Tiivistelmä
HALLITUKSEN ESITYS
Hallituksen esityksessä ehdotetaan muutettaviksi oikeudenkäymiskaarta, oikeudenkäynnistä rikosasioissa annettua lakia, esitutkintalakia ja sakon täytäntöönpanosta annettua lakia. Ehdotetuilla muutoksilla kevennettäisiin oikeusprosesseja yleisissä tuomioistuimissa.
Lait on tarkoitettu tulemaan voimaan 1 päivänä tammikuuta 2019.
Esitykseen sisältyvissä säätämisjärjestysperusteluissa lakiehdotusta tarkastellaan perustuslain 3 §:n tuomiovallan käyttöä koskevan säännöksen, 7 §:ssä turvatun henkilökohtaisen vapauden, 21 §:ssä turvatun oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin ja perustuslain 100 §:n korkeimman oikeuden toimivaltaisuutta koskevan säännöksen kannalta. Huomiota kiinnitetään myös Euroopan ihmisoikeussopimuksen 5 artiklan mukaisiin vapaudenriiston edellytyksiin ja 6 artiklan mukaisiin oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin takeisiin.
Lakiehdotukset voidaan hallituksen käsityksen mukaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Esitykseen liittyvien perusoikeusnäkökohtien vuoksi hallitus pitää kuitenkin perusteltuna, että esityksestä pyydettäisiin perustuslakivaliokunnan lausunto.
Yleisperustelut
VALIOKUNNAN PERUSTELUT
Arvion lähtökohdat
Kokoonpanot yleisissä tuomioistuimissa
Syytetyn velvollisuus osallistua henkilökohtaisesti oikeudenkäyntiin
Velvollisuus pysyä esitutkintaviranomaisen toimipaikassa haasteen tiedoksiantoa varten
Sääntelyn vaikutukset ja seuranta
Esityksessä ehdotetaan muutettaviksi oikeudenkäymiskaarta, oikeudenkäynnistä rikosasioissa annettua lakia, esitutkintalakia ja sakon täytäntöönpanosta annettua lakia. Ehdotetuilla muutoksilla kevennettäisiin oikeusprosesseja yleisissä tuomioistuimissa. Tavoitteena on lyhentää tuomioistuinten käsittelyaikoja muun muassa joustavoittamalla tuomioistuinten kokoonpanosäännöksiä sekä mahdollistaa tuomioistuinten keskittyminen ydintehtäviinsä. Oikeusprosessien keventämisellä sopeutettaisiin tuomioistuinlaitoksen toimintaa vastaamaan valtiontalouden kehyksiin jo sisältyviä tuomioistuinten toimintamenojen säästöjä.
Perustuslakivaliokunta on kiinnittänyt huomiota oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin ja asioiden viivytyksettömään käsittelyyn liittyvien perusoikeuksien merkitykseen oikeusvaltion kulmakivinä (, s. 2,, s. 9,, s. 2).
Perustuslakivaliokunta on korostanut myös, että tuomioistuinten ja muiden oikeusturvan toteuttamisesta vastaavien viranomaisten perusrahoitus on turvattava riittävällä tavalla hankalassakin taloustilanteessa (, s. 4,, s. 9,, s. 5 ja, s. 2/II). Valiokunta korostaa, että tämän johdosta oikeusprosessien keventämiseen ei ole syytä ryhtyä vain toimintamenojen säästöjen tavoittelemiseksi.
Perustuslakivaliokunnan mielestä ehdotettuja säännöksiä on arvioitu asianmukaisesti hallituksen esityksen säätämisjärjestysperusteluissa, ja esitettyihin johtopäätöksiin voidaan olennaisilta osiltaan yhtyä. Valiokunta kiinnittää kuitenkin huomiota seuraaviin seikkoihin.
Esityksessä ehdotetaan eräitä muutoksia yleisten tuomioistuinten ratkaisukokoonpanoihin. Tuomioistuimen ratkaisukokoonpanolla on vaikutuksia käsittelyn asianmukaisuuteen ja joutuisuuteen sekä oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevien vaatimusten toteutumiseen (, s. 3/I ja, s. 2/I).
Perustuslakivaliokunta on jo ennen perusoikeusuudistusta ja nykyisen perustuslain säätämistä katsonut oikeusturvan yleensä edellyttävän, että muutoksenhakutuomioistuimet toimivat monijäsenisinä (). Tämän johdosta valiokunta on katsonut, että asioiden käsittely kolmen tuomarin kokoonpanossa on perusteltua muutoksenhakutuomioistuimena olevissa hallinto-oikeuksissa, ja arvioinut monijäsenisen kokoonpanon lisäävän käsiteltävien asioiden monipuolista harkintaa ja oikeusturvaa (, s. 3/II ja, s. 2/II).
