeenistä, jonka vuoksi palvelun tuottamisen näkökulmasta asiakastiedon kerääminen ja säilyttäminen tulee toteuttaa useat tarpeet huomioiden. Asiakkaan hallinnollisen taakan keventäminen tarkoittaa myös sitä, että aiemmin kysyttyä tietoa hyödynnetään mahdollisimman täysimääräisesti asioinnissa. Monialainen virasto kykenee tuottamaan monipuolisen kuvauksen asiakaskunnasta sekä asiakkaiden tarpeista. Asiakkaan näkökulmasta on tärkeää, että virasto tuntee alueelliset olosuhteet ja sidosryhmät. Tämä helpottaa myös nykyisten alueellisten asiakasyhteistyöverkostojen säilymistä ja uusien luomista. Valtakunnallisessa virastossa asiakkuus ei ole riippuvainen toimialuerajoista, vaan asiakkuus säilyy toiminnan alueellisista muutoksista huolimatta.

Valtion lupa- ja valvontaviraston myötä sisäiset prosessit tulevat yhtenäistymään nykyiseen monivirastomalliin nähden ja virastossa on mahdollista toteuttaa tätä tukevia työnjaollisia uudistuksia. Toimintaprosessien yhtenäistämisellä saavutetaan useita asiakkaita helpottavia tavoitteita: raja-aidat parhaiden toimintakäytäntöjen havaitsemiseksi ja käyttöönottamiseksi madaltuvat, prosessien läpivientiaikoja voidaan lyhentää ja automatisoitavissa olevat toimintaprosessien osat voidaan sähköistää, mikä mahdollistaa asiantuntijuuden suuntaamisen erityiskysymyksiin. Vaikka toimintatapoja ei voitaisikaan kaikilta osin ottaa eri toimialoilla käyttöön sellaisenaan, voidaan parhaiden käytänteiden malleja kuitenkin soveltuvin osin hyödyntää eri toimialojen valvonnassa.

Tehtävien kokoaminen Valtion lupa- ja valvontavirastolle tulee lisäämään myös yritysten yhdenvertaista kohtelua eri alueilla. Aluehallintovirastojen toteuttamassa Hallitusohjelman toimeenpano aluehallintovirastoissa -hankkeessa (HAVI-hanke, Aluehallintovirastojen julkaisuja 1/2016) sekä muun muassa Valviran elokuussa 2015 laatimassa norminpurkumuistiossa, Valviran 2015 suoritetussa ulkoisessa arvioinnissa sekä Valviran ja aluehallintovirastojen työnjakoa ja yhteistyötä kehittäneen työryhmän muistiossa vuodelta 2014 samoin kuin Kilpailu- ja kuluttajaviraston selvityksessä viranomaiskäytännön yhtenäisyydestä ja kilpailun edistämisestä (KKV:n selvitys 1/2014) nousivat esille alueelliset eroavaisuudet ratkaisukäytännöissä. Yrityksissä koettiin, että ratkaisukäytännöt vaihtelevat. Valtakunnallinen monialainen virasto mahdollistaa valtakunnallisesti yhtenäiset ratkaisukäytännöt. Tämä lisää hallinnollista ennakoitavuutta, joka osaltaan helpottaa elinkeinoelämän toimintaa. Yhdenvertaisuutta lisää myös se, että asia käsitellään yhtä nopeasti alueesta riippumatta. Valtakunnallisessa virastossa työtä ja asioiden käsittelyä voidaan tasata valtakunnallisesti, jolloin käsittelyajat ovat valtakunnallisesti yhtenäisiä. Tällä on merkitystä myös valvottujen elinkeinojen markkinoiden toimivuuden kannalta, sillä yhteismitallinen lupakäsittely ja oikea-aikainen tehokas puuttuminen lainvastaiseen toimintaan ovat merkittäviä tekijöitä tasapuolisen ja ennakoitavan liiketoimintaympäristön luomisessa.

Valtion lupa- ja valvontavirasto tulee vastaamaan yhden luukun periaatteen hyödyntämiseen. Yhden luukun periaatteella on useita johdannaisia, joita ovat esimerkiksi sähköiset palvelukanavat, tiedonsaannin helppous, tiedon yksinkertaisuus, viranomaiskentän selkeyttäminen sekä asiointikertojen vähentäminen. Elinkeinoelämän näkökulmasta on tärkeää, että yritykset saavat tarvitsemansa palvelut helposti, johdonmukaisesti sekä sujuvasti. Tavoite asioinnin toteuttamisesta yhdeltä luukulta nojaa vahvasti sähköisten asiointikanavien hyödyntämiseen. Palvelujen saatavuus tulee digitalisoinnin myötä paranemaan, kun yritys saa asian vireille yhä useammassa asiassa sähköisesti. Sähköiset asiointikanavat ovat jo nykyisellään osittain käytössä myös yritysasiakkaille. Kansallisen palveluarkkitehtuurin (KaPA) käyttöönoton myötä asiointivaltuuksia voidaan yrityksissä antaa niille henkilöille, joiden työtehtäviensä puolesta on tarpeellista asioida työnantajansa edustajana. Tämä on erityisen tärkeää suurten yritysten kannalta, joilla henkilöstö vastaa asioinnista viranomaisessa yrityksen lukuun.

Lupa- ja valvontakulttuurin muutos tulee vaikuttamaan olennaisesti suoritettavaan valvontatoimintaan. Valvonnan painopiste tulee siirtymään kohti ennakoivaa ohjausta sekä omavalvontaa. Yritysten omaa roolia itsensä valvojana vahvistetaan. Tämän myötä yritykset tulevat tarvitsemaan tuekseen kumppanin, joka valvonnan lisäksi ohjaa toiminnan järjestämisessä. Poikkihallinnollinen virasto tarjoaa tämän tuen ja ohjauksen. Monitoimipaikkaisena virastona Valtion lupa- ja valvontavirastolla tulee myös olemaan alueellinen näkökulma ohjauksessa ja se tunnistaa valvomiensa toimintojen alueelliset ominaispiirteet.

Vaikutukset sosiaali- ja terveydenhuollon asiakkaisiin ja yrityksiin

Esityksen tavoitteena on turvata sosiaali- ja terveydenhuollon asiakkaan oikeusturvan toteutuminen toimimalla asiakaslähtöisesti ja poikkihallinnollisesti sekä hyödyntämällä moniammatillista asiantuntemusta. Valmisteilla oleva sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus ja siihen liittyvä maakuntahallinnon perustaminen saattaa toteutumisvaiheessaan aiheuttaa haittaa sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmän toimivuudelle, palvelujen saatavuudelle sekä sosiaali- ja terveydenhuollon asiakkaan oikeusturvalle. Poikkihallinnollisesti ja moniammatillisesti toimivalla valtakunnallisella virastolla on edellytykset arvioida sosiaali- ja terveyspalveluja tarvitsevien ihmisten tarpeet kokonaisvaltaisesti sekä edistää sosiaali- ja terveydenhuollon asiakkaiden yhdenvertaisuutta eri puolilla maata. Yhdenmukaiset valvontakäytännöt edistävät myös palvelujen laadun parantumista.

Yhteisten asiakkuuksien kautta on mahdollista löytää synergiaetuja asiakkaille suunnattujen palvelukokonaisuuksien rakentamisessa. Poikkihallinnollisuus mahdollistaa sosiaali- ja terveyspalvelujen epäkohtien esilletulon ja niihin puuttumisen aiempaa nopeammin, jos toista tehtäväalaa, esimerkiksi opetustointa, koskevan valvonta-asian selvittämisen yhteydessä käy ilmi myös sosiaali- tai terveydenhuoltoa koskeva puute tai epäkohta. Puutteeseen tai epäkohtaan voidaan tällöin puuttua viranomaisaloitteisesti ilman tarpeetonta viivytystä. Erityisen tärkeää viivytyksetön ja viranomaisaloitteinen puuttuminen sosiaali- ja terveydenhuollon puutteisiin ja epäkohtiin on silloin, kun kysymys on asiakasryhmistä, esimerkiksi alaikäisistä henkilöistä, syrjäytymisvaarassa olevista asiakkaista ja turvapaikanhakijoista, joilla ei ole riittäviä tietoja tai taitoja tehdä kantelua tai muutoin saattaa asiaansa valvontaviranomaisen käsiteltäväksi.

Sosiaali- ja terveyspalveluihinsa tyytymättömän asiakkaan ei tarvitse nykyiseen tapaan selvittää, kuuluuko hänen asiansa alueellisen vai valtakunnallisen valvontaviranomaisen toimivaltaan ja, jos asia kuuluu ensiksi mainitulle, minkä alueen valvontaviranomaisen puoleen hänen tulisi kääntyä. Monialainen virasto saattaa kuitenkin olla sosiaali- ja terveydenhuollon asiakkaan näkökulmasta sektorivirastoa vaikeampi hahmottaa. Esimerkiksi Ruotsissa vuonna 2012 valmistuneessa selvityksessä (Gör det enklare! SOU 2012:33) esitetyn arvion mukaan sektorivirasto on selkeämpi vaihtoehto sekä palvelun tuottajien, että asiakkaiden näkökulmasta. Toisaalta eurooppalaisia hallintomalleja selvittäneessä Valtioneuvoston tutkimushankkeessa (Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 37/2016) on viitaten myös Ruotsin kokemuksiin (Statskontoret 2010, När flera blir en – om nyttan med enmyndigheter. Statskontoret 2016: Statliga myndigheters lokalisering. Ett samlat underlag.) arvioitu, että eri maissa toteutettu kehitys kohti valtakunnallisia hallinnonaloittain organisoituja virastomalleja on vahvistanut sektoriajattelua ja hankaloittanut eri virastojen välistä yhteistyötä paikallisella ja alueellisella tasolla. Ehdotetulla valtakunnallisella mutta monialaisella virastorakenteella pyritään torjumaan tätä siiloutumisen haastetta.

Koska valtakunnallisen viraston voimavaroja voidaan tarvittaessa kohdentaa tarkoituksenmukaisella tavalla, viraston asiakas voi lähtökohtaisesti saada asiansa käsiteltyä nykyistä nopeammin. Erityisen tärkeää viivytyksetön ja viranomaisaloitteinen puuttuminen sosiaali- ja terveydenhuollon puutteisiin ja epäkohtiin on silloin, kun kysymys on erityisen haavoittuvassa asemassa olevista asiakasryhmistä, esimerkiksi alaikäisistä henkilöistä, vanhuksista, vammaisista, syrjäytymisvaarassa olevista asiakkaista ja turvapaikanhakijoista, joilla ei ole riittäviä tietoja tai taitoja tehdä kantelua tai muutoin saattaa asiaansa valvontaviranomaisen käsiteltäväksi.

Vaikka viraston toiminnassa painottuisivat entistä enemmän ennakollinen ja ohjaava valvonta, ei esimerkiksi raskas sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöiden valvonta, joka voi johtaa esimerkiksi ammattioikeuksien rajoittamiseen tai poistamiseen määräajaksi tai pysyvästi, poistu viraston tehtävistä. Ammattihenkilövalvonnan merkitys asiakas- ja potilasturvallisuuden varmistamisessa on erittäin suuri. Tällaisella valvonnalla puututaan ratkaisevalla tavalla ihmisen perusoikeuksiin ja sen on oltava yhdenmukaista ja riippumatonta.

Tehtävien kokoaminen Valtion lupa- ja valvontavirastolle parantaa myös palveluntuottajien yhdenvertaisuutta eri alueilla. Valmisteilla olevassa sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksessa pyritään lisäämään yksityisen palvelutuotannon osuutta sosiaali- ja terveydenhuollossa. Yksityisten palvelun tuottajien lukumäärän kasvun arvioidaan lisäävän toisaalta tuottajien välistä kilpailua ja toisaalta yritysten hallinnollista taakkaa. Sosiaali- ja terveydenhuollon palveluntuottajien määrän kasvaessa tulee kiinnittää entistä enemmän huomiota valvonnan yhdenmukaisuuteen ja yhdenvertaisuuteen. Muuttuvassa tuotantoympäristössä on erityisen tärkeää, että palvelun tuottajan rekisteröivällä ja sen toimintaa valvovalla viranomaisella on yhtenäiset, tasapuoliset ja joutuisat prosessit ja käytännöt. Valinnanvapaus toteutuessaan tuo nämä haasteet entistä keskeisemmäksi.Esityksessä ehdotetun viraston perustamisen tarkoituksena on muun ohella yksinkertaistaa hallinnon rakenteita sekä mahdollistaa digitaalisten rekisteröintiprosessien täysimääräinen hyödyntäminen ja sitä kautta keventää sosiaali- ja terveysalan yritysten hallinnollista taakkaa.

Vaikutukset ympäristöasioissa

Uudistus mahdollistaa ympäristöllisten menettelyjen yhden luukun palvelujen toteuttamisen valtion hallinnossa. Ympäristöllisten menettelyjen yhden luukun palveluja koskevaa lainsäädäntöä valmistellaan parhaillaan ja tätä koskeva hallituksen esitys on tarkoitus antaa eduskunnalle kevätistuntokaudella 2018. Yhden luukun palvelujen toteutuessa ympäristölupa, vesilain mukainen lupa, luonnonsuojelulain mukaiset poikkeamistehtävät sekä ympäristövaikutusten arviointimenettelyn yhteysviranomaisen tehtävät hoidettaisiin yhdessä viranomaisessa ja lupia haettaisiin yhdestä paikasta. Valtion lupa- ja valvontavirasto toimisi hakemuksen johdosta yhteistyössä muiden viranomaisten, kuten maakuntien ja kuntien kanssa. Toiminnanharjoittaja hyötyisi siten, että erilliset selvitystarpeet ja tietojen toimittamiset eri viranomaisille vähenevät. Monissa tapauksissa käsittelyaika voisi lyhentyä. Menettelyjä tehostaisi osaltaan se, että yhden luukun palvelut toteutettaisiin sähköisenä palveluna kansalliseen palveluarkkitehtuuriin pohjautuen.

Kun aluehallintovirastojen ympäristönsuojelulain ja vesilain mukaiset lupa-asiat ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten edellä mainittujen lakien mukaiset valvontatehtävät yhdistetään Valtion lupa- ja valvontavirastoon, virastolla ei ole valitusoikeutta omista päätöksistään. Tämä voi käytännössä lisätä kansalaisten, kansalaisjärjestöjen, kuntien ympäristönsuojeluviranomaisten tai muiden yleistä etua valvovien viranomaisten intressiä hakea muutosta Valtion lupa- ja valvontaviraston päätökseen, vaikka vastuu yleisen edun valvonnasta ympäristöasioissa edelleen säilyy julkisella vallalla.

Vaikutukset kilpailu- ja kuluttaja-asioissa

Vaikka Kilpailu- ja kuluttajavirasto nykymallissa ohjaa alueellista valvontaa ja siinä tehtäviä tulkintoja sekä kouluttaa aluehallintovirastoja, hajautetussa valvontamallissa on ollut vaarana paitsi erilaisten menettelytapojen, myös laintulkintojen syntyminen. Valvonnan sulauttaminen osaksi muuta Kilpailu- ja kuluttajaviraston ja kuluttaja-asiamiehen valvontaa edistäisi sekä valvontakäytännön että menettelytapojen yhdenmukaisuutta, mikä puolestaan on omiaan edistämään oikeusvarmuutta ja elinkeinonharjoittajien yhdenvertaista kohtelua. Osana menettelytapojen yhdenmukaisuutta keskittäminen edistäisi myös valvonnan priorisoinnin yhdenmukaisuutta ja myös siitä näkökulmasta elinkeinonharjoittajien yhdenvertaista kohtelua. Kokoaminen mahdollistaa toimintatapojen uudistamisen ja resurssien kohdentamisen tarpeen mukaan uusiin valvontamuotoihin, joissa resursseista on puutetta. Uudistus vahvistaa Kilpailu- ja kuluttajaviraston mahdollisuuksia edistää markkinoiden toimivuutta ja vastata muuttuvien markkinoiden tuomiin valvonnan haasteisiin.

4.2.2.2 Kielelliset vaikutukset

Viranomaisten kielellinen asema nykytilassa

Valtion lupa- ja valvontavirastoon koottavia tehtäviä nykyisin hoitavista viranomaisista ovat kielilaissa tarkoitetuin tavoin kaksikielisiä Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valvira sekä aluehallintovirastoista Etelä-Suomen aluehallintovirasto, Lounais-Suomen aluehallintovirasto ja Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto. Aluehallintovirastojen hallinto- ja kehittämispalvelutehtäviä valtakunnallisesti kaikissa aluehallintovirastoissa hoitava ja Etelä-Suomen aluehallintovirastoon organisatorisesti kuuluva hallinto- ja kehittämispalvelut -vastuualue on niin ikään kaksikielinen. Ympäristötehtäviä hoitavista ELY-keskuksista ovat kaksikielisiä Kaakkois-Suomen ELY-keskus, Uudenmaan ELY-keskus ja Varsinais-Suomen ELY-keskus, joka on hoitanut ympäristötehtävät myös Satakunnassa, sekä Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus, joka on hoitanut ympäristötehtävät myös Pohjanmaalla ja Keski-Pohjanmaalla. Lisäksi Valtion lupa- ja valvontavirastolle siirtyväksi ehdotettuja palkkaturvatehtäviä hoitavista ELY-keskuksista kaksikielinen on Pohjanmaan ELY-keskus. ELY-keskusten ja TE-toimistojen kehittämis- ja hallintotehtäviä hoitava KEHA-keskus on keskushallinnon viranomaiseksi luokiteltavana viranomaisena niin ikään kaksikielinen.

Kielilain tarkoittamalla tavalla yksikielisiä suomenkielisiä viranomaisia ovat aluehallintovirastoista Itä-Suomen aluehallintovirasto, Lapin aluehallintovirasto ja Pohjois-Suomen aluehallintovirasto sekä Valtion lupa- ja valvontavirastolle siirtyviä ympäristö- ja palkkaturvatehtäviä hoitavista ELY-keskuksista Etelä-Savon ELY-keskus, Hämeen ELY-keskus, Kainuun ELY-keskus, Keski-Suomen ELY-keskus, Lapin ELY-keskus, Pirkanmaan ELY-keskus, Pohjois-Karjalan ELY-keskus, Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus, Pohjois-Savon ELY-keskus ja Satakunnan ELY-keskus. Valtion lupa- ja valvontavirastoon ei ehdoteta siirrettäväksi sellaisia ELY-keskusten tehtäviä, joita on nykyisin organisoitu elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksista annetun valtioneuvoston asetuksen 34 §:n tarkoittamiin ruotsinkielisiin palveluryhmiin.

Saamen kielilain mukaan viranomaisia, joihin Saamen kielilakia sovelletaan, ovat aluehallintovirastot ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset, joiden toimialueeseen Enontekiön, Inarin, Sodankylän ja Utsjoen kunnat kokonaan tai osittain kuuluvat, ja niiden yhteydessä toimivat toimielimet. Näin ollen Saamen kielilaki on tullut sovellettavaksi Lapin aluehallintovirastossa ja Lapin ELY-keskuksessa sekä lisäksi Pohjois-Suomen aluehallintovirastossa ympäristölupatehtävien ja työsuojelutehtävien osalta.

Uuden perustettavan viranomaisen kielellinen asema

Perustettavaksi ehdotetun Valtion lupa- ja valvontaviraston toimialueeseen tulee kuulumaan koko maa, jollei toisin säädetä. Virasto on oikeudelliselta asemaltaan keskushallinnon virastoksi luokiteltava valtakunnallinen virasto ja siten kielilain 6 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetuin tavoin kaksikielinen viranomainen. Viraston tulee hoitaa tehtäviään molemmilla kansalliskielillä perustuslain ja kielilain mukaisesti. Jotta saamenkielisten kielelliset oikeudet eivät hallinnon rakenteen muuttuessa heikkene, ehdotetaan lisäksi saamen kielilakia muutettavaksi siten, että Valtion lupa- ja valvontavirasto on viranomainen, johon Saamen kielilakia lain 2 §:n mukaan sovelletaan. Vastaavalla tavalla on menetelty eräiden muiden kansalaisten oikeusturvan kannalta keskeisten, toimialueeltaan valtakunnallisten tai valtakunnalliseksi muutettujen viranomaisten osalta. Valtion lupa- ja valvontavirastossa voisi saamelaisten kotiseutualueella olla saamen kielilain 27 §:n tarkoittama saamen kielen avustaja.

Tarkoituksena on, että Valtion lupa- ja valvontavirasto organisoituu sille kuuluvien tehtävien hoitamiseksi neljäksi toimialaksi sekä kahdeksi toimintayksiköksi. Toimialoista säädettäisiin laissa ja toimintayksiköistä säädettäisiin valtioneuvoston asetuksella. Sekä toimialat että toimintayksiköt olisivat valtakunnallisia toimintoja ja siten kaksikielisiä. Tarkoituksena on, että virastolla olisi toimipaikka jokaisessa Manner-Suomen maakunnassa. Toimipaikat eivät kuitenkaan muodosta virastolle sellaista alueorganisaatiota, joilla olisi alueellisesti määrittyvä virka- tai toimialue, mistä syystä myös toimipaikoissa tulee noudattaa kielilain kaksikielisille valtion viranomaisille säädettyjä velvollisuuksia.

Valtion lupa- ja valvontavirastolle kuuluvien tehtävien hoitamiselle kielilainsäädännöstä johtuvat velvoitteet eivät muutu ehdotetussa viranomaisrakenteen uudelleenorganisoinnissa Valviran sekä niiden aluehallintovirastojen ja ELY-keskusten kohdalla, jotka jo nykyisin ovat kaksikielisiä. Lisäksi kaikkien aluehallintovirastojen ja ELY-keskusten hallintopalvelutehtävistä ovat vastanneet myös nykyisin oikeudelliselta asemaltaan kaksikieliset viranomaiset. Sen sijaan kolmesta nykyisestä aluehallintovirastosta ja kymmenestä ELY-keskuksesta uuteen virastoon siirtyvien tehtävien osalta viranomaisen kielellinen asema muuttuu yksikielisestä viranomaisesta kaksikieliseksi viranomaiseksi.

Viraston toimialojen ja toimintayksiköiden sisäinen organisoituminen tapahtuisi toimialan johtajan vahvistamalla työjärjestyksellä. Valtakunnallinen toimiala voi sisäisessä työnjaossaan organisoitua paitsi toiminnallisin perustein niin myös tarvittaessa alueellisesti eli siten, että esimerkiksi jonkin tarkastus-, valvonta- tai muita tehtäviä hoitavan toimialan sisäisen yksikön työnjaollinen vastuualue määritetään maantieteellisesti. Viraston toimialan tai toimintayksikön sisäiselle yksikölle määrätty maantieteellinen vastuualue ei kuitenkaan muodostaisi yksikölle alueellista toimivaltaa, jolloin organisoitumisella ei olisi myöskään erillisiä kielellisiä vaikutuksia viraston yleiseen kielelliseen asemaan.

Kielellisten oikeuksien toteuttamiseksi tehtävät erityisjärjestelyt

Nykyisin aluehallintovirastoilla on Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirastoon sijoitettu viraston vastuualueista erillinen aluehallintovirastojen ruotsinkielinen opetustoimen palveluyksikkö, jonka toimialueena on koko maa. Yksiköstä on säädetty valtioneuvoston asetuksella aluehallintovirastoista annetun lain 18 §:n nojalla. Palveluyksikön tehtävänä on hoitaa aluehallintovirastojen toimialaan kuuluvat ruotsinkielisen koulutustoimen ja varhaiskasvatuksen tehtävät perustamis- ja investointihankkeita koskevia tehtäviä lukuun ottamatta. Lisäksi palveluyksikkö toimii asiantuntijana ruotsinkielistä väestöä koskevissa kirjastotoimeen ja perusopetuslaissa (628/1998), lukiolaissa (629/1998), taiteen perusopetuksesta annetussa laissa (633/1998) ja lasten päivähoidosta annetussa laissa (36/1973) tarkoitettuihin investointihankkeisiin liittyvissä asioissa sekä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten toimialaan kuuluvissa ruotsinkielistä väestöä koskevissa koulutukseen ja osaamiseen liittyvissä asioissa. Palveluyksikön henkilöstö on sijoittuneena kaksikielisten aluehallintovirastojen toimipaikkoihin.

Valtion lupa- ja valvontavirastosta annettavaksi ehdotetun lain 5 §:n 3 momentin mukaan Valtion lupa- ja valvontavirastossa olisi opetus- ja kulttuuritoimen toimialalla ruotsinkielinen yksikkö, jonka tehtävistä ja henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista säädettäisiin valtioneuvoston asetuksella. Tarkoituksena on, että myös jatkossa opetus- ja kulttuuritoimen toimialan tehtävissä toteutettaisiin kielellisten ja kulttuuristen oikeuksien tason pysyttämiseksi nykyisellään organisatorinen ratkaisu, jossa tietyt opetus- ja kulttuuritoimen toimialan tehtävät organisoitaisiin kielellisin perustein toimialan sisälle omaksi yksikökseen. Ruotsinkielinen opetustoimen yksikkö palvelisi tehtävässään ruotsinkielistä väestöä koko maassa.

Arvio kielellisten oikeuksien toteutumisesta käytännössä uuden viranomaisen toiminnassa

Tehtävien kokoamisella yhteen valtakunnalliseen virastoon voidaan kielellisestä näkökulmasta nähdä hyötyjä, kun aiemmin eri virastoihin jakautunutta kielellistä osaamista voidaan hyödyntää uudessa viranomaisrakenteessa valtakunnallisesti. Kielellisten oikeuksien voidaan arvioida parantuvan erityisesti niiden ruotsinkielisten asiakkaiden kohdalla, jotka ovat nykyisin asuneet yksikielisen alueellisen viranomaisen toimialueella. Mahdollisuus järjestää viranomaistoimintoja joustavasti alueellisten toimialuerajojen estämättä loisi nykyistä paremmat edellytykset myös kielellisten näkökohtien huomioon ottamiseen toimintoja järjestettäessä. Erityisesti tehtävissä, joiden hoito organisoidaan niin sanottuihin valtakunnallisiin työjonoihin, pystytään asiat luontevasti jakamaan sellaisten virkamiesten hoidettaviksi, joilla on parhaat edellytykset hoitaa asioiden käsittely myös ruotsiksi tai saamen kielellä. Myös sellaisissa asioissa, joissa tehtävät lähtökohtaisesti työnjaollisesti jakautuisivat alueperusteisesti, voitaisiin ruotsinkielisten tai saamenkielisten asiakkaiden viranomaisasioita koota valtakunnallisesti sellaisille virkamiehille, joilla on parhaat edellytykset käsitellä asiat ruotsiksi ja saameksi. Varsinainen käyntiasiointi Valtion lupa- ja valvontavirastolle ehdotetuissa tehtävissä on hyvin vähäistä, mutta tarvittaessa asiakaspalvelutilanteissakin voitaisiin muun muassa videoneuvottelulaittein tukeutua eri puolilla maata olevaan viraston kielelliseen osaamiseen.

Vaikka nykyisistä alueellisista viranomaisista ehdotetaan muodostettavaksi valtakunnallinen viranomainen, säilyvät viraston toimipaikat ja toiminta alueilla. Aivan kuten nykyisinkin tulee työnantajan julkisyhteisöjen henkilöstöltä edellytettävästä kielitaidosta annetun lain (424/2003) 3 §:n mukaisesti varmistaa, että viraston henkilöstöllä on myös käytännössä tehtävien edellyttämä kielitaito. Kaikkien työntekijöiden ei tarvitse osata molempia kieliä, mutta tehtävät on järjestettävä niin, että palvelu turvataan molemmilla kielillä. Tämä velvoite ja tosiasiallinen kyky antaa palvelua myös ruotsin kielellä korostuu erityisesti niillä alueilla, joilla nykyisinkin on toiminut kaksikielinen alueellinen viranomainen. Palvelujen antaminen sekä suomeksi että ruotsiksi tulee varmistaa tehtävien organisoinnissa kielelliset näkökulmat huomioon ottamalla, henkilöstön koulutuksella sekä edellyttämällä, että tehtäviä hoitavilla henkilöillä on käytännössä tehtävien edellyttämä kielitaito. Erityisesti Pohjanmaalla, Keski-Pohjanmaalla, Lounais-Suomessa ja Uudellamaalla viraston on myös jatkossa rekrytoinneissa huolehdittava siitä, että alueella toimeenpantaviin tarkastus- ja valvonta- ja muihin tehtäviin rekrytoidaan myös henkilöstöä, jolla on tosiasialliset edellytykset palvella asiakkaita myös ruotsiksi. Rekrytointitilanteissa on kiinnitettävä huomiota rekrytoitavan tosiasialliseen kielitaitoon ja rekrytointitapaan, jotta kielitaitoista henkilöstöä on siellä missä sitä tarvitaan.

Julkisyhteisöjen henkilöstöltä edellytettävästä kielitaidosta annetun lain 6 §:n 1momentin mukaan valtion henkilöstöltä, jolta edellytetään säädettynä kelpoisuusvaatimuksena korkeakoulututkintoa, vaaditaan kaksikielisessä viranomaisessa viranomaisen virka-alueen väestön enemmistön kielen erinomaista suullista ja kirjallista taitoa sekä toisen kielen tyydyttävää suullista ja kirjallista taitoa. Yksikielisessä viranomaisessa edellytetään viranomaisen kielen erinomaista suullista ja kirjallista taitoa sekä toisen kielen tyydyttävää ymmärtämisen taitoa. Nykyisistä aluehallintovirastojen viroista sellaisia, joilta edellytetään säädettynä kelpoisuusvaatimuksena ylempää korkeakoulututkintoa, ovat virastojen ylijohtajien ja vastuualueiden johtajien virat sekä aluehallintovirastojen ruotsinkielisen opetustoimen palveluyksikön johtajan virka. ELY-keskuksista siirtyväksi ehdotettuihin tehtäviin liittyen tällaisia ovat vastuualueen johtajan virat. Valvirassa säädettynä kelpoisuusvaatimuksena ylempää korkeakoulututkintoa on edellytetty viraston ylijohtajan, johtajan, hallintojohtajan ja tietojohtajan virkoihin. Tarkoituksena on, että Valtion lupa- ja valvontavirastossa ylempää korkeakoulututkintoa edellytettäisiin viraston pääjohtajan sekä toimialojen johtajien ja toimintayksiköiden johtajien virkoihin.

Erityinen kielitaitovaatimus on aluehallintovirastoissa säädetty aluehallintovirastojen ruotsinkielisen opetustoimen palveluyksikön henkilöstölle, joilta edellytetään ruotsin kielen erinomaista suullista ja kirjallista taitoa sekä suomen kielen tyydyttävää suullista ja kirjallista taitoa. Myös Valtion lupa- ja valvontavirastoon ehdotetun lain 5 §:n 2 momentin mukaisesti perustettavan opetustoimen ruotsinkielisen yksikön henkilöstölle säädettäisiin valtioneuvoston asetuksella nykyistä vastaava kielitaitovaatimus.

Jatkossa saamelaisella olisi oikeus käyttää saamen kieltä omassa asiassaan koko Valtion lupa- ja valvontavirastossa. Käytännössä saamenkielisten asioiden käsittely tulisi ohjata valtakunnallisesti nykyisen Lapin aluehallintoviraston saamenkielentaitoisille virkamiehille ja hyödyntää tarvittaessa videoneuvottelujärjestelmiä ja muita etäpalvelun mahdollistavia järjestelmiä saamen kielellä annettavassa asiakaspalvelussa. Lisäksi virastossa voisi olla saamelaisten kotiseutualueella olla saamen kielilain 27 §:n tarkoittama saamen kielen avustaja.

Valtion viranomaisrakenteen uudistuksen ei arvioida heikentävän uuden viraston asiakkaiden suomen, ruotsin ja saamen kielen kielellisten oikeuksien toteutumista. Kieliryhmien palvelua omilla kielillään voidaan parantaa valtakunnallisen organisaation sisällä kokoamalla toimintoja käytettyjen kielten perusteella sekä kieliryhmiä koskevilla erityisjärjestelyillä.

4.2.2.3 Aluekehitysvaikutukset

Aluehallintovirastot eivät ole toimineet aluekehitysviranomaisina. Myöskään Valtion lupa- ja valvontavirastolle ei tule kuulumaan varsinaisia aluekehitystehtäviä. Valtion lupa- ja valvontavirasto tulee valtakunnallisesta toimivallastaan huolimatta hoitamaan tehtäviään alueellisesti kattavasta toimipaikkaverkosta käsin.

Nykyisin työsuojelun vastuualueilla toimivat kolmikantaiset alueelliset työsuojelulautakunnat jatkavat vielä määrittelemättömässä muodossa toimintaansa, mikä osaltaan varmistaa jatkossakin alueellisten näkökulmien esille tuloa ja kolmikannan vaikuttamismahdollisuuksia työsuojeluviranomaisen toimintaan myös alueellisesti.

4.2.2.4 Vaikutukset tasa-arvoon ja yhdenvertaisuuteen

Valtion lupa- ja valvontatehtävien kokoamisella valtakunnalliseen monialaiseen virastoon ei ole vaikutuksia naisten ja miesten tasa-arvosta annetussa laissa tarkoitettuun tasa-arvoon. Viraston valtakunnallisella toimivallalla yhdenmukaistetaan lupa- ja valvontatoiminnan toimintatapojen, ratkaisukäytäntöjen, palvelumallien ja palvelutason yhtenäisyyttä, millä on kansalaisten yhdenvertaisuuden toteutumista edistävä vaikutus.

4.2.3

4.2.3 Ympäristövaikutukset

Uudistuksella arvioidaan olevan välillisiä ympäristövaikutuksia. Ympäristölainsäädännön täytäntöönpanotehtävien hoidon järjestäminen esitetyllä tavalla loisi selkeän toimivallanjaon viranomaisten välillä. Uudistuksen yhteydessä myös toimintatapoja uudistettaisiin. Tämä mahdollistaisi ympäristölainsäädännön velvoitteiden toteuttamisen entistä paremmin. Esitys painottuu hallintoa koskevien säännösten uudistamiseen, mikä heijastuu jossain määrin myös menettelyjä koskeviin säännöksiin. Sen sijaan ympäristöön kohdistuvia aineellisia säännöksiä ei muutettaisi, joten esitys ei vaikuttaisi suoranaisesti ympäristön tilaan.

4.2.4

4.2.4 Taloudelliset vaikutukset

Muutokset tukevat sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen sekä maakuntauudistuksen kestävyystavoitteiden toteutumista

Uudistus mahdollistaa valtionhallinnon tuottavuuden parantumisen pitkällä aikavälillä, kun nykyisin useassa eri viranomaisessa hoidetuissa tehtävissä poistetaan hallinnollisia päällekkäisyyksiä ja yhtenäistetään toimintatapoja

Välittömiä muutoskustannuksia liittyy ICT-palveluihin ja toiminnan aloittamiseen

Vaikutukset kotitalouksiin

Hallituksen esityksen mukaisella valtion tehtävien uudelleen organisoinnilla ei ole suoria taloudellisia vaikutuksia kotitalouksiin.

Vaikutukset yrityksiin

Valtion lupa- ja valvontavirastoon kootaan laajasti paitsi kuntiin ja maakuntiin, niin myös yrityksiin kohdistuvia valtion lupa-, ohjaus- ja valvontatehtäviä. Virastolla on valtakunnallinen toimivalta, joten se pystyy organisoimaan prosessinsa valtakunnallisesti, soveltamaan toiminnassaan yhtenäisiä ratkaisukäytäntöjä sekä kohdistamaan resursseja ja hyödyntämään erityisasiantuntemusta joustavasti. Nämä kaikki ovat positiivisia kehityskulkuja yrityksiin kohdistuvien taloudellisten vaikutusten näkökulmasta.

Muutos nykytilaan tulee olemaan merkittävä, sillä sosiaali- ja terveydenhuollon toimialalla on tällä hetkellä vastaavissa tehtävissä seitsemän itsenäisen toimivallan virastoa, ympäristötoimialalla 17 ja työsuojelun toimialalla viisi. Virastorakenteen tiivistymisen ja toimintojen kokoamisen myötä viranomaisten välisen koordinaation tarve vähenee oleellisesti ja prosessien kehittäminen helpottuu. Tämä näkyy yrityksille hallinnollisen taakan kevenemisenä, sillä oikean viranomaisen löytäminen helpottuu ja viranomaisen sisäisten prosessien nopeutuminen lyhentää suoraan mm. elinkeinotoimintaan tarvittavien lupien käsittelyaikoja. Lupa- ja valvontakäytäntöjen valtakunnallisen yhdenmukaistamisen voidaan arvioida vähentävän muutoksenhaun tarvetta. Viranomaisten välisten transaktiokustannusten pieneneminen sekä prosessien muu yksinkertaistuminen ja nopeutuminen pienentävät myös toimintaan kohdistuvia kokonaiskustannuksia, mikä näkyy yrityksille suoraan esimerkiksi eri lupasuoritteiden hintojen alenemisena.

Siirron kohteena olevia tehtäviä tällä hetkellä hoitavat viranomaiset ovat tehneet tehtävissä jo tähän asti hyvin tiivistä yhteistyötä niin varsinaisessa tuotannollisessa toiminnassa kuin eri kehittämishankkeissa. Voidaankin arvioida, että vaikka positiivisten vaikutusten voi olettaa näkyvän erityisesti pidemmällä, kymmenen vuoden aikavälillä, niin myös lyhyemmällä, muutaman vuoden aikavälillä, nähdään hyvää kehitystä yrityksiin kohdistuvien taloudellisten vaikutusten näkökulmasta.

Osana uudistusta organisoidaan valtion tehtäviä uudelleen paitsi Valtion lupa- ja valvontavirastoon, myös Kilpailu- ja kuluttajavirastoon, Elintarviketurvallisuusvirastoon, Pelastusopistoon, sisäministeriöön, sosiaali- ja terveysministeriöön, Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskukseen, Maaseutuvirastoon, Valtiokonttoriin ja Turvallisuus- ja kemikaalivirastoon. Nämä tehtäväsiirrot koskevat volyymiltaan selvästi pienempiä tehtäviä, mutta niidenkin osalta on pienemmässä mittakaavassa pääosin tunnistettavissa samoja positiivisia taloudellisia vaikutuksia yritysten kannalta kuin on yllä todettu Valtion lupa- ja valvontaviraston osalta.

Vaikutukset julkiseen talouteen

Valtion lupa- ja valvontaviraston tehtäväksi osoitettava sosiaali- ja terveydenhuollon valvonta uudistuu osana sosiaali- ja terveydenhuollon uudistusta. Sosiaali- ja terveydenhuollon valvonnassa pyritään ennakoivasti vaikuttamaan palveluntuottajien toiminnan laatuun sekä asiakas- ja potilasturvallisuuteen. Ennakoiva ja riskiperusteinen valvonta tukee osaltaan sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen säästötavoitteita. Valvonta on tärkeä tuki sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen tavoitteiden toteutumisessa ja uudessa sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislaissa perustettavalle sosiaali- ja terveysministeriön ohjausyksikölle. Valvontaviranomaisen on kyettävä toiminaan ennakoivasti, reagoitava nopeasti toimintaympäristön muutoksiin ja toiminnalla on oltava vahva yhteys sosiaali- ja terveysministeriön lainsäädännön valmisteluun, toimeenpanoon, seurantaan ja kehittämiseen. Synergiaedut sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalalla toimivien Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen, Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimean, Säteilyturvakeskus Stukin ja Työterveyslaitoksen kanssa ja selkeä valvonnan ohjaus lisäävät valvonnan tuloksellisuutta. Valtion lupa- ja valvontavirasto tulee olemaan myös sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalan virasto ja osallistumaan muiden ministeriön hallinnonalan virastojen tavoin hallinnonalan konserniyhteistyöhön. Valtion lupa- ja valvontavirastossa sosiaali- ja terveydenhuollon valvontatehtävät tullaan organisoimaan omaksi toimialakseen, jota sosiaali- ja terveysministeriö toimialaohjaa.

Valtion lupa- ja valvontaviraston toimintamenot kootaan kahdelle toimintamenomomentille. Pääosa toiminnan rahoituksesta kootaan valtiovarainministeriön pääluokkaan vuosien 2018–2021 kehyksen yhteydessä perustetulle Valtion lupa- ja valvontaviraston toimintamenot (siirtomääräraha 2 v) 28.40.04 – momentille. Tälle momentille siirretään valtion vuoden 2018 talousarvion mukaisen rakenteen perusteella tarkasteltuna aluehallintoviraston toimintamenomomentin 28.40.01 (siirtomääräraha 2 v) määrärahat pois luettuna maakuntien yleiskatteiselle momentille sekä Elintarviketurvallisuusviraston, Kilpailu- ja kuluttajaviraston, Pelastustoimen, sisäministeriön ja Turvallisuus- ja kemikaaliviraston toimintamenomomenteille siirrettävät määrärahat sekä vuosien 2019–2022 kehyksen yhteydessä valtiovarainministeriön pääluokkaan perustettavaksi ehdotettavalle uudelle Ahvenanmaan valtionviraston toimintamenot (siirtomääräraha 2 v) – momentille 28.40.05 siirrettävät määrärahat. Lisäksi momentille siirretään ELY-keskusten toimintamenomomentilta 32.01.02 (siirtomääräraha 2 v) ELY-keskuksista uuteen virastoon siirrettäviä tehtäviä vastaavat toimintamenomäärärahat, Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valviran toimintamenomomentilta 33.02.05 (siirtomääräraha 2 v) uuteen virastoon siirrettäviä tehtäviä vastaavat toimintamenomäärärahat sekä Valtion korvaus maatalousyrittäjien ja turkistuottajien lomituspalvelujen hallintomenoihin (siirtomääräraha 2 v) – momentilta 33.80.50 virastoon siirrettäviä lomituspalvelujen laillisuusvalvontaan ja ohjaukseen liittyviä tehtäviä vastaavat toimintamenomäärärahat. Siirtojen myötä momentin nettomääräraha on vuonna 2020 arviolta 81 miljoonaa euroa. Lopullinen vuoden 2020 määräraha tarkentuu valtion talousarvion valmistelussa.

Työ- ja elinkeinoministeriön valmistelemassa alueiden kehittämisestä ja kasvupalveluista annettavaa lakia koskevassa hallituksen esityksessä esitetään lisäksi, että maakunnan kasvupalveluiden järjestämisen ja tuottamisen laillisuusvalvontatehtävä osoitettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastolle. Kyseessä on uusi tehtävä, joka ei vastaa mitään ELY-keskusten tai TE-toimistojen nykyisistä tehtävistä, eikä tehtäviin näin ollen ole siirrettävissä resursseja nykyisistä tehtävistä. Vuosien 2019–2022 kehysesityksessä Valtion lupa- ja valvontaviraston toimintamenot – momentille 28.40.04 esitetään vuodesta 2020 alkaen 210 000 euron pysyvää lisämäärärahaa, joka vastaa tehtävän hoidon edellyttämien kolmen henkilötyövuoden kustannuksia sivukuluineen.

Valtiovarainministeriön pääluokan momentin ohella Valtion lupa- ja valvontaviraston toimintaa rahoitetaan myös sosiaali- ja terveysministeriön pääluokan momentilta. Momentilta rahoitetaan viraston työsuojelun toimialan henkilöstömenot, matkamenot sekä eräät muut verrattain vähäiset menot. Ratkaisu kahdesta toimintamenomomentista toimii jatkumona aiemmin vuonna 2010 aluehallinnon uudistuksen yhteydessä linjatulle ratkaisulle varmistaen viraston rahoitus- ja ohjausmallin yhteensopivuuden Suomen ratifioiman ILO:n yleissopimuksen ja Euroopan komission työsuojeluvalvonnalle asettamien vaatimusten kanssa. Momentti vastaa suoraan valtion vuoden 2018 talousarvion sosiaali- ja terveysministeriön pääluokan Työsuojelun aluehallintoviranomaisten toimintamenomomenttia 33.02.07 (siirtomääräraha 2 v), jonka nettomääräraha on vuoden 2018 talousarvion tasossa 24 072 000 euroa.

Ehdotettu uudistus parantaa valtionhallinnon tuottavuutta, kun nykyisin useassa eri viranomaisessa hoidetuissa tehtävissä poistetaan hallinnollisia päällekkäisyyksiä ja yhtenäistetään toimintatapoja. Uuden rakenteen mahdollistamilla valvonnan ja asiakasohjauksen yhteisillä toimintamalleilla ja muilla toiminnallisilla uudistuksilla on mahdollista saavuttaa säästöjä. Nämä toiminnalliset kehittämistoimet vaikuttavat pidemmällä aikavälillä kustannuksia alentavasti ja samanaikaisesti toimeenpanoa välittömästi seuraavina kahtena vuotena kustannukset saattavat kertaluonteisesti muutoskustannuksista johtuen hetkellisesti kasvaa.

Uudistuksella saavutettavilla säästöillä vastataan uuden viraston toiminnan tehostamisen tarpeeseen tilanteessa, jossa viraston valvoma sosiaali- ja terveydenhuollon toimijakenttä on sote-uudistuksen myötä murroksessa. Rekisteröintiprosessia edellyttävien palveluntuottajien määrä kasvaa merkittävästi nykyisestä ja lisäksi asiakkaiden valinnanvapauden kasvaessa kasvaa todennäköisesti myös yksityisten sosiaali- ja terveydenhuollon toimijoiden tai toimipaikkojen määrä. Nämä kehityskulut kasvattavat viraston työmäärää.

Valtion lupa- ja valvontavirastoon siirtyvien organisaatioiden käyttämät toimialariippumattomat palvelut tuotetaan Valtorin toimesta. Toimialariippumattomiin palveluihin liittyen käytössä on Valtorin tuotteistamia uusia yhteisiä palveluita, kuten valtion yhteinen viestintäratkaisu (VYVI) sekä muita vanhoja virastokohtaisia palveluita mm. asianhallinnassa, dokumentinhallinnassa ja raportoinnissa. Näiden yhdenmukaistaminen aiheuttaa lisäkustannuksia, joiden määrän arvioidaan olevan pieni verrattuna toimialariippuvaisiin ICT- palveluihin. Suurimmat muutoskustannukset on arvioitu syntyvän asianhallintajärjestelmän muutostarpeista ja käyttäjähallintaan liittyvistä muutoskustannuksista. Näitä muutoksia joudutaan valmistelemaan jo ennen uudistuksen voimaantuloa ja uuden viraston toiminnan aloittamista ja siten kustannuksiakin syntyy myös jo ennen vuotta 2020. Toimialariippuvaisten palveluiden osalta käytössä on erillisiä, päällekkäisiä ICT ratkaisuja sähköisen asioinnin ja käsittelyn sekä niihin liittyvien tukipalveluiden tukemiseksi. Toiminnan jatkuvuuden varmistamiseksi edellä mainittujen järjestelmien käyttöä voidaan jatkaa uudessa virastossa. Erillisten päällekkäisten ratkaisujen rinnakkainen käyttö edellyttää kuitenkin järjestelmien välisten tiedonsiirtoratkaisujen kehittämistä. Tästä aiheutuu kertaluontoisia lisäkustannuksia tiedonsiirtoratkaisujen toteutuksessa sekä lisäkustannuksia palveluiden käyttökustannuksiin.

Valtion lupa- ja valvontaviraston perustaminen edellyttää talous- ja henkilöstöhallinnon KIEKU-järjestelmän osalta uuden KIEKU-järjestelmän käyttöönottoprojektin toteuttamista. Virastojen KIEKU-käyttöönottoprojektit kestävät noin vuoden ja Palkeet laskuttaa käyttöönottoprojektin kustannukset. Vastaavasti uuden viraston laskujen ja asiakirjojen kierrätys ja arkistointijärjestelmä Rondo ja matkahallintajärjestelmä M2 on perustettava. Erityisesti M2 järjestelmän käyttäjähallinnan luominen on suuritöinen, koska järjestelmää käyttää koko henkilöstö. Lisäksi uudelle virastolle tulee luoda intra- ja internet-sivustoratkaisut.

Välittömästi uudistuksesta aiheutuvien ICT- ja järjestelmämuutoskustannusten ohella uudistus aiheuttaa myös muita välittömiä ja välillisiä kustannuksia erityisesti uudistusta edeltävinä vuosina 2017–2019 ja uuden viraston kahtena ensimmäisenä toimintavuonna 2020–2021. Lyhyellä muutaman vuoden aikavälillä suoria kustannuksia aiheuttavat muun muassa muutoksen suunnittelu- ja toimeenpanotyö, viraston viestintämateriaalien uudistaminen, toimitilaratkaisut, sekä muut vastaavat uuden viraston perustamisesta aiheutuvat välttämättömät toimenpiteet. Pidemmän aikavälin kustannuksia aiheuttavia tekijöitä ovat mm. uusien sähköisten järjestelmien vaatima rahoitus, palveluprosessien ja palvelukanavien kehittämistyö, toimintamallien ja – kulttuurin uudistamiseen tähtäävät muutoskoulutukset yms. Toisaalta valtakunnallisen toimivallan myötä uudella Valtion lupa- ja valvontavirastolla on nykyisiä yksittäisiä alueellisen toimivallan aluehallintovirastoja ja ELY-keskuksia paremmat mahdollisuudet kohdistaa resursseja joustavasti ja tehokkaasti sekä myös tehostaa ja digitalisoida työprosesseja. Nämäkin toimenpiteet vaativat kuitenkin juuri edellä todettuja panostuksia kehittämistoimintaan sekä uusiin sähköisiin järjestelmiin.

Valtion lupa- ja valvontaviraston toimeenpanohankkeen kustannukset vuosina 2017–2019

Valtion lupa- ja valvontaviraston perustamista valmistelemaan on helmikuussa 2017 asetettu toimeenpanohanke. Tämänhetkinen arvio Valtion lupa- ja valvontaviraston perustamisen hankeaikaisista kokonaiskustannuksista 2017–2019 on yhteensä 4 miljoonaa euroa. Hankkeen kustannukset rahoitetaan Alue- ja paikallishallinnon tukitoimet (siirtomääräraha 2 v) – momentille 28.40.03 muilta momenteilta siirretyillä tai momentille haettavilla lisämäärärahoilla.

Vuosille 2018 ja 2019 on Valtion lupa- ja valvontavirasto -toimeenpanohankkeen kustannuksiin Alue- ja paikallishallinnon tukitoimet – momentille 28.40.03 siirretty 1,61 miljoonan euron määräraha Aluehallintovirastojen toimintamenomomentilta 28.40.01. Lisäksi toimeenpanon kustannuksiin on varattu yhteensä 690 000 euron lisämääräraha vuosille 2017–2019.

Hankehallinnon kustannukset muodostuvat hankkeelle palkatusta henkilöstöstä ja ovat yhteensä noin 73 000 euroa on vuoden 2017 osalta. Näihin kustannuksiin on varattu 160 000 määräraha myös vuodelle 2018. Valtion lupa- ja valvontavirastoa keskeisesti ohjaavat ministeriöt ovat pitäneet välttämättömänä hankejohtamisen lisäresursointia. Vuoden 2018 alusta alkaen hankkeelle on rekrytoitu hankejohtaja ja lisäksi kaksi uutta hankepäällikköä keskeisille vahvistettaville osa-alueille.

Hankkeen vuoden 2019 toimeenpanon resursoinnin kustannuksiin on haettu rahoitusta vuosia 2019–2022 koskevan kehyksen yhteydessä. Vuoden 2018 hankeorganisaatio jatkaisi työtään myös vuonna 2019. Vuoden 2019 hankeorganisaation henkilöstökulut olisivat yhteensä 370 000 euroa. Lisäksi hankkeen toimeenpanokustannuksiin, erityisesti uuden viraston tehostetun ulkoisen viestinnän kustannuksiin, digitaalisten asiakaspalvelu- ja toimintamallien rakentamistyöhön, lakkaavien virastojen arkistoinnin järjestämiseen sekä uuden viraston toimitilakonseptin laadintaan on haettu yhteensä 400 000 euron lisämäärärahaa. Digitaalisten asiakaspalvelu- ja toimintamallien rakentamistyön kustannukset tulevat vielä tarkentumaan jatkovalmistelussa. Yhteensä Alue- ja paikallishallinnon tukitoimet- momentille 28.40.03 on esitetty 1 170 000 euron kertaluonteista lisämäärärahaa vuodelle 2019 Valtion lupa- ja valvontavirasto -hankkeen toimeenpano- ja henkilöstökuluihin.

Vuosia 2019–2022 koskevaan kehysesitykseen on sisällytetty myös ylimmän johdon vuoden 2019 palkkakustannukset. Jotta Valtion lupa- ja valvontaviraston ylimmän johdon virkoihin nimitetyt henkilöt voivat osallistua täysimääräisesti johdettavakseen tulevan viraston valmisteluun jo ennen viraston toiminnan käynnistymistä 1.1.2020, on heidät tarkoitus nimittää vuonna 2019 kuhunkin ministeriöön määräaikaisiin virkasuhteisiin. Valtiovarainministeriö esittää momentille (28.40.03) 405 000, sosiaali- ja terveysministeriö omalle momentilleen 225 000 euron ja ympäristöministeriö ja opetus- ja kulttuuriministeriö kumpikin omille momenteilleen 113 000 euron lisämäärärahaa ylimmän johdon nimityksistä aiheutuviin kustannuksiin vuonna 2019.

Vuosia 2019–2022 koskevassa kehyksessä haetaan lisäksi Valtion lupa- ja valvontaviraston yhteisen asianhallintajärjestelmän rakentamisen aloittamiseen 200 000 euron lisämäärärahaa vuodelle 2019, mikä sisältyy edellä mainittuun 1 170 000 euron kertaluonteiseen lisämäärärahaan vuodelle 2019. Yhteinen asianhallintajärjestelmä luo pohjan koko viraston asianhallinnan yhteiselle toimintatavalle (diaari, dokumenttien hallinta, sähköinen arkistointi) ja siksi sen rakentaminen on tarpeen aloittaa jo hankevaiheessa. Hankkeen kokonaiskustannusten arviointi on mahdollista vasta vuoden 2018 syksyllä toteutettavan esiselvityksen jälkeen. Loppuosa asianhallintajärjestelmän rakentamiseen tarvittavasta määrärahasta haetaan Valtion lupa- ja valvontaviraston toimintamenojen (28.40.04) osalta vuoden 2019 talousarvion tai 2020–2023 kehyksen yhteydessä.

Lisäksi sosiaali- ja terveysministeriö on hakenut Valviran osalta vuoden 2018 täydentävässä talousarviossa Valtion lupa- ja valvontaviraston valmisteluun määräaikaisesti vuosille 2018–2019 kolmen henkilötyövuoden lisäystä, yhteensä 300 000 euroa.

Toimeenpanohankkeen kustannukset tarkentuvat toimeenpanon edetessä.

Muiden valtion tehtävien uudelleenorganisoinnin taloudelliset vaikutukset

Maakuntauudistuksen yhteydessä aluehallintovirastoista siirtyisi tehtäviä Valtion lupa- ja valvontaviraston lisäksi myös Kilpailu- ja kuluttajavirastoon, Elintarviketurvallisuusvirastoon, sisäministeriöön, Pelastusopistoon ja Turvallisuus- ja kemikaalivirastoon. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksista siirtyisi tehtäviä lisäksi Maaseutuvirastoon, Maahanmuuttovirastoon ja Valtiokonttorille. Siirrot eivät edellyttäisi lisämäärärahaa, vaan kyse on määrärahojen siirrosta Kilpailu- ja kuluttajaviraston ja Turvallisuus- ja kemikaaliviraston osalta valtiovarainministeriön pääluokasta työ- ja elinkeinoministeriön pääluokkaan, Elintarviketurvallisuusviraston osalta valtiovarainministeriön pääluokasta maa- ja metsätalousministeriön pääluokkaan, Sisäministeriön ja Pelastusopiston osalta valtiovarainministeriön pääluokasta sisäministeriön pääluokkaan, Maaseutuviraston osalta työ- ja elinkeinoministeriön pääluokasta maa- ja metsätalousministeriön pääluokkaan, Maahanmuuttoviraston osalta siirrosta työ- ja elinkeinoministeriön pääluokasta sisäministeriön pääluokkaan. Valtiokonttoriin tapahtuvan tehtäväsiirron yhteydessä ei tapahtuisi määrärahasiirtoja. Esitys ei edellyttäisi myöskään lisähenkilötyövuosia, vaan kyse on henkilötyövuosien siirroista hallinnonalojen ja virastojen välillä. Kustannuksia voi kuitenkin aiheutua palkkojen yhteensovittamisesta. Henkilöstön siirtymistä koskevan sääntelyn sekä valtion virka- ja työehtosopimuskokonaisuuden nojalla turvataan siirtyvän henkilöstön palkkataso muutostilanteessa, ja tämä osaltaan vaikuttaa kustannuksiin.

Kaikki edellä mainitut kustannusvaikutukset ovat arvioita. Julkisen talouden suunnitelman yhteydessä sekä talousarvion ja lisätalousarvion valmistelun yhteydessä ratkaistaan uudistuksen eri momenteille mahdollisesti edellyttämien määrärahojen mitoitus.

4.3

4.3 Omaisuussiirtojen vaikutukset

Vaikutukset maakuntiin

ELY-keskusten kaikki toimitilasopimukset sekä maakunnille siirtyviin tehtäviin liittyvä irtaimisto, irtaimen omaisuuden omistusta, hallintaa ja käyttöä koskevat oikeudet sekä immateriaaliset oikeudet ja luvat siirtyvät uudistuksessa maakunnille. Lisäksi kunnista sekä kuntayhtymistä siirtyy uusille perustettaville maakunnille tehtäviin liittyvä irtaimisto, irtaimen omaisuuden omistusta, hallintaa ja käyttöä koskevat oikeudet sekä immateriaaliset oikeudet ja luvat. Siirrot tapahtuvat kustannusneutraalisti, sillä maakuntien yleiskatteiselle valtionmomentille siirretään siirtyviä sopimuksia ja vastuita vastaava rahoitus. Siirrot ovat arvoltaan ja toiminnalliselta merkitykseltään pääosin suhteellisen vähäisiä verrattuna sote-tehtävien tai pelastustoimen tehtävien tehtäväsiirtojen yhteydessä tapahtuviin omaisuussiirtojen vaikutuksiin.

Huomionarvoista kuitenkin on, että ELY-keskusten toimitilasopimusten siirron myötä maakunnille siirtyy varsin merkittävä määrä toimitilasopimuksia. Maakunnat voivat käyttää Senaatti-kiinteistöjen näitä toimitilasopimuksia 31 päivään joulukuuta 2023 ulottuvan siirtymäkauden. On vaikea arvioida, mikä on näiden tilojen todellinen tarve kunkin maakunnan toiminnassa, sillä maakunnan tilakeskuksen hallintaan siirtyy merkittävä määrä erilaisia toimitiloja ja toimitilavuokrasopimuksia myös kunnista ja kuntayhtymistä. Tilakeskus pystyy valtakunnallisena maakuntien yhteisenä palvelukeskuksena kuitenkin optimoimaan tilojen käyttöä tehokkaasti ja tarvittaessa luopumaan tarpeettomista tiloista joko Senaatti-kiinteistöjen kanssa tehtyjen sopimusten päättyessä tai Senaatti-kiinteistöjen kanssa sopimusten päättämisestä erikseen sopien. Noin 86 prosenttia Senaatti-kiinteistöjen kanssa tehtyjen ja maakunnille siirtyvien ELY-keskusten ja TE-toimistojen kehittämis- ja hallintokeskuksen toimitilavuokrasopimusten mukaisesta vuosivuokra-arvosta sitoutuu sellaisiin sopimuksiin, jotka ovat irtisanottavissa päättymään viimeistään vuoden 2023 aikana.

Lisäksi merkittävä oma kokonaisuutensa ovat maakunnille ELY-keskuksilta siirtyvät vesistörakenteet. Uudistuksen yhteydessä toteutettavissa järjestelyissä vesistörakenteiden – joiden tasearvo oli vuonna 2015 noin 76,7 miljoonaa euroa – omistus ja kunnossapidon hankinta sijoitetaan maakuntien tilakeskukseen. Säännöstely ja tulvariskien hallinta vesistötehtävien osana sijoittuu puolestaan maakuntiin samoin kuin luvanhaltijarooli. Maakunnat saavat tehtävien edellyttämät rakenteet käyttöönsä vuokrasopimuksilla maakuntien tilakeskukselta, joka omistaa rakenteet ja perii maakunnilta rakennekohtaista vuokraa.

Vaikutukset Valtion lupa- ja valvontavirastoon

Valtion lupa- ja valvontavirastolle siirtyy ELY-keskuksista arvoltaan vähäinen määrä sopimuksia ja immateriaalisia oikeuksia. Samoin virastolle siirtyy omaisuutta Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valviralta. Valtion lupa- ja valvontaviraston taseeseen siirtyy lisäksi valtion kansallisomaisuutta, sillä luonnonsuojelutarkoitukseen hankittujen alueiden hankinnasta päättämisen ja hallinnoinnin tehtävä siirtyy uudistuksessa virastolle.

Vaikutukset muihin valtion virastoihin

Koska aluehallintovirastoista maakuntiin ja valtion virastoihin siirtyvät tehtäväkokonaisuudet ovat verrattain pieniä ja tehtäviä tekevä henkilöstö on hajautunut koko aluehallintovirastokentän 12 eri toimipaikkaan, ei uudistuksessa siirry toimitilasopimuksia aluehallintovirastoilta maakunnille tai valtion virastoille. Aluehallintovirastojen toimitilavuokrasopimukset siirtyvät siten kokonaisuudessaan Valtion lupa- ja valvontavirastolle.

Uudistuksessa ELY-keskuksilta muille valtion virastoille siirtyviä tehtäviä ei pääsääntöisesti siirretä tällä hallituksen esityksellä.

Vaikutukset kuntiin ja kuntayhtymiin

Kunnista ja kuntayhtymistä maakunnille tehtävien mukana siirtyvä irtaimisto, irtaimen omaisuuden omistusta, hallintaa ja käyttöä koskevat oikeudet sekä immateriaaliset oikeudet ja luvat ovat arvoltaan verrattain vähäisiä.

4.4

4.4 Henkilöstövaikutukset

4.4.1

4.4.1 Henkilöstövaikutuksista yleisesti

Maakuntauudistus on merkittävä hallinnollinen ja toiminnallinen uudistus, jolla on mittavia vaikutuksia kuntien, kuntayhtymien ja valtion aluehallinnon henkilöstöön. Maakuntauudistus ja sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus merkitsevät yhdessä suuria organisatorisia ja palvelujen järjestämistapaa koskevia muutoksia, jotka johtavat yhteensä noin 220 000 henkilön työnantajan vaihtumiseen. Henkilöstösiirtoja tapahtuu uudistuksessa useilla eri hallinnonaloilla valmisteltavissa hallituksen esityksissä ehdotettavien säännösten perusteella. Arvio uudistuksessa siirtyvän henkilöstön kokonaismäärästä kattaa sekä kunnista ja kuntayhtymistä että valtiolta maakuntiin siirtyvän henkilöstön, jota siirtyy maakuntiin tämän hallituksen esityksen lisäksi maakuntien perustamista ja sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisen uudistusta koskevassa hallituksen esityksessä (HE 15/2017 vp.) sekä useissa eri hallinnonaloilla valmisteltavissa hallituksen esityksissä ehdotettavien säännösten perusteella.

Edellä mainituista noin 220 000 henkilöstä maakuntiin siirtyisi tässä hallituksen esityksessä ehdotettujen säännösten perusteella kunnista ja kuntayhtymistä yhteensä 2282 henkilöä. Lisäksi kunnista on arvioitu siirtyvän maakuntiin 3370 henkilöä sosiaali- ja terveysministeriössä valmisteltavan kuntien maatalousyrittäjien lomitustehtävien siirtoa koskevassa hallituksen esityksessä ehdotettavien säännösten perusteella. Hallituksen esitys tullaan antamaan eduskunnalle vuoden 2018 aikana.

Valtiolta maakuntiin siirtyisi kaiken kaikkiaan noin 4555 henkilötyövuotta. Näistä noin 1285 henkilötyövuotta siirtyisi tämän hallituksen esityksen, alustavan arvion mukaan noin 2945 henkilötyövuotta työ- ja elinkeinoministeriön valmisteleman alueiden kehittämisestä ja kasvupalveluista annettavaa lakia koskevan hallituksen esityksen ja noin 325 henkilötyövuotta liikenne- ja viestintäministeriön valmistelemissa maantielain ja eräiden muiden lakien muuttamista sekä yksityistielakia (HE 147/2017 vp) koskevissa hallituksen esityksissä ehdotettujen säännösten mukaisesti. Maa- ja metsätalousministeriön valmistelemaan hallituksen esitykseen laiksi eläinten hyvinvoinnista ja laeiksi eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta sisältyvien säännösten mukaisesti siirtyisi osa aluehallintovirastojen maakuntiin siirtyvästä ympäristöterveydenhuollon henkilöstöstä. Valtion sisällä siirtyisi lisäksi tämän hallituksen esityksen perusteella yhteensä noin 1670 henkilötyövuotta. Valtiolla henkilöstöresurssia tarkastellaan perinteisesti henkilötyövuosimäärinä. Koska osa valtion henkilöstöstä tekee omaa tehtäväänsä osa-aikaisena, tarkoittaa se sitä, että todellisuudessa siirtyvät henkilömäärät ovat hallituksen esityksessä ilmoitettua henkilötyövuosimääräarviota suurempia.

Maakuntiin siirtyvä henkilöstö tulisi jakautumaan pääosin maakuntien sekä maakuntakonserniin kuuluvien tai maakuntien määräysvallassa olevien yhteisöjen palvelukseen. Maakuntakonserni määritellään ehdotetun maakuntalain 4 §:n 1 momentissa. Juridinen maakuntakonserni sisältää maakunnan oman organisaation, ml. maakunnan liikelaitokset, sekä ne yhteisöt, joissa maakunnalla on kirjanpitolain (1336/1997) 1 luvun 5 §:ssä tarkoitettu määräysvalta (maakunnan tytäryhteisö). Maakuntakonserniin kuuluvat lisäksi yhteisöt, joissa maakunnan tytäryhteisöt käyttävät määräysvaltaa.

Osa henkilöstöstä siirtyisi ja jäisi maakunnan tai palvelujen tuottamisesta maakunnassa vastaavien liikelaitostenpalvelukseen. Näiden palvelukseen jäisi henkilöstö, joka hoitaisi julkista valtaa sisältäviä tehtäviä tai tehtäviä, joita ei voida antaa muulle kuin viranomaiselle. Osa henkilöstöstä siirtyisi ensin maakuntiin ja edelleen maakunnista maakuntien valtakunnallisiin palvelukeskuksiin, joita ovat toimitila- ja kiinteistöhallinnon palvelukeskus (Maakuntien tilakeskus Oy)ja tieto- ja viestintäteknisten palvelujen palvelukeskus (Vimana Oy). Maakuntien tilakeskus Oy:ön siirtyisi näitä tehtäviä nykyorganisaatioissa hoitava henkilöstö. ICT-palvelukeskus Vimana Oy:ön siirtyisi pääasiassa teknistä ja hankehenkilöstöä. Päätelaitehankintoihin keskittyneitä henkilöitä siirtyisi tehtäviensä myötä maakuntiin. Maakuntien valtakunnalliset palvelukeskukset eivät kuulu maakuntakonserniin, koska ne ovat maakuntien yhteisesti omistamia yhtiöitä eikä niissä yhdelläkään maakunnalla yksinään ole edellä tarkoitettua määräysvaltaa. Myöhemmin täsmentyvillä maakuntien valtakunnallisia palvelukeskuksia, yhtiöittämisvelvollisuutta, maakuntien talous- ja henkilöstöhallinnon palvelujen tuottamista ja maakuntien yhteistoiminnassa hoidettavia tehtäviä koskevilla ratkaisuilla tulisi olemaan vaikutusta siihen, mikä kunkin siirtyvän henkilön lopullinen työnantaja on ja kuinka paljon henkilöstöä tulisi siirtymään maakuntakonserniin kuuluvien tai maakuntien määräysvallassa olevien yhteisöjen palvelukseen tai muiden yhtiöiden tai yhteisöjen palvelukseen.

Talous- ja henkilöstöhallinnon tehtäviä tekevä henkilöstö siirtyisi pääosin maakuntiin tai ja vähäisessä määrin talous- ja henkilöstöhallinnon palveluja maakunnille tuottaviin palvelukeskusyhtiöihin. Mikäli tulevat maakunnat päättävät järjestää talous- ja henkilöstöhallinnon peruspalvelut nykyisten palvelukeskusyhtiöiden kautta, aiheuttanee se lisää sopeuttamispaineita nykyisin muutoksen kohteena olevissa organisaatioissa näitä tehtäviä tekevän henkilöstön osalta.

Talous- ja henkilöstöhallinnon tehtävät hoidetaan tällä hetkellä joko nykyorganisaatioiden omana toimintana tai ostopalveluna nykyisiltä palvelukeskusyhtiöiltä. Riippuen maakuntien tulevista ratkaisuista edellä mainitut tehtävät hoidetaan jatkossa maakunnissa tai maakuntien valitsemissa palvelukeskusyhtiöissä.

Maakuntauudistuksen johdosta ei tavoitella henkilöstövähennyksiä. Nykytilanteessa hallinnollisia tehtäviä hoidetaan kuitenkin lukuisissa eri organisaatioissa . Hallintotehtävien keskittäminen maakuntatasolla poistaa päällekkäisiä tehtäviä ja tehostaa toimintaa. Tämä puolestaan voi johtaa käytännössä henkilöstötarpeen ja – määrän vähenemiseen tulevaisuudessa.

Maakuntauudistuksen valmistelun lähtökohdaksi on asetettu linjaus siitä, että tehtävien uudelleenjärjestelyissä minimoidaan henkilöstön siirtymiset paikkakunnalta toiselle. Koska maakuntauudistuksen lähtökohtana on nykyisten maakuntien pohjalta rakentuvat toimialueet, uudistus aiheuttaa todennäköisesti kuitenkin osittain muutoksia henkilöstön toimipaikkoihin ja -alueisiin. Henkilöstön tehtävät voivat myös muuttua.

Maakuntauudistus edellyttäisi henkilöstön osaamisen kehittämistä vastaamaan uudenlaista toimintaympäristöä sekä mahdollisia uusia tehtäviä ja toimintatapoja. Muutos tarjoaisi samalla henkilöstölle myös mahdollisuuden oman osaamisen ja asiantuntijuuden kehittämiseen sekä uralla etenemiseen. Organisaatioille muutos loisi mahdollisuuksia henkilöstön osaamisen uudenlaiseen hyödyntämiseen.

4.4.2

4.4.2 Vaikutukset kunnista, kuntayhtymistä ja valtiolta maakuntiin siirtyvään henkilöstöön

Kunnista ja kuntayhtymistä maakuntiin siirtyvä henkilöstö

Ehdotetun voimaanpanolain 3 §:ssä tarkoitetut kuntien ja kuntayhtymien tehtävät ehdotetaan siirtyvän maakuntauudistuksessa kunnista maakuntien järjestettäviksi. Näitä tehtäviä ovat maataloushallinnon ja viljelijätukien hallintotehtävät, kunnille kuuluvat ympäristöterveydenhuollon tehtävät, eräitä eläinlääkintähuoltolakiin kuuluvia tehtäviä sekä maakuntien liittojen tehtävät. Siirtyviä tehtäviä kunnissa ja kuntayhtymissä hoitava henkilöstö siirtyisi liikkeenluovutusperiaatteen mukaan sen maakunnan tai maakuntakonserniin kuuluvan tai maakuntien määräysvallassa olevan yhteisön palvelukseen, jonne henkilön tehtävät siirtyvät maakuntauudistuksessa. Maakuntiin siirtyisi kunnista ja kuntayhtymistä yhteensä 5655 henkilöä, joista 2282 henkilöä tässä hallituksen esityksessä ehdotettujen säännösten perusteella ja 3370 henkilöä sosiaali- ja terveysministeriössä valmisteltavan kuntien maatalousyrittäjien lomitustehtävien siirtoa koskevassa hallituksen esityksessä ehdotettavien säännösten perusteella. Hallituksen esitys tullaan antamaan eduskunnalle vuoden 2018 aikana. Maakuntiin siirtyvän henkilöstön työvoimakustannusten arvioidaan olevan yhteensä noin 247 miljoonaa euroa vuodessa, joista tämän hallituksen esityksen perusteella siirtyvän henkilöstön työvoimakustannusten osuus on noin 125 miljoonaa euroa. Kokonaissumma on noin 2,2 % kaikista kunnista ja kuntayhtymistä sote- ja maakuntauudistuksen yhteydessä maakuntiin siirtyvän henkilöstön työvoimakustannuksista, jotka ovat yhteensä noin 11 miljardia euroa.

Ympäristöterveydenhuolto

Vuonna 2016 kuntien ympäristöterveydenhuollossa työskenteli 497 eläinlääkäriä, jotka olivat kaikki virkasuhteisia. Kunnallisia terveystarkastajia oli ympäristöterveydenhuollossa yhteensä 419 henkilöä, joista virkasuhteisia oli 98 % ja työsuhteisia 2 %. Ympäristöterveydenhuollon henkilöstöä siirtyisi maakuntiin yhteensä arviolta 1308 henkilöä.

Ympäristöterveydenhuollon kokonaisuuden hoitaminen maakunnallisena tehtävänä mahdollistaisi tehokkaan ja laadukkaan valvonnan. Aluehallinnon ja paikallishallinnon niukkojen resurssien yhdistymisestä maakunnissa odotetaan saatavan synergiahyötyjä ja resurssisäästöjä. Myös eläintautivalmiuden ja valmiusvarastojen ylläpito ja taudintorjunta sekä päivystyksen järjestäminen kiireellisten eläinsuojeluun liittyvien ja eläintautivalvonnan tehtävien varalta onnistuisivat maakunnallisena toimintana.

Uudistuksen myötä henkilöstön mahdollisuudet erikoistua ja järjestää tehtävien hoito tarkoituksenmukaisesti paranisivat. Varsinkin eläinten terveyden ja hyvinvoinnin valvonta on hoidettu hyvin pienillä resursseilla, noin yksi henkilötyövuosi yhteistoiminta-aluetta kohti. Tehtävien siirto maakuntatasolle parantaisi mahdollisuuksia ohjata resurssit sinne, missä niitä eniten tarvitaan. Vaikeat tapaukset voitaisiin hoitaa yhteistyössä useamman henkilön voimin. Eläinten terveyden ja hyvinvoinnin valvonta on hoidettu valtion toimeksiantotehtävänä, jolloin korvausten hakeminen ja asiakkaiden laskutus on ollut monimutkaista. Nyt tehtävät siirtyisivät kokonaan maakunnalle, jolloin voidaan sujuvoittaa laskutusprosessia ja yhdistää se muihin vastaaviin prosesseihin. Aluehallintovirastoissa ja ELY-keskuksissa on tehty samantapaista valvontatyötä. Kun kolmen eri viranomaistahon resurssit yhdistetään, on mahdollista tehostaa työtä ja löytää säästöjä.

Ympäristöterveydenhuollon kokonaisuuden hoitaminen maakunnallisena tehtävänä mahdollistaisi tehokkaan ja laadukkaan valvonnan ja se antaisi hyvät mahdollisuudet toiminnan uudelleen organisointiin ja kehittämiseen. Kun päätöksenteko karkaa kauas paikalliselta tasolta, voi vaarana olla, että viranomaistoiminnasta tulee jäykkää ja byrokraattista. Aluehallinnon ja paikallishallinnon niukkojen resurssien yhdistymisestä maakunnissa odotetaan saatavan synergiahyötyjä ja resurssisäästöjä.

Esitetyn muutoksen myötä toimipisteiden määrä tulee vähenemään jatkossa, ja henkilöstö sijoittuu niihin uudelleen. Tarkastusmatkat tulevat pidentymään. Yhteistoiminta-alueet sijoittuvat useamman maakunnan alueelle, ja henkilöstö siirtynee siihen maakuntaan, johon vastuukunta kuuluu, vaikka se ei vastaisikaan yksikön toiminta-aluetta. Tämä voi johtaa ongelmaan yliresursoinnista toisaalla ja resurssi-vajeeseen toisaalla. Tukipalvelut voidaan keskittää jatkossa paremmin. Isommat yksiköt antavat mahdollisuuden tutkimustiedon parempaan hyödyntämiseen, tiedolla johtamiseen ja viranomaistoiminnan kehittämiseen vaikuttavammaksi ja yhtenäisemmäksi.

Maataloushallinnon ja viljelijätukien hallintotehtävät

Maataloushallinnon ja viljelijätukien hallintotehtävissä työskenteleviä siirtyisi maakuntiin arviolta 279 henkilöä. Vuonna 2016 henkilöstöstä 96 % oli virkasuhteisia ja 4 % työsuhteisia.

Uudistuksen yhteydessä maakuntiin siirtyisivät sekä kunnissa että elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksissa viljelijätukihallinnon tehtäviä hoitavat henkilöt. Kun siirrytään neliportaisesta kolmiportaiseen hallintoon ja keskitetään viljelijätukihallinnon henkilöresursseja maakuntiin, tavoitteena on hoitaa tehtävät entistä tehokkaammin ja vaikuttavammin lähellä asiakasta. Lisäksi voitaisiin paremmin yhdistää tehtäväkokonaisuuksia työtehtävien eriyttämisvaatimusten puitteissa. Viljelijätukihallinnon tehtävät olisivat jatkossakin maksajavirastotehtäviä, joiden hoidosta Maaseutuvirasto tekisi maksajavirastosopimuksen maakuntien kanssa.

Maakuntien liitot

Maakuntauudistuksessa ehdotetaan siirrettäväksi maakuntien liittojen tehtävät maakunnille. Tehtäväsiirtojen jälkeen jäsenkunnat lakkauttaisivat nykyiset kuntayhtymämuotoiset maakuntien liitot. Maakuntien liittojen henkilöstö, arviolta 695 henkilöä, siirtyisi kokonaisuudessaan uusien maakuntien palvelukseen. Maakuntien liittojen henkilöstöstä 48 % on virkasuhteisia ja 62 % työsuhteisia.

Valtiolta maakuntiin siirtyvä henkilöstö

Vastuu ehdotetun voimaanpanolain 3 §:ssä tarkoitettujen ELY-keskusten, KEHA-keskuksen ja aluehallintovirastojen hoitamien tehtävien sekä niihin liittyvien tukipalvelutehtävien järjestämisestä siirtyisi edellä mainituilta valtion virastoilta maakunnille. Näiden tehtävien siirtyessä pois valtion viranomaisten järjestämisvastuusta, siirrettäisiin myös siirtyviä tehtäviä valtion virastoissa, Valtion talous- ja henkilöstöhallinnon palvelukeskus Palkeissa sekä Valtion tieto- ja viestintätekniikkakeskus Valtorissa hoitanut henkilöstö maakunnille tai maakuntakonserniin kuuluville tai maakuntien määräysvallassa oleville yhteisöille.

ELY-keskukset, KEHA-keskus ja aluehallintovirastot lakkaisivat, ja niistä siirtyisi maakuntiin tässä hallituksen esityksessä ehdotettujen säännösten perusteella yhteensä noin 1205 henkilötyövuotta vastaava henkilöstö. Maakuntiin siirtyisi lisäksi Valtion talous- ja henkilöstöhallinnon palvelukeskus Palkeista talous- ja henkilöstöhallinnon tukipalveluita lakkautettaville virastoille hoitanut yhteensä noin 45 henkilötyövuotta vastaava henkilöstö ja Valtion tieto- ja viestintätekniikkakeskus Valtorista perustietotekniikkaan liittyviä tukipalvelutehtäviä lakkautettaville virastoille hoitanut noin 35 henkilötyövuotta vastaava henkilöstö. Siirtyvän henkilöstön työvoimakustannusten arvioidaan olevan yhteensä noin 75 miljoonaa euroa vuodessa. Tämä on yhteensä noin 30 % kaikista eri hallitusten esitysten perusteella valtiolta maakuntiin siirtyvän henkilöstön työvoimakustannuksista, jotka ovat yhteensä noin 260 miljoonaa euroa.

Maakuntiin siirtyisi tässä kuvatun henkilöstön lisäksi alueiden kehittämisestä ja kasvupalveluista annettavaa lakia koskevassa hallituksen esityksessä ehdotettujen säännösten perusteella pääosa TE-toimistojen henkilöstöstä (n. 2175 htv) sekä vajaa viidesosa ELY-keskusten (n. 440 htv) ja alustavan arvion mukaan vajaa kaksi kolmasosaa KEHA-keskuksen (n. 330 htv) henkilöstöstä. Lisäksi maakuntiin siirtyisi liikenne- ja viestintäministeriön valmistelemissa maantielain ja eräiden muiden lakien muuttamista sekä yksityistielakia (HE 147/2017 vp) koskevissa hallituksen esityksissä ehdotettujen säännösten mukaisesti noin 15 prosenttia (n. 325 htv) ELY-keskusten (pl. KEHA-keskus) henkilöstöstä. Maakuntiin siirtyisi myös maa- ja metsätalousministeriön valmistelemassa hallituksen esityksessä laiksi eläinten hyvinvoinnista ja laeiksi eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta ehdotettujen säännösten mukaisesti osa aluehallintovirastojen maakuntiin siirtyvästä ympäristöterveydenhuollon henkilöstöstä.

Alla on kuvattu tässä hallituksen esityksessä ehdotettujen säännösten mukaisesti valtion virastoista maakuntiin siirtyvää henkilöstöä.

ELY-keskuksista siirtyisi maakuntiin noin 1000 henkilötyövuotta vastaava henkilöstö, joka hoitaa seuraavia tehtäviä: maaseudun kehittäminen ja maataloustukihallinto, elintarviketurvallisuus ja laatu, kasvintuotanto sekä eläinten terveys ja hyvinvointi, vesitalous, kalatalous, vesien- ja merensuojelu sekä vesien ja merenhoito, merialuesuunnittelu, alueidenkäyttö ja rakentaminen, kulttuuriympäristön hoito ja luonnon virkistyskäyttö, maastoliikennelain mukaiset tehtävät sekä saaristoliikenteen suunnittelu ja järjestäminen. ELY-keskuksista siirtyvät henkilöt ovat muutamaa yksittäistä henkilöä lukuun ottamatta virkasuhteessa. Määräaikaisen henkilöstön osuus siirtyvästä henkilöstöstä on arviolta alle 10 prosenttia.

KEHA-keskuksen henkilöstöstä alustavan arvion mukaan noin 105 henkilötyövuotta siirtyisi maakuntiin ja maakuntien valtakunnallisiin palvelukeskusksiin. Arvio tarkentuu valmistelun edetessä. Siirtyvä henkilöstö on hoitanut mm. talous- ja henkilöstöhallinnon, tietohallinnon, asianhallinnan ja viestinnän asiantuntija- ja tukipalvelutehtäviä, maksatustehtäviä sekä toiminnan kehittämistehtäviä. Lisäksi KEHA-keskuksen ja TE-toimistojen henkilöstöä siirtyisi kehittämisestä ja kasvupalveluista annettavaa lakia koskevassa hallituksen esityksessä ehdotettujen säännösten perusteella perustettavaan kasvupalveluyhtiöön. KEHA-keskuksesta eri tahoille siirtyvät henkilöt ovat kaikki virkasuhteessa. Määräaikaisen henkilöstön osuus siirtyvästä henkilöstöstä on ollut vuonna 2016 alle 5 prosenttia. KEHA-keskuksesta siirtyvän henkilöstön määrä tulee siirtoon mennessä todennäköisesti vähenemään merkittävästi nykyiseen henkilöstömäärään verrattaessa luonnollisen poistuman johdosta ja myös sen tähden, että vapautuvat virat täytetään tällä hetkellä pääsääntöisesti määräajaksi. Tämän määräaikaisen henkilöstön palvelussuhteet päättyvät vuoden 2019 lopussa.

Aluehallintovirastoista maakuntiin siirtyisi noin 100 henkilötyövuotta vastaava henkilöstö, joka hoitaa alueellisen alkoholivalvonnan ja ennaltaehkäisevän päihdetyön tehtäviä, alueellisten romaniasiain neuvottelukuntien ja romaniasiain hallinnon tehtäviä, sekä niihin liittyviä tukipalvelutehtäviä. Elintarviketurvallisuuden ja eläinten terveyteen ja hyvinvointiin liittyviä tehtäviä hoitavasta henkilöstöstä 38 henkilötyövuotta vastaava henkilöstö, siirtyisi maakuntiin ja muu osa, 15 henkilötyövuotta, Eviraan. Aluehallintovirastoissa ei ole työsopimussuhteista henkilöstöä. Määräaikaisen henkilöstön osuus aluehallintovirastoista maakuntiin siirtyvästä henkilöstöstä on arviolta noin 10 prosenttia.

Edellä esitetyt tiedot perustuvat aluehallintovirastojen hallinto- ja kehittämispalvelut vastuualueen (HAKE) ja KEHA-keskuksen tekemään selvitykseen maakuntauudistuksessa valtion virastoista siirtyvistä henkilötyövuosista ja määrärahoista. Tiedot on kerätty vuoden 2016 työajanseurannan mukaan ja muuttuvat tulevina vuosina muun muassa henkilöstön eläköitymisen ja virastoille osoitettujen määrärahojen kehityksen johdosta.

Valtion talous- ja henkilöstöhallinnon palvelukeskus Palkeista siirtyisi maakuntiin tai talous- ja henkilöstöhallinnon palveluja maakunnille tarjoaviin palvelukeskusyhtiöihin noin 45 henkilötyövuotta vastaava henkilöstö, joka hoitaa aluehallinnon menojen käsittelyyn, maksuliikkeeseen, tulojen käsittelyyn, kirjanpitoon, henkilöstöpalveluihin, matkustukseen ja järjestelmien tukeen ja ylläpitoon liittyviä tehtäviä. Tiedot perustuvat Palkeiden tekemään selvitykseen. Siirtyvät henkilöt ovat virkasuhteessa. Siirtyvät henkilöt työskentelevät Mikkelissä (noin 40,5 htv) ja Hämeenlinnassa (noin 4,5 htv).

Valtion tieto- ja viestintätekniikkakeskus Valtorista siirtyisi maakuntiin noin 35 henkilötyövuotta vastaava henkilöstö, joka hoitaa aluehallinnon palvelutuotantoon (päätelaitepalvelut, tietoliikennepalvelut ja käyttöpalvelut) sekä käyttäjätukeen (yhteyskeskuspalvelut, asiakastuki, käyttövaltuushallinta ja lähituki) liittyviä tehtäviä. Siirtyvästä henkilötyövuosimäärästä noin 9 henkilötyövuotta käytetään tällä hetkellä palvelutuotannon ja noin 26 htv käyttäjätuen tehtäviin. Tiedot perustuvat Valtorin tekemään selvitykseen. Valtorin arvion mukaan käyttäjätuen osalta henkilötyövuosimäärä tulee siirtoon mennessä todennäköisesti pienenemään jonkin verran toimintojen tehostamisen johdosta. Siirtyvät henkilöt ovat työsuhteessa, ja heitä työskentelee useilla paikkakunnilla eri puolilla Suomea.

Kaikkiin muutoksen kohteena oleviin valtion virastoihin kohdistuu säästöpaineita valtiontalouden kehyksissä. Siirtyvien tehtävien rahoitus valtion talousarviossa alenee vuodesta 2015 vuoteen 2019 noin neljänneksellä. Rahoituksen väheneminen johtuu pääosin hallitusohjelmassa ja julkisen talouden suunnitelmassa linjatuista toimintamenosäästöistä. Erityisesti KEHA-keskuksen henkilöstö määrään kohdistuu voimakkaita vähentämispaineita, koska KEHA-keskuksen henkilöstön tehtävät koostuvat hallintotehtävistä. Maakunnan väliaikaisen valmistelutoimielimen tehtävänä olisi yhteistyössä niiden virastojen kanssa, joista tehtäviä ja niitä hoitavaa henkilöstöä siirtyy maakuntakonserniin, selvittää siirtyvä henkilöstö ja valmistella maakuntavaltuustolle ehdotukset henkilöstön siirtosuunnitelmaksi ja -sopimuksiksi. Siirtyvien tehtävien tarkat henkilötyövuodet olisi selvitettävä maakuntien väliaikaishallinnon ja valtion virastojen välillä hyvissä ajoin ennen 31.12.2019.

Valtiolta maakuntiin siirtyviä keskitettyjä tehtäviä hoitava henkilöstö

Nykyvirastojen aluejako ei noudata kaikilta osin maakuntajakoa. ELY-keskusten osalta Hämeen, Kaakkois-Suomen ja Pohjanmaan ELY-keskusten alueella on kullakin kaksi maakuntaa. Vastaavasti aluehallintovirastojen toimialueet muodostuvat Lapin aluehallintovirastoa lukuun ottamatta useammasta maakunnasta. KEHA-keskuksen tehtävissä toimialueena on koko maa. ELY-keskuksissa ja aluehallintovirastoissa on lisäksi paljon keskitettyjä toimintoja, joissa henkilöt tekevät nykyisin toimeksiantoja useille eri ELY-keskuksille tai aluehallintovirastoille. Tehtävien hoitoa ei ole usein myöskään organisoitu aluejakoon perustuen.

ELY-keskuksissa kalataloustehtäviä sekä Euroopan meri - ja kalatalousrahaston (EMKR) tukien myöntämiseen liittyviä tehtäviä hoidetaan yhteensä 50 htv:n työpanoksella keskitetysti Varsinais-Suomen (7 maakuntaa), Pohjois-Savon (6 maakuntaa) ja Lapin (3 maakuntaa) ELY-keskuksissa. Varsinais-Suomen ELY-keskuksen näitä tehtäviä hoitava henkilöstö on sijoittunut Turkuun (10 hlöä), Helsinkiin (5 hlöä), Kouvolaan (4 hlöä) ja Vaasaan (8 hlöä). Pohjois-Savon ELY-keskuksen näitä tehtäviä hoitava henkilöstö on sijoittunut Kuopioon (3 hlöä), Hämeenlinnaan (3 hlöä), Joensuuhun (3 hlöä), Jyväskylään (4 hlöä), Mikkeliin (2 hlöä) ja Tampereelle (1 hlö). Lapin ELY-keskuksen näitä tehtäviä hoitava henkilöstö on sijoittunut Rovaniemelle (6 hlöä) ja Kajaaniin (3 hlöä).

Varsinais-Suomen ELY-keskukselle kuuluu valtakunnallisena keskittämistehtävänä myös kalastusvakuutustukijärjestelmän hoito, yhteisen kalastuspolitiikan säännösten noudattamisen valvonta sekä EMKR:n mukaisten avustusten myöntämisen koordinointi ja rahaston tietyt muut toimeenpanotehtävät. Tehtäviä hoitaa 2 henkilöä Helsingissä.

ELY-keskusten ympäristö ja luonnonvarat - vastuualue (Y-vastuualue) on kolmessatoista ELY-keskuksessa. Neljä ELY-keskusta (Etelä-Pohjanmaa, Häme, Kaakkois-Suomi ja Varsinais-Suomi) hoitaa vastuualueen tehtäviä useamman maakunnan alueella. Henkilöstö sijoittuu nykyisiin toimipaikkoihin maakuntiin siirtyvien tehtävien osalta alustavan arvion mukaan siten, että Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksessa Seinäjoella työskentelee 26 henkilöä, Kokkolassa 19 henkilöä ja Vaasassa 15 henkilöä. Näiden henkilöiden lisäksi Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksessa hoidetaan valtakunnallisia tehtäviä yhteensä noin 7 htv:n työpanoksella. Hämeen ELY-keskuksen osalta Hämeenlinnassa työskentelee 33 henkilöä ja Lahdessa 14 henkilöä, Kaakkois-Suomen ELY-keskuksen Kouvolan toimipaikassa työskentelee 23 henkilöä ja Lappeenrannassa 1 henkilö. Varsinais-Suomen ELY-keskuksen Turun toimipaikassa työskentelee 22 henkilöä ja Porissa 11 henkilöä.

Vesitaloustehtävissä ELY-keskusten Y-vastuualueet hoitavat vesistöjen käytön ohjaukseen ja rakennettujen vesien kunnostukseen liittyviä tehtäviä vesistöalueittaisessa yhteistyössä yli ELY-keskusten rajojen. Yhteistyö on organisoitu tulosohjauksella, ja erityistä toimivaltaa vaativat keskittämiset on tehty ELY-asetuksessa (1392/2014) tai erillislainsäädännöllä. Näitä erikseen keskitettyjä tehtäviä ovat patoturvallisuusvalvonnan ja -asiantuntijapalvelujen keskittäminen Kainuun ELY-keskukselle, rakennettujen vesien kunnostuksen asiantuntijapalvelujen keskittäminen Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskukselle sekä peltojen vesitalouden hallintaan, maankuivatukseen ja ojitustoimintaan liittyvien asiantuntijatehtävien keskittäminen Etelä-Pohjanmaan ELY-keskukselle. Vesistön tulvariskien hallinnan koordinointi on vesistöittäin Varsinais-Suomen, Hämeen, Kaakkois-Suomen ja Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksissa. Rajavesistöyhteistyöhön liittyvät toimeenpanotehtävät hoidetaan pääasiassa Kaakkois-Suomen ja Lapin ELY-keskuksissa. Vesitalous- ja kalataloustehtävien hoitoon kuuluu ELY-keskusten hallinnassa olevien vesistörakenteiden omistus-, kunnossapito- ja perusparannustehtäviä. Vesistörakenteiden hallinta siihen kuuluvine tehtävineen on keskitetty Etelä-Pohjanmaan ELY-keskukselle. Vesistöalueittaisessa yhteistyössä vesistötehtävien valtakunnalliseen hoitamiseen käytetään yhteensä 155 htv:n työpanos, joista 41 htv:tta erillismäärärahoin.

Kaikkiaan Y-vastuualueelta maakuntiin siirtyviä tehtäviä tehdään toimintamenoilla 380 htv:n verran. Y-vastuualueen henkilöstö on nykyisin sijoittunut pääosin ELY-keskusten päätoimipaikoille. Myös Hämeenlinnasta, Kokkolasta ja Lappeenrannasta löytyy vastuualueen henkilöstöä.

KEHA-keskuksen nykyisistä keskitetysti tekemistä ELY-keskusten ja TE-toimistojen kehittämis- ja hallintotehtävistä vain muutama siirtyisi maakuntauudistuksen yhteydessä maakuntien valtakunnallisiin palvelukeskuksiin. Näitä kehittämis- ja hallintotehtäviä hoitava henkilöstö työskentelee kaikissa ELY-keskusten sekä muutamissa TE-toimistojen toimipaikoissa. Palvelukeskusvalmistelussa perusperiaatteena on, että henkilöstö voi jatkaa työskentelyä nykyisellä paikkakunnalla.

Aluehallintovirastoista Etelä-Suomen aluehallintoviraston toiminta kohdistuu Uudenmaan, Kanta-Hämeen, Päijät-Hämeen, Kymenlaakson ja Etelä-Karjalan maakuntiin, Itä-Suomen aluehallintoviraston toiminta Etelä-Savon, Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan maakuntiin, Lounais-Suomen aluehallintoviraston toiminta Varsinais-Suomen ja Satakunnan maakuntiin, Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston toiminta Pirkanmaan, Keski-Suomen, Etelä-Pohjanmaan, Keski-Pohjanmaan ja Pohjanmaan maakuntiin sekä Pohjois-Suomen aluehallintoviraston toiminta Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun maakuntiin. Lapin aluehallintovirastossa maakuntaan siirtyvät tehtävät kohdistuvat pääsääntöisesti vain Lapin maakuntaan.

Ympäristöterveydenhuollon tehtäviä hoidetaan Etelä-Suomen aluehallintovirastossa ylimaakunnallisesti noin 11 htv:n työpanoksella Hämeenlinnan (4 htv), Helsingin (5 htv) ja Kouvolan (2 htv) toimipisteistä. Itä-Suomen aluehallintovirastossa ympäristöterveydenhuollon tehtäviin käytetään yhteensä noin 7 htv:tta, joista noin 5,5 htv ylimaakunnallisiin tehtäviin. Henkilöstöä työskentelee Mikkelissä (2 htv), Kuopiossa (2 htv) ja Joensuussa (3 htv). Lounais-Suomen aluehallintovirastossa ympäristöterveydenhuollon tehtäviä hoidetaan ylimaakunnallisesti Turun toimipisteestä ja tehtävään käytetään noin 9 htv:n työpanos. Pohjois-Suomen aluehallintovirastossa ympäristöterveydenhuollon ja elinkeinovalvonnan tehtäviä hoidetaan yhteensä noin 10 htv:n työpanoksella ylimaakunnallisesti Oulun toimipisteestä.

Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirastossa ympäristöterveydenhuollon substanssitehtäviin käytetään yhteensä noin 10 htv:n työpanos, josta kohdistuu Pirkanmaalle 2 htv:tta, Keski-Suomeen 2 htv:tta, Etelä-Pohjanmaalle 3 htv:tta, Keski-Pohjanmaalle 1 htv ja Pohjanmaalle 2 htv:tta. Sihteeritehtäviä hoidetaan lisäksi yhteensä noin 3 htv:n työpanoksella. Ympäristöterveydenhuollon tehtäviä hoidetaan tarvittaessa koko aluehallintoviraston toimialueella, mutta tehtäviä on jaettu myös ensisijaisiin ja toissijaisiin vastuualueisiin, jotta toiminta pystytään pitämään mahdollisimman lähellä virkamiehen sijoituspaikkaa ja tarkastusmatkat lyhyinä. Eräitä tehtäviä on keskitetty niin, että ne hoidetaan koko maakunnan toimialueella yhden virkamiehen toimesta. Romaniasioihin käytetään Etelä-Suomen ja Itä-Suomen aluehallintovirastoissa kummassakin 1 htv:n työpanos ja toiminta kohdistuu kummassakin koko aluehallintoviraston toimialueeseen. Itä-Suomen aluehallintovirastossa henkilöstö työskentelee Mikkelissä. Pohjois-Suomen aluehallintovirastossa romaniasioiden ja hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen tehtäviä hoidetaan yhteensä 2 htv:n työpanoksella ylimaakunnallisesti Oulun toimipisteestä ja myös Lapin aluehallintoviraston toimialueella. Lounais-Suomen aluehallintoviraston Turun toimipisteessä hoidetaan ylimaakunnallisesti romaniasioita 1 htv:n työpanoksella ja hyvinvoinnin ja terveyden edistämistehtäviä samoin 1 htv:n työpanoksella. Lounais-Suomen aluehallintovirasto hoitaa pääosin romaniasiat myös Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston toimialueen osalta.

Poronhoidon laillisuusvalvontaan liittyvät tehtävät sekä poroteurastamoiden valvontaan liittyvät tehtävät on keskitetty valtakunnallisesti Lapin aluehallintovirastoon. Tehtävää hoidetaan noin 0,5 htv:n työpanoksella.

Osa ELY-keskuksissa ja aluehallintovirastoissa nykyisin keskitetysti hoidettavista tehtävistä tulisi jatkossa hajautumaan eri maakuntien hoidettaviksi. Eräissä tehtävissä olisi kuitenkin tehtävän tarkoituksenmukaisen ja taloudellisen hoidon tai osaamisen riittävyyden varmistamiseksi todennäköisesti tarpeen järjestää tehtävä hoidettavaksi maakuntaa laajemmalla alueella tai keskitettynä tiettyyn maakuntaan. Maakunnat voisivat päättää koota tehtäviään myös nykyisestä poikkeavalla tavalla. Tehtävien kokoamista ja nykyisten kokoamisten purkamista koskevilla ratkaisuilla voisi olla merkittäviä vaikutuksia henkilöstön tehtäviin, palkkaukseen ja mahdollisesti myös työskentelypaikkaan. Tarkemmat henkilöstövaikutukset selviäisivät näiltä osin todennäköisesti aikaisintaan vuoden 2019 aikana, kun päätöksiä kokoamisista tehtäisiin.

Maakuntauudistuksen valmistelun lähtökohdaksi asetettu linjaus kuitenkin on, että tehtävien uudelleenjärjestelyissä minimoidaan henkilöstön siirtymiset paikkakunnalta toiselle. Tavoitteen saavuttamiseksi maakunnat voivat hyödyntää esimerkiksi ehdotetun maakuntalain 8 luvussa säädettäviä vapaaehtoisia yhteistoiminnan muotoja. Maakunnat voivat muun muassa perustaa yhteisiä virkoja tai sopia tehtävän antamisesta toisen maakunnan viranhaltijan hoidettavaksi. Maakunnat voivat myös sopia palvelujen tuottamisesta yhteistoiminnassa tai vastuumaakuntamallilla siten, että jokin maakunta hoitaa tehtävää yhden tai useamman maakunnan puolesta. Yksi mahdollinen keino tavoitteen saavuttamiseksi voi olla myös se, että henkilöstö jatkaa työskentelyään maakuntarajoista riippumatta nykyisiltä sijaintipaikkakunnilta käsin esimerkiksi erilaisin etätyö- tai toimitilajärjestelyin.

Maakuntiin siirtyvän henkilöstön asema

Muutoksessa noudatettaisiin hyvää henkilöstöpolitiikkaa. Onnistunut muutoksen johtaminen edellyttää avoimuutta ja henkilöstön osallistamista muutoksen toteutukseen. Henkilöstön tiedonsaannista ja vaikutusmahdollisuuksista tulee huolehtia uudistusta toteutettaessa.

Henkilöstön siirtyminen maakuntauudistuksen yhteydessä maakuntiin sekä maakuntakonserniin kuuluviin ja maakuntien määräysvallassa oleviin yhteisöihin katsottaisiin esityksen perusteella liikkeenluovutukseksi. Kunnista siirtyvän henkilöstön osalta työsopimuslain ja kunnallisesta viranhaltijasta annetun lain sekä valtiolta siirtyvän henkilöstön osalta valtion virkamieslain ja työsopimuslain liikkeenluovutussäännöksiä sovellettaisiin kaikkiin uudistuksen yhteydessä toteutettaviin työnantajan vaihtumista merkitseviin muutoksiin riippumatta siitä, täyttyvätkö niissä mainituissa laeissa liikkeenluovutukselle säädetyt tunnusmerkit. Jos henkilö siirtyisi ensin maakuntaan ja sieltä myöhemmin maakuntakonserniin kuuluvan tai maakuntien määräysvallassa olevan yhteisön palvelukseen, voimaanpanolain liikkeenluovutusta koskevia säännöksiä noudatettaisiin vuoden 2021 loppuun mennessä tehtävissä henkilöstösiirroissa. Tämän jälkeen tehtävissä henkilöstösiirroissa noudatettaisiin voimassa olevien lakien liikkeenluovutussäännöksiä.

Henkilö siirtyisi sen maakunnan tai maakuntakonserniin kuuluvan tai maakuntien määräysvallassa olevan yhteisön palvelukseen, jolle siirtyvät tehtävät muodostavat vähintään puolet henkilön tosiasiallisista työtehtävistä.

Henkilöstö siirtyisi niin sanottuina vanhoina työntekijöinä ja säilyttäisi siirtymähetkellä voimassa olevat työ- tai virkasuhteeseen liittyvät oikeudet ja velvollisuudet. Uusi työnantaja olisi velvollinen noudattamaan luovutushetkellä voimassa olevan, aikaisempaa työnantajaa sitoneen työ- tai virkaehtosopimuksen määräyksiä sopimuskauden loppuun. Sopimuskauden päättymisen jälkeen siirryttäisiin soveltamaan uutta työnantajaa sitovaa työ- tai virkaehtosopimusta. Palkka- ja muut palvelussuhdevaikutukset riippuisivat osittain sovellettavan sopimuksen tasosta.

Liikkeenluovutus ei ole sellaisenaan peruste palvelussuhteen ehtojen muuttamiseen. Henkilöstön tehtävät voisivat muuttua, kun siirtyvät tehtävät yhdistettäisiin uudella tavalla kokonaisuudeksi. Tehtävien muutoksilla voisi olla vaikutuksia myös palkkaukseen.

Määräaikaisissa palvelussuhteissa olevat siirtyisivät liikkeenluovutuksessa uuden työnantajan palvelukseen määräaikaisen palvelussuhteensa keston ajaksi. Suuri osa määräaikaisista palvelussuhteista todennäköisesti päättyy vuoden 2019 lopussa.

Aikaisemman työnantajan palveluksesta perhevapaille jääneillä työntekijöillä olisi oikeus palata uuden työnantajan palvelukseen ensisijaisesti aikaisempaan työhön.

Jos henkilö siirtyisi sellaisen maakunnille talous- ja henkilöstöhallinnon palveluja tuottavan palvelukeskusyhtiön palvelukseen, joka ei kuulu maakuntakonserniin tai ole maakuntien määräysvallassa, tilanteessa sovellettaisiin yleisiä liikkeenluovutusta koskevia säännöksiä. Kunnallisen palvelussuhdelainsäädännön soveltamisalaa on ehdotettu laajennettavaksi koskemaan myös maakunnan henkilöstöä, joten valtion henkilöstöä siirtyisi uuden palvelussuhdelainsäädännön piiriin. Osa valtion henkilöstöstä siirtyisi työsuhteeseen ja siten työsuhteissa sovellettavan lainsäädännön piiriin. Jos siirtyminen tapahtuisi maakuntakonserniin kuuluvaan tai maakuntien määräysvallassa olevaan yhteisöön tai näiden määritelmien ulkopuolelle jäävään muuhun maakunnille palveluja tuottavaan palvelukeskusyhtiöön, siirtyisi virkamies työsopimussuhteeseen.

Maakuntien työnantajaedunvalvonta on ehdotettu järjestettäväksi siten, että työnantajaedunvalvojana toimisi Kunta- ja maakuntatyönantajat KT. Sen tehtäviin kuuluisi neuvotella ja sopia jäsenyhteisöjensä puolesta henkilöstön palvelussuhteen ehdoista sekä neuvotella ja sopia keskusjärjestötasoisia sopimuksista ja suosituksista.

Lähtökohtaisesti vain virkasuhteessa olevalla henkilöllä on oikeus julkisen vallan käyttöön. Tästä voidaan kuitenkin poiketa säätämällä tehtävän antamisesta muulle kuin viranomaiselle perustuslain 124 §:n mukaisilla edellytyksillä. Merkittävää julkisen vallan käyttöä sisältäviä tehtäviä voidaan antaa vain viranomaiselle. Merkittävänä julkisen vallan käyttönä pidetään esimerkiksi itsenäiseen harkintaan perustuvaa oikeutta käyttää voimakeinoja tai puuttua muuten merkittävällä tavalla yksilön perusoikeuksiin. Merkittävää julkisen vallan käyttöä sisältäviä tehtäviä tai tehtäviä, jota ei voida antaa muulle kuin viranomaiselle, hoitaa maakunta. Näin ollen virkasuhteessa oleva, julkisen vallan käyttöä sisältäviä tehtäviä hoitava henkilöstö siirtyisi lähtökohtaisesti maakuntien palvelukseen.

Kunnista, kuntayhtymistä ja valtiolta maakuntaan sekä maakuntakonserniin kuuluvaan tai maakuntien määräysvallassa olevaan yhteisöön siirtyvän henkilöstön lisäeläkkeet turvattaisiin säätämällä asiasta erikseen. Jos henkilö siirtyisi sellaisen maakunnille talous- ja henkilöstöhallinnon palveluja tuottavan palvelukeskusyhtiön palvelukseen, joka ei kuulu maakuntakonserniin tai ole maakuntien määräysvallassa, henkilön lisäeläkkeen säilyminen turvattaisiin sopimuksin.

4.4.3

4.4.3 Vaikutukset valtion sisällä siirtyvään henkilöstöön

Valtion lupa- ja valvontavirastoon siirtyvä henkilöstö

Valtion lupa- ja valvontavirastoon siirtyisi tässä hallituksen esityksessä ehdotettujen säännösten perusteella pääosa aluehallintovirastojen nykyisistä tehtävistä sekä tiettyjä tehtäviä ELY-keskuksista, Sosiaali- ja terveydenhuollon lupa- ja valvontavirasto Valvirasta sekä KEHA-keskuksesta. Valtion lupa- ja valvontavirastoon siirtyisi yhteensä noin 1610 henkilötyövuotta vastaava henkilöstö. Virastoon siirtyvän henkilöstön työvoimakustannusten arvioidaan olevan noin 100 miljoonaa euroa vuodessa.

Valtion lupa- ja valvontavirastoon siirtyisi lisäksi sosiaali- ja terveysministeriössä valmisteltavassa, kuntien maatalousyrittäjien lomitustehtävien siirtoa koskevassa hallituksen esityksessä ehdotettavien säännösten perusteella alustavan arvion mukaan viiden henkilötyövuoden resurssia vastaava henkilöstö Maatalousyrittäjien eläkelaitoksesta. Henkilöstö hoitaa lomituspalvelujen lainmukaisuuden ohjaukseen ja yleiseen valvontaan liittyviä tehtäviä. Siirtyvien henkilöiden määrä tarkentuu jatkovalmistelussa. Hallituksen esitys tullaan antamaan eduskunnalle vuoden 2018 aikana.

Aluehallintovirastoista Valtion lupa- ja valvontavirastoon siirtyisi noin 1010 henkilötyövuotta vastaava henkilöstö, joka hoitaa seuraavia tehtäviä: sosiaali- ja terveysalan tehtävät, opetus- ja kulttuuritoimen tehtävät, ympäristölupatehtävät, työsuojeluhallinnon tehtävät, eräät muut oikeusturvatehtävät sekä kehittämis- ja hallintopalvelut. Lisäksi aluehallintovirastoista siirtyisi Valtion lupa- ja valvontavirastoon pelastustoimen laillisuusvalvonta. Pelastustoimen ohjaustehtävät ja yleisen varautumisen tehtävät sen sijaan siirtyisivät aluehallintovirastoista sisäministeriöön ja alueellisten maanpuolustuskurssien ja maakuntien yhteisten häiriötilanne ja valmiusharjoitusten järjestäminen Pelastusopistolle. Aluehallintovirastoista siirtyvät henkilöt ovat kaikki virkasuhteessa. Määräaikaisen henkilöstön osuus siirtyvästä henkilöstöstä on noin 10 %.

ELY-keskuksista Valtion lupa- ja valvontavirastoon siirtyisi noin 400 henkilötyövuotta vastaava henkilöstö, joka hoitaa ympäristölupien ja jätehuollon valvonnan tehtäviä, luonnonsuojelun ja maa-aineslain viranomaistehtäviä, ympäristövaikutusten arvioinnin tehtäviä, vesilain valvontaviranomaisen tehtäviä, rakennusperinnön suojelutehtäviä sekä palkkaturvatehtäviä. ELY-keskuksista siirtyvät henkilöt ovat virkasuhteessa. Määräaikaisen henkilöstön osuus siirtyvästä henkilöstöstä on arviolta alle 10 %.

Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valvirasta Valtion lupa- ja valvontavirastoon siirtyisi noin 140 henkilötyövuotta vastaava henkilöstö, joka hoitaa sosiaali- ja terveysalan sekä valtakunnallisen alkoholihallinnon lupa-, ohjaus-, rekisteröinti- ja valvontatehtäviä, terveydensuojelun tehtäviä ja eräitä muita nykyisen Valviran tehtäviä sekä niihin liittyviä tukipalvelutehtäviä. Valvirasta siirtyvät henkilöt ovat kaikki virkasuhteessa. Määräaikaisen henkilöstön osuus siirtyvästä henkilöstöstä on noin 8 %.

KEHA-keskuksen henkilöstöstä siirtyisi Valtion lupa- ja valvontavirastoon noin 60 henkilötyövuotta vastaava henkilöstö, joka hoitaa tietojärjestelmiin liittyviä tehtäviä ja siviilipalvelustehtäviä sekä ELY-keskuksista Valtion lupa- ja valvontavirastoon siirtyviin tehtäviin liittyviä tukipalvelutehtäviä. KEHA-keskuksesta siirtyvät henkilöt ovat kaikki virkasuhteessa. Määräaikaisen henkilöstön osuus siirtyvästä henkilöstöstä on arviolta alle 5 %.

Edellä esitetyt tiedot aluehallintovirastoista, ELY-keskuksista ja KEHA-keskuksesta siirtyvästä henkilöstöstä perustuvat aluehallintovirastojen hallinto- ja kehittämispalvelut vastuualueen (HAKE), KEHA-keskuksen ja Valviran tekemään selvitykseen maakuntauudistuksessa valtion virastoista siirtyvien tehtävien mukana siirtyvistä henkilötyövuosista ja määrärahoista. Tiedot on kerätty vuoden 2016 työajanseurannan mukaan ja muuttuvat tulevina vuosina muun muassa henkilöstön eläköitymisen ja virastoille osoitettujen määrärahojen kehityksen johdosta.

Maakuntauudistuksen johdosta ei tavoitella henkilöstövähennyksiä. Valtion lupa- ja valvontaviraston perustaminen johtaisi kuitenkin ylimmän johdon ja hallintotehtävien määrän vähenemiseen. Uudistus aiheuttaisi myös välillisesti henkilöstön määrän vähenemistä, kun tehtävien hoitoa pyrittäisiin uudessa virastossa tehostamaan. Uudistuksessa henkilöstön määrän muutokset olisi pyrittävä toteuttamaan luonnollisen poistuman kautta mahdollisimman hallitusti.

Uudistuksen yhteydessä henkilön tehtävät saattavat muuttua, mikä voi vaikuttaa myös palkkaukseen. Jos virkasuhteessa olevan henkilön tehtävät muuttuvat uudistuksen yhteydessä olennaisesti ja muuttuneen viran tilalle perustetaan uusi virka, uudistuksessa noudatetaan valtion virkamieslain 5c §:n mukaista menettelyä. Sen mukaan uusi virka voidaan sitä ensi kertaa täytettäessä täyttää ilman haettavaksi julistamista, jos siihen nimitetään uudelleenjärjestelyn kohteena olevan viraston virkaan nimitetty virkamies.

Valtion lupa- ja valvontavirastoa perustettaessa henkilöstöä ei keskitettäisi yhteen toimipaikkaan, vaan henkilöstö jatkaisi edelleen työskentelyä alueilla. Tarkoituksena on, että virastolla olisi valtioneuvoston asetuksella säädettävä toimipaikka jokaisessa maakunnassa. Tämän lisäksi virastolla voisi olla työjärjestyksellä määrättäviä työskentelypisteitä. Koska uudella virastolla olisi toimipaikka niillä paikkakunnilla, joissa pääosa virastoon siirtyvästä henkilöstöstä työskentelee, uudistuksella ei arvioida olevan merkittäviä vaikutuksia henkilöstön sijoittumiseen.

Henkilöstön siirtymisiä paikkakunnalta toiselle pyrittäisiin välttämään. Mikäli virkoja päädytään kuitenkin siirtämään uudistuksen yhteydessä paikkakunnalta toiselle, valtion virkamieslain 5 a §:n 3 momentin mukaan virka voidaan siirtää ilman virkamiehen suostumusta, jos virka siirretään virkamiehen työssäkäyntialueella tai työssäkäyntialueelle. Toisaalta valtakunnallinen virasto voisi avata henkilöstölle parempia mahdollisuuksia vaihtaa työskentelypaikkaa henkilön itse niin halutessa. Uudistuksen jälkeen valtakunnallisen viraston virat ovat lähtökohtaisesti yhteisiä virkoja (pl. työsuojelu) ja virasto voi päättää niiden sijoittamisesta.

Valtion lupa- ja valvontavirasto loisi mahdollisuuksia henkilöstön osaamisen uudenlaiseen ja valtakunnalliseen hyödyntämiseen sekä varmistaisi osaamisen säilymisen tehtävien hoitoon. Samalla muutos edellyttäisi henkilöstön osaamisen kehittämistä vastaamaan uudenlaista toimintaympäristöä sekä mahdollisia uusia tehtäviä ja toimintatapoja. Entistä suurempi organisaatio antaisi henkilöstölle myös paremmat mahdollisuudet oman osaamisen ja asiantuntijuuden kehittämiseen sekä uralla etenemiseen. Uudessa virastossa olisi nykyisiä organisaatioita paremmat mahdollisuudet työn tasaamiseen ja sijaisjärjestelyihin valtakunnallisesti. Suurempi virasto tarjoisi myös nykyistä paremmat mahdollisuudet turvata työpaikkojen säilyminen tehtävien lakatessa tai siirtyessä toiseen organisaatioon.

Muu valtion virastojen välillä siirtyvä henkilöstö

Maakuntauudistuksen yhteydessä nykyisistä aluehallintovirastoista siirtyisi henkilöstöä Valtion lupa- ja valvontaviraston lisäksi myös Kilpailu- ja kuluttajavirastoon, Elintarviketurvallisuusvirasto Eviraan, sisäministeriöön ja Pelastusopistoon. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksista siirtyisi henkilöstöä lisäksi Maaseutuvirastoon. Näihin virastoihin siirtyisi yhteensä noin 60 henkilötyövuotta vastaava henkilöstö, jonka työvoimakustannukset ovat yhteensä noin 3,8 miljoonaa euroa. Siirrot eivät edellyttäisi lisämäärärahaa, vaan kyse on määrärahojen siirrosta Kilpailu- ja kuluttajaviraston osalta valtiovarainministeriön pääluokasta työ- ja elinkeinoministeriön pääluokkaan, Eviran osalta valtiovarainministeriön pääluokasta maa- ja metsätalousministeriön pääluokkaan, Sisäministeriön ja Pelastusopiston osalta valtiovarainministeriön pääluokasta sisäministeriön pääluokkaan sekä Maaseutuviraston osalta työ- ja elinkeinoministeriön pääluokasta maa- ja metsätalousministeriön pääluokkaan. Esitys ei edellyttäisi myöskään lisähenkilötyövuosia, vaan kyse on henkilötyövuosien siirroista hallinnonalojen ja virastojen välillä. Kustannuksia voi kuitenkin aiheutua palkkojen yhteensovittamisesta. Lain nojalla valtion sisällä siirtyvän henkilöstön palkkauksessa noudatetaan valtion virka- ja työehtosopimuksen allekirjoittamispöytäkirjan 11 §:n mukaan liitettä ”Eräät määräykset palkkatason turvaamiseksi”.

Uudistuksen yhteydessä siirrettäisiin lisäksi elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksilta Valtiokonttorille tiettyjen maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalan lakien nojalla syntyneet lainat, valtion myyntihintasaatavat ja valtion saatavat sekä Maahanmuuttovirastolle laajamittaiseen maahantuloon varautumiseen liittyvät tehtävät. Näiden tehtäväsiirtojen yhteydessä ei siirtyisi henkilöstöä valtion virastosta toiseen, mutta siirrot aiheuttaisivat muutoksia siirtyviä tehtäviä nykyisin hoitavien henkilöiden toimenkuviin.

Kilpailu- ja kuluttajavirasto

Kilpailu- ja kuluttajavirastoon siirtyisi aluehallintovirastoista 16 henkilötyövuotta vastaava henkilöstö, joka on hoitanut Kilpailu- ja kuluttajaviraston ohjaamia kilpailu- ja kuluttajasektorin tehtäviä. Kilpailu- ja kuluttajavirastoon siirtyvät henkilöt ovat kaikki virkasuhteessa. Määräaikaisen henkilöstön osuus siirtyvästä henkilöstöstä on alle 10 %. Kilpailu- ja kuluttajavirastoon siirtyvän henkilöstön työvoimakustannusten arvioidaan olevan noin miljoona euroa vuodessa.

Henkilöstö siirtyisi Kilpailu- ja kuluttajaviraston palvelukseen ja jatkaisi työskentelyä nykyisiltä sijaintipaikkakunniltaan käsin erilaisin etätyö- ja tilajärjestelyin.

Elintarviketurvallisuusvirasto Evira

Elintarviketurvallisuusvirasto Eviraan siirtyisi aluehallintovirastoista 15 henkilötyövuotta vastaava henkilöstö, joka on hoitanut eläinten terveyteen ja hyvinvointiin liittyviä tehtäviä sekä elintarvikevalvonnan ohjaustehtäviä. Eviraan siirtyvät henkilöt ovat kaikki virkasuhteessa. Eviraan siirtyvän henkilöstön työvoimakustannusten arvioidaan olevan noin miljoona euroa vuodessa. Eviralla on valtakunnallinen toimipisteverkosto, johon kuuluu Helsingissä sijaitsevan päätoimipaikan lisäksi seitsemän aluetoimipistettä. Siirtyvien henkilöiden sijoittumisessa otetaan huomioon henkilöstön omat toiveet tehtävän tarkoituksenmukaisen järjestämisen lisäksi.

Sisäministeriö

Sisäministeriön palvelukseen siirtyisi aluehallintovirastoista 26 henkilötyövuotta vastaava henkilöstö, joka on hoitanut pelastustoimen alueellisia ohjaustehtäviä ja yleisen varautumisen tehtäviä. Sisäministeriöön siirtyvät henkilöt ovat kaikki virkasuhteessa. Määräaikaisen henkilöstön osuus aluehallintovirastojen pelastustoimi ja varautuminen – vastuualueen koko henkilöstöstä on 24 %. Sisäministeriöön siirtyvän henkilöstön työvoimakustannusten arvioidaan olevan noin 1,9 miljoonaa euroa vuodessa.

Pelastusopisto

Pelastusopiston palvelukseen siirtyisi aluehallintovirastoista 4 henkilötyövuotta vastaava henkilöstö, joka on hoitanut alueellisten maanpuolustuskurssien ja maakuntien yhteisten häiriötilanne- ja valmiusharjoitusten järjestämiseen liittyviä tehtäviä. Pelastusopistoon siirtyvät henkilöt ovat kaikki virkasuhteessa. Määräaikaisen henkilöstön osuus aluehallintovirastojen pelastustoimi ja varautuminen – vastuualueen koko henkilöstöstä on 24 %. Pelastusopistoon siirtyvän henkilöstön työvoimakustannusten arvioidaan olevan noin 0,3 miljoonaa euroa vuodessa.

Maaseutuvirasto

Seinäjoella sijaitsevaan Maaseutuvirastoon siirtyisi elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksista yhtä henkilötyövuotta vastaava henkilöstö, joka on hoitanut valtion talousarvion ulkopuolisen maatalouden kehittämisrahaston omistuksessa ja taseessa olevan maaomaisuuden luovuttamista koskevia päätöksentekotehtäviä. Nykyisin näitä tehtäviä hoidetaan Etelä-Pohjanmaan, Pohjanmaan, Pohjois-Pohjanmaan, Pirkanmaan ja Pohjois-Savon ELY-keskuksissa. Suurin yksittäinen työpanos (lähes 1 htv) on Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksessa Seinäjoella. ELY-keskuksissa työskentelevät henkilöt ovat virkasuhteessa.

Valtion sisällä siirtyvän henkilöstön asema

Muutoksessa noudatetaan hyvää henkilöstöpolitiikkaa. Onnistunut muutoksen johtaminen edellyttää avoimuutta ja henkilöstön osallistamista muutoksen toteutukseen. Henkilöstön tiedonsaannista ja vaikutusmahdollisuuksista tulee huolehtia uudistusta toteutettaessa.

Valtion virastojen välillä tapahtuvissa henkilösiirroissa noudatetaan valtion virkamieslain 5a – 5c §:ssä säädettyjä periaatteita. Pääsääntönä tällöin on, että virat ja niihin nimitetyt virkamiehet siirtyvät samaan virastoon tai samoihin virastoihin kuin tehtävät siirtyvät. Määräaikaisissa palvelussuhteissa olevat siirtyvät uuden työnantajan palvelukseen määräaikaisen palvelussuhteensa keston ajaksi.

Perustettavassa Valtion lupa- ja valvontavirastossa otetaan käyttöön aluehallintovirastojen palkkausjärjestelmä. Asiasta esitetään säädettäväksi voimaanpanolain 28 §:n siirtymäsäännöksessä. Tästä aluehallintovirastojen palkkausjärjestelmän jatkumisesta uudessa virastossa sekä siitä, että siitä säädetään lailla, on 21.2.2018 valtiovarainministeriön ja valtion pääsopijajärjestöjen välillä allekirjoitettu virkaehtosopimus.

Valtion lupa- ja valvontavirastoon siirtyvään tai muutoin palkattavan henkilöstön tehtävien vaativuudet sekä henkilökohtaiset työsuoritukset uudessa virastossa arvioitaisiin ja palkkaukset määräytyisivät sanotun palkkausjärjestelmän mukaisesti.

Käytännössä aluehallintovirastoista siirtyvän henkilöstön tehtävien vaativuustasot ja palkat säilyisivät pääsääntöisesti ennallaan. Aluehallintovirastojen sekä muiden edellä mainittujen virastojen palkkatasoissa on eroja. Eroja on tarkasteltu valtion virastojen VPL-luokituksen kautta. Aluehallintovirastojen suhteellinen palkkauksellinen asema on 99,0 % valtion keskiarvosta ja ELY-keskusten 104,2 % ja Valviran 108,0 %. Tämän perusteella on todennäköistä, että vain joidenkin ELY- ja KEHA-keskuksista sekä Valvirasta siirtyvien henkilöiden palkkauksia korotettaisiin sen johdosta, että heihin alettaisiin soveltaa uutta palkkausjärjestelmää. Pääosalla heistä palkat pysyisivät ennallaan, koska heille turvattaisiin näissä muissa virastoissa siirtymäajankohtana maksettujen palkkojen rahamääräinen taso vanhan palkan turvaamista koskevien valtion keskustason sopimusmääräysten mukaisesti, siten kuin aiemmin mainitussa virkaehtosopimuksessa on tarkemmin sovittu.

Tarkka kustannusvaikutus ELY- ja KEHA-keskuksista sekä Valvirasta siirtyvien edellä mainituista palkankorotuksista, voidaan todeta vasta uuden viraston toiminnan käynnistämisen yhteydessä. Edellä esitetyn VPL-vertailun perusteella kustannusvaikutus voidaan arvioida yhteensä runsaaksi 100 000 euroksi vuodessa.

4.4.4

4.4.4 Palkkausjärjestelmämuutokset

Henkilöstön siirryttyä maakuntien palvelukseen vuoden 2020 alussa, on kunkin maakunnan tehtävänä määritellä henkilöstö- ja palkkapolitiikka lainsäädännön sekä työ- ja virkaehtosopimusten määrittämissä rajoissa. Palkkaharmonisoinnin kustannusvaikutus määräytyy sen mukaisesti, millaiseksi tehtäväkohtaiset palkkatasot maakunnissa määritellään ja millä aikataululla palvelussuhteen ehtoja ja palkkausta harmonisoidaan.

Yleensä palkkojen harmonisointiin menee useita vuosia.

4.4.5

4.4.5 Henkilöstön eläköityminen

Kuntasektorilta siirtyy eläkkeelle Kevan ennusteen mukaan vuosien 2017–2022 aikana noin 97 000 henkilöä, joka on 19 % nykyisestä henkilöstömäärästä. Maakuntien liitoissa työskentelevästä henkilöstöstä jää eläkkeelle noin 17 %, ympäristöterveydenhuollon tehtävissä työskentelevästä henkilöstöstä noin 16 % sekä maataloushallinnon ja viljelijätukien hallintotehtävissä työskentelevästä henkilöstöstä 26 % vuoden 2022 loppuun mennessä.

Muutoksen kohteena olevissa valtion virastoissa mahdollinen eläkepoistuma (64 vuotta täyttävät) on tehdyn selvityksen mukaan vuosina 2017–2019 yhteensä 465 henkilöä ja vuosina 2020–2022 yhteensä 539 henkilöä virastojen koko henkilöstöstä. Jo ennen vuotta 2017 yhteensä 93 henkilöä on saavuttanut 64 vuoden iän. Tarkemmat virastokohtaiset tiedot käyvät ilmi oheisesta taulukosta. Tiedot kertovat eläkepoistumasta vain suuntaa-antavasti, koska todellinen eläköitymisikä vaihtelee. Henkilöstömäärän todelliseen muuttumiseen vaikuttaa myös se, että osittain eläköityvien henkilöiden tilalle tullaan rekrytoimaan uusia henkilöitä virastojen toimintamenokehysten puitteissa.

4.4.6

4.4.6 Yhteistoiminta maakuntauudistuksessa

Maakuntauudistuksen valmistelussa noudatettaisiin työnantajan ja henkilöstön välisestä yhteistoiminnasta kunnissa annettua lakia (449/2007) ja yhteistoiminnasta valtion virastoissa ja laitoksissa annettua lakia (1233/2013). Maakuntien perustamisen jälkeen toteutettavat järjestelyt käsiteltäisiin yhteistoiminnassa ehdotetun työnantajan ja henkilöstön välisestä yhteistoiminnasta kunnassa ja maakunnassa annetun lain mukaisesti.

Maakuntauudistuksen edellyttämät järjestelyt valmisteltaisiin yhteistoiminnassa muutoksen kohteena olevan henkilöstön edustajien kanssa. Kun otetaan huomioon uudistuksen laajuus ja siirtyvien tehtävien hoidon jatkuvuuden sekä palvelukyvyn turvaamisen tärkeys, ovat yhteistoimintaneuvottelujen oikea-aikainen käynnistys ja valmisteluun liittyvä avoimuus keskeisiä uudistuksen onnistumiselle. Valmistelu edellyttää merkittävää työpanosta henkilöstön edustajilta. Edellä mainituissa yhteistoimintalaeissa säädetään työnantajan velvollisuudesta antaa henkilöstön edustajille vapautusta työstä.

Yhteistoimintaneuvottelut olisi käynnistettävä hyvissä ajoin ennen kuin tehdään sellaisia tehtävien siirtoa koskevia päätöksiä, joilla on merkittäviä henkilöstöä koskevia vaikutuksia. Vaiheittainen muutoksen toteutus voisi johtaa useisiin tehtäväsiirtoja koskeviin yhteistoimintaneuvotteluihin valtion virastoissa.

4.5

4.5 Sukupuolivaikutukset

Muutoksessa noudatetaan naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta annettua lakia (609/1986).

Maakuntia ja muita uusia työnantajia koskee naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta annetun lain kielto soveltaa palkka- ja muita palvelussuhteen ehtoja siten, että työntekijä tai työntekijät joutuvat sukupuolen perusteella epäedullisempaan asemaan kuin yksi tai useampi työnantajan samassa tai samanarvoisessa työssä oleva työntekijä. Tasa-arvolain 6 a §:n mukaisella palkkakartoituksella tulisi selvittää, ettei saman työnantajan palveluksessa olevien samaa tai samanarvoista työtä tekevien naisten ja miesten välillä ole perusteettomia palkkaeroja. Oikeus- ja valvontakäytännössä on katsottu, että jotkut muutostilanteet, kuten liikkeenluovutus, voivat olla hyväksyttävä peruste palkkaerolle tietyn siirtymävaiheen ajan. Uusien työnantajien on ryhdyttävä toimenpiteisiin perusteettomien palkkaerojen poistamiseksi kohtuullisessa ajassa.

Vuoden 2016 tietojen mukaan ELY-keskuksiin ja KEHA-keskukseen palvelussuhteessa olevista oli naisia noin 59 %, aluehallintovirastoon palvelussuhteessa olevista noin 65 % ja Valviraan palvelussuhteessa olevista noin 80 %. Valvirassa naisten osuus on vielä suurempi, noin 83 %, Valvirasta Valtion lupa- ja valvontavirastoon siirtyvien keskuudessa.

Tilastokeskuksen kuntasektorin lokakuun 2016 palkkatilaston mukaan naisia oli maataloushallinnon ja viljelijätukien hallintotehtäviä hoitavasta henkilöstöstä 52 %, ympäristöterveydenhuollon tehtäviä sekä eräitä eläinlääkintähuoltolakiin kuuluvia tehtäviä hoitavasta henkilöstöstä 75 % sekä maakuntien liittojen henkilöstöstä 66 %.

5

Asian valmistelu

Hallituksen esitysluonnos eduskunnalle maakuntauudistuksen täytäntöönpanoa sekä valtion lupa-, ohjaus- ja valvontatehtävien uudelleenorganisointia koskevaksi lainsäädännöksi oli lausuntokierroksella 24.4. -19.6.2017. Lausuntokierros toteutettiin oikeusministeriön ylläpitämää lausuntopalvelu.fi -palvelua käyttäen. Lausunnot pyydettiin kaikkiaan 707 taholta ja niitä saatiin yhteensä 253 kpl. Annetuista lausunnoista on valmisteltu erillinen lausuntoyhteenveto, joka on julkaistu alueuudistus.fi -sivustolla.

Ulkoministeriön

puolustusministeriön toimialojen lainsäädäntö

ja

Ulkoministeriön ja puolustusministeriön toimialojen lainsäädäntöön ei esitetty lausuntokierroksella muutosesityksiä.

Oikeusministeriön toimialan lainsäädäntö

Oikeusministeriön toimialan lainsäädännön osalta annettu lausuntopalaute koski erityisesti Valtion lupa- ja valvontaviraston roolia vesilain yleisen edun valvontatehtävää hoitavana viranomaisena. Ehdotusta on jatkovalmistelussa tarkistettu siten, että erillinen yleisen edun valvontatehtävä on yhdistetty Valtion lupa- ja valvontavirastossa vesilain laillisuusvalvonnasta vastaavan toimen tehtäviin. Samalla muutoksenhakua koskevia säännöksiä tarkistettiin siten, että Valtion lupa- ja valvontavirastossa yleisen edun valvonnasta vastaavalla ei olisi oikeutta hakea muutosta Valtion lupa- ja valvontaviraston vesiasiassa antamaan päätökseen.

Kielilain 10 §:ään on tehty lisäys, jonka mukaan maakunnan viranomaisen on järjestettävä asiassa kuultavalle mahdollisuus tulla kuulluksi omalla kielellään, suomeksi tai ruotsiksi. Lisäksi lakiin eräiden luotonantajien ja luotonvälittäjien 10 §:n 4 momenttiin on sisällytetty maakuntauudistuksesta johtumaton hallinnollista taakkaa vähentävä selvitysvelvollisuuden keventämistä koskeva muutos. Lisäksi esitykseen on lisätty saadun lausuntopalautteen johdosta yrityksen saneerauksesta annettua lakia koskevat muutokset. Muilta osin oikeusministeriön hallinnonalan säännöksiin on tehty jatkovalmistelussa vain vähäisiä teknisiä muutoksia.

Valtiovarainministeriön toimialan lainsäädäntö

Valtiovarainministeriön toimialan lainsäädännön osalta annettu lausuntopalaute kohdistui vain pieneen osaan esitetyistä säädösmuutosehdotuksista. Tilastolain tietojen salassa pitoa ja julkisuutta koskevan säännöksen osalta Tilastokeskus ehdotti, että tilastoaineistoja koskevan julkisuuden tulisi koskea edelleenkin julkisten palvelujen tuottamista vain silloin, kun se liittyy valtion taikka kunnallisen tai maakunnallisen viranomaisen toimintaan. Lisäksi lausunnonantaja kannatti sitä, että valtion liikelaitosten lisäksi myös kuntien ja maakuntien liikelaitoksia koskevat tiedot olisivat julkisia. Ehdotus on perusteltu ja säännösehdotuksen sanamuotoa on täsmennetty ehdotetulla tavalla.

Julkisen hallinnon yhteispalvelusta annetun lain muuttamista koskevan lakiehdotuksen osalta eräät kuntasektorin lausunnonantajat katsoivat, ettei yhteispalvelusopimuksista pidettävän rekisterin rekisterinpitäjänä tulisi toimia maakuntien yhteinen tieto- ja viestintäteknisten palvelujen palvelukeskus, vaan tehtävä tulisi kuulua maakunnalle, koska maakunnat ovat itsehallinnollisia yksiköitä, ja niiden tukipalvelujen järjestäminen tulisi olla maakuntien päätettävissä. Lausunnonantajat ehdottivat säännösehdotuksen poistamista laista. Lausuntopalaute ei aiheuttanut muutosta lakiehdotukseen, koska säännösehdotuksen mukaan maakunnat olisivat yhteispalvelurekisterin rekisterinpitäjiä ja tieto- ja viestintäteknisten palvelujen palvelukeskus vastaisi vain rekisterin teknisestä ylläpitämisestä ja kehittämisestä, jonka kaltaisia tehtäviä palvelukeskukselle tulisi muutenkin kuulumaan ehdotetun maakuntalain 122 §:n mukaan.

Pienten erillisten alueiden siirtämisestä kunnasta toiseen kuntaan annetun lain muuttamista koskevaan lakiehdotukseen lisättiin velvoite ilmoittaa siirrosta myös asianomaiselle maakunnalle. Lisäksi Kevasta annetun lain muuttamista koskevaan lakiehdotukseen tehtiin lausuntopalautteen johdosta tekninen täsmennys.

Opetus- ja kulttuuriministeriön toimialan lainsäädäntö

Opetus- ja kulttuuriministeriön toimialan lainsäädännöstä annetussa lausuntopalautteessa muutamat lausunnonantajat esittivät, että alueelliset liikuntaneuvostot tulisi asettaa maakunnallisesti ja että opetus- ja kulttuuriministeriön tulisi osoittaa maakuntien käyttöön vuosittain liikunnan alueilla hoidettaviin tehtäviin määrärahat. Esitystä ei ole muutettu lausuntopalautteen johdosta. Nykyisessä tilanteessa liikunnan aluehallinto on resursoitu tehokkaasti kuuteen aluehallintovirastoon ja tulevassa uudistuksessa tehtävät siirtyvät Valtion lupa- ja valvontavirastoon. Määräraha on riittämätön jaettavaksi jokaiseen maakuntaan. Myös tulevaisuudessa kuusi alueellista liikuntaneuvostoa on toimiva määrä eikä 18 liikuntaneuvostolle riittäisi mielekkäitä tehtäviä eikä toimintaresursseja.

Alueellisen lyhyen, pitkän ja keskipitkän aikavälin koulutustarpeiden ennakoinnin ja alueellisten koulutustavoitteiden valmistelun osalta eräät lausunnonantajat korostivat ennakoinnin valtakunnallisen koordinaation tärkeyttä. Jatkovalmistelussa todettiin, että valtakunnallinen koordinointi on tärkeää, mutta tarvetta ei ole lainsäädännöllisille muutoksille esityksessä, vaan olemassa olevat rakenteet kuten 1.1.2017 alkaen toiminut opetus- ja kulttuuriministeriön toimeksiannon perusteella toimiva valtakunnallinen osaamisen ennakointifoorum ja Opetushallituksen rooli ja siihen liittyvä yhteistyö eri toimijoiden kanssa ennakointityössä toteuttavat valtakunnallista koordinointia.

Opetus- ja kulttuuriministeriö, OAJ, Akava, Helsingin yliopisto ja monet aluehallintovirastot katsoivat, että Valtion lupa- ja valvontavirastolla on jatkossa merkittävä rooli nykyisin aluehallintovirastojen tehtäväksi kuuluvassa opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalan peruspalveluiden saatavuuden arvioinnissa ja että tehtävästä tulisi nimenomaisesti säätää. Valtion lupa- ja valvontavirastoa koskevaan lakiin on lisätty lausuntopalautteen johdosta jatkovalmistelussa lain 6 luvun säännökset eräistä varhaiskasvatus, opetus- ja kulttuuritoimialan tehtävistä, jotka pitävät sisällään toimialan peruspalveluiden arviointia koskevan säännöksen. Lisäksi eräät lausunnonantajat katsoivat, että opetus- ja kulttuuritoimen lisäksi tehtäväalaa ja toimialaa kuvaavassa Valtion lupa- ja valvontavirastoa koskevan lain terminologiassa tulee näkyä myös varhaiskasvatus. Jatkovalmistelussa varhaiskasvatus on lisätty tehtäväalaa ja toimialaa koskeviin säännöksiin.

AKAVA, OAJ ja Helsingin yliopisto esittivät, että Valtion lupa- ja valvontavirasto saisi varhaiskasvatusta vastaavasti oma-aloitteisen toimivallan puuttua opetussektorilla havaitsemiinsa lainvastaisuuksiin ja saisi käyttönsä uusia sanktio- ja pakkokeinoja. Jatkovalmistelussa on arvioitu, että voimassa olevassa lainsäädännössä aluehallintovirastolle kuuluva ja Valtion lupa- ja valvontavirastolle jatkossa esitettävä kanteluntutkimistoimivalta ja opetustoimen rahoituslainsäädäntöön sisältyvä toimivalta uhkasakon määräämiseen on pääsääntöisesti riittävä. Mikäli oma-aloitteista puuttumista ja valvontaa halutaan lisättävän, edellyttää se viraston ko. tehtäväalan merkittävää lisäresursointia.

Varhaiskasvatusta koskevien muutosesitysten katsottiin useassa lausunnossa selkeyttävät ja täsmentävät nykyistä lainsäädäntöä. Yksityisten varhaiskasvatuksen ja päivähoidon järjestäjien rekisteröinti pidettiin tärkeänä. Esitystä, jonka mukaan kunta pitäisi jatkossa luetteloa vain niistä yksityisistä, joita ei rekisteröidä, pidettiin kannatettavana. Varhaiskasvatuslakia koskevassa esityksessä korostetaan ohjauksen, neuvonnan ja seurannan ensisijaisuutta suhteessa muihin puuttumiskeinoihin esimerkiksi tarkastuksiin. Akava ja OAJ esittävät perusteluihin lisättäväksi, että perustellusta syystä kiireellisyyttä vaativissa tilanteissa tarkastus voitaisiin suorittaa myös ilman ohjauksen ja neuvonnan antoakin. Opetus- ja kulttuuriministeriö tulee harkitsemaan käynnissä olevan varhaiskasvatuslain valmistelun yhteydessä tuleeko sääntelyä tarkentaa, jotta tehokas ja tarkoituksenmukainen nopea toiminta olisi vastaisuudessakin tarpeen mukaan mahdollista.

Sisäministeriön toimialan lainsäädäntö

Sisäministeriön toimialan osalta aluehallintovirastot katsoivat lausunnoissaan, että varautumisen ja valmiussuunnittelun koordinointi sekä niiden alueelliset valtion viranomaistehtävät, maanpuolustuskurssien ja valmiusharjoitusten asiantuntijatehtävät tulee osoittaa Valtion lupa- ja valvontavirastoon. Tämä huolimatta siitä, että nykyiset aluehallintovirastojen pelastustoimea koskevat tehtävät siirtyisivätkin sisäministeriön vastuulle. Lisäksi aluehallintovirastojen lausunnoissa katsottiin, että eräitä sisäisen turvallisuuden strategian toimeenpanoon liittyviä tehtäviä tulisi osoittaa Valtion lupa- ja valvontavirastolle. Jatkovalmistelussa esitystä ei ole saadun lausuntopalautteen johdosta muutettu. Sisäministeriö on hoitanut aluehallinnon yhteisen varautumisen yhteensovitusta jo nykyisin ja aluehallintovirastot ovat hoitaneet varautumisen yhteensovittamista omalla alueellaan. Esityksessä on katsottu, että aluehallintovirastojen ehdotusta selkeämpi ratkaisu on, että tehtävät koottaan sisäministeriössä ja sisäministeriön alaisuudessa toimivan Pelastusopiston hoidettavaksi, pois lukien alueellisen yhteisen varautumisen laillisuusvalvonta, joka säädettäisiin Valtion lupa- ja valvontaviraston tehtäväksi pelastustoimen laillisuusvalvontatehtävää vastaavalla tavalla. Sisäministeriö vastaa tällöin suoraan alueellisen varautumisen yhteensovituksesta keskushallinnon tasolla ja maakuntien osalta, jolloin yksi hallinnollinen porras jää pois välistä. Synergioita on luontevimmin löydettävissä maakuntien pelastustoimen ohjauksen sekä yhteisen varautumisen valtakunnallisen yhteensovittamisen ja tukemisen välillä siten, että molempia hoidettaisiin samasta paikasta. Alueellisten maanpuolustuskurssien järjestämistehtävä on luontevasti järjestettävissä sisäministeriön alaisen Pelastusopiston ja maakuntien yhteistyönä, yhteistyössä puolustusvoimien kanssa. Pelastusopiston lakisääteisenä tehtävänä on jo nykyisellään normaaliolojen häiriötilanteisiin ja poikkeusoloihin varautumiseen valmentavan koulutuksen antaminen. Esitykseen sisältyvässä ratkaisussa yhteisen varautumisen ohjaus-, yhteensovitus- ja laillisuusvalvontaroolit olisivat selkeät. Sisäisen turvallisuuden ydintehtävät, niihin liittyvät vastuut ja toimivaltuudet on tarkoin määritelty laissa. Ydintehtäviä toteuttavilla viranomaisilla - poliisilla, rajavartiolaitoksella, pelastusviranomaisilla ja osaltaan sisäisen turvallisuuden tehtävää suorittavalla tullilla - on oma valtakunnallinen, alueellinen ja paikallinen rakenteensa. Näitä ei ole tarpeen täydentää uudelle keskushallintoviranomaiselle eli Valtion lupa- ja valvontavirastolle osoitettavalla turvallisuustehtävällä. Myös alueellisen yhteisen varautumisen koordinaatio on esitetty sisäministeriön tehtäväksi, jolloin on selkeämpää, että myöskään sisäiseen turvallisuuteen liittyviä muita erityisiä tehtäviä ei säädetä Valtion lupa- ja valvontaviraston vastuulle, vaan maakunnille.

Aluehallintovirastot esittivät lausunnoissaan, että laajamittaiseen maahantuloon liittyvät tehtävät tulee siirtää uudistuksen yhteydessä ELY-keskuksista Maahanmuuttoviraston sijaan Valtion lupa- ja valvontavirastoon, josta rakentuu eri hallinnonalat tunteva ja laaja-alainen varautumisen toimija. Esitystä ei ole saadun lausuntopalautteen johdosta muutettu. Jatkovalmistelussa on katsottu, että syksyn 2015 turvapaikkatilanteen kokemukset ovat osoittaneet, että Maahanmuuttoviraston rooli ja asiantuntemus vastaanottokeskusten perustamista, lakkauttamista ja toimipaikkaa koskevien sopimusmenettelyyn perustuvien tehtävien osalta on kiistaton. Esityksen mukaan Maahanmuuttovirasto hoitaisi varautumistehtävää yhteistyössä keskeisten alueellisten ja paikallisten viranomaisten sekä järjestöjen kanssa. Maakunnille tulisi velvollisuus laatia varautumissuunnitelma laajamittaisen maahantulon varalle. Hallituksen esitys turvaa tarvittavan asiantuntemuksen hyödyntämisen laajamittaiseen maahantuloon varautumisessa, johon myös Valtion lupa- ja valvontaviraston maakuntien ja kuntien rinnalla ja osana alueellista yhteistyöverkostoa tulisi osallistua.

Ahvenanmaan valtionvirasto katsoi, että väestönsuojelu on sellainen keskeinen valtionviraston vastuualue, joka tulisi mainita Ahvenanmaan valtionvirastosta annettavan lain 2 §:ssä. Esitystä ei ole lausuntopalautteen johdosta muutettu. Ahvenanmaan valtionvirasto hoitaa valtion viranomaisena ja valtakunnan toimivaltaan perustuen väestönsuojeluun liittyviä tehtäviä, sellaisin toimivaltuuksin ja konkreettisine toimenpiteineen kuin siitä on säädetty erityislainsäädännössä. Tarkoituksena on, että valtionviraston mahdollisista konkreettisista tehtävistä sisäministeriön toimialaan kuuluvissa väestönsuojelun valmisteluissa säädetään erikseen uudistettavassa pelastuslaissa sekä toisaalta uudistettavassa valmiuslaissa.

Maa- ja metsätalousministeriön toimialan lainsäädäntö

Maa- ja metsätalousministeriön lainsäädännön osalta lausunnoissa otettiin kantaa tiettyjen maa- ja metsätalousministeriön toimialan tehtävien maakunnalle siirtämisen puolesta ja näitä siirtoja vastaan. Poronhoitoon liittyvien tehtävien osalta esitettiin, että kaikkia tehtäviä ei tulisi keskittää Lapin maakuntaan. Jatkovalmistelussa esitystä muutettiin siten, että poronhoitolaissa säädetty porovahinkojen arvioimislautakunnan puheenjohtajan määräämiseen liittyvä tehtävä jätettäisiin nykyiseen tapaan keskittämättä, eli tehtävää hoidettaisiin kaikissa poronhoitoalueen maakunnissa.

Kolttalain nojalla myönnettävien ja maatilatalouden kehittämisrahaston varoista rahoitettavien valtionlainojen osalta lausunnoissa kiinnitettiin huomiota siihen, voiko maakunta päättää mainittujen valtionlainojen myöntämisestä. Esitysehdotusta on jatkovalmistelun yhteydessä muutettu siten, että Valtiokonttori myöntäisi jatkossa valtionlainan sen jälkeen, kun Lapin maakunta on tehnyt valtionlainaa ja mahdollista avustusta koskevan päätöksen. Ennen tämän lain voimaantuloa myönnetyn valtionlainan velkojaksi tulisi Valtiokonttori myös ennen lainmuutosta myönnettyjen kolttalain mukaisten valtionlainojen velkojaksi elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen sijaan sekä kolttalain mukaisten valtiolainojen vakuutena olevien kiinnitysten pantinhaltijaksi.

Luonnonmukaisen tuotannon valvonnan osalta lausunnoissa esitettiin, että tehtävä siirrettäisiin yhdelle, valtakunnalliselle tarkastuslaitokselle maakuntien sijaan. Luonnonmukaisen tuotannon valvonnasta annetun lain mukaisten maksujen periminen tulisi jatkossakin Elintarviketurvallisuusviraston olla tehtävänä maakunnan sijaan. Esitysehdotukseen ei tältä osin tehty muutoksia.

Maaseudun kehittämisen osalta lausunnoissa vastustettiin esitystä, jonka mukaan tilanteissa, joissa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen tehtävät jakautuvat alueellisesti kahdelle maakunnalle, näiden maakuntien tulisi sopia keskenään Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelman toimeenpanoa koskevasta toimivallasta niin, että yksi maakunta hoitaisi tehtävät molempien osalta kuluvan ohjelmakauden loppuun saakka. Esitystä on lausuntojen johdosta muutettu niin, että maakunnille ei aseteta velvoitetta sopia näissä tilanteissa toimeenpanoa koskevasta toimivallasta.

Lausunnoissa otettiin kantaa myös siihen, mille taholle tietyt tehtävät tulisi maakunnissa osoittaa. Lausunnoissa kiinnitettiin yleisesti huomiota näiden säännösten johdonmukaisuuteen.

Maksajavirastotehtävien osalta lausunnoista otettiin kantaa ehdotettuun kieltoon siirtää näiden tehtävien hoitaminen maakunnan liikelaitokselle, sekä ehdotettuun uhkasakkoon, joka voitaisiin määrätä maakunnalle, jos se ei hoida maksajavirastotehtäviä lainsäädännön edellyttämällä tavalla. Lausunnoissa otettiin kantaa näiden ehdotusten puolesta ja niitä vastaan. Esitysehdotusta ei ole muutettu maksajavirastotehtävien hoitamisen osalta jatkovalmistelun yhteydessä.

Eläinsuojelu-, eläintauti ja sivutuotevalvonnan tehtävät tulisi useamman lausunnonantajan mukaan osoittaa maakunnan eläinlääkärille. Esitystä ei näiltä osin muutettu jatkovalmistelussa, mutta esityksen perusteluja täydennettiin kuvaamalla EU-lainsäädäntöön perustuvia viranhaltijoiden osaamiseen liittyviä vaatimuksia.

Kasvinterveys- ja taimiaineistolakien mukaiset lupa-, valvonta- ja ilmoitusvelvollisuutta koskevat asiat ja pakkokeinopäätökset tulisi osoittaa maakunnassa maakunnan viranhaltijalle. Esitysehdotusta ei muutettu.

Eläimistä saatavista sivutuotteista annetun lain mukaisissa asioissa Elintarviketurvallisuusvirastolla tulisi jatkossakin olla mahdollisuus päättää hallinnollisista pakkokeinoista maakunnan sijaan. Ehdotukseen palautetaan eläimistä saatavista sivutuotteista annetun lain voimassa oleva 71 § siltä osin kuin kyse on Elintarviketurvallisuusviraston oikeudesta päättää hallinnollisten pakkokeinojen käyttämisestä yhden tai useamman maakunnan alueella, jos Evira perustellusta syystä arvioi maakunnan toimet riittämättömiksi.

Elintarvikelain osalta lausunnoissa esitettiin, että elintarvikevalvonta olisi jatkossakin lautakunnan tai muun monijäsenisen toimielimen tehtävänä maakunnassa, kun esityksen mukaan tehtävä osoitettaisiin maakunnalle. Esitysehdotusta ei ole muutettu elintarvikevalvonnan hoitamisen osalta jatkovalmistelun yhteydessä. Esitys on yhdenmukainen terveydensuojelulakiin esitetyn muotoilun kanssa.

Lausunnoissa esitettiin, että rehulain mukaiset tietyt päätökset, sekä taimiaineistolain, lannoitevalmistelain ja hukkakauran torjunnasta annetun lain mukaiset päätökset tulisi säätää maakunnan sijaan maakunnan viranhaltijan tehtäviksi päätöksiksi. Esitysehdotukseen ei tältä osin tehty muutoksia.

Lausunnoissa otettiin myös kantaa virkaeläinlääkäripäivystyksen laajentamiseen eläinsuojeluasioihin ja eläintautilain mukaisiin kiireellisiin vienti- ja tuontiasioihin. Osa lausunnonantajista vastusti päivystysvelvollisuuden laajentamista, ja osa esitti päivystyksen siirtämistä Eviran tehtäväksi. Jatkovalmistelussa esitystä muutettiin siten, että aluehallintovirastojen nykyinen ohjaava päivystys eläintautitapausten varalta siirrettäisiin Eviran tehtäväksi, mikä tarkoittaisi, että maakunta voisi tehdä vaaditut tarkastukset ja toimenpiteet päivystysaikana Eviran ohjauksessa. Lausuntokierroksen jälkeen eläinsuojelulain muuttamista koskeva lakiehdotus on poistettu tästä esityksestä. Siinä virkaeläinlääkäripäivystyksestä esitettyä vastaava maakunnan velvoite sisältyisi eläinten hyvinvoinnista erikseen annettavaan hallituksen esitykseen. Eläinten hyvinvointia koskeva velvoite koskisi siis nyt eläinten kuljetuksiin liittyvää velvoitetta.

Lisäksi lausunnoissa otettiin kantaa eläinlääkintähuoltolakiin esitettyyn säännökseen, jonka mukaan maakunta voisi tuottaa peruseläinlääkäripalvelun myös lemmikkieläimille omana toimintanaan yhtiöittämisvelvoitteen estämättä, kunhan se perii palvelusta maksun. Lausunnoissa esitettiin kannanottoja näiden esitysten puolesta ja niitä vastaan. Esitys jätettiin tältä osin ennalleen.

Lausunnonantajat pitivät tärkeänä ehdotuksen tavoitetta, että maakunnat järjestäisivät kalatalouden tehtävien hoidon yhteistoiminnassa ja hallinnoltaan riittävän keskitetysti, jotta tarvittava asiantuntemus ja osaaminen voidaan varmistaa. Lausunnonantajat pitivät tärkeänä myös ehdotuksen tavoitetta järjestää vesitalouden tehtävien hoito maakunnissa riittävässä yhteistoiminnassa. Pääosa lausunnonantajista katsoi, että maakuntien yhteistoiminnan järjestämisen periaatteista on tarpeen säätää siten, kuin tätä koskevassa lakiehdotuksessa on esitetty. Pääosa kannatti myös ehdotuksia eräiden kalatalouden tehtävien säätämiseksi valtakunnallisesti yhdelle maakunnalle, samoin kuin ehdotuksia eräiden vesitalouden tehtävien valtakunnalliseksi keskittämiseksi. Osa lausunnonantajista katsoi, että ehdotuksen yhtenä tavoitteena oleva asiantuntijoiden vuorovaikutus kalatalouden ja vesitalouden tehtävissä voisi vaarantaa kalataloudellisen päätöksenteon riippumattomuuden. Lainsäädäntö, johon kalatalousviranomaisen päätöksenteko yleisen kalatalousedun valvonnassa perustuu, säilyy kuitenkin ennallaan, eikä asiantuntijuuden ja osaamisen jakaminen kalatalouden ja vesitalouden tehtävissä vaaranna viranomaisten lakiin perustuvaa itsenäistä päätöksentekoa ja sen valvontaa.

ELY-keskusten ja maakuntien liittojen lausuntopalautteen perusteella peruskuivatustoiminnan tukemisesta annetun lain kumoamisesta luovutaan ja avustusten myöntäminen ja valvonta siirretään maakuntien tehtäväksi.

Kiinteistölainsäädännön säädösehdotusten osalta lausunnoissa otettiin kantaa ehdotukseen yhteisaluelain (758/1989) säännösten sujuvoittamiseksi siten, että osakaskunnan sääntöjen vahvistamismenettelystä luovuttaisiin. Ehdotusta sekä kannatettiin että vastustettiin. Ehdotusta siitä, että kunta ratkaisisi jatkossa ELY -keskuksen sijasta kysymyksen lohottavan määräalan sijainnista MRL 72 §:n mukaisella ranta-alueella epäselvissä tilanteissa, pidettiin kannatettavana.

Sosiaali- ja terveysministeriön toimialan lainsäädäntö

Tupakkalaki

Useat lausunnonantajat ottivat kantaa tupakkalakiin ehdotettuun valvontamaksusääntelyyn. Kahdeksan lausunnonantajaa piti hyvänä, että valvontamaksu olisi koko maassa yhtenäinen 350 euroa myyntipistettä kohden (Forssan seudun hyvinvointikuntayhtymä, Kainuun sosiaali- ja terveydenhuollon kuntayhtymä, Mikkelin kaupunki, Oulun seudun ympäristötoimi, Porvoon kaupungin terveydensuojelujaosto, Rauman kaupunki, Etelä-Savon maakuntaliitto ja Itä-Savon sairaanhoitopiirin kuntayhtymä). Kuitenkin yhtä moni lausunnonantaja totesi, että käytännössä tämä merkitsisi valvontamaksun alenemista usean elinkeinonharjoittajan kohdalla. Tämä puolestaan nähtiin tupakkalain tavoitteiden vastaisena (Espoon kaupunki, Helsingin kaupunki, Hyvinkään kaupunki, Keski-Savon ympäristölautakunta, Kuopion kaupunki, Vantaan kaupunki, Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto ja Eläinlääkärihygieenikkojen yhdistys ry). Neljä lausunnonantajaa oli sitä mieltä, että maakunnilla tulisi olla harkintavaltaa valvontamaksun määrän suhteen vastaavalla tavalla kuin kunnilla voimassa olevan tupakkalain mukaan on (Pelkosenniemen–Savukosken kansanterveystyön kuntayhtymän ympäristöterveyslautakunta, Pohjois-Karjalan maakuntaliitto, Suomen Kuntaliitto ry ja Suomen Yrittäjät ry). Lisäksi yksi lausunnonantaja katsoi, että ehdotettu 350 euroa myyntipistettä kohden on liian paljon (Päivittäistavarakauppa ry).

Maakunnilla ei voi olla harkintavaltaa valvontamaksun määrässä, koska perustuslain 81 §:n 1 momentin mukaan valtion veron suuruuden perusteista on säädettävä lailla. Tämän vuoksi 350 euroa myyntipistettä kohden — tai 500 euroa myyntipistettä kohden, jos myynnissä on myös nikotiininesteitä — on valvontamaksun määräksi perusteltu.

Lausunnonantajat ottivat valvontamaksun osalta kantaa myös siihen, että lausuntokierroksella olleen luonnoksen mukaan maakunta ei voisi periä valvontamaksua silloin, jos vähittäismyyntilupa myönnettäisiin tai tukkumyynti-ilmoitus tehtäisiin kesken vuoden. Useassa lausunnossa tämän todettiin mahdollistavan valvontamaksujen kiertämisen kokonaan. Esityksessä ehdotetaan tämän vuoksi, että kesken vuotta myönnettävästä vähittäismyyntiluvasta tai tehtävästä tukkumyynti-ilmoituksesta perittäisiin toiminnan kestoon suhteutettu valvontamaksu.

Työsuojelulainsäädäntö

Sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalan lainsäädännön osalta Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry painotti, että työsuojelulautakuntien toimintaa on tärkeä kehittää niin, että ne hyödyttävät mahdollisimman laajasti työsuojeluvalvonnan suuntaamista ja valvonnan painopisteiden määrittämistä. Lautakuntatyöskentelyssä tulisi huomioida riittävästi toimialakohtaiset eroavaisuudet ja valvontatarpeet. Lautakuntien määrä tulee säilyttää nykyisellään. Opetusalan ammattijärjestö OAJ ry katsoi, että jokaisella uuden viraston työsuojelun vastuualueella on oltava nykyistä vastaavasti alueellista kolmikantayhteistyötä varten työmarkkinajärjestöjen edustajista koostuva työsuojelulautakunta. Se edellytti, että lautakunnan työmarkkinajärjestöjen edustajien määrä ja suhde säilyy nykyisellään ja kukin työmarkkinajärjestö nimeää omat edustajansa. Laissa työsuojeluhallinnosta säädettäisiin, että valtion lupa- ja valvontaviraston työsuojelun tehtäviä hoitavan toimialan yhteydessä olisi tarpeellinen määrä alueellisia työsuojelulautakuntia. Lautakuntien lukumäärän, alueellisen sijoittumisen sekä niiden kokoonpanon määräisi valtion lupa- ja valvontaviraston työsuojelun toimialan johtaja.

Ympäristöterveydenhuolto /Terveydensuojelulaki

Terveydensuojelulaista annetuissa lausunnoissa tuotiin laajasti esiin tarve varmistaa maakunnan ja kunnan välinen yhteistyö, sillä terveydensuojeluun vaikuttavia toimia tehdään paljon myös muualla kuin vain terveydensuojelun valvontayksiköissä. Useat lausunnonantajat (mm. useat kunnat, Etelä-Pohjanmaan liitto, Tehy ry, Suomalainen lääkäriseura Duodecim ry, Suomen vesilaitosyhdistys, SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry, SDP, Valvira ja sosiaali- ja terveysministeriö) pitivät tärkeänä, että maakunnan ja kuntien välinen yhteistyö varmistetaan myös lainsäädännöllisin keinoin. Yhteistyön varmistaminen terveydensuojelulain keinoin ehdotetaan tässä hallituksen esityksessä toteutettavaksi lisäämällä terveydensuojelulakiin uusi 6 a §, jossa velvoitetaan maakuntaa ja kuntia sekä mahdollisesti myös muita sidosryhmiä harjoittamaan ennakoivaa ja vuorovaikutteista yhteistyötä terveydensuojelussa.

Useat ympäristöterveydenhuollon valvontayksiköt, sosiaali- ja terveysministeriö sekä Itä-Suomen ja Lounais-Suomen aluehallintovirastot toivat esiin, että terveydensuojelulain ja elintarvikelain säädökset tulisi sovittaa keskenään siten, että esimerkiksi ympäristöterveydenhuoltoa koskevat lait määrittelisivät valvovan viranomaisen samalla tavalla. Voimassa olevassa terveydensuojelulain 7 §:ssä säädetään kunnan terveydensuojelutehtävistä siten, että tehtävästä vastaa monijäseninen toimielin. Lausunnoissa ei tätä pidetyt enää tarpeellisena, vaan elintarvikelain mukaisesti maakunta voisi päättää hallintosäännössään valvovan viranomaisen. Terveydensuojelulain mukaiset päätökset voidaan tehdä laajasti joko toimielimen tai viranhaltijan päätöksinä. Terveydensuojelulaissa ei ole erityistä tarvetta säätää erikseen monijäsenisestä toimielimestä, vaan tehtävä voitaisiin antaa suoraan maakunnalle, joka päättäisi hallintosäännössään maakuntalain mukaisesti, miten terveydensuojelu organisoidaan. Tätä periaatetta on ehdotettu hallituksen esityksessä noudatettavaksi myös elintarvikelain mukaisten elintarvikevalvontatehtävien järjestämisessä.

Sosiaali- ja terveysministeriön, Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston, aluehallintovirastojen ja useiden kuntien lausunnoissa tuotiin esiin terveydensuojelulain 52 §:n mukainen toimivalta antaa määräyksiä terveydellisen haitan poistamiseksi tai synnyn ehkäisemiseksi silloin, kun on kyse laaja-alaisesta taikka erityisen merkityksellisestä terveyshaitasta. Lausunnoissa esitettiin toimivallan siirtoa sosiaali- ja terveysministeriölle, koska terveydensuojelun valvontayksiköiden alueellinen koko suurenee ja maakuntien määräysvaltaa laajemmat terveyshaitat olisivat luonteeltaan valtakunnallisesti merkittäviä. Tämän lisäksi lausunnoissa tuotiin esiin häiriötilanteisiin liittyvät kiireelliset määräykset, jotka edellyttävät päivystysresurssia. Terveydensuojelulain 52 §:n toimivalta antaa määräyksiä terveydellisen haitan poistamiseksi tai sen synnyn ehkäisemiseksi silloin, kun on kyse maakunnan toimivaltaa laaja-alaisemmasta taikka valtakunnallisesti erityisen merkityksellisestä terveyshaitasta, on mahdollista ja tarpeellista siirtää valtion lupa- ja valvontavirastolta sosiaali- ja terveysministeriölle, ja lakiesitys on valmisteltu nyt tämän mukaisesti. Kyseinen määräysvalta on ollut jo aiemmin, vuoteen 2006 asti, sosiaali- ja terveysministeriöllä.

Aluehallintovirastot ja sosiaali- ja terveysministeriö ovat tuoneet lausunnoissaan esiin myös tarpeen lisätä terveydensuojelulain 4 §:n 2 momenttiin Valtion lupa- ja valvontaviraston tehtäväksi valvonnan ohjauksen lisäksi myös valvonnan siten kuin voimassaolevan lain 5 §:ssä aluehallintovirastojen tehtävänä on. Valvontatehtävä on jäänyt lausunnolla olleesta hallituksen esityksestä epähuomiossa pois Valtion lupa- ja valvontaviraston tehtävistä ja se on tarpeen lisätä terveydensuojelulain 4 §:n 2 momenttiin.

Osa kunnista oli lausunut, että kuntien tulisi itse päättää, järjestääkö se ympäristöterveydenhuollon itse. Asiasta ei ole ehdotusta tässä hallituksen esityksessä. Hallitus on antanut eduskunnalle erillisen esityksen laiksi eräiden ympäristöterveydenhuollon tehtävien järjestämisvastuun siirtämisestä maakunnalta kunnalle (HE 148/2017).

Laki alueellisista romaniasiain neuvottelukunnista ja romaniasioista

Alueellisia romaniasiain neuvottelukuntia ja romaniasioita koskevan lain osalta lausuntoja saatiin kolmelta eri taholta. Näitä olivat Valtakunnallinen romaniasioiden neuvottelukunta RONK, Parkanon kaupunki ja Pohjois-Suomen aluehallintovirasto. Lausuntopalautteissa esitettiin huomioita lähinnä lain käytännön toimeenpanoon. Pohjois-Suomen aluehallintovirasto kiinnitti huomiota lakiesityksen 1 §:ssä maakunnalle asetettuun tehtävään seurata alueen romaniväestön osallistumismahdollisuuksia ja elinolosuhteiden kehitystä. Aluehallintoviraston mielestä laissa tulisi määritellä tarkemmin, kuinka maakunnille tulevaa seurantatehtävää on tarkoitus toteuttaa. Maakunnan seurantatehtävät ilmenevät lain 2 §:ssä, jossa säädetään alueellisten neuvottelukuntien tehtävistä. Neuvottelukunnan tehtäviä esitetään täsmennettäväksi niin, että neuvottelukunnan tulee laatia toimikaudelleen toimintaohjelma, jossa määritellään toimikauden keskeiset tavoitteet ja niitä edistävät keinot sekä tarvittava seuranta. Maakunnat yhdessä huolehtivat neuvottelukuntien toimintaedellytyksistä, jotta ne voivat toteuttaa tehtäväänsä. Lisäksi kussakin maakunnassa on oltava romaniasioista vastaava yhdyshenkilö.