Tuomioistuinten kokoonpanojen keventämistä on arvioitu kuitenkin siitäkin näkökulmasta, että oikeusturvan kannalta myös asioiden käsittelyn joutuisuudella on merkitystä. Päätösvaltaisen kokoonpanon keventämisellä käsittelyn asianmukaisuutta vaarantamatta saatetaan valiokunnan näkemyksen mukaan mahdollistaa tuomioistuinten voimavarojen oikea kohdentaminen esimerkiksi vaativien ja vähemmän vaativien asioiden käsittelyyn. Tämä taas saattaa olla omiaan tehostamaan tuomioistuinten ratkaisutoimintaa niin, että asiat tulevat käsitellyiksi perustuslain edellyttämällä tavalla ilman aiheetonta viivytystä. Valiokunnan käytännössä on edellytetty, että kevyemmässä kokoonpanossa käsiteltäviksi ehdotetut asiat ovat sellaisia, jotka asiallisesti soveltuvat kevyemmän kokoonpanon ratkaistaviksi (, s. 3/II ja, s. 2/II).
Käräjäoikeuden yhden tuomarin kokoonpanon päätösvaltaa rikosasioissa ehdotetaan laajennettavaksi. Rikosasia voitaisiin 1. lakiehdotuksen 6 §:n mukaan käsitellä yhden tuomarin kokoonpanossa, jos syytteessä tarkoitetusta teosta voitaisiin tuomita enintään neljä vuotta vankeutta. Perustuslakivaliokunnan mielestä kyse on tältä osin varsin merkittävästä ratkaisukokoonpanoa koskevasta muutosehdotuksesta. Valiokunta kiinnittää kuitenkin huomiota siihen, että oikeudenkäymiskaaren 2 luvun 11 §:n mukaan tuomioistuimen monijäsenistä kokoonpanoa voidaan vahventaa yhdellä lainoppineella jäsenellä, jos se asian laadun, laajuuden tai muun erityisen syyn vuoksi on perusteltua. Säännöstä ehdotetaan nyt täydennettäväksi siten, että käräjäoikeuden yhden tuomarin kokoonpanoa voidaan vastaavin perustein vahventaa yhdellä lainoppineella jäsenellä. Valiokunnan mielestä ehdotetut muutokset eivät kokonaisuutena arvioituina ole edellä mainitut käsittelyn joutuisuuteen liittyvät tavoitteet huomioiden perustuslain kannalta ongelmallisia.
Hallituksen esityksen 1. lakiehdotuksen 9 §:n 2 momentin mukaan valituslupa-asia voitaisiin käsitellä korkeimmassa oikeudessa myös yhden jäsenen kokoonpanossa, jos on selvää, ettei valitusluvan myöntämiselle ole edellytyksiä. Säännösehdotuksen perusteluiden mukaan kysymykseen tulisivat sellaiset valituslupahakemukset, joiden osalta valitusluvan myöntämisen edellytykset eivät objektiivisesti arvioiden selvästikään täyty.
Perustuslakivaliokunnan mielestä säännösehdotus valituslupa-asian käsittelemisestä ei ole perustuslain kanssa ristiriidassa. Valiokunnan mielestä oikeusturvan kannalta parempi vaihtoehto olisi kuitenkin vielä korottaa yhden jäsenen kokoonpanon käytön edellytyksiä.
Hallituksen esityksen 2. lakiehdotuksen 8 luvun 3 §:ään ehdotetaan muutosta, jonka mukaan syytetyn velvollisuutta olla henkilökohtaisesti läsnä pääkäsittelyssä lievennettäisiin. Muun kuin alaikäisen vastaajan tuomitseminen vankeusrangaistukseen ei enää jatkossa edellyttäisi, että vastaajaa on kuultu pääkäsittelyssä henkilökohtaisesti. Riittävää olisi, että vastaajaa edustaisi pääkäsittelyssä asiamies, jollei tuomioistuin pidä vastaajan läsnäoloa asian selvittämiseksi tai muusta syystä tarpeellisena. Vastaajan olisi kuitenkin pääsääntöisesti oltava henkilökohtaisesti läsnä käräjäoikeuden pääkäsittelyssä, jos häntä syytetään rikoksesta, josta säädetty ankarin rangaistus on vähintään kuusi vuotta vankeutta.