Liikenne- ja viestintäministeriön toimialan lainsäädäntö

Liikenne- ja viestintäministeriön toimialan lainsäädännön osalta Varsinais-Suomen liitto sekä Oulu, Kaarina, Raasepori, Turku ja Tampere pitivät lausunnoissaan tarkoituksenmukaisena, että vastuu koko maan yhteysalusliikenteen järjestämisestä osoitetaan Varsinais-Suomen maakunnalle samalla tavoin, kuin se on keskitetty nykyisin Varsinais-Suomen ELY-keskukselle. Etelä-Karjalan liiton lausunnon mukaan Etelä-Karjalan maakunta olisi valmis ottamaan hoitamisvastuun omalta osaltaan. Etelä-Savon maakuntaliiton mukaan saariston kehittäminen sopisi parhaiten muun alueiden kehittämisen yhteyteen. Lounais-Suomen aluehallintoviraston lausunnon mukaan maantielautta- ja yhteisalusliikenteen järjestäminen tulisi säilyttää valtiolla. Valtaosa yhteysalusliikenteestä kohdistuu Varsinais-Suomen maakunnan alueelle ja koskettaa Varsinais-Suomen lisäksi vain Uuttamaata ja Kymenlaaksoa. Jatkovalmistelussa on katsottu, että maakuntien itsehallinnon ja päätäntävallan perusteella ei ole tarkoituksenmukaista, että lakiin kirjattaisiin suoraan velvoite Varsinais-Suomen maakunnalle huolehtia saaristoliikenteen järjestämisestä. Ottaen kuitenkin huomioon esitetyt lausunnot ja sen, että maakuntalakiehdotus mahdollistaa tehtävien järjestämisen ja toteuttamisen yhteistyössä, on jatkovalmistelussa lain 5 §:ään sisällytetty maakuntien yhteistyötä koskeva kirjaus. Liikenne- ja viestintäministeriön muiden lakiehdotusten osalta on jatkovalmistelussa katsottu, että esitykset on tarkoituksenmukaisempaa toteuttaa osana liikenne- ja viestintäministeriön omaa erillistä lainsäädäntökokonaisuutta ja lausuntokierroksella hallituksen esitysluonnokseen sisältyneet lait on poistettu hallituksen esityksestä.

Työ- ja elinkeinoministeriön toimialan lainsäädäntö

Työ- ja elinkeinoministeriön toimialan lainsäädännön osalta annettu lausuntopalaute koski pääsääntöisesti muuta kuin tähän hallituksen esitykseen sisältyvää lainsäädäntöä, erityisesti kasvupalvelukokonaisuutta. Lausuntokierroksella olleeseen hallituksen esitysluonnokseen nähden työ- ja elinkeinoministeriön hallinnonalan lainsäädäntöä on muutettu siten, että aluehallintovirastoille tällä hetkellä kuuluva mittauslaitevalvonta ehdotetaan siirrettäväksi Valtion lupa- ja valvontaviraston sijasta Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukesille, jolle kuuluu muitakin mittauslaitevalvontatehtäviä.

Ympäristöministeriön toimialan lainsäädäntö

Ympäristöministeriön toimialan tehtävissä suuri osa lausuntopalautteesta kohdistui maakunnille siirrettäviksi ehdotettaviin tehtäviin (erityisesti maankäyttö- ja rakennuslain, vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain sekä luonnonsuojelun edistämistehtävä). Palautetta saatiin myös kuntien rakennusvalvonnan ja ympäristönsuojeluviranomaisen tehtävien siirtämismahdollisuudesta maakuntaan. Valtion lupa- ja valvontavirastolle siirrettäväksi ehdotettaviin tehtäviin esitettiin kommentteja ympäristöasioiden yleisen edun valvonnan tehtävistä ja erityisesti niiden hoidon järjestämisestä Valtion lupa- ja valvontavirastossa. Ympäristöministeriön toimialan lainmuutoksiin esitti kommentteja yli 60 lausunnonantajaa.

Useissa ympäristöministeriölle osoitetuissa lausunnoissa korostettiin maakuntien, kuntien ja Valtion lupa- ja valvontaviraston yhteistyön tärkeyttä. Erityisesti siirtymävaiheessa tulisi huolehtia, että toiminnot jatkuvat katkeamattomina.

Maankäyttö- ja rakennuslaista annettu lausuntopalaute koski keskeisesti tarvetta järjestää uudelleen maakuntakaavoituksen ja kuntakaavoituksen suhdetta maakuntakaavoituksen siirtyessä alueen kuntien muodostamalta kuntayhtymältä maakunnan tehtäväksi. Kuntaliitto ja useat kunnat lausuivat, että maakuntakaavoituksen siirtyminen kuntien muodostamilta maakunnan liitoilta itsehallinnollisille maakunnille aiheuttaa tarpeen tarkastella maankäyttö- ja rakennuslain kaavajärjestelmää ja eri kaavatasojen suhdetta laajemmin kuin ehdotuksessa on tehty. Maakuntakaavoituksen tulisi jatkossa keskittyä selvemmin ja strategisemmin aluerakenteen kannalta keskeisiin kysymyksiin, minkä tulisi näkyä maakuntakaavan tarkoitusta ja sisältöä koskevissa pykälissä. Kuntaliitto ja useat kunnat sekä eräät rakennusalan järjestöt ehdottivat täsmennystä maakunnan suunnittelun tehtäviä koskevaan pykälään, jotta toimijoiden tehtävät määriteltäisiin laissa riittävän tarkkarajaisesti. Viisi kuntaa katsoi, että maakuntakaavoituksen mekaaninen siirtäminen itsehallinnolliselle maakunnalle ei ole hyväksyttävää. Koska maakuntauudistuksessa maakuntien liitot lakkaavat, ei ole enää olemassa tarkoituksenmukaista tahoa nykyisenlaisen ohjausvaikutukseltaan sitovan maakuntakaavan laatimiseksi.

Maankäyttö- ja rakennuslain 25 §:ään on jatkovalmistelussa tehty muutokset, joilla maakuntakaavoituksen tehtävää on kohdennettu selkeästi aluerakenteellisiin kysymyksiin maakunnan tasolla. Lain 27 §:ää on täsmennetty siten, että maakuntakaavan laatimista ohjaavaan yhteistyöryhmään kuuluvat jäseninä alueen kunkin kunnan ja maakunnan edustajat. Lain 66 §:ää on muutettu siten, että maakuntakaavaa valmisteltaessa tulee aina järjestää neuvottelu maakuntakaavan laadintaan liittyvien alueen kuntien kehittämistavoitteiden toteamiseksi.

Kuntaliitto ja osa kunnista piti tärkeänä täsmentää, ettei maakunnille tule lain 191 §:ssä tarkoitettua valitusoikeutta kaikista kuntien kaava- ja rakennusjärjestyspäätöksistä, vaan että valitusoikeus rajoittuu siihen, noudattaako kunnan päätös maakuntakaavaa. Maakunnan valitusoikeutta on jatkovalmistelussa lain 191 §:ään tehdyllä muutoksella rajattu koskemaan asioita, jota kuuluvat maakunnan tehtäväalaan.

Maakuntalakiesityksen 6 §:n mukaan kuntien alueiden käytön suunnittelun ja rakennustoimen järjestämisen edistäminen kuuluu maakuntien tehtäviin. Lainkohdan yksityiskohtaisten perustelujen mukaan maakunnan tehtävänä olisi konsultoivan roolin mukaisesti tarjota alueen kunnille asiantuntija-apua ja ajankohtaiskoulutusta sekä osallistua ennakolliseen viranomaisyhteistyöhön ja kaavoitustoimen kehittämishankkeisiin. Rakennusvalvonnan järjestämisen osalta maakunnan konsultoivaan rooliin kuuluisi vastaavasti asiantuntija-avun tarjoamien, ajankohtaiskoulutuksen järjestäminen sekä muun muassa rakennusvalvontojen yhteistyö- ja kehittämishankkeisiin osallistuminen. Kuntien kaavoitus- ja rakennustoimen kattava oikeudellinen valvonta ei maakuntalakiesityksen mukaan siirry ELY-keskuksista maakuntien tehtäväksi.

Lausuntopalaute maakäyttö- ja rakennuslaista oli valtion ohjausta ja valvontaa koskevilta osin hyvin kaksijakoista. Kuntaliitto, asiasta lausuneet kunnat ja eräät rakennusalan järjestöt puolsivat valtion ohjauksesta ja valvonnasta luopumista. Sen sijaan ELY-keskukset ja kolme maakuntien liittoa, Museovirasto, Maanmittauslaitos, Suomen luonnonsuojeluliitto sekä eräät muut lausunnonantajat arvostelivat kaavoituksen ja rakentamisen valvonnasta luopumista. ELY-keskukset, Maanmittauslaitos ja Suomen luonnonsuojeluliitto arvostelivat myös valvonnasta luopumisen vaikutusten arvioinnin riittämättömyyttä. Lisäksi ELY-keskukset ja yksi maakunnan liitto pitivät ongelmallisena, ettei valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden valvominen kokonaisuutena kuuluisi minkään viranomaisen vastuulle.

Jatkovalmistelussa ei lakiesitykseen tältä osin ole tehty muutoksia. Viime kädessä kuntien valvonnasta luopumisen voidaan nähdä heijastavan perustuslaissa säädettyä oikeusvaltioperiaatetta, jonka mukaan julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin ja kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia. Myös kuntien toimintaa alueiden käytön suunnittelussa ja rakennustoimen järjestämisessä koskee tämä perustuslaissa ilmaistu periaate. Valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden valvonta maakunta- ja kuntakaavoituksessa säilyy jatkossa valtion eri sektoriviranomaisten tehtävänä.

Maankäyttö- ja rakennuslain 21 §:ää on täydennetty korkeimman hallinto-oikeuden esittämän huomautuksen perusteella siten, että maakunnassa tulee olla rakennustarkastaja, jos rakennusvalvonnan viranomaistehtävät on siirretty maakunnalle. Lakiin on jatkovalmistelussa tehty useita luonteeltaan teknisiä muutoksia.

Luonnon monimuotoisuuden suojelun edistämistä ja kulttuuriympäristön hoitoa koskevissa lausunnoissa korostui yhteistyön merkitys. Luonnon monimuotoisuuden suojelun osalta useissa lausunnoissa tuotiin esille tarve selventää maakunnan ja Valtion lupa- ja valvontaviraston välistä työnjakoa sekä tarve tarkentaa maakunnan luonnon monimuotoisuuden suojelun edistämistehtävän sisältöä. Muutamassa lausunnossa esitettiin luonnonsuojelutehtävien siirtoa maakuntaan laajemminkin, kun taas joissain lausunnoissa tätä kritisoitiin.

Lausuntopalautteen johdosta luonnonsuojelulain 6 §:n perusteluja on täsmennetty ja lain 21, 24 ja 25 §:iä muutettu maakunnan edistämistehtävän tarkentamiseksi. Muutoksilla on pyritty vahvistamaan maakunnan mahdollisuuksia erityisesti vapaaehtoisen suojelun edistämiseen. Luonnonsuojelulain mukaisten tehtävien jakautuminen eri viranomaisten välillä noudattaa kuitenkin edelleen ehdotetun maakuntalain mukaista tehtäväjakoa. Jatkossa maakunta vastaisi yksityisen luonnonsuojelualueen rajojen merkitsemisestä luonnonsuojelulain 21 §:n nojalla. Luonnonsuojelulain 24 §:n 1 momenttia on muutettu siten, että siinä todetaan maakunnan tehtävä yksityisen luonnonsuojelualueen perustamisen osalta. Maakunta neuvottelisi maanomistajan kanssa alueen rajauksesta, rauhoitusmääräyksistä ja aluetta koskevista korvauksista. Luonnonsuojelulain 25 §:ä on muutettu siten, että maakunnan tehtäväksi tulee sopiminen alueen määräaikaisesta rauhoittamisesta. Jatkossa maakunta ja maanomistaja voisivat luonnon- tai maisemansuojelun edistämiseksi tehdä sopimuksen lain 10 §:n 2 momentissa tarkoitetun alueen määräaikaisesta rauhoittamisesta joko kokonaan tai tiettyjen toimenpiteiden osalta. Luonnonsuojelulakiin on lisäksi jatkovalmistelussa tehty joitakin vähäisiä ja luonteeltaan teknisiä muutoksia.

Valtaosassa vesien ja merenhoidon tehtäviä koskeneissa lausunnoissa eniten kommentoitiin maakuntien yhteistyön edellytyksiä koskevia säännösehdotuksia (6 ja 26 l §) sekä ehdotettuja uusia valtion toimivaltasäännöksiä (28 a ja 28 b §).

ELY-keskukset pitivät tarpeellisena maakuntien yhteistyöstä säätämistä niin vesienhoidon kuin merenhoidonkin järjestämisessä. Osa katsoi, että laissa tulisi säätää vesienhoitoalueiden ja merenhoidon yhteensovittavista maakunnista tai ainakin velvoittaa maakunnat sopimaan asiasta. Kuntia ja maakuntia edustavat tahot katsoivat, ettei tehtävien hoitaminen edellytä maakuntien yhteistyöstä säätämistä.

Lakiehdotuksen lähtökohta on, ettei lailla säädettäisi yhteensovittavista maakunnista, vaan maakunnat sopisivat toimintansa organisoinnista. Maakunnat velvoitettaisiin kuitenkin tekemään yhteistyötä niissä vesienhoidon ja merenhoidon tehtävissä, joiden hoitamiseksi tämä on keskeisintä. Sääntely olisi myös tavoitteellista siten, että maakuntien olisi toteutettava vesienhoidon ja merenhoidon suunnittelu valtakunnallisesti vertailukelpoisesti ja yhdenmukaisesti. Lausuntopalautteen perusteella sekä vesienhoitoaluekohtaista yhteistyötä että yhteistyötä merenhoidon alueellisissa tehtävissä koskeviin säännöksiin (6 ja 26 l §) lisättiin informatiiviset viittaukset ehdotetun maakuntalain 8 luvun mukaisiin maakuntien yhteistoimintamuotoihin. Tarkoituksena on korostaa yhteistyön tarvetta maakuntien organisoitumisessa. Toisaalta muutoksella otetaan huomioon maakuntien itsehallinto. Maakunnat voisivat sopia yhteistyöstä tarkoituksenmukaiseksi katsomallaan tavalla, esimerkiksi päättää tehtävien keskittämisestä.

Erityisesti maa- ja metsätalousministeriö katsoi, että käsite ”maakuntien yhteistyön edellytykset” jäi lakiehdotuksessa epäselväksi. Lausunnoissa katsottiin myös, että maakuntien yhteistyötä koskeva sääntely tulisi sisältyä tarkemmin lain tasolle eikä siitä tulisi säätää valtioneuvoston asetuksella. Tästä johtuen laissa tarkennettiin säädettävän maakuntien yhteistyöstä vesienhoidon järjestämisessä ja merenhoidon järjestämisessä. Valtioneuvoston asetuksilla annettaisiin tarkempia säännöksiä yhteistyönä toteutettavien tehtävien sisällöstä.

Maa- ja metsätalousministeriö katsoi, että sillä tulisi olla ympäristöministeriön ohella toimivalta käynnistää tarvittaessa neuvottelu maakuntien kanssa (28 a §). Ministeriöiden rinnakkaista toimivaltaa ei jatkovalmistelussa kuitenkaan pidetty tarpeellisena. Ympäristöministeriö voisi käynnistää neuvottelun myös muun ohjaavan ministeriön pyynnöstä. Lisäksi mahdolliset neuvottelut tultaisiin käytännössä hoitamaan valtioneuvoston yhteistyönä. Ehdotettua määräyssäännöstä (28 b §) ei lausunnoissa pidetty tarpeellisena. Kunnat ja maakuntien liitot katsoivat säännösehdotuksen myös osoittavan epäluottamusta ja pitivät ongelmallisena ministeriöille ehdotettua sanktioroolia maakuntia kohtaan. Maa- ja metsätalousministeriö piti uhkasakkoa teettämisuhkaa soveltuvampana keinona määräyksen tehosteeksi. Ehdotettu säännös on tarpeen säilyttää. Vesienhoidon ja merenhoidon sääntely perustuu valtiota sitoviin EU-oikeuden velvoitteisiin, joiden asianmukaisen toteuttamisen varmistamiseksi ohjaavilla ministeriöillä on oltava riittävät keinot käytettävissään. Teettämisuhka on uhkasakkoa tarkoituksenmukaisempi keino, sillä valtiolla on vastuu EU-velvoitteiden toteuttamisesta määräajassa.

Lausunnoissa esitettiin myös runsaasti yksityiskohtaisia muutoksia. Maa- ja metsätalousministeriö ja MTK katsoivat lausunnoissaan, että pohjavesialueiden määrittämisestä ja rajaamisesta ei tulisi pyytää lausuntoa Valtion lupa- ja valvontavirastolta. Lausunnon pyytäminen on kuitenkin perusteltua, kun otetaan huomioon Valtion lupa- ja valvontavirastolle osoitettavat tehtävät muun muassa ympäristönsuojelulain ja vesilain mukaisissa lupa- ja valvontatehtävissä. Valtion lupa- ja valvontavirastolla on merkittävää asiantuntemusta myös luonnonsuojelutehtävien osalta. Tätä olisi tarpeen hyödyntää erityisesti E-luokan pohjavesialueiden luokituksen valmistelussa. Valtion lupa- ja valvontavirastolle kuuluisi myös maa-aineslain mukainen yleinen valvonta, joka liittyy kiinteästi pohjavesialueiden määrittämiseen ja luokitukseen.

ELY-keskukset katsoivat, että asetuksesta lakitasolle nostettu velvollisuus tarkastella eräitä ennakkovalvontatoimenpiteitä ja tarvittaessa esittää niiden saattamista ajan tasalle on liian suuri työ tehtäväksi vesienhoidon toimenpideohjelman tarkistamisen yhteydessä. Useat ELY-keskukset kannattivat kuitenkin tarkastelu- ja ajantasaistamistehtävää vesienhoitosuunnitelmakausien aikana. Sääntely perustuu suoraan vesipuitedirektiiviin, jonka mukaan ennakkovalvontatoimenpiteet tarkistetaan toimenpideohjelman laatimisen yhteydessä. Tällä menettelyllä toimenpideohjelman laatimistyöhön saadaan tietoa vesimuodostumiin kohdistuvasta kuormituksesta ja sen vähentämismahdollisuuksista. Lisäksi ennakkovalvontatoimenpiteiden arviointiin saadaan tietoa siitä, minkälaisiin toimiin vesienhoidon suunnittelussa on tarpeen ryhtyä ympäristötavoitteiden saavuttamiseksi. Säännöstä täydennettiin vastaamaan paremmin nykyistä asetustasoista säännöstä lisäämällä siihen informatiivinen viittaus vesilakiin ja ympäristönsuojelulakiin. Jatkovalmistelussa ennakkovalvontatoimenpiteiden tarkastelu- ja ajantasaistamistehtävää tarkennettiin myös vastaamaan paremmin EU-direktiivien säännöksiä siten, että tehtävä rajattiin koskemaan ainoastaan vesienhoidon suunnittelua.

ELY-keskusten lausuntojen perusteella lakiehdotukseen lisättiin maakuntien tehtävä edistää vesienhoidon ja merenhoidon toimenpideohjelmien toteuttamista. Useat ELY-keskukset katsoivat ongelmalliseksi sen, että vesienhoitosuunnitelman laatimisaikataulua sekä vesienhoitosuunnitelmaehdotusten ympäristöministeriölle toimittamisen määräaikaa ehdotettiin aikaistettavaksi. Määräaikoja ei ole syytä muuttaa ehdotetusta, sillä ympäristöministeriöllä on oltava tarpeeksi aikaa varmistaa vesienhoitosuunnitelmien asianmukaisuus sekä valmistella niiden käsittely valtioneuvostossa. Osallistumis- ja kuulemismenettelyä koskevien tarkennusehdotusten perusteella sääntelyä selkeytettiin. Myös useissa lausunnoissa esitetyn mukaisesti maakuntien viranomaiset lisättiin vesienhoitosuunnitelman ja merenhoitosuunnitelman huomioonottamista viranomaistoiminnassa koskevaan 28 §:ään, jonka muuttamista ei ollut alun perin sisällytetty lakiehdotukseen. Lisäksi lakiin on jatkovalmistelussa tehty lausuntopalautteen perusteella useita luonteeltaan teknisiä muutoksia.

Ympäristönsuojelulain ja jätelain osalta lakien muutoksenhakusäännöksiä ei pidetty eräissä lausunnoissa riittävän selkeinä. Eräissä kommenteissa ehdotettiin maakunnan lisäämistä mm. ympäristönsuojelulain, kuntien ympäristönsuojelun hallinnosta annetun lain ja Suomen ympäristökeskuksesta annetun lain eräisiin pykäliin. Jätelain osalta esille nousi erityisesti alueellisista jätesuunnitelmista luopuminen. Lisäksi monet lausunnonantajat esittivät konkreettisia teknisiä muutoksia ja täsmennyksiä pykäliin ja perusteluihin.

Lausunnoissa tuotiin esille Valtion lupa- ja valvontaviraston päätöksentekoon kohdistuvan yleisen edun valvonnan kiinteä yhteys lupa- ja laillisuusvalvontatehtäviin ja erillisen yleisen edun valvonnan yksikön perustamista pidettiin ongelmallisena. Toisaalta korkein hallinto-oikeus korosti lausunnossaan yleisen edun valvontatehtävää ja piti yleisen edun valvontayksikön perustamista ja sen Valtion lupa- ja valvontaviraston päätöksiin kohdistuvaa muutoksenhakuoikeutta välttämättömänä. Lausuntopalautteen pohjalta ympäristönsuojelulain 191 §:ää ja jätelain 138 §:ää on muutettu siten, että säännöksistä on poistettu yleistä etua valvovan yksikön muutoksenhakuoikeus.

Ympäristönsuojelulakiin, lakiin kuntien ympäristönsuojelun hallinnosta ja Suomen ympäristökeskuksesta annettuun lakiin on täsmennetty lausuntopalautteen perusteella maakunta eräisiin säännöksiin, joissa maakunnan roolia on ollut tarpeen tuoda esiin muun muassa lausuntojen antamisen osalta. Sekä ympäristönsuojelulakiin että jätelakiin on tehty teknisiä täsmennyksiä lausuntopalautteen perusteella.

Muista ympäristöministeriön lakiehdotuksista Kuntaliitto ja useat kunnat vastustivat esitysluonnoksen ehdotusta, jonka mukaan puoltavan lausunnon antaminen valtion tuen myöntämisestä erityisryhmille tarkoitetuille asuntohankkeille siirrettäisiin kunnilta maakuntien tehtäväksi ja kunnat voisivat jatkossa antaa hankkeista vain täydentävän lausunnon. Jatkovalmistelussa investointiavustuslain ja korkotukilain säännöksiä muutettiin siten, että tuen myöntämiselle asetettu vaatimus hankkeen sijaintikunnan puoltavasta lausunnosta poistettaisiin kokonaan. Jatkossa ARA:n tulisi kuulla hankkeen sijaintikuntaa tai -maakuntaa ennen tuen myöntämistä, mutta ARA ei olisi päätöksenteossaan sidottu kunnan tai maakunnan näkemykseen asiassa.

Jatkovalmistelussa on rakennusperinnön suojelemisesta annetun lain säännöksistä poistettu ehdotus rakennusperinnön hoidon avustusten maksatuksen tekemisestä maakuntien talous- ja henkilöstöhallinnon palvelukeskuksessa, koska palvelukeskuksen perustamisesta on luovuttu. Myös maastoliikennetehtäviä, ympäristötiedon tuottamista ja ympäristötietoisuuden parantamista sekä rakennusperinnön suojelua koskevia ehdotuksia kommentoitiin.

Valtion lupa- ja valvontavirasto

Valtion lupa- ja valvontaviraston perustamista kannatettiin annetuissa lausunnoissa laajasti. Erityisesti viraston asiakasryhmiä edustavat tahot kuten elinkeinoelämän ja muiden eri toimialojen järjestöt toivat laajasti esille puoltavan kantansa. Kriittisiä Valtion lupa- ja valvontaviraston perustamista kohtaan olivat MTK ry ja Suomen Kalankasvattajaliitto ry.

Erityisen tärkeänä lausunnoissa pidettiin ehdotettua uuden viraston valtakunnallista toimivaltaa, viraston toimimista alueilla läsnä ollen, valtion lupa- ja valvontatehtävien kokoamista sekä virastolle ehdotettua toiminta-ajatusta. Monet viraston asiakastahoja edustavat lausunnonantajat pitivät kannatettavana, että nykyisin useaan viranomaiseen hajautuneita valtion lupa- ja valvontatehtäviä kootaan valtakunnallisen toimivallan viranomaiseen ja näkivät tärkeänä uuden virastorakenteen mahdollistaman valtakunnallisesti yhdenmukaisten toiminta- ja ratkaisukäytäntöjen syntymisen. Jatkovalmistelussa on annetun lausuntopalautteen johdosta arvioitu, että Valtion lupa- ja valvontavirastosta valmistellun lainsäädännön perusratkaisut olivat laajasti hyväksyttyjä eikä niihin ole tehty muutoksia.

Valtion lupa- ja valvontaviraston asemaa ja tehtäviä koskevaan lukuun on annetun lausuntopalautteen johdosta lisätty viraston toiminta-ajatusta koskevaan säännökseen näkyviin viraston valtakunnallisuus sekä se, että virasto hoitaa lainsäädännön toimeenpano-, ohjaus- ja valvontatehtäviin sisältyen myös lupa- ja rekisteröintitehtäviä. Lisäksi lain 3 §:ää on eduskunnan oikeusasiamiehen ja eräiden muiden lausunnonantajien lausunto-palautteen vuoksi selkeytetty. Eduskunnan oikeusasiamies katsoi, että lakia olisi tarpeen täsmentää siten, että laissa säädettäisiin kattavasti ja yksiselitteisesti viraston toimivallasta tutkia kanteluita. Koska viraston varsinaisista tehtävistä mukaan lukien viraston valvontatehtäviin sisältyvästä toimivallasta tutkia kanteluita säädetään toimialakohtaisessa lainsäädännössä lukuisissa eri laeissa, ei virastolakiin kuitenkaan katsottu perustelluksi sisällyttää tällaista säännöstä.

Lausuntopalautteessa esitettiin useita Valtion lupa- ja valvontavirastolle osoitettavaksi ehdotettuja tehtäviä koskevia huomioita. Tehtävistä nousivat erityisesti esille terveydenhuollon laitteiden ja tarvikkeiden valvonta ja biopankkien valvonta. Erityisesti terveydenhuollon laitteiden ja tarvikkeiden valvonnan osalta lähes kaikki asiaan kantaa ottaneet esittivät, että tehtävän tulisi kuulua Valtion lupa- ja valvontavirastolle osana sosiaali- ja terveydenhuollon valvontaa eikä Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimealle. Terveydenhuollon laitteita ja tarvikkeita sekä biopankkeja koskeva lainsäädäntö ei kuitenkaan sisälly tähän hallituksen esitykseen, vaan näiden tehtävien organisoinnista tullaan antamaan erillinen hallituksen esitys. Useissa lausunnoissa katsottiin lisäksi, että alueellisen alkoholihallinnon tehtävät, jotka nykyisin hoidetaan aluehallintovirastoissa, tulisi koota Valtion lupa- ja valvontavirastolle. Myöskään alkoholilakia koskeva muutos-esitys ei sisälly tähän hallituksen esitykseen. Yksittäisiä lausuntoja annettiin muun muassa vesiensuojelua, luonnonsuojelua, vesilain valvontaa, vesien- ja merenhoitoa, yleisen kalatalousedun valvontaa, ympäristövaikutusten arviointia, ympäristönsuojelun valvontaa, rakennusperintötehtäviä ja patoturvallisuustehtäviä koskevista tehtävienjakoehdotuksista maakuntien ja Valtion lupa- ja valvontaviraston välillä. Jatkovalmistelussa ehdotuksia ei ole muutettu. Valtion lupa- ja valvontavirastolle kuuluvat kulttuuriympäristötehtävät on annetun lausuntopalautteen johdosta tuotu nimenomaisesti esille lakiesityksen yksityiskohtaisissa perusteluissa.

Tupakka- ja terveydensuojelulain mukaisten ohjaustehtävien siirtymiseen Valvirasta ja aluehallintovirastoista Valtion lupa- ja valvontavirastoon ei juuri otettu lausunnoissa kantaa. Asiaa koskevissa lausunnoissa tehtävien kokoamista virastoon pidettiin hyvänä ratkaisuna. Hankasalmen kunta ja Vesilaitosyhdistys totesivat, että terveydensuojelulain ja tupakkalain mukaisia ohjaus- ja valvontatehtäviä ja ympäristöterveydenhuoltoon kuuluvia elintarvikelainsäädännön ohjaus- ja valvontatehtäviä ei tulisi hajottaa kahteen keskusvirastoon, mutta eivät ottaneet kantaa siihen, mihin virastoon tehtävät tulisi keskittää. Vaasan kaupunki totesi, että ympäristöterveydenhuollon tehtävien ohjaus tulisi keskittää kokonaisuudessaan Valtion lupa- ja valvontavirastoon ja maa- ja metsätalousministeriö sekä Evira katsoivat, että kyseiset tehtävät tulisi koota kokonaisuudessaan Eviraan. Yksittäisiä lausuntoja lukuun ottamatta lausunnoissa ei otettu kantaa tupakka- ja terveydensuojelulain mukaisten ohjaustehtävien siirtymiseen Valvirasta ja aluehallintovirastoista Valtion lupa- ja valvontavirastoon. Tämän voidaan katsoa tukevan esityksen mukaista siirtoa. Esimerkiksi Valviralla, aluehallintovirastoilla ja ympäristöterveydenhuollon valvontayksiköillä ei ollut asiaan huomauttamista. Maakunnan tehtäväksi siirtyy terveydensuojelun ja tupakkalain valvonnan lisäksi myös alkoholilain valvontaan liittyviä tehtäviä. Näiden valvontatehtävien kesken on olemassa synergiaetuja ja siksi on tärkeää, että kyseisiin lakeihin liittyvät valvonnan ohjaus- ja valvontatehtävät olisivat myös mahdollisimman yhtenevät. Ohjaustehtävien keskittäminen valtion lupa- ja valvontavirastoon tukisi tätä tavoitetta. Sitä vastoin maakuntalakia koskevassa hallituksen esityksessä ympäristöterveydenhuoltoa ei maa- ja metsätalousministeriön esityksestä käsitellä enää yhtenä kokonaisuutena. Jatkossa kaikissa maakunnissa ympäristöterveydenhuolto ei ole enää välttämättä yksi kokonaisuus. Sosiaali- ja terveysministeriö ja maa- ja metsätalousministerikö asettivat syksyllä 2016 selvitysmiehet arvioimaan terveydensuojelu- ja tupakkavalvonnan ohjauksen järjestämisvaihtoehtoja tulevaisuudessa. Tässä selvityksessä haastateltiin ympäristöterveydenhuollon toimijoilta laajasti eri hallinnon tasoilta. Selvitysmiesten 28.11.2016 julkaisemassa raportissa ohjauksen keskittämistä Valtion lupa- ja valvontavirastoon pidettiin yleisesti Eviraan keskittämistä parempana vaihtoehtona.

Valtion lupa- ja valvontaviraston organisaatiota koskevan luvun osalta useat lausunnonantajat ottivat kantaa ehdotukseen yleisen edun valvonnan järjestämisestä ympäristöä koskevassa päätöksenteossa ja muutoksenhaussa. Enin osa asiaan kantaa ottaneista vastusti ehdotusta. Ehdotusta vastustivat muun muassa elinkeinoelämän järjestöt, osa kunnista, osa maakuntien liitoista, Suomen Kuntaliitto, osa aluehallintovirastoista ja osa ELY-keskuksista. Ehdotusta kannattivat muun muassa korkein hallinto-oikeus, Suomen luonnonsuojeluliitto ry, Museovirasto ja osa ELY-keskuksista. Korkein hallinto-oikeus painotti, että ehdotuksen toteuttaminen on välttämätöntä. Ehdotusta vastustavat katsovat lähtökohtaisesti, että viranomaisella ei tulisi olla valitusoikeutta saman viranomaisen lupaviranomaisena tekemästä päätöksestä, vaan yleisen edun valvonnan tulisi olla osa lupaharkintaa ja valvontatoimintaa sekä kanteluiden käsittelyä. Esimerkiksi Suomen Kuntaliitto totesi, että yleisen edun valvonnan myös ympäristöasioissa tulee tapahtua osana lupa- ja valvontaprosesseja ja että tästä on hyviä kokemuksia kunnissa. Teknologiateollisuus ry katsoi, että viraston valitusoikeus riittäisi tilanteessa, jossa tuomioistuin on muuttanut lupapäätöstä siten, että virastolla on perusteltua syytä epäillä muutetun päätöksen loukkaavan yleistä etua. Ehdotusta puoltavista esimerkiksi Korkein hallinto-oikeus katsoo, että yleistä etua valvovien viranomaisten valitusoikeus kuuluu hallinto-prosessin keskeisiin perusrakenteisiin ja se turvaa erisuuntaisten yhteiskunnallisten intressien toteutumisen osana hallinnon lainalaisuusvalvontaa ja EU-oikeuden tehokasta täytäntöönpanoa. Ilman erillistä valvontayksikköä lupaviranomaisesta itsestään tulisi valittajien eräänlainen vastapuoli hallinto-oikeudessa. Samalla lupaviranomaisen kokonaisrooli muuttuisi nykyisestä. Myös hallintotuomioistuinten asema erisuuntaisten muutoksenhakemusten ratkaisijana muuttuisi tavalla, jolle ei ole perusteita. Korkein hallinto-oikeus pitää ehdotusta valvontayksiköstä välttämättömänä.

Erillinen yleisen edun valvonnasta vastaava yksikkö todettiin kuitenkin resursoinnin näkökulmasta raskaaksi ja sen toimenkuva suhteessa laillisuusvalvontatoimeen epämääräiseksi ja osin päällekkäiseksi. Jatkovalmistelussa yleisen edun valvonta päädyttiin järjestämään siten, että erillisestä yleisen edun valvontatehtävästä luovutaan ja tämä osoitetaan lupa- ja laillisuusvalvonnasta vastaavan viranomaisen tehtäväksi. Valtion lupa- ja valvontavirastossa yleisen edun valvonnasta vastaavalla taholla ei olisi myöskään oikeutta hakea muutosta Valtion lupa- ja valvontaviraston ympäristönsuojelulain ja vesilain nojalla antamaan päätökseen.

Uudesta yleisen edun valvontaa koskevasta ehdotuksesta järjestettiin erillinen kuulemistilaisuus 19.1.2018. Puheenvuoron käyttivät ja kirjallisen kannanoton antoivat keskeiset sidosryhmät, ministeriöt, tuomioistuimet, virastot ja järjestöt. Uuteen ehdotukseen suhtautuivat kriittisesti tai varauksellisesti korkein hallinto-oikeus, Vaasan hallinto-oikeus, osa ELY-keskuksista, SLL ry ja WWF ry, Kalatalouden keskusliitto sekä Suomen vapaa-ajankalastajien keskusjärjestö. Muut kuultavat pääsääntöisesti kannattivat uutta ehdotusta tai suhtautuivat siihen neutraalisti. Jatkovalmistelussa uuden ehdotuksen perusteluja sekä vaikutusarviointeja tarkennettiin kuulemisessa esitettyjen näkökohtien pohjalta. Eduskunnan oikeusasiamies esitti lausunnossaan harkittavaksi, että myös sosiaali- ja terveysalan tulisi harkita toimialan riippumattomuuden turvaamista. Lausuntopalautteen johdosta lausunnolla olleesta esitysluonnoksesta poiketen viraston toimialoista ehdotetaan säädettäväksi suoraan laissa. Ehdotuksella vahvistetaan toimialojen sisältötoiminnan itsenäistä asemaa monialaisessa virastorakenteessa. Lakiehdotuksessa toimialojen sisältötoiminnan itsenäinen asema ja riippumattomuus on turvattu säädöskokonaisuudella, jossa toimialat ja niiden hoidettavaksi kuuluvat tehtäväalat ehdotetaan säädettäväksi lakitasoisesti, ratkaisuvaltaa koskevassa sääntelyssä asioiden ratkaisuvalta on koottu toimialojen johtajille siten, että viraston pääjohtajalla ei ole niihin kohdistuvaa otto-oikeutta ja lisäksi toimialajohtajat päättävät toimialansa työjärjestyksestä, sisäisestä organisaatiosta, ratkaisuvallan käytöstä ja toiminnan järjestämisestä. Toimialajohtajat myös nimittävät toimialansa henkilöstön. Lisäksi ympäristötehtävien osalta lakiin sisältyy erillinen luku päätöksentekomenettelystä lupa-asioissa. Erillinen riippumattomuus-säännös koskisi lausunnolla olleesta ehdotuksesta poiketen vain viraston työsuojelun toimialaa. Muun muassa sosiaali- ja terveysministeriö katsoi lausunnossaan, että laki-luonnoksen voidaan yleisesti katsoa täyttävän ne vähimmäisvaatimukset, joita kansainvälisten sopimusten noudattaminen työsuojeluviranomaistoiminnan järjestämisen osalta edellyttää.

Oikeusministeriön lausuntopalautteen johdosta on viraston organisaatiota koskevaan säännökseen nostettu asetustasolta lakitasolle säännökset siitä, että virasto voi sisäisesti jakautua toiminnallisiin tai alueellisiin yksiköihin sekä siitä, että viraston toimintaa järjestettäessä on huolehdittava palvelujen saatavuudesta ja kielellisten oikeuksien toteutumisesta.

Valtion lupa- ja valvontaviraston johtamista koskevista ehdotuksista esitettiin sekä positiivisia että kriittisiä kannanottoja. Ehdotettua uudenlaista yhteisen johtamisen mallia kannatettiin ja nähtiin, että yhteisen johtamisen periaatteet vahvistavat viraston sisäistä yhteistyötä sekä parantavat toimintojen yhteensovittamisen ja poikkihallinnollisuuden toteutumista. Samoin nähtiin, että yhteisen johtamisen alaisuuteen kootussa monialaisessa virastossa on hyvät edellytykset yhtenäistää käytäntöjä, poistaa toimintojen päällekkäisyyksiä ja siten tehostaa ja nopeuttaa asiakkaille annettuja palveluja, mutta tämän todettiin edellyttävän viraston johtamiselta uudenlaisia toimintamalleja. Toisaalta eräissä lausunnoissa viraston johtamisjärjestelmä nähtiin monimutkaiseksi ja johtamisen näkökulmasta haastavia tilanteita voi syntyä siitä, että pääjohtajan ratkaisuvallan ulkopuolelle jää merkittävä osa viraston toiminnasta, kun toimialojen sisältöasioissa ratkaisuvalta on toimialan johtajalla. Toisaalta pidettiin perusteltuna, että toimialoilla on riittävän itsenäinen asema ja korostettiin, että esitetyn mukaisesti toimialojen itsenäisen aseman turvaaminen virastossa on erittäin tärkeää. Jatkovalmistelussa ei ole muutettu viraston johtamisjärjestelmän sisältöä. Lakiesitykseen on lausuntopalautteen johdosta lisätty yhteisten asioiden käsittelyä koskeva säännös, jolla pyritään osaltaan varmistamaan asiakaslähtöisyyden toteutuminen asioissa, jotka koskevat yhtä useampaa viraston tehtävä-alaa.

Valtion lupa- ja valvontaviraston ehdotettuun uudenlaiseen yhteisen ohjauksen malliin suhtauduttiin annetuissa lausunnoissa pääosin positiivisesti. Ministeriöiden yhteisen strategisen ohjauksen katsottiin olevan linjassa ohjausjärjestelmien kehittämisen periaatteiden kanssa ja pyrkivän osin uudellakin tavalla ratkomaan ministeriöiden välisen yhteistyön ongelmia. Useassa lausunnossa korostettiin, että toimialakohtaisen ohjauksen on lakiluonnoksessa ehdotetuin tavoin oltava alisteista ministeriöiden yhteiselle ohjaukselle. Tämä nähtiin tärkeäksi, jotta virasto toimii yhteisenä kokonaisuutena. Lausunnoissa tuotiin myös esille, että viraston ohjauksen tulee pitäytyä strategisella tasolla, olla kevyttä ja jättää tilaa viraston omalle johtamiselle. Hyvänä nähtiin myös se, että uusi ohjauksen malli antaisi virastolle itselleen enemmän vastuuta. Eräissä lausunnoissa esille tuodut huolet kohdistuivat ministeriöiden kykyyn yhteiseen päätöksentekoon ja yhteiseen tavoiteasetantaan. Viraston suuren koon ja ohjaukseen osallistuvien ministeriöiden määrän nähtiin tekevän ohjauksesta ja sitä tukevasta johtamisesta haastavaa. Akava ry näki riskinä, että toimintamallin monipolvisuus tuo hitautta päätöksentekoon ja uhkana voi myös olla, että ministeriöiden yhteisvastuullisuus aiheuttaa sen, että kenelläkään ei ole käytännössä todellista kokonaisvastuuta viraston ohjauksesta. Valvira toi huolena esiin sisältöohjauksen ja resurssiohjauksen mahdollisen erkaantumisen ja sosiaali- ja terveysministeriö huolen riskistä, että ministeriöillä ei ole riittävää mahdollisuutta toimialansa ohjaukseen toimialaohjauksen ollessa alisteista yhteiselle ohjaukselle. Eräiden henkilöstöjärjestöjen lausunnoissa katsottiin, että viraston ohjausryhmään tulisi säätää myös henkilöstön edustus. Oikeuskanslerinviraston lausunnossa nostettiin esille, että jatkovalmistelussa on vielä arvioitava, onko pelkästään ministeriöiden välinen erimielisyys lakiehdotuksen yhteisen ohjauksen säännöksessä luetelluista asioista sellainen peruste, joka perustuslain mukaan tarkoittaisi asian kuulumista valtioneuvoston yleisistunnossa ratkaistaviin asioihin. Jatkovalmistelussa ei katsottu tarpeelliseksi muuttaa ohjausjärjestelmää koskevia säännösehdotuksia muutoin kuin täsmentämällä valtioneuvoston päätöksentekoa koskevaa säännöstä valtioneuvoston oikeuskanslerin lausunto-palautteen johdosta. Lakiehdotuksessa rajattiin sitä, millaisia asioita yhteisen ohjauksen piiristä voi nousta valtioneuvoston yleisistunnossa ratkaistavaksi. Säännösten perusteluja on jatkovalmistelussa tarkennettu.

Sosiaali- ja terveysalan erityisiä säännöksiä koskevan luvun osalta eräitä säännöksiä on annetun lausuntopalautteen kannanottojen johdosta laajennettu koskemaan kaikkea Valtion lupa- ja valvontaviraston toimintaa. Säännökset sähköisestä kokouksesta, asiantuntijoista, valvontatehtävien tärkeys- ja kiireellisyysjärjestyksestä ja neuvottelukunnasta on siirretty lain erinäiset säännökset sisältävään lukuun. Ilmoitusoikeutta koskevaa säännöstä on täydennetty siten, että säännös kattaa myös tilanteet, joissa ilmoitettava seikka voi vaarantaa elinympäristön tai väestön terveellisyyttä tai turvallisuutta.

Lakiin on lausuntokierroksella saadun palautteen johdosta lisätty luku, joka koskee eräitä varhaiskasvatus, opetus ja kulttuuri -toimialan tehtäviä. Useat aluehallintovirastot, opetus- ja kulttuuriministeriö, OAJ ja Akava ry katsoivat, että nykyisin aluehallintovirastoille kuuluva peruspalvelujen arviointi opetus- ja kulttuuritoimen tehtävissä tulisi säätää Valtion lupa- ja valvontaviraston lakisääteiseksi tehtäväksi. Ehdotettu peruspalveluiden arviointia koskeva säännös samoin kuin säännös varautumisen ja valmiussuunnittelun tukemisesta mainitulla toimialalla on jatkovalmistelussa katsottu perustelluksi sisällyttää ehdotettuun lainsäädäntöön.

Eräiden ympäristönsuojelu- ja vesiasioiden käsittelyä Valtion lupa- ja valvontavirastossa koskevan luvun ratkaisukokoonpanon määräämistä koskevan säännöksen sisältöä on selkeytetty. Eräissä lausunnoissa katsottiin, että luvun soveltamisalaan tulisi tehdä muutoksia, mutta jatkovalmistelussa ei tätä ole pidetty perusteltuna.

Erinäisiä säännöksiä koskevaan lukuun on lisätty eduskunnan oikeusasiamiehen lausunnossaan esille nostamin tavoin säännös, joka koskee virastosta ja sen virkamiehistä tehtyjen hallintokantelujen käsittelyä. Virkamiesten nimittämistä koskevaan säännökseen on tehty muun muassa valtiovarainministeriön lausunnossa esitettyjä täsmennyksiä ja lisäyksiä. Lisäksi lakiin on siirretty sosiaali- ja terveystoimialaa koskevasta luvusta edellä todetut säännökset koko virastoa koskeviksi. Avustavien tehtävien siirtämistä yksityisille tahoille koskevaa säännöstä ja sen perusteluja on osin täsmennetty oikeusministeriön lausunnon perusteella.

Esitys on käsitelty saamelaiskäräjälain (974/1995) mukaisessa neuvottelussa 15.9.2017.

Esitys on käsitelty kuntatalouden ja –hallinnon neuvottelukunnassa 27.2.2018.

6

Riippuvuus muista esityksistä

Sisäministeriön toimialan esitykset

Samanaikaisesti tämän esityksen kanssa eduskunnassa on käsiteltävänä hallituksen esitys eduskunnalle laiksi pelastustoimen järjestämisestä (HE 16/2017 vp), jossa aluehallintovirastolle ehdotetut tehtävät siirtyisivät Valtion lupa- ja valvontavirastolle.

Samanaikaisesti tämän hallituksen esityksen kanssa on tulossa käsiteltäväksi hallituksen esitys eduskunnalle laiksi pelastuslain ja eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta (HE /2018 vp.). Mainitut lait on tarkoitettu tulemaan voimaan osin 1.1.2019 ja osin 1.1.2020.

Samanaikaisesti tämän hallituksen esityksen kanssa on tulossa käsiteltäväksi hallituksen esitys eduskunnalle laiksi rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä annetun lain 7 luvun 1 §:n muuttamisesta (HE   /2018 vp.). Mainittu laki on tarkoitettu tulemaan voimaan kevään 2018 aikana.

Oikeusministeriön toimialan esitykset

Hallintolainkäyttölainsäädännön uudistusta koskeva hallituksen esitys on tarkoitus antaa eduskunnalle maaliskuussa 2018. Uudistuksessa esitetään muutettavaksi eräitä pykäliä, jotka sisältyvät myös tähän esitykseen.

Sosiaali- ja terveydenhuollon alan ja maakuntauudistuksen vuoksi valmiuslakiin (1552/2011) on tarpeen tehdä useita tarkistuksia viranomaistehtävien siirron ja viranomaisnimikkeiden muutosten vuoksi. Muutostarpeiden laajuus ja aikataulu eivät ole vielä tiedossa. Vastaavasti rikoslain vaalirikoksia ja virkarikoksia koskeviin määritelmäsäännöksiin ja lapsen omavaltaista huostaanottoa koskevaan syyteoikeus- ja kuulemissäännökseen on tarpeen tehdä eräitä tarkistuksia. Rikoslain muuttamista koskeva esitys on tarkoitus antaa eduskunnalle toukokuussa 2018.

Valtiovarainministeriön toimialan esitykset

Eduskunnassa on tämän esityksen kanssa samaan aikaan käsiteltävänä hallituksen esitys eduskunnalle maakuntien perustamista ja sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisen uudistusta koskevaksi lainsäädännöksi sekä Euroopan paikallisen itsehallinnon peruskirjan 12 ja 13 artiklan mukaisen ilmoituksen antamiseksi (HE 15/2017 vp). Esitys sisältää ehdotuksen maakuntalaiksi ja laiksi kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta. Maakuntalain 10 §:ssä ja kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta annetun lain 52 §:ssä on säädetty aluehallintovirastolle tehtäviä, jotka tulevat siirtymään Valtion lupa- ja valvontavirastolle.

Eduskunnan käsittelyssä on lisäksi hallituksen esitys laiksi tiedustelutoiminnan valvonnasta ja laiksi valtion virkamieslain 7 §:n muuttamisesta (HE 199/2017 vp ). Edellä mainitussa hallituksen esityksessä ehdotetaan muutettavaksi valtion virkamieslain 7 §:n 1 momentin 6 kohtaa lisäämällä siihen tiedusteluvaltuutetun virka sekä tiedusteluvaltuutetun toiminnon virkamiesten virat.

Esityksellä on yhteys keväällä 2018 eduskunnalle annettavaksi tarkoitettuun hallituksen esitykseen eduskunnalle laiksi väestötietojärjestelmästä ja Väestörekisterikeskuksen varmennepalveluista annetun lain muuttamisesta. Molemmat esitykset sisältävät muutoksia väestötietolakiin ja muutokset kohdistuvat osin samoihin lainkohtiin.

Opetus- ja kulttuuriministeriön toimialan esitykset

Maakuntauudistuksen edellyttämät muutokset kirkkolain (1054/1993) 6 luvun 52 a §:ään ja 14 luvun 5 b:ään kuuluvat kirkon yksinomaisen aloiteoikeuden piiriin. Kirkkohallitus valmistelee asiasta esityksen kirkolliskokouksen käsiteltäväksi. Muutokset on tarkoitettu tulemaan voimaan samanaikaisesti maakuntauudistuksen kanssa.

Maakuntauudistuksesta aiheutuvat muutokset muinaismuistolakiin (295/1963) valmistellaan opetus- ja kulttuuriministeriössä kevään 2018 aikana. Muutokset opetus- ja kulttuuritoimen rahoituslakiin (1705/2009) valmistellaan vuoden 2018 kuluessa. Tarkoituksena on, että muutokset tulevat voimaan samanaikaisesti maakuntauudistuksen kanssa .

Varhaiskasvatuslain kokonaispäivitystä koskeva hallituksen esitys annetaan eduskunnalla keväällä 2018. Tähän esitykseen sisältyvät valtion lupa- ja valvontavirastolle siirtyviä tehtäviä koskevat varhaiskasvatuslain lainsäädäntömuutokset ja varhaiskasvatuslain kokonaispäivitystä koskevat esitykset tulee yhteen sovittaa viimeistään eduskuntakäsittelyn aikana niiden lopullisten muotojen varmistuttua.

Liikenne- ja viestintäministeriön toimialan esitykset

Maantielain kokonaisuudistusta koskeva hallituksen esitys on tarkoitus antaa eduskunnalle kevätistuntokaudella 2018. Tällä esityksellä ehdotetaan pääasiallisesti ministeriön toimialan säännökset, joilla tehtäviä siirretään maakunnille.

Lisäksi kevätistuntokaudella 2018 eduskunnalle on tarkoitus antaa hallituksen esitys laiksi Liikenne- ja viestintäviraston perustamisesta, Liikennevirastosta annetun lain muuttamisesta ja eräiksi niihin liittyviksi laeiksi jolla toteutettaisiin maakuntauudistukseen liittyviä muutoksia ministeriön toimialan virastorakenteessa.

Syysistuntokaudella 2018 eduskunnalle on tarkoitus antaa yksityistielain muuttamista koskeva hallituksen esitys. Muutoksella säädettäisiin tarkemmin ehdotetun maakuntalain 6 §:n 1 momentin 15 kohdan mukaisista yksityisteiden valtionavustustehtävistä. Lakiehdotuksella esitetään myös siirrettäviksi uudelle Valtion lupa- ja valvontavirastolle joitain tielautakunnille aiemmin kuuluneita oikeusturva- ja yleishallintotehtäviä.

Työ- ja elinkeinoministeriön toimialan esitykset

Esitys liittyy alueiden kehittämistä ja kasvupalveluita koskevaan keväällä 2018 annettavaan hallituksen esitykseen (HE /2018 vp), jossa säädettäisiin alueiden kehittämisestä sekä työ- ja elinkeinoministeriön ja maakuntien palveluista kestävän taloudellisen kasvun, yrittäjyyden ja yritystoiminnan edellytysten, työmarkkinoiden toimivuuden ja kotoutumisen edistämiseksi. Lisäksi säädettäisiin laki kasvupalvelujen järjestämisestä Uudenmaan maakunnassa. Näiden lakien voimaanpanosta säädettäisiin erikseen. Voimaanpanolailla kumottaisiin laki alueiden kehittämisestä ja rakennerahastotoiminnan hallinnoinnista (7/2014).

Samanaikaisesti annettaisiin myös hallituksen esitys sisältäen ehdotukset laiksi julkisista rekrytointi- ja osaamispalveluista, laiksi alueiden kehittämisen ja kasvupalveluiden rahoittamisesta, sekä laiksi yksityisistä rekrytointipalveluista. Lailla julkisista rekrytointi- ja osaamispalveluista kumottaisiin laki julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta (916/2012) ja laki työllistymistä edistävästä monialaisesta yhteispalvelusta (1369/2014). Lailla alueiden kehittämisen ja kasvupalveluiden rahoittamisesta kumottaisiin laki alueiden kehittämisen ja rakennerahastohankkeiden rahoittamisesta (8/2014) ja laki valtionavustuksesta yritystoiminnan kehittämiseksi (9/2014). Samaan hallituksen esitykseen sisältyisi ehdotus laiksi sosiaalisista yrityksistä annetun lain (1351/2003) kumoamisesta. Lisäksi samanaikaisesti annettaisiin hallituksen esitys laiksi kotoutumisen edistämisestä, jolla kumottaisiin kotoutumisen edistämisestä annettu laki (1386/2010). Näissä laeissa säädettäisiin kasvupalveluiden sisällöstä. Kokonaisuudessa säädettäisiin tehtäviä myös tähän esitykseen sisältyvälle Valtion lupa- ja valvontavirastolle.

Käsillä olevaan esitykseen sisältyy voimaanpanolaki, jolla kumottaisiin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksista annettu laki (897/2009). Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksista annetussa laissa säädetään ELY-keskusten, TE-toimistojen sekä niiden kehittämis- ja hallintokeskuksen virastoverkostosta, eri virastojen toimivallasta eräissä asioissa (keskitetyt tehtävät), toimialueista, johtamisesta, ohjauksesta, valtakunnallisten palvelujen organisaatioista ja sisäisistä palveluista. Lakia elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksista ei voida kumota eikä voimaanpanolakia hyväksyä esitetyssä muodossaan, ellei hallituksen esitystä alueiden kehittämisestä ja kasvupalveluista sekä hallituksen esityksiä työ- ja elinkeinoministeriön palveluprosesseista maakunnissa hyväksytä ensin tai samassa yhteydessä. Muussa tapauksessa työ- ja elinkeinoministeriön hallinnonalan lakisääteisten tehtävien hoitaminen voi käsillä olevan hallituksen esityksen käsittelystä johtuvista syistä jäädä vaille toimivaltaisia virastoja, ELY-keskuksia, TE-toimistoa ja niiden kehittämis- ja hallintokeskusta.

Eduskunnassa on samanaikaisesti käsiteltävänä hallituksen esitys laiksi perintätoiminnan harjoittajien rekisteröinnistä ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi (HE 206/2017 vp). Mainitussa esityksessä aluehallintovirastolle säädetyt tehtävät on tarkoitus koota tässä esityksessä ehdotettavalle Valtion lupa- ja valvontavirastolle. Mikäli HE 2016/2017 hyväksytään, olisi ehdotukset yhteensovitettava eduskunnassa tai ehdotettava tehtäväsiirto myöhemmin erikseen.

Maa- ja metsätalousministeriön toimialan esitykset

Eduskunnan käsiteltävänä on kevätistuntokaudella 2018 hallituksen esitys eduskunnalle laiksi Ruokavirastosta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi. Esityksessä ehdotetaan lakkautettavaksi Elintarviketurvallisuusvirasto ja Maaseutuvirasto sekä siirrettäväksi niiden tehtävät perustettavaan uuteen Ruokavirastoon. Lakien on tarkoitus tulla voimaan 1.1.2019. Eduskunnan käsiteltäväksi tulee myös hallituksen esitys laiksi eläinten hyvinvoinnista ja laeiksi eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta (HE /2018 vp), jolla kumottaisiin nykyinen eläinsuojelulaki.

HE 204/2017 vp annettiin eduskunnalle 25.1.2018. Esityksellä muutettaisiin 20 pykälää yhteisen kalastuspolitiikan seuraamusjärjestelmästä ja valvonnasta annetussa laissa. Maa- ja metsätalousministeriössä varmistellaan myös muutoksia lakiin Euroopan unionin yhteisen kalastuspolitiikan täytäntöönpanosta. Keväällä on tarkoitus antaa myös hallituksen esitys, jolla toimeenpannaan Euroopan unionin tietosuoja-asetuksen edellyttämät muutokset maa- ja metsätalousministeriön toimialan lainsäädäntöön. Muutoksia tulee ainakin kalastuslakiin, lakiin Euroopan kalatalousrahastoa koskevan eurooppalaisen asetuksen kansallisesta täytäntöönpanosta, lakiin merellä toimivien kalastus- ja vesiviljelyalusten rekisteröinnistä, laki yhteisen kalastuspolitiikan seuraamusjärjestelmästä ja valvonnasta, lakiin Euroopan unionin yhteisen kalastuspolitiikan täytäntöönpanosta, lakiin kalastuksesta Tenojoen vesistössä Norjan kanssa tehdyn sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta ja soveltamisesta sekä riistavahinkolakin ja metsästyslakiin.

Samanaikaisesti tämän hallituksen esityksen kanssa on tulossa käsiteltäväksi hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalan eräiden henkilötietojen käsittelyä koskevien säännösten muuttamisesta ja eräiden maa- ja puutarhatalouteen liittyvien lakien kumoamisesta, joka on tarkoitus antaa eduskunnalle maaliskuussa 2018. Esitykseen sisältyvien lakien on tarkoitus tulla voimaan 25 päivänä toukokuuta 2018 tai mahdollisimman pian sen jälkeen. Mainitulla esityksellä on tarkoitus panna täytäntöön maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalan lainsäädännön osalta henkilötietojen käsittelyä koskevat Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi.

Tällä maakuntauudistusta koskevalla esityksellä on liittymäkohta edellä mainittuun hallituksen esitykseen siten, että esityksiä olisi tarpeen käsitellä samanaikaisesti. Maa- ja metsätalousministeriön tietosuojauudistusta koskevassa esityksessä ehdotetaan muutettavaksi samoja pykäliä maakuntauudistusta koskevan esityksen kanssa hukkakauran torjunnasta annetun lain 15 §:ssä, tieteellisiin tai opetustarkoituksiin käytettävien eläinten suojelusta annetun lain 45 ja 46 §:ssä, eläinten kuljetuksesta annetun lain 36 §:ssä, eläinten lääkitsemisestä annetun lain 41 §:ssä, eläinlääkintähuoltolain 33§:ssä, maataloustuotteiden markkinajärjestelystä annetun lain 46 g §:ssä, kalastuslain 92 §:ssä, Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskevan eurooppalaisen asetuksen kansallisesta täytäntöönpanosta annetun lain 31 §:ssä, riistavahinkolain 35 §:ssä ja kiinteistötietojärjestelmästä ja siitä tuotettavasta tietopalvelusta annetun lain 6 §:ssä.

Sosiaali- ja terveysministeriö toimialan esitykset

Aluehallinnon uudistuksen yhteydessä alueellinen alkoholihallinto siirrettäisiin aluehallintovirastoista maakunnille. Alkoholilain kokonaisuudistus (1102/2017) on tullut voimaan 1.3.2018. Tämän vuoksi alkoholilaissa ei vielä tässä yhteydessä ole toteutettu tehtävien siirtoa. Tehtävien siirrot toteutettaisiin alkoholilain hyväksymisen jälkeen annettavalla hallituksen esityksellä. Samalla säädettäisiin tarvittaessa, että Ahvenanmaan valtionvirasto hoitaisi niitä alkoholilain mukaisia tehtäviä, jotka Ahvenanmaan itsehallintolain (1144/1991) mukaan kuuluvat maakunnassa valtakunnan toimivaltaan.

Vuoden 2018 aikana on tulossa käsiteltäväksi hallituksen esitys eduskunnalle laiksi maatalousyrittäjän lomituspalveluista laiksi turkistuottajan lomituspalveluista ja laiksi poronhoitajan sijaisavusta sekä eräiksi niihin liittyviksi laeiksi. Mainitut lait ovat tarkoitetut tulemaan voimaan 1.1.2020. Maakuntauudistuksen vuoksi lomituksen toimeenpanomallia, hallintoa ja rahoitusta muutettaisiin ja lisäksi lainsäädäntöä selkeytettäisiin. Eduskunnassa on samaan aikaan tämän esityksen kanssa käsiteltävänä hallituksen esitys eduskunnalle maakuntien perustamista ja sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisen uudistusta koskevaksi lainsäädännöksi sekä Euroopan paikallisen itsehallinnon peruskirjan 12 ja 13 artiklan mukaisen ilmoituksen antamiseksi (HE 15/2017 vp). Hallituksen esitys sisältää esityksen laiksi sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä. Mainitussa laissa sosiaali- ja terveydenhuollon lupa- ja valvontavirastolle sekä aluehallintovirastolle osoitettavat valvontatehtävät tulevat siirtymään Valtion lupa- ja valvontavirastolle. Aluehallintovirastolle kuuluvat tutkimus- ja koulutuskorvauksiin liittyvät tehtävät siirretään myös toiselle viranomaiselle. Tarvittavat muutokset sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislakiin annetaan erillisellä hallituksen esityksellä. Saman aikaisesti tämän esityksen kanssa eduskuntaan tulee käsiteltäväksi hallituksen esitys eduskunnalle laiksi liikenne- ja potilasvahinkolautakunnasta sekä eräiksi siihen liittyviksi laeiksi. Esityksellä on yhteys perustettavaa Valtion lupa- ja valvontavirastoa koskevaan lainsäädäntöön.

Maakunta- ja sote-uudistusta koskevien eräiden sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalan lakien muuttamisesta on tarkoitus antaa hallituksen esitys eduskunnalle viimeistään vuoden 2019 kevätistuntokaudella. Tämä sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislain säätämiseenkin liittyvä kokonaisuus sisältää ne lakimuutokset, jotka johtuvat sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisvastuun siirtymisestä kunnilta ja kuntayhtymiltä maakunnille, sekä muun muassa valvontatehtävien siirtymisestä Valtion lupa- ja valvontavirastolle ja kunnan terveydensuojeluviranomaisen toimeenpaneman valvonnan maksujen perimisen siirtymisestä maakunnan vastuulle. Lakien on tarkoitus tulla voimaan 1.1.2020.Ympäristöterveydenhuollon tehtäviä voitaisiin tietyin edellytyksin siirtää kunnan järjestettäväksi. Asiaa koskeva hallituksen esitys laiksi eräiden ympäristöterveydenhuollon tehtävien järjestämisvastuun siirtämisestä maakunnalta kunnalle (HE 148 /2017 vp.) on käsiteltävänä eduskunnassa samaan aikaan tämän esityksen kanssa.

Ympäristöministeriön toimialan esitykset

Eduskunnalle kevätistuntokaudella 2018 annettavassa hallituksen esityksessä laiksi asumisoikeusasunnoista ehdotetaan säädettäväksi uusi laki asumisoikeusasunnoista. Tässä esityksessä ehdotetaan muutettavaksi voimassa olevan ja siis edellä mainitulla hallituksen esityksellä kumottavaksi ehdotetun asumisoikeusasunnoista annetun lain 9 a §:ää. Tässä esityksessä muutettavana oleva laki asumisoikeusasunnoista on eduskunnassa korvattava uudella asumisoikeusasunnoista annetulla lailla ja lain muutettava pykälä uuden lain 111 §:llä. Uuden lain 111 §:ään tehtäisiin vastaava muutos, jolla aluehallintovirasto muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

Lisäksi eduskunnalle annetaan kevätistuntokaudella 2018 hallituksen esitys laeiksi vuokra-asuntolainojen ja asumisoikeustalolainojen korkotuesta annetun lain aravarajoituslain ja asumisoikeusasunnoista annetun lain 16 a §:n muuttamisesta. Kyseisessä esityksessä ehdotetaan muutettavaksi korkotukilain 8 ja 39 §:ää, joita ehdotetaan muutettavaksi myös tässä hallituksen esityksessä. Vaikka muutokset koskevat eri asioita, niistä kuitenkin säädetään samoissa pykälissä. Olettaen, että eduskunta hyväksyy edellä mainitussa hallituksen esityksessä ehdotetut muutokset jo ennen kuin se hyväksyy tämän hallituksen esityksen, kyseisiin pykäliin hyväksytyt muutokset tulee ottaa huomioon tämän hallituksen esityksen käsittelyssä.

YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT

1

1 Lakiehdotusten perustelut

1.1

1.1 Ulkoministeriön toimiala

1.2

1.1.1 Laki kemiallisten aseiden kehittämisen, tuotannon, varastoinnin ja käytön kieltämistä sekä niiden hävittämistä koskevan yleissopimuksen eräiden määräysten hyväksymisestä ja sen soveltamisesta

12 §.Uhkasakko. Pykälässä aluehallintovirasto, joka määrää uhkasakon maksettavaksi, muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

1.3

1.1.2 Laki Suomen talousvyöhykkeestä

6 §.Hyödyntämisoikeus.Pykälän 4 momentissa oleva viittaus kauppa- ja teollisuusministeriöön toiminnan keskeyttämisestä päättävänä ja rikkomusta koskevan ilmoituksen vastaanottavana viranomaisena muutettaisiin työ- ja elinkeinoministeriöksi.

7 §.Rakentaminen.Pykälän 2 ja 3 momentissa olevat viittaukset kauppa- ja teollisuusministeriöön kyseisissä lainkohdissa tarkoitetut ilmoitukset vastaanottavana viranomaisena muutettaisiin työ- ja elinkeinoministeriöksi.

8 §

Meritieteellinen tutkimus

Meritieteellisen tutkimuksen keskeyttäminen ja lopettaminen

ja 9 §. Pykälissä olevat viittaukset kauppa- ja teollisuusministeriöön meritieteellistä tutkimusta koskevien ilmoitusten osalta toimivaltaisena viranomaisena muutettaisiin työ- ja elinkeinoministeriöksi.

18 §.Viranomaisten alueellinen toimivalta. Pykälä ehdotetaan kumottavaksi. Pykälässä tarkoitetut elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten ja aluehallintovirastojen tehtävät ehdotetaan muussa lainsäädännössä koottavaksi Valtion lupa- ja valvontavirastolle. Alueellisesta toimivallasta talousvyöhykkeellä ei ole enää tarpeellista säännellä, koska Valtion lupa- ja valvontaviraston toimialueena on koko maa.

19 §.Valvonta ja rajavartioviranomaisen määräykset.Pykälässä olevat viittaukset kauppa- ja teollisuusministeriöön muutettaisiin viittauksiksi työ- ja elinkeinoministeriöön.

1.4

1.2 Oikeusministeriön toimiala

1.5

1.2.1 Oikeudenkäymiskaari

Tiedoksiannosta oikeudenkäynnissä 11 luku

12 §.Pykälässä säädetään siitä, mille viranomaiselle tiedoksianto valtiolle voidaan toimittaa. Voimassa olevan säännöksen mukaan tiedoksianto toimitetaan aluehallintovirastolle tai sille viranomaiselle, joka käyttää asiassa valtion puhevaltaa. Ehdotuksen mukaan aluehallintovirasto muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi. Valtion lupa- ja valvontavirastolla olisi koko maan kattava alueellinen toimivalta vastaanottaa tiedoksiantoja valtiolle.

Ahvenanmaan valtionvirasto on aluehallintovirastoista annetun lain 16 §:n 1 momentin mukaisesti valtionhallinnon viranomaisena hoitanut aluehallintoviraston tehtäviä Ahvenanmaan maakunnassa. Ahvenanmaan valtionvirasto olisi jatkossakin valtion aluehallinnon viranomainen Ahvenanmaan maakunnassa.

Ahvenanmaan valtionvirastoa ei mainita erikseen nykyisessä tiedoksiantoa koskevassa pykälässä, eikä pykälää ehdoteta tältä osin muutettavaksi. Nykyisen säännöksen mukaan tiedoksianto voidaan aluehallintoviraston lisäksi aina toimittaa sille viranomaiselle, joka käyttää asiassa puhevaltaa. Uudessa Valtion lupa- ja valvontavirastoa koskevassa laissa sekä Ahvenanmaan valtionvirastoa koskevassa laissa säädettäisiin erikseen valtion puhevallan käyttämisestä Ahvenanmaan maakunnassa. Jos Ahvenanmaan valtionvirasto käyttää asiassa edellä todetun lainsäädännön perusteella valtion puhevaltaa, tiedoksianto voidaan nykyisen säännöksen sanamuodon mukaisesti toimittaa Ahvenanmaan valtionvirastolle. Ahvenanmaan valtionviraston mainitseminen erikseen oikeudenkäymiskaaren säännöksessä olisi tarpeetonta ja johtaisi päällekkäiseen lainsäädäntöön.

1.6

1.2.2 Avioliittolaki

22 §.Pykälän 1 momentissa aluehallintovirasto muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi. Lisäksi momentissa mainittaisiin erikseen Ahvenanmaan valtionvirasto, jolle momentin mukaiset tehtävät Ahvenanmaan osalta nykyiseen tapaan kuuluisivat.

Nykyisen 2 momentin mukaan perheasioiden sovittelun järjestämisestä kunnassa huolehtii sosiaalilautakunta. Maakuntauudistuksen myötä tehtävä siirtyisi maakunnille, minkä johdosta momenttia muutettaisiin vastaavasti.

Nykyisen 2 momentin mukaan sovittelua voivat antaa lisäksi momentissa mainitut tahot, jotka ovat saaneet aluehallintoviraston luvan kyseiseen toimintaan. Aluehallintovirasto muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi ja Ahvenanmaan valtionvirastoksi. Siltä osin kuin toimintaa harjoitettaisiin valtakunnan alueella, luvan myöntäisi Valtion lupa- ja valvontavirasto, ja siltä osin kuin toimintaa harjoitettaisiin Ahvenanmaalla, luvan myöntäisi nykyiseen tapaan Ahvenanmaan valtionvirasto. Jos toimintaa harjoitettaisiin sekä valtakunnan alueella, että Ahvenanmaalla, lupa tarvittaisiin siis valtakunnan alueella harjoitettavan toiminnan osalta Valtion lupa- ja valvontavirastolta ja Ahvenanmaalla harjoitettavan toiminnan osalta nykyiseen tapaan Ahvenanmaan valtionvirastolta.

Nykyisen 3 momentin mukaan sosiaali- ja terveysministeriö antaa tarkemmat määräykset ja ohjeet perheasioiden sovittelusta. Valtuutussäännös saatettaisiin vastaamaan sille nykyisin asetettuja vaatimuksia. Ehdotuksen mukaan sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella annettaisiin tarkemmat säännökset maakuntien velvoitteista perheasioiden sovittelussa, sovittelijoiden tehtävistä sekä sovittelun sisällöstä.

23 §.luvan myöntävä virasto Pykälä vastaisi muilta osin voimassa olevaa lakia, mutta 3 momentissa aluehallintoviraston sijaan käytettäisiin ilmaisua. Sillä tarkoitettaisiin tilanteesta riippuen joko Valtion lupa- ja valvontavirastoa tai Ahvenanmaan valtionvirastoa.

1.7

1.2.3 Laki rahan, arvo-osuuksien, arvopaperien tai asiakirjain tallettamisesta velan maksuna tai vapautumiseksi muusta suoritusvelvollisuudesta

1 §.Pykälän 1 momentti vastaisi muilta osin voimassa olevaa lakia, mutta aluehallintovirasto muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi ja Ahvenanmaan valtionvirastoksi. Ahvenanmaan valtionvirasto olisi nykyiseen tapaan toimivaltainen silloin, kun suorituspaikka on Ahvenanmaalla.

Pykälän 2 momentti vastaisi asiasisällöltään voimassa olevaa lakia, mutta siihen tehtäisiin kielellisiä tarkistuksia.

Pykälän nykyisen 3 momentin mukaan arvo-osuusrekisterin pitäjän on ilmoitettava talletuksesta suorituspaikan aluehallintovirastolle tai, jos suorituspaikka ei ole tiedossa, sille aluehallintovirastolle, jonka toimialueeseen Helsingin kaupunki kuuluu. Tämä korvattaisiin viittauksella 1 momentissa tarkoitettuun virastoon. Ilmoitus tulisi siis tehdä Valtion lupa- ja valvontavirastolle silloin, kun suorituspaikka sijaitsee valtakunnan alueella tai kun suorituspaikka ei ole tiedossa. Jos suorituspaikka sen sijaan on Ahvenanmaalla, ilmoitus tulisi tehdä nykyiseen tapaan Ahvenanmaan valtionvirastolle. Edellä mainitun lisäksi momenttiin tehtäisiin kielellisiä ja teknisiä tarkistuksia.

2 §.Pykälän 1 momentissa mainittu suorituspaikan aluehallintovirasto muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi. Erikseen mainittaisiin Ahvenanmaan valtionvirasto, jolle pykälässä mainittu ilmoitus tulisi tehdä silloin, kun suorituspaikka on Ahvenanmaalla. Lisäksi 1 ja 2 momenttiin tehtäisiin kielellisiä tarkistuksia.

3 §.Pykälä vastaisi muilta osin voimassa olevaa lakia, mutta aluehallintovirasto muutettaisiin talletuksen vastaanottaneeksi virastoksi, joka olisi tilanteesta riippuen siis joko Valtion lupa- ja valvontavirasto tai Ahvenanmaan valtionvirasto. Lisäksi pykälään tehtäisiin pieni kielellinen tarkistus.

4 §.Pykälä vastaisi muilta osin voimassa olevaa lakia, mutta aluehallintovirasto muutettaisiin talletuksen vastaanottaneeksi virastoksi, joka olisi tilanteesta riippuen siis joko Valtion lupa- ja valvontavirasto tai Ahvenanmaan valtionvirasto. Lisäksi pykälään tehtäisiin pieni kielellinen tarkistus.

6 §.Pykälä vastaisi muilta osin voimassa olevaa lakia, mutta 1 momentin ensimmäisessä virkkeessä aluehallintovirasto muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi ja Ahvenanmaan valtionvirastoksi. Lisäksi momentin viimeiseen virkkeeseen sisältyvä maininta aluehallintovirastosta korvattaisiin talletuksen vastaanottaneella virastolla, joka olisi tilanteesta riippuen siis joko Valtion lupa- ja valvontavirasto tai Ahvenanmaan valtionvirasto.

7 §.Pykälä vastaisi muilta osin voimassa olevaa lakia, mutta 1 momentissa aluehallintovirasto muutettaisiin talletetun vastaanottaneeksi virastoksi, joka olisi tilanteesta riippuen joko Valtion lupa- ja valvontavirasto tai Ahvenanmaan valtionvirasto. Lisäksi momenttiin tehtäisiin pieni kielellinen tarkistus.

1.8

1.2.4 Perintökaari

Erityisjälkisäädöksen ja tarkoitemääräyksen täytäntöönpanosta 22 luku

7 §.Pykälässä säädetään kanneoikeudesta tarkoitemääräyksen täytäntöönpanon laiminlyönnin varalta. Säännöksen nojalla aluehallintovirasto, aiemmin lääninhallitus, on voinut määrätä sopivan henkilön ajamaan kannetta, jos määräys on koskenut yleishyödyllistä tarkoitusta eli käytännössä perustettavaa säätiötä varten. Uudistuksessa aluehallintovirastolle kuuluva tehtävä siirtyy Valtion lupa- ja valvontavirastolle, ja pykälään tehtäisiin tästä johtuvat tekniset muutokset. Lisäksi pykälässä mainittaisiin erikseen Ahvenanmaan valtionvirasto, jolle tehtävä kuuluisi silloin, kun täytäntöönpano olisi pääasiallisesti toimitettava Ahvenanmaalla

Jäämistöön kuuluvan maatilan jakamisesta 25 luku

8 §.Pesänjakajan on eräissä tilanteissa pyydettävä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselta lausunto maatilaperimykseen liittyvistä kysymyksistä. Nämä voivat koskea esimerkiksi sen arviointia, onko tai kenellä perinnönsaajista on parhaat ammatilliset edellytykset maatalouselinkeinon harjoittamiseen tai voidaanko tilasta luovuttaa alueita muille osakkaille. Tehtävä on aikanaan kuulunut maatalouspiirille, josta se hallinnon uudelleenjärjestelyiden myötä on siirtynyt työvoima- ja elinkeinokeskukselle ja edelleen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle. Maakuntauudistuksen myötä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksella olevat maataloushallinnon tehtävät ja resurssit siirtyvät maakunnille, minkä johdosta säännöksessä tarkoitettu lausuntotehtävä on osoitettava maakuntahallinnon hoidettavaksi.

1.9

1.2.5 Maanvuokralaki

41 §.Pykälä vastaisi muilta osin voimassa olevaa lakia, mutta lääninhallitus muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

1.10

1.2.6 Laki syyttömästi vangitulle tai tuomitulle valtion varoista vapauden menetyksen johdosta maksettavasta korvauksesta

7 §.Pykälä vastaisi muilta osin voimassa olevaa lakia, mutta 3 momentissa aluehallintovirasto muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi. Momentissa mainittaisiin erikseen myös Ahvenanmaan valtionvirasto, jonka olisi nykyiseen tapaan määrättävä asiamies käyttämään valtion puhevaltaa korvausasiassa Valtiokonttorin pyynnöstä silloin, kun kanne valtiota vastaan nostetaan Ahvenanmaan käräjäoikeudessa.

1.11

1.2.7 Laki kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastuksesta

8 §.Pykälässä säädetään lunastuslupahakemuksesta asianosaiselta ja viranomaisilta pyydettävistä lausunnoista. Pykälän 2 momentin mukaan asianomaiselle kunnalle sekä, jos hankkeella on seudullista merkitystä, maakunnan liitolle ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle on varattava tilaisuus lausua käsityksensä lunastuslupahakemuksesta. Säännöksen tarkoituksena on varata niille julkisyhteisöille ja viranomaisille, joiden tehtävien hoitamiseen lunastusyrityksellä voi olla vaikutusta, lausua käsityksensä hakemuksesta. Lunastusyrityksellä voi olla vaikutusta sekä maakunnan että valtion intresseihin. Tilaisuus lausunnon antamiseen tulisi sen vuoksi voida varata sekä maakunnalle että Valtion lupa- ja valvontavirastolle.

Voimassa olevan lain mukaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle on varattava vastaava tilaisuus myös, jos hankkeella on ympäristönsuojelun kannalta huomattava merkitys. Koska Valtion lupa- ja valvontavirasto tulee käyttämään valtion puhevaltaa keskeisissä ympäristöä ja ympäristönsuojelua koskevissa asioissa, tulisi Valtion lupa- ja valvontavirastolle varata tilaisuus lausunnon antamiseen myös, jos lunastusyrityksellä on ympäristönsuojelun kannalta huomattava merkitys.

52, 68 ja 79 §.Korvauksen tallettamiseen liittyvät tehtävät siirtyvät maakuntauudistuksessa aluehallintovirastoilta Valtion lupa- ja valvontavirastolle. Pykäliin tehtäisiin tästä johtuvat tekniset muutokset.

Erinäisiä säännöksiä 14 luku

102 a §.Ahvenanmaan itsehallintolain (1144/1991) 18 §:n mukaan maakunnalla on lainsäädäntövalta asioissa, jotka koskevat kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastusta yleiseen tarpeeseen täyttä korvausta vastaan 61 §:ssä säädetyin poikkeuksin. Mainitun lain 61 §:n 4 momentin mukaan kiinteän omaisuuden lunastamiseen valtion tarpeisiin sovelletaan valtakunnan lakia. Näissä tilanteissa korvaus tulisi määrätä talletettavaksi Ahvenanmaan valtionvirastoon, minkä vuoksi lakiin esitetään sisällytettäväksi asiaa koskevat säännökset.

1.12

1.2.8 Kuluttajansuojalaki

Markkinointi ja menettelyt asiakassuhteessa 2 luku

18 §.Aluehallintoviraston kielto eräissä asioissa.Pykälä kumottaisiin tarpeettomana, koska aluehallintovirastot eivät ehdotuksen mukaan jatkossa toimisi kulutushyödykkeen hinnan ilmoittamista markkinoinnissa valvovana viranomaisena.

20 §.Valvonta.Pykälä vastaisi muilta osin voimassa olevaa lakia, mutta sen 2 momentti, jossa säädetään valvonnasta, joka kohdistuu kulutushyödykkeen hinnan ilmoittamiseen markkinoinnissa, kumottaisiin sen johdosta, että aluehallintovirastot eivät enää toimisi säännöksessä tarkoitettuina valvontaviranomaisina. Nykyiseen 2 momenttiin sisältyvää erillistä mainintaa kuluttaja-asiamiehelle kuuluvasta hintailmoittelun valvonnasta markkinoinnissa ei pidetä tarpeellisena säilyttää, koska markkinoinnin valvonta kuuluu kuluttaja-asiamiehelle jo 1 momentin nojalla. Pykälän 2 momentin kumoamisen johdosta nykyinen 3 momentti siirtyy 2 momentiksi.

Kuluttajaluotot 7 luku

51 §.Valvontaviranomaiset.Pykälä vastaisi muilta osin voimassa olevaa lakia, mutta sen 1 momentista poistettaisiin aluehallintovirastot luvun säännösten noudattamista valvovina viranomaisina. Tämän johdosta myös maininta Kilpailu- ja kuluttajavirastosta kävisi tarpeettomaksi, minkä vuoksi sekin poistettaisiin.

Asunto-omaisuuteen liittyvät kuluttajaluotot 7 a luku

33 §.Valvontaviranomaiset.Pykälä vastaisi muilta osin voimassa olevaa lakia, mutta sen 1 momentista poistettaisiin aluehallintovirastot luvun säännösten noudattamista valvovina viranomaisina. Tämän johdosta myös maininta Kilpailu- ja kuluttajavirastosta kävisi tarpeettomaksi, minkä vuoksi sekin poistettaisiin.

1.13

1.2.9 Laki menettelystä neuvoa-antavissa kansanäänestyksissä

2 §.Perustuslain 14 §:ään lisättiin vuonna 2011 (laki 1112/2011) uusi 2 momentti koskien äänioikeutta europarlamenttivaaleissa. Tämän jälkeen perustuslain 14 §:n 1 momentissa mainituilla ”valtiollisilla vaaleilla” on voitu tarkoittaa vain eduskuntavaaleja ja presidentinvaalia. Ei kuitenkaan ole syytä rajoittaa kansanäänestyksen toimittamista myös europarlamenttivaalien yhteydessä. Pykälän 1 momenttiin ehdotetaankin siten lisättäväksi, että kansanäänestys voitaisiin toimittaa myös europarlamenttivaalien yhteydessä.

4 §.Pykälää selkeytettäisiin ja siinä otettaisiin huomioon, että kansanäänestys voitaisiin toimittaa myös europarlamenttivaalien yhteydessä.

6 §.Pykälän 1 momentista poistettaisiin tarpeettomana määräys siitä, että vaalipiirilautakunnan tulee antaa tieto kansanäänestyksen tuloksesta lääninhallitukselle ja kuntien keskusvaalilautakunnille.

8 §.Pykälä ajanmukaistettaisiin, koska vaalilain 188 §:ää on merkittävästi muutettu vuoden 1998 jälkeen.

10 §.Pykälää muutettaisiin nykyisen lainvalmistelukäytännön mukaiseksi.

1.14

1.2.10 Laki avoimesta yhtiöstä ja kommandiittiyhtiöstä

Avoimen yhtiön selvitystila 5 luku

7 §.Lunastusriidat.Pykälä vastaisi muilta osin voimassa olevaa lakia, mutta sen 1 momentissa yhtiön kotipaikan aluehallintovirasto muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi. Tämän lisäksi momentissa mainittaisiin erikseen Ahvenanmaan valtionvirasto, joka olisi nykyiseen tapaan toimivaltainen silloin, kun yhtiön kotipaikka on Ahvenanmaalla.

1.15

1.2.11 Laki elinkeinonharjoittajan oikeudesta myydä noutamatta jätetty esine

10 §.Pykälä vastaisi muilta osin voimassa olevaa lakia, mutta sen 2 momentissa lääninhallitus muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi ja Ahvenanmaan valtionvirastoksi.

1.16

1.2.12 Löytötavaralaki

21 a §.

Luvan myöntämisen edellytykset.

Pykälä vastaisi muilta osin voimassa olevaa lakia,mutta aluehallintovirasto muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

25 §.Valvonta ja valvontaviranomaisen tiedonsaantioikeus.Pykälä vastaisi muilta osin voimassa olevaa lakia, mutta sen 1 momentissa aluehallintovirasto muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi, minkä lisäksi pykälään tehtäisiin muutoksesta johtuvia teknisiä tarkistuksia.

25 a §.Pakkokeinot.Pykälä vastaisi muilta osin voimassa olevaa lakia, mutta sen 1 momentissa aluehallintovirasto muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi, minkä lisäksi pykälän 2 ja 3 momenttiin tehtäisiin muutoksesta johtuvia teknisiä tarkistuksia.

25 b §.Luvan peruuttaminen.Pykälä vastaisi muilta osin voimassa olevaa lakia, mutta aluehallintovirasto muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi, minkä lisäksi pykälän 3 kohtaan tehtäisiin muutoksesta johtuva tekninen tarkistus.

1.17

1.2.13 Yhdistyslaki

4 §.Luvanvaraiset yhdistykset.Pykälä vastaisi muilta osin voimassa olevaa lakia, mutta aluehallintovirasto muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi. Tämän lisäksi pykälässä mainittaisiin erikseen Ahvenanmaan valtionvirasto, joka olisi nykyiseen tapaan toimivaltainen silloin, kun yhdistyksen kotipaikka on Ahvenanmaalla.

20 §.Yhdistyksen kokous.Pykälä vastaisi muilta osin voimassa olevaa lakia, mutta sen 3 momentissa aluehallintovirasto muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi. Tämän lisäksi momentissa mainittaisiin erikseen Ahvenanmaan valtionvirasto, joka olisi nykyiseen tapaan toimivaltainen silloin, kun yhdistyksen kotipaikka on Ahvenanmaalla.

22 §.Muun päätöksenteon järjestäminen.Pykälä vastaisi muilta osin voimassa olevaa lakia, mutta aluehallintovirasto muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi. Tämän lisäksi pykälässä mainittaisiin erikseen Ahvenanmaan valtionvirasto, joka olisi nykyiseen tapaan toimivaltainen silloin, kun yhdistyksen kotipaikka on Ahvenanmaalla.

38 a §.Toiminnantarkastus.Pykälä vastaisi muilta osin voimassa olevaa lakia, mutta sen 3 momentissa aluehallintovirasto muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi. Tämän lisäksi momentissa mainittaisiin erikseen Ahvenanmaan valtionvirasto, joka olisi nykyiseen tapaan toimivaltainen silloin, kun yhdistyksen kotipaikka on Ahvenanmaalla.

1.18

1.2.14 Laki yrityksen saneerauksesta

10 §.4 momentti Pykälänkumottaisiin, koska valmistelun yhteydessä on käynyt ilmi, että työvoimahallinnon edustukselle velkojatoimikunnassa ei ole käytännössä nähty tarvetta.

71 §.3 momentista Pykälänpoistettaisiin sen toinen virke, koska valmistelun yhteydessä on käynyt ilmi, että työvoimahallinnon edustukselle velkojatoimikunnassa ei ole käytännössä nähty tarvetta.

1.19

1.2.15 Rikosrekisterilaki

4 §.Pykälän 1 momentin 3 a kohdassa muutettaisiin Etelä-Suomen aluehallintovirasto Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

1.20

1.2.16 Asuntokauppalaki

Ostajan suojaaminen rakentamisvaiheessa 2 luku

4 §.Turva-asiakirjojen säilyttäminen.Pykälä vastaisi muilta osin voimassa olevaa lakia, mutta sen 1 momenttiin sisältyvä maininta aluehallintovirastosta, jonka toimialueella yhtiön rakennukset sijaitsevat, muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi. Tämän lisäksi momentissa mainittaisiin erikseen Ahvenanmaan valtionvirasto, joka olisi nykyiseen tapaan toimivaltainen silloin, kun yhtiön rakennukset sijaitsevat Ahvenanmaalla.

4 a §.Turva-asiakirjojen tarkastaminen ja niiden luovuttaminen rakentamisvaiheen päätyttyä.Pykälä vastaisi muilta osin voimassa olevaa lakia, mutta sen 3 momentissa aluehallintovirasto muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi. Tämän lisäksi momentissa mainittaisiin erikseen Ahvenanmaan valtionvirasto, joka olisi nykyiseen tapaan toimivaltainen silloin, kun yhtiön kotipaikka on Ahvenanmaalla.

20 §.Osakkeenostajien kokous.Pykälä vastaisi muilta osin voimassa olevaa lakia, mutta sen 2 momentissa aluehallintovirasto muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi. Tämän lisäksi momentissa mainittaisiin erikseen Ahvenanmaan valtionvirasto, joka olisi nykyiseen tapaan toimivaltainen silloin, kun yhtiön kotipaikka on Ahvenanmaalla.

1.21

1.2.17 Laki asumisoikeusyhdistyksistä

19 §.Koolle kutsuminen.Pykälä vastaisi muilta osin voimassa olevaa lakia, mutta aluehallintovirasto muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi. Tämän lisäksi pykälässä mainittaisiin erikseen Ahvenanmaan valtionvirasto, joka olisi nykyiseen tapaan toimivaltainen silloin, kun yhdistyksen kotipaikka on Ahvenanmaalla.

51 a §.Toiminnantarkastajan valinta, toimikausi ja sijainen.Pykälä vastaisi muilta osin voimassa olevaa lakia, mutta sen 3 momentissa aluehallintovirasto muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi. Tämän lisäksi momentissa mainittaisiin erikseen Ahvenanmaan valtionvirasto, joka olisi nykyiseen tapaan toimivaltainen silloin, kun yhdistyksen kotipaikka on Ahvenanmaalla.

54 §.Erityinen tarkastus.Pykälä vastaisi muilta osin voimassa olevaa lakia, mutta sen 1 momentissa aluehallintovirasto muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi. Tämän lisäksi momentissa mainittaisiin erikseen Ahvenanmaan valtionvirasto, joka olisi nykyiseen tapaan toimivaltainen silloin, kun yhdistyksen kotipaikka on Ahvenanmaalla. Lisäksi pykälän 2 momenttiin tehtäisiin muutoksesta johtuvia teknisiä tarkistuksia.

66 §.Lunastustakuurahaston valvonta.Pykälä vastaisi muilta osin voimassa olevaa lakia, mutta sen 3 momentissa lunastustakuurahaston kotipaikan aluehallintovirasto muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi. Tämän lisäksi momentissa mainittaisiin erikseen Ahvenanmaan valtionvirasto, joka olisi nykyiseen tapaan toimivaltainen silloin, kun lunastustakuurahaston kotipaikka on Ahvenanmaalla.

1.22

1.2.18 Vaalilaki

11 §.Vaalipiirilautakunta.Pykälä vastaisi muilta osin voimassa olevaa lakia, mutta sen 1 momenttia muutettaisiin siten, että aluehallintovirastojen sijasta Valtion lupa- ja valvontavirasto asettaisi kuhunkin vaalipiiriin vaalipiirilautakunnan. Ahvenanmaan maakunnan vaalipiirilautakunnan asettaisi kuitenkin Ahvenanmaan valtionvirasto.

99 §.Asiakirjojen ja tarvikkeiden säilyttäminen.Pykälän 2 momenttia muutettaisiin siten, että kukin vaalipiirilautakunta luovuttaisi vaalien jälkeen asiakirjansa aluehallintoviraston sijasta Valtion lupa- ja valvontavirastolle säilytettäväksi. Käytännössä kukin vaalipiirilautakunta sopisi viraston kanssa siitä, missä viraston toimipisteessä säilytys tapahtuisi. Ahvenanmaan maakunnan vaalipiirin vaalipiirilautakunta luovuttaisi asiakirjat Ahvenanmaan valtionvirastolle.

1.23

1.2.19 Kielilaki

10 §.Yksityishenkilön kielelliset oikeudet viranomaisissa. Maakuntien tehtäväaloista säädetään ehdotetun maakuntalain 6 §:ssä. Kunnista ja kuntayhtymistä maakunnille siirtyvien tehtävien lisäksi säännöksessä tarkoitettuihin tehtäväaloihin kuuluu myös tehtäviä, joita nyt hoidetaan valtion viranomaisissa, mutta jotka uudistuksen voimaan tultua siirtyvät maakuntien viranomaisten vastuulle. Näissä tehtävissä hallinnon asiakkaiden ja palvelujen käyttäjien kielelliset oikeudet ovat nyt kielilain 10 §:n 1 momentin mukaan laajemmat kuin ne tulevat olemaan yksikielisten maakuntien hoitaessa näitä tehtäviä uudistuksen voimaan tultua. Tämän johdosta pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 3 momentti, jossa säädettäisiin kielellisten oikeuksien toteutumisen varmistamisesta siten, ettei kielellisten oikeuksien toteutuminen heikkenisi valtion viranomaisilta maakunnille siirtyvien tehtävien hoitamisessa nykytilanteeseen verrattuna. Käytännössä sääntelyehdotus laajentaisi kielellisiä oikeuksia sellaisissa tehtävissä, jotka siirtyvät yksikielisiltä kunnilta tai kuntayhtymiltä yksikielisille maakunnille.

Säännösehdotuksen mukaan kielilain 10 §:n 1 ja 2 momentissa säädetyn lisäksi jokaisella olisi oikeus maakunnan viranomaisessa käyttää omaa kieltään, suomea tai ruotsia, omassa asiassaan. Säännösehdotuksen mukaan maakunnan viranomaisen olisi lisäksi järjestettävä asiassa kuultavalle mahdollisuus tulla kuulluksi omalla kielellään, suomeksi tai ruotsiksi. Ehdotettu säännös olisi erityissäännös ja velvoittaisi vain maakuntien viranomaisia. Käytännössä sääntely tarkoittaisi sitä, että yksikielisessä maakunnassa asiakkaalla tai palvelun käyttäjällä olisi oikeus omassa asiassaan käyttää omaa kieltään suomea tai ruotsia, tulla kuulluksi ja saada asiakirjat omalla kielellään silloinkin, kun se on toinen kuin maakunnan kieli. Käsitteellä oma asia tarkoitettaisiin säännöksessä sellaisia maakunnan viranomaisen toimivaltaan kuuluvia asioita, jotka liittyvät jonkin hallinnollisen ratkaisun tai toimenpiteen tekemiseen ja jotka olisivat tulleet vireille tai muuten edellyttäisivät maakunnan viranomaisen toimenpidettä maakunnan asiakkaan tai palvelun käyttäjän aloitteesta tai yhteydenotosta. Tarkoituksena olisi turvata kielelliset oikeudet etenkin silloin kun henkilö on ratkaisutoimenpiteen välitön kohde. Kysymys voisi olla esimerkiksi taloudellisen etuuden tai hallinnollisen luvan hakemisesta. Viranomaisen ratkaisu voisi olla nimenomainen hallintopäätös, mutta myös esimerkiksi esitys, lausunnon antaminen tai suunnitelman hyväksyminen. Sen sijaan tosiasialliset hallintotoimet, kuten viranomaisen suorittamat tutkimus- ja suunnittelutoimet, jotka eivät tähtää hallintopäätöksen tekemiseen eivätkä ole päätöksen valmistelua, eivät sisältyisi käsitteen piiriin. Käsitteen piiriin eivät kuuluisi myöskään maakunnan viranomaisen sisäiset asiat. Tosiasiallisia hallintotoimia saattaa kuitenkin edeltää hallintopäätös tällaisen toimenpiteen suorittamisesta, jolloin tällainen edeltävä hallintopäätös kuuluisi käsitteen piiriin.

Lisäksi yksikielisen maakunnan viranomaisen olisi säännösehdotuksen mukaan järjestettävä kuultavalle mahdollisuus tulla kuulluksi omalla kielellään, suomeksi tai ruotsiksi. Säännös koskisi esimerkiksi sellaisia tilanteita, joissa henkilöä kuullaan asiassa, joka ei liity häneen itseensä tai jossa hän ei ole asianosainen. Säännös vastaisi tältä osin pykälän 1 momentin sääntelyä.

Asian käsittelykieli hallintoasiassa määräytyisi edelleen kielilain 12 §:n mukaisesti. Sen 2 momentin mukaan yksikielisessä maakunnassa asian käsittelykielenä on lähtökohtaisesti maakunnan kieli. Saman momentin mukaan viranomainen voi kuitenkin asianosaisten oikeutta ja etua silmällä pitäen päättää toisen kielen käyttämisestä asian käsittelykielenä. Maakunnan viranomaisen tulisi jatkossa entistä tarkemmin arvioida sitä, milloin asian käsittelykielenäkin on tarkoituksenmukaista käyttää toista kuin maakunnan kieltä. Toisen kielen käyttäminen asian käsittelykielenä voisi olla tarkoituksenmukaista esimerkiksi silloin, kun asiassa on vain yksi asianosainen, joka käyttää 10 §:n 3 momentin mukaista oikeuttaan käyttää asiassaan omaa kieltään, joka on toinen kuin maakunnan kieli.

1.24

1.2.20 Hallintolaki

58 §.Tiedoksianto viranomaiselle. Pykälän 1 momentissa aluehallintovirasto muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

1.25

1.2.21 Saamen kielilaki

2 §.Lain soveltamisala. Pykälän 1 momentin 3 kohdassa poistettaisiin maininta aluehallintovirastoista ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksista. Kohtaan lisättäisiin Valtion lupa- ja valvontavirasto. Muutos johtuu siitä, että aluehallintovirastot ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset lakkautetaan ja pääosa aluehallintovirastojen tehtävistä ja osa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten tehtävistä siirretään uuteen perustettavaan Valtion lupa- ja valvontavirastoon. Saamen kielilakia sovellettaisiin valtion uuteen virastoon.

27 §.Saamen kielen avustaja. Pykälästä poistettaisiin maininta aluehallintovirastoista ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksista ja korvattaisiin ne Valtion lupa- ja valvontavirastolla. Uudessa virastossa voisi olla saamen kielen avustaja.

1.26

1.2.22 Eurooppayhtiölaki

8 §.Yhtiökokous.Pykälä vastaisi muilta osin voimassa olevaa lakia, mutta sen 2 momentissa aluehallintovirasto muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi. Tämän lisäksi momentissa mainittaisiin erikseen Ahvenanmaan valtionvirasto, joka olisi nykyiseen tapaan toimivaltainen silloin, kun yhtiön kotipaikka on Ahvenanmaalla.

1.27

1.2.23 Osakeyhtiölaki

Yhtiökokous 5 luku

17 §.Koolle kutsuminen.Pykälä vastaisi muilta osin voimassa olevaa lakia, mutta sen 2 momentissa aluehallintovirasto muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi. Tämän lisäksi momentissa mainittaisiin erikseen Ahvenanmaan valtionvirasto, joka olisi nykyiseen tapaan toimivaltainen silloin, kun yhtiön kotipaikka on Ahvenanmaalla. Lisäksi momenttiin tehtäisiin muutoksesta johtuva tekninen tarkistus.

Tilintarkastus ja erityinen tarkastus 7 luku

7 §.Erityisen tarkastuksen määrääminen.Pykälä vastaisi muilta osin voimassa olevaa lakia, mutta sen 1 momentissa yhtiön kotipaikan aluehallintovirasto muutettaisiin Valtion lupa-, ja valvontavirastoksi. Tämän lisäksi momentissa mainittaisiin erikseen Ahvenanmaan valtionvirasto, joka olisi nykyiseen tapaan toimivaltainen silloin, kun yhtiön kotipaikka on Ahvenanmaalla. Lisäksi pykälään tehtäisiin muutoksesta johtuvia teknisiä tarkistuksia.

Vähemmistöosakkeiden lunastaminen 18 luku

11 §.Lunastushinnan suorittaminen ja oikeuksien siirtyminen.Pykälä vastaisi muilta osin voimassa olevaa lakia, mutta sen 2 momentissa yhtiön kotipaikan aluehallintovirasto muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi. Tämän lisäksi momentissa mainittaisiin erikseen Ahvenanmaan valtionvirasto, joka olisi nykyiseen tapaan toimivaltainen silloin, kun yhtiön kotipaikka on Ahvenanmaalla.

1.28

1.2.24 Eurooppaosuuskuntalaki

8 §.Osuuskunnan kokous.Pykälä vastaisi muilta osin voimassa olevaa lakia, mutta sen 2 momentissa aluehallintovirasto muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi. Tämän lisäksi momentissa mainittaisiin erikseen Ahvenanmaan valtionvirasto, joka olisi nykyiseen tapaan toimivaltainen silloin, kun osuuskunnan kotipaikka on Ahvenanmaalla.

1.29

1.2.25 Laki hedelmöityshoidoista

28 §.Toiminnan lopettaminen.Pykälä vastaisi muilta osin voimassa olevaa lakia, mutta 1 momentissa Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto sekä 2 momentissa aluehallintovirasto, jonka alueella palveluja on annettu, muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

1.30

1.2.26 Ulosottokaari

Ulosottoperusteet 2 luku

2 §.Ulosottoperusteiden luettelo.Pykälän 1 momentin 6 kohtaa ehdotetaan muutettavaksi siten, että siitä poistettaisiin aluehallintovirasto ja lisättäisiin siihen Ahvenanmaan valtionvirasto. Valtion hallinto-organisaation muutosten takia säännöksestä poistettaisiin maininta aluehallintovirastosta. Valtakunnallisen Valtion lupa- ja valvontaviraston on tarkoitus korvata valtionhallinnon aluehallintovirastot, ja se tulisi olemaan valtion keskushallintoon kuuluva virasto. Valtion lupa- ja valvontaviraston tekemät päätökset olisivat siten säännöksen mukaisesti suoraan ulosottokaaren nojalla ulosottoperusteita. Aluehallintovirastoista annetun lain 16 §:n 1 momentin mukaisesti Ahvenanmaan valtionvirasto on valtionhallinnon viranomaisena hoitanut aluehallintoviraston tehtäviä Ahvenanmaan maakunnassa. Ahvenanmaan valtionvirasto olisi jatkossakin valtion aluehallinnon viranomainen. Tästä syystä Ahvenanmaan valtionvirasto mainittaisiin säännöksessä nimenomaisesti.

Perustettavana oleville maakunnille siirtyy tehtäviä nykyisiltä aluehallintovirastoilta. Hallintopäätökset, jotka maakunnat antavat aiemmin aluehallintovirastoille kuuluneissa tehtävissä, eivät olisi suoraan ulosottokaaren nojalla ulosottoperusteita. Tällaiset maakuntien antamat hallintopäätökset olisivat ulosottoperusteita, jos hallintopäätöksen täytäntöönpanosta ulosottokaaren mukaisessa järjestyksessä säädetään muussa laissa.

1.31

1.2.27 Laki kaupanvahvistajista

1 §.Virka-asemaan perustuva kaupanvahvistajan tehtävä.Kaupanvahvistajia ovat pykälän 1 momentin 1 kohdan mukaan muun muassa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten maanmittausinsinöörit. Maakuntauudistuksen myötä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten kyseiset maataloushallinnon tehtävät siirtyvät Maaseutuvirastolle eikä tehtävissä ole nykymuodossaan tarvetta kaupanvahvistajan oikeuksille. Tämän johdosta esitetään 1 kohtaan tehtäväksi tästä johtuvat tarkistukset poistamalla viittaus elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten maanmittausinsinööreihin.

1.32

1.2.28 Asunto-osakeyhtiölaki

Yhtiökokous 6 luku

18 §.Koolle kutsuminen.Pykälä vastaisi muilta osin voimassa olevaa lakia, mutta sen 2 momentissa aluehallintovirasto muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi. Tämän lisäksi momentissa mainittaisiin erikseen Ahvenanmaan valtionvirasto, joka olisi nykyiseen tapaan toimivaltainen silloin, kun yhtiön kotipaikka on Ahvenanmaalla. Lisäksi momenttiin tehtäisiin muutoksesta johtuva tekninen tarkistus.

Tilintarkastus, toiminnantarkastus ja erityinen tarkastus 9 luku

6 §.Toiminnantarkastajan valinta ja toimikausi.Pykälä vastaisi muilta osin voimassa olevaa lakia, mutta sen 4 momentissa aluehallintovirasto muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi. Tämän lisäksi momentissa mainittaisiin erikseen Ahvenanmaan valtionvirasto, joka olisi nykyiseen tapaan toimivaltainen silloin, kun yhtiön kotipaikka on Ahvenanmaalla.

13 §.Erityisen tarkastuksen määrääminen.Pykälä vastaisi muilta osin voimassa olevaa lakia, mutta sen 1 momentissa yhtiön kotipaikan aluehallintovirasto muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi. Tämän lisäksi momentissa mainittaisiin erikseen Ahvenanmaan valtionvirasto, joka olisi nykyiseen tapaan toimivaltainen silloin, kun yhtiön kotipaikka on Ahvenanmaalla. Lisäksi pykälään tehtäisiin muutoksesta johtuvia teknisiä tarkistuksia.

1.33

1.2.29 Vesilaki

Yleiset säännökset 1 luku

7 §.Viranomaiset. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin Valtion lupa- ja valvontaviraston tehtävistä. Nykyään vesilain mukaisena lupaviranomaisena toimii aluehallintovirasto. Maakuntauudistuksessa vesilain mukaiset lupatehtävät siirtyisivät perustettavalle Valtion lupa- ja valvontavirastolle. Virasto toimisi myös vesilain mukaisena valtion valvontaviranomaisena eli hoitaisi elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle tällä hetkellä kuuluvaa vesilain laillisuusvalvontatehtävää. Pykälän 1 momenttiin sisällytettäisiin säännös viraston velvollisuudesta valvoa yleistä etua vesitalousasiassa. Säännöksellä ei ratkaistaisi sitä, miten nämä tehtävät järjestettäisiin uudessa virastossa.

Vesilain mukainen ratkaisuharkinta perustuu intressivertailuun, jossa punnitaan hankkeesta yleiselle ja yksityiselle edulle saatavia hyötyjä ja niille koituvia menetyksiä keskenään. Ympäristöoikeudellisessa ratkaisuharkinnassa on tyypillisesti kyse laissa säädettyjen reunaedellytysten täyttymisen valvonnasta. Jos edellytykset täyttyvät, on lupa myönnettävä. Ympäristönsuojelulakiin verrattuna vesilain lupaharkintasäännöstö jättää enemmän tilaa erilaisten intressien keskinäiselle painoarvopunninnalle ja sitä myötä yleisen edun valvonnalle. Kyse on vesitaloushankkeen vaikutuksista vesiympäristöön, luonnonsuojelullisiin intresseihin, maisemakuvaan, terveyteen, kalastukseen ja muihin vesienkäyttömuotoihin ja siitä, mikä painoarvo näille tulisi ratkaisuharkinnassa antaa.

Voimassaolevan sääntelyn puitteissa asia on järjestetty siten, että vesitalouslupien myöntäminen kuuluu aluehallintovirastoille ja yleisen edun valvonnasta vesitalousasioissa vastaavat ELY-keskukset ja muut valtion viranomaiset toimialansa osalta sekä kuntien ympäristönsuojeluviranomaiset. Vesilaki on perinteisesti mahdollistanut hyvinkin syvällisen puuttumisen toisen oikeusasemaan. Järjestelmä, jossa ELY-keskus on käyttänyt yleistä etua koskevaa puhevaltaa ja aluehallintovirasto on päätöksessään antanut eri näkökohdille niille kuuluvan painoarvon, on ollut toimiva ratkaisuharkinnan läpinäkyvyyden ja hakijan oikeussuojan näkökulmasta.

Yleisen edun valvontatehtävän hoitaminen lupa- tai muun hakemusasian ratkaisevassa viranomaisessa muuttaa hakemusasioiden käsittelyn menettelyllistä asetelmaa. Asioiden käsittely Valtion lupa- ja valvontavirastossa on tarkoitus järjestää siten, että yleistä etua koskeviin näkökohtiin kiinnitetään huomiota hakemusmenettelyn vireilletulosta päättymiseen saakka. Erityisen merkittävä hakemusasian käsittelyssä on kuulemisvaihe, jossa asianosaisille ja muille tahoille varataan tilaisuus lausua käsityksensä asiasta. Viraston sisäisten eri näkökulmien huomioiminen on tarkoitus järjestää siten, että viraston eri asiantuntijoiden näkemykset hakemuksesta liitetään hakemusasiakirjoihin ja hakijalle sekä muille asianosaisille varataan tilaisuus antaa selityksensä tämän johdosta. Viraston sisäistä menettelyä on kuvattu ympäristönsuojelulain 21 §:n perusteluissa. Vaikka yleisen edun valvonta jatkossa hoidetaankin lupaviranomaisen sisäisenä toimintona, ei järjestely muuta lupaviranomaista hakijan tai muiden asianosaisten vastapuoleksi.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen vesilain mukaisista tehtävistä, joihin ei esitetä muutoksia. Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen tehtävänä olisi toimia vesilain mukaisena valvontaviranomaisena sekä käsitellä vesilain 5 luvun 5 ja 14 §:ssä tarkoitetut ojitusasiat.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin maakunnan tehtävistä vesitalousasioissa. Maakunnalle osoitettaisiin muun muassa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ojitukseen ja uiton päättymiseen liittyviä tehtäviä. Näistä säädettäisiin asianomaisissa hankeluvuissa. Maakunta toimii näitä tehtäviä hoitaessaan viranomaisena. Selvyyden vuoksi momenttiin esitetään sisällytettäväksi asiaa koskeva säännös. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle kuuluvaa kalatalousviranomaisen tehtävää hoitaisi jatkossa maakunta.

Uudistuksessa maakunnille osoitettaisiin muun muassa vesien käytön suunnitteluun ja hoitoon, tulvariskien hallintaan ja vesien käyttöön liittyviä tehtäviä. Tehtävien hoitamisen edellytyksenä on, että maakunta voi käyttää puhevaltaa niihin liittyvissä vesilain mukaisissa menettelyissä ja valvoa näissä asioissa yleistä etua. Maakunnan yleisen edun valvontatehtävä vesiasioissa olisi osin rinnakkainen Valtion lupa- ja valvontavirastolle kuuluvan yleisen edun valvontatehtävän kanssa.

Luvanvaraiset vesitaloushankkeet 3 luku

11 §.Tarkkailuvelvoite.Pykälän 1 momenttiin tehtäisiin maakuntauudistuksesta johtuvat tekniset tarkistukset.

14 §.Kalatalousvelvoite ja kalatalousmaksu. Pykälän 1 ja 4 momenttiin tehtäisiin maakuntauudistuksesta johtuvat tekniset tarkistukset.

15 §.Kalatalousvelvoitteen toteuttamissuunnitelma ja kalatalousmaksun käyttösuunnitelma. Pykälän 1 ja 2 momenttiin tehtäisiin maakuntauudistuksesta johtuvat tekniset tarkistukset.

20 §.Lupamääräysten määräaikainen tarkistaminen. Pykälän 1 ja 2 momentti säilyisivät muuttamattomina. Kalatalousviranomaisen tehtävän siirtyessä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselta maakunnalle, tulisi pykälän 3 momenttia tarkistaa siten, että hakemuksen luvan määräämiseksi raukeamaan voisi tehdä myös maakunta.

21 §.

Lupamääräysten muu tarkistaminen ja uusien määräysten antaminen

muu

. Pykälän voimassa olevan 4 momentin ensimmäisen virkkeen mukaan hakemuksen lupamääräysten tarkistamisesta tai uusien määräysten antamisesta pykälän 1 momentin 1–3 kohdan nojalla voi tehdä haitallisen vaikutuksen kohteena olevan yksityisen edun haltija, kunta, valvontaviranomainen tai asiassa yleistä etua valvova viranomainen. Vaikka kalatalousviranomaisena toimivan maakunnan voidaan katsoa sisältyvän voimassa olevassa säännöksessä tarkoitettuihin yleistä etua valvoviin viranomaisiin, säännökseen lisättäisiin selvyyden vuoksi erillinen maininta maakunnasta. Yleistä etua valvovaa viranomaista täsmennettäisiin samalla ilmaisullaviranomainen.

Pykälän 4 momentin toista virkettä muutettaisiin siten, että oikeus hakea lupamääräysten tarkistamista tulvasta tai kuivuudesta aiheutuvien vahinkojen vähentämiseksi olisi valtion valvontaviranomaisen sijaan maakunnalla. Tarkistamishakemuksen perusteena olisi esitettävä lain 18 luvun 3 a §:ssä tarkoitettu vesistöalueen padotus- ja juoksutusselvitys, jonka laatiminen kuuluisi maakunnan tehtäviin yhteistyössä hankkeesta vastaavien sekä muiden viranomaisten kanssa. Maakunnan oikeus hakea lupamääräysten tarkistamista tällä perusteella olisi tarpeen maakunnille kuuluvien vesivarojen käytön ja hoidon sekä tulvariskien hallinnan tehtävien vuoksi. Koska lupamääräysten tarkistaminen tällä perusteella kytkeytyy erityisesti maakunnille osoitettuihin vesitalouden tehtäviin ja padotus- ja juoksutusselvityksen laatimista esitetään osoitettavaksi maakunnan tehtäväksi, olisi maakunnalla parhaat edellytykset arvioida lupamääräysten tarkistamisen tarvetta 1 momentin 4 kohdan perusteella.

Veden ottaminen 4 luku

11 §.Vedenottamon suoja-alue.Pykälän 1 momenttia muutettaisiin siten, että hakemuksen vedenottamon suoja-alueen määräämisestä voisi tehdä myös maakunta. Mahdollisuus määrätä suoja-alue maakunnan aloitteesta on tarpeen ottaen huomioon maakunnan tehtävät vesivarojen käytössä ja hoidossa sekä vesienhoidon järjestämisessä.

Ojitus 5 luku

22 §.Ojitusyhteisö. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle kuuluvat vesilain mukaiset ojitukseen liittyvät tehtävät esitetään osoitettavaksi maakunnan hoidettavaksi. Pykälän 3 momenttiin esitetään tehtäväksi lisäys, jonka mukaan ojitusyhteisön perustamista voisi jatkossa esittää myös maakunta.

24 §.Ojitusyhteisön perustaminen ja säännöt. Pykälän 1 momenttia esitetään tarkistettavaksi siten, että myös maakunnan vaatimus ojitusyhteisön perustamisesta olisi käsiteltävä ojitustoimituksessa.

30 §.Kiinteistöpantti. Pykälän 2 momenttia esitetään tarkistettavaksi siten, että lainkohdassa tarkoitetun ilmoituksen tekisi valtion valvontaviranomaisen sijasta maakunta.

31 §.

Ojitustoimituksen

vireilletulo

. Pykälän 1 momenttia esitetään tarkistettavaksi siten, että ojitustoimitusta haettaisiin valtion valvontaviranomaisen sijasta maakunnalta.

33 §.Toimituskokous.Pykälän 2 momenttiin tehtäisiin maakuntauudistuksesta johtuvat tekniset tarkistukset.

37 §.Ojitustoimituksen päätöksen antaminen. Pykälän 1 momenttia tarkistettaisiin siten, että päätöksen ojitustoimituksen päätöksen antamisesta myöhemmin tekisi maakunta.

39 §.Ojitustoimituksen kustannukset.Pykälän 1 momenttia tarkistettaisiin siten, että toimitusmiehen päivärahasta ja matkakustannusten korvaamisesta vastaisi valtion sijasta maakunta.

Pykälän 2 momenttiin esitetään lisättäväksi säännökset ojitussuunnitelman laatimisesta tai täydentämisestä maakunnalle aiheutuvien kustannusten korvaamisesta. Maakunnalle perittävä maksu voisi vastata enintään suoritteen tuottamisesta maakunnalle aiheutuvia kokonaiskustannuksia. Maksun perusteista määrättäisiin yksityiskohtaisesti maakunnan hyväksymässä taksassa.

Keskivedenkorkeuden pysyvä muuttaminen 6 luku

3 §.Luvanhakija. Pykälää muutettaisiin siten, että myös maakunta voisi hakea lupaa keskivedenkorkeuden alentamiseen tai nostamiseen. Säännös sijoitettaisiin pykälän 5 kohtaan, jolloin pykälän nykyinen 5 kohta siirtyisi sen 6 kohdaksi.

Säännöstely 7 luku

10 §.Ulkopuolisen hyödynsaajan vastuu säännöstelyn kustannuksista. Pykälän 1 momenttia muutettaisiin siten, että valtion ohella myöskään maakuntaa ei pidettäisi hyödynsaajana, ellei säännöstelystä aiheutuisi välitöntä hyötyä sen omaisuudelle.

Puutavaran uitto 9 luku

10 §.Haitallisten uppopuiden poistaminen vesistöstä.Pykälän 1 momenttia esitetään tarkistettavaksi siten, että uittajan velvoittamista vesistön puhdistamiseen koskevan asian voisi panna vireille valtion valvontaviranomaisen ja asiasta haittaa kärsivän lisäksi myös maakunta. Asian vireillepano-oikeus tulisi olla myös maakunnalla sille kuuluvien vesivarojen käyttöä ja hoitoa koskevien tehtävien vuoksi.

Pykälän 2 momenttia esitetään tarkistettavaksi siten, että tällä hetkellä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle kuuluva tehtävä uppopuiden poistamisesta osoitettaisiin yksinomaan maakunnalle.

Pykälän 3 momenttia muutettaisiin niin, että maakunnan vesistöstä nostama puutavara siirtyisi maakunnan omaisuudeksi.

19 §.Uittoyhteisön purkaminen.Pykälän 1 momenttia esitetään tarkistettavaksi siten, että uittoyhteisön purkamista koskevan asian voisi valtion valvontaviranomaisen sijasta panna vireille myös maakunta.

20 §.Uittoyhteisön selvitystoimet.Voimassaolevan pykälän 2 momentin mukaan valtion valvontaviranomainen voisi ottaa vastatakseen uiton päättymiseen liittyvistä jälkihoitotoimenpiteistä. Kyse on sentyyppisistä tehtävistä, jotka uudessa viranomaisjärjestelmässä istuisivat luontevimmin maakunnan hoidettavaksi. Pykälän 2 ja 3 momenttiin esitetään tehtäväksi tästä johtuvat tarkistukset.

21 §.Jälkihoitotoimenpiteet.Pykälään esitetään tehtäväksi 20 §:ää vastaavat tarkistukset. Pykälän 1 momentin mukaan hakemuksen uiton toimintapaikkoja koskevien lupien määräämisestä raukeamaan voisi tehdä maakunta valtion valvontaviranomaisesta sijasta. Pykälän 2 momentin mukaan velvollisuus ryhtyä toimenpiteisiin uittoa varten tehtyjen laitteiden ja rakennelmien poistamiseksi ja uoman palauttamiseksi ennalleen kuuluisi maakunnalle.

Hakemusmenettely 11 luku

6 §.Lausunnot.Voimassa olevan pykälän mukaan lupaviranomaisen on pyydettävä hakemuksesta lausunto valtion valvontaviranomaiselta ja asianomaisilta yleistä etua valvovilta viranomaisilta. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle kuuluva yleisen edun valvontatehtävä vesitalousasiassa siirtyisi laillisuusvalvontatehtävän ohella Valtion lupa- ja valvontavirastoon. Pykälän 1 momenttia esitetään tarkistettavaksi siten, että hakemuksesta olisi pyydettävä lausunto valvontaviranomaisilta, ellei tämä ole ilmeisen tarpeetonta. Jos asiassa on kyse lupaviranomaisen toimivaltaan kuuluvasta asiasta, lausunto tulisi pyytää niiden kuntien ympäristönsuojeluviranomaisilta, joiden alueella hanke sijaitsee ja hankkeen vaikutukset ilmenevät.

Laillisuusvalvonnasta ja yleisen edun valvonnasta Valtion lupa- ja valvontavirastossa vastaavan käsityksen selvittäminen voidaan järjestää esimerkiksi työjärjestykseen sisältyvällä määräyksellä. Vastaavalla tavalla tulisi selvittää myös muun muassa luonnonsuojelulainsäädännöstä johtuvat vaatimukset hankkeen toteuttamiselle. Nämä tulisi sisällyttää lupa-asiaa koskevaan asiakirja-aineistoon. Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen toimivaltaan kuuluvassa asiassa lausunto tulisi pyydettäväksi Valtion lupa- ja valvontavirastolta.

Voimassaolevan pykälän sanamuodon mukaan lausunto tulisi pyytää myös asianomaisilta yleistä etua valvovilta viranomaisilta. Säännöstä esitetään tarkistettavaksi siten, että lausuntoa olisi pyydettävä muiden yleistä etua valvovien viranomaisten lisäksi nimenomaisesti kalatalousviranomaisena toimivalta maakunnalta.

9 §.Viranomaisen puhevalta.Pykälään tehtäisiin maakuntauudistuksesta johtuvat muutokset. Ehdotetun lisäyksen mukaan maakunnalla olisi hakemusasiassa asianosaisen puhevalta sen hoitaessa kalataloustehtäviä ja muita sille laissa säädettyjä tehtäviä.

20 §.Vakuus.Pykälän 1 momentissa säädetään vakuuden asettamisvelvollisuudesta tilanteessa, jossa asia on vesilain 11 luvun 18 §:n mukaisesti ratkaistu osittain. Voimassaolevan sanamuodon mukaan valtio, kunta tai kuntayhtymä julkisoikeudellisena yhteisönä on vapautettu vakuuden asettamisvelvollisuudesta. Säännöstä esitetään tarkistettavaksi siten, että vakuutta ei edellytettäisi myöskään maakunnalta.

.Pykälän 2 momentissa aluehallintovirasto muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi

22 §.Päätöksen antaminen ja päätöksestä tiedottaminen.Pykälän 2 momenttia esitetään tarkistettavaksi siten, että päätös toimitettaisiin myös kalatalousviranomaisena toimivalle maakunnalle.

Vesioikeudellinen yhteisö 12 luku

8 §.Yhteisön rekisteröinti.Pykälää esitetään tarkistettavaksi siten, että ojitustoimituksessa perustetun yhteisön merkitsemisestä rekisteriin vastaisi ojitustoimitukseen määräyksen antanut maakunta.

10 §.Oikeus saada tietoja.Pykälän 2 momenttia muutettaisiin siten, että maakunnalla olisi kalatalousviranomaisena ja muiden sille vesilaissa säädettyjen tehtävien hoitamiseksi oikeus saada tietoja vesiyhteisörekisteristä. Samalla ilmaisut valtion valvontaviranomainen ja kunnan ympäristönsuojeluviranomainen yhdistettäisiin lain 7 §:n 2 momentin mukaisesti käsitteeksi valvontaviranomainen.

11 §.Yhteisön kokous.Pykälän 4 momenttia muutettaisiin siten, että myös maakunta voisi kutsua yhteisön kokouksen koolle.

Korvaukset 13 luku

16 §.

Korvauksen maksaminen.

.

Pykälän 3 momentissa aluehallintovirasto muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi

18 §.Korvauksen palauttaminen.Pykälässä käytetty ilmaus muutoksenhakuviranomainen korvattaisiin ilmauksella muutoksenhakutuomioistuin.

19 §.

Kiinnitetylle omaisuudelle maksettava korvaus.

.

Pykälän 1 momentissa aluehallintovirasto muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi

Valvonta ja hallintopakko 14 luku

5 §.

Menettely hallintopakkoasiassa.

muu

Hallintopakkoasiassa olisi tarvittaessa kuultava valvontaviranomaisten lisäksi kalatalousviranomaisena toimivaa maakuntaa sekä muita yleistä etua valvovia viranomaisia. Yleistä etua valvovaa viranomaista täsmennettäisiin ilmaisullaviranomainen. Säännöksen tarkoittamia muita yleistä etua valvovia viranomaisia olisi myös maakunta sille kuuluvissa vesitalouden sekä vesienhoidon ja merenhoidon tehtävissä.

9 §.Omistajattomat rakennelmat.Pykälän voimassa olevan 1 momentin mukaan lupaviranomainen voi oikeuttaa valvontaviranomaisen ryhtymään tarpeellisiin toimenpiteisiin, jos vesistöön tehdystä rakennelmasta aiheutuu kunnossapidon laiminlyönnin takia vaaraa tai haittaa eikä rakennelman omistajaa tiedetä. Kyse on vesistössä vaaraa aiheuttavien olosuhteiden vaatimista toimenpiteistä, jotka liittyvät läheisesti maakunnille kuuluviin vesivarojen käytön ja hoidon sekä tulvariskien hallinnan tehtäviin.

Pykälään lisättäisiin uusi 2 momentti, jonka mukaan lupaviranomainen voisi vastaavalla tavalla maakunnan hakemuksesta oikeuttaa maakunnan ryhtymään toimenpiteisiin omistajattomasta rakennelmasta aiheutuvan haitan tai vaaran poistamiseksi. Toimenpiteet toteutettaisiin maakunnan varoilla. Kulujen perimisestä kunnossapidon laiminlyöneeltä säädettäisiin vastaavalla tavalla kuin pykälän 1 momentissa valtiolle aiheutuneiden kulujen perimisestä.

Pykälän nykyinen 2 momentti siirtyisi 3 momentiksi.

14 §.Vireillepano.Pykälän 4 kohtaa muutettaisiin siten, että hakemuksen rikkomuksen tai laiminlyönnin oikaisemiseksi tai luontovahingon korjaamiseksi voisi tehdä myös kalatalousviranomaisena toimiva maakunta.

Muutoksenhaku ja päätöksen täytäntöönpano 15 luku

1 a §.Muutoksenhaku taksan hyväksymistä koskevaan päätökseen.Lakiin esitetään lisättäväksi säännökset muutoksenhausta maakunnan tekemään taksapäätökseen. Maakunnan vesitalousasian käsittelystä perittävän maksun perusteena olevan taksan hyväksymistä koskevaan päätökseen saisi hakea muutosta valittamalla siten kuin ehdotetussa maakuntalaissa säädetään. Hallinto-oikeuden päätökseen saisi hakea muutosta valittamalla vain, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan.

2 §.Valitusoikeus.Pykälän 1 momentti säilyisi ennallaan. Maakuntauudistuksessa vesilain mukaisena lupaviranomaisena toimivat aluehallintovirastot ja valtion valvontaviranomaisena toimivat elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset lakkautettaisiin. Uudistuksessa niiden tehtävät siirrettäisiin maakunnille siirtyviä tehtäviä lukuun ottamatta perustettavalle uudelle Valtion lupa- ja valvontavirastolle, joka toimisi vesilain mukaisena lupaviranomaisena ja samalla valtion valvontaviranomaisena. Koska viranomaisella ei ole oikeudellista intressiä hakea muutosta omaan päätökseensä, ei valtion valvontaviranomainen voisi pykälän 4 kohdan nojalla hakea muutosta Valtion lupa- ja valvontaviraston vesilain nojalla antamaan päätökseen. Sen sijaan Valtion lupa- ja valvontavirasto voisi hakea muuta esimerkiksi kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen vesiasiassa antamaan päätökseen. Muiden yleistä etua valvovien viranomaisten oikeus hakea muutosta Valtion lupa- ja valvontaviraston antamaan päätökseen säilyisi nykyisellään.

Omia päätöksiä koskevan muutoksenhakuoikeuden poistuminen rajaa yleistä etua valvovan viranomaisen toimivaltaa, kun viranomainen ei voisi saattaa päätöksen lainmukaisuutta tuomioistuimen arvioitavaksi. Muutoksen merkityksen arvioidaan jäävän verraten vähäiseksi, kun otetaan huomioon, että ehdotetussa järjestelmässä yleistä etua koskevat näkökohdat tulisi ottaa huomioon läpäisevästi koko menettelyn aikana sekä erityisesti osana lupaharkintaa. Lisäksi tulee ottaa huomioon, että maakunnilla sekä kuntien ympäristönsuojeluviranomaisilla, joille yleisen edun valvontatehtävä on erikseen säädetty, olisi oikeus hakea muutosta Valtion lupa- ja valvontaviraston antamaan päätökseen.

Pykälään esitetään lisättäväksi uusi 2 momentti, jossa säädettäisiin Valtion lupa- ja valvontaviranomaisen sekä kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen oikeudesta hakea muutosta Vaasan hallinto-oikeuden päätökseen, jolla hallinto-oikeus on muuttanut sen tekemää päätöstä tai kumonnut sen. Valtion lupa- ja valvontaviranomainen ja kunnan ympäristönsuojeluviranomainen ovat vesilain valvontaviranomaisia ja niillä voi olla tämän tehtävän perusteella tarve saattaa Vaasan hallinto-oikeuden päätöksen lainmukaisuus korkeimman hallinto-oikeuden arvioitavaksi esimerkiksi sellaisessa tilanteessa, jossa päätös olisi muuttunut valvonnallisesti ongelmalliseksi tai ristiriitaiseksi. Säännös ei laajentaisi viranomaisen muutoksenhakuoikeuden alaa nykytilanteeseen verrattuna, jossa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksella ja kunnan ympäristönsuojeluviranomaisella on katsottu olevan sanottu oikeus.

7 §.Lainvoimaa vailla olevan päätöksen täytäntöönpano. Pykälän 2 momentissa aluehallintovirasto muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi. Samassa momentissa säädetään niistä tahoista, joilta ei vaadita vakuuden asettamista täytäntöönpanosta aiheutuvien edunmenetysten ja kustannusten korvaamiseksi. Momenttia esitetään tältä osin tarkistettavaksi siten että vakuutta ei vaadittaisi valtion tai sen laitoksen, kunnan tai kuntayhtymän lisäksi myöskään maakunnalta.

Rangaistussäännökset 16 luku

5 §.Yleistä etua koskeva puhevalta. Pykälää muutettaisiin siten, että maakunta käyttäisi asianomistajan puhevaltaa sellaisessa rikosasiassa, joka koskee yksinomaan maakunnalle säädettyä tehtävää.

Kiinteistöoikeudellisia säännöksiä 17 luku

5 §.Tietojen merkitseminen kiinteistötietojärjestelmään.Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen toimivaltaa ojitusasiassa esitetään siirrettäväksi maakunnalle. Pykälän 5 momenttiin esitetään tehtäväksi tästä johtuvat tarkistukset. Ojitustoimituksessa tehdyn päätöksen merkitsemisestä kiinteistötietojärjestelmään huolehtisi jatkossa maakunta valtion valvontaviranomaisen sijasta.

7 §.Oikeudet ja velvollisuudet omistajanvaihdoksessa.Pykälän 3 momenttia muutettaisiin siten että säännöstelyä tai veden ottamista koskevan luvan tai oikeuden siirtymisestä toiselle olisi ilmoitettava valtion valvontaviranomaisen lisäksi maakunnalle. Ilmoitus olisi tehtävä myös kalatalousvelvoitteen sisältävän luvan siirtymisestä.

Erinäisiä säännöksiä 18 luku

2 §.Tietojen merkitseminen.Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen toimivaltaa ojitusasiassa esitetään siirrettäväksi maakunnalle. Pykälän 1 momenttiin esitetään tehtäväksi tästä johtuvat tarkistukset. Merkinnän tekemisestä ympäristönsuojelun tietojärjestelmään huolehtisi jatkossa maakunta valtion valvontaviranomaisen sijasta.

3 §.Viranomaisen oikeus saada tietoja maksutta.Pykälän 1 momenttia muutettaisiin siten että myös maakunnalla olisi oikeus tietojen saantiin. Samalla selkeyden vuoksi momentin erilliset ilmaisut valtion ja kunnan valvontaviranomaisista yhdistettäisiin valvontaviranomaiseksi kuten muissa vastaavissa säännöksissä.

3 a §.Vesistöalueen padotus- ja juoksutusselvitys.Pykälän 1 ja 2 momentissa valtion valvontaviranomainen muutettaisiin maakunnaksi. Selvityksen laatiminen toimenpiteistä, joilla tulvasta tai kuivuudesta aiheutuvia haitallisia vaikutuksia vesistöalueella voidaan vähentää, liittyy olennaisesti maakunnille kuuluviin vesivarojen käytön ja hoidon sekä tulvariskien hallinnan tehtäviin.

Pykälästä poistettaisiin tarpeettomana sen nykyinen 3 momentti, jonka mukaan maa- ja metsätalousministeriö voi määrätä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen huolehtimaan pykälässä tarkoitetuista tehtävistä toisen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen toimialueella. Maakuntien tarpeellisesta yhteistoiminnasta muun muassa vesilain mukaisissa vesitalouden tehtävissä säädettäisiin erillisellä lailla maakuntien yhteistoiminnasta kalatalouden ja vesitalouden tehtävien hoitamisessa, jota koskeva ehdotus sisältyy hallituksen esitykseen.

4 §.Vaarantorjuntatoimet.Pykälässä säädetään väliaikaisista toimenpiteistä vesiolojen muutoksista aiheutuvien merkittävien vahinkojen estämiseksi. Vesistössä tehtävät vaarantorjuntatoimet liittyvät maakunnille kuuluviin vesivarojen käytön ja hoidon sekä tulvariskien hallinnan tehtäviin. Tämän vuoksi pykälän 1 momenttia muutettaisiin siten, että lupaviranomainen voisi määrätä maakunnan ryhtymään pykälässä tarkoitettuihin vaarantorjuntatoimiin. Pykälän 3 momentin mukaan hakemuksen määräyksen antamiseksi voisi tehdä maakunta. Pykälän 2 momentti säilyisi muuttamattomana.

5 §.Jäästä aiheutuvien vahinkojen torjuminen. Pykälän 1 momenttia esitetään tarkistettavaksi siten, että toimivalta jäästä aiheutuvien vahingon torjumiseksi olisi valtion valvontaviranomaisen sijasta maakunnalla.

Pykälän 2 momenttia muutettaisiin siten, että räjäyttämisestä olisi ilmoitettava myös kalatalousviranomaisena toimivalle maakunnalle.

6 §.Vaaran ja vahinkojen torjumisesta johtuva edunmenetys.Pykälässä säädetään 4 §:ssä tarkoitetuista vaarantorjuntatoimista aiheutuneiden edunmenetysten korvaamisesta. Pykälän 1 momenttia esitetään tarkistettavaksi siten, että korvaus 4 §:n 1 momentissa tarkoitetuista edunmenetyksistä suoritettaisiin valtion sijasta maakunnan varoista.

10 §.Lupaviranomaisen lausunto.Pykälässä säädetään lausunnon hankkimisesta lupaviranomaiselta käsiteltäessä yleisessä tuomioistuimessa riita- tai rikosasiaa. Koska lupaviranomaisen toimialueena olisi jatkossa koko valtakunta, tehtäisiin pykälään tästä johtuvat tekniset tarkistukset.

12 §.Asian käsittelystä perittävät maksut.Pykälän 1 momenttiin lisättäisiin säännökset maakunnalle asian käsittelystä perittävästä maksusta.

Pykälän 2 momenttiin lisättäisiin säännökset maakunnalle perittävien maksujen määräämisen perusteista. Maksun perusteista määrätään tarkemmin maakunnan hyväksymässä taksassa. Koska kyse olisi julkisoikeudellisesta suoritteesta perittävästä maksusta, maksu voisi vastata enintään suoritteen tuottamisesta aiheutuvia kokonaiskustannuksia.

Voimaantulo 19 luku

7 §.Säännöstely.Voimassa olevan pykälän tarkoituksena on selvittää mahdollisuudet vähentää säännöstelyhankkeesta vesiympäristölle ja sen käytölle aiheutuvia huomattavia haitallisia vaikutuksia, tarvittaessa myös säännöstelylupaa muuttamalla. Pykälä koskee säännöstelyhankkeita, joille on myönnetty lupa ennen 1.5.1991, kun taas sanotun ajankohdan jälkeen lupamääräysten määräaikaisesta tarkistamisesta on tarvittaessa määrätty itse luvassa. Pykälän 1 ja 2 momenttia esitetään tarkistettavaksi siten, että myös maakunnalla olisi mahdollista laatia pykälässä tarkoitettu selvitys ja panna vireille lupamääräysten tarkistamista koskeva asia.

Pykälän 4 momentin mukaan säännöstelyluvan tarkistamisesta aiheutuvat edunmenetykset, jolleivät ne ole vähäisiä, määrätään tarkistamista hakeneen korvattaviksi. Korvaukset maksetaan kuitenkin valtion varoista silloin, kun tarkistamisen merkitys ei jää pääasiassa paikalliseksi. Säännöstä muutettaisiin siten, että korvaukset maksettaisiin maakunnan varoista, jos tarkistaminen on tehty kunnan hakemuksesta eikä tarkistamisella ole pääasiassa paikallista merkitystä. Säännöstelystä aiheutuvien haittojen vähentäminen on osa maakuntien tehtäviin kuuluvaa vesivarojen ja niihin sisältyvien kalavarojen hoitoa, josta aiheutuvat kustannukset katetaan maakunnille myönnettävistä yleiskatteellisista varoista.

9 §.Tarkkailuvelvoite.Pykälää muutettaisiin siten, että myös maakunta voisi hakea tarkkailuvelvoitteen määräämistä ennen lain voimaantuloa luvan saaneelle hankkeelle.

16 §.Aikaisemmin annetun päätöksen selventäminen.Pykälän 3 momenttia muutettaisiin siten, että myös kalatalousviranomainen ja maakunta voisivat hakea ennen lain voimaantuloa myönnetyn päätöksen selventämistä tai korvaamista nykyisen vesilain mukaisella päätöksellä. Muilta osin pykälä säilyisi muuttamattomana.

Voimaantul o

Lain voimaantulosta säädettäisiin erikseen lailla. Ennen nykyistä vesilakia voimassa olleen vesilain (264/1961) sekä sitä edeltäneen vesilainsäädännön nojalla myönnettyihin vesien käyttöä tai pilaamista koskeviin vesitalouslupiin sisältyy lupamääräyksiä, joiden mukaan kalataloudelliset velvoitteet on toteutettava maa- ja metsätalousministeriön hyväksymällä tavalla. Hyväksyjäksi on lupapäätöksissä voitu määrätä myös ministeriön hallinnonalan muu viranomainen. Määräykset ovat pääosin jäänne vanhasta hallinnon rakenteesta ajalta ennen alueellisen kalataloushallinnon perustamista. Maa- ja metsätalousministeriö on vuonna 2007 siirtänyt näissä lupamääräyksissä ministeriölle osoitetut tehtävät tuolloin toiminnassa olleille työ- ja elinkeinokeskuksille, joilta tehtävät ovat sittemmin siirtyneet elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksille. Kalatalouden tehtävien siirtyessä maakunnille asiasta tulisi ministeriön toimialan viranomaista koskevan määräyksen sijaan säätää lailla. Voimaantulosäännöksen 2 momenttiin esitetään sisällytettäväksi asiaa koskeva säännös.

1.34

1.2.30 Laki pysäköinninvalvonnasta

10 §.Toimivaltaiset viranomaiset. Pykälän 3 momentissa aluehallintovirasto muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

11 §.Lupa kunnalliseen pysäköinninvalvontaan. Pykälän 1 ja 3 momentissa aluehallintovirasto muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

1.35

1.2.31 Osuuskuntalaki

Osuuskunnan kokous ja edustajisto 5 luku

18 §.Kokouksen koolle kutsuminen.Pykälä vastaisi muilta osin voimassa olevaa lakia, mutta sen 2 momentissa aluehallintovirasto muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi. Tämän lisäksi momentissa mainittaisiin erikseen Ahvenanmaan valtionvirasto, joka olisi nykyiseen tapaan toimivaltainen silloin, kun osuuskunnan kotipaikka on Ahvenanmaalla. Momentin viimeisessä virkkeessä virastolla tarkoitettaisiin joko Valtion lupa- ja valvontavirastoa tai Ahvenanmaan valtionvirastoa siitä riippuen, kumpi on toimivaltainen.

40 §.Valinnan laiminlyönti.Pykälä vastaisi muilta osin voimassa olevaa lakia, mutta aluehallintovirasto muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi ja Ahvenanmaan valtionvirastoksi.

Tilintarkastus, toiminnantarkastus, jäsenen tarkastusoikeus ja erityinen tarkastus 7 luku

7 §.Toiminnantarkastajan valinta ja toimikausi.Pykälä vastaisi muilta osin voimassa olevaa lakia, mutta sen 4 momentissa aluehallintovirasto muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi. Tämän lisäksi momentissa mainittaisiin erikseen Ahvenanmaan valtionvirasto, joka olisi nykyiseen tapaan toimivaltainen silloin, kun osuuskunnan kotipaikka on Ahvenanmaalla.

15 §.Erityisen tarkastuksen määrääminen.Pykälä vastaisi muilta osin voimassa olevaa lakia, mutta sen 1 momentissa osuuskunnan kotipaikan aluehallintovirasto muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi. Tämän lisäksi momentissa mainittaisiin erikseen Ahvenanmaan valtionvirasto, joka olisi nykyiseen tapaan toimivaltainen silloin, kun osuuskunnan kotipaikka on Ahvenanmaalla. Lisäksi pykälän 1 ja 3 momenttiin tehtäisiin muutoksesta johtuvia teknisiä tarkistuksia.

Riitojen ratkaiseminen 26 luku

9 §.Lunastushinnan suorittaminen ja oikeuksien siirtyminen.Pykälä vastaisi muilta osin voimassa olevaa lakia, mutta sen 2 momentissa osuuskunnan kotipaikan aluehallintovirasto muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi. Tämän lisäksi momentissa mainittaisiin erikseen Ahvenanmaan valtionvirasto, joka olisi nykyiseen tapaan toimivaltainen silloin, kun osuuskunnan kotipaikka on Ahvenanmaalla.

1.36

1.2.32 Ryhmärakennuttamislaki

23 §.Ryhmärakennuttamisasiakirjat.Pykälä vastaisi muilta osin voimassa olevaa lakia, mutta sen 2 momenttiin sisältyvä maininta aluehallintovirastosta, jonka toimialueella yhtiön rakennukset sijaitsevat, muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi. Tämän lisäksi momentissa mainittaisiin erikseen Ahvenanmaan valtionvirasto, joka olisi nykyiseen tapaan toimivaltainen silloin, kun yhtiön rakennukset sijaitsevat Ahvenanmaalla.

27 §.Ryhmärakennuttamisasiakirjojen säilyttäjän tehtävistään perimät palkkiot.Pykälä vastaisi muilta osin voimassa olevaa lakia, mutta siihen sisältyvä maininta aluehallintovirastosta muutettaisiin virastoksi. Virastolla tarkoitettaisiin joko Valtion lupa- ja valvontavirastoa tai Ahvenanmaan valtionvirastoa siitä riippuen, kumpi on toimivaltainen.

1.37

1.2.33 Laki eräiden luotonantajien ja luotonvälittäjien rekisteröinnistä

3 §.Luotonantaja- ja vertaislainanvälittäjärekisteri ja rekisteri-ilmoitus.Pykälä vastaisi muilta osin voimassa olevaa lakia, mutta sen 1 momentissa Etelä-Suomen aluehallintovirasto muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi, minkä lisäksi 2 ja 3 momenttiin tehtäisiin muutoksesta johtuvat tekniset tarkistukset.

4 §.Rekisteröinnin edellytykset.Pykälä vastaisi muilta osin voimassa olevaa lakia, mutta sen 1 momentissa aluehallintovirasto muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi, minkä lisäksi 2 momenttiin tehtäisiin muutoksesta johtuva tekninen tarkistus.

7 §.Rekisteriin merkittävät tiedot ja muutoksista ilmoittaminen.Pykälä vastaisi muilta osin voimassa olevaa lakia, mutta sen 3 momentissa aluehallintovirasto muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi, minkä lisäksi momenttiin tehtäisiin muutoksesta johtuva tekninen tarkistus.

10 §.Oikeus asiakasvarojen vastaanottamiseen.Pykälä vastaisi 1-3 momentin osalta muutoin voimassa olevaa lakia, mutta sen 1 momentissa aluehallintovirasto muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi, minkä lisäksi pykälään tehtäisiin muutoksesta johtuvat tekniset tarkistukset. Tämän lisäksi pykälän 4 momenttia muutettaisiin siten, että viranomaisella ei olisi jatkossa velvollisuutta ottaa sopimattomuusarvioinnissa huomioon ilmoituksen tekijään ja sen vastuuhenkilöihin välillisesti kytköksissä olevien yritysten ja yhteisöjen taloudellistaa asemaa ja velvoitteidenhoitoa. Näin laaja velvoite on käytännössä osoittautunut ongelmalliseksi ja epätarkoituksenmukaiseksi. Tarpeellisena pidetään kuitenkin välittömien kytkösten huomioon ottamista.

14 §.Valvonta.Lain noudattamista valvovaksi viranomaiseksi muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirasto.

15 §.Valvontaviranomaisen tiedonsaantioikeus.Pykälä vastaisi muilta osin voimassa olevaa lakia, mutta sen 1 momentissa aluehallintovirasto muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi, minkä lisäksi pykälän 2 ja 3 momenttiin tehtäisiin muutoksesta johtuvat tekniset tarkistukset.

16 §.Oikeus saada tietoja eräistä viranomaisten rekistereistä.Pykälä vastaisi muilta osin voimassa olevaa lakia, mutta sen 1 momentissa aluehallintovirasto muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi, minkä lisäksi pykälän 2 momenttiin tehtäisiin muutoksesta johtuvat tekniset tarkistukset.

17 §.Pakkokeinot.Pykälä vastaisi muilta osin voimassa olevaa lakia, mutta sen 1 momentissa aluehallintovirasto muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi, minkä lisäksi pykälään tehtäisiin muutoksesta johtuvia teknisiä tarkistuksia.

18 §.Rekisteristä poistaminen.Pykälä vastaisi muilta osin voimassa olevaa lakia, mutta sen 1 momentissa aluehallintovirasto muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi, minkä lisäksi 2 momenttiin tehtäisiin muutoksesta johtuva tekninen tarkistus.

20 §.

Muutoksenhaku Valtion lupa- ja valvontaviraston päätökseen.

Pykälä vastaisi muilta osin voimassa olevaa lakia,mutta pykälän otsikossa ja 1 momentissa aluehallintovirasto muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi, minkä lisäksi 2 momenttiin tehtäisiin muutoksesta johtuva tekninen tarkistus.

1.38

Sisäministeriön toimiala

1.39

1.3.1 Laki Suomen lipusta annetun lain 5 §:n muuttamisesta

5 §.Pykälän 1 momentista poistettaisiin lakkautettavaksi ehdotettavat aluehallintovirastot sekä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset. Uusi Valtion lupa- ja valvontavirasto on valtioneuvoston alainen niiden ministeriöiden yhteinen virasto, joiden toimialaan kuuluvia tehtäviä se hoitaa. Säännös tulee siten sovellettavaksi Valtion lupa- ja valvontavirastossa ilman, että virastoa nimenomaisesti säännöksessä mainitaan. Nykyisin aluehallintovirastosta annetun lain 16 §:n mukaan Ahvenanmaan valtionvirasto on laissa tarkoitettu valtionhallinnon viranomainen Ahvenanmaan maakunnassa. Säännökseen lisättäisiin Ahvenanmaan valtionvirasto, joka olisi edelleen alueellinen valtion viranomainen Ahvenanmaalla. Virasto hoitaisi monialaisena valtion hallintoviranomaisena Ahvenanmaan valtionvirastosta annetun lain mukaisia tehtäviä. Ahvenanmaan itsehallintolain 18 §:n mukaan maakunnalla on lainsäädäntövalta asioissa, jotka koskevat maakunnan lippua ja vaakunaa sekä niiden käyttöä maakunnassa, maakunnan lipun käyttöä maakunnan aluksilla sekä kauppa-aluksilla, kalastusaluksilla, vapaa-ajan aluksilla ja muilla niihin rinnastettavilla aluksilla, joiden kotipaikka on maakunnassa, rajoittamatta valtion virastojen ja laitosten tai yksityisten oikeutta käyttää valtakunnan lippua.

1.40

1.3.2 Laki ulkomaalaisrekisteristä

3 §.Rekisterinpitäjät.Pykälän 3 momentissa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset ja työ- ja elinkeinotoimistot muutettaisiin maakunniksi.

1.41

1.3.3 Laki kansainvälistä suojelua hakevan vastaanotosta sekä ihmiskaupan uhrien tunnistamisesta ja auttamisesta

12 §.Vastaanotto laajamittaisen maahantulon yhteydessä. Pykälän 1 momentti jäisi ennalleen.

Pykälän 2 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että Maahanmuuttovirasto vastaisi laajamittaiseen maahantuloon varautumisesta. Maahanmuuttoviraston tulisi voida hoitaa varautumistehtävää yhdessä muiden viranomaisten, maakuntien ja kuntien, kuntayhtymien, muiden julkisoikeudellisten yhteisöjen sekä yksityisten yhteisöjen tai säätiöiden kanssa. Varautumistehtävään sisältyy esimerkiksi laajamittaisen maahantulon varautumissuunnitelman laadinta ja ylläpito sekä siihen liittyvä koulutus- ja harjoitustoiminta. Laajamittaisen maahantulon varautumistehtävän koordinointi on perusteltua hoitaa valtakunnallisesti Maahanmuuttovirastossa, jonka vastaanottoyksiköllä on aluetyöntekijöitä vastaanottokapasiteetin ylläpitämiseksi ja turvaamiseksi. Alueellinen toiminta tukee käytännön operatiivista toimintaa erityisesti vastaanottokeskusten sopimusmenettelyä koskien. Maahanmuuttoviraston ylläpitämä turvapaikanhakijoiden vastaanottojärjestelmä muodostaa keskeisen toiminnallisen rungon laajamittaisen maahantulon tilanteessa. Maahanmuuttovirastolla on valtakunnallinen turvapaikanhakijoiden vastaanoton valmiussuunnitelma, jolla varaudutaan laajamittaisen maahantulon tilanteessa nopeasti laajentamaan vastaanottojärjestelmän majoituskapasiteettia joko uusia keskuksia perustamalla tai keskusten majoituspaikkoja lisäämällä. Maahanmuuttovirastolla on myös yhdessä poliisin kanssa valmius maahantulijoiden järjestelykeskusten perustamiseksi.

Maakuntien tulee huolehtia varautumisesta sen eri tehtävä- ja toimialojen osalta sekä alueen muiden toimijoiden kanssa yhteen sovitetulla tavalla Koska maakunnilla olisi varautumisvelvoite omassa toiminnassaan, tulisi maakunnan huolehtia, että Maahanmuuttoviraston vastuulla oleva valtakunnallinen ja alueellinen laajamittaiseen maahantuloon varautuminen otetaan huomioon maakunnan omassa valmiussuunnittelussa. Maahanmuuttovirasto huolehtisi siitä, että turvapaikanhakijoiden vastaanoton valmiussuunnitelma yhteensovitettaisiin maakunnan laajamittaisen maahantulon varautumissuunnittelun kanssa.

Maakunnan laajamittaiseen maahantuloon varautuminen tehtäisiin yhteistyössä laajamittaisen maahantulon varautumisesta vastaavan Maahanmuuttoviraston sekä maakuntien muiden toimijoiden kanssa. Jotta myös alueilla pystyttäisiin varautumaan tehokkaasti laaja-alaisiin eri toimialoja koskettaviin häiriötilanteisiin, olisi tärkeää, että maakunnat kutsuisivat koolle keskeiset maakunnan toimijat varautumisen toteuttamiseksi poikkihallinnollisena yhteistyönä. Laajamittaisen maahantulon varautumiseen luotuja alueellisia yhteistyörakenteita voitaisiin hyödyntää myös uusissa maakunnissa.

Maakunnallisessa varautumissuunnittelussa selvitettäisiin Maahanmuuttoviraston ja maakunnan yhteistyönä vastaanotto- ja järjestelykeskuksiin käytettävät tilat ja muut hätämajoitukseen soveltuvat tilat, jotta maahantulijoiden välttämättömän toimeentulon ja huolenpidon järjestäminen edellä mainitulla alueella voitaisiin turvata. Varautumissuunnitteluun voitaisiin sisällyttää myös muiden julkisoikeudellisten yhteisöjen, kuten Suomen Punaisen Ristin, taikka yksityisten yhteisöjen tai säätiöiden osuus vastaanoton järjestämisessä laajamittaisen maahantulon yhteydessä. Ne voisivat esimerkiksi tukea viranomaisia vastaanotto- tai järjestelykeskuksen perustamisessa tai ylläpitää keskusta viranomaisten ohjauksessa. Varautumissuunnitelmat olisi pidettävä ajan tasalla ja niiden toimivuus tulisi varmistaa varautumisen harjoitustoiminnalla.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin, että maakuntiin perustetaan tarpeellinen määrä järjestely- ja vastaanottokeskuksia. Maakunnan yhteistyössä Maahanmuuttoviraston ja maakunnan alueen muiden toimijoiden kanssa toteuttama varautumissuunnittelu toimisi pohjana tarvittaville toimenpiteille tilanteessa, jossa laajamittainen maahantulo edellyttää vastaanotto- ja järjestelykeskusten perustamista. Mikäli tarvittavaa määrää vastaanottokeskuksia ei nopeasti kehittyvässä tilanteessa ehditä perustaa, voidaan maahantulijoita majoittaa tilapäisesti myös kuntien ja seurakuntien tai muiden toimijoiden järjestämiin hätämajoituksiin. Käytännössä vastaanotto- ja järjestelykeskusten perustamisesta kansainvälistä suojelua hakevan vastaanotosta annetun lain 10 §:n 1 momentin mukaan vastaa Maahanmuuttovirasto, joka sopii kunnan, kuntayhtymän, muun julkisoikeudellisen yhteisön taikka yksityisen yhteisön tai säätiön kanssa vastaanotto- tai järjestelykeskuksen perustamisesta, lakkauttamisesta ja toimipaikasta. Lisäksi momentista ehdotetaan poistavaksi säännös valtioneuvoston asetuksesta.

52 §.Tietojen luovuttaminen rekisteristä.Pykälän 1 momentissa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin maakunnaksi.

53 §.Tiedonsaantioikeus rekisteristä.Pykälän 1 momentissa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin maakunnaksi.

1.42

1.3.4 Laki rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä

Rahanpesun valvontarekisteri 5 luku

2–8 §.Luvun 2 §:n 1 momentissa, 3 §:n 2 momentissa, 4 §:n 2 momentissa, 5 §:n 4-6 momentissa, 6 §:n 1 ja 2 momentissa, 7 §:n 2 ja 3 momentissa ja 8 §:n 1 ja 2 momentissa aluehallintovirasto muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

Valvonta 7 luku

1 §.Luvun 1 §:n 1 momentin 4 kohdassa aluehallintovirasto muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

Hallinnolliset seuraamukset 8 luku

1–3, 7, 8, 10 ja 11 §.Luvun 1 §:n 6 momentissa, 2 §:n 3 momentissa, 3 §:n 4 momentissa, 7 §:n 1 ja 2 momentissa, 8 §:n 5 momentissa, 10 §:n otsikossa ja 1, 3 ja 4 momentissa sekä 11 §:n 3 momentissa aluehallintovirasto muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

1.43

1.4 Puolustusministeriön hallinnontoimiala

1.44

1.4.1 Laki terveydenhuollon järjestämisestä puolustusvoimissa

6 §.Pykälän 3 momentissa aluehallintovirasto muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi. Puolustusvoimien terveydenhuollon valvonnan ja siihen liittyvän ohjauksen tehtävät kootaan osana muita terveydenhuollon valvonnan tehtäviä aluehallintovirastoista ja Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastosta uuteen valtakunnallisen toimivallan omaavaan Valtion lupa- ja valvontavirastoon. Virastojen yhdistämisen johdosta ei tarvita toimivallanjakosäännöksiä aluehallintovirastojen ja Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston välillä ja tästä johtuen pykälässä ei olisi enää nykyisenkaltaisia 4 ja 5 momentteja.

10 a §.Pykälän 1 momentissa aluehallintovirasto ja Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto poistettaisiin ja muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

10 b §.Pykälän 1 momentissa aluehallintovirasto ja Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto poistettaisiin ja muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi. Samalla valvontaviranomaisten väliset säännökset tarkastuksen tekemistä koskevasta määräysmenettelystä kävisivät tarpeettomiksi. Lisäksi tarkastuksen tekemiselle ei enää edellytettäisi nykyisen lainsäädännön tapaan nimenomaista perusteltua syytä. Tämä mahdollistaa muun muassa sen, että valvontaviranomainen voi tehdä tarkastuksia satunnaisesti valittuihin kohteisiin tai riskianalyysiin perustuen. Ehdotus vastaisi sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislaissa ehdotettua. Edelleen 2 momentin viittaus maanpuolustuksen kannalta salassa pidettävistä kohteista muutettaisiin maanpuolustuksen kannalta erityissuojattaviksi kohteiksi nykyterminologian mukaisesti.

10 c §.Pykälän 1, 3 ja 4 momentissa aluehallintovirasto ja Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto poistettaisiin ja muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

10 d §.Pykälän 1 - 2 momentissa aluehallintovirasto ja Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto poistettaisiin ja muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

10 e §.Pykälän 1 momentissa aluehallintovirasto ja Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto poistettaisiin ja muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

10 f §.Pykälän 1 momentissa aluehallintovirasto ja Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto poistettaisiin ja muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

1.45

1.4.2 Puolustustilalaki

12 §.Pykälän 1 ja 2 momentissa aluehallintovirasto muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

33 §.Pykälässä lääninhallitus muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

37 §.Pykälän 1 momenttia muutettaisiin siten, että poistettaisiin vanhentunut säännös lääninhallituksen alaisen viranomaisen päätöksestä valittamisesta. Edelleen viimeisen virkkeen viittaus lääninoikeuteen muutettaisiin hallinto-oikeudeksi.

1.46

1.5 Valtiovarainministeriön toimiala

1.47

1.5.1 Laki Valtion lupa- ja valvontavirastosta

Valtion lupa- ja valvontaviraston asema ja tehtävät 1 luku

1 §.Toiminta-ajatus ja asema.Pykälässä säädettäisiin viraston toiminta-ajatuksesta tavalla, joka ilmentää viraston perustehtävää yleisellä tasolla ja viraston tarkoitusta. Säännöksen tarkoituksena on lisäksi kuvata viraston hallinnollista asemaa valtion viranomaisjärjestelmän kokonaisuudessa.

Pykälän 1 momentin mukaan virasto on valtakunnallinen ja monialainen valtion hallintoviranomainen, joka turvaa perusoikeuksien ja oikeusturvan toteutumista alueilla toimien hoitamalla lainsäädännön toimeenpano-, ohjaus-, lupa- rekisteröinti- ja valvontatehtäviä. Tehtävät, joissa virasto toiminta-ajatustaan toteuttaa, määrittyisivät erityislainsäädännön mukaisesti eli virasto vastaisi tehtävistä ja niihin sisältyvästä yleisen edun valvonnasta vain sen mukaan kuin lailla erikseen säädetään. Viraston tehtävät liittyvät monella tapaa ihmisten perusoikeuksien sekä oikeusturvan turvaamiseen. Valtaosin kysymys on sekä julkisten että yksityisten toimijoiden ohjaksesta ja valvonnasta, jossa varmistetaan, että toimijoiden asiakkaat ja kansalaiset eri rooleissaan pääsevät heille kuuluviin oikeuksiin ja toisaalta, että toimijat täyttävät lakiin perustuvat velvollisuutensa.

Viraston tehtävistä suurella osalla on perusoikeusliityntä niiden kytkeytyessä esimerkiksi perustuslain 6 §:ssä säädettyyn yhdenvertaisuuden turvaamiseen, 16 §:ssä säädettyihin sivistyksellisiin oikeuksiin, 17 §:ssä säädettyyn oikeuteen omaan kieleen ja kulttuuriin, 18 §:ssä säädettyyn oikeuteen työhön ja elinkeinovapauteen, 19 §:ssä säädettyyn oikeuteen sosiaaliturvaan sekä 20 §:ssä säädettyyn vastuuseen ympäristöstä. Virastolle ehdotetaan säädettäväksi myös yleisen edun valvontaan kuuluvia tehtäviä. Viraston keskeinen tarkoitus on olla monialainen toimija, joka pystyy toimeenpanemaan ja sovittamaan yhteen eri toimialojen toimintaa lisäarvoa tuottavalla tavalla. Virastolla on valtakunnallinen toimivalta, mutta sen lisäksi sillä on keskeinen rooli valtion alueilla tapahtuvassa hallintotoiminnassa ja viraston yhteydet maakuntiin ja kuntiin sekä elinkeinoelämään ja kansalaistoimintaan ovat välittömät ja vuorovaikutteiset. Alueellinen läsnäolo mahdollistaa perusoikeuksien toteutumisen valvonnan siellä missä toimintakin tapahtuu. Ehdotetun 5 §:n mukaan Valtion lupa- ja valvontavirasto toimii kaikissa maakunnissa. Viraston alueellisesta toimipaikkaverkosta säädettäisiin 5 §:n nojalla valtioneuvoston asetuksella. Tarkoituksena on, että virastolla olisi valtioneuvoston asetuksella säädettävä toimipaikka jokaisessa maakunnassa Ahvenanmaan maakuntaa lukuun ottamatta. Kaikissa toimipaikoissa ei fyysisesti tehtäisi kaikkien viraston toimialojen tehtäviä, vaan henkilöstö sijoittuisi eri toimipaikkoihin ja työskentelypisteisiin tehtävien hoidon kannalta tarkoituksenmukaisella tavalla hyödyntäen täysipainoisesti digitaalisia moderneja työskentelyn tapoja, jolla turvattaisiin myös virastolle kuuluvien tehtävien tehokas toiminnallinen hoitaminen valtakunnallisesti.

Momentin toisen virkkeen mukaan virasto toimii asiakaslähtöisesti ja poikkihallinnollisesti sekä moniammatillista asiantuntemusta hyödyntäen. Virastoon on sijoitettu erilaisia tehtäviä useilta eri hallinnonaloilta. Viraston toimintatapojen ja rakenteen on tarkoitus tukea muuntautumiskykyistä poikkihallinnollista työotetta, toimintatapojen uudelleentarkastelua ja niiden ketterää sopeuttamista viraston toimialoilla tapahtuviin muutoksiin. Viraston johtamisessa tulisi korostua uudenlainen tapa hahmottaa eri toimialojen välisiä yhteyksiä ja tuottaa lisäarvoa sekä asiakkaalle että yhteiskunnalle luomalla monialaisia työskentelymalleja, joilla voidaan vastata muuttuvan toimintaympäristön asettamiin haasteisiin oikea-aikaisesti. Tämän toimintatapa tulisi ottaa käyttöön viraston kaikessa, niin valtakunnallisessa kuin alueellisessa toiminnassa.

Viraston toteuttamalla ohjauksella ja valvonnalla pyritään ennakoivasti, vuorovaikutteisesti ja yhdenvertaisesti varmistamaan valvonnan kohteena olevien toimialojen palveluiden käyttäjien oikeuksien toteutuminen sekä palvelun tuottajien velvoitteiden täyttäminen. Virasto toiminnan järjestäminen on suunniteltava ja toteutettava asiakaslähtöisesti siten, että viraston palvelumallit ja palvelukulttuuri sekä työskentelytavat sovitetaan vastaamaan viraston asiakkaiden tarpeita ja heidän viitekehystään. Asiakaslähtöisyyden keskeisiä elementtejä ovat lisäksi verkostomainen yhteistyö asiakkaiden kanssa, helppokäyttöisyys, yhden luukun periaate ja palveluaika, mutta myös viraston tehostettu palvelukyky tehtävien sisäistä hoitamista parhaiten tukevien mallien avulla. Asiakaslähtöisyydellä on merkittävä yhteys viraston toiminnalliseen vaikuttavuuteen myös sitä kautta, että painopisteiltään ja toteuttamistavoiltaan moderni, joustava sekä asiakasprofiilin ja yhteiskunnallisten olojen mukaan muuntuva toiminta myös voi pyrkiä saavuttamaan mahdollisimman suuren vaikuttavuuden.

Edelleen momentissa säädettäisiin, että virasto toimii ennakoivasti ja riskiperusteisesti. Poikkihallinnollisuuden ja asiakaslähtöisyyden lisäksi toimintatapojen uudistamisen keskiössä on valvonnan kulttuurin muutos, jossa pyritään entistä vaikuttavampaan ja tuloksellisempaan toimintaan. Viraston tulee laillisuusvalvontaa merkittävästi kokoavana toimijana toimia puolueettomana ja vahvana oikeusvaltion ylläpitäjänä sekä toteuttaa valvontaa hallintolain mukaisia oikeusperiaatteita palvellen. Merkityksellistä on toiminnan painopisteen siirtämisellä entistä enemmän ennakoivaan, vuorovaikutteiseen ja asiakkaiden yhdenvertaisia toimintaedellytyksiä turvaavaan oma-aloitteiseen ohjaukseen ja valvontaan. Tämän lisäksi toimintaa on kohdennettava oikea-aikaisesti valvonnan tarkoituksen kannalta laadultaan ja laajuudeltaan merkittäviin asiakokonaisuuksiin ja epäiltyihin lainvastaisuuksiin siten, että toiminnan päätarkoituksena on laaja yhteiskunnallinen vaikuttavuus. Tämä edellyttää esimerkiksi valvonnan kohdentamiselta systemaattisia, yhdenvertaisia ja toimintaympäristön muutosten kanssa eläviä riskinarvioinnin menetelmiä sekä valvontatiedon laajaan keräämiseen, analysointiin ja hyödyntämiseen liittyviä menettelytapoja. Viraston toiminta-ajatukseen sisältyvä kansalaisten perusoikeuksien ja oikeusturvan turvaaminen toteutuu parhaiten, kattavimmin ja tasapuolisimmin kun virasto pystyy tehokkaalla riskisperusteisella toiminnalla ehkäisemään lainvastaista toimintaa sekä viipymättä puuttumaan uhkatilanteisiin. Ennakoivan ja riskiperusteisen valvontatoiminnan ohella viraston on kuitenkin ylläpidettävä kykyä myös tehokkaaseen reaktiiviseen valvontaan, jonka merkitys viraston valvontatoiminnassa säilyy myös jatkossa keskeisenä.

Pykälän 2 momentissa todettaisiin viraston asema valtioneuvoston alaisena ja sitä ohjaavien ministeriöiden yhteisenä viranomaisena. Virasto on hallinnolliselta asemaltaan aivan uudentyyppinen ministeriöiden yhteinen keskushallinnon virasto. Valtioneuvoston alaisuus viittaa tässä yhteydessä viraston yleiseen organisaatiohierarkkiseen asemaan ja korostaa sen lukeutumista eri toimialoille niiden lainsäädännön toimeenpanotehtäviä varten. Määrettä tarkentaa se, että kyse on ministeriöiden yhteisestä virastosta eli ministeriöiden alaisuudessa toimivasta virastosta, ei osasta valtioneuvostoa. Viraston ollessa ministeriöiden yhteinen, se lukeutuu valtioneuvostosta annetun lain ja valtioneuvoston ohjesäännön tarkoittamalla tavalla niiden kaikkien toimialalle. Virasto ei kuulu minkään yksittäisen ministeriön hallinnonalalle. Virasto osallistuisi jokaisen sitä ohjaavan ministeriön hallinnonalan konserniyhteistyöhän. Viraston ohjaus perustuisi ohjaavien ministeriöiden yhteistyöhön ja yhteiseen päätöksentekoon ja ministeriöiden erimielisyystilanteissa päätöksenteko siirtyisi valtioneuvostotasolle. Jokainen ministeriö vastaa virastoa koskevista asioista ja sen ohjaamisesta toimialallaan erikseen säädetyn mukaisesti.

2 §.

.

Toimialue

Pykälän mukaan viraston toimialueena olisi koko maa, jollei toisin säädetä. Näin ollen virasto olisi valtakunnallinen virasto, jonka toimialue lähtökohtaisesti kattaa myös Ahvenanmaan maakunnan. Ahvenanmaan maakunnan osalta Ahvenanmaan itsehallintolaki määrittää sen, mitkä virastolle kuuluvista tehtävistä ylipäätään kuuluvat Ahvenanmaan maakunnassa valtion toimialaan. Esimerkiksi työsuojelun tehtävissä ja sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöiden rekisteröinnissä virastolla olisi toimivalta myös Ahvenanmaalla. Eräissä Valtion lupa- ja valvontavirastolle Manner-Suomessa kuuluvissa tehtävissä säädettäisiin erikseen kyseistä tehtävää koskevassa erityislainsäädännössä, että tehtävän hoitaa Ahvenanmaan maakunnassa Ahvenanmaan valtionvirasto. Tällaisia tehtäviä ovat esimerkiksi eräät yhtiöoikeudellista vähemmistösuojaa koskevat tehtävät sekä maksutalletusten käsittelyä koskevat tehtävät. Kyseiset tehtävät ovat nykyisinkin kuuluneet Ahvenanmaan maakunnassa aluehallintovirastoista annetun lain 16 §:n 1 momentin nojalla Ahvenanmaan valtionvirastolle ja Manner-Suomessa aluehallintovirastoille. Lisäksi virastolle säädettäisiin perusopetus- ja lukiolaissa nykyisin Etelä-Suomen aluehallintovirastolle kuuluva tehtävä toimia valvonta- ja muutoksenhakuviranomaisena ulkomailla toimivien Suomen lainsäädännön mukaisen opetuksen järjestämisluvan saaneiden koulujen osalta.

Virasto olisi perustuslain 119 §:n 1 momentista johdettavassa valtion keskus-, alue- ja paikallishallinnon viranomaisiin perustuvassa jaottelussa valtion keskushallintoon kuuluva virasto. Lakkautettavaksi ehdotettavat kuusi aluehallintovirastoa ja 15 elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusta ovat valtion aluehallinnon viranomaisia, joilla on alueellinen toimivalta.

3 §.Suhde muuhun lainsäädäntöön.Pykälässä todettaisiin osin informatiivisena viittauksena työsuojelun tehtävien erityispiirteiden vuoksi olemassa oleva lainsäädäntö, jota sovelletaan tämän lain lisäksi asianomaisten tehtävien organisointiin. Mikäli nyt ehdotetussa laissa on viitatusta lainsäädännöstä poikkeavia säännöksiä, sovelletaan kuitenkin nyt ehdotettua lakia. Vastaava sääntely on nykyisin voimassa aluehallintovirastoja koskevana.

4 §.Tehtäväala ja tehtävät.Pykälässä säädettäisiin niistä tehtäväaloista, joihin kuuluvia tehtäviä virastossa hoidetaan. Tehtävät ja niiden tarkempi sisältö määräytyvät nimenomaisen aineellisen lainsäädännön perusteella ja nyt ehdotetussa säännöksessä tehtäväalat on koottu tiiviiseen ilmaisuun niiden pääluokituksen mukaan.

Pykälän 1 momentin nojalla viraston tehtäväalat olisivat 1) sosiaali- ja terveys -tehtäväala, 2) varhaiskasvatus, opetus ja kulttuuri -tehtäväala, 3) ympäristö -tehtäväala sekä 4) työsuojelu -tehtäväala. Sosiaali- ja terveys -tehtäväalan tehtävät muodostuvat aluehallintovirastojen sekä Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston hoitamista sosiaali- ja terveysalan lupa-, ohjaus-, rekisteröinti-, valvonta-, ja rahoitustehtävistä lukuun ottamatta terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen alueellista koordinaatiota, josta vastaavat 1.1.2019 alkaen maakunnat. Sosiaali- ja terveydenhuollon tehtävien lisäksi tehtäväala muodostuu terveydensuojelulain ja tupakkalain mukaisista ohjaus- ja valvontatehtävistä sekä valtion tehtäväksi jäävistä valtakunnallisista alkoholihallinnon lupa-, ohjaus- ja valvontatehtävistä. Varhaiskasvatus, opetus ja kulttuuri -tehtäväalan tehtävät muodostuvat aluehallintovirastojen koulutus-, kirjasto-, liikunta- ja nuorisotoimen sekä varhaiskasvatuksen ohjaus-, valvonta-, rahoitus-, ja kehittämistehtävistä. Lisäksi tehtäväalan tehtäviin sisältyy muutoksenhakuviranomaisena toimiminen eräissä koulutuslainsäädännön mukaisissa päätöksissä. Ympäristö -tehtäväalan tehtävät koostuvat aluehallintovirastoissa ja ELY–keskuksissa hoidetuista ympäristönsuojelulain, vesilain, jätelain, luonnonsuojelulain, ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain rakennusperinnön suojelemisesta annetun lain sekä eräiden muiden ympäristösäädösten mukaisista tehtävistä. Ympäristö -tehtäväalan tehtäviin sisältyvät myös virastolle kuuluvat kulttuuriympäristötehtävät. Työsuojelu -tehtäväala puolestaan koostuu nykyisten aluehallintovirastojen työsuojelutehtävistä.

Pykälän 2 momentin mukaan virasto hoitaisi myös muita sille erikseen säädettyjä oikeusturva- lupa-, rekisteröinti- ja valvontatehtäviä. Säännöksen on tarkoitus kattaa virastolle muilla kuin 1 momentissa tarkoitetuilla tehtäväaloilla säädetyt erilliset oikeusturva-, lupa-, rekisteröinti- ja valvontatehtävät, kuten työ- ja elinkeinoministeriön, valtiovarainministeriön, sisäministeriön ja oikeusministeriön hallinnonaloille kuuluvat mainitut tehtävät. Tällaisia ovat esimerkiksi palkkaturvatehtävät, elinkeinovalvontaan kuuluvat tehtävät, kasvupalveluiden ja pelastustoimen sekä yhteisen varautumisen laillisuusvalvontatehtävät, yhteisöoikeudellista vähemmistösuojaa koskevat tehtävät ja maksutalletukset. Pykälän 2 momentissa tarkoitettuja valvontatehtäviä olisivat myös sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalalle kuuluvat lomituspalveluiden valvontatehtävät. Viraston laillisuusvalvontatehtäviin kuuluva keskeinen tehtäväryhmä ovat virastolle kuuluvat kantelutehtävät. Viraston kantelunkäsittelytoimivalta perustuu toisaalta virastolle säädettyihin tehtäviin valvoa jotakin toimintaa tai toimialaa ja toisaalta virastolle maakuntalaissa ja kuntalaissa säädettyyn yleiseen maakuntien ja kuntien toimintaan kohdistuvaan kanteluntutkimistoimivaltaan.

Pykälän 3 momentin mukaan virastolla voisi olla myös muita erikseen säädettyjä tehtäviä. Esimerkkinä tällaisista muista tehtävistä on siviilipalveluskeskuksen ylläpitoa koskeva virastolle ehdotettu tehtävä. Erikseen lailla säädettyjen tehtävien lisäksi virastolla voisi luonnollisesti olla muita tehtäväalaansa liittyviä, ministeriöiden yhteisen ohjauksen piirissä määrättyjä ministeriöiden virastolle osoittamia tehtäviä.

Valtion lupa- ja valvontaviraston organisaatio 2 luku

5 §.Organisaatio.Pykälässä säädettäisiin viraston sisäisen organisoitumisen perusteista.Viraston toiminnan järjestämisen pohjana olisi pykälän 1 momentin nojalla viraston jakautuminen sille kuuluvien tehtävien hoitamista varten toimialoihin ja toimintayksiköihin. Toimialoista säädettäisiin ehdotetussa pykälässä laissa, kun taas toimintayksiköistä säädettäisiin valtioneuvoston asetuksella. Organisaatiojaossa viraston tehtävät luokiteltaisiin viraston ohjaus- ja johtamisjärjestelmän kannalta tarkoituksenmukaisella tavalla toiminnallisiin ja henkilöstöhallinnollisiin kokonaisuuksiin. Toimialat ja toimintayksiköt olisivat hierarkkisesti rinnakkaisia rakenteita, mutta toimialoilla olisi hallinnollisesti erilainen ja itsenäisempi asema kuin toimintayksiköillä, mikä ilmenisi muun muassa ratkaisuvaltaa ja nimitysoikeutta koskevassa sääntelyssä. Toimialat muodostettaisiin vastaamaan 4 §:ssä säädettyjä viraston tehtäväaloja, kun taas toimintayksiköiden tehtävät muodostuisivat viraston muista tehtävistä ja sisäisestä hallinnosta.

Toimialat ja toimintayksiköt olisivat valtakunnallisesti toimivia tehtäväkokonaisuuksien hoitamista varten muodostettuja rakenteita eikä erillisiä aluetason tai muun jaotuksen mukaisia säädöstasolla määriteltäviä rakenteita olisi. Toimialojen ja toimintayksiköiden työjärjestyksissä voitaisiin toimintaa tarvittaessa kuitenkin organisoida sekä toiminnallisesti että alueellisesti järjestäen. Ehdotetussa 1 momentissa säädettäisiinkin, että toimialoilla ja toimintayksiköillä voi olla niiden työjärjestyksessä määrättäviä toiminnallisia ja alueellisia yksiköitä.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin viraston toimialoista. Viraston organisaatioon kuuluisi neljä toimialaa, joiden tehtävät vastaisivat neljää lain 4 §:n 1 momentin 1-4 kohdissa tarkoitettua Valtion lupa- ja valvontaviraston tehtäväalaa. Virastossa olisi siten seuraavat toimialat: 1. Sosiaali- ja terveystoimiala, jolla hoidettaisiin viraston sosiaali- ja terveysala koskevat asiat, eli asianomaisessa lainsäädännössä virastolle erikseen säädetyt hallinnonalan ohjaus-, lupa-, rekisteröinti-, valvonta-, ja rahoitustehtävät; 2. Varhaiskasvatus, opetus ja kulttuuri -toimiala, jolla hoidettaisiin opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalan tehtäviä, eli virastolle säädettyjä koulutus-, kirjasto-, liikunta- ja nuorisotoimen sekä varhaiskasvatuksen ohjaus-, valvonta-, rahoitus ja kehittämistehtäviä sekä opetuslainsäädännössä sille säädetyt muutoksenhakuviranomaistehtävät; 3. Ympäristötoimiala, jolla hoidettaisiin ympäristöministeriön, maa- ja metsätalousministeriön ja oikeusministeriön hallinnonalojen lainsäädäntöön perustuvia tehtäviä. Ympäristöministeriön hallinnonalalla viraston toimialaan kuuluisivat virastolle säädetyt ympäristönsuojelun ja luonnonsuojelun tehtävät. Vesilaki kuuluu oikeusministeriön hallinnonalaan, mutta vesiasioita koskevasta viraston ohjauksesta vastaavat ympäristöministeriö ja maa- ja metsätalousministeriö; sekä 4. Työsuojelun toimiala, jolla hoidettavat tehtävät muodostuisivat sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalan työsuojeluviranomaistehtävistä. Pykälän 4 momentin mukaan toimialojen pääasiallisista tehtävistä säädettäisiin tarkemmin valtioneuvoston asetuksella.

Jos virastolle säädettäisiin uusi 4 §:n 1 momentin 1-4 kohdassa tarkoitettuun tehtäväalaan sisältyvä tehtävä, kuuluisi se viraston sisäisessä tehtävänjaossa suoraan ehdotetun 5 §:n 2 momentin nojalla tehtäväalasta vastaavalle viraston toimialalle.

Lisäksi virastolle olisi tarkoitus 4 momenttiin sisältyvän asetuksenantovaltuuden nojalla valtioneuvoston asetuksella säätää toimialoista erillisenä toimintayksikkönä oikeusturvayksikkö. Oikeusturvayksikköön olisi koottu virastolle säädetyt muut kuin viraston toimialoilla hoidettavat tehtäväkokonaisuudet, jotka liittyvät oikeusturvatehtäviin sekä valvontaan. Näitä ovat muun muassa työ- ja elinkeinoministeriön alaiset palkkaturva-asiat ja erilliset elinkeinovalvonnan tehtävät sekä kasvupalveluiden laillisuusvalvonta, sisäministeriön hallinnonalalta virastolle kuuluvat rahanpesun valvontatehtävät, pelastustoimen laillisuusvalvontatehtävät ja yhteisen varautumisen laillisuusvalvontatehtävät sekä valtiovarainministeriön hallinnonalaan kuuluvat kuntalain ja maakuntalain mukaiset sellaiset yleiset kantelutehtävät, jotka eivät kuulu toimialoilla hoidettaviksi. Toimialojen tehtäviin kytkeytyvät kanteluasiat, kuten esimerkiksi opetustoimen kantelut, sen sijaan hoidettaisiin toimialoilla, vaikka viraston toimivalta kantelun tutkimiseen perustuisikin kuntalakiin tai maakuntalakiin. Oikeusturvayksikössä hoidettaisiin myös oikeusministeriön hallinnonalan erinäiset oikeusturvatehtävät kuten yhtiöoikeudellinen vähemmistösuoja ja maksutalletukset sekä maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalaan kuuluva Metsähallituksen erävalvojien valvonta. Sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalalta oikeusturvayksikölle kuuluisi lomituspalveluiden valvonta. Lisäksi yksikössä voitaisiin hoitaa tiettyjä viraston sisäisiä oikeudellisia palveluja.

Toimialoista erillisenä valtioneuvoston asetuksella säädettävänä toimintayksikkönä olisi lisäksi hallintopalvelut, joka hoitaisi viraston yhteisiä hallinto- ja kehittämispalveluita. Tällaisia olisivat esimerkiksi viraston henkilöstö-, talous-, asiakirja-, tieto-, toimitila-, kehittämis- ja viestintäpalvelut sekä yleishallinnon palvelut. Toimialoista erillinen olisi myös sisäinen tarkastus, joka tuottaisi pääjohtajalle ja toimialajohtajille sisäisen valvonnan palveluita.

Vaikka viraston tehtävät osoitetaan toimialoille tai toimintayksiköille, on myös jatkossa mahdollista, että yksittäisen virkamiehen toimenkuva koostuu yhtä useamman toimialan tai toimintayksikön tehtävistä, mikä mahdollistaa asiantuntemuksen ja resurssien joustavan ja tarkoituksenmukaisen käytön virastossa. Tehtäviä hoitaessaan virkamies toimii sen toimialan johdon alaisuudessa, jonka tehtävistä kulloinkin on kyse.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin viraston varhaiskasvatus, opetus ja kulttuuri -toimialan osalta toimialan sisäisestä organisoitumisesta kielellisin perustein. Aluehallintovirastoissa on aluehallintovirastoista annetun lain 18 §:n nojalla valtioneuvoston asetuksella säädetty ruotsinkielinen opetustoimen palveluyksikkö, joka on sijoittuneena Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirastoon, mutta jonka toimialueeseen kuuluu koko maa. Yksikön virkamiehet ovat sijoittuneet myös muiden kaksikielisten aluehallintovirastojen toimipisteisiin. Ruotsinkielisen opetustoimen palveluyksikön tehtävänä on nykyisin hoitaa aluehallintovirastojen toimialaan kuuluvat ruotsinkielisen koulutustoimen ja varhaiskasvatuksen tehtävät perustamis- ja investointihankkeita koskevia tehtäviä lukuun ottamatta. Lisäksi palveluyksikkö toimii asiantuntijana ruotsinkielistä väestöä koskevissa kirjastotoimeen ja perusopetuslaissa (628/1998), lukiolaissa (629/1998), taiteen perusopetuksesta annetussa laissa (633/1998) ja varhaiskasvatuslaissa (36/1973) tarkoitettuihin investointihankkeisiin liittyvissä asioissa sekä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten toimialaan kuuluvissa ruotsinkielistä väestöä koskevissa koulutukseen ja osaamiseen liittyvissä asioissa. Palveluyksikön virkojen kielitaitoa koskevana kelpoisuusvaatimuksena on ruotsin kielen erinomainen suullinen ja kirjallinen taito sekä suomen kielen tyydyttävä suullinen ja kirjallinen taito.

Tarkoituksena on, että myös jatkossa varhaiskasvatus, opetus ja kulttuuri -toimialan tehtävissä toteutettaisiin kielellisten ja kulttuuristen oikeuksien tason pysyttämiseksi nykyisellään organisatorinen ratkaisu, jossa tietyt toimialan tehtävät organisoitaisiin kielellisin perustein toimialan sisälle omaksi yksikökseen ja yksikön virkamiehille säädettäisiin nykyistä vastaava erityinen kielitaitovaatimus. Vastaavasti Opetushallituksesta annetun lain (564/2016) 6 §:ssä on säännös ruotsinkielisen koulutuksen ja varhaiskasvatuksen tehtävien hoitoa varten Opetushallituksessa olevasta yksiköstä. Yksikön tehtävistä ja henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista säädettäisiin valtioneuvoston asetuksella.

Pykälän 4 momentin mukaan toimialojen pääasiallisista tehtävistä säädettäisiin tarkemmin valtioneuvoston asetuksella. Asetuksella täsmennettäisiin siten pykälän 2 momentissa säädettäväksi ehdotettua toimialojen tehtävämäärittelyä. Toimialojen yksittäiset tehtävät perustuisivat kuitenkin muualla lainsäädännössä erikseen säädettyihin tehtäviin. Valtioneuvoston asetuksella säädettäisiin lisäksi viraston toimintayksiköistä. Kuten edellä on todettu, tarkoituksena on asetuksella säätää, että virastolla olisi toimialojen lisäksi oikeusturvayksikkö -niminen toimintayksikkö sekä hallintopalveluyksikkö -niminen toimintayksikkö. Valtioneuvoston asetuksella säädettäisiin lisäksi viraston muun organisoitumisen perusteista.

Toimialalla voi olla esimerkiksi toiminnallisia yksiköitä, joiden tehtävät pohjautuvat asiaperusteisiin valtakunnallisiin ja yhtenäisiin tehtäväkokonaisuuksiin kuten paikkariippumattomaan toimintaan, tiettyyn valvonnan osatoimintoon tai erikoistumiseen, prosessiin tai kohdetoimialaan (asiakkuuksiin). Näissä yksiköissä työskentelevät henkilöt kuuluvat henkilöstöhallinnollisesti yksikköön maantieteellisestä sijainnistaan riippumatta ja perustuen heille määrättyihin tehtäviin, eli yksikön henkilöstö voi muodostua virkamiehistä ympäri maata. Yksikkörakennetta tulisi tarkastella siten, että toisiinsa elimellisesti kytkeytyviä prosesseja ei rikota vaan organisoituminen tukee tehtävien tuloksellista ja vaikuttavaa suorittamista sekä sisäisiä synergioita.

Toisaalta toimialan on mahdollista perustaa tarvittaessa myös alueellisia yksiköitä niiden tehtävien hoitamista varten, jotka edellyttävät alueellista läsnäoloa ja erityistä aluetuntemusta. Tällaisia voivat olla esimerkiksi asiakkaan luona toteutettava valvonta sekä muu alueellista läsnäoloa ja kohtuullisia etäisyyksiä edellyttävä toiminta. Näissä tapauksissa alueellisen organisoinnin tulisi olla välttämätöntä toiminnan kustannustehokkaaksi, vaikuttavaksi ja asiakaslähtöiseksi järjestämiseksi ja ensisijaisesti alueellisetkin tehtävät tulisi hahmottaa valtakunnallisen toiminnan työnjaollisena asiana. Näihin yksiköihin henkilöstö sijoitettaisiin sijaintinsa mukaan ja heidän tehtävänsä määrättäisiin siten, että alueellinen toiminta mahdollistuu asiantuntevasti ja kustannustehokkaasti. Yksikköön sijoitettu virkamies voisi luonnollisesti vastata osin myös toiminnalliseen yksikköön sijoitetuista tehtävistä. Viraston virkamiehillä on aina valtakunnallinen toimivalta sisäisestä yksikköjaosta riippumatta.

Yksiköistä päätetään toimialan ja toimintayksikön työjärjestyksellä toiminnan luonteen ja tarpeiden perusteella. Rakenteen on tarkoitus tukea toiminnan vaikuttavuutta ja yhtenäistä valtakunnallista johtamista, alueellista näkyvyyttä ja vuorovaikutteisuutta sekä viraston toimipaikkaverkoston kehittämistä pitkällä aikavälillä vastaamaan muuttuvia toiminnallisia tarpeita. Edelleen tarkoituksena on edistää asiantuntemuksen, resurssien ja toimipaikkaverkoston joustavaa valtakunnallista hyödyntämistä.

Virastolla olisi lisäksi toimintansa yhteensovittamisen tukemiseksi yhteisiä toimintoja. Yhteisissä toiminnoissa olisi kyse horisontaalisesta kahden tai useamman toimialan ja toimintayksikön yhteisestä toiminnasta tai yhteistyöstä. Yhteiset toiminnot eivät olisi henkilöstöhallinnollisia yksiköitä, vaan niiden henkilökunta koostuisi toimialojen ja toimintayksiköiden henkilöstöstä, joka on osoitettu asianomaisiin tehtäviin, ja ne olisivat tällä tavoin varsinaisten toimialojen yhteisiä kokoonpanoja. Varsinaiset asiaratkaisut tehtäisiin edelleen toimialoilla ja toimintayksiköissä ja päätösvalta yhteistyön sisällöstä olisi edelleen asianomaisilla esimiehillä. Yhteisillä toiminnoilla olisi kuitenkin nimenomaisesti osoitettu vastuuhenkilönsä.

Yhteisiä toimintoja voitaisiin perustaa esimerkiksi yhteisiin prosesseihin ja asiakkuuksiin tai alueellisen toiminnan koordinaatioon. Niiden tehtävänä voisi olla esimerkiksi pääjohtajan ja johtoryhmän tukena kehittää yhteisiä menettelytapoja, koordinoida yhteistä kannanmuodostusta ja operatiivista toimintaa sekä tukea toimialojen asiantuntijoita toimialarajat ylittävässä muussa yhteistyössä ja tietojenvaihdossa. Esimerkiksi viraston tehtäviin kuuluva hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen valvonta ja siihen liittyvä ohjaus edellyttää toimialojen tehtävät ylittävän monialaisen näkökulman muodostamista. Organisoitumisen tarkoitus olisi siten tukea monialaista ja yhtenäistä toimintaa silloin kun se on mahdollista ja tarpeellista sekä edistää viraston sisäistä prosessien ja järjestelmien kehittämistyötä.

Pysyväisluonteisista toimialojen yhteisistä toiminnoista, niiden tehtävistä sekä sisäisestä työskentelystä ja toiminnan järjestämisestä määrättäisiin viraston työjärjestyksellä ja tilapäisluonteiset tai yksittäistapaukselliset yhteiset toiminnot voisivat perustua viraston yhteistoiminnan johtamisesta vastaavan pääjohtajan yksittäiseen määräykseen. Tarkoituksena on mahdollistaa viraston pääjohtajalle ja johtoryhmälle joustava tapa vaikuttaa yhteisten toimintojen sisältöön, toimintaan sekä organisoimiseen.

Toimialojen, toimintayksikköjen ja toimintojen toimintaa järjestettäessä olisi huolehdittava palveluiden saatavuudesta sekä kielellisten oikeuksien toteutumisesta. Erityisesti merkittävässä määrin alueellista toimintaa suorittavien toimialojen tulisi huolehtia siitä, että toimialan palveluita on tasapuolisesti saatavilla ja että niitä on mahdollista saada ilman aiheetonta viivytystä. Tällä tarkoitettaisiin palveluita niin viraston sisäisille kuin ulkoisille asiakkaille, mukaan lukien valvottaville. Sisäisen organisaatiorakenteen tulee siten tukea näitä tavoitteita. Edelleen viraston tulisi toimintaa järjestäessään ottaa huomioon kielivähemmistöjen asema siten, että rakenne ja työnjaot mahdollistavat palvelun saamisen kielilainsäädännön mukaisella tavalla. Joissain tilanteissa tämä voi puoltaa myös kieleen perustuvaa toiminnallista organisoitumista.

Pykälän 5 momentin mukaan Valtion lupa- ja valvontavirasto toimii kaikissa maakunnissa. Viraston toimipaikoista säädettäisiin valtioneuvoston asetuksella. Tarkoituksena on, että virastolla olisi valtioneuvoston asetuksella säädettävä toimipaikka jokaisessa maakuntalain tarkoittamassa maakunnassa. Mitään toimipaikoista ei ole tarkoitus nimetä niin sanotuksi päätoimipaikaksi. Kaikissa toimipaikoissa ei tehtäisi kaikkien viraston toimialojen tehtäviä, vaan henkilöstö sijoittuisi eri toimipaikkoihin ja työskentelypisteisiin tehtävien hoidon kannalta tarkoituksenmukaisella tavalla. Asetuksella säädettävien toimipaikkojen lisäksi virastolla voisi olla 11 §:ssä ehdotetun mukaisesti työjärjestyksellä määrättäviä työskentelypisteitä.

6 §.Työsuojelun tehtäviä hoitava toimiala.Pykälässä säädettäisiin työsuojelun tehtäviä hoitavan toimialan organisointia koskevista vaatimuksista, jotka perustuvat Suomen ratifioiman (SopS 44/1949) kansainvälisen työjärjestön (ILO) yleisen konferenssin vuonna 1947 hyväksymän ammattientarkastusta teollisuudessa ja kaupassa koskevan sopimuksen (yleissopimuksen nro 81) ja sitä täydentävään yleissopimukseen nro 81 liittyvään pöytäkirjaan (SopS 10/1998).

Suomen oikeusjärjestyksen perusteisiin ja perustuslakiin, hallinnon oikeusperiaatteisiin sekä hallinto- ja virkamiesoikeudelliseen sääntelyyn kuuluu yleisesti hallintotoiminnan riippumattomuus ja puolueettomuus. Tällä tarkoitetaan sitä, että kaikessa viranomaistoiminnassa on noudatettava lakia ja toiminnan on oltava objektiivista siten, että se ei saa perustua epäasiallisiin tai muuten hallinnolle ja toiminnan tarkoitukselle vieraisiin tarkoitusperiin. Virastot ja virkamiehet tekevät ratkaisunsa itsenäisesti eivätkä saa antaa ulkopuolisten tahojen tai intressien epäasiallisesti vaikuttaa toimintaan. Lakiehdotuksessa kaikkien toimialojen toiminnan puolueettomuutta ja itsenäistä asemaa on yleisestikin korostettu monialaisessa virastorakenteessa nimenomaisella sääntelyllä. Toimialat ja niiden hoidettavaksi kuuluvat tehtäväalat ehdotetaan säädettäväksi lakitasoisesti. Ratkaisuvaltaa koskevassa sääntelyssä asioiden ratkaisuvalta on koottu toimialojen johtajille siten, että viraston pääjohtajalla ei ole niihin kohdistuvaa otto-oikeutta. Edelleen toimialajohtajat päättävät itsenäisesti toimialansa työjärjestyksestä, sisäisestä organisaatiosta, ratkaisuvallan käytöstä ja toiminnan järjestämisestä. Toimialajohtajat myös nimittävät toimialansa henkilöstön. Ohjauksen kannalta toimialat ovat niitä ohjaavan ministeriön suorassa toiminnallisessa ohjauksessa ja yhteisessä ohjauksessa toteutettava tulosohjaus edellyttää kaikkien ministeriöiden yhteistä päätöstä.

Ehdotetulla 6 §:n säännöksellä tarkennetaan edellä todetun kaikkia tehtäviä ja toimialoja koskevan riippumattomuussääntelyn lisäksi mainitusta ILO:n sopimuksesta aiheutuvia työsuojelutehtävien organisointia koskevia erityispiirteitä, jotka täsmentyvät myös muulla ehdotettuun lakiin sisältyvällä työsuojeluvalvonnan erityisasemaa koskevalla sääntelyllä. Ehdotetun säännöksen mukaan työsuojelu toimiala olisi riippumaton työsuojelun tehtäviä hoitaessaan. Toiminta olisi järjestettävä siten, että riippumattomuus ja puolueettomuus työsuojelun valvontatehtävässä olisi turvattu. Vastaava sääntely on jo ollut voimassa aluehallintovirastoista annetussa laissa. Työsuojelun aseman riippumattomuuden turvaaminen perustuu Suomen ratifioiman (SopS 44/1949) kansainvälisen työjärjestön (ILO) yleisen konferenssin vuonna 1947 hyväksymän ammattientarkastusta teollisuudessa ja kaupassa koskevan sopimuksen (yleissopimuksen nro 81) ja erityisesti sen 3, 4 ja 6 artiklaan. Mainitun yleissopimuksen mukaan työsuojeluvalvonta tulee järjestää yhden keskusviranomaisen alaiseksi. Työsuojelun tarkastushenkilökunnan tulee olla julkisia virkamiehiä, joiden asema ja työehdot ovat sellaiset, että ne takaavat heille vakinaisen virka-aseman sekä riippumattomuuden kaikista hallituksen vaihdoksista ja asiaankuulumattomasta ulkopuolisesta vaikutuksesta. Tarkastushenkilökunnalle annetut tehtävät eivät saa häiritä heidän ensisijaisten velvollisuuksiensa suorittamista eivätkä millään tavoin haitata tarkastushenkilökunnan tarpeellista arvovaltaa ja puolueettomuutta heidän suhteessaan työnantajiin ja työntekijöihin. Yleissopimuksen 10 artiklan mukaan tarkastajien lukumäärän on oltava riittävä takaamaan tarkastustehtävien tehokkaan suorittamisen. Työsuojelun riippumattomuutta koskeva sääntely tarkentuu ehdotetun lain jäljempänä olevien säännösten ja niiden nojalla annettavan alemmantasoisen sääntelyn kautta, mutta se on myös otettava huomioon viraston toimintaa ohjattaessa ja järjestettäessä. Riippumattomuus myös asettaa tiettyjä rajoja esimerkiksi sille, missä määrin viraston on mahdollista toimia poikkihallinnollisesti. Viraston toimintaa johdettaessa on kuitenkin jatkuvasti pyrittävä toiminta-ajatuksessa esitetyn tarkoituksen saavuttamiseen sisäisellä yhteistyöllä, tietojenvaihdolla ja toiminnan yhteensovituksella.

Valtion lupa- ja valvontaviraston johtaminen 3 luku

7 §.Johtaminen.Pykälässä säädettäisiin viraston ylimmästä johdosta, johtamisjärjestelmän perusteista ja vastuista.

Pykälän 1 momentin mukaan virastoa johtaisi pääjohtaja. Pääjohtaja vastaisi ehdotetun säännöksen mukaan viraston toiminnan tuloksellisuudesta ja tulostavoitteiden saavuttamisesta. Pääjohtajan keskeisimpiä tehtäviä olisi siten johtaa viraston toiminta-ajatuksen ja sille asetettujen tavoitteiden mukaisesti viraston toiminnan kokonaisuutta ja toimintojen järjestämistä. Viraston tulostavoitteet asetettaisiin lakiehdotuksen 12 §:n mukaisesti ministeriöiden yhteisessä ohjauksessa laadittavalla tulossopimuksella. Pääjohtajan tehtävissä korostuisi myös viraston sisäisten ja yhteisten toimintojen organisoinnin ja niihin liittyvän kehittämisen sekä yhtenäistämisen strateginen johtaminen, esimerkiksi yhteisestä työnantaja- ja henkilöstöpolitiikasta huolehtiminen. Viraston sisäiset toiminnot tulisi myös suunnitella ja toteuttaa mahdollisimman joustaviksi ja tehokkaiksi. Pääjohtaja vastaisi näistä velvoitteista ohjaaville ministeriöille. Lakiehdotuksen 25 §:n 1 momentin nojalla valtioneuvosto nimittäisi Valtion lupa- ja valvontaviraston pääjohtajan valtiovarainministeriön esityksestä. Valtiovarainministeriön olisi valmisteltava esityksensä yhdessä muiden virastoa ohjaavien ministeriöiden kanssa.

Pykälän 2 momentin mukaan viraston toimialaa johtaisi toimialan johtaja. Toimialan johtaja vastaisi toimialan toiminnan tuloksellisuudesta ja tulostavoitteiden saavuttamisesta sekä toimialan toiminnan osalta koko viraston tulostavoitteiden saavuttamisesta. Siten myös toimialan johtajan tehtäviin kuuluisi vastuu viraston toiminnan kokonaisuudesta ja johtamansa toimialan toimintojen järjestämisestä koko virastolle asetettuja yhteisiä tavoitteita toteuttavalla tavalla. Toimialan johtajat vastaisivat myös osaltaan muun muassa siitä, että toimialalla noudatetaan viraston yhteistä työnantaja- ja henkilöstöpolitiikkaa. Toimialan johtaja vastaisi näistä velvoitteista pääjohtajalle. Vastuu pääjohtajalle ei kuitenkaan vähennä toimialajohtajan vastuuta toiminnan tuloksellisuudesta ja tulostavoitteiden saavuttamisesta myös toimialan toiminnallisesta ohjauksesta vastaavalle ministeriölle. Työsuojelutoimialan johtaja vastaisi kuitenkin velvoitteista suoraan sosiaali- ja terveysministeriölle, joka myös asettaisi tältä osin viraston tulostavoitteet lakiehdotuksen 14 §:n mukaisesti. Toimialan johtajan nimittäisi lakiehdotuksen 25 §:n 2 momentin nojalla valtioneuvosto toimialan toiminnallisesta ohjauksesta päävastuussa olevan ministeriön esityksestä. Esityksen tekevän ministeriön olisi valmisteltava esityksensä yhdessä muiden virastoa ohjaavien ministeriöiden kanssa ja kuultava viraston pääjohtajaa ennen päätöksentekoa.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin toimialan johtajaa vastaavalla tavalla viraston toimintayksikön johtajasta.

Pykälän 4 momentissa säädettäisiin viraston johtoryhmästä. Johtoryhmän tehtävänä olisi tukea pääjohtajaa viraston tulostavoitteiden saavuttamisessa toimintojen yhteensovittamisessa ja muussa viraston johtamisessa. Viraston johtoryhmä sovittaisi yhteen eri toimialojen johtamista viraston kokonaisjohtamiseen. Johtoryhmätyöskentelyn tulisi ohjata viraston eri toimialojen yhteistyötä ja edistää tiedonkulkua. Erityisesti johtoryhmän tulisi ohjata viraston toimialoille perustettujen yhteisten toimintojen työskentelyä ja poikkihallinnollisten toimintamallien kehittämistä. Näiden seikkojen johdosta olisi tarkoituksenmukaista, että johtoryhmän kokoonpano määriteltäisiin viraston työjärjestyksessä riittävän edustavaksi. Johtoryhmän jäseninä tulisi pääjohtajan lisäksi olla ainakin toimialojen ja toimintayksiköiden johtajat. Johtoryhmässä tulisi olla myös viraston henkilöstön edustus.

Erityisesti johtoryhmässä olisi syytä käsitellä viraston tulostavoitteiden saavuttamista, viraston ehdotusta tulossopimukseksi, viraston talousarvioehdotusta sekä valtiontalouden kehysehdotusta, viraston toimintojen yhteensovittamista, yhteisiä palveluja sekä yhteistä kehittämistä. Lisäksi merkityksellistä on, että myös toimialan tulostavoitteiden saavuttamista ja toimialan kehittämistä sekä muuta viraston yhtenäisen toiminnan kannalta merkittävää toiminnan suunnittelua ja järjestämistä käsitellään säännönmukaisesti johtoryhmässä.

8 §Yhteinen johtaminen.. Pykälässä säädettäisiin viraston toiminta-ajatukseen ja sen ohjaukseen kiinteästi liittyvästä uudenlaisesta johtamisen sisällöstä ja tarkoituksesta. Pykälä velvoittaisi koko viraston johtoa.

Pykälän 1 momentin mukaan Valtion lupa- ja valvontaviraston johto on velvollinen yhdessä toteuttamaan viraston toiminta-ajatuksessa sekä lain 12 §:ssä tarkoitetussa yhteisessä ohjauksessa asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi tarpeellista toimintojen yhteen sovittamista ja kehittämistä sekä muuta yhteistoimintaa. Johdon tehtävissä korostuisi siten perinteisen tulosvastuun ohella vastuu viraston sisäisen yhteistyön, poikkihallinnollisen toiminnan ja aidon yhteisesti tavoitteellisen toiminnan toteuttamisesta ja edistämisestä ja johto olisi velvollinen osallistumaan viraston yhteiseen johtamiseen.

Pykälän 2 momentin mukaan pääjohtaja johtaisi viraston toimintojen yhteensovittamista ja yhteistä kehittämistä sekä muuta yhteistoiminnan järjestämistä. Pääjohtajalla olisi siten keskeinen asema viraston toiminnan kokonaisoptimoinnissa, sen johtamisessa ja viraston toiminta-ajatuksen toteuttamisessa. Pääjohtaja johtaisi kaikkia viraston yhtenäisen toiminnan osa-alueita, kuten toimintojen yhteensovittamisen organisointia ja poikkihallinnollista toteuttamista, sisäistä ja ulkoista yhteistyötä ja yhteisiä poikkihallinnollisia toimintamalleja sekä niiden kehittämistä kaikilla tasoilla, mukaan lukien digitalisaatio- ja tietojärjestelmäkehittäminen. Esimerkiksi viraston laaja asiantuntemus eri toimialoilla tulisi pyrkiä ottamaan käyttöön mahdollisimman joustavasti ja tehokkaasti.

Pykälän 3 momentin mukaan toimialan johtajat ja toimintayksikön johtajat vastaavat pääjohtajalle johtamiensa toimintojen osalta 1 momentissa tarkoitetuista velvollisuuksista. Säännös korostaa koko johdon yhteistä vastuuta ja sitoutumista viraston yhteisten tavoitteiden saavuttamiseen ja toiminta-ajatuksen toteuttamiseen. Johto vastaisi näistä velvoitteista pääjohtajalle ja ne edellyttäisivät koko johdolta uudenlaista hahmotustapaa yhtenäisesti ja yhteisesti toteutetulle johtamiselle sekä viraston eri toimintojen väliselle yhteistyölle. Tarkoitus olisi, että virasto ei johdettaisi toimialakohtaisina erillisinä osina vaan aidosti yhteiskuntaan vaikuttavana kokonaisuutena joka on suurempi kuin osiensa summa. Johtamismallin avulla viraston toiminta-ajatukseen sisältyvien toimintamallien tulisi olla osana viraston kaikkea toimintaa niin valtakunnallisesti kuin alueellisesti.

Pykälän 4 momentissa viitattaisiin lain 6 §:än, jossa säädetään työsuojelun tehtävien riippumattomuudesta. Tämä sääntely asettaa erinäisiä rajoituksia pääjohtajan johtovallalle sekä yhteisen johtamisen toteuttamistavoille, jotka on huomioitava toimintaa järjestettäessä.

9 §.Asioiden ratkaisuvalta.Pykälässä säädettäisiin virastossa käsiteltävien hallintoasioiden ratkaisuvallasta ja sen järjestämisestä. Virastossa käsiteltävät asiat voivat olla viraston tehtäviksi säädettyjä hallintotehtäviä tai viraston sisäiseen toimintaan liittyviä asioita. Virasto olisi pääasiallisesti niin sanottu päällikkövirasto, mutta tästä säädettäisiin tiettyjä poikkeuksia.

Pykälän 1 momentissa säädettäisiin pääjohtajan ratkaisuvaltaan kuuluvista asioista. Säännöksen mukaan pääjohtaja ratkaisisi asiat, jotka eivät kuulu toimialojen tehtäviin, ellei toisin ole säädetty. Pääjohtaja voisi viraston työjärjestyksellä määrätä ratkaisuvaltaansa kuuluvan asian muun virkamiehen ratkaistavaksi. Pääjohtajalla olisi siten suoraan lakiin perustuva ratkaisuvalta kaikissa niissä asioissa, joita ei ole erikseen lailla, asetuksella tai työjärjestyksellä osoitettu viraston toimialan tehtäväksi taikka muulle virkamiehelle. Koska lain 5 §:ssä säädettäisiin lain 4 §:n 1 momentin 1-4 kohdissa tarkoitetut asiat viraston toimialoille kuuluviksi, jäisivät ne pääjohtajan ratkaisuvallan ulkopuolelle. Pääjohtajalla olisi ratkaisuvalta siten erityisesti viraston yhteisten toimintojen järjestämistä koskevissa ja muissa viraston toimintaa koskevissa yleisissä asioissa. Samoin hänellä olisi lähtökohtaisesti ratkaisuvalta asioihin, jotka on osoitettu viraston toimintayksikölle. Pääjohtaja päättäisi lakiehdotuksen 11 §:n 3 momentin nojalla viraston työjärjestyksestä, jossa määrätään tarkemmin viraston organisaatiosta, hallinnon ja yhteisten toimintojen järjestämisestä, työskentelypaikkakunnista sekä asioiden valmistelusta ja ratkaisemisesta. Pääjohtaja voisi työjärjestyksellä myös itse delegoida ratkaisuvaltaansa esimerkiksi toimintayksikön johtajalle ja valtuuttaa hänet delegoimaan edelleen alaiselleen virkamiehelle. Pääjohtaja päättäisi lakiehdotuksen 11 §:n 3 momentin mukaan myös hallintopalveluista vastaavan toimintayksikön työjärjestyksestä.

Pykälän 2 momentin mukaan viraston toimialalle kuuluvat asiat ratkaisee toimialan johtaja tai muu virkamies sen mukaan kuin toimialan tai toimintayksikön työjärjestyksessä määrätään, ellei toisin ole säädetty. Viraston toimialoista ja niiden tehtävistä annettaisiin tarkemmat säännökset valtioneuvoston asetuksella. Ehdotettu momentti merkitsisi sitä, että toimialan tehtäviksi valtioneuvoston asetuksella säädetyt ja erityislainsäädännön kautta tarkemmin määrittyvät asiaryhmät ja viraston työjärjestyksellä määrätyt muut asiat ratkaisee suoraan lain nojalla toimialan johtaja ilman, että pääjohtaja on niitä ensin delegoinut hänelle. Toimialan johtaja päättäisi lakiehdotuksen 11 §:n 3 momentin nojalla myös toimialansa työjärjestyksestä kuultuaan asiasta ensin pääjohtajaa. Toimialan johtaja voisi työjärjestyksellä delegoida ratkaisuvaltaansa muulle virkamiehelle, esimerkiksi sisäisen yksikön päällikölle.

Ehdotetun sääntelyn nojalla pääjohtajalla ei olisi niin sanottua yleistä otto-oikeutta. Pääjohtaja ei siten voisi ottaa ratkaistavakseen asioita, jotka on säädetty tässä laissa tai muualla esimerkiksi toimialan johtajan ratkaisuvaltaan. Pääjohtajalla olisi kuitenkin yleisten periaatteiden mukainen otto-oikeus sellaisiin asioihin, jotka 1 momentin mukaan kuuluvat pääjohtajan omaan ratkaisuvaltaan ja jotka hän on delegoinut muulle virkamiehelle.

10 §.Yhteiset asiat.Valtion lupa- ja valvontavirastolle kuuluvat tehtävät, kuten esimerkiksi hallintokantelut tai muut valvonta-asiat, koskevat toisinaan yhtä useampaa viraston tehtäväalaa. Kantelu voi sisältää samanaikaisesti esimerkiksi terveydenhuoltoa, opetustoimea ja kunnan tai maakunnan yleishallintoa koskevia asioita, joiden käsittely- ja ratkaisutoimivalta sekä käsittelyssä edellytettävä asiantuntemus jakaantuvat viraston sisäisessä organisaatiossa yhtä useammalle toimialalle ja toimintayksikölle. Ehdotetussa 10 §:ssä säädettäisiin, että jos asia kuuluu kahdelle tai useammalle toimialalle tai toimintayksikölle, on viraston valmisteltava asiat yhdessä ja ratkaistava samalla kertaa, jollei asian samalla kertaa ratkaisemisesta aiheudu haitallista viivytystä. Säännöksen tarkoituksena on osaltaan konkretisoida sekä varmistaa ehdotetussa 1 §:ssä tarkoitetun asiakaslähtöisyyden, poikkihallinnollisuuden ja moniammatillisuuden toteutumista viraston toiminnassa. Säännöksellä ei kuitenkaan puututtaisi ratkaisutoimivallan jakoon viraston toimialojen ja toimintayksiköiden välillä, vaan ratkaisutoimivalta määräytyisi myös yhteisissä asioissa 9 §:ssä ehdotetun mukaisesti. Säännöksen lähtökohtana on yhteinen valmistelu ja asian ratkaiseminen yhtäaikaisesti joko yhdellä yhteisellä päätöksellä tai erillisillä päätöksillä, mutta esimerkiksi valvonta-asioissa saattaa asian luonne jonkin tehtäväalan osalta edellyttää niin kiireellistä puuttumista toimintaan, että asian samalla kertaa ratkaiseminen ei ole mahdollista. Säännös mahdollistaisikin sen, että asioita ei ratkaista samalla kertaa, jos samalla kertaa ratkaisemisesta aiheutuu haitallista viivytystä.

11 §.Työjärjestys.Pykälässä säädettäisiin viraston, toimialan ja toimintayksiköiden työjärjestyksistä.

Pykälän 1 momentin mukaan viraston työjärjestyksessä annettaisiin tarkemmat määräykset viraston organisaatiosta, hallinnon ja yhteisten toimintojen järjestämisestä, työskentelypaikkakunnista sekä asioiden valmistelusta ja ratkaisemisesta siltä osin, kun asiat eivät kuulu toimialan tai toimintayksikön työjärjestyksellä määrättäväksi. Viraston työjärjestyksellä määrättäisiin siten nimenomaan viraston yhteisistä ja yleisistä asioista, kuten yleisistä sisäisistä määräyksistä, johtamisesta, johtoryhmätyöskentelystä, palvelussuhdeasioista, toimialojen ja toimintayksiköiden, mukaan lukien hallintopalvelujen tehtävistä sekä näiden välisestä yhteistyöstä, perustettavista toimialojen yhteisistä toiminnoista ja niiden tehtävistä sekä ratkaisuvallasta viraston yhteisissä pääjohtajalle kuuluvissa asioissa. Työjärjestyksellä määrättäisiin myös tarkemmin viraston työskentelypaikkakunnista sen lisäksi, mitä valtioneuvoston asetuksella säädetään viraston toimipaikoista. Työskentelypaikkakunnissa olisi kyse toimipaikkaverkoston puitteissa ja sen lisäksi viraston mahdollisesti käyttämistä työpisteistä, joista käsin virkamiehet hoitavat tehtäviään. Viraston työjärjestyksellä ei kuitenkaan voitaisi päättää sellaisista asioista, jotka kuuluvat toimialan tai toimintayksikön työjärjestyksellä päätettäviksi ja siitä päätettäessä olisi muutenkin huomioitava työsuojelun tehtäville lain 6 §:ssä säädetty riippumattomuus. Näin ollen viraston työjärjestyksellä ei voitaisi määrätä esimerkiksi toimialojen asioiden ratkaisuvallasta ja valmistelusta. Viraston työjärjestys julkaistaisiin Suomen säädöskokoelmassa.

Pykälän 2 momentin mukaan viraston toimialan ja toimintayksikön työjärjestyksessä puolestaan annettaisiin tarkempia määräyksiä toimialan ja toimintayksikön sisäisestä organisaatiosta, toimintojen järjestämisestä, asioiden valmistelusta ja ratkaisemisesta sekä henkilöstön tehtävistä. Toimialan työjärjestyksellä päätettäisiin siten esimerkiksi toimialan sisäisistä yksiköistä, niiden tehtävistä ja johtamisesta sekä mahdollisesta tarkemmasta toimintojen järjestämisestä, henkilöstön sijoittumisesta näihin yksiköihin ja toimenkuvien vahvistamisesta sekä ratkaisuvallan delegoinnista yksikköjen päälliköille ja muille virkamiehille. Työjärjestyksen nojalla annetuilla päätöksillä toimialan johtaja ja toimintayksikön johtaja määräisivät myös henkilöstön sijoittumisesta työskentelypaikkakunnille, eli antaisivat määräykset henkilöstön virkapaikoista.

Pykälän 3 momentin mukaan viraston työjärjestyksestä päättäisi pääjohtaja. Toimialan työjärjestyksestä päättäisi toimialan johtaja. Muun toimintayksikön työjärjestyksestä päättäisi vastaavasti asianomaisen toimintayksikön johtaja. Pääjohtaja päättäisi kuitenkin myös viraston hallintopalveluista vastaavan toimintayksikön työjärjestyksestä, sillä näiden palvelujen järjestämisellä ja organisoinnilla on kiinteä yhteys pääjohtajan tehtäviin viraston johtamisessa ja yhtenäisen toiminnan edistämisessä. Ennen työjärjestysten vahvistamista olisi ne käsiteltävä viraston johtoryhmässä. Tämän tarkoituksena on, että pääjohtajalla ja toimialojen johtajilla on mahdollisuus esittää toisilleen näkemyksensä suunnitelluista työjärjestyksistä ja niiden keskinäisistä suhteista.

Valtion lupa- ja valvontaviraston ohjaus 4 luku

12 §.

Yhteinen ohjaus.

Pykälässä säädettäisiin ministeriöiden Valtion lupa- ja valvontavirastoon kohdistamasta yhteisestä ohjauksesta, sen sisällöstä ja menettelytavoista sekä yhteiseen ohjaukseen osallistuvista ministeriöistä. Ehdotettu yhteisen ohjauksen malli perustuu viraston asemaan sitä ohjaavien ministeriöiden yhteisenä virastona ja kyse on uudenlaisesta virasto-ohjauksen toimintamallista. Lähtökohtana on, että yhteisen ohjauksen toteuttaminen tapahtuisi ministeriöiden yhteisen näkemyksen muodostamisen kautta, mutta erimielisyystilanteissa ratkaisuvalta yhteisen ohjauksen sisällössä olisi valtioneuvostolla. Tarkoituksena on, että ministeriöiden yhteinen ohjaus on luonteeltaan strategista. Ministeriöiden yhteisen ohjauksen toimeenpanon forumina olisi lain 13 §:ssä tarkoitettu ohjausryhmä sekä sen työtä tukevat ohjausryhmän asettamat valmisteluryhmät tai -verkostot. Yhteisen ohjauksen lisäksi kukin ministeriö ohjaisi ehdotetun 15 §:n mukaisesti viraston toimintaa omalla toimialallaan.

Pykälän 1 momentin mukaan Valtion lupa- ja valvontavirastoa ohjaisivat yhteisesti oikeusministeriö, sisäministeriö, valtiovarainministeriö, opetus- ja kulttuuriministeriö, maa- ja metsätalousministeriö, työ- ja elinkeinoministeriö, sosiaali- ja terveysministeriö ja ympäristöministeriö. Viraston yhteiseen ohjaukseen osallistuisivat siten kaikki ne ministeriöt, joiden toimialaan kuuluvia tehtäviä virastolle on säädetty.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin yhteisen ohjauksen sisällöstä. Yhteiseen ohjaukseen kuuluisi ensinnäkin viraston yhtenäisen toiminnan sekä yhteisten toimintojen yleinen suunnittelu, ohjaus ja arviointi. Yhtenäisen toiminnan ja yhteisten toimintojen piiriin kuuluisivat esimerkiksi tietojärjestelmät ja tiedonohjaus kattaen sekä substanssi- että toimialariippumattomat järjestelmät, palvelukanavat ja – rajapinnat, toimintatavat ja prosessit mukaan lukien digitalisaatio sekä viraston toiminnan yleisten edellytysten turvaaminen ja kehittäminen.

Momentin 2 kohdan mukaan yhteiseen ohjaukseen kuuluisi myös viraston tulostavoitteiden hyväksyminen sekä talousarvioehdotuksen ja valtiontalouden kehysehdotuksen hyväksyminen virastoa koskien. Tulostavoitteet sovittaisiin pykälän 3 momentissa tarkoitetulla viraston tulossopimuksella. Yhteisen ohjauksen piiriin kuuluisi myös viraston kehysehdotuksen ja talousarvioehdotuksen laatiminen ja niiden hyväksyminen. Ohjausmallissa kaikkien virastoa ohjaavien ministeriöiden ministerit tai ministeriön muut edustajat voisivat osallistua virastoa koskevaan talousarvioneuvotteluun.

Momentin 3 kohdan mukaan ministeriöiden yhteiseen ohjaukseen kuuluisi lisäksi viraston yhteisen kehittämisen ohjaus. Yhteisen ohjauksen kautta muodostettaisiin ministeriötasolla viraston eri hallinnonalat huomioiva poikkihallinnollinen näkemys viraston kehittämisen linjoista ja ohjattaisiin viraston kehittämistä monialaisena ja poikkihallinnollisena kokonaisuutena.

Momentin 4 kohdan mukaan ohjaavat ministeriöt antavat yhdessä viraston tilinpäätöskannanoton. Yhteinen tilinpäätöskannanotto allekirjoitettaisiin siten kussakin virastoa ohjaavassa ministeriössä.

Tarkoituksena on, ettei Valtion lupa- ja valvontaviraston yhteinen ohjaus ole yksinomaan ministeriölähtöistä toimintaa, vaan Valtion lupa- ja valvontavirastolla olisi vuorovaikutuksessa ministeriöiden kanssa aktiivinen rooli yhteisen ohjauksen piiriin kuuluvien asioiden valmistelussa ja ohjaukseen sisältyvässä monialaisessa ja poikkihallinnollisessa yhteensovittamisessa. Viraston pääjohtaja olisi myös ohjausryhmän jäsen.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin viraston tulossopimuksesta. Viraston tulossopimus olisi väline, jolla ohjaavat ministeriöt osaltaan toteuttavat yhdessä viraston yhteistä ohjausta. Ehdotetun säännöksen mukaan viraston toimintaa koskevien yleisten tavoitteiden saavuttamiseksi laadittaisiin viraston yleistä suunnittelua, ohjausta ja järjestämistä varten tulossopimus. Tulossopimus laadittaisiin hallituksen toimikaudeksi ja sen sisältö tarkistettaisiin vuosittain ottaen huomioon valtiontalouden kehykset ja valtion talousarvio. Valtioneuvoston asetuksella on tarkoitus säätää ehdotetun 6 momentin asetuksenantovaltuuden nojalla tarkemmin tulossopimuksen laatimismenettelystä siten, että tulossopimuksen laatisivat ohjaavat ministeriöt yhdessä yhteistyössä Valtion lupa- ja valvontaviraston kanssa. Kukin ohjaava ministeriö hyväksyisi tulossopimuksen ja allekirjoittaisi sen. Toimintatavasta ministeriöiden erimielisyystilanteessa säädettäisiin pykälän 4 momentissa. Viraston puolelta tulossopimuksen allekirjoittaisivat pääjohtaja ja toimialojen johtajat. Työsuojelutehtäviä koskevan täydentävän tulossopimuksen laatimisesta säädettäisiin lain 14 §:ssä.

Viraston tulossopimuksen olisi tarkoitus rakentua strategisesta osuudesta ja toiminnallisesta osuudesta. Strateginen osuus sisältäisi samankaltaisen strategisen tason ohjauksen kuin nykyinen aluehallintovirastojen ja ELY-keskusten yhteinen strategia-asiakirja. Valtioneuvoston asetuksella on tarkoitus säätää, että tulossopimuksessa esitetään viraston strategiset tavoitteet, jotka perustuvat hallitusohjelmaan, valtiontalouden kehyspäätöksiin, valtioneuvoston poikkihallinnollisiin ohjelmiin ja ohjaavien ministeriöiden strategioihin sekä lainsäädäntöön tai kansainvälisiin sopimuksiin.

Tulossopimuksen toiminnalliset tavoitteet johdettaisiin yleisemmistä strategisista tavoitteista. Tulossopimuksessa määriteltäisiin yhteiskunnallisen vaikuttavuuden tavoitteet sekä näihin suoraan liittyvät viraston toiminnan vaikutusmahdollisuuksien puitteissa olevat toiminnallisen tuloksellisuuden yhteiset tavoitteet. Tavoitteiden tulisi olla sellaisia, että ne ovat konkretisoitavissa toimialakohtaisiksi tulostavoitteiksi ja mittareiksi, joiden toteutumista on mahdollista seurata ajassa sekä mitata tai muuten selkeästi todentaa. Tulossopimuksessa tulisi myös asettaa viitekehys sopimuksen toteutumisen seurannalle. Tulossopimuksella voidaan asettaa myös viitekehys tai tavoitteita esimerkiksi viraston toimintojen yhteensovittamiseksi tai viraston toimialojen yhteisten toimintojen toiminnalle.

Tarkoituksena on, että virastolla on valtiovarainministeriön pääluokassa Valtion lupa- ja valvontaviraston toimintamenomomentti viraston kaikkia toiminnan menoja varten. Momentin ulkopuolelle rajautuvat kuitenkin työsuojelun henkilöstömenot, matkustusmenot sekä eräät muut verrattain vähäiset menot, joita varten olisi sosiaali- ja terveysministeriön pääluokan Valtion lupa- ja valvontaviraston työsuojelun toimintamenomomentti.

Virasto sisällyttäisi talousarvioehdotukseensa molemmat toimintamenomomentit ja esitys käsiteltäisiin viraston johtoryhmässä. Ministeriötasolla viraston yleistä valtiovarainministeriön pääluokkaan kuuluvaa toimintamenomomenttia koskevan talousarvioehdotuksen ja valtiontalouden kehysehdotuksen päättämisessä noudatettaisiin ohjaavien ministeriöiden yhteisen ohjauksen prosessia. Valtion lupa- ja valvontaviraston työsuojelun toimintamenomomentti kulkisi informaationa mukana yhteisen ohjauksen prosessissa tehtävässä tarkastelussa, mutta työsuojelun momentin talousarvioehdotuksen ja valtiontalouden kehysehdotuksen päättämisestä vastaisi itsenäisesti sosiaali- ja terveysministeriö.

Molemmat momentit sisällytettäisiin viraston yhteen yhteiseen tulossopimukseen, jotta viraston kaikkeen toimintaan käytettävissä olevien resurssien kokonaisuus tulisi näkyväksi. Viraston toimialakohtaiset henkilöstövoimavarapuitteet todettaisiin tulossopimuksessa omana taulukkonaan. Toimialakohtaiset henkilöstövoimavarapuitteet muodostuisivat kunkin toimialan henkilöstöresursseista ja niiden mukaisista menoista. Muut toiminnan resurssit ja menolajit koottaisiin taulukossa omaksi kokonaisuudekseen yhdessä toimialakohtaisten henkilöstövoimavarapuitteiden ohella virastolle varattavan vapaasti kohdennettavan resurssiosuuden kanssa. Työsuojelun toimialan osuus poikkeaisi edellä todetusta, sillä se muodostuisi taulukossa suoraan oman toimintamenomomenttinsa ja sosiaali- ja terveysministeriön esityksen perusteella. Taulukon kirjaamisvelvoitteesta säädettäisiin valtioneuvoston asetuksella. Viraston toimialakohtaiset henkilöstövoimavarapuitteet ja viraston vapaasti kohdennettava osuus todettaisiin myös virastoa koskevan talousarvioesityksen selvitysosassa.

Viraston tulossopimus laadittaisiin hallituksen toimikaudeksi ja sen sisältö tarkistettaisiin vuosittain ohjaavien ministeriöiden ja Valtion lupa- ja valvontaviraston välillä käytävissä tulosneuvotteluissa. Tulossopimuksen toiminnallinen osuus tarkistettaisiin käytännössä vuosittain, mutta strategisen osuuden tarkistaminen olisi poikkeuksellista.

Lähtökohtana on, että yhteisen ohjauksen toteuttaminen tapahtuisi ministeriöiden yhteisen näkemyksen muodostamisen ja sitä seuraavan kaikkien ministeriöiden yhteisen päätöksen kautta. Pykälän 4 momentissa säädettäisiin kuitenkin menettelytavasta niitä tilanteita varten, että ministeriöt eivät pääse yhteisymmärrykseen yhteisen ohjauksen sisällöstä. Ehdotetun 4 momentin mukaan jos 2 momentin 2 tai 4 kohdassa taikka 3 momentissa tarkoitetusta yhteisen ohjauksen sisällöstä ei saavuteta yksimielisyyttä ministeriöiden kesken, ratkaisee asian valtioneuvosto. Valtioneuvosto olisi siten viimesijainen toimija, joka ratkaisisi yleisistunnossaan sellaiset yhteisen ohjauksen sisällöt, joita ministeriöt eivät saisi yhteisesti sovittua. Jos erimielisyys koskisi 2 momentin 1 tai 3 kohdassa tarkoitettua asiaa, tulisi asia konkretisoida tulostavoite- tai tilinpäätöskannanottoasiaksi, jotta ministeriöiden erimielisyys voisi edetä osana erimieliseksi jäänyttä tulossopimusta tai tilinpäätöskannanottoa valtioneuvoston ratkaistavaksi.

Ennen kuin asia vietäisiin yleisistunnon käsiteltäväksi, ministerit voisivat pyrkiä löytämään yksimielisyyden käsittelemällä asian ministeriryhmässä hallituksen päättämällä tavalla. Ministereiden työnjaossa sovittaisiin valtioneuvoston toimintaa koskevan lainsäädännön mukaisesti kuka ministeri vastaa virastoa koskevien asioiden esittelystä ja tämä ministeri esittelisi valtioneuvostoon tuotavat yhteisessä ohjauksessa erimieliseksi jääneet asiat. Käytännössä ministeriöiden yhteisiä kantoja pyritään muodostamaan ohjausryhmässä, jossa ovat edustettuna kaikki yhteiseen ohjaukseen osallistuvat ministeriöt. Lisäksi ohjausryhmän jäsenenä olisi viraston pääjohtaja. Viraston pääjohtajan ministeriön yhteisestä kannanmuodostuksesta poikkeava näkemys ohjausryhmässä ei kuitenkaan voi johtaa asian käsittelyyn valtioneuvostossa, vaan ratkaiseva olisi säännöksessä ehdotetuin tavoin ministeriöiden kannanmuodostus.

Pykälän 4 momentissa säädettäisiin lisäksi, että virastoa koskevan talousarvioesityksen ja valtiontalouden kehyksen käsittelyssä valtioneuvoston päätöksenteossa noudatetaan mitä valtion talousarviosta annetussa laissa (423/1988) ja sen nojalla annetuissa säännöksissä säädetään. Tällä tarkoitetaan sitä, että jos virastoa koskeva kehysehdotus tai talousarvioehdotus jäisi viraston yhteisen ohjauksen prosessissa erimieliseksi, tapahtuisi valtioneuvoston yleisistunnon kannanmuodostus näihin erimielisyyksiin osana tavanomaista kehysvalmistelua ja talousarvioesitysvalmistelua, ei näistä valmisteluprosesseista erillisenä valtioneuvoston päätösasiana. Yhteisessä ohjauksessa erimieliseksi jäänyt kehysehdotus tai talousarvioehdotus etenisi käytännön valmisteluprosessissa virastoa koskevien asioiden esittelystä vastaavan ministerin ehdotuksen mukaisena ja valmisteluprosessissa tuotaisiin esille asiassa ministeriöiden väillä vallitsevat erimielisyydet. Kuten edellä pykälän 2 momentin 2 kohdan perusteluissa on todettu, voisivat kaikkien virastoa ohjaavien ministeriöiden ministerit tai ministeriön muut edustajat osallistua virastoa koskevaan talousarvioneuvotteluun ja ministeriöiden eriävät näkemykset tulisivat myös näin mukaan talousarviovalmisteluun. Valtioneuvosto tekisi ratkaisunsa erimielisyyteen valtion talousarvioasetuksen 1 §:ssä tarkoitetussa prosessissa antaessaan valtioneuvoston päätöksen valtiontalouden kehyksestä sekä käsitellessään talousarvioesitysehdotuksen valtioneuvoston yleisistunnossa.

Pykälän 5 momentissa säädettäisiin valtiovarainministeriölle kuuluvasta yhteisen ohjauksen koordinoinnista sekä ohjaukseen sisältyvistä yhteisistä hallinnollisista tehtävistä. Vaikka ohjausmalli perustuukin ministeriöiden yhteistyöhön ja yhteiseen päätöksentekoon, on yhteisen ohjauksen käytännön valmistelun koordinointi tarpeen osoittaa nimenomaisesti tietylle ministeriölle. Koordinointitehtävä osoitettaisiin valtiovarainministeriölle, joka nykyisin vastaa aluehallintovirastojen yleishallinnollisesta ohjauksesta. Toisin kuin nykyinen aluehallintovirastojen yleishallinnollinen ohjaus, ei valtiovarainministeriölle ehdotettava yhteisen ohjauksen koordinointitehtävä sisältäisi itsenäistä ohjaustehtävää suhteessa Valtion lupa- ja valvontavirastoon, vaan kyse olisi nimenomaan ministeriöiden yhteisesti toteuttaman yhteisen ohjauksen käytännön valmistelun koordinoinnista. Valtiovarainministeriölle kuuluisi ehdotetun 15 §:n mukaisesti edelleen viraston hallinnon toiminnallinen ohjaus kuten nykyisinkin aluehallintovirastojen osalta. Valtiovarainministeriön hallinnonalalla ei olisi virastossa muutamaa tehtävää lukuun ottamatta varsinaisia ohjattavia sisältötehtäviä.

Myös vastuu ohjaukseen sisältyvistä yhteisistä hallinnollisista tehtävistä osoitettaisiin valtiovarainministeriölle. Näillä yhteisillä hallinnollisilla tehtävillä tarkoitettaisiin muun muassa sitä, että valtiovarainministeriön tulisi vastata virastoa koskevan valtioneuvoston asetuksen ja sen muutosten valmistelusta, viraston maksuista annettavan valtioneuvoston asetuksen valmistelusta sekä virastosta annettavaa lakia koskevien muutosten valmistelusta. Edellä tarkoitetun yhteisiin hallinnollisiin tehtäviin sisältyvän säädösvalmistelun sisällön ohjaaminen olisi kuitenkin lain 12 §:ssä tarkoitetun yhteisen ohjauksen piirissä ja ohjaavien ministeriöiden yhteistyössä toteutettavaa ja yhteisesti linjattavaa toimintaa, vaikka käytännön valmistelu kuuluisikin valtiovarainministeriölle. Myöskään tässä tehtävässä ei siten olisi kyse nykyisenkaltaisesta yleishallinnollisesta ohjauksesta vaan nimenomaan yhteiseen ohjaukseen kuuluvien hallinnollisten tehtävien vastuun osoittamisesta valtiovarainministeriölle. Esittelyvastuu säädöksistä valtioneuvostossa kuuluisi edellä 4 momentissa todetuin tavoin sille ministerille, jolle virastoa koskevien asioiden esittely on ministereiden työnjaossa osoitettu.

Yhteistä ohjausta koordinoivalla ja ohjaukseen sisältyvistä yhteisistä hallinnollisista tehtävistä vastaavalla valtiovarainministeriöllä ei olisi etusijaa yhteisen ohjauksen sisällöstä päätettäessä, vaan päätöksenteko perustuisi ohjaavien ministeriöiden yhteiseen päätökseen tai, mikäli yhteistä päätöstä ei synny, pykälän 4 momentin mukaisesti valtioneuvoston päätöksentekoon.

Pykälän 6 momenttiin sisältyisi asetuksenantovaltuus, jonka nojalla yhteisen ohjauksen sisällöstä ja menettelytavoista voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä valtioneuvoston asetuksella. Tarkoituksena olisi säätää tarkemmin muun muassa tulossopimuksen sisällöstä ja laatimismenettelystä.

13 §.Ohjausryhmä.Pykälässä säädettäisiin Valtion lupa- ja valvontaviraston ohjausryhmästä, joka toteuttaisi lain 12 §:ssä tarkoitettua viraston yhteistä ohjausta. Ohjausryhmä toimisi ohjaavien ministeriöiden yhteisen ohjauksen foorumina sovittaen yhteen ministeriöiden näkemyksiä ja muodostaen virkamiestasolla yhteisiä yhteisen ohjauksen kantoja. Ohjausryhmällä olisi lisäksi keskeinen rooli ohjausprosessissa Valtion lupa- ja valvontaviraston vastuulle kuuluvan ohjauksen valmistelun lähtökohtien linjaajana.

Pykälän 1 momentin mukaan valtioneuvosto asettaisi yhteisen ohjauksen toteuttamiseksi Valtion lupa- ja valvontaviraston ohjausryhmän neljäksi vuodeksi kerrallaan. Ohjausryhmässä ovat edustettuina lain 12 §:n 1 momentissa mainitut ministeriöt sekä Valtion lupa- ja valvontavirasto. Ohjausryhmän puheenjohtajana toimisi sen ministeriön edustaja, jonka toimialaan kuuluvat tehtävät muodostavat Valtion lupa- ja valvontaviraston tehtävistä suurimman osan. Tehtävien määrän määrittäminen tehtäisiin toimialan tehtävien hoitoon osoitetun henkilötyövuosimäärän perusteella. Virastolle nyt esitetyin tehtävin kuuluisi puheenjohtajuus siten sosiaali- ja terveysministeriölle, jonka toimialan tehtävät muodostavat viraston tehtävistä suurimman osan viraston aloittaessa toimintansa.

Pykälän 2 momentin mukaan ohjausryhmä voisi asettaa yhteisen ohjauksen toteuttamiseksi tarvittavia valmisteluryhmiä. Ohjausryhmän asettamat valmisteluryhmät voisivat olla esimerkiksi perinteisiä työryhmätyyppisiä valmisteluryhmiä tai valmisteluverkostoja, jotka toteuttaisivat yhteisen ohjauksen käytännön valmistelua. Ohjausryhmä voisi asettaa tarpeen mukaan yhden tai useamman valmisteluryhmän tai -verkoston. Tärkeää on, että valmisteluryhmissä olisi myös henkilöstön edustus, jolloin henkilöstö pääsisi vaikuttamaan ohjauksen sisältöön valmisteluvaiheessa. Tarkoituksena on, että valmisteluryhmien osana ja sen työssä korostuisi Valtion lupa- ja valvontaviraston rooli aktiivisena toimijana ohjausasioiden valmistelussa. Tämä tarkoittaisi esimerkiksi, että ohjausryhmän antamien lähtökohtien pohjalta valmisteltu ehdotus viraston toimintamenomomentin kehykseksi ja talousarvioksi sekä tulossopimukseksi tulisi virastolta ensin viraston ohjauksen valmisteluryhmään, jossa on myös viraston yhteiseen ohjaukseen osallistuvien ministeriöiden edustus, ja tätä kautta yhteisen ohjauksen prosessissa yhteen sovitettuna viraston ohjausryhmään käsiteltäväksi. Lisäksi virasto seuraisi sille asetettujen tavoitteiden toteutumista ja raportoisi tästä valmisteluryhmälle. Virasto tuottaisi valmisteluryhmälle ehdotuksen tavoitteiden saavuttamisen edellyttämistä muutoksista, mikäli asia kuuluu yhteisen ohjauksen piiriin ja asia tätä edellyttää. Vastaavasti virasto tekisi valmisteluryhmälle ehdotukset yhteisen ohjauksen piiriin kuuluvista uusista tavoitteista ja toimintamalleista.

Pykälän 3 momentin mukaan valtioneuvoston asetuksella annettaisiin tarkemmat säännökset ohjausryhmän kokoonpanosta, tehtävistä ja ohjausryhmässä noudatettavista menettelytavoista. Asetustasoisilla säännöksillä tarkennettaisiin ohjausryhmän tehtävää lain 12 §:ssä tarkoitetun yhteisen ohjauksen toteuttajana.

14 §.Ohjauksen järjestäminen työsuojelun tehtävissä.Valtion lupa- ja valvontaviraston työsuojelun tehtävien ohjaus järjestettäisiin muista viraston tehtävistä poikkeavalla tavalla. Ratkaisulla korostettaisiin työsuojelun muita viraston tehtäväaloja itsenäisempää asemaa suhteessa viraston yhteiseen ohjaukseen. Myös nykyisin aluehallintovirastojen työsuojelutehtävien ohjaus on järjestetty muita viraston tehtäviä itsenäisemmällä tavalla ja työsuojelun toimintamenot on rahoitettu muusta aluehallintovirastosta poiketen omalta sosiaali- ja terveysministeriön pääluokkaan kuuluvalta toimintamenomomentilta. Perusteena ohjausmallin eriyttämiselle on työsuojelutehtävien kansainvälisistä sopimuksista aiheutuva erityisasema.

Ehdotetun pykälän mukaan sosiaali- ja terveysministeriö laatisi viraston tulossopimusta täydentävän tulossopimuksen viraston työsuojelun tehtävien ohjausta varten. Tarkoituksena on, että koko viraston tulossopimuksen rakennetta vastaavasti työsuojelun tehtävien täydentävä tulossopimus sisältäisi sekä työsuojelun strategisen, että toiminnallisen osuuden sisältäen työsuojelun toimintamenomäärärahat. Työsuojelun tulossopimuksen strateginen osuus perustuisi sosiaali- ja terveysministeriön strategiaan ja siitä johdettuihin työsuojelun linjauksiin. Työsuojelun tulossopimuksen sisällöstä päättäisi yksinomaan sosiaali- ja terveysministeriö eikä viraston tulossopimusta täydentävä työsuojelutehtäviä ohjaava tulossopimus kuuluisi lain 12 §:ssä säädetyn yhteisen ohjauksen piiriin. Sosiaali- ja terveysministeriö huolehtisi siitä, että työsuojelua koskeva osio tulossopimuksesta valmisteltaisiin yhteistyössä työmarkkinaosapuolien kanssa ja että asia käsiteltäisiin työsuojeluneuvottelukunnassa tai vastaavassa yhteistyöelimessä. Työsuojelun täydentävän tulossopimuksen osalta tulee lisäksi varmistaa, että myös työsuojelun henkilöstö pääsee vaikuttamaan ohjauksen sisällön valmisteluun.

Tarkoituksena lisäksi on, että myös jatkossa työsuojelun toimintamäärärahat tulisivat omalta sosiaali- ja terveysministeriön pääluokkaan sijoittuvalta toimintamenomomentiltaan. Näin ollen sosiaali- ja terveysministeriö hyväksyisi viraston työsuojelun tehtäviä koskevan talousarvioehdotuksen ja valtiontalouden kehysehdotuksen sekä antaisi työsuojelun tehtäviä koskevan tilinpäätöskannanoton. Viraston yhteiset hallinto- ja kehittämispalvelut, joihin työsuojelun toimialue tukeutuu, rahoitettaisiin kuitenkin viraston yhteiseltä toimintamenomomentilta.

15 §.Toiminnallinen ohjaus.Pykälässä säädettäisiin Valtion lupa- ja valvontaviraston toiminnallisesta ohjauksesta. Kysymys on viraston sektorikohtaista toimintaa koskevasta ohjauksesta ja hallinnonalan toiminnan valvonnasta, josta vastaisivat toimialoittain asianomaiset ministeriöt. Toiminnallisella ohjauksella toteutettaisiin osaltaan perustuslain 68 §:n 1 momentissa kullekin ministeriölle toimialallaan kuuluvaa vastuuta hallinnon asianmukaisesta toiminnasta.

Pykälän 1 momentin mukaan viraston toimintaa ohjaisivat ja valvoisivat toimialoilleen kuuluvissa tehtävissä oikeusministeriö, sisäministeriö, valtiovarainministeriö, opetus- ja kulttuuriministeriö, maa- ja metsätalousministeriö, työ- ja elinkeinoministeriö, sosiaali- ja terveysministeriö ja ympäristöministeriö. Tätä toimintaa kutsuttaisiin toiminnalliseksi ohjaukseksi. Valtiovarainministeriön tehtävänä olisi huolehtia lisäksi viraston hallintoa koskevasta toiminnallisesta ohjauksesta.

Toiminnallinen ohjaus pohjautuisi ministeriöiden yhteisesti sopimiin viraston yhteisen ohjauksen linjauksiin. Toiminnallisessa ohjauksessa ei siten voitaisi poiketa tulossopimuksessa asetetuista tavoitteista eikä määrätä niiden kanssa ristiriidassa olevasta toiminnasta. Toiminnallisessa ohjauksessa olisi keskeistä viraston ja ohjaavan ministeriön välinen aktiivinen strateginen kumppanuus ja vuorovaikutus.

Toiminnallinen ohjaus ei olisi viraston sisäisen operatiivisen toiminnan ohjausta, vaan se kuuluisi viraston johtamisen piiriin. Toiminnallisella ohjauksella täsmennettäisiin tulossopimuksen strategisista tavoitteista johdettuja toiminnallisia tavoitteita. Toimialoilla ei kuitenkaan olisi yleisistä tulostavoitteista erillisiä toimialakohtaisia tulostavoitteita vaan yhteiset eri tason tulostavoitteet, jotka muodostavat kokonaisuuden. Käytännössä toiminnallinen ohjaus tarkoittaisi yhteistyössä ohjaavan ministeriön ja toimialan kanssa esimerkiksi toimialan tilannekuvan luomista ja arviointia, tarkemman tason toimialakohtaisten tulostavoitteiden ja mittareiden vuorovaikutteista arviointia, suunnittelua ja seurantaa sekä valvonnan painopisteistä sopimista ja arviointia vaikuttavan valvonnan toteuttamiseksi. Toiminnalliseen ohjaukseen kuuluisivat myös eri yhteistyön muodot ja vuorovaikutus kuten koulutusyhteistyö ja tietojen vaihto.

Toiminnallisen ohjauksen rooli sote-toimialalla korostuu sote-uudistuksen toimeenpanon onnistumisessa. Sote-valvonnalta edellytetään uusia menetelmiä ja linjauksia.

Toiminnalliseen ohjaukseen sisältyisi myös viraston toimintojen ja toiminnan valvonta ministeriön toimialaan kuuluvissa tehtävissä. Toimivaltainen ministeriö määräytyisi erityislainsäädännön tai valtioneuvoston ohjesäännön toimialajaon mukaisesti.

Pykälän 2 momentti sisältäisi asetuksenantovaltuuden, jonka mukaan valtioneuvoston asetuksella voitaisiin säätää toiminnallisen ohjauksen sisällöstä ja menettelytavoista.

5 luku Sosiaali- ja terveystoimialaa koskevat erityissäännökset

16 §.Lautakunnat.Pykälässä säädettäisiin sosiaali- ja terveystoimialan sisällä toimivista lautakunnista tiettyjen erityistehtävien hoitamiseksi. Vastaava sääntely on nykyään voimassa Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastosta annetussa laissa. Lautakunnat ovat sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöiden valvontalautakunta sekä raskauden keskeyttämis- ja steriloimisasioiden lautakunta. Lautakuntien asettamisesta, kokoonpanosta, tehtävistä sekä toiminnan muusta järjestämisestä säädettäisiin tarkemmin valtioneuvoston asetuksella.

17 §Tiedonsaantioikeus sosiaali- ja terveystoimialan tehtävissä.. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin viraston sosiaali- ja terveystoimialan oikeudesta saada maksutta tehtäviensä hoitamiseksi välttämättömät tiedot, asiakirjat ja selvitykset säännöksessä mainituilta tahoilta maksutta ja sen estämättä, mitä salassapitovelvollisuudesta säädetään. Siten viraston asianomaisella toimialalla olisi oikeus saada tietoja erityislainsäädäntöön perustuvien tehtäviensä, kuten lupahallinnon, rekisteröintitehtävien ja valvonnan suorittamiseksi. Viraston tiedonsaantioikeudesta näissä tehtävissä säädetään pääsääntöisesti asianomaisessa aineellisessa lainsäädännössä, mutta osin tiedonsaantioikeus on perustunut nyt ehdotettua vastaavaan yleissäännökseen Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastosta annetussa laissa. Tämän vuoksi säännös olisi tarpeellinen myös nyt ehdotetussa laissa. Muita kuin pykälässä nimenomaisesti mainittuja viranomaisia ja julkisoikeudellisia yhteisöjä, joilta tarvittaessa olisi saatava välttämättömiä tietoja, olisivat esimerkiksi Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus sekä Potilasvakuutuskeskus, joiden toiminnassa käsitellään valvottavaan toimintaan liittyviä erilaisia salassa pidettäviksi säädettyjä tietoja. Tiedonsaantioikeuden olisi tarkoitus olla laaja ja virasto arvioisi, mitkä tiedot ovat välttämättömiä tehtävien ja valvonnan tarkoituksen toteuttamiseksi. Tämä tiedonsaantioikeus olisi siten salassapidon suhteen kattava erityissäännös, joka syrjäyttää muualla lainsäädännössä säädetyt luovutusrajoitukset tai salassapidon.

Rekisteri- ja valvontaviranomaisen toiminnan kannalta on olennaista, että se saa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa tiedon sellaisesta seikasta, joka voi vaarantaa asiakas- ja potilasturvallisuutta. Käytännön valvontatyössä olisi ongelmallista, jos viranomaisella ei olisi oikeutta saada salassa pidettäviä tietoja ilman sen nimenomaista pyyntöä. Sen vuoksi ehdotetaan, että pykälän 2 momenttiin otettaisiin säännös, jonka perusteella pykälän 1 momentissa tarkoitetuilla tahoilla olisi salassapitosäännösten estämättä oikeus ilman toimialan pyyntöäkin ilmoittaa sille seikasta, joka voi vaarantaa asiakas- tai potilasturvallisuutta, elinympäristön tai väestön terveellisyyttä tai turvallisuutta. Sama oikeus koskisi myös ilmoittamista sellaisista seikoista, jotka voivat vaikuttaa valvottavan toiminnanharjoittajan luotettavuusarviointiin. Tällaisia tietoja voi tulla esimerkiksi rakennusvalvonta-, vero- tai poliisiviranomaisten tietoon sekä sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöiden työnantajan tietoon.

18 §.Arviointitehtävät.Sosiaali- ja terveysalan tehtävistä vastaava toimiala vastaisi myös tehtäviensä hoitamiseksi tarpeellisista arviointitehtävistä. Arviointitehtävistä voitaisiin säätää tarkemmin valtioneuvoston asetuksella. Tällaisia tehtäviä olisivat esimerkiksi valvonnan menetelmien kehittämiseen ja valvonnan vaikuttavuuden arviointiin liittyvät tehtävät, riskianalyysien teko ja yleinen valvonnan tietopohjan kehittämiseen liittyvä arviointi. Viraston vastuulle kuuluisivat siis jatkossakin vain lupa-, rekisteröinti- ja valvontatehtäviin kiinteästi liittyvät viraston sisäiseen toimintaan liittyvät arviointitehtävät. Viraston sosiaali- ja terveysalan arviointitehtävistä on säädetty myös muussa lainsäädännössä ja sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislain 30 §:n 2 momentissa tarkoitetut valvontaviranomaisen laadittavaksi kuuluvat raportit maakuntien palvelujen yhdenvertaisesta saatavuudesta kytkeytyvät viraston sosiaali- ja terveysalan arviointitehtävien kokonaisuuteen. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos vastaisi jatkossakin yleisistä sosiaali- ja terveydenhuollon arviointitehtävistä. Toiminnallisesti kaikkien arviointitehtävien tulee muodostaa synkronoitu kokonaisuus jossa ei tehdä päällekkäistä työtä, vaan eri komponentit tukevat toisiaan ja tuottavat aitoa lisäarvoa toiminnalle.

6 luku Eräät varhaiskasvatus, opetus ja kulttuuri -toimialan tehtävät

19 §.Peruspalveluiden arviointi.Pykälässä säädettäisiin, että Valtion lupa- ja valvontaviraston varhaiskasvatus, opetus ja kulttuuri -toimialan tehtävänä olisi tehtäväalaansa kuuluvien peruspalveluiden saatavuuden arviointi. Toimiala arvioisi opetuksen, koulutuksen, kirjasto-, liikunta- ja nuorisotoimen sekä varhaiskasvatuksen saatavuutta. Peruspalvelujen arviointitehtävästä on sen merkittävyyden takia perusteltua säätää kyseisellä toimialalla nimenomaisesti erikseen. Voimassa olevan aluehallintovirastoista annetun lain 4 §:n 2 momentin 1 kohdan mukaan aluehallintoviraston tehtäväksi on nimenomaisesti erotettuna muusta ohjauksesta ja valvonnasta säädetty peruspalvelujen alueellisen saatavuuden arviointi. Opetus- ja kulttuuritoimi sekä varhaiskasvatus koskevat kansalaisia laajasti ja näiden keskeisten peruspalvelujen arviointi on perusteltua toteuttaa kattavasti myös jatkossa. Tehtävä siirtyisi luontevasti aluehallintovirastoilta Valtion lupa- ja valvontavirastolle, jolle muutkin aluehallintovirastojen varhaiskasvatuksen, opetuksen ja kulttuurin tehtävät siirtyvät. Toiminnallisesti kaikkien arviointitehtävien tulee muodostaa synkronoitu kokonaisuus jossa ei tehdä päällekkäistä työtä, vaan eri komponentit tukevat toisiaan ja tuottavat aitoa lisäarvoa toiminnalle.

20 §.Varautumisen ja valmiussuunnittelun tukeminen peruspalveluissa.Pykälässä säädettäisiin, että Valtion lupa- ja valvontaviraston varhaiskasvatus, opetus ja kulttuuri -toimialan tehtävänä olisi tehtäväalaansa kuuluvan varautumisen ja valmiussuunnittelun tukeminen. Pykälässä säädettäisiin siten viraston tehtävistä häiriötilanteisiin ja poikkeusoloihin varautumisessa opetus- ja kulttuuriministeriön toimialalla. Voimassa olevan aluehallintovirastoista annetun lain 4 §:n 2 momentin 3 kohdan mukaan aluehallintovirastojen tehtävänä on ollut muun ohella kuntien valmiussuunnittelun tukeminen. Aluehallintovirastojen nykyisten opetus- ja kulttuuriministeriön toimialan tehtävien on tarkoitus siirtyä pääosin Valtion lupa- ja valvontavirastolle. Opetus- ja kulttuuriministeriön toimialalla kunnat toimivat myös jatkossa esimerkiksi pääasiallisina varhaiskasvatuksen ja opetuksen järjestäjinä, joten kunnilla säilyy täten ministeriön toimialan toimintojen osalta valmiuslain mukainen varautumisvastuu. Varhaiskasvatuksen ja opetus- ja kulttuuritoimen peruspalveluiden järjestäjien varautumisen tukeminen siirtyisi luontevasti aluehallintovirastoilta Valtion lupa- ja valvontavirastolle.

7 luku Eräiden ympäristönsuojelu- ja vesiasioiden käsittely Valtion lupa- ja valvontavirastossa

21 §.

Säännösten soveltaminen

.

Pykälässä säädettäisiin 7 luvun soveltamisalasta. Luku vastaisi sisällöltään voimassa olevaa lakia ympäristönsuojelu- ja vesiasioiden käsittelystä aluehallintovirastossa (898/2009). Koska Valtion lupa- ja valvontaviraston toimialasta ja sen tehtävistä säädetään tässä laissa, olisi tarkoituksenmukaista, että ympäristö- ja vesiasioiden käsittelyä koskevat menettelysäännökset olisivat samassa laissa. Sen vuoksi laki ympäristönsuojelu- ja vesiasioiden käsittelystä aluehallintovirastossa ehdotetaan kumottavaksi.

Säännöksiä sovellettaisiin pykälässä mainittujen ympäristötehtävien käsittelyyn Valtion lupa- ja valvontavirastossa siten, kuin aineellisessa lainsäädännössä tarkemmin säännellään. Menettelysäännökset koskisivat lupa- ja hakemusasioiden menettelyprosessin toteuttamista ympäristötehtävien osalta. Lukua sovellettaisiin täten ympäristönsuojelulaissa, vesilaissa, merensuojelulaissa ja maa-aineslaissa Valtion lupa- ja valvontaviraston toimivaltaan kuuluvaksi säänneltyihin lupa- ja hakemusasioihin. Käytännössä nykytila ei muuttuisi, sillä vastaavia menettelysäännöksiä on noudatettu jo tälläkin hetkellä aluehallintovirastojen ympäristö- ja vesiasioiden käsittelyssä. Menettelysäännöksiin ei tulisi myöskään sisällöllisiä muutoksia.

22 §.Asioiden käsittely.Pykälässä säädettäisiin asiantuntemuksesta, joka asian valmistelussa ja ratkaisemisessa olisi oltava asianmukaisen lopputuloksen varmistamiseksi. Vastaava säännös sisältyy voimassa olevan ympäristönsuojelu- ja vesiasioiden käsittelystä aluehallintovirastossa annetun lain 2 §:än. Asioiden valmistelussa ja ratkaisemissa tulisi olla käytettävissä tarpeen mukaan oikeudellinen, tekninen ja luonnontieteellinen asiantuntemus.

23 §.Ratkaisukokoonpanot.Pykälässä säädettäisiin millä kokoonpanoilla ympäristölupa-asioita ratkaistaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastossa. Voimassa olevan ympäristönsuojelu- ja vesiasioiden käsittelystä aluehallintovirastossa annetun lain 3 §:ssä on vastaava säännös asioiden ratkaisukokoonpanoista. Pykälän rakennetta ja sanamuotoja täsmennettäisiin sekä kieliasua tiivistettäisiin. Kokoonpanoa määrättäessä tulisi olla käytettävissä tarpeen mukaan oikeudellinen, tekninen ja luonnontieteellinen asiantuntemus. Esittelijän asiantuntemus otetaan huomioon kokoonpanon asiantuntemusta arvioitaessa.

Pykälän 1 ja 2 momentissa säädettäisiin tarkemmin ratkaisukokoonpanoista. Valtion lupa- ja valvontavirasto olisi lähtökohtaisesti päällikkövirasto, jossa ympäristöasioiden ratkaisuvalta on ympäristötoimialan johtajalla. Toimialan työjärjestyksessä voidaan, tai toimialan johtaja voi määrätä toimialan muun virkamiehen asian ratkaisijaksi, jollei päätöksenteosta ole toisin säädetty.

Asian ratkaisisi kokoonpanoon määrätty ratkaisija tai ratkaisijat. Toimialan johtajan olleessa koko toimialan ylin johtaja, ja huomioiden ympäristötoimialan koon sekä toimialan johtajan alaisten määrän, olisi todennäköistä, että asioiden ratkaisijoina toimisivat joko toimialan johtajan määräämä muu virkamies tai virkamiehet, esimerkiksi yksikön päällikkö, tai tämän määräämä muu toimialan virkamies tai virkamiehet.

Asiat ratkaistaisiin esittelystä pääsääntöisesti joko yhden ratkaisijan kokoonpanossa, kahden ratkaisijan kokoonpanossa tai monijäsenisessä kokoonpanossa. Yhden ratkaisijan kokoonpano olisi pääsääntö. Ratkaisukokoonpanoa määrättäessä esittelijää ei laskettaisi mukaan ratkaisukokoonpanoon, ellei hän toimisi samalla ratkaisijana. Laajat ja ympäristö- ja muilta vaikutuksiltaan merkittävät asiat ratkaistaisiin laajennetussa ratkaisukokoonpanossa. Tällaisia voivat olla esimerkiksi hankkeet, joista voi aiheutua merkittäviä päästöjä veteen tai ilmaan, joissa on kysymys merkittävästä jätehuollon järjestämisestä taikka merkittävästä meluhaitasta tai asiaan liittyy korvauskysymyksiä. Muu erityinen syy voi olla asian oikeudellinen merkittävyys tai asianosaisen oikeusturvan kannalta perusteltu syy. Laajempaa ratkaisukokoonpanoa voisi edellyttää myös asianosaisten tai haitankärsijöiden huomattava määrä.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin ratkaisukokoonpanon määräämisestä. Toimialan johtaja tai toimialan johtajan määräämä toimialan muu virkamies, esimerkiksi yksikön päällikkö tai vastaava, määräisi ratkaistavan asian ratkaisukokoonpanon ja tarvittaessa kokoonpanolle puheenjohtajan. Toimialan johtaja tai toimialan johtajan määräämä muu ratkaisukokoonpanon määrääjä ei voisi ottaa ratkaistavakseen asiaa, jonka hän on määrännyt muussa kokoonpanossa ratkaistavaksi. Tämä ei estäisi esittelijän tai ratkaisijan vaihtamista tai muuta kokoonpanon muuttamista, jos se töiden sujuvuuden tai organisoinnin vuoksi olisi tarpeen. Toimialan työjärjestyksessä voitaisiin tarvittaessa tarkemmin määrätä ratkaisukokoonpanojen määräämisestä.

24 §.Äänestäminen.Pykälässä säädettäisiin äänestämisestä, johon sovellettaisiin hallintolainkäyttölain (586/1996) 52 §:ää. Säännös vastaa voimassa olevan ympäristönsuojelu- ja vesiasioiden käsittelystä aluehallintovirastossa annetun lain 4 §:ä. Pääsääntönä olisi, että äänestyksessä voittaa se kanta, jota ratkaisukokoonpanon jäsenten enemmistö on kannattanut. Äänten mennessä tasan päätökseksi tulisi puheenjohtajan kannattama ratkaisu.

8 luku Erinäiset säännökset

25 §.

Virkojen täyttäminen.

Pykälä sisältäisi säännökset Valtion lupa- ja valvontaviraston virkojen täyttämisestä. Myös valtion virkamieslaki sisältää säännöksiä viraston pääjohtajan viran täyttämistä koskien.

Pykälän 1 momentin mukaan valtioneuvosto nimittäisi Valtion lupa- ja valvontaviraston pääjohtajan valtiovarainministeriön esityksestä. Ehdotuksen mukaan valtiovarainministeriön on valmisteltava esityksensä yhdessä muiden lain 12 §:n 1 momentissa mainittujen virastoa ohjaavien ministeriöiden kanssa. Erityistä säännöstä ministeriöiden erimielisyystilanteita varten ei tarvita, koska päätöksentekijänä nimityksessä on joka tapauksessa valtioneuvosto. Valtion virkamieslaki sisältää säännökset viraston päällikkönä toimivan pääjohtajan kansalaisuusvaatimuksesta, määräajaksi nimittämisestä sekä erityisistä kelpoisuusvaatimuksista.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin viraston toimialojen päällikköinä toimivien toimialan johtajien virkojen täyttämisestä. Myös toimialan johtajien osalta nimitystoimivalta olisi valtioneuvostolla. Nimitysesityksen tekisi kyseisen toimialan toiminnallisesta ohjauksesta päävastuussa oleva ministeriö. Päävastuussa olevalla ministeriöllä tarkoitettaisiin sitä ministeriötä, jonka tehtävät muodostavat toimialan tehtävistä suurimman osan. Vastaavasti kuin viraston pääjohtajaa nimitettäessä, tulisi esityksen tekevän ministeriön valmistella esityksensä yhdessä muiden virastoa ohjaavien ministeriöiden kanssa. Lisäksi toimialan johtajaa nimitettäessä tulisi esityksen tekevän ministeriön kuulla viraston pääjohtajaa ennen päätöksentekoa. Pykälän 2 momentissa ehdotetaan säädettäväksi, että toimialojen johtajat, lukuun ottamatta työsuojelun tehtäviä hoitavan toimialan päällikkönä toimivaa toimialan johtajaa, nimitetään viiden vuoden määräajaksi, jollei erityisestä syystä ole perustetta nimittää tätä lyhyemmäksi määräajaksi. Työsuojelun tehtäviä hoitavan henkilöstön erityisen riippumattoman aseman vuoksi työsuojelun toimialan päällikkönä toimiva toimialan johtaja nimitettäisiin toistaiseksi. Myös nykyisin aluehallintovirastojen työsuojelun vastuualueiden päälliköt on nimitetty muista aluehallintoviraston vastuualueista poiketen toistaiseksi.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin valtioneuvoston asetuksella säädettävien toimintayksiköiden johtajien virkojen täyttämisestä. Säännös ei koske toimialojen sisäisten yksiköiden tai muiden viraston työjärjestyksellä organisoitujen yksiköiden päälliköitä vaan ainoastaan asetuksella säädettävien toimintayksiköiden johtajia. Toimintayksiköiden johtajat nimittäisi viraston pääjohtaja. Myös toimintayksiköiden johtajat nimitettäisiin viiden vuoden määräajaksi, jollei erityisestä syystä ole perustetta nimittää tätä lyhyemmäksi määräajaksi.

Pykälän 4 momentin mukaan toimialan johtajat nimittäisivät toimialansa henkilöstön. Viraston muun henkilöstön nimittäisi pääjohtaja, jollei viraston työjärjestyksessä toisin määrätä. Pääjohtaja voisi siten työjärjestyksellä delegoida nimittämistoimivaltaa toimintayksiköiden johtajille.

Pykälän 5 momentin mukaan Valtion lupa- ja valvontaviraston virkojen kelpoisuusvaatimuksista säädetään valtioneuvoston asetuksella. Tämä ei koske pääjohtajan virkaa, sillä viraston päällikkönä toimivan pääjohtajan kelpoisuusvaatimuksista säädetään valtion virkamieslaissa.

26 §.Virastoa tai sen virkamiestä koskevan hallintokantelun käsittely.Pykälä sisältäisi säännökset Valtion lupa- ja valvontavirastoa tai sen virkamiestä koskevan hallintokantelun käsittelystä. Säännös koskee tilanteita, joissa hallintokantelu on tehty Valtion lupa- ja valvontavirastolle tai sitä ohjaavalle ministeriölle. Säännöksellä ei puututa ylimpien laillisuusvalvojien tehtäviin ja toimivaltaan valvoa Valtion lupa- ja valvontavirastoa ja tutkia virastosta tehtyjä kanteluja.

Pykälän 1 momentissa säädettäisiin tilanteesta, jossa Valtion lupa- ja valvontavirastolle on tehty hallintokantelu viraston omasta toiminnasta tai sen virkamiehen toiminnasta. Lähtökohtana tällöin olisi, että hallintokantelun ratkaisee viraston päällikkönä toimiva pääjohtaja. Pääjohtaja voisi kuitenkin määrätä viraston työjärjestyksellä, että viraston toimialan tai toimintayksikön tai niiden virkamiehen toiminnasta tehtyjen hallintokanteluiden ratkaisuvalta kuuluu kyseisen toimialan tai toimintayksikön johtajalle. Tällaisissa tilanteissa pääjohtajalla säilyisi kuitenkin otto-oikeus työjärjestyksellä delegoimaansa asiaan. Toimialan tai toimintayksikön johtajan toimintaa koskevan hallintokantelun ratkaisisi pääjohtaja. Viraston pääjohtajan toimista virastolle tehdyn hallintokantelun ratkaisisi valtiovarainministeriö, jolle kuuluu viraston hallintoa koskeva toiminnallinen ohjaus. Valtion lupa- ja valvontaviraston tulee näin ollen siirtää pääjohtajasta virastolle tehty kantelu valtiovarainministeriön käsiteltäväksi.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin viraston työsuojelutehtävien erityisasemasta johtuva poikkeus viraston työsuojelutehtäviä hoitavaa toimialaa koskevien hallintokantelujen käsittelyyn. Työsuojelutehtäviä hoitavasta toimialasta tai sen virkamiehen toiminnasta virastolle tehdyn hallintokantelun ratkaisee ehdotetun 2 momentin mukaan toimialan johtaja. Työsuojelutehtäviä hoitavan toimialan johtajasta tehdyn hallintokantelun ratkaisee sosiaali- ja terveysministeriö, ei viraston pääjohtaja.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin tilanteista, jossa Valtion lupa- ja valvontavirastosta tai sen virkamiehestä on tehty hallintokantelu ministeriöön. Ehdotetun viraston toiminnallista ohjausta koskevan säännöksen mukaan virastoa ohjaavat ministeriöt valvovat virastoa ministeriön toimialaan kuuluvissa tehtävissä. Vastaavasti viraston tai sen virkamiehen toiminnasta ministeriölle tehdyn kantelun käsittelee ja ratkaisee se ministeriö, jonka toimialaan kuuluvasta asiasta hallintokantelussa on kyse. Säännöksessä ehdotetaan lisäksi, että ministeriö voisi siirtää sille Valtion lupa- ja valvontavirastosta tai sen virkamiehen toiminnasta tehdyn hallintokantelun Valtion lupa- ja valvontaviraston käsiteltäväksi ja ratkaistavaksi. Siirretyn kantelun käsittelyyn sovellettaisiin tällöin virastossa mitä 1 ja 2 momentissa säädetään. Ministeriöllä olisi laaja harkintavalta ratkaista käsitteleekö se hallintokantelun itse vai siirtääkö se hallintokantelun viraston käsiteltäväksi. Useissa tapauksissa hallintokantelun käsittely virastossa kantelun kohteen esimiesten toimesta voi johtaa nopeampaan, tarkoituksenmukaisempaan ja vaikuttavampaan kantelukäsittelyyn. Ministeriö voisi luonnollisesti edellyttää, että sille toimitetaan tiedoksi viraston kanteluasiassa antama päätös. Esimerkiksi periaatteellisesti tärkeissä tapauksissa hallintokantelu voi olla kuitenkin tarkoituksenmukaisempaa käsitellä ministeriössä. Ehdotetun 4 momentin mukainen siirtomahdollisuus ei koskisi viraston pääjohtajasta ministeriölle tehtyä hallintokantelua, joka ratkaistaisiin valtiovarainministeriössä, eikä työsuojelutehtäviä hoitavan toimialan johtajan toimista tehtyä hallintokantelua, joka ratkaistaisiin sosiaali- ja terveysministeriössä.

Jos viraston pääjohtaja tai työsuojelun toimialan johtaja olisi esteellinen käsittelemään hallintokantelun, tulee hänen luonnollisesti siirtää kantelu ministeriössä käsiteltäväksi. Pääjohtaja siirtäisi tällaisessa tapauksessa hallintokantelun sen ministeriön käsiteltäväksi, jonka toimialaan kuuluvasta asiasta hallintokantelussa on kyse. Työsuojelutoimialan johtaja siirtäisi työsuojelutehtäviä koskevan kantelun sosiaali- ja terveysministeriön käsiteltäväksi.

Pykälän 4 momentissa olisi viittaussäännös hallintolain 8 a luvun hallintokantelun käsittelyä koskeviin säännöksiin.

27 §.Sähköinen kokous. Ehdotetun säännöksen mukaan virastossa olevan lautakunnan tai lain 23 §:ssä tarkoitetun ratkaisukokoonpanon jäsen, esittelijä ja muu henkilö, jolla on lautakuntien kokouksessa läsnäolo- tai puheoikeus, voisi viraston suostumuksella osallistua kokoukseen käyttäen videoneuvottelua tai muuta soveltuvaa teknistä tiedonvälitystapaa. Viraston on tällöin huolehdittava tietoturvallisuudesta ja siitä, etteivät salassa pidettävät tiedot ole ulkopuolisten saatavissa.

Sääntely on tarpeen lautakuntien ja ratkaisukokoonpanon toiminnan tarkoituksenmukaiseksi järjestämiseksi ja tietoturvallisuuden takaamiseksi. Etäosallistumisen tarkoituksena olisi tehostaa ja joustavoittaa viraston työprosesseja. Etäosallistumisella ei korvattaisi perinteisen fyysisen kokouksen järjestämistä, vaan kyseessä olisi osallistumismuoto, jota voitaisiin käyttää silloin, kun jäsenen, esittelijän tai muun kokoukseen osallistuvan henkilön läsnäolo olisi tarkoituksenmukaisinta järjestää etäyhteyden avulla. Etäosallistumisen käyttö ei saisi heikentää asianosaisten oikeusturvaa tai kollegiaalisen päätöksenteon edellytyksiä. Etäosallistumiselta edellytettäisiin aina, että sen mahdollistavat tietotekniset yhteydet täyttävät salassa pidettävien tietojen käsittelylle asetetut suojausvaatimukset. Ehdotetun säännöksen mukaan viraston olisikin etäyhteyttä käytettäessä huolehdittava tietoturvallisuudesta ja siitä, etteivät salassa pidettävät tiedot olisi ulkopuolisten saatavissa. Vastaavan kaltainen säännös sisältyy kuntalain (410/2015) 98 §:n 2 momenttiin. Ehdotettu säännös koskisi kaikkia viraston lautakuntia, mukaan lukien ne lautakunnat joista mahdollisesti säädetään muussa lainsäädännössä. Etäosallistuminen edellyttäisi sitä, että lautakunnan tai ratkaisukokoonpanon puheenjohtaja antaisi suostumuksen etäosallistumiselle.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että sähköisessä kokouksessa läsnä oleviksi todettujen tulisi olla keskenään yhdenvertaisessa näkö- ja ääniyhteydessä. Ehdotettu 2 momentti vastaa kuntalain 99 §:ää. Yhdenvertainen näkö- ja ääniyhteys turvaisi osaltaan päätöksenteon toimintaedellytyksiä, sillä kokoukseen osallistuvat henkilöt voisivat näin keskustella päätettävänä olevista asioista ”kasvokkain”.

28 §.Neuvottelukunnat.Pykälässä säädettäisiin neuvottelukunnista, joita Valtion lupa- ja valvontavirastolla voi olla asetettu sille säädettyjen tehtävien tukemiseksi.

Pykälän 1 momentin mukaan Valtion lupa- ja valvontavirastolla voisi olla sille säädettyjen tehtävien suorittamista tukemaan asetettuja neuvottelukuntia. Neuvottelukunnat olisivat viraston yhteydessä toimivia, neuvottelukunnan tehtäväalalla yhteiskunnan eri osa-alueita edustavia asiantuntijaelimiä. Neuvottelukunnassa voisivat olla siten edustettuna esimerkiksi elinkeinoelämä, järjestöt ja muut toimialan viranomaiset. Neuvottelukunnassa voisi olla myös henkilöstön edustaja. Neuvottelukunnan puheenjohtaja voisi olla viraston ulkopuolinen henkilö. Neuvottelukunnilla ei olisi viraston asioita koskevaa ratkaisuvaltaa.

Pykälän 2 momentin mukaan neuvottelukunnista ja niiden tehtävistä, toimikaudesta, kokoonpanosta sekä muusta toiminnan järjestämisestä säädetään tarkemmin valtioneuvoston asetuksella. Lisäksi säädettäisiin, että neuvottelukunnan asettaa se ministeriö, jonka toimialaan kuuluvien tehtävien hoidon tukemista varten neuvottelukunta asetetaan. Jos neuvottelukunnan tehtävät kuuluvat yhtä useamman ministeriön toimialaan, asettaisi neuvottelukunnan se ministeriö, jonka toimialaan neuvottelukunnan tehtävät pääasiallisesti kuuluvat. Neuvottelukunnalle voitaisiin säätää tehtäväksi myös raportoida toiminnastaan neuvottelukunnan asettaneelle ministeriölle.

Tarkoituksena on, että virastolle asetetaan ainakin sosiaali- ja terveysalan tehtävistä vastaavan toimialan toiminnan tukemiseksi asetettava neuvottelukunta. Neuvottelukunnan tehtävänä olisi esimerkiksi seurata sosiaali- ja terveydenhuollossa ja sen toimintaympäristössä sekä alkoholihallinnossa ja tupakka- ja terveydensuojeluvalvonnassa tapahtuva kehitystä ja sen vaikutuksia asiakkaan asemaan ja oikeuksiin sekä edistää sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontatoiminnan toteuttamiseksi tarpeellista yhteistyötä. Neuvottelukunta voisi erikseen asetuksessa säädetyllä tavalla tehdä virastolle ehdotuksia ohjauksen ja valvonnan painopistealueiksi. Neuvottelukunta voisi tehdä sosiaali- ja terveysministeriölle tai virastolle ehdotuksia esimerkiksi sosiaali- ja terveyspalvelujen yhdenvertaisuuden ja oikeusturvan parantamiseksi. Virastolla voisi olla myös muita neuvottelukuntia.

29 §.Asiantuntijat.Pykälässä säädettäisiin Valtion lupa- ja valvontaviraston oikeudesta käyttää asiantuntijoita ja tehdä sopimuksia viranomaisten, yhteisöjen ja yksityisten henkilöiden kanssa tehtäväalaansa kuuluvien yksittäisten asiantuntijatehtävien suorittamisesta viraston lukuun. Voimassa olevassa Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastosta annetussa laissa on vastaavan sisältöinen säännös.

Pykälän 1 momentin mukaan virasto voisi käyttää asiantuntijoita ja tehdä sopimuksia viranomaisten, yhteisöjen ja yksityisten henkilöiden kanssa toimialaansa kuuluvien yksittäisten asiantuntijatehtävien suorittamisesta viraston lukuun. Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valvira on käyttänyt nykyisin sille kuuluvia tehtäviä hoitaessaan muun muassa niin kutsuttuja pysyviä asiantuntijoita, jotka edustavat Valviran toiminnan kannalta merkityksellistä tieteellistä ja muuta asiantuntemusta. Myös aluehallintovirastot ovat tehtävissään hyödyntäneet Valviran pysyvien asiantuntijoiden asiantuntemusta. Tarvittavan asiantuntemuksen turvaamiseksi jatkossakin ehdotetaan lakiin otettavaksi nykyistä vastaavan sisältöinen säännös. Viraston pysyvistä asiantuntijoista säädettäisiin tarkemmin valtioneuvoston asetuksella. Myös viraston muilla tehtäväaloilla voi olla tarve säännöksessä mainittujen asiantuntijapalveluiden käyttöön. Esimerkiksi virastolle osoitettavaksi ehdotettujen lomituspalveluiden ohjaus- ja valvontatehtävien suorittamiseksi virastolla voi olla tarve käyttää Maatalousyrittäjien eläkelaitos Melan asiantuntijoita asiantuntijatehtävien suorittamiseksi Valtion lupa- ja valvontaviraston lukuun.

Pykälän 2 momentissa todettaisiin, että viraston asiantuntijana toimivaan henkilöön sovelletaan rikosoikeudellista virkavastuuta koskevia säännöksiä. Ehdotettu säännös vastaa tältäkin osin voimassa olevan Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastosta annetun lain 5 §:n säännöstä.

30 §.Valvontatehtävien tärkeys- ja kiireellisyysjärjestys.Pykälässä säädettäisiin siitä, millä tavalla viraston tulee hoitaa valvontatehtäviään, sekä annettaisiin viraston toimialoille ja toimintayksiköille mahdollisuus olosuhteiden niin vaatiessa asettaa valvontatehtävänsä tärkeys- ja kiireellisyysjärjestykseen. Vastaavankaltaista sääntelyä sisältyy esimerkiksi kuluttajaturvallisuuslakiin (920/2011) ja poliisilakiin (493/1995).

Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi, että Valtion lupa- ja valvontaviraston on hoidettava valvontatehtävänsä tehokkaasti ja riskinarviointiin perustuen mahdollisimman tarkoituksenmukaisella tavalla. Ehdotettu säännös koskisi kaikkia virastolle kuuluvia valvontatehtäviä, mukaan lukien kantelukäsittelyä. Valvontatehtävien hoidon tulisi perustua riskinarviointiin ja toiminnan vaikuttavuuden seuraamiseen. Olosuhteiden niin vaatiessa viraston toimialan ja toimintayksikön olisi asetettava valvontatehtävänsä tärkeys- ja kiireellisyysjärjestykseen. Arviointi tehtäisiin toimiala- ja toimintayksikkökohtaisesti. Tärkeys- ja kiireellisyysjärjestyksen perusteena olisi tehtävän merkitys perusoikeuksien ja oikeusturvan toteutumisen ja lain noudattamisen kannalta. Kun viraston voimavarat ovat rajalliset, on tärkeää, että voimavaroja ja valvonnan painopistettä voidaan suunnata perusoikeuksien ja oikeusturvan toteutumisen tai lain noudattamisen kannalta merkittäviin tehtäviin. Viraston valvontatehtävien sisältö vaihtelee ja arviointi tulisi suorittaa sen mukaan, mikä valvontatehtävän funktio on. Esimerkiksi sosiaali- ja terveyspalvelujen valvonnassa keskeisintä on suunnata valvontaa potilas- ja asiakasturvallisuuden kannalta merkittäviin valvontatehtäviin.

Valvonnan toimenpiteet tulee sovittaa viraston vaikuttavuustavoitteisiin, systemaattisesti kerättävään valvontatietoon sekä käytettävissä oleviin voimavaroihin ja tämä on mahdollista, kun viraston toiminta perustuu riskinarviointiin. Riskinarvioinnissa tulee tunnistaa vaarat ja haitat sekä niiden aiheuttamien seurausten vakavuus valvonnalla suojeltavalle oikeushyvälle, kuten esimerkiksi potilas- ja asiakasturvallisuudelle. Sen jälkeen tulee arvioida vaikutusten todennäköisyys, jolloin saadaan arvio riskin suuruudesta. Riskien suuruuden perusteella suunnitellaan valvonnan sisältö ja kohdentaminen sekä mitoitetaan tarvittavat riskienhallinnan toimenpiteet. Viraston valvonnan suunnittelua ja riskinarviointia voivat ohjata yleisesti valitut menetelmät ja se voi osaltaan olla myös yksittäiseen tai useampaan valvontatapaukseen liittyvää riskien arviointia. Virastossa tulisi nimenomaisesti linjata niitä kriteereitä, joilla riskinarviointia tehdään ja mihin asioihin arvioinnissa tulee erityisesti kiinnittää huomiota. Viraston tulee myös seurata valittujen toimenpiteiden vaikuttavuutta. Toimenpiteitä koskevien ratkaisujen on oltava suunnitelmallisia ja perusteltuja ja toiminnan painopisteenä on ennakoiva ja oma-aloitteinen valvonta.

Toimialan ja toimintayksikön on tehtäviä tärkeys- ja kiireellisyysjärjestykseen asettaessaan varmistuttava siitä, että ihmisten, alueiden tai toimijoiden yhdenvertaisuus ei vaarannu. Viranomainen olisi oikeutettu siirtämään ja sopeuttamaan sellaisten asioiden käsittelyä, joilla ei ole valvonnan vaikuttavuuden tai oikeudenloukkauksen laadun kannalta vastaavaa merkitystä kuin jollakin toisella tehtävällä on. Asiakkailla on oltava oikeus odottaa, että tärkeisiin perusoikeuksien ja oikeusturvan toteutumista vaarantaviin tapahtumiin puututaan nopeasti ja nämä tehtävät asetetaan toteutusjärjestyksessä etusijalle. Tehtävien tärkeysjärjestys on arvioitava tilannekohtaisesti, varmistaen kuitenkin, että priorisointia koskevia arviointiperusteita sovelletaan yhdenvertaisesti kaikkiin käsiteltävänä oleviin kyseisen tehtäväalan asioihin.

31 §.Virka-apu.Pykälässä säädettäisiin Valtion lupa- ja valvontaviraston velvollisuudesta antaa virka-apua muille viranomaisille ja sen oikeudesta saada virka-apua muilta viranomaisilta. Säännös vastaisi voimassa olevaa aluehallintovirastoista annetun lain 19 §:ää. Pykälän mukaan Valtion lupa- ja valvontaviraston olisi annettava muille viranomaisille virka-apua, jos sen antamisesta olisi erikseen säädetty. Ehdotettu sääntely tarkoittaisi sitä, että virastolla olisi toimivalta antaa virka-apua toiselle viranomaiselle, mutta vain niissä tapauksissa, joissa virka-apua pyytävällä olisi erityislainsäädäntöön perustuva oikeus saada sitä nimenomaan Valtion lupa- ja valvontavirastolta. Pykälän toisen lauseen mukaan Valtion lupa- ja valvontavirastolla olisi oikeus saada virka-apua muilta viranomaisilta. Virka-avun saamisesta on säännöksiä myös viraston tehtäviä koskevissa laeissa kuten esimerkiksi työsuojelun valvonnasta ja työpaikan työsuojeluyhteistoiminnasta annetussa laissa (44/2006).

32 §.Pakkokeinot.Pykälässä säädettäisiin Valtion lupa- ja valvontaviraston pakkokeinoista, joita olisivat sakon uhka, teettämisuhka ja keskeyttämisuhka. Pykälä vastaisi voimassa olevaa aluehallintovirastoista annetun lain 20 §:n säännöstä. Viraston toimivaltaan kuuluvia pakkokeinoja käytettäisiin velvoittamaan asianomainen noudattamaan käskyä tai kieltoa, jonka Valtion lupa- ja valvontavirasto tai siltä pakkokeinoasiassa virka-apua pyytävä muu viranomainen on toimivaltansa mukaisesti antanut. Ehdotettu säännös antaisi Valtion lupa- ja valvontavirastolle pakkokeinoasiassa yleistoimivallan. Pakkokeinojen käyttö edellyttää luonnollisesti sitä, että Valtion lupa- ja valvontavirastolla tai siltä virka-apuun oikeutetulla viranomaisella on toimivalta antaa asiassa velvoittava käsky tai kielto. Virastolla olisi myös useiden muiden lakien nojalla oikeus käyttää pakkokeinoja. Esimerkiksi työsuojelun valvontaan liittyvistä pakkokeinoista säädetään laissa työsuojelun valvonnasta ja työpaikan työsuojeluyhteistoiminnasta. Ympäristöasioita koskevista pakkokeinoista kuten ympäristölupien ja ympäristönsuojelulain rikkomistilanteita koskevista pakkokeinoista säädetään ympäristönsuojelulaissa. Vesilain nojalla myönnettyjen lupien ja vesilain rikkomistilanteita koskevista pakkokeinoista säädetään vesilaissa. Myös jätelaissa on vastaavia pakkokeinosäännöksiä. Viraston sosiaali- ja terveysalan tehtäviä koskevassa lainsäädännössä on useita valvovan viranomaisen pakkokeinoja koskevia säännöksiä.

33 §.Valtion edustaminen.Pykälässä säädettäisiin Valtion lupa- ja valvontaviraston tehtävästä edustaa tuomioistuimissa ja viranomaisissa valtion etua ja oikeutta. Säännös vastaisi pääsääntöisesti voimassa olevaa aluehallintovirastoista annetun lain 21 §:n säännöstä. Ehdotetussa säännöksessä on kuitenkin huomioitu se, että Valtion lupa- ja valvontavirasto on alueellisista aluehallintovirastoista poiketen valtakunnallinen keskushallinnon virasto ja että virastolle siirtyvät ELY-keskuksilta myös ympäristönsuojelun ja luonnonsuojelun tehtävät.

Ehdotetun säännöksen mukaan Valtion lupa- ja valvontavirasto kantaa ja vastaa valtion puolesta sekä valvoo tuomioistuimissa ja viranomaisissa valtion etua ja oikeutta kaikissa tehtäväalaansa kuuluvissa asioissa sekä muualla kuin Ahvenanmaan maakunnassa sellaisissa asioissa, joissa toimivaltaista viranomaista ei ole laissa erikseen määrätty, jollei toiminnallisesta ohjauksesta vastaavan ministeriön edustaja sitä tee. Virastolla olisi siten nykyisten aluehallintovirastojen tapaan erityistoimivallan lisäksi yleistoimivalta edustaa valtiota niissä tilanteissa, joissa toimivaltaista viranomaista ei ole laissa erikseen määrätty. Ahvenanmaan maakunnassa vastaava yleistoimivalta olisi Ahvenanmaan valtionvirastolla.

34 §.Työsuojelun valvonta Valtion lupa- ja valvontavirastossa. Pykälän 1 momentin mukaan sosiaali- ja terveysministeriö valvoisi työsuojelua koskevien säännösten noudattamista uudessa virastossa. Tämä olisi poikkeusratkaisu muusta työsuojeluvalvonnan järjestämisestä. Muu työsuojeluvalvonta on järjestetty siten, että Valtion lupa- ja valvontavirasto valvoo itse työsuojeluviranomaisena työsuojelua koskevien säännösten noudattamista niiden säädösten osalta, jotka on annettu työsuojeluviranomaisen valvottavaksi. Viraston itseensä kohdistamaan valvontaan liittyisi kuitenkin ongelmia sen osalta, kuinka uskottavana ja puolueettomana valvonta koettaisiin. Tämän vuoksi on katsottu tarpeelliseksi luoda menettely, jossa viraston valvonta annettaisiin viraston ulkopuolelle hoidettavaksi. Valvontatehtävässä on kysymys merkittävästä julkisen vallan käytöstä, joka edellyttää tehtävän antamista viranomaiselle. Työsuojeluhallinnon ohjaus ja valvonta on jo ennestään kuulunut sosiaali- ja terveysministeriölle ja ministeriöllä on myös rajattu rooli työsuojeluviranomaisena työssä käytettävien teknisten laitteiden turvallisuuden valvonnassa. Siten ministeriöllä on jo entuudestaan asiantuntemusta työsuojelun valvontaan, mikä puoltaa tehtävän antamista sille.

Ministeriön rooli työsuojeluviranomaisena laajenisi periaatteessa käsittämään työsuojeluviranomaiselle kuuluvat valvontatehtävät kokonaisuudessaan. Työsuojeluviranomaisen valvottavaksi on annettu yli 100 säädöstä, mutta vain osa niistä tulee Valtion lupa- ja valvontavirastossa sen toiminta huomioon ottaen käytännössä noudatettavaksi. Ehdotettua valvontatehtävää helpottaa se, että ministeriöllä olisi valvottavanaan ainoastaan Valtion lupa- ja valvontavirasto. Valtion lupa- ja valvontavirastoon liittyviä työsuojeluvalvonnan toimenpiteitä olisi nykykokemuksen perusteella arvioiden vain joitakin yksittäisiä tapauksia vuodessa.

Valvontatehtävän antamisella sosiaali- ja terveysministeriölle mahdollistettaisiin se, että Valtion lupa- ja valvontaviraston virkamiehet, mukaan lukien sen työsuojelun toimialan virkamiehet, voisivat muiden työntekijöiden tavoin turvautua työsuojeluviranomaiseen ja saattaa sen käsiteltäväksi palvelussuhteissaan tai työoloissaan epäkohdiksi kokemiaan asioita.

Sosiaali- ja terveysministeriöllä olisi työsuojeluviranomaisena toimiessaan samat toimivaltuudet ja velvollisuudet kuin Valtion lupa- ja valvontavirastolla on muun työsuojelun valvonnan osalta. Sosiaali- ja terveysministeriön toimivaltuuksista ja velvollisuuksista työsuojeluviranomaisena säädettäisiin laissa työsuojelun valvonnasta ja työpaikan työsuojeluyhteistoiminnasta.

Sosiaali- ja terveysministeriössä on työsuojeluhallinnon ohjauksen ja valvonnan myötä jo ennestään asiantuntemusta työsuojeluviranomaisen valvontatehtävästä. Ottaen kuitenkin huomioon työsuojeluviranomaisen valvomien asioiden laajuus, on tarpeellista, että työsuojelutarkastajien erityisasiantuntemus olisi käytettävissä myös Valtion lupa- ja valvontavirastoon kohdistuvassa työsuojeluvalvonnassa. Tämän vuoksi pykälän 2 momentissa ehdotetaan säädettävän, että ministeriö voisi määrätä viraston työsuojelun toimialan tarkastajan suorittamaan virastoon kohdistuvan työsuojelutarkastuksen tai muun työsuojelua koskevien säännösten noudattamista koskevan valvontatoimenpiteen. Tarkastajalla tarkoitettaisiin tässä yhteydessä samaa kuin mitä työsuojelun valvonnasta ja työpaikan työsuojeluyhteistoiminnasta annetussa laissa on tarkoitettu tarkastajalla eli työsuojeluviranomaisessa valvonta- ja tarkastustehtävissä toimivaa virkasuhteista henkilöä. Tarkastajan oikeudet ja velvollisuudet määräytyisivät työsuojelun valvonnasta ja työpaikan työsuojeluyhteistoiminnasta annetun lain mukaisesti. Tarkastaja voisi siten valvottavana olevan asian sitä edellyttäessä antaa esimerkiksi kehotuksen poistaa tai korjata säännösten vastainen olotila. Jos kehotusta ei noudatettaisi, tulisi tarkastajan saattaa asia sosiaali- ja terveysministeriön käsiteltäväksi. Myös sosiaali- ja terveysministeriön virkamies voisi tarvittaessa toimia tarkastajana ehdotetun työsuojelun valvontalain 2 §:n mukaisesti. Lisäksi sosiaali- ja terveysministeriöllä olisi työsuojelun valvontalain 12 §:n perusteella työsuojeluviranomaisena mahdollisuus käyttää apunaan pätevää ulkopuolista asiantuntijaa valvonnan kannalta merkityksellisen seikan selvittämisessä.

Momentti sisältäisi poikkeuksen hallintolaista, sillä siinä säädettäisiin, että tarkastajaan, joka ministeriön määräyksestä suorittaisi Valtion lupa- ja valvontavirastoon kohdistuvaa työsuojelusäännösten noudattamiseen liittyvää valvonta- tai tarkastustehtävää, ei sovellettaisi hallintolain 28 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitettua palvelussuhdejääviä koskevaa esteellisyysperustetta. Valvonta- tai tarkastustehtävään määrätty tarkastaja olisi tehtävänsä aikana edelleen palvelussuhteessa omaan virastoonsa, mutta toimisi siinä työsuojeluviranomaisena toimivan sosiaali- ja terveysministeriön johdon ja valvonnan alaisena. Jos hallintolain palvelussuhdetta koskevaa esteellisyysperustetta sovellettaisiin, estäisi se työsuojelutarkastajien erityisasiantuntemuksen käytön virastoon kohdistuvassa työsuojeluvalvonnassa, jonka seurauksena virastossa työskentelevät virkamiehet saattaisivat joutua erilaiseen asemaan verrattuna työntekijöihin, jotka ovat muiden työnantajien palveluksessa. Palvelussuhdejääviä koskevaa kohtaa lukuun ottamatta hallintolain 28 §:n esteellisyysperusteita sovellettaisiin muilta osin tarkastajaan normaalisti.

Ehdotettua määräysmenettelyä voitaisiin käyttää Valtion lupa- ja valvontaviraston tai sen palveluksessa olevan henkilön asiakasaloitteisen yhteydenoton selvittämiseen sekä myös silloin, kun ministeriö katsoo tarkoituksenmukaiseksi oma-aloitteisesti valvoa, miten uudessa virastossa noudatetaan sille kuuluvia työsuojelua koskevia velvollisuuksia.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin, että ministeriö on työsuojeluviranomaisena 1 momentin mukaista valvontatehtävää hoitaessaan riippumaton. Säännös vastaisi sitä, mitä Valtion lupa- ja valvontaviraston työsuojelun tehtäviä hoitavan toimialan osalta on ehdotettu säädettävän.

Pykälän 4 momentin mukaan mitä muualla työsuojelua koskevassa lainsäädännössä säädetään Valtion lupa- ja valvontaviraston tehtävistä työsuojeluviranomaisena, sovelletaan sosiaali- ja terveysministeriöön tilanteissa, joissa Valtion lupa- ja valvontavirasto on asiassa asianosaisena tai joka muuten koskee virastoa itseään. Momentti koskisi työnantajaa koskevia lupa- ja ilmoitusmenettelyjä, joita on työsuojelulainsäädännössä säädetty tehtäväksi Valtion lupa- ja valvontavirastolle, sekä muita valvontamenettelyä koskevia säännöksiä. Tällaisia Valtion lupa- ja valvontavirastolle tehtäviä ilmoituksia ja lupia ovat esimerkiksi työsuojelun valvontalaissa tarkoitetut ammattitauti-ilmoitus, tapaturmailmoitus ja muistutus tarkastuksesta sekä työaikalain mukaiset poikkeusluvat. Valtion lupa- ja valvontavirasto ei siten myöntäisi itselleen työaikalain mukaisia poikkeuslupia tai vastaanottaisi itseään koskevia tapaturmailmoituksia, vaan Valtion lupa- ja valvontaviraston ollessa asiassa asianosaisena, vastaisi tällaisista tehtävistä sosiaali- ja terveysministeriö.

35 §Avustavien tehtävien siirtäminen yksityiselle taholle.. Pykälässä säädettäisiin mahdollisuudesta toteuttaa eräitä hallintopalvelujen avustavia tehtäviä ostamalla palvelu yksityiseltä toimijalta. Tehtävät olisivat rutiiniluonteisia avustavia tukitehtäviä, joissa ei käytetä merkittävää julkista valtaa. Vastaavanlainen sääntely on nykyisin voimassa esimerkiksi Verohallinnosta annetun lain (503/2010) 2 b §:ssä. Perustuslain 124 §:n mukaan julkinen hallintotehtävä voidaan antaa muulle kuin viranomaiselle vain lailla tai sen nojalla.

Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että virasto voi siirtää sopimuksella sen 4 §:n mukaisiin tehtäviin liittyvän ja asianhallintaan kuuluvan avustavan tehtävän yksityiselle taholle. Näin ollen virasto voisi hankkia tällaisten tehtävien toteuttamisen ostopalveluna yksityiseltä toimijalta. Avustavalla tehtävällä tarkoitettaisiin säännösehdotuksen mukaan virastolle annettavien asiakirjojen vastaanottoa, lajittelua ja tallentamista. Sopimuksen nojalla yksityisellä toimijalla olisi siten mahdollisuus ottaa viraston puolesta vastaan sille osoitettuja asiakirjoja sekä lajitella niitä, mukaan lukien sisäisesti siirtää niitä oikealle vastaanottajataholle viraston organisaatiossa. Tallennustehtävällä tarkoitetaan asiakirjojen optista lukemista ja skannaamista sekä sähköistä tallentamista viraston tietojärjestelmän työjonoon. Asiakirjoihin sisältyvien tietojen erittely ja manuaalinen tallentaminen tietojärjestelmään olisi kuitenkin edelleen viraston tehtävä.

Tehtävä voitaisiin antaa vain toimijalle, jolla olisi riittävät tekniset edellytykset sekä riittävä osaaminen tällaisen tehtävän hoitamiseksi. Näiden edellytysten tarkempi sisältö ratkaistaisiin hankintamenettelyssä ja hankinnan perusteella tehtävässä toimeksiantosopimuksessa. Viraston on luonnollisesti seurattava tehtävän hoidosta suoriutumista ja tarvittaessa siihen puututtava ja päätettävä sopimus, jos toimeksisaaja ei suoriudu tehtävästä asianmukaisesti. Toimeksiantosopimuksessa virasto edellyttää toimeksiannon saaneelta yksityiseltä toimijalta, että tämä sitoutuu viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (621/1999) 6 luvussa tarkoitetun salassapitovelvoitteen täyttämiseen kaikessa virastoon kohdistuvassa toiminnassaan ja edellyttää vastaavaa sitoutumista myös siltä käyttämältään henkilöstöltä, jonka toiminta kohdistuu virastoon. Samoin tulisi menetellä toimeksiannon saajan ja tämän mahdollisen alihankkijan välisessä suhteessa. Mainitut toimijat ovat toiminnassaan velvollisia noudattamaan hallinnon yleislakeja, vaikka yksityisinä toimijoina hoitavatkin osin myös julkista hallintotehtävää. Virkavastuusta ja vahingonkorvausvastuusta näissä tehtävissä toimivan henkilön osalta säädettäisiin pykälän 3 momentissa.

Pykälän 2 momentissa viitattaisiin informatiivisesti hallinnon yhteisistä sähköisen asioinnin tukipalveluista annettuun lakiin (571/2016). Laissa säädetään muun ohella päätösten ja muiden asiakirjojen lähettämisestä niiden vastaanottajille joko postitse tai sähköisellä tiedoksiannolla sekä tähän liittyvät toimista. Näistä asioista ei siten säädettäisi erikseen, sillä ne on ratkaistu viitatulla lailla ja ns. TORI – asetuksella (Valtioneuvoston asetus valtion yhteisten tieto- ja viestintäteknisten palvelujen järjestämisestä (132/2014)).

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin siitä, että 1 momentissa tarkoitetuissa avustavissa tehtävissä toimivat henkilöt toimisivat tehtävässään virkavastuulla. Tämä koskisi myös rikosoikeudellista virkavastuuta. Vahingonkorvausvastuusta säädetään vahingonkorvauslaissa.

36 §.

Suoritteiden maksullisuus.

Pykälä sisältäisi yleissäännöksen Valtion lupa- ja valvontaviraston suoritteiden maksujen määräytymisestä sekä asetuksenantovaltaa koskevan säännöksen. Pykälän1 momentin mukaan sen lisäksi, mitä muualla laissa on säädetty, säädetään Valtion lupa- ja valvontaviraston suoritteiden maksullisuudesta ja maksujen suuruudesta valtion maksuperustelaissa (150/1992). Pääsääntöisesti viraston suoritteiden maksullisuus ja maksut perustuisivat valtion maksuperustelakiin, mutta viraston suoritteiden maksullisuudesta on lisäksi erityissäännöksiä viraston tehtäviä koskevissa laeissa, kuten esimerkiksi ympäristönsuojelulaissa. Pykälän 2 momentin mukaan viraston suoritteiden maksuista säädetään valtioneuvoston asetuksella.

37 §.Muutoksenhaku.Pykälä sisältäisi yleissäännöksen Valtion lupa- ja valvontaviraston päätösten muutoksenhausta. Eräissä viraston tehtäviä koskevissa laeissa, kuten esimerkiksi ympäristönsuojelulaissa ja vesilaissa, on lisäksi erityisiä muutoksenhakusäännöksiä, joita sovellettaisiin ehdotetun säännöksen sijasta haettaessa muutosta tällaisessa laissa tarkoitettuun viraston päätökseen.

Ehdotetun pykälän mukaan jollei muualla laissa toisin säädetä, Valtion lupa- ja valvontaviraston päätökseen saa hakea muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen siten kuin hallintolainkäyttölaissa säädetään. Valtion lupa- ja valvontavirasto on valtakunnallinen virasto, jonka toimialueena on koko maa. Osassa viraston tehtäviä, kuten esimerkiksi työsuojelun tehtävissä, viraston toimialue kattaisi Manner-Suomen lisäksi Ahvenanmaan maakunnan. Osassa viraston tehtäviä viraston toimialueena olisi Manner-Suomi, muttei Ahvenanmaan maakunta. Tällaisia tehtäviä ovat ne viraston tehtävät, jotka kuuluvat Ahvenanmaalla Ahvenanmaan itsehallintolain mukaan Ahvenanmaan maakunnan toimialaan sekä ne tehtävät, joissa Valtion lupa- ja valvontavirastolle Manner-Suomessa kuuluva tehtävä on Ahvenanmaalla säädetty Ahvenanmaan valtionviraston tehtäväksi.

Hallintolainkäyttölain 12 §:n 2 momentissa säädetään toimivaltaisen hallinto-oikeuden määräytymisestä sellaisessa tilanteessa, jossa päätöksen tehneen viranomaisen toimialueena on koko maa. Mainitun säännöksen mukaan sellaisen viranomaisen päätöksestä, jonka toimialueena on koko maa, valitus tehdään sille hallinto-oikeudelle, jonka tuomiopiiriin päätös olennaisimmin liittyy sen vuoksi, että tässä tuomiopiirissä sijaitsee pääosa päätöksessä tarkoitetusta alueesta tai kiinteistöstä taikka sen henkilön kotikunta tai sen yhteisön kotipaikka, johon päätös pääosin liittyy. Hallintolainkäyttölain 12 §:n muuttamiseen johtaneessa hallituksen esityksessä (HE 433/1999 vp) on lain 12 §:n 2 momentin perusteluissa todettu, että viranomainen olisi kyseistä säännöstä sovellettaessa valtakunnallinen, jos viranomaisen toimialue kattaa koko maan Ahvenanmaan maakuntaa lukuun ottamatta. Valtion lupa- ja valvontavirasto olisi siten hallintolainkäyttölain 12 §:n forum-säännöksessä tarkoitetulla tavalla valtakunnallinen viranomainen, jonka päätösten muutoksenhaun osalta toimivaltainen hallinto-oikeus määräytyisin kaikissa tapauksissa hallintolainkäyttölain 12 §:n 2 momentin mukaisesti, jollei asiasta olisi erikseen muuta säädetty. Valtion lupa- ja valvontaviraston päätöksistä tehtyjä valituksia ohjautuisi siten kaikkiin hallinto-oikeuksiin

Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi lisäksi voimassa olevaa aluehallintovirastoista annettua lakia vastaavasti yleinen valituslupasäännös, jonka mukaan hallinto-oikeuden päätökseen saa hakea muutosta valittamalla vain, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan. Säännös koskisi vain niitä viraston päätöksiä, joista valitetaan ehdotetun lain 31 §:n nojalla ja viraston tehtäviä koskevissa laeissa voi olla tästä poikkeavaa muutoksenhakusääntelyä.

38 §.Voimaantulo.Lain voimaantulosta säädettäisiin erikseen tähän esitykseen sisältyvällä voimaanpanolailla.

1.48

1.5.2 Laki Ahvenanmaan valtionvirastosta

1 §.Toiminta-ajatus ja toimialue.Pykälässä säädettäisiin Ahvenanmaan valtionviraston toiminta-ajatuksesta ja viraston toimialueesta. Nykytilaa vastaavasti toimisi Ahvenanmaan maakunnassa valtion aluehallinnon viranomaisena Ahvenanmaan valtionvirasto. Vaikka Ahvenanmaan valtionvirastosta ehdotetaan säädettäväksi nykyisestä poiketen omassa laissaan, olisi kyse nykyisen Ahvenanmaan valtionviraston toiminnan ja sen olemassa olon jatkumisesta, ei uuden viraston perustamisesta.

Pykälän 1 momentin mukaan Ahvenanmaan valtionvirasto hoitaisi monialaisena valtion hallintoviranomaisena lainsäädännön toimeenpano- ja valvontatehtäviä Ahvenanmaan maakunnassa. Monialaisena valtion hallintoviranomaisena toimimisella tarkoitettaisiin ehdotetussa pykälässä sitä, että virasto hoitaa usealle eri hallinnonalalle kuuluvia tehtäviä. Luonteeltaan valtionvirastolle osoitetut eri hallinnonalojen tehtävät ovat lainsäädännön toimeenpano- ja valvontatehtäviä kuten esimerkiksi erilaisia lupa-, rekisteröinti- ja muita valvontatehtäviä, erinäisiä oikeusturvatehtäviä sekä verojen ja maksujen kantoon liittyviä tehtäviä. Valtionviraston toimialoista säädettäisiin ehdotetun lain 2 §:ssä ja viraston varsinaisista tehtävistä muussa lainsäädännössä.

2 §.Toimiala ja tehtävät.Pykälä sisältäisi Ahvenanmaan valtionviraston toimialan ja tehtävien yleisluonteisen määrittelyn. Koska valtionviraston tehtäväkenttä ja sitä koskeva lainsäädäntö on laaja, tapahtuisi tehtävien yksityiskohtainen määrittely nykyiseen tapaan erityislainsäädännön kautta.

Pykälän 1 momentin mukaan Ahvenanmaan valtionvirasto hoitaisi sille erikseen säädettyjä tehtäviä kuudella laissa lueteltavalla toimialalla. Näitä toimialoja olisivat rekisterihallinto, holhoustoimi, veronkanto, alkoholihallinto, liikennehallinto ja maataloushallinto. Kysymys on maataloushallinnon tehtäviin sisältyvää ehdotettua laajennusta lukuun ottamatta tehtävistä, joita Ahvenanmaan valtionvirasto on nykyisinkin hoitanut.

Rekisterihallintolain (166/1996) 3 §:n 2 momentin mukaan Ahvenanmaan maakunnassa maistraatille säädettyjä tehtäviä hoitaa Ahvenanmaan valtionvirasto, jollei erikseen toisin säädetä. Ehdotetun lain 2 §:n 1 momentin 1 kohdassa rekisterihallintotehtävillä tarkoitettaisiin Ahvenanmaan valtionvirastolle kuuluvia väestökirjanpidon sekä muun rekisterihallinnon paikallisviranomaistehtäviä. Väestökirjanpitotehtävien lisäksi rekisterihallinnon tehtävillä tarkoitettaisiin esimerkiksi valtionvirastolle vaalilainsäädännössä kuuluvia tehtäviä sekä sille nimilain (694/1985), transseksuaalin sukupuolen vahvistamisesta annetun lain (563/2002), uskonnonvapauslain (453/2003) ja kuolleeksi julistamisesta annetun lain (127/2005) annetun lain nojalla kuuluvia tehtäviä.

Holhoustoimen tehtävillä viitattaisiin Ahvenanmaan valtionviraston holhousviranomaistehtävään. Holhoustoimesta annetun lain (442/1999) 84 §:n 3 momentin mukaan Ahvenanmaan maakunnassa holhousviranomaisen tehtäviä hoitaa lääninhallitus.

Ahvenanmaan valtionvirastolle kuuluvilla veronkantotehtävillä viitattaisiin esimerkiksi valtionvirastolle ajoneuvoverolaissa (1281/2003) säädettyihin veronkantoviranomaistehtäviin sekä polttoainemaksusta annetun lain (1280/2003) mukaisiin tehtäviin.

Alkoholihallinnon tehtävillä viitattaisiin Ahvenanmaan valtionvirastolle alkoholilain (1102/2017) nojalla kuuluviin vähittäismyynnin lupahallinnon ja valvonnan tehtäviin sekä markkinoinnin valvonnan tehtäviin Ahvenanmaan maakunnassa.

Liikennehallinnon tehtävillä tarkoitettaisiin Ahvenanmaan valtionvirastolle kuuluvia alusrekisterilain (512/1993) ja liikenteen palveluista annetun lain (320/2017) mukaisia tehtäviä.

Maataloushallinnon tehtävillä tarkoitettaisiin jo nykyisin Ahvenanmaan valtionvirastolle kuuluvia maaseutuyrittäjien luopumistuesta annetun lain (1293/1994), maatalouden harjoittamisesta luopumisen tukemisesta annetun lain (612/2006) ja maatalouden tukien toimeenpanosta annetun lain (192/2013) mukaisia maaseutuhallinnon tehtäviä. Lisäksi tehtävillä tarkoitettaisiin Ahvenanmaan valtionvirastolle säädettäväksi ehdotettuja sellaisten valtakunnan lainsäädäntövaltaan kuuluvien maataloustukien myöntämiseen liittyviä tehtäviä, joita nykyisin ovat hoitaneet Ahvenanmaan maakunnan kuntien viranomaiset, kuten Euroopan unionin suorista tuista maataloudelle annetun lain (193/2013) nojalla myönnettävät viljelijätuet. Ahvenanmaan valtionvirastolla säilyisi edelleenkin tehtävinä sille nykyisin maatalouden tukien toimeenpanosta annetussa laissa (192/2013) säädetyt tehtävät, kuten tukioikeuksien myöntämiseen ja viljelijätukien valvontaan liittyvät tehtävät. Viljelijätukiin liittyvät tehtävät ovat maksajavirastotehtäviä, joiden hoitamisen osalta Ahvenanmaan valtionviraston ja Maaseutuviraston (maksajavirasto) välillä on tälläkin hetkellä tehtynä maksajavirastosopimus. Vuoden 2019 alusta lukien maksajavirastosopimuksessa sovittaisiin myös Ahvenanmaan valtionvirastolle maakunnan kunnilta maakuntauudistuksen yhteydessä siirtyvien viljelijätukitehtävien hoitamisesta.

Pykälän 2 momentin mukaan Ahvenanmaan valtionvirasto hoitaisi myös muita erikseen säädettyjä oikeusturvatehtäviä. Säännös on tarpeen sen vuoksi, että 1 momentissa kuvatut toimialat eivät kata kaikkia Ahvenanmaan valtionvirastolle kuuluvia oikeusturvatyyppisiä tehtäviä, vaan valtionvirastolle on erikseen säädetty esimerkiksi osakeyhtiölaissa ja asunto-osakeyhtiölaissa eräitä yhteisöoikeudellista vähemmistösuojaa koskevia tehtäviä sekä rahan, arvo-osuuksien, arvopaperien tai asiakirjain tallettamisesta velan maksuna tai vapautumiseksi muusta suoritusvelvollisuudesta annetun lain (281/1931) mukaisia niin sanottuja maksutalletustehtäviä. Näitä tehtäviä Ahvenanmaan valtionvirasto on hoitanut aluehallintovirastoista annetun lain (896/2009) 16 §:n 1 momentin nojalla. Manner-Suomessa vastaavat tehtävät on ehdotettu kuulumaan jatkossa Valtion lupa-, ja valvontavirastolle.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin valtionviraston tehtävästä varautumisen yhteensovittamisessa maakunnassa ja siihen liittyvän yhteistoiminnan järjestämisessä. Ahvenanmaan maakunnassa on aluehallintovirastoista annetussa laissa (896/2009) tarkoitettuna valtionhallinnon viranomaisena Ahvenanmaan valtionvirasto. Virasto hoitaa aluehallintovirastoista annetun lain 4 §:ssä tarkoitettuja tehtäviä, jotka Ahvenanmaan itsehallintolain (1144/1991) mukaan kuuluvat valtakunnan toimivaltaan. Itsehallintolain 27 §:n mukaan valtakunnalla on lainsäädäntövalta muun muassa asioissa, jotka koskevat väestönsuojelua, puolustus- ja rajavartiolaitosta ottaen huomioon lain 12 §:n säännökset, järjestysvallan toimintaa valtion turvallisuuden varmistamiseksi, puolustustilaa ja valmiutta poikkeusolojen varalta. Kun aluehallintovirastoista annettu laki kumotaan, säädettäisiin Ahvenanmaan valtionviraston tehtäväksi nykyisen aluehallintovirastoista annetun lain 4 § 2 mom. 3 kohdan mukaiset valtakunnan toimivaltaan kuuluvat alueelliset varautumistehtävät. Ahvenanmaan valtionviraston varautumisen yhteensovittamiseen ja siihen liittyvän yhteistoiminnan järjestämiseen kuuluvat tehtävät säilyisivät siten nykytilaan nähden entisellään. Varautumista koskevien tehtävien hoitamista koskee itsehallintolain nojalla annettu tasavallan presidentin asetus poikkeusoloihin varautumista koskevien tehtävien hoitamisesta Ahvenanmaan maakunnassa (900/2000). Sopimusasetuksessa säädetään valtakunnan viranomaisille kuuluvien valmisteluluonteisten tehtävien, jotka kuuluvat väestönsuojeluun, huoltovarmuuteen tai yleiseen poikkeusoloihin varautumiseen, hoitamisesta maakunnan ja valtakunnan viranomaisten kesken yhdessä.

Pykälän 4 momentissa säädettäisiin, että Ahvenanmaan valtionvirastolla voi olla myös muita erikseen säädettyjä tehtäviä. Esimerkkinä tällaisista muista säädetyistä tehtävistä ovat julkisen notaarin tehtävät. Julkisesta notaarista annetun lain (420/2014) 1 §:n 2 momentin mukaan Ahvenanmaan maakunnassa julkisia notaareita ovat Ahvenanmaan valtionviraston määräämät Ahvenanmaan valtionviraston virkamiehet. Ahvenanmaan valtionvirastolle on säädetty tehtäviä myös Ahvenanmaan itsehallintolain 32 §:n tarkoittamin sopimusasetuksin. Lisäksi Ahvenanmaan itsehallintolaki sisältää säännöksiä maaherran tehtävistä. Maaherran tehtäviin liittyen Ahvenanmaan valtionvirasto hoitaa muun muassa eräitä Ahvenanmaan valtuuskuntaan liittyviä tehtäviä.

3 §.Toimipaikka. Ehdotetun säännöksen mukaan Ahvenanmaan valtionviraston toimipaikka sijaitsee Maarianhaminassa. Nykyisin Ahvenanmaan valtionviraston toimipaikasta on säädetty vastaavan sisältöisesti aluehallintovirastoista annetussa valtioneuvoston asetuksessa (906/2009).

4 §.Yleishallinnollinen ohjaus.Ehdotetun säännöksen mukaan Ahvenanmaan valtionviraston yleishallinnollisesta ohjauksesta vastaisi valtiovarainministeriö. Tämä vastaisi nykytilaa. Yleishallinnollisella ohjauksella tarkoitettaisiin nykyistä vastaavasti sitä, että Ahvenanmaan valtionvirasto kuuluisi valtiovarainministeriön toimialalle siinä merkityksessä, kuin ministeriöiden välisestä toimialajaosta säädetään valtioneuvostosta annetussa laissa (175/2003) ja sen perusteella annetussa valtioneuvoston ohjesäännössä (262/2003). Tämä koskisi esimerkiksi viraston hallintoa ja sen järjestämistä koskevaa normiohjausta. Yleishallinnollinen ohjaus pitäisi sisällään myös sen, että valtiovarainministeriö vastaisi Ahvenanmaan valtionviraston tulosohjauksen koordinoinnista.

5 §.Toiminnallinen ohjaus.Pykälässä säädettäisiin Ahvenanmaan valtionviraston tehtävien sisällöllisestä ohjauksesta ja valvonnasta. Toiminnallisessa ohjauksessa on kysymys viraston sektorikohtaista operatiivista toimintaa kuten tehtävien ja toimintojen hoitamista sekä palvelujen järjestämistä ja tuottamista koskevasta ohjauksesta ja valvonnasta, josta vastaisivat toimialoittain asianomaiset ministeriöt tai se keskushallinnon virasto, jonka tehtäväksi ohjaus on erikseen säädetty tai määrätty.

Ahvenanmaan valtionvirastolle on säädetty oikeusministeriön, valtiovarainministeriön, maa- ja metsätalousministeriön, liikenne- ja viestintäministeriön, sosiaali- ja terveysministeriön ja työ- ja elinkeinoministeriön hallinnonaloille kuuluvia tehtäviä. Vastuu näiden tehtävien ohjaamisesta ja valvomisesta kuuluisi kullekin ministeriölle toimialallaan. Toimivaltainen toiminnallisesti ohjaava ministeriö tai keskushallinnon virasto määräytyisi erityislainsäädännön ja ministeriöiden osalta myös valtioneuvoston ohjesäännön toimialajaon mukaisesti.

Toiminnallinen ohjaus pohjautuisi valtionviraston kanssa tehtävällä tulossopimuksella sovittuihin valtionviraston ohjauksen yleisiin linjauksiin. Toiminnallisessa ohjauksessa ei siten voitaisi poiketa tulossopimuksessa asetetuista tavoitteista eikä määrätä niiden kanssa ristiriidassa olevasta toiminnasta. Toiminnallisessa ohjauksessa olisi keskeistä viraston ja ohjaavan ministeriön välinen aktiivinen vuorovaikutus. Toiminnallinen ohjaus olisikin tyypillisimmillään tavanomaista päivittäiseen ja operatiiviseen toimintaan liittyvää suoraa ohjausta ja neuvontaa (informaatio-ohjaus) sekä ministeriön ja viraston virkamiesten keskinäistä yhteistyötä.

Lisäksi ehdotetaan säädettäväksi, että valtiovarainministeriö huolehtisi nykytilaa vastaavasti valtionviraston yhteisiä toimintoja ja muita viraston yhtenäisen toiminnan kannalta tarpeellisia toimenpiteitä koskevasta toiminnallisesta ohjauksesta. Tällaisilla valtiovarainministeriön toiminnalliseen ohjaukseen kuuluvilla toiminnoilla tai toimenpiteillä tarkoitettaisiin esimerkiksi valtionviraston talous-, henkilöstö- ja toimitilahallinnon, tietohallinnon, tietopalvelun, viestinnän tai hankintatoimen tehtäviä taikka muita vastaavia yhteisiä tukitehtäviä.

6 §.Tulossopimus.Pykälässä säädettäisiin Ahvenanmaan valtionviraston ohjausasiakirjana toimivasta tulossopimuksesta sekä sen laatimismenettelystä. Tulossopimuksella tarkoitettaisiin valtion talousarviosta annetun valtioneuvoston asetuksen (1243/1992) 11 §:ssä tarkoitettua asiakirjaa. Nykyisinkin Ahvenanmaan valtionvirastolle laaditaan pykälän 1 momentin ehdotettua säännöstä vastaavasti viraston yleistä suunnittelua, ohjausta ja järjestämistä varten hallituksen toimikaudeksi tulossopimus, jonka sisältö tarkistetaan tarvittaessa vuosittain ottaen huomioon valtiontalouden kehykset ja valtion talousarvio. Tulossopimuksen tarkistus tehdään valtionviraston kanssa käytävien vuosittaisten tulosneuvottelujen yhteydessä.

Aluehallintovirastoille ja ELY-keskuksille on nykyisin laadittu tulossopimuksen lisäksi hallituksen toimikaudeksi erillinen strategia-asiakirja, joka on kattanut myös Ahvenanmaan valtionviraston. Erillisen strategia-asiakirjan laatimisesta ehdotetaan aluehallintovirastojen ja ELY-keskusten lakkauttamisen myötä luovuttavan, mutta vastaavasti kuten Valtion lupa- ja valvontavirastonkin tulossopimuksen kohdalla ehdotetaan, voitaisiin myös Ahvenanmaan valtionviraston tulossopimukseen sisällyttää tarvittaessa toiminnallisen tulossopimuksen lisäksi strategisempi osuus.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin tulossopimuksen laatimismenettelystä. Valtiovarainministeriö laatisi tulossopimuksen yhdessä Ahvenanmaan valtionvirastoa toiminnallisesti ohjaavien ministeriöiden ja keskushallinnon virastojen sekä yhteistyössä Ahvenanmaan valtionviraston kanssa. Ahvenanmaan valtionviraston kanssa käytäviin tulosneuvotteluihin voisivat osallistua kaikki toiminnallisesti ohjaavat ministeriöt sekä keskushallinnon virastot ja tulossopimuksen allekirjoittaisivat nykykäytäntöä vastaavasti valtiovarainministeriö ja Ahvenanmaan valtionvirasto.

7 §.Johtaminen ja asioiden ratkaisuvalta.Pykälä sisältäisi säännökset Ahvenanmaan valtionviraston johtamisesta ja asioiden ratkaisuvallasta. Ahvenanmaan valtionvirasto olisi maaherran johtama niin sanottu päällikkövirasto.

Pykälän 1 momentin mukaan Ahvenanmaan valtionvirastoa johtaisi nykytilannetta vastaavasti maaherra. Maaherra toimisi valtionviraston päällikkönä ja sen henkilöstön esimiehenä sekä vastaisi viraston toiminnasta. Virastopäällikkönä maaherra vastaisi valtionviraston toiminnan kehittämisestä ja tuloksellisuudesta sekä tavoitteiden saavuttamisesta. Maaherran nimittämisestä ja eräistä maaherran tehtävistä on säädetty Ahvenanmaan itsehallintolaissa.

Pykälän 2 momentissa ehdotetaan säädettäväksi, että maaherra ratkaisee viraston toimivaltaan kuuluvat asiat, jollei niitä ole säädetty tai työjärjestyksessä määrätty viraston muun virkamiehen ratkaistaviksi. Ahvenanmaan valtionviraston työjärjestyksestä, jolla maaherra voisi delegoida ratkaisuvaltaa muille valtionviraston virkamiehille, säädettäisiin ehdotetun lain 7 §:ssä. Pykälässä säädettäisiin myös maaherran otto-oikeudesta asiaan, jonka hän on työjärjestyksellä delegoinut valtionviraston muun virkamiehen ratkaistavaksi.

8 §.Työjärjestys.Pykälässä säädettäisiin Ahvenanmaan valtionviraston työjärjestyksestä, jonka antaisi maaherra. Työjärjestys sisältäisi määräykset valtionviraston organisaatiosta, hallinnon ja toimintojen järjestämisestä sekä asioiden valmistelusta ja ratkaisemisesta.

9 §.Tuki hallintopalveluiden järjestämisessä.Pykälässä säädettäisiin Ahvenanmaan valtionviraston oikeudesta saada pyynnöstä Valtion lupa- ja valvontavirastolta tukea valtionviraston hallintopalveluiden järjestämisessä. Valtionvirasto vastaisi lähtökohtaisesti itse hallintopalveluistaan, mutta esimerkiksi tietohallintotehtävissä valtionvirastolla saattaa olla tarvetta tukeutua suuremman viraston hallintopalveluihin. Nykyisin on vastaavasti aluehallintovirastoista annetun valtioneuvoston asetuksen 5 a §:n 1 momentissa säädetty, että aluehallintovirastojen hallinto- ja kehittämispalvelut -vastuualueen on annettava tarvittaessa tukea Ahvenanmaan valtionvirastolle vastuualueelle kuuluvissa tehtävissä.

10 §.

.

Virkojen täyttäminen

Pykälä sisältäisi säännökset Ahvenanmaan valtionviraston virkojen täyttämisestä. Pykälässä olisi viittaussäännös Ahvenanmaan itsehallintolakiin, jossa säädetään maaherran virkaan nimittämisestä. Lisäksi ehdotetaan säädettäväksi, että Ahvenanmaan valtionviraston muun henkilöstön nimittäisi maaherra. Tämä vastaisi nykytilaa.

11 §.

Virka-apu.

Pykälässä säädettäisiin Ahvenanmaan valtionviraston velvollisuudesta antaa virka-apua muille viranomaisille ja sen oikeudesta saada virka-apua muilta viranomaisilta. Säännös vastaisi voimassa olevaa aluehallintovirastoista annetun lain 19 §:ää. Pykälän mukaan Ahvenanmaan valtionviraston olisi annettava muille viranomaisille virka-apua, jos sen antamisesta olisi erikseen säädetty. Ehdotettu sääntely tarkoittaisi sitä, että virastolla olisi toimivalta antaa virka-apua toiselle viranomaiselle, mutta vain niissä tapauksissa, joissa virka-apua pyytävällä olisi erityislainsäädäntöön perustuva oikeus saada sitä nimenomaan Ahvenanmaan valtionvirastolta. Pykälän toisen lauseen mukaan Ahvenanmaan valtionvirastolla olisi oikeus saada virka-apua muilta viranomaisilta.

12 §.Pakkokeinot.Pykälässä säädettäisiin Ahvenanmaan valtionviraston pakkokeinoista, joita olisivat sakon uhka, teettämisuhka ja keskeyttämisuhka. Pykälä vastaisi voimassa olevaa aluehallintovirastoista annetun lain 20 §:n säännöstä. Valtionviraston toimivaltaan kuuluvia pakkokeinoja käytetäisiin velvoittamaan asianomainen noudattamaan käskyä tai kieltoa, jonka Ahvenanmaan valtionvirasto tai siltä pakkokeinoasiassa virka-apua pyytävä muu viranomainen on toimivaltansa mukaisesti antanut. Ehdotettu säännös antaisi Ahvenanmaan valtionvirastolle pakkokeinoasiassa yleistoimivallan. Pakkokeinojen käyttö edellyttää luonnollisesti sitä, että Ahvenanmaan valtionvirastolla tai siltä virka-apuun oikeutetulla viranomaisella on toimivalta antaa asiassa velvoittava käsky tai kielto. Pykälä sisältäisi lisäksi viittaussäännöksen, jonka mukaan Ahvenanmaan valtionviraston muusta pakkokeinoja koskevasta toimivallasta säädetään erikseen.

13 §.Valtion edustaminen.Pykälässä säädettäisiin Ahvenanmaan valtionviraston tehtävästä valvoa tuomioistuimissa ja viranomaisissa valtion etua ja oikeutta. Säännös vastaisi voimassa olevaa aluehallintovirastoista annetun lain 21 §:n säännöstä. Ehdotetun säännöksen mukaan Ahvenanmaan valtionvirasto kantaa ja vastaa valtion puolesta sekä valvoo tuomioistuimissa ja viranomaisissa valtion etua ja oikeutta kaikissa toimialaansa kuuluvissa asioissa sekä sellaisissa asioissa, joissa toimivaltaista viranomaista ei ole laissa erikseen määrätty, jollei toiminnallisesta ohjauksesta vastaavan ministeriön tai keskushallinnon viraston edustaja sitä tee. Valtionvirastolla olisi siten nykytilaa vastaavasti sen tehtäviin liittyvän toimivallan lisäksi yleistoimivalta edustaa valtiota niissä tilanteissa, joissa toimivaltaista viranomaista ei ole laissa erikseen määrätty. Lain 1 §:n mukaisen viraston toimialuetta koskevan säännöksen mukaisesti Ahvenanmaan valtionviraston toimivalta edustaa valtiota rajautuisi alueellisesti Ahvenanmaan maakuntaan. Manner-Suomen alueella vastaava yleistoimivalta kuuluisi Valtion lupa- ja valvontavirastolle.

14 §.Suoritteiden maksullisuus.Pykälässä säädettäisiin Ahvenanmaan valtionviraston suoritteiden maksullisuudesta. Pykälän 1 momentissa olisi viittaussäännös valtion maksuperustelakiin (150/1992). Pykälän 2 momentin mukaan Ahvenanmaan valtionviraston suoritteiden maksullisuudesta säädettäisiin lähtökohtaisesti valtiovarainministeriön asetuksella, jollei toisin ole säädetty. Tämä on perusteltua, koska valtionvirasto kuuluu valtiovarainministeriön hallinnonalalle ja valtiovarainministeriö vastaa valtionviraston yleishallinnollisesta ohjauksesta. Liikenne- ja viestintäministeriön asetuksella säädettäisiin kuitenkin viraston tehtäviin kuuluvien liikenne- ja viestintäministeriön toimialan suoritteiden maksuista kuten esimerkiksi liikennelupien maksuista ja alusrekisterisuoritteista perittävistä maksuista.

15 §.Muutoksenhaku.Pykälässä säädettäisiin muutoksenhausta Ahvenanmaan valtionviraston päätöksiin. Pääsääntönä olisi, että valtionviraston päätöksistä haetaan nykyistä vastaavasti muutosta valittamalla Ahvenanmaan hallintotuomioistuimeen siten kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään. Ahvenanmaan hallintotuomioistuimen päätökseen saisi hakea muutosta valittamalla vain, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan. Ahvenanmaan valtionviraston tehtäviä koskevissa laeissa on eräitä pääsäännöstä poikkeavia muutoksenhakusäännöksiä. Esimerkiksi polttoainemaksusta annetun lain mukaan veronkantoviranomaisena toimivan Ahvenanmaan valtionviraston päätöksestä valitetaan Helsingin hallinto-oikeuteen.

16 §.Voimaantulo.Lain voimaantulosta säädetään erikseen lailla.

1.49

1.5.3 Laki panttilainauslaitoksista

3 §.Pykälässä lain noudattamista keskushallintoviranomaisena valvova Etelä-Suomen aluehallintovirasto vaihdettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi. Valtion lupa- ja valvontavirasto on alueellista aluehallintovirastoista poiketen valtakunnallinen keskushallinnon viranomainen.

4 §.Pykälän 1 ja 2 momenteissa aluehallintovirasto muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

5 §.Pykälän 2 momentissa aluehallintovirasto muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

10 §.Pykälässä aluehallintovirasto muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

11 §.Pykälässä aluehallintovirasto muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

11 a §.Pykälässä aluehallintovirasto muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

11 b §.Pykälässä aluehallintovirasto muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

13 a §.Pykälän 4 ja 5 momenteissa aluehallintovirasto muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

30 §.Pykälän 2 momentissa aluehallintovirasto muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

30 a §.Pykälässä aluehallintovirasto muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

30 b §.Pykälässä aluehallintovirasto muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

40 §.Pykälässä aluehallintovirasto muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi. Pykälän 3 momentista poistettaisiin säännös, jonka mukaan uhkasakon tuomitsee maksettavaksi Hämeenlinnan hallinto-oikeus. Uhkasakon maksettavaksi tuomitsemisessa ei ole perustetta poiketa uhkasakkolain 10 §:ssä säädetystä, jonka mukaan uhkasakon tuomitsee maksettavaksi uhkasakon asettanut viranomainen.

40 a §.Pykälässä aluehallintovirasto muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

40 b §.Pykälässä aluehallintovirasto muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

1.50

1.5.4 Valtion virkamieslaki

7 §.Lain 7 §:n 1 momentin 9 kohtaa muutettaisiin siten, että kohdasta poistettaisiin aluehallintoviraston pelastustoimen ja varautumisen tehtäviä hoitavan vastuualueen päällikön virkaa koskeva kansalaisuusvaatimus. Valtion lupa- ja valvontavirastossa ei olisi enää vastaavia tehtäviä hoitavan virkamiehen virkaa.

1.51

1.5.5 Varainsiirtoverolaki

13 §.Eräät kiinteistön vaihdot.Pykälän 1 momentin 1 kohdan mukaisen kiinteistön vaihdon varainsiirtoverovapauden edellytyksenä on, että elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on antanut todistuksen siitä, että vaihto johtaa säännöksessä tarkoitetulla tavalla sopivampaan tilussijoitukseen.

Koska elinkeino- liikenne- ja ympäristökeskusten maatalouteen liittyvät tehtävät siirtyisivät hyvin kattavasti perustettaville maakunnille, joiden palvelukseen myös maatalouteen liittyvistä tehtävistä vastaavaa henkilökuntaa siirtyisi, pykälää ehdotetaan muutettavaksi siten, että todistuksen antaisi vastaisuudessa maakunta. Todistuksen voisi ehdotuksen mukaan antaa lisäksi Maaseutuvirasto, koska Maaseutuvirastolle siirretään maatilatalouden kehittämisrahastosta annetussa laissa tarkoitettuja tilusjärjestelyihin liittyviä tehtäviä.

14 §Eräät maaseutuelinkeinolainsäädännön mukaiset luovutukset.. Pykälässä säädetään eräiden kiinteistön luovutusten varainsiirtoverovapaudesta.

Pykälän 1 momentin mukaan veroa ei ole suoritettava, jos:

1) luovuttajana on valtio ja luovutus tapahtuu maatilatalouden kehittämisrahastosta annetun lain (657/1966) tai kolttalain (253/1995) nojalla porotalouden ja luontaiselinkeinojen rahoituslain (45/2000) tai kolttalain mukaiseen tarkoitukseen;

2) luovutuksensaajalle on myönnetty 1 kohdassa tarkoitetun lain mukainen laina porotalouden ja luontaiselinkeinojen rahoituslain tai kolttalain mukaiseen tarkoitukseen tai maatalouden rakennetuista annetun lain (1476/2007) 6 §:ssä tarkoitetun tuen yhteydessä korkotukilaina kiinteistön tai sen osan hankkimista varten; tai

3) luovutuksensaajan vastattavaksi on siirretty 2 kohdassa tarkoitettu laina tai 1 tai 2 kohdassa tarkoitettua lainsäädäntöä vastaavan aikaisemman lainsäädännön mukainen laina, jos hänelle olisi voitu myöntää laina 1 tai 2 kohdassa tarkoitetun lainsäädännön mukaan.

Pykälän 2 momentin mukaan verovapauden edellytyksenä on elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen antama todistus siitä, että luovutus tapahtuu 1 momentin 1 kohdassa mainittuun tarkoitukseen tai että luovutuksensaajalle on myönnetty 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettu laina tai hänen vastattavakseen on siirretty 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettu laina.

Pykälän 2 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että silloin kun maa-alueen luovuttajana on valtio eli 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa, todistuksen alueen luovuttamisesta kohdassa mainittuihin tarkoituksiin antaisi Maaseutuvirasto elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen sijasta. Ehdotus perustuu siihen, että Maaseutuviraston tehtäväksi ehdotetaan siirrettäväksi kohdassa mainittujen lakien nojalla luovutettaviin maa-alueisiin liittyvä päätöksenteko. Sen sijaan pykälän 1 momentin 2 ja 3 kohdassa tarkoitetuissa tilanteissa todistukset antaisi vastaisuudessa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen sijasta maakunta, koska maakunnat olisivat jatkossa toimivaltaisia viranomaisia mainituissa kohdissa tarkoitettujen lainojen myöntämisessä.

1.52

1.5.6 Laki pienten erillisten alueiden siirtämisestä kunnasta toiseen kuntaan

1 §.Lain soveltamisala. Pykälässä olevat viittaukset kumottuun kuntajakolakiin muutettaisiin viittaukseksi voimassa olevaan kuntarakennelakiin (1698/2009). Jos alueella olisi vireillä kuntarakennelain mukainen kuntajaon muuttaminen, enklaavin siirtämiseen toiseen kuntaan ei voida ryhtyä tämän lain nojalla. Kyseessä on teknisluonteinen, lainsäädännön muuttumisesta johtuva muutos.

3 §.Siirtoehdotuksen laatiminen. Maanmittauslaitoksen organisaatiota on muutettu maanmittauslaitoksesta annetulla lailla (900/2013), jonka nojalla maanmittaustoimistot lakkautettiin. Mainitun lain siirtymäsäännösten mukaan, mitä muualla lainsäädännössä säädetään maanmittaustoimistosta, koskee lain voimaan tultua Maanmittauslaitosta.

Pykälän 1 ja 2 momentteihin tehtäisiin edellä mainittu, toimivaltaista viranomaista koskeva teknisluonteinen muutos.

4 §.Asianosaisten kuuleminen siirtoehdotuksen johdosta. Pykälän 1 ja 2 momentteihin tehtäisiin 3 §:n perusteluissa mainittu, toimivaltaista viranomaista koskeva teknisluonteinen muutos.

5 §.Siirtopäätöksen tekeminen ja tiedoksianto.Pykälän 1 ja 2 momentteihin tehtäisiin toimivaltaista viranomaista koskeva muutos, jonka mukaan maanmittaustoimisto muutetaan Maanmittauslaitokseksi. Kyseessä on lainsäädännön muuttumisesta johtuva teknisluonteinen muutos. Muutosta perusteellaan edellä 3 §:n yhteydessä.

Pykälän 2 momentista poistettaisiin velvoite toimittaa päätös enklaavin siirtämisestä tiedoksi aluehallintovirastolle sekä lisättäisiin velvoite ilmoittaa päätöksestä asianomaiselle maakunnalle. Koska perustettavalla Valtion lupa- ja valvontavirastolla olisi valtakunnallinen toimivalta, ei tämänkaltaisen päätöksen toimittaminen sille tiedoksi olisi enää tarpeellista. Pykälän 2 momentissa muutettaisiin lisäksi termi verohallinnon viranomainen Verohallinnoksi vastaamaan nykyistä terminologiaa sekä korjattaisiin yksi tekninen virhe.

6 §.Muutoksenhaku. Pykälän 1 ja 2 momentteihin tehtäisiin teknisluonteinen, toimivaltaista viranomaista koskeva muutos, jonka mukaan maanmittaustoimisto muutetaan Maanmittauslaitokseksi. Muutosta perusteellaan edellä 3 §:n yhteydessä.

Lisäksi ehdotetaan muutoksenhakutietä koskeva sääntely muutettavaksi vastaamaan voimassa olevaa muutoksenhakua koskevaa lainsäädäntöä. Lääninoikeudet on lakkautettu. Vastaavissa asioissa, esimerkiksi kuntarakennelain 10 luvun mukaisissa toimituksissa, muutoksenhakutienä on maaoikeus. Pykälän 1 ja 2 momentissa muutoksenhakutienä Maanmittauslaitoksen päätöksestä säädettäisiin maaoikeus. Sen lisäksi, mitä tässä pykälässä säädetään, muutoksenhaussa noudatettaisiin, mitä kiinteistönmuodostamislaissa (554/1995) säädetään.

7 §.Kuntajaon ja kameraalisen jaon yhtenäistäminen. Pykälään tehtäisiin teknisluonteinen, toimivaltaista viranomaista koskeva muutos, jonka mukaan maanmittaustoimisto muutettaisiin pykälässä Maanmittauslaitokseksi. Muutosta perusteellaan edellä 3 §:n yhteydessä.