Perustuslakivaliokunnan mielestä perustuslain 21 §:ään kiinnittyvien oikeudenkäynnin luonteenomaisten piirteiden lisäksi sääntelyn arvioinnissa merkityksellistä on erityisesti Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklassa turvattu oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin. Artiklan 3 c kohdan mukaan jokaisella rikoksesta syytetyllä on oikeus puolustautua henkilökohtaisesti tai itse valitsemansa oikeudenkäyntiavustajan välityksellä.
Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännössä on korostettu vastaajan läsnäolon merkitystä oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin järjestämisessä (ks. esim. Hermi v. Italia, 18.10.2006, 58 kohta). Luopuminen oikeudesta on kuitenkin katsottu mahdolliseksi, jos se on tapahtunut vapaaehtoisesti sekä nimenomaisesti tai muuten yksiselitteisesti ja jos tärkeä julkinen etu ei vaadi vastaajan läsnäoloa (Hermi v. Italia, 73 kohta).
Perustuslakivaliokunnan mielestä ehdotettu sääntely merkitsee periaatteellista muutosta lähtökohtaan, jonka mukaan vastaajan on oltava henkilökohtaisesti läsnä häntä koskevassa rikosoikeudenkäynnissä. Valiokunnan mielestä, edellä mainittu ihmisoikeustuomioistuimen käytäntö huomioiden, ehdotettu muutos ei ole kuitenkaan ristiriidassa perustuslain 21 §:n kanssa. Valiokunnan mielestä lakivaliokunnan on kuitenkin syytä vielä tarkkaan harkita sääntelyn soveltamisalaa erityisesti vailla syytetyn läsnäoloa tuomittavien rangaistusten enimmäismäärien osalta.
Hallituksen esityksen 3. lakiehdotuksen 10 luvun 2 a §:n mukaan syyttäjä voisi määrätä epäillyn pysymään esitutkinnan päätyttyä paikalla esitutkintaviranomaisen toimipaikassa haasteen tiedoksiantamista varten enintään kuuden tunnin ajan. Jos epäilty ei vapaaehtoisesti noudattaisi määräystä, hänen poistumisensa voitaisiin estää.
Perustuslain 7 §:n 1 momentissa turvataan oikeus henkilökohtaiseen vapauteen. Pykälän 3 momentin mukaan vapautta ei saa riistää mielivaltaisesti eikä ilman laissa säädettyä perustetta. Paikallapysymisvelvollisuutta koskeva säännösehdotus on merkityksellinen myös Euroopan ihmisoikeussopimuksen 5 artiklassa turvatun henkilökohtaisen vapauden kannalta. Artikla sisältää yksityiskohtaisen ja tyhjentävän luettelon vapaudenriiston hyväksyttävistä perusteista. Artiklan 1 b kohdan mukaan henkilö voidaan pidättää tai vangita lain nojalla jonkin lakimääräisen velvoitteen täyttämisen turvaamiseksi.
Perustuslakivaliokunnan mielestä varsin lyhytkestoiselle henkilökohtaisen vapauden rajoitukselle ja vapaudenriistolle on esitetty hyväksyttävät perusteet, eikä se ehdotetulla tavalla tarkkarajaisesti ja täsmällisesti säänneltynä muodostu perustuslain 7 §:n kannalta ongelmalliseksi. Lakivaliokunnan on kuitenkin syytä tarkastella ehdotetun velvollisuuden vaikutusta yksilön prosessuaalisten oikeuksien toteutumiseen. Perustuslakivaliokunnan mielestä on olennaista, että ehdotettu järjestely ei saa johtaa esimerkiksi ulkomaalaiselle tiedoksi annettavan haastehakemuksen heikkotasoiseen kääntämiseen aikarajan puitteissa laadun kustannuksella.
Perustuslakivaliokunta on käräjäoikeuksien rakenneuudistuksen yhteydessä () toistanut käsityksensä siitä, että perusoikeuksien suojaan liittyvien muutosten ja tulevien muiden uudistusten yhteisvaikutus ei saa muodostua kohtuuttomaksi (ks. esim., s. 4,, s. 6,, s. 2). Samaan asiakokonaisuuteen liittyvien uudistusten toteuttaminen erillisillä lainsäädäntöhankkeilla voi merkitä sitä, että valiokunta joutuu arvioimaan tiettyä esitystä puutteellisten tietojen perusteella eikä voi ottaa arvioinnissaan huomioon eri esitysten kumulatiivisia vaikutuksia (ks., s. 4,, s. 3/II).
Valiokunnan päätösehdotus
VALIOKUNNAN PÄÄTÖSESITYS
Perustuslakivaliokunta esittää,
että lakiehdotukset voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.