8 §.Kustannukset. Pykälään tehtäisiin tekninen muutos, jolla Maanmittauslaitoksen nimi kirjoitettaisiin isolla alkukirjaimella.

1.53

1.5.7. Tuloverolaki

92 a §.Rakennusperinnön hoitoon saatu avustus. Pykälää ehdotetaan muutettavaksi siten, että ympäristöministeriö muutettaisiin maakunnaksi. Maakuntauudistuksen täytäntöönpanoa koskevaan hallituksen esitykseen sisältyvässä ehdotuksessa laiksi rakennusperinnön suojelemisesta annetun lain muuttamisesta esitetään, että ympäristöministeriön osoittamasta määrärahasta avustuksia rakennusperinnön hoitoon myöntäneiden elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten sijasta lain 16 pykälän nojalla myönnettäviä avustuksia voisivat jatkossa myöntää maakunnat.

Rakennusperinnön hoitoon saadun avustuksen verovapaudesta säädetään erikseen, sillä tämän lain 92 §:n 16 kohdasta poiketen avustusta voi saada myös muu kuin luonnollinen henkilö ja hoidettava tai korjattava kohde voi olla myös muu kuin yksityistaloudessa tarvittava rakennus tai rakennelma. Rakennusperinnön nimeäminen tehdään yleensä avustusta myönnettäessä.

Voimaantulo. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset myöntävät nykyisin avustuksia ympäristöministeriön osoittamasta määrärahasta. Näiden avustusten käyttöaika on enintään kolme vuotta. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten myöntämiä avustuksia saatetaan siten maksaa saajalle vielä lain voimaantulon, eli 1.1.2020 jälkeen. Siirtymäsäännös on tarpeen, jotta myös tällaiset avustussuoritukset olisivat verovapaita.

1.54

1.5.8 Laki sijoitusrahastolain

61 §.Pykälän 3 momentissa yhtiön kotipaikan lääninhallitus muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi. Lisäksi momentissa säädettäisiin, että jos yhtiön kotipaikka on Ahvenanmaalla, talletettaisiin varat Ahvenanmaan valtionviraston huostaan.

1.55

1.5.9 Laki säästöpankkilain

44 §.Pykälän 3 momentissa lääninhallitus muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi. Lisäksi momentissa säädettäisiin, että jos pankin kotipaikka olisi Ahvenanmaan maakunnassa, olisi toimivaltainen viranomainen Valtion lupa- ja valvontaviraston sijasta Ahvenanmaan valtionvirasto

1.56

1.5.10 Tilastolaki

2 §.Valtion tilastotoimi ja tilastoja laativat viranomaiset.Tilastolaissa käytetään sekä termejä ”tilastoviranomainen”, ”tilastoja laativa viranomainen” että ”tilastoja laativa muu viranomainen”. Tilastoja laativaa viranomaista ei ole määritelty lain 2 §:ssä, mistä syystä näiden määritelmien käyttö on aiheuttanut epäselvyyttä. Lain 2 §:ään ehdotetaan muutosta, jonka myötä myös ”tilastoja laativa viranomainen” määriteltäisiin ja laissa muissa pykälissä käytetty määritelmä ”tilastoviranomaiset ja tilastoja laativat muut viranomaiset” korvattaisiin kyseisellä määritelmällä. Muutos on lainsäädäntötekninen ja lain sisäisen johdonmukaisuuden parantamiseen tähtäävä.

10 a §.Tietojen säilytysaika.Pykälässä säädetään siitä, että tilastoviranomainen ja tilastoja laativa muu viranomainen saa säilyttää tilastotarkoituksiin keräämänsä tiedot niin kauan kuin se on tämän lain tarkoituksen toteuttamisen kannalta välttämätöntä, jollei tietojen säilyttämisestä säädetä toisin edellä tarkoitettua viranomaista koskevassa muussa laissa. Pykälää ehdotetaan muutettavaksi niin, että terminä käytettäisiin ”tilastoja laativaa viranomaista”. Muutos on luonteeltaan tekninen ja sillä korjataan pykälän soveltamisalan kohdistuminen kaikkiin lain 2 §:ssä määriteltyihin tilastoja laativiin viranomaisiin.

12 §.Tietojen salassapito ja julkisuus.HYPERLINK "http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2004/20040280?search%5Btype%5D=pika&search%5Bpika%5D=tilastolaki" \l "a280-2004" \o "Linkki voimaantulosäännökseen"Pykälän 1 momentissa säädetään tilastotarkoitusta varten annettujen tietojen julkisuudesta ja salassapidosta. Säännöksen mukaan viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain 24 §:n 1 momentin 16 kohtaa ei sovelleta tilastoja laativan viranomaisen hallussa oleviin valtion ja kunnallista viranomaista, sen toimintaa ja tehtäviä sekä julkisten palvelujen tuottamista kuvaaviin tietoihin eikä tämän lain 18 §:ssä tarkoitettuja yrityksiä ja yhteisöjä koskeviin tietoihin.

Pykälän 1 momenttia ehdotetaan täsmennettäväksi siten, että siinä mainittaisiin myös maakunta valtion ja kunnan lisäksi.

Pykälässä olevaan luetteloon ehdotetaan lisättäväksi lisäksi valtion, kunnan tai maakunnan liikelaitokset. Liikelaitoksiin ei sovellettaisi näin ollen jatkossa viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain 24 §:n 1 momentin 16 kohtaa silloin, kun tiedot olisi luovutettu tilastoja laativan viranomaisen haltuun. Tilastotarkoituksiin kerätyt tiedot ovat julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 16 kohdan mukaan salassa pidettäviä. Uudistuksen myötä liikelaitoksia koskevien tietojen julkistaminen olisi jatkossa mahdollista osana makrotilastointia. Muutos vaikuttaisi esim. kansantalouden tilinpidon tietojen ja muiden julkista sektoria koskevien tilastotietojen julkistamiseen. Uudistuksella pyritään varmistamaan, että tilastojen käyttäjät saavat riittävän ja oikean kuvan julkisyhteisöjen toiminnasta. Esimerkiksi julkisyhteisöjen tehtäväluokituksen eri luokista sekä toimialaluokituksen kaikista alaerittelyistä voidaan uudistuksen myötä julkaista kaikki tieto koskien liikelaitoksia.

14 §.Tilastokeskuksen oikeus kerätä tietoja tiedonantovelvollisuuden nojalla.HYPERLINK "http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2004/20040280?search%5Btype%5D=pika&search%5Bpika%5D=tilastolaki" \l "a280-2004" \o "Linkki voimaantulosäännökseen"Valtion viranomaiset ovat velvollisia antamaan salassapitosäännösten estämättä Tilastokeskukselle tilastojen laatimisen kannalta välttämättömät tiedot hallussaan olevista tietoaineistoista sekä tiedot omasta toiminnastaan, taloudestaan, hoitamistaan tehtävistä, henkilöstöstään ja muista toiminnan edellyttämistä voimavaroista.

Pykälän toiseen momenttiin ehdotetaan lisättäväksi maakunnat ja näillä olisi jatkossa kuntia vastaava velvollisuus antaa Tilastokeskukselle tilastojen laatimisen kannalta välttämättömät tiedot taloudestaan, hyödykkeistään, toiminnan sijainnista, henkilöstöstään ja muista toiminnan edellyttämistä voimavaroista.

Pykälän kolmanteen momenttiin ehdotetaan lisättäväksi maininta maakuntien liikelaitoksista sekä maakuntien valtakunnallisista palvelukeskuksista. Näillä olisi kuntien ja valtion liikelaitoksia vastaava velvollisuus tietojen antamiseen Tilastokeskukselle. Muutosten tarkoituksena on varmistaa, että Tilastokeskuksen oikeus tietojen keräämiseen kattaa jatkossa kaikkien maakuntien tehtävien järjestämiseen ja tuottamiseen osallistuvien tahojen toiminnan maakuntien tehtäviä hoidettaessa.

18 §.Yrityksiä ja yhteisöjä koskevien tietojen julkisuus.HYPERLINK "http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2004/20040280?search%5Btype%5D=pika&search%5Bpika%5D=tilastolaki" \l "a280-2004" \o "Linkki voimaantulosäännökseen"Pykälässä säädetään Tilastokeskuksen ylläpitämästä yritys- ja toimipaikkarekisteristä. Pykälän 1 momentissa säädetään elinkeinon- ja ammatinharjoittajien, yhteisöjen ja säätiöiden osalta julkisista tiedoista ja 2 momentissa toimipaikkojen osalta julkisista tiedoista.

Pykälän 1 momentin 1 kohtaan ehdotetaan lisättäväksi neljä uutta julkista tietoa: LEI-tunnus, yritysyksikkö, kasvuyritystieto sekä sektoriluokitus. Uusilla tiedoilla parannettaisiin yritys ja toimipaikkarekisterin asiakaspalvelua ja lisättäisiin yhteiskunnan varoin kerätyn tiedon vaikuttavuutta.

EU:n yritysrekisteriasetuksen (177/2008) mukaan yritystilastointia tulee tuottaa yritysyksikkö käsitteen mukaisesti. Tilastokeskus ottaa yritysrekisterissä ja kaikissa relevanteissa yritystilastoissa yritysyksikkö käsitteen käyttöön vuodesta 2018 alkaen. Käyttöönoton jälkeen yritysrekisterin tietoja koskevassa tietopalvelussa tulisi olla mahdollista jakaa yritysyksikköön perustuvia tietoja asiakkaille. Julkisia tietoja pitäisi olla yritysyksikön tunnus, nimi, yritysyksikkösuhteet (yritysoikeudellinen yksikkö) sekä yritysyksikön liikevaihdon suuruusluokka, henkilöstön määrä, koko ja toimiala.

EU-asetuksen mukaisen yritysyksikön käyttöönotto aiheuttaa aikasarjakatkoksen moniin yritystilastoihin ja aiheuttaa ongelmia monessa tutkimusasetelmassa. Yritysyksikkötiedon julkisuus mahdollistaisi tällöin muutosten vaikutusten helpomman selvittämisen ja läpinäkyvyyden tutkijoille ja muille aineistojen käyttäjille.

Kasvuyritystietoa voidaan käyttää ajankohtaisena indikaattorina kuvattaessa yritystoiminnan kehittymistä, siihen sisältyvää kasvupotentiaalia ja uusien työpaikkojen syntymahdollisuuksia. Kasvuyritystieto on myös Euroopan Unionin EU2020 strategiassa mukana innovaation osa-alueella (Innovation Union) ja tietoa voidaan käyttää politiikkatoimien suuntaamisessa ja tehtyjen päätösten seurannassa. Kasvuyrityksen määritelmää kehitetään kansainvälisesti EU:n ja OECD:n puitteissa. Tällä hetkellä kasvuyritykseksi määritellään yritys, jonka henkilöstömäärä on kasvukauden alussa vähintään 10 henkeä ja sen henkilöstön keskimääräinen kasvu ylittää 20 prosenttia vuositasolla seuraavan kolmen vuoden aikana. Kasvuyrityksen määritelmä ja sen pohjalta tuotettavat kasvuyritystilastot sisältyvät myös EU:ssa valmisteilla olevaan Yritystilastojen lakikehikkoon (FRIBS), jonka on tarkoitus astua voimaan vuodesta 2018 alkaen.

Kasvuyritystieto tulisi olla mainittuna tilastolaissa, jotta Tilastokeskuksella olisi selkeä mandaatti yhdistää tieto muihin tunnisteellisiin yksikkötietoihin. Kasvuyritystiedon lisääminen muihin yrityksen julkisiin tietoihin mahdollistaisi tietojen jakelun osana muita julkisia tilastoja sekä helpottaisi tiedon käyttöä tilastoinnin lisäksi tutkimustoiminnassa ja parantaisi yritysrekisterin tietopalvelua.

Sektoriluokitus on talous- ja yhteiskuntatilastoissa sovellettava perusluokitus, jota käytetään päätöksentekoyksiköiden luokittelemiseksi toiminnaltaan, rahoitustavaltaan, omistajatyypiltään ja oikeudelliselta muodoltaan saman laatuisiin luokkiin. Luokituksen avulla muodostetut sektorit (yritykset, julkisyhteisöt, kotitaloudet jne.) ovat taloudelliselta käyttäytymiseltään riittävän samankaltaisia kansantalouden seurantaa ja analysointia varten.

Sektoriluokituksessa yksiköt jaetaan omistajuuden, toiminnan tarkoituksen ja rahoitustavan perusteella eri sektoreihin, kun taas toimialaluokituksessa yksiköt sijoitetaan yhteen päätoimialaan riippumatta omistajuudesta tai toiminnan tarkoituksesta. Esimerkiksi toimialaluokituksessa yhteen päätoimialaan luokitellut opetuspalveluja tuottavat yksiköt jakaantuvat sektori-luokituksessa omistajuuden, oikeudellisen muodon ja toiminnan luonteen perusteella yrityksiin, julkisyhteisöihin ja kotitalouksia palveleviin voittoa tavoittelemattomiin yhteisöihin. Toisaalta yhteen sektoriin kuuluva yksikkö voi harjoittaa toimintoja usealla toimialalla, esimerkiksi kunnassa on julkisen hallinnon, koulutuksen ja terveys- ja sosiaalipalvelujen toimialoille kuuluvia yksikköjä.

Sektoritasoa tarvitaan keskeisenä summatasona talousyksiköiden ja koko kansantalouden välillä, kun kuvataan yritysten, julkisyhteisöjen ja kotitalouksien tuotantoa, tulonmuodostusta, tulojen uudelleenjakoa, varallisuuden muodostusta sekä rahoituksen rakennetta ja kehitystä. Myös EU:n talous- ja rahaliiton vakaus- ja kasvusopimuksen seuranta (julkisyhteisöjen alijäämä ja velka) edellyttää sektoriluokituksen tarkkaa soveltamista julkisyhteisöjen määrittämisessä.

Sektoriluokitus 2012 on vahvistettu myös JHS-järjestelmän mukaisena julkisen hallinnon suosituksena. Tavoitteena on lisätä julkishallinnon toiminnan kannalta keskeisten tietojen ja tietojärjestelmien luotettavuutta ja yhdenmukaisuutta. Tilastotoimen rinnalla Sektoriluokitusta suositellaan käytettäväksi myös muissa tietojärjestelmissä.

Sektoriluokka tiedon lisääminen muihin yritysrekisterin julkisiin tietoihin mahdollistaisi sektoriluokitusta käyttävien tilastojen tietojen jakelun osana muita julkisia tilastoja ja helpottaisi tiedon käyttöä tilastoinnin lisäksi tutkimustoiminnassa.

Legal Entity Identifier

LEI-tunnus onlyhenne kansainvälisestä yhteisötunnuksesta (). Tunnus on tarkoitettu finanssimarkkinoilla toimivien ja kaikkien johdannaissopimuksia käyttävien yritysten ja yhteisöjen tunnistamiseen. LEI-tunnuksella parannetaan rahoitusmarkkinoiden läpinäkyvyyttä. LEI-tunnuksen tarvitsevat yhteisöt, joita koskee Euroopan unionin EMIR-asetus (European Market Infrastructure Regulation, EU 648/2012). EMIR-asetuksen tavoitteena on lisätä informaatiota kaikista johdannaissopimuksista ja parantaa erityisesti OTC-johdannaisten riskienhallintaa.

LEI-tunnusta voivat hakea PRH:lta seuraavat toimijat: kaupparekisteriin merkitty elinkeinonharjoittaja, säätiörekisteriin merkitty säätiö, muu Y-tunnuksen saanut toimija, kuten sijoitusrahasto tai julkisoikeudellinen yhteisö, joka pitää voida tunnistaa finanssimarkkinoilla. Tunnusta ei anneta ulkomaiselle yhteisölle eikä ulkomaalaisen elinkeinonharjoittajan suomalaiselle sivuliikkeelle. Suomalainen yhteisö voi hakea tunnistetta myös jossain muussa maassa olevalta rekisterinpitäjältä (Local Operating Unit, LOU). Yhteisöllä ei kuitenkaan voi olla kuin yksi LEI-tunnus. Ennen tunnuksen myöntämistä rekisterinpitäjä tarkastaa, että hakijalla ei ole toista tunnusta. Tilastoinnissa LEI-tunnusta voidaan hyödyntää erityisesti rahoitustilinpidossa, maksutaseessa ja muissa rahoitusmarkkinoita kuvaavissa tilastoissa.

1.57

1.5.11 Laki eräiden juomapakkausten valmisteverosta

7 §.Tuottajarekisteriin hyväksyminen. Pirkanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi, jolle elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle jätelain mukaan kuuluvat tehtävät siirtyvät.

1.58

1.5.12 Laki maataloudessa käytettyjen eräiden energiatuotteiden valmisteveron palautuksesta

15 §.Tietojen antaminen Verohallinnolle ja eräille muille viranomaisille. Pykälän 1 ja 2 momenteissa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset muutettaisiin maakunniksi, joille tietojensaantioikeuteen liittyvät tehtävät siirtyvät. Lisäksi säännökseen lisättäisiin Maaseutuvirasto.

16 §.Verohallinnon ja eräiden muiden viranomaisten oikeus oma-aloitteiseen tietojen antamiseen. Pykälän 1 momentissa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset muutettaisiin maakunniksi, joille säännöksessä tarkoitetut tehtävät siirtyvät. Lisäksi säännökseen lisättäisiin Maaseutuvirasto.

1.59

1.5.13 Laki julkisen hallinnon yhteispalvelusta

2 §.Soveltamisala. Hallitus teki 5 päivänä huhtikuuta 2016 linjaukseen maakuntien tehtäväaloista. Linjauksen mukaisista maakunnan tehtäväaloista säädetään ehdotetun maakuntalain 6 §:ssä. Pykälän 1 momentin 25 kohdan mukaan maakunnan tehtäväalaan kuuluu yhteispalveluiden alueellinen järjestäminen ja kehittäminen siten kuin siitä lailla säädetään.

Edellä todetun perusteella pykälän 1 momentin soveltamisalasäännökseen lisättäisiin maakuntien viranomaiset. Säännösehdotuksen mukaan myös maakuntien viranomaiset voisivat siten järjestää ja hoitaa asiakaspalvelutehtäviään yhteispalvelulaissa tarkoitettuna viranomaisten yhteistyönä toimien yhteispalvelun toimeksiantajina tai toimeksisaajina.

8 a §.Yhteispalvelurekisteri. Säännöksen 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että aluehallintoviraston sijasta maakunnat toimisivat yhteispalvelurekisterin rekisterinpitäjinä. Maakunnat vastaisivat kukin omalta osaltaan rekisteriin talletettujen tietojen käytettävyydestä, eheydestä ja luottamuksellisuudesta sekä rekisterin tietojen käsittelystä ja luovuttamisesta. Rekisterin teknisestä ylläpitämisestä ja kehittämisestä vastaisi maakuntien lukuun maakuntien yhteinen tieto- ja viestintäteknisten palvelujen palvelukeskus, josta säädetään ehdotetun maakuntalain 122 §:ssä. Lisäksi pykälän 2 momentin asetuksenantovaltuutta koskevaa säännöstä ehdotetaan muutettavaksi siten, ettei asetuksenantovaltuus enää koskisi yhteispalvelurekisterin ylläpitomenettelyä. Asetuksenantovaltuus on tältä osin osoittautunut käytännössä tarpeettomaksi ja se saattaisi myös olla ongelmallinen maakuntaitsehallinnon kannalta. Ehdotettu muutos tukee edellä tässä esityksessä todetun hallituksen linjauksen toteuttamista. Rekisterinpitotehtävien organisoinnissa maakunnat voisivat tarvittaessa käyttää hyväksi ehdotetun maakuntalain 8 lukuun sisältyviä yhteistoimintamuotoja.

10 a §.Viranomaisten tehtävät. Pykälä ehdotetaan muutettavaksi siten, että siinä olisi otettu huomioon maakuntauudistuksen mukainen uusi tilanne ja tehtäväjako.

Pykälän 1 momentin mukaan yhteispalvelun yleinen ohjaus ja kehittäminen kuuluisivat valtiovarainministeriölle. Tämä tarkoittaisi erityisesti sitä, että yhteispalvelutoimintaa koskeva säädösvalmistelu kuuluisi valtiovarainministeriön vastuulle. Valtiovarainministeriö vastaisi myös yhteispalvelutoiminnan yleisestä strategisesta kehittämisestä ja sen ohjauksesta sekä yhteispalvelua koskevien valtakunnallisten tavoitteiden ja muutostarpeiden täytäntöönpanon yhteen sovittamisesta. Ministeriön tulisi toimia tältä osin tiiviissä yhteistyössä maakuntien kanssa.

Pykälän 2 momentissa tarkoitetut maakuntien liitot, jotka lakkaavat maakuntauudistuksen johdosta, korvattaisiin maakunnilla. Lisäksi maakuntien rooli ja vastuut yhteispalvelun alueellisessa kehittämisessä ja edistämisessä kuvattaisiin täsmällisesti. Säännöksen mukaan maakunnat vastaisivat yhteispalvelun kehittämisestä ja edistämisestä alueellaan ja sovittaisivat alueellisesti yhteen viranomaisten yhteispalvelua koskevia toimenpiteitä. Nykyisin maakuntien liitot ovat alueiden kehittämisestä ja rakennerahastotoiminnan hallinnoinnista annetun lain (7/2014) 17 §:n 1 momentin 10 kohdan nojalla edistäneet yhteispalvelua alueellaan. Uusi maakuntien vastuulle säädettäväksi ehdotettu tehtävä merkitsisi nykyistä maakuntien liittojen edistämistehtävää merkittävämpää vastuuta yhteispalvelun kokonaiskehittämisestä maakunnan alueella. Valtiovarainministeriön vastuulle kuuluva yleinen valtakunnallinen ohjaus ja kehittäminen sekä maakunnille ehdotettu yhteispalvelun alueellinen kehittäminen tulisi sovittaa yhteen. Valtakunnallisen ja alueellisen kehittämisen yhteistyön ja yhteensovittamisen forumina toimisi yhteispalvelun neuvottelukunta, jonka tehtävänä olisi tukea valtiovarainministeriötä ja maakuntia niille pykälän 1 ja 2 momentissa säädetyissä tehtävissä. Maakunnat voisivat tarvittaessa perustaa ilman laissa erikseen säädettävää valtuutusta myös alueellisia neuvottelukuntia yhteispalvelun alueelliseksi kehittämiseksi ja viranomaisten alueellisten toimenpiteiden yhteensovittamiseksi. Lisäksi maakunnat voisivat tämän tehtävän organisoinnissa käyttää tarvittaessa hyväksi ehdotetun maakuntalain 8 lukuun sisältyviä yhteistoimintamuotoja.

Pykälän 3 momenttiin, jossa säädetään yhteispalvelun neuvottelukunnasta, lisättäisiin maakunta. Muilta osin säännös säilyisi asiasisällöltään muuttamattomana.

1.60

1.5.14 Laki Euroopan yhteisön rajan yli kuljetettavan käteisrahan valvonnasta

6 §.Pykälän 2 momentissa toimivaltainen talletuksen vastaanottaja muutettaisiin Manner-Suomessa haltuun otetun käteisrahan osalta aluehallintovirastosta Valtion lupa- ja valvontavirastoksi. Jos käteisraha olisi otettu haltuun Ahvenanmaalla, tehtäisiin talletus Ahvenanmaan valtionvirastoon.

1.61

1.5.15 Laki väestötietojärjestelmästä ja väestörekisterikeskuksen varmennepalveluista

22 §.Muiden viranomaisten toimivalta. Pykälän 7 momentin mukaan Väestörekisterikeskus voi sopia kunnan kanssa, että kunta vastaa rekisterinpitäjänä alueensa rakennushankkeita, rakennuksia ja huoneistoja koskevien tietojen lisäämistä, muuttamista tai korjaamista koskevien rekisterimerkintöjen tekemisestä väestötietojärjestelmään. Tehtävän hoitamista varten Väestörekisterikeskus voi antaa kunnalle oikeuden käyttää teknisen käyttöyhteyden avulla väestötietojärjestelmään talletettuja rakennushankkeita, rakennuksia ja huoneistoja koskevia tietoja. Momenttia ehdotetaan muutettavaksi niin, että Väestörekisterikeskuksella olisi jatkossa oikeus sopia vastaavasta tehtävästä maakunnan kanssa, silloin kun se vastaa alueensa rakennushankkeista, rakennuksista ja huoneistoista.

23 §.Tiedonsaantioikeus viranomaisilta. Pykälässä säädetään rekisterinpitäjän tiedonantosaantioikeudesta. Säännöksen mukaan rekisterinpitäjällä on oikeus salassapitosäännösten estämättä saada muilta viranomaisilta lain 13–17 §:ssä tarkoitettuja tarpeellisia ja näiden viranomaisten toimialaa koskevia tietoja väestötietojärjestelmän tietojen ylläpitoa, tietojen oikeellisuuden varmistamista ja muuta käsittelyä varten.

Pykälän 1 momentin 3-5 kohtia ehdotetaan muutettavaksi vastaamaan maakuntauudistuksen johdosta niin, että pykälään lisättäisiin säännös siitä, että maakuntien viranomaisilla olisi vastaava ilmoittamisvelvollisuus. Sosiaali- ja terveydenhuollon toimijoiden osalta terminologiaa ehdotetaan muutettavaksi vastaamaan sosiaali- ja terveydenhuollossa jatkossa käytettäviä käsitteitä.

24 §.Muu tiedonsaantioikeus. Pykälän 1 momentin 3 kohdan mukaan rekisterinpitäjällä on oikeus salassapitosäännösten estämättä saada tietoja väestötietojärjestelmän tietojen ylläpitoa ja muuta käsittelyä varten äidiltä tai siltä, jonka hoidossa lapsi on, tieto elävänä syntyneestä lapsesta, jos tietoa lapsen syntymästä ei ole toimitettu terveydenhuollon toimintayksikölle tai ammattihenkilölle. Momenttia ehdotetaan muutettavaksi sosiaali- ja terveydenhuollon toimijoiden osalta niin, että säännös vastaisi sosiaali- ja terveydenhuollossa jatkossa käytettäviä käsitteitä.

25 §.Tietojen ilmoittamisvelvollisuus. Pykälän 2 momentissa säädetään rekisterinpitäjän velvollisuudesta ilmoittaa viipymättä sosiaalihuollon toimintayksikölle siitä, että lapsi on huoltajan kuoleman johdosta jäänyt vaille huoltajaa. Momenttia ehdotetaan muutettavaksi sosiaali- ja terveydenhuollon toimijoiden osalta niin, että säännös vastaisi sosiaali- ja terveydenhuollossa jatkossa käytettäviä käsitteitä.

70 §.Tietojenkäsittelypalvelu.Pykälän 1 momentin mukaan väestörekisterikeskus voi ottaa rekisterinpitäjän toimeksiannosta tehtäväkseen huolehtia tämän vastuulla olevan rekisterin tai tietojärjestelmän teknisestä ylläpitämisestä ja tietojenkäsittelystä (tietojenkäsittelypalvelu). Momentin mukaan Väestörekisterikeskuksen toimeksiantajana voi olla vain valtion tai kunnan viranomainen taikka muu sellainen rekisterinpitäjä, jolla on lakiin tai sen nojalla annettuun asetukseen perustuva oikeus rekisterin pitämiseen. Momenttia ehdotetaan muutettavaksi niin, että siinä mainittaisiin nimenomaisesti myös maakunnan viranomainen.

1.62

1.5.16 Laki selvitysmenettelystä yhteistyön edistämiseksi eräillä kaupunkiseuduilla

3 §.Selvitysmenettelyn käynnistäminen. Pykälän 2 momentissa asianomainen maakunnan liitto muutettaisiin asianomaiseksi maakunnaksi.

6 §Kaupunkiseutuselvittäjän ehdotusten käsittely.. Pykälän 3 momentissa asianomainen maakunnan liitto muutettaisiin asianomaiseksi maakunnaksi.

1.63

1.5.17 Laki rahoitusvakausviranomaisesta

10 §.Korvausten maksaminen.Pykälän 3 momentissa aluehallintovirasto muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

1.64

1.5.18 Kuntalaki

10 §.Kuntien seuranta ja laillisuusvalvonta.Pykälän 2 momentissa aluehallintovirasto muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

1.65

1.5.19 Laki Kevasta

4 §.Jäsenyhteisöksi liittyminen ja jäsenyyden päättäminen.Kevassa on lakisääteisten jäsenyhteisöjen lisäksi 3 §:n 2 momentissa säädettyjä yhdistyksiä, osakeyhtiöitä ja säätiöitä, jotka voivat liittyä Kevan jäsenyhteisöksi. Pykälässä on säännökset menettelyistä yhdistyksen, osakeyhtiön tai säätiön liittyessä Kevan jäsenyhteisöksi ja jäsenyyden päättyessä.

Pykälän 1 momentin mukaan jäsenyyttä haetaan kirjallisesti Kevan hallitukselta, joka päättää hakemuksen hyväksymisestä. Säännöstä ehdotetaan muutettavaksi siten, että jatkossa jäsenyhteisöksi hyväksymisestä päätettäisiin Kevan toimistossa. Hyväksymispäätöksen tekisi toimitusjohtaja tai hänen valtuuttamansa. Ehdotettavalla muutoksella tavoitellaan jäsenyhteisöksi liittymisen nopeuttamista ja yksinkertaistamista. Tämä on tarpeen osakeyhtiömuotoisten jäsenyyttä hakevien yhteisöjen määrän jatkuvasti lisääntyessä.

Pykälän 2 momentissa säädetään jäsenyyden päättymisestä. Pykälän 2 momenttiin ehdotetaan tehtäväksi 1 momenttiin ehdotettua muutosta vastaava muutos eli jäsenyyden päättyminen käsiteltäisiin Kevan toimiston toimesta. Lisäksi säännöstä täsmennettäisiin siltä osin, että Keva kuulisi jäsenyhteisöä eroasioissa niissä tapauksissa, kun Keva toteaisi, ettei jäsenyhteisö enää täytä säädettyjä jäsenyyden edellytyksiä. Jäsenyhteisö voi myös ilmoittaa haluavansa erota jäsenyydestä, jolloin kuuleminen olisi tarpeetonta.

6 §.Yleinen valvonta. Pykälässä säädetään Kevan yleisestä valvonnasta. Keva hoitaa jäsenyhteisöjensä eläketurvan lisäksi myös valtion, evankelisluterilaisen kirkon sekä Kansaneläkelaitoksen palveluksessa olevien henkilöiden eläketurvaa ja pykälän 3 momentissa säädetään muiden kuin Kevan jäsenyhteisöjen eläketurvan hoitamiseen liittyvästä tilintarkastuksesta. Nykyisen säännöksen mukaan valtiovarainministeriö asettaa tilintarkastajan neljäksi vuodeksi kerrallaan. Säännöstä ehdotetaan muutettavaksi siten, että valtiovarainministeriö asettaisi tilintarkastajan enintään kuudeksi tilikaudeksi kerrallaan. Vuoden 2017 alusta lukien Kevan valtuuskunnan nelivuotinen toimikausi alkaa 1 päivästä syyskuuta 2017. Valtuuskunnan vaihtuessa syyskuussa sen toimikaudekseen valitseman tilintarkastajan on tarkoituksenmukaista hoitaa tilintarkastus tilikauden loppuun saakka ja näin ollen toimikaudeksi tulisi pidempi kuin nykyisen säännöksen mahdollistava enintään neljä vuotta. Toimikauden enimmäiskestoa koskeva sääntely vastaisi tältä osin ehdotettua 35 §:ää. Vastaavasti kuuden tilikauden enimmäiskesto on omaksuttu uuden kuntalain (410/2015) 122 §:n 4 momentissa. Pykälässä tarkoitetun valtiovarainministeriön asettaman tilintarkastajan toimikauden enimmäiskestoa koskevaa sääntelyä olisi tarkoituksenmukaista muuttaa edellä kuvatulla tavalla myös siksi, että pykälässä tarkoitetun tilintarkastajan toimikausi voisi olla kaikissa tilanteissa sama kuin tämän lain 35 §:n mukaisen Kevan tilintarkastajan. Tämän mahdollistaisi saman tilintarkastusyhteisön käyttämisen sekä tämän pykälän että 35 §:n mukaiseen tilintarkastukseen. Tilintarkastuspalvelut olisi mahdollista kilpailuttaa yhdessä. Enimmäisajan jälkeen Kevan tilintarkastaja voisi osallistua uudelleen Kevan tilintarkastukseen aikaisintaan kahden vuoden kuluttua tilintarkastustehtävän päättymisestä. Jos tilintarkastajaksi olisi valittu tilintarkastusyhteisö, edellä mainittua rajoitusta ei sovellettaisi kuitenkaan tilintarkastusyhteisöön vaan ainoastaan päävastuulliseen tilintarkastajaan.

8 §.Yleiset hallintovaatimukset.Voimassa olevassa 8 §:ssä on säännökset Kevan valtuuskunnasta ja sen tehtävistä. Valtuuskuntaa vastaavaa toimielintä koskevat säännökset ehdotetaan siirrettäväksi muutettuna uuteen 8 a §:ään ja 8 §:ään ehdotetaan otettavaksi uudet säännökset Kevan hallintoa koskevista yleisistä vaatimuksista. Muutoksen johdosta myös pykälän otsikko ehdotetaan muutettavaksi.

Pykälän 1 momentissa ehdotetaan säädettäväksi vaatimuksista hallituksen ja toimitusjohtajan johtamistavalle. Säännöksen mukaan hallituksen ja toimitusjohtajan olisi johdettava Kevaa ammattitaitoisesti eläkelaitoksen toiminnan tarkoitus huomioon ottaen sekä hyvää hallintoa koskevien periaatteiden mukaisesti. Kevan tehtävistä ja toiminnan tarkoituksesta säädetään lain 2 §:ssä.Sen mukaan Kevan tehtävänä on hoitaa julkisten alojen eläkelain (81/2016) mukaisen eläketurvan toimeenpanoa, jäsenyhteisöjensä eläketurvan rahoitusta sekä valtion ja evankelis-luterilaisen kirkon eläkemaksujen perimisen tehtävää. Hyvään hallintotapaan voitaisiin muun muassa katsoa kuuluvan Suomen listayhtiöiden hallinnointikoodia vastaavia suosituksia. Kevan hallintomalli, rahoitusrakenne, eläkejärjestelmän toimeenpanon liittyminen sosiaaliturvaan ja toiminnan lakisääteisyys sekä pakollisuus johtavat siihen, että hyvän hallintotavan viitekehys on erilainen, eikä listayhtiöitä koskevia suosituksia sellaisenaan voida soveltaa Kevaan. Kevan kohdalla hyvän hallintotavan vaatimuksiin kuuluu olennaisesti vastuu laissa säädetyn perustehtävän toteuttamisesta, toimintatapojen laadusta ja lainmukaisuudesta, tuloksellisuudesta, läpinäkyvyydestä ja tilivelvollisuuden toteutumisesta. Hyvä hallintotapa edellyttää asiakaslähtöistä toimintaa, organisaatiorakenteiden ja johdon eri tasojen roolien selkeyttä ja roolien mukaista toimintaa.

Pykälän 2 momenttiin ehdotetaan työeläkevakuutusyhtiöstä annetun lain (354/1997) 12 b §; n säännöstä vastaavaa säännöstä toiminnan jatkuvuuden suunnitelmasta ja hallituksen hyväksymistä toimintaperiaatteista. Säännöksen mukaan Kevan olisi asianmukaisin toimin varmistettava toimintansa jatkuvuus ja säännöllisyys kaikissa tilanteissa ja tätä varten Kevalla olisi oltava hallituksen hyväksymä jatkuvuussuunnitelma. Suunnitelmalla Keva pyrkisi varautumaan sen kannalta keskeisimpiin uhkiin siten, että se pystyisi jatkamaan toimintaansa myös häiriötilanteissa, esimerkiksi tietoliikenneyhteyksien häiriöiden kohdalla. Suunnitelma liittyisi Kevan riskienhallintaan. Lisäksi Kevalla olisi oltava hallituksen hyväksymät kirjalliset toimintaperiaatteet ainakin eläkelaitoksen sisäisestä valvonnasta, riskienhallintajärjestelmästä ja sisäisen tarkastuksen järjestämisestä. Toiminnan jatkuvuuden varmistamiseen on jo pitkään Kevassa varauduttu suunnitelmallisesti. Kevassa on hallituksen hyväksymä valmiussuunnitelma, jossa kuvataan valmiussuunnittelun yleiset periaatteet ja tavoitteet, päätöksenteko varautumisen ja ennen muuta poikkeusolojen toiminnan linjausten osalta sekä määritellään mistä toiminnoista on oltava toimintokohtaiset varautumissuunnitelmat. Suunnitelman ajankohtaisuus arvioidaan ainakin kerran hallituskauden aikana. Lisäksi on toimintokohtaisia varautumissuunnitelmia, jotka kattavat jatkuvuussuunnittelun muun muassa normaaliolojen häiriö- ja ongelmatilanteiden sekä poikkeusolojen osalta, ja lisäksi suunnitelmissa kuvataan, millä tavalla palautuminen normaalioloihin on tarkoitus tehdä. Hallitus on hyväksynyt myös riskienhallinnan periaatteet ja sisäiselle tarkastukselle toimintaohjeen. Sisäisen valvonnan toimintaperiaatteita ei tällä hetkellä ole erillisenä asiakirjana hyväksytty hallituksessa.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin vaatimuksesta arvioida hallintojärjestelmää, toimintaperiaatteita ja jatkuvuussuunnitelmaa säännöllisesti, esimerkiksi kerran vuodessa. Hallitus vastaisi viimekädessä arvioinneista. Arvioinnin voisi tehdä esimerkiksi Kevan sisäinen tarkastus tai myös riippumaton ulkopuolinen arvioija. Sisäinen tarkastus ei voisi kuitenkaan arvioida omaa toimintaansa, joten sisäisen tarkastuksen osalta arvioinnista vastaisi aina hallitus. Hallintojärjestelmää, toimintaperiaatteita ja jatkuvuussuunnitelmaa tulisi arvioida riittävän usein, jotta ne pystyttäisiin pitämään ajan tasalla ja jotta niissä otettaisiin toiminnan ja toimintaympäristön muutokset huomioon.

8 a §.Valtuutetut. Pykälä olisi uusi. Ehdotettavan 8 a §:n sisältö vastaisi soveltuvin osin työeläkevakuutusyhtiöistä annetun lain 9 a §:ää ja 12 b §:ää. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi uudistetusta toimielimestä, Kevan valtuutetuista, joka korvaisi nykyisen Kevan ylintä päätösvaltaa käyttävän valtuuskunnan. Valtuutettujen rooli olisi valvonnallinen, mutta lisäksi sillä olisi tehtävänään muun muassa vahvistaa tilinpäätös, myöntää vastuuvapaus tilivelvollisille ja hyväksyä Kevan talousarvio.

Pykälän 1 momentissa ehdotetaan säädettäväksi valtuutettujen lukumäärästä, määräämisestä ja kelpoisuudesta. Valtuutettuja olisi 30 ja heistä kullakin olisi henkilökohtainen varajäsen. Valtuutettujen lukumäärä olisi sama kuin nykyisen valtuuskunnan jäsenten määrä. Eri tahoja edustavien jäsenten määrään ehdotetaan muutoksia. Valtionvarainministeriö määräisi valtuutetut neljän vuoden toimikaudeksi kerrallaan nykyistä säännöstä vastaavasti. Säännöksessä asetettaisiin valtuutetuille kelpoisuusvaatimukseksi, että valtuutetun ja varavaltuutetun tulisi olla hyvämaineinen. Hyvämaineisuuden on vakiintuneesti katsottu tarkoittavan rajoituksia esimerkiksi rikoslaissa tarkoitettuja rikoksia tehneiden tai konkurssissa tai liiketoimintakiellossa olevien henkilöiden nimittämiselle hallitukseen. Nykyisessä 8 §:ssä ei ole asetettu valtuuskunnan jäsenille kelpoisuusvaatimuksia.

Pykälän 2 momentissa ehdotetaan säädettäväksi valtuutettujen kiintiöistä. Kuusi valtuutettua ja yhtä monta varavaltuutettua määrättäisiin kunnallisessa ja maakunnallisessa pääsopimuksissa tarkoitettujen pääsopijajärjestöjen ehdottamista henkilöistä. Neljä valtuutettua ja yhtä monta varavaltuutettua määrättäisiin Kunta- ja maakuntatyönantajat KT:n ehdottamista henkilöistä. Kymmenen valtuutettua ja yhtä monta varavaltuutettua määrättäisiin kuntien keskusjärjestön ehdottamista henkilöistä ja vastaavasti kymmenen maakuntien ehdottamista henkilöistä siten, että kunnat, kuntayhtymät, maakunnat ja maan eri osat saavat valtuutettujen kokoonpanossa tasapuolisen edustuksen. Kuntien ja kuntayhtymien valtuutettuja ja varavaltuutettuja määrättäessä otettaisiin lisäksi huomioon eri ryhmien kuntavaaleissa saama ääniosuus ja maakuntien edustavia valtuutettuja ja varavaltuutettuja nimettäessä eri ryhmien maakuntavaaleissa saamat ääniosuudet suhteellisuusperiaatteen mukaisesti.

Nykyisessä valtuuskunnassa ei ole työnantajan edustajia, joten siltä osin ehdotettava säännös poikkeaa nykyisen valtuuskunnan kokoonpanosta. Muutoksella toteutetaan työmarkkinaosapuolten edustus Kevan hallinnossa työeläkeyhtiöitä vastaavin tavoin pariteettiperiaatetta noudattaen. Nykyisessä valtuuskunnassa kunta-alan pääsopijajärjestöjä edustavia jäseniä on neljä ja ehdotuksen mukaan järjestöjen edustajien lukumäärä kasvaisi kuuteen. Työmarkkinaosapuolten edustus Kevan hallinnossa vastaisi muutoksen jälkeen palkansaajia ja työnantajia edustavien keskusjärjestöjen edustusta työeläkevakuutusyhtiöiden hallintoelimissä sellaisena kuin se on työeläkevakuutusyhtiöistä annetun lain 9 b ja 9 e §:n muuttamisesta annetun lain (947/2016) säännöksissä, jotka tulevat voimaan vuonna 2019 hallintoneuvoston ja vuonna 2020 hallituksen osalta. Valtuutettujen kokoonpanoon ehdotetaan myös lisättäväksi maakuntien edustus. Maakunnat ovat maakunta- ja sote-uudistusta koskevassa hallituksen esityksessä (HE 15/2017 vp) esitettyjen muutosten perusteella maakuntien perustamisesta lukien Kevan jäsenyhteisöjä ja niiden palvelukseen siirtyy vuoden 2020 alusta noin puolet Kevan nykyisten jäsenyhteisöjen työntekijöistä, joten on perusteltua, että maakunnilla on Kevan hallinnossa vastaava edustus kuin kunnilla ja kuntayhtymillä.

Kokonaisuudessaan valtuutettujen kokoonpanon tulisi vastata maakunta- ja kuntavaaleissa eri ryhmien saamia ääniosuuksia. Säännös vastaa tältä osin nykyisin valtuuskunnan kokoonpanossa huomioon otettavia asioita, mutta kuntavaalien lisäksi myös maakuntavaalien tulos tulisi jatkossa ottaa valtuutettujen kokoonpanon kohdalla huomioon. Ensimmäiset maakuntavaalit toimitetaan vuoden 2018 presidentinvaalin yhteydessä ja vuonna 2021 ja siitä eteenpäin maakuntavaalit toimitetaan huhtikuussa samanaikaisesti kuntavaalien kanssa.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin valtuutettujen tehtävistä. Valtuutettujen tehtävien valvonnallista roolia korostettaisiin lisäämällä säännökseen valtuutettujen tehtäväksi Kevan hallinnon ja toiminnan valvominen. Valtuutettujen tehtävänä olisi valita hallituksen jäsenet ja varajäsenet sekä tilintarkastaja. Valtuutetut myös päättäisivät Kevan luottamushenkilöiden palkkioiden perusteista. Valtuutettujen tehtäviin kuuluisi niin ikään Kevan tilinpäätöksen ja tilintarkastuskertomuksen käsittely sekä eläkelaitoksen budjetin sekä toiminta- ja taloussuunnitelman hyväksyminen. Mainitut tehtävät vastaisivat nykyisiä valtuuskunnan tehtäviä.

Valtuuskunnan nykyisistä tehtävistä siirrettäisiin hallitukselle toimitusjohtajan valinta ja irtisanominen sekä lisäeläkesäännön hyväksyminen. Nykyisin Kevan valtuuskunta päättää jäsenyhteisöjen maksuosuuksista. Kevan jäsenyhteisöjen eläkemaksuihin on esitetty muutoksia ja edellä mainitun esityksen (HE 15/2017 vp) mukaan jatkossa uuden tasausmaksun kokonaismäärän vahvistaisi valtiovarainministeriö Kevan esityksestä ja työansioihin perustuva eläkemaksu ja työkyvyttömyyseläkemaksu olisivat keskimäärin saman tasoiset kuin työntekijän eläkelain mukainen keskimääräinen työnantajan työeläkevakuutusmaksu. Kevan hallitus tekisi maksuperustepäätösesityksen tasausmaksusta valtiovarainministeriölle ja vahvistaisi loput eläkemaksut. Näin ollen valtuutetuille ei jäisi uudistuksen jälkeen Kevan jäsenyhteisöjen eläkemaksuihin liittyviä tehtäviä. Valtuuskunta myös hyväksyy nykyisin Kevan tilisäännön ja johtosäännön. Johtosäännöstä esitetään uudistuksessa luovuttavaksi, eikä myöskään nykyisen kaltaista tilisääntöä enää olisi käytössä vaan hallitus antaisi jatkossa tarvittavat määräykset ja valtuutukset hyväksymällä noudatettavaksi Kevan hallinto- ja johtamisjärjestelmän.

8 b §.Päätöksenteko valtuutettujen kokouksessa.Ehdotettava pykälä olisi uusi. Siinä säädettäisiin valtuutettujen kokousmenettelyistä. Nykyisin kokousmenettelyistä on määräykset valtuuskunnan hyväksymässä Kevan valtuuskunnan työjärjestyksessä ja johtosäännössä. Esitettävät säännökset vastaavat nykyisiä määräyksiä. Kokousmenettelyä koskevat säännöksiä on ollut tarpeen muuttaa hyvin harvoin, siksi olisi tarkoituksenmukaista säätää keskeisistä menettelymääräyksistä laissa.

Pykälän 1 momentissa ehdotetaan säädettäväksi kokouksen päätösvaltaisuudesta. Sen mukaan kokous olisi päätösvaltainen, kun puheenjohtaja tai varapuheenjohtaja ja vähintään puolet muista jäsenistä on läsnä kokouksessa.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin äänestyksestä. Jos valtuutetut ovat asiasta yksimielisiä tai vastaehdotusta ei ole kannatettu, puheenjohtaja toteaisi päätöksen. Muussa kuin yksimielisessä päätöksessä, päätökseksi tulisi ehdotus, joka on saanut eniten ääniä, tai äänten mennessä tasan ehdotus, jota puheenjohtaja olisi äänestänyt. Vaalissa tulevat valituiksi se henkilö tai ne henkilöt, jotka olisivat saaneet eniten ääniä. Äänten mennessä tasan ratkaisisi arpa.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin asioiden esittelijästä ja sen mukaan valtuutettujen kokouksessa asiat päätettäisiin hallituksen esittelystä.

Pykälän 4 momentissa säädettäisiin läsnäolo- ja puheoikeudesta valtuutettujen kokouksessa. Säännöksen mukaan valtuutettujen kokouksessa läsnäolo- ja puheoikeus olisi hallituksen jäsenillä ja toimitusjohtajalla. Valtuutetut voisivat päättää muiden henkilöiden läsnäolo- ja puheoikeudesta erikseen.

Pykälän 5 momentissa säädettäisiin kokouksessa pidettävästä pöytäkirjasta. Pöytäkirjaan olisi merkittävä läsnä olleet valtuutetut, tehdyt ehdotukset ja päätökset sekä toimitetut äänestykset. Kokouksen sihteerin olisi varmennettava pöytäkirja sekä puheenjohtajan ja vähintään kahden kokouksessa tehtävää varten valitun, läsnä olleen jäsenen tarkastettava ja allekirjoitettava.

8 c §.Vaalivaliokunta. Pykälä olisi uusi ja siinä ehdotetaan säädettäväksi Kevan uudesta toimielimestä, vaalivaliokunnasta, jonka valtuutetut keskuudestaan valitsisivat ja jonka tehtävänä olisi valmistella valtuutetuille ehdotus luottamushenkilöiden palkkioiksi ja hallituksen nimittämiseksi. Vaalivaliokunnan jäsenet olisivat valtuutettuja. Vaalivaliokunnalla olisi oltava puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja, jotka valtuutetut valitsisivat. Vaalivaliokunnan kokoonpanosta, valinnasta ja toiminnasta määrättäisiin tarkemmin valtuutettujen hyväksymässä vaalivaliokunnan työjärjestyksessä. Valiokunnan jäsenten lukumäärä olisi valtuutettujen päätettävissä. Uusi säännös muistuttaa työeläkevakuutusyhtiöstä annetun lain 9 c §:ää, jossa säädetään työeläkevakuutusyhtiön vaalivaliokunnasta. Työeläkevakuutusyhtiössä vaalivaliokunnan tehtäviin kuuluu ehdotuksen tekeminen hallintoneuvostolle hallituksen jäsenten palkkioiksi ja hallituksen nimittämiseksi, jonka lisäksi valiokunnan on myös valmisteltava ehdotus hallintoneuvoston jäsenten palkkioiksi ja hallintoneuvoston nimittämiseksi yhtiökokoukselle. Työeläkevakuutusyhtiön vaalivaliokunnan valitsee yhtiön hallintoneuvosto, ja valiokunnan jäsenten on oltava työeläkevakuutusyhtiön hallintoneuvoston tai hallituksen jäseniä. Koska Kevassa ei ole hallintoneuvostoa tai vastaavaa toimielintä, Kevan vaalivaliokunta valmistelisi valtuutetuille ehdotuksen vain luottamushenkilöiden palkkioiksi ja hallituksen nimittämiseksi.

Ehdotuksella tavoitellaan valmistelujärjestelmää, joka velvoittaisi eri valtuutetuissa edustettujen etutahojen hakemaan yhteisiä kannanottoja hallituksen kokoonpanoksi. Vaalivaliokunnan valmistelutyön tuloksena syntyvät ehdotukset eivät ole päätöksentekijöitä sitovia. Valtuutetut voisivat valita hallituksen jäsenet vaalivaliokunnan ehdotuksesta poiketen. Valintaehdotukset on kuitenkin tarkoitettu tehtäviksi yhteistyössä valtuutetuissa edustettujen etutahojen kesken ja siksi valiokunnan esitys on katsottavissa myös tavallista velvoittavammaksi menettelytapaohjeeksi.

9 §.

Hallitus.

Pykälässä säädettäisiin hallituksen toimikaudesta, jäsenistä sekä sen tehtävistä. Kevan hallituksen osalta esitettävät muutokset vahvistaisivat hallituksen roolia suhteessa nykyisen valtuuskunnan rooliin. Hallituksella olisi, jollei laissa ole toisin erikseen säädetty, yleistoimivalta hoitaa Kevan asioita.

Pykälän 1 momentissa säädetään nykyisin hallituksen toimikaudesta. Säännöstä ehdotetaan muutettavaksi siten, että siinä säädettäisiin hallituksen yleistoimivallasta, toimikaudesta sekä koolle kutsumisesta. Säännöksen mukaan hallitus johtaisi ja kehittäisi Kevan toimintaa sekä valvoisi Kevan etua. Hallituksen toimikausi olisi nykyistä vastaavasti kaksi vuotta ja toimikausi jatkuisi aina, kunnes seuraava hallitus olisi valittu. Momenttiin lisättäisiin säännös siitä, että hallitus kokoontuisi puheenjohtajan tai toimitusjohtajan kutsusta. Nykyisin hallituksen koolle kutsumisesta on määräys johtosäännössä.

Pykälän 2 momentissa säädetään hallituksen kokoonpanosta. Säännöstä ehdotetaan muutettavaksi siten, että hallituksen jäsenmäärää nostettaisiin nykyisestä yhdeksästä yhteentoista, koska hallitukseen ehdotetaan lisättäväksi maakuntien ja työnantajan edustus. Lisäksi palkansaajajärjestöjen edustajien lukumäärä nousisi kahdesta kolmeen. Kuntien keskusjärjestö ehdottaisi kolme jäsentä ja heidän varajäsenensä ja maakunnat ehdottaisivat kolme jäsentä ja heidän varajäsenensä. Hallituksen jäsenistä kolme ja heidän varajäsenensä valittaisiin kunnallisessa ja maakunnallisessa pääsopimuksessa tarkoitettujen pääsopijajärjestöjen yhteisesti ehdottamista henkilöistä. Hallituksen jäsenistä kaksi ja heidän varajäsenensä valittaisiin Kunta- ja maakuntatyönantajat KT:n ehdottamista henkilöistä. Valtuutetut määräisi hallituksen varsinaisista jäsenistä yhden puheenjohtajaksi ja yhden varapuheenjohtajaksi. Vastaavasti kuin valtuutettujen kohdalla työmarkkinaosapuolten edustus Kevan hallinnossa vastaisi muutoksen jälkeen työeläkevakuutusyhtiöitä koskevia uusia säännöksiä. Kevan hallituksen valinnassa noudatetaan nykyisin periaatetta, jonka mukaan sen jäsenten valinnassa otetaan kuntavaalien tulos huomioon. Jatkossa hallituksen lopullisessa kokoonpanossa tulisi huomioida sekä kunta- että maakuntavaalien lopputulos.

Pykälän 3 momentissa säädetään hallituksen jäsenten kelpoisuusvaatimuksista. Säännökseen ei ehdoteta tehtäväksi muutoksia.

Pykälän 4 momentissa on säännös hallituksen tehtävistä. Säännöstä ehdotetaan muutettavaksi siten, että hallituksen lakisääteisiä tehtäviä laajennettaisiin ja hallituksen tehtävistä säädettäisiin tarkemmin kuin nykyisin. Ehdotettava tehtäväluettelo ei olisi tyhjentävä, koska hallituksella on yleistoimivalta Kevan asioiden hoitamisessa.

Pykälän 4 momentin 1 kohdan mukaan hallitus hyväksyisi Kevan toimintaa ohjaavan strategian. Tehtävä kuuluu myös nykyisin hallituksen tehtäviin. Momentin 2 kohdan mukaan hallitus päättäisi Kevan lisäeläkesäännöstä. Tämä tehtävä siirrettäisiin hallitukselle nykyisistä valtuuskunnan tehtävistä.

Pykälän 4 momentin 3 kohdan mukaan hallitus tekisi esityksen valtiovarainministeriölle uuden 19 c §:n mukaisesta (vrt. HE 15/2017 vp ) tasausmaksusta, jonka kokonaismäärän valtiovarainministeriö vahvistaa 19 §:n mukaan Kevan esityksestä. Vuonna 2018 valittava hallitus tekisi ensimmäisen kerran esityksen tasausmaksusta joulukuussa 2019. Hallitus vahvistaisi lisäksi Kevan muut eläkemaksut eli se vahvistaisi 19 a §:n mukaisen työansioihin perustuvan eläkemaksun ja 19 b §:n mukaisen työkyvyttömyyseläkemaksun määrän sekä mainittujen eläkemaksujen laskuperusteet.

Pykälän 4 momentin 4 kohdan mukaan hallitus laatisi vuosittain Kevan toimintakertomuksen ja tilinpäätöksen, mikä nykyisin kuuluu valtuuskunnan tehtäviin.

Pykälän 4 momentin 5 kohdan mukaan hallitus hyväksyisi Kevan hallinto- ja johtamisjärjestelmän, jossa muun muassa määrättäisiin toimivallan jaosta ja raportoinnista hallituksen ja toimitusjohtajan välillä sekä muusta Kevan toiminnan järjestämisestä ja ohjauksesta. Ehdotettava säännös olisi uusi ja hallinto- ja johtamisjärjestelmä korvaisi nykyisen johtosäännön, toimintasäännön ja tilisäännön.

Hallinto- ja ohjausjärjestelmän avulla hallitus voisi edistää hyvän hallintotavan toteuttamista Kevan johtamisessa.

Pykälän 4 momentin 6 kohdan mukaan hallitus nykyistä säännöstä vastaavasti laatisi sijoittamista koskevan suunnitelman ja käsittelisi muutkin Kevan sijoitustoiminnan kannalta periaatteellisesti tärkeät ja laajakantoiset asiat sekä huolehtisi ehdotettavan 7 kohdan mukaan Kevan sisäisen valvonnan ja riskienhallinnan järjestämisestä.

Pykälän 4 momentin 8 kohdan mukaan hallitus hyväksyisi Kevan sopimuksien ja sitoumusten allekirjoittamista koskevat valtuudet. Nykyisin allekirjoitusvaltuuksista on määräykset Kevan johtosäännössä ja sen määräykset korvattaisiin jatkossa hallituksen hyväksymillä valtuuksilla hallinto- ja johtamisjärjestelmässä.

Pykälän 4 momentin 9 kohdan mukaan hallituksen tehtävänä olisi ottaa palvelukseen toimitusjohtaja ja irtisanoa tai siirtää hänet muihin tehtäviin, jos hän olisi menettänyt hallituksen luottamuksen. Nykyisin toimitusjohtajan valinta ja irtisanominen kuuluvat valtuuskunnan tehtäviin.

Pykälän 4 momentin 10 kohdan mukaan hallituksen tehtävänä olisi päättää muiden Kevan virkasuhteiden kuin toimitusjohtajan ja varatoimitusjohtajien viran kelpoisuusehdoista, joista on säännökset ehdotettavassa 14 §:ssä. Nykyisin muiden virkasuhteiden kuin toimitusjohtajan ja varatoimitusjohtajien kelpoisuusehdosta on määräykset Kevan johtosäännössä. Kevassa muita virkasuhteita ovat johtajat, joiden vastuualueeseen kuuluu eläke- tai kuntoutusratkaisujen tekeminen tai näihin vaikuttava vakuutuslääketieteellinen arviointi. Momentin 11 kohdan mukaan hallitus edellä mainittujen tehtävien lisäksi päättäisi muista periaatteellista laatua olevista ja tärkeistä asioista.

Pykälän 5 momentiksi ehdotetaan säännöstä, jonka mukaan hallitus voisi siirtää toimivaltaansa toimitusjohtajalle, ja muille Kevan viranhaltijoille tai työntekijöille.

Pykälän 6 momentiksi ehdotetaan säännöstä hallituksen erottamisesta kesken toimikauden. Ehdotettava säännös vastaa nykyisen 5 momentin sisältöä siten muutettuna, että valtuuskunnan sijasta toimivalta erottamisessa olisi valtuutetuilla. Valtuutetut voisivat erottaa hallituksen kesken toimikauden, jos yksi tai useampi hallituksen jäsen eivät enää nauttisi valtuutettujen luottamusta. Valtuutetuille annettaisiin tällaisessa epäluottamustilanteessa mahdollisuus vaihtaa hallitus. Erottaminen koskisi aina kaikkia hallituksen jäseniä, vaikka epäluottamus ei kohdistuisikaan kaikkiin. Valtuutettujen tulisi erottaa koko hallitus ja nimetä jäljellä olevaksi hallituksen toimikaudeksi uusi hallitus.

Pykälän 7 momentiksi ehdotetaan uutta säännöstä siitä, miten hallituksen erottamista koskeva asia tulisi vireille. Hallituksen erottamista koskevan asian vireille saamiseksi vähintään kolmasosan valtuutetuista tulisi tehdä asiaa koskeva kirjallinen esitys valtuutettujen puheenjohtajalle. Puheenjohtajan olisi heti tämän jälkeen kutsuttava ylimääräinen valtuutettujen kokous koolle. Valtuutetut voisivat kokouksessaan päättää tilapäisen valiokunnan asettamisesta valmistelemaan hallituksen erottamista.

9 a §.Päätöksenteko hallituksessa.Pykälä olisi uusi ja siinä säädettäisiin hallituksen päätöksentekotavoista, päätösvaltaisuudesta, puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan esteellisyyden vaikutuksista kokousmenettelyyn, esittelystä, läsnäolo-oikeuksista kokouksessa ja pöytäkirjan pitämisestä. Perinteisen kokouspaikalla pidettävän hallituksen kokouksen rinnalle uusina päätöksentekomuotoina ehdotettavista sähköisestä kokouksesta ja sähköisestä päätöksentekomenettelystä ennen kokousta, joista säädettäisiin tarkemmin 9 b §:ssä. Ehdotettavan 9 a §:n 1 momentti vastaava säännös on kuntalain 98 §:n 1 momentissa. Nykyisin kokousmenettelystä on määräykset valtuutettujen hyväksymässä Kevan valtuuskunnan työjärjestyksessä ja Kevan johtosäännössä. Esitettävät säännökset vastaavat nykyisiä määräyksiä. Pysyväisluonteiset määräykset ehdotetaan siirrettäväksi johtosäännöstä ja työjärjestyksestä lakiin.

Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, millä tavoin hallitukselle kuuluvista asioista voitaisiin päättää. Hallitus voisi käsitellä asian kokouksessaan, joka on ns. perinteinen kokouspaikalla pidettävä kokous tai vaihtoehtoisesti pitää kokouksen sähköisessä toimintaympäristössä (sähköinen kokous). Sähköisellä kokouksella tarkoitettaisiin sähköisessä toimintaympäristössä toteutettua kokousta, johon osallistuttaisiin sähköisen yhteyden avulla osallistujan valitsemasta paikasta käsin. Tämän lisäksi momentissa säädettäisiin uudesta mahdollisuudesta tehdä päätöksiä sähköisesti ennen kokousta (sähköinen päätöksentekomenettely). Sähköisellä päätöksentekomenettelyllä tarkoitettaisiin ajasta ja paikasta riippumatonta päätöksentekoa ennen toimielimen kokousta.

Pykälän 2 momentissa ehdotetaan säädettäväksi kokouksen päätösvaltaisuudesta. Sen mukaan kokous olisi päätösvaltainen, kun vähintään puolet muista jäsenistä on läsnä kokouksessa. Jos sekä puheenjohtaja että varapuheenjohtaja olisivat poissa tai esteellisiä, hallituksen tulisi valita asian käsittelyä varten tilapäinen puheenjohtaja.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin päätöksenteosta muussa kuin yksimielisessä päätöksessä. Päätökseksi tulisi ehdotus, joka on saanut eniten ääniä, tai äänten mennessä tasan ehdotus, jota puheenjohtaja olisi äänestänyt. Vaalissa tulevat valituiksi se henkilö tai ne henkilöt, jotka olisivat saaneet eniten ääniä. Äänten mennessä tasan ratkaisisi arpa.

Pykälän 4 momentissa säädettäisiin asioiden esittelijästä ja sen mukaan hallituksen kokouksessa asiat päätettäisiin toimitusjohtajan esittelystä.

Pykälän 5 momentissa säädettäisiin läsnäolo- ja puheoikeudesta hallituksen kokouksissa. Säännöksen mukaan hallituksen kokouksessa läsnäolo- ja puheoikeus olisi valtuutettujen puheenjohtajalla ja varapuheenjohtajalla sekä toimitusjohtajalla. Hallitus voisi myös päättää muiden henkilöiden läsnäolo- ja puheoikeudesta erikseen.

Pykälän 6 momentissa säädettäisiin kokouksessa pidettävästä pöytäkirjasta. Pöytäkirjaan olisi merkittävä läsnä olleet hallituksen jäsenet, tehdyt ehdotukset ja päätökset sekä toimitetut äänestykset. Kokouksen sihteerin olisi varmennettava pöytäkirja sekä puheenjohtajan ja vähintään kahden kokouksessa tehtävää varten valitun, läsnä olleen jäsenen tarkastettava ja allekirjoitettava.

9 b §.Sähköinen kokous ja sähköinen päätöksentekomenettely. Pykälässä säädettäisiin sähköisen kokouksen ja sähköisen päätöksentekomenettelyn edellytyksistä. Säännös olisi uusi ja liittyisi edellä 9 a §:n 1 momentissa ehdotettuihin hallituksen kokouksen vaihtoehtoisiin päätöksentekomenettelyihin. Säännökset vastaisivat soveltuvin osin kuntalain 99 ja 100 §:ää.

Sähköisessä kokouksessa luovuttaisiin siitä periaatteesta, että puheenjohtajan ja sihteerin tulee olla läsnä kokouspaikalla. Kokoukseen osallistuvat henkilöt voisivat osallistua kokoukseen keskenään eri paikoista. Sähköinen kokous voitaisiin pitää esimerkiksi siihen soveltuvan tietojärjestelmän avulla tai videoneuvotteluyhteydellä. Sähköisessä kokouksessa toimittaisiin muutoin varsinaisen (fyysisen) kokouksen mukaisten päätöksentekomenettelyjen mukaisesti.

Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että sähköisessä kokouksessa läsnä oleviksi todettujen tulisi olla keskenään yhdenvertaisessa näkö- ja ääniyhteydessä. Yhdenvertaista näkö- ja ääniyhteyttä voidaan pitää hallituksen päätöksenteon kannalta tarpeellisena ja se turvaisi osaltaan toimielimen päätöksenteon toimintaedellytyksiä, sillä kokoukseen osallistuvat henkilöt voisivat näin keskustella päätettävänä olevista asioista ”kasvokkain”.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin hallituksen päätöksenteosta suljetussa sähköisessä päätöksentekomenettelyn edellytyksistä. Sähköisessä päätöksentekomenettelyssä osa hallituksen kokoukseen tulevista asioista voitaisiin käsitellä sähköisesti ennen varsinaista kokousta. Se, minkä kaltaiset asiat voitaisiin käsitellä sähköisessä päätöksentekomenettelyssä, jäisi hallituksen harkintaan. Sähköinen päätöksenteko olisi pääsääntöisesti tarkoitettu niin kutsuttujen rutiiniluonteisten asioiden käsittelyyn. Pykälän tarkoittama sähköinen päätöksenteko edellyttäisi esimerkiksi siihen soveltuvan tietojärjestelmän tai muun tietoteknisen ratkaisun käyttämistä. Tällaisia ratkaisuja voisivat olla esimerkiksi suljettu tietojärjestelmä, johon kukin toimielimen jäsen voisi luotettavasti kirjautua esimerkiksi yleisen tietoverkon välityksellä. Hallitus voisi käyttää sähköistä päätöksentekomenettelyä ennen kokousta tapahtuvaan päätöksentekoon. Pykälässä ei otettaisi kantaa siihen, kuinka paljon ennen kokousta päätöksenteon tulee tapahtua, vaan se olisi hallituksen harkinnassa.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin, että sähköisessä päätöksentekomenettelyssä käsiteltävät asiat tulisi yksilöidä kokouskutsussa ja mainita, mihin mennessä asia on käsiteltävä sähköisesti. Sähköisessä päätöksentekomenettelyssä kokouskutsussa tulisi siis ilmaista tietty aika, mihin mennessä toimielimen jäsenten on mahdollista käydä ilmaisemassa kantansa käsiteltävään asiaan. Asian käsittely ja kannan ilmaiseminen tapahtuisi esimerkiksi suljetussa sähköisessä päätöksentekojärjestelmässä, jossa kunkin käsiteltävän asian osalta vaihtoehtoina tulisi olla mahdollisimman yksinkertaiset vaihtoehdot (esimerkiksi ”hyväksyn”, ”hylkään” sekä ”tyhjä” taikka ”jaa”, ”ei” sekä ”tyhjä”). Kannanilmaisujen tulisi olla avoimia siten, että kaikki hallituksen jäsenet voivat nähdä muiden ilmaisemat kannat. Asia olisi käsitelty, kun kaikki hallituksen jäsenet olisivat ilmaisseet kantansa asiaan ja päätöksentekoon varattu aika olisi kulunut. Momentissa säädettäisiin lisäksi, että asia siirtyisi varsinaisen kokouksen käsiteltäväksi, jos yksikin jäsen sitä vaatisi. Tällä varmistettaisiin, että myös sähköisen päätöksenteon piiriin kuuluvista asioista on mahdollista keskustella kokouksessa ennen päätöksentekoa. Sähköisessä päätöksentekojärjestelmässä tulisi näin ollen olla myös edellä kuvattujen vaihtoehtojen lisäksi mahdollisuus siirtää asia hallituksen kokouksen käsiteltäväksi. Tilanteessa, jossa yksikin hallituksen jäsen on tätä mahdollisuutta käyttänyt, asia poistuisi käsittelystä ja tieto asian siirrosta kokoukseen tulisi näkyä järjestelmässä kaikille hallituksen jäsenille. Samoin meneteltäisiin tilanteissa, joissa jollakin hallituksen jäsenellä olisi muutosehdotus käsiteltävään asiaan. Asia sen sijaan siirtyisi automaattisesti kokouksen käsiteltäväksi, jos yksikin hallituksen jäsen jättäisi kantansa ilmaisematta asiaan kokouskutsun asettamassa määräajassa. Tällä varmistettaisiin se, että kaikilla hallituksen jäsenillä on mahdollisuus ilmaista kantansa käsiteltävään asiaan.

Pykälän 4 momentissa säädettäisiin, että sähköisessä päätöksentekomenettelyssä tehdyt päätökset voitaisiin tarkastaa ennen kokousta. Pääsääntöisesti sähköisessä päätöksentekomenettelyssä tehdyt päätökset tarkastettaisiin normaaliin tapaan seuraavassa kokouksessa, mutta momentissa mahdollistettaisiin se, että päätökset olisi mahdollista tarkastaa jo ennen kokousta. Sähköisessä päätöksenteossa syntyneet päätökset voitaisiin tarkastaa esimerkiksi samassa suljetussa tietojärjestelmässä, jossa ne on tehty tai muutoin sähköisesti tavanomaista pöytäkirjan tarkastamista vastaavasti.

Pykälän 5 momentissa säädetään sähköisen kokouksen ja sähköisen päätöksentekomenettelyn tietosuoja- ja tietoturvavaatimuksista. Sähköisessä kokouksessa ja sähköisessä päätöksentekomenettelyssä olisi huolehdittava tietoturvallisuudesta ja siitä, etteivät salassa pidettävät tiedot ole ulkopuolisen saatavissa. Tietoturvallisuuden huomioimisessa Kevan olisi kiinnitettävä huomiota salassa pidettävien tietojen käsittelyyn. Kevan tulisi huomioida sähköisten kokousten käytössä esimerkiksi se, milloin ja miten käsitellään asioita, jotka edellyttävät luottamuksellisuutta tai ovat salassa pidettäviä. Tällaisissa tapauksissa Kevan tulisi linjata esimerkiksi se, millaisista paikoista hallituksen jäsenet voivat osallistua kokoukseen ja huolehtia siitä, etteivät salassa pidettävät tai luottamukselliset tiedot ole ulkopuolisten saatavissa. Sähköisessä päätöksentekomenettelyssä hallituksen jäsenet tulisi voida luotettavasti tunnistaa siten kuin laissa vahvasta sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisistä allekirjoituksista (617/2009) säädetään. Käytettävän tietojärjestelmän tulisi olla suljettu ja käytettävien tietoliikenneyhteyksien tulisi olla asianmukaisesti suojattu. Lisäksi Kevan olisi huomioitava esimerkiksi käytettävien palvelinten tietoturvallisuuteen liittyvät näkökohdat.

9 c §.Hallituksen tarkastus- ja riskienhallintavaliokunta.Pykälä olisi uusi ja siinä säädettäisiin uudesta toimielimestä hallituksen tarkastus- ja riskienhallintavaliokunnasta. Kevassa ei ole tällä hetkellä erillistä hallituksen tai valtuuskunnan tarkastus- tai riskienhallintavaliokuntaa

Ehdotetun säännöksen 1 momentin mukaan hallitus asettaisi keskuudestaan tarkastus- ja riskienhallintavaliokunnan, jonka tehtävänä olisi valvoa taloudellista raportointia, sisäisen valvonnan, sisäisen tarkastuksen ja riskienhallinnan riittävyyttä ja asianmukaisuutta. Valiokunta käsittelisi riskienhallinnan, sisäisen tarkastuksen ja säännösten noudattamista valvovan toiminnan (compliance-toiminto) suunnitelmat ja raportit. Lisäksi valiokunta valmistelisi valtuutetuille esityksen tilintarkastajan valinnasta ja palkkioista, valvoisi tilinpäätöksen laatimista ja lakisääteistä tilintarkastusta.

Ehdotetun säännöksen 2 momentin mukaan tarkastus- ja riskienhallintavaliokuntaan kuuluisi vähintään kolme hallituksen jäsentä. Tarkemmat määräykset valiokunnan toiminnasta annettaisiin hallituksen hyväksymässä tarkastus- ja riskienhallintavaliokunnan työjärjestyksessä. Etenkin suurissa pörssiyhtiöissä on kehittynyt tapa käyttää hallituksen apuna yhtiön toiminnan kannalta keskeisiä asioita valmistelevia valiokuntia. Tällaisina valiokuntina corporate governance–suosituksissa mainitaan yhtiön palkkio-, nimitys-, ja tarkastusasioiden valiokunnat. Monissa yhtiöissä ja yhteisöissä käytetään myös työvaliokunnan nimellä toimivaa valmisteluvaliokuntaa, jonka kokoonpanona usein on hallituksen puheenjohtajisto tai puheenjohtajisto sopivasti täydennettynä.

Työeläkevakuutusyhtiöistä annetun lain 10 §:n 3 momentin mukaan työeläkevakuutusyhtiön hallitus valitsee valmisteluvaliokunnat ainakin käsittelemiään nimitys-, palkkio- ja tarkastusasioita varten. Ehdotettu 9 c §:n säännös vastaa soveltuvin osin mainittua työeläkevakuutusyhtiölain säännöstä, kuitenkin siten, että Kevassa ehdotetaan pakolliseksi valiokunnaksi vaalivaliokunnan lisäksi vain tarkastus- ja riskienhallintavaliokuntaa. Ottaen huomioon Kevan tehtävät ja aseman julkisoikeudellisena eläkelaitoksena, ei ole tarkoituksenmukaista säätää hallitukselle velvoitetta valita keskuudestaan muita valiokuntia. Hallitus voisi kuitenkin halutessaan asettaa valiokuntia valmistelemaan tiettyjä päätösasioita.

Tarkastus- ja riskienhallintavaliokunnan tarkoituksena antaa paremmat edellytyksen valmistella hallitukselle talouteen, sisäiseen valvontaa ja riskienhallinnan liittyviä asioita ennen varsinaista päätöksentekoa. Valiokuntatyöskentely tehostaa hallituksen jäsenten ajankäyttöä ja mahdollistaa erikoistumisen valiokunnan tehtäviin kuuluvissa asioissa.

13 §.Liiketoimet johdon ja sen lähipiiriin kuuluvien kanssa.Pykälässä on säännökset liiketoimista johdon ja sen lähipiirin kanssa. Pykälän 1 momentin 1 kohtaa ehdotetaan muutettavaksi siten, että Kevan hallituksen on päätettävä Kevaa koskevasta merkittävästä liiketoimesta silloin, kun liiketoimen toisena osapuolena on valtuuskunnan jäsenen sijasta valtuutettu.

14 §.Toimitusjohtaja.Pykälässä säädettäisiin toimitusjohtajan asemasta. Voimassa olevan lain 14 §:n mukaan Kevan toimintaa johtaa hallituksen alaisena toimitusjohtaja. Toimitusjohtajan kanssa voidaan tehdä johtajasopimus. Keva voi päättää maksaa toimitusjohtajalle erokorvauksen. Toimitusjohtajan asemaa koskeva sääntely on voimassa olevassa laissa niukkaa ja vastaa lähinnä kunnanjohtajan asemaa koskevaa kuntalain sääntelyä. Nyt ehdotettu pykälä täsmentäisi toimitusjohtajan asemaa suhteessa hallitukseen Kevan johtamis- ja hallintojärjestelmässä. Ehdotettu sääntely vastaisi pitkälti käytännössä muodostunutta Kevan toimitusjohtajan asemaa. Sääntelyn muuttaminen olisi tarpeen myös siksi, että hallituksen asema vahvistuisi aikaisemmasta. Käytännössä Kevan toimivan johtamisen kannalta on tärkeää, että hallituksen ja toimitusjohtajan tehtävät ja vastuut ovat selkeästi määriteltyjä.

Ehdotetun pykälän 1 momentissa säädettäisiin toimitusjohtajasta. Toimitusjohtajan nimittäisi hallitus. Voimassa olevan lain mukaan toimitusjohtajan valinta kuuluu valtuuskunnan tehtäviin samalla tavalla kuin kunnanjohtajan valinta on kunnanvaltuuston tehtävänä. Toimitusjohtajalla olisi oltava sijainen, johon sovellettaisiin, mitä laissa säädetään toimitusjohtajasta. Toimitusjohtajan ja varatoimitusjohtajan viran kelpoisuusvaatimuksena olisi ylempi korkeakoulututkinto, tehtävän edellyttämä monipuolinen kokemus, sekä käytännössä osoitettu johtamistaito- ja johtamiskokemus. Kevan johtosäännössä olevia toimitusjohtajan ja varatoimitusjohtajien kelpoisuusehtoja ei olisi tarkoitus muuttaa, vaikka kelpoisuusehdoista otettaisiin säännökset lakiin.

toimitusjohtajan yleistoimivalta Pykälän 2 momentissa säädettäisiin voimassa olevasta laista poiketen toimitusjohtajan tehtävistä ja toimivallasta. Toimitusjohtaja huolehtisi Kevan lain 2 §:n mainittujen tehtävien toteutumisesta ja hoitaisi muuta päivittäistä hallintoa hallituksen antamien ohjeiden ja määräysten mukaisesti (). Toimitusjohtaja vastaisi erityisesti siitä, että kirjanpito on lain mukainen ja varainhoito luotettavalla tavalla järjestetty. Toimitusjohtajan olisi annettava hallitukselle ja sen jäsenelle tiedot, jotka ovat tarpeen hallituksen tehtävän hoitamiseksi. Momentti vastaisi soveltuvin osin osakeyhtiölain (624/2006) 6 luvun 17 §:n 1 momenttia. Toimitusjohtajan olisi myös huolehdittava hallituksen päätösten toimeenpanosta ja noudatettava hallituksen määräyksiä sekä annettava hallitukselle tieto toiminnan kannalta merkittävistä toimenpiteistä ja tapahtumista.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin toimitusjohtajan kelpoisuuden rajoittamisesta päivittäiseen johtamiseen liittyviin toimiin. Toimitusjohtaja saisi ryhtyä Kevan toiminnan laajuus ja laatu huomioon ottaen epätavallisiin tai laajakantoisiin toimiin vain, jos hallitus on hänet siihen valtuuttanut tai hallituksen päätöstä ei voida odottaa aiheuttamatta toiminnalle olennaista haittaa. Viimeksi mainitussa tapauksessa hallitukselle olisi mahdollisimman pian annettava tieto toimista. Momentti vastaisi soveltuvin osin osakeyhtiölain 6 luvun 17 §:n 2 momenttia.

Pykälän 4 momentti vastaisi voimassa olevan lain 14 §:n 1 momentin viimeistä lausetta. Toimitusjohtajan kanssa voitaisiin tehdä johtajasopimus. Keva voisi päättää maksaa toimitusjohtajalle erokorvauksen. Päätöksen tekisi hallitus.

17 §.Johtosääntö.Pykälä ehdotetaan kumottavaksi, koska johtosäännön määräyksiä vastaavat määräykset olisivat jatkossa hallituksen hyväksymässä hallinto- ja johtamisjärjestelmässä.

21 §.Eläkevastuurahasto.Pykälässä säädetään Kevan eläkevastuurahastosta. Pykälän sanamuotoa ehdotetaan teknisesti tarkistettavaksi. Pykälässä määriteltäisiin nykyistä selkeämmin, että Kevassa voi olla eläkevastuurahasto ja sillä tasoitetaan Kevan jäsenyhteisöjen eläkemenoa. Rahastoon on sen perustamisesta saakka siirretty varoja ja myöhemmin rahastosta on tarkoitus purkaa varoja eläkemenojen hoitamista varten. Nykyisen 1 momentin mukaan Kevan valtuuskunta päättää erikseen siirroista eläkevastuurahastoon. Pykälää ehdotetaan täsmennettäväksi vastaamaan nykyistä käytäntöä, jonka mukaan siirrot eläkevastuurahastoon tehdään Kevan vahvistetun tilinpäätöksen mukaisesti. Valtuuskunta päättää voimassa olevan lain mukaan tilinpäätöksen hyväksymisestä. Ehdotetun 8 a §:n mukaan tilinpäätöksen hyväksymisestä päättäisivät valtuutetut. Selvyyden vuoksi 1 momentissa säädettäisiin, että siirrot eläkevastuurahastoon luetaan 19 §:n 1 momentissa tarkoitettuihin menoihin kuuluviksi.

Pykälän 2 momenttiin ehdotetaan tehtäväksi tekninen tarkistus lisäämällä siihen viittaus 9 §:ään, jossa säädetään hallituksen tehtävistä.

22 §Sijoitusneuvottelukunta..Sijoitusneuvottelukunnan tehtävänä on edistää tiedonkulkua sen jäsenten välillä. Neuvottelukunnassa on valtiovarainministeriön, työ- ja elinkeinoministeriön ja kunta-alan pääsopijajärjestöjen edustus. Neuvottelukunta tehtävänä on käsitellä neuvoa antavasti Kevan sijoitustoiminnan kehittämissuuntia ja toimintalinjoja. Säännös ehdotetaan kumottavaksi tarpeettomana. Sijoitusneuvottelukunta ei ole kokoontunut kahteen vuoteen ja sen tehtäväksi säädettyä tiedonkulun tehtävää sekä muita tehtäviä voidaan toteuttaa osapuolten välillä myös vapaamuotoisesti.

23 §Valvontamaksu ja eräät muut maksut..Pykälän 3 momentissa säädetään julkisten alojen eläkelain 8 §:n mukaisen lisäeläkkeen kustantamisesta. Tällaisen lisäeläketurvan kustannukset kohdennettaisiin järjestelmän käyttäjille siten kuin Kevan hallitus päättää.

28 §.Velvollisuus tehdä sisäpiiri-ilmoitus.Pykälän 2 momentissa määritellään Kevan sisäpiiriläiset. Säännöstä ehdotetaan muutettavaksi siten, että sisäpiiriläisistä valtuuskunnan puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja korvataan valtuutettujen puheenjohtajalla ja varapuheenjohtajalla.

33 §.Päätöksen tiedoksianto.Pykälän 2 ja 3 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että nykyisen valtuuskunnan kokousten, päätösten ja pöytäkirjan sijasta niissä säädettäisiin valtuutettujen kokouksesta, päätöksestä ja pöytäkirjasta.

35 §.Tilintarkastus ja tilinpäätös. Pykälässä säädettäisiin Kevan tilintarkastuksesta. Voimassa olevaan lakia on tarpeen täsmentää tilintarkastuslain (1141/2015) muuttamisen vuoksi. Tilintarkastuslain muuttamisesta annettu laki 662/2016 tuli voimaan 19 päivänä elokuuta 2016.

Ehdotetun pykälän 1 momentissa säädettäisiin yleisesti, että Kevan tilintarkastuksesta säädetään, mitä Kevasta annetussa laissa ja tilintarkastuslaissa säädetään. Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan tehtäväksi selvennys, jonka mukaan maatalousyrittäjien eläkelaitoksen tilintarkastukseen ei sovelleta tilintarkastuslain 5 lukua. Eläkelaitosta ei ole määritelty yleisen edun kannalta merkittäväksi yhteisöksi. Siksi selvyyden vuoksi säädetään, ettei tällaisia yhteisöjä koskevia tilintarkastuslain säännöksiä sovelleta eläkelaitokseen.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin tilintarkastajan toimikauden enimmäiskestosta. Tilintarkastajan toimikauden tai peräkkäisten toimikausien yhteenlaskettu kesto saisi olla enintään kuusi vuotta. Voimassa olevassa laissa tilintarkastajan toimikausi on valtuuskunnan toimikautta vastaava. Kuntalain 122 §:n 4 momentin mukaan kunnan tilintarkastusyhteisö voidaan valita kerrallaan enintään kuuden tilikauden hallinnon ja talouden tarkastamista varten. Vastaavasti myös Kevasta annetussa laissa olisi tarpeen väljentää toimikauden enimmäiskestoa siten, että toimikausi ei enää riippuisi valtuutettujen toimikaudesta. Enimmäisajan jälkeen Kevan tilintarkastaja saisi osallistua uudelleen Kevan tilintarkastukseen aikaisintaan kahden vuoden kuluttua tilintarkastustehtävän päättymisestä. Jos tilintarkastajaksi olisi valittu tilintarkastusyhteisö, rajoitusta ei sovellettaisi kuitenkaan tilintarkastusyhteisöön vaan ainoastaan päävastuulliseen tilintarkastajaan.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin tilintarkastajan siirtyminen Kevan palvelukseen. Tilintarkastuslain 4 luvun 11 §:n 1 momentissa säädetään yhden vuoden mittaisesta tarkastettavan yhteisön palvelukseen siirtymistä rajoittavasta määräajasta, joka koskee kaikkia tilintarkastuslain 3 luvun mukaista tilintarkastusta suorittavia tilintarkastajia tai päävastuullisia tilintarkastajia. Nämä henkilöt eivät voi siirtyä tarkastuskohteensa palvelukseen tai sen toimielinten jäseneksi ennen kuin vähintään yksi vuosi on kulunut tilintarkastustoimeksiannon päättymisestä ja hänen toimikautensa on samalla päättynyt. Tätä ajanjaksoa kutsutaan yleisesti cooling off eli jäähdyttelyjaksoksi. Johtoon kuuluvilla avainhenkilöillä tarkoitetaan toimitusjohtajan apuna toimivan johtoryhmän jäseniä tai toimitusjohtajan tai hallituksen avainhenkilöiksi määrittelemiä henkilöitä. Talousjohtajan tai vastaavan henkilön katsotaan olevan yhteisön avainhenkilö ilman erillistä määrittelyä. Kevan tilintarkastaja tai Kevan tilintarkastusyhteisön puolesta tilintarkastuksen suorittava päävastuullinen tilintarkastaja ei saisi ottaa vastaan Kevan tai sen kanssa samaan konserniin kuuluvan yhteisön hallituksen jäsenen, valtuutetun tai toimitusjohtajan tehtävää, ennen kuin vähintään kaksi vuotta on kulunut tilintarkastustoimeksiannon päättymisestä. Vaikka Keva ei ole yleisen edun kannalta merkittävä yhteisö, pykälässä ehdotettavan eläkelaitoksen tilintarkastajan muita tehtäviä koskevan jäähdyttelyjakson pituus olisi kaksi vuotta. Voimassa olevasta laista poiketen lakiin ehdotetaan otettavaksi säännös tilintarkastajan laaduntarkastuksesta. Tilintarkastajan laaduntarkastus suoritettaisiin enintään kolmen vuoden välein. Vastaava säännös on esimerkiksi soveltuvin osin maatalousyrittäjien eläkelain (1280/2006) 128 §:ssä.

Pykälän 4 momentissa säädettäisiin tilintarkastajien lukumäärästä. Kevassa olisi oltava vähintään yksi tilintarkastaja. Vähintään yhden tilintarkastajan ja varatilintarkastajan olisi oltava KHT- tai JHT-tilintarkastaja taikka tilintarkastusyhteisö, jonka päävastuullinen tilintarkastaja on KHT- tai JHT-tilintarkastaja. Voimassa olevassa lain mukaan Kevan tilien ja hallinnon tarkastuksen suorittajan tulee olla valtuuskunnan valitsema Tilintarkastusvalvonnan hyväksymä tilintarkastusyhteisö. Sääntelyä on pidettävä puutteellisena siltä osin, kun siinä ei täsmennetä vaatimusta KHT- tai JHT-tilintarkastajan tai -tilintarkastusyhteisön valitsemisesta Kevan tilintarkastajaksi, vaikka tämä on Kevan toiminnan suuruusluokka ja luonne merkittävänä eläkelaitoksena huomioon ottaen perusteltua.

Pykälän 5 momentissa säädettäisiin Kevan tilintarkastajan toimikauden päättymisestä ja uuden tilintarkastajan toimikauden alkamisesta. Kevan tilintarkastajan toimikausi päättyisi ja uuden tilintarkastajan toimikausi alkaisi uuden tilintarkastajan valinnasta päättävän valtuutettujen kokouksen päättyessä, jollei uutta tilintarkastajaa valittaessa päätetäisi toisin. Valtuutettujen kokouksessa ei voitaisi päättää, että tilintarkastajan toimikausi jatkuu toistaiseksi.

Pykälän 6 momentissa olisi voimassa olevan lain 35 §:n 2 momenttia vastaava säännös Kevan tilikaudesta ja tilinpäätöksen laatimisesta. Keva laatisi tilinpäätöksen kalenterivuosittain. Tilinpäätöksen laadinnassa noudatettaisiin soveltuvin osin kirjanpitolakia.

Voimaantulo.Laki ehdotetaan tulevaksi voimaan 1 päivänä syyskuuta 2019.

Ensimmäiset tämän lain mukaiset valtuutetut valittaisiin 1 päivänä syyskuuta 2019 aloittavalle toimikaudelle. Tämän jälkeen valtuutetut valitsisi uuden hallituksen. Vuonna 2018 valittu hallitus jatkaisi, kunnes uusi hallitus olisi valittu.

Maakunta- ja sote-uudistusta koskevaan hallituksen esitykseen (HE 15/2017 vp) sisältyvässä lakiehdotuksessa Kevasta annetun lain muuttamisesta ehdotetaan Kevan eläkemaksurakenteeseen muutoksia. Uudistetun 19 c §:n mukainen tasausmaksu vahvistettaisiin ensimmäisen kerran vuodelle 2020 ja vuonna 2019 valittu hallitus tekisi tästä esityksen valtiovarainministeriölle joulukuussa 2019.

1.66

1.6 Opetus- ja kulttuuriministeriön toimiala

1.67

1.6.1 Laki tekijänoikeuslain 26 l §:n muuttamisesta

26 I §.Tiedonanto- ja selvitysvelvollisuuden noudattamisen valvonta.Pykälän 1, 2 ja 3 momentissa aluehallintovirasto muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

1.68

1.6.2 Laki varhaiskasvatuslain muuttamisesta

8 §.Varhaiskasvatuksen ohjausta ja valvontaa sekä tähän liittyviä viranomaisten tehtäviä ja työnjakoa koskevat varhaiskasvatuslain säännökset ehdotetaan uudistettaviksi. Kunnan ja kuntayhtymän sekä yksityisen palvelun tuottajan järjestämän varhaiskasvatuksen valvontaa koskevat säännökset koottaisiin varhaiskasvatuslakiin. Nykyisin yksityisen varhaiskasvatuksen valvontaan sovelletaan osin varhaiskasvatuslakiin ja osin yksityisistä sosiaalipalveluista annettuun lakiin (922/2011), sellaisena kuin se on voimassa 1 päivänä tammikuuta 2013, sisältyviä säännöksiä.

Lain 8 §:ssä säädettäisiin varhaiskasvatuksen ohjaus- ja valvontajärjestelmästä sekä tähän liittyvistä viranomaisten tehtävistä. Varhaiskasvatuksen yleinen suunnittelu, ohjaus ja seuranta kuuluisivat 1 momentin mukaan opetus- ja kulttuuriministeriölle, minkä lisäksi Valtion lupa- ja valvontavirasto vastaisi alueellisesta suunnittelusta, ohjauksesta ja seurannasta. Valtioneuvoston ohjesäännön (262/2003) 11 §:ssä säädetään asioista, jotka kukin ministeriö käsittelee omalla toimialallaan. Näistä keskeisiä ovat muun muassa toiminta- ja taloussuunnitteluasiat, tulosohjausasiat ja lainvalmisteluasiat. Opetushallituksen tehtävistä varhaiskasvatuksen asiantuntijavirastona säädettäisiin edelleen lain 9 §:ssä, jota ei ehdoteta muutettavaksi.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin varhaiskasvatuksen valvontaviranomaisista, joita olisivat kunnan, kuntayhtymän ja yksityisen palvelun tuottajan järjestämän varhaiskasvatuksen osalta Valtion lupa- ja valvontavirasto sekä yksityisen varhaiskasvatuksen osalta lisäksi kunta. Voimassa olevassa lainsäädännössä aluehallintovirastoille sekä Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastolle määritellyt tehtävät siirtyisivät Valtion lupa- ja valvontaviraston vastuulle. Opetus- ja kulttuuriministeriön tehtäviin sen sijaan ei kuuluisi varhaiskasvatuksen valvonta.

Pykälän 3 momentti vastaisi yksityisistä sosiaalipalveluista annetun lain 15 §:ää ja koskisi myös kunnan tai kuntayhtymän järjestämän varhaiskasvatuksen valvontaa. Säännös sisältää yleisperiaatteen ohjauksen, neuvonnan ja seurannan ensisijaisuudesta suhteessa muihin valvontatoimenpiteisiin. Laissa säädettyjä muita toimivaltuuksia käytetään vain, kun ohjauksen ja neuvonnan keinoin ei voida päästä toivottuun lopputulokseen. Yksityisen palvelun tuottajan järjestämään varhaiskasvatukseen liittyisi kuitenkin edelleen toiminnan aloittamista edeltävä ennakkotarkastusmenettely, josta säädettäisiin tarkemmin lain 16 §:ssä.

8 a §.Pykälässä säädettäisiin 8 §:n 2 momentissa määriteltyjen valvontaviranomaisten toimivallasta suorittaa tarkastus varhaiskasvatuksen järjestäjän toimintayksikössä. Ehdotettu sääntely vastaa pääosin voimassa olevaa 8 a §:ää sekä yksityisistä sosiaalipalveluista annetun lain 17 ja 18 §:ää. Samat säännökset koskisivat sekä Valtion lupa- ja valvontavirastoa, että kuntaa niiden toimiessa valvontaviranomaisena. Voimassa olevasta lainsäädännöstä ei selkeästi käy ilmi, mitkä ovat yksityistä varhaiskasvatusta valvovan kunnan toimivaltuudet.

Valvontaviranomaisten tarkastusoikeutta koskevasta säännöksestä poistettaisiin perustellun syyn vaatimus. Maininta on tarpeeton, sillä valvontaviranomaisten toimien on jo hallintolain (434/2003) 6 §:n huomioon ottaen oltava perusteltuja. Perustellun syyn vaatimus voi lisäksi johtaa virheellisiin tulkintoihin, joiden mukaan tarkastustoimivalta olisi rajattu tilanteisiin, joissa jokin epäkohta on tullut valvontaviranomaisen tietoon esimerkiksi kantelun tai muun vastaavan ulkopuolisen toimen kautta. Valvontaviranomainen voi tehdä tarkastuksen aina katsoessaan sen tarpeelliseksi, myös ennaltaehkäisevän valvonnan yhteydessä.

Voimassa olevaan 8 a §:ään sisältyvä asetuksenantovaltuus poistettaisiin laista tarpeettomana.

8 b §.Lain 8 b §:ään koottaisiin säännökset ohjauksen ja valvonnan yhteydessä esiin tulleiden seikkojen johdosta tehtävistä toimenpiteistä, joita ovat huomautus, huomion kiinnittäminen, määräys puutteiden korjaamisesta tai epäkohtien poistamisesta sekä toiminnan keskeyttäminen ja käyttökielto. Sääntely vastaisi pääosin voimassa olevaa 8 b ja 8 c §:ää sekä yksityisistä sosiaalipalveluista annetun lain 19–22 ja 36–37 §:ää. Samat säännökset koskisivat sekä Valtion lupa- ja valvontavirastoa, että kuntaa niiden toimiessa valvontaviranomaisena. Laissa ei enää erikseen säädettäisi muutoksenhakuviranomaisen mahdollisuudesta kieltää päätöksen täytäntöönpano tai määrätä se keskeytettäväksi, sillä asiasta säädetään hallintolainkäyttölain 32 §:ssä.

8 c §.Pykälän 1 momenttiin sisältyisi voimassa olevan 8 c §:n 4 momenttia sekä 18 §:n 1 momenttia vastaava säännös siitä, että yli viisi vuotta vanhaa asiaa koskevia kanteluita ei tutkita, ellei kantelun tutkimiseen ole erityistä syytä.

Pykälän 2 momentti vastaisi yksityisistä sosiaalipalveluista annetun lain 40 §:ää ja koskisi sekä kunnan ja kuntayhtymän että yksityisen palvelun tuottajan järjestämän varhaiskasvatuksen valvontaa. Kunnan ja kuntayhtymän järjestämän varhaiskasvatuksen osalta on voimassa olevassa varhaiskasvatuslaissa säädetty ainoastaan tarkastuksen suorittamiseksi annettavasta virka-avusta. Säännöksen soveltamisalaa on perusteltua tältä osin laajentaa valvonnan tehokkuuden turvaamiseksi.

12 §.Pykälän 3 momentissa aluehallintovirasto muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

3 luku. Yksityinen varhaiskasvatus.Luvun otsikossa lasten päivähoito muutettaisiin varhaiskasvatukseksi.

15 §.Pykälän 1 momentissa päivähoito muutettaisiin varhaiskasvatukseksi.

Pykälän 2 ja 3 momentissa säädettäisiin yksityisistä sosiaalipalveluista annetun lain 5 §:n 3 momenttia ja 6 §:ää vastaavasti yksityisen palvelun tuottajan vastuuhenkilöstä ja omavalvontasuunnitelman laatimisvelvollisuudesta.

16 §.Voimassa olevan pykälän 1 momentin mukaan yksityiseen lasten päivähoitoon sovelletaan varhaiskasvatuslain lisäksi yksityisistä sosiaalipalveluista annettua lakia sellaisena kuin se on voimassa tammikuun 1 päivänä 2013. Viittaus yksityisistä sosiaalipalveluista annettuun lakiin poistettaisiin laista ja mainittuun lakiin sisältyvät yksityistä varhaiskasvatusta koskevat tarpeelliset säännökset lisättäisiin varhaiskasvatuslakiin. Lain 16 § koskisi jatkossa yksityisen palvelujen tuottajan toiminnan aloittamista tai olennaista muuttamista koskevaa ilmoitusvelvollisuutta ja tähän liittyvää menettelyä.

Pykälän 1 momentissa säädettäisiin mainitusta ilmoitusvelvollisuudesta voimassa olevaa 28 §:n 1 momenttia vastaavasti. Pykälän 2 momentissa säädettäisiin toiminnan aloittamista koskevassa ilmoituksessa mainittavista tiedoista. Ehdotettu momentti vastaa pääosin yksityisistä sosiaalipalveluista annetun lain 8 §:n 2 momenttia. Momentin 3 kohdassa maininta annettavien sosiaalipalvelujen sisällöstä korvattaisiin palvelujen toimintamuodolla. Toimintamuodolla tarkoitettaisiin tässä sitä, järjestetäänkö toiminta päiväkodissa vai perhepäivähoidossa.

Lasten päivähoidosta annetun asetuksen (239/1973) 11 §:n 1 momentin mukaisesta tarkastuksesta säädettäisiin pykälän 3 momentissa. Kunnan olisi tarkastuksen tehtyään annettava pykälän 1 momentissa tarkoitettuihin ilmoituksiin sisältyvät sekä tarkastuksen aikana ilmenneet tiedot Valtion lupa- ja valvontavirastolle. Selvyyden vuoksi säädettäisiin, että toiminta voidaan aloittaa tai olennaiset muutokset toiminnassa toteuttaa vasta, kun kunnan toimielin on todennut laissa säädettyjen vaatimusten täyttyvän toiminnassa. Tämä vastaa voimassa olevaa käytäntöä.

Pykälän 4 momentti vastaisi yksityisistä sosiaalipalveluista annetun lain 12 §:ää.

Lasten päivähoidosta annetun asetuksen voimassa olevan 11 §:n 2 momentin mukaan kunnan on pidettävä luetteloa kaikista kunnassa toimivista yksityisen päivähoidon harjoittajista. Ehdotetun 16 §:n 5 momentin mukaan kunnan toimielimen olisi pidettävä luetteloa niistä yksityisen perhepäivähoidon harjoittajista, joista ei talleteta tietoja 17 §:n 1 momentissa tarkoitettuun rekisteriin. Lain 17 §:ssä säädettäisiin, että yksityisen perhepäivähoidon osalta rekisteriin talletetaan tiedot ainoastaan sellaisista toimintayksiköistä, joissa lapsia hoitaa useampi kuin yksi hoitaja. Kunnan ei ole välttämätöntä pitää luetteloa siltä osin kuin palvelun tuottajia koskevat tiedot sisältyvät yksityisten palvelujen antajien rekisteriin.

Ilmoitusten tekemisestä, sisällöstä ja ilmoitukseen liitettävistä asiakirjoista voitaisiin nykyiseen tapaan säätää tarkemmin opetus- ja kulttuuriministeriön asetuksella. Toiminnan aloittamista koskevaan ilmoitukseen liitettävistä asiakirjoista on tarkoitus säätää vastaavasti kuin voimassa olevassa yksityisistä lasten päivähoitopalveluista annetussa opetus- ja kulttuuriministeriön asetuksessa (1050/2012).

17 §.Pykälässä säädettäisiin edellä 16 §:ssä tarkoitettujen ilmoitusasioiden käsittelyä sekä yksityisen varhaiskasvatuksen valvontaa ja tilastointia varten pidettävästä yksityisten palvelun antajien rekisteristä, jota pitäisi Valtion lupa- ja valvontavirasto. Voimassa olevan lainsäädännön mukaan vastaavaa rekisteriä pitää Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto. Yksityisistä sosiaalipalveluista annetun lain 27 §:n 2 momentin mukaan nykyiseen rekisteriin ei talleteta tietoja sellaisista palvelujen tuottajista, jotka tuottavat ainoastaan yksityistä perhepäivähoitoa. Sääntelyä ehdotetaan tältä osin muutettavaksi siten, että rekisteriin talletettaisiin tiedot niin sanottua ryhmäperhepäivähoitoa tuottavista palvelujen tuottajista.

Rekisterin tietosisältö ja henkilöitä koskevien tietojen säilytysaika olisivat vastaavat kuin nykyisessä Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston pitämässä rekisterissä. Tieto lain nojalla annettujen määräysten rikkomisesta pitää sisällään muun muassa tiedon Opetushallituksen varhaiskasvatussuunnitelman perusteita koskevan määräyksen rikkomisesta. Myös kunta saisi käyttää rekisteriin sisältyviä tietoja siltä osin, kuin se tarvitsee niitä kunnan alueella toimivien yksityisten palvelun tuottajien valvontaan liittyvissä tehtävissä. Kunnan ei enää tältä osin tarvitsisi ylläpitää lasten päivähoidosta annetun asetuksen 11 §:n 2 momentissa tarkoitettua luetteloa kunnassa toimivista palvelun tuottajista.

17 a §.Pykälä vastaisi sisällöltään yksityisistä sosiaalipalveluista annetun lain 30 §:ää.

18 §.Pykälässä säädettäisiin valvontaviranomaisten velvollisuudesta toimia yhteistyössä laissa säädettyjä tehtäviä hoitaessaan sekä ilmoittaa toisilleen valvontatoimenpiteistä. Sääntely vastaisi yksityisistä sosiaalipalveluista annetun lain 35 §:ää. Lisäksi 4 momenttiin sisältyisi nykyistä 2 momenttia vastaava säännös. Säännöksessä viitattaisiin 8 §:n 2 momentin mukaisiin valvontaviranomaisiin.

28 §.Pykälä kumottaisiin tarpeettomana. Pykälän 1 momentin säännös palvelun tuottajan ilmoitusvelvollisuudesta siirrettäisiin lain 16 §:ään. Pykälän 2 momentin asetuksenantovaltuutus poistettaisiin laista, sillä valvontamenettelystä ehdotetaan kokonaisuudessaan säädettävän laissa.

29 §.Pykälä kumottaisiin tarpeettomana. Kunnan toimielimen valtuuksista yksityisen varhaiskasvatuksen valvonnassa säädettäisiin edellä kuvatulla tavalla lain 2 luvussa.

30 §.Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan tehtäväksi muista lakiin ehdotetuista muutoksista johtuvat täsmennykset. Varhaiskasvatuksen lisäksi rangaistavaa olisi myös sellaisen varhaiskasvatusyksikössä tapahtuvan esiopetuksen järjestäminen, johon 1 a §:n nojalla muutoinkin sovelletaan varhaiskasvatuslakia. Lisäksi säädettäisiin rikosnimikkeestä. Rangaistussäännöksessä tulee olla rikosnimike. Momenttiin on myös lisätty syyksiluettavuutta koskeva tahallisuuden tunnusmerkki. Rikoslain 3 luvun 5 §:n 3 momentin mukaan, jollei toisin säädetä, teko on vain tahallisena rangaistava. Informatiivisuuden vuoksi on kuitenkin hyvän lainvalmistelun ohjeiden mukaisesti suotavaa, että vaadittava syyksiluettavuuden aste ilmenee rikoslain ulkopuolisista säännöksistä nimenomaisesti myös tahallisten tekojen osalta.

1.69

1.6.3 Laki perusopetuslain muuttamisesta

37 §.Henkilöstö.Pykälän 3 momentissa aluehallintovirasto muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

42 §.Oikaisuvaatimus. Pykälässä aluehallintovirasto muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

42 c §.Muutoksenhaku oppilaan arviointia koskevaan päätökseen.Pykälän 2 momentissa aluehallintovirasto muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

42 d §.Valituskiellot.Pykälän 2 momentissa aluehallintovirasto muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

42 f §.Toimivaltainen hallinto-oikeus.Pykälästä poistettaisiin viittaus Etelä-Suomen aluehallintovirastoon toimivaltaisena aluehallintovirastona. Valtion lupa- ja valvontavirasto on toimivaltainen toimimaan oikaisu- ja kanteluviranomaisena, kun opetus järjestetään ulkomailla.

43 §.Rahoitus.Pykälän 2 momentissa aluehallintovirasto muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

1.70

1.6.4 Laki lukiolain muuttamisesta

30 §.Henkilöstö.Pykälän 3 momentissa aluehallintovirasto muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

34 §.Oikaisuvaatimus. Pykälässä aluehallintovirasto muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi. Pykälään tehtäisiin lisäksi tekninen korjaus.

34 d §.Muutoksenhaku opiskelijan arviointia koskevaan päätökseen.Pykälän 2 momentissa aluehallintovirasto muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

34 e §.Valituskiellot.Pykälän 2 momentissa aluehallintovirasto muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

34 f §.Toimivaltainen hallinto-oikeus.Pykälästä poistettaisiin viittaus Etelä-Suomen aluehallintovirastoon toimivaltaisena aluehallintovirastona. Valtion lupa- ja valvontavirasto on toimivaltainen toimimaan oikaisu ja kanteluviranomaisena, kun opetus järjestetään ulkomailla.

35 §.Rahoitus.Pykälässä aluehallintovirasto muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi. Pykälään tehtäisiin lisäksi tekninen korjaus.

1.71

1.6.5 Laki taiteen perusopetuksesta annetun lain muuttamisesta

9 §.Henkilöstö.Pykälän 3 momentissa aluehallintovirasto muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

10 §.Muutoksenhaku.Pykälän 2 momentissa aluehallintovirasto muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

11 §.Valtionosuus.Pykälän 3 momentissa aluehallintovirasto muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

1.72

1.6.6 Laki valtion ja yksityisen järjestämän koulutuksen hallinnosta annetun lain 6 §:n muuttamisesta

6 §.Laillisuusvalvonta.Pykälässä aluehallintovirasto muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi. Lisäksi pykälään lisättäisiin säännös siitä, että Valtion lupa- ja valvontavirasto on toimivaltainen tutkimaan myös ulkomailla järjestettyä opetusta koskevan asian.

1.73

1.6.7 Laki hautaustoimilain muuttamisesta

8 §.Rekisteröity uskonnollinen yhdyskunta taikka muu rekisteröity yhteisö tai säätiö hautausmaan ylläpitäjänä. Pykälän 1, 2 ja 3 momentissa aluehallintovirasto muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

10 §.Ilmoitukset lainhuuto- ja kiinnitysrekisteriin.Pykälän 2 momentissa aluehallintovirasto muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

15 §.Hautausmaan lakkauttaminen.Pykälän 2 ja 3 momentissa aluehallintovirasto muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

16 §.Yksityisen haudan perustaminen.Pykälän 1 ja 3 momentissa aluehallintovirasto muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

17 §.Krematorion perustaminen.Pykälän 1 ja 4 momentissa aluehallintovirasto muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

21 §.

24 §.

Krematorion toiminnan lopettaminen.

Haudatun ruumiin tai tuhkan siirto.

Pykälässä aluehallintovirasto muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.Pykälässä aluehallintovirasto muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

26 §

.

Valvonta ja hallintopakko.

Pykälän 1 ja 2 momentissa aluehallintovirasto muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

28 §

.

Voimaantulo- ja siirtymäsäännös.

Pykälän 6 momentissa aluehallintovirasto muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

1.74

1.6.8 Laki ylioppilastutkinnon järjestämisestä annetun lain 15 §:n muuttamisesta

15 §.Muutoksenhaku rehtorin päätökseen.Pykälän 1 momentissa aluehallintovirasto muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

1.75

1.6.9 Laki kulttuuriaineistojen tallettamisesta ja säilyttämisestä annetun lain 27 §:n muuttamisesta

27 §.Laiminlyönnin oikaiseminen.Pykälän 3 momentissa aluehallintovirasto muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

1.76

1.6.10 Laki oppilas- ja opiskelijahuoltolain 10 ja 26 §:n muuttamisesta

10 §.Opetuksen ja koulutuksen tueksi järjestettävät sosiaali- ja terveyspalvelut erityisoppilaitoksissa.Pykälän 1 momentissa aluehallintovirasto muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

26 §.Opiskeluhuollon valvonta.Pykälän 3 momentissa aluehallintovirasto muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

1.77

1.6.11 Laki liikuntalain muuttamisesta

4 §.Valtion vastuu.Pykälän 2 momentissa aluehallintovirasto muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi. Liikunnan aluehallinnon tehtävien sijaan momentissa viitattaisiin liikunnan alueellisesti hoidettaviin valtionhallinnon tehtäviin.

7 §.Alueellinen liikuntaneuvosto. Pykälän 1 momentissa aluehallintovirasto muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi ja maakunnan liitto muutettaisiin maakunnaksi. Lisäksi momentissa säädettäisiin Etelä-Suomen, Lounais-Suomen, Länsi- ja Sisä-Suomen, Itä-Suomen, Pohjois-Suomen ja Lapin alueellisten liikuntaneuvostojen asettamisesta sekä niiden asettamisesta vastaavista maakunnista. Alueellisten liikuntaneuvostojen maantieteellinen jako vastaa voimassaolevaa tilannetta.

9 §.

Rahoitus liikunnan

hoidettaviin valtionhallinnon tehtäviin.

alueellisestiPykälässä aluehallintovirasto muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi. Liikunnan aluehallinnon toiminnan sijaan momentissa viitattaisiin liikunnan alueellisesti hoidettaviin valtionhallinnon tehtäviin.

15 §.Valtionapuviranomainen.Pykälässä aluehallintovirasto muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi

1.78

1.6.12 Laki nuorisolain 4 ja 25 §:n muuttamisesta

4 §.

25 §.

Valtion vastuu.

Valtionapuviranomainen.

Pykälän 2 momentissa aluehallintovirasto muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi. Nuorisotyön ja -politiikan aluehallinnon tehtävien sijaan momentissa viitattaisiin nuorisotyön ja -politiikan alueilla alueellisesti hoidettaviin valtionhallinnon tehtäviin.Pykälän 2 momentissa aluehallintovirasto muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

1.79

1.6.13 Laki yleisistä kirjastoista annetun lain 4 ja 16 muuttamisesta

4 §Valtion viranomaisten tehtävät.. Pykälän 2 momentissa aluehallintovirasto muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi. Pykälästä poistettaisiin aluehallintovirastoja koskevat aluemääritelmät.

16 §.Arviointi. Pykälän 2 momentissa aluehallintovirasto muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

1.80

1.6.14 Laki ammatillisesta koulutuksesta annetun lain 111 ja 118 §:n muuttamisesta

111 §.Oikaisuvaatimus.Pykälässä aluehallintovirasto muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

118 §.Henkilöstö.Pykälän 3 momentissa aluehallintovirasto muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi

1.81

1.7 Maa- ja metsätalousministeriön toimiala

1.82

1.7.1 Laki maakuntien yhteistoiminnasta kalatalouden ja vesitalouden tehtävien hoitamisessa

1 §.Lain tarkoitus ja soveltamisala. Ehdotetun maakuntalain 7 §:n 1 momentin mukaan maakuntien tehtävien järjestäminen voidaan siten kuin laissa erikseen säädetään koota yhdelle tai useammalle maakunnalle, jos se on välttämätöntä palvelujen laadun ja saatavuuden parantamiseksi, kielellisten oikeuksien toteutumisen edistämiseksi, riittävien henkilöstö- ja muiden voimavarojen tai tehtävässä tarvittavan erityisasiantuntemuksen turvaamiseksi taikka muusta vastaavasta ja perustellusta syystä.

Ehdotetussa laissa säädettäisiin ehdotetun maakuntalain 7 §:ssä tarkoitetulla tavalla maakuntien yhteistoiminnasta kalatalouden ja vesitalouden tehtävien hoitamisessa. Lain 1 §:n 1 momentin mukaan lain tarkoituksena olisi varmistaa kalatalouden ja vesitalouden tehtävien hoito maakuntien yhteistoiminnassa siten, että tehtävien vaatimat asiantuntija- ja muut voimavarat olisivat tehokkaasti maakuntien käytettävissä maakuntien hallinnollisista rajoista riippumatta. Tarkoituksena on myös luoda edellytykset sille, että kalatalouden ja vesitalouden tehtävät voidaan hoitaa sisällöllisesti ja alueellisesti tarkoituksenmukaisina kokonaisuuksina.

Pykälän 2 momentin mukaan lakia sovellettaisiin maa- ja metsätalousministeriön toimialalla ehdotetun maakuntalain 6 §:n 1 momentin 8 ja 19 kohdassa tarkoitettuihin maakuntien tehtäviin. Lain soveltamisalaan kuuluisivat viitatuissa lainkohdissa tarkoitetut maakuntien kalatalouden ja vesitalouden tehtävät mukaan lukien vesivarojen käyttö ja hoito sekä tulvariskien hallinta. Myös viimeksi mainitut tehtävät sisältyvät vesitalouden käsitteeseen. Lakia ei kuitenkaan sovellettaisi niihin maakuntien kalatalous- ja vesitaloustehtäviin, joiden hoitamisesta olisi erikseen säädetty muussa laissa. Tällaisia olisivat esimerkiksi patoturvallisuuslain (494/2009) ja yhteisen kalastuspolitiikan seuraamusjärjestelmästä ja valvonnasta annetun lain (118/2010) mukaiset sekä kalastuslain (379/2015) eräissä yksittäisissä pykälissä tarkoitetut tehtävät, joiden hoitaminen säädettäisiin sanotuissa laeissa tietyn maakunnan vastuulle. Lakia ei sovellettaisi myöskään hallituksen esityksessä ehdotettuun lakiin eräiden rajavesistösopimusten täytäntöönpanosta, koska tämä laki sisältäisi omat säännöksensä maakuntien tehtävien järjestämisestä yhteistyössä. Lakia ei myöskään sovellettaisi maakunnille vesihuoltolain (119/2001) mukaan kuuluvien tehtävien hoitoon tuohon lakiin otettavan poikkeussäännöksen vuoksi.

Lain soveltamisalaan kuuluvia maakuntien kalatalouden tehtäviä ovat kalastuksen järjestäminen ja kalakantojen hoito, kalatalousvelvoitteet ja yleisen kalatalousedun valvonta, kalatalouden edistäminen sekä kalatalouden elinkeinojen edistäminen. Soveltamisalaan kuuluvia maakuntien vesitalouden tehtäviä ovat vesistöjen säännöstelyn ohjaus ja kehittäminen, rakennettujen vesistöjen hoito ja kunnostus, hydrologisten havaintotietojen tuottaminen, tulvariskien hallinta, peruskuivatus- ja ojitusasiat, vesilain mukaiset maakunnan tehtävät, sekä eräitä poikkeuksia lukuun ottamatta huolehtiminen maakunnille kuuluvien vesistörakenteiden käytöstä ja ylläpidosta ja niihin liittyvien lupien ja sopimusten noudattamisesta.

Vesistötehtäviä ja kalataloustehtäviä hoidetaan ELY-keskuksissa nykyisin pitkälti keskitetysti. Hallituksen 5.4.2016 tekemän linjauksen mukaan tehtävät tulisi järjestää maakuntahallinnossa mahdollisimman kustannustehokkaasti yhtä maakuntaa laajemmalla alueella tai valtakunnallisesti yhteen maakuntaan keskitettynä tehtävissä tarvittavan osaamisen riittävyyden turvaamiseksi. Vesistökokonaisuuksien hallinnan varmistavan organisoinnin on oltava toiminnassa välittömästi tehtävien hoidon siirtyessä maakuntien vastuulle.

Maakuntiin siirtyvien kalatalouden ja vesitalouden tehtävien hoito vaatii useiden tehtäväalojen erityisosaamista, jonka niukat voimavarat on uudistuksessa järjestettävä kaikkien maakuntien saataville. Kalatalouden ja vesitalouden tehtäviä on lisäksi hoidettava vesistöalueittaisina kokonaisuuksina yli maakuntarajojen esimerkiksi tulvariskien hallinnan varmistamiseksi tai vaelluskalojen elinkierron turvaamiseksi. Vaelluskalojen elinkierron elvyttämiseksi useissa maakunnissa toteutetaan rakennetuissa vesistöissä hankkeita, joissa tarvitaan sekä ELY-keskusten kalataloustehtävissä, että vesitaloustehtävissä työskenteleviä asiantuntijoita. Hankkeet on suunniteltava ja toteuttava ottaen huomioon niiden vaikutukset koko vesistöalueella. Hankkeita varten tarvittavaa osaamista on nykyisin vain muutamassa ELY-keskuksessa. Ehdotetulla lailla säädettäisiin kootusti maakuntien ohjaukseen siirtyvien voimavarojen käyttämisestä kalatalouden ja vesitalouden tehtäviin ottaen huomioon tehtävien väliset yhteydet ja niiden hoitamisessa tarvittava vuorovaikutus.

Maakuntien kala- ja vesitaloustehtävistä, jotka ehdotetun lain mukaan tulisi hoitaa maakuntien yhteistoiminnassa, säädetään nykyisin kalastuslaissa (379/2015), tulvariskien hallinnasta annetussa laissa (620/2011), vesilaissa (587/2011), Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskevan eurooppalaisen asetuksen kansallisesta täytäntöönpanosta annetussa laissa (1093/2014) peruskuivatustoiminnan tukemisesta annetussa laissa (947/1997).

ELY-keskukset hoitavat nykyisin myös sellaisia vesitalouden tehtäviä, joihin ei sisälly julkisen vallan käyttöä ja jotka eivät siten kuulu edellä mainituissa laeissa säädettyihin ELY-keskuksen viranomaistehtäviin. Näitä tehtäviä ovat kalavarojen ja muiden vesiluonnonvarojen hyödyntämiseen liittyvät tehtävät sekä valtiolle kuuluvien vesistörakenteiden ja muun vastaavan omaisuuden käyttö ja ylläpito mukaan lukien huolehtiminen rakenteita koskevien lupien ja sopimusten noudattamisesta.

ELY-keskusten vastuulla on yli 250 vesitaloudellista lupaa ja runsaasti niihin liittyviä ylläpidettäviä rakenteita. Lupien ja niiden mukaisten vesistörakenteiden käyttötarkoituksia ovat tulvasuojelu, vesivoima, maankuivatus ja kalatalous. Rakenteet ovat tyypillisesti patoja, penkereitä ja tekoaltaita. Vesistörakenneomaisuuteen kuluvat myös esimerkiksi automaattiset vedenkorkeuden ja virtaaman seuranta-asemat, joiden tarve perustuu joko vesioikeudellisen luvan velvoitteisiin tai vesitilannekuvan ja vesistöennusteiden edellyttämän havaintotiedon tuottamiseen. ELY-keskusten vastuulla on lisäksi muutamia kalataloudellisia lupia ja niihin liittyviä rakenteita.

Valtion vesistörakenneomaisuus siirrettäisiin maakuntauudistuksen voimaan tullessa oikeuksineen ja velvollisuuksineen maakunnille. Tämän omaisuuden käyttö ja ylläpito sisältyvät edellä todetuin osin ehdotuksen 1 §:ssä tarkoitettuihin maakuntalakiehdotuksen mukaisiin maakuntien tehtäviin. Koska omaisuuden käyttö ja ylläpito lupien ja sopimusten mukaisesti vaatii vesitalouden asiantuntemusta, jonka saatavuus kaikissa maakunnissa tulee varmistaa, tehtävät tulisi hoitaa ehdotetun lain mukaisesti maakuntien yhteistoiminnassa.

2 §.Maakuntien sopimus tehtävien hoitamisesta. Pykälän 1 momentin mukaan maakunnat sopisivat kalatalouden ja vesitalouden tehtävien hoitamisesta ehdotetun maakuntalain 8 luvussa säädetyllä tavalla. Lain 8 luvussa säädetään maakuntien julkisoikeudellisen yhteistoiminnan muodoista, joita ovat yhteinen toimielin, yhteinen virka sekä sopimus viranomaistehtävän hoitamisesta. Maakuntien tulisi sopia maakunnan kalatalouden ja vesitalouden tehtävien hoitamisesta siten, että tehtävien hoito täyttäisi momentissa säädetyt yleiset vaatimukset.

Momentin 1 kohdan mukaan tehtävät tulisi hoitaa kaikkien yhteistoimintaan osallistuvien maakuntien alueella tasapuolisesti niin, että jokaisella maakunnalla olisi yhteistoiminnan kautta saatavilla tehtävissä tarvittava erityisosaaminen ja alueen olosuhteiden tuntemus. Maakunnan hoidettaviksi siirtyvät ELY-keskusten kalatalouden ja vesitalouden tehtävät ovat asiantuntijatehtäviä, joissa tarvittavia voimavaroja on hyvin niukasti (noin 170 htv:tä). Kalatalouden ja vesitalouden tehtävien hoitoa on osaamisen ja voimavarojen riittävyyden varmistamiseksi koottu nykyisin voimakkaasti. Kalataloustehtävät on keskitetty kolmeen ELY-keskukseen (Varsinais-Suomi, Pohjois-Savo, Lappi), minkä lisäksi elinkeinokalatalouden tehtäviä on keskitetty valtakunnallisesti. Vesitaloustehtäviä hoidetaan ELY-keskusten Y-vastuualueilla siten, että ELY-keskukset hoitavat vesistöjen käytön ohjaukseen ja rakennettujen vesien kunnostukseen liittyviä tehtäviä vesistöalueittaisessa yhteistyössä yli ELY-keskusten toimialuerajojen, ja usean yksittäisen tehtävän hoito on koottu alueellisesti tai valtakunnallisesti. Tehtävien hoidon edelleen keskittäminen jatkuu ELY-keskusten toimintamenoihin kohdistuneiden merkittävien säästöjen vuoksi. Osana valtion tulosohjattavaa aluehallintoa ja samaa tilivirastorakennetta ELY-keskukset tekevät joustavasti yhteistyötä tehtävien hoidossa. Tehtävien siirtyessä maakuntiin ne on organisoitava siten, että maakunnilla on käytettävissään kaikilla kalatalouden ja vesitalouden tehtävien eri osa-alueilla tarvittava erityisosaaminen. Ottaen huomioon maakuntien itsehallinnon periaatteet ja keskitetyn tulosohjauksen lakkaamisen sekä ELY-keskusten voimavaroihin niiden viimeisinä vuosina kohdistuvat jo sovitut supistukset, tehtävät on maakunnissa organisoitava suuremmiksi kokonaisuuksiksi kuin nykyisin ELY-keskuksissa. Tätä edellyttää myös hallituksen linjaus 5.4.2016, jonka mukaan nykyistä tehtävien hoidon ja asiantuntemuksen kokoamisia jatketaan tehtävien siirtyessä maakunnille. Eräissä tehtävissä tarvittava erityisosaaminen, kuten virtavesistökunnostusten tai peruskuivatustoiminnan asiantuntijuus, on nykyisin muutamien yksittäisten henkilöiden varassa. Tehtävien siirtyessä maakuntien hoidettaviksi on tärkeää, että erityisasiantuntijoiden saatavuus varmistetaan myös valtakunnallisesti.

Momentin 2 kohdan mukaan maakuntien tulisi yhteistoiminnasta sopiessaan järjestää tehtävien hoito siten, että kalatalouden ja vesitalouden tehtävien hoidossa yhteistyö ja osaamisen yhteiskäyttö hyödyttävät näiden tehtävien hoitoa. Tarkoituksena on voimavarojen niukkuuden vuoksi varmistaa riittävä vuorovaikutus ja synergia muun muassa elinkeinojen edellytyksiä eri välineillä kehitettäessä.

Euroopan meri- ja kalatalousrahaston elinkeinotukien myöntämiseen liittyvissä tehtävissä tulisi momentin 3 kohdan mukaan varmistaa tuen tehokas käyttö siten, että tuen vaikuttavuus myös valtakunnallisesti tarkastellen on mahdollisimman suuri.

Momentin 4 kohdan mukaan maakuntien tulisi yhteistoiminnasta sopiessaan varmistaa, että tehtävät, joiden hoito edellyttää päätöksenteon valmistelua ja päätösten vaikutusten tarkastelua vesistöalueen mitassa, hoidetaan tarkoituksenmukaisina vesistöaluekokonaisuuksina. Tällaisia tehtäviä ovat esimerkiksi vesistöjen säännöstelytehtävät, virtavesien hoito, vaelluskalojen elinolosuhteiden parantaminen sekä tulvariskien hallinta.

Momentin 5 kohdan mukaan tehtävien hoidossa tulisi varmistaa, että Suomelle Euroopan unionin jäsenvaltiona kuuluvat velvoitteet tulvariskien hallinnassa pannaan tehokkaasti ja yhdenmukaisesti toimeen.

Vesitalous- ja kalataloustehtävien hoitoon kuuluu ELY-keskusten hallinnassa olevien vesistörakenteiden omistus-, kunnossapito- ja perusparannustehtäviä. Vesistörakenteiden hallinta siihen kuuluvine tehtävineen on vuonna 2016 keskitetty Etelä-Pohjanmaan ELY-keskukselle tehtävien hoidon turvaamiseksi vähentyneillä voimavaroilla. Maakuntauudistuksessa ELY-keskusten hallinnassa olevat valtion vesistörakenteet sekä niihin liittyvät vesioikeudelliset luvat ja yksityisoikeudelliset sopimukset oikeuksineen ja velvollisuuksineen siirretään maakunnille. Pykälän 1 momentin 6 kohdan mukaan maakuntien tulisi kalatalouden ja vesitalouden tehtävien hoitamisesta sopiessaan varmistaa myös näiden vesistörakenteiden ylläpito ja käyttö sekä lupiin ja sopimuksiin perustuvien velvoitteiden täyttäminen.

Pykälän 2 momentin mukaan maakuntien tulisi varata maa- ja metsätalousministeriölle tilaisuus lausua maakuntien yhteistoimintaa koskevasta sopimuksesta ennen sopimuksen hyväksymistä. Sama koskisi myös sopimuksen muuttamista. Sopimus voisi olla ehdotetun maakuntalain 49 §:ssä tarkoitettu sopimus yhteisestä toimielimestä taikka lain 51 §:ssä tarkoitettu sopimus viranomaistehtävän hoitamisesta. Myös yhteinen virka, jonka maakunnat voivat ehdotetun maakuntalain 50 §:n mukaan perustaa yhtäpitävillä päätöksillä, edellyttäisi ehdotetun lain mukaan yhteistoimintaan osallistuvien maakuntien sopimusta siitä, millä tavoin edellä 1 momentissa säädettyjen vaatimusten täyttyminen varmistetaan.

Maa- ja metsätalousministeriö esittäisi lausunnossaan näkemyksensä siitä, täyttääkö maakuntien sopima yhteistoiminnan muoto laissa tehtävien hoidolle asetetut vaatimukset. Jos ministeriö arvioisi, että maakuntien sopimus yhteistoiminnasta olisi vaatimusten täyttämiseksi puutteellinen, ministeriön ja maakuntien olisi neuvoteltava asiasta. Maakunnat voisivat neuvottelun perusteella tarvittaessa tarkistaa sopimusta ennen sen hyväksymistä.

Pykälän 3 momentin mukaan maakunnat toimittaisivat hyväksymänsä sopimuksen ministeriölle tiedoksi.

3 §.Valtioneuvoston toimivalta. Ehdotuksen 3 §:n mukaan valtioneuvosto voisi päättää maakuntien yhteistoiminnasta kalatalouden ja vesitalouden tehtävissä, jos maakunnat eivät pääsisi tehtävien hoitamisesta lain 2 §:n mukaiseen sopimukseen. Valtioneuvoston toimivalta koskisi niitä maakuntia ja niitä tehtäviä, joiden osalta sopimusta ei olisi saatu aikaan.

Yhteistoiminnasta päättäminen voisi tulla valtioneuvoston ratkaistavaksi paitsi silloin, jos maakunnat eivät lainkaan sopisi tietyn tehtävän hoitamisesta, myös siinä tapauksessa, että maakuntien sopimuksella hyväksymä yhteistoiminta arvioitaisiin riittämättömäksi täyttämään lain 2 §:n 1 momentissa tehtävän hoidolle säädetyt vaatimukset. Arvion tekisi maa- ja metsätalousministeriö sen jälkeen, kun maakunnat olisivat toimittaneet ministeriölle lain 2 §:n 2 momentissa tarkoitetun neuvottelun tuloksena hyväksymänsä sopimuksen.

Valtioneuvoston määräysten olisi oltava tarpeellisia ottaen huomioon lain 1 §:n 1 momentissa säädetty tarkoitus turvata tehtävien vaatimat henkilöstö- ja muut voimavarat, tarvittava erityisasiantuntemus sekä tehtävien hoito vesistöaluekokonaisuuksina. Määräysten olisi lisäksi oltava perusteltuja lain 2 §:n 1 momentin 1−6 kohdassa säädettyjen vaatimusten täyttämiseksi.

Valtioneuvosto voisi tarvittaessa määrätä, että maakuntien yhteistoiminta järjestettäisiin ehdotetun maakuntalain 48 §:ssä tarkoitetun maakuntien yhteisen toimielimen avulla. Tällöin valtioneuvosto voisi samalla päättää, mikä yhteistoiminnan osapuolina olevista maakunnista toimisi ehdotetun maakuntalain 48 §:n 1 momentissa tarkoitettuna vastuumaakuntana. Kalatalouden ja vesitalouden tehtävien hoitamista varten perustettava yhteinen toimielin olisi vastuumaakunnan valtuuston ja maakuntahallituksen alainen toimielin, ja sen alaisena toimiva organisaatio olisi osa vastuumaakunnan organisaatiota.

Valtioneuvosto voisi määrätä myös muista yhteisen toimielimen perustamiseksi välttämättömistä seikoista, joista säädetään ehdotetun maakuntalain 49 §:n 1−4 kohdassa ja jotka koskevat maakuntien vapaaehtoisesta toimielimestä tehtävää sopimusta. Valtioneuvosto määräisi siten yhteisen toimielimen tehtävistä sekä tarvittaessa ehdotetun maakuntalain 7 §:ssä tarkoitetun järjestämisvastuun siirtymisestä, yhteisen toimielimen kokoonpanosta ja siihen osallistuvien maakuntien oikeudesta valita toimielimeen jäseniä sekä tehtävien hoidosta aiheutuvien kustannusten laskennan ja niiden jakautumisen perusteista.

Valtioneuvosto voisi lisäksi antaa muita määräyksiä, jotka olisivat tarpeen tehtävien hoidolle lain 2 §:n 1 momentissa säädettyjen vaatimusten täyttämiseksi.

Lain tavoitteena on, että maakunnat sopivat keskenään yhteistoiminnan järjestämisestä. Valtioneuvoston määräysten tulisi siksi olla voimassa vain siihen saakka, kunnes maakunnat sopisivat asiasta laissa tarkoitetulla tavalla. Valtioneuvosto päätöksessä olisi tämän vuoksi aina määrättävä menettelystä, jolla valtioneuvoston antamat määräykset voitaisiin myöhemmin korvata maakuntien tekemällä 2 §:n mukaisella sopimuksella.

Pykälän 4 momentin mukaan valtioneuvoston päätös esiteltäisiin maa- ja metsätalousministeriöstä. Valmistelun aikana ministeriön olisi kuultava päätöksen kohteena olevia maakuntia.

4 §.Muutoksenhaku. Päätökseen, jolla maakunta hyväksyisi 2 §:ssä tarkoitetun sopimuksen maakuntien yhteistoiminnasta, haettaisiin muutosta ehdotetun maakuntalain 17 luvussa säädetyllä tavalla. Maakunta voisi määrätä, että päätöstä olisi noudatettava muutoksenhausta huolimatta.

Ehdotuksen 3 §:n 1 momentissa tarkoitettuun valtioneuvoston päätökseen haettaisiin muutosta korkeimmalta hallinto-oikeudelta hallintolainkäyttölain mukaisesti. Valtioneuvoston päätöstä olisi kuitenkin muutoksenhausta huolimatta noudatettava siihen asti, kun asia olisi lainvoimaisesti ratkaistu.

5 §.Maakuntien yhteistoiminnan valmistelu. Ehdotuksen 2 §:ssä tarkoitetun sopimuksen tulisi olla voimassa ja sovellettavissa ensimmäisen kerran 1.1.2020 alkaen, jolloin vastuu kalatalouden ja vesitalouden tehtävistä siirtyisi maakunnille. Maa- ja metsätalousministeriön tulisi voida varmistaa ennen tehtävien siirtymistä, että sopimus täyttäisi tehtävien hoidolle 2 §:n 1 momentissa säädetyt vaatimukset. Maakunnilla tulisi lisäksi olla riittävästi aikaa organisoida tehtävien hoito sopimuksen hyväksymisen tai, jos maakunnat eivät pääsisi yhteistoiminnasta sopimukseen, valtioneuvoston päätöksen ja sitä täydentävän maakuntien sopimuksen hyväksymisen jälkeen. Ehdotuksen 5 §:ssä säädettäisiin tämän vuoksi, että maakuntien olisi toimitettava ensimmäinen sopimus yhteistoiminnasta ministeriölle tiedoksi viimeistään 30.9.2019. Maakuntien olisi varattava ministeriölle tilaisuus lausua sopimuksesta viimeistään kolme kuukautta ennen sen hyväksymistä.

Maakuntavaltuustot ja maakunnat järjestäytyvät vuoden 2019 alussa.

Jotta sopimusten aikaansaaminen ja tehtävien organisointi edellä sanotussa aikataulussa voidaan varmistaa, sopimusten valmistelu tulisi aloittaa väliaikaisissa valmistelutoimielimissä mahdollisimman pian sen jälkeen, kun ehdotettu laki olisi vahvistettu ja sen lopullinen sisältö olisi tiedossa. Tämän valmistelun tulokset siirrettäisiin maakuntien valmisteluvastuulle niiden järjestäydyttyä.

6 §.Voimaantulo. Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan 1.2.2019, jolloin maakuntavaltuustojen ensimmäinen toimikausi olisi jo alkanut ja maakuntauudistuksen valmisteluvastuu olisi siirtynyt maakuntavaltuustolle, maakuntahallitukselle ja maakunnan muille mahdollisille toimielimille sekä viranhaltijoille.

1.83

1.7.2 Laki maksajavirastotehtävien hoitamisesta maakunnissa

1 §.Soveltamisala. Ehdotetun 1 §:n mukaan lakia sovellettaisiin maakuntalaissa tarkoitetun maakunnan hoitaessa muualla laissa säädettyjä, horisontaaliasetuksen 7 artiklassa tarkoitettuja maakunnalle siirrettyjä tehtäviä, jäljempänä maksajavirastotehtävä. Horisontaalisasetuksen 7 artiklan mukaan maksajavirastot ovat jäsenvaltioiden viranomaisia tai elimiä, jotka vastaavat horisontaaliasetuksen 4 artiklan 1 kohdassa ja 5 artiklassa tarkoitettujen eli maataloustukirahaston sekä maaseuturahaston menojen hallinnoinnista ja valvonnasta. Maataloustukirahastosta rahoitettavista menoista säädetään kansallisesti muun muassa suorien tukien laissa. Maaseuturahastosta rahoitettavista menoista säädetään puolestaan muun muassa ohjelmaperusteisista viljelijäkorvauksista annetussa laissa, maaseudun kehittämistukilaissa ja rakennetukilaissa.

Maksajavirastoksi voidaan hyväksyä viranomainen, jonka hallintorakenne ja sisäisen valvonnan järjestelmä riittävät takaamaan maksujen laillisuuden ja sääntöjenmukaisuuden sekä asianmukaisen kirjanpidon. Tätä varten maksajaviraston on täytettävä maksajavirastoasetuksen liitteessä I vahvistetut hyväksynnän vähimmäisedellytykset, jotka koskevat sisäistä ympäristöä, valvontatoimia, tiedotusta ja viestintää sekä seurantaa.

Suomessa horisontaaliasetuksen 7 artiklassa tarkoitettuna maksajavirastona toimii Maaseutuvirasto. Horisontaalisasetuksen 7 artiklan mukaan maksajavirastotehtäviä voidaan siirtää toiselle viranomaiselle tukien maksua lukuun ottamatta. Maksajavirastotehtäviä voidaan kuitenkin siirtää toiselle viranomaiselle, kuten maakunnalle, vain siinä tapauksessa, että delegoidun maksajavirastoasetuksen liitteen I 1 kohdan C alakohdassa säädetyt edellytykset täyttyvät. Maksajavirastotehtävien siirtämisen edellytyksenä on muun muassa, että maksajaviraston ja toisen elimen välillä tehdään kirjallinen sopimus siirretyistä tehtävistä, maksajavirasto on kaikissa tapauksissa vastuussa asianomaisten rahastojen tehokkaasta hallinnoinnista, toisen elimen tehtävät ja velvollisuudet määritellään selkeästi, toisella elimellä on käytettävissään tehokkaat järjestelmät ja että toinen elin antaa maksajavirastolle vakuutuksen tehtäviensä suorittamisesta.

Viljelijätukien osalta maksajavirastotehtävillä tarkoitetaan esimerkiksi Euroopan unionin kokonaan rahoittamiin tukiin, jotka rahoitetaan maataloustukirahastosta ja joista kansallisesti säädetään suorien tukien laissa, liittyviä tehtäviä. Maksajavirastotehtäviä ovat myös esimerkiksi maaseuturahastosta Euroopan unionin osittain rahoittamiin viljelijäkorvauksiin, joista kansallisesti säädetään ohjelmaperusteisten viljelijäkorvausten laissa, liittyvät tehtävät. Maksajavirastotehtävät kattavat edellä mainituilta osin muun muassa tukia koskevien hakemusten hallinnollisiin tarkastuksiin, tukia koskevien hakemusten hyväksymiseen ja paikan päällä tehtävään valvontaan liittyvät tehtävät sekä edellä mainittuihin tukijärjestelmiin liittyvät tukien takaisinperintään liittyvät tehtävät.

Maksajavirastotehtäviä on myös maaseudun kehittämistukilain ja rakennetukilain nojalla myönnettäviin tukiin, jotka rahoitetaan osaksi maaseuturahastosta, liittyvät tietyt tehtävät. Maksajavirastotehtäviä edellä mainittuihin tukiin liittyen ovat esimerkiksi maksujen tarkastamiseen ja hyväksymiseen, mukaan lukien hallinnolliset ja paikan päällä tehtävät tarkastukset, sekä maksuhakemuksiin liittyvät tehtävät. Maksajavirastotehtävät kattavat myös edellä mainittuihin tukijärjestelmiin liittyvät tukien takaisinperintään liittyvät tehtävät.

Ehdotuksen mukaan lakia sovellettaisiin myös horisontaaliasetuksen 72 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuihin tukijärjestelmiin ja toimenpiteisiin. Suomessa on otettu käyttöön horisontaalisasetuksessa tarkoitettu yhdennetty hallinto- ja valvontajärjestelmä, mikä tarkoittaa muun muassa sitä, että kansallisesti rahoitetut viljelijätuet haetaan samalla hakemuksella kuin esimerkiksi Euroopan unionin suorat tuet ja pinta-alaperusteiset ohjelmaperusteiset viljelijäkorvaukset. Näin ollen horisontaaliasetuksen yhdennettyä hallinto- ja valvontajärjestelmää koskevat säännökset ja vaatimukset tulevat sovellettaviksi myös muun muassa kansallisesti rahoitettuihin viljelijätukiin. Yhdennetystä hallinto- ja valvontajärjestelmästä säädetään muun muassa horisontaaliasetuksen II luvussa ja järjestelmän tulee sisältää horisontaaliasetuksen 68 artiklan mukaan muun muassa sähköinen tietokanta, tukioikeuksien tunnistamis- ja rekisteröintijärjestelmä, tukihakemukset ja maksupyynnöt ja yhdennetty valvontajärjestelmä. Suomessa tehty päätös yhdennetyn hallinto- ja valvontajärjestelmän käyttöönotosta tarkoittaa kansallisten tukien osalta sitä, että näiden osalta tulee noudattaa samoja prosesseja muun muassa tukien hakemisessa, kirjaamisessa ja tietojärjestelmissä. Paikan päällä tehtävien valvontojen määrästä ja seuraamuksista sen sijaan säädetään kansallisten tukien osalta erikseen, mutta valvontaan valittujen tilojen valvontaprosessi on rakennettu mahdollisimman yhdenmukaiseksi Euroopan unionin kokonaan ja osittain rahoittamien tukien kanssa.

Ehdotuksen mukaan lakia sovellettaisiin myös Suomen liittymisestä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 107—109 artiklan mukaisiin maatalousalan tukiin mukaan lukien vähämerkityksiset tukimuodot. Euroopan unionissa maatalouden tukipolitiikka kuuluu Euroopan unionin yksinomaiseen toimivaltaan, mikä tarkoittaa unionipolitiikan keinojen ensisijaisuutta sekä sitä, että kansallista maatalouspolitiikkaa voidaan harjoittaa vain sellaisella tavalla, minkä Euroopan unionin lainsäädäntö ja Euroopan komission päätökset mahdollistavat. Suomen liittymissopimuksessa Euroopan unioniin sovittiin artiklaan 141 ja artiklaan 142 perustuvasta tuesta. Viimeksi mainitun artiklan mukaisesta tuesta on voimassa komission päätös (K(2009) 3067 lopullinen) Suomen pohjoisten alueiden maataloutta koskevasta pitkäaikaisten kansallisten tukien järjestelmästä sellaisena kuin se on muutettuna päätöksillä K(2009)9122, K(2013)2809 ja K(2015)2790). Artiklan 141 mukaiset tuet sisällytettiin puolestaan Euroopan unionin yhteisen maatalouspolitiikan uudistamisen yhteydessä maataloustuotteiden yhteisestä markkinajärjestelystä ja neuvoston asetusten (ETY) N:o 992/72, (ETY) N:o 234/79, (EY) N:o 1037/2001 ja (EY) N:o 1234/2007 kumoamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1308/2013 artiklaan 214 a (Kansalliset maksut tietyille alueille Suomessa).

2 §.Maakunnan vastuu tehtävien hoitamisen järjestämisestä. Lain 2 §:ssä säädettäisiin maakunnan vastuusta tehtävien hoitamisesta vastaavalla tavalla kuin voimassa olevassa maaseutuhallinnon tehtävien hoitamisesta kunnissa annetussa laissa. Ehdotuksen mukaan maakunnan tulisi huolehtia laissa tarkoitettujen tehtävien hoitamisen järjestämisestä siten, että tehtävät tulevat hoidetuiksi Euroopan unionin lainsäädännön ja kansallisen lainsäädännön vaatimusten mukaisesti sekä lainsäädännön kannalta asianmukaisella tavalla. Maksajavirastotehtävien hoidosta säädetään hyvin yksityiskohtaisesti Euroopan unionin lainsäädännössä muun muassa maksajavirastoasetuksessa ja delegoidussa maksajavirastoasetuksessa (erityisesti delegoidun maksajavirastoasetuksen liitteessä I). Maksajavirastotehtävien hoitamisen osalta säännökset koskevat muun muassa organisaatiorakennetta ja henkilöstöresursseja, maksupyyntöjen hyväksymismenettelyjä, kirjanpitomenettelyjä, kirjausketjuja, tietojärjestelmien turvallisuutta sekä jatkuvaa seurantaa sisäisin valvontatoimin.

Maksajavirastotehtävien hoitamisen järjestäminen Euroopan unionin lainsäädännön vaatimusten mukaisesti tarkoittaa paitsi horisontaaliasetuksessa ja maksajavirastoasetuksessa säädettyjä edellytyksiä, myös esimerkiksi horisontaaliasetuksen nojalla annettujen komission delegoiduissa asetuksissa, että komission täytäntöönpanoasetukissa säädettyjen vaatimusten noudattamista. Komissio on antanut delegoitujen asetusten ja täytäntöönpanoasetusten lisäksi maataloustukien hallinnointia varten myös ohjeita ja suosituksia (guidelines). Vaikka nämä komission ohjeet ja suositukset eivät Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 288 artiklan mukaisesti ole sellaisenaan oikeudellisesti sitovia, ne kuvaavat komission perustelemaa lain tulkintaa ja soveltamista kyseessä olevassa asiassa ja siten käytännössä maksajavirastoa sitovia ja niiden noudattaminen on jäsenvaltioiden suojana rahoitusoikaisukeskusteluissa komission kanssa.

3 §.Sopimus tehtävien hoitamisesta.Ehdotetun 1 momentin mukaan maakunnan olisi tehtävä Maaseutuviraston kanssa delegoidun maksajavirastoasetuksen liitteessä I tarkoitettu maksajavirastotehtävien hoitoa koskeva sopimus. Vastaava säännös sisältyy maaseutuhallinnon tehtävien hoitamisesta kunnissa annetun lain 3 pykälään. Delegoidun maksajavirastoasetuksen liitteen I 1 kohdan C.1 alakohdan (Tehtävien siirtäminen) mukaan maksajaviraston ja elimen, jolle maksajavirastotehtäviä siirretään, välisessä kirjallisessa sopimuksessa on muun muassa täsmennettävä siirrettyjen tehtävien lisäksi minkälaiset tiedot ja asiakirjatodisteet maksajavirastolle on toimitettava ja sopimuksen on oltava sellainen, että maksajavirasto pystyy noudattamaan hyväksymisperusteita. Kirjallisessa sopimuksessa on täsmennettävä siirrettyjen tehtävien lisäksi minkälaiset tiedot ja asiakirjatodisteet maksajavirastolle on toimitettava ja missä määräajassa. Sopimuksessa tulee myös määritellä selkeästi toisen elimen (viranomaisen) tehtävät ja velvollisuudet erityisesti unionin sääntöjen noudattamisen valvonnan ja tarkastamisen osalta. Lisäksi maksajaviraston tulee esimerkiksi varmistaa, että toisella elimellä (viranomaisella) on käytettävissään tehokkaat järjestelmät sen varmistamiseksi, että se suorittaa tehtävänsä hyväksyttävästi.

Delegoidun maksajavirastoasetuksen liitteen I 1 kohdan C.1 alakohdan mukaan maksajavirasto on kaikissa tapauksissa vastuussa maataloustukirahaston ja maaseudun kehittämisrahaston tehokkaasta hallinnosta. Maksajavirasto vastaa täysin tilien perustana olevien toimien laillisuudesta ja sääntöjen mukaisuudesta (Euroopan unionin taloudellisten etujen suojaaminen mukaan lukien) sekä tähän liittyvien menojen ilmoittamisesta komissiolle ja niitä koskevan kirjanpidon vaatimuksista. Edelleen maksajaviraston tulee tarkastella säännöllisesti toiselle viranomaiselle siirrettyjä tehtäviä ja niiden hoitamista.

Ehdotetun 2 momentin mukaan maakunta ei saisi siirtää maksajavirastotehtävien hoitoa koskevassa sopimuksessa määriteltyjen tehtävien hoitamista kolmannen osapuolen taikka maakunnan palvelulaitoksen hoidettavaksi. Maakunnat eivät siten voisi itse keskenään sopia maksajavirastotehtävien hoitoa koskevassa sopimuksessa määriteltyjen tehtävien hoitamisesta ehdotetun maakuntalain 7 ja 8 §:ssä säädettyä menettelyä käyttäen. Tältä osin ehdotus perustuu Euroopan unionin lainsäädäntöön, koska muun muassa delegoidun maksajavirastoasetuksen säännösten mukaan maksajavirastotehtäviä ei voida hoitaa muussa viranomaisessa kuin maksajavirastossa ilman, että maksajaviraston ja toisen viranomaisen välillä on tehty maksajavirastotehtävien hoitoa koskeva sopimus. Maksajavirastotehtäviä ei voida Euroopan unionin lainsäädännön säännöksistä johtuen siirtää myöskään ehdotetussa maakuntalaissa tarkoitetun maakunnan liikelaitoksen hoidettavaksi.

Ehdotetun 3 momentin mukaan maakunta voisi hoitaa laissa tarkoitettuja tehtäviä toisen maakunnan alueella maakuntien niin sopiessa ehdotetussa maakuntalaissa tarkoitetulla tavalla vain sillä edellytyksellä, että tehtävien hoitamisesta sovittaisiin myös maksajavirastotehtävien hoitoa koskevassa sopimuksessa. Näin ollen esimerkiksi täydentäviin ehtoihin kuuluvaan eläinten hyvinvointiin liittyvää valvontaa tekevä eläinlääkäri voisi hoitaa valvontatehtävää yhden tai useamman maakunnan alueella. Jos toinen maakunta hoitaisi maksajavirastotehtävien hoitamisesta maakunnissa annettavassa laissa tarkoitettuja toisen maakunnan alueella, tehtävää hoitava maakunta vastaisi tehtävän hoidon järjestämisestä. Tehtävien hoitamisesta toisen maakunnan alueella voitaisiin sopia ehdotetun maakuntalain 50 §:ssä tai 51 §:ssä tarkoitetulla tavalla eli siten, että maakunnat perustaisivat yhteisen viran tehtävien hoitamista varten tai tekisivät sopimuksen viranomaistehtävän hoitamisesta toisen maakunnan alueella.

4 §.Maksajavirastotehtävien hoitamisen järjestäminen. Ehdotetun 1 momentin mukaan maksajavirastotehtävien hoitaminen olisi järjestettävä maakunnan alueella siten, että tehtäviä hoitaa sellainen lukumäärä maakunnan palveluksessa olevia viranhaltijoita, että tehtävien hoitaminen voidaan eriyttää delegoidun maksajavirastoasetuksen liitteen I 1 kohdan B alakohdan ii kohdassa tarkoitetulla tavalla. Mainitun delegoidun maksajavirastoasetuksen liitteen I kohdan mukaan myös delegoituja maksajavirastotehtäviä hoidettaessa on varmistuttava siitä, että tehtävänjako on sellainen, ettei yksikään virkailija vastaa useammasta kuin yhdestä maataloustukirahastolta tai maaseuturahastolta veloitettavien summien hyväksymiseen, maksamiseen tai kirjanpitoon liittyvästä tehtävästä. Lisäksi on varmistuttava siitä, ettei yksikään virkailija suorita mitään näistä tehtävistä ilman toisen virkailijan valvontaa. Delegoidussa maksajavirastoasetuksessa ei sen sijaan säädetä mitään esimerkiksi siitä, minkä verran paikan päällä tehtäviä valvontoja tulee kussakin tukimuodossa (prosenttia tiloista) tehdä tai mitä seikkoja paikan päällä tehtävän valvonnan tulee sisältää, vaan näistä seikoista säädetään substanssiasetuksissa.

Ehdotetun 2 momentin mukaan tehtäviä hoidettaessa tulisi käyttää maksajaviraston tarkoitukseen osoittamia keskitettyjä tietojärjestelmiä. Yhdennettyä hallinto- ja valvontajärjestelmää koskevissa horisontaaliasetuksen säännöksissä asetetaan vaatimuksia myös käytettäville tietojärjestelmille. Sähköiseen tietokantaan tulee muun muassa kirjata kaikkien tuensaajien osalta kaikki tiedot tukihakemuksista ja maksupyynnöistä. Lisäksi järjestelmän tulee sisältää muun muassa tuensaajien ja viljelylohkojen tunnistamisjärjestelmän, eläinten tunnistus- ja rekisteröintijärjestelmän, tukioikeuksien tunnistamista ja rekisteröintiä koskevan järjestelmän sekä esimerkiksi maksuja koskevat tuensaajakohtaiset tiedot mukaan lukien valvontaseuraamuksista aiheutunut tukien vähentäminen.

Jäsenvaltioiden tulee raportoida komissiolle kuukausittain, neljännesvuosittain ja vuosittain hyvin yksityiskohtaisella tasolla muun muassa hakemusmääristä (tukihakemuksen esittäjän suku- ja etunimi/yrityksen nimi sekä osoite, vastaanottopäivämäärä, tukihakemuksen tai maksupyynnön numero, jonka avulla hakemus on voitava löytää jäsenvaltion tiedostoista), haetuista tuista (hehtaarit, eläinmäärät tukijärjestelmittäin haettu ja maksettu määrä eroteltuna), maksetun tuen määrä (euroina) yksikköä kohti, ehtojen ja vaatimusten täyttymisestä (esimerkiksi viherryttämistuen toimenpiteiden kattavuus), valvontamäärät ja valvotut tilat tarkastustavan mukaisesti (vaadittu muoto: ”N” = ei tarkastusta, ”F” = tilatarkastus, ”C” = täydentäviä ehtoja koskeva tarkastus, ”T” = kaukokartoitus) sekä valvontaseuraamuksista (hallinnollisten ja/tai paikalla tehtyjen tarkastusten perusteella vähennetty tai tuen ulkopuolelle jätetty määrä). Raportoinnista voidaan lisäksi todeta, että esimerkiksi tilitietojen muodosta ja sisällöstä samoin kuin tavasta, jolla ne on toimitettava komissiolle, säädetään yksityiskohtaisesti niiden tilitietojen muodosta ja sisällöstä, jotka jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle maataloustukirahaston ja maaseuturahaston tilien tarkastamista ja hyväksymistä sekä valvonta- ja ennustetarkoituksia varten annetussa komission täytäntöönpanoasetuksessa (EU) 2016/1813. Mainitun asetuksen mukaan jäsenvaltioiden on siirrettävä tiedostot ja asiaan liittyvät asiakirjat komissiolle STATEL/eDAMIS-ohjelmaa käyttäen. Komissio tukee vain yhtä STATEL/eDAMIS-ohjelmaa jäsenvaltiota kohden. Jäsenvaltioiden on luotava tietue jokaisesta yksittäisestä maataloustukirahastolle/maaseuturahastolle saapuneen tai sieltä suoritetun maksun osasta. Tuensaajalle suoritettava maksu tai tuensaajalta vastaanotettu maksu koostuu näistä yksittäisistä osista. Ohjeistus tiedostojen täytöstä on hyvin yksityiskohtainen ja komissio seuraa tiedostojen ja eri ilmoitusten välisiä eroja muun muassa tarkoitukseen kehitetyillä tietojärjestelmillä. Erot aiheuttavat aina selvitysvelvollisuuden ja voivat johtaa myös vakavampiin seuraamuksiin jäsenvaltiota kohtaan.

Raportointivelvollisuus komissiolle koskee myös kansallisesti rahoitettuja maatalousalan tukimuotoja. Esimerkiksi velvollisuus raportoida komissiolle ja toimittaa komissiolle kertomuksia vuosittain kansallisista Suomen pohjoisten alueiden tuista perustuu Suomen liittymissopimuksessa Euroopan unioniin asetettuihin vaatimuksiin. Komissio arvioi sille toimitettujen raporttien ja kertomusten perusteella, onko näitä tukimuotoja toteutettu komission antamien päätösten mukaisesti sekä tekee päätöksen mahdollisesta luvasta jatkaa tukien myöntämistä tukimuodoittain. Komissiolle tulee lisäksi raportoida kaikki valtiontuet niiden muodollisesta oikeusperustasta riippumatta nk. valtiontukiraportissa. Vähämerkityksisten tukimuotojen osalta voi todeta, että komissiolla on mahdollisuus pyytää 20 työpäivän kuluessa kaikki tuen myöntämiseen liittyvät tiedot, joita komissio pitää tarpeellisina sen arvioimiseksi, onko tuen myöntämisen edellytyksiä noudatettu. Lisäksi komissiolle tulee toimittaa kaikki sen erikseen pyytämät tiedot tukijärjestelmistä.

Delegoidun maksajavirastoasetuksen säännösten mukaan maksajavirastotehtävien hoitoa koskevan sopimuksen on oltava sellainen, että maksajavirasto pystyy noudattamaan hyväksymisperusteita, mistä seuraa vaatimuksia esimerkiksi käytettäville tietojärjestelmille. Maksajaviraston hyväksymisperusteiden mukaisesti Maaseutuviraston tietoturvallisuuden on perustuttava kansainvälisten tietoturvastandardien ISO/IEC 27001/27002 varainhoitovuonna käytössä olevaan versioon ja tietoturvallisuus on varmennettava hyväksytyllä ISO/IEC 27001 tietoturvasertifikaatilla. Maksajaviraston hyväksymisperusteiden mukaisesti delegoituja tehtäviä hoitavien viranomaisten kuten maakunnan tulee noudattaa tietoturvastandardin vaatimuksia samantasoisesti kuin maksajaviraston ja maksajaviraston tulee varmistaa, että näitä vaatimuksia noudatetaan. Maksajavirastolla tulee olla oikeus valvoa tietoturvavaatimusten noudattamista sekä näistä asioista tulee myös sopia maksajavirastotehtävien hoitoa koskevassa sopimuksessa. Näin ollen Maaseutuviraston tulee laatia ohjeita tietoturvastandardin asettamista vaatimuksista siirrettyjä tehtäviä hoitaville tahoille sekä sisällyttää tietoturvavaatimusten tarkastaminen tekemiinsä tarkastuksiin. Tämä tarkoittaa myös sitä, että maakuntien tulee käyttää maksajaviraston tarkoitukseen osoittamia tietojärjestelmiä maksajavirastotehtävien hoitamisesta maakunnissa annettavassa laissa tarkoitettuja hoitaessaan

Tukiehtojen täyttymisen hallinnoinnissa ja valvonnasta käytettävistä tietojärjestelmistä osa on sellaisia, joihin liittyviin komponentteihin ja tietovarantoihin muodostetaan tietoa maksajavirastoprosessissa ja/tai joiden tietoa päivitetään ja ylläpidetään maksajavirastoprosessissa. Lisäksi prosessi edellyttää tietovarantoja ja tietojärjestelmiä, joista ainoastaan haetaan toisen prosessin tuottamaa tietoa maksajavirastojärjestelmään, esimerkiksi asiakastietojen tarkastamiseksi tietoa väestötietojärjestelmästä. Kokonaisuus on siten laaja ja hyödyntää useita tietojärjestelmiä ja -varantoja, jolloin yhteensopivuusvaatimukset ovat keskeisiä. Euroopan unionin lainsäädännössä asetettuja vaatimuksia ei voida toteuttaa ilman kattavia keskitettyjä tietojärjestelmiä. Järjestelmien keskittämistä yhteen paikkaan edellyttää myös se, että todentamisviranomaisen on vuosittaista raporttiaan varten käytävä läpi tietojärjestelmien tuottaman tiedon oikeellisuus esimerkiksi automaattitarkisteiden sekä maksatusten ja valvontaseuraamusten laskennan oikeellisuuden osalta. Tarkastuksessa käydään läpi muun muassa maksajaviraston vuositilin, komissiolle raportoitujen tietojen ja menoilmoitusten vastaavuus sekä vastaavasti komissiolle toimitettavien valvontatilastojen ja tietojärjestelmien vastaavuus.

Lisäksi voi todeta, että delegoidun maksajavirastoasetuksen säännöksistä seuraa vaatimuksia muun muassa maksupyyntöjen hyväksymismenettelyyn dokumentointi mukaan lukien, maksumenettelyyn, kirjanpitomenettelyyn ja kirjausketjuun. Jotta myös näiden Euroopan unionin lainsäädännössä asetettujen edellytysten täyttäminen delegoitujen maksajavirastotehtävien osalta voitaisiin varmistaa, maksajaviraston tarkoitukseen osoittamien tietojärjestelmien käyttäminen maksajavirastotehtävien hoitamisesta maakunnissa annettavassa laissa tarkoitettuja tehtäviä hoidettaessa on välttämätöntä jäsenvaltiolle.

Delegoidun maksajavirastoasetuksen liitteen I 2 kohdan C alakohdan i kohdan mukaan maksajaviraston kirjanpitomenettelyillä on varmistettava, että komissiolle tehtävät kuukausittaiset, neljännesvuosittaiset ja vuosittaiset ilmoitukset ovat täydellisiä, tarkkoja ja oikea-aikaisia. Maksajaviraston kirjanpito perustuu maksajaviraston tietojärjestelmiin syötettyihin mm. tukihakemuksia ja maksupyyntöjä sekä valvontaa koskeviin tietoihin. Maksajaviraston kirjanpidon täydellisyyden, tarkkuuden ja oikea-aikaisuuden edellytyksenä on se, että maakunnat käyttävät maksajaviraston tietojärjestelmiä tässä laissa tarkoitettuja tehtäviä hoitaessaan.

Delegoidun maksajavirastoasetuksen liitteen I 1 kohdan C alakohdan 1 kohdan iv alakohdan mukaan maksajaviraston tulee varmistaa, että maksajaviraston siirrettyjä tehtäviä hoitavalla toisella viranomaisella on käytössään tehokkaat järjestelmät sen varmistamiseksi, että se suorittaa tehtävänsä hyväksyttävästi. Tehtävien hyväksyttävästi hoitamisen varmistaminen edellyttää sitä, että toinen viranomainen käyttää maksajaviraston osoittamia tietojärjestelmiä hoitaessaan tässä laissa tarkoitettuja tehtäviä.

Delegoidun maksajavirastoasetuksen liitteen I 2 kohdan F alakohdan mukaan maksajavirastolla on oltava riittävän yksityiskohtaisen kirjausketjun varmistamiseksi aina käytettävissään tiedot asiakirjoista, joilla todistetaan maksupyyntöjen hyväksyminen, kirjanpito ja maksaminen sekä ennakkomaksujen, vakuuksien ja velkojen käsittely. Kirjausketju tarkoittaa sitä, että kuhunkin tukimaksuun on yhdistettävissä kaikki asiakirjat, jotka ovat vaikuttaneet maksun määräytymiseen. Tässä laissa tarkoitettuja tehtäviä hoidettaessa maakunnissa syntyvät asiakirjat tulee pääsääntöisesti säilyttää maksajaviraston osoittamassa sähköisessä arkistojärjestelmässä, jolla on Arkistolaitoksen hyväksyntä. Näin maksajaviraston on mahdollista varmistua riittävän yksityiskohtaisen kirjausketjun toteutumisesta.

5 §.Euroopan unionin lainsäädännöstä johtuvien vaatimusten täyttymisen varmistaminen. Pykälässä säädettäisiin maksajavirastotehtävien hoitamisesta maakunnissa annettavassa laissa tarkoitettujen tehtävien hoitamisen ohjauksesta ja valvonnasta maakunnissa. Vastaava säännös sisältyy voimassa olevan maaseutuhallinnon tehtävien hoitamisesta kunnissa annetun lain 11 §:ään. Ehdotetun 1 momentin mukaan maa- ja metsätalousministeriö vastaisi maksajavirastotehtävien hoidon yleisestä kehittämisestä sekä maakuntiin kohdistuvan ohjauksen yhteensovittamisesta. Maa- ja metsätalousministeriö toimii Suomessa maksajavirastoasetuksen 1 artiklassa tarkoitettuna toimivaltaisena viranomaisena, jonka tehtävänä on muun muassa hyväksyä Suomen maksajavirasto ja valita todentamisviranomainen. Toimivaltaisen viranomaisen tehtävistä säädetään muun muassa maksajavirastoasetuksen 2 artiklassa. Mainitun säännöksen mukaan toimivaltaisen viranomaisen on muun muassa jatkuvasti valvottava vastuullaan olevia maksajavirastoja, mikä tehtävä pitää sisällään myös delegoituja maksajavirastotehtäviä hoitavat tahot. Maa- ja metsätalousministeriöllä on myös muualla laissa säädettyjä yleiseen ohjaukseen liittyviä tehtäviä, kuten esimerkiksi toimeenpanolain 5 §:ssä, jonka mukaan maa- ja metsätalousministeriö vastaa muun muassa yleisestä maatalouden tukihallinnon ohjauksesta ja kehittämisestä.

Ehdotetun 2 momentin mukaan Maaseutuvirasto, Elintarviketurvallisuusvirasto ja Turvallisuus- ja kemikaalivirasto ohjaisivat ja valvoisivat toimialansa osalta maksajavirastotehtävien hoitamisesta maakunnissa annettavassa laissa tarkoitettujen tehtävien hoitamista maakunnissa. Toimeenpanolain 7 §:n mukaan Elintarviketurvallisuusvirasto muun muassa ohjaa ja valvoo täydentävien ehtojen noudattamisen valvontaa kansanterveyden sekä eläinten ja kasvien terveyden ja eläinten hyvinvoinnin aloilla ja toimeenpanolain 7 a §:n mukaan Turvallisuus- ja kemikaalivirasto ohjaa ja valvoo puolestaan täydentävien ehtojen noudattamisen valvontaa kasvinsuojeluaineiden osalta. Edellä tarkoitetut valvontatehtävät ovat maksajavirastotehtäviä. Näin ollen säännös edellä mainittujen virastojen ohjaus- ja valvontatehtävästä on tarpeen, jotta myös delegoitujen maksajavirastotehtävien hoitamisen osalta voitaisiin täyttää tehtävien hoitamiselle muun muassa delegoidussa maksajavirastoasetuksessa säädetyt vaatimukset. Esimerkiksi delegoidun maksajavirastoasetuksen liitteen I 1 kohdan B alakohdan iv kohdan mukaan on varmistettava, että henkilöstöä koulutetaan asianmukaisesti kaikilla toimintatasoilla. Ohjaus on tärkeää sen vuoksi, että hakemusten käsittely ja valvonnat tehdään maksajavirastoasetuksen liitteen I 2 kohdan A alakohdassa säädettyjen edellytysten mukaisesti. Liitteen I 1 kohdan C alakohdan 1 kohdan vi alakohdan mukaan maksajaviraston tulee tarkastella säännöllisesti toiselle elimelle siirrettyjä tehtäviä varmistuakseen, että ne on suoritettu hyväksyttävästi ja unionin sääntöjä noudattaen.

Ehdotetun 3 momentin mukaan maa- ja metsätalousministeriöllä, Maaseutuvirastolla sekä horisontaaliasetuksen 9 artiklassa tarkoitetulla todentamisviranomaisella olisi oikeus suorittaa Euroopan unionin varojen asianmukaisen hallinnon ja käytön varmistamiseksi valvontaa maakunnissa siltä osin kuin ne suorittavat maksajavirastolle delegoidussa maksajavirastoasetuksessa säädettyjä tehtäviä. Maakunnan olisi salassapitosäännösten estämättä esitettävä kaikki tarkastuksen toimittamiseksi välttämättömät tiedot ja asiakirjat. Maa- ja metsätalousministeriöllä maksajavirastoasetuksessa tarkoitettuna toimivaltaisena viranomaisena on velvollisuus valvoa, että maksajaviraston hyväksymisedellytykset jatkuvasti täyttyvät, mikä edellyttää myös mahdollisuutta valvoa delegoituja maksajavirastotehtäviä hoitavia tahoja maksajaviraston lisäksi. Maaseutuvirastolla on puolestaan akkreditoituna maksajavirastona velvollisuus valvoa säännöllisesti myös delegoituja maksajavirastotehtäviä hoitavia tahoja muun muassa horisontaalisasetuksen 7 artiklan ja delegoidun maksajavirastoasetuksen säännösten nojalla. Todentamisviranomaisen tarkastus- valvontavelvollisuudesta säädetään puolestaan esimerkiksi horisontaaliasetuksen 9 artiklassa. Lisäksi on syytä todeta, että edellä mainitun lisäksi komissiolla ja Euroopan tilintarkastustuomioistuimella on maksajavirastoon ja maksajavirastotehtäviä hoitaviin tahoihin ulottuva tarkastusoikeus, joka seuraa suoraan Suomea velvoittavasta Euroopan unionin lainsäädännöstä.

Jos komissio havaitsee horisontaaliasetuksen 52 artiklan mukaisessa sääntöjenmukaisuuden tarkastamismenettelyssä puutteita maksajavirastoasetuksen liitteen I mukaisten edellytysten noudattamisessa tai tukijärjestelmiin liittyvien tukihakemusten hallinnollisessa tarkastuksessa ja/tai tarkastuksissa paikan päällä, komissio jättää unionin rahoituksen ulkopuolelle menot, joiden osalta se toteaa, ettei niitä ole toteutettu Euroopan unionin lainsäädännön mukaisesti. Tämän vuoksi on tärkeää varmistua siitä, että Euroopan unionin lainsäädännössä asetettuja vaatimuksia noudatetaan.

Ehdotetun 4 momentin mukaan siinä tapauksessa, että maa- ja metsätalousministeriö tai Maaseutuvirasto havaitsee maakunnan toiminnassaan rikkovan maksajavirastotehtävien hoitamista tai hoitamisen järjestämistä, maa- ja metsätalousministeriö tai Maaseutuvirasto voisi antaa määräyksen puutteiden korjaamisesta tai epäkohtien poistamisesta. Määräystä annettaessa olisi asetettava määräaika, jonka kulussa tarpeelliset toimenpiteet on suoritettava, ja määräyksen tehosteeksi voitaisiin asettaa sakon uhka. Uhkasakosta säädetään uhkasakkolaissa (1113/990). Maa- ja metsätalousministeriö on maksajavirastoasetuksen 1 artiklassa tarkoitettu toimivaltainen viranomainen ja Maaseutuvirasto on horisontaaliasetuksen 7 artiklassa tarkoitettu maksajavirasto, minkä vuoksi mainitut viranomaiset olisivat oikea taho antamaan määräyksiä maksajavirastotehtävien hoidossa ilmenevien puutteiden korjaamiseen. Edellä sanottuun viitaten myös delegoitujen maksajavirastotehtävien hoitamisessa ilmenevien puutteiden vuoksi komissio voi jättää Euroopan unionin rahoituksen ulkopuolelle maataloustukirahastosta tai maaseudun kehittämisrahastosta maksettavia menoja sekä määrätä jäsenvaltiolle rahoituskorjauksen, jonka määrä on yleensä useita miljoonia euroja, jopa yli kymmenen miljoonaa euroa. Lisäksi muun muassa horisontaaliasetuksen 75 artiklan säännöksistä johtuen jäsenvaltiot eivät saa esimerkiksi maksaa tuensaajille Euroopan unionin kokonaan rahoittamia suoria tukia, ennen kuin sekä hallinnolliset että paikan päällä suoritettavat valvonnat on saatettu loppuun. Näin ollen esimerkiksi valvontojen myöhästyminen tai puutteellisuus valvonnoissa jonkin maakunnan alueella voi johtaa siihen, että suorien tukien maksamisajankohta siirtyy aiottua myöhäisemmäksi.

6 §.Virka-apu ja tiedonantovelvollisuus. Pykälässä säädettäisiin maakunnan velvollisuudesta antaa virka-apua ja maakunnan tiedonantovelvollisuudesta vastaavalla tavalla kuin voimassa olevan maaseutuhallinnon tehtävien hoitamisesta kunnissa annetun lain 12 §:ssä. Ehdotetun 1 momentin mukaan maakunta olisi velvollinen antamaan maa- ja metsätalousministeriölle, Maaseutuvirastolle, Elintarviketurvallisuusvirastolle, Turvallisuus- ja kemikaalivirastolle sekä muille valtion viranomaisille virka-apua delegoituihin maksajavirastotehtäviin liittyvissä asioissa. Säännös on tarpeellinen ministeriölle ja edellä tarkoitetuille virastoille kuuluvien, Euroopan unionin lainsäädännöstä seuraavien delegoituihin maksajavirastotehtäviin liittyvien ohjaus- ja valvontatehtävien hoitamisen mahdollistamiseksi ja varmistamiseksi.

Ehdotetun 2 momentin mukaan maakunta olisi velvollinen antamaan salassapitosäännösten estämättä maa- ja metsätalousministeriölle, Maaseutuvirastolle, Elintarviketurvallisuusvirastolle, Turvallisuus- ja kemikaalivirastolle sellaisia tietoja ja selvityksiä, jotka ovat tarpeen viranomaisille maksajavirastotehtävien hoitamisesta maakunnissa annettavassa laissa säädettyjen tehtävien hoitamiseksi. Ilman nimenomaista säännöstä myös salassa pidettävien tietojen luovuttamisesta ministeriölle ja edellä mainituille virastoille kuuluvan, Euroopan unionin lainsäädännön säännöksistä seuraavan delegoitujen maksajavirastotehtävien hoitamiseen liittyvän valvontatehtävän hoitaminen ei olisi mahdollista. On syytä todeta, että myös komissiolla ja Euroopan tilintarkastustuomioistuimella on oikeus saada tietoja maakunnalta Euroopan unionin lainsäädännön säännöksistä johtuen.

1.84

1.7.3 Laki eräiden rajavesistösopimusten täytäntöönpanosta

Yleiset säännökset

1 §.Soveltamisala. Lakia sovellettaisiin neljän Suomea sitovan rajavesistösopimuksen täytäntöönpanoon.

Suomen Tasavallan ja Sosialististen Neuvostotasavaltain Liiton välinen rajavesistöjä koskeva sopimus (SopS 25/1965, jäljempänä Suomen ja Venäjän välinen rajavesistösopimus) koskee periaatteita ja menettelyjä maiden rajan ylittävien yhteisten jokien ja järvien käyttämiseksi ja suojelemiseksi. Sopimus kattaa vesistöjen eri käyttömuodot kuten vesivoiman, vesistön säännöstelyn, rakentamisen ja vesiliikenteen samoin kuin vesistöjen hoidon ja suojelun. Sopimus koskee kalataloutta esimerkiksi kalojen vapaan kulun varmistamiseksi ja kalakannoille aiheutuvien haittojen ehkäisemiseksi. Sopimuksessa määrätään menettelystä, jota sopimuspuolen on noudatettava, jos sen alueella vesistössä toteutettavista toimenpiteistä voi aiheutua vahinkoa tai haittaa toisen sopimuspuolen alueella. Sopimuksessa mainittuja asioita käsittelee sopimuspuolten asettama yhteinen suomalais-venäläinen rajavesistöjen käyttökomissio.

Suomen ja Venäjän välisen Saimaan ja Vuoksen juoksutussääntöä koskevan sopimuksen (SopS 91/1991, jäljempänä Suomen ja Venäjän välinen juoksutussääntösopimus) tarkoituksena on järjestää Saimaan vedenjuoksutus Tainionkosken voimalaitoksen padolla siten, että Saimaan ja Vuoksen tulvista sekä vähänvetisistä jaksoista aiheutuvia vahinkoja voidaan ehkäistä. Sopimus vastaa vesilain mukaista lupaa vesistön säännöstelemiseksi ja poikkeuksellisten vesiolojen vaatimiin vaarantorjuntatoimiin ryhtymiseksi.

Suomen ja Ruotsin välisen rajajokisopimuksen (SopS 91/2010, jäljempänä Suomen ja Ruotsin välinen rajajokisopimus) tarkoituksena on edistää rajan ylittävää yhteistyötä vesi- ja kalastusasioissa. Rajajokiyhteistyön pyrkimyksenä on turvata mahdollisuudet rajajokien tasapuoliseen käyttöön rajaseudun etuja edistävällä tavalla. Tarkoituksena on myös torjua tulva- ja ympäristövahinkoja.

Suomen Hallituksen, Norjan Hallituksen ja Sosialististen Neuvostotasavaltain Liiton Hallituksen kesken Inarinjärven säännöstelemisestä Kaitakosken voimalaitoksen ja padon avulla tehdyn sopimuksen (SopS 38/1959, jäljempänä Inarijärven säännöstelysopimus) tarkoituksena on järjestää Inarijärven säännöstely ottaen huomioon kaikkien sopijavaltioiden edut. Sopimus sisältää muun muassa määräykset Inarijärven juoksutuksia koskevien ennakkoarvioiden ja suositusten laatimiseksi ja juoksutusten toteuttamiseksi. Sopimusta koskevia kysymyksiä käsittelevät Suomen, Norjan ja Venäjän ministeriöiden määräämät edustajat. Sopimuksen lyhytnimikkeessä Inarijärvestä käytetään sen yleiskielessä vakiintunutta nimeä.

Edellä mainitut kolme entisen Neuvostoliiton kanssa tehtyä sopimusta kuuluvat niihin sopimuksiin, jotka Suomen ja Venäjän suhteiden sopimusoikeudellisen perustan kartoituksesta 11 päivänä heinäkuuta 1992 allekirjoitetun pöytäkirjan mukaan ovat edelleen voimassa Suomen ja Venäjän suhteissa.

Ehdotetun lain soveltamisalaan kuuluvien valtiosopimusten täytäntöönpanosta huolehtivat nykyisin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset maa- ja metsätalousministeriön ohjauksessa. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten lakatessa sopimusten täytäntöönpanotehtävät kuuluisivat maakunnille osana niille siirrettäviä vesitalouden ja kalatalouden tehtäviä.

Inarijärven säännöstelysopimuksen hyväksymisestä annettuun lakiin (laki Suomen Hallituksen, Norjan Hallituksen ja Sosialististen Neuvostotasavaltain Liiton Hallituksen kesken Inarinjärven säännöstelemisestä Kaitakosken voimalaitoksen ja padon avulla tehdyn sopimuksen sekä siihen liittyvän Suomen Hallituksen ja Sosialististen Neuvostotasavaltain Liiton Hallituksen kesken tehdyn lisäpöytäkirjan eräiden säännösten hyväksymisestä, 38/1959) ei sisälly säännöksiä viranomaisten tehtävistä sopimuksen täytäntöön panemiseksi. Tällaisia säännöksiä ei sisälly myöskään Suomen ja Venäjän välisen rajavesistösopimuksen hyväksymisestä annettuun lakiin (laki Suomen ja Sosialististen Neuvostotasavaltain Liiton välisen rajavesistöjä koskevan sopimuksen eräiden määräysten hyväksymisestä, 25/1965). Sopimusten täytäntöönpanotehtävien määrittely niiden siirtämiseksi maakunnille edellyttää siksi uutta lainsäädäntöä.

Suomen ja Venäjän välisen juoksutussääntösopimuksen voimaansaattamisesta annetussa laissa (laki Neuvostoliiton kanssa Saimaan ja Vuoksen juoksutussäännöstä tehdyn sopimuksen eräiden määräysten hyväksymisestä sekä sopimuksen soveltamisesta, 1331/1991) säädetään elinkeino-, liikenne ja ympäristökeskusten täytäntöönpanotehtävistä ja lisäksi muun muassa juoksutusten hoitajien velvollisuuksista sekä valtion vastuusta korvata sopimuksen täytäntöönpanosta Suomen alueella mahdollisesti aiheutuvat vesilain mukaiset edunmenetykset.

Suomen ja Ruotsin välisen rajajokisopimuksen voimaansaattamisesta annetussa laissa (laki Suomen ja Ruotsin välillä tehdyn rajajokisopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta, sopimuksen soveltamisesta ja eräiden lakien kumoamisesta, 722/2010) säädetään Lapin elinkeino-, liikenne ja ympäristökeskuksen tehtävistä sopimuksen täytäntöönpanossa. Laissa säädetään myös maa- ja metsätalousministeriön toimivallasta sopia Ruotsin vastaavan viranomaisen kanssa poikkeamisesta sopimukseen kuuluvan kalastussäännön määräyksistä sekä valtioneuvoston valtuudesta säätää asetuksella eräistä kalastusta koskevista rajoituksista ja kalastuksen valvonnasta.

Ehdotuksen mukaan maakuntien tehtävistä kaikkien edellä sanottujen valtiosopimusten täytäntöönpanossa säädettäisiin selvyyden vuoksi yhdessä laissa. Lakiin siirrettäisiin myös kahden valtiosopimuksen voimaansaattamislakeihin sisältyvät sopimusten täytäntöönpanoa koskevat muut säännökset.

2 §.Täytäntöönpanon ohjaus. Koska lain 1 §:ssä tarkoitetut rajavesistöjä koskevat valtiosopimukset kuuluvat valtioneuvoston työnjaossa maa- ja metsätalousministeriön toimialaan, ministeriön tehtävänä olisi ohjata ja seurata lain täytäntöönpanoa.

3 §.Suomen ympäristökeskuksen tehtävät. Suomen ympäristökeskus tuottaisi lain soveltamisalaan kuuluvien valtiosopimusten täytäntöönpanoa varten tarvittavia asiantuntijapalveluja toimialallaan. Palvelujen käyttäjiä olisivat maa- ja metsätalousministeriön lisäksi maakunnat, jotka huolehtisivat merkittävältä osin sopimusten täytäntöönpanosta osana niille siirtyviä kalatalouden ja vesitalouden tehtäviä.

Suomen ympäristökeskus tuottaa nykyisin vastaavia asiantuntijapalveluita maa- ja metsätalousministeriölle ja rajavesistötehtävistä huolehtiville elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksille. Suomen ympäristökeskus laatii seurantaohjelman rajavesistöjen vedenlaadun ja vesien tilan seuraamiseksi, koordinoi rajavesistöihin kohdistuvan kuormituksen seurantaa ja arvioi veden laaduntarkkailun analyysimenetelmien vertailukelpoisuutta. Osana yleistä vesistöjen käytön ja hoidon asiantuntijapalveluja Suomen ympäristökeskus kehittää rajavesistöjen juoksutus- ja säännöstelykäytäntöjä muuttuvia ilmasto-olosuhteita varten.

Suomen ja Venäjän väliset sopimukset

4 §.Tiedot poikkeavista juoksutuksista. Suomen ja Venäjän välisen juoksutussääntösopimuksen voimaansaattamisesta annetun lain 4 §:n 1 momentin mukaan juoksutuksen hoitajien on pidettävä kirjaa normaalista poikkeavien juoksutusten alkamis- ja päättymisajankohdista. Sääntelyä muutettaisiin ehdotetussa laissa siten, että juoksutusten hoitajien olisi tallennettava tiedot normaalista poikkeavien juoksutusten alkamis- ja päättymisajankohdista suoraan Suomen ympäristökeskuksessa ylläpidettävään tietojärjestelmään.

Ehdotettuun lakiin ei otettaisi voimaansaattamislain 4 §:n 2 momenttiin sisältyvää rangaistussäännöstä pykälän 1 momentissa säädetyn velvollisuuden rikkomisesta. Nykyisen voimaansaattamislain 4 a §:ssä säädetyt vesilain mukaiset hallinnolliset pakkokeinot, jotka siirrettäisiin ehdotetun lain 15 §:ään, olisivat juoksutuksen hoitajille riittävä tehoste velvollisuuden noudattamiseksi.

5 §.Vahinkojen korvaaminen. Suomen ja Venäjän välisen juoksutussääntösopimuksen voimaansaattamislain 2 §:n mukaan maa- ja metsätalousministeriön on korvattava vesilain mukaisesti vahingot, jotka sopimuksen täytäntöönpanosta mahdollisesti aiheutuvat Suomen alueella. Ehdotuksen mukaan tällaiset vahingot säädettäisiin edelleen korvattaviksi valtion varoista, mutta korvaushakemusten käsittelystä samoin kuin korvausten maksatuksesta huolehtisivat jäljempänä ehdotetun 6 §:n mukaisesti valtiosopimuksen soveltamisalueella sijaitsevat maakunnat.

Pykälän 2 momentissa voimaansaattamislain nykyiseen säännökseen sisältyvä aluehallintovirasto muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi, jonka tehtäviin kuuluisivat muun muassa vesilain mukaiset lupa- ja korvausasiat. Pykälän 3 ja 4 momentti olisivat samat kuin nykyisessä voimaansaattamislaissa.

6 §.Suomen ja Venäjän välisen juoksutussääntösopimuksen täytäntöönpano. Pykälässä säädettäisiin Suomen ja Venäjän välisen juoksutussääntösopimuksen soveltamisalueella sijaitsevien maakuntien tehtävistä sopimuksen täytäntöönpanossa. Pykälän mukaan Etelä-Karjalan maakunta vastaisi näiden tehtävien hoitamisesta yhteistyössä muiden Saimaan ja Vuoksen vesistöjen alueella sijaitsevien maakuntien eli Etelä-Savon, Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan maakunnan kanssa. Etelä-Karjalan maakunta koordinoisi tehtävien hoitamista kuten tarvittavien tietojen tuottamista ja kokoamista sekä tehtävien oikea-aikaista toteutusta.

Suomen ja Venäjän välisen juoksutussääntösopimuksen täytäntöönpanoon sisältyy kahdentyyppisiä tehtäviä. Osa tehtävistä koskee Suomea sitovien velvoitteiden täyttämistä suhteessa toiseen sopimuspuoleen Venäjään. Näistä tehtävistä säädettäisiin pykälän 1 kohdassa. Pykälän muissa kohdissa tarkoitetut tehtävät taas ovat tarpeen niiden vaikutusten hallinnoimiseksi, joita vesioikeudelliseen lupaan rinnastuvan Saimaan ja Vuoksen juoksutussäännön noudattamisesta aiheutuu Suomen alueella.

Pykälän 1 kohdan mukaan Etelä-Karjalan maakunta avustaisi yhteistyössä muiden asianomaisten maakuntien kanssa maa- ja metsätalousministeriötä Suomelle kuuluvien sopimusvelvoitteiden täyttämisessä. Maakunnat tarjoaisivat kalatalouden ja vesitalouden tehtäväalaansa kuuluvaa asiantuntija- ja muuta apua erityisesti Saimaan ja Vuoksen juoksutussäännön 2.1 ja 2.2 kohdan täytäntöön panemiseksi tarvittavissa tehtävissä. Juoksutussäännön 2.1 kohdan mukaisesti maakuntien tulisi seurata päivittäin Vuoksen vesistön vesitilanteen kehittymistä ja tehdä Saimaan luonnonmukaisen vedenkorkeuden ja purkautumisen palautuslaskelmat juoksutussäännön liitteenä olevaan Saimaan purkautumistaulukkoon perustuen. Maakunnat myös laatisivat Saimaan vesitilanteen ennakkoarviot juoksutussäännössä määrätyllä tavalla sekä Vuoksen juoksutuksen ohjearvot niitä vastaavine Saimaan vedenkorkeuksineen toimitettaviksi maa- ja metsätalousministeriölle ja edelleen Tainionkosken padon hoitajalle ja Venäjän osapuolen edustajalle. Juoksutusäännön 2.2 kohdan täytäntöön panemiseksi maakunnat arvioisivat mahdolliset vahingot ja hyödyt, joita Saimaan ja Vuoksen luonnonmukaisesta virtaamasta poikkeamisesta aiheutuisi, sekä näiden vuoksi mahdollisesti tarvittavat korjaustoimenpiteet.

Pykälän 2−5 kohdassa säädettäisiin tehtävistä, jotka ovat tarpeen juoksutusäännön noudattamisesta Suomen alueella aiheutuvien vaikutusten seuraamiseksi. Pykälän 2 kohdan mukaan maakunnat tuottaisivat Saimaan ja Vuoksen vedenkorkeus- ja virtaamatiedot Suomen ympäristökeskuksessa ylläpidettävään tietojärjestelmään. Näiden tietojen tuottamisesta huolehtivat nykyisin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset niiden tehtäviä koskevien yleisten säännösten mukaisesti.

Pykälän 3 kohdan mukaan maakunnat huolehtisivat siitä, että tiedot Saimaan ja Vuoksen vedenkorkeuksista sekä poikkeavien juoksutusten ajankohdista olisivat nähtävillä yleisessä tietoverkossa. Juoksutussääntösopimuksen nykyisen voimaansaattamislain 4 §:n 1 momentin mukaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen on tiedotettava juoksutusten alkamis- ja päättymisajankohdista noudattaen soveltuvin osin, mitä vesilain 11 luvun 22 §:ssä säädetään vesilain mukaisesta päätöksestä tiedottamisesta. Mahdollisten vahingonkärsijöiden oikeuksien turvaamiseksi tiedot juoksutuksista ja niiden alkamis- ja päättymisajankohdista sekä Saimaan ja Vuoksen vedenkorkeuksista tulisi edelleen saattaa laissa säädetyllä tavalla asianomaisten tietoon. Tiedottamisessa luovuttaisiin kuitenkin julkisia kuulutuksia koskevan vanhentuneen lainsäädännön soveltamisesta. Sen sijaan maakunta ja asianomaiset kunnat huolehtisivat tietojen julkaisemisesta yleisessä tietoverkossa kuntalain (410/2015) 108 §:n mukaisesti.

Nykyisen voimaanpanolain 3 §:ssä säädetään elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen velvollisuudesta tarkkailla juoksutuksen aikana sen vaikutuksia saimaannorpan elinoloihin sekä kalastoon ja kalastukseen maa- ja metsätalousministeriön hyväksymällä tavalla. Tarkkailun tulokset otetaan huomioon juoksutusten suunnittelussa ja toteutuksessa. Pykälän 4 kohdassa maakunnille säädettäisiin vastaava tarkkailuvelvollisuus. Norpan elinoloihin kohdistuvien vaikutusten tarkkailu olisi osa Saimaan ja Vuoksen vedenkorkeuksien ja virtaamien hydrologista seurantaa kuten nykyisinkin. Nykyiseen voimaansaattamislakiin sisältyvästä tarkkailun hyväksyttämisestä maa- ja metsätalousministeriössä luovuttaisiin tarpeettomana, koska juoksutusten vaikutukset saimaannorpan elinoloihin ovat juoksutussäännön voimassaoloaikana osoittautuneet vähäisiksi ja muun muassa saimaannorpan pesinnälle yleensä myönteisiksi. Maakunta voisi tiedottaa tarkkailujen tuloksista osana pykälän 3 kohdassa tarkoitettua tiedottamista.

Lakiehdotuksen 5 §:n mukaisesti Saimaan ja Vuoksen juoksutussäännön noudattamisesta Suomen alueella mahdollisesti aiheutuvat vahingot korvattaisiin nykyiseen tapaan valtion varoista. Ehdotetun 6 §:n 5 kohdan mukaan maakunnat huolehtisivat korvausasioiden käsittelystä. Korvaushakemukset tehtäisiin maakunnille, jotka kokoaisivat hakemusten ratkaisemiseksi tarvittavat tiedot. Maakunnat antaisivat maa- ja metsätalousministeriölle valtion edustajana asiantuntijalausunnon korvausvaatimuksiin vastaamiseksi. Jos hakijoiden ja valtion välisissä neuvotteluissa taikka mahdollisessa vesilain mukaisessa korvausmenettelyssä juoksutuksesta katsottaisiin aiheutuneen korvattavaa vahinkoa, maakunnat huolehtisivat maksujen suorittamisesta korvauksiin oikeutetuille. Saimaan ja Vuoksen juoksutussäännön mukaisista juoksutuksista ei ole sen voimassaoloaikana vuodesta 1991 tehty korvaushakemuksia.

7 §.Suomen ja Venäjän välisen rajavesistösopimuksen täytäntöönpano. Pykälässä säädettäisiin Suomen ja Venäjän välisen rajavesistösopimuksen soveltamisalueella sijaitsevien maakuntien tehtävistä sopimuksen täytäntöönpanossa. Suomen ja Venäjän välisen rajavesistösopimuksen 1 artiklan mukaan rajavesistöllä tarkoitetaan sopimuksessa järveä, jokea ja puroa, jonka rajaviiva leikkaa tai jota pitkin se kulkee. Sopimuksen täytäntöönpanotehtävistä huolehtisi Kymenlaakson maakunta yhteistyössä sanottujen rajavesistöjen alueella sijaitsevien muiden maakuntien eli Etelä-Karjalan, Etelä-Savon, Pohjois-Savon, Pohjois-Karjalan, Kainuun, Pohjois-Pohjanmaan ja Lapin maakunnan kanssa.

Ehdotuksen mukaan maakuntien tehtävänä olisi avustaa maa- ja metsätalousministeriötä sopimuksen täytäntöönpanossa. Kymenlaakson maakunta koordinoisi tehtävien hoitoa vastaavasti kuin edellä 6 §:n perusteluissa on kuvattu. Maakunnat tarjoaisivat kalatalouden ja vesitalouden tehtäväalaansa kuuluvaa asiantuntija- ja muuta apua erityisesti sopimuksen II lukuun sisältyvien menettelymääräysten vaatimissa tehtävissä. Maakunnat huolehtisivat esimerkiksi rajavesistösopimuksessa tarkoitettujen vesistöjen säännöstelyjen ja juoksutusten valvonnasta sekä vedenlaadun seurannasta. Maakunnat avustaisivat maa- ja metsätalousministeriöitä myös esimerkiksi osallistumalla sopimuspuolten asettaman yhteisen rajavesistöjen käyttökomission työryhmiin kalatalouden ja vesitalouden asiantuntijoina sekä tuottamalla komission tarvitsemia tietoja ja selvityksiä.

Suomen ja Ruotsin välinen sopimus

8 §.Suomen ja Ruotsin välisen rajajokisopimuksen mukaiset viranomaiset. Suomen ja Ruotsin välisen rajajokisopimuksen 6 artiklan mukainen viranomainen voi myöntää toisen sopimusosapuolen tulvantorjuntaviranomaiselle luvan ylittää valtakunnanraja tietyissä tulvantorjuntatehtävissä. Sopimuksen 17 artiklan mukainen viranomainen valvoo yleistä etua toisen sopimuspuolen lupia myöntävässä tuomioistuimessa tai viranomaisessa, kun kyse on toiminnasta tai toimenpiteestä, josta aiheutuu rajan ylittäviä vaikutuksia vesien tilaan tai käyttöön. Valvontaviranomaisella on yleisen edun huomioon ottamiseksi oikeus vaatia lisäselvityksiä, tulla kuulluksi, käyttää puhevaltaansa tai valittaa toisen sopimuspuolen tuomioistuimessa tai viranomaisessa. Sopimuksen voimaansaattamislain 2 §:n mukaan sopimuksen 6 artiklassa tarkoitettuna sopimuspuolen nimeämänä viranomaisena ja 17 artiklan mukaisena valvontaviranomaisena toimii nykyisin Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus.

Sopimuksen 17 artiklan 3 kappaleen mukaan valvontaviranomainen ilmoittaa toisen sopimuspuolen tuomioistuimelle tai viranomaiselle, jos valvontaviranomaisen tehtävistä jossakin asiassa vastaa muu viranomainen. Sopimuksen voimaansaattamista koskevan hallituksen esityksen mukaan (HE 264/2009) puhevallan siirtäminen voi joissakin yksittäistapauksissa olla tarpeen, jos hankkeen vaikutukset kohdistuvat yksinomaan esimerkiksi vesiliikenteeseen. Tällöin artiklassa tarkoitettuja valvontaviranomaisen tehtäviä voisi Suomessa hoitaa esimerkiksi Liikennevirasto. Jos hankkeella olisi vaikutuksia useisiin yleisiin etuihin, valvontaviranomaisen tehtävää hoitaisi kuitenkin hallituksen esityksen mukaan kootusti yksi viranomainen.

Ehdotuksen mukaan sopimuksen 6 artiklassa tarkoitettuna viranomaisena toimisi Lapin maakunta osana maakunnille säädettyjä tulvariskien hallinnan tehtäviä. Lapin maakunta toimisi myös sopimuksen 17 artiklassa tarkoitettuna valvontaviranomaisena. Lapin maakunta valvoo Suomessa rajajokisopimuksen soveltamisalueella yleistä kalatalousetua sekä maakunnan tehtäväalaan kuuluvaa yleistä vesitalousetua. Lapin maakunnan tehtävänä on myös toteuttaa osaltaan vesienhoitosuunnitelman ja merenhoitosuunnitelman toimenpideohjelmia sekä seurata niiden toteutumista alueellaan. Lapin maakunta pyytäisi valvottavana olevassa asiassa lausunnon Valtion lupa- ja valvontavirastolta, joka valvoo yleistä etua osana sille kuuluvia vesi-, ympäristönsuojelu- ja luonnonsuojelulainsäädännön mukaisia valvontatehtäviä.

Pykälässä tarkoitettujen tehtävien siirtäminen toiselle viranomaiselle ei edellytä Suomen ja Ruotsin välisen rajajokisopimuksen muuttamista. Tämän vuoksi lakiin jäljempänä ehdotettava vakiomuotoinen voimaantulosäännös koskisi myös 8 §:ää.

Kalatalouden ja eräiden vesitalouden tehtävien siirtyessä Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselta Lapin maakunnalle Suomen ja Ruotsin välisen rajajokisopimuksen 9 artiklaa sekä sopimuksen olennaisena osana olevan kalastussäännön 15, 17−19 ja 21 §:ää on sen sijaan tarpeen muuttaa valtiosopimuksella. Sopimuksen 9 artiklassa määrätään vesiasioista vastaavan valtion viranomaisen tehtävistä sopimuksen täytäntöönpanossa. Kalastussäännön mainituissa pykälissä määrätään nykyisin Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen tehtävistä kalastusta hallinnoivana viranomaisena. Rajajokisopimuksen 9 artiklaa sekä kalastussääntöä tulee tämän vuoksi muuttaa Ruotsin kanssa neuvoteltavalla valtiosopimuksella siten, että Suomessa toimivaltaisena viranomaisena tehtävien hoitamiseksi olisi Lapin maakunta.

9 §.Sopimus kalastussäännön määräyksistä poikkeamiseksi. Sopimuksen voimaansaattamislain nykyinen 3 § otettaisiin ehdotetun lain 9 §:ksi.

10 §.Rajoituksista ja valvonnasta säätäminen. Sopimuksen voimaansaattamislain nykyisen 4 §:n 1 momentin viittaus kalastuslainsäädäntöön muutettaisiin vuoden 2016 alusta voimaan tulleen kalastuslain 88 §:ään sekä lain uudistettuihin käsitteisiin. Valtioneuvoston asetuksella voitaisiin säätää, että kalastusaikoja ja pyydyksiä koskevat rajoitukset olisivat erilaiset kaupallisten kalastajien ryhmiin I ja II kuuluville kalastajille sekä toisaalta vapaa-ajankalastajille.

Pykälän 2 momentti olisi sama kuin voimaansaattamislain vastaava säännös.

11 §.Avustaminen sopimuksen täytäntöönpanossa. Pykälän mukaan Lapin maakunta avustaisi maa- ja metsätalousministeriötä Suomen ja Ruotsin välisen rajajokisopimuksen täytäntöönpanossa. Maakunta tarjoaisi kalatalouden ja vesitalouden tehtävänalaansa kuuluvaa asiantuntija- ja muuta apua erityisesti sen seuraamiseksi ja arvioimiseksi, miten sopimuksen 2 artiklassa määritelty sopimuksen tarkoitus täytäntöönpanossa toteutuu.

Suomen, Norjan ja Venäjän välinen sopimus

12 §.Inarijärven säännöstelysopimuksen toimeenpano. Inarijärven säännöstely perustuu vesistötoimikunnan 27.1.1958 antamaan säännöstelylupaan. Säännöstelyluvan haltijana on valtion puolesta maa- ja metsätalousministeriö. Suomen, Norjan ja nyttemmin Venäjän välinen Inarijärven säännöstelysopimus, joka tuli voimaan seuraavana vuonna luvan myöntämisen jälkeen, sisältää lupapäätöstä vastaavat määräykset vedenkorkeuksista ja juoksutuksista. Sopimus on korvannut vesistötoimikunnan päätöksen näiltä osin.

Sopimuksen mukaan Venäjällä on oikeus säännöstellä Inarijärven vedenpintaa alueellaan sijaitsevan Kaitakosken voimalaitoksen ja padon avulla sopimuksessa määrättyjen Inarijärven säännöstelyaltaan vedenkorkeusrajojen mukaisesti. Yksityiskohtaisemmat määräykset säännöstelyn toteuttamisesta sisältyvät sopimuksen liitteeseen. Säännöstelysopimuksen toimeenpanotehtäviin kuuluu muun muassa laatia Inarijärven alapuolisille voimalaitoksille suositukset vedenjuoksutuksista sekä huolehtia vedenkorkeuksien seurannasta ja siihen tarvittavien laitteiden kunnossapidosta.

Inarijärven säännöstelyä koskevasta vesioikeudellisesta luvasta ovat edelleen voimassa luvan haltijan velvoitteet maksaa korvauksia sekä ryhtyä toimenpiteisiin rantojen suojaamiseksi. Pohjois-Suomen vesioikeuden vuonna 1974 ja korkeimman hallinto-oikeuden vuonna 1975 antamilla päätöksillä luvan haltijalle on lisäksi määrätty muun muassa kalanistutusvelvoitteita sekä velvoite rakentaa tarvittavat kalanviljelytilat ja tarkkailla kalastonhoitotoimenpiteitä.

Pykälän 1 momentti koskisi Suomelle valtiosopimuksen sopijapuolena kuuluvien velvoitteiden täyttämistä. Ehdotuksen mukaan Lapin maakunta avustaisi maa- ja metsätalousministeriötä Inarijärven säännöstelysopimuksen täytäntöönpanon vaatimissa asiantuntijatehtävissä. Näistä tehtävistä määrätään säännöstelysopimuksen liitteessä N:o 3. Lapin maakunnan tehtävänä olisi muun muassa laatia Inarijärven alapuolisille voimalaitoksille ennakkoarviot ja suositukset vedenjuoksutuksista sekä huolehtia ennakkoarvioiden vaatimista sade- ja lumihavainnoista.

Valtiosopimukseen perustuvien velvoitteiden lisäksi Inarijärven säännöstelyä ohjaavat edellä kerrotut vesioikeudelliset luvat, joiden haltijana valtion lukuun toimii nykyisin Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. Pykälän 2 momentin mukaan nämä luvat siirtyisivät Lapin maakunnalle 1 päivänä tammikuuta 2020. Lapin maakunnalle siirtyisivät myös Inarijärven säännöstelyä koskeviin muihin vesioikeudellisiin päätöksiin perustuvat oikeudet ja velvollisuudet.

13 §.Inarijärven säännöstelyyn liittyvät kustannukset. Toisin kuin muut valtiolle nykyisin kuuluvat vesitaloudelliset luvat, jotka maakuntauudistuksessa siirtyisivät maakunnille, Inarijärven säännöstelyluvan ei voida katsoa tuottavan Lapin maakunnalle hyötyjä esimerkiksi tulvariskien hallinnassa tai muussa vesivarojen käytössä. Lapin maakunta toimisi siksi säännöstelyluvan haltijana osana valtiolle kuuluvien, Inarijärven säännöstelysopimukseen perustuvien velvoitteiden täyttämistä. Pykälän mukaan valtio vastaisi tämän vuoksi kustannuksista, joita Lapin maakunnalle aiheutuisi lupien ja niihin liittyvien muiden vesioikeudellisten päätösten noudattamisesta. Maa- ja metsätalousministeriö ja Lapin maakunta neuvottelisivat kustannuksia aiheuttavista toimenpiteistä etukäteen ennen niiden suorittamista. Ministeriö ja maakunta sopisivat myös maksujen ajankohdista ja muusta menettelystä kustannusten maksamiseksi. Inarijärven säännöstelyyn liittyvistä luvista ja muista vesioikeudellisista päätöksistä valtiolle aiheutuvat välittömät kustannukset ovat nykyisin noin miljoona euroa vuodessa.

Erinäisiä säännöksiä

14 §.Tietojen nähtävillä pito tietoverkossa. Ehdotetun lain 6 §:n 2 momentin 2 kohdan mukaan maakunnat huolehtisivat siitä, että tiedot Saimaan ja Vuoksen vedenkorkeuksista sekä poikkeavien juoksutusten ajankohdista olisivat kuntalain 108 §:ssä säädetyllä tavalla nähtävillä yleisessä tietoverkossa. Kuntalain 108 §:n mukaan kunnan ilmoitusten on oltava yleisessä tietoverkossa 14 vuorokautta, jollei asian luonteesta muuta johdu.

Juoksutussääntösopimuksen nykyisen voimaansaattamislain mukaan Saimaan ja Vuoksen vedenkorkeus- ja muut tiedot lähetetään vaikutusalueen kuntiin pidettäviksi niissä yleisesti nähtävillä noudattaen soveltuvin osin vesilain 11 luvun 22 §:n säännöksiä vesilain mukaisen lupapäätöksen tiedoksiannosta. Tietojen nähtävillä pidosta kuulutetaan nykyisin kunnan ilmoitustaululla yleensä lupapäätöksestä valittamiselle säädetyn 30 päivän ajan. Ehdotuksen mukaan tiedot olisi pidettävä nähtävillä myös yleisessä tietoverkossa 30 päivän ajan.

15 §.Valvonta ja viittaus rikoslakiin. Suomen ja Venäjän välisen juoksutussääntösopimuksen voimaansaattamislain 4 a §:n 1 momentin mukaan lain sekä juoksutussäännön noudattamisen valvonnasta ja pakkokeinoista on, jollei sopimuksesta muuta johdu, voimassa, mitä vesilaissa säädetään vesistön säännöstelystä. Pykälän 2 momentti sisältää viittaussäännöksen ympäristön turmelemista koskeviin rikoslain rangaistussäännöksiin, joita voitaisiin soveltaa myös Saimaan ja Vuoksen juoksutussäännön tai sen nojalla annettujen määräysten rikkomiseen.

Voimaansaattamislain 4 a §:n mukainen sääntely siirrettäisiin ehdotetun lain 15 §:ään. Pykälän 1 momentin valvontasäännös koskisi juoksutussääntösopimuksen noudattamisen valvontaa sekä juoksutusten hoitajille lain 4 §:ssä säädettyjen velvoitteiden ja maakunnille lain 6 §:n 1 momentin 1−3 kohdassa säädettyjen tietojen tuottamista ja toimittamista sekä vaikutusten tarkkailua koskevien velvoitteiden noudattamista.

16 §.Voimaantulo. Lain voimaantulosta säädettäisiin erikseen maakuntauudistuksen täytäntöönpanoa koskevan lainsäädännön voimaanpanosta annettavalla lailla

Pykälän 2 momentin mukaan maa- ja metsätalousministeriö tekisi Lapin maakunnalle viimeistään 28.2.2020 yksityiskohtaisen selvityksen Inarijärven säännöstelyyn liittyvistä lain 12 §:n 2 momentissa tarkoitetuista vesioikeudellisista luvista ja muista päätöksistä sekä niiden toimeenpanoon kuuluvista tehtävistä. Säännös vastaisi periaatteiltaan maakuntauudistuksen täytäntöönpanoa sekä valtion lupa-, ohjaus- ja valvontatehtävien uudelleenorganisointia koskevan lainsäädännön voimaanpanosta annetun lain 17 §:ää.

1.85

1.7.4 Laki Neuvostoliiton kanssa Saimaan ja Vuoksen juoksutussäännöstä tehdyn sopimuksen eräiden määräysten hyväksymisestä sekä sopimuksen soveltamisesta

1 §.Hallituksen esitykseen sisältyy ehdotus eräiden rajavesistösopimusten täytäntöönpanoa koskevaksi laiksi. Ehdotetun lain soveltamisalaan kuuluisi neljä Suomea sitovaa rajavesistöjä koskevaa valtiosopimusta, joiden täytäntöönpanosta huolehtivat nykyisin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset maa- ja metsätalousministeriön ohjauksessa. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten lakatessa sopimusten täytäntöönpanotehtävät siirtyisivät maakunnille osana niille kuuluvia vesitalouden ja kalatalouden tehtäviä. Hallituksen esityksen mukaan maakuntien tehtävistä sopimusten täytäntöönpanossa säädettäisiin selvyyden yhdellä lailla, johon siirrettäisiin myös muut sopimusten voimaansaattamislakeihin nykyisin sisältyvät täytäntöönpanoa koskevat säännökset.

Neuvostoliiton kanssa Saimaan ja Vuoksen juoksutussäännöstä tehdyn sopimuksen eräiden määräysten hyväksymisestä sekä sopimuksen soveltamisesta annetun lain 2−5 § esitetään edellä sanotusta syystä kumottaviksi. Lain 2 §:ssä säädetään sopimuksen soveltamisesta Suomen alueella mahdollisesti aiheutuvien vahinkojen korvaamisesta. Lain 3 § koskee juoksutussäännön mukaisen juoksutuksen vaikutusten tarkkailua ja 4 § poikkeavien juoksutusten kirjaamista ja niistä tiedottamista. Lain 4 a §:ssä säädetään lain ja juoksutussäännön noudattamisen valvonnasta, ja pykälässä on viittaus juoksutussäännön rikkomiseen sovellettaviin rikoslain säännöksiin. Lain 5 §:ään sisältyy asetuksenantovaltuus lain täytäntöönpanoa koskevien tarkempien määräysten antamiseksi. Kumottavia pykäliä vastaavat säännökset otettaisiin rajavesistösopimusten täytäntöönpanoa koskevaan uuteen lakiin.

2 §.Lain voimaantulosta säädettäisiin erikseen maakuntauudistuksen täytäntöönpanoa koskevan lainsäädännön voimaanpanosta annettavalla lailla.

1.86

1.7.5 Laki Suomen ja Ruotsin välillä tehdyn rajajokisopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta, sopimuksen soveltamisesta ja eräiden lakien kumoamisesta

1 §.Hallituksen esitykseen sisältyy ehdotus eräiden rajavesistösopimusten täytäntöönpanoa koskevaksi laiksi. Ehdotetun lain soveltamisalaan kuuluisi neljä Suomea sitovaa rajavesistöjä koskevaa valtiosopimusta, joiden täytäntöönpanosta huolehtivat nykyisin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset maa- ja metsätalousministeriön ohjauksessa. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten lakatessa sopimusten täytäntöönpanotehtävät siirtyisivät maakunnille osana niille kuuluvia vesitalouden ja kalatalouden tehtäviä. Hallituksen esityksen mukaan maakuntien tehtävistä sopimusten täytäntöönpanossa säädettäisiin selvyyden yhdellä lailla, johon siirrettäisiin myös muut sopimusten voimaansaattamislakeihin nykyisin sisältyvät täytäntöönpanoa koskevat säännökset.

Suomen ja Ruotsin välillä tehdyn rajajokisopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta, sopimuksen soveltamisesta ja eräiden lakien kumoamisesta annetun lain 2−4 § esitetään edellä sanotusta syystä kumottaviksi. Lain 2 §:ssä säädetään Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen toimimisesta rajajokisopimuksen 6 artiklassa tarkoitettuna sopimuspuolen nimeämänä viranomaisena ja 17 artiklassa tarkoitettuna valvontaviranomaisena. Lain 3 §:ssä säädetään maa- ja metsätalousministeriön toimivallasta sopia Ruotsin vastaavan viranomaisen kanssa poikkeuksista sopimukseen kuuluvan kalastussäännön määräyksistä. Lain 4 §:ään sisältyy valtioneuvoston asetuksenantovaltuus säätää eräistä kalastusta koskevista rajoituksista sekä kalastuksen valvonnasta. Kumottavia pykäliä vastaavat säännökset otettaisiin rajavesistösopimusten täytäntöönpanoa koskevaan uuteen lakiin.

2 §.Lain voimaantulosta säädettäisiin erikseen maakuntauudistuksen täytäntöönpanoa koskevan lainsäädännön voimaanpanosta annettavalla lailla.

1.87

1.7.6 Laki maatilatalouden kehittämisrahastosta

3 §.Pykälän 2 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että Maaseutuvirasto voisi kiinteistönmuodostamislaissa (554/1995) tarkoitettujen toimitusmiesten esityksestä siirtää hallinnassaan olevaa omaisuutta käytettäväksi uusjaossa toimitusmiesten esittämällä tavalla tämän maatilatalouden kehittämisrahastosta annetun lain mukaan maansaantiin oikeutettujen tilojen koon suurentamiseksi ja jakoalueen tilussijoituksen parantamiseksi elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen sijaan. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten muun muassa maaseudun kehittämiseen liittyvät tehtävät siirretään maakuntien hoidettavaksi. Maakunta ei voi kuitenkaan tehdä päätöksiä valtion talousarvion ulkopuolisen rahaston omistuksessa ja taseessa olevan maaomaisuuden luovuttamisesta. Maatilatalouden kehittämisrahastosta annetun lain 2 a §:n 2 momentin mukaan Maaseutuvirasto hoitaa, jollei lailla toisin säädetä, Maatilatalouden kehittämisrahaston hallintoa, kirjanpitoa ja maksuliikennettä hoitaa muilta kuin johtokunnalle kuuluvien tehtävien osalta. Näin ollen Maaseutuvirasto olisi luonteva viranomainen hoitamaan maatilatalouden kehittämisrahaston maaomaisuuden luovuttamiseen liittyviä tehtäviä. Lisäksi maatilatalouden kehittämisrahaston hallinnassa olevasta vajaan 1 000 hehtaarin peltopinta-alasta sijaitsee Etelä-Pohjanmaan maakunnan alueella yli puolet.

Pykälän 5 momenttia ehdotetaan muutettavaksi ensinnäkin siten, että momentista poistettaisiin säännös rahaston varojen käyttämisestä maidon viitemäärien ostamiseen kansalliseen varantoon. Euroopan unionin maidon ja maitotuotteiden kiintiöjärjestelmä on päättynyt 31 päivänä maaliskuuta 2015. Maitokiintiöjärjestelmässä maidontuottajille vahvistettiin tilakohtainen viitemäärä, jotka ovat siis lakanneet olemasta 31 päivänä maaliskuuta 2015 eikä maidon viitemääriä voi enää näin ollen hankkia. Momenttia ehdotetaan lisäksi muutettavaksi siten, että momentista poistettaisiin säännös rahaston varojen käyttämisestä pakkohuutokaupalla myytyjen tilojen ja alueiden lunastamiseen valtiolle, sen mukaan kuin siitä laissa erikseen säädetään. Tältä osin ehdotus perustuu siihen, että pakkohuutokaupalla myytävien kiinteistöjen lunastamisesta valtiolle annettu laki (23/1938) on kumottu 1 päivänä kesäkuuta 2016 voimaan tulleella lailla pakkohuutokaupalla myytävien kiinteistöjen lunastamisesta valtiolle annetun lain kumoamisesta (362/2016).

Pykälän 1, 4 ja 6 momenttiin ei ehdoteta tehtäväksi muutoksia.

3 a §.Lain 3 §:ään ehdotettujen muutosten johdosta pykälän 1 ja 2 momentissa muutettaisiin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus Maaseutuvirastoksi. Pykälän 3 momenttiin ei ehdoteta tehtäväksi muutoksia.

1.88

1.7.7 Luopumiseläkelaki

14 §.Pykälässä korvattaisiin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus sekä kunnan maaseutuelinkeinoviranomainen maakunnalla.

16 §.Pykälässä korvattaisiin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus sekä kunnan maaseutuelinkeinoviranomainen maakunnalla.

1.89

1.7.8 Laki kiinteistöjen kauppahintarekisteristä

4 §. Pykälässä säädetään tehtyä kiinteistön kauppaa koskevasta ilmoitusvelvollisuudesta kauppahintarekisterin pitäjälle. Säännöksen mukaan muun muassa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen on ilmoitettava maatilatalouden kehittämisrahastosta annetun lain (657/1966) nojalla tehty kiinteän omaisuuden kauppa kauppahintarekisterin pitäjälle. Säännöstä ehdotetaan tarkistettavaksi teknisesti maakuntahallinnon uudistuksen johdosta. Lainkohdassa säädettynä toimijana olisi jatkossa Maaseutuvirasto ELY-keskuksen sijasta.

1.90

1.7.9 Laki saariston kehityksen edistämisestä

2 §.Lain tarkoitus.Lain toteuttajina ovat tähän mennessä olleen valtio ja kunnat. Maakuntauudistuksen johdosta maakunnalle siirtyy uusia tehtäviä. Uutena laaja-alaisena toimijana maakunnalle, jolle siirretään kuntien ja valtion tehtäviä, tulee myös säätää osavastuu.

Valtiolla, eli eduskunnalla, valtioneuvostolla ja ministeriöillä, sekä sen alaisella hallinnolla tulee jatkossakin olla vastuuta saariston kehityksen edistämisestä annetun lain toteuttamisesta lainsäädännön, valtakunnallisen resurssien jaon ja hallinnon ohjauksen päätösvallan vuoksi. Lisäksi kunnille jää edelleen tehtäviä, muun muassa laaja kunnan elinvoiman edistämisen tehtävä, jonka vuoksi kunnilla säilyy vastuu saariston kehityksen edistämisestä annetun lain tavoitteiden toteuttamisesta.

5 §Liikenne- ja kuljetuspalvelut..Mahdollisuus asumisen, toimeentulon ja välttämättömän asioinnin kannalta tarpeellisiin liikennepalveluihin koskee kaikkien Suomen rannikko- ja järvialueiden vakinaisia asukkaita, ei ainoastaan niitä maakuntia tai saaristoalueita, joilla nykyisin on valtion hankkimaa tai tukemaa yhteysalusliikennettä.

Pykälän 1 momentissa valtio muutettaisiin maakunnaksi. Saariston liikenne- ja kuljetuspalvelujen suunnittelu ja mm. tarvittavien yhteysalusliikennepalvelujen järjestäminen siirtyisi valtiolta maakunnille. Ehdotetun maakuntalain 6 §:n 2 momentin mukaisesti maakunta voi hoitaa saaristoliikenteen suunnittelua ja järjestämistä.

Saariston liikenne- ja kuljetuspalvelujen suunnittelu on osa maakunnan liikennejärjestelmäsuunnittelua. Tämä mahdollistaa sen, että maakunnan asukkaiden liikkumis- ja kuljetustarpeita voidaan tarkastella kattavasti ja kokonaisvaltaisesti sekä pyrkiä huolehtimaan, että maakunnan asukkaiden yhdenvertaisuus huomioidaan ratkaisuissa. Saariston liikenne- ja kuljetuspalveluja koskevissa ratkaisuissa voidaan monipuolisesti hyödyntää erilaisia maa- ja vesiliikenteen palveluja sekä digitaalisuuden mahdollistamia uusia palveluja julkisin varoin hankittavien palvelujen kuten yhteysalusliikennepalvelun rinnalla.

Pykälän 2 momentissa poistettaisiin maininta valtion varoista.

Pykälään lisättäisiin uusi 3 momentti. Maakunnat voivat hoitaa saariston liikenne- ja kuljetuspalveluiden järjestämisen joko yksin tai yhdessä. Yhteistoimintaan sovellettaisiin ehdotetun maakuntalain 8 luvun säännöksiä. Maakunnat voisivat tehdä yhteistyösopimuksen, jossa ne sopisivat tehtävien järjestämisestä sekä maakuntien toimijoiden toimivallasta ja vastuista. Hyväksytty yhteistyösopimus tulisi toimittaa liikenne- ja viestintäministeriölle sekä maa- ja metsätalousministeriölle tiedoksi.

Pykälään lisättäisiin uusi 4 momentti, jonka mukaan valtio osallistuisi saariston liikenne- ja kuljetuspalveluiden kustannusten kattamiseen valtion talousarvion määrärahan puitteissa. Määrärahan jakamiseen vaikuttavista kriteereistä määrättäisiin tarkemmin talousarvion momentin perusteluissa.

12 §.Ympäristönhoitoavustus. Pykälän 1 momentissa valtion tulo- ja menoarvio muutettaisiin valtion talousarvioiksi.

Ympäristönhoitoavustusta on myönnetty toimenpiteisiin, jotka koskevat saaristoluonnon suojelemista taikka saariston maisemakuvan säilyttämistä tai parantamista. Avustuksen on myöntänyt elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus ympäristöministeriön päätettyä käyttöperusteista ja alueellisista avustuskiintiöistä. Pykälän 2 momenttia muutetaan siltä osin, että elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten tehtävät siirtyvät maakuntien hoidettaviksi.

Pykälän 3 momentissa säädetään valtionavustuslain mukaisista maksamista, valvontaa ja takaisinperintää koskevista tehtävistä. Tähän mennessä tehtävät ovat kuuluneet Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten sekä työ- ja elinkeinotoimistojen kehittämis- ja hallintokeskukselle (KEHA-keskus). Keskuksen tehtävät siirtyvät maakunnille.

1.91

1.7.10 Laki vesistöhankkeiden johdosta suoritettavista tilusjärjestelyistä

16 §.Pykälässä säädetään järjestelysuunnitelman vahvistamisesta. Lainkohdan 2 momentin mukaan toimitusinsinöörin on toimitettava järjestelysuunnitelma ja 14 §:n 2 momentissa tarkoitetut ehdotukset ojitussuunnitelman muutoksiksi ojitustoimituksen toimitusmiehelle tai aluehallintovirastolle, jos vahvistettu järjestelysuunnitelma koskee ojituksen yhteydessä suoritettavaa tilusjärjestelyä. Pykälä ehdotetaan tarkistettavaksi teknisesti maakuntahallinnon uudistuksen johdosta. Toimitusinsinöörin olisi siten jatkossa toimitettava lainkohdassa tarkoitetut ehdotukset ojitussuunnitelman muutoksiksi ojitustoimituksen toimitusmiehille tai Valtion lupa- ja valvontavirastolle.

1.92

1.7.11 Yhteisaluelaki

18 §.Pykälässä säädetään osakaskunnan säännöistä. Pykälän 3 momentin mukaan osakaskunnan säännöt ja sääntöjen muutos on alistettava aluehallintoviraston vahvistettavaksi ja ne tulevat voimaan, kun vahvistamispäätös on saanut lainvoiman. Aluehallintoviraston on vahvistettava säännöt, jos ne ovat lain mukaiset eikä niistä aiheudu vahinkoa osakkaille.

Vahvistusmenettelyn tarkoituksena on viranomaisen toimesta valvoa sitä, että säännöt täyttävät laissa niille asetetut vähimmäisvaatimukset ja valvoa myös, ettei osakaskunnan toiminnan puitteet järjestävillä säännöillä loukata yksittäisen osakkaan etua. Säännös hankaloittaa yksityisten maanomistajien omaisuuden hallinnon järjestämistä, kun yksimielisesti tehty päätöskin on alistettava hallintoviranomaisen vahvistettavaksi. Jos päätöksestä on erimielisyyttä, yksittäinen osakas voi turvata etunsa nostamalla kanteen osakaskuntaa vastaan käräjäoikeudessa siten kuin lain 23 ja 23 a §:issä säädetään. Kun yksittäisen osakkaan oikeudellisen aseman turvaaminen ei edellä esitetysti edellytä erillistä osakaskunnan sääntöjen vahvistamismenettelyä ja säännös lisää viranomaisten hallinnollista taakkaa, säännös ehdotetaan tarpeetonta byrokratiaa aiheuttavana ja viranomaisen hallinnollista taakkaa lisäävänä kumottavaksi.

23 b §.Pykälässä säädetään muutoksenhausta laissa hallintoviranomaisen vahvistettavaksi alistettavaan päätökseen. Pykälän 1 momentin mukaan muun muassa 18 §:n 3 momentissa tarkoitettuun päätökseen saa hakea muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen siten kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään. Kun osakaskunnan sääntöjen vahvistamismenettelystä ehdotetaan luovuttavaksi, säännöstä ehdotetaan tarkistettavaksi siten, että siitä poistetaan viittaus kumottavaksi esitettyyn 18 §:n 3 momenttiin ja siihen liittyvä asiassa toimivaltaista hallinto-oikeutta koskeva säännös.

31 a §.Pykälässä säädetään yhteisen alueen tai erityisen etuuden osakaskunnalle maksettavan korvauksen tallettamisesta.

Voimassa olevan 2 momentin mukaan korvaus on laissa säädetyissä tilanteissa talletettava aluehallintovirastoon, jonka on myös huolehdittava korvauksen tallettamisesta pankkiin, jollei talletettua korvausta ole nostettu 14 päivän kuluessa.

Voimassa olevan 3 momentin mukaan aluehallintoviraston tulee maksaa korvaussummasta järjestäytymättömän osakaskunnan osakkaalle kuuluva osuus ennen korvauksen maksamista osakaskunnalle, jos osakas on esittänyt luotettavan selvityksen osuutensa suuruudesta.

Pykälää ehdotetaan tarkistettavaksi teknisesti siten, että pykälässä säädetystä korvausten hallinnoinnista vastaisi jatkossa Valtion lupa- ja valvontavirasto ja Ahvenanmaan maakunnassa Ahvenanmaan valtionvirasto.

33 §.Pykälässä säädetään osakaskunnan yhteystietojen ilmoittamisvelvollisuudesta Maanmittauslaitokselle ja aluehallintovirastolle. Pykälän mukaan osakaskunnan säännöistä on lähetettävä Maanmittauslaitokselle ja aluehallintovirastolle ote, josta ilmenevät lain 18 §:n 1 momentin 1 ja 2 kohdassa tarkoitetut tiedot. Samoin Maanmittauslaitokselle ja aluehallintovirastolle on lähetettävä tiedot hoitokunnan puheenjohtajasta ja varapuheenjohtajasta tai toimitsijasta ja hänen varamiehestään sekä heidän osoitteistaan. Pykälä ehdotetaan tarkistettavaksi siten, että jatkossa ote tulisi lähettää Maanmittauslaitoksen lisäksi Valtion lupa- ja valvontavirastolle sekä yhteisen alueen tai erityisen etuuden sijaitessa Ahvenanmaan maakunnassa Ahvenanmaan valtionvirastolle.

1.93

1.7.12 Poronhoitolaki

6 §.Paliskunta. Pykälän 3 momentissa Lapin aluehallintovirasto muutettaisiin Lapin maakunnaksi.

8 §.Paliskunnan perustaminen.Pykälän 1 momentissa Lapin aluehallintovirasto muutettaisiin Lapin maakunnaksi.

14 §.Paliskunnan kokouksen koollekutsuminen. Pykälän 1 momentissa Lapin aluehallintovirasto muutettaisiin Lapin maakunnaksi.

28 §.Poroerotusten suorittaminen.Pykälän 2 ja 3 momentissa Lapin aluehallintovirasto muutettaisiin Lapin maakunnaksi.

36 §.Arvioimislautakunta. Pykälän 1 momentissa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin maakunnaksi. Vaikka muut poronhoitoon liittyvät tehtävät keskitettäisiin Lapin maakuntaan, porovahinkojen arvioimislautakunnan puheenjohtajan nimeämiseen liittyvä tehtävä on tarkoituksenmukaista hoitaa nykyiseen tapaan siinä maakunnassa, jossa lautakunta toimii. Arvioimistyössä on pääosin kyse viljelysvahinkojen arvioinnista, ja sijaintimaakunnan maaseutuhallinnolla on parhaat edellytykset saada verkostojaan käyttäen tehtäviin asiantuntevia ja riittävää paikallistuntemusta omaavia henkilöitä. Pykälän 3 momentissa nimismies muutettaisiin poliisipäälliköksi.

38 §.Arvioimislautakunnan jäsenen palkkio ja vastuu. Pykälän 1 momentissa Lapin aluehallintovirasto muutettaisiin Lapin maakunnaksi.

39 a §.Valtakunnan rajalle rakennettava esteaita.Pykälän 3 momentissa Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin Lapin maakunnaksi.

48 §.Paliskuntain yhdistyksen toiminnan rahoitus. Pykälässä Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin Lapin maakunnaksi. Pykälään lisättäisiin valtionavustuslain (688/2001) menettelysäännösten soveltamista koskeva säännös.

52 §.Valvonta. Pykälässä Lapin aluehallintovirasto muutettaisiin Lapin maakunnaksi.

52 a §.Maakunnan päätöksistä perittävät maksut. Lakiin lisättävän uuden 52 a §:n mukaan maakunta perisi toimijalta hyväksymänsä taksan mukaisen maksun hakemuksesta tehdystä päätöksestä, ei kuitenkaan päätöksestä, joka koskee määrärahan myöntämistä. Tällä hetkellä maksullisia ovat aluehallintoviraston poronhoitolain nojalla tekemät päätökset kuten päätökset paliskuntien rajojen muuttamisesta, kahden tai useamman paliskunnan yhdistymisestä tai paliskunnan jakautumisesta.

52 b §.Muutoksenhaku. Lakiin lisättävässä uudessa 52 b §:ssä säädettäisiin muutoksenhausta maakunnan päätöksiin. Voimassa olevaan lakiin sisältyy säännöksiä paliskuntien ja Paliskuntain yhdistyksen, mutta ei valtion aluehallintoviranomaisten päätöksiä koskevasta muutoksenhausta. Ehdotetun pykälän mukaan lakiin perustuviin maakunnan päätöksiin haettaisiin muutosta hallintovalituksella hallintolainkäyttölain mukaisesti. Kuitenkin päätöksiin, jotka koskevat paliskuntien toimialueiden rajojen vahvistamista, arvioimislautakunnan puheenjohtajan määräämistä, lautakunnan jäsenten palkkio- ja korvausperusteita tai maakunnallisia maksuja, haettaisiin muutosta ehdotetun maakuntalain 17 luvun mukaisesti.

1.94

1.7.13 Metsästyslaki

23 §.Metsästyksen rajoittaminen yleisen turvallisuuden vuoksi. Pykälän 1 ja 2 momentissa aluehallintovirasto muutettaisiin maakunnaksi. Päätökset metsästyksen rajoittamisesta edellyttävät muun ohella alueiden käytön paikallistuntemusta. Pykälän 1 momentin viittaus eläintautilakiin muutettaisiin voimassaolevan eläintautilain (441/2013) 5 §:ään.

Pykälän 3 momentin mukaan toimivalta metsästyksen kieltämisestä tai rajoittamisesta Suomen talousvyöhykkeellä kuuluisi Varsinais-Suomen maakunnalle. Talousvyöhykettä koskevan päätöksenteon erityislaadun vuoksi tehtävä ehdotetaan keskitettäväksi yhdelle maakunnalle, joista Varsinais-Suomen maakunta olisi sijaintinsa vuoksi soveliain.

88 §.Lain noudattamisen valvonta. Pykälän 4 momentissa aluehallintovirasto muutettaisiin maakunnaksi samoin perustein kuin edellä 23 §:ssä.

1.95

1.7.14 Taimiaineistolaki

3 §.Taimiaineiston toimittajan hyväksyminen ja rekisteröinti. Pykälän 4 momentissa hallinnollista taakkaa purettaisiin siten, että rekisteröintiä toimijarekisteriin haettaisiin keskitetysti Elintarviketurvallisuusvirastolta, joka myös päättää asiasta. Tämä vastaa jo pääosin nykykäytäntöä. Maakunnalle ei siirtyisi elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen nykyisiä rekisteröintitehtäviä.

7 a §.Valvontaviranomaiset. Pykälän 1 momentissa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin maakunnaksi, joka alueellisesti valvoisi säännösten noudattamista. Elintarviketurvallisuusvirastolla on edelleen valvontatoimivalta koko valtakunnan alueella.

Pykälän uudessa 2 momentissa ehdotettaisiin, että valvontaviranomaiselle tässä laissa säädetyt tehtävät hoitaisi Ahvenanmaan maakunnassa Ahvenanmaan valtionvirasto. Koska Ahvenanmaalle ei tulisi maakuntauudistuksen mukaista maakuntaa, olisi säädettävä valtion viranomaisesta, jolle toimivalta kuuluisi. Kuitenkin itsehallintolain 30 §:n 8 kohdassa säädetyn poikkeuksen mukaan tehtävistä, jotka kasvintuhoojien maahan kulkeutumisen estämistä koskevan lainsäädännön mukaan kuuluvat valtakunnan viranomaiselle, huolehtii maakunnassa maakunnan hallitus tai muu maakuntalaissa määrätty viranomainen. Ehdotettu säännös merkitsisi, että kohdassa säädetyn poikkeuksen soveltaminen jatkuisi edelleen eikä valtakunnan ja maakunnan viranomaisten välinen Ahvenanmaan itsehallintolakiin perustuva toimivallanjako maakuntien perustamisen myötä muuttuisi.

12 §.Rekisteristä poistaminen. Pykälän 1 momentissa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin valvontaviranomaiseksi. Pykälän 2 momentissa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin Elintarviketurvallisuusvirastoksi.

15 §.Maksut, palkkiot ja korvaukset. Pykälän 1 momenttiin lisättäisiin uusi säännös niistä suoritteista, joista maakunta perisi hyväksymänsä taksan mukaisen maksun.

16 §.Muutoksenhaku. Pykälän 1 momentissa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin Elintarviketurvallisuusvirastoksi. Pykälän 2 momenttiin lisättäisiin viittaus ehdotetun maakuntalain 17 lukuun haettaessa muutosta maakunnallisia maksuja koskevaan päätökseen.

1.96

1.7.15 Laki maatalousyrittäjien luopumistuesta

2 §.Pykälän 6 kohta kumottaisiin tarpeettomana. Kohdassa määritellään kunnan maaseutuelinkeinoviranomainen, joka ei käsitteenä enää esiinny laissa.

21 a, 30 a, 34, 36 ja 37 §. Pykälissä korvattaisiin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus sekä kunnan maaseutuelinkeinoviranomainen maakunnalla.

40 §.Pykälän 4 momentissa korvattaisiin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus maakunnalla. Lisäksi momentista poistettaisiin viittaus kumottuun maa- ja metsätalouden rakennepoliittisista toimenpiteistä annettuun lakiin (1303/1994). Viittauksen mukaan eläkelaitoksen tiedonantovelvollisuus koskee myös kyseisessä laissa tarkoitetun pellon metsittämistukijärjestelmän valvontaa varten tarvittavien tietojen toimittamista.

1.97

1.7.16 Kolttalaki

11 §.Kalaistutukset. Pykälän 2 momentissa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin Lapin maakunnan viranhaltijaksi. Pykälän 1 momentti säilyy ennallaan.

12 §.Eräät tientekotyöt. Pykälä ehdotetaan kumottavaksi, koska pykälää ei ole sovellettu pitkään aikaan ja koska koltat voivat saada muutenkin tukea kolttatilan tienteko- ja vesihuoltotöihin kolttalainsäädännön nojalla. Lisäksi ei ole sopivia viranomaisia, jotka voisivat hoitaa pykälän mukaisia tehtäviä maakuntauudistuksen jälkeen.

13 b §.Lainan myöntämisen edellytykset. Pykälässä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin Lapin maakunnan viranhaltijaksi. Kolttalain myöntämistä koskeva päätöksenteko on keskeisesti oikeusharkintaa sisältävä tehtävä, joka on delegoitu maakunnille. Tuen myöntäminen on perusteltua säätää maakunnan viranhaltijan tehtäväksi vastaavalla tavalla kuin esimerkiksi porotalouden ja luontaiselinkeinojen rakennetukitukilain mukaisten tehtävien ja maksajavirastotehtävien hoito.

18 §.Tuen, valtiontakauksen ja lainan hakeminen, myöntäminen ja maksaminen. Pykälän 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että Valtiokonttori myöntäisi jatkossa kolttalain mukaiset valtionlainat. Kolttalain mukaisten valtionlainojen rahoitus hoidetaan valtion talousarvion ulkopuolisen maatilatalouden kehittämisrahaston varoista. Kyse on valtionlainoista, joten Lapin maakunta ei voi olla maakuntauudistuksen toteuduttua lainan myöntäjänä, koska kyse on valtion saatavista. Näin ollen tehtävä tulee osoittaa valtion viranomaiselle. Valtiokonttorilla on laajaa rahoitusalan kokemusta useista lainatyypeistä ja niihin liittyvistä vakuuksista ja että Valtiokonttorin tehtävistä johtuen Valtiokonttorissa on vahvaa rahoitus- ja vakuusjuridiikan osaamista. Näin ollen on perusteltua, että Valtiokonttori toimisi valtionlainan myöntävänä tahona. Ehdotuksen mukaan Valtiokonttori voisi myöntää valtionlainan sen jälkeen, kun Lapin maakunta on tehnyt päätöksen valtionlainasta ja mahdollisesta avustuksesta. Menettely vastaisi tältä osin poro- ja luontaiselinkeinojen rakennetuista annetun lain nojalla myönnettävien valtionlainojen osalta noudatettua menettelyä, joskin viimeksi mainittujen valtionlainojen myöntämisestä päättää luotonantajana luottolaitokset.

Lapin maakunnan viranhaltija tarkistaisi siten tukipäätöstä tehdessään, että kolttalaissa säädetyt edellytykset valtionlainan ja/tai avustuksen myöntämiselle täyttyvät. Kolttalaissa säädetään muun muassa siitä, keille henkilöille tai millaisille yhteisöille kolttalain mukaisia tukia voidaan myöntää, mihin tukikohteisiin tukea voidaan myöntää sekä tuen kuten avustuksen tai lainan enimmäismääristä ja siitä, mistä tuen enimmäismäärä lasketaan. Valtionlainaa koskevassa päätöksessä Lapin maakunnan päätöksestä ilmenisi kolttalain 13 b §:ssä säädetyn valtionlainan enimmäismäärän lisäksi muun muassa valtionlainan käyttötarkoitus, myönnettävälle valtionlainalle hyväksyttävä vakuus (eli mihin tilaan ja minkä verran kiinnityksiä haetaan), mahdollinen korkovapaa aika ja valtionlainan lyhennysten alkamisajankohta sekä tuen saamisen muut ehdot kuten esimerkiksi mihin mennessä asuinrakennuksen rakentaminen on saatettava loppuun ja palovakuutusvelvollisuus, jos valtionlaina myönnetään asuinrakennuksen rakentamiseen. Valtionlainaa myöntäessään Valtiokonttori ei voisi poiketa tukipäätöksen ehdoista eli esimerkiksi myöntää valtionlainaa suurempaa määrää kuin mitä tukipäätös mahdollistaa, mutta sillä olisi kuitenkin niin harkitessaan mahdollisuus myöntää valtionlainaa tukipäätöksessä mainittua vähemmän.

Pykälän 2 momenttia ehdotetaan tarkennettavaksi sanamuodoltaan siten, että Lapin maakunnan päätös muun muassa valtionlainan määrästä koskisi nimenomaisesti lainan enimmäismäärää. Momentin asiallista sisältöä ei kuitenkaan ehdoteta muutettavaksi voimassa olevaan säännökseen verrattuna. Pykälän 3 — 5 momentteihin ei ehdoteta tehtäväksi muutoksia.

19 §.Rakentamisen ohjaus ja tarkastukset. Pykälän 2 momentissa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin Lapin maakunnan viranhaltijaksi vastaavalla tavalla kuin 13 b §:ssä. Pykälän 1 momentti säilyisi ennallaan.

21 §.Osto- ja siirtomenettely. Pykälän 1, 2 ja 3 momentissa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin Maaseutuvirastoksi kuten myös pykälän 4 momentissa. Pykälän 4 momentin mukaisessa siirtomenettelyssä on tarkoitus säilyttää kolttien mahdollisuus kääntyä tässä asiassa ensin alueviranomaisen, Lapin maakunnan, puoleen. Pykälän 1 momentin mukaiset ostot tapahtuisivat Lapin maakunnan esityksestä.

22 §.Maan lunastaminen pakkohuutokaupasta. Pakkohuutokaupalla myytävien kiinteistöjen lunastamisesta valtiolle annettu laki (23/1938) on kumottu lailla pakkohuutokaupalla myytävien kiinteistöjen lunastamisesta valtiolle annetun lain kumoamisesta (326/2016), mistä johtuen viittaukset poistettaisiin pykälästä.

26 §.Maan käyttäminen muihin tarkoituksiin. Pykälässä oleva viittaus kumottuun lakiin 687/78 korvattaisiin viittauksella oikeudesta luovuttaa valtion kiinteistövarallisuutta annettuun lakiin 973/2002.

27 §.Maan käyttöä koskeva suunnitelma.Pykälän 1 ja 2 momentissa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin Maaseutuvirastoksi. Pykälän 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi myös siten, että asiasta tulee pyytää Lapin maakunnan lausunto. Pykälän 3 momenttiin ei ehdoteta muutoksia.

28 §.Maan hakeminen.Pykälässä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin Maaseutuvirastoksi. Hakemuksesta olisi pyydettävä myös Lapin maakunnan lausunto. Pykälästä poistettaisiin vaatimus kunnan maaseutuelinkeinoviranomaisen lausunnon hankkimisesta.

29 §.Myyntipäätös. Pykälässä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin Maaseutuvirastoksi.

31 §.Maanmittaustoimitukset. Pykälän 1 momentin ensimmäinen virke ehdotetaan poistettavaksi, koska Maaseutuvirastolla ei ole palveluksessaan maanmittausinsinööriä eikä maanmittausteknikkoa ja koska nykyistä säännöstä ei ole käytännössä sovellettu. Momentin toisessa virkkeessä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen korvaisi Maaseutuvirasto, jolla olisi siten mahdollisuus laittaa maanmittaustoimitus vireille. Pykälän 2 momenttiin ei ehdoteta muutoksia.

35 §.Tientekotyöt. Pykälä ehdotetaan kumottavaksi tarpeettomana, koska myös siihen liittyvä kolttalain 12 § ehdotetaan kumottavaksi.

36 §.Rajoitukset. Pykälässä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin Lapin maakunnaksi.

37 §.Eräät lisäehdot. Pykälän 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi ensinnäkin siten, että Valtiokonttori voisi määrätä tilaa tai aluetta rasittavan valtion saamisen tai valtionlainan osaksi tai kokonaan takaisin maksettavaksi. Ehdotettu muutos perustuu siihen, että tämän hallituksen esityksen yhteydessä ehdotetaan eräiden maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalojen lainojen ja saamisten siirtämisestä annettua lakia (78/2007) muutettavaksi siten, että Valtiokonttorin tehtäväksi tulisivat myös ne tehtävät, joita elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset tällä hetkellä hoitavat tiettyjen saatavien, kuten kolttalain nojalla syntyneiden ja myönnettyjen lainojen ja myyntihintasaamisten osalta. Näin ollen kolttalakia tulisi tältä osin muuttaa vastaamaan eräiden maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalojen lainojen ja saamisten siirtämisestä Valtiokonttorille hoidettavaksi annettuun lakiin ehdotettuja muutoksia Valtiokonttorin tehtävien osalta. Pykälän 1 momenttia ehdotetaan lisäksi muutettavaksi siten, että Lapin maakunnan viranhaltija voisi määrätä avustuksen kokonaan tai osaksi takaisin maksettavaksi elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen sijaan ja myös siten, että nykyisin 38 §:n 3 momenttiin sisältyvä säännös ennakkotiedon antamisesta siirrettäisiin tähän momenttiin. Toimenpiteellä tarkoitetaan tässä säännöksessä kaikkia toimenpiteitä, jotka voivat aiheuttaa avustuksen määräämisen kokonaan tai osaksi takaisin maksettavaksi. Lapin maakunta myöntää mainitut avustukset eikä Valtiokonttorilla ole tehtäviä avustusten takaisinperintään liittyen. Pykälän 2 momenttiin ei ehdoteta tehtäväksi muutoksia.

38 §.Myyntihintasaamisen ja lainojen irtisanominen. Pykälän 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että Valtiokonttori elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen sijasta voisi määrätä kolttalain mukaisen valtion myyntihintasaamisen ja valtionlainan maksettavaksi takaisin osaksi tai kokonaan yhdessä tai useammassa erässä. Ehdotus perustuu edellä sanotun mukaisesti eräiden maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalan lainojen ja saamisten siirtämisestä Valtiokonttorin hoidettavaksi annettuun lakiin ehdotettuihin muutoksiin Valtiokonttorin tehtävien osalta. Vastaavalla tavalla 2 ja 3 momentissa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin Valtiokonttoriksi. Koska Valtiokonttorin tehtäviin kuuluu valtion saataviin liittyvät tehtävät, Valtiokonttori ei kuitenkaan voisi antaa ennakkotietoa toimenpiteen vaikutuksesta avustuksen takaisinperimiseen, vaan 3 momentissa tarkoitettu ennakkotieto voisi koskea ainoastaan valtionlainaa tai myyntihintasaamista. Toimenpiteen vaikutusta avustuksen mahdolliseen takaisinperimiseen koskeva 3 momenttiin sisältyvä ennakkotietoa koskeva säännös ehdotetaan siirrettäväksi 37 §:n 1 momentin loppuun, jonne se säädösteknisestä paremmin sopii. Avustuksen mahdolliseen takaisinperimiseen liittyvän ennakkotiedon antaisi Lapin maakunnan viranomainen, joka myöntää tämän lain mukaiset avustukset. Voimassa oleva 4 momentti ehdotetaan kumottavaksi tarpeettomana, koska Valtiokonttori on antolainauksen erityisosaaja ja Valtiokonttorin toimintaa sääntelee myös esimerkiksi hyvää perintätapaa koskevat säännökset ja periaatteet.

55 §.Täytäntöönpanoviranomaiset. Pykälän 1 momentissa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin Lapin maakunnaksi ja Inarin kunnan maaseutuelinkeinoviranomainen poistettaisiin momentin mukaisista lain täytäntöönpanoviranomaisista. Täytäntöönpanoviranomaisiin lisättäisiin Valtiokonttori. Pykälän 2 momentista poistettaisiin mahdollisuus käyttää lakkautettavaa Lapin aluehallintovirastoa tämän lain mukaisissa tehtävissä.

55a §.Tiedonsaantioikeus ja tietojen luovuttaminen.Pykälässä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin Lapin maakunnaksi. Pykälässä lueteltuihin viranomaisiin lisättäisiin Valtiokonttori.

56 §.Kuuleminen. Lapin maakunta lisättäisiin 1 momentin mukaisiin viranomaisiin, joiden tulee varata kolttien kyläkokoukselle ja kolttaneuvostoille tilaisuus lausunnon antamiseen. Pykälän 2 momentti säilyisi ennallaan.

63 §.Muutoksenhaku. Pykälän 1 momentissa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin Lapin maakunnaksi ja momenttiin lisättäisiin Maaseutuvirasto sekä Valtiokonttori. Pykälän 2 - 4 momentit säilyisivät ennallaan.

64 §.Käsittelymaksun periminen. Pykälässä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin Lapin maakunnaksi ja luottojen maksuhelpotuksia koskevien päätösten osalta Valtionkonttoriksi.

65 a §.Säännösten soveltaminen eräisiin viranomaisiin. Pykälässä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin Lapin maakunnaksi lukuun ottamatta Maaseutuvirastolle tai Valtiokonttorille tämän lain mukaisia tehtäviä. Pykälän otsikkoa muutettaisiin ehdotettuja muutoksia vastaavaksi.

Voimaantulo.Ehdotetun siirtymäsäännöksen mukaan Valtiokonttori tulisi ennen lain voimaantuloa myönnettyjen kolttalain mukaisten valtionlainojen velkojaksi ja sille siirtyisi luotonantajan oikeudet ja velvollisuudet kolttalain muutoslain tullessa voimaan, koska velkojan oikeudet eivät voi siirtyä Lapin maakunnalle valtion saatavien kyseessä ollessa. Samoin siirtymäsäännöksen mukaan Valtiokonttori tulisi aiemmin myönnettyjen kolttalainojen vakuutena olevien kiinnitysten pantinhaltijaksi lain tullessa voimaan, koska pantinhaltijana ei voi olla Lapin maakunta valtion saatavien kyseessä ollessa. Koska Valtiokonttorin ehdotetaan olevan jatkossa kolttalaissa tarkoitetun valtionlainan myöntäjänä, kolttalain muutoslakia sovellettaisiin ennen lain voimaantuloa vireillä oleviin valtionlainaa koskeviin hakemuksiin ja valtionlainan myöntämiseen. Lisäksi ehdotetun siirtymäsäännöksen mukaan Lapin maakunta, jolle nykyisen Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen hallussa olevat asiakirjat siirtyvät maakuntauudistuksen toteuduttua, olisi velvollinen siirtämään Valtiokonttorille maakunnalle siirtyneet ja sen hallussa olevat, ennen kolttalain muutoslain voimaantuloa myönnettyjen valtionlainojen myöntämiseen, nostamiseen ja hallinnointiin liittyvät alkuperäiset asiakirjat sekä panttikirjat ja vakuutena oleviin kiinnityksiin liittyvät muut alkuperäiset asiakirjat. Säännös on perusteltu ja välttämätön sen vuoksi, että Valtiokonttori voisi hoitaa sille kuuluvat, kolttalaissa tarkoitettuihin valtionlainoihin liittyvät tehtävät.

Edellä mainituilla myöntämiseen ja nostamiseen liittyvillä asiakirjoilla tarkoitettaisiin esimerkiksi valtionlainojen myöntämispäätöksiä, valtionlainojen alkuperäisiä velkakirjoja liitteineen sekä lainan nostamiseen ja nostoajankohtiin liittyviä dokumentteja. Valtionlainojen hallinnointiin liittyvillä asiakirjoilla tarkoitettaisiin esimerkiksi päätöksiä valtionlainan maksuvapautuksista, lyhennysvapautuksista ja valtionlainan lyhentämiseen liittyviä lykkäyspäätöksiä. Jos valtionlaina on sen juoksuaikana siirretty toiselle velalliselle, myös nämä asiakirjat tulisi toimittaa Valtiokonttorille. Valtiokonttorille tulisi luovuttaa myös valtionlainan vakuutena olevat alkuperäiset panttikirjat. Vakuutena oleviin kiinnityksiin liittyvillä muilla alkuperäisillä asiakirjoilla tarkoitettaisiin esimerkiksi panttaussitoumuksia, kiinteistöön liittyviä asiakirjoja, lainhuutotodistuksia, palovakuutustodistuksia sekä jos valtionlainan vakuutena olevasta kiinteistöstä on luovutettu määräosa kolmannelle henkilölle tai taholle, määräalan luovuttamiseen liittyvät asiakirjat. Lapin maakunnan tulisi siis käytännössä luovuttaa Valtiokonttorille kaikki kolttalaissa tarkoitetun valtionlainan myöntämiseen ja sen elinkaareen liittyvät asiakirjat.

1.98

1.7.17 Kiinteistönmuodostamislaki

33 §.Voimassa olevan lain 33 §:ssä säädetään kaikki ne edellytykset, joilla asemakaava-alueen ulkopuolella rakennuspaikaksi tarkoitettu määräala saadaan muodostaa lohkomalla kiinteistöksi. Kun maankäyttö- ja rakennuslain 72 §:ssä on säädetty rakentamiskielto rantavyöhykkeelle ilman asemakaavaa tai oikeusvaikutteista yleiskaavaa ja kun kunta ei voi säätää tästä rakentamiskiellosta poikkeusta rakennusjärjestyksellä osoitetuille alueille ilman elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen kuulemista, kiinteistönmuodostamislain 33 §:n 4 momentissa toimitusinsinööri on velvoitettu siirtämään kysymys määräalan sijaitsemisesta maankäyttö- ja rakennuslain 72 §:n mukaisella ranta-alueella elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ratkaistavaksi. Toimitusinsinöörin on siirrettävä kysymys ELY -keskuksen ratkaistavaksi, jos toimituksessa syntyy asiasta epätietoisuutta. Kun voimassa olevassa lainsäädännössä ELY -keskuksille kuuluva kuntakaavoituksen ohjaus ja valvonta eivät siirry perustettavien maakuntien tehtäviksi, pykälän 4 momentti ehdotetaan tarkistettavaksi siten, että kysymys tulisi jatkossa siirtää asianomaisen kunnan ratkaistavaksi. . Lisäksi pykälän 2 momentin 2 kohtaa ehdotetaan tarkistettavaksi lisäämällä siihen maankäyttö- ja rakennuslain 137 a § 1.5.2017 voimaan tulleen maankäyttö- ja rakennuslain muutoksen (230/2017) johdosta.

75 §.Lain 75 §:ssä säädetään ojituksesta päättämisestä kiinteistötoimituksessa. Lainkohdan mukaan toimitusmiehet päättävät ojituksen suorittamisesta, jos ojitus koskee vain uusjakoaluetta tai 73 §:n 3 momentissa tarkoitettua ojan tekemistä, jollei ojitukseen tarvita vesilain (587/2011) 5 luvun 3 §:ssä tarkoitettua aluehallintoviraston lupaa tai poikkeamista vesilain 2 luvun 11 §:ssä tarkoitetusta kiellosta. Säännökseen ehdotetaan tehtäväksi maakuntahallinnon uudistuksesta johtuvat tekniset muutokset. Asian käsittelisi jatkossa Valtion lupa- ja valvontavirasto.

203 §. Pykälässä säädetään toimituksessa määrättyjen korvausten maksamisesta. Pykälän 4 momentin mukaan toimituksessa maksuvelvolliseksi määrätty on saanut tallettaa riidanalaisen osan korvauksesta kiinteistön sijaintipaikan aluehallintovirastoon siten kuin rahan, arvo-osuuksien, arvopaperien tai asiakirjain tallettamisesta velan maksuna tai vapauttamiseksi muusta suoritusvelvollisuudesta annetussa laissa (281/1931) säädetään, jos korvauksensaaja ei ole asettanut maksuvelvollisen hyväksymää vakuutta liikaa maksetun määrän ja sille suoritettavan koron palauttamisesta. Säännökseen ehdotetaan tehtäväksi maakuntahallinnon uudistuksesta johtuvat tekniset muutokset. Rahakorvausten vastaanottamisesta ja hallinnoinnista vastaisi jatkossa Valtion lupa- ja valvontavirasto ja Ahvenanmaan maakunnassa Ahvenanmaan valtionvirasto.

205 §.Pykälässä säädetään kiinteistön arvon alentumisesta maksettavaksi määrättävien korvausten kuulumisesta kiinteistöön panttioikeuden haltijan aseman turvaamiseksi. Pykälän 2 momentin mukaan kiinteistön omistajalle tuleva korvaus on korkoineen määrättävä talletettavaksi aluehallintovirastoon, jos kiinteistön omistajalle on määrätty alueen tai osuuden siirtämisen, tilusvaihdon, osittelusta poikkeamisen, maan tai rakennuksen lunastamisen taikka muun sellaisen toimenpiteen johdosta maksettavaksi suuruudeltaan merkittävä korvaus ja kiinteistön arvo on edellä tarkoitetun toimenpiteen vuoksi alentunut siinä määrin, että kiinteistöön kohdistuva panttioikeuden haltijan oikeus saattaisi vaarantua. Aluehallintoviraston on tullut myös jakaa varat niin kuin kiinteän omaisuuden kauppahinnan jakamisesta ulosottokaaressa (705/2007) säädetään, jollei kiinteistön omistaja ole voinut näyttää kaikkien panttioikeuden haltijain antaneen lupaa talletetun korvauksen nostamiseen. Säännöstä ehdotetaan tarkistettavaksi teknisesti maakuntahallinnon uudistuksen johdosta. Tehtävästä vastaisi jatkossa aluehallintoviraston sijasta Valtion lupa- ja valvontavirasto ja Ahvenanmaan maakunnassa Ahvenanmaan valtionvirasto.

1.99

1.7.18 Metsälaki

7 a §.Maanomistajan ja metsäkeskuksen ilmoitusvelvollisuus. Pykälän 3 momentissa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi, joka toimisi luonnonsuojelulain mukaisena viranomaisena.

14 b §.Menettely liito-oravailmoituksesta. Pykälässä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

1.100

1.7.19 Laki eläinlääkinnällisestä rajatarkastuksesta

4 §.Määritelmät. Pykälän 2 kohdasta poistettaisiin maininta aluehallintovirastosta sekä muusta valtion, kunnan tai kuntayhtymän viranomaisesta. Samoin poistettaisiin viittaus kunnaneläinlääkäriin. Tullilaitos muutettaisiin Tulliksi.

10 §.Eläinlääkinnällisen rajatarkastuksen ulkopuolelle jäävien eläinten ja tavaroiden tarkastus.Pykälän 1 momentissa asianomainen ministeriö muutettaisiin maa- ja metsätalousministeriöksi.

Säännöstä selkeytettäisiin lisäksi siten, että maa- ja metsätalousministeriön asetuksella annetaan tarkemmat säännökset niistä eläimistä ja tavaroista, joille ei tehdä eläinlääkinnällistä rajatarkastusta sekä niistä tullitoimipaikoista, joissa kyseisten eläinten ja tavaroiden tarkastukset tehdään. Voimassa olevassa säännöksessä puhutaan ministeriön määrittelemistä eläimistä, tavaroista ja tullitoimipaikoista.

Myös pykälän 2 momentissa asianomainen ministeriö muutettaisiin maa- ja metsätalousministeriöksi. Tullilaitos muutettaisiin Tulliksi ja kunta ja kuntayhtymä maakunnaksi. Samoin pykälästä poistettaisiin maininta kunnan oikeudesta korvaukseen. Momenttia selkeytettäisiin siten, että maa- ja metsätalousministeriön asetuksella voitaisiin antaa tarkemmat säännökset tarkastusten tekemisestä. Voimassa olevassa säännöksessä puhutaan ministeriön antamista määräyksistä.

11 §.Tiedonsaantioikeus. Pykälän 1 momentista poistettaisiin viittaus valtion ja kunnan viranomaisiin ja mainita muutettaisiin koskemaan viranomaisia ylipäänsä. Valvontaviranomaisilla olisi oikeus saada tarkastusta ja valvontaa varten tarpeelliset tiedot tuojalta ja tämän edustajilta sekä muilta viranomaisilta.

17 §Muun viranomaisen tekemän tarkastuksen johdosta suoritettavat toimenpiteet..Pykälän 1 momentissa tulliviranomainen muutettaisiin Tulliksi. Maininta asianomaisesta ministeriöstä täsmennettäisiin maininnaksi maa- ja metsätalousministeriöstä. Säännöstä selkeytettäisiin siten, että ministeriön määräysten sijasta maa- ja metsätalousministeriön asetuksella voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä 16 §:ssä tarkoitetuista toimenpiteistä.

Pykälän 2 momentissa kunnan tai kuntayhtymän viranomainen muutettaisiin maakunnaksi. Tulliviranomainen muutettaisiin Tulliksi. Lisäksi momenttia täsmennettäisiin siten että siinä viitattaisiin nimenomaisesti tarkastuksen tekemiseen hyväksytyssä satamassa.

18 §.Maahan tuodussa eläimessä tai tavarassa myöhemmin todetut puutteet. Pykälän 1 momenttiin otettaisiin viittaus eläintautilakiin (441/2013), jossa on säännökset tautiepäilyjä koskevista toimenpiteistä. Tämän vuoksi pykälästä poistettaisiin nykyinen 2 momentti tarpeettomana. Pykälän 2 momentti vastaisi nykyistä 1 momenttia.

21 §.Palkkiot ja kustannusten korvaukset. Pykälästä poistettaisiin maininta kunnaneläinlääkäristä ja kunnallisesta virka- ja työehtosopimuksesta. Säännöksen mukaan Elintarviketurvallisuusviraston valtuuttamalla eläinlääkärillä olisi oikeus palkkioon ja kustannusten korvaukseen, mikäli tämä ei saa palkkiota tai kustannusten korvausta kyseisestä tehtävästä muualta.

24 §Salassa pidettävien tietojen luovuttaminen.. Pykälän 1 kohdassa kunnan viranomainen ja kunnaneläinlääkäri muutettaisiin maakunnaksi. Pykälän 3 kohdassa viittaus Euroopan yhteisön lainsäädäntöön muutettaisiin viittaukseksi Euroopan unionin lainsäädäntöön.

25 §.Muutoksenhaku. Voimassa olevan pykälän 1 ja 2 momentti yhdistettäisiin. Pykälän 1 momenttiin siirrettäisiin maininta muusta valtion viranomaisesta nykyisestä 3 momentista. Muun valtion viranomaisen tekemästä päätöksestä, jota muutoksenhaku koskisi, säädettäisiin 17 §:n 1 momentissa. Säännöksessä oleva maininta lääninoikeudesta muutettaisiin maininnaksi hallinto-oikeudesta. Pykälän 2 momentissa tulliviranomainen muutettaisiin Tulliksi.

1.101

1.7.20 Laki peruskuivatustoiminnan tukemisesta

1 §.

Soveltamisala

tuki

avustus

. Voimassa olevan lain mukaan peruskuivatustoiminnan tukea on voitu myöntää avustusten ohella valtiontyönä, jolloin hankkeen suunnittelusta, toteutuksesta ja ylläpidosta on huolehtinut valtion viranomainen. Tukien myöntämisen siirtyessä maakuntien tehtäväksi lain 2 §:stä poistettaisiin säännös mahdollisuudesta toteuttaa peruskuivatushanke osittain tai kokonaan valtiontyönä sekä säännös valtionlainan myöntämiseksi tällaisen työn osalle. Koska peruskuivatustoimintaa voitaisiin tämän jälkeen tukea ainoastaan avustuksina, lain nimike muutettaisiin laiksi peruskuivatustoiminnan avustamisesta. Lisäksi lain 1 §:ssä sekä muualla laissa sanamuutettaisiin sanaksi. Pykälän 1 momentin sanamuotoa täsmennettäisiin koskemaan yhtäältä valtion talousarviossa myönnettäviä ja toisaalta maatilatalouden kehittämisrahastosta osoitettavia määrärahoja.

2 §.Tukimuodot. Pykälä kumottaisiin edellä 1 §:n perusteluissa todetusta syystä. Uusia päätöksiä valtiontyönä annettavasta tuesta ei ole enää viime vuosina tehty, ja viimeiset käynnissä olevat tällaiset hankkeet voidaan saattaa päätökseen talousarviossa asianomaisten momenttien päätösosaan sisällytettyjen kirjausten perusteella.

3 §.Määritelmät.Edellä 1 §:n perusteluista todetusta syystä pykälästä poistettaisiin sen nykyiseen 4 kohtaan sisältyvä osakastyön määritelmä ja 5 kohtaan sisältyvä valtiontyön määritelmä.

4 §.Rahoitettavat kustannukset. Hyväksyttävää valtiontukea koskevien Euroopan unionin säädösten mukaisesti tukea ei enää myönnettäisi peruskuivatushankkeesta aiheutuvien vahingonkorvausten maksamiseen. Pykälästä poistettaisiin tämän vuoksi sen nykyinen 4 kohta.

8 §.Avustus. Hyväksyttävää valtiontukea koskevien Euroopan unionin säädösten mukaisesti pykälän 1 momentissa säädetty avustuksen enimmäisosuus muutettaisiin 40 prosentiksi. Samasta syystä pykälän 2 momenttia muutettaisiin siten, että avustuksen enimmäisosuutta voitaisiin korottaa, kun avustus kohdistuisi viljelysmaahan. Pykälän 2 momentin nykyinen asetuksenantovaltuus tarkennettaisiin koskemaan valtioneuvoston asetusta. Pykälän 3 momentin viittaus tarkistettaisiin vastaamaan muutettua 4 §:ää.

9 §.Valtionlaina. Valtionlainaa koskeva pykälä kumottaisiin edellä 1 §:n perusteluissa todetusta syystä.

10 §.Avustuspäätöksen muuttaminen. Pykälässä ja sen otsikossa tukipäätös muutettaisiin avustuspäätökseksi.

11 §.Valtiontyön luovuttaminen. Pykälä kumottaisiin edellä 1 §:n perusteluissa todetusta syystä.

13 §.Uusjakoon liittyvät peruskuivatustyöt. Pykälä ja siinä säädetty asetuksenantovaltuus koskevat valtiontyönä myönnettävää peruskuivatuksen tukea. Pykälä kumottaisiin edellä 1 §:n perusteluista todetusta syystä.

14 §.Vastuu valtionlainasta. Pykälä kumottaisiin edellä 1 §:n perusteluissa todetusta syystä.

15 §.Panttioikeus. Pykälä kumottaisiin edellä 1 §:n perusteluissa todetusta syystä.

16 §.Valtionlainan jakaminen ja panttivastuun muuttaminen. Pykälä kumottaisiin edellä 1 §:n perusteluissa todetusta syystä.

17 §.Ilmoitus kirjaamisviranomaiselle. Pykälä kumottaisiin edellä 1 §:n perusteluissa todetusta syystä.

18 §.Avustuksen takaisinperiminen. Edellä 1 §:n perusteluissa todetusta syystä pykälää muutettaisiin siten, että siitä poistettaisiin valtionlainoja koskeva sääntely. Pykälän otsikkoa muutettaisiin vastaavasti. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin pykälässä maakunnaksi.

19 §.Irtisanomis- ja viivästyskorot. Edellä 1 §:n perusteluissa todetusta syystä pykälästä poistettaisiin maininta valtionlainoista. Pykälän nykyinen asetuksenantovaltuus tarkennettaisiin koskemaan valtioneuvoston asetusta.

20 §.Pakkoperintä. Edellä 1 §:n perusteluissa todetusta syystä pykälästä poistettaisiin maininnat valtionlainoista.

22 §.Toiminta päämiehen puolesta. Pykälä kumottaisiin edellä 1 §:n perusteluissa todetusta syystä.

23 §.Viranomaiset. Pykälän sanamuotoa ajanmukaistettaisiin ministeriön tehtävien osalta vastaamaan nykyistä lainkirjoitustapaa niin, että maa- ja metsätalousministeriö ohjaisi ja seuraisi lain täytäntöönpanoa. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin maakunnaksi, ja edellä 1 §:n perusteluissa todetusta syystä pykälästä poistettaisiin maininta Valtiokonttorista. Lain täytäntöönpanosta huolehtivaksi viranomaiseksi lisättäisiin Maaseutuvirasto, jonka tehtävistä säädettäisiin ehdotetussa 24 §:ssä.

24 §.Avustuksen kohdentaminen, myöntäminen ja maksaminen. Peruskuivatustoiminnan avustamiseen tarkoitetut määrärahat kohdennetaan ennen avustuspäätösten tekemistä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten esitysten mukaisesti. Kohdentamisesta päättää nykyisin maa- ja metsätalousministeriö Maaseutuviraston elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksilta kokoamien esitysten perusteella. Pykälän 1 momentin mukaan Maaseutuvirasto päättäisi maakuntien esitysten perusteella avustuksiin tarkoitettujen määrärahojen kohdentamisesta maakunnille. Maakuntien esitykset perustuisivat hankkeisiin, joiden tarve olisi avustushakemusten perusteella tai esimerkiksi ojitustoimitusten kautta saatettu maakuntien tietoon. Kohdentamisesta päättäminen lisäisi Maaseutuviraston peruskuivatusavustuksia koskevaa työmäärää vuosittain arviolta 2−5 henkilötyöpäivää.

Ehdotetun 2 momentin mukaan maakunta päättäisi avustuksen myöntämisestä, menojen tarkastamisesta ja hyväksymisestä sekä avustuksen maksamisesta. Maksujen suorittamisesta huolehtisi Maaseutuvirasto, jolle maakunta toimittaisi tätä varten tarvittavat tiedot kootusti. Menettelystä säädettäisiin tarkemmin pykälän 3 momentissa tarkoitetulla valtioneuvoston asetuksella. Kaikki maksuja koskevat päätökset voitaisiin allekirjoittaa koneellisesti.

Voimassa olevan lain 28 §:n mukaan tarkemmat säännökset lain täytäntöönpanosta annetaan asetuksella. Pykälä ehdotetaan jäljempänä kumottavaksi, ja vastaava asetuksenantovaltuus otettaisiin ehdotettuun 3 momenttiin nykyisen perustuslain mukaisesti täsmennettynä. Valtioneuvoston asetuksella voitaisiin antaa tarkemmat säännökset ehdotetun 24 §:n alaan kuuluvista asioista eli avustuksiin tarkoitettujen määrärahojen kohdentamisesta, avustuksen hakemisesta, myöntämisestä ja maksamisesta, avustuspäätöksen sisällöstä ja voimassaolosta sekä avustettavan hankkeen toimeenpanosta. Nykyiseen lakiin sisältyy myös muissa pykälissä erikseen säädettyjä asetuksenantovaltuuksia, jotka säilyisivät ennallaan.

Ehdotetun 4 momentin mukaan Maaseutuvirasto antaisi tarkemmat määräykset tiedoista, jotka hakijan olisi annettava avustuksen hakemiseksi ja myönnetyn avustuksen maksamiseksi, sekä määräykset siitä, missä muodossa tiedot tulisi esittää esimerkiksi lomakkeella tai sähköisesti ja mitä menetelmää käyttäen ne toimitettaisiin avustuksen myöntämisestä ja maksamisesta päättävälle maakunnalle. Maaseutuvirasto määräisi vastaavista seikoista koskien maakunnan tekemää avustuspäätöstä sekä niitä tietoja, jotka maakuntien tulisi toimittaa Maaseutuvirastolle myönnettyjen ja maksettaviksi hyväksyttyjen avustusten suorittamiseksi.

Pykälästä poistettaisiin maininnat osakastyöstä, valtionlainasta ja valtiontyöstä edellä 1 §:n perusteluista todetusta syystä. Pykälän otsikko muutettaisiin vastaamaan sen edellä kuvattua sisältöä.

25 §.Valvonta ja avustajan käyttäminen valvonnassa. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin pykälässä maakunnaksi. Valvonnan sisällöstä ja avustajan käyttämisestä valvonnassa säädettäisiin nykyisen perustuslain vaatimusten mukaisesti aiempaa tarkemmin. Ehdotetun 1 momentin mukaan maakunnan viranhaltijalla olisi oikeus valvontaa varten kulkea toisen alueella sekä tehdä siellä tarkastuksia ja tutkimuksia. Laissa ei säädettäisi valvojan oikeudesta päästä rakennuksiin tai muihin tiloihin, koska tällainen oikeus ei olisi avustuspäätösten noudattamisen valvomiseksi tarpeen. Avustuksen saajan velvollisuudesta esittää asiakirjoja ja avustaa tarkastuksessa säädettäisiin vastaavasti kuin nykyisin. Edellä 1 §:n perusteluista todetusta syystä 1 momentista poistettaisiin maininta osakastöistä sekä säännös valtiontöiden valvonnasta.

Pykälän 2 momentin mukaan valvonnassa olisi noudatettava tarkastusta koskevia hallintolain säännöksiä.

Edellä 23 §:n perusteluissa todetusta syystä pykälän nykyisestä 2 momentista poistettaisiin säännös maa- ja metsätalousministeriön oikeudesta teettää avustusten käyttöön liittyviä tarkastuksia. Ehdotetun 3 momentin mukaan maakunta voisi käyttää valvontatehtävässä apuna myös muuta kuin viranhaltijan asemassa olevaa henkilöä. Nämä tehtävät olisivat valvonnan vaatimia käytännön toimenpiteitä, joihin ei sisältyisi itsenäistä ratkaisuvaltaa. Avustavalla henkilöllä olisi tehtävien hoitamiseksi oikeus kulkea toisen alueella ja tehdä tarkastuksia ja tutkimuksia. Avustavalla henkilöllä tulisi olla tehtävän vaatima riittävä pätevyys, jolla tarkoitettaisiin tehtävän sisältöä vastaavaa koulutusta ja kokemusta. Avustava henkilö toimisi tehtävässä rikosoikeudellisessa virkavastuussa. Vahingonkorvausvastuusta säädettäisiin vahingonkorvauslaissa. Avustavan henkilön toimintaan sovellettaisiin ilman eri säännöstä hallinnon yleislakeja kuten hallintolakia (434/2003), kielilakia (423/2003) ja viranomaisten toiminnan julkisuudesta annettua lakia (621/1999) näiden lakien soveltamisalasäännösten mukaisesti.

Peruskuivatustoiminnan tukemisesta annetun valtioneuvoston asetuksen 22 §:n mukaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus valvoo rahoitusehtojen noudattamisen osalta, että tuen saaja pitää peruskuivatushankkeen kunnossa ja noudattaa myös ojittajalle kuuluvia muita velvoitteita. Jos kunnossapitotarkastus tehdään osakkaiden pyynnöstä, siitä aiheutuvat kustannukset peritään asetuksen valtion maksuperustelaissa (150/1992) säädettyjen periaatteiden ja maa- ja metsätalousministeriön antamien tarkempien määräysten mukaisesti. Peruskuivatusavustusten myöntämisen ja valvonnan siirtyessä maakunnille asetuksen 22 §:ää vastaava säännös hankkeen kunnossapidon valvonnasta otettaisiin ehdotetun pykälän 4 momentiksi. Maakunta voisi periä osakkaiden pyynnöstä tehtävästä tarkastuksesta maksun, jonka perusteista määrättäisiin tarkemmin maakunnan hyväksymässä taksassa. Maksu voisi vastata enintään tarkastuksesta aiheutuvia kokonaiskustannuksia.

Pykälän nykyiseen 3 momenttiin sisältyvä asetuksenantovaltuus poistettaisiin tarpeettomana, koska voimassa olevaan asetukseen sisältyvä tarkempi valvonnan sääntely otettaisiin edellä todetulla tavalla lakiin.

Pykälän otsikko muutettaisiin vastaamaan sen ehdotettua sisältöä.

27 §.Muutoksenhaku. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin pykälässä maakunnaksi.

28 §.Tarkemmat säännökset. Pykälä kumottaisiin tarpeettomana. Tarvittavista asetuksenantovaltuuksista säädettäisiin lain asianomaisissa pykälissä. Lain 24 §:ään otettaisiin säännös Maaseutuviraston oikeudesta antaa avustusten hakemista, myöntämistä ja maksamista koskevia määräyksiä.

Voimaantulo.Lain voimaantulosta säädettäisiin erikseen maakuntauudistuksen täytäntöönpanoa koskevan lainsäädännön voimaanpanosta annettavalla lailla.

Lain voimaan tullessa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksessa vireillä olevat avustuksena myönnettävää peruskuivatustoiminnan tukea koskevat hakemukset siirtyisivät sille maakunnalle, jonka alueella tuettava peruskuivatushanke toteutettaisiin. Jos hanke sijaitsisi kahden tai useamman maakunnan alueella, maakuntien tulisi sopia menettelystä, jolla ne käsittelisivät hakemuksen ja päättäisivät tuen myöntämisestä ja valvonnasta.

Jos elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksessa olisi lain voimaan tullessa vireillä valtiontyönä ja valtionlainana myönnettävää peruskuivatustoiminnan tukea koskevia hakemuksia, hakemukset raukeaisivat lain voimaan tullessa.

Peruskuivatushankkeen tukeen, joka olisi ennen ehdotetun lain voimaantuloa myönnetty avustuksena tai valtiontyönä, sekä tällaisen valtiontyön osalle myönnettyyn valtionlainaan sovellettaisiin lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä. Avustuksina myönnettyjen tukien hallinnointiin liittyvät tehtävät, jotka kumottujen ja muutettujen säännösten mukaan kuuluvat nykyisin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksille, huolehtisivat maakunnat alueillaan tarvittaessa yhdessä sopimalla. Valtiontyönä ja valtionlainoina myönnettyjen tukien hallinnointiin liittyvistä tehtävistä huolehtisi kuitenkin Maaseutuvirasto.

1.102

1.7.21 Laki Euroopan yhteisön yhteisen maatalouspolitiikan tunnistamis- ja tiedonantojärjestelmän täytäntöönpanosta

3 §.

Rekisterit

2 momentissa

. Pykälänkuntien viranomaiset muutettaisiin maakunnaksi.

4 §.Toimijan tiedonantovelvollisuus. Pykälän 2 momentissa aluehallintovirasto muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

1.103

1.7.22 Laki maaseutuelinkeinojen rahoituslain muuttamisesta

38–40 §.Korkotukilainojen vapaaehtoinen velkajärjestely. Velkajärjestelysopimus. Vapaaehtoisen velkajärjestelyn raukeaminen. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin Maaseutuvirastoksi 38 §:n 2 momentissa, 39 §:n 1 momentissa ja 40 §:n 1 ja 3 momentissa. Voimassa olevan lain mukaan suostumuksesta vapaaehtoiseen velkajärjestelyyn, velkajärjestelyn toteuttamista koskevan sopimuksen allekirjoittamisesta ja velkajärjestelyn raukeamaan määräämisestä vastaa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. Koska maakunta ei voi päättää velkajärjestelystä valtion puolesta, nykyiset vapaaehtoiseen velkajärjestelyyn liittyvät tehtävät siirrettäisiin Maaseutuvirastolle. Maaseutuvirastosta annetun lain (666/2006) 2 §:n mukaan viraston tehtäviin kuuluvat muun muassa maaseudun kehittämiseen liittyvien tukien ja korvausten velkajärjestelyihin ja valtionvastuisiin liittyvä valtion edunvalvonta. Maaseutuvirasto olisi näin ollen luonteva viranomainen hoitamaan myös muutettavaksi ehdotetun lain mukaisiin vapaaehtoisiin velkajärjestelyihin liittyvät tehtävät. Laissa tarkoitettu vapaaehtoinen velkajärjestely ei ole käytössä, koska se ei täytä EU:n valtiontukisääntelyn edellytyksiä. Tämän vuoksi velkajärjestelyä koskevat pykälät eivät ole voimassa, vaan ne tulevat voimaan asetuksella säädettävän ajankohtana.

44 §.Tarkastusoikeus. Pykälän 1 momentissa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin maakunnaksi. Pykälän 5 momentin viittaus lain 41–43 §:ään poistettaisiin, koska kyseiset pykälät on kumottu lailla 1479/2007.

45 §.Tietojensaanti. Pykälän 1 momentin viittaus maaseutuelinkeinojen tukitehtäviä hoidettaessa noudatettavasta menettelystä annettuun lakiin (1336/1992) muutettaisiin viittaukseksi maatalouden tukien toimeenpanosta annettuun lain (192/2013), koska laki 1336/1992 on kumottu lailla 192/2013. Tietojensaantioikeudesta säädetään lain (192/2013) 40, 42 ja 53 §:ssä. Pykälän 3 momentissa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin maakunnaksi ja Euroopan yhteisö Euroopan unioniksi.

55 §.Viranomaiset. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin maakunnaksi.

58 §.Muutoksenhaku. Pykälän 1 momentissa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin maakunnaksi.

63 §.Käsittelymaksun periminen. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin maakunnaksi.

65 §.Maatilatalouden kehittämisrahaston varojen käyttö. Pykälän 1 momentin 5 kohdassa säädetään rahaston varojen käytöstä valtion viranomaisten hallinnassa olevien peltojen metsittämiseen sekä metsämaiden metsänhoito- ja metsänparannustöihin. Jatkossa valtion omistamia maita ei olisi elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten hallinnassa, joten elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus poistettaisiin 1 momentin 5 kohdasta. Pykälän 2 momentista poistettaisiin säännös rahaston varojen osoittamisesta elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle.

72 §.Aikaisemman lainsäädännön mukaisten lainojen ja valtion myyntihintasaamisten velkajärjestely. Pykälän 1 momentin viittaus lain 6 lukuun muutettaisiin viittaukseksi lain 5 lukuun, koska vapaaehtoisesta velkajärjestelystä säädetään lailla 44/2000 tehdyn muutoksen jälkeen lain 5 luvussa aiemman 6 luvun sijaan. Pykälän 2 momentti poistettaisiin, koska velkajärjestelyä koskevan sopimuksen allekirjoittamisesta säädetään 39 §:n 1 momentissa. Pykälän 3 momentti poistettaisiin, koska momentissa viitattu lainkohta on kumottu lailla 1479/2007.

Voimaantulo.Vaikka lain voimaantulosta säädettäisiin erikseen lailla, tulisivat lain 38 ja 39 § kuitenkin voimaan valtioneuvoston asetuksella säädettävänä ajankohtana.

1.104

1.7.23 Laki eläinlääkärinammatin harjoittamisesta

12 §.Ilmoitus- ja tietojenantovelvollisuus. Pykälän 1 momentista poistettaisiin aluehallintoviraston tiedonsaantioikeutta koskevat säännökset. Pykälän 2 momentissa viittaus kumottuun eläintautilakiin (55/1980) muutettaisiin kohdistumaan voimassa olevaan eläintautilakiin. Lisäksi momenttia täsmennettäisiin, jotta olisi selvempää, mille viranomaiselle ilmoitus tehdään, ja momenttiin lisättäisiin nimenomainen maininta siitä, että ilmoitusvelvollisuus koskee myös havaittua tai epäiltyä eläimen laitonta tuontia, johon liittyy usein merkittäviä riskejä tautien leviämisestä muihin eläimiin tai ihmisiin.

19 §.Ohjaus ja valvonta. Pykälä muutettaisiin poistamalla siitä aluehallintoviraston tehtäviä koskevat säännökset. Ehdotetun 1 momentin mukaan lain ja sen nojalla annettujen säännösten täytäntöönpanon ja noudattamisen yleinen ohjaus ja valvonta kuuluisivat maa- ja metsätalousministeriölle. Pykälän 2 momentin mukaan Elintarviketurvallisuusvirasto huolehtisi lain ja sen nojalla annettujen säännösten täytäntöönpanosta sekä noudattamisen ohjauksesta ja valvonnasta. Pykälän 3 momentin mukaan eläinlääkärin ammattitoimintaa koskevat kantelut käsittelisi Elintarviketurvallisuusvirasto.

22 §.Vastaanottotoiminnan tarkastaminen. Pykälän 1 momentista poistettaisiin säännökset, jotka koskevat aluehallintoviraston tarkastusoikeutta sekä Elintarviketurvallisuusviraston oikeutta määrätä aluehallintovirasto suorittamaan tarkastuksen.

33 §.Eläinlääkärirekisteriin merkittyjen tietojen säilyttämisajat sekä rekisterin käyttö ja tietojen luovuttaminen. Pykälän 2 momentti, joka koskee aluehallintoviraston oikeutta käyttää eläinlääkärirekisteriä teknisen käyttöyhteyden avulla, kumottaisiin tarpeettomana. Maakunta saisi muissa laeissa säädettyjen tehtäviensä hoitamiseksi tarvittavat tiedot eläinlääkärinammatin harjoittajista lain 33 a §:ssä tarkoitetun julkisen tietopalvelun kautta.

40 §.Tiedonsaantioikeus. Pykälästä poistettaisiin aluehallintoviraston tiedonsaantioikeutta koskeva säännös.

43 §.Kelpoisuus eräisiin virkoihin ja toimiin. Pykälä muutettaisiin lisäämällä siihen maakunnan eläinlääkärin kelpoisuusvaatimuksia koskevat säännökset. Vastaavat säännökset sisältyvät tällä hetkellä eläinlääkintähuoltolain 16 §:n 2 momenttiin sekä eläinlääkintähuollosta annetun valtioneuvoston asetuksen (1031/2009) 2 §:ään.

Pykälän 1 momentti vastaisi nykyistä 1 momenttia. Pykälän 2 momentin mukaan lain 4 §:n mukaisesti laillistettu eläinlääkäri saataisiin nimittää sellaiseen maakunnan eläinlääkärin virkaan, johon kuuluu elintarvikevalvontaan taikka eläinten terveyden tai hyvinvoinnin valvontaan liittyviä tehtäviä, vain jos henkilöllä olisi Elintarviketurvallisuusviraston myöntämä todistus siitä, että hän on tutustunut viraston hyväksymällä tavalla Suomen kyseisen alan lainsäädäntöön. Säännös koskisi käytännössä henkilöitä, jotka ovat hankkineet eläinlääkärin pätevyyden muussa Euroopan unioniin tai Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa kuin Suomessa. Säännös koskisi myös kuntien eläinlääkäreitä silloin, kun maakunta sopimuksen perusteella siirtäisi tehtäviään koskevan järjestämisvastuun yhdelle tai useammalle kunnalle ehdotetun maakuntalain ja erityislain säännösten mukaisesti.

Pykälän 3 momenttiin lisättäisiin selkeyden vuoksi viittaussäännös, jonka mukaan kelpoisuudesta eräisiin elintarvikevalvonnan tehtäviin säädetään kuitenkin elintarvikelain 35 §:ssä ja sen nojalla. Pykälän 4 momentti vastaisi nykyistä 2 momenttia.

1.105

1.7.24 Siemenkauppalaki

16 §.Valvontaviranomaiset. Pykälän viittaus elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksiin ja maaseutuelinkeinoviranomaisiin on muutettu maakunnaksi. Samalla maakunnan tehtävä valvonnassa on täsmennetty nykykäytännön mukaiseksi kylvösiemenen markkinoinnin valvonnaksi. Lisäksi viittaus Tullilaitokseen on muutettu Tulliksi.

20 §.Valvontasuunnitelma. Hallinnollisen taakan keventämiseksi valvontasuunnitelman tekemistä ehdotetaan yksinkertaistettavaksi luopumalla vuosittaisen valvontasuunnitelman laatimisesta ja luopumalla maa- ja metsätalousministeriön asetuksella antamista valvontasuunnitelmaa koskevista tarkemmista säännöksistä valvontasuunnitelmasta ja sen sisällöstä. Nykyisin valvontasuunnitelma on osa Elintarviketurvallisuusviraston laatimaa elintarvikeketjun monivuotista valvontasuunnitelmaa ja kertomus valvonnan tuloksista osa Elintarviketurvallisuusviraston laatimaa raporttia elintarvikeketjun monivuotisen kansallisen valvontasuunnitelman toteutumisesta.

1.106

1.7.25 Vesihuoltolaki

4 §.Viranomaiset. Pykälän 2 momentissa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin maakunnaksi. Koska terveydensuojelulain mukaiset tehtävät siirtyisivät maakunnille, momentista poistettaisiin maininta kunnan terveydensuojeluviranomaisesta. Pykälän 2 momenttiin lisättäisiin säännös, jonka mukaan maakuntien vesihuoltolain mukaisiin vesitalouden tehtäviin ei sovellettaisi hallituksen esitykseen sisältyvää lakia maakuntien yhteistoiminnasta kalatalouden ja vesitalouden tehtävien hoitamisessa.

10 §.

Kiinteistön liittäminen vesihuoltolaitoksen verkostoon

. Pykälän voimassa olevassa 4 momentissa säädetään perusteista, joilla vesihuoltolaitos voi kieltäytyä liittämästä kiinteistöä laitoksen verkostoon. Momentista poistettaisiin viittaus pykälän 1 momenttiin, koska laitoksen oikeus kieltäytyä verkostoon liittämisestä koskee myös niitä toiminta-alueella sijaitsevia kiinteistöjä, joilla ei ole pykälän 1 momentissa säädettyä liittämisvelvollisuutta,

11 §.

Liittämisvelvollisuudesta vapauttaminen.

Pykälän 1 momentissa kunnan terveydensuojeluviranomainen muutettaisiin maakunnan terveydensuojeluviranomaiseksi.

15 a §.Vesihuoltolaitoksen palvelujen turvaaminen häiriötilanteessa. Pykälän 1 momentin mukaan vesihuoltolaitoksen on oltava palvelujen turvaamiseksi yhteistyössä muun muassa kunnan valvontaviranomaisten kanssa. Koska terveydensuojelun valvonta kuuluisi maakunnan viranomaiselle, momentista poistettaisiin rajaus kunnan viranomaisiin.

20 d §.Tietojen toimittaminen tietojärjestelmiin. Pykälän voimassa olevan 1 momentin mukaan Suomen ympäristökeskus ylläpitää vesihuollon tietojärjestelmää yhteistyössä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen kanssa. Koska vesihuoltolaitokset vastaavat järjestelmään toimittamistaan tiedoista, vesihuoltolain valvontaviranomaisen osallistuminen tietojärjestelmän ylläpitoon ei ole käyttöönottovaiheen jälkeen enää tarpeen. Tämän vuoksi pykälän 1 momenttia muutettaisiin siten, että Suomen ympäristökeskus huolehtisi yksin tietojärjestelmän ylläpidosta. Suomen ympäristökeskuksen tehtävää tietojärjestelmän ylläpitäjänä täsmennettäisiin siten, että ylläpito tapahtuisi automaattisen tietojenkäsittelyn ja sähköisen asioinnin avulla. Suomen ympäristökeskus vastaisi siten tietojärjestelmän yleisestä toimivuudesta, tietotekniikasta ja tiedon hallinnasta.

Pykälän 2 momentti säilyisi nykyisellään.

Vesihuoltolain voimassa olevan 15 §:n mukaan vesihuoltolaitoksen on oltava selvillä käyttämänsä raakaveden määrään tai laatuun kohdistuvista riskeistä sekä laitteistonsa kunnosta. Laitoksen on tämän vuoksi tarkkailtava käyttämänsä raakaveden määrää ja laatua, laitteistonsa kuntoa sekä vuotovesien määrää laitoksen vesijohto- ja viemäriverkostoissa. Vesilain (587/2011) mukainen laitoksen vedenottolupa voi sisältää tarkkailumääräyksiä osittain samojen tietojen kokoamiseksi. Laitoksella ei kuitenkaan ole vesihuoltolakiin eikä vesilakiin tai sen nojalla myönnettyyn lupaan perustuvaa velvollisuutta toimittaa tarkkailutietoja suoraan tietojärjestelmään.

Vesihuollon riskien arvioimiseksi ja hallitsemiseksi vesihuoltolain 15 §:ssä tarkoitettujen tarkkailutietojen tulee olla keskitetysti viranomaisten käytettävissä. Tietojen on myös oltava yhdenmukaisessa teknisessä muodossa, jotta niitä voidaan käyttää tehokkaasti hyväksi. Lain 20 d §:n 3 momentissa säädettäisiin tämän vuoksi vesihuoltolaitokselle velvollisuus toimittaa lain 15 §:n 1 momentissa tarkoitetut tarkkailutiedot digitaalisessa muodossa ympäristönsuojelun tietojärjestelmään, jonka kautta myös vesihuollon tietojärjestelmä saa ne käyttöönsä. Ympäristönsuojelun tietojärjestelmästä säädetään ympäristönsuojelulain (527/2014) 222 §:ssä. Ehdotettu 3 momentti koskisi vain tarkkailutietoja, ei lain 15 §:n 1 momentissa mainittuja verkostojen sijaintitietoja.

Pykälän voimassa oleva 3 momentti siirtyisi 4 momentiksi, ja säännöksessä viitattaisiin 2 momentin lisäksi uuteen 3 momenttiin.

tietojen toimittaminen tietojärjestelmiin Pykälän otsikoksi muutettaisiin, mikä kuvaisi paremmin säännöksen ehdotettua sisältöä.

29 §.Rikkomuksen tai laiminlyönnin oikaiseminen. Pykälän 2 momentissa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin maakunnaksi.

1.107

1.7.26 Laki maa- ja puutarhatalouden kansallisista tuista

10 f §.Tuotannosta irrotetun sika- ja siipikarjatalouden viitemäärän siirtäminen ja lakkauttaminen.Pykälän 3 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että maakunnan tulisi tehdä päätös tuen myöntämisen perusteena olevan viitemäärän lakkauttamisesta hakijaa kuultuaan maakunnalle kunnan maaseutuelinkeinoviranomaisen sijaan, koska toimeenpanolain nojalla kunnalle nykyisin kuuluvat viljelijätukihallinnon tehtävät ehdotetaan siirrettäväksi Manner-Suomessa maakunnalle. Ahvenanmaan maakunnassa päätöksen tekisi Ahvenanmaan valtionvirasto, koska toimeenpanolain nojalla kunnalle nykyisin kuuluvat viljelijätukihallinnon tehtävät ehdotetaan siirrettäväksi Ahvenanmaan maakunnassa Ahvenanmaan valtionvirastolle.

1.108

1.7.27 Laki hukkakauran torjunnasta

5 §.Ilmoitusvelvollisuus. Pykälän 1 ja 2 momentissa muutettaisiin viittaus sijaintikunnan maaseutuelinkeinoviranomaiseen (maaseutuelinkeinoviranomainen) muutettaisiin maakunnaksi.

6 §.Katselmus ja torjuntasuunnitelma. Pykälän 1 ja 2 momentissa maaseutuelinkeinoviranomainen on muutettu maakunnaksi.

Pykälän 3 momentti muutettaan niin, että tilanteessa jossa hukkakauraa esiintyy alueella, joka sijaitsee useammassa maakunnassa, velvollisuus katselmuksen suorittamiseen ja torjuntasuunnitelman tekemiseen alueen haltijalle on sillä maakunnalla, jossa hukkakauraesiintymä pääasiallisesti sijaitsee. Alueella tarkoitetaan lain määritelmien mukaan myös tilan talouskeskukseen kuuluvia alueita. Siten sen maakunnan, jonka alueella hukkakauraesiintymä pääasiallisesti sijaitsee, tulee vastata katselmuksesta ja alueelle laadittavasta torjuntasuunnitelmasta. Maakunnat voivat kuitenkin sopia keskenään, kuinka hukkakauran torjunta tällaisella alueella tehdään. Momentista poistettaisiin nyt voimassa olevassa laissa ollut maininta siirtää valvontasuunnitelman tekeminen elinkeino- liikenne- ja ympäristökeskukselle, jos siihen on ollut erityistä syytä.

Pykälän 4 momentista, joka koskee maa- ja metsätalousministeriön oikeutta antaa asetuksella tarkempia säännöksiä, on poistettu viittaus torjuntasuunnitelman tekemisen siirtämisestä.

7 §.Velvollisuus tietojen antamiseen. Pykälän 1 momentissa maaseutuelinkeinoviranomainen muutettaisiin maakunnaksi.

10 §.Valvontaviranomaiset. Pykälän 1 momentissa viittaus elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksiin ja maaseutuelinkeinoviranomaisiin muutettaisiin maakunnaksi samalla kun maakunnan valvontatehtävä täsmennetään nykyistä käytäntöä vastaavaksi.

15 §.Hukkakaurarekisteri. Pykälän 1 ja 3 momentin maaseutuelinkeinoviranomainen muutettaisiin maakunnaksi.

22 §.Muutoksenhaku. Pykälän 1 momenttia muutettaan niin, että viittaukset maaseutuelinkeinoviranomaiseen ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukseen poistetaan. Pykälän 1 momentin mukaan maakunnan muuhun kuin lain 6 §:ssä tai 5 luvussa tarkoitettuun päätökseen saa vaatia oikaisua maakunnalta.

Pykälän 2 momentissa viittaus maaseutuelinkeinoviranomaisiin ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksiin muutettaisiin maakunnaksi.

1.109

1.7.28 Laki kiinteistötietojärjestelmästä ja siitä tuotettavasta tietopalvelusta

6 §.Tietojen luovuttaminen tietopalveluna. Pykälässä luetellaan muun muassa ne viranomaiset, joille Maanmittauslaitos saa luovuttaa kiinteistötietojärjestelmän tietoja teknisen käyttöyhteyden avulla 4 §:ssä tarkoitetun viranomaisen puolesta. Säännöksen mukaan Maanmittauslaitos saa luovuttaa KTJ -tietoja oikeushallinnon viranomaiselle, aluehallintovirastolle, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle, kunnalle, Verohallinnolle, esitutkintaviranomaiselle, kiinteistönmuodostustehtäviä hoitavalle viranomaiselle, väestökirjahallinnon viranomaiselle ja kaupanvahvistajalle. Pykälä ehdotetaan tarkistettavaksi teknisesti maakuntahallinnon uudistuksen johdosta. Maanmittauslaitos saisi siten jatkossa luovuttaa KTJ -tietoja muun muassa Valtion lupa- ja valvontavirastolle, Ahvenanmaan valtionvirastolle ja Maaseutuvirastolle sekä maakunnalle.

1.110

1.7.29 Yhteismetsälaki

37 §.Pantinhaltijan aseman turvaaminen. Pykälän 1 ja 2 momentissa aluehallintovirasto muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

1.111

1.7.30 Laki kasvinterveyden suojelemisesta

4 §.Rekisteröitymisvelvollisuus ja rekisteröinnin edellytykset. Pykälän 5 momentissa hallinnollista taakkaa purettaisiin siten, että rekisteröintiä kasvinsuojelurekisteriin haettaisiin keskitetysti Elintarviketurvallisuusvirastolta, joka myös päättää asiasta. Tämä vastaa jo pääosin nykykäytäntöä. Maakunnalle ei siirtyisi elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten nykyisiä rekisteröintitehtäviä.

6 §.Markkinointi. Pykälän 2 momenttia muutettaisiin siten, että Elintarviketurvallisuusvirasto antaisi keskitetysti kasvipassin käyttöoikeuden. Maakunnalle ei siirtyisi elinkeino-, liikenne ja ympäristökeskuksilla olevaa rinnakkaista toimivaltaa kasvipassin myöntämiseen. Hallinnollista taakkaa purettaisiin.

9 §.Ilmoitusvelvollisuus toiminnan lopettamisesta ja muuttumisesta. Pykälä muutettaisiin siten, että ilmoitukset toimitettaisiin keskitetysti Elintarviketurvallisuusvirastolle. Maakunnille ei siirtyisi elinkeino-, liikenne ja ympäristökeskuksilla olevaa ilmoitusten vastaanottotehtävää. Hallinnollista taakkaa purettaisiin.

10 §.Ilmoittamisvelvollisuus. Pykälässä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin maakunnaksi.

11 §.Kasvintuhoojien torjunta. Pykälän 3 ja 4 momentissa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin maakunnaksi.

14 §.Valvontaviranomaiset. Pykälän 1 momentissa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin maakunnaksi, joka alueellisesti valvoisi säännösten noudattamista. Elintarviketurvallisuusvirastolla on edelleen valvontatoimivalta koko valtakunnan alueella. Samalla 2 momentissa Tullilaitoksen nimi muutettaisiin Tulliksi.

Uudessa 3 momentissa ehdotettaisiin, että lain mukaisia hallintoasioita koskeva toimivallan käyttö säädettäisiin Ahvenanmaan maakunnassa Ahvenanmaan valtionvirastolle. Valtakunnan lainsäädäntövaltaan kuuluvissa asioissa hallinnolliset tehtävät, jotka Manner-Suomen osalta säädetään perustettaville maakunnille, voivat lähtökohtaisesti kuulua Ahvenanmaan maakunnassa valtion viranomaisen tehtäväksi. Koska Ahvenanmaalle ei tulisi maakuntauudistuksen mukaista maakuntaa, olisi säädettävä valtion viranomaisesta, jolle tehtävät kuuluisivat.

Kuitenkin itsehallintolain 30 §:n 8 kohdassa säädetyn poikkeuksen mukaan tehtävistä, jotka kasvintuhoojien maahan kulkeutumisen estämistä koskevan lainsäädännön mukaan kuuluvat valtakunnan viranomaiselle, huolehtii maakunnassa maakunnan hallitus tai muu maakuntalaissa määrätty viranomainen. Ehdotettu säännös merkitsisi, että kohdassa säädetyn poikkeuksen soveltaminen jatkuisi edelleen eikä valtakunnan ja maakunnan viranomaisten välinen Ahvenanmaan itsehallintolakiin perustuva toimivallanjako maakuntien perustamisen myötä muuttuisi.

17 §.Valvontasuunnitelma.Hallinnollisen taakan keventämiseksi valvontasuunnitelman tekemistä ehdotetaan yksinkertaistettavaksi luopumalla vuosittaisen valvontasuunnitelman laatimisesta ja luopumalla maa- ja metsätalousministeriön asetuksella antamista valvontasuunnitelmaa koskevista tarkemmista säännöksistä valvontasuunnitelmasta ja sen sisällöstä.

26 §.Kasvipassin tai muun todistuksen tai merkinnän käyttökielto. Pykälän 3 momentissa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin maakunnaksi.

28 §.Uhkasakko tai teettäminen.Pykälän 1 momentissa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin maakunnaksi. Samalla lisättäisiin maakunnalle mahdollisuus uhkasakon antamiseen teettämisuhan lisäksi tilanteissa, joissa maakunta voi antaa myös päävelvoitteen. Voimassa olevan lain mukaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus voi tehdä teettämisuhkaa ja teettämistä koskevan päätöksen.

30 §.Kasvintuhoojan torjuntapäätöksestä aiheutuvien kustannusten korvaaminen. Pykälän 3 momentissa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin maakunnaksi.

33 §.Maksut, palkkiot ja korvaukset. Pykälään lisättäisiin uusi 3 momentti niistä suoritteista, joista maakunta perisi hyväksymänsä taksan mukaisen maksun.

34 §.Muutoksenhaku. Pykälän 1 momenttiin lisättäisiin viittaus ehdotetun maakuntalain 17 lukuun haettaessa muutosta maakunnallisia maksuja koskevaan päätökseen.

1.112

1.7.31 Laki vesihuollon tukemisesta

1 §.Voimassa olevan lain mukaan vesihuoltotoimenpiteitä voidaan tukea valtion talousarviossa tätä varten myönnettävillä määrärahoilla. Vesihuoltoavustuksiin sovelletaan lisäksi, mitä valtionavustuslaissa (688/2001) säädetään. Vesihuoltotoimenpiteellä tarkoitetaan laissa toimenpidettä, joka palvelee asutuksen tai siihen rinnastuvan elinkeino- ja vapaa-ajantoiminnan vedenhankintaa eli veden johtamista, käsittelyä ja toimittamista talousvetenä käytettäväksi sekä jäteveden poisjohtamista ja käsittelyä mukaan lukien käsittelyn yhteydessä syntyvän lietteen käsittely ja hyväksikäyttö. Tukea voidaan myöntää vesihuoltolaissa (119/2001) tarkoitetulle vesihuoltolaitokselle tai muulle vesihuoltoa varten perustetulle yhtymälle tai yhteisölle tai kunnalle, joiden tarkoituksena on muun muassa alueellisen yhteistyön aikaansaaminen vesihuollossa, vesihuollon turvaaminen erityistilanteissa tai vesihuollon aikaansaaminen haja-asutusalueilla. Laissa säädetyin perustein avustusta voidaan myöntää myös rakennetun kiinteistön omistajalle tai haltijalle.

Vesihuoltolain mukaan vesihuollon uus- ja korjausinvestoinnit tulee kattaa asiakkailta perittävillä maksuilla. Valtion vuosia 2015—2018 koskevan julkisen talouden suunnitelman mukaisesti valtion tuen myöntäminen vesihuoltotoimenpiteisiin on lopetettu. Maakuntauudistuksen myötä maakunnat päättävät tuen myöntämisestä muun ohella myös vesihuoltotoimenpiteisiin. Edellä sanotuista syistä vesihuollon tukemisesta annettu laki, joka koskee valtion varoista rahoitettavan tuen myöntämisperusteita ja -menettelyä sekä myönnettyjen tukien valvontaa, ehdotetaan kumottavaksi.

2 §.Valtion talousarviossa ole osoitettu määrärahoja vesihuollon tukemiseen enää vuoden 2016 jälkeen, jolloin viimeisten keskeneräisten hankkeiden rahoitus saatettiin päätökseen. Ehdotetun voimaantulosäännöksen mukaan nykyistä lakia sovellettaisiin ennen lain kumoamista myönnettyihin vesihuollon tukiin. Ehdotuksen mukaan Maaseutuvirasto huolehtisi ennen lain kumoamista myönnettyjen tukien valvontaan liittyvistä tehtävistä, jotka kumottavan lain mukaan kuuluvat elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksille.

1.113

1.7.32 Laki Metsähallituksen erävalvonnasta

19 §.Valvonta. Pykälän 1 momentissa aluehallintovirasto muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

1.114

1.7.33 Elintarvikelaki

3 §.Euroopan unionin lainsäädäntö. Pykälän 3 momentissa toimivaltaiseksi valvontaviranomaiseksi muutettaisiin aluehallintoviraston tilalle maakunta. Muilta osin pykälään ei ehdotettaisi muutosta.

6 §.Määritelmät. Pykälän 6 kohdassa muutettaisiin valvontatehtävästä huolehtivan kunnan viranomaisen tilalle maakunta. Muilta osin pykälään ei ehdotettaisi muutosta. Pykälän kumotut kohdat jätettäisiin paikoilleen tässä laissa ja muissa säädöksissä olevien viittaussuhteiden vuoksi.

14 §.Elintarvikehuoneistoa koskevan ilmoituksen käsittely.Pykälän 1 momentissa elintarvikehuoneistoja koskevia ilmoituksia käsittelevän elintarvikehuoneiston sijaintikunnan valvontaviranomaisen tilalle muutettaisiin elintarvikehuoneiston sijaintimaakunta. Ilmoituksen liikkuvasta elintarvikehuoneistosta käsittelisi kunnan sijaan se maakunta, jonka alueella toiminta aloitetaan tai jonka alueella toiminnasta on aiemmin ilmoitettu. Pykälän 2 momentissa toimijan kotikunnan ja sijaintikunnan tilalle muutettaisiin ilmoituksen käsittelijäksi kotimaakunta ja sijaintimaakunta. Pykälän 3 momentissa Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi ja aluehallintovirasto maakunnaksi.

15 §.Elintarvikehuoneiston hyväksyminen laitokseksi.Pykälän 1 momentissa 13 §:n 2 momentissa tarkoitettujen laitosten hyväksyjäksi muutettaisiin sijaintikunnan viranomaisen tilalle sijaintimaakunta. Pykälän 2 momentissa poroteurastamojen ja niiden yhteydessä olevien laitosten hyväksyjäksi muutettaisiin aluehallintoviraston tilalle Lapin maakunta. Muilta osin pykälään ei ehdotettaisi muutosta.

15 a §.Liikkuvasta elintarvikehuoneistosta tiedottaminen. Pykälän 1 momentissa elintarvikealan toimijan tiedottaisi kunnan valvontaviranomaisen sijaan niille maakunnille, joiden alueella toimintaa harjoitetaan. Pykälän 2 momentissa elintarvikealan toimijan olisi tiedotettava liikkuvasta poroteurastamon ja sen yhteydessä olevan laitoksen toiminnasta aluehallintoviranomaisen sijaan Lapin maakuntaa. Muilta osin pykälään ei ehdotettaisi muutosta.

21 a §.Elintarvikkeen kanssa kosketukseen joutuvien tarvikkeiden markkinoille saattamisesta ilmoittaminen. Pykälän 1 momentissa toimijan olisi ilmoitettava toimipaikastaan ja siellä harjoitettavasta toiminnasta toimipaikan sijaintikunnan sijaan toimipaikan sijaintimaakunnalle. Muilta osin pykälään ei ehdotettaisi muutosta.

22 §.Alkutuotantopaikan ilmoittaminen. Pykälän 1 momentin mukaan elintarvikealan toimijan olisi ilmoitettava kunnan valvontaviranomaisen sijaan maakunnalle alkutuotantopaikasta ja siellä harjoitettavasta alkutuotannosta. Kunnan sijaan maakunnan olisi ilmoitettava toimijalle saaneensa ilmoituksen alkutuotantopaikasta. Pykälän 2 momentissa kunta muutettaisiin samoin maakunnaksi. Muilta osin pykälään ei ehdotettaisi muutosta.

22 a §.Alkutuotantopaikan hyväksyminen. Pykälän 1 momentissa elintarvikealan toimijan olisi haettava kunnan sijaan maakunnalta alkutuotantopaikan hyväksymistä ennen toiminnan aloittamista tai toiminnan olennaista muuttamista. Muilta osin pykälään ei ehdotettaisi muutosta.

24 §.Elintarvikealan toimijan tiedonantovelvollisuus. Pykälän 2 momentin mukaan elintarvikealan toimijan olisi tehtävä ilmoitus ruokamyrkytyksestä kunnan elintarvikevalvontaviranomaisen sijaan maakunnalle. Muilta osin pykälään ei ehdotettaisi muutosta.

30 §.Keskusviranomainen.Pykälän 1 kohdan mukaan Elintarviketurvallisuusvirasto arvioisi elintarvikevalvonnan toteutumista maakunnissa. Voimassaolevassa laissa Elintarviketurvallisuusviraston tehtävänä oli ohjata aluehallintovirastoja kuntien elintarvikevalvonnan arvioinnissa. Kuntien ja aluehallintovirastojen tehtävien siirtyessä maakunnalle siirtyisi arviointitehtävä ja aluehallintovirastojen tehtävää hoitava henkilökunta Elintarviketurvallisuusvirastoon. Pykälän 9 kohdassa aluehallintovirasto muutettaisiin maakunnaksi. Lihantarkastus poroteurastamoissa siirtyisi lain 43 §:ssä säädetyn mukaisesti aluehallintovirastolta maakunnan tehtäväksi. Muilta osin pykälään ei ehdotettaisi muutosta.

31 §.Maakunta. Pykälään koottaisiin kuntien, aluehallintovirastojen sekä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksien valvontatehtävät, jotka siirtyvät maakunnan hoidettaviksi. Pykälään yhdistettäisiin tehtäviä 31–34 §:stä. Pykälän 1 momentin mukaan maakunnan olisi huolehdittava toimialueellaan elintarvikevalvonnasta siten kuin tässä laissa säädetään. Pykälän 2 momentin 1-4 kohtiin on koottu kunnan elintarvikevalvonnalta maakunnalle siirtyvät tehtävät sekä 5 kohtaan elinkeino-, liikenne ja ympäristökeskukselta maakunnalle siirtyvä 17 §:n 2 momentissa säädetyn velvoitteen noudattamisen valvonta. Pykälän 3 momentissa siirrettäisiin aiemmin 31 §:ssä aluehallintovirastolle kuulunut elintarvikevalvonta poroteurastamoissa ja niiden yhteydessä olevissa laitoksissa Lapin maakunnalle.

32 §.Kunnan elintarvikevalvonta. Kunnan elintarvikevalvonnan siirtyessä maakuntaan pykälä kumottaisiin.

33 §.Kunnan elintarvikevalvonnan tehtävät. Kunnan elintarvikevalvonnan siirtyessä maakuntaan pykälä kumottaisiin.

34 §.Muut valvontaviranomaiset.Pykälän 1 momentissa Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi. Lisäksi momentista poistettaisiin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset niiden tehtävien siirtyessä maakunnille. Pykälän 7 ja 8 momentit kumottaisiin. Pykälän 7 momentissa säädetty tehtävä valvoa 17 §:n 2 momentissa säädettyä velvoitetta siirtyy elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselta maakunnalle. Pykälän 8 momentissa tarkoitetusta täydentävien ehtojen valvonnasta säädetään jatkossa kokonaisuudessaan maatalouden tukien toimeenpanosta annetussa laissa, jolloin elintarvikelain kirjausta ei enää tarvita.

41 §.Valvonnan yleiset vaatimukset. Pykälän 3 momentissa elintarvikevalvonnan laatujärjestelmän laatimista, ylläpitoa ja soveltamista koskeva velvoite siirtyy kunnalta maakunnalle. Muilta osin pykälään ei ehdotettaisi muutosta.

42 §.

.

Ensisaapumisvalvonnan järjestäminen

Pykälä kumottaisiin. Ensisaapumisvalvonnallatarkoitetaan elintarvikevalvontaa, joka kohdistuu muista Euroopan Unionin jäsenmaista sekä eräistä muista maista Suomeen tuotaviin eläimistä saataviin elintarvikkeisiin. Ensisaapumisvalvonta oli aiemmin kuntien vastuulla, mutta se siirrettiin Elintarviketurvallisuusviraston vastuulle 1.5.2008 alkaen. Käytännössä ensisaapumisvalvonta on voitu toteuttaa joko toimeksiantosopimuksilla tai Evira on voinut hoitaa valvonnan itse. Vuonna 2008 Elintarviketurvallisuusvirastolla oli sopimus ensisaapumisvalvonnan hoitamisesta 68 kunnan kanssa ja Elintarviketurvallisuuvirasto valvoi itse yhdeksän valvontayksikön alueella olevia ensisaapumistoimijoita. Vuonna 2013 sopimuskuntia oli 45 kpl ja Evira valvoi itse 21 valvontayksikön alueella olevia ensisaapumistoimijoita. Ensisaapumispaikkavalvonnan toimivuutta on selvitetty viranomaisille tehdyllä kyselytutkimuksella ja sen toimivuus on noussut esille elintarvikelain kokonaisuudistuksen puitteissa. Nykyistä sopimusjärjestelmää pidetään yleisesti toimimattomana, vaikka esimerkiksi toimijoiden omavalvontasuunnitelmien ja neuvonnan ja ohjauksen onkin katsottu parantuneen valtiollistamisen aikana ja yhteiset valvontaohjeet ja tarkastusraporttimalli ovat edistäneet valvonnan yhdenmukaistamista. Eniten kielteisiä vaikutuksia on arvioitu aiheutuneen toimijoiden valvontakustannusten noususta ja hallintobyrokratian lisääntymisen johdosta. Nykyisen kaltaiselle erilliselle ensisaapumispaikkavalvonnalle ei ole enää tarvetta ja elintarvikelain kokonaisuudistuksessa ensisaapumispaikkavalvonta tullaan sulauttamaan osaksi muuta kuntien tekemää riskiperusteista valvontaa, joka maakuntauudistuksen myötä siirtyy maakunnille. Poistamalla ensisaapumispaikkavalvontatermi elintarvikelakiluonnoksista jo tässä vaiheessa maakuntauudistusta viestitään tästä muutoksesta. Mikäli ensisaapumispaikkavalvonta jäisi terminä elintarvikelakiluonnokseen tässä vaiheessa, jouduttaisiin lain perusteluissa pohtimaan myös Eviran ja maakunnan välisiä sopimusjärjestelyjä, joita ei kuitenkaan koskaan olisi tarkoitus ottaa käyttöön. Myös lain 23 § koskee ensisaapumistoimintaa. Pykälää ei kuitenkaan esitetä kumottavaksi, koska ensisaapumispaikkavalvonta jää salmonellavalvontaohjelman mukaisen toiminnon osalta voimaan.

43 §.Lihantarkastus ja siihen liittyvä valvonta. Pykälän 2 momentissa aluehallintoviraston sijasta Lapin maakunta vastaisi lihantarkastuksesta poroteurastamossa. Pykälän 3 momenttiin lisättäisiin maininta maakunnan palveluksessa olevista lihantarkastajista, joita maakunta voi käyttää apuna lihantarkastuksessa ja siihen liittyvässä valvonnassa. Pykälään lisättäisiin uusi 5 momentti, jonka mukaan maakunta voi hoitaa valtion tehtäväksi säädettyä lihantarkastusta ja siihen liittyvää valvontaa, jos maakunta on tehnyt siitä sopimuksen Elintarviketurvallisuusviraston kanssa. Kyseessä ei ole uusi säännös, vaan voimassa olevaan eläinlääkintähuoltolakiin (765/2009) sisältyvä säännös, joka siirrettäisiin elintarvikelakiin sen vuoksi, että elintarvikkeiden turvallisuuden sekä eläinten terveyden ja hyvinvoinnin valvontatehtävät poistettaisiin kokonaan eläinlääkintähuoltolain soveltamisalasta. Eläinlääkintähuoltolaista kumottaisiin vastaava pykälä, sillä lain soveltamisalaan kuuluvat valtion toimeksiantotehtävien luonteiset kunnaneläinlääkärin valvontatehtävät siirtyisivät kokonaan maakunnan vastuulle.

45 §.Ruokamyrkytysten selvittäminen. Pykälän 1 momentissa maakunta tulisi kunnan elintarvikevalvontaviranomaisen sijaan ryhdyttäessä toimiin epäiltäessä ruokamyrkytystä. Kansanterveyslaitoksen nimi korjattaisiin Terveyden ja hyvinvoinnin laitokseksi.

46 §.Varautuminen erityistilanteisiin. Pykälän 1 momentissa maakunnan tulisi laatia maakuntaa koskeva suunnitelma erityistilanteisiin varautumisesta. Muilta osin pykälään ei ehdotettaisi muutosta.

48 §.Valvontasuunnitelmat.Pykälässä säädettäisiin valvontasuunnitelmista. Pykälän 1 ja 2 momenteissa säädettäisiin säännöllistä elintarvikevalvontaa koskevasta maakunnan valvontasuunnitelmasta, joka korvaa kunnan valvontasuunnitelman. Pykälän 3 momentissa Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi sekä Tullilaitos korjattaisiin Tulliksi. Aluehallintovirasto poistettaisiin momentista sen tehtävien siirtyessä maakunnalle. Valvontasuunnitelman tarkistamisvelvollisuudesta luovuttaisiin.

49 §.Tarkastus- ja läsnäolo-oikeus.Pykälän 2 momentista poistettaisiin aluehallintovirasto. Pykälän 4 momentissa aluehallintovirasto muutettaisiin maakunnaksi. Momentin mukaan maakunnalla ja Elintarviketurvallisuusviraston tai maakunnan määräämällä eläinlääkärillä olisi oikeus tarkastaa alkutuotantopaikka, josta elintarvike on peräisin, ja ottaa korvauksetta kaikki tutkimuksia varten tarvittavat näytteet. Maakunnalla ja Elintarviketurvallisuusviraston tai maakunnan määräämällä eläinlääkärillä olisi tällöin tämän lain mukainen tiedonsaanti-, näytteenotto- ja tarkastusoikeus. Tarkastusoikeudesta poiketen vain maakunnalla olisi oikeus tehdä tarkastus pysyväisluonteiseen asumiseen käytettävissä tiloissa. Muilta osin pykälään ei ehdotettaisi muutosta.

51 §.Tiedonsaantioikeus. Pykälän 1 momentissa kunta muutettaisiin maakunnaksi, kun se on velvollinen luovuttamaan valvonnan kannalta välttämättömiä tietoja valvontaviranomaiselle. Muilta osin pykälään ei ehdotettaisi muutosta.

52 §.Valvontaviranomaisen ilmoitus- ja tiedonantovelvollisuus. Pykälän 1 ja 2 momenteista poistettaisiin aluehallintovirasto sekä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksia koskeva ilmoitusvelvollisuus. Valvontaviranomaisen olisi 1 momentin mukaan ilmoitettava Elintarviketurvallisuusvirastolle todetuista terveysvaaroista ja muista valvonnassa esille tulleista seikoista, joilla voi olla vaikutusta elintarvikkeiden turvallisuuteen tai jäljitettävyyteen. Pykälän 2 momentin mukaan valvontaviranomainen olisi velvollinen ilmoittamaan elintarviketurvallisuusvirastolle sen 83 §:n nojalla ylläpitämiin rekistereihin tarvitsemat tiedot sekä muita tietoja valvonnan seurantaa varten. Muilta osin pykälään ei ehdotettaisi muutosta.

54 §.Eläinlääkärin tiedonantovelvollisuus. Pykälässä kunnan valvontaviranomainen muutettaisiin maakunnaksi jolle eläinlääkäri ilmoittaa eläinlääkärikäynnillä havaitsemiaan elintarvikkeiden elintarvikehygieenistä laatua heikentäviä seikkoja.

63 §.Kiireelliset toimet. Pykälä kumottaisiin. Maakunnan omaan päätösvaltaan jäisi, miten tehtävä tulee organisoida maakunnassa.

64 §.Elintarviketurvallisuusviraston päätös hallinnollisten pakkokeinojen käytöstä. Pykälässä kunta muutettaisiin maakunnaksi. Elintarviketurvallisuusvirasto päättäisi yhtä maakuntaa laajempaa aluetta koskevien hallinnollisten pakkokeinojen käyttämisestä. Elintarviketurvallisuusvirasto voisi 2 momentin mukaan päättää hallinnollisten pakkokeinojen käyttämisestä yhdenkin maakunnan alueella, jos se perustellusta syystä arvioi maakunnan toimet riittämättömiksi terveysvaaran estämiseksi. Elintarviketurvallisuusviraston olisi 3 momentin mukaan viipymättä ilmoitettava 1 ja 2 momentin nojalla tekemistään päätöksistä asianomaisille maakunnille. Muilta osin pykälään ei ehdotettaisi muutosta.

71 §.Maakunnan suoritteista perittävät maksut. Pykälässä kunta muutettaisiin maakunnaksi. Muilta osin pykälään ei ehdotettaisi muutosta.

74 §.Muutoksenhaku maakunnan päätökseen. Pykälässä säädettäisiin muutoksenhausta maakunnan päätökseen. Pykälän 1 momentin mukaan oikaisua maakunnan viranhaltijan päätökseen saisi vaatia 14 päivän kuluessa päätöksen tiedoksisaamisesta siten kuin hallintolaissa säädetään. Momentti vastaisi sisällöltään pääosin voimassaolevan pykälän 1 momenttia sillä erotuksella, että kunta muutettaisiin maakunnaksi. Momentissa viitattaisiin ehdotetun maakuntalain 130 §:ään niiden viranomaisten yksilöimiseksi, joilta oikaisua voi hakea. Muutoksenhakukielto lain 63 §:ssä tarkoitettuun päätökseen poistettaisiin mainitun pykälän kumoutuessa laista.

Pykälän 2 ja 3 momentissa kunnan toimielimen sijaan tulisi maakunta. Momentit säilyisivät muuten ennallaan. Pykälän 2 momentin yksittäisiä toimijoita koskeviin päätöksiin haettaisiin muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen ja 3 momentissa tarkoitettuihin muihin maakunnan päätöksiin hallintolain oikaisuvaatimuksella.

Pykälän 4 momentissa kunnallisten elintarvikemääräysten sijaan viitattaisiin maakunnallisiin elintarvikemääräyksiin ja kunnallisia maksuja koskevan taksan sijaan maakunnallisia maksuja koskevaan taksaan. Muutoksenhakukeinona näitä koskevaan päätökseen olisi ehdotetun maakuntalain 17 luvussa tarkoitettu maakuntavalitus. Maakunnan valvontasuunnitelmaa koskeva muutoksenhaku poistettaisiin.

75 §.Muutoksenhaku lihantarkastuspäätökseen. Pykälän 1 momentissa kunta muutettaisiin maakunnaksi. Asianosainen voisi tehdä oikaisuvaatimuksen Elintarviketurvallisuusvirastolle. Poronlihan tarkastusta koskevassa päätöksessä oikaisuvaatimus tehtäisiin Lapin maakunnalle. Muilta osin pykälään ei ehdotettaisi muutosta.

76 §.Muutoksenhaku ensisaapumistoimintaan liittyvään päätökseen. Pykälä kumottaisiin. Ensisaapumistoimintaa koskeva sääntely kumottaisiin elintarvikelaista.

77 §.Valvontaviranomaisen muutoksenhakuoikeu s. Pykälän 2 momentissa kunta muutettaisiin maakunnaksi. Elintarvikevirasto korjattaisiin Elintarviketurvallisuusvirastoksi.

81 §.Salassa pidettävät tiedot.Pykälän 1 kohdassa kunta muutettaisiin maakunnaksi.

83 §.Rekisterit.Pykälän 2 momentissa Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi. Pykälän 3 ja 4 momentissa kunta, aluehallintovirasto ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin maakunnaksi.

85 §.Valtionosuus. Pykälässä säädettäisiin valtionosuuksista viittaamalla maakuntien rahoituksesta annettuun lakiin.

86 §.Maakunnalliset elintarvikemääräykset. Pykälässä kunta muutettaisiin maakunnaksi. Maakunta voisi antaa lain täytäntöön panemiseksi tarpeellisia maakuntaa tai sen osaa koskevia määräyksiä elintarvikkeisiin liittyvän terveysvaaran ehkäisemiseksi ja elintarvikkeisiin liittyvien terveydellisten olojen valvomiseksi. 3 momentin mukaan maakunta voisi myöntää myös poikkeuksia elintarvikemääräyksistä. 4 momentissa säädettäisiin elintarvikemääräystä koskevan päätöksen tiedoksiannosta. 4 momentin lopusta poistettaisiin aluehallintovirastoa koskeva kohta.

1.115

1.7.34 Lannoitevalmistelaki

17 §.Valvontaviranomaiset. Pykälässä viittaus elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksiin on muutettu maakunnaksi. Samalla maakunnan tehtävä valvonnassa on täsmennetty nykykäytännön mukaiseksi lannoitevalmisteiden markkinoille saattamisen ja käytön valvonnaksi. Käytön valvonta olisi esimerkiksi lannoitevalmisteiden käytön tarkastamista ja puhdistamolietepohjaisten lannoitevalmisteiden käyttörajoitusten noudattamisen tarkistamista maatilalla.

21 §.Ennakkoilmoituksen tekeminen. Hallinnollisen taakan keventämiseksi ennakkoilmoitusten tekemistä koskevaa velvollisuutta ehdotetaan kevennettäväksi luopumalla ennakkoilmoitusvelvollisuudesta EU:n sisämarkkinoilla Suomeen tuotavien lannoitevalmisteen tai sen raaka-aineen osalta.

23 §.Valvontasuunnitelma. Hallinnollisen taakan keventämiseksi valvontasuunnitelman tekemistä ehdotetaan yksinkertaistettavaksi luopumalla vuosittaisen valvontasuunnitelman laatimisesta ja luopumalla maa- ja metsätalousministeriön asetuksella antamista valvontasuunnitelmaa koskevista tarkemmista säännöksistä. Nykyisin valvontasuunnitelma on osa Elintarviketurvallisuusviraston laatimaa elintarvikeketjun monivuotista valvontasuunnitelmaa ja kertomus valvonnan tuloksista osa Elintarviketurvallisuusviraston laatimaa raporttia elintarvikeketjun monivuotisen kansallisen valvontasuunnitelman toteutumisesta.

36 §.Uhkasakko ja teettäminen. Pykälässä viittaus elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksiin on muutettu maakunnaksi.

1.116

1.7.35 Laki maatalouden harjoittamisesta luopumisen tukemisesta

3 §.Määritelmät. Pykälän 6 kohta kumottaisiin tarpeettomana. Kohdassa määritellään kunnan maaseutuelinkeinoviranomainen, joka ei käsitteenä enää esiinny laissa.

34 §.Hakemuksen vireilletulo. Pykälän 2 momentti kumottaisiin. Momentin mukaan hakemus voidaan toimittaa eläkelaitoksen tai eläkelaitoksen asiamiehen sijasta sen kunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle, jonka alueella maatilan talouskeskus sijaitsee, jonka on viivytyksettä toimitettava se edelleen. Säännökselle ei enää ole tarvetta, koska se liittyy lain mukaisen luopumistuen myöntämiseen, eikä luopumistukea myönnetä vuoden 2018 jälkeen tapahtuvien luopumisten johdosta.

39, 50, 63–66, 70 ja 73 §. Pykälissä korvattaisiin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus sekä kunnan maaseutuelinkeinoviranomainen maakunnalla.

1.117

1.7.36 Laki eläinten kuljetuksesta

4 §.Määritelmät. Pykälän 7 kohdassa aluehallintovirasto ja kunnaneläinlääkäri muutettaisiin maakunnaksi. Maakunnalla tarkoitettaisiin ehdotetussa maakuntalaissa tarkoitettua maakuntaa.

16 §.Eläinkuljettajaluvan hakeminen. Pykälän 1 momentissa aluehallintovirasto muutettaisiin maakunnaksi.

17 §.Eläinkuljettajaluvan myöntäminen ja peruuttaminen.Pykälässä aluehallintovirasto muutettaisiin maakunnaksi.

18 §.Muutosten ilmoittaminen. Pykälässä aluehallintovirasto muutettaisiin maakunnaksi.

19 §.Maantiekuljetusvälineiden hyväksymistodistus. Pykälässä aluehallintovirasto muutettaisiin maakunnaksi. Pykälän 1 momentista poistettaisiin maininta maakunnan määräämästä virkaeläinlääkäristä. Ehdotetun 25 §:n 3 momentin mukaan maakunnan nimeämä virkasuhteessa oleva eläinlääkäri suorittaa ne tehtävät, jotka tällä lailla täytäntöön pantavien Euroopan unionin säädösten mukaan kuuluvat virkaeläinlääkärille. Koska 1 momentissa on kyse EU:n säädöksen edellyttämästä tarkastuksesta, erillinen maininta virkaeläinlääkäristä on tässä säännöksessä tarpeeton.

21 §.Maantieajoneuvojen kuljettajien ja hoitajien pätevyystodistus. Pykälässä aluehallintovirasto muutettaisiin maakunnaksi.

22 §.Tarkastusasemat. Pykälässä aluehallintovirasto muutettaisiin maakunnaksi.

25 §.Maakunta. Pykälän otsikossa ja pykälässä aluehallintovirasto muutettaisiin maakunnaksi. Pykälän 1 momenttiin lisättäisiin nykyistä tilannetta vastaava maininta siitä, että poroteurastamoissa ja niihin liittyvissä laitoksissa maakunnille kuuluvat eläinkuljetusasetuksen ja eläinkuljetuslain mukaiset tehtävät hoitaisi koko maan alueella Lapin maakunta. Aluehallintovirastoista annetun valtioneuvoston asetuksen (906/2009) 13§:n mukaan kyseiset tehtävät on tällä hetkellä keskitetty Lapin aluehallintovirastolle.

Pykälän 2 momentti sisältää viittauksen eläinkuljetusasetuksen 20 artiklaan ja vastaa sisällöltään voimassa olevaa säännöstä.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin selvyyden vuoksi, että maakunnan nimeämä virkasuhteessa oleva eläinlääkäri käyttäisi maakunnalle osoitettua toimivaltaa asioissa, jotka lailla täytäntöön pantavien Euroopan unionin säädösten mukaan kuuluvat virkaeläinlääkärille.

Muilta osin maakunta päättäisi hallintosäännössään tehtävien tarkoituksenmukaisesta delegoinnista viranhaltijalle. Tämä mahdollistaisi asioiden ratkaisemisen tarvittavilta osin esittelystä. Maakunnan palveluksessa tulisi kuitenkin olla riittävästi eläinlääketieteellisen koulutuksen saanutta henkilöstöä. Virallista valvontaa koskeva Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2017/625, joka tulee sovellettavaksi joulukuussa 2019, edellyttää toimivaltaisten viranomaisten henkilöstöltä soveltuvaa pätevyyttä ja kokemusta, ja asetuksen liitteessä I säädetään virallista valvontaa suorittavan henkilöstön koulutuksen aihealueista. Lisäksi eläinlääkärinammatin harjoittamisesta annettu laki edellyttää eläinlääkärin pätevyyttä henkilöstöltä, joka suorittaa eläinlääketieteellistä päätöksentekoa kuten eläinten terveydentilan ja sairauksien toteamista.

Pykälän 4 momentti olisi uusi. Maakunnan tehtäväksi kuuluva eläinten kuljetuksia koskeva eläinsuojeluvalvonta koskisi myös kiireellisiä valvontaan liittyviä tehtäviä virka-ajan ulkopuolella. Päivystysvelvollisuus olisi tarpeen, jotta tehtävien hoito saataisiin turvattua kaikkina vuorokaudenaikoina. Tällä hetkellä kunnilla on velvollisuus järjestää eläinlääkintähuollon tehtävistä virka-ajan ulkopuolella vain kiireellisen eläinlääkäriavun antaminen, mutta päivystävä virkasuhteessa oleva kunnaneläinlääkäri on voinut tarvittaessa hoitaa myös kiireellisiä eläinten terveyden ja hyvinvoinnin valvontaan liittyviä viranomaistehtäviä, esimerkiksi kiireellisen hoidon järjestämistä kuljetettaville eläimille eläinsuojelusyistä. Koska myös eläintautilakiin ehdotetaan lisättäväksi päivystyksen järjestämiseen velvoittava säännös, olisi nämä päivystykset käytännössä tarkoituksenmukaista järjestää yhtenä kokonaisuutena. Näin menetellen toiminta olisi kustannustehokasta ja tarpeeton päällekkäisyys tehtävien hoitamisessa voitaisiin välttää.

26 §.Poliisi. Pykälästä poistettaisiin maininta kunnaneläinlääkäristä paikallisena valvontaviranomaisena, koska kunnaneläinlääkärin tehtävät siirtyisivät maakunnalle. Koska säännökseen jäisi maininta vain poliisista, muutettaisiin pykälän otsikko säännöksen sisältöä vastaavaksi. Poliisin tehtävät tai asema valvontaviranomaisena eivät muuttuisi nykyisestä.

27 a §.Viranomaisten velvollisuus suunnitella eläinten hyvinvoinnin valvontaa eläinten kuljetuksissa.Pykälä olisi eläinten kuljetuksesta annetussa laissa uusi ja se lisättäisiin lain 6 lukuun. Viranomaisten velvollisuudesta suunnitella muun muassa eläinten hyvinvoinnin valvontaa eläinten kuljetuksissa on aiemmin säädetty eläinlääkintähuoltolain (765/2009) 8 ja 9 §:ssä. Eläinten hyvinvoinnin valvonnasta säädetään myös virallista valvontaa koskevassa asetuksessa. Eläinlääkintähuoltolaki on tarkoitus muuttaa laiksi eläinlääkäripalveluista. Lakia sovellettaisiin maakunnallisten eläinlääkäripalvelujen suunnitteluun ja järjestämiseen sekä maakunnallisten ja muiden eläinlääkäripalvelujen valvontaan. Tämän vuoksi viranomaisten suunnitteluvelvollisuutta koskeva sääntely sisällytettäisiin kyseistä toimintaa muutoin koskevaan aineelliseen lainsäädäntöön. Eläinlääkintähuoltolaissa mainittu aluehallintovirasto muutettaisiin maakunnaksi. Sääntelyyn lisättäisiin väljyyttä ja joustavuutta suunnitelmien sisällön ja tarkistamisen osalta.

29 §.Erityiset tarkastukset.Pykälän 1 momentissa aluehallintovirasto muutettaisiin maakunnaksi. Lisäksi maininta virkaeläinlääkäreistä muutettaisiin maininnaksi eläinsuojeluvalvontaa hoitavista viranhaltijoista. Ehdotetun 25 §:n 3 momentin mukaan virkasuhteessa olevan eläinlääkärin tulisi suorittaa ne toimet, jotka EU:n säädösten mukaan kuuluvat virkaeläinlääkärille. Muutoin eläinsuojeluvalvontaa voisivat lähtökohtaisesti hoitaa muutkin siihen pätevät viranhaltijat. Tämän vuoksi säännöstä on tarpeen täsmentää vastaavasti.

36 §.Eläinkuljettajarekisteri.Pykälän 1 momentin johdantokappaleessa ja 4 kohdassa aluehallintovirasto muutettaisiin maakunnaksi.

38 §.Uhkasakko ja teettäminen.Pykälässä aluehallintovirasto muutettaisiin maakunnaksi.

43 §Kustannukset.. Voimassa olevan pykälän 2 momentin maininta kustannusten maksamisesta valtion talousarviosta muutettaisiin maininnaksi kustannusten maksamisesta maakunnan varoista. Näihin kiiretoimenpiteisiin varattu rahoitus on tällä hetkellä sisällytetty aluehallintovirastoille osoitettuun määrärahaan. Tämä määräraha siirtyisi maakuntien yleiskatteelliseen rahoitukseen, joten pykälää muutettaisiin tätä vastaavasti. Lisäksi pykälän 2 momentissa oleva sääntely kustannusten perimisestä muutettaisiin vastaamaan voimassa olevan lainsäädännön mukaista sääntelyä.

44 §.Perittävät maksut.Voimassa olevassa pykälässä on viranomaisten suoritteiden maksullisuudesta viittaus valtion maksuperustelakiin (150/1992). Aluehallintovirastoista annetun lain (896/2009) 22 §:n nojalla on annettu valtioneuvoston asetus aluehallintovirastojen maksuista vuonna 2016 (1524/2016). Julkisoikeudellisina suoritteina, joista asetuksen mukaan peritään kiinteähintainen maksu, on asetuksessa mainittu eläinkuljettajalupa, maantiekuljetusvälineiden hyväksymistodistus ja maantieajoneuvojen kuljettajien ja hoitajien pätevyystodistus. Aluehallintovirastojen tehtävät siirtyvät maakunnille. Maakunnat perisivät ehdotetun pykälän mukaan hyväksymänsä taksan mukaisen maksun hakemuksesta annetuista päätöksistä.

46 §Muutoksenhaku.. Koska lain toimeenpanotehtävät siirtyisivät aluehallintovirastolta maakunnalle, lisättäisiin pykälän 4 momenttiin maininta maakunnallisia maksuja koskevasta muutoksenhausta.

47 §.Kunnalle maksettava korvaus. Laissa kunnaneläinlääkärille säädetyt tehtävät siirrettäisiin maakunnalle. Maakunnalle ei maksettaisi erillistä korvausta tämän lain mukaisten tehtävien suorittamisesta. Pykälässä viitattu eläinlääkintähuoltolaki on tarkoitus muuttaa muutoinkin laiksi eläinlääkäripalveluista. Pykälä kumottaisiin tarpeettomana.

48 §.Vahingonkorvaus. Laissa kunnaneläinlääkärille säädetyt tehtävät siirrettäisiin maakunnalle. Maakunta vastaisi näin ollen toiminnasta mahdollisesti aiheutuvien vahinkojen korvaamisesta. Vahingonkorvauslaki (412/1974) luo riittävät puitteet vahingonkorvauskysymysten käsittelylle. Tämän vuoksi pykälä kumottaisiin tarpeettomana.

1.118

1.7.37 Laki eräiden maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalan lainojen ja saamisten siirtämisestä Valtiokonttorin hoidettavaksi annetun lain muuttamisesta

2 §.Määritelmät. Pykälän 3 a kohdassa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin maakunnaksi ja maanmittaustoimisto Maanmittauslaitokseksi. Pykälään ei ehdoteta tehtäväksi muita muutoksia.

7 §.Pakkoperintä. Pykälän 1 momenttiin ei ehdoteta tehtäväksi muutoksia. Pykälän 2 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että Valtiokonttori voisi huolehtia pakkohuutokaupan hakemisesta ilman, että sen täytyisi pyytää tarvittaessa toisen viranomaisen lausuntoa asiassa. Valtiokonttori ei ole pyytänyt kaikissa tilanteissa lausuntoa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselta ennen pakkohuutokaupan hakemista. Lisäksi momenttia muutettaisiin siten, että jatkossa ei säädettäisi jollekin viranomaiselle ensisijaista velvollisuutta olla läsnä pakkohuutokaupassa, jollei Valtiokonttorin edustaja ole ollut läsnä. Voimassa olevassa laissa ensisijainen velvollisuus olla läsnä on elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen edustajalla, mutta koska kyse on valtion saatavista, vastaavaa velvollisuutta ei voi säätää maakunnalle, jonne maataloustukihallinnon tehtäviä hoitavat virkamiehet siirtyvät elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksista.

Pykälän 3 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että laista poistettaisiin säännös siitä, että Valtiokonttori saa hakea lainan tai saamisen vakuutena olevan kiinteän omaisuuden pakkohuutokauppaa vain, jos erääntynyt saaminen tai laina ylittää valtioneuvoston asetuksella säädettävän vähimmäismäärän. Eräiden valtion lainojen ja saamisten siirtämisestä Valtiokonttorin hoidettavaksi annetun valtioneuvoston asetuksen (1336/2007) 3 §:n mukaan lainan tai saamisen vakuuden pakkohuutokauppaa ei saa hakea, ellei saamisen pääoman, korkojen, viivästyskorkojen ja perimiskulujen määrä yhteensä ole vähintään 500 euroa. Kyseinen vähimmäisraja lisää tietyissä tapauksissa velallisen kustannuksia, koska vähimmäisraja saattaa johtaa siihen, että esimerkiksi saamisen viivästyskorkoja joudutaan kerryttämään ennen perintätoimiin ryhtymistä. Lisäksi vähimmäisraja on säädetty siten, että rajaa tarkasteltaessa ei voida ottaa huomioon velalliselta olevien valtion saatavien kokonaismäärää, vaan tarkastelu on saatavakohtainen. Valtiokonttori on antolainaukseen liittyvien tehtävien hoitamisen ammattilainen ja Valtiokonttorilla on huomattavasti asiantuntemusta siitä, mihin perintätoimenpiteisiin pitäisi kussakin yksittäistapauksessa ryhtyä.

8 §.Seuranta ja valvonta.Pykälän 3 momentissa kunnan maaseutuelinkeinoviranomainen muutettaisiin maakunnaksi. Pykälän 1, 2 ja 4 momenttiin ei ehdoteta tehtäväksi muutoksia.

11 §.Tietojen luovuttaminen. Lain 11 §:ssä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin maakunnaksi.

13 §.Maksuhelpotukset. Pykälän 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että Valtiokonttori tekisi päätöksen kaikkien laissa tarkoitettujen lainojen ja saamisten yhden tai useamman lyhennys- tai korkoerän maksuhelpotuksista. Tällä hetkellä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset tekevät päätöksen tiettyjen saatavien maksuhelpotuksista, kuten esimerkiksi maatilalain ja kolttalain nojalla syntyneiden saatavien osalta. Elinkeino-, liikenne ja ympäristökeskusten maataloustukihallintoon liittyvät tehtävät siirtyvät maakunnille. Koska kyse on valtion saatavista, maakunta ei voi olla taho, joka voisi päättää maksuhelpotusten myöntämisestä valtion saatavien osalta. Koska Valtiokonttori päättää jo muiden saatavien osalta maksuhelpotusten myöntämisestä, on tarkoituksenmukaista yhdenmukaistaa käytäntöjä kaikkien saatavien osalta. Lisäksi niiden valtion saatavien, joiden osalta elinkeino- liikenne- ja ympäristökeskukset ovat myöntäneet maksuhelpotuksia, lukumäärä on voimakkaasti aleneva, koska kolttalainoja lukuun ottamatta ei enää myönnetä eräiden maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalan lainojen ja saamisten siirtämisestä Valtiokonttorin hoidettavaksi annetussa laissa tarkoitettuja uusia lainoja taikka synny uusia myyntihintasaamisia.

Pykälän 1 momenttiin ehdotettujen muutosten johdosta voimassa olevan 2 momentin sääntely tulee tarpeettomaksi. Pykälän 3 momenttiin ei ehdoteta tehtäväksi muutoksia.

14 §.Lainojen ja saamisten siirrot.Pykälän 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että Valtiokonttori tekisi päätöksen niiden lainojen tai saamisten siirtämisestä uuden omistajan vastattavaksi taikka lainan tai saamisen velkavastuusta vapauttamisesta, joiden osalta päätöksen tekee tällä hetkellä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. Pykälän 2—4 momenttiin ei ehdoteta tehtäväksi muutoksia.

15 §.Saneerausmenettelyt. Lain 15 §:ää ehdotetaan muutettavaksi siten, että Valtiokonttori antaisi suostumuksen yrityksen saneerauksesta annetussa laissa (47/1993) tarkoitettuun menettelyyn tai yksityishenkilön velkajärjestelystä annetussa laissa (57/1993) tarkoitettuun menettelyyn taikka niitä vastaavaan vapaaehtoiseen laissa säädettyyn menettelyyn kaikkien laissa tarkoitettujen lainojen ja saamisten osalta. Tällä hetkellä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset antavat mainitun suostumuksen tiettyjen saatavaryhmien osalta eli esimerkiksi maataloustukijärjestelmiin sekä poro- ja luontaiselinkeinojen sekä kolttien tukemiseen liittyvien saatavien osalta. Voimassa olevan lain mukaan Valtiokonttorin on tullut kuitenkin antaa lausunto elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle, joten Valtiokonttorin tehtävät eivät tule jatkossa käytännössä lisääntymään saneerausmenettelyihin liittyvien tehtävien osalta.

16 §.Lainojen ja saamisten vakuuksia koskevat ilmoitukset. Pykälän 2 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että Valtiokonttori ilmoittaisi rekisteriviranomaiselle saamisen tai lainan loppuun maksamisetta ja kiinteistön vapautumisesta panttivastuusta kaikkien eräiden maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalan lainojen ja saamisten siirtämisestä Valtiokonttorin hoidettavaksi annetussa laissa tarkoitettujen valtion saatavien osalta. Tällä hetkellä tiettyjen saatavaryhmien osalta Valtiokonttori toimittaa kirjallisesti tiedon saamisen tai lainan loppuun maksamisesta toimivaltaiselle elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle, joka puolestaan ilmoittaa edelleen rekisteriviranomaiselle lainhuuto- ja kiinnitysrekisteriin tehtävää merkintää varten kiinteistön vapautumisesta panttivastuusta sekä toimittaa kuitin velalliselle. Viimeksi selostetusta säädetään voimassa olevan pykälän 3 momentissa, joka poistettaisiin laista tarpeettomana 2 momenttiin ehdotetun muutoksen johdosta. Keskittämällä vakuuksia koskevien ilmoitusten tekeminen Valtiokonttorille yhdenmukaistettaisiin käytäntöjä eri saatavaryhmien kesken ja yksinkertaistettaisiin menettelytapoja. Koska Valtiokonttori hoitaisi jatkossa vakuuksia koskevien ilmoitusten tekemisen kokonaisuudessaan itse, tarvetta voimassa olevan 4 momentin säännökselle mahdollisuudesta säätää tarkemmin menettelystä ilmoitettaessa panttivastuusta vapauttamisesta ei enää ole, momentti poistettaisiin laista tarpeettomana. Pykälän 1 momenttiin ei ehdoteta tehtäväksi muutoksia.

17 §.Muu vakuuksien hoito. Lain 17 §:ää ehdotetaan muutettavaksi siten, että Valtiokonttori antaisi jatkossa suostumuksen tiettyjen saatavien vakuusjärjestelyihin ja panttivastuusta vapauttamiseen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen sijaan. Mainitut saatavat liittyvät pääosin maataloustukijärjestelmiin sekä poro- ja luontaiselinkeinojen sekä kolttien tukemiseen. Koska kyseessä ovat valtion saatavat, suostumuksen antaminen tulee jatkossakin kuulua valtion viranomaiselle.

18 §.Irtisanominen. Lain 18 §:ssä säädetään saatavien irtisanomisesta siten, että Valtiokonttori päättää irtisanomisesta, jos irtisanominen perustuu lyhennyksen tai koron maksun viivästymiseen tai kauppa- tai velkakirjan ehdoissa on sovittu irtisanomisesta maksuviivästyksen johdosta. Voimassa olevan pykälän 2 momentin mukaan Valtiokonttorin on tarvittaessa pyydettävä lausunto elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselta ennen tiettyjen saatavien irtisanomista. Lausuntomenettelystä ehdotetaan luovuttavan, minkä vuoksi pykälän 2 momentti poistettaisiin laista. Valtiokonttori voisi toki ilman nimenomaista säännöstäkin pyytää asianomaisilta viranomaisilta lausunnon ennen saatavan irtisanomista. Voimassa olevan 3 momentin mukaisesta sääntelystä säätää valtioneuvoston asetuksella tarkemmin menettelystä lainaa tai saamista irtisanottaessa luovuttaisiin, koska Valtiokonttori on antolainauksen erikoisosaaja ja Valtiokonttorin toimintaa sääntelee myös esimerkiksi hyvää perintätapaa koskevat säännökset ja periaatteet. Pykälän 1 momenttiin ei ehdoteta tehtäväksi muutoksia.

1.119

1.7.38 Laki maatalouden rakennetuista

19 §.oimenpiteen toteutusaika.TPykälän 2 momentissa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin maakunnaksi.

20 §.Tuen käyttöä koskevat ehdot.Pykälän 2 ja 3 momentissa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin maakunnaksi. Lisäksi 5 momentista poistettaisiin turhana viittaus julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista annetulla lailla (1397/2016) kumotun vanhan hankintalain (348/2007) mukaiseen 30 000 euron kynnysarvoon. Pykälän 1 momenttia on muutettu lailla 1412/2016 siten, että hankinnasta voidaan jättää ilmoittamatta, jos hankinnan arvo on enintään 60 000 euroa.

22 §.Tiedonanto- ja avustamisvelvollisuus. Pykälän 1 ja 2 momentissa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin maakunnaksi.

27 §.Lainan siirtäminen ja lainaehtojen muuttaminen. Pykälän 1 ja 2 momentissa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin maakunnaksi.

30 §.Tuen hakeminen. Pykälän 1 momentissa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin maakunnaksi. Voimassa olevassa pykälässä säädetään myös elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen toimivallasta lain mukaisten tukihakemusten käsittelyssä. Pykälän 1 momentin toimivaltasäännös on kuitenkin ollut toissijainen suhteessa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksia koskevassa lainsäädännössä säädettyyn toimivaltaan nähden, eli toimivallasta on voitu säätää toisin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksista annetun lain (897/2009) nojalla. Maakunnan alueellisen toimivallan määräytymisen pääsäännöstä säädettäisiin vastaavalla tavalla kuin nykyisin säädetään elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten alueellisesta toimivallasta. Ehdotuksen mukaan pääsäännöstä voitaisiin kuitenkin poiketa, jos maksajavirastotehtävien hoitamisesta maakunnissa annettavan lain 3 §:ssä säädetyssä menettelyssä toimivallasta toisin sovitaan. Maakunta voisi siten hoitaa tässä laissa tarkoitettuja tehtäviä toisen maakunnan alueella, jos maakunnat niin sopivat ja jos tehtävien hoitamisesta sovitaan myös maksajavirastotehtävien hoitoa koskevassa sopimuksessa.

Ehdotus laiksi maksajavirastotehtävien hoitamisesta maakunnissa perustuu EU:n horisontaaliasetukseen (EU N:o 1306/2013) kattaen esimerkiksi EU:n maaseuturahaston osaksi rahoittamien tukien maksujen tarkastamiseen ja hyväksymiseen, mukaan lukien hallinnolliset ja paikan päällä tehtävät tarkastukset, sekä maksuhakemuksiin ja tukien takaisinperintään liittyvät tehtävät. Edellä mainittua lakiehdotusta maksajavirastotehtävien hoitamisesta maakunnissa ei sovelleta maatalouden rakennetukien myöntöpäätöksiin liittyviin tehtäviin, koska tuen myöntö ei ole maksajavirastotehtävä vaan EU:n maaseutuasetukseen (EU N:o 1305/2013) perustuva hallintoviranomaistehtävä. Maa- ja metsätalousministeriö vastaa hallintoviranomaistehtävien hoitamisesta jäsenvaltiotasolla ja suhteessa komissioon, mutta tukijärjestelmän toimeenpanotehtävät on delegoitu aluehallinnolle. Euroopan unionin maaseutuasetuksen mukaan, jos ohjelman hallintoviranomaistehtäviä delegoidaan, jäsenvaltion hallintoviranomainen on edelleen täysin vastuussa kyseisten tehtävien tehokkaasta ja moitteettomasta hallinnosta ja täytäntöönpanosta, ja jäsenvaltioiden on varmistettava, että ohjelman hallinto- ja valvontajärjestelmät toimivat tehokkaasti koko ohjelmakauden ajan. Lisäksi jäsenvaltion tukijärjestelmään kohdistuvat komission tarkastukset koskevat yleensä samalla kertaa sekä maksajavirasto- että hallintoviranomaistehtäviä ja tarkastuksissa havaituista puutteista tehtävien hoidossa voi seurata rahoitusoikaisuja, jotka vähentävät jäsenvaltiolle tuloutettavien EU:n maaseuturahaston varojen kokonaismäärää. Koska lakiehdotuksella maakuntien tehtäväksi siirrettävät tukijärjestelmän hallintoviranomaistehtävät liittyvät hyvin läheisesti tukijärjestelmän maksajavirastotehtäviin, tehtävien tehokas ja moitteeton hoito voitaisiin turvata parhaiten siten, että saman alueen maksajaviranomais- ja hallintoviranomaistehtävät hoidettaisiin yhdessä maakunnassa. Tämän vuoksi hallintoviranomaistehtävien siirtämisessä toiselle maakunnalle olisi perusteltua noudattaa vastaavaa menettelyä kuin maksajavirastotehtävien siirtämisessä.

31 §.Tukihakemuksen arviointi. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin maakunnaksi.

33 §.Tukipäätös. Pykälän 1 momentissa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin maakunnan viranhaltijaksi. Maatalouden rakennetuen myöntämistä koskeva päätöksenteko on keskeisesti oikeusharkintaa sisältävä tehtävä, joka on delegoitu maakunnille osana EU:n maaseuturahaston hallintoviranomaistehtäviä ja se olisi perusteltua säätää maakunnan viranhaltijan tehtäväksi vastaavalla tavalla kuin maatalouden rakennetuen maksajavirastotehtävien hoito. Hallintoviranomaistehtävien ja maksajavirastotehtävien suhdetta on selvitetty edellä 30 §:n kohdalla. Käytäntö jatkuisi nykyisen menettelyn mukaisena, jossa EU:n maaseuturahaston tukikelpoisuusehtojen mukaista varojen käyttöä koskeva päätöksenteko on ollut jäsenvaltion viranomaistehtävä. Viranhaltijapäätöksiä voitaisiin edelleen tehdä esittelystä maakunnan järjestämän organisaatiomallin mukaisesti.

34 §.Tukipäätöksen mukaisen oikeuden siirtäminen. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin maakunnaksi.

37 §.Avustusmuotoisen tuen maksun suorittaminen.Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin maakunnan viranhaltijaksi vastaavasti kuin 33 §:ssä.

38 §.Nostolupa. Pykälän 1 momentissa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin maakunnan viranomaiseksi vastaavasti kuin 33 ja 37 §:ssä.

40 §.Tietojen antaminen seurantaa varten.Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin maakunnaksi.

40 a §.Ilmoitus tuen käytön ehtojen vastaisesta hankintamenettelystä. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin maakunnaksi.

44 §.Tarkastusoikeus. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin maakunnaksi.

45 §.Tarkastuksen suorittaminen. Pykälän 3 momentissa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin maakunnaksi.

46 §.Tuen maksamisen keskeyttäminen ja takaisinperintä. Pykälän 1 momentissa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin maakunnaksi.

49 §.Takaisinperinnän kohtuullistaminen. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin maakunnaksi.

50 §.Takaisinperintää ja maksamisen keskeyttämistä koskeva päätös. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin maakunnan viranhaltijaksi vastaavasti kuin 33, 37 ja 38 §:ssä.

54 §.Luotonantajan avustamis- ja tiedonantovelvollisuus. Pykälän 1 ja 3 momentissa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin maakunnaksi.

61 §.Tietojensaantioikeus ja tietojen luovuttaminen. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin maakunnaksi.

64 §.Varojen alueellinen kohdentaminen. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin maakunnaksi.

66 §.Valituskielto. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin maakunnaksi.

67 §.Muutoksenhaku. Pykälän 1 momentissa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin maakunnaksi.

68 §.Euroopan unionin lainsäädännöstä johtuvien vaatimusten täyttymisen varmistaminen. Laista aiemmin kumotun 68 §:n tilalle ehdotetaan lisättäväksi uusi 68 §, jossa säädettäisiin EU:n lainsäädännöstä johtuvien vaatimusten täyttymisen varmistamisesta. Jos maa- ja metsätalousministeriö tai Maaseutuvirasto havaitsisi maakunnan maatalouden rakennetukijärjestelmän toimeenpanossa rikkovan Euroopan unionin lainsäädäntöön perustuvien maaseudun kehittämisohjelman hallintoviranomaistehtävien hoitamista tai hoitamisen järjestämistä, maakunnalle voitaisiin antaa määräys puutteiden korjaamisesta tai epäkohtien poistamisesta. Määräyksen tehosteeksi voitaisiin asettaa sakon uhka.

Muutettavaksi ehdotetun lain ja sen taustalla olevan maaseudun kehittämisohjelman mukaisten tukien myöntämistä sääntelee EU:n lainsäädäntö. EU-lainsäädännön mukaan tukijärjestelmän toimeenpanossa mahdollisesti ilmeneviin puutteisiin liittyy uhka jäsenvaltiolle määrättävästä rahoitusoikaisusta, joka voi olla määrältään hyvin merkittävä. Tukijärjestelmään liittyvän EU:n rahoitusoikaisun uhan vuoksi olisi tarpeellista säätää menettelystä EU:n lainsäädännön noudattamisen varmistamiseksi maaseudun kehittämisohjelman toimeenpanossa ja lain mukaisten tukien myöntämisessä. Vastaava säännös sisältyy viljelijätukien osalta maksajavirastotehtävien hoitamisesta maakunnissa annettavaan lakiin ehdotettuihin säännöksiin.

1.120

1.7.39 Rehulaki

3 §.

Euroopan unionin lainsäädäntö

virallista valvontaa koskeva asetus

. Pykälän 2 kohdan rehu- ja elintarvikelainsäädännön sekä eläinten terveyttä ja hyvinvointia koskevien sääntöjen mukaisuuden varmistamiseksi suoritetusta virallisesta valvonnasta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 882/2004 kumoutuessa muutettaisiin sen tilalle virallisesta valvonnasta ja muista virallisista toimista, jotka suoritetaan elintarvike- ja rehulainsäädännön ja eläinten terveyttä ja hyvinvointia, kasvien terveyttä ja kasvinsuojeluaineita koskevien sääntöjen soveltamisen varmistamiseksi, sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusten (EY) N:o 999/2001, (EY) N:o 396/2005, (EY) N:o 1069/2009, (EY) N:o 1107/2009, (EU) N:o 1151/2012, (EU) N:o 652/2014, (EU) 2016/429 ja (EU) 2016/2031, neuvoston asetusten (EY) N:o 1/2005 ja (EY) N:o 1099/2009 ja neuvoston direktiivien 98/58/EY, 1999/74/EY, 2007/43/EY, 2008/119/EY ja 2008/120/EY muuttamisesta ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusten (EY) N:o 854/2004 ja (EY) N:o 882/2004, neuvoston direktiivien 89/608/ETY, 89/662/ETY, 90/425/ETY, 91/496/ETY, 96/23/EY, 96/93/EY ja 97/78/EY ja neuvoston päätöksen 92/438/ETY kumoamisesta annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2017/625 ().

5 §.Määritelmät. Pykälän 19 kohdassa muutettaisiin Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus Luonnonvarakeskukseksi. Rehulain (86/2008) 15 § on muutettu lailla 565/2014 Luonnonvarakeskuksen perustamiseen liittyen. Tässä yhteydessä on kuitenkin jäänyt muuttamatta määritelmäpykälän 19 kohta.

20 §.Rehualan toimijan hyväksyminen. Rehualan toimijan hyväksymisessä Elintarviketurvallisuusviraston ja maakuntien välistä tehtävänjakoa järkeistettäisiin. Voimassaolevan lain mukaan Elintarviketurvallisuusvirasto hyväksyy rehualan toimijat. Muutoksessa sellaiset maatilat, jotka valmistavat rehuja vain omille eläimille tulisivat maakunnan hyväksynnän piiriin. Pykälän 1 momentti jaettaisiin selkeyden vuoksi kolmeksi uudeksi momentiksi.

Uuden 1 momentin mukaan rehuhygieniaa koskevista vaatimuksista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 183/2005 (rehuhygienia-asetus) 10 artiklan 1c -kohdassa tai tiettyjen tarttuvien spongiformisten enkefalopatioiden ehkäisyä, valvontaa ja hävittämistä koskevista säännöistä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 999/2001 (TSE-asetus) liitteessä IV tarkoitettua toimintaa harjoittavan tai lääkerehuja valmistavan maatilan ja vesiviljelylaitoksen olisi oltava maakunnan hyväksymiä. Rehuhygienia-asetuksen 10 artiklan 1c -kohta koskee rehuseosten valmistamista markkinoille saatettaviksi tai oman tilan tarpeisiin käyttäen tiettyjä rehun lisäaineita tai niitä sisältäviä esiseoksia. TSE-asetuksen liite IV liittyy eläinvalkuaisen ruokintakieltoon. Lääkerehujen valmistuksella ennakoidaan näillä näkymin vuonna 2018 voimaantulevaa EU asetusta lääkerehun valmistuksesta, markkinoille saattamisesta ja käytöstä sekä neuvoston direktiivin 90/167/ETY kumoamisesta [KOM (2014) 556 final].

Maakunta vastaisi sekä toimijan tarkastuksesta, että hyväksyntään liittyvästä hallintopäätöksestä. Voimassa olevan lainsäädännön mukaisesti rehuhygienia-asetuksen mukaisesta tarkastuksesta ja hyväksyntäpäätöksestä vastaa Elintarviketurvallisuusvirasto. TSE-asetuksen mukaisesta tarkastuksesta vastaa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, mutta hyväksyntää koskevan päätöksen tekee Elintarviketurvallisuusvirasto. Lääkerehulainsäädännön mukaisesti hyväksyttyjä maatiloja tai vesiviljelylaitoksia ei ole.

Rehuhygieniasetuksen mukaisesti on marraskuussa 2016 hyväksyttynä kolme maatilaa ja TSE-asetuksen mukaisesti hyväksyttyjä maatiloja on 60. Tarkastusten ja hyväksyntää koskevan hallintopäätösten siirtäminen maakuntaan on perusteltua toimijoiden suhteellisen pienestä määrästä johtuen vaikkakin TSE- ja lääkerehulainsäädännön muutosten johdosta hyväksyntätarve saattaa lisääntyä merkittävästi erityisesti vesiviljelylaitosten osalta. Hyväksyntää koskeva tarkastus voidaan usein tehdä myös samalla kertaa muun valvontakäynnin kanssa.

Pykälän 2 momentin mukaan muut kuin 1 momentissa tarkoitetut rehualan toimijat hakisivat hyväksyntää Elintarviketurvallisuusvirastolta voimassa olevan lainsäädännön mukaisesti.

Pykälän 3 momentin säännös rehuhygienia-asetuksen 13 artiklan ja TSE-asetuksen liitteen IV mukaisista hyväksymisen edellytyksistä erotettaisiin omaksi momentikseen.

Muilta osin pykälän sisältöä ei muutettaisi.

23 §.Valvontaviranomaiset. Pykälään 1 momenttiin lisättäisiin, että Elintarviketurvallisuusvirasto valvoo valtakunnallisesti rehulainsäädännön täytäntöönpanoa ja noudattamista, vastaa valtakunnallisen rehuvalvonnan ohjauksesta ja kehittämisestä sekä toimii Euroopan unionin rehulainsäädännössä tarkoitettuna toimivaltaisena viranomaisena, ellei tehtävää ole tässä laissa siirretty muulle viranomaiselle. Rehuvalvonnan ohjaus ja kehittäminen pitäisi sisällään muun muassa lain täytäntöönpanoon liittyvän koulutuksen järjestämistä erityisesti maakunnille. Virasto on käytännössä järjestänyt koulutusta säännöllisesti Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten tarkastajille.

Toisessa momentissa säädettäisiin maakunnan tehtävistä. Maakunta vastaisi toimialueellaan maatilojen ja vesiviljelylaitosten rehuihin liittyvistä tarkastuksista ja näytteenotosta. Valvonta liittyy muun muassa Euroopan unionin rehuhygieniasta annetussa asetuksessa (183/2005) säädettyjen velvoitteiden valvontaan mukaan lukien viljelijätukien ehtona oleviin täydentäviin ehtoihin sekä BSE-taudin vastustamiseen. Elintarviketurvallisuusvirasto vastaisi maatilojen ja vesiviljelylaitosten hyväksyntää koskevasta tarkastuksesta, jos toimija valmistaa rehuja markkinoille saatettavaksi. Edelleen maakunta vastaisi toimialueellaan rehua kaupan pitävien vähittäiskauppojen, mukaan lukien eläinnäyttelyiden ja -kilpailujen, tarkastuksista ja näytteenotosta voimassa olevan lainsäädännön mukaisesti. Valvonta liittyy muun muassa rehuhygieniasta annetussa asetuksessa säädettyjen velvoitteiden, pakkausmerkintöjen ja rehujen jäljitettävyyteen valvontaan. Aluehallintovirastojen läänineläinlääkärit ovat valvoneet lääkerehumääräyksiä kirjoittaneita eläinlääkäreitä lääkerehumääräysten avulla. Elintarviketurvallisuusvirasto vastaisi jatkossa eläinlääkäreihin kohdistuvasta valvonnasta muun muassa eläinten lääkitsemisestä annetun lain muutosehdotuksen mukaisesti.

Tullin ja rajaeläinlääkärin toimivaltaan ei esitetä muutosta.

Pykälään lisättäisiin uusi 5 momentti jossa selkeytettäisiin Ahvenanmaan maakunnan asemaa. Momentin mukaan valvontaviranomaiselle säädettyjä tehtävät hoitaisi Ahvenanmaan maakunnassa Ahvenanmaan valtionvirasto, ellei Ahvenanmaan itsehallintolaista (1144/1991) muuta johdu.

33 §.Valvontasuunnitelma. Pykälässä tarkennettaisiin Elintarviketurvallisuusviraston velvoitetta valtakunnallisen valvontaohjelman ja vuosittaisen valvontasuunnitelman laatimiseksi. Valtakunnallinen ohjelma ja suunnitelma sisältäisi myös maakunnan suorittamat tarkastukset ja näytteenotot.

40 §.Epäkohdan poistaminen. Pykälään lisättäisiin velvoite ilmoittaa epäkohdan poistamiseksi annetusta määräyksestä aina myös Elintarviketurvallisuusvirastolle.

41 §.Kielto. Pykälän 1 momentissa valvontaviranomainen muutettaisiin Elintarviketurvallisuusvirastoksi. Edelleen pykälän 3 momenttiin lisättäisiin myös muille valvontaviranomaisille mahdollisuus määrätä kielto väliaikaisesti, jos asia ei siedä viivytystä. Elintarviketurvallisuusviraston tulee tällöin päättää kiellosta viikon kuluessa väliaikaisen kiellon antamisesta tai väliaikainen kielto raukeaa. Vastaava mahdollisuus sisältyy lannoitevalmistelakiin ja lakiin kasvinsuojeluaineista.

42 §.Rehun uudelleenkäsittely, hävittäminen ja palauttaminen.Pykälä yhdenmukaistettaisiin 41 §:n muutokset huomioiden.

49 §.Perittävät maksut.Pykälässä tarkennettaisiin, että valtion maksuperustelakia sovelletaan valtion viranomaisen ja valtuutetun tarkastajan suoritteista perittävään maksuun. Pykälän uuden 2 momentin mukaan maakunnan tekemästä 20 §:n 1 momentin mukaisesta rehualan toimijan hyväksymisestä perittäisiin maksuja maakunnan hyväksymän taksan mukaisesti. Muilta osin maakunnan suorittamasta valvonnasta ei peritä maksua.

51 §.Muutoksenhaku. Pykälään lisättäisiin uusi 5 momentti, jossa säädetään muutoksenhausta maakunnan määräämiin maksuihin.

1.121

1.7.40 Laki maaseutuelinkeinohallinnon tietojärjestelmästä

5 §.Rekisterinpitoon liittyvät vastuut.Maa- ja metsätalousministeriöllä, Maanmittauslaitoksella, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksilla, kuntien maaseutuelinkeino- ja elintarvikevalvontaviranomaisilla, aluehallintovirastoilla ja kunnaneläinlääkäreillä on ollut oikeus käyttää ja päivittää tietoja säädettyjen tehtäviensä edellyttämässä laajuudessa. Maakuntauudistuksen johdosta jatkossa oikeus on maa- ja metsätalousministeriöllä, Maanmittauslaitoksella, maakunnilla ja Ahvenanmaan valtionvirastolla. Ahvenanmaan valtionvirastolla on kyseinen oikeus tälläkin hetkellä aluehallintovirastoista annetun lain (896/2009) nojalla. Muun muassa ehdotetun maakuntalain 79 §:n 3 momentissa säädetään, milloin maakunnan viranomaisen toimivaltaa käyttää maakunnan viranhaltija. Maakuntalain 75 §:n 2 momentin mukaan tehtävää, jossa käytetään julkista valtaa, hoidetaan virkasuhteessa. Tietojärjestelmän pitämiseen liittyvät ensimmäisessä virkkeessä todetut vastuutahot eivät muutu.

7 §.Tietojen luovuttamisesta päättävä viranomainen. Pykälän 2 virkkeen mukaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset sekä kuntien maaseutuelinkeinoviranomaiset ovat voineet luovuttaa tietoja oman viranomaistehtävänsä osalta. Tämä tehtävä siirtyy maakunnille ja Ahvenanmaan valtionvirastolle.

1.122

1.7.41 Riistavahinkolaki

10 §.Viljelysvahinkojen korvaaminen. Pykälän voimassa olevan 2 momentin mukaan viljelysvahinkojen määrää laskettaessa viljelyskasvien yksikköhintoina ja normisatoina käytetään satovahinkolaissa (1214/2000) tai sen nojalla säädettyjä arvoja. Satovahinkolaki on kumottu 1.1.2017 voimaan tulleella lailla satovahinkojen korvaamisesta annetun lain kumoamisesta (1191/2013). Tämän vuoksi pykälän 2 momentti poistettaisiin. Myös pykälän nykyisessä 3 momentissa olevat viittaukset satovahinkolakiin poistettaisiin, ja momentti siirtyisi näin muutettuna pykälän 2 momentiksi.

23 §.Vahingosta ilmoittaminen. Pykälän 2 momentin 2 kohdassa vahinkopaikkakunnan maaseutuelinkeinoviranomainen muutettaisiin maakunnaksi, jonka alueella vahinkopaikkakunta sijaitsee.

24 §.Maastotarkastuksen järjestäminen. Pykälän 1 momentissa kunnan maaseutuelinkeinoviranomainen muutettaisiin maakunnaksi.

26 §.Viljelys-, eläin-, irtaimisto- ja porovahinkojen toteaminen ja arviointi. Pykälän 1 ja 2 momentissa vahinkopaikkakunnan maaseutuelinkeinoviranomainen muutettaisiin maakunnaksi, jonka alueella vahinkopaikkakunta sijaitsee. Pykälän 1 momentista poistettaisiin viittaus satovahinkolakiin, joka on kumottu 1.1.2017 voimaan tulleella lailla satovahinkojen korvaamisesta annetun lain kumoamisesta (1191/2013).

Pykälän 2 momentissa kunnan maaseutuelinkeinoviranomainen muutettaisiin maakunnaksi. Momenttia muutettaisiin myös niin, että maakunta voi tarvittaessa käyttää kaikkien vahingon toteamisessa ja arvioinnissa esteetöntä asiantuntijaa, kun voimassa olevassa laissa säännös koskee ainoastaan porovahinkojen arviointia.

Pykälän nykyisen 3 momentin mukaan, jos vahinko on tapahtunut muussa kuin vahingonkärsijän kotikunnassa, arvioinnin suorittajan tulee lähettää vahinkoilmoitus ja arviokirja vahingonkärsijän kotikunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle korvauspäätöksen tekemistä varten. Jäljempänä 30 §:ssä esitetään, että korvauskäsittelyssä toimivaltainen viranomainen määräytyisi hakijan kotikunnan sijaan vahingon tapahtumapaikkakunnan perusteella. Koska vahinkoilmoitusta ja muita asiakirjoja ei siten enää tarvitsi toimittaa hakijan kotikuntaan, pykälän 3 momentti poistettaisiin tarpeettomana.

Pykälän nykyinen 4 momentti siirtyisi sisällöltään muuttamattomana pykälän 3 momentiksi.

30 §.Toimivaltainen viranomainen korvauskäsittelyssä. Pykälän voimassa olevan 1 momentin mukaan viljelys-, eläin-, irtaimisto- ja porovahinkojen korvauskäsittelyssä toimivaltainen viranomainen on hakijan kotikunnan maaseutuelinkeinoviranomainen. Momentissa maaseutuelinkeinoviranomainen muutettaisiin maakunnaksi, minkä lisäksi korvausasiassa toimivaltainen viranomainen määriteltäisiin hakijan kotipaikkakunnan sijaan vahinkopaikkakunnan perusteella. Nykyinen menettely, jossa vahinkopaikkakunnan viranomainen lähettää vahinkoilmoituksen ja vahinkojen arviointitiedot hakijan kotipaikkakunnan viranomaiselle korvauspäätöksen tekemistä varten, viivästyttää asian käsittelyä ja lisää tarpeettomasti hallinnollista taakkaa.

34 §.Viranomaisten tietojensaantioikeus. Pykälässä kuntien maaseutuelinkeinoviranomainen muutettaisiin maakunnaksi.

35 §.Korvausten seurantajärjestelmä. Pykälän 2 momentissa kunnan maaseutuelinkeinoviranomaiset muutettaisiin maakunnaksi ja metsäkeskukset Suomen metsäkeskukseksi.

36 §.Tietojen julkisuus ja tietojen luovuttaminen. Pykälän 1 momentissa kuntien maaseutuelinkeinoviranomainen muutettaisiin maakunnaksi.

44 §.Kohtuullistaminen. Pykälän 1 ja 2 momentissa kunnan maaseutuelinkeinoviranomainen muutettaisiin maakunnaksi.

47 §.Muutoksenhaku. Pykälän 1 momentissa kunnan maaseutuelinkeinoviranomaisen päätös muutettaisiin maakunnan päätökseksi, ja maininta elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksesta oikaisuviranomaisena poistettaisiin. Maakunnan päätökseen saisi vaatia oikaisua hallintolain (434/2003) mukaisesti päätöksen tehneeltä viranomaiselta. Samalla pykälän 1 ja 2 momentti yhdistettäisiin uudeksi 1 momentiksi.

49 §.Maa- ja metsätalousministeriön valvontatehtävä. Pykälän 1 ja 2 momentissa kuntien maaseutuelinkeinoviranomaiset muutettaisiin maakunnaksi ja metsäkeskukset Suomen metsäkeskukseksi.

50 §.Maaseutuviraston valvontatehtävä. Pykälän 1 momentissa kuntien maaseutuelinkeinoviranomaiset muutettaisiin maakunnaksi ja metsäkeskus Suomen metsäkeskukseksi. Pykälän nykyisen 2 momentin mukaan Maaseutuvirasto voi käyttää valvontatehtävässä apunaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksia. Koska avun käyttötarve on osoittautunut käytännössä vähäiseksi, säännös poistettaisiin ilman korvaavaa sääntelyä.

1.123

1.7.42 Patoturvallisuuslaki

5 §.Viranomaiset. Pykälän 2 momentissa patoturvallisuusasioissa toimivaltainen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin Kainuun maakunnaksi.

Maa- ja metsätalousministeriö on 18.6.2015 patoturvallisuuslain nykyisen 5 §:n 3 momentin nojalla määrännyt, että Kainuun elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus toimii lain 5 §:n 2 momentissa tarkoitettuna patoturvallisuusviranomaisena kaikkien elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten alueilla patoturvallisuuslain mukaisten patojen valvonnassa. Ehdotuksen mukaan tehtävä säädettäisiin patoturvallisuuslailla Kainuun maakunnalle. Patoturvallisuusviranomaisen tehtävänä on tarvittaessa avustaa pelastustoiminnan johtajaa ja osallistua pelastuslaissa tarkoitetun johtoryhmän työhön. Ehdotuksen mukaan maakuntavaltuuston olisi tämän vuoksi annettava patoturvallisuusviranomaisen tehtävät hallintosäännöllä maakunnan viranhaltijalle.

14 §.Luokittelupäätös ja asiakirjojen hyväksyminen. Pykälään lisättäisiin uusi 5 momentti, jonka mukaan patoturvallisuusviranomainen voisi periä maksun padon luokittelua sekä vahingonvaaraselvityksen ja tarkkailuohjelman hyväksymistä koskevista päätöksistä vastaavasti kuin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus nykyisin. Koska kyse olisi julkisoikeudellisesta suoritteesta perittävästä maksusta, laissa säädettäisiin, että maksu voisi vastata enintään suoritteen tuottamisesta aiheutuvia kokonaiskustannuksia. Maakunta valtuusto päättäisi tarkemmin maksun yleisistä perusteista.

1.124

1.7.43 Eläinlääkintähuoltolaki

Lain nimike ehdotetaan muutettavaksi. Uusi lain nimike olisi laki eläinlääkäripalveluista. Ehdotettu nimike kuvaisi paremmin lain uutta soveltamisalaa.

1 §.Soveltamisala. Pykälä muutettaisiin poistamalla siitä erityinen tavoitesäännös ja lisäämällä siihen lain soveltamisalaa koskeva säännös. Ehdotetun pykälän mukaan laki koskisi maakunnallisten eläinlääkäripalvelujen suunnittelua ja järjestämistä sekä maakunnallisten ja muiden eläinlääkäripalvelujen valvontaa.

Laki ei enää soveltuisi elintarvikkeiden turvallisuuden eikä eläinten terveyden tai hyvinvoinnin valvontaan. Eläinten terveyden ja hyvinvoinnin valvontaan liittyvät valtion toimeksiantotehtävät ehdotetaan siirrettäväksi maakunnan vastuulle, minkä vuoksi näiden tehtävien hoidon edellytysten järjestämiseen sekä tehtävien rahoitukseen liittyvä erityinen sääntely muuttuisi jatkossa tarpeettomaksi. Valvonnan suunnittelua koskevat lain säännökset sekä eräät muut jatkossakin tarpeelliset valvontaa koskevat säännökset siirrettäisiin muihin lakeihin. Pykälän otsikko muutettaisiin, jotta se vastaisi paremmin ehdotettua sisältöä.

2 §.Soveltamisala. Pykälä kumottaisiin, sillä lain soveltamisalasta säädettäisiin 1 §:ssä.

3 §.Määritelmät. Pykälän 1 kohdassa oleva viittaus kumottuun koe-eläintoiminnasta annettuun lakiin (765/2009) muutettaisiin kohdistumaan tieteellisiin ja opetustarkoituksiin käytettävien eläinten suojelusta annettuun lakiin. Viimeksi mainitussa laissa enää esiinny käsitettä koe-eläin, joten määritelmässä viitattaisiin lain soveltamisalaan kuuluviin eläimiin.

5 §.Elintarviketurvallisuusvirasto. Koska kaikki laissa tarkoitettu eläinlääkäripalvelujen valvonta keskitettäisiin Elintarviketurvallisuusvirastoon, pykälästä poistettaisiin maininta Elintarviketurvallisuusviraston roolista suorittaa ohjausta ja valvontaa keskushallinnon viranomaisena.

6 §.Aluehallintovirasto. Pykälä kumottaisiin, sillä eläinlääkäripalvelujen valvonta keskitettäisiin Elintarviketurvallisuusvirastoon. Pykälässä mainittu maataloustukiin liittyvien täydentävien ehtojen valvonta siirtyisi maakunnalle, mutta sitä koskevat toimivaltasäännökset olisivat maatalouden tukien toimeenpanosta annetussa laissa.

7 §.Maakunta. Kunnan tehtäviä koskeva pykälä muutettaisiin koskemaan maakunnan tehtäviä, ja pykälän otsikko muutettaisiin ehdotusta vastaavaksi. Maakunnan tehtävänä olisi järjestää alueellaan peruseläinlääkäripalvelu ja kiireellinen eläinlääkärinapu siten kuin kyseessä olevassa laissa ja ehdotetussa maakuntalaissa säädetään. Lain 3 §:n 3 ja 4 kohdan määritelmien perusteella peruseläinlääkäripalveluun sisältyy myös ennalta ehkäisevää terveydenhuoltotyötä. Pykälässä ei enää säädettäisi elintarvikkeiden turvallisuuden eikä eläinten terveyden tai hyvinvoinnin valvontaan liittyvistä tehtävistä. Pykälästä myös poistettaisiin säännökset, jotka koskevat tehtävien organisointia kunnassa sekä kuntien yhteistoimintaa. Maakuntien mahdolliseen yhteistoimintaan sovellettaisiin ehdotetun maakuntalain säännöksiä.

3 luku. Eläinlääkäripalvelujen suunnittelu. Luvun otsikko muutettaisiin, jotta se vastaisi paremmin lain soveltamisalaa ja luvun ehdotettua sisältöä.

8 §.Valtakunnallinen suunnitelma. Pykälän 1 momentissa kunta muutettaisiin maakunnaksi. Lisäksi momentista poistettaisiin eläinten terveyden ja hyvinvoinnin valvonnan suunnittelua koskevat säännökset. Valvonnan valtakunnallista suunnittelua koskevat säännökset ehdotetaan lisättäväksi tarvittavilta osin eläintauti- ja eläinsuojeluvalvontaa koskeviin lakeihin. Pykälän 2 momenttiin sisältyvää asetuksenantovaltuutta muutettaisiin siten, että valtioneuvoston asetuksella voitaisiin antaa, mutta ei olisi välttämättä annettava tarkempia säännöksiä suunnitelman laatimisesta ja sisällöstä.

9 §.Alueellinen suunnitelma. Pykälä kumottaisiin, sillä alueellisen eläinlääkäripalvelujen suunnittelun välineenä olisi jatkossa 10 §:ssä tarkoitettu maakunnan suunnitelma.

10 §.Maakunnan suunnitelma. Pykälässä kunta muutettaisiin maakunnaksi, ja pykälän otsikkoon tehtäisiin vastaava muutos. Maakunnan järjestämisvastuulla olevien eläinlääkäripalvelujen suunnitteluvelvollisuutta koskevaan säännökseen lisättäisiin joustavuutta poistamalla säännös suunnitelman tarkistamisesta vähintään kolmen vuoden välein. Palvelujen mitoitusta koskeva säännös, joka velvoittaisi ottamaan huomioon yksityisten eläinlääkäripalveluiden tuottajien alueella tarjoamat palvelut, säilyisi ennallaan.

Pykälästä poistettaisiin alueellista eläinten terveyden ja hyvinvoinnin valvonnan suunnittelua koskevat säännökset. Säännökset alueellisista suunnitelmista sen sijaan lisättäisiin eläintautilakiin, eläinsuojelulakiin, eläinten kuljetuksesta annettuun lakiin, eläimistä saatavista sivutuotteista annettuun lakiin sekä eläinten lääkitsemisestä annettuun lakiin.

4 luku. Maakunnan eläinlääkäripalvelut. Luvun otsikko muutettaisiin, jotta se vastaisi paremmin lain soveltamisalaa ja luvun ehdotettua sisältöä.

11 §.Peruseläinlääkäripalvelu. Pykälän 1 ja 2 momentissa kunta muutettaisiin maakunnaksi.

Pykälään lisättäisiin 3 momentti, johon siirrettäisiin 1 momentin säännös, jonka mukaan peruseläinlääkäripalvelua ei tarvitse järjestää muita kotieläimiä kuin hyötyeläimiä varten, jos palvelua on muutoinkin saatavilla lain 14 §:ssä säädetyt edellytykset täyttävällä tavalla eli palveluiden käyttäjien kannalta kohtuullisessa ajassa ja kohtuullisella etäisyydellä maantieteelliset olosuhteet huomioon ottaen. Kriteerien täyttymistä arvioitaisiin erikseen maakunnan eri alueiden osalta.

Samaan momenttiin lisättäisiin myös uusi säännös, jonka mukaan maakunta voisi yhtiöittämisvelvollisuuden estämättä tuottaa peruseläinlääkäripalvelun omana toimintanaan myös siltä osin kuin markkinoilla olisi saatavilla vastaavia palveluja. Uusi säännös olisi tarpeen, sillä voimassa olevan lain säännökset ovat omiaan aiheuttamaan epäselvyyttä sen suhteen, miltä osin seura- ja harrastuseläimiä varten tuotettavassa palvelussa on kyse palvelusta, joka voidaan tuottaa maakunnan omana toimintana ehdotetun maakuntalain 112 §:n 2 momentti ja 113 §:n 1 momentin 1 ja 2 kohta huomioon ottaen, ja miltä osin mahdollisesti palvelusta, joka pitää ehdotetun maakuntalain 15 luvun säännösten mukaan yhtiöittää.

Ehdotetun maakuntalain yhtiöittämispoikkeukset koskevat muun muassa tilanteita, joissa toiminnan katsotaan olevan vähäistä tai lain perusteella maakunta voi tuottaa palveluja toiselle taholle. Ehdotetun maakuntalain 120 §:n mukaan yhtiöittämispoikkeuksen kattamat palvelut pitäisi hinnoitella täysin markkinaperusteisesti, mutta eläinlääkintähuoltolaki erityissäännöksenä säätää kuitenkin peruseläinlääkäripalvelusta perittävistä palkkioista ja korvauksista tyhjentävästi. Kilpailulain (948/2011) mukaan kilpailuneutraliteettivalvontaa ei suoriteta siltä osin kuin menettely tai toiminnan rakenne seuraa välittömästi lainsäädännöstä. Eläinlääkäripalvelujen järjestämistavan jättäminen ainoastaan mainittujen tulkintaepäselvyyttä aiheuttavien säännösten varaan ei ole perusteltua, vaan eläinlääkäripalveluja koskevasta yhtiöittämispoikkeuksesta tarvitaan nimenomainen oikeustilaa selkeyttävä säännös.

Seura- ja harrastuseläinpalvelut kuuluvat kunnan ja jatkossa maakunnan lakisääteisiin palveluihin joka tapauksessa sitä kautta, että 13 §:ään sisältyy velvollisuus järjestää näitä eläimiä varten kiireellinen eläinlääkärinapu kaikkina vuorokaudenaikoina. Eläinten hoitamista varten on tämän vuoksi oltava soveltuvat toimitilat, toimintavälineet ja henkilöstö. Koska vain osaan eläinlääkäripalveluista kohdistettuna yhtiöittäminen saattaisi aiheuttaa maakunnissa hankalia erittelyjä ja palvelutuotannon volyymiin nähden suhteetonta hallinnollista taakkaa, voisi yhtiöittämisvelvollisuus lisätä maakunnissa painetta laajamittaiseen eläinlääkäripalvelujen ulkoistamiseen ja sitä kautta vaarantaa nykyisenkaltaisen pääosin virkasuhteisten eläinlääkäreiden varaan rakentuvan järjestelmän jatkuvuuden. Tällä olisi kielteisiä kansanterveydellisiä ja eläinsuojelullisia vaikutuksia, sillä virkasuhteiset praktikkoeläinlääkärit ovat tärkeä lisävoimavara muun muassa eläinsuojeluongelmiin puuttumisen ja eläintautiepidemioiden torjunnan näkökulmasta. Nykyisin samat eläinlääkärit tarjoavat usein palveluja sekä hyötyeläimille että seura- ja harrastuseläimille, ja tämän lähtökohdan muuttuminen voisi myös johtaa palvelun siirtymiseen kauemmas asiakkaista sekä entisestään vaikeuttaa hyötyeläimiä hoitavien eläinlääkäreiden rekrytointia. Lisäksi kunnan tuottaessa peruseläinlääkäripalveluja seura- ja harrastuseläimille on ollut mahdollista pitää asiakasmaksut kohtuullisella tasolla eläinten hyvinvoinnin ja kansanterveyden kannalta keskeisten toimenpiteiden osalta, kuten sairaiden eläinten perustutkimus, eläinten lopetus ja eläinten rokotus.

Ehdotetun maakuntalain 120 §:ssä tarkoitettua markkinaperusteista hinnoittelua ei voi suoraan soveltaa peruseläinlääkäripalveluun, sillä muutettavaksi ehdotetun lain 5 luvussa säädetään tyhjentävästi niistä palkkioista ja maksuista, joita peruseläinlääkäripalvelusta ja kiireellisestä eläinlääkärinavusta voidaan periä. Kunnaneläinlääkäri perii virkaehtosopimuksessa määrätyn palkkion ja korvauksen eräistä kustannuksista, minkä lisäksi kunnalla on oikeus periä lain 21 §:ssä tarkoitettu niin sanottu klinikkamaksu eli korvaus maakunnan järjestämistä toimitiloista ja työvälineistä sekä avustavan henkilökunnan palkkauksesta aiheutuvien kustannusten kattamiseksi silloin, kun kotieläintä hoidetaan eläinlääkärin vastaanotolla. Nykyisin yli puolet kuntien muodostamista yhteistoiminta-alueista perii klinikkamaksuja.

Ehdotetussa 3 momentissa velvoitettaisiin maakunta perimään muusta kuin lakisääteisen velvollisuutensa perusteella tuottamastaan peruseläinlääkäripalvelusta klinikkamaksu ja kiellettäisiin sitä kohdistamasta toimintaan lain 22 §:ssä tarkoitettua subventiota. Tämä sääntely sekä lain 10 §:n 1 momenttiin sisältyvä säännös, jonka mukaan palvelua mitoitettaessa on otettava huomioon yksityisten eläinlääkäripalveluiden tuottajien alueella tarjoamat palvelut, olisivat omiaan estämään mahdollisia haitallisia kilpailuvaikutuksia.

13 §.Kiireellinen eläinlääkärinapu. Pykälästä poistettaisiin 2 ja 3 momentin säännökset, jotka koskevat kuntien yhteistoimintaa eläinlääkäripäivystyksen järjestämisessä. Maakuntien yhteistoiminta jäisi näin ollen ehdotetun maakuntalain säännösten varaan. Pykälän 3 momentin poisto myös lisäisi pykälään väljyyttä siltä osin kuin kyse on päivystyksen käytännön organisoinnista.

15 §.Valvontatehtävien järjestäminen. Pykälä kumottaisiin, sillä lain soveltamisalaan kuuluvat valtion toimeksiantotehtävien luonteiset kunnaneläinlääkärin valvontatehtävät siirtyisivät kokonaan maakunnan vastuulle. Elintarvikelakiin ehdotetaan lisättäväksi kumottavaa 2 momentin säännöstä vastaava säännös, joka koskee kunnan mahdollisuutta ottaa valtion kanssa tehdyn sopimuksen perusteella hoidettavakseen lihantarkastukseen liittyviä tehtäviä.

16 §.Kunnaneläinlääkärin virka. Pykälä kumottaisiin, koska kunnaneläinlääkärille laissa säädetyt tehtävät siirtyisivät maakunnan vastuulle ja valvontaa koskevat säännökset poistettaisiin laista. Maakunnan eläinlääkärin virkasuhteiden kelpoisuusvaatimuksista ehdotetaan otettavaksi säännökset eläinlääkärinammatin harjoittamisesta annettuun lakiin.

17 §.Eläinlääkäripalveluiden järjestäminen. Pykälässä kunta muutettaisiin maakunnaksi.

18 §.Toimitilojen ja työvälineiden järjestäminen. Pykälän 1 momentissa kunta muutettaisiin maakunnaksi. Pykälästä poistettaisiin eläinten terveyden ja hyvinvoinnin valvontaa koskeva 2 momentti.

19 §.Maakunnan palveluksessa olevan eläinlääkärin palkkio ja korvaukset. Pykälässä kunnaneläinlääkäri muutettaisiin maakunnan palveluksessa olevaksi eläinlääkäriksi. Ehdotus ei muuttaisi eläinlääkärinapua antavien eläinlääkäreiden palkkiojärjestelmää.

20 §.Yksityisen eläinlääkäripalvelun tuottajan perimät maksut ja korvaukset. Pykälässä kunta muutettaisiin maakunnaksi.

21 §.Maakunnan perimät maksut. Pykälässä kunta muutettaisiin maakunnaksi. Pykälän 2 momentista myös poistettaisiin viittaus 13 §:ään, sillä tähän ei ehdotuksen mukaan enää sisältyisi keskitetyn yhteydenottopalvelun järjestämisvelvollisuuteen liittyviä säännöksiä. Oikeus periä maksu yhteydenottopalvelusta virka-ajan ulkopuolella kuitenkin säilyisi.

22 §.Maakunnan osallistuminen eläinlääkäripalvelusta kotieläimen omistajalle tai haltijalle aiheutuneisiin kustannuksiin. Pykälässä kunta muutettaisiin maakunnaksi. Lisäksi siinä täsmennettäisiin, että subventioiden tarkoituksena on tasata kustannuseroja, jotka johtuvat erilaisista etäisyyksistä palveluihin. Pitkät käyntimatkat merkitsevät sekä suurempia eläinlääkärinpalkkioita että korkeampia matkakustannusten korvauksia.

23 §.Korvaus valvontatehtävistä. Pykälä kumottaisiin, sillä kunnaneläinlääkärin tehtävät siirtyisivät maakunnalle ja näiden tehtävien hoidosta valtion kunnille maksama erillinen korvaus poistuisi.

25 §.Valtionosuus. Koska laissa ei enää säädettäisi kuntien tehtävistä, kuntien saamaa valtionosuutta koskeva pykälä kumottaisiin tarpeettomana.

6 luku. Eläinlääkäripalvelujen valvonta. Luvun otsikko muutettaisiin, jotta se vastaisi paremmin lain soveltamisalaa ja luvun ehdotettua sisältöä.

26 §.Ilmoitusvelvollisuus. Pykälän 1 momentissa aluehallintovirasto muutettaisiin Elintarviketurvallisuusvirastoksi. Koska Elintarviketurvallisuusviraston toimialueena on koko maa, viranomaisen alueellista toimivaltaa koskeva säännös poistettaisiin tarpeettomana.

Pykälään lisättäisiin uusi säännös, jonka mukaan maakunnan tulisi ilmoittaa Elintarviketurvallisuusvirastolle niiden toimipisteiden yhteystiedot, joissa se tuottaa eläinlääkäripalveluja itse tai yhteistoiminnassa muiden maakuntien kanssa. Koska Elintarviketurvallisuusvirasto valvoisi myös maakunnan järjestämisvastuulla olevia palveluja, sen olisi tarpeen saada mainitut tiedot. Siltä osin kuin maakunta olisi ulkoistanut palvelujen tuottamisen yksityiselle eläinlääkäripalvelun tuottajalle, Elintarviketurvallisuusvirasto saisi tiedot palvelujen tuotantoyksiköistä pykälän 1 ja 2 momentissa säädetyn ilmoitusvelvollisuuden kautta. Uusi säännös tulisi pykälän 3 momentiksi, jolloin nykyisestä 3 momentista tulisi 4 momentti.

29 §.Tarkastusoikeus. Pykälän 1 momentista poistettaisiin aluehallintoviraston tarkastusoikeutta koskeva säännös. Pykälän 2 momentissa kotirauhan piiriin kuuluvat tilat muutettaisiin pysyväisluonteiseen asumiseen käytettäviksi tiloiksi.

30 §.Rikkomuksen tai laiminlyönnin oikaiseminen. Koska Elintarviketurvallisuusviraston suorittama eläinlääkäripalvelujen valvonta ja siihen liittyvät pakkokeinot ulotettaisiin koskemaan sekä yksityisiä että maakunnan tuottamia palveluja, pykälässä yksityinen eläinlääkäripalvelun tuottaja muutettaisiin eläinlääkäripalvelun tuottajaksi.

31 §.Toiminnan keskeyttäminen. Pykälässä yksityinen eläinlääkäripalvelun tuottaja muutettaisiin eläinlääkäripalvelun tuottajaksi.

33 §.Rekisteri. Pykälän 1 momentissa yksityinen eläinlääkäripalvelun tuottaja muutettaisiin eläinlääkäripalvelun tuottajaksi, mikä merkitsisi, että Elintarviketurvallisuusvirasto pitäisi rekisteriä myös maakunnallisten eläinlääkäripalvelujen tuottajista. Lisäksi momentista poistettaisiin säännös, joka koskee rekisteritietojen käsittelyyn liittyviä aluehallintoviraston tehtäviä. Maakunnalle säädettäisiin oikeus saada rekisteriin tallennettuja tietoja maksutta teknisen käyttöyhteyden avulla tai muutoin sähköisesti. Tiedot ovat tarpeen, jotta maakunta voi lain 10 §:ssä edellytetyllä tavalla suunnitella oman palvelunsa mitoitusta.

Lain soveltamisalasta poistuviin valvontatehtäviin liittyvä pykälän 3 momentti poistettaisiin tarpeettomana.

35 §.Muutoksenhaku. Pykälän 1 momentissa kunta muutettaisiin maakunnaksi ja kuntalaki maakuntalaiksi.

1.125

1.7.44 Laki eläintunnistusjärjestelmästä

24 §.Valvontaviranomaiset. Pykälän 3 momenttiin koottaisiin voimassa olevan pykälän 3-5 momentin valvontaviranomaiset, eli aluehallintovirasto, kunnaneläinlääkäri sekä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, ja muutettaisiin maakunnaksi.

Uudessa 4 momentissa ehdotettaisiin, että valtakunnan viranomaiselle tässä laissa säädetyt tehtävät hoitaisi Ahvenanmaan maakunnassa Ahvenanmaan valtionvirasto. Koska Ahvenanmaalle ei tulisi maakuntauudistuksen mukaista maakuntaa, olisi säädettävä valtion viranomaisesta, jolle tehtävät kuuluisivat. Kuitenkin Ahvenanmaan itsehallintolain 30 §:n 9 kohdassa säädetyn poikkeuksen mukaisesti valtion viranomaisten tehtävistä huolehtisi jatkossakin maakunnan hallitus tai maakuntalaissa määrätty viranomainen, eikä valtakunnan ja maakunnan viranomaisten välinen Ahvenanmaan itsehallintolakiin perustuva toimivallanjako maakuntien perustamisen myötä muuttuisi.

27 §.Valvontasuunnitelma. Pykälän 1 momenttiin lisättäisiin viittaus Euroopan unionin virallista valvontaa koskevaan asetukseen kansallisen valvontasuunnitelman laatimisessa. Pykäläni 2 momentissa säädettäisiin alueellisesta suunnitelmasta, jonka maakunta laatisi.

32 §.Kielto. Pykälän 1-4 momentissa aluehallintovirasto muutettaisiin maakunnaksi.

33 §.Kiellon peruuttaminen. Pykälän 1 ja 2 momentissa aluehallintovirasto muutettaisiin maakunnaksi.

34 §.Tunnistamattoman nautaeläimen lopettaminen. Pykälässä aluehallintovirasto muutettaisiin maakunnaksi.

37 §.Rikosilmoituksen tekeminen. Pykälä kumottaisiin. Koska aluehallintovirasto, elinkeino-, liikenne- ja ympäristövirasto sekä kunnaneläinlääkäri muutettaisiin maakunnaksi, ei enää tarvetta tehdä rikosilmoitusta toisten puolesta.

1.126

1.7.45 Laki tulvariskien hallinnasta

2 §.Määritelmät. Vesienhoidon järjestämisestä annetun lain nimi pykälän 4−7 kohdassa muutettaisiin lain voimassa olevaksi nimeksi. Pykälän 8 kohtaan sisältyvä yhteensovittavan elinkeino, liikenne- ja ympäristökeskuksen määritelmä poistettaisiin.

3 §.Viranomaiset. Pykälän 2 momenttiin lisättäisiin valtion ja kunnan viranomaisten ohella maakunnan viranomaiset.

4 §.Maakunnan tehtävät. Pykälän otsikossa ja sen 1 ja 2 momentissa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin maakunnaksi. Pykälän 2 momentin 4 kohtaa tarkennettaisiin siten, että maakunnan tehtävänä olisi paitsi edistää myös ohjata ja seurata tulvasuojelua ja muita tulvariskien hallintaa parantavia toimenpiteitä. Momentin 5 kohtaan sisältyvä hydrologisesta seurannasta huolehtiminen tarkennettaisiin hydrologisen havaintotiedon tuottamiseksi.

Pykälän voimassa olevan 3 momentin mukaan maa- ja metsätalousministeriö voi määrätä elinkeino, liikenne- ja ympäristökeskuksen huolehtimaan pykälässä tarkoitetuista tehtävistä toisen keskuksen toimialueella. Säännöksen tarkoituksena on, että viranomaisten voimavarat voidaan ohjata tulvariskien hallinnan tehtäviin mahdollisimman tehokkaasti ja joustavasti. Tehtävien siirtyessä maakunnille pykälän 3 momentti poistettaisiin. Maakunnat sopisivat keskenään tehtävän hoitamisesta siten, kuin hallituksen esitykseen sisältyvässä ehdotuksessa maakuntien yhteistoiminnasta kalatalouden ja vesitalouden tehtävien hoitamisessa annettavaksi laiksi säädettäisiin.

5 §.Kunnan ja maakuntien pelastustoimen tehtävät. Pykälän otsikossa ja sen 1 momentissa alueen pelastustoimi muutettaisiin maakuntien pelastustoimeksi. Pykälän 1 momentista poistettaisiin maininta maakunnan liitosta.

8 §.Merkittävät tulvariskialueet. Pykälän 3 momentissa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin maakunnaksi. Vesistöalueilla, jotka sijaitsevat usean maakunnan alueella, maakunnat tekisivät maa- ja metsätalousministeriölle yhteisen ehdotuksen vesistöalueen merkittäviksi tulvariskialueiksi. Rannikkoalueilla, missä tulvariskien hallinta ei lain mukaan vaadi yhteistä suunnittelua eikä yhteen sovitettuja toimenpiteitä, maakunnat voisivat tehdä ehdotuksensa tarkoituksenmukaisina kokonaisuuksina joko omalta alueeltaan taikka niin sopiessaan usean maakunnan alueelta yhteisesti.

15 §.Tulvaryhmä. Pykälän 1 momentista poistettaisiin maininta maakunnan liitoista. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin momentissa maakunnaksi ja alueen pelastustoimi maakuntien pelastustoimeksi.

Pykälän voimassa olevan 2 momentin mukaan maa- ja metsätalousministeriö asettaa tulvaryhmän asianomaisen maakunnan liiton ehdotuksesta sekä määrää tulvaryhmässä edustettuina olevat tahot ja näistä tulvaryhmän puheenjohtajan. Ehdotuksen mukaan tulvaryhmän asettaisi maakunta, joka myös johtaisi ryhmän toimintaa. Vesistöalueilla, jotka sijaitsevat usean maakunnan alueella, maakunnat asettaisivat tulvaryhmän yhteisellä päätöksellä ja sopisivat tulvaryhmän toiminnan johtamisesta. Jos maakunnat eivät sopisi tulvaryhmän johtamisesta, niiden olisi saatettava asia maa- ja metsätalousministeriön päätettäväksi.

Pykälän 4 momentiksi lisättäisiin selvyyden vuoksi säännös, jonka mukaan maakunta tai maakunnat yhdessä toimittaisivat maa- ja metsätalousministeriölle ehdotuksen tulvariskien hallintasuunnitelmaksi.

17 §.Osallistuminen ja tiedottaminen. Pykälän 1 ja 2 momentissa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin maakunnaksi.

Pykälän 2 momenttia muutettaisiin myös siten, että kuulutukset 1 momentissa tarkoitetuista ehdotuksista julkaistaisiin kunnissa kuntalain (410/2015) 108 §:n mukaisesti. Kuntalain 108 §:n mukaan kunnan ilmoitukset saatetaan tiedoksi julkaisemalla ne yleisessä tietoverkossa, jollei salassapitoa koskevista säännöksistä muuta johdu, sekä tarpeen vaatiessa muulla kunnan päättämällä tavalla. Ilmoitusten on oltava yleisessä tietoverkossa 14 vuorokautta, jollei asian luonteesta muuta johdu. Ehdotetun 2 momentin mukaan ilmoitus ehdotusten nähtävillä olosta olisi pidettävä yleisessä tietoverkossa mielipiteiden esittämiselle säädetyn ajan. Tulvariskien hallinnasta annetun valtioneuvoston asetuksen (659/2010) 7 §:n mukaan ehdotuksesta merkittävien tulvariskialueiden nimeämiseksi on mahdollisuus esittää mielipiteitä kolmen kuukauden ajan ja ehdotuksesta tulvariskien hallintasuunnitelmaksi kuuden kuukauden ajan. Maakunta ilmoittaisi lisäksi ehdotuksesta tulvariskien hallintasuunnitelmaksi muulla sopivaksi katsomallaan tavalla. Käytettävissä olevien erilaisten viestintätekniikoiden vuoksi säännöksessä ei enää mainittaisi esimerkkinä sanomalehdessä ilmoittamista.

18 §.Vesistö- ja meritulvariskien hallintasuunnitelmien hyväksyminen. Pykälän 2 momenttia muutettaisiin siten, että maa- ja metsätalousministeriö antaisi tulvariskien hallintasuunnitelmien hyväksymispäätöksen julkipanon jälkeen ilmoittamalla siitä ennakolta yleisessä tietoverkossa. Ministeriö julkaisisi tiedon päätöksen tulevasta antoajankohdasta verkkosivuillaan. Ehdotuksessa luovuttaisiin siten julkisia kuulutuksia koskevan vanhentuneen lainsäädännön soveltamisesta.

Pykälän 3 momentissa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin asianomaiseksi maakunnaksi. Säännöstä muutettaisiin myös niin, että maakunta toimittaisi tiedon suunnitelmien hyväksymispäätöksestä kunnille julkaistavaksi kuntalain 108 §:n mukaisesti yleisessä tietoverkossa muutoksenhaulle säädetyn ajan.

22 §.Muutoksenhaku. Pykälän 1 momentista poistettaisiin maininta korkeimmasta hallinto-oikeudesta, koska ministeriön päätökseen haetaan nykyisin muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen. Pykälän 2 momentin 2 kohdassa maakunnan liitto muutettaisiin maakunnaksi ja alueen pelastustoimi maakuntien pelastustoimeksi.

23 §.Tulvariskien hallintasuunnitelman huomioon ottaminen. Pykälän 1 momentista poistettaisiin maininta aluekehitysviranomaisesta, ja pykälään lisättäisiin maakuntien viranomaiset.

24 §.Tietojen luovuttaminen. Pykälän 1 momentissa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin maakunnaksi.

25 §.Tietojen toimittaminen. Pykälän uudeksi 1 momentiksi lisättäisiin säännös, jonka mukaan maakunta toimittaisi Suomen ympäristökeskukselle säännöksessä tarkoitetut tulvariskien hallinnan suunnitteluun liittyvät aineistot sekä tuottamansa hydrologisen havaintotiedon. Tiedot olisi toimitettava digitaalisessa muodossa.

Pykälän 2 momentiksi siirtyvässä nykyisen lain 1 momentissa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin maakunnaksi. Kunnan olisi toimitettava säännöksessä tarkoitetut tiedot maakunnan lisäksi Suomen ympäristökeskukselle. Tiedot olisi toimitettava digitaalisessa muodossa.

26 §.Tietojärjestelmät.Pykälässä ja sen otsikossa tietojärjestelmä muutettaisiin monikkomuotoon. Pykälän 1 momentista poistettaisiin maininta elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksesta. Tietojärjestelmiin tallennettaviin tietoihin lisättäisiin vesistön virtaamiin ja vedenkorkeuksiin vaikuttavat rakenteet. Pykälän 1 momenttiin sisältyvä luettelo tulvariskien hallinnan suunnitteluun kuuluvasta aineistosta siirrettäisiin lain 25 §:n uuteen 1 momenttiin.

1.127

1.7.46 Laki merellä toimivien kalastus- ja vesiviljelyalusten rekisteröinnistä

3 §.Määritelmät. Pykälän 6 kohdassa viittaus EU-lainsäädäntöön muutetaan vastaamaan voimassa olevaa oikeustilaa. Kalastusalusten ominaisuuksista annettu asetus on uudelleen laadittu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella.

5 §.Toimivaltainen rekisterinpitäjä. Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin Varsinais-Suomen maakunnaksi. Rekisteriin liittyvien tehtävien yhdenmukaisen ja tehokkaan hoidon takia on syytä keskittää rekisterinpito yhteen viranomaiseen. Pykälän 2 momentti yhdistettäisiin 1 momenttiin.

27 §Tietojen luovutuksesta päättäminen.. Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin Varsinais-Suomen maakunnaksi.

28 a §.Toimivallan siirtäminen viranhaltijalle. Lain 5 lukuun lisättäisiin uusi toimivallan siirtämistä koskeva säännös. Säännöksellä varmistettaisiin, että lain mukaiset päätökset olisivat viranhaltijapäätöksiä. Päätöksissä on kyse niin kutsutuista oikeusharkintaisista asioista, joihin ei liity sellaista yleistä intressiä tai joilla ei ole sellaista laaja-alaista merkitystä, mikä edellyttäisi asian käsittelemistä toimielimessä. Toimivallan siirtämisestä maakunnassa säädetään ehdotetun maakuntalain 79 §:ssä.

30 §.Aluksen merkinnät.Alusten merkinnöistä yleensä, ja myös aluksen ulkoisen tunnuksen merkitsemisestä, annettuja säännöksiä on tarkennettu yhteisön valvontajärjestelmästä, jonka tarkoituksena on varmistaa yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen noudattaminen, annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1224/2009 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä annetun komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 404/2011 6 artiklassa ja unionin kalastuslaivastorekisteristä annetussa komission täytäntöönpanoasetuksessa (EU) 2017/218.

32 a §Maksut.. Aluksen tai veneen merkitseminen vesikulkuneuvorekisteriin tai kauppa-alusrekisteriin on maksullista. Yhdenmukaisuuden vuoksi on perusteltua, että myös kalastusalusten rekisteröinneistä sekä rekisteröintilupaa ja rekisteritilan säilyttämistä koskevista päätöksistä peritään maksu.

33 §.Muutoksenhaku. Pykälän 1 ja 3 momentissa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin Varsinais-Suomen maakunnaksi.

1.128

1.7.47 Riistahallintolaki

5 §.Alueelliset riistaneuvostot. Pykälän 2 momentista poistettaisiin maininta maakuntaliiton edustajasta, ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen edustaja muutettaisiin maakunnan edustajaksi.

1.129

1.7.48 Laki Suomen metsäkeskuksesta

6 §.Maakunnallinen metsäneuvosto ja sen tehtävät. Pykälän 2 momentin 1 kohdassa maakunnan liitot muutettaisiin maakunniksi ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

Lisäksi pykälän 1 momentissa ja 2 momentin 1 kohdassa metsäkeskuksen julkisen palvelun yksikköä koskevat maininnat muutettaisiin metsäkeskukseksi. Vuoden 2017 alusta on tullut voimaan Suomen metsäkeskuksesta annetun lain muuttamisesta annettu laki (1326/2016), jolla on poistettu yksikkörakenne metsäkeskuksesta. Tämän muutoksen vuoksi metsäkeskuksessa ei ole enää julkisen palvelun yksikköä.

9 §.Metsäkeskuksen johtokunnan tehtävät. Pykälän 1 momentin 3 kohdassa maakunnan liitot muutettaisiin maakunniksi ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset Valtion lupa- ja valvontavirastoksi. Lisäksi metsäkeskuksen julkisen palvelun yksikköä koskeva maininta muutettaisiin metsäkeskukseksi samoin perustein kuin edellä 6 §:ssä.

1.130

1.7.49 Laki porotalouden ja luontaiselinkeinojen rakennetuista

36 §.Valtionlainan myöntämisen edellytykset. Pykälän 1 momentissa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin maakunnan viranhaltijaksi. Porotalouden ja luontaiselinkeinojen rakennetuen myöntämistä koskeva päätöksenteko on keskeisesti oikeusharkintaa sisältävä tehtävä, joka on delegoitu maakunnille. Nuoren elinkeinonharjoittajan aloitustuen osalta kyse on EU:n maaseuturahaston hallintoviranomaistehtävästä. Tuen myöntäminen olisi perusteltua säätää maakunnan viranhaltijan tehtäväksi vastaavalla tavalla kuin maatalouden rakennetuen hallintoviranomaistehtävien ja maksajavirastotehtävien hoito.

40 §.Korkotukilainan koron arviointi. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin maakunnaksi.

43 §.Toimenpiteen toteutusaika. Pykälän 2 momentissa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin maakunnaksi.

44 §.Tuen käyttöä koskevat ehdot. Pykälän 2 ja 3 momentissa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin maakunnaksi.

46 §.Tiedonanto- ja avustamisvelvollisuus. Pykälän 2 momentissa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin maakunnaksi.

49 §.Tuen hakeminen. Pykälän 1 momentissa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin maakunnaksi ja pykälän 3 momentissa Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin Lapin maakunnaksi. Tämä vastaisi aiempaa sääntelyä, jossa toimivalta lain mukaisissa tuissa on Lapin maakunnalla.

50 §.Tukihakemuksen arviointi. Pykälän 1 ja 3 momentissa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin maakunnaksi.

52 §.Neuvottelu saamelaiskäräjien kanssa. Pykälän 1 momentissa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin maakunnaksi.

53 §.Tukipäätös. Pykälän 1 momentissa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin maakunnan viranhaltijaksi vastaavalla tavalla kuin 36 §:ssä.

55 §.Tukipäätöksen mukaisen oikeuden siirtäminen. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin maakunnaksi.

57 §.Avustusmuotoisen investointituen, asunnonrakentamistuen ja paliskunnalle aitojen kunnossapitoon myönnetyn tuen maksaminen. Pykälän 1 momentissa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin maakunnaksi.

58 §.Avustusmuotoisen tuen maksun suorittaminen. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin maakunnan viranhaltijaksi vastaavalla tavalla kuin 36 ja 53 §:ssä.

61 §.Nostolupa. Pykälän 1 ja 3 momentissa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin maakunnan viranhaltijaksi vastaavasti kuin 36, 53 ja 58 §:ssä.

62 §.Valtionlainan vakuus. Pykälän 1 momentissa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin maakunnaksi.

63 §.Valtionlainan lyhentäminen ja koron suorittaminen. Pykälän 4 momentissa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin maakunnaksi.

65 §.Lainan siirtäminen ja lainaehtojen muuttaminen. Pykälän 1–3 momentissa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin maakunnaksi.

73 §.Valtionvastuu. Pykälän 3 momentissa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin maakunnaksi.

87 §.Erityiset etuudet. Pykälän 2 momentissa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin maakunnaksi.

88 §.Erityisen etuuden peruuttaminen. Pykälän 1 momentissa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin maakunnaksi.

89 §.Liiketoimintasuunnitelman seuranta. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin maakunnaksi.

93 §.Tarkastusoikeus. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin maakunnaksi.

94 §.Tarkastuksen suorittaminen. Pykälän 3 momentissa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin maakunnaksi.

95 §.Tuen maksamisen keskeyttäminen ja takaisinperintä.Pykälän 1 ja 4 momentissa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin maakunnaksi.

96 §.Valtionlainan määrääminen irtisanottavaksi.Pykälän 2 ja 4 momentissa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin maakunnaksi.

97 §.Tuen saajan ilmoitusvelvollisuus ja ennakkotieto. Pykälän 2 momentissa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin maakunnaksi.

101 §.Takaisinperinnän kohtuullistaminen. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin maakunnaksi.

102 §.Takaisinperintää ja maksamisen keskeyttämistä koskeva päätös. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin maakunnan viranhaltijaksi vastaavasti kuin 36, 53, 58 ja 61 §:ssä.

105 §.Luotonantajan avustamis- ja tiedonantovelvollisuus. Pykälän 1 ja 3 momentissa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin maakunnaksi.

109 §.Tietojensaantioikeus ja tietojen luovuttaminen.Pykälän 1 ja 2 momentissa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin maakunnaksi.

111 §.Päätöksen maksullisuus. Voimassa olevassa pykälässä on viittaus valtion maksuperustelakiin (150/1992) koskien Metsähallituksen päätöstä erityisestä etuudesta sekä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen päätöstä lain 97 §:n 2 momentissa tarkoitettua päätöstä ennakkotiedosta. Pykälää ehdotetaan muutettavaksi siten, että pykälän 1 momentissa säädettäisiin Metsähallituksen päätöksen maksullisuudesta nykytilaa vastaavasti ja pykälän 2 momentissa säädettäisiin maksusta, jonka maakunta perii tuen saajalta hyväksymänsä taksan mukaisesti lain 97 §:n 2 momentissa tarkoitetusta ennakkotietoa koskevasta päätöksestä.

112 §.Varojen alueellinen kohdentaminen. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin maakunnaksi.

115 §.Muutoksenhaku. Pykälän 1 momentissa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin maakunnaksi.

119 §.Aikaisemman lainsäädännön soveltaminen. Pykälän 2 momentissa Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin Lapin maakunnaksi.

126 §.Eräät aikaisemman lainsäädännön mukaiset toimenpiteet ja oikeussuhteet.Voimassa olevassa pykälässä säädetään aiemman lainsäädännön nojalla myönnettyjen tukien täytäntöönpanossa noudatettavista säännöksistä ja menettelyistä. Kyse on porotilalain (590/1969), luontaiselinkeinolain (610/1984) ja porotalouslain (161/1990) nojalla myönnettyjen sellaisten lainojen ja avustusten hoitamisesta, joiden täytäntöönpanon loppuun saattaminen voi edellyttää vielä toimenpiteitä. Tämän hallituksen esityksen yhteydessä ehdotetaan eräiden maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalan lainojen ja saamisten siirtämisestä Valtiokonttorin hoidettavaksi annettua lakia (78/2007) muutettavaksi siten, että Valtiokonttorin tehtäväksi tulisivat myös ne tehtävät, joita elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset tällä hetkellä hoitavat muun muassa edellä mainittujen lakien nojalla syntyneiden ja myönnettyjen lainojen ja myyntihintasaatavien osalta. Näin ollen pykälää tulisi näiltä osin muuttaa siten, että jatkossa myös pykälässä tarkoitetun aiemman lainsäädännön mukaisiin lainoihin ja saamisiin sovellettaisiin eräiden maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalan lainojen ja saamisten siirtämisestä Valtiokonttorin hoidettavaksi annettua lakia. Valtiokonttorin tehtäviin kuuluvat kuitenkin valtion saataviin liittyvät tehtävät, eikä sillä ole tehtäviä esimerkiksi avustusten takaisinperintään tai tilojen luovutuslupiin liittyen, minkä vuoksi sellaiset toimenpiteet, jotka eivät eräiden maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalan lainojen ja saamisten siirtämisestä Valtiokonttorin hoidettavaksi annettuun lakiin ehdotettujen muutosten nojalla kuulu Valtionkonttorin hoidettavaksi, kuuluisivat Lapin maakunnan toimivaltaan.

1.131

1.7.50 Laki porotaloutta kohdanneiden vahinkojen korvaamisesta

6 §.Vahingon toteaminen. Pykälän 1 ja 2 momentissa kunnan maaseutuelinkeinoviranomainen ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin Lapin maakunnaksi.

11 §.Korvauksen hakeminen. Pykälän 1 momentissa Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin Lapin maakunnaksi.

12 §.Päätös korvauksesta. Pykälän 1 momentissa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin Lapin maakunnaksi. Momenttia muutettaisiin myös siten, että Lapin maakunta päättäisi kaikissa tapauksissa paliskunnalle aiheutunutta vahinkoa koskevan korvauksen maksamisesta. Voimassa olevan lain mukaan Maaseutuvirasto päättää mainitun korvauksen maksamisesta silloin, kun vahingon on arvioinut elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus silloin kun vahingon on arvioinut kunnan maaseutuelinkeinoviranomainen.

14 a §.Muutoksenhaku. Pykälän 2 momentissa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin Lapin maakunnaksi.

15 §.Korvauksen maksun keskeyttäminen ja korvauksen takaisinperintä.Lain 15 §:ssä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin Lapin maakunnaksi.

17 §.Tuhon toteamisesta ja vahingon arvioinnista aiheutuvat kustannukset. Pykälän 3 momentti, joka koskee kunnalle laissa tarkoitettujen tehtävien hoitamisesta aiheutuvia kustannuksia, kumottaisiin tarpeettomana.

1.132

1.7.51 Laki kasvinsuojeluaineista

22 §.Kasvinsuojeluaineen lentolevityksen toteuttaminen. Pykälän 1 momentissa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, kunnan ympäristön- ja terveydensuojeluviranomainen sekä kunnaneläinlääkäri muutettaisiin maakunnaksi. Maakunnalla tarkoitettaisiin ehdotetussa maakuntalaissa tarkoitettua maakuntaa.

24 §.Valvontaviranomaiset. Pykälän 2 momenttiin lisättäisiin maininta maakunnista. Maakunta valvoisi lain noudattamista toimialueellaan. Tullilaitos muutettaisiin Tulliksi.

1.133

1.7.52 Laki kaupallisen kalastuksen vakuutustuesta

10 §

Kalastusvakuutuslaitoksen hyväksyminen.

.Pykälän 2 ja 3 momentissa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin Varsinais-Suomen maakunnaksi. Tehtävien yhdenmukaisen ja tehokkaan hoidon takia kalastusvakuutuslaitoksen hyväksyminen sekä muut tämän lain mukaiset tehtävät on syytä keskittää yhteen viranomaiseen.

11 §Kalastusvakuutuslaitoksen avustamis- ja tiedonantovelvollisuus..Pykälän 1–4 momentissa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin Varsinais-Suomen maakunnaksi.

13 §Korvauksen hakeminen Varsinais-Suomen maakunnalta..Pykälän otsikossa ja 1 momentissa valtio muutettaisiin Varsinais-Suomen maakunnaksi ja 2 momentista poistettaisiin tarpeettomana maininta siitä, kenelle hakemus osoitetaan.

15 §Kalastusvakuutuslaitoksen ohjaus ja valvonta..Pykälässä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin Varsinais-Suomen maakunnaksi.

15 a §.Toimivallan siirtäminen viranhaltijalle. Lain 4 lukuun lisättäisiin uusi toimivallan siirtämistä koskeva säännös. Säännöksellä varmistettaisiin, että kaupallisen kalastuksen vakuutustukeen liittyvät päätökset olisivat viranhaltijapäätöksiä. Päätöksissä on kyse niin kutsutuista oikeusharkintaisista asioista, joihin ei liity sellaista yleistä intressiä tai joilla ei ole sellaista laaja-alaista merkitystä, mikä edellyttäisi asian käsittelemistä toimielimessä. Toimivallan siirtämisestä maakunnassa säädetään ehdotetun maakuntalain 79 §:ssä.

16 §.Tuen saajan valvonta.Pykälässä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin Varsinais-Suomen maakunnaksi.

18 §Takaisinperinnän menettelyt..Pykälässä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin Varsinais-Suomen maakunnaksi.

19 §.Toimivaltainen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus.Pykälä kumotaan. Toimivaltaisesta maakunnasta ei ole tarpeen säätää erikseen.

20 §Muutoksenhaku..Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin Varsinais-Suomen maakunnaksi.

23 §.Valtionapurahastoa koskevat siirtymäjärjestelyt.Pykälän 2 momentin 4 kohdassa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin Varsinais-Suomen maakunnaksi.

1.134

1.7.53 Laki maataloustuotteiden markkinajärjestelystä

46 b §.Kaupan pitämisen vaatimuksiin liittyvissä hakemuksissa ja ilmoituksissa toimivaltainen viranomainen.Pykälän 2 momentissa Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontaviranomaiseksi ja 3 momentissa kunnan elintarvikevalvontaviranomainen muutettaisiin maakunnaksi.

46 e §.Viinialan tuotteita koskevien tietojen ilmoittaminen.Pykälän 1 momentissa Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontaviranomaiseksi.

46 f §.Etyylialkoholia koskevien tietojen ilmoittaminen.Pykälän 1 momentissa Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontaviranomaiseksi.

46 g §.Kaupan pitämiseen liittyvien tietojen rekisteröiminen, käyttö ja luovuttaminen. Pykälän 1 momentissa kunnan viranomainen muutettaisiin maakunnaksi ja 2 momentissa Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontaviranomaiseksi.

52 §Varastoitavien tuotteiden valmistajan tarkastus.. Pykälän 2 momentissa kunnan elintarvikevalvontaviranomainen muutettaisiin maakunnaksi.

53 §Varastoon toimitettavien ja sieltä poistettavien tuotteiden tarkastus.. Pykälän 1 - 3 momenteissa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin maakunnaksi.

58 b §.Kaupan pitämisen vaatimuksiin liittyvät Valtion lupa- ja valvontaviraston tarkastukset. Pykälän otsikossa ja 1 ja 2 momentissa Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontaviranomaiseksi.

58 c §.Kaupan pitämisen vaatimuksiin liittyvät maakuntien tarkastukset.Pykälän otsikossa sekä 1 ja 2 momentissa kunnan viranomainen muutettaisiin maakunnaksi.

58 e §.Maakunnan käyttö apuna kaupan pitämisen vaatimusten tarkastuksissa. Pykälän otsikossa sekä pykälässä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin maakunnaksi.

59 Yksityisten toimijoiden käyttö apuna tarkastuksissa§.. Pykälän 2 momentissa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin maakunnaksi.

86 d §Yhtä maakuntaa laajempaa aluetta koskeva päätös hallinnollisten pakkokeinojen käytöstä.. Kuntien sisäistä päätöksentekoa koskevat 1 ja 2 momentit poistettaisiin tarpeettomina. Pykälän otsikossa sekä 3 momentissa kunta muutettaisiin maakunnaksi. Pykälän 3 momentti siirtyisi pykälän ensimmäiseksi momentiksi.

90 §Muutoksenhaku..Pykälän 1 momentissa Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontaviranomaiseksi ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin maakunnaksi. Tarkoitus on, että muutoksenhaku maakuntien tekemiin päätöksiin järjestyisi vastaavalla tavalla kuin elintarvikelain mukaisessa elintarvikevalvonnassa.

1.135

1.7.54 Laki maatalouden tukien toimeenpanosta

8 §.Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. Lain 8 § kumottaisiin, koska kaikki elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen toimeenpanolain mukaiset tehtävät siirtyvät maakunnan hoidettaviksi.

9 §.Aluehallintovirasto. Lain 9 § kumottaisiin, koska toimeenpanolaissa tarkoitetut aluehallintovirastojen hoitamat täydentävien ehtojen valvontatehtävät ehdotetaan siirrettäväksi maakunnan hoidettaviksi.

10 §.Ahvenanmaan valtionvirasto. Pykälän 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että Ahvenanmaan valtionviraston tehtäviin Ahvenanmaan maakunnassa lisättäisiin ne tehtävät, joita Ahvenanmaan maakunnassa hoitaa tällä hetkellä Ahvenanmaan maakunnan kunnat. Ahvenanmaan valtionvirastolle tällä hetkellä kuuluvat tehtävät olisivat jatkossakin Ahvenanmaan valtionviraston tehtäviä. Ehdotettu muutos johtuu siitä, että valtakunnan lainsäädäntövaltaan kuuluvissa tukijärjestelmissä, joissa Manner-Suomessa toimivalta on tukijärjestelmiin liittyvien tehtävien osalta ollut kunnilla, on analogisesti katsottu tehtävän kuuluvan Ahvenanmaan maakunnassa maakunnan kunnille. Koska Manner-Suomessa kaikki valtakunnan lainsäädäntövaltaan kuuluviin kuntien suorien tukien lain ja kansallisten tukien lain nojalla myönnettäviin tukiin liittyvät tehtävät siirretään maakuntien tehtäväksi, kansallisessa lainsäädännössä on ainoa mahdollisuus säätää mainitut tehtävät Ahvenanmaan maakunnassa Ahvenanmaan valtionviraston tehtäviksi Ahvenanmaan itsehallintolain säännöksistä johtuen. Ahvenanmaan maakunnassa Ahvenanmaan valtionvirasto tekisi siten jatkossa päätöksen kaikkien suorien tukien lain ja kansallisten tukien lain nojalla myönnettäviin tukiin liittyvistä seikoista kuten tuen myöntämisestä ja tukioikeuksien siirtämisestä.

Pykälän 2 momenttiin ei ehdoteta tehtäväksi muutoksia.

Pykälään lisättäisiin uusi 3 momentti, jonka mukaan Ahvenanmaan valtionvirasto suorittaisi Ahvenanmaan maakunnassa valvonta-asetuksen 17 artiklan 3 kohdan b alakohdassa tarkoitetun tiedon siirron sähköiseen järjestelmään. Tehtävä kuuluu tällä hetkellä Ahvenanmaan maakunnan kunnille. Lisäksi ehdotetaan, että Ahvenanmaan valtionvirasto merkitsisi tiedon kuluttajille suoraan myydyn maidon litramäärästä maitorekisteriin. Tehtävä on tällä hetkelläkin käytännössä kuulunut Ahvenanmaan valtionvirastolle, mutta asiasta ei ole nimenomaisesti laissa säädetty.

11 §.Maakunta. Pykälän otsikko muutettaisiin maakunnaksi. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin maakunnan tehtävistä tukien, palkkioiden ja korvausten myöntämiseen liittyvissä asioissa. Maakunnan tehtävät olisivat tältä osin täsmälleen samat kuin ne tehtävät, jotka tällä hetkellä kuuluvat joko kunnille tai elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksille. Selvyyden vuoksi laissa säädettäisiin maakunnan osalta siitä, että päätöksen maakunnassa tekisi maakunnan viranhaltija, koska kyse on kaikilta osin maksajavirastotehtävistä. Ehdotetussa maksajavirastotehtävien hoitamisesta maakunnissa annettavassa lain mukaan maakunnassa tulee olla riittävä määrä maakunnan palveluksessa olevia viranhaltijoita, jotta maksajavirastotehtävät voitaisiin hoitaa Euroopan unionin lainsäädännössä säädetyllä tavalla. Kyse on täysin oikeusharkintaisista tehtävistä ja maksajavirastosopimuksissa täytyy jo Euroopan unionin lainsäädännön säännöksistä johtuen nimetä maksajavirastotehtäviä hoitavan henkilöt.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin maakunnan valvontatehtävästä vastaavalla tavalla kuin voimassa olevassa laissa säädetään elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen valvontatehtävästä.

Ehdotetun 3 momentin mukaan maakunta suorittaisi valvonta-asetuksen 17 artiklan 3 kohdan b alakohdassa tarkoitetun tiedon siirron sähköiseen järjestelmään. Tehtävä kuuluu tällä hetkellä kunnalle. Lisäksi ehdotetaan, että maakunta merkitsisi tiedon kuluttajille suoraan myydyn maidon litramäärästä maitorekisteriin. Tehtävä on tällä hetkelläkin käytännössä kuulunut elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksille, mutta asiasta ei ole nimenomaisesti laissa säädetty

12 §.Maakunnan alueellinen toimivalta. Pykälän otsikko muutettaisiin vastaamaan pykälään ehdotettuja muutoksia. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin maakunnan alueellisen toimivallan määräytymisen pääsäännöstä vastaavalla tavalla kuin nykyisin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten alueellisesta toimivallasta säädetään. Ehdotuksen mukaan pääsäännöstä voitaisiin kuitenkin poiketa, jos maksajavirastotehtävien hoitamisesta maakunnissa annetun lain nojalla toimivallasta muuta päätetään. Maakunta voisi siten hoitaa toimeenpanolaissa tarkoitettuja tehtäviä toisen maakunnan alueella, jos maakunnat niin sopivat ja jos tehtävien hoitamisesta sovitaan myös maksajavirastotehtävien hoitoa koskevassa sopimuksessa.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin vastaavalla tavalla poikkeuksista maakunnan alueellisen toimivallan osalta kuin mitä voimassa olevassa laissa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten osalta.

Pykälän 3 momentin mukaan porotalouden tukea koskevassa asiassa toimivaltainen viranomainen olisi Lapin maakunta. Voimassa olevan momentin mukaan Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on toimivaltainen viranomainen porotalouden tukea koskevassa asiassa.

22 §.Paikan päällä tehtävä valvonta ja valvonnan laajentaminen. Pykälän 3 momentissa säädettäisiin siitä, että maakunta tai Ahvenanmaan valtionvirasto tekisi paikan päällä tehtävän valvonnan tiloilla. Tehtävä ei ole uusi, vaan paikan päällä tehtävän valvonnan tekee tällä hetkellä Manner-Suomessa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus ja Ahvenanmaan maakunnassa Ahvenanmaan valtionvirasto, vaikkei tehtävän hoitamisesta ole toimeenpanolaissa nimenomaista säännöstä. Asiasta on kuitenkin asianmukaista säätää lain tasolla.

Pykälän 4 ja 5 momentin sisältö vastaisi voimassa olevan lain 3 ja 4 momentin säännöstä. Koska jatkossa maakunta hoitaa kaikki voimassa olevan toimeenpanolain mukaiset kunnille, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksille sekä aluehallintovirastoille kuuluvat tehtävät, voimassa olevan 5 momentin mukaiselle sääntelylle ei ole enää tarvetta, mistä syystä nykyinen 5 momentin mukainen säännös poistettaisiin pykälästä. Voimassa olevan pykälän 6 momenttiin ei ehdoteta tehtäväksi muutoksia.

23 §.Hallinnollinen valvonta ja ristiintarkastus. Pykälän 1 momentissa kunta ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin maakunnaksi.

Pykälän 2 momentissa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin maakunnaksi. Pykälän 3 ja 4 momenttiin ei ehdoteta tehtäväksi muutoksia.

24 §.Tarkastusoikeus. Pykälän 1 momentissa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus ja aluehallintovirasto muutettaisiin maakunnaksi.

25 §Täydentävät ehdot.. Voimassa olevan toimeenpanolain mukaan täydentävien ehtojen valvontaa suorittaa sekä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus että aluehallintovirasto. Sekä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten että aluehallintovirastojen tehtävät, jotka liittyvät täydentävien ehtojen valvontaan, siirretään maakunnalle. Näin ollen pykälän 1 momentissa säädettäisiin maakunnan tehtävästä valvoa täydentävien ehtojen noudattamista täydentävien ehtojen aloja erittelemättä.

Pykälän 2 momenttia muutettaisiin siten, ettei laissa enää eriteltäisi täydentämien ehtojen aloja valtioneuvoston asetuksenantovaltuudessa. Asiallisesti ehdotus vastaa voimassa olevan pykälän 3 momenttia.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin voimassa olevan 4 momentin säännöstä vastaavasti, että täydentävien ehtojen hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimusten noudattamisen valvonnan suorittaisi Ahvenanmaan maakunnassa Ahvenanmaan valtionvirasto.

28 §.Valvonnassa noudatettava menettely. Pykälän 1 momentissa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus ja aluehallintovirasto muutettaisiin maakunnaksi. Pykälän 2 momenttiin ei ehdoteta tehtäväksi muutoksia.

38 §.Maaseutuviraston ja Elintarviketurvallisuusviraston tarkastusoikeus. Lain 38 §:ssä aluehallintovirasto muutettaisiin maakunnaksi. Elintarviketurvallisuusviraston suorittaman valvonnan osalta säännökseen ei ehdoteta asiallisia eikä aineellisia muutoksia, mutta pykälän sanamuotoa muutettaisiin lain 25 §:ään ehdotettujen muutosten johdosta.

42 §.Viranomaisen tiedonsaantioikeus. Lain 42 §:ssä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus ja aluehallintovirasto muutettaisiin maakunnaksi.

49 §.Neuvontarekisteri. Pykälän 2 momentissa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin maakunnaksi. Pykälän 1 momenttiin ei ehdoteta tehtäväksi muutoksia.

51 §.Päätöksen maksullisuus ja tiedoksianto. Pykälän 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että maakunnan oikaisuvaatimukseen antamasta päätöksestä perittäisiin maakunnan hyväksymä kiinteämääräinen maksu. Maaseutuviraston ja Ahvenanmaan valtionviraston oikaisuvaatimukseen antamasta päätöksestä perittäisiin maksu valtion maksuperustelaissa (150/1992) säädettyjen perusteiden mukaan kuten nykyisinkin. Pykälään ehdotetaan otettavaksi nimenomainen säännös siitä, että myös oikaisuvaatimukseen annettu oikaisuvaatimuksen tekijälle myönteinen päätös olisi maksuton tukea tarkoitetun päätöksen lisäksi. Ehdotus on perusteltu sen vuoksi, että Euroopan unionin lainsäädännön säännöksistä johtuen tuki tulee suorittaa tuensaajalle täysimääräisenä. Näin ollen, jos tuen hakija tai tuensaaja on saanut tukipäätöksen perusteella liian vähän tukea tai se on evätty kokonaan, virheellisen tukea koskevan päätöksen johdosta korotettu tukimäärä tulee myös suorittaa täysimääräisenä tuensaajalle.

Ehdotetun 2 momentin mukaan maakunnan ja Ahvenanmaan valtionviraston tekemä päätös voitaisiin antaa tiedoksi siten kuin hallintolain 59 §:ssä säädetään. Momentin voimassa oleva säännös koskee kunnan tekemää päätöstä, mutta koska kaikki kuntien toimeenpanolain mukaiset tukiin, palkkioihin ja korvauksiin liittyvät tehtävät ehdotetaan siirrettäväksi maakuntien ja Ahvenanmaan valtionviraston tehtäviksi, on perusteltua mahdollistaa maakunnan ja Ahvenanmaan valtionviraston tekemien päätösten antaminen tiedoksi vastaavalla tavalla kuin kuntien tekemät päätökset nykyisin.

52 §.Ahvenanmaan maakunnan kunnille suoritettava korvaus. Lain 52 § ehdotetaan kumottavaksi, koska Ahvenanmaan maakunnan kunnilla ei olisi enää toimeenpanolain mukaisia tehtäviä lakiin ehdotettujen muutosten johdosta.

53 §.Viranomaisen oikeus tietojensaantiin. Pykälän 1 ja 3 momentissa kunnan viranomainen muutettaisiin maakunnaksi.

54 §.Muutoksenhaku. Lain 54 §:ää ehdotetaan muutettavaksi ensinnäkin siten, että pykälästä poistettaisiin muutoksenhakusäännös kunnan viranomaisen päätöksen osalta, koska kunnalla ei olisi enää toimeenpanolain mukaisia tehtäviä lakiin ehdotettujen muutosten johdosta. Pykälää muutettaisiin lisäksi siten, että elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin maakunnaksi. Muutoksenhakujärjestelmään ei ehdoteta tehtäväksi muutoksia.

1.136

1.7.55 Laki Euroopan unionin suorista tuista maataloudelle

14 §.

Tukioikeuksien siirto.

momenttia

Pykälän 1ehdotetaan muutettavaksi siten, että ilmoitus tukioikeuksien siirtämisestä tulisi tehdä maakunnalle kunnan sijaan, koska kaikki toimeenpanolain nojalla kunnalle nykyisin kuuluvat tukioikeuksien siirtoon liittyvät tehtävät ehdotetaan siirrettäväksi Manner-Suomessa maakunnalle. Ahvenanmaan maakunnassa ilmoitus tehtäisiin Ahvenanmaan valtionvirastolle, koska kaikki toimeenpanolain nojalla kunnalle nykyisin kuuluvat tukioikeuksien siirtoon liittyvät tehtävät ehdotetaan siirrettäväksi Ahvenanmaan maakunnassa Ahvenanmaan valtionvirastolle.

18 §.

Tukioikeuksien palauttaminen ja luovuttaminen kansalliseen varantoon

momenttia

. Pykälän 1ehdotetaan muutettavaksi siten, että tukioikeuksien palauttamisesta olisi tehtävä kirjallinen ilmoitus maakunnalle elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen sijaan, koska kaikki toimeenpanolain nojalla elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle nykyisin kuuluvat tukioikeuksien palauttamiseen ja luovuttamiseen kansalliseen varantoon liittyvät tehtävät ehdotetaan siirrettäväksi Manner-Suomessa maakunnalle. Ahvenanmaan maakunnassa ilmoitus tehtäisiin Ahvenanmaan valtionvirastolle, koska kaikki toimeenpanolain nojalla kunnalle nykyisin kuuluvat tukioikeuksien siirtoon liittyvät tehtävät ehdotetaan siirrettäväksi Ahvenanmaan maakunnassa Ahvenanmaan valtionvirastolle. Pykälän 2 ja 3 momenttiin ei ehdoteta tehtäväksi muutoksia.

1.137

1.7.56 Eläintautilaki

6 §.Määritelmät. Pykälän 18 kohdassa aluehallintovirasto ja kunnaneläinlääkäri muutettaisiin maakunnaksi.

8 §.Pakollinen terveysvalvonta. Pykälän 2 momentissa kunnaneläinlääkäri muutettaisiin maakunnaksi.

10 §.Sitoutuminen vapaaehtoiseen terveysvalvontaan sekä päätös terveysluokasta. Pykälän 1 ja 2 momentissa aluehallintovirasto muutettaisiin maakunnaksi. Samoin pykälän 1 momentissa muutettaisiin maakunnaksi valvontaviranomainen, joka on tässä yhteydessä tarkoittanut kunnaneläinlääkäriä ja aluehallintovirastoa.

14 §.Velvollisuus ilmoittaa eläintaudeista. Pykälän 1 momentissa kunnaneläinlääkäri ja aluehallintovirasto muutettaisiin maakunnaksi.

15 §.Eläinlääkärin ja laboratorion ilmoitusvelvollisuus. Pykälän 1 momentissa kunnaneläinlääkäri ja aluehallintovirasto muutettaisiin maakunnaksi.

16 §.Valvontaviranomaisen ilmoitusvelvollisuus. Pykälän 1 momenttiin yhdistettäisiin nykyiset 1 ja 2 momentti, jotka koskevat tiedonkulkua laissa tarkoitettujen viranomaisten välillä, ja ilmoitusvelvollisuus säädettäisiin kunnaneläinlääkärin ja aluehallintoviraston sijasta maakunnalle. Pykälän 2 momentti vastaisi nykyistä 3 momenttia, mutta kunnaneläinlääkäri ja aluehallintovirasto muutettaisiin maakunnaksi. Pykälän 3 momentti vastaisi nykyistä 4 momenttia.

19 §.Ensisijaiset toimenpiteet taudin leviämisen estämiseksi. Pykälän 1 momentissa aluehallintovirasto muutettaisiin maakunnaksi.

20 §.Eläintautiepäily ja virallinen eläintautiepäily. Pykälän 1 ja 2 momentissa aluehallintovirasto muutettaisiin maakunnaksi. Samoin pykälän 1 momentissa valvontaviranomainen, joka on tässä yhteydessä tarkoittanut kunnaneläinlääkäriä ja aluehallintovirastoa, muutettaisiin maakunnaksi. Samalla pykälän otsikko muutettaisiin, jotta se vastaisi paremmin pykälän sisältöä.

22 §.Selvitys eläintaudin alkuperästä ja levinneisyydestä. Pykälän 1 momentin johdantokappaleessa aluehallintovirasto muutettaisiin maakunnaksi. Pykälän 2 momentissa kunnaneläinlääkäri muutettaisiin maakunnaksi.

23 §.Taudin leviämisen estämiseksi tehtävä päätös.Pykälän 1 momentin johdantokappaleessa aluehallintovirasto muutettaisiin maakunnaksi. Pykälän 2 momentissa tehtävät, jotka aluehallintovirasto määrää kunnaneläinlääkärille, säädettäisiin maakunnalle. Lisäksi momentissa muu valvontaviranomainen muutettaisiin Elintarviketurvallisuusvirastoksi. Pykälän 3 momentissa aluehallintovirasto muutettaisiin maakunnaksi.

24 §.Taudin leviämisen estämiseksi tehtävän päätöksen voimassaolo.Pykälän 1 momentissa aluehallintovirasto muutettaisiin maakunnaksi. Pykälän 2 momentissa muu valvontaviranomainen muutettaisiin Elintarviketurvallisuusvirastoksi ja aluehallintovirasto maakunnaksi. Pykälän 3 momentissa kunnaneläinlääkäri muutettaisiin maakunnaksi.

25 §.Väliaikainen päätös kiireellisessä tilanteessa. Pykälä, joka koskee kunnaneläinlääkärin toimivaltaa tehdä kiiretilanteessa väliaikainen, aluehallintoviraston ratkaistavaksi alistettava päätös, kumottaisiin tarpeettomana.

26 §.Päätös eläintaudin hävittämiseksi pitopaikasta. Pykälän 3 momentissa aluehallintovirasto muutettaisiin maakunnaksi. Momentista poistettaisiin säännös, joka koskee kunnaneläinlääkärin käyttämistä apuna täytäntöönpanossa.

28 §.Toimenpiteet muiden kuin vastustettaviksi eläintaudeiksi nimettyjen zoonoosien yhteydessä.Pykälän 2 momentin johdantokappaleessa aluehallintovirasto muutettaisiin maakunnaksi.

29 §.Tuotteiden jäljitys, käsittely ja hävittäminen. Pykälän 1 momentissa aluehallintovirasto muutettaisiin maakunnaksi.

30 §.Eläintautitapaukset luonnonvaraisilla eläimillä.Pykälän 1 momentissa tehtävät, jotka aluehallintovirasto määrää kunnaneläinlääkärille, säädettäisiin maakunnalle. Pykälän 2 momentissa aluehallintovirasto muutettaisiin maakunnaksi.

34 §.Toimenpiteet rajoitusvyöhykkeellä. Pykälän 1 momentin 1 kohdassa kunnaneläinlääkäri ja aluehallintovirasto muutettaisiin maakunnaksi. Momentin 9 kohdassa aluehallintovirasto muutettaisiin maakunnaksi.

36 §.Toimenpiteet rajoitusalueella. Pykälän 1 momentin 3 ja 4 kohdassa aluehallintovirasto ja 6 kohdassa kunnaneläinlääkäri muutettaisiin maakunnaksi.

38 §.Alueellisesta toimenpiteestä poikkeaminen. Pykälän 1 momentissa aluehallintovirasto muutettaisiin maakunnaksi.

39 §.Eläinten lopettaminen tartunta-alueella, rajoitusvyöhykkeellä ja rajoitusalueella.Pykälän 3 momentissa aluehallintovirasto muutettaisiin maakunnaksi.

40 §.Hätärokotus. Pykälän 2 momentissa aluehallintovirasto muutettaisiin maakunnaksi.

41 §.Alueiden luokittelu vesieläintautien leviämisen estämiseksi. Pykälässä kunnaneläinlääkäri muutettaisiin maakunnaksi.

42 §Lokero.. Pykälän 1 momentissa kunnaneläinlääkäri muutettaisiin maakunnaksi.

44 §.Toimenpiteet pitopaikoissa sekä eläinnäyttelyt ja eläinkilpailut. Pykälän 3 momentissa kunnaneläinlääkäri muutettaisiin maakunnaksi. Momentista poistettaisiin säännös, joka koskee kunnaneläinlääkärin velvollisuutta ilmoittaa tarkastuksista aluehallintovirastolle.

45 §.Väliaikainen kuljetuskielto. Pykälän 4 momentissa aluehallintovirasto muutettaisiin maakunnaksi.

47 §.Sperman keräysaseman hyväksyminen.Pykälän 1 momentin johdantokappaleessa aluehallintovirasto muutettaisiin maakunnaksi.

49 §.Alkioiden keräysryhmän ja alkioiden tuotantoryhmän hyväksyminen. Pykälän 1 momentissa aluehallintovirasto muutettaisiin maakunnaksi.

52 §.Spermavaraston hyväksyminen. Pykälän 1 momentin johdantokappaleessa aluehallintovirasto muutettaisiin maakunnaksi.

54 §.Luvanvaraisessa toiminnassa tapahtuvat muutokset ja toiminnan valvonta. Pykälän 1 momentissa aluehallintovirasto muutettaisiin maakunnaksi. Pykälän 2 momentissa kunnaneläinlääkäri muutettaisiin maakunnaksi.

56 §.Luvan hakeminen ja toiminnan valvonta. Pykälän 3 momentissa kunnaneläinlääkäri muutettaisiin maakunnaksi.

57 §.Karanteenin hyväksyminen ja toiminta.Pykälän 1 ja 2 momentissa aluehallintovirasto muutettaisiin maakunnaksi. Pykälän 3 momentissa kunnaneläinlääkäri muutettaisiin maakunnaksi.

62 §.Hyväksymisen edellytykset ja hyväksymismenettely. Pykälän 1 ja 2 momentissa aluehallintovirasto muutettaisiin maakunnaksi.

64 §.Jäsenvaltioiden välillä toimitettaville eläimille, alkioille ja sukusoluille tehtävät tarkastukset.Pykälän 1 momentissa kunnaneläinlääkäri ja aluehallintovirasto muutettaisiin maakunnaksi. Pykälän 3 momentissa kunnaneläinlääkäri muutettaisiin maakunnaksi,

67 §.Toiminnan valvonta. Pykälän 1 momentissa kunnaneläinlääkäri muutettaisiin maakunnaksi.

68 §.Toimenpiteet taudinpurkausten yhteydessä. Pykälän 4 momentissa aluehallintovirasto muutettaisiin maakunnaksi.

71 §.Eläinlääkintötodistukset, vientitarkastukset ja Traces-tietojärjestelmän käyttö. Pykälän 1 momentissa kunnaneläinlääkäri muutettaisiin maakunnaksi.

73 §.Nisäkkäiden ja lintujen kuljetus.Pykälän 3 momentissa aluehallintovirasto muutettaisiin maakunnaksi.

74 §.Vesieläinten kuljetus. Pykälän 3 momentissa aluehallintovirasto muutettaisiin maakunnaksi.

76 §.Kuljetusajoneuvojen desinfiointipaikkojen ja kuljetussäiliöiden vedenvaihtopaikkojen hyväksyminen.Pykälän 1 ja 2 momentissa aluehallintovirasto muutettaisiin maakunnaksi. Pykälän 3 momentissa kunnaneläinlääkäri muutettaisiin maakunnaksi.

84 §.Elintarviketurvallisuusvirasto. Pykälän 2 momentin 2 kohdan mukaan Elintarviketurvallisuusviraston velvollisuutena on järjestää helposti leviävien ja vaarallisten eläintautien diagnostiikkaan liittyvien kiireellisten tehtävien hoitaminen myös virka-ajan ulkopuolella. Tätä päivystysvelvollisuutta ehdotetaan laajennettavaksi siten, että siihen kuuluisi myös tarvittava maakuntien ohjaaminen niiden suorittaessa 85 §:n 5 momentissa tarkoitettuja helposti leviävien ja vaarallisten eläintautien vastustamiseen liittyviä kiireellisiä tehtäviä päivystysaikana. Jotta maakunnallinen eläintautipäivystys toimisi tarkoituksenmukaisella tavalla, sen katsotaan edellyttävän rinnalleen valtakunnan tasolla keskitettyä koordinointia. Kiireelliset taudinpurkaukset saattavat vaatia toimenpiteitä useamman maakunnan alueella sekä erityisosaamista, jota maakunnan päivystävällä eläinlääkärillä ei välttämättä ole.

Pykälän 2 momentin 4 kohdassa kunnaneläinlääkäri muutettaisiin maakunnan eläinlääkäriksi. Koulutuksen järjestämiseen liittyvän kohdan sanamuotoa muutettaisiin hieman, sillä vaikka Elintarviketurvallisuusvirasto olisi edelleen keskeinen koulutuksen järjestäjä, myös maakunnalla olisi vastuunsa omien virkamiestensä kouluttamisesta.

Pykälän 3 momentissa kunta muutettaisiin maakunnaksi. Lisäksi eläinlääkintähuoltolain 15 §:n 2 momenttiin kohdistuva viittaus muutettaisiin kohdistumaan elintarvikelakiin, johon kyseinen säännös ehdotetaan siirrettäväksi. Koska maakunnalle siirtyisivät sekä kunnaneläinlääkärin että aluehallintoviraston lain mukaiset tehtävät, momentissa ehdotetaan myös täsmennettäväksi, mitkä tehtävät Elintarviketurvallisuusvirasto suorittaa valvomiensa teurastamojen osalta maakunnan sijasta. Momentissa yksilöitävät tehtävät vastaisivat nykyisiä kunnaneläinlääkärin tehtäviä. Momenttiin lisättäisiin säännös, jonka mukaan Elintarviketurvallisuusvirasto on velvollinen toimittamaan maakunnalle tiedot teurastamossa tai laitoksessa epäillyistä ja todetuista vastustettavan, ilmoitettavan ja uuden vakavan eläintaudin tapauksista.

85 §.Maakunta. Aluehallintoviraston tehtäviä koskeva pykälä muutettaisiin koskemaan maakunnan tehtäviä, ja pykälän otsikko muutettaisiin ehdotusta vastaavaksi.

Pykälän 2 momentista poistettaisiin 2 kohdassa säädetty aluehallintoviraston velvollisuus järjestää koulutusta kunnaneläinlääkäreille. Maakunnalla olisi ilman lain säännöstäkin velvollisuus huolehtia maakunnan eläinlääkäreiden eli omien virkamiestensä ammattitaidon riittävyydestä. Momentin 4 kohta erotettaisiin 3 momentiksi. Siinä säädettäisiin, että 84 §:n 3 momentissa tarkoitetut poroteurastamoissa ja niiden yhteydessä olevissa laitoksissa suoritettavat tehtävät hoitaisi koko maan alueella Lapin maakunta. Nykyisin vastaavat aluehallintoviraston tehtävät on asetuksentasoisilla säännöksillä keskitetty Lapin aluehallintovirastoon.

Pykälän 4 momentissa säädettäisiin, että maakunnan nimeämä virkasuhteessa oleva eläinlääkäri käyttäisi maakunnalle osoitettua toimivaltaa asioissa, jotka koskevat terveys- tai eläinlääkintötodistuksen myöntämisestä taikka jotka lailla täytäntöön pantavien Euroopan unionin säädösten mukaan kuuluvat virkaeläinlääkärille. Tämä merkitsisi, että muilta osin maakunta päättäisi niiden tehtävien hoidon järjestämisestä, jotka voimassa olevan lain mukaan kunnaneläinlääkäri hoitaa valtion toimeksiantotehtävinä. Kunnaneläinlääkärille säädetty toimivalta koskee mainittujen todistusten antamisen lisäksi kuitenkin lähinnä vain sellaisia eläintautien toteamiseen ja eläinten terveydentilan arviointiin liittyviä tarkastuksia ja tutkimuksia, jotka luonteensa puolesta soveltuvat ainoastaan eläinlääkäri-viranhaltijan hoidettavaksi eläinlääkärinammatin harjoittamisesta annetun lain mukaan. Eläintautilaissa kunnaneläinlääkärille ei säädetä toimivaltaa tehdä hallintopäätöksiä eräitä väliaikaisia aluehallintovirastolle alistettavia päätöksiä lukuun ottamatta.

Vuonna 2021 sovellettavaksi tuleva Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/429 (eläinterveyssäännöstö) edellyttää, että toimivaltaisella viranomaisella on riittävästi koulutettuja eläinlääkäreitä suorittamaan vaaditut eläintautien ennaltaehkäisyyn, varhaiseen toteamiseen ja torjuntaan liittyvät tehtävät. Viranomainen voi asetuksen mukaisten tehtävien hoidossa osin tukeutua myös yksityisiin tahoihin, mutta pääosin tehtäviä voidaan siirtää vain eläinlääkäreille.

Pykälän 5 momentissa aluehallintovirasto muutettaisiin maakunnaksi. Samalla päivystyksen järjestämisvelvollisuutta laajennettaisiin siten, että se koskisi helposti leviävien ja vaarallisten eläintautien torjuntaan ja tautitilanteen selvittämiseen liittyvien kiireellisten tehtävien lisäksi eläinten ja tuotteiden jäsenvaltioiden välisten siirtojen ja viennin valvontaan liittyviä kiireellisiä tehtäviä. Muutos olisi tarpeen, jotta tehtävien hoito saataisiin turvattua. Tällä hetkellä kunnilla on velvollisuus järjestää eläinlääkintähuollon tehtävistä virka-ajan ulkopuolella vain kiireellisen eläinlääkäriavun antaminen, mutta päivystävä virkasuhteessa oleva kunnaneläinlääkäri on voinut tarvittaessa hoitaa myös kiireellisiä eläinten terveyden ja hyvinvoinnin valvontaan liittyviä viranomaistehtäviä. Kuntien ja jatkossa maakuntien on kuitenkin mahdollista hankkia eläinlääkäripalvelut yksityisiltä palveluntuottajilta, joilla ei ole toimivaltaa julkisen vallan käyttöön. Pistokoeluonteisen tai todelliseen epäilyyn perustuvan sisämarkkinatuonnin valvonnan uskottavuus heikkenisi, jos esimerkiksi satamiin saapuneita tullin pysäyttämiä lemmikkieläimiä ei voitaisi tarkastaa virka-ajan ulkopuolella. Pääkaupunkiseudulla tilanne on jo muodostunut ongelmalliseksi. Myös viennin valvontaa on toisinaan tarpeen suorittaa viikonloppuna.

Pykälästä poistettaisiin viranomaisten väliseen yhteistoimintaan velvoittava säännös, eli jäisi maakuntien harkintaan, järjestävätkö ne tehtävien hoidon virka-ajan ulkopuolella yksin vai yhteistoiminnassa muiden maakuntien kanssa. Ehdotetun 84 §:n 2 momentin 2 kohdan mukaan Elintarviketurvallisuusvirasto ohjaisi maakunnallista eläintautien vastustamista tarvittaessa myös päivystysaikana.

Pykälän 6 momentiksi lisättäisiin säännös, jonka mukaan Elintarviketurvallisuusvirasto voisi tarvittaessa määrätä maakunnan palveluksessa olevan eläinlääkärin suorittamaan erikseen määriteltyjä, helposti leviävän, vaarallisen tai uuden vakavan eläintaudin taikka poikkeuksellisen laajasti esiintyvän valvottavan eläintaudin vastustamiseen liittyviä tehtäviä tämän toimialueen ulkopuolella. Säännös vastaisi kunnaneläinlääkäreitä koskevaa voimassa olevan 86 §:n säännöstä.

86 §.Viranomaisten velvollisuus suunnitella eläintautien vastustamista. Nykyisiä kunnaneläinlääkärin tehtäviä koskeva pykälä muutettaisiin koskemaan eläintautien vastustamisen suunnittelua. Pykälän otsikkoa muutettaisiin vastaavasti. Valtakunnalliseen ja alueelliseen suunnitteluun velvoittavat säännökset eivät olisi uusia, vaan ne sisältyvät tällä hetkellä eläinlääkintähuoltolakiin, josta ne poistettaisiin samalla kun mainitun lain soveltamisala rajattaisiin koskemaan ainoastaan eläinlääkäripalveluja. Sääntelyyn lisättäisiin väljyyttä ja joustavuutta suunnitelmien sisällön ja tarkistamisen osalta.

86 a §.Ahvenanmaan valtionvirasto. Lain 13 lukuun lisättäisiin uusi 86 a §, joka koskisi lain mukaisen hallintoasioita koskevan toimivallan käyttöä Ahvenanmaan maakunnassa. Valtakunnan lainsäädäntövaltaan kuuluvissa asioissa hallinnolliset tehtävät, jotka Manner-Suomen osalta säädetään perustettaville maakunnille, voivat lähtökohtaisesti kuulua Ahvenanmaan maakunnassa vain joko valtion viranomaisen tai kuntien tehtäväksi. Ehdotetussa pykälässä lain mukaisia hallintoasioita koskeva toimivalta säädettäisiin Ahvenanmaan maakunnassa Ahvenanmaan valtionvirastolle.

Kuitenkin Ahvenanmaan itsehallintolain 30 §:n 9 kohdassa säädetyn poikkeuksen mukaan tehtävistä, jotka kotieläinten tarttuvien tautien torjuntaa koskevan lainsäädännön mukaan kuuluvat valtakunnan viranomaiselle tai kunnille, huolehtii valtakunnan viranomaisten sijasta maakunnassa maakunnan hallitus tai muu maakuntalaissa määrätty viranomainen. Ehdotettu säännös merkitsisi, että kohdassa säädetyn poikkeuksen soveltaminen jatkuisi edelleen eikä valtakunnan ja maakunnan viranomaisten välinen Ahvenanmaan itsehallintolakiin perustuva toimivallanjako maakuntien perustamisen myötä muuttuisi.

87 §.Valtuutettu tarkastaja. Pykälän 1 momentissa kunnaneläinlääkäri muutettaisiin maakunnaksi.

88 §.Työvelvolliset laajan eläintautiepidemian sattuessa.Pykälän 3 momentissa aluehallintovirasto muutettaisiin maakunnaksi. Pykälän 2 momenttiin sisältyviin viittaussäännöksiin tehtäisiin myös valtion eläkelainsäädännön sekä työtapaturma- ja ammattitautilainsäädännön uudistuksista johtuvia teknisluonteisia päivityksiä.

89 §.Vastuu taudintorjunnasta ja sen johtaminen. Pykälän 1 momentissa maakunnalle säädettäisiin aluehallintovirastolle nykyisin kuuluva tehtävä toimia Euroopan unionin lainsäädännössä tarkoitettuna paikallisena taudintorjuntakeskuksena helposti leviävän eläintaudin yhteydessä. Momentista poistettaisiin taudintorjunnan johtamista koskeva säännös, sillä taudintorjunnan johtovastuu siirrettäisiin Elintarviketurvallisuusvirastolle säätämällä siitä pykälän 2 momentissa. Johtovastuun keskittäminen valtakunnallisesti toimivalle valtion viranomaiselle olisi perusteltua, koska taudintorjunnalla on suuri valtakunnallinen merkitys ja koska tehokas taudintorjunta edellyttää useimmiten maakuntien rajat ylittävää koordinaatiota. Elintarviketurvallisuusvirasto vastaa taudinpurkauksissa tilannekuvan ylläpitämisestä ja toimenpiteiden yhteensovittamisesta ja sillä on jo voimassa olevan pykälän mukaan toimivalta antaa alueellisesta taudintorjunnasta vastuussa olevalle viranomaiselle tarvittaessa taudintorjuntaa koskevia käskyjä.

Jotta varmistettaisiin, että taudintorjuntaan osallistuva viranomaisketju kykenisi nopeaan ja tehokkaaseen toimintaan riippumatta itsehallinnollisen maakunnan toimielinten ja tehtävien organisoinnista, pykälän 1 momenttiin lisättäisiin uusi säännös, jonka mukaan taudintorjunnasta maakunnassa vastaisi maakunnan hallintosäännön mukaan määräytyvä viranhaltija, jonka tulisi olla eläinlääkäri. Mainittu viranhaltija tekisi taudintorjuntaa koskevat päätökset, mutta ne voitaisiin tehdä muun virkamiehen, esimerkiksi eläinten pitopaikassa tarkastuksen tehneen maakunnan eläinlääkärin esittelystä. Pykälän 2 momentin mukaan kyseinen viranhaltija vastaanottaisi Elintarviketurvallisuusviraston mahdollisesti antamat taudintorjuntaa koskevat käskyt. Pykälän otsikko muutettaisiin vastaamaan ehdotettua sisältöä.

91 §.Tiedonsaantioikeus. Pykälän 2 momentissa säädettäisiin valvontaviranomaisen oikeudesta saada tietoja paitsi valtion ja kunnan myös maakunnan viranomaisilta.

99 §.Viranomaisten suoritteista perittävät maksut. Pykälä 2 momentti muutettaisiin säätämällä siinä kunnaneläinlääkäreiden suoritteiden maksullisuuden sijasta maakunnan suoritteiden maksullisuudesta. Pykälässä lueteltaisiin ne suoritteet, joista maakunnan tulisi periä toimijalta hyväksymänsä taksan mukainen maksu. Luettelo kattaisi ne kunnaneläinlääkärin suoritteet, jotka on säädetty maksullisiksi momentin nojalla annetulla maa- ja metsätalousministeriön asetuksella sekä valtion maksuperustelain nojalla maksullisiksi säädetyt aluehallintoviraston suoritteet.

Koska myös elintarvikevalvonta kuuluisi jatkossa maakunnalle, pykälän 3 momentti poistettaisiin tarpeettomana. Säännösten noudattamatta jättämisestä aiheutuvan ylimääräisen valvonnan maksullisuutta koskeva pykälän 4 momentti muuttuisi 3 momentiksi.

101 §.Valtion kunnille maksama korvaus. Koska kunnaneläinlääkärille säädetyt tehtävät siirtyisivät maakunnan vastuulle, kunnaneläinlääkärin tehtävien rahoitusta koskeva pykälä kumottaisiin tarpeettomana.

111 §.Kielto ja rajoitus. Pykälän 1 momentin johdantokappaleessa ja 3 momentissa aluehallintovirasto muutettaisiin maakunnaksi.

113 §.Toimenpiteet siirtokelpoisuuden puuttuessa. Pykälän 1—3 momentissa aluehallintovirasto muutettaisiin maakunnaksi. Pykälän 1 momentista poistettaisiin säännös, joka koskee kunnaneläinlääkärin toimivaltaa tehdä väliaikainen päätös kiireellisessä tilanteessa, jossa aluehallintovirasto ei ole vielä ryhtynyt toimenpiteisiin.

114 §.Uhkasakko ja teettäminen. Pykälän 1 momentissa aluehallintovirasto muutettaisiin maakunnaksi.

116 §.Muutoksenhaku. Pykälän 1 momentista poistettaisiin kumottavaksi ehdotettuun 25 §:ään kohdistuva viittaus. Valitustienä lain nojalla tehtäviin maakunnan päätöksiin olisi hallintovalitus.

117 §.Muutoksenhaku maksuja koskevaan päätökseen. Pykälään lisättäisiin uusi 2 momentti, jonka mukaan muutosta maakunnallisia maksuja koskevaan päätökseen haetaan ehdotetussa maakuntalaissa säädetyllä tavalla.

1.138

1.7.57 Laki tieteellisiin tai opetustarkoituksiin käytettävien eläinten suojelusta

8 §.Henkilöstön koulutus- ja pätevyysvaatimukset.Pykälän 1 ja 2 momentissa Etelä-Suomen aluehallintovirasto muutettaisiin Elintarviketurvallisuusvirastoksi.

10 §.Eläimiä koskeva kirjanpito ja tilastot.Pykälän 2 ja 3 momentissa Etelä-Suomen aluehallintovirasto muutettaisiin Elintarviketurvallisuusvirastoksi.

21 §.Toimintalupa ja sen hakeminen.Pykälää muutettaisiin siten, että Etelä-Suomen ja Itä-Suomen aluehallintovirastojen sijasta toimintalupaviranomaisena olisi Elintarviketurvallisuusvirasto. Koska tehtävä keskitettäisiin Elintarviketurvallisuusvirastolle, pykälästä poistettaisiin myös luvan hakijan kotipaikkaa koskeva sääntely.

23 §.Muutokset henkilöstössä ja toiminnassa.Pykälän 1 ja 2 momentissa aluehallintovirasto muutettaisiin Elintarviketurvallisuusvirastoksi.

27 §.Hankeluvan muuttaminen. Pykälän 2 momentin johdantokappaleessa ja 3 momentissa Etelä-Suomen aluehallintovirasto muutettaisiin Elintarviketurvallisuusvirastoksi.

28 §.Hankkeessa käytetyn tai siihen tarkoitetun eläimen vapauttaminen, luovuttaminen ja palauttaminen.Pykälän 3 momentissa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin maakunnaksi.

29 §.Takautuva arviointi. Pykälän 2 ja 3 momentissa Etelä-Suomen aluehallintovirasto muutettaisiin Elintarviketurvallisuusvirastoksi.

30 §.Hankelupalautakunnan asettaminen ja kokoonpano.Pykälän 1 momentissa Etelä-Suomen aluehallintovirasto muutettaisiin Elintarviketurvallisuusvirastoksi.

31 §.Asioiden valmistelu ja käsittely lautakunnassa. Pykälän 1 ja 2 momentissa Etelä-Suomen aluehallintovirasto muutettaisiin Elintarviketurvallisuusvirastoksi.

33 §.Lautakunnan henkilöstö. Pykälässä Etelä-Suomen aluehallintovirasto muutettaisiin Elintarviketurvallisuusvirastoksi.

35 §.Valvontaviranomainen. Pykälässä Etelä-Suomen ja Itä-Suomen aluehallintovirasto muutettaisiin Elintarviketurvallisuusvirastoksi. Pykälästä poistettaisiin maininta aluehallintovirastojen toimialueista ja muiden aluehallintovirastojen käyttämisestä apuna valvonnassa. Pykälän otsikko muutettaisiin vastaan muuttunutta sisältöä.

36 §.Elintarviketurvallisuusviraston eräät tehtävät.Pykälän johdantokappaleessa Etelä-Suomen aluehallintovirasto muutettaisiin Elintarviketurvallisuusvirastoksi. Pykälän otsikko muutettaisiin vastaavasti. Lisäksi pykälään lisättäisiin uusi 4 kohta. Mainitun kohdan mukaan Elintarviketurvavallisuusvirasto huolehtisi tieteellisiin tarkoituksiin käytettävien eläinten suojelusta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2010/63/EU 47 artiklan 4 kohdassa tarkoitetusta vaihtoehtoisten menetelmien edistämisestä ja niitä koskevien tietojen jakamisesta. Tarkoituksena on, että virasto muun muassa huolehtisi eläinkokeita korvaaviin vaihtoehtoisiin tutkimusmenetelmiin kohdistettavan avustuksen maksamisesta. Tehtävä siirrettäisiin maa- ja metsätalousministeriöstä Elintarviketurvallisuusvirastoon.

38 §.Valvontasuunnitelma. Pykälän 1 momentissa Etelä-Suomen ja Itä-Suomen aluehallintovirasto muutettaisiin Elintarviketurvallisuusvirastoksi.

40 §.Tarkastus- ja läsnäolo-oikeus. Pykälän 2 momentissa Etelä-Suomen ja Itä-Suomen aluehallintovirasto muutettaisiin Elintarviketurvallisuusvirastoksi.

45 §.Rekisteri toiminnanharjoittajista. Pykälän 2 momentin johdantokappaleessa Etelä-Suomen ja Itä-Suomen aluehallintovirasto muutettaisiin Elintarviketurvallisuusvirastoksi.

46 §.Hankerekisteri. Pykälän1 momentin johdantokappaleessa Etelä-Suomen aluehallintovirasto muutettaisiin Elintarviketurvallisuusvirastoksi. Pykälän 3 momentissa Etelä-Suomen ja Itä-Suomen aluehallintovirasto muutettaisiin Elintarviketurvallisuusvirastoksi.

47 §.Kiellot, määräykset ja kiireelliset toimenpiteet. Pykälän 1 ja 2 momentissa valvontaviranomainen muutettaisiin Elintarviketurvallisuusvirastoksi. Pykälän 3 momentissa oleva viittaus 32 §:n 2 momenttiin poistettaisiin, koska myös viitattu momentti ehdotetaan poistettavaksi. Nykyisen momentin viittaus toimenpiteiden toteuttamisesta aiheutuneista kustannuksista säilyisi 3 momenttina.

48 §.Hankeluvan peruuttaminen.Pykälän 1 momentissa Etelä-Suomen ja Itä-Suomen aluehallintovirasto muutettaisiin Elintarviketurvallisuusvirastoksi. Pykälän 2 momentissa Etelä-Suomen aluehallintovirasto muutettaisiin Elintarviketurvallisuusvirastoksi samoin kuin 3 momentissa oleva maininta toimivaltaisesta aluehallintovirastosta.

49 §.Toimintaluvan peruuttaminen.Pykälässä aluehallintovirasto muutettaisiin Elintarviketurvallisuusvirastoksi.

50 §.Uhkasakko ja teettäminen. Pykälän 1 momentissa Etelä-Suomen ja Itä-Suomen aluehallintovirasto muutettaisiin Elintarviketurvallisuusvirastoksi.

53 §.Tieteellisiin tai opetustarkoituksiin käytettävien eläinten suojelun neuvottelukunta.Pykälän 1 momentissa Etelä-Suomen aluehallintovirasto muutettaisiin Elintarviketurvallisuusvirastoksi.

1.139

1.7.58 Laki maaseudun kehittämisohjelmien hallinnoinnista

5 §.Alueellinen maaseudun kehittämissuunnitelma.Alueellisen kehittämissuunnitelman on tähän mennessä laatinut elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset kukin toimialueellaan. Vastedes kehittämissuunnitelman laativat maakunnat. Muutos on lähinnä tekninen ja koskee 1 momenttia.

7 §.Yhteistoiminta. Alueellisten maaseudun kehittämissuunnitelmien sekä ohjelmaan sisältyvien alueellisten toimenpiteiden toimeenpanon yhteensovittaminen muiden alueella toteutettavien ohjelmien ja kehittämistoimenpiteiden kanssa on kuulunut tähän mennessä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksille. Yhteensovittamistehtävä siirtyy maakunnalle. Samoin paikallisten kehittämisstrategioiden yhteensovittaminen siirtyy maakunnalle yhteistyössä paikallisyhteisöjen kanssa. Muutos koskee pykälän 2 momenttia.

10 §Välittävä toimielin.. Välittävän toimielimen tehtävät siirtyvät elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksilta sekä kuntien maaseutuelinkeinoviranomaisilta maakuntien hoidettaviksi. Muutos koskee pykälän 1 momenttia.

1.140

1.7.59 Laki maaseudun kehittämisen tukemisesta

15, 30, 31 ja 34–36 §. Pykälissä korvattaisiin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus maakunnalla. Lisäksi 35 §:n 1 momentissa viitatun lain nimike muutettaisiin vastaamaan kyseisen lain nykyistä nimikettä.

37 §.Toimivaltainen maakunta. Pykälän otsikossa ja momenteissa korvattaisiin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus maakunnalla. Pykälän 1 ja 2 momentin säännökset ovat olleet toissijaisia suhteessa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksia koskevassa lainsäädännössä säädettyyn, eli toimivallasta on voitu säätää toisin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksista annetun lain (897/2009) nojalla. Maakunnan alueellisen toimivallan määräytymisen pääsäännöstä säädettäisiin vastaavalla tavalla kuin nykyisin säädetään elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten alueellisesta toimivallasta. Ehdotuksen mukaan pääsäännöstä voitaisiin kuitenkin poiketa, jos toimivallasta sovitaan toisin noudattaen maksajavirastotehtävien hoitamisesta maakunnissa annetun lain 3 §:ssä säädettyä menettelyä. Maakunta voisi siten hoitaa tässä laissa tarkoitettuja tehtäviä toisen maakunnan alueella, jos maakunnat niin sopivat ja jos tehtävien hoitamisesta sovitaan maksajavirastotehtävien hoitoa koskevassa sopimuksessa.

Ehdotus laiksi maksajavirastotehtävien hoitamisesta maakunnissa perustuu EU:n horisontaaliasetukseen (EU N:o 1306/2013) kattaen esimerkiksi EU:n maaseuturahaston osaksi rahoittamien tukien maksujen tarkastamiseen ja hyväksymiseen, mukaan lukien hallinnolliset ja paikan päällä tehtävät tarkastukset, sekä maksuhakemuksiin ja tukien takaisinperintään liittyvät tehtävät. Edellä mainittua lakiehdotusta maksajavirastotehtävien hoitamisesta maakunnissa ei sovelleta maaseudun kehittämistuen myöntöpäätöksiin liittyviin tehtäviin, koska tuen myöntö ei ole maksajavirastotehtävä vaan EU:n maaseutuasetukseen (EU N:o 1305/2013) perustuva hallintoviranomaistehtävä. Maa- ja metsätalousministeriö vastaa hallintoviranomaistehtävien hoitamisesta jäsenvaltiotasolla ja suhteessa komissioon, mutta tukijärjestelmän toimeenpanotehtävät on delegoitu aluehallinnolle. Euroopan unionin maaseutuasetuksen mukaan, jos ohjelman hallintoviranomaistehtäviä delegoidaan, jäsenvaltion hallintoviranomainen on edelleen täysin vastuussa kyseisten tehtävien tehokkaasta ja moitteettomasta hallinnosta ja täytäntöönpanosta, ja jäsenvaltioiden on varmistettava, että ohjelman hallinto- ja valvontajärjestelmät toimivat tehokkaasti koko ohjelmakauden ajan. Lisäksi jäsenvaltion tukijärjestelmään kohdistuvat komission tarkastukset koskevat yleensä samalla kertaa sekä maksajavirasto- että hallintoviranomaistehtäviä ja tarkastuksissa havaituista puutteista tehtävien hoidossa voi seurata rahoitusoikaisuja, jotka vähentävät jäsenvaltiolle tuloutettavien EU:n maaseuturahaston varojen kokonaismäärää. Koska lakiehdotuksella maakuntien tehtäväksi siirrettävät tukijärjestelmän hallintoviranomaistehtävät liittyvät hyvin läheisesti tukijärjestelmän maksajavirastotehtäviin, tehtävien tehokas ja moitteeton hoito voitaisiin turvata parhaiten siten, että saman alueen maksajaviranomais- ja hallintoviranomaistehtävät hoidettaisiin yhdessä maakunnassa. Tämän vuoksi hallintoviranomaistehtävien siirtämisessä toiselle maakunnalle olisi perusteltua noudattaa vastaavaa menettelyä kuin maksajavirastotehtävien siirtämisessä.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin maakuntien mahdollisuudesta sopia alueellisesta toimivallasta pykälän 1 ja 2 momentin säännöksistä poikkeavasti. Tämä olisi mahdollista maksajavirastotehtävien hoitamisesta maakunnissa annetun lain ( / ) 3 §:ssä säädettyä menettelyä noudattaen. Näiden tehtävien siirtämisestä tulisi tehdä Maaseutuviraston kanssa kyseisessä pykälässä tarkoitettu maksajavirastosopimus.

Pykälän uudessa 4 momentissa säädettäisiin toimivallasta sellaisten kehittämishankkeiden osalta, joilla on pääasiassa valtakunnallisia tavoitteita. Nykyisin tästä säädetään pykälän 3 momentissa. Voimassa olevan säännöksen mukaan toimivaltainen on se elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, jolle maa- ja metsätalousministeriö on osoittanut varat valtakunnallisen hankkeen rahoitusta varten. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksista annetun valtioneuvoston asetuksen (1392/2014) 6 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan Hämeen elinkeino-, liikenne-, ja ympäristökeskus hoitaa kaikkien elinkeino-, liikenne-, ja ympäristökeskusten toimialueella tällaisia valtakunnallisia hankkeita koskevat tehtävät. Nämä tehtävät hoitaisi esityksen mukaan Päijät-Hämeen maakunta, jonka alueella Hämeen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen päätoimipaikka sijaitsee.

38 ja 40 §. Pykälissä korvattaisiin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus maakunnalla.

42 §.Tuen myöntäminen.Pykälässä korvattaisiin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus maakunnalla. Lisäksi pykälän 1 momentissa säädettäisiin tuen myöntäminen maakunnassa maakunnan viranhaltijan tehtäväksi. Kyse on keskeisesti oikeusharkintaa sisältävästä päätöksenteosta, joka on delegoitu maakunnille osana EU:n maaseuturahaston hallintoviranomaistehtäviä ja se olisi perusteltua säätää maakunnan viranhaltijan tehtäväksi vastaavalla tavalla kuin maatalouden kehittämistuen maksajavirastotehtävien hoito. Lisäksi säännös olisi yhdenmukainen viljelijätukien myöntämiseen sovellettavan maksajavirastotehtävien hoitamisesta maakunnissa annettavan lain säännösten kanssa. Hallintoviranomaistehtävien ja maksajavirastotehtävien suhdetta on selvitetty edellä 37 §:n kohdalla.

44 §.Maksuhakemus. Pykälässä korvattaisiin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus maakunnalla.

48 §.Maksujen hyväksyminen ja suorittaminen. Pykälässä korvattaisiin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus maakunnan viranhaltijalla samoin kuin 42 ja 60 §:ssä. Tuen maksaminen on maksajavirastotehtävä.

49, 52, 53, 55

58 §

ja. Pykälissä korvattaisiin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus maakunnalla.

60 §.Takaisinperintää ja maksamisen keskeyttämistä koskeva päätös. Pykälässä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus korvattaisiin maakunnan viranhaltijalla samoin kuin 42 ja 48 §:ssä. Kyse on maksajavirastotehtävästä.

64, 68 ja 69 §.Pykälissä korvattaisiin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus maakunnalla.

69 a §.Euroopan unionin lainsäädännöstä johtuvien vaatimusten täyttymisen varmistaminen.Lain 11 lukuun lisättäisiin uusi 69 a §, jossa säädettäisiin Euroopan unionin lainsäädännöstä johtuvien vaatimusten täyttymisen varmistamisesta. Pykälän mukaan, jos maa- ja metsätalousministeriö tai Maaseutuvirasto havaitsevat maakunnan toiminnassaan rikkovan Euroopan unionin lainsäädäntöön perustuvien ohjelman hallintoviranomaistehtävien hoitamista tai hoitamisen järjestämistä, ne voisivat antaa määräyksen puutteiden korjaamisesta tai epäkohtien poistamisesta. Määräyksen tehosteeksi voitaisiin asettaa sakon uhka.

Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelman toimeenpanoa ja maaseudun kehittämisen tukemisesta annetun lain mukaisten tukien myöntämistä sääntelee Euroopan unionin lainsäädäntö. Tässä toimeenpanossa mahdollisesti ilmeneviin puutteisiin liittyy Euroopan unionin tasolla uhka jäsenvaltiolle määrättävästä rahoitusoikaisusta, joka tarkoittaa Euroopan unionin rahoituksen epäämistä. Rahoitusoikaisu voi olla määrältään hyvin merkittävä. Tämän rahoitusoikaisun uhan johdosta katsotaan tarpeelliseksi säätää menettelystä Euroopan unionin lainsäädännön noudattamisen varmistamiseksi maaseudun kehittämisohjelman toimeenpanossa ja maaseudun kehittämisen tukemisesta annetun lain mukaisten tukien myöntämisessä. Vastaava säännös sisältyy viljelijätukien osalta maksajavirastotehtävien hoitamisesta maakunnissa annettavaan lakiin ehdotettuihin säännöksiin.

70 §.Voimaantulo. Pykälän 5 momentin mukaan Maaseutuviraston ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen päätökseen, joka on tehty viimeistään 31 päivänä elokuuta 2014 saa hakea muutosta valittamalla Hämeenlinnan hallinto-oikeuden sijaan maaseutuelinkeinojen valituslautakuntaan. Momentti kumottaisiin tarpeettomana.

1.141

1.7.60 Laki eläinjalostustoiminnasta

12 §.

Valvonta.

3 momentti

.

Pykälänehdotetaan kumottavaksiVoimassa olevan 3 momentin mukaan Elintarviketurvallisuusvirasto voi käyttää valvonnassaan apunaan aluehallintovirastoa. Aluehallintovirastolle nykyisin kuuluvat muun muassa eläinten suojeluun ja eläinten terveyteen liittyvät tehtävät ehdotetaan siirrettäväksi maakunnalle. Eläinjalostustoiminnasta annetun lain mukaan Elintarviketurvallisuusvirasto hyväksyy kantakirjaa pitävän yhteisön sekä valvoo tämän toimintaa. Kantakirjaa pitävät yhteisöt ovat yksityisoikeudellisia yhteisöjä kuten Suomen Hippos ry ja Faba osk. Elintarviketurvallisuusvirastolla ei ole maakunnan suhteen vastaavaa ohjausroolia kuin aluehallintovirastojen osalta eikä maakunnalle voi antaa yksityisoikeudellisiin yhteisöihin koskevaa valvontaoikeutta varsinkaan, kun maakunnan tehtäviin ei sisälly eläinjalostustoiminnasta annetun lain mukaisia tehtäviä.

1.142

1.7.61 Laki eläinten lääkitsemisestä

6 §.Määritelmät. Pykälän 10 kohdassa aluehallintovirasto ja kunnaneläinlääkäri muutettaisiin maakunnaksi. Koska eläinlääkintähuoltolain nimike ehdotetaan muutettavaksi, pykälän 13 kohdassa viitattaisiin mainitun lain sijasta eläinlääkäripalveluista annettuun lakiin.

15 §.Eläinlääkärin oikeus luovuttaa lääkkeitä.Pykälän 2 momentissa aluehallintovirasto muutettaisiin Elintarviketurvallisuusvirastoksi.

28 §.Maakunta. Pykälässä ja sen otsikossa aluehallintovirasto muutettaisiin maakunnaksi. Pykälään lisättäisiin rajaus, jonka mukaan maakunnan tehtäviin ei kuuluisi valvoa eläinlääkäreiden toimintaa, vaan tämä valvonta kuuluisi vain Elintarviketurvallisuusvirastolle. Lisäksi maakunnan tehtävistä rajattaisiin pois lääketehtaiden, lääketukkukauppojen ja apteekkien valvonta, joka kuuluu lain 30 §:n mukaan Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskuksen vastuulle.

Pykälään ehdotetun uuden 2 momentin mukaan maakunnan tulisi ilmoittaa Elintarviketurvallisuusvirastolle, jos se suorittamansa valvonnan yhteydessä havaitsisi eläinlääkärin rikkoneen 1 momentissa mainittuja säännöksiä.

29 §.Kunnaneläinlääkäri. Koska maakunnan vastuulle aluehallintovirastosta ja kunnaneläinlääkäriltä siirtyvistä tehtävistä säädettäisiin 28 §:ssä, pykälä ehdotetaan kumottavaksi.

32 §.Valtakunnallinen ja alueellinen valvontasuunnitelma. Pykälän 1 momentissa valtakunnallinen valvontaohjelma muutettaisiin valtakunnalliseksi valvontasuunnitelmaksi. Momenttiin lisättäisiin joustavuutta poistamalla siitä valvontasuunnitelman tarkistamista koskeva säännös.

Lisäksi pykälän 2 momenttia muutettaisiin lisäämällä siihen säännös maakunnan velvollisuudesta laatia alueellinen suunnitelma sen vastuulle kuuluvasta valvonnasta. Velvollisuus ei olisi uusi, vaan se sisältyy tällä hetkellä eläinlääkintähuoltolakiin, josta se poistettaisiin samalla kun kyseisen lain soveltamisala rajattaisiin koskemaan ainoastaan eläinlääkäripalveluja. Momenttiin kuitenkin lisättäisiin säännös, jonka mukaan alueellista suunnitelmaa ei laadittaisi kansalliseen vierasainevalvontaohjelmaan liittyvästä valvonnasta, sillä tämä valvonta toteutetaan suoraan mainitun ohjelman perusteella.

Alueellisen suunnitteluvelvoitteen sekä maakuntien itsehallinnollisen aseman vuoksi momentista poistettaisiin säännös, jonka nojalla Elintarviketurvallisuusvirasto on voinut antaa suunnitelman toteuttamista koskevia yksittäisiä määräyksiä aluehallintovirastolle. Pykälän otsikkoa muutettaisiin ehdotusta vastaavasti.

Pykälän 3 momentin asetuksenantovaltuutta tarkennettaisiin 2 momenttiin ehdotetun muutoksen vuoksi siten, että se koskee valtakunnallista suunnittelua.

41 §.Määräykset ja kiellot. Pykälän 1–5 momentissa aluehallintovirasto muutettaisiin maakunnaksi.

42 §.Uhkasakko ja teettäminen. Pykälän 1 momentissa aluehallintovirasto muutettaisiin maakunnaksi.

43 §.Haltuunotto. Pykälän 1 ja 2 momentissa aluehallintovirasto muutettaisiin maakunnaksi. Pykälän 2 momenttiin lisättäisiin kuitenkin säännös, jonka mukaan Elintarviketurvallisuusvirastolla olisi toimivalta päättää eläinlääkärin hallussa olevan lääkkeen tai muun eläinten käsittelyssä käytettävän aineen haltuunotosta.

44 §.Haltuunotetun omaisuuden säilyttäminen ja käyttäminen. Pykälän 2 momentissa tarkoitettu toimivalta säädettäisiin aluehallintoviraston sijasta haltuunoton suorittavalle viranomaiselle, sillä haltuunotosta päättäisi 43 §:n mukaan tapauksesta riippuen joko maakunta tai Elintarviketurvallisuusvirasto.

47 §.Maksut. Pykälän 4 momenttiin lisättäisiin säännös, jonka valvonta-asetuksen 28 artiklaan perustuvista maakunnan suoritteista perittäisiin toimijalta maakunnan hyväksymän taksan mukainen maksu. Mainitun artiklan mukaan säännösten noudattamatta jättämisestä johtuvan ylimääräisen valvonnan tulee olla maksullista.

48 §.Valtion kunnille maksama korvaus. Koska kunnaneläinlääkärille säädetyt tehtävät siirtyisivät maakunnan vastuulle, kunnaneläinlääkärin tehtävien rahoitusta koskeva pykälä kumottaisiin tarpeettomana.

49 §.Muutoksenhaku valvontaviranomaisen päätökseen. Pykälän 1 momentissa aluehallintovirasto muutettaisiin maakunnaksi, minkä lisäksi pykälään lisättäisiin säännös, joka koskee muutoksenhakua Elintarviketurvallisuusviraston päätökseen. Muutoksenhakukeinona olisi molempien viranomaisten päätösten osalta hallintovalitus. Maakunnallisia maksuja koskevan muutoksenhaun osalta viitattaisiin ehdotetun maakuntalain 17 luvun säännöksiin.

51 §.Valtakunnalliset eläinten terveydenhuolto-ohjelmat. Pykälän 2 momentissa aluehallintovirasto muutettaisiin Elintarviketurvallisuusvirastoksi.

1.143

1.7.62 Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskevan eurooppalaisen asetuksen kansallisesta täytäntöönpanosta annettu laki

3 §.Maa- ja metsätalousministeriön tehtävät. Pykälän 2 momentissa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset ja niiden kehittämis- ja hallintokeskus muutettaisiin maakunnaksi.

4 §.Hallintoviranomainen. Kumottaisiin pykälän 2 momentti, koska ehdotetun maakuntalain mukaan maakuntien tehtävistä tulee säätää lailla.

8 §.Välittävä toimielin. Pykälän 1 momentissa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset ja niiden kehittämis- ja hallintokeskus muutettaisiin maakunnaksi. Pykälän 1 momenttiin lisättäisiin välittävän elimen toimialuetta selventävä lisäys. Pykälän vanha 2 momentti kumottaisiin, koska maakuntien tehtävistä tulee säätää lailla. Pykälään lisättäisiin neljä uutta momenttia eli momentit 2-5, joista 2-4 momenttiin sisällytettäisiin Euroopan meri- ja kalatalousrahaston toimintaohjelmasta myönnettävästä tuesta annetussa valtioneuvoston asetuksessa (1127/2015) säädettyjä välittävän toimielimen tehtäviä. Pykälään lisättäisiin asetuksenantovaltuutus antaa valtioneuvoston asetuksella tarkempia säännöksiä 2-4 momentissa säädetyistä tehtävistä.

10 §.Toimintaohjelman yhteensovittaminen. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset muutettaisiin maakunnaksi.

19 §.Tuen hakeminen. Pykälän 2 momentissa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset muutettaisiin maakunnaksi. Muutettaisiin vahvasta sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisistä luottamuspalveluista annetun lain nimike vastaamaan voimassa olevaa.

20 §.Tuen hakeminen kalatalouden toimintaryhmän rahoituskiintiöstä. Pykälän 1 momentissa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin maakunnaksi.

21 §.Tuen myöntäminen. Pykälän 1–3 momentissa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin maakunnaksi.

22 §.Tuen myöntäminen ilman hakemusta. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin maakunnaksi.

23 §.Päätöksenteko yhdennettyä meripolitiikkaa koskevissa hankkeissa. Pykälän 3 ja 4 momentissa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin maakunnaksi.

24 §.Maksuhakemus. Pykälän 1 ja 2 momentissa kehittämis-, ja hallintokeskus muutettaisiin maakunnaksi.

25 §.Maksujen hyväksyminen. Kehittämis- ja hallintokeskus ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin maakunnaksi. Pykälän 1 momenttiin otettaisiin myös säännös viranomaisesta, joka maksuunpanee maksupäätöksen.

27 §.Tuen takaisinperintä. Pykälän 1 momentin 4 kohdassa elinkeino- liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin maakunnaksi.

29 §.Takaisinperinnän menettelyt. Pykälässä kehittämis- ja hallintokeskus ja elinkeino- liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin maakunnaksi.

30 §.Takaisinperinnän kohtuullistaminen. Pykälässä kehittämis- ja hallintokeskus muutettaisiin maakunnaksi.

31 §.Tietojärjestelmän tarkoitus. Pykälän 1 momentissa kehittämis- ja hallintokeskus ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin maakunnaksi. Pykälän 2 momentissa muutettaisiin vahvasta sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisistä luottamuspalveluista annetun lain nimike vastaamaan voimassa olevaa.

34 §.Tietojensaantioikeus ja tietojen luovuttaminen. Pykälän 1 ja 2 momentissa kehittämis- ja hallintokeskus ja elinkeino- liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin maakunnaksi.

35 §.Tarkastusoikeus. Pykälän 1 momentissa kehittämis- ja hallintokeskus ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin maakunnaksi

36 a §Hallintoviranomaisen oikeus takaisinperintään välittävältä toimielimeltä..Pykälässä säädettäisiin hallintoviranomaisen oikeudesta periä välittävältä toimielimeltä takaisin toimintaohjelman varoista maksettuja varoja.

Pykälän 1 momentin mukaan hallintoviranomaisella olisi takaisinperintäoikeus, jos välittävä toimielin on käyttänyt varoja muuhun tarkoitukseen kuin mihin ne on osoitettu. Edelleen momentissa ehdotetaan hallintoviranomaiselle takaisinperintäoikeutta tilanteissa, joissa välittävä toimielin on varoja myöntäessään, varoja maksaessaan tai jatkotoimenpiteitä tehdessään olennaisesti toiminut vastoin Euroopan unionin tai kansallista lainsäädäntöä tai sen nojalla annettuja säännöksiä tai määräyksiä. Olennaiseksi on katsottava sellainen säännösten tai määräysten vastainen toiminta, joka on johtanut siihen, että tukea on maksettu, vaikka tukea ei olisi tullut lainkaan myöntää tai se olisi tullut myöntää muun suuruisena.

Pykälän 2 momentin mukaan valtioneuvoston asetuksella voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä hallintoviranomaisen takaisinperintämenettelyistä.

37 §.Toimivaltainen maakunta. Pykälän otsikossa ja pykälässä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin maakunnaksi.

37 a §Maakunnan toimivallan siirtäminen viranhaltijalle.. Säännöksellä varmistettaisiin, että tuen myöntämistä, maksamista ja takaisinperintää koskevat päätökset olisivat viranhaltijapäätöksiä. Toimivallan siirtämisestä maakunnassa säädetään ehdotetun maakuntalain 79 §:ssä. Päätöksissä on kyse niin kutsutuista oikeusharkintaisista asioista, joihin ei liity sellaista yleistä intressiä tai joilla ei ole sellaista laaja-alaista merkitystä, mikä edellyttäisi asian käsittelemistä toimielimessä.

39 §.Muutoksenhaku. Pykälän 1 momentissa otettaisiin huomioon 1.1.2016 voimaan tullut hallintolainkäyttölain muutos, jossa säädettiin, että valtioneuvoston alaisen viranomaisen ja ministeriön päätökseen saa hakea muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen. Kehittämis- ja hallintokeskus ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin maakunnaksi. Maakunnan päätöksestä valitettaisiin hallintovalituksella hallinto-oikeuteen. Valitusmahdollisuus hallinto-oikeuden päätöksestä edellyttää valituslupaa.

1.144

1.7.63 Laki yhteisen kalastuspolitiikan seuraamusjärjestelmästä ja valvonnasta

4 §.Maa- ja metsätalousministeriö.Pykälän 3 momentti poistettaisiin, koska tehtävien siirrosta maakunnalle tulee säätää lailla.

5 §.Varsinais-Suomen maakunta.Elinkeino- liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin Varsinais-Suomen maakunnaksi. Euroopan unionin yhteisen kalastuspolitiikan noudattamisen valvontaan liittyvät tehtävät edellyttävät Euroopan unionin lainsäädännön yksityiskohtaista tuntemusta ja, vaikka tehtävät painottuvatkin merialueelle, ne ovat luonteeltaan valtakunnallisia. Suomen talousvyöhykkeellä tapahtuva valvonta on myös kansainvälisten sopimusten kannalta selkeämpi hoitaa yhden viranomaisen toimesta. Valvonnan kohteena olevien toimijoiden yhdenvertainen kohtelu turvataan myös parhaiten, jos valvonnasta vastaa vain yksi viranomainen rajavartiolaitoksen lisäksi.

7 §.Elintarviketurvallisuusvirasto.Pykälästä ja sen otsikosta poistettaisiin viittaus aluehallintovirastoon ja kuntien elintarvikeviranomaisiin. Pykälään jäisi informatiivinen viittaus elintarvikelakiin, jossa säädetään miten aluehallintovirastoilta ja kunnilta siirtyvät tehtävät hoidetaan.

13 §Kalastusluvan tilapäinen peruuttaminen..Elinkeino- liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin Varsinais-Suomen maakunnaksi.

15 §Moottoritehon mittaaminen..Pykälän 1 ja 2 momentissa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin Varsinais-Suomen maakunnaksi.

18 §Vapautukset eräistä velvoitteista..Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin Varsinais-Suomen maakunnaksi.

19 §LIS-kalastuksesta peräisin olevien kalastustuotteiden hävittäminen..Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin Varsinais-Suomen maakunnaksi.

20 §Ilmoituksia vastaanottava viranomainen ja määräajan laskeminen..Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin Varsinais-Suomen maakunnaksi.

21 §.Alle kymmenmetrisen kalastusaluksen kalastuskiintiöjärjestelmään kuuluvia kalalajeja koskevat saalisilmoitukset.Pykälän 1 momentissa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin Varsinais-Suomen maakunnaksi.

22 §.Alle kymmenmetrisen kalastusaluksen muita kuin kiintiöjärjestelmään kuuluvia kalalajeja koskevat saalisilmoitukset.Pykälän 1 momentissa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin Varsinais-Suomen maakunnaksi.

27 §Ilmoitus kalastuspäiväkirjan, jälleenlaivaus- ja purkuilmoituksen ja saalisilmoituksen allekirjoittajista..Pykälän 1 momentissa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin Varsinais-Suomen maakunnaksi.

28 §Ensiostajaksi ilmoittautuminen..Pykälän 1 momentissa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin Varsinais-Suomen maakunnaksi.

36 §Saalistodistusrekisteri..Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin Varsinais-Suomen maakunnaksi.

38 §.Rekistereiden pitäjät ja käyttäjät.Pykälän 1 momentissa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin Varsinais-Suomen maakunnaksi, siltä osin kuin säännös koskee 30–36 §:ssä tarkoitettuja rekistereitä.

49 §Rikkomukset..Pykälän 27 kohdassa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin Varsinais-Suomen maakunnaksi.

65 §Rikkomusrekisterin pitäjät ja käyttäjät..Pykälän 1 momentissa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin Varsinais-Suomen maakunnaksi.

67 a §.Maakunnan toimivallan siirtäminen viranhaltijalle. Säännöksellä varmistettaisiin, että laissa tarkoitetut päätökset olisivat viranhaltijapäätöksiä ja että valvontaa suorittavilla viranhaltijoilla olisi tarvittavat valtuudet käytössään. Kyse on niin kutsutuista oikeusharkintaisista asioista, joihin ei liity sellaista yleistä intressiä tai joilla ei ole sellaista laaja-alaista merkitystä, mikä edellyttäisi asian käsittelemistä toimielimessä.

69 §Tietojen luovuttaminen rekistereistä..Pykälän 2 momentin 9 kohdassa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin maakunnaksi.

70 a §.Maksut. Kalastustuotteiden maahantuontia - ja maastavientiä koskevat päätökset olisivat maksullisia. Samoin maksullisia olisivat hyväksytyn talouden toimijan määräämistä koskevat päätökset. Maakunnan valtuusto määräisi maksuja koskevassa päätöksessään maksun perusteet. Maksu ei saisi kuitenkaan olla suurempi kuin maksullisen päätöksen tekemisestä aiheutuvat kokonaiskulut.

1.145

1.7.64 Laki eräistä ohjelmaperusteisista viljelijäkorvauksista

11 §.

Korvauksen maksamisen edellytykset

momentissa

. Pykälän 2muutettaisiin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus maakunnaksi. Pykälän 1 ja 3—6 momenttiin ei ehdoteta tehtäväksi muutoksia.

18 §.

Tiedon antaminen seurantaa varten

momentissa

. Pykälän 1muutettaisiin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus maakunnaksi. Pykälän 2 momenttiin ei ehdoteta tehtäväksi muutoksia.

1.146

1.7.65 Kestävän metsätalouden määräaikainen rahoituslaki

25 §Metsäkeskuksen selvittämisvelvollisuus.. Pykälässä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin Valtion lupa-, - ja valvontavirastoksi, joka toimisi luonnonsuojelulain mukaisena viranomaisena. Pykälässä tarkoitettu lausunto olisi lisäksi pyydettävä maakunnalta, koska maakuntien tehtäviin kuuluisi luonnon monimuotoisuuden suojelun edistäminen.

1.147

1.7.66 Laki luonnonmukaisen tuotannon valvonnasta annetun lain muuttamisesta

6 §.Maakunta. Pykälässä viittaus elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksiin on muutettu maakunnaksi.

7 §.Valtion lupa- ja valvontavirasto. Pykälässä viittaus Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastoon on muutettu Valtion lupa- ja valvontavirastoksi. Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastosta siirtyy Valtion lupa- ja valvontavirastoon muun muassa valtakunnallisen alkoholihallinnon lupa-, ohjaus-, rekisteröinti- ja valvontatehtäviä.

9 §.Valvontasuunnitelma. Pykälän 2 momentissa viittaus elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksiin on muutettu maakunnaksi. Pykälän 3 momentissa viittaus Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastoon on muutettu Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

12 §.Valtuutettu tarkastaja. Pykälän 1 ja 3 momentissa viittaus elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksiin on muutettu maakunnaksi.

23 §.Rekisterinpitäjä. Pykälän 1 momentissa viittaus elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksiin on muutettu maakunnaksi. 2 momentissa viittaus Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastoon on muutettu Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

26 §.Asiakirjaselvityksen julkaisu. Pykälässä viittaus Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastoon on muutettu Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

27 §.Nautakarjan pitäminen kytkettynä pienellä tilalla. Pykälän 1 momentissa viittaus elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksiin on muutettu maakunnaksi.

28 §.Muun kuin luonnonmukaisesti tuotetun lisäysaineiston käyttö. Pykälän 1 momentissa viittaus elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksiin on muutettu maakunnaksi.

35 §.Perittävät maksut.Pykälään on lisätty maakunnalle velvollisuus periä maksuja maakunnan vahvistaman taksan mukaisesti. Maakunta voi periä Elintarviketurvallisuusviraston laskutuksen perusteella Elintarviketurvallisuusviraston osuuden luonnonmukaisen tuotannon valvonnan maksullisen toiminnan kustannuksista. Maksuja määrättäessä on soveltuvin osin otettava huomioon mitä rehu- ja elintarvikelainsäädännön sekä eläinten terveyttä ja hyvinvointia koskevien sääntöjen mukaisuuden varmistamiseksi suoritetusta virallisesta valvonnasta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 882/2004 27 ja 28 artiklassa säädetään.

36 §.Palkkiot ja kustannusten korvaus. Valtuutetulle tarkastajalle palkkion ja kustannusten korvausta maksaa Elintarviketurvallisuusvirasto tai maakunta sen mukaisesti, kumpi viranomainen on antanut valtuutetulle tarkastajalle tehtävän suorittaa viranomaisvalvontaa varten vaadittavan tarkastuksen.

37 §Muutoksenhaku.. Pykälän 2 momenttiin on lisätty viittaus ehdotettuun maakuntalakiin haettaessa muutosta maakunnan maakunnallisia maksuja koskevaan päätökseen.

1.148

1.7.67 Kalastuslaki

13 §.Alueellinen lupa kaupallisen kalastuksen harjoittamiseen. Pykälän 1, 2 ja 4 momentissa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin maakunnaksi. Maakuntien yhteistoiminnasta kalastuslain mukaisissa tehtävissä säädettäisiin erillisellä lailla, jota on selostettu jäljempänä ehdotuksen 20 §:n perusteluissa.

14 §.Kaupallisesta kalastuksesta kalastusoikeuden haltijoille maksettava korvaus. Pykälässä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen toimialue muutettaisiin maakunnan alueeksi.

15 §.Etusijalle asettaminen luvan myöntämisessä kaupalliseen kalastukseen. Pykälässä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin maakunnaksi.

16 §.Lupaehtojen muuttaminen ja luvan peruuttaminen. Pykälässä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin maakunnaksi.

18 §.Alueellinen lupa kalastusopastoimintaan. Pykälän 1−3 momentissa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus ja sen toimialue muutettaisiin maakunnaksi ja maakunnan alueeksi.

19 §.Kalatalousviranomaiset. Pykälän voimassa olevan 1 momentin mukaan valtion kalatalousviranomaisia ovat maa- ja metsätalousministeriö sekä ne elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset, joiden tehtäviksi kalatalousasiat on säädetty. Kalataloustehtävien siirtyessä maakunnille momentista poistettaisiin maininta elinkeino-, liikenne ja ympäristökeskuksista, ja maakunta toimisi kalatalousviranomaisena alueellaan. Maakunnalle säädettävät kalatalousviranomaisen tehtävät ovat pitkälle erikoistuneita ja erityisosaamista vaativia asiantuntijatehtäviä. Maakuntavaltuuston olisi tämän vuoksi annettava kalatalousviranomaisen tehtävät hallintosäännöllä viranhaltijoille. Toimivallan siirtämisestä maakunnassa säädetään ehdotetun maakuntalain 79 §:ssä.

Pykälän 3 momenttia muutettaisiin siten, että kaikkien lain 19 §:ssä tarkoitettujen viranomaisten kalastuslain nojalla tekemät päätökset sekä asian käsittelyyn liittyvät asiakirjat voitaisiin allekirjoittaa koneellisesti.

20 §.Maakunnan tehtävät. Pykälässä ja sen otsikossa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin maakunnaksi. Pykälän 1 momentin 1 kohdan mukaan maakunnan tehtävänä olisi huolehtia kalataloushallinnosta alueellaan.

Pykälän voimassa olevan 1 momentin 5 kohdan mukaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen tehtäviin kuuluu ohjata ja valvoa valtion varoin tehtävää kalatalouden neuvontatyötä. Kyseistä tehtävää ei siirrettäisi maakunnille, joten 5 kohta poistettaisiin. Valtion varoin tehtävän neuvontatyön ohjaus ja valvonta olisivat siten lain 19 §:n mukaisesti maa- ja metsätalousministeriön tehtävänä.

Pykälän voimassa olevan 2 momentin mukaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus voi toimia kalastuksenvalvontaa koskevissa asioissa viranomaisen virka-apupyyntöön perustuen koko maan alueella. Kalastuksenvalvonnan siirtyessä maakuntien alueelliseen toimivaltaan pykälän 2 momentti poistettaisiin.

Hallituksen esitykseen sisältyy ehdotus laiksi maakuntien yhteistoiminnasta kalatalouden ja vesitalouden tehtävien hoitamisessa. Ehdotetun lain mukaan maakuntien tulisi sopia tehtävien hoidosta yhteistoiminnassa siten, kuin ehdotetun maakuntalain 8 luvussa säädetään. Tarkoituksena on varmistaa, että tehtävien vaatimat asiantuntija- ja muut voimavarat olisivat tehokkaasti maakuntien käytettävissä hallinnollisista rajoista riippumatta ja että kalatalouden ja vesitalouden tehtävät voidaan hoitaa sisällöllisesti ja alueellisesti tarkoituksenmukaisina kokonaisuuksina. Lakia ei sovellettaisi niihin maakuntien kalatalouden tehtäviin, jotka olisi lailla säädetty tietyn maakunnan vastuulle. Tällaisista tehtävistä säädettäisiin kalastuslain 21, 88 ja 89 §:ssä.

21 §.Maakunnan toimivalta talousvyöhykkeellä. Pykälän otsikossa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin maakunnaksi. Ehdotuksen mukaan maakunnalle säädetyistä kalastuslain mukaisista tehtävistä Suomen talousvyöhykkeellä huolehtisi Varsinais-Suomen maakunta. Talousvyöhykkeellä sovellettavien Suomea sitovien kansainvälisten sopimusten ja valtiosopimusten vuoksi talousvyöhykettä koskeva päätöksenteko vaatii erityistä asiantuntemusta, minkä vuoksi tehtävä ehdotetaan keskitettäväksi yhdelle maakunnalle, joista Varsinais-Suomen maakunta olisi sijaintinsa vuoksi soveliain. Koska tehtävä säädettäisiin lailla tietyn maakunnan vastuulle, sen järjestämiseen ei sovellettaisi edellä 20 §:n perusteluissa selostettua lakia maakuntien yhteistoiminnasta kalatalouden tehtävissä.

22 §.Kalatalousaluejako. Pykälän 3 ja 4 momentissa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin maakunnaksi.

Pykälän 3 momentin mukaan maakunta vahvistaisi kalatalousalueiden maantieteelliset rajat. Maakunnan alueelliset kalatalouden yhteistyöryhmät tekisivät maakunnalle omat esityksensä maakunnan alueen jakamisesta kalatalousalueisiin. Ennen jaon vahvistamista maakunta kuulisi asiasta maa- ja metsätalousministeriötä sekä muita keskeisiä tahoja. Näitä olisivat esimerkiksi muut maakunnat silloin, kun maakuntien olisi yhteistoiminnassa määriteltävä kahden tai useamman maakunnan alueelle tulevien kalatalousalueiden laajuus ja rajat. Maakuntien yhteistoiminnasta kalastuslain mukaisissa tehtävissä säädettäisiin edellä 20 §:n perusteluissa mainitulla lailla.

Pykälän 4 momentin mukaan maakunta voisi myös oma-aloitteisesti muuttaa kalatalousalueen rajoja kuultuaan asiassa kalatalousalueita sekä kalastusoikeuden haltijoita. Silloin, kun kalastusalue sijaitsisi kahden tai useamman maakunnan alueella, maakunnan tulisi kuulla myös asianomaisia maakuntia. Päätökset usean maakunnan alueella sijaitsevan kalatalousalueen rajoista tehtäisiin kuitenkin yleensä edellä 3 momentin perusteluissa todetun lain mukaisessa maakuntien yhteistoiminnassa. Kuulemistarve voisi syntyä silloin, kun kalatalousalue sijaitsisi kahden tai useamman sellaisen maakunnan alueella, jotka olisivat järjestäneet kalastuslain mukaisten tehtävien hoidon yhteistoiminnassa muiden maakuntien kuin toistensa kanssa. Mahdollisen epäselvyyden maakuntien toimivallasta rajojen muuttamisessa ratkaisisi maa- ja metsätalousministeriö.

24 §

.

Kalatalousalueiden tehtävät

. Pykälän 9 kohdassa säädettäisiin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen tulosohjaukseen perustuvien tehtävien sijaan maakunnan ohjaukseen perustuvista tehtävistä.

30 §.Kalatalousalueen säännöt. Pykälän 2 momenttia muutettaisiin siten, että kalatalousalueen säännöt vahvistaisi elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen sijaan maakunta.

31 §.Kirjanpito ja tilintarkastus. Pykälän 1 momentissa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin maakunnaksi. Pykälän 3 momentissa viittaus tilintarkastuslakiin muutettaisiin voimassa olevaan lakiin (1141/2015).

32 §.Kalatalousalueen toiminnan valvonta. Pykälässä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus ja sen toimialue muutettaisiin maakunnaksi. Pykälän voimassa oleva 2 momentti, jossa säädetään elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen toimivallasta kalatalousalueen sijaitessa usean keskuksen toimialueella, poistettaisiin. Vastaavaa säännöstä ei olisi edellä 20 §:n perusteluissa tarkoitetun maakuntien yhteistoimintaa koskevan lain vuoksi tarpeen ottaa ehdotettuun 32 §:ään.

33 §.Alueellinen kalatalouden yhteistyöryhmä. Pykälässä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus ja sen toimialue muutettaisiin maakunnaksi ja maakunnan alueeksi. Pykälän 1 momentista poistettaisiin maininta maakuntien liitoista.

37 §.Käyttö- ja hoitosuunnitelman hyväksyminen. Pykälän 1 ja 3−5 momentissa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin maakunnaksi. Pykälän 1 momentista poistettaisiin maininta maakuntien liitoista.

38 §.Käyttö- ja hoitosuunnitelman voimassaolo ja muuttaminen. Pykälän 2−4 momentissa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin maakunnaksi.

39 §.Käyttö- ja hoitosuunnitelman toimeenpanon valvonta. Pykälässä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin maakunnaksi.

40 §.Käyttö- ja hoitosuunnitelman toimeenpano ja seuranta. Pykälän 2 ja 3 momentissa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin maakunnaksi.

47 §.Maakunnan poikkeuslupa. Pykälän otsikossa ja pykälän 1 momentissa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin maakunnaksi.

53 §.Maakunnan toimivalta rajoittaa kalastusta. Pykälän otsikossa ja pykälän voimassa olevassa 1 ja 2 momentissa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin maakunnaksi.

Pykälän uudeksi 1 momentiksi otettaisiin säännös, jonka mukaan maakunnan olisi rajoituksista päättäessään osaltaan huolehdittava kalavarojen kestävän käytön ja hoidon toteuttamisesta luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseksi.

Pykälän voimassa oleva 1−3 momentti siirrettäisiin muuttamattomina 2−4 momentiksi. Pykälän voimassa oleva 4 momentti siirrettäisiin 5 momentiksi, ja momenttiin lisättäisiin säännös siitä, että rajoitusten olisi oltava yhteensopivia kalavarojen valtakunnallisten hoitosuunnitelmien kanssa, eivätkä ne saisi vaikeuttaa valtakunnallisten hoitosuunnitelmien toteuttamista.

54 §.Yleiskalastusoikeuksien rajoittaminen. Pykälässä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin maakunnaksi.

57 §.Maakunnan oikeus määrätä pyyntimitoista. Pykälässä ja sen otsikossa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin maakunnaksi.

60 §.

Sopimukset saimaannorpan suojelemiseksi

. Pykälässä Pohjois-Savon elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin asianomaiseksimaakunnaksi. Asianomaisella maakunnalla tarkoitettaisiin niitä maakuntia, joiden alueella saimaannorppaa esiintyy. Voimassa olevan maakuntajaon mukaisesti näitä maakuntia ovat Pohjois-Savon, Etelä-Karjalan ja Pohjois-Karjalan maakunnat. Tehtävän järjestämiseen sovellettaisiin edellä 20 §:n perusteluissa selostettua lakia maakuntien yhteistoiminnasta kalatalouden tehtävissä.

61 §.Korvaukset uhanalaisten eläinlajien suojelusta aiheutuneesta haitasta. Pykälän 1 ja 2 momentissa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin Valtion lupa ja valvontavirastoksi. Lain 59 §:n 1 momentin mukaan valtioneuvoston asetuksella voidaan kieltää tietynlaisen pyydyksen tai kalastustavan käyttö tietyllä vesialueella ja antaa yksityiskohtaisia säännöksiä pyydysten käyttöajoista, jos se on tarpeen luonnonsuojelulain (1096/1996) nojalla uhanalaiseksi määritellyn eläinlajin suojelemiseksi. Valtion lupa- ja valvontavirasto edustaisi valtiota neuvoteltaessa sekä päätettäessä tällaisesta kiellosta aiheutuvan vahingon korvaamisesta.

64 §.Vaelluskalavesistöjen sekä koski- ja virta-alueiden määrittely HYPERLINK "http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2015/20150379" \l "a379-2015" \o "Linkki voimaantulosäännökseen". Pykälän 3 momentissa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin maakunnaksi.

67 §.Kalaväylä HYPERLINK "http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2015/20150379" \l "a379-2015" \o "Linkki voimaantulosäännökseen". Pykälän 4 momentissa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin maakunnaksi.

69 §.Kalaväylän ja jokisuualueiden rajojen selvittäminen HYPERLINK "http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2015/20150379" \l "a379-2015" \o "Linkki voimaantulosäännökseen". Pykälässä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin maakunnaksi.

71 §.Kalatiessä kalastaminen HYPERLINK "http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2015/20150379" \l "a379-2015" \o "Linkki voimaantulosäännökseen". Pykälän 3 momentissa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin maakunnaksi.

72 §.Poikkeus kiellosta kalastaa jokisuualueella, kalaväylässä sekä kalatiessä HYPERLINK "http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2015/20150379" \l "a379-2015" \o "Linkki voimaantulosäännökseen". Pykälässä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin maakunnaksi.

74 §.Kalojen ja rapujen istuttaminen.HYPERLINK "http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2015/20150379" \l "a379-2015" \o "Linkki voimaantulosäännökseen"Pykälän 2 ja 3 momentissa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin maakunnaksi.

76 §.Poikkeukset istutuskielloista HYPERLINK "http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2015/20150379" \l "a379-2015" \o "Linkki voimaantulosäännökseen". Pykälässä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin maakunnaksi.

77 §.Kalojen ja rapujen maahantuonti HYPERLINK "http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2015/20150379" \l "a379-2015" \o "Linkki voimaantulosäännökseen". Pykälän 2 ja 3 momentissa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin maakunnaksi.

83 §.Maksuvarojen jakaminen HYPERLINK "http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2015/20150379" \l "a379-2015" \o "Linkki voimaantulosäännökseen". Pykälän 1 momentista poistettaisiin maininnat elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksesta. Pykälän 1 momentin mukaan maa- ja metsätalousministeriö päättäisi varojen myöntämisestä sellaisiin kustannuksiin, jotka aiheutuvat lain 82 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetusta valtakunnallisesta suunnittelusta ja toimeenpanosta, ohjaamisesta ja kehittämisestä ja kalastuksenvalvonnasta. Ministeriö myöntäisi varat myös kalatalousalan neuvontapalvelujen järjestämisestä aiheutuviin kustannuksiin.

Pykälään lisättäisiin uusi 2 momentti, jonka mukaan maakunta myöntäisi maa- ja metsätalousministeriön määräämissä rajoissa varat lain 82 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettuihin kalavesien kestävän käytön ja hoidon suunnittelusta ja toimeenpanosta, ohjaamisesta ja kehittämisestä sekä kalastuksenvalvonnasta aiheutuviin kustannuksiin silloin, kun kyse olisi alueellisista toimenpiteistä. Maakunta myöntäisi vastaavissa rajoissa varat lain 82 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettuihin kalatalousalueiden toiminnasta aiheutuviin kustannuksiin sekä 4 kohdassa tarkoitettuihin korvauksiin, jotka vesialueen omistajille maksetaan kalavesien yleiskalastusoikeuksien hyödyntämiseen sekä kalastusopastoimintaan perustuvasta käytöstä. Koska kyse olisi kalastusmaksuvaroina kertyneiden varojen myöntämisestä, maakunnat huolehtisivat pykälässä säädetyistä tehtävistä edellä 20 §:n perusteluissa mainitun lain mukaisessa yhteistoiminnassa. Pykälän 2 momenttiin otettaisiin säännös, jonka mukaan maakunta noudattaisi varoja myöntäessään valtionavustuslaissa (688/2001) säädettyä menettelyä.

Pykälän voimassa olevat 2−4 momentit siirtyisivät 3−5 momenteiksi.

Pykälän voimassa olevassa 2 momentissa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin maakunnaksi.

Pykälän voimassa olevasta 3 momentista poistettaisiin maininta elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksesta. Momenttiin lisättäisiin säännös, jonka mukaan maakunta voisi asettaa tulostavoitteita tai ehtoja myöntämiensä varojen saajille.

Pykälän voimassa oleva 4 momentti säilyisi muuttamattomana. Pykälän 5 momentin asetuksenantovaltuuteen lisättäisiin raportoinnista säätäminen.

Pykälän 6 momentin mukaan Pohjois-Savon maakunta avustaisi maa- ja metsätalousministeriötä järjestämään 1 momentissa tarkoitettujen varojen hakumenettelyn. Pohjois-Savon maakunnan tehtävänä olisi lisäksi huolehtia keskitetysti maakuntien myöntämien varojen haun järjestämisestä. Vastaavista tehtävistä huolehtii nykyisin Pohjois-Savon elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus.

88 §.Kaupallisten kalastajien ryhmät HYPERLINK "http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2015/20150379" \l "a379-2015" \o "Linkki voimaantulosäännökseen". Pykälän 1 momentin 2 kohdassa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin Varsinais-Suomen maakunnaksi vastaavin perustein kuin jäljempänä 89 §:ssä.

89 §.Kaupallisten kalastajien rekisteröinti HYPERLINK "http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2015/20150379" \l "a379-2015" \o "Linkki voimaantulosäännökseen". Pykälässä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin Varsinais-Suomen maakunnaksi. Hallituksen esitykseen sisältyvien ehdotusten mukaan Varsinais-Suomen maakunnalle keskitettäisiin myös merellä toimivien kalastus- ja vesiviljelyalusten rekisteröinnistä annetun lain mukaiset alusten rekisteröintiin liittyvät tehtävät sekä Euroopan unionin yhteisen kalastuspolitiikan kansallisesta täytäntöönpanosta annetun lain mukaiset sisävesillä käytettävien kalastusalusten rekisteröintiin liittyvät tehtävät. Tehtävien keskittämisen tarkoituksena on varmistaa asiantuntija- ja muiden voimavarojen tehokas käyttö, päätöksenteon valtakunnallinen yhdenmukaisuus sekä Euroopan unionin lainsäädäntöön perustuvien velvoitteiden täyttäminen. Koska tehtävä säädettäisiin lailla tietyn maakunnan vastuulle, sen järjestämiseen ei sovellettaisi edellä 20 §:n perusteluissa selostettua lakia maakuntien yhteistoiminnasta kalatalouden tehtävissä.

Pykälään lisättäisiin uusi 1 momentti, jonka mukaan Varsinais-Suomen maakunta päättäisi kaupallisten kalastajien rekisteriin merkitsemisestä ja siitä poistamisesta. Ehdotetun 19 §:n mukaisesti maakuntavaltuuston olisi annettava rekisteröintiin liittyvät tehtävät hallintosäännössä maakunnan viranhaltijalle. Pykälän otsikkoa tarkennettaisiin vastaamaan sen muuttunutta sisältöä.

92 §.Kalataloushallinnon tietojärjestelmä HYPERLINK "http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2015/20150379" \l "a379-2015" \o "Linkki voimaantulosäännökseen". Pykälän 2 momentissa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset muutettaisiin maakunniksi.

101 §.Kalastuksenvalvojien toiminnan valvonta HYPERLINK "http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2015/20150379" \l "a379-2015" \o "Linkki voimaantulosäännökseen". Pykälässä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset ja niiden toimialueet muutettaisiin maakunnaksi ja maakunnan alueeksi.

103 §.Kalastuksenvalvojan kelpoisuusvaatimukset ja hyväksyminen HYPERLINK "http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2015/20150379" \l "a379-2015" \o "Linkki voimaantulosäännökseen". Pykälän 2 momentissa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset muutettaisiin maakunnaksi. Hakijan kotikunnan sijaintimaakunnalla olisi merkitystä silloin, jos tämä maakunta ei olisi järjestänyt tehtävän hoitoa yhteistoiminnassa sen maakunnan kanssa, jonka alueella hakijan on tarkoitus toimia kalastuksenvalvojana.

104 §.Kalastuksenvalvojan koe ja koulutus HYPERLINK "http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2015/20150379" \l "a379-2015" \o "Linkki voimaantulosäännökseen". Pykälän 1 momentissa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin maakunnaksi.

Maakunnan päätökseen haettaisiin oikaisua hallintolain (434/2003) mukaisesti. Säännös hallintolain soveltamisesta oikaisumenettelyyn tarkoittaisi, että kyse ei olisi maakuntalakiehdotuksen 17 luvussa tarkoitetusta oikaisuvaatimuksesta. Oikaisuvaatimukseen annettuun päätökseen saisi hakea muutosta kalastuslain 124 §:ssä säädetyllä tavalla.

105 §.Kalastuksenvalvojakortti ja -tunnus HYPERLINK "http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2015/20150379" \l "a379-2015" \o "Linkki voimaantulosäännökseen". Pykälän 1 momentissa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin maakunnaksi.

106 §.Kalastuksenvalvojan hyväksymisen peruuttaminen HYPERLINK "http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2015/20150379" \l "a379-2015" \o "Linkki voimaantulosäännökseen". Pykälässä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin maakunnaksi.

107 §.Kalastuksenvalvojan valtuutus ja toimialue HYPERLINK "http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2015/20150379" \l "a379-2015" \o "Linkki voimaantulosäännökseen". Pykälässä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin maakunnaksi. Valtuuttajien olisi tehtävä pykälän 2 momentissa tarkoitettu ilmoitus niille maakunnille, joiden alueeseen valtuuttajan alue kuuluu.

117 §.Tapahtumailmoitus HYPERLINK "http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2015/20150379" \l "a379-2015" \o "Linkki voimaantulosäännökseen". Pykälän 3 ja 4 momentissa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin maakunnaksi.

123 a §.Päätösten maksullisuus. Lain 13 lukuun lisättäisiin uusi pykälä, jonka mukaan maakunta perisi kalastuslain nojalla antamistaan päätöksistä maksun vastaavasti kuin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus nykyisin. Koska kyse olisi julkisoikeudellisesta suoritteesta perittävästä maksusta, maksu voisi vastata enintään suoritteen tuottamisesta aiheutuvia kokonaiskustannuksia. Maakuntavaltuusto päättäisi tarkemmin maksun yleisistä perusteista.

124 §.Muutoksenhaku maakunnan päätökseen HYPERLINK "http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2015/20150379" \l "a379-2015" \o "Linkki voimaantulosäännökseen". Pykälän otsikossa sekä pykälän 1 ja 2 momentissa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin maakunnaksi. Pykälän 1 momentin mukaan maakunnan päätökseen haettaisiin muutosta hallintolainkäyttölain mukaisesti, jollei muualla laissa säädettäisi toisin. Esimerkiksi maakunnan päätökseen, joka koskisi päätöksestä perittävän maksun määrää, haettaisiin muutosta ehdotetun maakuntalain mukaisesti.

130 §.Ensimmäisten käyttö- ja hoitosuunnitelmien sekä sääntöjen laatiminen. Pykälän 1 momentissa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin maakunnaksi.

Pykälän 2 momenttia ei olisi tarpeen muuttaa, koska siinä säädetty sääntöjen vahvistaminen olisi saatettava loppuun vuoden 2019 aikana ennen maakuntauudistuksen voimaantuloa.

131 §.Kalastusalueen tehtäviä, oikeuksia ja velvoitteita koskevat siirtymäsäännökset. Pykälän 1 momentti säilyisi voimassa olevan lain mukaisena. On oletettavaa, että elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset ehtivät saada käsiteltävikseen säännöksessä tarkoitetut kalatalousalueiden erimielisyydet ja myös ratkaista ne ennen keskusten lakkauttamista vuoden 2019 lopussa.

Pykälän 2 momentissa aluehallintovirasto muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

135 §.Aiemmin saatu oikeus pyydyksen pitämiseen kalaväylässä. Pykälän 2 momentissa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin maakunnaksi.

1.149

1.7.68 Laki eläimistä saatavista sivutuotteista

3 §.

Määritelmät

. Pykälän kohdassa 17 muutettaisiin aluehallintovirasto ja kunnaneläinlääkärimuutettaisiin maakunnaksi.

8 §.Eläintarhaeläinten ruokkiminen luokkaan 1 kuuluvalla aineksella. Pykälässä kunnaneläinlääkäri muutettaisiin maakunnaksi.

12 §.Tutkimusnäytteitä, diagnostisia näytteitä, kaupallisia näytteitä ja näyttelyesineitä koskevat vaatimukset. Pykälän 2 momentissa kunnaneläinlääkäri muutettaisiin maakunnaksi. Momenttia tarkennettaisiin samalla siten, että lupaa tuotteiden käyttöön ei tarvitsisi erikseen hakea, jos kyseisille tuotteille olisi myönnetty tuontilupa. Elintarviketurvallisuusviraston ja Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisen tiedekunnan käyttöön toimitettaville sivutuotteille ja niistä johdetuille tuotteille ei tarvita lupaa.

30 §.Hävittäminen poikkeuksellisissa olosuhteissa. Pykälän 1 ja 2 momentissa aluehallintovirasto muutettaisiin maakunnaksi.

31 §.Sivutuotteita hautaamalla hävittävän kirjanpito- ja ilmoitusvelvollisuus. Pykälän 2 momentissa aluehallintovirasto muutettaisiin maakunnaksi.

35 §.Maakunnan toimivalta. Pykälän 1 ja 2 momentissa kunnaneläinlääkäri muutettaisiin maakunnaksi.

44 §.Maakunta. Ehdotuksen mukaan maakunta ohjaisi ja valvoisi toimialueellaan lain noudattamista. Tämän vuoksi 44 §:n aluehallintovirasto ja 45 §:n kunnaneläinlääkäri muutettaisiin maakunnaksi ja maakunnan valvonnat koottaisiin 44 §:ään.

45 §.

Ahvenanmaan

valtionvirasto

. Pykälä muutettaisiin koskemaan lain mukaisen hallintoasioita koskevan toimivallan käyttöä Ahvenanmaan maakunnassa. Pykälässä ehdotetaan, että valtakunnan viranomaiselle tässä laissa säädetyt tehtävät hoitaisi Ahvenanmaan maakunnassa Ahvenanmaan valtionvirasto. Kuitenkin Ahvenanmaan itsehallintolain 30 §:n 9 kohdassa säädetyn poikkeuksen mukaisesti valtion viranomaisten tehtävistä huolehtisi jatkossakin maakunnan hallitus tai maakuntalaissa määrätty viranomainen, eikä valtakunnan ja maakunnan viranomaisten välinen Ahvenanmaan itsehallintolakiin perustuva toimivallanjako maakuntien perustamisen myötä muuttuisi.

48 §.Maakunnan antama virka-apu. Pykälässä kunnaneläinlääkäri ja aluehallintovirasto muutettaisiin maakunnaksi.

49 §.Valvontasuunnitelma. Pykälän 1 momenttiin lisättäisiin viittaus Euroopan unionin virallista valvontaa koskevaan asetukseen kansallisen valvontasuunnitelman laatimisessa. Pykäläni 2 momentissa säädettäisiin alueellisesta suunnitelmasta, jonka maakunta laatisi.

52 §.Salassa pidettävien tietojen luovuttaminen. Pykälän 1 momentin 1 kohtaan lisättäisiin maakunta tietojen saajaksi tämän lain mukaisten tehtävien suorittamista varten.

59 §.Maksut. Pykälään lisättäisiin uusi 2 momentti niistä suoritteista, joista maakunta perisi hyväksymänsä taksan mukaisen maksun. Momenttiin siirrettäisiin 62 §:stä elintarvikehuoneistojen ja niissä harjoitettavan toiminnan valvonnasta elintarvikelain mukaisesti perittävät maksut, jotka maakunta jatkossa perisi. Samalla 62 § kumottaisiin.

61 §. Valtion kunnille maksama korvaus. Pykälä kumottaisiin, sillä kunnaneläinlääkärin tehtävät siirtyisivät maakunnalle ja näiden tehtävien hoidosta valtion kunnille maksama erillinen korvaus poistuisi.

68 §.Luvan peruuttaminen 62 §. Kunnalle perittävät eräät maksut. Pykälä kumottaisiin ja pykälän sisältö eli maakunnan velvollisuus periä maksuja 46 §:n mukaisesta elintarvikehuoneistojen ja niissä harjoitettavan toiminnan valvonnasta siirrettäisiin 59:ään, jossa maksuista säädettäisiin.. Pykälässä aluehallintovirasto ja kunnaneläinlääkäri muutettaisiin maakunnaksi.

70 §.Uhkasakko ja teettämisuhka. Pykälään lisättäisiin maakunta uhkasakon ja teettämisuhan antajaksi, koska maakunta voi antaa viitatuissa pykälissä myös päävelvoitteen.

71 §.Päätösvallan siirtäminen eräissä tapauksissa. Pykälään jäisi vain 2 momenttia vastaava säännös, jossa aluehallintovirasto ja kunnaneläinlääkäri muutettaisiin maakunnaksi.

73 §.Muutoksenhaku. Pykälään lisättäisiin viittaus ehdotetun maakuntalain 17 lukuun haettaessa muutosta maakunnallisia maksuja koskevaan päätökseen.

1.150

1.7.69 Laki vieraslajeista aiheutuvien riskien hallinnasta

7 §.Viranomaiset. Pykälän 1 momentissa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin maakunnaksi. Pykälän 2 momentti säilyisi nykyisellään.

koe-eläinlaki Pykälän voimassa olevan 3 momentin mukaan Etelä-Suomen aluehallintovirasto toimii vieraslajiasetuksen 8 ja 9 artiklassa tarkoitettuna lupaviranomaisena ja vastaa luvissa tarkoitettujen toimipaikkojen valvonnasta. Säännöksessä tarkoitetuilla luvilla on yhtymäkohtia eräisiin eläinsuojelulain (247/1996) sekä tieteellisiin tai opetustarkoituksiin käytettävien eläinten suojelusta annetun lain (497/2013,) mukaisiin lupa-asioihin, jotka myös kuuluvat aluehallintoviraston tehtäviin. Maakuntauudistuksessa vastaavat eläinsuojelulain mukaiset lupa- ja valvontatehtävät siirtyisivät maakunnille ja vastaavat koe-eläinlain mukaiset lupa- ja valvontatehtävät Elintarviketurvallisuusvirastolle.

13 §.Luvan peruuttaminen. Pykälän 1 momentti muutettaisiin vastaamaan edellä 7 §:ssä ehdotettua maakunnan ja Elintarviketurvallisuusviraston toimivaltajakoa lupien myöntämisessä Elintarviketurvallisuusvirastoksi.

14 §.Tiedonsaanti- ja tarkastusoikeus. Pykälässä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin maakunnaksi ja Etelä-Suomen aluehallintovirasto Elintarviketurvallisuusvirastoksi. Pykälän 2 momenttia muutettaisiin niin, että sanat viranhaltija ja virkamies viittaisivat tässä järjestyksessä maakuntaan ja Elintarviketurvallisuusvirastoon. Pykälän 5 momentin lakiviittaus muutettaisiin 1.5.2016 voimaan tulleeseen uuteen tullilakiin.

17 §.Rikkomuksen tai laiminlyönnin oikaiseminen. Pykälässä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin maakunnaksi ja Elintarviketurvallisuusvirastoksi.

18 §.Takavarikointi ja hävittäminen.Pykälän 1 momentissa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin maakunnaksi ja momentista poistettaisiin maininta virkamiehestä. Pykälän 2 momentissa Etelä-Suomen aluehallintovirasto muutettaisiin Elintarviketurvallisuusvirastoksi.

19 §.Muutoksenhaku. Pykälän 1 momentissa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin maakunnaksi ja Etelä-Suomen aluehallintovirasto Elintarviketurvallisuusvirastoksi.

20 §.Ilmoitus esitutkintaviranomaiselle. Pykälässä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin maakunnaksi ja Elintarviketurvallisuusvirastoksi.

1.151

1.7.70 Laki Euroopan unionin yhteisen kalastuspolitiikan kansallisesta täytäntöönpanosta

10 §.Kalastusluvat.Pykälän 1 ja 2 momentissa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin Varsinais-Suomen maakunnaksi. Pykälässä on tarpeen ottaa huomioon ennen lainmuutosta voimassa oleva tilanne, jossa saalisilmoitukset annetaan Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle.

Tehtävien yhdenmukaisen ja tehokkaan hoidon takia tämän lain mukaiset tehtävät on syytä keskittää yhteen viranomaiseen.

11 §.Kalastusluvan siirtäminen.Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin Varsinais-Suomen maakunnaksi.

16 §.Siirrettävien käyttöoikeuksien siirtäminen.Pykälän 6 momentissa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin Varsinais-Suomen maakunnaksi.

17 §.Aloittavien kaupallisten kalastajien ei-siirrettävät käyttöoikeudet.Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin Varsinais-Suomen maakunnaksi.

19 §.Toimijakohtaisten kalastuskiintiöiden jakomenettely.Pykälän 2 ja 3 momentissa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin Varsinais-Suomen maakunnaksi.

20 §.Toimijakohtaisten kalastuskiintiöiden jakaminen.Pykälän 1-4 momentissa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin Varsinais-Suomen maakunnaksi.

21 §.Suomen kalastuskiintiöihin tehtävien muutosten vaikutus toimijakohtaisiin kalastuskiintiöihin.Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin Varsinais-Suomen maakunnaksi.

22 §.Toimijakohtaisen kalastuskiintiön siirtäminen.Pykälän 3 ja 4 momentissa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin Varsinais-Suomen maakunnaksi.

25 §.Lohisaaliita koskevat erityismääräykset.Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin Varsinais-Suomen maakunnaksi.

26 §.Toimijakohtaisten kalastuskiintiöiden käyttömaksu.Pykälän 3 momentissa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin Varsinais-Suomen maakunnaksi.

29 §.Toimijakohtaisen kalastuskiintiön haltijan velvollisuudet ja seuraamukset niiden noudattamatta jättämisestä.Pykälän 2 ja 5 momentissa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin Varsinais-Suomen maakunnaksi.

30 §.Kaupallisen kalastuksen siirrettäviä käyttöoikeuksia ja toimijakohtaisia kalastuskiintiöitä koskeva rekisteri.Pykälän 2 momentissa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin Varsinais-Suomen maakunnaksi.

39 §.Toimivaltainen rekisterinpitäjä.Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin Varsinais-Suomen maakunnaksi.

45 a §.Maakunnan toimivallan siirtäminen viranhaltijalle. Säännöksellä varmistettaisiin, että laissa tarkoitetut päätökset olisivat viranhaltijapäätöksiä. Päätöksissä on kyse niin kutsutuista oikeusharkintaisista asioista, joihin ei liity sellaista yleistä intressiä tai joilla ei ole sellaista laaja-alaista merkitystä, mikä edellyttäisi asian käsittelemistä toimielimessä.

47 a §.

.

Maksut

Kalastusalusten rekisteröinti sisävesien kalastusalusrekisteriin olisi maksullista. Maksun perusteesta määrätään tarkemmin maakunnan valtuuston maksuja koskevassa päätöksessä. Maksu ei saisi kuitenkaan olla suurempi kuin maksullisen päätöksen tekemisestä aiheutuneet kokonaiskulut.

48 §.Muutoksenhaku.Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin Varsinais-Suomen maakunnaksi. Pykälän ensimmäisestä virkkeestä ilmenevää säännöstä valittamisesta Turun hallinto-oikeuteen hallintolainkäyttölain mukaisesti täydennettäisiin maininnalla, että muualla voidaan säätää asiasta toisin. Lisäys on tarpeellinen, koska maksuja koskevasta päätöksestä tulisi valittaa siten kuin ehdotetussa maakuntalaissa säädetään.

1.152

1.7.71 Laki kalastuksesta Tenojoen vesistössä Norjan kanssa tehdyn sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta ja soveltamisesta

3 §.Poikkeusluvan myöntävä viranomainen.Pykälässä Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin Lapin maakunnaksi.

6 §.Hoitosuunnitelman valmistelu ja vahvistaminen. Pykälän 2 momentissa Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin Lapin maakunnaksi.

13 §.Sopimuksen paikallinen seurantaryhmä. Pykälän 1 momentissa Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin Lapin maakunnaksi.

1.153

1.8 Työ- ja elinkeinoministeriön hallinnonala

1.154

1.8.1 Merityöaikalaki

22 §.

Valvonta.

Pykälässä työsuojeluviranomaiset muutettaisiin yksikkömuotoon, sillä jatkossa olisi vain yksi työsuojeluviranomainen.

1.155

1.8.2 Opintovapaalaki

15 §.Pykälä on terminologialtaan ja pääosin myös sisällöltään vanhentunut. Voimassa olevan pykälän 1 momentissa säädetään siitä, että lain noudattamista valvovat yhteistyössä opetus- ja työvoima- sekä työsuojeluviranomaiset sen mukaan kuin asetuksella tarkemmin säädetään. Opintovapaa-asetuksen (864/1979) 12 §:ssä täsmennetään, että opintovapaalain noudattamista valvoo työsuojeluviranomainen ja opetusviranomaisten tehtävänä on seurata ja valvoa, että niiden alaiset opetuksen ja koulutuksen järjestäjät osaltaan noudattavat opintovapaalain ja – asetuksen säännöksiä. Työvoimaviranomaisen tulee, milloin tämä valvonnan kannalta on aiheellista, antaa lausuntoja opintovapaajärjestelyjen toteuttamiseksi tarvittavan sijaistyövoiman saantia koskevissa kysymyksissä.

Opetusviranomaisilla ja työ- ja elinkeinoviranomaisilla ei käytännössä ole roolia opintovapaalain valvonnassa. Opintovapaalaki ei sisällä muuta opetuksen järjestäjää koskevaa velvoitetta kuin velvoite antaa todistus opintovapaan hyväksytystä käyttämisestä. Koulutuksen järjestäjät ovat niitä koskevan lainsäädännön perusteella velvollisia antamaan opiskelijan pyynnöstä todistuksen tutkinnon osien suorittamisesta. Lisäksi opiskelija voi pyytää otteen opintosuoritusrekisteristä, josta ilmenevät opiskelijan hyväksytyt opintosuoritukset. Koulutuksen järjestäjät ovat julkista tehtävää hoitaessaan myös velvollisia antamaan selvityksiä, joita opiskelija tarvitsee esimerkiksi erilaisia etuuksia hakiessaan. Opetusviranomaisten tehtävänä on valvoa koulutuksen järjestäjien toimintaa yleisesti, joten todistusten ja muiden asiakirjojen antamisen valvomisesta säätäminen erikseen ei ole perusteltua.

Työ- ja elinkeinoviranomainen voi puolestaan antaa toimialansa kannalta relevanttia neuvontaa ja Työ- ja elinkeinoviranomaisen tehtävät on tarkoitus siirtää maakunnille. Työ- ja elinkeinoviranomaisella ei käytännössä ole ollut opintovapaalakiin liittyviä valvontatehtäviä, joten maakunnille ei olisi tarpeen asettaa vastaavaa valvontatehtävää. Työ- ja elinkeinoviranomaisen tehtäviin kuuluu välittää tietoa ja antaa neuvontaa esimerkiksi työvoiman saatavuudesta ja hankinnasta. Työ- ja elinkeinoviranomainen voi myös avustaa sopivan sijaisen etsimisessä. Edellä tarkoitetut tehtävät siirtyisivät maakunnille valmisteilla olevan kasvupalvelu-uudistuksen yhteydessä.

Pykälän 2 momentissa säädetään siitä, että työvoimapiirien toimistojen alaisten työvoimatoimistojen ja maatalousyrittäjän vuosiloman ja sijaisavun järjestämisestä annetussa laissa (102/78) tarkoitettujen lomalautakuntien tehtävänä on avustaa tämän lain täytäntöön panemiseksi tarpeellisen sijaisavun järjestämisessä.

Voimassa oleva maatalousyrittäjien lomituspalvelulaki (1231/1996) ei enää nykyisin sisällä säännöksiä lomalautakunnista, eikä sijaisapua enää saa opintojen ajaksi. Sijaisapu aikuiskoulutuksen perusteella poistui vuoden 2016 alusta. Työnantaja voisi kuitenkin hyödyntää maakunnan järjestämiä julkisia rekrytointipalveluja.

Esityksessä ehdotetaan pykälän muuttamista siten, että säännöksessä säädettäisiin ainoastaan siitä, että työsuojeluviranomainen valvoisi lain noudattamista.

1.156

1.8.3 Laki työajasta kotimaanliikenteen aluksissa

26 §.

.

Valvonta

Pykälässä työsuojeluviranomaiset muutettaisiin yksikkömuotoon, sillä jatkossa olisi vain yksi työsuojeluviranomainen.

1.157

1.8.4 Merimiesten vuosilomalaki

34 §.Valvonta.Pykälässä työsuojeluviranomaiset muutettaisiin yksikkömuotoon, sillä jatkossa olisi vain yksi työsuojeluviranomainen.

1.158

1.8.5 Laki nuorista työntekijöistä

15 §.Poikkeusluvat.Pykälän 1 ja 2 momentissa aluehallintovirasto muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

17 §.Valvonta.Pykälässä työsuojeluviranomaiset muutettaisiin yksikkömuotoon, sillä jatkossa olisi vain yksi työsuojeluviranomainen.

1.159

1.8.6 Työaikalaki

14 §.Poikkeuksellinen säännöllinen työaika.Pykälän 1 ja 3 momentissa aluehallintovirasto muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

26 §.Yötyö.Pykälän 1 momentin 14 kohdassa aluehallintovirasto muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

27 §.Vuorotyö ja yövuorot jaksotyössä.Pykälän 1 momentissa aluehallintovirasto muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

36 §.Poikkeuslupa.Pykälässä aluehallintovirasto muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

43 §.Valvonta.Pykälässä työsuojeluviranomaiset muutettaisiin yksikkömuotoon, sillä jatkossa olisi vain yksi työsuojeluviranomainen.

1.160

1.8.7 Palkkaturvalaki

3 §.Viranomaiset.Pykälässä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

10 §.Hakemus ja hakijat.Pykälän 1 momentissa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi. Voimassa olevan pykälän mukaan palkkaturvahakemus voitaisiin jättää myös työ- ja elinkeinotoimistoon. Esityksessä ehdotetaan, että jatkossa palkkaturvahakemus tulisi jättää suoraan Valtion lupa- ja valvontavirastoon.

13 §.Pesänhoitajan työsuhdesaatavaluettelo.Pykälän elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

15 §.Palkkaturvan maksaminen.Pykälän 3 momentissa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

19 §.Maksuhuojennukset.Pykälän 1 ja 2 momentissa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

24 §.Saatavan selvittäminen työnantajan konkurssissa.Pykälän 2 momentissa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

26 §.Hallintovalitus. Pykälän 1 momentissa työttömyysturvan muutoksenhakulautakunta muutettaisiin sosiaaliturva-asioiden muutoksenhakulautakunnaksi, josta säädetään sosiaaliturva-asioiden muutoksenhakulautakunnasta annetussa laissa (1299/2006). Lisäksi elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

Muutoksenhakulautakunnan yllä momentin 1 kohdalla mainittu muutos tehtäisiin myös pykälän 2 momenttiin.

28 §.Tiedonsaanti ja virka-apu.Pykälän elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi. Pykälän 2 momentissa työsuojeluviranomaiset muutettaisiin yksikkömuotoon, sillä jatkossa olisi vain yksi työsuojeluviranomainen. Lisäksi työ – ja elinkeinotoimistot poistettaisiin pykälän 2 momentista Valtion lupa- ja valvontavirastolle tietoja ja virka-apua antavien viranomaisten listasta ja korvattaisiin maakunnilla ja maakuntien palveluntuottajilla.

28 a §.Salassa pidettävien tietojen luovuttaminen. Pykälän elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

1.161

1.8.8 Laki perintätoiminnan luvanvaraisuudesta

1 §.Perintätoiminnan luvanvaraisuus.Pykälän 2 momentissa aluehallintovirasto muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

10 §.Valvonta.Pykälässä aluehallintovirasto muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

11§.Pakkokeinot.Pykälässä aluehallintovirasto muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

12 §.Kirjallinen varoitus ja toimiluvan peruuttaminen.Pykälässä aluehallintovirasto muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi

13 §.Valvontaviranomaisen tiedonsaantioikeus.Pykälässä aluehallintovirasto muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi

1.162

1.8.9 Laki kiinteistönvälitysliikkeistä ja vuokrahuoneiston välitysliikkeistä

7 §.Välitysliikerekisteri, rekisteri-ilmoitus ja muutoksista ilmoittaminen.Pykälän 1 ja 3 momentissa aluehallintovirasto muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi. Voimassa olevan pykälän 2 momentin mukaan sen, joka aikoo harjoittaa välitystoimintaa, on tehtävä ilmoitus rekisteriin merkitsemistä varten sille aluehallintovirastolle, jonka toimialueella liikkeen hallintoa on tarkoitus pääasiallisesti hoitaa. Koska Valtion lupa- ja valvontaviraston toimialue olisi valtakunnallinen, tulisi rekisteri-ilmoitus tehdä jatkossa suoraan kyseiselle virastolle. Sillä, missä välitysliikkeen hallintoa pääasiallisesti hoidettaisiin, ei olisi enää merkitystä oikean viranomaisen määräytymisen kannalta. Esityksessä pykälän 2 momenttia ehdotetaankin muutettavaksi siten, että sen, joka aikoisi harjoittaa välitystoimintaa, olisi tehtävä ilmoitus Valtion lupa- ja valvontavirastolle välitysliikkeen rekisteriin merkitsemistä varten. Rekisteri-ilmoituksen sisällöstä säädettäisiin edelleen valtioneuvoston asetuksessa.

8 §.Rekisteröinnin edellytykset.Pykälässä aluehallintovirasto muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

16 a §.Välittäjäkokeen suorittaneiden rekisteri.Pykälän 3 momentissa aluehallintovirasto muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

17 §.Valvonta ja valvontaviranomaisen tiedonsaantioikeus.Pykälässä aluehallintovirasto muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

18 §.Pakkokeinot.Pykälässä aluehallintovirasto muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

19 §.Rekisteristä poistaminen.Pykälässä aluehallintovirasto muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

21 §.Muutoksenhaku Valtion lupa- ja valvontaviraston päätökseen.Pykälän otsikossa sekä pykälän 1 ja 2 momentissa aluehallintovirasto muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

1.163

1.8.10 Merimiesten palkkaturvalaki

2 §.Viranomaiset.Pykälässä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

9 §.Hakemus ja hakijat.Pykälän 1 momentissa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi. Voimassa olevan pykälän mukaan palkkaturvahakemus voitaisiin jättää myös työ- ja elinkeinotoimistoon. Esityksessä ehdotetaan, että jatkossa palkkaturvahakemus tulisi jättää suoraan Valtion lupa- ja valvontavirastoon.

10 §.Kuuleminen.Pykälän 2 momentissa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

11 §.Pesänhoitajan työsuhdesaatavaluettelo.Pykälässä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

13 §.Palkkaturvan maksaminen.Pykälän 2 momentissa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

17 §.Maksuhuojennukset.Pykälässä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

22 §.Saatavan selvittäminen työnantajan konkurssissa ja aluksen pakkohuutokaupassa.Pykälän 3 momentissa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

24 §.Hallintovalitus.Pykälän 1 momentissa työttömyysturvan muutoksenhakulautakunta muutettaisiin sosiaaliturva-asioiden muutoksenhakulautakunnaksi, josta säädetään sosiaaliturva-asioiden muutoksenhakulautakunnasta annetussa laissa (1299/2006). Lisäksi elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

Muutoksenhakulautakunnan yllä momentin 1 kohdalla mainittu muutos tehtäisiin myös pykälän 2 momenttiin.

26 §.Tiedonsaanti ja virka-apu.Pykälässä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi. Lisäksi pykälän 2 momentista tietoja ja virka-apua antavista viranomaisista poistettaisiin lakkautettavat työ- ja elinkeinotoimistot, jotka korvattaisiin maakunnilla ja maakuntien palveluntuottajilla. Edelleen pykälän 2 momentissa työsuojeluviranomaiset muutettaisiin yksikkömuotoon, sillä jatkossa olisi vain yksi työsuojeluviranomainen.

26 a §.Salassa pidettävien tietojen luovuttaminen.Pykälän elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

1.164

1.8.11 Työsopimuslaki

13 luku. Erinäisiä säännöksiä

12 §.Valvonta.Pykälässä työsuojeluviranomaiset muutettaisiin yksikkömuotoon, sillä jatkossa olisi vain yksi työsuojeluviranomainen.

1.165

1.8.12 Laki työneuvostosta ja eräistä työsuojelun poikkeusluvista

1 §.Työneuvoston asema.Pykälässä aluehallintovirasto muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

8 §.Lausunnon pyytäjä ja sen pyytäminen.Pykälässä aluehallintovirasto muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

9 §.Valtion lupa- ja valvontaviraston poikkeuslupa-asiat.Pykälässä aluehallintovirasto muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

10 §.Poikkeuslupa-asian käsittely Valtion lupa- ja valvontavirastossa.Pykälässä aluehallintovirasto muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

11 §.Muutoksenhaku Valtion lupa- ja valvontaviraston poikkeuslupa-asiassa antamaan päätökseen.Pykälässä aluehallintovirasto muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

17 §.Työneuvoston asiakirjat ja poikkeuslupapäätökset.Pykälässä aluehallintovirasto muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

1.166

1.8.13 Laki yksityisyyden suojasta työelämässä

22 §.Valvonta.Pykälässä työsuojeluviranomaiset muutettaisiin yksikkömuotoon, sillä jatkossa olisi vain yksi työsuojeluviranomainen.

1.167

1.8.14 Vuosilomalaki

37 §.Valvonta.Pykälässä työsuojeluviranomaiset muutettaisiin yksikkömuotoon, sillä jatkossa olisi vain yksi työsuojeluviranomainen.

1.168

1.8.15 Laki vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden käsittelyn turvallisuudesta

6 §.Määritelmät. Vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden käsittelyn turvallisuudesta annetun lain (390/2005, jäljempänä kemikaaliturvallisuuslaki) 6 §:n 21 kohdan määritelmää pelastusviranomaisesta muutettaisiin siten, että lain määritelmässä viitattaisiin jatkossa muutettavassa pelastuslaissa tarkoitettuun maakunnan pelastusviranomaiseen. Näin varmistettaisiin, että maakuntauudistuksen myötä olisi kemikaaliturvallisuuslaissa selkeää, että jatkossa pelastuslaissa tarkoitettu maakunnan pelastusviranomainen huolehtii kemikaaliturvallisuuslaissa pelastusviranomaiselle säädetyistä tehtävistä. Ehdotetussa pelastuslain muutoksessa tullaan määrittelemään ketkä ovat uuden pelastuslain mukaisia pelastusviranomaisia. Valtion pelastusviranomaisia ovat sisäministeriön pelastusylijohtaja ja hänen määräämänsä sisäministeriön virkamiehet. Maakunnan pelastusviranomaisia puolestaan olisivat maakunnan pelastustoimen tehtäviä hoitavan liikelaitoksen (pelastuslaitos) ylin viranhaltija ja hänen määräämänsä pelastuslaitoksen viranhaltijat. Ehdotetun maakuntalain 6 §:ssä säädettäisiin puolestaan yleisellä tasolla siitä, mitkä asiat kuuluvat maakunnan tehtävänalaan. Pykälän 1 momentin 15 kohdan mukaan maakunnan tehtäväalaan kuuluisivat vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden käsittelyyn liittyvät valvontatehtävät.

131 §Maksut..Voimassa olevan pykälän 2 momentin mukaan pelastusviranomaisten suoritteiden maksullisuudesta ja perittävien maksujen suuruudesta päättää kuitenkin alueen pelastustoimi noudattaen valtion maksuperustelaissa säädettyjä periaatteita. Ehdotetun maakuntalain 16 §:n 2 momentin 8 kohdan nojalla maakuntavaltuusto päättää palveluista ja muista suoritteista perittävien maksujen yleisistä perusteista sekä maakunnan järjestämisvastuulle kuuluvista palveluista perittävistä asiakasmaksuista. Tämän perusteella pykälän 2 momenttia ehdotetaan muutettavaksi vastaavasti. Lisäksi voimassa olevan pykälän 3 momentissa viitataan kumottuun verojen ja maksujen perimisestä ulosottotoimin annettuun lakiin (367/1961). Viittaus ehdotetaan korvattavaksi viittauksella verojen ja maksujen täytäntöönpanosta annettuun lakiin (706/2007). Pykälään tehtäisiin myös eräitä teknisiä täsmennyksiä. Muilta osin pykälä säilyisi ennallaan.

1.169

1.8.16 Laki tilaajan selvitysvelvollisuudesta ja vastuusta ulkopuolista työvoimaa käytettäessä

10 §.Laiminlyöntimaksun määrääminen.Pykälässä aluehallintoviranomainen muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

12 §.Valvonta.Pykälän 1 ja 2 momentissa työsuojeluviranomaiset muutettaisiin yksikkömuotoon, sillä jatkossa olisi vain yksi työsuojeluviranomainen. Lisäksi pykälän 2 momentissa aluehallintoviranomainen muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

1.170

1.8.17 Siviilipalveluslaki

7 §.Siviilipalveluskeskus.Pykälän 3 momentissa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten sekä työ- ja elinkeinotoimistojen kehittämis- ja hallintokeskus muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

1.171

1.8.19 Laki maanpuolustusvelvollisuutta täyttävän työ- ja virkasuhteen jatkumisesta

8 §.Valvonta.Pykälässä työsuojeluviranomaiset muutettaisiin yksikkömuotoon, sillä jatkossa olisi vain yksi työsuojeluviranomainen.

1.172

1.8.20 Kaivoslaki

152 §.Viranomaisen tiedonsaantioikeus.Pykälän 2 momentissa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

1.173

1.8.21 Mittauslaitelaki

34 §.Valvontaviranomaiset.Maakuntauudistuksen yhteydessä valvontaviranomaisen tehtävät on päätetty keskittää kokonaisuudessaan Turvallisuus- ja kemikaalivirastolle. Aluehallintovirastoille säädetty valvontatehtävä siirrettäisiin näin ollen Turvallisuus- ja kemikaalivirastolle määrärahasiirroin. Tästä syystä voimassa olevan pykälän 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että maininta aluehallintovirastoista poistettaisiin. Jatkossa tämän lain noudattamista valvoisi Turvallisuus- ja kemikaalivirasto. Koska valvontaviranomaisia olisi jatkossa vain yksi, ehdotetaan voimassa olevan pykälän 2 momentti kumottavaksi. Pykälän uusi 2 momentti vastaisi voimassa olevan lain 3 momenttia. Ehdotetun pykälän 2 momentin mukaan työ- ja elinkeinoministeriö valvoo nimeämiään ilmoitettuja laitoksia.

38 §.Valvontaviranomaisen oikeus saada ja luovuttaa salassa pidettäviä tietoja.Pykälän 2 momentin 2 kohtaa ehdotetaan muutettavaksi siten, että maininta aluehallintoviranomaisesta poistettaisiin. Voimassa olevan pykälän 2 momentin 2 kohdassa aluehallintoviranomaisella tarkoitetaan aluehallintoviranomaista siinä roolissa, kun se hoitaa kuluttajaoikeudellista valvontaa. Koska maakuntauudistuksen johdosta aluehallintoviranomaiselle kuuluvat kuluttajaoikeudellista valvontaa koskevat tehtävät on päätetty siirtää Kilpailu- ja kuluttajavirastolle, maininta aluehallintoviranomaisesta poistettaisiin tästä kohtaa.

1.174

1.8.22 Merityösopimuslaki

13 luku. Erinäiset säännökset

22 §.Valvonta.Pykälässä työsuojeluviranomaiset muutettaisiin yksikkömuotoon, sillä jatkossa olisi vain yksi työsuojeluviranomainen.

1.175

1.8.23 Kilpailulaki

33 §Elinkeinonharjoittajan tietojenantovelvollisuus.. Koska aluehallintovirastolla ei enää jatkossa olisi kilpailunrajoituksiin tai kilpailuolosuhteisiin liittyviä selvitystehtäviä ehdotetaan säännös muutettavaksi niin, että pykälän 3 momentti poistetaan säännöksestä.

35 §Tarkastukset elinkeinonharjoittajan liiketiloissa.. Koska aluehallintovirastolla ei maakuntauudistuksen johdosta enää jatkossa olisi pykälässä mainittuja tarkastustehtäviä, ehdotetaan pykälän 1 momentista poistettavaksi aluehallintoviraston virkamiehen tarkastusoikeus.

36 §Tarkastukset muissa tiloissa.. Koska aluehallintovirastolla ei enää jatkossa olisi pykälässä mainittuja tarkastustehtäviä, ehdotetaan pykälän 1 momentista poistettavaksi aluehallintoviraston virkamiehen tarkastusoikeus.

37 §Menettely tarkastusta toimitettaessa.. Pykälästä ehdotetaan poistettavaksi maininnat aluehallintovirastosta ja sen virkamiehestä, koska aluehallintovirastolla tai sen virkamiehellä ei enää olisi toimivaltaa kilpailulain mukaisten tarkastuksen tekemiseen.

41 §Aluehallintoviraston tehtävät.. Pykälä ehdotetaan kumottavaksi. Ehdotuksen mukaan kilpailulain noudattamiseen liittyvät valvonta- ja tarkastustehtävät keskitettäviin Kilpailu- ja kuluttajavirastoon.

1.176

1.8.24 Laki Kilpailu- ja kuluttajavirastosta

6 §Velvollisuus antaa tietoja.. Koska aluehallintovirastolla ei olisi enää vähittäismyyntihintojen valvontaan liittyviä tehtäviä, ehdotetaan pykälä muutettavaksi siten, ettei Kilpailu- ja kuluttajavirasto enää voisi velvoittaa elinkeinonharjoittajaa ilmoittamaan tietoja aluehallintovirastolle.

1.177

1.8.25 Laki valtion varoista korvattavista merimiesten matkakustannuksista

4 §.Toimivaltainen viranomainen.Pykälässä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten sekä työ- ja elinkeinotoimistojen kehittämis- ja hallintokeskus muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

5 §.Hakemus ja hakemuksen käsittely.Pykälän 1 momentissa kehittämis- ja hallintokeskus muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

6 §.Tarkastusoikeus.Pykälän 1 momentissa kehittämis- ja hallintokeskus muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

9 §.Muutoksenhaku.Pykälän 1 momentissa kehittämis- ja hallintokeskus muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

1.178

1.8.26 Laki suoran lisäeläkejärjestelyn turvaamisesta työnantajan maksukyvyttömyyden varalta

5 §.Valvonta.Pykälän 1 momentissa työsuojeluviranomaiset muutettaisiin yksikkömuotoon, sillä jatkossa olisi vain yksi työsuojeluviranomainen.

1.179

1.8.27 Laki ulkorajan ylittävästä yhteistyöstä

2 §.Määritelmät.Pykälän 1 momentin 9 kohdassa muutettaisiin maakunnan liitto maakunnaksi.

3 §.

Ministeriöt.

Pykälän 2 momentissa ulkoasiainministeriön nimi korjattaisiin ulkoministeriöksi 1.1.2018 voimaan tulevan nimenmuutoksen johdosta.

6 §.Hallintoviranomainen.Pykälän 1 momentissa maakunnan liitto muutettaisiin maakunnaksi.

7 §.Seurantakomitea ja valintakomitea. Pykälän 2 momentissa maakuntien liitot muutettaisiin maakunniksi, ulkoasiainministeriön nimi korjattaisiin ulkoministeriöksi ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset poistettaisiin.

8 §.Yhteinen toimintaohjelma.Pykälän 2 ja 3 momentissa muutettaisiin maakuntien liitot maakunniksi.

9 §.Rahoitussopimus.Pykälän 1 momentissa muutettaisiin maakuntien liitot maakunniksi.

13 §.Hallintoviranomaisen tehtävät tukimenettelyssä.Pykälän 1 momentissa muutettaisiin maakunnan liitto maakunnaksi.

14 §.Yleiset edellytykset ja tuen ehdot.Pykälän 4 momentissa lain nimi ja numero muutettaisiin.

18 §.Tuen hakeminen. Pykälän 1 momentissa muutettaisiin maakunnan liitto maakunnaksi.

19 §.Tukisopimus.Pykälän maakunnan liitto muutettaisiin maakunnaksi.

20 §.Tuen maksaminen. Pykälän 1 momentissa muutettaisiin maakunnan liitto maakunnaksi.

26 §.Tietojen saanti.Pykälän maakunnan liitto muutettaisiin maakunnaksi.

31 §.Muutoksenhaku.Pykälän 1 momentissa muutettaisiin maakunnan liitto maakunnaksi. Lisäksi muutettaisiin lakiviittaus kuntalaista maakuntalaiksi ja kunnallisvalitus maakuntavalitukseksi.

1.180

1.8.28 Laki työntekijöiden lähettämisestä

16 §.Toimivaltaiset viranomaiset.Pykälässä työsuojeluviranomaiset muutettaisiin yksikkömuotoon, sillä jatkossa olisi vain yksi työsuojeluviranomainen. Lisäksi pykälän 5 momentti , joka koskee työsuojeluviranomaisen tehtävien antamista yhdelle tai useammalle aluehallintoviraston työsuojelun vastuualueelle, kumottaisiin tarpeettomana. Jatkossa Valtion lupa- ja valvontaviraston toimialue kattaisi koko maan, eikä tehtävien keskittämistä koskevaa säännöstä enää tarvittaisi.

23 §.Asiakirjojen toimittaminen ja tiedoksiantaminen. Pykälän 3 momentissa sana toimivaltaiselle poistettaisiin sanan työsuojeluviranomainen edestä, sillä jatkossa olisi vain yksi työsuojeluviranomainen.

25 §.Pyyntö Suomen viranomaiselle päätöksen tiedoksiantamisesta.Pykälän 1, 3 ja 4 momentissa sana toimivaltaiselle poistettaisiin sanan työsuojeluviranomainen edestä, sillä jatkossa olisi vain yksi työsuojeluviranomainen.

26 §.Tiedoksiantamista koskevat kieltäytymisperusteet.Pykälän 1 momentissa sana toimivaltainen poistettaisiin sanan työsuojeluviranomainen edestä, sillä jatkossa olisi vain yksi työsuojeluviranomainen.

1.181

1.9 Sosiaali- ja terveysministeriön toimiala

1.182

1.9.1 Laki alueellisista romaniasiain neuvottelukunnista ja romaniasioita koskevista tehtävistä

1 §.

Alueelliset romaniasiain neuvottelukunnat.

Pykälän 1 momentin mukaan alueellisten romaniasiain neuvottelukuntien tarkoituksena on toimia viranomaisten ja romaniväestön poikkihallinnollisina yhteistyöeliminä maakunnissa. Toiminnan tavoitteena on kehittää romanien asemaa alueellisella ja paikallisella tasolla sekä osallistaa romaneja heitä koskevaan päätöksentekoon. Alueelliset neuvottelukunnat asetetaan alueille, joissa romaniväestöä esiintyy. Tämän vuoksi neuvottelukuntaa ei asetettaisi Ahvenanmaalle. Yhteensä neuvottelukuntia olisi asetettava viisi. Tämän lisäksi jokaisessa maakunnassaolisi seurattava alueen romaniväestön osallistumismahdollisuuksien ja elinolosuhteiden kehitystä, jotta maakunta voisi osallistua neuvottelukunnan toimintaan ja tukea sitä. Neuvottelukuntien toimikausi olisi momentin mukaan neljä vuotta noudattaen maakuntavaltuuston toimikautta.

Pykälän 2 momentin mukaan neuvottelukunnat asetettaisiin kullekin sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä annetun lain ( / ) 10 §:n mukaiselle viidelle yhteistyöalueelle. Edellä mainitun säännöksen mukaan yhteistyöalueisiin kuuluvat maakunnat säädetään valtioneuvoston asetuksella. Alueellisten romaniasiain neuvottelukuntien asettamisesta vastaavien maakuntien osalta ei kuitenkaan sovellettaisi edellä mainitun lain 10 §:n 1 momentin tai 3 momentin säännöstä, jossa määritellään ne maakunnat, jotka ylläpitävät yliopistosairaalaa tai vastaavat edellä mainitun pykälän mukaisista hallintotehtävistä. Sen sijaan vastuumaakunnista ja asettamisesta maakunnat päättäisivät noudattaen ehdotetun maakuntalain 48 §:n säännöksiä. Neuvottelukunnat olisivat maakuntien yhteisiä toimielimiä. Vastuumaakunnaksi olisi tarkoituksenmukaisinta valita luontevien asioimisalueiden muodostamista alueista se alueen maakunta, jossa romaniväestöä esiintyy suhteessa eniten. Maakunnat voisivat kuitenkin päättää asiasta erikseen. Siirtymäkaudelle asetettavista neuvottelukunnista säädettäisiin voimaantulosäännöksessä.

Pykälän 3 momentin mukaan neuvottelukunnan asettamismenettelystä säädettäisiin tarkemmin asetuksella.

2 §.Neuvottelukunnan tehtävät.Kunkin alueellisen romaniasiain neuvottelukunnan tehtävänä olisi seurata omalla toimialueellaan romaniväestön yhteiskunnallisten osallistumismahdollisuuksien ja elinolosuhteiden kehitystä. Romaniväestön elinolosuhteet ja toimeentulo ovat olleet paikoin valtaväestöä heikommat, minkä vuoksi on tärkeää, että alueilla voidaan seurata ja kiinnittää huomio kehittämistä vaativiin kysymyksiin. Neuvottelukunnat voivat toimia merkittävänä asiantuntijatukena myös alueen kunnille ja muille viranomaisille. Neuvottelukunta voisi tehdä myös esityksiä ja lausuntoja näiden asioiden ja erityisesti yhdenvertaisuuden edistämiseksi. Lisäksi alueelliset neuvottelukunnat voivat omalta osaltaan edistää romaniväestöön kohdistuvan syrjinnän poistamista sekä edistää romanin kielen ja kulttuurin ylläpitämistä ja kehittymistä. Alueellisten romaniasiain neuvottelukuntien työ kytkeytyy myös valtakunnallisen romaniasiain neuvottelukunnan työhön ja alueelliset neuvottelukunnat tukevat valtakunnallisen romanipolitiikan suunnittelua ja toimeenpanoa alueellisesta näkökulmasta.

Lisäksi alueellinen romaniasiain neuvottelukunta laatisi toimikaudelleen toimintaohjelman, jossa määritellään sen toimikauden keskeiset tavoitteet ja niitä edistävät keinot sekä tarvittava seuranta. Tällä tarkoitetaan asiakirjaa, jonka avulla neuvottelukunta voisi konkreettisesti huolehtia siitä, että neuvottelukunnalle asetetut tehtävät etenevät alueellisen romaniasiain neuvottelukunnan toimialueella.

Romanien asemaan vaikutetaan aktiivisesti myös kansainvälisellä tasolla. Valtakunnallinen romaniasiain neuvottelukunnan ohella alueellisilla romaniasiain neuvottelukunnilla on oma roolinsa kansainvälisen toiminnan suunnittelussa ja toimeenpanossa, koska sen tavoitteita toteutetaan tosiasiassa alueellisella ja paikallisella tasolla. Kansainvälisten kumppanuuksien ja verkostojen luominen sekä alueellinen näkökulma ovat tärkeitä myös hanketoiminnan mahdollistamisen näkökulmasta. Tämän vuoksi alueellinen romaniasiain neuvottelukunta voisi 2 momentin mukaan osallistua pohjoismaiseen, eurooppalaiseen ja muuhun kansainväliseen yhteistyöhön romanien oikeuksien edistämiseksi ja olosuhteiden parantamiseksi. Alueellinen neuvottelukunta voisi ottaa kansainväliseen työhön osaa mahdollisuuksiensa mukaan.

Pykälän 3 momentin mukaan alueellisten neuvottelukuntien toiminnan järjestämisestä säädettäisiin tarkemmin asetuksella.

3 §.Kokoonpano.Pykälässä säädettäisiin neuvottelukunnan kokoonpanosta, mutta neuvottelukuntien jäsenten nimeämismenettelystä säädettäisiin tarkemmin asetuksella. Tarkoituksena on, että neuvottelukuntaan saataisiin romaniasioiden kannalta mahdollisimman kattava toimialueen keskeisten asiantuntijoiden sekä romaniväestön edustus. Pykälässä säädettäisiin ainoastaan, että neuvottelukunnassa olisi oltava puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja sekä lisäksi 8-14 muuta jäsentä. Muista jäsenistä vähintään puolet edustaisi toimialueen romaniväestöä. Lisäksi joko puheenjohtajan tai varapuheenjohtajan tulisi edustaa romaniväestöä. Käytännössä romaniväestön edustus toteutuisi toimialueella toimivien romanijärjestöjen esitysten kautta. Lisäksi neuvottelukuntaan voitaisiin asettaa pysyviä asiantuntijajäseniä. Jäsenmäärä on jätetty tarkoituksella väljäksi, jotta kullakin toimialueella voidaan toimia joustavasti alueiden tarpeet huomioiden.

Jokaisessa maakunnassa tulisi olla yhdyshenkilö, joka seuraa alueensa romaniasioita ja tukee alueellisen neuvottelukunnan työtä.

4 §.Voimaantulo.Lain voimaantulosta säädettäisiin 1 momentin mukaan erikseen maakuntauudistuksen täytäntöönpanoa sekä valtion lupa-, ohjaus- ja valvontatehtävien uudelleenorganisointia koskevan lainsäädännön voimaanpanosta annettavalla lailla.

Pykälän 2 ja 3 momentissa säädettäisiin uusien neuvottelukuntien asettamisesta siirtymäkauden ajalle. Siirtymäkaudella 1.1.2020 - 31.5.2022 alueelliset neuvottelukunnat asetettaisiin tämän säännöksen mukaisesti siten, että alueellisten romaniasioiden neuvottelukuntien asettamisesta vastaisivat Uudenmaan, Varsinais-Suomen, Pohjois-Pohjanmaan, Etelä-Savon ja Keski-Suomen maakunnat.

Näin asetettujen viiden alueellisen neuvottelukunnan toimialueet olisivat: 1) Uudenmaan, Kymenlaakson ja Etelä-Karjalan maakunnat, 2) Varsinais-Suomen, Satakunnan Etelä-Pohjanmaan ja Pohjanmaan maakunnat, 3) Pohjois-Pohjanmaan, Keski-Pohjanmaan, Kainuun ja Lapin maakunnat, 4) Etelä-Savon, Pohjois-Savon, ja Pohjois-Karjalan maakunnat ja 5) Keski-Suomen, Pirkanmaan, Kanta-Hämeen ja Päijät-Hämeen maakunnat. Siirtymäsäännöksen avulla voidaan turvata romaniasioiden säilyminen niillä alueilla, joille on kertynyt aiemman asetuksen mukaan toimien eniten romaniasioiden osaamista. Näin voidaan turvata myös jatkuvuus ja valmistautuminen uuden rakenteen mukaiseen toimintaan ja uusiin maakuntien välisiin menettelyihin. Neuvottelukunnan toimikausi noudattaisi siirtymäkauden jälkeen jatkossa maakuntavaltuuston toimikausia.

1.183

1.9.2 Lääkelaki

Nikotiinivalmisteiden myynti

54 a §.Pykälässä muutettaisiin nikotiinivalmisteiden myyntilupaan liittyvät kunnan tehtävät maakunnan tehtäväksi.

54 b §.Pykälän 2 momentin viittaus tupakkalain 8 §:ään muutettaisiin viittaukseksi tupakkalain 7 §:ään, jossa ehdotetaan säädettäväksi maakunnan tehtävistä. Lisäksi pykälän 2 ja 3 momenttia täsmennettäisiin teknisesti siten, että niissä viitataan myös apteekin palvelupisteisiin.

54 c §.Pykälässä muutettaisiin nikotiinivalmisteiden valvontaan liittyvät kunnan tehtävät maakunnan tehtäväksi.

54 d §.Pykälässä muutettaisiin kunnan nikotiinivalmisteiden myyntilupaa liittyvät maksut maakunnan maksuiksi. Lisäksi pykälän 2 momentissa oleva viittaus verojen ja maksujen perimisestä ulosottotoimin annettuun lakiin (367/1961) korvattaisiin viittauksella verojen ja maksujen täytäntöönpanosta annettuun lakiin (706/2007).

102 b §.Lakiin lisättäisiin uusi 102 b §, jossa säädettäisiin nikotiinivalmisteiden myyntilupiin ja nikotiinivalmisteiden valvontaan liittyvien päätösten muutoksenhausta. Voimassa olevasta laista puuttuu kunnan päätöksiin liittyvä muutoksenhakua koskeva säännös.

Pykälän 1 momentissa olisi muutoksenhakua koskeva informatiivinen viittaus hallintolainkäyttölakiin (586/1996). Kuitenkin muutoksenhaussa taksoja koskeviin päätöksiin noudatettaisiin ehdotetun maakuntalain säännöksiä.

Pykälän 2 momentti koskisi valituslupaa. Perustuslakivaliokunta on hiljattain katsonut, että asian laatu ja merkittävyys eivät välttämättä edellytä pääsyä korkeimpaan hallinto-oikeuteen esimerkiksi silloin, kun on kysymys elinkeinoluvan peruuttamista koskevasta asiasta tai elinkeinotoiminnan rajoittamista koskevasta valvonta-asiasta (PeVL 55/2014 vp). Siksi esityksessä ehdotetaan, että valituslupasääntely koskisi niin myyntiluvan myöntämistä kuin myyntiluvan rajoittamista tai peruuttamista koskevia päätöksiä. Ehdotus vastaa tupakkalain (549/2016) 106 §:n sääntelyä.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin siitä, että hallintoviranomaisen päätökset voitaisiin panna täytäntöön muutoksenhausta huolimatta. Tällä tavoin turvattaisiin päätöksentekoa kiireellisissä asioissa. Muutoksenhakuviranomaisella olisi kuitenkin oikeus kieltää tai keskeyttää päätöksen täytäntöönpano enintään siihen saakka, kunnes muutoksenhaku on lainvoimaisesti ratkaistu.

Voimaantulo Lain voimaantulosta säädettäisiin erikseen maakuntauudistuksen täytäntöönpanoa sekä valtion lupa-, ohjaus- ja valvontatehtävien uudelleenorganisointia koskevan lainsäädännön voimaanpanosta annettavalla lailla.

Voimaantulosäännöksen 2 momentissa säädettäisiin siitä, että kunnan myöntämät vähittäismyyntiluvat jäävät voimaan.

1.184

1.9.3 Laki työsuojeluhallinnosta

3 §.Pykälässä säädettäisiin oikeudesta määrätä valtion lupa- ja valvontaviraston työsuojelun toimialan tehtäviä tekevä virkamies hoitamaan suostumuksellaan tilapäisesti ministeriölle kuuluvia tehtäviä. Säännös vastaisi voimassa olevaa sääntelyä.

4 §.Pykälässä säädettäisiin työsuojeluneuvottelukunnasta ja alueellisista työsuojelulautakunnista.

Pykälän 1 momentti, jossa säädettäisiin sosiaali- ja terveysministeriön yhteydessä toimivasta työsuojeluneuvottelukunnasta vastaisi täysin voimassa olevaa sääntelyä.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin siitä, että Valtion lupa- ja valvontavirastolla olisi tarpeellinen määrä alueellisia työsuojelulautakuntia. Jokaisella aluehallintoviraston työsuojelun vastuualueella on ollut alueellista kolmikantayhteistyötä varten työmarkkinajärjestöjen edustajista koostuva työsuojelulautakunta. Työsuojelulautakuntien toiminnan tarkoituksena on ollut työsuojeluvalvonnan tukeminen ja kehittäminen sekä yhdyssiteenä toimiminen työsuojelun vastuualueiden ja alueellisten työsuojelutoimijoiden ja työmarkkinajärjestöjen välillä.

Valtion lupa- ja valvontaviraston työsuojelun toimialan johtajalle annettaisiin oikeus päättää työsuojelulautakuntien lukumäärästä, alueellisesta sijoittumisesta sekä niiden kokoonpanosta.

Työsuojelulautakuntia koskevan sääntelyn taustalla vaikuttaa kansainvälisen työjärjestön ILO:n yleissopimuksen nro 81(Ammattientarkastus teollisuudessa ja kaupassa) 5 artiklan vaatimus siitä, että työsuojeluviranomaisen on ryhdyttävä sopiviin toimenpiteisiin edistääkseen yhteistyötä ammattientarkastushenkilökunnan sekä työnantajien ja työntekijöiden tai heidän järjestöjensä välillä.

1.185

1.9.4 Terveydensuojelulaki

4 §.Valvonnan johto ja ohjaus. Pykälän 2 momentissa Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi. Viraston tehtäviin kuuluisi myös nykyisin aluehallintovirastoille kuuluva valvontatehtävä. Valtion lupa- ja valvontavirasto esimerkiksi arvioisi maakuntien terveydensuojelun valvontasuunnitelmien toteutumista.

4 a §.Valtakunnallinen valvontaohjelma. Pykälän 1 momentissa Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

5 §.Alueellinen terveydensuojelu. Pykälä kumottaisiin, koska aluehallintoviraston terveydensuojeluun liittyvät ohjaus- ja valvontatehtävät yhdistyvät sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston tehtävien kanssa ja tehtävää hoidetaan jatkossa Valtion lupa- ja valvontavirastossa.

6 §.Maakunnan terveydensuojelutehtävät. Pykälän nimi muutettaisiin Maakunnan terveydensuojelutehtäväksi. Pykälässä muutettaisiin kunnan terveydensuojelutehtävät maakunnan tehtäviksi. Pykälän 1 momentissa määriteltäisiin maakunnan terveydensuojeluviranomainen siten, että tehtävä annettaisiin suoraan maakunnalle, joka päättäisi hallintosäännössään ehdotetun maakuntalain mukaisesti, miten terveydensuojelu organisoidaan. Laissa määriteltäisiin myös maakunnan terveydensuojeluviranomainen, sillä kunnan terveydensuojeluviranomainen on kunnissa ja tulevissa maakunnissa vakiintunut käsite. Pykälän 4 momentissa Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

6 a §.Maakunnan ja kuntien yhteistyö terveydensuojelussa. Lakiin lisättäisiin uusi 6 a §, jossa varmistettaisiin maakuntien ja kuntien välinen säännöllinen yhteydenpito terveydensuojelun toteuttamisen varmistamiseksi. Pykälässä velvoitettaisiin maakuntaa ja kuntia harjoittamaan ennakoivaa ja vuorovaikutteista yhteistyötä terveydensuojelussa ja lisäksi järjestämään maakunnan ja kuntien kesken tarpeen mukaan tai vähintään kerran valtuustokaudessa keskustelu ajankohtaisista terveydensuojelun kysymyksistä. Kyseiseen keskusteluun voitaisiin kutsua myös muita sidosryhmiä.

7 §.Viranhaltijan pätevyysvaatimukset. Pykälän 1 ja 2 momentit kumottaisiin tarpeettomina. Näissä säädetään kunnan terveydensuojeluviranomaisesta ja terveydensuojelun organisoinnista ja lain 6 §:ssä tehtävä annettaisiin suoraan maakunnalle, joka päättäisi hallintosäännöissään terveydensuojelun organisoinnista. Pykälän 3 momentti koskee viranhaltijoiden pätevyysvaatimuksia, joten pykälän nimi muutettaisiin vastaamaan tätä.

7 a §.Puolustusvoimien terveydensuojelutehtävät. Pykälän 1 ja 2 momentissa kunnan terveydensuojeluviranomainen muutettaisiin maakunnan terveydensuojeluviranomaiseksi.

8 §.Häiriötilanteisiin varautuminen. Pykälän 1 momentissa kunnan terveydensuojeluviranomainen muutettaisiin maakunnan terveydensuojeluviranomaiseksi ja kunnat lisättäisiin maakunnan terveydensuojeluviranomaisen yhteistyötahoksi. Pykälän 2 momentissa Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

13 §.Ilmoitusvelvollisuus. Pykälän 1 ja 2 momentissa kunnan terveydensuojeluviranomainen muutettaisiin maakunnan terveydensuojeluviranomaiseksi.

17 §.Yleiset vaatimukset ja niistä poikkeaminen. Pykälän 3 momentissa aluehallintovirasto muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

18 §.Talousvettä toimittavan laitoksen hyväksyminen. Pykälän 1 ja 4 momentissa kunnan terveydensuojeluviranomainen muutettaisiin maakunnan terveydensuojeluviranomaiseksi. Pykälän 3 momentissa aluehallintovirasto muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi sekä kunnan terveydensuojeluviranomainen ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus maakunnan terveydensuojeluviranomaiseksi.

18 a §.Ilmoitusvelvollisuus vedenjakelualueesta. Pykälässä kunnan terveydensuojeluviranomainen muutettaisiin maakunnan terveydensuojeluviranomaiseksi.

20 §.Talousveden laadun valvonta ja talousveden käyttöä koskevat määräykset. Pykälän 3 ja 4 momentissa kunnan terveydensuojeluviranomainen muutettaisiin maakunnan terveydensuojeluviranomaiseksi.

20 a §.Talousveden välityksellä leviävän taudin ehkäiseminen. Pykälän 1 ja 2 momentissa kunnan terveydensuojeluviranomainen muutettaisiin maakunnan terveydensuojeluviranomaiseksi ja pykälän 2 momentissa asianomainen aluehallintovirasto Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

20 b §Talousvesihygieeninen osaaminen.. Pykälän 1 momentissa Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

27 §.Asunnossa tai muussa oleskelutilassa esiintyvä terveyshaitta. Pykälän 2 momentissa kunnan terveydensuojeluviranomainen muutettaisiin maakunnan terveydensuojeluviranomaiseksi.

28 a §.Allasvesihygieeninen osaaminen. Pykälän 1 momentissa Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

29 §.Uimaveden säännöllinen valvonta. Pykälässä kunnan terveydensuojeluviranomainen muutettaisiin maakunnan terveydensuojeluviranomaiseksi.

30 §.Käymälät. Pykälän 4 momentissa kunnan terveydensuojeluviranomainen muutettaisiin maakunnan terveydensuojeluviranomaiseksi.

31 §.Mikrobit ja vahinkoeläimet. Pykälän 1 ja 2 momentissa kunnan terveydensuojeluviranomainen muutettaisiin maakunnan terveydensuojeluviranomaiseksi.

42 §.Hautaamisesta aiheutuva terveyshaitta. Pykälän 1 momentissa kunnan terveydensuojeluviranomainen muutettaisiin maakunnan terveydensuojeluviranomaiseksi.

44 §.

.

Tiedonsaantioikeus

Pykälän 1 ja 2 momentissa kunnan terveydensuojeluviranomainenmuutettaisiin maakunnan terveydensuojeluviranomaiseksi.

46 §.Asunnontarkastus. Pykälän 2 momentissa kunnan terveydensuojeluviranomainen muutettaisiin maakunnan terveydensuojeluviranomaiseksi.

47 §.Valvontaviranomaisen ilmoitus- ja tiedonantovelvollisuu s. Pykälän 1 momentissa kunnan terveydensuojeluviranomainen muutettaisiin maakunnan terveydensuojeluviranomaiseksi ja tiedonsaantioikeuteen lisättäisiin tiedonsaantioikeus myös maakunnan viranomaiselta.

Pykälän 2 momentissa kunnan terveydensuojeluviranomainen muutettaisiin maakunnan terveydensuojeluviranomaiseksi ja sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

Pykälän 3 momentissa sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

48 §.Virka-apu. Pykälässä aluehallintovirasto muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi ja kunnan terveydensuojeluviranomainen maakunnan terveydensuojeluviranomaiseksi.

49 a §.Tutkimuslaboratoriot. Pykälän 3 momentissa sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

49 b §.Tutkimuslaboratorioiden valvonta. Pykälän 1 momentissa sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

50 §.Maksut. Pykälän 1-5 momentissa kunta muutettaisiin maakunnaksi ja pykälän 5 momentissa sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

51 §.Terveydensuojelua koskevat määräykset.Pykälän 1-3 momentissa kunnan terveydensuojeluviranomainen ja -viranhaltija muutettaisiin maakunnan terveydensuojeluviranomaiseksi ja -viranhaltijaksi.

52 §.Sosiaali- ja terveysministeriön määräykset. Pykälän nimi muutettaisiin sosiaali- ja terveysministeriön määräyksiksi. Pykälässä sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto ja aluehallintovirasto muutettaisiin sosiaali- ja terveysministeriöksi. Pykälässä laajalle alueella ulottuvalla terveyshaitalla tarkoitettaisiin usean maakunnan alueella esiintyvää terveyshaitta. Tehtävää ei siirrettäisi Valtion lupa- ja valvontavirastolle, vaan se siirrettäisiin sosiaali- ja terveysministeriölle siten kuin tehtävä on jo aiemmin, vuoteen 2006 asti, kuulunut ministeriölle. Sosiaali- ja terveysministeriöllä on valmius tehtävän päivystykselliseen hoitamiseen ja määräysten antamiseen. Lisäksi koko valtakunnan tasoisia määräyksiä edellyttävät tilanteet ovat joka tapauksessa vakavuudeltaan sen tasoisia, että sosiaali- ja terveysministeriö joutuisi joka tapauksessa osallistumaan niihin. Valtion lupa- ja valvontavirastolla tulisi olla mahdollisuus avustaa ministeriötä tarvittaessa vakavien häiriötilanteiden hoitamisessa.

53 §.Uhkasakko sekä teettämis- ja keskeyttämisuhka. Pykälän 2.momentissa sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto ja aluehallintovirasto muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi. sekä kunnan terveydensuojeluviranomainen maakunnan terveydensuojeluviranomaiseksi.

54 §.Rangaistussäännökset. Lainkirjoittamista koskevan suosituksen mukaisesti koko 54 § ehdotetaan muutettavaksi, mutta käytännössä muutos kohdistuisi vain pykälän 4 momenttiin. Momentin 2 kohdassa oleva virheellinen viittaus 27 §:n 2 momenttiin korjattaisiin viittaukseksi 27 §:n 3 momenttiin.

56 §.Muutoksenhaku. Pykälän 1 ja 4 momentissa kunnan terveydensuojeluviranomainen ja -viranhaltija muutettaisiin maakunnan terveydensuojeluviranomaiseksi ja -viranhaltijaksi. Pykälän 5 momentissa kuntalaki muutettaisiin maakuntalaiksi.

58 §.Suhde muuhun lainsäädäntöön. Pykälän viittaukset sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelusta ja valtionavustuksesta annettuun lakiin (733/1992) sekä kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta annettuun lakiin (1704/2009) kumottaisiin ja pykälään lisättäisiin viittaus maakuntien rahoituslakiin ( / ).

59 a §.Testi ja testaaminen. Pykälän 1-3 momentissa sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

Voimaantulo Lain voimaantulosta säädettäisiin erikseen maakuntauudistuksen täytäntöönpanoa sekä valtion lupa-, ohjaus- ja valvontatehtävien uudelleenorganisointia koskevan lainsäädännön voimaanpanosta annettavalla lailla.

Voimaantulosäännöksessä säädettäisiin vireillä olevien asioiden siirtymisestä kunnilta maakunnille sekä Valviralta ja aluehallintovirastoilta Valtion lupa- ja valvontavirastolle. Voimaantulosäännös sisältäisi myös muutoksenhakua, lupia ja ilmoituksia sekä valvontaohjelmaa koskevat siirtymäsäännökset.

1.186

1.9.5 Laki syöpäsairauden vaaraa aiheuttaville aineille ja menetelmille ammatissaan altistuvien rekisteristä

3 §.Tietojen toimittaminen keskusrekisteriin ja rekisterinpitäjä.Pykälässä aluehallintovirasto muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

5 §.Valvonta.Pykälässä asianomainen aluehallintovirasto muutettaisiin työsuojeluviranomaiseksi ja lisättäisiin viittaus lakiin työsuojelun valvonnasta ja työpaikan työsuojeluyhteistoiminnasta (44/2006).

1.187

1.9.6 Työturvallisuuslaki

65 §.Lain noudattamisen valvonta. Pykälässä lain noudattamista valvovat työsuojeluviranomaiset muutettaisiin yksikkömuotoon johtuen siitä, että Valtion lupa- ja valvontaviraston toimialueena olisi työsuojelun tehtävissä koko maa. Lisäksi pykälään lisättäisiin viittaus lakiin työsuojelun valvonnasta ja työpaikan työsuojeluyhteistoiminnasta (44/2006).

1.188

1.9.7 Laki työsuojelun valvonnasta ja työpaikan työsuojeluyhteistoiminnasta

2 §.Määritelmät. Pykälässä aluehallintovirasto muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi. Lisäksi sosiaali- ja terveysministeriön työsuojeluviranomaisena toimiminen ehdotetaan muutettavaksi vastaamaan Valtion lupa- ja valvontavirastoa koskevan lakiehdotuksen 34 §:ää, jossa säädettäisiin siitä, että sosiaali- ja terveysministeriö valvoo työsuojelua koskevien säännösten noudattamista Valtion lupa- ja valvontaviraston osalta.

16 §.Käyttökielto ja väliaikainen käyttökielto.Pykälästä poistettaisiin asianomainen-sana. Työsuojeluviranomainen määräytyisi 2 §:n mukaisesti ja se olisi pääsääntöisesti Valtion lupa- ja valvontavirasto.

18 §.Teknisen laitteen luovuttamiskielto. Pykälässä aluehallintovirasto muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

28 §.Työnantajaa edustava yhteistoimintahenkilö. Pykälässä viittaus työsuojeluviranomaisiin muutettaisiin yksikkömuotoon. Pääsääntöisenä työsuojeluviranomaisena toimivan Valtion lupa- ja valvontaviraston toimialueena olisi työsuojelun tehtävissä koko maa.”

29 §.Työsuojeluvaltuutettu ja varavaltuutetut. Pykälässä viittaus työsuojeluviranomaisiin muutettaisiin yksikkömuotoon. Pääsääntöisenä työsuojeluviranomaisena toimivan Valtion lupa- ja valvontaviraston toimialueena olisi työsuojelun tehtävissä koko maa.

31 §.Työsuojeluvaltuutetun tehtävät. Pykälässä viittaus työsuojeluviranomaisiin muutettaisiin yksikkömuotoon. Pääsääntöisenä työsuojeluviranomaisena toimivan Valtion lupa- ja valvontaviraston toimialueena olisi työsuojelun tehtävissä koko maa.

43c §.Yhteistoiminnan osapuolet yhteisellä työpaikalla. Pykälässä viittaus työsuojeluviranomaisiin muutettaisiin yksikkömuotoon. Pääsääntöisenä työsuojeluviranomaisena toimivan Valtion lupa- ja valvontaviraston toimialueena olisi työsuojelun tehtävissä koko maa.

44 §.Muutoksenhaku työsuojeluviranomaisen päätökseen. Pykälässä aluehallintovirasto muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi. Pykälän 4 momentissa työsuojeluviranomaisella tarkoitettaisiin 2 §:n määritelmän mukaisesti joko Valtion lupa- ja valvontavirastoa tai sosiaali- ja terveysministeriötä.

45 §.Muistutus. Pykälässä aluehallintovirasto muutettaisiin työsuojeluviranomaiseksi.

46 §.Kuoleman tai vaikean vamman aiheuttaneesta työtapaturmasta ilmoittaminen. Pykälässä aluehallintovirasto muutettaisiin työsuojeluviranomaiseksi, joka olisi 2 §:n määritelmän mukaan Valtion lupa- ja valvontavirasto tai sosiaali- ja terveysministeriö.

46a §.Ammattitaudista tai työstä johtuvasta muusta työperäisestä sairaudesta ilmoittaminen. Pykälässä aluehallintovirasto muutettaisiin työsuojeluviranomaiseksi, joka olisi 2 §:n määritelmän mukaan Valtion lupa- ja valvontavirasto tai sosiaali- ja terveysministeriö.

54 §.Valvonta. Pykälässä lain noudattamista valvovat työsuojeluviranomaiset muutettaisiin yksikkömuotoon. Pääsääntöisenä työsuojeluviranomaisena toimivan Valtion lupa- ja valvontaviraston toimialueena olisi työsuojelun tehtävissä koko maa.

1.189

1.9.8 Huumausainelaki

30 §.Pykälä vastaisi muilta osin voimassa olevaa lakia, mutta aluehallintovirasto jätettäisiin pois pykälästä aluehallinnon uudistuksen johdosta, ja oikeus saada huumausainekirjanpitoaineisto nähtäväksi jäisi ainoastaan Elintarviketurvallisuusvirastolle.

34 §.Pykälä vastaisi muilta osin voimassa olevaa lakia, mutta aluehallintovirasto jätettäisiin pois pykälän 4 momentista aluehallinnon uudistuksen johdosta. Jatkossa eläinlääkäreiden valvonta tulee olemaan ainoastaan Elintarviketurvallisuusvirastolla.

40 §.Pykälä vastaisi muilta osin voimassa olevaa lakia, mutta aluehallinnon uudistuksen vuoksi Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi. Samalla korjattaisiin ruotsinkielisen version kieliasua.

46 §.Pykälä vastaisi muilta osin voimassa olevaa lakia, mutta sen 3 momentissa aluehallintovirasto muutettaisiin aluehallinnon uudistuksen johdosta Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

1.190

1.9.9 Kemikaalilaki

10 §.Työsuojeluviranomainen. Pykälän 2 momentissa aluehallintovirasto muutettaisiin valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

11 §.Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus ja kunnan ympäristönsuojeluviranomainen. Pykälän otsikossa sekä 1 ja 2 momentissa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ympäristönsuojeluviranomainen muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

55 §.Muutoksenhaku.Pykälän 3 momentissa aluehallintovirasto muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

1.191

1.9.10 Laki eräistä asbestipurkutyötä koskevista vaatimuksista

4 §.

Lupaviranomainen

.

Pykälässä lupaviranomainen muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

7 §.Ilmoitusvelvollisuus muutoksista. Pykälän kirjoitusasu korjattaisiin vastaamaan ehdotettua 4 §:ää.

16 §.Valvonta. Pykälässä lain noudattamista valvovat työsuojeluviranomaiset muutettaisiin työsuojeluviranomaiseksi johtuen Valtion lupa- ja valvontaviraston valtakunnallisesta toimivallasta. Viraston valtakunnallisesta toimivallasta johtuen säännös lupaviranomaisen ja rekisterinpitäjän tehtävien keskittämisestä ei ole enää tarpeen.

1.192

1.9.11 Tupakkalaki

6 §.Valtion lupa- ja valvontaviraston tehtävät.Voimassa olevan pykälän mukaan Valvira ohjaa kuntia ja aluehallintovirastoja niille tupakkalain mukaan kuuluvien tehtävien hoitamisessa. Pykälässä Valvira muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi. Lisäksi säännöstä muutettaisiin niin, että viraston ohjaus kohdistuisi jatkossa maakuntiin. Maininta aluehallintovirastoista poistettaisiin.

7 §.Maakunnan tehtävät.Voimassa oleva pykälä koskee aluehallintovirastojen tehtäviä. Esityksessä ehdotetaan, että jatkossa pykälässä säädettäisiin maakunnan tehtävistä, jotka olisivat samat kuin voimassa olevan tupakkalain 8 §:ssä säädetyt kunnan tehtävät. Lisäksi 7 §:n otsikko muutettaisiin koskemaan maakunnan tehtäviä.

Pykälään ei otettaisi nykyistä 3 momenttia vastaavaa viittausta sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelusta ja valtionavustuksesta annettuun lakiin.

8 §.Kunnan tehtävät.Pykälässä säädettäisiin jatkossa vain kunnan tehtävästä huolehtia alueellaan paikallisesta toiminnasta tupakoinnin lopettamiseksi. Voimassa olevassa pykälässä säädetyt muut kunnan tehtävät kuuluisivat jatkossa maakunnalle, ja niistä säädettäisiin 7 §:ssä.

9 §.Muiden viranomaisten tehtävät.Pykälän 2 ja 3 momentissa Valvira muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

10 §.Tupakkatuotteen valmistajan ja maahantuojan yleiset velvollisuudet.Pykälän 2 momentissa Valvira muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

14 §.Ainesosa-, päästö- ja paloturvallisuusilmoitukset.Pykälän 1 momentissa Valvira muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

15 §.Muutosilmoitukset.Pykälässä Valvira muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

16 §.Markkinatutkimukset ja myyntimäärät.Pykälässä Valvira muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

18 §.Tiukennettu ilmoitusvelvollisuus.Pykälän 2 ja 3 momentissa Valvira muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

20 §.Ilmoitus uudesta tupakkatuotteesta.Pykälässä Valvira muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

21 §.Tupakkatuotteita koskevien tietojen toimittamisen tapa, malli ja ajankohta.Pykälän 1 momentissa Valvira muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

22 §.Eräiden muiden tuotteiden valmistajan ja maahantuojan yleiset velvollisuudet.Pykälän 2 momentissa Valvira muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

26 §.Ennakkoilmoitus sähkösavukkeista ja täyttösäiliöistä.Pykälän 1 momentissa Valvira muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

27 §.Markkinatutkimukset ja myyntimäärät sähkösavukkeista ja täyttösäiliöistä.Pykälässä Valvira muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

28 §.Haittavaikutusten seuranta ja korjaavat toimenpiteet.Pykälässä Valvira muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

29 §.Ainesosailmoitukset poltettavaksi tarkoitetuista kasviperäisistä tuotteista.Pykälässä Valvira muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

30 §.Eräitä muita tuotteita koskevien tietojen toimittamisen tapa, malli ja ajankohta.Pykälän 1 momentissa Valvira muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

44 §.Vähittäismyynnin luvanvaraisuus.Pykälän 1 momentissa kunta muutettaisiin maakunnaksi, minkä lisäksi säännöksen eräitä sanamuotoja muutettaisiin.

45 §.Vähittäismyyntiluvan myöntämisen edellytykset ja esteet.Pykälän 1 momentissa kunta muutettaisiin maakunnaksi.

48 §.Ilmoitus nikotiininesteiden vähittäismyynnistä.Pykälässä kunta muutettaisiin maakunnaksi. Lisäksi pykälän 1 momentin sanamuotoa tarkistettaisiin.

49 §.Vähittäismyyntilupaa koskevat ilmoitukset.Pykälässä kunta muutettaisiin maakunnaksi ja Valvira Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

50 §.

Tukkumyynnin ilmoituksenvaraisuus.

Valtion lupa- ja valvontavirastoksi

Pykälässä kunta muutettaisiin maakunnaksi ja Valvira. Lisäksi pykälän 1 momentin sanamuotoa tarkistettaisiin.

79 §.Tupakointikiellon määrääminen asuntoyhteisöön.Pykälässä kunta muutettaisiin maakunnaksi.

82 §.Viranomaisten ilmoitukset.Pykälän 1 momentissa viittaus työsuojeluviranomaisiin muutettaisiin yksikkömuotoon johtuen siitä, että Valtion lupa- ja valvontaviraston toimialueena olisi työsuojelun tehtävissä koko maa. Lisäksi alkoholilain mukainen viranomainen muutettaisiin maakunnaksi pykälän 1 ja 2 momentissa ja maininnat kunnasta poistettaisiin.

Pykälän tarkoituksena on ollut varmistaa saumaton tiedonkulku eri viranomaisten välillä tupakointitilojen valvonnassa. Jatkossa sekä tupakkalain että alkoholilain mukaiset valvontatehtävät kuuluisivat maakunnalle, ja on tärkeää, että yhteistyö jatkuu sujuvana maakunnan sisäisessä organisaatiossa.

83 §.Valvontaohjelma.Pykälässä Valvira muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

84 §.Valvontasuunnitelma.Pykälän 1 momentissa kunta muutettaisiin maakunnaksi. Pykälän 3 momentissa aluehallintovirasto muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

85 §.Varmistuslaboratorion hyväksyminen.Pykälässä Valvira muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

86 §.Tarkastus- ja näytteenotto-oikeus.Pykälän 1 ja 5 momentissa kunta muutettaisiin maakunnaksi ja Valvira Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

87 §.Tiedonsaantioikeus.Pykälässä kunta muutettaisiin maakunnaksi ja Valvira Valtion lupa- ja valvontavirastoksi. Lisäksi 3 momentista poistettaisiin maininta aluehallintovirastosta.

88 §.Tietojen luovuttaminen.Pykälässä kunta muutettaisiin maakunnaksi ja Valvira Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

89 §.Virka-apu.Pykälässä kunta muutettaisiin maakunnaksi ja Valvira Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

90 §.Hakemusten ja ilmoitusten käsittelystä perittävät maksut.Pykälän 1 ja 2 momentissa kunta muutettaisiin maakunnaksi ja 3 momentissa Valvira Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

91 §.Tupakkalain valvontamaksut.Pykälässä kunta muutettaisiin maakunnaksi. Lisäksi valvontamaksun määrä ei olisi enää harkinnanvarainen vaan kiinteä 350 euroa myyntipistettä kohden. Valvontamaksu olisi kuitenkin 500 euroa, jos myynnissä olisi sekä tupakkatuotteita että nikotiininesteitä.

Maakunta perisi valvontamaksun vuoden alussa voimassa olevista vähittäismyyntiluvasta ja tukkumyynti-ilmoituksen perusteella harjoitettavasta toiminnasta. Valvontamaksu olisi suhteutettava toiminnan kestoon, jos lupa myönnettäisiin tai ilmoitus tehtäisiin kesken vuoden tai koskisi määräaikaista toimintaa. Tällöin valvontamaksun suuruus olisi sen suuruinen osa kyseisen toiminnan koko vuoden valvontamaksusta kuin toiminnan kesto olisi päivinä koko vuodesta.

Maksuvelvollisen oikeusturvasta säädettäisiin verojen ja maksujen täytäntöönpanosta annetussa laissa (706/2007), johon tupakkalain 92 §:ssä viitataan. Lisäksi valvontamaksun oikaisusta säädettäisiin uudessa 91 a §:ssä ja valvontamaksua koskevasta oikaisuvaatimuksesta uudessa 106 a §:ssä.

91 a §.Valvontamaksun oikaisu.Tupakkalakiin säädettäisiin uusi pykälä koskien valvontamaksun oikaisua. Ehdotettu sääntely vastaa pääpiirteissään lentoliikenteen valvontamaksusta annetun lain (1249/2005) 12 ja 13 §:ää ja katsastustoiminnan valvontamaksuista annetun lain (960/2013) 10 ja 11 §:ää.

92 §.Maksujen periminen ja korko.Pykälään lisättäisiin uusi 3 momentti, joka koskee palautettavalle valvontamaksulle maksettavaa korkoa. Ehdotettu säännös vastaa lentoliikenteen valvontamaksusta annetun lain 18 §:ää.

93 §.Kustannusten korvaaminen maakunnalle.Pykälässä kunta muutettaisiin maakunnaksi ja Valvira Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

94 §.Tuotevalvontaa koskevien tietojen tallentaminen ja julkaiseminen.Pykälän 1 ja 2 momentissa Valvira muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

95 §.Vähittäismyyntilupien ja tukkumyynti-ilmoitusten rekisteri.Pykälän 1 momentissa kunta muutettaisiin maakunnaksi. Valvira muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi pykälän 1 ja 2 momentissa.

96 §.Maakunnan kiellot.Pykälässä ja sen otsikossa kunta muutettaisiin maakunnaksi.

97 §.Vähittäismyyntiluvan peruuttaminen.Pykälässä kunta muutettaisiin maakunnaksi.

98 §.Myyntirikkomuksista ilmoittaminen maakunnalle.Pykälässä ja sen otsikossa kunta muutettaisiin maakunnaksi.

99 §.Markkinointia koskeva kielto.Pykälässä kunta muutettaisiin maakunnaksi ja Valvira Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

100 §.Myyntikielto.Pykälässä Valvira muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

101 §.Markkinoilta poistaminen.Pykälässä Valvira muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

102 §.Väliaikainen kielto.Pykälässä Valvira muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

103 §.Oikaisu.Pykälässä Valvira muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

104 §.Varmistuslaboratorion toiminnan keskeyttäminen ja hyväksymisen peruuttaminen.Pykälässä Valvira muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

105 §.Uhkasakko ja teettämisuhka.Pykälän 1 ja 2 momentissa kunta muutettaisiin maakunnaksi ja Valvira Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

106 §.Muutoksenhaku Valtion lupa- ja valvontaviraston ja maakunnan päätöksiin.Pykälän otsikossa kunta muutettaisiin maakunnaksi. Pykälän 1 momenttiin lisättäisiin viittaus uuteen 106 a §:ään. Pykälän 3 momentissa Valvira muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi. Pykälän 4 momentissa oleva viittaus kuntalakiin muutettaisiin viittaukseksi maakuntalakiin. Lisäksi 4 momentista poistettaisiin viittaus lain 91 §:ään, koska valvontamaksun määrästä säädettäisiin laissa.

106 a §.Valvontamaksua koskeva oikaisuvaatimus.Tupakkalakiin lisättäisiin pykälä valvontamaksua koskevasta oikaisuvaatimuksesta. Pykälä vastaisi pääpiirteissään lentoliikenteen valvontamaksusta annetun lain 14—17 §:ää ja katsastustoiminnan valvontamaksusta annetun lain 12—15 §:ää.

107 §.Muutoksenhaku markkinaoikeudellisiin asioihin.Pykälän 1 ja 3 momentissa kunta muutettaisiin maakunnaksi. Pykälässä Valvira muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

112 §.Valtion lupa- ja valvontaviraston kuuleminen.Pykälässä Valvira muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

Voimaantulo.Lain voimaantulosta säädettäisiin erikseen maakuntauudistuksen täytäntöönpanoa sekä valtion lupa-, ohjaus- ja valvontatehtävien uudelleenorganisointia koskevan lainsäädännön voimaanpanosta annettavalla lailla.

Voimaantulosäännös sisältäisi tuoteilmoituksia, vähittäismyyntilupia, tukkumyynti- ja muita ilmoituksia sekä valvontaohjelmaa koskevat siirtymäsäännökset.

1.193

1.9.12 Julkisten alojen eläkelaki

85 §.Eläkkeeseen oikeuttavat työansiot.Pykälän 5 momentissa säädetään kunnaneläinlääkärin eläkkeen perusteena olevan työansion määräytymisestä. Kunnaneläinlääkärin eläkkeen perusteena olevaa työansiota määrättäessä otetaan huomioon kunnan virkatehtävistä suorittamien palkkausetujen lisäksi eläinlääkärin eläimen omistajilta tai haltijoilta periminä eläinlääkintähuoltolain (765/2009) 19 §:ssä tarkoitettuina palkkioina mainitun lain 7 §:ssä tarkoitetun kunnan toimielimen vuosittain vahvistama rahamäärä. Rahamäärä ei saa ylittää kunnaneläinlääkärille kunnallisessa virkaehtosopimuksessa sovittua, kalenterivuoden alussa voimassa ollutta alimman peruspalkan loppupalkkaa kaksinkertaisena. Palkkioiden vahvistamisesta ja sen ajankohdasta sekä loppupalkan muodostumisesta säädetään tarkemmin sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella.

Hallituksen esitykseen maakuntauudistuksen täytäntöönpanoa sekä valtion lupa, ohjaus- ja valvontatehtävien uudelleenorganisointia koskevaksi lainsäädännöksi sisältyy ehdotus eläinlääkintähuoltolain muuttamisesta. Esityksen mukaan lain 7 §:ssä säädettäisiin jatkossa, että maakuntalaissa tarkoitettu maakunta järjestää alueellaan peruseläinlääkäripalvelut ja kiireellisen eläinlääkärinavun siten kuin uudistetussa eläinlääkintähuoltolaissa ja maakuntalaissa säädetään. Muutoksen johdosta pykälän 5 momentissa ehdotetaan jatkossa säädettäväksi kunnaneläinlääkärin eläkkeeseen oikeuttavien ansioiden sijasta maakunnan palveluksessa olevan eläinlääkärin eläkkeeseen oikeuttavista ansioista.

Esitetyn eläinlääkintähuoltolain 19 §:n mukaan maakunnan palveluksessa olevalla eläinlääkärillä olisi oikeus periä antamistaan palveluista kotieläimen omistajalta tai haltijalta virkaehtosopimuksessa määrätty palkkio, matkakustannusten korvaus ja korvaus omistamiensa laitteiden käytöstä sekä korvaus käyttämistään lääkkeistä ja tarvikkeista aiheutuneista kustannuksista. Ehdotetun maakuntalain 16 §:n 1 momentin 8 kohdan mukaan maakuntavaltuusto päättäisi palveluista ja muista suoritteista perittävien maksujen perusteista sekä maakunnan järjestämisvastuulle kuuluvista palveluista perittävistä asiakasmaksuista. Muutoksen johdosta pykälän 5 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että eläinlääkärin palkkiona otettaisiin huomioon kunnan toimielimen vuosittain vahvistaman rahamäärän sijasta maakunnan vuosittain vahvistama rahamäärä. Maakunta ei voisi vahvistaa eläkettä kartuttaviksi toimenpidepalkkioiksi vuodessa enempää kuin mitä on maakunnan palveluksessa olevan eläinlääkärin virkaehtosopimuksessa sovittu alimman peruspalkan loppupalkka kaksinkertaisena.

1.194

1.9.13 Panostajalaki

5 §.Pätevyyskirjan myöntäminen. Pykälässä aluehallintovirasto muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

6 §.Terveydentilan osoittaminen. Pykälässä aluehallintovirasto muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

8 §.Panostajan koulutus. Pykälässä aluehallintovirasto muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

10 §.Poikkeukset koulutus- ja työkokemusvaatimuksista. Pykälässä aluehallintovirasto muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

11 §.Pätevyyskirjan hakeminen. Pykälässä aluehallintovirasto muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

12 §.Turvallisuusselvitys. Pykälässä aluehallintovirasto muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

14 §.Pätevyyskirjan uusiminen. Pykälässä aluehallintovirasto muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

15 §.Pätevyyskirjan peruuttaminen. Pykälässä aluehallintovirasto muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

16 §.Pätevyyskirjan väliaikainen peruuttaminen. Pykälässä aluehallintovirasto muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

17 §.Huomautus. Pykälässä aluehallintovirasto muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

18 §.Pätevyyskirjan haltijan ilmoitusvelvollisuus. Pykälässä aluehallintovirasto muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

19 §.Työnantajan ilmoitusoikeuss. Pykälässä aluehallintovirasto muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

20 §.Poliisin ilmoitusvelvollisuus. Pykälässä aluehallintovirasto muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

21 §.Terveydenhuollon ammattihenkilön ilmoitusoikeus. Pykälässä aluehallintovirasto muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

22 §.Panostajan pätevyyskirjojen rekisteri. Pykälässä aluehallintovirasto muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

23 §.Tietojen luovuttaminen, henkilötietojen käsittely ja rekisteröidyn oikeudet. Pykälässä aluehallintovirasto muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

24 §.Muutoksenhaku. Pykälässä aluehallintovirasto muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

26 §.Poikkeuslupa. Pykälässä aluehallintovirasto muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

28 §.Valvonta. Pykälässä aluehallintovirasto muutettaisiin työsuojeluviranomaisena toimivaksi Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

29 §.Pätevyyskirjan kaava. Pykälässä aluehallintovirasto muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

1.195

1.10 Ympäristöministeriön toimiala

1.196

1.10.1 Ulkoilulaki

4 §.Pykälässä muutettaisiin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus maakunnaksi.

11 §.Pykälässä muutettaisiin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus maakunnaksi.

12 §.Pykälässä muutettaisiin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus maakunnaksi.

14 §.Pykälässä muutettaisiin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus maakunnaksi.

29 §.Pykälässä muutettaisiin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus maakunnaksi.

1.197

1.10.2 Laki kadun ja eräiden yleisten alueiden kunnossa- ja puhtaanapidosta

14 §.Pykälän 2 momentissa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

16 §.Pykälän 2 momentissa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

1.198

1.10.3 Laki maa-aineslain muuttamisesta

4 b §.

Ottamisen ohjaus ja valvonta.

Pykälän 2 momentissa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi. Lisäksi momenttia täsmennettäisiin huomioiden Valtion valvontaviranomaistehtävien siirtämisestä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksesta sekä valtion ympäristölupaviranomaistehtävien siirtämisestä aluehallintovirastosta Valtion lupa- ja valvontavirastoon johtuvat muutokset.

7 §.Lupaviranomainen ja lausunnot.Pykälän 2 momentissa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi. Lisäksi maakunta sille osoitettavien vesienhoidon ja merenhoidon tehtävien johdosta lisättäisiin tahoksi, jolta tulisi pyytää lausunto ennen luvan myöntämistä 2 momentissa tarkoitetuissa tilanteissa.

14 §.

Valvontaviranomainen ja hallintopakkoasia.

Pykälän 5 momentissa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

15 §.Ottamisen keskeyttäminen.Pykälän 2 momentissa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

16 §.Lupamääräysten muuttaminen, lupapäätöksestä poikkeaminen ja luvan peruuttaminen. Pykälän 3 momentissa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

19 §.Päätöksen julkipano.Pykälän 2 momentissa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

20 a §.Valitusoikeus.Pykälän 1 momentin 5 kohdassa ja 2 momentissa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

20 c §.Menettely muutoksenhakutuomioistuimessa.Pykälän 3 momentissa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi

23 §.Valvontamaksu ja valtion avustus.Pykälän 3 momentissa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi

23 a §.Ilmoittamisvelvollisuus.Pykälän 2 momentissa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

23 b §.Tietojärjestelmä.Pykälän 4 momentissa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

1.199

1.10.4 Laki kuntien ympäristönsuojelun hallinnosta

2 §.Valtion lupa- ja valvontaviraston ja maakuntien tehtävät. Pykälän otsikko muutettaisiin siten, että elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi ja maakunniksi. Pykälän 1 momentissa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi, ja viittaus elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksista annettuun lakiin (897/2009) poistettaisiin. Säännökseen lisättäisiin myös maakunnat tahoksi, jotka tukevat ja edistävät kuntien ympäristönsuojelua. Maakunnilla on muun muassa ilmastonmuutoksen torjumiseen ja ympäristötiedon tuottamiseen liittyviä tehtäviä, jotka liittyvät kuntien ympäristönsuojelutehtäviin. Lisäksi säännöksestä poistettaisiin maininta toimialueesta, sillä Valtion lupa- ja valvontaviraston toimialue on koko maa.

5 §.

Kunnan ympäristönsuojeluviranomainen

. Pykälän lisättäisiin uusi 3 momentti. Ehdotetun maakuntalain 6 § 2 momentin 4 kohdan mukaan maakunta voi hoitaa maakunnan ja sen alueen kaikkien kuntien tekemällä sopimuksella maakunnan hoidettavaksi kunnista siirretyt rakennusvalvonnan ja ympäristötoimen järjestämisen tehtävät, joiden hoitamiseen kunnat ovat osoittaneet maakunnalle rahoituksen. Pykälään lisättäisiin informatiivinen viittaus maakuntalain asianomaiseen säännökseen, sillä jatkossa kuntien ympäristönsuojeluviranomaisen tehtävät voitaisiin hoitaa maakunnissa, jos maakunta ja sen alueen kaikki kunnat tekevät sopimuksen asiasta. Momentissa säädettäisiin, että ympäristönsuojeluviranomaisen tehtävistä maakunnissa vastaisi maakuntavaltuuston määräämä maakunnan monijäseninen toimielin, jona ei kuitenkaan voisi toimia maakuntahallitus.

7 §.Toimivallan siirtäminen. Pykälän 1 momenttia muutettaisiin. Jos kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen tehtävien järjestäminen on siirretty maakunnan hoidettavaksi maakuntalain 6 § 2 momentin 4 kohdan mukaisesti, sovellettaisiin toimivallan siirtämiseen maakunnan viranhaltijalle maakuntalakia. Toimivaltaa ei kuitenkaan voitaisi siirtää maakunnassa viranhaltijalle asiassa, joka sisältää hallinnollisen pakon käyttämistä.

11 §.Oikeus saada tietoja.Pykälää muutettaisiin siten, että kunnan ympäristönsuojeluviranomaisella olisi jatkossa oikeus saada tietoja myös maakunnalta tehtäviensä hoidon kannalta tarpeellisista asioista. Ehdotetun maakuntalain 6 §:n 1 momentin nojalla alueidenkäytön suunnittelu, vesien ja merenhoito, luonnon monimuotoisuuden suojelu, ympäristötiedon tuottaminen sekä vesivarojen käyttö ja hoito siirtyisivät maakuntien hoidettavaksi, minkä vuoksi tietojen saaminen näistä asioista on tarpeen jatkossa myös maakunnilta.

1.200

1.10.5 Laki yhteishallinnosta vuokrataloissa

18 §Omistajalle asetetun velvoitteen laiminlyönti.. Pykälän 1 momentissa aluehallintovirasto muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

1.201

1.10.6 Laki asumisoikeusasunnoista

9 a §Talon omistajan velvollisuuden laiminlyönti.. Pykälän 1 momentissa aluehallintovirasto muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi

1.202

1.10.7 Laki Kyrönjoen erityissuojelusta

4 §.Pykälässä valtiolle kuuluva tehtävä osoitettaisiin Etelä-Pohjanmaan maakunnalle.

1.203

1.10.8 Aravarajoituslaki

4 d ja 23 §. Pykäliin ehdotetaan tehtäväksi vastaavanlaiset muutokset kuin korkotukilain 11 d ja 39 §:ään. Asukasvalintaperusteiden noudattamisen valvonta olisi siten aravalainansaajien osalta samanlaista kuin korkotukilainansaajien kohdalla.

1.204

1.10.9 Laki merensuojelulain muuttamisesta

9 §.Ruoppausmassan sijoittamista koskeva lupa.Pykälän 5 momentissa Etelä-Suomen aluehallintovirastolle säädetty tehtävä osoitettaisiin Valtion lupa- ja valvontaviraston tehtäväksi. Samassa yhteydessä viittaus vesilakiin päivitettäisiin viittaukseksi uuteen vesilakiin eli korjattaisiin lain säädösnumero. Momentista myös poistettaisiin ilmaisu ”soveltuvin osin”.

10 §.Merelle tehtävät rakennelmat.Pykälän 2 momentissa päivitettäisiin viittaus liikenne- ja viestintäministeriöön. Pykälän 3 momentissa Etelä-Suomen aluehallintovirasto muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi. Samalla momentista poistettaisiin ilmaisu ”soveltuvin osin”.

11 §.Merenpohjan ja sen sisustan tutkimista ja hyväksikäyttöä koskeva lupa.Pykälän 4 momentissa Etelä-Suomen aluehallintovirasto muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi. Samalla momentista poistettaisiin ilmaisu ”soveltuvin osin”.

1.205

1.10.10 Laki maastoliikennelain muuttamisesta

8 §.Alueelliset kiellot ja rajoitukset.Pykälässä muutettaisiin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

9 §.Kielto- ja rajoitusasiain käsittely.Pykälän 1 ja 2 momentissa muutettaisiin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

10 §.Kiellon ja rajoituksen voimaantulo.Pykälässä muutettaisiin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

11 §.Kiellon tai rajoituksen merkitseminen.Pykälän 1 momentissa muutettaisiin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

12 §.Päätöksen muuttaminen.Pykälässä muutettaisiin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

25 §.Maastoliikennerikkomus.Pykälän 1 momentin 4 kohdassa muutettaisiin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

28 §.Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen erityislupa.Pykälässä muutettaisiin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus maakunnaksi.

30 §.Lupa kilpailuihin ja harjoituksiin. Pykälään lisättäisiin uusi 3 momentti, jossa säädettäisiin kunnan oikeudesta periä maksuja moottorikäyttöisillä ajoneuvoilla tapahtuvien kilpailujen tai harjoitusten toistuvan tai pysyvän samassa maastossa järjestämisen edellyttämästä kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen luvasta sekä sellaisen yksittäisen tapahtuman järjestämisen luvasta, josta on odotettavissa huomattavia haittoja luonnolle, muulle ympäristölle, asutukselle, yleiselle virkistyskäytölle, kalastukselle tai muulle yleiselle tai yksityiselle edulle. Muutos vastaisi liikenne- ja viestintäministeriön esitystä koskien vesiliikennelain 21 §:ssä tarkoitetuilla moottorikäyttöisillä vesikulkuneuvoilla suoritettavien kilpailujen - ja harjoitusten edellyttämien lupien maksullisuutta. Kunnalle perittävä maksu voisi vastata enintään suoritteen tuottamisesta kunnalle aiheutuvia kokonaiskustannuksia. Maksun perusteista määrättäisiin tarkemmin kunnan hyväksymässä taksassa.

32 §.Valvonta.Pykälän 1 momentissa muutettaisiin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus maakunnaksi. Lisäksi pykälän 1 momenttiin lisättäisiin Valtion lupa- ja valvontaviranomaiselle sen 8 §:n nojalla määräämien alueellisten kieltojen ja rajoitusten yleistä valvontaa koskeva toimivaltasäännös.

1.206

1.10.11 Laki luonnonsuojelulain muuttamisesta

6 §.Luonnonsuojelun hallinto. Pykälän 2 momentissa elinkeino- liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

Pykälän 3 momenttiin lisättäisiin maininta koskien maakunnalle esitettäviä luonnonsuojelun edistämistehtäviä. Maakunnan tehtävänä olisi edistää luonnon- ja maisemansuojelua alueellaan.

Maakunnan tehtävä sisältäisi vapaaehtoisuuteen perustuvan luonnonsuojelun edistämisen, etenkin metsien ja soiden suojelutilanteen parantamiseksi, viestinnällä, neuvonnalla ja maanomistajien yhteistoiminnan edistämisellä sekä luonnonsuojelualueiden perustamiseen tähtäävällä hanketoiminnalla. Vastaavilla keinoilla maakunta edistäisi myös luonnon monimuotoisuutta tukevia toimia maa- ja metsätaloudessa, vesien käytössä ja ympäristönhoidossa, etenkin siltä osin kuin näillä on kytkentä maakunnan alueidenkäytön suunnitteluun. Maakunnat vastaisivat lisäksi perinnebiotooppien seurannasta ja edistäisivät perinnebiotooppien hoitoa yhteistyössä muiden alueellisten toimijoiden kanssa.

Maakuntien tehtäviin kuuluisi maakuntakaavoitukseen ja hankkeiden suunnitteluun liittyen soveltuvin osin luonnonsuojelun ja -hoidon alueellisia tarpeita koskevia valmisteluja ja selvityksiä tarpeen mukaisessa yhteistyössä asianomaisten ministeriöiden, Valtion lupa- ja valvontaviraston sekä maakuntaan rajoittuvien muiden maakuntien kanssa. Maakunnan tehtävänä olisi osallistua uhanalaisten lajien ja luontotyyppien inventointiin, seurantaan ja tietovarantojen ylläpitoon. Maakunnat integroisivat kestävän käytön tavoitteet aluekehitystyöhön ja tekisivät yhteistyötä kuntien ja valtion viranomaisten kanssa.

Maakunnalle kuuluisivat lain 24 ja 25 §:ssä tarkemmin kuvatulla tavalla luonnonsuojelualueiden perustamiseen liittyvien korvausten ja maanhankinnan arviointi- ja neuvottelutehtävät sekä sopiminen alueen määräaikaisesta rauhoittamisesta. Maakunta vastaisi myös yksityisten suojelualueiden rajojen merkitsemisestä lain 21 §:ssä esitetyn mukaisesti.

Maakunnat osallistuisivat Natura 2000 – verkostoon kuuluvien alueiden hoidon ja käytön yhteistyöhön ja erityisesti muiden kuin luonnonsuojelulailla suojeltujen Natura 2000 -alueiden käytännön hoitotoimien järjestämiseen.

Maakunnalle kuuluisi maisemansuojelun edistäminen alueellaan. Maakunnan tehtävänä olisi lisätä tietoa ja tietoisuutta maisema-arvoista, edistää niiden kestävää hoitoa ja käyttöä, edistää alan toimijoiden yhteistyötä maakunnassa sekä seurata maisemien ja muiden kulttuuriympäristöjen tilaa ja kehitystä. Maakunta vastaisi maakunnallisesti arvokkaiden maisema-alueiden inventoinnista sekä tekisi esitykset muista kuin valtakunnallisesti merkittävien maisema-alueiden perustamisesta lain 33 §:ssä todetun mukaisesti.

9 §.Luonnonsuojeluohjelman oikeusvaikutukset.Pykälän 2 momentissa elinkeino- liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

21 §.Luonnonsuojelualueen rajojen määrääminen ja merkitseminen. Pykälään lisättäisiin uusi 3 momentti, jossa määriteltäisiin luonnonsuojelualueen rajojen merkitsemisen vastuuviranomaiset. Kuten nykyisinkin, valtion omistamalle alueelle perustetun luonnonsuojelualueen merkinnästä vastaisi alueen haltija eli Metsähallitus. Yksityisten suojelualueiden merkintä siirtyisi elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksilta maakuntien tehtäväksi. Rajojen merkitsemisessä olisi noudatettava pykälän 2 momentissa säädettyjä edellytyksiä. Luonnonsuojelualueen rajojen merkintä on mahdollista toteuttaa viranomaisen omana työnä, pykälän 4 momentin mukaisesti sopimuksella yksityisen asiantuntijan toimesta tai maakuntien osalta ylimaakunnallisena tehtävänä. Maakunta ja Metsähallitus voisivat myös tehdä luonnonsuojelualueen rajojen merkitsemisessä yhteistyötä.

24 §.Luonnonsuojelualueen perustaminen.Pykälän 1, 3 ja 4 momenteissa elinkeino- liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

Pykälän 1 momenttia muutettaisiin lisäksi siten, että siinä todettaisiin maakunnan tehtävä yksityisen luonnonsuojelualueen perustamisen osalta. Maakunta neuvottelisi maanomistajan kanssa alueen rajauksesta, rauhoitusmääräyksistä ja aluetta koskevista korvauksista. Myös Valtion lupa- ja valvontavirasto voi tarvittaessa käydä neuvotteluja alueen perustamiseksi. Neuvottelutehtävässä tulee ottaa huomioon pykälän 2 momentissa esitetyt näkökohdat alueen suojelutavoitteista.

Voimassa olevan lain mukaan luonnonsuojelualueen perustamispäätöstä ei saa antaa, elleivät maanomistaja ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus ole sopineet alueen rauhoitusmääräyksistä ja aluetta koskevista korvauksista. Vastaavalla tavalla Valtion lupa- ja valvontavirasto ei saisi antaa luonnonsuojelualueen perustamispäätöstä, ellei maanomistaja ole hyväksynyt alueen rauhoitusmääräyksiä ja aluetta koskevaa korvausta.

25 §.Alueen määräaikainen rauhoittaminen.Pykälän 1 momentissa elinkeino- liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin maakunnaksi. Maakunnan tehtävänä olisi sopiminen alueen määräaikaisesta rauhoittamisesta. Maakunta ja maanomistaja voisivat luonnon- tai maisemansuojelun edistämiseksi tehdä sopimuksen 10 §:n 2 momentissa tarkoitetun alueen määräaikaisesta rauhoittamisesta joko kokonaan tai tiettyjen toimenpiteiden osalta. Muutoksella vahvistettaisiin maakunnan mahdollisuuksia vapaaehtoisen suojelun edistämiseen, erityisesti Etelä-Suomen metsien monimuotoisuuden suojelun toimintaohjelma METSOn kautta.

27 §.

Luonnonsuojelualueen rauhoituksen lakkauttaminen.

Pykälän 1 momentissa elinkeino- liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

28 §.Luonnonmuistomerkin rauhoituksen lakkauttaminen.Pykälän 1 ja 2 momenteissa elinkeino- liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

30 §.Kiellon voimaantulo.Pykälän 1 momentissa elinkeino- liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

31 §.Poikkeamisvalta.Pykälän 1 momentissa elinkeino- liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

33 §.Maisema-alueen perustaminen.Pykälän 1 momentissa elinkeino- liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi ja maakunnan liitto maakunnaksi.

34 §.Maisema-aluetta koskevat määräykset.Pykälän 2 momentissa elinkeino- liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

40 §.Kuolleena tavattu rauhoitettu eläin.Pykälän 2 momentissa elinkeino- liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

45 §.Rauhoitettujen lajien kauppa.Pykälän 1 momentissa elinkeino- liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

47 §.Lajien esiintymispaikkojen suojelu.Pykälän 3 momentissa elinkeino- liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

48 §.Poikkeukset rauhoitussäännöksistä.Pykälän 2 momentissa elinkeino- liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

49 §.Euroopan yhteisön lajisuojelua koskevat erityissäännökset.Pykälän 3 ja 4 momenteissa elinkeino- liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

53 §.Valtion korvausvelvollisuus.Pykälän 2 ja 5 momenteissa elinkeino- liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi. Viittaus metsälakiin tarkastettu vastaamaan voimassa olevaa metsälakia.

54 §.Korvausten jaksotus.Pykälän 1 momentissa elinkeino- liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

55 §.Väliaikainen toimenpidekielto.Pykälän 1 ja 3 momenteissa elinkeino- liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

57 §.Pakkokeinot.Pykälän 1 ja 2 momenteissa elinkeino- liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

57 a §.Luontovahingon ehkäiseminen ja korjaaminen.Pykälän 1, 2 ja 3 momenteissa elinkeino- liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

61 §.Valitus. Pykälän 2 momentissa elinkeino- liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

63 §.Valitus muun lain nojalla tehdystä päätöksestä.Pykälän 1 momentissa elinkeino- liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

65 §.Hankkeiden ja suunnitelmien arviointi.Pykälän 2, 3 ja 4 momenteissa elinkeino- liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi. Pykälän 2 momentista poistettaisiin ympäristöministeriön päätöstä koskeva säännös koskien lausunnonantajaa tilanteissa, joissa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on itse hankkeen suunnittelija tai toteuttaja sekä tätä ympäristöministeriön päätöstä koskeva valituskielto. Vastaavasti pykälän 3 momentista poistettaisiin viittaus 2 momentissa säädettyyn ja poistettavaksi ehdotettuun ympäristöministeriön päätökseen.

65 a §.Viranomaisen keskeyttämis- ja ilmoitusvelvollisuus.Pykälän 1 momentissa elinkeino- liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

65 b §.Toimenpiteestä vastaavan ilmoitusvelvollisuus.Pykälän 1 ja 2 momenteissa elinkeino- liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

65 c §.Toimenpiteen kieltäminen tai rajoittaminen.Pykälän 1 momentissa elinkeino- liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

68 §.Natura 2000 -verkoston toteuttaminen.Pykälän 2 momentissa elinkeino- liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

1.207

1.10.12 Laki Etelämantereen ympäristösuojelusta

7 §Lupaviranomainen.. Pykälän 1 momentissa Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

1.208

1.10.13 Laki ympäristövahinkovakuutuksesta

3 §Vakuuttamisvelvollisuuden valvonta.. Pykälän 1 ja 2 momenteissa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

1.209

1.10.14 Maankäyttö- ja rakennuslaki

7 §.Kaavoituskatsaus.Pykälän 1 momentissa maakunnan liitto muutettaisiin maakunnaksi.

8 §.Maakunnan ja kuntien yhteistyö alueidenkäytön suunnittelussa.Maakuntauudistuksen yhteydessä maakuntakaavan laatiminen ehdotetaan siirrettäväksi pakollisina kuntayhtyminä toimivilta maakunnan liitoilta maakunnille, jotka ovat itsehallinnollisia julkisoikeudellisia yhteisöjä. Maakunnille kuuluisi myös edistää alueidenkäytön suunnittelua kunnissa.

Pykälässä esitetään säädettäväksi maakuntien ja kuntien yhteistyön perusteista alueidenkäytön suunnittelussa. Pykälän 1 momentin mukaan maakunnan ja alueen kuntien tulisi tehdä ennakoivaa ja vuorovaikutteista yhteistyötä alueidenkäytön suunnittelussa. Tarkoituksena on korostaa osapuolten tavoitteita ennakkoon yhteen sovittavaa ja ratkaisuhakuista yhteistyötä. Pykälän 2 momentin mukaan maakunnan ja kuntien kesken käytäisiin tarpeen mukaan tai vähintään kerran maakuntavaltuustokaudessa keskustelu ajankohtaisista alueidenkäytön kysymyksistä. Keskustelujen sisältö voisi koskea esimerkiksi maakunta- ja kuntakaavoituksen suhteeseen liittyviä kysymyksiä, alueidenkäytön kehityksen seurantaa sekä yhteistyön tarpeita ja tapoja. Maakunta toimisi keskustelujen kokoon kutsujana omasta tai kuntien aloitteesta. Keskustelut voitaisiin tarpeen mukaan käydä kuntakohtaisina tai kerralla useamman kunnan kanssa.

15 §.Rakennusjärjestyksen hyväksyminen. Pykälää ehdotetaan muutettavaksi siten, että siihen lisättäisiin nykyisin maankäyttö- ja rakennusasetuksen 94 ja 95 §:ssä säädetyt kunnan rakennusjärjestystä koskevat säännökset, jotka luonteensa vuoksi kuuluvat lakitasolle. Lisäksi asetuksenantovaltuutta täsmennettäisiin ja siirrettäisiin pykälän 1 momentista viimeiseen momenttiin. Pykälän 1 momenttiin tehtäisiin lakiteknisiä korjauksia. Pykälän 2 momentissa säädettäisiin ensinnäkin kunnan velvollisuudesta lähettää viivytyksettä rakennusjärjestyksen hyväksymistä koskeva päätös ja rakennusjärjestys tiedoksi maakunnalle. Säännös vastaisi asiallisesti nykyistä maankäyttö- ja rakennusasetuksen 94 §:n 1 momenttia rakennusjärjestyksen osalta. Kuitenkaan jäljennöstä annetuista lausunnoista ja muistutuksista ei tarvitsisi toimittaa maakunnalle toisin kuin nykyisin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle. Toiseksi pykälän 2 momentissa säädettäisiin kunnan velvollisuudesta ilmoittaa rakennusjärjestyksen hyväksymistä koskevasta päätöksestä viivytyksettä niille viranomaisille, kunnan jäsenille ja muistutuksen tehneille, jotka ovat sitä pyytäneet rakennusjärjestyksen ollessa nähtävillä. Säännös vastaisi asiallisesti maankäyttö- ja rakennusasetuksen 94 §:n 2 momenttia. Pykälän 3 momentissa säädettäisiin nykyistä maankäyttö- ja rakennusasetuksen 95 §:n 2 momenttia vastaavasti kunnan velvollisuudesta lähettää voimaan tullut rakennusjärjestys tietyille viranomaisille. Pykälän 4 momentissa säädettäisiin valtuudesta antaa valtioneuvoston asetuksella tarkempia säännöksiä rakennusjärjestyksen laatimisesta.

18 §.Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen tehtävät.Pykälä ehdotetaan kumottavaksi. Maakuntauudistuksen yhteydessä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset lakkautetaan ja niiden kuntakaavoitukseen ja kuntien rakennusvalvontatoimeen liittyvät tehtävät siirretään konsultoivan roolin mukaisina maakuntiin. Pykälän 2 momentin mukaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen on nykyisin valvottava, että kaavoituksessa, rakentamisessa ja muussa alueidenkäytössä otetaan huomioon vaikutuksiltaan valtakunnalliset ja merkittävät maakunnalliset asiat. Ehdotuksen mukaan mainittu valtion viranomaisen valvontatehtävä lakkautetaan.

19 §.Maakunnan tehtävät.Perustettavat maakunnat ovat julkisoikeudellisia yhteisöjä, joilla on itsehallinto. Ehdotetun maakuntalain 6 §:n 1 momentin 11 ja 12 kohtien mukaan maakunnan tehtäväaloihin kuuluisivat maakunnan suunnittelu ja maakuntakaavoitus sekä kuntien alueiden käytön suunnittelun ja rakennustoimen järjestämisen edistäminen. Maakunnan ja sen alueen kaikkien kuntien tekemällä sopimuksella maakunnan hoidettavaksi voitaisiin siirtää kunnista rakennusvalvonnan tehtävät.

Edellä todetun perusteella pykälän 1 momentissa maakunnan liitto muutettaisiin maakunnaksi. Pykälän 2 momentin mukaan maakunnan tehtävänä olisi edistää alueidenkäytön suunnittelua ja rakennusvalvontatoimen järjestämistä kunnissa. Kuntakaavoituksen edistämiseksi maakunnan tehtävänä olisi tarjota alueen kunnille asiantuntija-apua ja ajankohtaiskoulutusta sekä osallistua ennakolliseen viranomaisyhteistyöhön ja kaavoitustoimen kehittämishankkeisiin. Sen sijaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten kuntien kaavoitus- ja rakennustoimea koskevaa valvontatehtävää ei ehdoteta siirrettäväksi maakuntien tehtäväksi. Rakennusvalvonnan järjestämisen osalta maakunnan konsultoivaan rooliin kuuluisi asiantuntija-avun tarjoamien, ajankohtaiskoulutuksen järjestäminen sekä muun muassa rakennusvalvontojen yhteistyö- ja kehittämishankkeisiin osallistuminen.

21 §.Kunnan rakennusvalvontaviranomainen. Maankäyttö- ja rakennuslain 21 §:ää ehdotetaan muutettavaksi siten, että sen 1 momenttiin lisättäisiin säännös mahdollisuudesta siirtää rakennusvalvonnan viranomaistehtävät maakunnan hoidettavaksi noudattaen ehdotetun maakuntalain 6 §:n 2 momentin 4 kohtaa. Kyseisen kohdan mukaan maakunta voi lisäksi hoitaa maakunnan ja sen alueen kaikkien kuntien tekemällä sopimuksella maakunnan hoidettavaksi kunnista siirretyt rakennusvalvonnan järjestämisen tehtävät, joiden hoitamiseen kunnat ovat osoittaneet maakunnalle rahoituksen. Rakennusvalvonnan viranomaistehtävistä maakunnassa huolehtisi maakuntavaltuuston määräämä monijäseninen toimielin, jona ei kuitenkaan voisi toimia maakuntahallitus.

Pykälän 2 momenttiin ehdotetaan otettavaksi rakennusvalvonnan viranomaistehtävien mahdolliseen siirtoon maakunnalle liittyvä lisäys. Sen mukaan rakentamisen neuvontaa ja valvontaa varten maakunnassa, jos rakennusvalvonnan viranomaistehtävät on 1 momentin mukaisesti siirretty maakunnalle, on oltava rakennustarkastaja. Rakennustarkastaja on tehtävien hoidon kannalta välttämätön myös maakunnassa. Pykälän 3 momentin mukaan rakennusvalvontaviranomaisen toimivallan siirtämiseen maakunnassa sovellettaisiin maakuntalakia (/). Pykälän 3 ja 4 momenttiin ehdotetaan lisäksi tehtäväksi lakitekninen korjaus.

23 §.Tavoitteiden valmistelu.Maakuntauudistuksessa maakunnan liiton tehtävät siirtyvät perustettavien maakuntien tehtäviksi ja maakunnan liitot lakkautetaan. Tämän vuoksi pykälän maininta maakunnan liitosta korvattaisiin maakunnalla. Lisäksi pykälään tehtäisiin teknisluonteisia korjauksia.

25 §.Maakunnan suunnittelun tehtävät.Pykälää ehdotetaan muutettavaksi siten, että sen 1 momentista poistettaisiin maakuntasuunnitelma sen korvautuessa maakuntastrategialla, jonka laatimisesta säädetään erikseen ehdotetussa maakuntalaissa. Pykälän 1 momentista poistettaisiin tarpeettomana myös alueellinen kehittämisohjelma ja maininta, että alueellisesta kehittämisohjelmasta säädetään erikseen. Lisäksi pykälän nykyinen 3 momentti, jossa säädetään maakuntasuunnitelman sisällöstä, ehdotetaan kumottavaksi, jolloin pykälän nykyinen 4 momentti siirtyisi 3 momentiksi. Tätä uutta 3 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että siinä korostettaisiin entistä selkeämmin aluerakennetason asioita maakuntakaavoituksen tehtävänä korvaamalla sana yhdyskuntarakenne sanalla aluerakenne ja poistamalla maakuntakaavan tehtävästä aluevarausten osoittaminen useamman kuin yhden kunnan alueiden käytön yhteen sovittamiseksi. Maankäyttö- ja rakennuslain tarkoituksena on, että kaavatasoilla on selkeästi omat tehtävänsä. Tämä on soveltamiskäytännössä paikoitellen hämärtynyt. Kun maakunnat uudistuksen myötä muuttuvat pakkokuntayhtymistä itsehallinnollisiksi toimijoiksi, on entistä tärkeämpää, että maakunnan ja kunnan roolit ja työnjako kaavoituksessa ovat mahdollisimman selkeät.

26 §.Maakunnan liitto.Maakuntauudistuksessa maakunnan liiton tehtävät siirtyvät perustettavien maakuntien tehtäviksi ja maakunnan liitot lakkautetaan. Tämän vuoksi pykälä ehdotetaan kumottavaksi.

27 §.Maakuntakaavan laatiminen.Pykälän 1 momentin maininta maakunnan liitosta ehdotetaan korvattavaksi maakunnalla. Voimassa olevan pykälän mukaan laadittaessa maakuntakaava osa-alueittain tulee kaavan valmistelua ohjaamaan asettaa maakunnan liiton toimielin, jossa on asianomaisten kuntien nimeämiä jäseniä. Ehdotetun 1 momentin mukaan maakunnan olisi asetettava kaavan valmistelua ohjaamaan maakunnan ja kaava-alueen kuntien yhteistyöryhmä, jossa on alueen kunkin kunnan ja maakunnan nimeämiä jäseniä. Yhteistyöryhmä tulisi asettaa ohjaamaan paitsi vaiheittain tai osa-alueittain laadittavia maakuntakaavoja, myös koko maakunnan alueen kattavia kokonaismaakuntakaavoja. Kaava-alueen kunnat nimeäisivät jäsenensä yhteistyöryhmään. Tällä edistettäisiin maakunnan ja kuntien välistä vuorovaikutusta maakuntakaavan laatimisessa. Vuorovaikutuksen korostaminen maakuntakaavaa laadittaessa on perusteltua maakuntakaavan laatimisen siirtyessä alueen kuntien muodostamalta kuntayhtymältä itsehallinnolliselle maakunnalle. Yhteistyöryhmän asettaminen olisi maakunnan tehtävänä.

28 §.Maakuntakaavan sisältövaatimukset.Maankäyttö- ja rakennuslain 28 §:n 3 momentin 3 kohdan mukaan maakuntakaavan yhtenä sisältövaatimuksena on huomion kiinnittäminen ympäristön ja talouden kannalta kestäviin liikenteen ja teknisen huollon järjestelyihin. Kohtaan esitetään lisättäväksi liikennejärjestelmän toimivuus. Lisäyksellä edistettäisiin maakuntakaavoituksen ja maakunnallisen liikennejärjestelmäsuunnittelun yhteen sovittamista sekä liikennejärjestelmän toimivuuden nykyistä parempaa huomioon ottamista maakuntakaavoituksessa. Lisäksi pykälän 1, 2 ja 3 momenttiin ehdotetaan tehtäväksi lakiteknisiä korjauksia.

31 §.Maakuntakaavan hyväksyminen.Pykälää muutettaisiin siten, että jatkossa maakuntakaavan hyväksyisi maakuntavaltuusto.

32.Maakuntakaavan oikeusvaikutukset muuhun suunnitteluun ja viranomaistoimintaan. Pykälän 2 momentin mukaan viranomaisten on nykyisin suunnitellessaan alueiden käyttöä koskevia toimenpiteitä ja päättäessään niiden toteuttamisesta otettava maakuntakaava huomioon, pyrittävä edistämään kaavan toteuttamista ja katsottava, ettei toimenpiteillä vaikeuteta kaavan toteuttamista. Kyseiset oikeusvaikutukset koskevat paitsi valtion viranomaisia, myös kuntia. Nykytilanteessa maakuntakaavan laatii ja hyväksyy kuntayhtymänä toimiva maakunnan liitto, tulevaisuudessa itsehallinnollinen maakunta. Maakuntakaavoja koskeva vahvistusmenettely poistettiin 1.2.2016 voimaan tulleella maankäyttö- ja rakennuslain muutoksella (28/2016). Kun lisäksi otetaan huomioon, että kaavan toteuttamisen edistämisestä voi aiheutua merkittäviä taloudellisia velvoitteita valtiolle ja kunnille, on perusteltua, että velvoite pyrkiä edistämään maakuntakaavan toteuttamista poistettaisiin pykälän 2 momentista. Ehdotuksen mukaan valtion viranomaisten ja kuntien tulisi jatkossakin suunnitellessaan alueidenkäyttöä koskevia toimenpiteitä ja päättäessään niiden toteuttamisesta otettava maakuntakaava huomioon ja katsottava, ettei toimenpiteillä vaikeuteta kaavan toteuttamista.

33 §.Rakentamisrajoitus.Pykälän 3 momentissa maakunnan liitto muutettaisiin maakunnaksi. Lisäksi pykälän 2 ja 3 momenttiin ehdotetaan tehtäväksi teknisiä korjauksia.

47 §.Yhteisen yleiskaavan laatiminen ja hyväksyminen.Kuntien yhteisen yleiskaavan laatiminen ja hyväksyminen on voitu antaa pakollisena kuntayhtymänä toimivan maakunnan liiton tehtäväksi. Pykälän 1 momenttiin esitettävän muutoksen mukaan kuntien yhteisen yleiskaavan laatimista ja hyväksymistä ei voitaisi antaa maakunnan tehtäväksi. Tehtävään soveltuva kuntayhtymä tai muu kuntien yhteinen toimielin voisi jatkossakin laatia ja hyväksyä yhteisen yleiskaavan.

65 §.Kaavaehdotuksen asettaminen julkisesti nähtäville.Pykälän 3 momentissa maakunnan liitto muutettaisiin maakunnaksi. Pykälän 4 momentissa olevaa asetuksenantovaltuutta muutettaisiin siten, että siihen lisättäisiin maininta valtioneuvoston asetuksesta.

66 §.Viranomaisneuvottelu.Nykyisen pykälän 1 momentin mukaan maakuntakaavaa laadittaessa on oltava yhteydessä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukseen ja niihin ministeriöihin, joiden toimialaan kuuluvia valtakunnallisesti merkittäviä asioita kaavassa käsitellään. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten lakkauttamisen vuoksi säännöstä ehdotetaan muutettavaksi siten, että ministeriöiden lisäksi maakuntakaavaa laadittaessa olisi oltava yhteydessä niihin viranomaisiin, joiden toimialaan kuuluvia valtakunnallisesti merkittäviä asioita kaavassa käsitellään. Kyseisiä viranomaisia olisivat esimerkiksi valtion liikenne-, ympäristönsuojelu-, luonnonsuojelu- ja museoviranomaiset. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 2 momentti, jolloin nykyinen 2 momentti siirtyisi 3 momentiksi ja nykyinen 3 momentti 4 momentiksi. Ehdotetussa uudessa 2 momentissa säädettäisiin maakunnan ja kuntien viranomaisneuvottelusta. Momentin mukaan maakunnan olisi maakuntakaavaa valmisteltaessa oltava yhteydessä alueen kuntiin ja järjestettävä neuvottelu maakuntakaavan laadintaan liittyvien kunnan kehittämistavoitteiden toteuttamiseksi. Neuvottelu voitaisiin järjestää kuntakohtaisesti tai kuntaryhmittäin. Neuvottelun järjestämistä koskevan säännöksen ottaminen maankäyttö- ja rakennuslakiin on perusteltua maakuntakaavan laatimisen siirtyessä kuntayhtymänä toimivalta maakunnan liitolta itsehallinnolliselle maakunnalle. Neuvottelussa esiin tuodut kuntien kehittämistavoitteet kirjattaisiin jatkossa neuvottelusta laadittavaan muistioon. Pykälän 3momenttia muutettaisiin siten, että maininta elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksesta korvattaisiin maakunnalla ja muilla viranomaisilla, joiden toimialaa asia koskee. Pykälän 4 momentin asetuksenantovaltuuteen tehtäisiin lakiteknisiä korjauksia.

67 §.Ilmoittaminen kaavan hyväksymisestä ja voimaantulosta. Pykälää ehdotetaan muutettavaksi siten, että sen otsikkoon lisättäisiin maininta voimaantulosta ilmoittamisesta ja siihen lisättäisiin nykyisin maankäyttö- ja rakennusasetuksen 94 ja 95 §:ssä säädetyt kaavoja koskevat säännökset, jotka luonteensa vuoksi kuuluvat lakitasolle. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin sekä maakuntakaavoja että yleis- ja asemakaavoja koskevasta tiedottamisvelvollisuudesta. Säännös vastaisi muutoin nykytilaa, mutta siihen lisättäisiin nykyisin maankäyttö- ja rakennusasetuksen 94 §:n 2 momentissa säädetyt velvoitteet lähettää tieto kaavan hyväksymistä koskevasta päätöksestä myös viranomaiselle ja tiedottaa päätöksestä yleisessä tietoverkossa. Pykälän 2 momentissa säädettäisiin maakunnan velvollisuudesta lähettää viivytyksettä kaavan hyväksymistä koskeva päätös tietyille viranomaisille. Säännös vastaisi pääosin nykyistä maankäyttö- ja rakennusasetuksen 94 §:n 3 momenttia, mutta maininta elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksesta poistuisi. Lisäksi momentissa säädettäisiin maakunnan velvollisuudesta lähettää voimaan tullut maakuntakaava tiedoksi tietyille viranomaisille. Säännös vastaisi asiallisesti nykyisin maankäyttö- ja rakennusasetuksen 95 §:n 1 momenttia, mutta maininta elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksesta poistettaisiin. Pykälän 3 momentissa säädettäisiin kunnan velvollisuudesta lähettää viivytyksettä kaavan hyväksymistä koskeva päätös sekä kaavakartta ja -selostus tiedoksi maakunnalle. Säännös vastaisi asiallisesti nykyistä maankäyttö- ja rakennusasetuksen 94 §:n 1 momenttia, mutta elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin maakunnaksi ja velvoite lähettää jäljennös annetuista lausunnoista ja muistutuksista poistuisi. Lisäksi momentissa säädettäisiin kunnan velvollisuudesta lähettää voimaan tullut yleiskaava ja asemakaava tietyille viranomaisille. Säännös vastaisi muutoin nykyistä maankäyttö- ja rakennusasetuksen 95 §:n 2 momenttia, mutta velvollisuus ilmoittaa kaavan voimaantulosta elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle poistuisi.

67 b §.Merialuesuunnitelman laatiminen ja hyväksyminen.Merialuesuunnittelun tehtävä siirtyy aluehallintouudistuksen yhteydessä maakunnan liitolta maakunnan tehtäväksi. Tämän vuoksi pykälässä maakunnan liitto muutettaisiin maakunnaksi.

67 c §.Osallistuminen ja lausunnot.Pykälän 1 momentissa maakunnan liitot muutettaisiin maakunniksi.

67 d §.Merialuesuunnitelmasta tiedottaminen.Pykälässä maakunnan liitot muutettaisiin maakunniksi.

72 §.Suunnittelutarve ranta-alueella.Nykyisen pykälän 4 momentin mukaan kunta voi elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusta kuultuaan osoittaa rakennusjärjestyksessä alueet, joilla pykälän 1 momentissa tarkoitettu rantavyöhykkeelle rakentamista koskeva rajoitus ei ole voimassa. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten lakkauttamisen vuoksi mainittu kuulemisvelvollisuus ehdotetaan poistettavaksi. Lisäksi momenttiin ehdotetaan tehtäväksi kielellinen tarkistus.

127 §.Rakennuksen purkamislupa. Pykälää ehdotetaan muutettavaksi siten, että siihen lisätään uusi 4 momentti. Uusi momentti vastaisi asiallisesti nykyisen maankäyttö- ja rakennusasetuksen 67 §:ää, joka on sen luonteen vuoksi tarpeen nostaa lakitasolle. Samalla elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi. Säännös on osa Valtion lupa- ja valvontaviraston pääasiassa rakennusperinnön suojelusta annettuun lakiin perustuvaa rakennussuojelutehtäväkokonaisuutta ja tarpeellinen, jotta Valtion lupa- ja valvontavirasto voi tarvittaessa reagoida ottamalla purettavat rakennukset suojeluharkintaan.

133 §.Kuuleminen ja lausunnot.Nykyisen pykälän 3 momentin mukaan, jos rakennuslupaa haetaan luonnonsuojelulain mukaiselle valtioneuvoston asetuksella säädettävälle luonnonsuojelulain kannalta merkittävälle alueelle tai alueelle, joka maakuntakaavassa on varattu virkistys- ja suojelualueeksi, hakemuksesta on pyydettävä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen lausunto. Momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että siinä määritellään miltä viranomaiselta on missäkin tilanteessa pyydettävä lausunto. Lisäksi momenttiin nostettaisiin nykyisin maankäyttö- ja rakennuslain 60 §:ssä säädetty poikkeus lausunnonpyytämisvelvollisuudesta. Sen mukaan lausunto ei kuitenkaan olisi tarpeen, jos rakentaminen perustuu kunnan poikkeamispäätökseen, jota koskevasta hakemuksesta tässä momentissa mainittu viranomainen on antanut lausunnon. Lausunto maakunnalta ei olisi myöskään tarpeen, jos alueella on voimassa oikeusvaikutteinen yleiskaava tai asemakaava. Momenttiin ehdotetaan lisäksi nostettavan nykyisin maankäyttö- ja rakennusasetuksen 60 §:ssä säädetty määräaika lausunnon antamiselle siten täsmennettynä, että määräaika lausunnon antamiselle alkaa siitä, kun lausuntopyyntö on saapunut. Viranomaisen olisi ehdotetun säännöksen mukaan annettava lausuntonsa kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun lausuntopyyntö on saapunut. Lisäksi pykälän 4 momentissa olevaa asetuksenantovaltuutta täsmennettäisiin siten, että siihen lisättäisiin maininta valtioneuvoston asetuksesta.

173 §.Poikkeamismenettely.Pykälää ehdotetaan muutettavaksi siten, että sen 3 momentista poistettaisiin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus ja maakunnan liitto muutettaisiin maakunnaksi. Pykälän 4 momenttiin ehdotetaan tehtäväksi muutokset, jotka johtuvat elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen tehtävien siirtymisestä muille viranomaisille. Momentin mukaan kunnan olisi aina pyydettävä Valtion lupa- ja valvontaviraston lausunto, jos poikkeaminen koskee luonnonsuojelun kannalta merkittävää aluetta, Museoviraston lausunto, jos poikkeaminen koskee rakennussuojelun kannalta merkittävää kohdetta tai aluetta, ja maakunnan lausunto, jos poikkeaminen koskee maakuntakaavassa virkistys-, suojelu- tai liikennealueeksi varattua aluetta. Lisäksi pykälän 5 momentissa säädettyä määräaikaa lausunnon antamiselle täsmennettäisiin siten, että määräaika alkaa siitä, kun lausuntopyyntö on saapunut.

174 §.Poikkeamispäätös.Pykälän 4 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että kunnan olisi jatkossa toimitettava poikkeamispäätökset elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen sijaan maakunnalle tiedoksi. Toisin kuin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksella, maakunnalla ei ole toimivaltaa ohjata tai valvoa kunnan toimintaa. Päätösten toimittaminen maakunnalle palvelisi maakunnan tehtävänä olevaa alueiden käytön seurantaa.

177 §.Määräys suunnitteluvelvoitteen toteuttamiseksi.Pykälää ehdotetaan muutettavaksi siten, että sen 3 momentissa maakunnan liitto muutettaisiin maakunnaksi. Lisäksi pykälää muutettaisiin siten, että 1, 3 ja 5 momentissa asianomainen ministeriö korvattaisiin ympäristöministeriöllä ja 5 momentin viittausta 128 §:ään täsmennettäisiin.

178 §.Määräys valtakunnallisen alueidenkäyttötavoitteen toteuttamiseksi.Pykälää ehdotetaan muutettavaksi siten, että 1 momentissa asianomainen ministeriö muutettaisiin ympäristöministeriöksi ja 2 momentissa maakunnan liitto muutettaisiin maakunnaksi.

188 §.Muutoksenhaku kaavan ja rakennusjärjestyksen hyväksymispäätöksestä. Pykälän 1 ja 3 momenttiin ehdotetaan otettavaksi ehdotetusta maakuntalaista johtuvat muutokset. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin muutoksenhausta maakuntakaavan hyväksymispäätökseen ehdotetun maakuntalain mukaan. Valituslajina olisi siten maakuntavalitus. Muun kaavan kuin maakuntakaavan ja rakennusjärjestyksen hyväksymistä koskevaan päätökseen haettaisiin muutosta kuntalain mukaan. Pykälän 3 momentissa säädettäisiin, milloin maakuntakaavan hyväksymistä koskevan päätöksen katsottaisiin tulleen asianosaisten tietoon. Säännöksessä viitattaisiin ehdotetun maakuntalain 136 §:n säännökseen.

190 §.Muutoksenhaku muusta viranomaisen päätöksestä.Pykälän 1 momentissa maakunnan liitto esitetään muutettavaksi maakunnaksi.

191 §.Valitusoikeus kaavan ja rakennusjärjestyksen hyväksymistä koskevasta päätöksestä.Pykälän 1 momenttiin lisättäisiin viittaus ehdotetun maakuntalain oikaisuvaatimus- ja valitusoikeutta koskevaan 133 §:ään vastaavasti kuin momentissa nyt on viittaus kuntalain oikaisuvaatimus- ja valitusoikeutta koskevaan 137 §:ään. Lisäksi maakunnan valitusoikeus vaikutusten perusteella poistettaisiin, koska se ulottaa maakunnan valitusoikeuden käytännössä kaikkiin kunnan kaava- ja rakennusjärjestyspäätöksiin. Jatkossa kun maakunnat eivät enää ole kuntayhtymiä vaan itsehallinnollisia hallintoalueita, niiden toimivaltaa suhteessa kuntiin on arvioitava aiempaa tarkemmin. Maakunnalla ei myöskään ole kuntien alueidenkäyttöön liittyvää ohjaus- tai valvontatehtävää. Näin ollen maakunnan valitusoikeus kuntakaavoihin ehdotetaan rajattavaksi maakunnan toimialaan kuuluviin asioihin. Maakunnalla olisi siten edelleen mahdollisuus perustaa valitusoikeutensa muiden viranomaisten tavoin toimialaansa momentin ensimmäisen virkkeen mukaisesti. Pykälän 3 momentin viittaus kuntalakiin ehdotetaan muutettavaksi uuden kuntalain mukaiseksi. Pykälän 4 momentissa maakunnan liitto muutettaisiin maakunnaksi.

192 §.Valitusoikeus rakennus- ja toimenpidelupapäätöksestä sekä maisematyölupa- ja purkamislupapäätöksestä.Pykälää ehdotetaan muutettavaksi siten, että sen 3 momenttiin muutetaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen tilalle Valtion lupa- ja valvontavirasto, jolle rakennussuojeluasiat siirtyvät. Lisäksi pykälän 1, 2 ja 3 momenttiin ehdotetaan tehtäväksi lakiteknisiä korjauksia.

195 §.Viranomaisen oikaisukehotus kaava-asiassa.Pykälän mukaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus voi kunnan hyväksyttyä yleiskaavan tai asemakaavan tehdä kunnalle kirjallisen oikaisukehotuksen, jos kaava on laadittu ottamatta huomioon valtakunnallisia alueidenkäyttötavoitteita tai muutoin vastoin lain säännöksiä ja on yleisen edun mukaista saattaa asia uudelleen kunnassa päätettäväksi. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten lakatessa säännös ehdotetaan kumottavaksi.

196 §.Oikaisukehotuksen johdosta tehdyn päätöksen vaikutus valituksiin.Pykälä ehdotetaan tarpeettomana kumottavaksi, koska oikaisukehotusmenettelyä kaava-asiassa koskeva 195 § ehdotetaan kumottavaksi.

198 §.Eräiden päätösten tiedoksi antaminen. Nykyisen pykälän 2 momentin mukaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen päätös yleiskaavan laatimiseksi annetun rakennuskiellon jatkamista ja kadunpitovelvollisuuden toteuttamiseksi annettavan määräyksen antamista koskevassa asiassa annetaan julkipanon jälkeen. Kyseiset säännökset ehdotetaan poistettavaksi tarpeettomina. Lisäksi pykälän 1 momenttiin ehdotetaan tehtäväksi luettavuutta parantava lakitekninen korjaus.

199 §.Alueiden käytön seuranta. Lakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 199 §, jossa säädettäisiin alueiden käytön seurannasta. Nykyisin alueiden käytön seurannasta säädetään maankäyttö- ja rakennusasetuksen 2 §:ssä. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin ympäristöministeriötä koskevasta alueiden käytön seurantatehtävästä. Säännös vastaisi pääosin nykyisin maankäyttö- ja rakennusasetuksen 2 §:n 1 momentissa säädettyä ympäristöministeriön seurantatehtävää. Pykälän 2 momentissa säädettäisiin maakuntaa koskevasta seurantatehtävästä, joka koskisi alueiden käyttöä, alue- ja yhdyskuntarakenteen, rakennetun ympäristön sekä kulttuuri- ja luonnonympäristön tilan ja kehityksen seurantaa sen alueella. Säännös vastaisi osittain nykyisin maankäyttö- ja rakennusasetuksen 2 §:n 3 momentissa säädettyä maakunnan liiton seurantatehtävää. Seuranta sisältäisi muun muassa kuntien maakunnalle ehdotetun 174 §:n 4 momentin mukaisesti toimittamien päätösten kokoamisen. Koottavia seurantatietoja olisivat siten esimerkiksi maakunnan alueen kuntien tekemät poikkeamispäätökset ja suunnittelutarveratkaisut. Lisäksi momenttiin lisättäisiin säännös, jonka mukaan maakunnan olisi toimitettava seurantatiedot ympäristöministeriölle. Pykälän 3 momentissa säädettäisiin kuntien alueiden käytön seurantatehtävästä. Säännös vastaisi nykyisen maankäyttö- ja rakennusasetuksen 4 momenttia. Lisäksi pykälän 4 momentissa olisi valtuus antaa tarkempia säännöksiä seurannan järjestämisestä ja seurattavista tiedoista valtioneuvoston asetuksella.

201 §.Kaavapäätösten täytäntöönpanokelpoisuus.Pykälän 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että maakuntahallitus muutettaisiin maakunnaksi. Maakunta voisi päättää mille toimielimelle edellä mainitun määräyksen antaminen kuuluisi. Kunnan on nykyisin 1 momentin mukaan annettava päätös viivytyksettä tiedoksi valittajille ja muutoksenhakuviranomaiselle sekä, jos määräys koskee oikaisukehotuksen kohteena olevaa kaavaa, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle. Koska oikaisumenettelyä koskevat 195 ja 196 § ehdotetaan kumottavaksi, ehdotetaan 1 momentista poistettavaksi siihen liittyvät säännökset. Pykälän 2 momentti ehdotetaan poistettavaksi, koska oikaisukehotusta koskeva 195 § ehdotetaan kumottavaksi.

203 §.Muutoksenhaun yhteydessä kaavaan ja rakennusjärjestykseen tehtävät muutokset. Pykälässä maakunnan liitto muutettaisiin maakunnaksi.

205 §.Viranomaisen tiedonsaantioikeus. Pykälää ehdotetaan muutettavaksi siten, että 1 momentissa asianomainen ministeriö muutettaisiin ympäristöministeriöksi ja maininta elinkeino-. liikenne- ja ympäristökeskuksesta poistettaisiin. Lisäksi momenttiin lisättäisiin säännös maakunnan oikeudesta saada kunnilta ja muilta viranomaisilta maksutta näillä olevia 199 §:n 2 momentissa tarkoitetun seurannan kannalta tarpeellisia tietoja sekä tämän lain mukaista viranomaistehtävää varten tarpeellisia asiakirjoja. Kunnalle ehdotetaan säädettäväksi oikeus saada maakunnalta ja muilta viranomaisilta maksutta alueiden käytön suunnittelussa tarpeellisia tietoja. Lisäksi pykälän 2 momentin viittaus muutettaisiin valtuudeksi antaa tarkempia säännöksiä siitä, mitä tietoja 1 momentissa mainittujen viranomaisten on oikeus saada maksutta, valtioneuvoston asetuksella.

Voimaantulo Lain voimaantulosta säädettäisiin erikseen lailla. Maakuntakaavoihin, jotka ovat olleet ehdotuksena julkisesti nähtävillä ennen tämän lain voimaantuloa, sovellettaisiin tämän lain voimaan tullessa voimassa ollutta 28 §:ää.

1.210

1.10.15 Laki vuokra-asuntolainojen ja asumisoikeustalolainojen korkotuesta

3 §Korkotukilainojen hyväksymisvaltuus.. Pykälän 2 momentin jälkimmäinen virke poistettaisiin. Jatkossa lainan hyväksyminen korkotukilainaksi ei siis edellyttäisi, että kohteen sijaintikunta puoltaa hankkeen toteuttamista. Korkotukilainan hyväksymisen kannalta keskeisten asioiden tuleminen ARA:n tietoon voidaan varmistaa kuntaa kuulemalla ilman, että kunnalle annetaan mahdollisuus omalla lausunnollaan estää korkotukilainan hyväksyminen. Muilta osin pykälää ei muutettaisi.

8 §.Korkotukilainan hyväksyvä viranomainen.Pykälän 1 momenttiin lisättäisiin säännös, jonka mukaan ARA:n olisi kuultava korkotukilainahakemuksen kohteena olevan vuokra- tai asumisoikeustalon sijaintikuntaa tai -maakuntaa ennen korkotukilainan hyväksymistä koskevan päätöksen tekemistä. Jos kyse olisi niin sanotuista tavallisista vuokra-asunnoista, asumisoikeustalosta tai esimerkiksi opiskelija-asunnoista, ARA:n tulisi pyytää asiasta lausuntoa ensisijaisesti kunnalta. Jos korkotukilaina liittyisi sellaiseen erityisryhmille tarkoitettuun asuntohankkeeseen, jossa erityisryhmän asumispalveluiden järjestäminen kuuluu jatkossa maakunnan vastuulle, hanketta koskevaa lausuntoa pyydettäisiin ensisijaisesti maakunnalta. Lausuntoa olisi perusteltua pyytää kunnan sijasta maakunnalta myös esimerkiksi silloin, jos maakunta päättäisi rakennuttaa korkotukilainalla rahoitettavia tavallisia vuokra-asuntoja ja korkotukilainan saajana olisi maakunnan omistama yhtiö. ARA voisi tarvittaessa pyytää asuntohankkeesta lausuntoa sekä kunnalta että maakunnalta, jos se olisi asian käsittelyn ja korkotukilainan hyväksymiselle laissa säädettyjen vaatimusten arvioimisen kannalta perusteltua.

Korkotukilainan hyväksyminen ei edellyttäisi kunnan tai maakunnan puoltavan asuntohanketta. ARA:n olisi kuitenkin otettava kunnan tai maakunnan lausunnossa esitetyt näkökohdat huomioon päättäessään, hyväksyykö se lainan korkotukilainaksi vai ei. ARA voisi vain poikkeuksellisesti hyväksyä korkotukilainoitettavaksi sellaisen kohteen, jonka toteuttamista kunta tai maakunta antamassaan lausunnossa vastustaa. Vastaavanlainen menettely on käytössä vuonna 2016 käyttöön otetussa uudessa lyhytkestoisessa korkotukimallissa, ja siitä säädetään vuokratalojen rakentamislainojen lyhytaikaisesta korkotuesta annetun lain (574/2016) 8 §:ssä.

Lausunnon antamisessa olisi kyse maakunnan suorittamasta tarkoituksenmukaisuusharkinnasta, ja kukin maakunta voisi järjestää lausunnonantomenettelyn parhaaksi katsomallaan tavalla. ARA voisi kuitenkin korkotukilainojen hakemista ja hyväksymistä koskevissa ohjeissaan ohjeistaa maakuntia siitä, millaisiin seikkoihin lausuntojen antamisessa tulisi kiinnittää huomiota. Kukin maakunta päättäisi itse myös lausuntomenettelyn resursoinnista.

Muilta osin pykälä vastaisi nykyistä lakia.

11 d §Asukasvalinnan valvonta.. Pykälän 1 momenttia muutettaisiin siten, että asukasvalintaperusteiden noudattamisen valvonta siirrettäisiin kunnilta maakunnille siltä osin kuin kyse on sellaisista erityisryhmistä, joiden asumispalveluiden järjestäminen kuuluu maakunnan vastuulle sosiaalihuoltolain, vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annetun lain tai kehitysvammaisten erityishuollosta annetun lain nojalla. Muussa tapauksessa asukasvalintaperusteiden noudattamista valvoisi rakennuksen sijaintikunta kuten tähänkin asti. Esimerkiksi muistisairaille ikääntyneille tarkoitetun palvelutalon tai kehitysvammaisten henkilöiden asumisyksikön osalta asukasvalintasäännösten noudattamista valvoisi jatkossa maakunta, jolle kuuluu näiden ryhmien asumispalveluiden järjestämisvastuu. Sitä vastoin esimerkiksi niin sanottujen tavallisten vuokra-asuntojen tai opiskelija-asuntojen osalta valvonta kuuluisi edelleen kunnille. Siltä osin kuin valvontatehtävä siirtyisi maakunnille, niillä olisi kuntien tavoin oikeus vaatia valvonnan suorittamiseksi tarvittavat tiedot korkotukilainan saajilta. Valvontatehtävää suorittaessaan maakunnan olisi valvottava kaikkien korkotukilaissa ja asukasvalinta-asetuksessa säädettyjen velvoitteiden noudattamista. Maakunnan olisi siis valvottava, että erityisryhmille tarkoitetuissa, investointiavustuksella rahoitetuissa asunnoissa asunnonhakijat asetetaan etusijajärjestykseen hakijan asunnontarpeen, tulojen ja varallisuuden perusteella ja että asukasvalinnassa noudatetaan muitakin asukasvalinta-asetuksessa säädettyjä edellytyksiä. Tämä tarkoittaisi esimerkiksi vaatimusta siitä, että asukkaiksi ei valita hakijoita, joilla on niin paljon varallisuutta, että he kykenevät hankkimaan tarvettaan vastaavan asunnon ilman valtion tukea. Kukin maakunta voisi järjestää valvontamenettelyn parhaaksi katsomallaan tavalla, ja maakunnat päättäisivät itse myös menettelyn resursoinnista. Pykälän 2 momentin nojalla ARA voisi kuitenkin antaa maakunnille yleistä ohjausta siitä, millä tavoin korkotukilain ja asukasvalinta-asetuksen sisältämiä asukasvalintasäännöksiä tulisi tulkita ja niiden noudattamista valvoa.

Pykälän 2 momenttia muutettaisiin siten, että ARA voisi antaa asukasvalintasäännösten noudattamista koskevaa yleistä ohjausta kuntien ja lainansaajien ohella myös maakunnille. Lisäksi momentissa oleva maininta Valtion asuntorahastosta muutettaisiin vastaamaan nykyistä sääntelyä, jossa viraston nimenä on Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus. Muilta osin pykälä vastaisi nykyistä lakia.

39 §Valvonta.. Pykälään lisättäisiin korkotukilain ohjauksesta ja valvonnasta vastaavaksi viranomaiseksi maakunta. Maakunnan ohjaus- ja valvontavalta liittyisi sille lain 11 d §:ssä säädettyyn asukasvalintaperusteiden noudattamisen valvontaan, ja sillä olisi ympäristöministeriön, ARA:n, Valtiokonttorin ja kuntien tavoin oikeus saada salassapitosäännösten estämättä nähtäväkseen valvonnan toteuttamiseksi tarpeelliset asiakirjat. Maakunta voisi muiden pykälässä mainittujen viranomaisten tavoin myös velvoittaa lainansaajan toimittamaan asiakirjat tarkastajan luona tarkastettaviksi.

Lisäksi momentissa oleva maininta Valtion asuntorahastosta muutettaisiin vastaamaan nykyistä sääntelyä, jossa viraston nimenä on Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus. Muilta osin pykälä vastaisi nykyistä lakia.

1.211

1.10.16 Laki avustuksista erityisryhmien asunto-olojen parantamiseksi

6 §Myöntämisen edellytykset.. Pykälän 1 momentin 3 kohtaa muutettaisiin siten, että investointiavustuksen myöntäminen ei enää jatkossa edellyttäisi, että avustushakemuksen kohteena olevan asuinrakennuksen sijaintikunta puoltaa avustuksen myöntämistä. Ei esimerkiksi voida pitää tarkoituksenmukaisena, että kunta voisi omalla kielteisellä lausunnollaan estää avustuksen myöntämisen sellaiselle erityisryhmän asuntokohteelle, jota maakunta pitää perusteltuna ja jonka asukkaiden asumispalveluista maakunta olisi järjestämisvastuussa. Ennen avustuspäätöksen tekemistä ARA:n olisi kuitenkin kuultava asuinrakennuksen sijaintikuntaa tai, jos avustettava kohde olisi tarkoitettu erityisryhmälle, jonka asumispalveluiden järjestäminen kuuluisi jatkossa maakunnan vastuulle sosiaalihuoltolain, vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annetun lain tai kehitysvammaisten erityishuollosta annetun lain nojalla, asuinrakennuksen sijaintimaakuntaa. Tarvittaessa ARA voisi kuulla asiasta sekä kuntaa että maakuntaa.

Asuinrakennuksen sijaintikuntaa tai -maakuntaa kuulemalla varmistettaisiin avustettavan kohteen tarpeellisuus kyseisen kunnan ja erityisryhmän asuntotilanne huomioon ottaen sekä muiden hankkeen hyväksymisen ja avustuksen myöntämisen kannalta merkityksellisten seikkojen tuleminen ARA:n tietoon. Jos kyseessä oleva asuntokohde olisi tarkoitettu erityisryhmälle, jonka asumispalveluiden järjestäminen kuuluu jatkossa maakunnan vastuulle, mutta ARA päättäisi pyytää asiassa lausunnon myös kunnalta, kunta voisi omassa lausunnossaan ottaa kantaa esimerkiksi siihen, miten suunniteltu rakennus soveltuisi sitä ympäröivään yhdyskuntarakenteeseen, kunnan tarjoamiin lähipalveluihin ja kunnan asuntomarkkinatilanteeseen. ARA:n olisi otettava kunnan tai maakunnan lausunnossa esitetyt näkökohdat huomioon päättäessään, myöntääkö se avustuksen vai ei. ARA voisi vain poikkeuksellisesti hyväksyä avustettavaksi sellaisen kohteen, jonka toteuttamista kunta tai maakunta antamassaan lausunnossa vastustaa.

Lausuntoa antaessaan maakunnan tulisi ottaa huomioon samat asiat kuin kunnankin, eli sen tulisi kiinnittää erityistä huomiota kyseessä olevaa erityisryhmää koskevien palvelujen kokonaisuuteen alueella sekä siihen, onko asuntohanke perusteltu ja tarpeellinen myös pitkällä aikavälillä. Lisäksi ARA voisi antamissaan avustusten hakuohjeissa ohjeistaa maakuntia siitä, millaisiin seikkoihin lausuntojen antamisessa tulisi kiinnittää huomiota. Muuten lausuntojen antamisessa olisi kyse maakuntien suorittamasta tarkoituksenmukaisuusharkinnasta, ja kukin maakunta voisi järjestää lausunnonantomenettelyn parhaaksi katsomallaan tavalla. Kukin maakunta päättäisi itse myös menettelyn resursoinnista. Muilta osin pykälä vastaisi nykyistä lakia.

1.212

1.10.17 Laki vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä

4 §.Viranomaiset. Pykälän 2, 3 ja 4 momentissa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin maakunnaksi. Lisäksi 4 momenttiin suomenkieliseen versioon tehtäisiin tekninen kirjoitusmuodon korjaus.

5 §.Maakunnan tehtävät.Pykälän otsikossa sekä 1, 2 ja 3 momentissa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin maakunnaksi. Pykälään ehdotetaan myös muutoksia, jotka perustuvat siihen, että tehtävien siirtyessä maakuntien järjestettäväksi ministeriöillä ei ole suoraa ohjaustoimivaltaa. Muutoksilla pyritään myös selkeyttämään suunnittelukokonaisuutta ja tehtävien vastuita. Lisäksi ehdotetaan sisällytettäväksi asetuksenantovaltuus pykälän uuteen 4 momenttiin.

Vesienhoidon ja merenhoidon järjestämiseen liittyviä tehtäviä sisältyy nyt osin asetustasoiseen sääntelyyn. Itsehallintoa käyttäville maakunnille voi perustuslain 121 §:n 4 momentin ja 80 §:n 1 momentin mukaan antaa tehtäviä vain lain tasolla. Tämän vuoksi ehdotetaan, että lakiin sisällytetään riittävät perussäännökset, jotta asioista voidaan säätää tarkemmin valtioneuvoston asetuksella.

Pykälän 1 momentin 8 kohtaa ehdotetaan täsmennettäväksi siten, että kohdan mukaan maakunnan tehtäviin vesienhoitoalueella kuuluisi valmistella kyseisen momentin ja 11 §:n selvityksistä ja tiedoista vesienhoitosuunnitelma ja toimenpideohjelma noudattaen, mitä valmistelun aikatauluista säädetään 13 §:ssä. Muutoksen tarkoituksena olisi tarkentaa, että 13 §:ssä säädetyt aikataulut vesienhoitosuunnitelman valmisteluasiakirjojen laatimiselle ovat myös määräaikoja valmisteluasiakirjojen laatimiseksi tarvittavien tietojen keräämiselle ja tuottamiselle. Tehtävien määräajan tarkentamisella mahdollistettaisiin, että tarvittaessa voitaisiin esimerkiksi todeta, että maakunta on hoitanut lakisääteiset velvoitteensa oikeassa ajassa. Jos näin ei olisi, ohjaavilla ministeriöillä olisi käytössään ehdotetun 28 b §:n mukainen määräyksenantomahdollisuus velvoitteiden täyttämiseksi.

Pykälän 1 momentin 9 kohdasta ehdotetaan poistettavaksi tehtävä hoitaa muita ympäristöministeriön ja maa- ja metsätalousministeriön vesienhoidon järjestämiseksi määräämiä tehtäviä. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksille on ministeriöiden alaisena hallintona voinut määrätä tehtäviä erillisillä määräyksillä, mutta vastaavaa menettelyä ei voida kohdistaa maakuntiin. Kohdassa ehdotetaan säädettäväksi maakunnan velvollisuudesta toteuttaa osaltaan toimenpideohjelmaa sekä seurata ja edistää sen toteutumista. Osana vesienhoidon järjestämiseen liittyviä tehtäviä maakunnat huolehtisivat osaltaan toimenpideohjelmien toimenpiteiden toteuttamisesta. Lisäksi maakunnan tehtäviin kuuluisi edistää toimenpideohjelman toteutumista siltä osin, kuin se ei itse toteuttaisi ohjelmaan sisältyviä toimenpiteitä. Velvollisuus seurata vesienhoidon toimenpideohjelman toteutumista perustuu vesipuitedirektiivin 15 artiklan 3 kohdassa asetettuun toimenpideohjelman täytäntöönpanon väliraportointivelvollisuuteen.

Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 10 kohta, jossa säädettäisiin tehtävästä arvioida 21 §:n 3 momentissa tarkoitetun poikkeuksellisen luonnonolosuhteen tai onnettomuuden aiheuttaman tilapäisen vesien tilan huonontumisen merkitystä ympäristötavoitteiden kannalta. Tehtävästä säädetään nykyisin vesienhoidon järjestämisestä annetun valtioneuvoston asetuksen (1040/2006) 14 e §:ssä.

Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi myös uusi 11 kohta. Kohdan mukaan maakunnan tulisi varmistua siitä, että jos vesienhoitosuunnitelmassa esitetään 21 §:n 3 momentissa ja 22–25 §:ssä tarkoitettuja poikkeuksia, tämä ei estä tai vaaranna 21 §:n 1 momentin mukaisten ympäristötavoitteiden saavuttamista muissa saman vesienhoitoalueen vesimuodostumissa tai ole ristiriidassa muualla ympäristölainsäädännössä asetettujen vaatimusten tai tavoitteiden kanssa. Tehtävästä säädetään nykyisin vesienhoidon järjestämisestä annetun valtioneuvoston asetuksen 14 f §:ssä.

Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 12 kohta, jonka mukaan maakunnan tulisi osaltaan koota 1—11 kohdissa tarkoitetut tiedot ja tallettaa ne ympäristönsuojelun tietojärjestelmään. Tyypillistä on, että tietoja tallennetaan sekä eri työvaiheiden valmistuttua, että niiden aikana. Tämä edistää sekä maakuntien sisäisen, että maakuntien välisen työn sujuvuutta sekä tehokkuutta. Tietojärjestelmään tallentamisen myötä tiedot tulisivat toimitetuksi eri viranomaisille, tutkimuslaitoksille ja kansalaisten käyttöön. Käytännössä tiedot raportoidaan sähköisesti EU:n komissiolle ympäristönsuojelun tietojärjestelmien kautta.

Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 13 kohta, jonka mukaan maakunnan tulisi huolehtia osaltaan tässä laissa tarkoitetuista tehtävistä sekä tarpeellisesta yhteistyöstä kansainvälisillä vesienhoitoalueilla. Tehtävästä säädetään nykyisin vesienhoitoalueista annetun valtioneuvoston asetuksen (1303/2004) 6 §:ssä. Yhteistyöstä kansainvälisillä vesienhoitoalueilla määrätään Ruotsin kanssa tehdyllä rajajokisopimuksella (SopS 91/2010) ja Norjan kanssa tehdyllä sopimuksella suomalais-norjalaisesta vesienhoitoalueesta (SopS 50/2014). Kansainvälisen vesienhoitoalueen kansallisella osalla noudatetaan vesienhoidon järjestämiseksi vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain säännöksiä.

Pykälän 1 momenttiin lisättäisiin myös uusi 14 kohta, jonka mukaan maakunnan tulisi yhteistyössä Valtion lupa- ja valvontaviraston ja kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen kanssa tarkastella vesien tilaan vaikuttavia muiden lakien mukaisia ennakkovalvontatoimenpiteitä osana toimenpideohjelman tarkistamista ja esittää tarvittaessa niiden saattamista ajan tasalle. Ennakkovalvontatoimenpiteisiin kuuluvien lupien ja tarkkailumääräysten muuttamisesta säädetään ympäristönsuojelulaissa (527/2014) ja vesilaissa (587/2011). Tehtävästä säädetään nykyisin vesienhoidon järjestämisestä annetun valtioneuvoston asetuksen 24 §:ssä. Säännöksen siirtäminen laintasolle olisi sopusoinnussa perustuslain 80 §:n vaatimusten kanssa. Tarkoituksena ei olisi muuttaa aineellista sääntelyä.

Ennakkovalvontatoimenpiteiden tarkasteluvelvollisuus perustuu vesipuitedirektiivin 11 artiklan 3 kohdan e-i alakohtiin, joissa määritellyt ennakkovalvontatoimenpiteet kuuluvat toimenpideohjelmassa esitettäviin vesienhoidon perustoimenpiteisiin. Ne on tarkistettava säännöllisesti sekä tarvittaessa saatettava ajan tasalle. Kyseisissä alakohdissa tarkoitettuja ennakkovalvontatoimenpiteitä ovat makean pintaveden ja pohjaveden oton sekä makean pintaveden patoamisen ennakkovalvonta, tekopohjaveden muodostamisen ennakkovalvonta, pilaantumista mahdollisesti aiheuttavan pistekuormituksen ja hajakuormituksen ennakkovalvonta sekä muut ennakkovalvontatoimenpiteet, joilla varmistetaan, etteivät vesimuodostuman hydrologis-morfologiset olot estä tai vaaranna ekologisen tilan tai ekologisen potentiaalin tavoitteen saavuttamista. Kyseiset ennakkovalvontatoimenpiteet on määritelty vesienhoidon perustoimenpiteiksi myös vesienhoidon järjestämisestä annetun valtioneuvoston asetuksen 24 §:ssä. Tarkastelu- ja tarkistamisvelvollisuuden piiriin kuuluvia keskeisimpiä ennakkovalvontatoimenpiteitä olisivat ympäristönsuojelulain ja vesilain nojalla myönnetyt luvat sekä ilmoitusmenettelyn johdosta lupaviranomaisen antamat toimintaa muotoavat määräykset, joilla on vaikutusta vesien tilaan.

Ennakkovalvontatoimenpiteiden tarkastelu yhteistyössä Valtion lupa- ja valvontaviraston ja kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen kanssa tukisi seurantaohjelman laatimista sekä toimenpideohjelmassa esitettävien perustoimenpiteiden riittävyyden arviointia. Toimenpideohjelman tarkistamisen yhteydessä esitetään, kuinka paljon ihmistoiminnasta aiheutuvia paineita tulee vähentää, jotta ympäristötavoitteet voidaan saavuttaa. Vesienhoitosuunnitelman huomioonottamisvelvollisuuden kautta vesienhoidon ympäristötavoitteet tulevat huomioitaviksi sektorilakien mukaisessa päätöksenteossa. Lisäksi ympäristötavoitteet heijastuvat jälkivalvontaan Valtion lupa- ja valvontaviraston ja maakuntien yhteistyönä toteutettavan tarkastelun kautta. Tarkastelussa arvioidaan myös, ovatko lupien tarkkailumääräykset kattavia vesienhoidon seurantaohjelman näkökulmasta.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin maakunnan tehtävistä alueellaan merenhoidon järjestämiseksi. Momentin kohta 4 ehdotetaan muutettavan siten, että siitä poistettaisiin velvollisuus hoitaa muut ympäristöministeriön sekä maa- ja metsätalousministeriön määräämät tehtävät merenhoidon järjestämiseksi. Lisäksi kohtaa selvennetään siten, että maakunnan tehtävä olisi osaltaan valmistella merenhoitosuunnitelmaa ja edistää sen toteutumista sekä toteuttaa merenhoitosuunnitelman toimenpideohjelmaa. Maakunnilla olisi siten alueellaan osaltaan toimenpiteiden edistämistehtävä sekä toteuttamistehtävä, minkä lisäksi se osallistuisi ympäristöministeriön koordinoimaan merenhoitosuunnitelman ja toimenpiteiden valmisteluun.

Pykälän 2 momenttiin ehdotetaan lisäksi uutta 5 kohtaa, jossa säädettäisiin tehtävästä koota osaltaan 1—4 kohdissa tarkoitetut tiedot ja tallettaa ne ympäristönsuojelun tietojärjestelmään.

Pykälään ehdotetaan säädettäväksi uusi 4 momentti, jonka mukaan valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä maakunnan ja Suomen ympäristökeskuksen kyseisessä pykälässä tarkoitetuista tehtävistä ja niiden aikatauluista.

6 §.Maakuntien yhteistyö vesienhoidon järjestämisessä.Pykälässä säädettäisiin maakuntien yhteistyöstä vesienhoitoalueella. Ehdotetulla säännöksellä pyrittäisiin varmistamaan tehtävien hoitaminen valtakunnallisesti yhdenmukaisesti ja EU-lainsäädännön mukaisesti. Maakuntien yhteistyön reunaedellytyksenä on erityisesti, että vesienhoitoalue on vesienhoidon suunnittelun alueellinen yksikkö. Säännöksellä pyritään myös turvaamaan maakuntien itsehallinto.

Pykälä jakaantuisi neljään momenttiin, joista momentit 1 ja 3 sisältäisivät maakuntien yhteistyötä koskevaa aineellista sääntelyä ja 4 momentti sisältäisi asetuksenantovaltuuden. Momentti 2 sisältäisi informatiivisen viittauksen ehdotetussa maakuntalaissa säädettyihin maakuntien yhteistoiminnan muotoihin.

Pykälän 1 momentissa ehdotetaan säädettäväksi, että maakuntien olisi vesienhoitoalueella tehtävä yhteistyötä vesienhoidon järjestämiseksi valtakunnallisesti vertailukelpoisesti ja yhdenmukaisesti momentissa luetelluissa tehtävissä. Vaatimus valtakunnallisesta yhdenmukaisuudesta toteuttaa osaltaan perustuslain 6 §:n turvaamaa yhdenvertaisuutta.Momentissa säädetyillä vesienhoidon tehtävillä on vaikutusta mm. toiminnanharjoittajien toimintaedellytyksiin, kansalaisiin ja yleiseen etuun.

Valtakunnallinen yhdenmukaisuus on tärkeää erityisesti vesien tilan arvioimisessa ja seurannan järjestämisessä sekä ympäristötavoitteiden asettamisessa. Yhteistyössä toteutettavan seurannan tarkoituksena olisi lisäksi varmistaa, että jokaisella vesienhoitoalueella saataisiin yhdenmukaisten menettelyjen avulla monipuolinen ja luotettava kokonaiskuva vesienhoitoalueen vesien tilasta ja toimenpiteiden vaikutuksista. Toiminnanharjoittajien toimintaedellytysten kannalta on myös tärkeää, että ennakkovalvontatoimenpiteiden tarkistaminen toteutetaan tasapuolisesti.

Vesienhoitoaluekohtaisen vesienhoitosuunnitelman laatimismenettelyn näkökulmasta yhteistyö on tarpeen erityisesti aikataulujen ja suunnitelmien sisällön yhteensovittamisen kannalta. Yhteensovitetulla menettelyllä tuotettaisiin laadukkaat, yhdenmukaiset sekä EU:n vesipuitedirektiivin ja kansallisen lainsäädännön vaatimukset täyttävät vesienhoitosuunnitelmat.

Pykälän 2 momentti sisältäisi informatiivisen viittauksen ehdotetun maakuntalain 8 lukuun, jossa säädettäisiin maakuntien yhteistoiminnan muodoista.

Pykälän 3 momentissa ehdotetaan säädettäväksi, että maakuntien olisi sovitettava yhteen vesienhoidon suunnittelun aikataulu ja sisältö myös valtakunnallisesti vesienhoitoalueiden välillä. Säännöksen tarkoituksena olisi varmistaa, että menettely hoidettaisiin asianmukaisesti yhtenäisessä aikataulussa vesienhoitoaluekohtaisesti ja vesienhoitoalueiden välillä, jotta valtakunnallisesti noudatettaisiin EU:n vesipuitedirektiiviin perustuvia aikatauluja.

Pykälän 4 momenttiin sisältyisi asetuksenantovaltuus, jonka mukaan maakuntien yhteistyönä toteutettavien vesienhoidon tehtävien sisällöstä sekä vesienhoitoalueista annettaisiin tarkemmat säännökset valtioneuvoston asetuksella. Asetuksen nimeä ei kuitenkaan enää mainittaisi pykälän otsikossa.

7 §.Vesien ominaispiirteet. Nykyisin pykälässä säädetty tehtävä kuuluu voimassa olevan oikeustilan mukaisesti elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksille ja se osoitettaisiin nyt maakunnalle. Pykälässä passiivimuodossa oleva tehtävä ehdotetaan muutettavan aktiivimuotoon.

Pykälää tarkennettaisiin siltä osin, että maakunta määrittäisi pintavesien sijainnin ja rajat pintavesien jaottelun lisäksi. Maakunta määrittäisi myös pohjavesistä tärkeiden ja muiden vedenhankintakäyttöön soveltuvien pohjavesialueiden sijainnin ja rajat sekä pohjavesialueiden maa- ja kallioperän yleispiirteet. Tehtävästä säädetään nykyisin vesienhoidon järjestämisestä annetun valtioneuvoston asetuksen 3 §:ssä. Koska itsehallintoa käyttäville maakunnille voi perustuslain 121 §:n 4 momentin ja 80 §:n 1 momentin mukaan antaa tehtäviä vain lain tasolla, ehdotetaan nykyisin valtioneuvoston asetuksiin sisältyvät tehtävät siirrettäväksi lakiin.

8 §Vesien tilan luokittelu.. Tehtävä kuuluu nykyisin voimassa olevan oikeustilan mukaisesti elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksille ja se osoitettaisiin nyt maakunnalle. Pykälän 1 momentissa passiivissa oleva tehtävä ehdotetaan muutettavan aktiivimuotoon. Lisäksi 3 momenttiin tehtäisiin tekninen kirjoitusmuodon korjaus.

9 §.Seuranta.Pykälän 2 momentissa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin maakunnaksi. Momentti ehdotetaan muutettavaksi aktiivimuotoon sen selventämiseksi, että tehtävä osoitettaisiin maakunnalle. Maakunnan olisi seurantaohjelmaa laatiessaan otettava huomioon toiminnanharjoittajalle muun lain nojalla kuuluva tarkkailu. Sanamuodon olisi tarkoitus myös selventää sitä, että vesienhoitoalueen seurantaohjelma kootaan lupiin liittyvästä velvoitetarkkailusta sekä maakunnan järjestämästä seurannasta. Tämän lisäksi tietoja tulisi kerätä tutkimuslaitosten tutkimuksista sekä esimerkiksi veden käyttöön liittyvästä veden laadun tarkkailusta kuten nykyisinkin.

10 a §.Pohjavesialueen määrittäminen.Pykälän 1 momentissa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin maakunnaksi. Lisäksi 3 momentin suomenkieliseen asetuksenantovaltuuteen ehdotetaan tehtäväksi säädöstekninen korjaus.

10 b §.Pohjavesialueen luokitus.Pykälän 1 ja 2 momentissa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin maakunnaksi. Lisäksi 3 momentin suomenkieliseen asetuksenantovaltuuteen ehdotetaan tehtäväksi säädöstekninen korjaus.

10 c §.Pohjavesialueen rajan ja luokituksen muuttaminen.Pykälässä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin maakunnaksi.

10 d §.Pohjavesialueen määrittämisen ja luokituksen valmistelu.Pykälän 1 ja 2 momentissa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin maakunnaksi. Pykälän 1 momentissa lausunnon pyytäminen maakunnan liitolta korvattaisiin lausunnon pyytämisellä Valtion lupa- ja valvontavirastosta. Lausunnon pyytäminen olisi perusteltua, kun otetaan huomioon Valtion lupa- ja valtiovirastolle osoitettavat tehtävät muun muassa ympäristönsuojelulain ja vesilain mukaisessa luvituksessa ja valvonnassa. Lisäksi luonnonsuojelutehtävien osalta Valtion lupa- ja valvontavirastolla olisi merkittävää asiantuntemusta, jota olisi tarpeen hyödyntää erityisesti E-luokan pohjavesialueiden luokituksen valmistelussa. Valtion lupa- ja valvontavirastolle kuuluisi myös maa-aineslain (555/1981) mukainen yleinen valvonta, mikä liittyy kiinteästi pohjavesialueiden määrittämiseen ja luokitukseen.

Pykälään lisättäisiin uusi 3 momentti, joka vastaa nykyistä vesienhoidon järjestämisestä annetun valtioneuvoston asetuksen 27 §:n 2 momenttia. Ottaen huomioon perustuslain 80 §:n vaatimukset, asiasta olisi säädettävä lain tasolla. Pykälän 1 momentissa säädetään pohjavesialueen määrittämisen ja luokituksen valmistelua koskevasta menettelystä osana vesienhoitosuunnitelman laatimista. Menettelyssä noudatetaan lain 15 §:n 1 ja 2 momenttia, joiden mukaisesti valmisteluasiakirjat on pidettävä yleisön nähtävillä ja niistä tulee olla mahdollisuus esittää mielipiteensä kuuden kuukauden määräajassa. Tästä poiketen uudessa 3 momentissa säädettäisiin, että valmisteluasiakirjojen nähtävilläpitoaika ja mielipiteiden esittämisaika olisi oltava vähintään 30 päivää. Maakunnan harkinnan mukaan aika voi myös olla tätä vähimmäisaikaa pidempi. Tätä lyhempää nähtävillä pitämisen ja mielipiteiden esittämisen aikaa noudatettaisiin silloin, jos pohjavesialueen luokitusta tai rajausta muutetaan vesienhoitosuunnitelman laatimisesta erillisenä menettelynä. Muilta osin menettelyssä noudatettaisiin 15 §:n 1 ja 2 momenttia kuten 1 momentissa säädetään.

Pykälän nykyinen 3 momentti siirtyisi momentiksi 4. Lisäksi tämän 4 suomenkieliseen momentin suomenkieliseen asetuksenantovaltuuteen ehdotetaan tehtäväksi säädöstekninen korjaus.

10 f §.Pohjavesialueen suojelusuunnitelman valmistelu. Pykälän 1 ja 2 momentissa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin maakunnaksi. Pykälän 1 momentissa lausunnon pyytäminen aluehallintovirastolta ehdotetaan muutettavan lausunnon pyytämiseksi Valtion lupa- ja valvontavirastolta. Lisäksi 3 momentin suomenkieliseen asetuksenantovaltuuteen ehdotetaan tehtäväksi säädöstekninen korjaus.

11 §.Vesienhoitosuunnitelma.Tehtävä kuuluu voimassa olevan oikeustilan mukaisesti nykyisin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksille ja se osoitettaisiin nyt maakunnille. Pykälän 1 momentissa passiivimuodossa oleva tehtävä ehdotetaan muutettavaksi aktiivimuotoon. Muutoksella olisi myös tarkoitus selventää, että maakunnat laativat yhteistyössä yhden vesienhoitosuunnitelman vesienhoitoalueelle. Maakuntien laatimassa vesienhoitoaluekohtaisessa vesienhoitosuunnitelmassa olisi esitettävä momentin alakohdissa mainitut seikat. Vesienhoitosuunnitelman sisältövaatimuksista säädetään tarkemmin vesienhoidon järjestämisestä annetun valtioneuvoston asetuksen liitteessä 5.

Pykälän 1 momentin 6 alakohdassa vesienhoitosuunnitelmassa esitettävä selvitys valtioiden välisistä neuvotteluista ehdotetaan muutettavaksi. Kohdan mukaan selvitys olisi esitettävä kansainvälisellä vesienhoitoalueella toimivaltaisten viranomaisten välisestä yhteistyöstä ja siitä, miten tämä on vaikuttanut suunnitelman sisältöön ja vaihtoehtojen valintaan. Kohdassa säädettäisiin edelleen myös, että selvitys olisi esitettävä valmistelun aikana esitetyistä kannanotoista. Yhteistyöstä kansainvälisillä vesienhoitoalueilla määrätään rajavesisopimuksilla.

Lisäksi pykälän 1 momenttiin lisättäisiin uusi 7 kohta, jonka mukaan vesienhoitosuunnitelmassa olisi esitettävä yhteenveto lain 12 §:ssä tarkoitetuista toimenpiteistä, joilla vesienhoidon ympäristötavoitteet saavutetaan.

Pykälän 2 momenttiin tehtäisiin säädöstekninen korjaus. Viittaus 4 a lukuun korjattaisiin viittaukseksi 26 b §:ään.

Pykälän 3 momenttia ehdotetaan muutettavan siten, että vesienhoitosuunnitelmassa olisi esitettävä ympäristöselostus. Muutoksen tarkoitus olisi tarkentaa, ettei ympäristöselostus ole erillinen vesienhoitosuunnitelman osa vaan se sisältyy vesienhoitosuunnitelmaan. Lisäksi momentti sisältäisi informatiivisen viittauksen siitä, että ympäristöselostuksen laadinnasta säädetään viranomaisten suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutusten arvioinnista annetussa laissa (200/2005). Tarkoituksena on korostaa, että ympäristöselostuksen laadinnassa noudatetaan kyseisessä laissa säädettyä menettelyä.

Pykälän 4 momentissa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin maakunniksi. Muiden viranomaisten hallussa olevat tarpeelliset tiedot muutettaisiin muiden viranomaisten hallussa oleviksi vesienhoidon järjestämisessä välttämättömiksi tiedoiksi. Muutoksen tarkoituksena olisi korostaa, ettei maakuntien tiedonsaanti olisi tarveharkintaista, vaan tietojen olisi oltava välttämättömiä vesienhoidon järjestämisen kannalta.

12 §.Toimenpideohjelma.Pykälässä säädetty tehtävä kuuluu voimassa olevan oikeustilan mukaisesti nykyisin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksille ja se osoitettaisiin nyt maakunnalle.

Pykälän 1 momentissa passiivimuodossa ilmaistu tehtävä ehdotetaan muutettavaksi aktiivimuotoon. Maakuntien olisi laadittava vesienhoitoalueelle yksi tai useampi toimenpideohjelma vesienhoidon ympäristötavoitteiden saavuttamiseksi. Toimenpideohjelma voitaisiin laatia koskemaan yhtä tai useampaa vesistöaluetta. Kuitenkin toimenpideohjelma tai -ohjelmat tulisi laatia siten, että ne kattaisivat koko vesienhoitoalueen. Yhteenveto vesienhoitoalueen toimenpiteistä liitettäisiin osaksi vesienhoitosuunnitelmaa. Muutoksella olisi tarkoitus selventää, että vesienhoitoalueille laaditaan toimenpideohjelmia, joihin sisältyvistä toimenpiteistä kootaan yhteenveto vesienhoitosuunnitelmaan. Tällöin sekä toimenpideohjelmista että yhteenvedosta ei enää käytettäisi samaa käsitettä. Tämä olisi omiaan selventämään menettelyä vesienhoitosuunnitelmien ja toimenpideohjelmien valmistelemisessa.

Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 4 momentti, jonka mukaan uudet tai tarkistetut toimenpiteet olisi käynnistettävä kolmen vuoden kuluessa toimenpideohjelman tai sen tarkistamisen valmistumisesta. Velvollisuudesta käynnistää toimenpiteet esitetyssä aikataulussa säädetään vesipuitedirektiivin 11 artiklan 8 kohdassa. Tehtävä ehdotetaan nyt sisällytettäväksi lakiin, jotta kansallisesta lainsäädännöstä kävisi selkeämmin ilmi vesipuitedirektiivin mukainen toimenpiteiden käynnistämisen aikataulu. Maakunnan tulisi omalta osaltaan huolehtia näiden toimenpiteiden käynnistämisestä sekä seurata ja edistää niiden toteutumista alueellaan kuten 5 §:n 1 momentin 9 -kohdassa ehdotetaan säädettävän.

13 §Vesienhoitosuunnitelman valmistelu ja valmistelun aikataulu.. Pykälän 1 momentissa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin maakunnaksi. Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan sisällytettäväksi, että maakuntien olisi vesienhoitosuunnitelmaa varten laadittava momentin alakohdissa esitetyt valmisteluasiakirjat alakohdissa tarkoitetussa aikataulussa. Vesienhoitosuunnitelmaehdotusten valtioneuvostokäsittelyn valmistelun aikataulu on käytännössä havaittu liian lyhyeksi. Tästä syystä pykälässä ehdotetaan aikaistettavaksi sekä vesienhoitosuunnitelmaehdotuksen että toimenpideohjelmaehdotusten laatimisen määräaikaa sekä niiden ympäristöministeriölle toimittamisen määräaikaa.

Pykälän 1 momentin 3 kohtaa ehdotetaan täsmennettäväksi siten, että säännös koskisi vesienhoitoalueen ohjausryhmässä käsiteltyä hoitosuunnitelmaehdotusta sekä toimenpideohjelmaehdotuksia. Lisäksi määräaikaa näiden ehdotusten tuottamiselle aikaistettaisiin niin, että ehdotukset tulisi olla tehtyinä viimeistään 15 kuukautta ennen hoitosuunnitelmakauden alkamista.

Pykälän 2 momentin mukaan maakuntien olisi toimitettava ympäristöministeriölle ehdotus 11 §:ssä tarkoitettu vesienhoitosuunnitelmaksi neljä kuukautta ennen seuraavan hoitosuunnitelmakauden alkamista valtioneuvoston käsittelyyn saattamista varten. Lisäksi maakuntien olisi toimitettava ympäristöministeriölle toimenpideohjelmat. Vesienhoitosuunnitelmaksi tarkoitetun ehdotuksen toimittamisesta ympäristöministeriölle säädetään nykyisin nyt kumottavaksi ehdotetussa 16 §:n 2 momentissa, mutta koska toimittamiselle ehdotetaan lisättävän määräaika, säädöksen johdonmukaisuuden vuoksi siirtäminen 13 §:ään on nähty tarpeelliseksi. Ehdotetun neljän kuukauden määräajan lisäämisen tarkoituksena olisi varmistaa, että vesienhoitosuunnitelmaehdotukset toimitetaan ympäristöministeriölle siten, että ympäristöministeriö ehtii valmistella valtioneuvostokäsittelyn edellyttämät asiakirjat ja valtioneuvosto ehtii hyväksyä vesienhoitosuunnitelmat ennen seuraavan vesienhoitosuunnitelmakauden alkamista.

Pykälän 3 momenttiin perustuen valtioneuvoston asetuksella voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä menettelyssä noudatettavista määräajoista.

14 §.Yhteistyö vesienhoitosuunnitelman valmistelussa.Pykälän 1 ja 2 momentissa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin maakunniksi.

Pykälän 1 momenttiin tehtäisiin tarkennuksia siten, että yhteistyö vesienhoitosuunnitelman valmistelussa toteutettaisiin vähintään yhdessä vesienhoitoaluekohtaisessa yhteistyöryhmässä, jotta riittävä yhteistyö ja vuorovaikutus voitaisiin järjestää eri viranomaisten ja muiden tahojen kanssa. Säännöksessä ei säädettäisi vesienhoitoalueen yhteistyöryhmien lukumäärästä. Maakunnat voisivat perustaa useamman yhteistyöryhmän vesienhoitoalueella. Lisäksi 1 momentissa ehdotetaan aikaisempaa kattavampaa sääntelyä yhteistyöryhmän tehtävistä siten, että yhteistyöryhmä osallistuisi vesienhoitosuunnitelman valmisteluun ja osaltaan edistäisi sen toimeenpanoa. Näin muodostuisi perustuslain 80 §:n mukainen riittävä perussäännös asetukseen sisällytetyille tarkentaville säännöksille.

Pykälän 2 momentissa tarkennettaisiin, että vesienhoitoalueella olisi maakuntien edustajista sekä maa- ja metsätalousministeriön nimeämästä kalatalouden edustajasta muodostuva ohjausryhmä vesienhoitosuunnitelman sisällön yhteensovittamista varten. Ohjausryhmän toiminnasta vastaisivat maakunnat aikaisemman yhteen sovittavan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen sijasta.

Pykälän 3 momentin mukaan ehdotus vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelmaksi käsiteltäisiin ja yhteen sovitettaisiin ohjausryhmässä nykyisin voimassa olevan 16 §:n 1 momentin mukaan. Sääntelyn johdonmukaisuuden vuoksi on perusteltua siirtää ohjausryhmän tehtävä tähän pykälään.

Muutoksen myötä nykyinen 3 momentti siirtyisi ehdotetun pykälän 4 momentiksi.

Lisäksi pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 5 momentti, jonka mukaan valtioneuvoston asetuksella annetaan tarkempia säännöksiä yhteistyöryhmän ja ohjausryhmän kokoonpanoista, toimikausista ja tehtävistä. Säännös olisi sopusoinnussa perustuslain 80 §:n säädöstasoa ja asetuksenantovaltuutta koskevien vaatimusten kanssa.

15 §.Osallistuminen ja tiedottaminen.Pykälän 1 ja 2 momentissa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin maakunnaksi. Pykälään ehdotetaan lisäksi tehtävän selvennyksiä. Lisäksi luovuttaisiin sanomalehtikuulutuksista menettelyn keventämiseksi ja siirryttäisiin sähköiseen tiedottamiseen.

Nykyistä oikeustilaa vastaavasti pykälän 1 momentin mukaan maakunnan olisi varattava kaikille mahdollisuus tutustua 13 §:ssä tarkoitettuihin vesienhoitosuunnitelman valmisteluasiakirjoihin ja niiden tausta-asiakirjoihin kuuden kuukauden ajan. Velvollisuus julkaista valmisteluasiakirjat 13 §:n mukaisessa aikataulussa perustuu vesipuitedirektiivin 14 artiklaan. Maakuntien olisi julkaistava valmisteluasiakirjat sähköisesti ja pidettävä ne nähtävillä valtakunnallisesti samanaikaisesti kuuden kuukauden ajan. Samanaikainen nähtävillä pitäminen olisi tarpeen valtakunnallisen yhdenmukaisuuden ja kansalaisten yhdenvertaisen kohtelun sekä resurssien tarkoituksenmukaisen käytön kannalta. Lisäksi olisi tarkoituksenmukaista yhteensovittaa nähtävillä pitäminen merenhoitosuunnitelman ja tulvariskien hallinnasta annetun lain (620/2010) mukaisten tulvariskien hallintasuunnitelmien nähtävillä pitämisen kanssa. Valmisteluasiakirjoista on vesienhoidon järjestämisestä annetun valtioneuvoston asetuksen liitteen 5 mukaisesti käytävä ilmi tieto siitä, mistä tausta-asiakirjat ovat saatavilla. Maakuntien olisi lisäksi varmistettava, että valmisteluasiakirjat ovat nähtävillä myös kunnissa.

Pykälän 2 momentin mukaan maakunnan olisi toimitettava tieto valmisteluasiakirjojen nähtävillä pitämisestä asianomaisille kunnille julkaistavaksi noudattaen kuntalain (410/2015) 108 §:ää. Kuntalain 108 §:n mukaan kunnan ilmoitukset saatetaan tiedoksi julkaisemalla ne yleisessä tietoverkossa, jollei salassapitoa koskevista säännöksistä muuta johdu, sekä tarpeen vaatiessa muulla kunnan päättämällä tavalla. Yleisessä tietoverkossa julkaistun ilmoituksen tulee olla tietoverkossa 2 momentissa mielipiteiden esittämiselle säädetyn ajan, eli kuuden kuukauden ajan. Menettely vastaisi tulvariskien hallinnasta annetun lain menettelyä tulvariskien hallintasuunnitelmaehdotuksen sekä tausta-asiakirjojen osalta. Lisäksi 1 momentissa ehdotetaan säädettävän, että maakunnan on tarpeen vaatiessa tiedotettava valmisteluasiakirjojen nähtävillä pitämisestä muulla tavalla.

Pykälän 3 momentin mukaan maakunnan olisi varattava kaikille tilaisuus esittää mielipiteensä valmisteluasiakirjoista kirjallisesti tai sähköisesti kuuden kuukauden määräajassa. Lisäksi maakunnan olisi pyydettävä tarvittavat lausunnot. Tyypillisesti lausuntoja pyydetään esimerkiksi alueellisilta ja valtakunnallisilta viranomaisilta, ohjaavilta ministeriöiltä sekä muilta vesienhoidon yhteistyöryhmissä mukanaolevilta sidosryhmiltä.

Sekä 1 momentissa tarkoitetun nähtävillä pitämisen että 3 momentissa tarkoitetun mielipiteiden esittämisen kuuden kuukauden määräajasta säädetään nykyisin vesienhoidon järjestämisestä annetun valtioneuvoston asetuksen 27 §:ssä. Sääntelyn yhtenäistämisen ja yksinkertaistamisen vuoksi määräajasta on nähty perustelluksi säätää muiden asiaa koskevien säännösten ohella lain tasolla.

Pykälän 4 momenttiin ehdotetaan lisättävän, että valmisteluasiakirjoista ja menettelyn aikatauluista säädettäisiin 13 §:ssä. Muutoksella selvennettäisiin sitä, että 13 §:ssä tarkoitetuista valmisteluasiakirjoista tulisi järjestää kyseisen pykälän mukaisessa aikataulussa kuuden kuukauden mittaiset kuulemiset. Pykälän 4 momentti sisältäisi nykyisen 1 momentin tapaan informatiivisen viittauksen siitä, että valmisteluasiakirjojen ja tausta-asiakirjojen julkisuudesta säädetään viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa (621/1999).

16 §.Vesienhoitosuunnitelman käsittely.Pykälä ehdotetaan kumottavan, koska aineellisesta sisällöstä säädettäisiin ehdotetuissa 13 ja 14 §:ssä. Lain 13 §:ssä säädettäisiin vesienhoitosuunnitelman valmistelusta ja lain 14 §:ssä säädettäisiin yhteistyöstä vesienhoitosuunnitelman valmistelussa.

17 §.Vesienhoitosuunnitelman hyväksyminen.Pykälän 3 momentissa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin maakunnaksi. Lisäksi säännökset muutettaisiin aktiivimuotoon sen selventämiseksi, että tehtävät kuuluisivat maakunnalle. Samalla momenttiin ehdotetaan muutoksia hyväksytyn vesienhoitosuunnitelman tiedottamista ja nähtävillä pitämistä koskevien menettelyjen selventämiseksi. Muutoksen johdosta vesienhoitosuunnitelman hyväksymisestä ei tarvitsisi enää erikseen kuuluttaa kunnan ilmoitustaululla tai ilmoittaa sanomalehdessä.

Maakunnan olisi toimitettava tieto vesienhoitosuunnitelman hyväksymisestä edelleen alueensa kunnille julkaistavaksi noudattaen kuntalain 108 §:ää. Lisäksi maakunnan olisi toimitettava tieto niille viranomaisille, joita on kuultu asian käsittelyn aikaisimmissa vaiheissa. Maakunnan olisi pidettävä hyväksytty suunnitelma nähtävillä maakunnassa. Lisäksi maakunnan olisi varmistettava, että kunnan aluetta koskeva vesienhoitosuunnitelma pidetään nähtävillä kunnassa. Hyväksytty vesienhoitosuunnitelma on pidettävä nähtävillä muutoksenhaulle säädetyn ajan eli 30 päivän ajan.

22 §Keinotekoiset ja voimakkaasti muutetut vesimuodostumat..Nykyisen oikeustilan mukaisesti tehtävä kuuluu elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksille. Pykälässä passiivimuodossa oleva tehtävä ehdotetaan muutettavaksi aktiiviin sen selventämiseksi, että tehtävä kuuluisi maakunnalle.

26 a §.Merenhoidon järjestäminen. Pykälän 3 momentissa asianomainen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin maakunniksi. Momentista ehdotetaan poistettavaksi maininta siitä, että yhteensovittavista elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksista säädetään erikseen. Maakuntien olisi tarkoitus päättää yhteistoimintansa käytännön toteutuksesta itsenäisesti. Momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että maakuntien yhteistyöstä merenhoidon järjestämisessä säädettäisiin erikseen lain 26 l §:ssä.

26 f §Merenhoitosuunnitelman toimenpideohjelma.. Pykälään tehtäisiin alueuudistuksen edellyttämät tekniset muutokset viranomaisen osalta. Lisäksi pykälän momenttijakoa muutettaisiin siten, että pykälän 1 ja 2 momentin järjestystä vaihdettaisiin. Tarkoituksena on selventää ministeriön ja maakunnan tehtävänjakoa merenhoidossa.

Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että ympäristöministeriö kokoaisi toimenpideohjelman, joka sisältäisi meriympäristön hyvän tilan saavuttamiseksi ja ylläpitämiseksi vaadittavat alueelliset ja valtakunnalliset toimenpiteet. Muutoksen tarkoituksena on korostaa, että nimenomaan ympäristöministeriö, yhteistyössä maa- ja metsätalousministeriön sekä liikenne- ja viestintäministeriön kanssa, kokoaa valtakunnallisen merenhoidon toimenpideohjelman. Alueellisilla toimenpiteillä tarkoitettaisiin maakunnan alueellaan laatimia toimenpiteitä ja valtakunnallisilla toimenpiteillä valtakunnallisella tasolla maantieteellisesti, sektorikohtaisesti tai teemoittain koottuja toimenpiteitä.

Pykälän 2 momentissa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin maakunnaksi. Maakunnalle säännöksessä osoitettua tehtävää täsmennettäisiin siten, että maakunta laatisi alueellaan toimenpiteet merenhoitosuunnitelmassa asetettujen ympäristötavoitteiden saavuttamiseksi. Muutoksen tarkoituksena olisi tarkentaa, että maakunnan osallistuminen merenhoitosuunnitelman laatimiseen koskisi nimenomaan maakunnan aluetta. Lisäksi momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että toimenpiteet voitaisiin laatia koskemaan yhtä tai useampaa merivesien osaa ja että toimenpiteissä tulisi tarkastella niiden vaikutuksia myös Suomen talousvyöhykkeen ulkopuoliseen merialueeseen. Muutoksilla olisi tarkoitus täsmentää, että maakunnat laatisivat alueillaan toimenpiteet, joista myöhemmin koottaisiin yksi, koko merialueen kattava toimenpideohjelma.

26 j §.Osallistuminen ja tiedottaminen. Pykälän 1 momentissa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin maakunnaksi.

26 l §.Valtioneuvoston asetus merenhoidon järjestämisestä ja maakuntien yhteistyö. Pykälän 1 momentin 6 kohdasta poistettaisiin asetuksenantovaltuus yhteen sovittavista elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksista, koska maakuntien olisi tarkoitus päättää yhteistyönsä käytännön toteutuksesta itsenäisesti. Merenhoidon järjestämiseksi toteutettavasta yhteistyöstä säädettäisiin tarkemmin pykälän 2—4 momenteissa.

Pykälän 2 momentissa ehdotetaan säädettävän, että maakuntien olisi tehtävä yhteistyötä merivesien hyvän tilan määrittelemisessä, nykytilan arvioimisessa, ympäristötavoitteiden asettamisessa, seurantaohjelman laatimisessa ja toteuttamisessa, toimenpiteiden kokoamisessa ja toteuttamisessa, merenhoitosuunnitelman laatimisessa sekä merenhoidon järjestämisessä valtakunnallisesti vertailukelpoisesti ja yhdenmukaisesti. Säännöksen tarkoituksena olisi varmistaa, että vaikka jokainen maakunta osaltaan valmistelisi merenhoitosuunnitelmaa ja toteuttaisi sen toimenpideohjelmaa, kaiken toiminnan taustalla tulisi olla kokonaisvaltaisesti tuotettua tietoa meriympäristöstä ja tavoitteena valtakunnallisesti yhtenäinen, EU:n meristrategiadirektiivin vaatimukset täyttävä merenhoitosuunnitelma sekä sen toimenpideohjelma.

Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uutta 3 momenttia. Momentti sisältäisi informatiivisen viittauksen ehdotetun maakuntalain 8 lukuun, jossa säädettäisiin maakuntien yhteistoiminnan muodoista.

Pykälän 4 momentissa ehdotetaan säädettävän, että maakuntien olisi osaltaan yhteen sovitettava merenhoidon suunnittelun aikataulu ja sisältö. Myös tämän säännöksen taustalla olisi tavoite saada aikaan valtakunnallisesti vertailukelpoinen ja yhdenmukainen merenhoitosuunnitelma.

28 §.Vesienhoitosuunnitelman ja merenhoitosuunnitelman huomioonottaminen.Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan lisättävän maakuntien viranomaiset, joiden tulee ottaa vesienhoitosuunnitelma, merenhoitosuunnitelma sekä merenhoidon erityinen toimintasuunnitelma huomioon kuten valtion ja kuntien viranomaistenkin.

28 a §.Neuvottelu.Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi uudesta maakunnan ja valtion välisestä neuvottelumenettelystä. Vesien- ja merenhoidon tehtävien siirtyessä itsehallinnollisille maakunnille on tarpeen säätää valtion ja maakunnan välisestä yhteistyömenettelystä.

Pykälän 1 momentissa säädettäisiin neuvottelusta, jonka ympäristöministeriö järjestäisi maakunnan kanssa. Neuvottelu olisi ministeriön ja yhden tai useamman maakunnan välinen. Neuvottelu koskisi vesien- ja merenhoidon suunnittelua ja sen toimeenpanoa. Neuvottelu järjestettäisiin tarvittaessa yhteistyössä muiden lain toimeenpanoa omilla toimialoillaan ohjaavien ja seuraavien ministeriöiden kanssa, joita ovat maa- ja metsätalousministeriö sekä liikenne- ja viestintäministeriö. Neuvottelu voitaisiin järjestää suunnittelun ja toimeenpanon eri vaiheissa.

Pykälän 2 momentin mukaan neuvottelulla varmistettaisiin, että vesien- ja merenhoidon suunnittelu ja sen toimeenpano tehtäisiin valtakunnallisesti yhdenmukaisesti. Yhdenmukaisuudella tarkoitettaisiin sekä menettelyä että suunnittelun ja toimeenpanon sisältöä. Valtakunnallinen yhdenmukaisuus on erityisesti tarpeen, jotta EU-lainsäädännöstä johtuvat velvoitteet voidaan toteuttaa, tuotetaan laadukkaat vesien- ja merenhoitosuunnitelmat ja turvataan eri toimijoiden yhdenmukainen kohtelu eri maakunnissa. Vesien- ja merenhoidon suunnittelun aikataulu perustuu EU-direktiiveihin, joten on tärkeää, että suunnittelu- ja toimeenpanotyön eri vaiheet tehdään oikea-aikaisesti ja yhdenmukaisessa aikataulussa valtakunnallisesti.

Neuvottelussa käsiteltäisiin laissa tarkoitettujen keskeisten tehtävien hoitamista ja yhteensovittamista. Keskeisiä vesienhoidon ja merenhoidon tehtäviä ovat muun muassa ympäristötavoitteiden asettaminen ja toimenpiteiden toteuttaminen. Lisäksi neuvottelussa käsiteltäisiin 5 §:n 1 ja 2 momenteissa maakunnille säädettyjen tehtävien hoitamista. Neuvottelussa voitaisiin käsitellä myös 13 ja 15 §:ssä säädettyjä tehtäviä. Pykälässä säädetyllä yhteensovittamisella tarkoitettaisiin sekä tehtävien sisällön, että menettelyn ajallista yhteensovittamista.

Pykälän 3 momentti sisältäisi valtioneuvostolle osoitetun asetuksenantovaltuuden antaa tarkempia säännöksiä neuvottelun aikataulusta.

28 b §.Määräys vesienhoitoa ja merenhoitoa koskevien velvoitteiden toteuttamiseksi. Lakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 28 b §, jossa säädettäisiin uudesta hallintopakkokeinosta. Ehdotettu pykälä on katsottu tarpeelliseksi, koska vesienhoidon ja merenhoidon tehtävät siirtyvät valtion viranomaisilta maakunnille, eikä lakiin ole aiemmin sisältynyt hallintopakkokeinoja. Vesienhoidon ja merenhoidon suunnittelujärjestelmät perustuvat EU-lainsäädäntöön, johon sisältyy määräaikaan sidottuja toimintavelvoitteita. Ellei velvoitteita täytetä oikea-aikaisesti ja EU-lainsäädännön edellyttämällä tavalla, Suomelle voi aiheutua rikkomusseuraamuksia, mukaan lukien taloudellisia sanktioita. Säännöksen keskeinen tarkoitus olisi, että ohjaava ministeriö voisi määrätä maakunnan huolehtimaan velvoitteistaan ja näin ollen varmistaa EU-lainsäädännön noudattamisen kansallisesti.

Pykälän 1 momentissa ehdotetaan säädettävän ohjaavan ministeriön mahdollisuudesta asettaa maakunnalle velvoitteiden täyttämistä koskeva määräaika, jos maakunta ei ole huolehtinut lain mukaisista tehtävistään.

Pykälän 2 momentissa ehdotetaan säädettävän, että ennen 1 momentissa tarkoitetun määräyksen antamista olisi neuvoteltava maakunnan kanssa. Maakunnalta olisi myös pyydettävä asiassa lausunto. Sekä neuvottelu että lausunnon pyytäminen tukevat ohjaavan ministeriön ja maakunnan vuorovaikutusta ja turvaavat maakunnan osallistumismahdollisuuksia.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin, että ohjaava ministeriö voisi omalla toimialallaan velvoittaa maakunnan noudattamaan määräystä uhalla, että täyttämättä jäänyt velvoite teetettäisiin laiminlyöjän kustannuksella, jollei pykälän 1 momentissa tarkoitettua määräystä noudateta. Tarkoituksena olisi, että ohjaava ministeriö voisi tehostaa maakunnalle antamaansa määräystä.

Pykälän 4 momentissa säädettäisiin, että teettämisuhkaa koskevassa asiassa on muutoin noudatettava, mitä uhkasakkolaissa (1113/1990) säädetään.

1.213

1.10.18 Laki öljysuojarahastosta

17 §Korvaus torjuntakaluston hankkimisesta ja torjuntavalmiuden ylläpidosta.. Pykälän 1 momentissa alueen pelastustoimi muutettaisiin maakunnan pelastustoimeksi. Viittaus öljyvahinkojen torjuntalakiin korvattaisiin viittauksella pelastuslain 47 §:ään. Pykälän 1 ja 2 momentissa ilmaus ”vahvistettu öljyvahinkojen torjuntasuunnitelma” korvattaisiin ilmauksella ”torjuntasuunnitelma”. Pelastuslain muutoksella ( /2018) öljyvahinkojen torjuntalaki on kumottu. Öljy- ja aluskemikaalivahinkojen torjunnasta säädetään 1.1.2019 alkaen pelastuslaissa.

19 §Harkinnanvaraiset avustukset.. Pykälän 1 momentin 1 kohdassa alueen pelastustoimi muutettaisiin maakunnan pelastustoimeksi. Lisäksi 1 momentin 2 kohdassa viittaus öljyvahinkojen torjuntalain 16 §:ään korvattaisiin viittauksella pelastuslain 14 c §:ään.

26 §Katselmuslautakunta.. Pykälän 1 momentissa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

1.214

1.10.19 Laki eräiden ympäristölle aiheutuneiden vahinkojen korjaamisesta

9 §Viranomaisen oikeus ryhtyä toimenpiteisiin.. Pykälän 1 ja 2 momenteissa alueellinen ympäristökeskus muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

15 §Valtion osallistuminen korjaaviin toimenpiteisiin.. Pykälän 1 momentissa alueellinen ympäristökeskus muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

1.215

1.10.20 Laki Suomen ympäristökeskuksesta

1 §.Suomen ympäristökeskuksen toiminta-ajatus ja tehtävät.Pykälän 2 momentin 2 kohdassa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus ja aluehallintovirasto muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi ja maakunnaksi. Maakuntien tehtäväksi siirtyisi alueidenkäytön suunnittelu, vesien- ja merenhoito, luonnon monimuotoisuuden suojelu, ympäristötiedon tuottaminen sekä vesivarojen käyttö ja hoito, minkä vuoksi myös maakunnille tulisi tuottaa näihin liittyviä asiantuntijapalveluita. Pykälän 2 momentin 3 kohtaa täsmennettäisiin siten, että raportointivelvoitteet määriteltäisiin valtiolle kuuluviksi ympäristön tilaa ja kuormitusta sekä alueiden käyttöä ja vesivaroja koskeviksi raportointivelvoitteiksi, sillä osa näistä velvoitteista siirtyy ehdotetun maakuntalain 6 §:n nojalla maakuntien tehtäviksi.

1.216

1.10.21 Laki rakennusperinnön suojelemisesta

4 §.Viranomaiset.Pykälän 2 momentissa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

5 §.Asian vireilletulo.Pykälän 1 momentissa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi ja pykälän 2 momentissa maakunnan liitto muutettaisiin maakunnaksi.

6 §.Vaarantamiskielto.Pykälän 1, 2 ja 4 momentissa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

7 §.Asianosaisten kuuleminen ja lausunnot.Pykälän 1 ja 2 momentissa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi ja pykälän 2 momentissa maakunnan liitto muutettaisiin maakunnaksi.

9 §.Suojelupäätös.Pykälän 1 momentissa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

11 §.Valtion omistaman rakennuksen luovutus.Pykälän 1 ja 2 momentissa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

12 §.Suojelusta ilmoittaminen.Pykälässä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

16 §.Avustuksen myöntäminen ja maksaminen. Voimassa olevan pykälän 1 momentin mukaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset sekä Museovirasto myöntävät pykälässä tarkoitettuja valtionavustuksia. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten myöntämät avustukset rakennusperinnön hoitoon rahoitetaan ympäristöministeriön hallinnonalalta (momentti 35.20.64, 3-vuotinen siirtomääräraha). Museoviraston myöntämät entistämisavustukset rahoitetaan opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalalta. Säännös ei ole tyhjentävä, sillä valtion talousarviossa voidaan osoittaa muitakin määrärahoja rakennusperinnön hoitoon tarkoitettuihin avustuksiin. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten sijasta avustuksia rakennusperinnön hoitoon voisivat jatkossa myöntää maakunnat. Samalla pykälän 1 ja 2 momentista poistettaisiin maininta rakennuksen omistajasta tarpeettomana. Käytännössä avustuksiin oikeutettujen piiri on määritelty valtion talousarviossa ja sen perusteella valtionapuviranomaisten ohjeissa. Maakunnat päättäisivät itse myöntämiensä avustusten saajista. Pykälän 1 momentista poistettaisiin säännös elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten sekä työ- ja elinkeinotoimistojen kehittämis- ja hallintokeskusten tehtävistä.

Pykälään lisättäisiin 3 momentti, jossa säädettäisiin valtionavustuslain (688/2001) soveltamisesta pykälässä tarkoitettuihin avustuksiin. Myös maakuntien myöntämien avustusten myöntämisessä ja maksamisessa, käytössä ja sen valvonnassa, palauttamisessa ja takaisinperinnässä, viranomaisten välisessä tietojen saannissa ja tietojen luovuttamisessa sekä päätösten ja muiden asiakirjojen tiedoksiannossa olisi tarkoituksenmukaista soveltaa valtionavustuslakia, jollei muussa laissa erikseen toisin säädettäisi.

17 §.Välttämättömät kunnostustyöt.Pykälän 1 momentissa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

18 §.Tarkastusoikeus.Pykälän 1 momentissa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

19 §.Vahingosta ilmoittaminen.Pykälässä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

20 §.Seurannan järjestäminen.Pykälän 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että Valtion lupa- ja valvontavirasto huolehtisi ympäristöministeriön sijaan valtakunnallisesta seurannasta tämän lain nojalla suojeltujen kohteiden tilan ja kehityksen osalta. Ympäristöministeriössä on valmisteltavana rakennusperinnön suojelemisesta annetun lain muuttaminen, jonka tarkoituksena on muun muassa poistaa rakennusten suojelua koskevien päätösten vahvistusmenettely ympäristöministeriössä. Tuon muutoksen on tarkoitus tulla voimaan samanaikaisesti tämän lakimuutoksen kanssa. Koska tämän lain mukaisia suojelutehtäviä hoitaisi jatkossa Valtion lupa- ja valvontavirasto, eikä ympäristöministeriöllä enää olisi päätösten vahvistamistehtävää, on tarkoituksenmukaista, että Valtion lupa- ja valvontavirastolla olisi kokonaiskuva suojeltujen kohteiden tilasta ja kehityksestä. Suomi on 1.2.1992 saattanut voimaan Euroopan rakennustaiteellisen perinnön suojelua koskevan yleissopimuksen, jonka 2 artiklan mukaan sopimusosapuolet sitoutuvat pitämään luetteloa rakennustaiteelliseen perintöön kuuluvista kohteista ja viipymättä laatimaan tilanteen mukaiset asiakirjat näiden kohteiden ollessa uhattuina. Näin ollen on tarpeen, että Valtion lupa- ja valvontavirastolla on rakennusperintölain nojalla velvollisuus seurata suojeltuja kohteita.

Pykälän 2 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset poistettaisiin alueellista seurantaa koskevasta pykälän 2 momentista. Lisäksi pykälän 2 momentissa maakunnan liitot muutettaisiin maakunniksi.

21 §.Muutoksenhaku.Pykälän 1 ja 2 momentissa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

Voimaantulo.Lain voimaantulosta ehdotetaan säädettäväksi erikseen lailla maakuntauudistuksen täytäntöönpanoa sekä valtion lupa-, ohjaus- ja valvontatehtävien uudelleenorganisointia koskevan lainsäädännön voimaanpanosta. Kyseinen laki sisältää myös keskeiset tehtäviä koskevat siirtymäsäännökset. Voimaanpanolain 31 §:n 3 momentissa säädetään tuomioistuimen kumoaman päätöksen käsittelemisestä ja ratkaisemisesta. Koska muutosta elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen rakennuksen suojelua koskevaan päätökseen haetaan ympäristöministeriöltä, on perusteltua, että lakiin otetaan siirtymäsäännös siitä, että ympäristöministeriön kumoaman päätöksen käsittely ja ratkaisu tapahtuu tämän lain mukaisesti.

1.217

1.10.22 Laki vapaaehtoisesta osallistumisesta ympäristöasioiden hallinta- ja auditointijärjestelmään

7 §Valvontaviranomaiset.. Pykälän 1 momentissa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

1.218

1.10.23 Jätelaki

7 §Vaarallisen jätteen luokittelusta poikkeaminen.. Pykälän 1 momentissa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi. Pykälän 2 momentista poistettaisiin säännös viranomaisen toimivallasta, sillä jatkossa ympäristölupapäätökset tämän säännöksen osalta tehtäisiin toimialueeltaan valtakunnallisessa Valtion lupa- ja valvontavirastossa.

22 §Valtion viranomaiset.. Pykälän 2 momentissa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus sekä pykälän 4 momentissa Pirkanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi. Nämä viranomaistehtävät hoidettaisiin jatkossa valtakunnallisessa Valtion lupa- ja valvontavirastossa, jolloin erityisiä viranomaistehtävien keskittämisjärjestelyjä ei enää tarvittaisi.

24 §Yleiset valvontaviranomaiset.. Pykälän 1 momentissa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi. Jätelain mukaisena yleisenä valvontaviranomaisena toimisi jatkossa valtion aluehallintouudistuksen linjausten mukaisesti Valtion lupa- ja valvontavirasto.

25 §Muut valvontaviranomaiset.. Pykälän 2 momentissa Pirkanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi. Pykälän 4 momentissa muutettaisiin Tullilaitoksen tilalle Tulli.

51 §Tuottajan velvollisuus tiedottaa vastaanotosta.. Pykälän 2 momentissa Pirkanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

54 §Tuottajan kirjanpito- ja tiedonantovelvollisuus.. Pykälän 2 momentissa Pirkanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

61 §Sähkö- ja elektroniikkalaitteen tuottajalta vaadittava vakuus.. Pykälän 1, 2 ja 3 momenteissa Pirkanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

64 §Tuottajayhteisön toiminnan turvaaminen.. Pykälän 1 ja 2 momenteissa Pirkanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

70 §Juomapakkausten palautusjärjestelmään kuuluvien pakkausten merkinnät.. Pykälässä Pirkanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

75 §Siivoamisesta määrääminen.. Pykälän 2 momentissa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

87 §Valtakunnallinen jätesuunnitelma.. Jätelain 88 §:ssä säädetyistä alueellisista jätesuunnitelmista ehdotetaan luovuttavaksi. Alueellinen jätesuunnittelu sulautettaisiin osaksi valtakunnallista jätesuunnitelmaa. Tavoitteena on hallinnollisten menettelyjen sujuvoittaminen ja keventäminen. Muutoksen seurauksena valtakunnallisessa jätesuunnitelmassa otettaisiin huomioon myös sellaiset alueelliseen jätehuoltoon liittyvät seuranta- ja toimenpide-ehdotukset, jotka voimassa olevan lain mukaan on säännelty toteutettavaksi alueellisissa jätesuunnitelmissa. Jätesuunnitelmien sisältövaatimuksista säädetään täsmällisemmin jätteistä annetussa valtioneuvoston asetuksessa (179/2012). Uudistuksen myötä alueellisen jätesuunnitelman sisältövaatimukset otettaisiin huomioon valtakunnallisen jätesuunnitelman laatimisen yhteydessä. Valtakunnalliseen jätesuunnitelmaan tulisi tämän mukaisesti sisällyttää jätteistä ja tiettyjen direktiivien kumoamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/98/EY (jätedirektiivi) edellyttämät riittävän täsmälliset tiedot omavaraisuus- ja läheisyysperiaatteen toteuttamiseksi tarpeellisesta jätelaitosinfrastruktuurista ja siihen liittyvistä investoinneista sekä tarpeellisten laitosten sijoittautumisesta ja kapasiteetista. Koska valtakunnallisessa jätesuunnitelmassa luotaisiin puitteet laitosten lupa- tai hyväksymispäätöksille, sille tulisi myös suorittaa tiettyjen suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutusten arvioinnista annetun direktiivin 2001/42/EY sekä viranomaisten suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutusten arvioinnista annetun lain (200/2005) mukainen ympäristövaikutusten arviointi.

Pykälän 1 momenttiin lisättäisiin kumottavaksi ehdotetun 88 §:n 1 momentin säännös, jonka mukaan jätesuunnitelmassa voidaan esittää myös alueellisista oloista johtuvia muita tarpeellisia tavoitteita ja toimia jätehuollon kehittämiseksi. Tällaiset tavoitteet ja toimet voisivat koskea tietyn alueen jätevirtoihin ja jätehuoltoon liittyviä erityiskysymyksiä kuten esimerkiksi Lapin alueella poronhoidon jätteiden jätehuoltoon liittyviä kysymyksiä. Ehdotetun 2 momentin mukaan muita alueellisista oloista johtuvia tavoitteita ja toimia koskeva valtakunnallisen jätesuunnitelman osa voitaisiin laatia erillisenä suunnitelmana. Maakuntien ja Valtion lupa- ja valvontaviraston tulisi osallistua suunnitelman laatimiseen 89 §:n 2 momentissa ehdotetulla tavalla. Pykälän 3 momentin sanamuotoa tarkistettaisiin siten, että se viittaisi monikossa ehdotetussa 2 momentissa tarkoitettuihin erillisiin suunnitelmiin.

88 §Alueellinen jätesuunnitelma.. Säännös ehdotetaan kumottavaksi.

89 §Menettely valtakunnallista jätesuunnitelmaa valmisteltaessa.. Pykälän otsikkoa muutettaisiin siten, että se viittaisi yksinomaan valtakunnalliseen jätesuunnitelmaan. Pykälän 1 momenttia muutettaisiin siten, että siinä viitattaisiin myös muita alueellisista oloista johtuvia tavoitteita ja toimia koskevaan suunnitelmaan. Valtakunnallisesta jätesuunnitelmasta tai ehdotetun jätelain 87 §:n 2 momentin mukaisista erillisistä suunnitelmista tulisi pyytää lausunto niiltä viranomaisilta, joiden toimialaan tai tehtäviin suunnitelma olennaisesti liittyy. Käytännössä lausunto on pyydetty sellaisilta viranomaisilta, joihin valtakunnallisessa jätesuunnitelmassa esitettävät toimenpiteet kohdistuvat. Kaikille muille tulee tarjota mahdollisuus mielipiteen esittämiseen yleisön osallistumisesta tiettyjen ympäristöä koskevien suunnitelmien ja ohjelmien laatimiseen sekä neuvoston direktiivien 85/337/ETY ja 96/61/EY muuttamisesta yleisön osallistumisen ja muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeuden osalta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/35/EY edellyttämällä tavalla.

Pykälän 2 momentin mukaan Valtion lupa- ja valvontaviraston ja maakuntien tulisi osallistua muita alueellisista oloista johtuvia tavoitteita ja toimia koskevan valtakunnallisen jätesuunnitelman osan tai erillisen suunnitelman valmisteluun. Ympäristöministeriön tulisi asettaa tätä varten yhteistyöryhmä, johon voidaan tarvittaessa pyytää myös kuntia ja muita viranomaisia sekä sellaisia toiminnanharjoittajia ja 134 §:n 2 kohdassa tarkoitettuja yhdistyksiä ja säätiöitä, joiden toimialaan valtakunnallinen jätesuunnitelma voi olennaisesti liittyä. Maakunnille kuuluisivat muun muassa aluekehittämisviranomaisen tehtävät sekä alueen, sen elinkeinoelämän ja innovaatioympäristöjen kehittäminen ja rahoittaminen. Maakunnat vastaisivat myös ympäristöterveydenhuollosta, ympäristötiedon tuottamisesta, maakunnan suunnittelusta ja maakuntakaavoituksesta sekä kuntien alueiden käytön suunnittelun edistämisestä. Osallistuminen jätehuollon suunnitteluun olisi luonteva osa maakunnan muita aluekehittämistehtäviä. Valtion lupa- ja valvontavirasto toisi valtakunnallisena ympäristönsuojelun lupa- ja valvontaviranomaisena sekä valtakunnallista että alueellista näkemystä jätehuollon suunnitteluun. Valtakunnallisen jätesuunnitelman valmistelu- ja toimeenpanoprosessin tavoitteena on konkreettisen jätehuoltoyhteistyön edistäminen. Riittävän vuorovaikutuksen varmistamiseksi säännöksessä tarkoitettuja muita tahoja voitaisiin tarvittaessa pyytää yhteistyöryhmään. Jätelain 90 §:n nojalla tarkempia säännöksiä valtakunnallisen jätesuunnitelman valmistelusta voidaan antaa valtioneuvoston asetuksella. Jätteistä annetun valtioneuvoston asetuksen (179/2012) 32 §:n nojalla Suomen ympäristökeskus osallistuisi edelleen valtakunnallisen jätesuunnitelman valmisteluun. Osallistumisesta valtakunnallisen jätesuunnitelman valmisteluun säädetään lisäksi viranomaisten suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutusten arvioinnista annetussa laissa (200/2005).

Pykälän 3 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että valtakunnallista jätesuunnitelmaa tai ehdotetussa 87 §:n 2 momentissa tarkoitettuja erillisiä suunnitelmia tarkistettaessa on noudatettava, mitä ehdotetuissa 1 ja 2 momenteissa säädetään lausuntojen pyytämisestä ja mielipiteiden esittämisestä sekä suunnitelman valmistelusta ja osallistumisesta valmisteluun. Pykälän 4 momentti kumottaisiin tarpeettomana. Valtakunnallisen jätesuunnitelman laadintaa varten tarpeelliset tiedot kunnassa syntyvistä jätteistä, jätehuollon järjestämisestä ja valvonnasta sekä niitä koskevista kehittämistavoitteista on käytännössä saatu kunnilta jätelain 122 §:n nojalla.

90 §Valtioneuvoston asetukset valtakunnallisesta jätesuunnitelmasta.. Pykälän otsikkoa muutettaisiin siten, että se viittaisi yksinomaan valtakunnalliseen jätesuunnitelmaan. Lisäksi pykälästä poistettaisiin viittaus alueelliseen jätesuunnitelmaan.

92 §Menettely kunnan jätehuoltomääräyksiä annettaessa.. Pykälän 1 ja 2 momenteissa asianomainen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus sekä aluehallintovirasto muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

93 §Jäteneuvonta.. Pykälän 2 momentissa elinkeino-, liikenne ja ympäristökeskus muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

94 §Hakemus toiminnan hyväksymiseksi jätehuoltorekisteriin.. Pykälän 1 momenttiin lisättäisiin, että hakemus on tehtävä Valtion lupa- ja valvontavirastolle. Pykälän 2 momentti poistettaisiin, sillä hakemus toiminnan hyväksymiseksi jätehuoltorekisteriin tehtäisiin jatkossa valtakunnalliselle Valtion lupa- ja valvontavirastolle.

95 §Jätehuoltorekisteriin hyväksymisen edellytykset.. Pykälän 1 momentin 4 kohdassa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

96 §Päätös jätehuoltorekisteriin hyväksymisestä.. Pykälän 1 ja 3 momenteissa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi. Pykälän 4 momentissa kumottaisiin maininta kahden tai useamman elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen alueella tapahtuvasta toiminnasta, sillä jatkossa vastaavia viranomaistehtäviä hoitavan Valtion lupa- ja valvontaviraston toimialue on valtakunnallinen.

97 §Jätehuoltorekisteriin hyväksymistä koskevan päätöksen muuttaminen.. Pykälän 1 momentissa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

98 §Ote jätehuoltorekisteristä.. Pykälän 2 momentissa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

99 §Jätehuoltorekisteriin hyväksymisen peruuttaminen ja raukeaminen.. Pykälän 1 ja 2 momenteissa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

101 §Hakemus tuottajarekisteriin hyväksymiseksi.. Pykälän 1 momentissa Pirkanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

103 §Päätös tuottajarekisteriin hyväksymiseksi.. Pykälän 1 ja 3 momenteissa Pirkanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin Valtion lupa-, ohjaus- ja valvontavirastoksi.

104 §Ote tuottajarekisteristä.. Pykälän 1 momentissa Pirkanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

105 §Tuottajan tai jäsenen ilmoittaminen tuottajarekisteriin.. Pykälän 1 momentissa Pirkanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

106 §Tuottajarekisteriin hyväksymistä koskevan päätöksen muuttaminen.. Pykälän 1 ja 2 momenteissa Pirkanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

107 §Tuottajarekisteriin hyväksymisen peruuttaminen ja raukeaminen.. Pykälän 1 momentissa Pirkanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus sekä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

122 §Tiedonsaantioikeus.. Pykälän 2 momentissa Pirkanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

128 §Tuottajan järjestämää jätehuoltoa koskevan rikkomuksen tai laiminlyönnin oikaiseminen.. Pykälän 1 momentissa Pirkanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

132 §Laiminlyöntimaksun suuruus.. Pykälän 3 momentissa Pirkanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

134 §Vireillepano-oikeus.. Pykälän 1 momentin 4 kohdassa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

136 §Toiminta rikosasiassa.. Pykälän 2 momentissa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi. Erillinen maininta asianomistaja-asemasta tuottajavastuuta koskevissa rikosasioissa poistettaisiin tarpeettomana.

137 §Muutoksenhaku.. Pykälän 3 momentissa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, Pirkanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus sekä aluehallintovirasto muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

138 §Valitusoikeus.. Pykälän 1 momentin 4 kohdasta poistettaisiin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. Pykälään lisättäisiin uusi 2 momentti, jossa säädettäisiin Valtion lupa- ja valvontaviraston valitusoikeudesta kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen, kunnan jätehuoltoviranomaisen, ympäristöministeriön, Suomen ympäristökeskuksen, Tullin ja Turvallisuus- ja kemikaaliviraston päätöksestä. Uusi 2 momentti on tarpeen sen vuoksi, että Valtion lupa- ja valvontavirastolla ei olisi muutoksenhakuoikeutta omista päätöksistään. Asiaa on perusteltu tarkemmin ympäristönsuojelulain 21 ja 191 §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa. Pykälän 3 momentissa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

142 §. Jätehuollon rekisterien ja tuottajarekisterin ylläpito. Pykälän 1 momentissa, 1 momentin 2 kohdassa ja 3 momentissa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi sekä 1 momentin 3 kohdassa ja 3 momentissa Pirkanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

148 §Voimaantulo.Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 4 momentti, jolloin nykyinen 4 momentti muuttuu 5 momentiksi. Jätelain voimaantulon yhteydessä vuonna 2011 jätettiin voimaan jätelain (1072/1993) 35 § ja jäteasetuksen jätehuoltotöitä koskeva 4 luku. Uudessa 4 momentissa säädettäisiin, että vuoden 1993 jätelain 35 §:ssä olevalla viittauksella elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukseen tarkoitetaan tämän lain voimaan tultua viittausta Valtion lupa- ja valvontavirastoon.

Laki ehdotetaan tulemaan voimaan päivänä kuuta 20. Lain voimaan tullessa voimassa olevat alueelliset jätesuunnitelmat raukeaisivat niiden suunnitelmakauden päättyessä, eli käytännössä vuoden 2020 loppuun mennessä. Ne olisivat tähän saakka voimassa siltä osin kuin eivät olisi ristiriidassa ehdotetussa 87 §:ssä tarkoitetun valtakunnallisen jätesuunnitelman kanssa. Näiden alueellisten jätesuunnitelmien toimeenpanoviranomaisena toimisi elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten lakkauttamisen myötä Valtion lupa- ja valvontavirasto.

1.219

1.10.24 Laki hiilidioksidin talteenottamisesta ja varastoinnista

12 §Viranomaisten tehtävät.. Pykälän 2 momentti muutettaisiin siten, että elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi, ja sille kuuluvat viranomaistehtävät hoitaisi jatkossa Valtion lupa- ja valvontavirasto Suomessa ja Suomen talousvyöhykkeellä.

1.220

1.10.25 Ympäristönsuojelulaki

15 §Ennaltavarautumisvelvollisuus.. Pykälän 2 momentissa valtion lupaviranomainen muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

21 §Valtion viranomaiset.. Pykälän 2 ja 3 momentti yhdistettäisiin ja sanamuotoja muutettaisiin selkeämmiksi. Pykälän 2 ja 3 momenteissa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus sekä aluehallintovirasto muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi. Jatkossa valtion ympäristölupa- ja valvontaviranomaisena toimisi Valtion lupa- ja valvontavirasto, joka osaltaan käyttäisi ympäristönsuojelun yleisen edun puhevaltaa tämän lain mukaisessa päätöksenteossa. Lisäksi Valtion lupa- ja valvontavirasto tukisi kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen toimintaa toimialaansa kuuluvissa asioissa.

Yleisen edun puhevaltaa käyttää tällä hetkellä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. Säännös otettiin ympäristönsuojelulakiin vuonna 2000 lain säätämisen yhteydessä. Yleisen edun puhevalta on lähtöisin vesilainsäädännöstä, jossa intressivertailussa otetaan yhtenä näkökantana huomioon yleisen edun näkökulma. Vaikka ympäristönsuojelulain päätöksentekojärjestelmä on yksiulotteisempaa vesilainsäädäntöön verrattuna, on yleisen edun näkökulman korostamista ympäristönsuojelulain säätämisestä lähtien pidetty tarpeellisena myös ympäristönsuojelulain mukaisessa päätöksenteossa.

Yleisen edun valvonnan voidaan katsoa edustavan yleisesti kaikkia haitankärsijöitä ja sillä tavoitellaan yksityistä intressiä laajemman kokonaisuuden valvontaa. Haitankärsijänä ei ole lainkaan tai pelkästään joku yksityishenkilö, henkilöryhmä tai jokin tietty omaisuus vaan kohteena on yleisempi kokonaisuus. Yleisen edun valvonta ympäristönsuojelulain soveltamisessa tarkoittaa erityisesti sellaisia etuja, jotka ovat yhteisiä tai joille ei suoranaisesti löydy puolestapuhujaa. Esimerkiksi ympäristöllä ei ole tahoa, joka voisi puhua ympäristön puolesta sen pilaantumista aiheuttavissa asioissa. Yleisesti esimerkiksi kaikkien alueen asukkaiden etu voi olla sellainen yleinen etu, jonka valvominen on osa viranomaisten yleisen edun valvonnan tehtävää. Yleisen edun valvonta on osa ympäristönsuojelulain mukaista viranomaistoimintaa ja laillisuusvalvontaa, sillä ympäristönsuojelulain kokonaisuudessa se nivoutuu kiinteästi yhteen ympäristönsuojelulain periaatteisiin, ympäristön pilaantumiseen, mukaan lukien terveyshaittojen aiheutumisen ehkäisemiseen, jolloin pilaantumisen kohteena ja ympäristönsuojelulain mukaisen suojan kohteina ovat ympäristö ja ihmiset.

Ympäristönsuojelulaissa yleisen edun valvonta on olennainen osa lain mukaista viranomaistoimintaa, päätöksentekoa ja valvontaa. Yleisen edun valvonta on osa kaikkia toimia ennakkovalvonnasta jälkivalvontaan saakka. Ympäristölainsäädäntöön perustuva yleinen etu olisi otettava Valtion lupa- ja valvontavirastossa viran puolesta huomioon esimerkiksi päätöksentekomenettelyssä. Asiaa käsittelevillä virkamiehillä on oltava riittävä asian ratkaisemisen kannalta olennainen luonnontieteellinen, tekninen ja oikeudellinen asiantuntemus, jonka perusteella on mahdollista arvioida niin selvitysten riittävyyttä asian ratkaisemiseksi, kuin selvitysten riittävyyttä yleisen edun valvonnan kannalta. Virkamies toteuttaa yleisen edun valvontaa arvioidessaan lupahakemuksessa saatujen selvitysten ja asiakirjojen laatua ja relevanssia. Virkamiehen yleisen edun valvonta ulottuu myös yksittäistä asiaa laajemmalle siten, että arviointi tehdään asianomaisen lainsäädännön puitteissa suhteessa ympäröivään yhteiskuntaan ja ympäristöön, jolloin tarkastellaan muun ohella luonnonsuojelua koskevia vaikutuksia viran puolesta, taikka asian ratkaisemisen vaikutuksia mahdollisten haitankärsijöiden näkökulmasta. Samalla selvitetään muun muassa se, edellyttääkö toiminta muun Valtion lupa- ja valvontavirastossa sovellettavan lainsäädännön, kuten esimerkiksi luonnonsuojelulain mukaista lupaa tai menettelyä.

Jatkossa Valtion lupa- ja valvontavirastossa varmistettaisiin ennakollisten menettelyjen kautta erilaisten näkökulmien huomioiminen päätöksenteossa, jolloin yleinen etu tulee huomioitavaksi ympäristötoimialan viranomaispäätöksenteossa. Valtion lupa- ja valvontaviraston sisäinen asian valmistelu ja eri tehtäväkokonaisuuksien asiantuntemuksen hyödyntäminen päätöksenteossa toteutuisi joustavasti. Vaikka sisäisestä lausuntomenettelystä ei säädettäisi, yleisen edun valvonnan näkökohtien huomioimisen tulisi viraston sisällä lähtökohtaisesti perustua kirjalliseen muotoon. Tällä varmistettaisiin se, että lupa- ja muiden asioiden laissa säädettyjen edellytysten täyttyminen ja yleistä etua koskevat näkökohdat sisällytettäisiin täysimääräisesti päätöksentekoon ja tämä olisi myös jälkikäteen todennettavissa. Kirjallinen muoto olisi tarpeen erityisesti Valtion lupa- ja valvontavirastossa sovellettavan EU-lainsäädännön velvoitteiden takia, jotta päätöksenteossa osaltaan varmistettaisiin asianmukainen EU-oikeuden noudattaminen. Asiaan liittyvä valmisteluaineisto on julkista, millä edistettäisiin viranomaistoiminnan ja päätöksenteon läpinäkyvyyttä. Julkisuusperiaatteen ja asianosaisten osallistumisoikeuksien nojalla viranomaisen asiaan liittyvä relevantti valmisteluaineisto on julkista. Erilaiset asiaa koskevat tiedot ja selvitykset tallennettaisiin käsittelyaineistoon ja ne tulisivat julkisiksi jo valmisteluvaiheessa. Tällaisia selvityksiä olisivat esimerkiksi viraston sisällä syntyvät erilaiset luontoselvitykset ja Natura-lausunnot sekä muut mahdolliset asian kannalta tarpeelliset selvitykset.

Valtion lupa- ja valvontaviraston ympäristötoimialan toimeenpanon tueksi ympäristöministeriö on asettanut hankekokonaisuuden, jonka tarkoituksena on monialaisen työryhmätyöskentelyn avulla luoda uusia ennakollisia toimintatapoja, joilla tuetaan Valtion lupa- ja valvontaviraston ympäristötoimialan toimeenpanoa.

23 §Yleiset valvontaviranomaiset.. Pykälän 1 ja 3 momenteissa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi. Pykälän 1 momenttiin täsmennettäisiin, että Valtion lupa- ja valvontavirasto toimii valtion valvontaviranomaisena. Pykälän 2 momentissa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus muutettaisiin maakunnaksi, sillä maatalouteen liittyvät viranomaistehtävät kuuluisivat jatkossa perustettavien maakuntien toimialaan.

24 §Muut valvontaviranomaiset.. Pykälän 2 momentissa kunnan terveydensuojeluviranomainen muutettaisiin maakunnan terveydensuojeluviranomaiseksi, sillä jatkossa terveydensuojelusta vastaisivat maakunnat. Lisäksi työsuojeluviranomaiset muutettaisiin säännöksessä yksikkömuotoon, sillä jatkossa olisi vain yksi työsuojeluviranomainen.

34 §Toimivaltainen lupaviranomainen.. Pykälän 1, 2, 3 ja 4 momenteissa valtion ympäristölupaviranomainen muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

36 §Lupa-asian siirtäminen.. Pykälän 1 ja 2 momenteissa valtion ympäristölupaviranomainen muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

37 §Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen alueellinen toimivalta lupa-asioissa.. Pykälän otsikko muutettaisiin vastaamaan säännöksen sisältöä. Jatkossa lupaviranomaisen alueellisesta toimivallasta olisi tarpeen säännellä vain kuntien osalta, sillä valtion ympäristölupaviranomaisena toimivan Valtion lupa- ja valvontaviraston toimialue on koko maa. Pykälän 2 momentti kumottaisiin samasta syystä, sillä kalatalousmääräysten tarkistaminen lupahakemuksen yhteydessä on jatkossa valtakunnallisesti toimivan Valtion lupa- ja valvontaviraston tehtävä.

38 §Toimivallan siirto lupa-asiassa Valtion lupa- ja valvontavirastolta kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle.. Pykälän otsikosta muutettaisiin valtion ympäristölupaviranomainen Valtion lupa- ja valvontavirastoksi. Pykälän 1 momentissa muutettaisiin valtion ympäristölupaviranomainen ja valtion valvontaviranomainen Valtion lupa- ja valvontavirastoksi, sillä jatkossa nämä tehtävät hoidetaan kyseissä viranomaisessa.

39 §Lupahakemus.. Pykälän 1 momentissa valtion ympäristölupaviranomainen muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

39 a §Hakijan neuvonta.. Pykälän 2 momentista poistettaisiin valtion ympäristölupaviranomaisen velvollisuus kutsua tapaamiseen aina mukaan valtion valvontaviranomainen, sillä jatkossa valtion lupa- ja valvontaviranomaisena toimii sama taho, Valtion lupa- ja valvontavirasto. Jatkossa viraston sisäisin menettelyin huolehditaan siitä, että lupa-asiaa koskevassa tapaamisessa huomioidaan myös valvonnan näkökulma.

42 §Lausunnot.. Pykälän 1 momentin 2 kohtaa muutettaisiin siten, että jatkossa lausunto olisi pyydettävä toiminnan sijaintimaakunnan terveydensuojeluviranomaiselta, sillä terveydensuojelusta vastaisivat jatkossa maakunnat. Pykälän 2 momenttiin lisättäisiin uusi säännös, jossa säädettäisiin velvollisuudesta pyytää lausunto maakunnilta, joissa hakemuksen tarkoittaman toiminnan ympäristövaikutukset saattavat ilmetä. Lausunto tulisi pyytää maakunnalta vain sen tehtäväalaan kuuluvista asioista, erityisesti sille siirtyvän alueiden käytön, vesiasioiden ja luonnon monimuotoisuuden suojeluun liittyvän osaamisen osalta. Lausunto tulisi pyytää vain siltä osin, kuin lupaviranomainen katsoo, että käsiteltävänä olevassa asiassa on tarpeen saada kyseisen maakunnan vesi- ja alueiden käytön tai luonnon monimuotoisuuden suojelun tehtäväalaan liittyvä näkemys. Lisäksi pykälän 2 momentissa valtion ympäristölupaviranomainen muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi. Pykälän 3 momenttiin lisättäisiin säännös, jonka mukaan lupaviranomainen voisi tarvittaessa järjestää keskustelun 1 ja 2 momenteissa säädettyjen viranomaisten kanssa erityisesti koskien näiden viranomaisten osaamisen ja asiantuntemuksen välittämisen turvaamista eri tehtäväaloilla. Tällä mahdollistettaisiin joustava tiedon ja osaamisen vaihtuminen ympäristölupa-asioissa Valtion lupa- ja valvontavirastoon sekä maakuntiin menevän osaamisen välillä.

44 §Lupahakemuksesta tiedottaminen.. Pykälän 2 momentissa valtion ympäristölupaviranomainen muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

51 §Eräiden suunnitelmien ja ohjelmien vaikutus..Pykälän 2 momentissa viittaus jätelain 88 §:ssä tarkoitettuihin alueellisiin jätesuunnitelmiin muutettaisiin viittaukseksi jätelain 87 §:ssä tarkoitettuun valtakunnalliseen jätesuunnitelmaan. Luvanvaraisten jätteenkäsittelylaitosten tai -paikkojen sijoittautumisperiaatteet määriteltäisiin jatkossa valtakunnallisessa jätesuunnitelmassa.

64 §Suunnitelma seurannasta ja tarkkailusta.. Pykälän 1 momentissa lupaviranomaisen ja valvontaviranomaisen tilalle muutettaisiin kunnan ympäristönsuojeluviranomainen ja Valtion lupa- ja valvontavirasto, sillä nämä viranomaiset ovat ympäristönsuojelulain tarkoittamia lupa- ja valvontaviranomaisia. Lisäksi säännöstä täsmennettäisiin siten, että kalatalousviranomaiselle määrätystä suunnitelman hyväksymisestä vastaisi maakunta.

80 §.

Luvan tarkistaminen uusien päätelmien vuoksi.

Pykälän 2, 3 ja 4 momenteissa muutettaisiinvalvontaviranomainen ja lupaviranomainen Valtion lupa- ja valvontavirastoksi, sillä direktiivilaitoksia koskevat lupa- ja valvontatehtävät kuuluvat jatkossa kyseiselle viranomaiselle.

81 §.Tarkistamismenettely.Pykälän 1 momentissa muutettaisiin lupaviranomainen Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

85 §Lupapäätöksestä tiedottaminen.. Pykälän 3 momentissa valtion ympäristölupaviranomainen muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

88 §Luvan raukeaminen.. Pykälän 2 momentissa muutettaisiin asian vireille paneviksi viranomaisiksi lupaviranomaisen ja valvontaviranomaisen sijasta Valtion lupa- ja valvontavirasto ja kunnan ympäristönsuojeluviranomainen, sillä ne toimivat tämän lain mukaisina lupa- ja valvontaviranomaisina.

89 §Luvan muuttaminen.. Pykälän 2 momenttia muutettaisiin siten, että lupaviranomaisen ja valvontaviranomaisen tilalle muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirasto ja kunnan ympäristönsuojeluviranomainen.

89 a §Kalatalousvelvoitteen ja kalatalousmaksun muuttaminen.. Pykälän 1 momentissa muutettaisiin valtion ympäristölupaviranomainen Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

92 §Luvan selventäminen.. Pykälän 1 momentissa muutettaisiin lupaviranomaisen ja valvontaviranomaisen tilalle Valtion lupa- ja valvontavirasto ja kunnan ympäristönsuojeluviranomainen, sillä ne toimivat tämän lain mukaisina lupa- ja valvontaviranomaisina.

93 §Luvan peruuttaminen.. Pykälän 1 momentissa muutettaisiin lupaviranomaisen ja valvontaviranomaisen tilalle Valtion lupa- ja valvontavirasto ja kunnan ympäristönsuojeluviranomainen.

95 §Maaperää ja pohjavettä koskevat toimet direktiivilaitoksen toiminnan päättyessä.. Pykälän 1 momentissa valtion valvontaviranomainen muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi. Pykälän 4 momentissa valtion valvontaviranomainen ja valtion ympäristölupaviranomainen muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

99 §Menettely poikkeuksellisissa tilanteissa.. Pykälän 1, 3 ja 4 momentissa valtion valvontaviranomainen muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

104 §Valtioneuvoston päätöksen valmistelu.. Pykälän 2 momentissa asianomaiset aluehallintovirastot ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

105 §Valtioneuvoston päätöksessä tarkoitetun laitoksen toiminnasta toimitettavat tiedot ja päätöksen noudattamisen seuranta.. Pykälän 1, 2 ja 3 momentissa valtion valvontaviranomainen muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

116 §Ilmoitus toiminnasta rekisteröintiä varten.. Pykälän 2 momentissa valtion valvontaviranomainen muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

118 §Melua ja tärinää aiheuttava tilapäinen toiminta.. Pykälän 1 momenttia muutettaisiin siten, että jatkossa ilmoitus usean kunnan alueella tapahtuvasta tilapäisestä melusta tai tärinästä tehtäisiin Valtion lupa- ja valvontavirastolle. Pykälän 3 momentti muutettaisiin siten, että valtion viranomaisen sijasta säädettäisiin Valtion lupa- ja valvontaviraston toimivaltaan kuuluvan ilmoituksen 30 vuorokauden määräajasta.

123 §Poikkeuksellinen tilanne luvanvaraisessa ja rekisteröitävässä toiminnassa.. Pykälän 1 ja 4 momenteissa valtion valvontaviranomainen ja valtion ympäristölupaviranomainen muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

126 §Korvauksista päättäminen erikseen.. Pykälän 1 ja 2 momenteissa valtion ympäristölupaviranomainen muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

129 §Ennen lupa-asian ratkaisua aiheutuneen vahingon korvaaminen.. Pykälän 1 momentissa valtion ympäristölupaviranomainen muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

130 §Ennakoimattoman vahingon korvaaminen.. Pykälän 1 momentissa valtion ympäristölupaviranomainen muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

131 §Korvausasian käsittely käräjäoikeudessa.. Pykälän 2, 3 ja 4 momenteissa valtion ympäristölupaviranomainen ja valtion valvontaviranomainen muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

135 §Selvitysvelvollisuus ja puhdistamistarpeen arviointi.. Pykälän 1 ja 2 momenteissa valtion valvontaviranomainen muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

136 §Päätös pilaantuneen maaperän ja pohjaveden puhdistamisesta.. Pykälän 1 ja 2 momenteissa valtion valvontaviranomainen muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

137 §Puhdistamisesta määrääminen.. Pykälän 1 momentissa valtion valvontaviranomainen muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

138 §Toimivallan siirto kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle.. Pykälän 1 momentissa valtion valvontaviranomainen ja valtion ympäristölupaviranomainen muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

143 §Ympäristön tilan seuranta.. Pykälän 1 momentissa valtion valvontaviranomainen muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi. Kuntien osalta säännös vastaisi voimassa olevaa sääntelyä. Kunnat huolehtisivat jatkossakin paikallisten olojen edellyttämästä tarpeellisesta ympäristön tilan seurannasta alueellaan. Koska alueellisten elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten tehtävät siirtyvät valtakunnallisen Valtion lupa- ja valvontaviraston hoidettavaksi, muutettaisiin voimassa olevassa säännöksessä ”valtion valvontaviranomaisen alueellinen ympäristön tilan seuranta” valtakunnalliseksi säännöksen asiasisältöä samalla täsmentäen. Ehdotetun uuden säännöksen mukaan Valtion lupa- ja valvontavirasto huolehtisi siitä, että ympäristön tilan seuranta olisi valtakunnallisella tasolla riittävää. Kyse olisi seurannan sisältöön, laatuun ja määrään liittyvästä riittävyyden arvioinnista. Ensisijaisesti valtakunnallisella seurannalla tuettaisiin kuntien seurantavelvollisuuden toteuttamista esimerkiksi suunnittelun ja ohjauksen keinoin. Vesienhoitoon ja merenhoitoon liittyvästä pinta- ja pohjavesien sekä Itämeren tilan seurannasta ja seurantatiedoista tiedottamisesta säädetään vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetussa laissa ja sen nojalla.

147 §Määräaika ilmansuojelusuunnitelman ja lyhyen aikavälin toimintasuunnitelman laatimiseksi ja suunnitelmien laatimismenettely.. Pykälän 3 ja 4 momenteissa valtion valvontaviranomainen muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi. Pykälän 4 momenttiin lisättäisiin myös maakunta tahoksi, jolle valmis suunnitelma tulisi lähettää tiedoksi. Tiedonsaanti liittyisi välillisesti maakuntien rooliin ympäristötiedon tuottamisessa ja ympäristötietouden parantamisessa sekä alueiden käytön suunnitteluun edistämisessä. Maakuntien alueeseen kuuluvien kuntien ilmanlaatutilanne on olennaista tietoa alueen ympäristön tilasta ja samalla myös olennaista kaavoituksessa hyödynnettävää taustatietoa. Ilmansuojelusuunnitelma laaditaan tilanteessa, jossa jonkun kunnan alueella ilmanlaadun raja-arvot ovat ylittyneet tai olleet vaarassa ylittyä. Maakunnan on hyvä olla tietoinen siitä, millä toimenpiteillä ilmanlaatutilannetta kyseisen kunnan alueella ryhdytään parantamaan.

148 §Hiekoituksesta ja suolauksesta aiheutuvat raja-arvojen ylitykset.. Pykälän 2 ja 3 momenteissa valtion valvontaviranomainen muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

152 §Meluselvitysten ja meluntorjunnan toimintasuunnitelmien laatimismenettely.. Pykälän 2 momentissa valtion valvontaviranomainen muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi. Momenttiin lisättäisiin myös maakunta tahoksi, jolta tulisi pyytää lausunto meluntorjunnan toimintasuunnitelmasta. Meluntorjunnan toimintasuunnitelmaan voi kuulua toimia, jotka liittyvät liikennesuunnitteluun, maankäytön suunnitteluun, teknisiin toimiin melulähteissä, hiljaisempien melulähteiden valintaan, melun leviämisen ajalliseen tai alueelliseen rajoittamiseen sekä muihin rajoituskeinoihin, kuten taloudelliseen ohjaukseen. Näitä tehtäviä on myös maakunnalla, minkä vuoksi myös maakunnalta tulisi pyytää lausunto meluntorjunnan toimintasuunnitelmasta.

153 §Tietojen antaminen meluselvityksistä ja meluntorjunnan toimintasuunnitelmista.. Pykälässä valtion valvontaviranomainen muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

166 §Viranomaisen ilmoitusvelvollisuus.. Pykälän 2 momentissa valtion valvontaviranomainen muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

168 §Säännöllinen valvonta.. Pykälän 1, 2 ja 4 momenteissa valtion valvontaviranomainen muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

170 §Ilmoitus luvanvaraisen toiminnan aloittamisesta sekä toiminnan muutoksista ja toiminnanharjoittajan vaihtumisesta.. Pykälän 4 momentissa valtion valvontaviranomainen ja valtion ympäristölupaviranomainen muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

171 §Tarkkailu toisen alueella.. Pykälää muutettaisiin siten, että jatkossa Valtion lupa- ja valvontavirasto tai luvan myöntämisen yhteydessä kunnan ympäristönsuojeluviranomainen voisi myöntää toiminnanharjoittajalle säännöksessä selostetun tarkkailuoikeuden.

175 §Rikkomuksen tai laiminlyönnin oikaiseminen.. Pykälän 2 momentissa valtion valvontaviranomainen ja valtion ympäristölupaviranomainen muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

176 §Määräys vesistön merkittävän pilaantumisen ja luontovahingon korjaamiseksi.. Pykälän 1 ja 2 momenteissa valtion valvontaviranomainen muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

178 §Ilmoitus vesistön merkittävästä pilaantumisesta ja luontovahingosta.. Pykälän 1 momentissa valtion valvontaviranomainen muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi. Pykälään lisättäisiin myös maakunta tahoksi, jolle tulee ilmoittaa viipymättä vesistön merkittävästä pilaantumisesta ja sen uhasta. Vesienhoidon järjestäminen kuuluu maakunnan tehtäviin. Ympäristövahinkojen johdosta maakunnan tulee tarvittaessa aloittaa tutkinnallinen seuranta. Lisäksi maakunnan tulee tarvittaessa huomioida ympäristövahingon vaikutukset vesimuodostuman tilatavoitteen asettamisessa.

181 §Toiminnan keskeyttäminen.. Pykälän 3 momentissa valtion valvontaviranomainen ja valtion ympäristölupaviranomainen muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

186 §Vireillepano-oikeus.. Pykälän 1 momentin 4 kohdassa ja 2 momentissa valtion valvontaviranomainen muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

188 §Toiminta rikosasiassa.. Pykälän 2 momentissa valtion valvontaviranomainen muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

189 §Valvontaviranomaisten vastuunjako luvanvaraisten ja rekisteröitävien toimintojen valvonnassa.. Pykälän 1 ja 2 momenteissa valtion valvontaviranomainen ja valtion ympäristölupaviranomainen muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

190 §Muutoksenhaku.. Pykälän 4 momentissa valtion valvontaviranomainen muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

191 §Valitusoikeus.. Pykälän 1 momentin 4 kohdasta poistettaisiin valtion valvontaviranomainen. Uudistuksessa valtion valvontaviranomaisena tällä hetkellä toimivien ELY-keskusten tehtävät osoitettaisiin jatkossa myös valtion lupatehtäviä hoitavalle Valtion lupa- ja valvontavirastolle. Kesällä 2017 lausuntokierroksella olleen luonnoksen mukaan Valtion lupa- ja valvontavirastossa olisi toiminut erillinen yksikkö jonka tehtävänä olisi ollut valvoa yleistä etua ympäristöasioissa. Yksiköllä olisi ollut myös valitusoikeus Valtion lupa- ja valvontaviraston ympäristölakien nojalla antamista päätöksistä. Jatkovalmistelussa tehtävien siirto päätettiin toteuttaa ilman erillistä yksikköä taikka erillisiä yleistä etua valvovia asiamiehiä, eikä muutoksenhakuoikeudelle viranomaisen omasta päätöksestä nähty enää tarvetta. Muutos ei vaikuta Valtion lupa- ja valvontaviraston oikeuteen hakea tarvittaessa muutosta esimerkiksi kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen antamaan ratkaisuun.

Lausuntokierroksella olleessa luonnoksessa esitetty järjestelmä sekä jatkovalmistelussa esille tullut asiamiessysteemi muistuttivat tulli- ja verohallinnon vastaavia järjestelmiä. Siinä olisi säilynyt voimassaolevan lainsäädännön mukaisen järjestelmän keskeiset piirteet ennallaan. Yksikön ja asiamiesten tehtävät olisivat osittain muodostuneet päällekkäisiksi suhteessa ympäristötoimialaan ja yksikön varustaminen riittävällä asiantuntemuksella olisi vaatinut huomattavasti voimavaroja suhteessa sen kokoon ja tehtäviin.

Tulli- ja verohallinnon järjestelmissä kyseessä on joko valtion tai tiettyjen veronsaajien fiskaalinen etu, joiden puolesta yksikkö ja asiamiehet käyttävät lainsäädännössä niille säädettyä muutoksenhakuoikeutta. Ympäristöasioissa Valtion lupa- ja valvontavirastolle harkitussa mallissa kyse oli yhteisistä oikeushyvistä, eikä niinkään valtion edusta, ja muutosta olisi hakenut nimenomaisesti Valtion lupa- ja valvontavirasto omista päätöksistään ja omasta puolestaan. Ympäristölainsäädännön mukaisen yleisen edun määritelmän moniulotteisuuden vuoksi muutoksenhakuoikeutta omista päätöksistä olisi ollut haasteellista perustella, kun huomioidaan myös perustuslakivaliokunnan vastaavissa asioissa antamat kannanotot (esim. PeVL 47/2005 vp, PeVL 22/2013 vp).

Kun otettiin huomioon periaatteellisesti hankala kysymys viranomaisen oikeudesta hakea muutosta omiin päätöksiin, johti se yleisen edun valvontatoiminnan järjestämiseen ehdotuksen mukaisesti.

Pykälään lisättäisiin uusi 2 momentti, jossa säädettäisiin Valtion lupa- ja valvontaviraston valitusoikeudesta kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen, 156 d §:ssä tarkoitetun kunnan toimivaltaisen viranomaisen, ympäristöministeriön, valtioneuvoston, Turvallisuus- ja kemikaaliviraston ja Suomen ympäristökeskuksen päätöksestä. Säännös vastaisi asiallisesti nykytilaa, ja sen lisäämiselle on sääntelytekninen tarve.

Pykälän 2 momentti muutettaisiin 3 momentiksi, ja valtion valvontaviranomainen muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi. Momentin yleisen ympäristönsuojeluedun käsite on laaja. Ympäristönsuojelulailla pyritään torjumaan ympäristön pilaantumista, jolloin haittaa voivat kärsiä niin ihmiset kuin luonto. Pilaantuminen voi ilmetä konkreettisena vesistön tai maaperän pilaantumisena, luonnon köyhtymisenä tai terveyshaittana. Yleisen ympäristönsuojeluedun piiriin luetaan niin ihmisten terveys kuin luonnon monimuotoisuus ja luonnonsuojelun yleinen etu.

192 §. Oikaisuvaatimus tarkkailusuunnitelmaa ja tarkkailumääräysten muuttamista koskevasta päätöksestä. Pykälän 1 momentissa valtion ympäristölupaviranomainen muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

194 §Oikaisuvaatimus direktiivilaitoksen luvan tarkistamisvelvollisuutta koskevasta päätöksestä.. Pykälän 1 momentista poistettaisiin maininta valtion valvontaviranomaisesta, ja muutettaisiin valtion ympäristölupaviranomainen Valtion lupa- ja valvontavirastoksi. Pykälän sisältö vastaisi aineellista lainsäädäntöä, mutta viranomaiset muuttuisivat.

197 §Menettely muutoksenhakutuomioistuimessa.. Pykälän 3 momentissa valtion ympäristölupaviranomainen ja valvontaviranomainen muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi ja kunnan ympäristönsuojeluviranomaiseksi, sillä ne toimivat tämän lain mukaisina lupa- ja valvontaviranomaisina.

203 §Menettely kunnan ympäristönsuojelumääräyksiä annettaessa.. Pykälän 1 ja 2 momentissa asianomainen valtion valvontaviranomainen ja valtion ympäristölupaviranomainen muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

204 §Valtakunnalliset suunnitelmat ja ohjelmat.. Pykälän 4 momentista poistettaisiin maininta alueellisesta jätesuunnitelmasta.

205 §Maksut.. Pykälän 1 momentissa valtion valvontaviranomainen muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

207 §Todistajan kuuleminen.. Pykälän 1 momentissa valtion valvontaviranomainen muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

212 §Menettely valtion rajat ylittävien vaikutusten huomioonottamiseksi eräissä tilanteissa.. Pykälän 1, 2 ja 3 momenteissa valtion ympäristölupaviranomainen muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

222 §Ympäristönsuojelun tietojärjestelmä.. Pykälän 2 momentissa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus sekä aluehallintovirasto muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi, sillä jatkossa niiden tämän säännöksen alaan kuuluvat tehtävät hoidetaan Valtion lupa- ja valvontavirastossa. Momenttiin lisättäisiin vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annettu laki, jonka nojalla tietojärjestelmään talletettavista tiedoista myös säädetään. Pykälän 4 momenttiin lisättäisiin maakunta tahoksi, jolla on oikeus saada salassapitosäännösten estämättä ja maksutta tiedot ympäristönsuojelun tietojärjestelmästä.

223 §Ympäristönsuojelun tietojärjestelmään talletettavat tiedot.. Pykälän 1 momentti poistettaisiin tarpeettomana, sillä valtion lupa- ja valvontaviranomaisten yhdistyessä Valtion lupa- ja valvontavirastoksi ei ole tarpeen enää erikseen säätää lupa- tai valvontaviranomaiselle kuuluvista vastuista koskien tietojärjestelmiin talletettavia tietoja. Samasta asiasta säädetään täsmällisemmin 2 momentissa. Pykälän 2 momentista sekä sen kohdista 2, 6 ja 7 sekä pykälän 6 momentissa valtion valvontaviranomainen muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

1.221

1.10.26 Laki ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain muuttamisesta

6 §.Viranomaisten yhteistyö. Pykälässä muutettaisiin maakuntien liitto maakunnaksi.

10 §.Yhteysviranomainen.Pykälän 1 momentissa muutettaisiin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus Valtion lupa- ja valvontavirastoksi. Pykälän 2 ja 3 momentti kumottaisiin tarpeettomana tehtävän siirtyessä yhteen toimivaltaiseen valtion alueviranomaiseen. Myöskään 3 momentin säännös koskien viranomaisen puolueettomuuden varmistamista ei olisi laissa enää tarpeen, sillä yhteysviranomaisena toimivalla Valtion lupa- ja valvontavirastolla ei olisi tehtäviä, joissa se vastaisi hankkeiden suunnittelusta ja toteuttamisesta.

11 §.Toimivaltainen viranomainen. Pykälän 1 momentissa muutettaisiin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus Valtion lupa- ja valvontavirastoksi. Pykälän 2 momentti kumottaisiin tarpeettomana tehtävän siirtyessä valtakunnalliseen viranomaiseen.

23 §.Perusteltu päätelmä. Pykälän 2 momentissa muutettaisiin maakuntien liitto maakunnaksi.

32 §.Ohjaus, valvonta ja seuranta.Pykälän 2 momentissa muutettaisiin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

34 §.Valitusoikeus arvioinnin puuttumisen tai puutteellisuuden perusteella.Pykälän 1 momentissa muutettaisiin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

35 §.Pakkokeinot.Pykälässä muutettaisiin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus Valtion lupa- ja valvontavirastoksi.

37 §.Muutoksenhaku arviointimenettelyn soveltamista koskevaan päätökseen. Pykälän 1 ja 2 momentissa muutettaisiin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus Valtion lupa- ja valvontavirastoksi

1.222

1.11 Laki maakuntauudistuksen täytäntöönpanoa sekä valtion lupa-, ohjaus- ja valvontatehtävien uudelleenorganisointia koskevan lainsäädännön voimaanpanosta

1 Luku

Yleiset säännökset

1 §.Voimaan tulevat säädökset.Pykälä sisältäisi säännökset voimaan tulevista laeista. Ehdotetulla lailla tulisi voimaan 209 lakia. Tarkoituksena on, että lait tulevat voimaan 1.1.2020. Eräisiin tällä lailla voimaanpantaviin lakeihin sisältyy myös erityistä voimaanpanosääntelyä. Ehdotettu laki Kevasta annetun lain muuttamisesta ei sisältyisi tähän säännökseen, sillä kyseisen lain olisi tarkoitus tulla erikseen säädetysti voimaan jo 1.9.2019. Samoin ehdotettu laki maakuntien yhteistoiminnasta kalatalouden ja vesitalouden tehtävien hoitamisessa tulisi voimaan jo 1.2.2019.

2 §.Kumottavat säädökset.Pykälä sisältäisi säännökset ehdotetulla lailla kumottavista laeista. Ehdotetulla lailla kumottaisiin laki Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastosta, laki ympäristöterveydenhuollon yhteistoiminta-alueesta, laki aluehallintovirastoista, laki elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksista, laki ympäristönsuojelu- ja vesiasioiden käsittelystä aluehallintovirastossa ja laki maaseutuhallinnon järjestämisestä kunnissa. Lain 34 §:n voimaantulosäännöksen mukaan 2 § tulisi voimaan 1.1.2020.

Ehdotettujen lakien kumoamisen myötä valtion virastoista elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset (ELY-keskus), työvoima- ja elinkeinotoimistot (TE-toimisto), elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksista annetussa laissa (897/2009) tarkoitettu kehittämis- ja hallintokeskus (KEHA-keskus), aluehallintovirastot sekä Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto (Valvira) lakkaisivat. Ahvenanmaan valtionvirasto, jota koskevat säännökset sisältyvät nykyisin aluehallintovirastoista annettuun lakiin, ei sen sijaan lakkaisi, vaan virastosta säädettäisiin oma lakinsa, laki Ahvenanmaan valtionvirastosta.

Lisäksi lailla kumottaisiin maaseutuelinkeinon rahoituslain muuttamisesta annetun lain (1483/2009) 38, 39 ja 65 § sekä 72 §:n 2 momentti . Kyse on teknisestä muutoksesta, jolla kumottaisiin tältä osin aiempi muutoslaki maaseutuelinkeinojen rahoituslain (329/1999) muuttamista koskevan lakiesityksen vuoksi. Maaseutuelinkeinojen rahoituslain muuttamisesta annetun lain (1483/2009) 38, 39 ja 65 sekä 72 §:n 2 momentti on jätetty tulemaan voimaan valtioneuvoston asetuksella säädettävänä ajankohtana. Koska myös tällä lailla muutettaisiin samoja pykäliä, ei ole tarkoituksenmukaista jättää olemaan lakeja, jotka eivät koskaan voi tulla voimaan. Tämän vuoksi laki maaseutuelinkeinojen rahoituslain muuttamisesta annetun lain mainitut säännökset ehdotetaan kumottavaksi samaan aikaan, kun ehdotettu laki maaseutuelinkeinojen rahoituslain muuttamisesta tulee voimaan.

Tällä lailla voimaanpantaviin 1 §:ssä lueteltuihin lakeihin sisältyy myös eräiden yksittäisten säännösten kumoamista koskevia lakeja, jotka tulisivat vastaavasti voimaan 1.1.2020.

3 §.Soveltamisala.Pykälässä säädettäisiin ehdotetun voimaanpanolain soveltamisalasta. Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistukseen ja maakuntauudistukseen liittyviä voimaanpanosäännöksiä sisältyy ehdotetun lain lisäksi ehdotettuun lakiin maakuntalain, sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä annetun lain ja pelastustoimen järjestämisestä annetun lain voimaanpanosta (HE15/2017 vp., jäljempänä maakunta- ja sote-uudistuksen ehdotettu voimaanpanolaki) sekä lukuisiin maakuntauudistuksen säädös- tai tehtäväalakohtaisiin lakeihin. Ehdotetussa 3 §:ssä määritettäisiin ehdotetun voimaanpanolain soveltamisala ja suhde muuhun lainsäädäntöön.

Ehdotetussa laissa säädetään 1 §:ssä mainituissa laeissa tarkoitettujen tehtävien siirtämisestä. Lain 1 §:ssä tarkoitetut tehtävien siirrot koskevat toisaalta maakuntauudistuksesta johtuvia tehtävien siirtoja valtiolta ja kunnilta maakunnille ja toisaalta valtion viranomaisten lupa-, ohjaus- ja valvontatehtävien uudelleenjärjestelyä.

Ehdotetun lain 1 §:ssä mainituilla laeilla toimeenpannaan ehdotetun maakuntalain (HE/15/2017 vp) 6 §:n 1 momentin 5-8, 10–13, 16–22 ja 25–26 kohdissa sekä 6 §:n 2 momentin 2 kohdassa tarkoitettujen tehtävien siirto maakunnille. Maakunnille osoitettavien tehtävien osalta voimaanpanolaki koskisi siten ehdotetun maakuntalain 6 §:n 1 momentin maakuntien tehtäväalasäännöksessä tarkoitettujen seuraavien tehtävien maakunnille siirtämisen voimaanpano- ja siirtymäsääntelyä: 5) terveydensuojelu, tupakkavalvonta, elintarvikevalvonta sekä eläinten terveyden ja hyvinvoinnin valvonta ja eläinlääkäripalvelut; 6) maatalous ja maaseudun kehittäminen; 7) maataloustuotteiden markkinajärjestelyt, maatalouden tuotantopanosten turvallisuus, laatu ja käyttö sekä kasvinterveyden valvonta; 8) kalatalous ja vesitalous; 10) alueellisen lyhyen, pitkän ja keskipitkän aikavälin koulutustarpeiden ennakointi ja alueellisten koulutustavoitteiden valmistelu; 11) maakunnan suunnittelu ja maakuntakaavoitus; 12) kuntien alueiden käytön suunnittelun ja rakennustoimen järjestämisen edistäminen; 13) luonnon monimuotoisuuden suojelun edistäminen ja kulttuuriympäristön hoito; 16) vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden käsittelyyn liittyvät valvontatehtävät; 17) alueellisen liikuntaneuvoston asettaminen yhteistyössä muiden maakuntien kanssa sekä liikunnan edistäminen maakunnassa alueellisen liikuntaneuvoston toiminnan kautta sekä ulkoilureittitehtävät; 18) maakunnallisen identiteetin edistäminen alueella yhteistyössä alueen muiden toimijoiden kanssa; 19) kulttuuria koskevien suunnitelmien ja kehittämistoimenpiteiden yhteensovittaminen osana maakuntastrategian ja -ohjelman sekä maakuntakaavoituksen toteuttamista; 20) vesihuollon edistäminen ja suunnittelu, vesivarojen käytön ja hoidon sekä tulvariskien hallinnan tehtävät, alueelliset luonnonvaratehtävät ja huolehtiminen ympäristö-, vesihuolto- ja vesistötöiden toteuttamisesta; 21) vesien ja merensuojelu, vesien ja merenhoidon järjestäminen ja toteuttaminen sekä merialuesuunnittelu; 22) ympäristötiedon tuottaminen ja ympäristötietouden parantaminen; 25) alueelliset romaniasiain neuvottelukuntia ja romaniasioita koskevat tehtävät; 26) yhteispalveluiden alueellinen järjestäminen ja kehittäminen. Voimaanpanolaki koskisi myös ehdotetun maakuntalain 6 §:n 2 momentin 2 kohdassa tarkoitetun saaristoliikenteen suunnittelua ja järjestämistä koskevan tehtävän voimaanpano- ja siirtymäsääntelyä. Lisäksi voimaanpanolaki koskisi sellaisten voimaanpanolain 1 §:ään sisältyvillä laeilla maakunnille siirtyvien tehtävien voimaanpanosääntelyä, jotka eivät kuulu mihinkään maakuntalain 6 §:n 1 tai 2 momentin mukaiseen tehtäväalaan, vaan ovat ehdotetun maakuntalain 6 §:n 3 momentin tarkoittamia niin sanottuja muita maakunnalle lailla säädettyjä tehtäviä. Tällaisia tähän esitykseen sisältyviä tehtäviä ovat muun muassa erityisryhmille tarkoitettujen asuntojen asukasvalinta ja erityisryhmille tarkoitettujen asuntohankkeiden puoltaminen.

Edellä mainittuja maakunnille siirtyviä tehtäviä koskevat erityislait on pyritty mahdollisimman kattavasti ja täydellisesti muuttamaan 1 §:ään sisältyvillä laeilla. Koska maakunnille siirtyviä tehtäviä koskevaa erityissääntelyä on huomattavan runsaasti, on mahdollista, että jokin yksittäinen ehdotetun maakuntalain 6 §:n 1 momentin 5-8, 10–13, 16–22 ja 25–26 kohdissa tai 6 §:n 2 momentin 2 kohdassa tarkoitettuun maakunnan tehtäväalaan kuuluvaa maakunnan tehtävää koskeva säännös on jäänyt muuttamatta. Tämän vuoksi ehdotetun voimaanpanolain säännökset koskisivat paitsi 1 §:n mukaisia tällä lailla voimaanpantavia lakeja, niin myös sellaisia ehdotetun maakuntalain 6 §:n 1 momentin 5-8, 10–13, 16–22 ja 25–26 kohdissa tai 6 §:n 2 momentin 2 kohdassa tarkoitettuun maakunnan tehtäväalaan kuuluvia maakunnalle siirtyviä tehtäviä, joita koskeva yksittäinen tehtäväkohtainen erityissäännös mahdollisesti on jäänyt muuttamatta. Ehdotettu 3 § kytkeytyy tältä osin ehdotetun lain 6 §:ään.

Ehdotettu voimaanpanolaki koskisi myös 1 §:ään sisältyvillä laeilla toteutettavaa valtion viranomaisten ja niiden tehtävien uudelleenorganisoinnin voimaanpanoa ja siirtymäsääntelyä. Ehdotettu voimaanpanosääntely koskisi Valtion lupa- ja valvontaviraston perustamista, joka toteutetaan 1 §:ään sisältyvällä lailla Valtion lupa- ja valvontavirastosta, sekä 1 §:ssä tarkoitetuilla laeilla toteutettavaa aluehallintovirastojen, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten ja Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston tiettyjen tehtävien kokoamista perustettavaan Valtion lupa- ja valvontavirastoon sekä aluehallintovirastojen tiettyjen tehtävien siirtoa Kilpailu- ja kuluttajavirastoon. Samoin ehdotettu voimaanpanolaki koskisi Ahvenanmaan valtionvirastosta annetun lain voimaanpanoa. Valtion lupa- ja valvontaviraston ja Ahvenanmaan valtionviraston tehtäviä koskevat erityislait on pyritty mahdollisimman kattavasti ja täydellisesti muuttamaan 1 §:ssä mainituilla laeilla pois luettuna Valtion lupa- ja valvontaviraston sosiaali- ja terveysalan tehtäviä, lomitustehtäviä ja eräitä muita yksittäisiä tehtäviä koskevaa lainsäädäntöä. Näiltä osin lainsäädäntö on tarkoitus muuttaa samassa yhteydessä kuin kyseisiin lakeihin tehdään ehdotetun sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä annettavan lain edellyttämiä muutoksia tai muussa erillisessä hallituksen esityksessä. Vaikka Valtion lupa- ja valvontaviraston ja Ahvenanmaan valtionviraston tehtäviä koskevat erityislait on pyritty muuttamaan kattavasti nyt annettavalla lainsäädännöllä, sisältyy lakiehdotuksen 4 ja 5 §:iin tehtäviä ja toimivaltaa koskevat siirtymäsäännökset siltä varalta, että joku yksittäinen tehtäväkohtainen erityissäännös on jäänyt muuttamatta.

Ehdotettuun lakiin on pyritty kokoamaan lähes kaikki tällä esityksellä toteutettaviin tehtäväsiirtoihin liittyvä voimaanpano- ja siirtymäsääntely. Tehtäväsiirtoja maakunnille, Valtion lupa- ja valvontavirastolle ja Ahvenanmaan valtionvirastolle toteutetaan kuitenkin usealla lailla, jolloin tiettyjä erityisiä siirtymäsäännöksiä sisältyy myös annettaviin erityislakeihin. Ehdotetun lain siirtymäsääntely ei siten olisi tyhjentävä, vaan tehtävien siirtämiseen liittyvistä seikoista olisi lisäksi voimassa mitä siitä erikseen säädetään.

2 luku

Tehtäviä ja toimivaltaa koskevat säännökset

4 §.Valtion lupa- ja valvontaviraston tehtäviä ja toimivaltaa koskevat siirtymäsäännökset.Pykälä sisältäisi Valtion lupa- ja valvontaviraston tehtäviä ja toimivaltaa koskevat siirtymäsäännökset. Valtion lupa- ja valvontaviraston tehtäväalasta säädettäisiin Valtion lupa- ja valvontavirastosta annettavan lain 4 §:ssä. Esityksen valmistelun yhteydessä on pyritty selvittämään ja sen antamisen yhteydessä muuttamaan mahdollisimman kattavasti ja täydellisesti kaikki ne erityislait, jotka koskevat Valtion lupa- ja valvontavirastolle siirtyviä tehtäviä. Koska Valtion lupa- ja valvontavirastolle aluehallintovirastoilta, ELY-keskuksilta, KEHA-keskukselta ja Valviralta siirtyviä tehtäviä ja niitä koskevaa sääntelyä on huomattavan runsaasti, on esityksen valmistelun yhteydessä katsottu kuitenkin tarpeelliseksi ottaa lakiin myös säännökset, joiden perusteella toimivaltainen viranomainen voidaan selvittää niissä tapauksissa, joissa jokin yksittäinen tehtäväkohtainen erityissäännös on jäänyt muuttamatta. Säännöksessä viitattaisiin edelleen myös lääninhallitukselle säädettyihin tehtäviin, koska tällaisiakin saattaa vielä sisältyä vanhaan lainsäädäntöön. Myös tällaisten tehtävien siirtoon sovellettaisiin ehdotettua voimaanpanolakia.

5 §.Ahvenanmaan valtionviraston tehtäviä ja toimivaltaa koskevat siirtymäsäännökset.Pykälä sisältäisi Ahvenanmaan valtionviraston tehtäviä ja toimivaltaa koskevat siirtymäsäännökset. Ahvenanmaan valtionvirasto on aluehallintovirastoista annetun lain 16 §:n 1 momentin nojalla hoitanut Ahvenanmaan maakunnassa sellaisia aluehallintovirastoista annetun lain 4 §:ssä tarkoitettuja aluehallintovirastoille säädettyjä tehtäviä, jotka Ahvenanmaan itsehallintolain HYPERLINK "http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1991/19911144" \o "Ajantasainen säädös" (1144/1991) mukaan kuuluvat valtakunnan toimivaltaan. Lisäksi virastolla on ollut muita sille nimenomaisesti säädettyjä tehtäviä. Ahvenanmaan valtionviraston toimialasta säädettäisiin Ahvenanmaan valtionvirastosta annettavan lain 2 §:ssä. Esityksen valmistelun yhteydessä on pyritty selvittämään ja sen antamisen yhteydessä muuttamaan mahdollisimman kattavasti sellaiset säännökset, joissa nykyisin aluehallintovirastoille säädetty tehtävä kuuluu jatkossakin Ahvenanmaan maakunnassa Ahvenanmaan valtionvirastolle ja tällaiset tehtävät aluehallintovirastojen lakkauttamisen myötä säädetään nimenomaisesti Ahvenanmaan valtionvirastolle. Koska siirtyviä tehtäviä ja niitä koskevaa sääntelyä on huomattavan runsaasti, on esityksen valmistelun yhteydessä katsottu kuitenkin tarpeelliseksi ottaa lakiin myös säännökset, joiden perusteella toimivaltainen viranomainen voidaan selvittää niissä tapauksissa, joissa jokin yksittäinen tehtäväkohtainen erityissäännös on jäänyt muuttamatta. Ehdotetun säännöksen mukaan, jos Ahvenanmaan valtionviraston tehtäväalaan kuuluva tehtävä, joka Ahvenanmaan itsehallintolain (1144/1991) mukaan kuuluu valtakunnan toimivaltaan, on muualla laissa säädetty aluehallintoviraston tai lääninhallituksen hoidettavaksi, Ahvenanmaan valtionvirasto hoitaa Ahvenanmaan maakunnassa tehtävän ja käyttää siihen liittyvää toimivaltaa Ahvenanmaan valtionvirastosta annetun lain tultua voimaan. Myös tällaisten tehtävien siirtoon sovellettaisiin ehdotettua lakia.

6 §Maakunnan tehtäviä ja toimivaltaa koskevat siirtymäsäännökset..Pykälä sisältäisi maakuntien tehtäviä ja toimivaltaa koskevat siirtymäsäännökset siltä osin kuin maakunnille ehdotetaan siirrettäväksi niiden tehtäväalaan kuuluvia tehtäviä nyt annettavalla esityksellä. Esityksen valmistelun yhteydessä on pyritty selvittämään ja sen antamisen yhteydessä muuttamaan mahdollisimman kattavasti ja täydellisesti kaikki ne erityislait, jotka koskevat maakunnille ehdotetun maakuntalain 6 §:n 1 momentin 5-8, 10–13, 16–22 ja 25–26 kohdissa sekä 6 §:n 2 momentin 2 kohdassa tarkoitettuun tehtäväalaan kuuluvia tehtäviä. Koska siirtyviä tehtäviä ja niitä koskevaa sääntelyä on huomattavan runsaasti, on esityksen valmistelun yhteydessä katsottu tarpeelliseksi ottaa lakiin myös säännökset, joiden perusteella toimivaltainen viranomainen voidaan selvittää niissä tapauksissa, joissa jokin yksittäinen tehtäväkohtainen erityissäännös on jäänyt muuttamatta. Alueellisesti toimivaltainen maakunta määrittyisi maakunta- ja sote-uudistuksen voimaanpanolain 5 §:ssä säädetyn maakuntajaon mukaisesti tai tehtävään liittyvän alueellista toimivaltaa koskevan erityissäännöksen mukaisesti. Myös tällaisten tehtävien siirtoon sovellettaisiin ehdotettua lakia.

7 §.

Vireillä olevia asioita

sekä tehtäviin liittyviä oikeuksia ja velvollisuuksia koskevat siirtymäsäännökset.

Pykälä sisältäisi Valtion lupa- ja valvontavirastolle, Kilpailu- ja kuluttajavirastolle, Elintarviketurvallisuusvirastolle, Maaseutuvirastolle, Valtiokonttorille ja maakunnille siirtyviä vireillä olevia asioita sekä tehtäviin liittyviä oikeuksia ja velvollisuuksia koskevat siirtymäsäännökset.

Pykälän 1 momentti sisältäisi Valtion lupa- ja valvontavirastoon siirtyvillä toimialoilla vireillä olevia asioita, tehtyjä sopimuksia ja sitoumuksia ja niistä johtuvia oikeuksia ja velvollisuuksia koskevan siirtymäsäännöksen. Valtion lupa- ja valvontavirastolle siirtyy tehtäviä aluehallintovirastoista, ELY-keskuksista, KEHA-keskuksesta ja Valvirasta.

Pykälän 2 momentti sisältäisi Kilpailu- ja kuluttajavirastoon siirtyvillä toimialoilla vireillä olevia asioita, tehtyjä sopimuksia ja sitoumuksia ja niistä johtuvia oikeuksia ja velvollisuuksia koskevan siirtymäsäännöksen. Kilpailu- ja kuluttajavirastoon siirtyisi kilpailu- ja kuluttajahallinnon tehtäviä aluehallintovirastoista.

Pykälän 3 momentti sisältäisi Turvallisuus- ja kemikaalivirastoon siirtyvillä toimialoilla vireillä olevia asioita, tehtyjä sopimuksia ja sitoumuksia ja niistä johtuvia oikeuksia ja velvollisuuksia koskevan siirtymäsäännöksen. Turvallisuus- ja kemikaalivirastoon siirtyisi kilpailu- ja kuluttajahallinnon mittauslaitetehtäviä aluehallintovirastoista.

Pykälän 4 momentti sisältäisi Elintarviketurvallisuusvirastoon siirtyvillä toimialoilla vireillä olevia asioita, tehtyjä sopimuksia ja sitoumuksia ja niistä johtuvia oikeuksia ja velvollisuuksia koskevan siirtymäsäännöksen. Elintarviketurvallisuusvirastoon siirtyisi tehtäviä aluehallintovirastoista.

Pykälän 5 momentti sisältäisi Maahanmuuttovirastoon siirtyvillä toimialoilla vireillä olevia asioita, tehtyjä sopimuksia ja sitoumuksia ja niistä johtuvia oikeuksia ja velvollisuuksia koskevan siirtymäsäännöksen. Maahanmuuttovirastoon siirtyisi tehtäviä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksista.

Pykälän 6 momentti sisältäisi Maaseutuvirastolle siirtyvillä toimialoilla vireillä olevia asioita, tehtyjä sopimuksia ja sitoumuksia ja niistä johtuvia oikeuksia ja velvollisuuksia koskevan siirtymäsäännöksen. Maaseutuvirastoon siirtyisi tehtäviä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksista ja niihin liittyen mahdollisia asioita myös KEHA-keskuksesta.

Pykälän 7 momentti sisältäisi Valtiokonttorille siirtyvillä toimialoilla vireillä olevia asioita, tehtyjä sopimuksia ja sitoumuksia ja niistä johtuvia oikeuksia ja velvollisuuksia koskevan siirtymäsäännöksen. Valtiokonttorille siirtyisi tehtäviä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksista ja niihin liittyen mahdollisia asioita myös KEHA-keskuksesta.

Pykälän 8 momentti sisältäisi maakunnille siirtyvillä toimialoilla vireillä olevia asioita, tehtyjä sopimuksia ja sitoumuksia ja niistä johtuvia oikeuksia ja velvollisuuksia koskevan siirtymäsäännöksen. Maakunnille siirtyisi ehdotetun voimaanpanolain soveltamisalaan kytkeytyen tehtäviä aluehallintovirastoista, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksista, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten sekä työ- ja elinkeinotoimistojen kehittämis- ja hallintokeskuksesta, liikenne- ja viestintäministeriöstä, maakuntien liitoista, muista kuntayhtymistä ja kunnista. Vireillä olevat asiat, tehdyt sopimukset ja sitoumukset ja niistä johtuvat oikeudet ja velvollisuudet siirtyisivät kullekin toimivaltaiselle maakunnalle. Toimivaltainen maakunta määrittyisi muun lainsäädännön perusteella. Alueellisesti toimivaltainen maakunta määrittyisi maakunta- ja sote-uudistuksen ehdotetun voimaanpanolain 5 §:ssä säädetyn maakuntajaon mukaisesti tai tehtävään liittyvän alueellista toimivaltaa koskevan erityissäännöksen mukaisesti. Lisäksi osa maakunnille siirtyvistä tehtävistä on tehtäviä koskevassa lainsäädännössä ehdotettu osoitettavaksi valtakunnallisesti laissa nimetyn yhden maakunnan hoidettavaksi. Maakuntien omaisuusjärjestelyjä koskevat säännökset sisältyisivät voimaanpanolain 4 lukuun.

3 luku

Henkilöstöä koskevat säännökset

8 §.Kunnista ja kuntayhtymistä siirtyvän henkilöstön asema.HYPERLINK "http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2009/20090903" \l "a903-2009" \o "Linkki voimaantulosäännökseen"Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi henkilöstön asemasta maakuntauudistukseen liittyvissä muutostilanteissa. Maakuntauudistuksessa ehdotetaan siirrettäväksi sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen tehtävien lisäksi kunnista maakuntien järjestettäväksi maataloushallinnon ja viljelijätukien hallintotehtävät sekä kunnille kuuluvat ympäristöterveydenhuollon tehtävät. Maakuntien liittojen tehtävät ehdotetaan siirrettäväksi kokonaisuudessaan uusille maakunnille. Samalla nykyiset maakuntien liitot lakkaisivat.

Työnantajavaihdostilanteita sääntelee virkamies- ja työoikeudessa niin sanottu liikkeenluovutusperiaate. Liikkeenluovutuksella tarkoitetaan kunnallisesta viranhaltijasta annetun lain (304/2003, jäljempänä viranhaltijalaki) 25 §:n mukaan kunnan tai kuntayhtymän toiminnallisen osan luovuttamista toiselle työnantajalle, jos luovutettava osa pysyy luovutuksen jälkeen samana tai samankaltaisena. Työsopimuslain (55/2001) 1 luvun 10 §:n mukaan työnantajan liikkeen luovutuksella tarkoitetaan puolestaan yrityksen, liikkeen, yhteisön tai säätiön tai näiden toiminnallisen osan luovuttamista toiselle työnantajalle, jos luovutettava, pää- tai sivutoimisena harjoitettu liike tai sen osa pysyy luovutuksen jälkeen samana tai samankaltaisena. Liikkeenluovutuksessa työnantajan luovutushetkellä voimassa olevista työ- ja virkasuhteista johtuvat oikeudet ja velvollisuudet siirtyvät uudelle työnantajalle.

Pykälän 1 momentissa ehdotetaan säädettäväksi, että siirrettäessä eräitä kunnille kuuluvia ehdotetun lain 3 §:ssä tarkoitettuja tehtäviä sekä siirrettäessä maakuntien liittojen tehtävät uuteen maakuntaan tai maakuntien valtakunnalliseen palvelukeskukseen, tehtävien ja tehtäviä hoitavan henkilöstön siirtoon sovellettaisiin liikkeenluovutusta. Tämä tarkoittaisi sitä, että henkilöstön siirtyminen katsottaisiin suoraan liikkeenluovutukseksi. Näin ollen viranhaltijalain ja työsopimuslain liikkeenluovutussäännöksiä sovellettaisiin kaikkiin maakuntauudistuksen yhteydessä toteutettaviin työnantajan vaihtumista merkitseviin muutoksiin riippumatta siitä, täyttyvätkö niissä viranhaltijalain ja työsopimuslaissa liikkeenluovutukselle säädetyt tunnusmerkit.

Liikkeenluovutuksen periaatteen mukaan henkilöstö siirtyy tehtäviensä siirtymisen mukana uuden organisaation palvelukseen. Maakuntauudistuksessa henkilöstö siirtyisi sen maakunnan tai maakuntien valtakunnalliseen palvelukeskuksen palvelukseen, jonne siirtyvät ne tehtävät, joita henkilö on hoitanut.

Ehdotetun maakuntalain 6 §:n 1 momentin 5-7 ja 16 kohdissa tarkoitetut tehtävät siirtyvät ehdotetulla lainsäädännöllä kunnista maakuntien järjestettäviksi. Näitä tehtäviä ovat maataloushallinnon ja viljelijätukien hallintotehtävät sekä kunnille kuuluvat ympäristöterveydenhuollon tehtävät ja vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden valvontatehtävät. Siirtyviä tehtäviä kunnissa hoitava henkilö siirtyisi liikkeenluovutusperiaatteen mukaan sen maakunnan tai maakuntien valtakunnallisen palvelukeskuksen palvelukseen, jonne henkilön tehtävät siirtyvät maakuntauudistuksessa.

Maakuntauudistuksessa ehdotetaan siirrettäväksi maakuntien liittojen tehtävät maakunnille. Tehtäväsiirtojen jälkeen jäsenkunnat lakkauttaisivat nykyiset kuntayhtymämuotoiset maakuntien liitot. Maakuntien liittojen henkilöstö siirtyisi näin kokonaisuudessaan uusien maakuntien palvelukseen. Maakuntien liittojen lakisääteisenä tehtävänä on alueiden kehittämisestä ja rakennerahastotoiminnan hallinnoinnista annetussa laissa (7/2014) tarkoitetut aluekehittämisviranomaisen tehtävät sekä maankäyttö- ja rakennuslain (132/1999) mukaiset suunnittelu- ja maakuntakaavoitustehtävät.

Liikkeenluovutuksessa luovutuksensaaja tulee sidotuksi aikaisempaa työnantajaa sitoneeseen virka- ja työehtosopimukseen siihen saakka, kunnes sen voimassaoloaika päättyy, vaikkei luovutuksensaaja olisikaan kyseisen työnantajaliiton jäsen työehtosopimuslain (436/1946) 5 §:n ja viranhaltijalain 25 §:n mukaan. Tämän jälkeen aletaan soveltaa luovutuksensaajaa sitovaa virka- tai työehtosopimusta. Tämä periaate koskee myös paikallisia virka- ja työehtosopimuksia. Jos paikallinen virka- tai työehtosopimus on toistaiseksi voimassaoleva, sitoo se luovutuksensaajaa, jollei luovuttaja tai luovutuksensaaja ole irtisanonut sopimusta.

Kuntien ja maakuntien liittojen palveluksessa oleva henkilöstö siirtyisi suoraan voimaanpanolain nojalla maakuntien tai maakuntien valtakunnallisten palvelukeskusten palvelukseen kunnallisen viranhaltijalain ja työsopimuslain liikkeenluovutusperiaatteiden mukaisesti niin sanottuina vanhoina työntekijöinä ja säilyttäisi siirtymähetkellä voimassa olevat virka- tai työsuhteeseen liittyvät oikeudet ja velvollisuudet.

Työnantajan luovutushetkellä voimassa olevista virka- tai työsuhteista johtuvista oikeuksista ja velvollisuuksista sekä niihin liittyvistä etuuksista vastaa luovutuksen jälkeen uusi työnantaja. Viranhaltijalain 25 §:n ja työsopimuslain 1 luvun 10 §:n mukaan ennen luovutusta erääntyneestä palkka- tai muusta palvelussuhteesta johtuvasta saatavasta vastaavat luovuttaja ja luovutuksensaaja yhteisvastuullisesti. Luovutuksensaajalla ei ole oikeutta pelkästään luovutuksen perusteella irtisanoa virka- tai työsuhdetta. Viranhaltijalain 39 §:n ja työsopimuslain 7 luvun 5 §:n nojalla viranhaltijalla ja työntekijällä on liikkeenluovutuksen yhteydessä oikeus irtisanoa palvelussuhde päättymään irtisanomisaikaa noudattamatta luovutuspäivästä tai myöhemminkin viimeistään kuukauden kuluttua saatuaan tiedon luovutuksesta.

Liikkeenluovutusperiaatetta sovelletaan riippumatta siitä, missä järjestyksessä maakuntien organisaatioita perustetaan. Näin ollen henkilöstö voi siirtyä liikkeenluovutusperiaatteella kunnan, kuntayhtymän tai maakuntien liittojen palveluksesta suoraan maakuntaan tai maakuntakonserniin kuuluvan tai maakuntien määräysvallassa olevan yhteisön palvelukseen. Jos maakuntakonserniin kuuluva tai maakuntien määräysvallassa olevan yhteisö perustetaan vasta maakuntien toiminnan jo alettua, siirtyy henkilöstö ensin maakuntaan ja sieltä maakuntakonserniin kuuluvan tai maakuntien määräysvallassa olevan yhteisön palvelukseen.

Ehdotettavan 2 momentin mukaan liikkeenluovutukseksi katsottaisiin 1 momentissa tarkoitettujen tehtävien tukipalvelutehtävien ja henkilöstön siirrot maakuntiin tai maakuntien valtakunnallisiin palvelukeskuksiin, jos tehtäviä hoitavan henkilön tosiasiallisista työtehtävistä vähintään puolet olisi mainittuihin tehtäviin kohdistuvia tukipalvelutehtäviä.

Viranhaltijalain 25 §:n ja työsopimuslain 1 luvun 10 §:n mukaan luovuttaja on luovutuksensaajalle vastuussa ennen luovutusta erääntyneestä saatavasta, jollei muuta ole sovittu. Maakuntauudistuksessa on linjattu, että kunnat eivät erikseen maksa maakunnille vuodenvaihteessa 2019–2020 erääntynyttä lomapalkkavelkaa. Maakunnat vastaavat lomapalkasta ja se sisältyy maakunnille siirtyvään rahoitukseen. Tästä ehdotetaan säädettäväksi pykälän 3 momentissa.

Pykälän 4 momentissa säädettäisiin siirtymäajasta, jonka aikana tehtävien ja henkilöstön jatkosiirto maakuntakonserniin kuuluvaan tai maakuntien määräysvallassa olevaan yhteisöön luettaisiin niin ikään liikkeenluovutukseksi. Maakuntakonserni määritellään ehdotetun maakuntalain 4 §:n 1 momentissa. Maakunta tytäryhteisöineen muodostaa maakuntakonsernin. Maakunnan tytäryhteisö on yhteisö, jossa maakunnalla on kirjanpitolain (1336/1997) 1 luvun 5 §:ssä tarkoitettu määräysvalta. Maakunnan tytäryhteisöstä säädettyä sovelletaan myös maakunnan määräysvaltaan kuuluvaan säätiöön. Maakuntien määräysvallassa olevia yhteisöjä olisivat maakuntien valtakunnalliset palvelukeskukset ja muut yhteisöt, joista maakunnilla yhdessä on kirjanpitolain (1336/1997) 1 luvun 5 §:ssä tarkoitettu määräysvalta.

Maakunnat voisivat näin järjestää palvelujen yhtiöittämisen 31.12.2021 mennessä, ja henkilöstö siirtyisi tällöin myös jatkoluovutuksessa liikkeenluovutuksen periaattein. Näin voidaan tehdä ensiksi siirto maakunnalle ja sitten yhtiöön, ja molemmat siirrot katsotaan liikkeenluovutukseksi. Säännös turvaa henkilöstön asemaa ja antaa käytännön siirtymäajan yhtiöittämiseen. Yhtiöittäminen voitaisiin tällöin tehdä hallitusti ja vaaleilla valitun maakuntavaltuuston johdolla. Yhtiöittämisen siirtymäajasta säädetään maakunta- ja sote-uudistuksen voimaanpanolain 43 §:ssä.

9 §.Valtiolta siirtyvän henkilöstön asema.Pykälässä säädettäisiin henkilöstön asemasta maakuntauudistukseen liittyvässä muutostilanteessa.

Maakuntauudistuksessa ehdotetaan siirrettäväksi tietyt tämän lain 3 §:ssä tarkoitetut elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten sekä työ- ja elinkeinotoimistojen kehittämis- ja hallintokeskuksen (jäljempänä KEHA-keskus) ja aluehallintovirastojen hoitamat tehtävät sekä niihin liittyvät tukipalvelutehtävät maakuntien järjestettäväksi. Esityksen mukaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksista maakuntiin siirtyisivät maaseudun kehittämiseen ja maataloustukihallintoon, elintarviketurvallisuuteen ja laatuun, kasvintuotantoon, eläinten terveyteen ja hyvinvointiin, vesitalouteen, kalatalouteen, koulutukseen, vesien- ja merensuojeluun, vesien ja merenhoitoon, merialuesuunnitteluun, alueidenkäyttöön ja rakentamiseen, kulttuuriympäristön hoitoon sekä luonnon virkistyskäyttöön liittyvät tehtävät. Aluehallintovirastoista maakuntiin siirtyisivät alueellisen alkoholivalvonnan ja ennaltaehkäisevän päihdetyön tehtävät ja alueellisten romaniasiain neuvottelukuntien ja romaniasiain hallinnon tehtävät sekä niihin liittyvät tukipalvelutehtävät. Lisäksi aluehallintovirastoista maakuntiin siirtyisi osa elintarviketurvallisuuteen ja eläinten terveyteen ja hyvinvointiin liittyvistä tehtävistä. Lakkaavan KEHA-keskuksen tehtävistä pääosa siirtyisi esityksen mukaan maakuntien valtakunnallisiin palvelukeskuksiin. Valtion talous- ja henkilöstöhallinnon palvelukeskus Palkeista siirtyisivät elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten ja KEHA-keskuksen maakunnille siirtyviin tehtäviin liittyvät talous- ja henkilöstöhallinnon tukipalvelutehtävät. Valtion tieto- ja viestintätekniikkakeskus Valtorista siirtyisivät elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten ja KEHA-keskuksen maakunnille siirtyviin tehtäviin liittyvät perustietotekniikan tukipalvelutehtävät. Näiden tehtävien siirtyessä pois valtion viranomaisten järjestämisvastuusta siirrettäisiin maakuntien sekä maakuntakonserniin kuuluvien tai maakuntien määräysvallassa olevien yhteisöjen palvelukseen myös siirtyviä tehtäviä valtion virastoissa hoitanut henkilöstö. Osa KEHA-keskuksen tehtävistä siirtyisi muihin valtion viranomaisiin, kuten Valtion lupa- ja valvontavirastoon.

Valtion henkilöstön asemasta toiminnan ja tehtävien uudelleenjärjestelyissä säädetään virkamiesten osalta valtion virkamieslaissa (750/1994) ja työsuhteisten osalta työsopimuslaissa (55/2001). Tehtävien ja toiminnan uudelleenjärjestelyihin sovelletaan myös EY:n liikkeenluovutusdirektiiviä (2001/23/EY).

Työnantajavaihdostilanteita sääntelee virkamies- ja työoikeudessa niin sanottu liikkeenluovutusperiaate. Liikkeenluovutuksella tarkoitetaan valtion virkamieslain 5 e §:n mukaan valtion toiminnallisen osan luovuttamista toiselle työnantajalle, jos luovutettava osa pysyy luovutuksen jälkeen samana tai samankaltaisena. Työsopimuslain 1 luvun 10 §:n mukaan työnantajan liikkeen luovutuksella tarkoitetaan puolestaan yrityksen, liikkeen, yhteisön tai säätiön tai näiden toiminnallisen osan luovuttamista toiselle työnantajalle, jos luovutettava, pää- tai sivutoimisena harjoitettu liike tai sen osa pysyy luovutuksen jälkeen samana tai samankaltaisena. Liikkeenluovutuksessa työnantajan luovutushetkellä voimassa olevista työ- tai virkasuhteista johtuvat oikeudet ja velvollisuudet siirtyvät uudelle työnantajalle.

Pykälän 1 momentissa ehdotetaan säädettäväksi, että siirrettäessä eräitä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksille, KEHA-keskukselle, aluehallintovirastoille, Palkeille sekä Valtorille kuuluvia tehtäviä maakuntien ja maakuntien valtakunnallisten palvelukeskusten hoidettaviksi katsottaisiin tehtävien sekä näitä tehtäviä hoitavan henkilöstön siirto suoraan liikkeenluovutukseksi. Näin ollen siirtyvien valtion virkamiesten osalta valtion virkamieslain ja siirtyvien valtion työntekijöiden osalta työsopimuslain liikkeenluovutussäännöksiä sovellettaisiin kaikkiin maakuntauudistuksen yhteydessä toteutettaviin työnantajan vaihtumista merkitseviin muutoksiin riippumatta siitä, täyttyvätkö niissä valtion virkamieslaissa ja työsopimuslaissa liikkeenluovutukselle säädetyt tunnusmerkit.

Liikkeenluovutusperiaatteen mukaan henkilöstö siirtyisi tehtäviensä siirtymisen mukana uuden organisaation palvelukseen. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksissa, KEHA-keskuksessa, aluehallintovirastoissa, Palkeissa sekä Valtorissa siirtyviä tehtäviä hoitava henkilö siirtyisi maakuntauudistuksessa sen maakunnan tai maakuntien valtakunnallisen palvelukeskuksen palvelukseen, jolle siirtyisivät ne tehtävät, joita asianomainen henkilö on hoitanut ennen siirtymistä. Määräaikaisessa palvelussuhteessa oleva henkilöstö siirtyisi maakuntaan määräaikaisen palvelussuhteensa keston ajaksi.

Liikkeenluovutuksessa luovutuksensaaja tulee sidotuksi aikaisempaa työnantajaa sitoneeseen virka- ja työehtosopimukseen siihen saakka, kunnes sen voimassaoloaika päättyy, vaikkei luovutuksensaaja olisikaan kyseisen työnantajaliiton jäsen (työehtosopimuslain 5 §, valtion virkamieslain 5 f §). Tämän jälkeen aletaan soveltaa luovutuksensaajaa sitovaa virka- tai työehtosopimusta. Tämä edellä kerrottu periaate koskee myös paikallisia virka- ja työehtosopimuksia. Jos paikallinen virka- tai työehtosopimus on toistaiseksi voimassaoleva, se sitoo luovutuksensaajaa, jollei luovuttaja tai luovutuksensaaja ole irtisanonut sopimusta.

Henkilöstö siirtyisi suoraan voimaanpanolain nojalla maakuntien palvelukseen valtion virkamieslain ja työsopimuslain liikkeenluovutusperiaatteiden mukaisesti niin sanottuina vanhoina työntekijöinä ja säilyttäisi siirtymähetkellä voimassa olevat virka- tai työsuhteeseen liittyvät oikeudet ja velvollisuudet. Tämä ei kuitenkaan koskisi niitä oikeuksia ja velvollisuuksia, jotka johtuvat nimenomaan virkasuhteesta eivätkä ole ominaisia työsuhteelle silloin kun virkamies siirtyisi työsopimussuhteeseen luovutuksensaajan palvelukseen.

Työnantajan luovutushetkellä voimassa olevista virka- tai työsuhteista johtuvista oikeuksista ja velvollisuuksista sekä niihin liittyvistä etuuksista vastaisi luovutuksen jälkeen uusi työnantaja. Ennen luovutusta erääntyneestä palkka- tai muusta palvelussuhteesta johtuvasta saatavasta vastaisivat luovuttaja ja luovutuksensaaja yhteisvastuullisesti. Luovuttaja olisi kuitenkin luovutuksensaajalle vastuussa ennen luovutusta erääntyneestä saatavasta, jollei muuta ole sovittu.

Luovutuksensaajalla ei ole oikeutta pelkästään luovutuksen perusteella irtisanoa virka- tai työsuhdetta. Valtion virkamieslain 29 a §:n ja työsopimuslain 7 luvun 5 §:n nojalla virkamiehellä ja työntekijällä on liikkeenluovutuksen yhteydessä oikeus irtisanoa palvelussuhde päättymään irtisanomisaikaa noudattamatta luovutuspäivästä tai myöhemminkin viimeistään kuukauden kuluttua saatuaan tiedon luovutuksesta.

Muutoksen kohteena olevissa valtion virastoissa työskentelevistä henkilöistä osan tehtävät jakaantuisivat maakuntauudistuksen yhteydessä osittain maakuntiin siirtyviin tehtäviin ja osittain muihin valtion virastoihin siirtyviin tehtäviin. Pykälän 2 momentissa ehdotetaan säädettäväksi, että tämän lain nojalla siirtyviä tehtäviä hoitava henkilö siirtyisi maakunnan palvelukseen, mikäli hänen tosiasiallisista työtehtävistään vähintään puolet muodostuisi maakuntaan siirtyvistä tehtävistä.

Siirtyvien tehtävien tarkat henkilötyövuodet olisi selvitettävä maakuntien väliaikaishallinnon ja valtion virastojen välillä hyvissä ajoin ennen 31.12.2019. Henkilöstön siirtymisten valmistelussa olisi tärkeää varmistua siitä, että välttämätön palvelutuotanto turvattaisiin siirtymätilanteessa ja muutoinkin yhteen sovitettaisiin henkilöstöresurssit siten, että sekä maakunnilla että valtion virastoilla olisi myös jatkossa käytössään riittävä ja osaava henkilöstö. Ennen siirtoa virastojen nykyjohdon tulisi järjestellä tehtäviä siten, että henkilöiden tehtävät siirtyvät mahdollisimman kattavasti kokonaisuuksina uudelle toimijalle.

Liikkeenluovutusperiaatetta sovellettaisiin riippumatta siitä, missä järjestyksessä maakuntien organisaatioita perustetaan. Näin ollen henkilö voisi siirtyä liikkeenluovutusperiaatteella valtion virastosta suoraan maakunnan tai maakuntakonserniin kuuluvan tai maakuntien määräysvallassa olevan yhteisön palvelukseen. Jos maakuntakonserniin kuuluva tai maakuntien määräysvallassa oleva yhteisö perustettaisiin vasta maakuntien toiminnan jo alettua, siirtyisi henkilöstö ensin maakuntaan ja sieltä maakuntakonserniin kuuluvan tai maakuntien määräysvallassa olevan yhteisön palvelukseen.

Valtion virkamieslain 5 f §:n ja työsopimuslain 1 luvun 10 §:n mukaan luovuttaja on luovutuksensaajalle vastuussa ennen luovutusta erääntyneestä saatavasta, jollei muuta ole sovittu. Maakuntauudistuksessa on linjattu, että valtio ei erikseen maksa maakunnille vuodenvaihteessa 2019–2020 erääntynyttä lomapalkkavelkaa. Maakunnat vastaavat lomapalkasta ja se sisältyy maakunnille siirtyvään rahoitukseen. Tästä ehdotetaan säädettäväksi pykälän 3 momentissa.

Pykälän 4 momentissa säädettäisiin henkilöstön siirtymisestä maakuntakonserniin kuuluvaan sekä maakuntien määräysvallassa olevaan yhteisöön sekä siirtymäajasta, jonka aikana tehtävien jatkosiirto maakuntakonserniin kuuluvaan tai maakuntien määräysvallassa olevaan yhteisöön katsottaisiin niin ikään liikkeenluovutukseksi. Maakuntakonserni määritellään ehdotetun maakuntalain 4 §:n 1 momentissa. Maakunta tytäryhteisöineen muodostaa maakuntakonsernin. Maakunnan tytäryhteisö on yhteisö, jossa maakunnalla on kirjanpitolain (1336/1997) 1 luvun 5 §:ssä tarkoitettu määräysvalta. Maakunnan tytäryhteisöstä säädetään, sovelletaan myös maakunnan määräysvaltaan kuuluvaan säätiöön. Maakunnat voisivat näin järjestää palvelujen yhtiöittämisen 31.12.2021 mennessä, ja henkilöstö siirtyisi tällöin myös jatkoluovutuksessa liikkeenluovutuksen periaattein. Näin voitaisiin tehdä ensiksi siirto maakunnalle ja sitten siirto maakunnan tytäryhteisöön, ja molemmat siirrot katsottaisiin liikkeenluovutukseksi. Säännös turvaisi henkilöstön asemaa ja antaisi käytännön siirtymäajan yhtiöittämiseen. Yhtiöittäminen voitaisiin tällöin tehdä hallitusti ja vaaleilla valitun maakuntavaltuuston johdolla. Yhtiöittämisen siirtymäajasta säädettäisiin maakunta- ja sote-uudistuksen voimaanpanolain 43 §:ssä. Henkilö siirtyisi maakuntakonserniin kuuluvan tai maakuntien määräysvallassa olevan yhteisön palvelukseen, jos siirtyvät tehtävät muodostaisivat vähintään puolet hänen tosiasiallisista työtehtävistään.

Maakuntauudistuksen yhteydessä valtion virastoissa työskentelevää henkilöstöä siirtyisi maakuntien lisäksi myös muihin valtion virastoihin. Henkilöstösiirrot toteutettaisiin valtion sisällä valtion virkamieslain 5 a-c §:ien perusteella. Pääsääntönä tällöin olisi, että virat ja niihin nimitetyt virkamiehet siirtyvät samaan virastoon tai samoihin virastoihin kuin tehtävät siirtyvät. Määräaikaiseen virkasuhteeseen nimitetty virkamies siirtyisi viraston palvelukseen määräaikaisen virkasuhteensa keston ajaksi. Virkamies siirtyisi siihen virastoon, johon siirtyvät tehtävät muodostaisivat vähintään puolet hänen tosiasiallisista työtehtävistään valtionhallinnon toimintojen uudelleenjärjestelyissä vakiintuneen tavan mukaisesti.

10 §.Lisäeläketurva.Pykälän 1 momentissa säädettäisiin maakuntakonserniin kuuluvien tai maakuntien määräysvallassa olevien yhteisöiden velvollisuudesta turvata julkisen sektorin lakisääteisten lisäeläkkeiden tasoiset etuudet sellaiselle henkilöstölle, jotka siirtyvät maakuntauudistuksen johdosta perustettavaan yhtiöön kuntien, kuntayhtymien tai valtion palveluksesta. Maakuntakonserni määritellään ehdotetun maakuntalain 4 §:n 1 momentissa. Maakunta tytäryhteisöineen muodostaa maakuntakonsernin. Maakunnan tytäryhteisö on yhteisö, jossa maakunnalla on kirjanpitolain 1 luvun 5 §:ssä tarkoitettu määräysvalta. Se, mitä maakunnan tytäryhteisöstä säädetään, sovelletaan myös maakunnan määräysvaltaan kuuluvaan säätiöön. Maakuntien määräysvallassa olevia yhteisöjä ovat maakuntien valtakunnalliset palvelukeskukset ja muut yhteisöt, joista maakunnilla yhdessä on kirjanpitolain 1 luvun 5 §:ssä tarkoitettu määräysvalta.

Tässä laissa tarkoitettu henkilöstö siirtyy vanhoina työntekijöinä perustettaviin maakuntiin tai maakuntakonserniin kuuluviin tai maakuntien määräysvallassa oleviin yhteisöihin ja säilyttää siirtymähetkellä työ- tai virkasuhteeseen liittyvät oikeudet ja velvollisuudet. Valtionhallinnon palveluiden yhtiöittämisissä on lisäeläke-etuudet turvattu siirtyvälle henkilöstölle. Vastaavasti on menetelty myös kuntien toimintojen yhtiöittämisvelvoitteen toimeenpanossa.

Eläkkeen karttumisen säännökset ovat nykyisin samanlaiset julkisella ja yksityisellä sektorilla. Julkisen sektorin palvelukseen ennen vuotta 1993 tulleille on kuitenkin karttunut yksityistä sektoria parempaa eläketurvaa ja heillä eläkkeen karttuma oli 2,2 prosenttia vuodessa vuoden 1994 loppuun saakka. Kunnan, kuntayhtymän tai valtion palveluksesta karttuneen lisäeläkkeen saa, jos jatkaa Kevan jäsenyhteisön tai valtion palveluksessa henkilökohtaiseen tai ammatilliseen eläkeikäänsä saakka. Vuonna 1960 tai sen jälkeen syntyneet työntekijät saavat lisäeläkkeen, jos palvelus jatkuu yhdenjaksoisena julkisten alojen eläkelain (81/2016) mukaiseen alimpaan vanhuuseläkeikään saakka. Niin ikään lisäturvan saa, jos tulee palvelussuhteensa jatkuessa työkyvyttömäksi. Julkisten alojen eläkkeen karttumisesta ennen vuotta 1995 ja palvelussuhteen yhdenjaksoisuusedellytyksistä säädetään vuoden 2017 alusta julkisten alojen eläkelain voimaanpanolain (82/2016) 8 ja 9 §:ssä.

Kevasta annettua lakia (66/2016) ehdotetaan muutettavaksi siten, että maakunnat sekä Kunta- ja maakuntatyönantajat KT olisivat suoraan lain perusteella Kevan jäsenyhteisöjä. Ehdotetun muutoksen perusteella maakuntien palvelukseen Kevan jäsenyhteisöjen palveluksesta siirtyvä henkilöstö säilyisi julkisten alojen eläkelain mukaisen eläketurvan piirissä ja säilyttäisi näin myös mahdollisen lisäeläketurvan. Valtion henkilöstön osalta ehdotetaan 2 momentissa, että maakuntiin siirtyvä henkilöstö säilyttäisi oikeutensa lisäeläketurvaan. Kevasta annettuun lakiin ehdotettujen muutosten mukaan maakuntien omistamat tai määräysvallassa olevat yhtiöt voisivat liittyä Kevan jäsenyhteisöksi vastaavasti kuin kuntien ja kuntayhtymien omistamat tai määräysvallassa olevat yhtiöt. Maakunnan omistama yhtiö voisi näin ollen hakea Kevan jäsenyhteisöksi tai vaihtoehtoisesti vakuuttaa henkilöstönsä työntekijän eläkelain mukaan. Jos yhtiö olisi Kevan jäsenyhteisö, henkilöstö säilyisi julkisen sektorin eläketurvan piirissä. Jos taas yhtiö ottaisi eläkevakuutuksen työeläkeyhtiöstä, henkilöstö menettäisi lakisääteisen lisäeläketurvan ja alemmat eläkeiät.

Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi, että maakuntakonserniin kuuluvan tai maakuntien määräysvallassa olevien yhteisöiden tulisi turvata julkisen sektorin lakisääteisten lisäeläkkeiden tasoiset etuudet sellaiselle henkilöstölle, jotka siirtyvät maakuntauudistuksen järjestelyn johdosta yhtiöön kuntien, kuntayhtymien tai valtion palveluksesta. Edellytyksenä olisi lisäksi, että siirtyneen henkilön palvelussuhde jatkuu siinä yhtiössä, johon henkilö on siirtynyt, yhdenjaksoisesti eläketapahtumaan saakka.

Julkisten alojen eläkkeiden lisäeläke-etuudet voidaan turvata liittymällä Kevan jäsenyhteisöksi tai ottamalla yksityinen lisäeläkevakuutus. Oikeus lisäeläketurvaan on noin kolmasosalla siirtyvästä henkilöstöstä ja sen vaikutus eläkkeeseen on keskimäärin noin 50 euroa kuukaudessa.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että valtiolta maakunnan tai maakuntakonserniin kuuluvan tai maakuntien määräysvallassa olevan yhteisön palvelukseen siirtyvät henkilöt säilyttävät lisäeläketurvansa. Oikeus lisäeläketurvaan säilyy, mikäli heillä on oikeus lisäeläketurvaan siirtymisen hetkellä ja jos lisäeläketurvaan vaadittava palveluksen yhdenjaksoisuusvaatimus siirtymisen jälkeen täyttyy Kevan jäsenyhteisön eli maakuntakonsernin tai maakuntien määräysvallassa olevan yhteisön palveluksessa. Mikäli yhteisö ei liity Kevan jäsenyhteisöksi, noudatetaan 1 momentin säännöstä.

4 luku

Omaisuusjärjestelyt

11 §.Omaisuusjärjestelyjen tavoitteet.Pykälässä säädettäisiin omaisuusjärjestelyjen tavoitteista ja järjestelyissä noudatettavista periaatteista. Säännös vastaa maakunta- ja sote-uudistuksen ehdotetun voimaanpanolain 17 §:ää. Omaisuusjärjestelyjen tavoitteena olisi turvata maakuntien käyttöön niiden järjestämisvastuulle kuuluvissa tehtävissä tarvittava omaisuus kokonaistaloudellisesti tehokkaalla tavalla. Lähtökohtaisesti omaisuus seuraisi toimintaa eivätkä järjestelyt saisi johtaa tilanteeseen, jossa veronmaksajan kokonaisveroaste uhkaisi kohota. Lähtökohtana olisi kuntien tasapuolinen kohtelu ja ettei omaisuusjärjestelyillä vaaranneta kuntien mahdollisuuksia vastata niille jäävien palvelujen järjestämisestä ja rahoittamisesta rahoitusperiaatteen mukaisesti. Kunnilta maakunnille siirtyvän omaisuuden lisäksi ehdotetussa voimaanpanolaissa säädettäisiin valtiolta maakunnille siirtyvästä omaisuudesta. Maakuntaan siirtyviin tehtäviin liittyviin omaisuusjärjestelyihin noudatettaisiin samoja periaatteita kuin laissa maakuntalain, sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä annetun lain ja pelastustoimen järjestämisestä annetun lain voimaanpanosta on kunnan järjestämässä perusterveydenhuollossa, erikoissairaanhoidossa, sosiaalitoimessa ja pelastustoimessa ehdotettu noudatettavan.

12 §.Kunnan käytössä olevat toimitilat.Säännös vastaisi sisällöllisesti maakunta- ja sote-uudistuksen ehdotetun voimaanpanolain 20 §:ää.

Pykälän 1 momentin mukaan lain 3 §:ssä tarkoitettujen kunnalta maakunnalle siirtyvien tehtävien hoitamiseksi käytössä olevat toimitilat siirtyisivät maakunnan hallintaan 1 päivänä tammikuuta 2020, jos maakunta ja kunta eivät toisin sovi. Jos kunta ei itse omistaisi tiloja, vaan ne olisivat sen hallinnassa toimitilojen hallintaan oikeuttavan sopimuksen perusteella, kunta siirtäisi sopimuksen maakunnalle 14 §:ssä säädellyn mukaisesti. Jos maakunnan järjestämisvastuulle kuuluvaa toimintaa ja kunnan muuta toimintaa olisi järjestetty samoissa toimitiloissa, kunnan ja maakunnan tulisi sopia tilojen kustannusvastuun jakautumisesta esimerkiksi käytettävien tilojen suhteessa. Kunnalla ja maakunnalla olisi 1 momentin mukaan mahdollisuus sopia toimitilojen siirtymisestä myös toisin.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin siirtymäkauden vuokrasopimuksista. Ehdotetun säännöksen mukaan maakunnan ja kunnan välillä solmitaan toimitilojen hallinnasta vuokrasopimus siten, että se on voimassa vähintään 31 päivään joulukuuta 2022 saakka. Maakunnalla on oikeus pidentää vuokrasopimuksen voimassaoloa yhdellä vuodella. Maakunnan tulee ilmoittaa oikeuden käyttämisestä kunnalle viimeistään 12 kuukautta ennen vuokrasopimuksen voimassaolon päättymistä.

Siirtymäkauden ajaksi maakunnan ja kunnan välillä solmittava vuokrasopimus perustuisi lain säännökseen, jolla kunta velvoitettaisiin vuokraamaan omistamansa toimitilat maakunnalle. Kuten maakunta- ja sote-uudistuksen ehdotetun voimaanpanolain 20 §:n yhteydessäkin on arvioitu, siirtymäkauden aikana kunta ei toimisi kuntalain 15 luvun tarkoittamalla tavalla markkinoilla.

Kunnissa saattaa olla käynnissä kunnalta maakunnalle siirtyvien tehtävien toimitiloihin kohdistuvia investointeja, jotka valmistuvat ja tilat otetaan käyttöön 2 momentissa tarkoitetun siirtymäkauden aikana. Maakunta vuokraa tällöinkin siirtymäkauden ajaksi vain ne tilat, jotka tosiasiallisesti ovat maakunnan vastuulla olevan toiminnan käytössä. Jos siis toiminta siirtyy esimerkiksi kokonaan uusiin tiloihin siirtymäkauden aikana ja vanhat tilat jäävät tyhjilleen, maakunnan vuokrausvelvoite- ja oikeus kohdistuu näihin uusiin tiloihin.

Pykälän 3 momentin mukaan edellä 2 momentissa tarkoitettu vuokrasopimus voidaan solmia myös kunnan ja maakuntalain 118 §:ssä tarkoitetun toimitila- ja kiinteistöhallinnon palvelukeskuksen välillä.

Pykälän 4 momentin mukaan edellä 2 momentissa tarkoitetussa vuokrasopimuksessa sovitun vuokran on katettava vuokrasopimuksen kohteena olevaan toimitilaan liittyvät kohtuulliset pääomakustannukset ja tilojen ylläpitokustannukset. Pääomakustannuksia ovat kiinteistöön sidotun pääoman kustannukset, jotka koostuvat koroista ja laskennallisista poistoista. Korkotekijä koostuu sidotulle pääomalle asetetusta tuottovaatimuksesta. Pääomakustannuksiin kuuluvat kiinteistön hankintaan ja omistamiseen liittyvät kustannukset sekä rasitteisiin tai lakisääteisiin velvoitteisiin liittyvät kustannukset. Kiinteistön ylläpidon kustannuksiin kuuluvat mm. hallinto, käyttö ja huolto, ulkoalueiden hoito, siivous, lämmitys, sähkö, vesi ja jätehuolto.

Pykälän 5 momentti sisältäisi maakunta- ja sote-uudistuksen ehdotetun voimaanpanolain 20 §:n 4 momenttia vastaavan asetuksenantovaltuuden, jonka mukaan vuokran määräytymisestä voidaan antaa tarkempia säännöksiä valtioneuvoston asetuksella.

13 §.Kunnan käytössä olevan irtaimen omaisuuden siirtyminen maakunnalle.Pykälä vastaisi periaatteiltaan maakunta- ja sote-uudistuksen ehdotetun voimaanpanolain 21 §:ää.

Pykälän 1 momentin mukaan maakunnalle siirtyisi 1 päivänä tammikuuta 2020 sen järjestämisvastuulle kuuluvaan tämän lain 3 §:ssä tarkoitettuun kunnalta maakunnalle siirtyvään toimintaan liittyvä irtaimisto, irtaimen omaisuuden omistusta, hallintaa ja käyttöä koskevat oikeudet sekä immateriaaliset oikeudet ja luvat. Maakunnalle siirtyisi ensinnäkin kaikki sellainen irtain, joka olisi maakunnan hallintaan siirtyvissä toimitiloissa maakunnan järjestämisvastuulle siirtyneen toiminnan käytössä. Maakunnalle siirtyisi myös kaikki muu sellainen irtain omaisuus, joka selkeästi liittyisi sen järjestämisvastuulle kuuluvaan toimintaan, kuten erilaiset koneet ja kalustot sekä materiaalit. Lisäksi maakunnalle siirtyisivät myös erilaiset immateriaaliset oikeudet ja luvat, kuten esimerkiksi ohjelmistolisenssit tai erilaiset sopimuksiin perustuvat käyttö- tai muut oikeudet, jotka liittyisivät maakunnan järjestämisvastuulle kuuluvaan toimintaan.

Pykälän 2 momentti sisältäisi osakeyhtiöiden osakkeiden siirtymistä koskevan poikkeuksen. Vaikka tällä voimaanpanolailla kunnalta maakunnan järjestämisvastuulle siirtyvään toimintaan liittyisikin osakkeita, kuten esimerkiksi kiinteistöosakeyhtiöiden osakkeita, jotka ovat irtainta omaisuutta, eivät ne siirtyisi maakunnalle lukuun ottamatta sellaisen osakeyhtiön osakkeita, jonka tosiasiallinen päätoimiala on maakunnalle siirtyvien eläinlääkäripalveluiden tuottaminen. Uudistuksen lähtökohtana on, että kunnat eivät enää toimisi maakunnalle siirtyvien eläinlääkäripalveluiden tuottajina. Tähän liittyen maakunnalle siirtyisivät kunnan omistamat sellaisen osakeyhtiön osakkeet, jonka tosiasiallinen päätoimiala on maakunnalle siirtyvien eläinlääkäripalveluiden tuottaminen.

Pykälän 3 momentin mukaan 2 momentissa tarkoitettujen osakkeiden siirtymistä lukuun ottamatta kunta ja maakunta voivat sopia irtaimen omaisuuden siirtymisestä myös toisin kuin 1 momentissa säädetään.

Pykälän perusteella maakunnalle siirtyvä irtain omaisuus on kunnan taseessa oleva erä. Omaisuusjärjestelyjä koskevista kirjauksista kunnan kirjanpidossa säädettäisiin 25 §:ssä.

14 §.Kuntaa sitovien sopimusten ja vastuiden siirtäminen maakunnalle.Pykälä vastaisi periaatteiltaan maakunta- ja sote-uudistuksen ehdotetun voimaanpanolain 22 §:ää.