Eduskunnan puhemiehelle
Kuntalain (410/2015) 118 §:ssä luetellaan kriteerit tilanteille, joissa kunta määritellään kriisikunnaksi ja erityisen vaikeassa taloudellisessa asemassa olevan kunnan arviointimenettely joudutaan käynnistämään. Arviointimenettely voidaan käynnistää, jos kunnan taseen alijäämää ei ole katettu neljän vuoden määräajassa, josta säädetään kuntalain 110 §:n 3 momentissa.
Huonokuntoiset koulut ja päiväkodit ovat yhä useamman suomalaisen kunnan ongelma ja kunnat joutuvat toistuvasti pohtimaan, mitä sisäilmaongelmaisille kouluille tehtäisiin. Useissa kunnissa jopa yli puolet koululaisista opiskelee tälläkin hetkellä tilapäisissä tiloissa varsinaisen koulurakennuksen sisäilmaongelmien takia.
Joissakin tilanteissa riittää, että sisäilmaongelmainen koulurakennus korjataan. Joskus ainoa ratkaisu on kuitenkin purkaa koko rakennus, jotta voidaan rakentaa uudet tilat, jotka eivät vaaranna koululaisten tai työntekijöiden terveyttä. Jos kunta on pieni, jos sen talouden tunnusluvut ovat huonot ja jos kyseessä on poikkeuksellisen suuri, eli arvokas, koulurakennus, tällä toimenpiteellä voi olla dramaattisia vaikutuksia kunnan talouden tunnuslukuihin.
Sisäilmaongelmaisen koulurakennuksen purkamisen yhteydessä kunnat joutuvat tekemään kirjanpitoon koulurakennuksen arvoa vastaavan alaskirjauksen. Alaskirjaus voi johtaa alijäämäiseen taseeseen ja tämän korjaamiseksi kunta joutuu säästämään toisista lakisääteisistä tehtävistään, esimerkiksi päiväkotitoiminnasta. Säästöpaineet vaikuttavat poikkeuksetta negatiivisesti kuntalaisten palveluihin. Samalla kunnilla on paine saada taseen alijäämä katettua nopeasti, jotta kuntalain 118 §:n kriteerit kriisikunnasta eivät täyty.
Vaara siitä, että kunta täyttää kriisikunnan kriteerit, voi johtaa siihen, ettei huonokuntoisia kouluja pureta tilanteessa, jossa tämä olisi ainoa oikea ratkaisu. Rakennuksia mieluummin korjataan kuin puretaan, jottei alaskirjauksia jouduttaisi tekemään.
Sisäilmaongelmaisen rakennuksen purkamisesta johtuvan alaskirjauksen ei tulisi johtaa siihen, että kuntaa uhkaa arviointimenettelyyn joutuminen. Tämä antaa täysin väärän taloudellisen kannustimen ja voi johtaa siihen, että homeongelmaiset rakennukset korjataan tilanteessa, jossa purkaminen olisi parempi ratkaisu.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Onko ministeriö tietoinen siitä, että kriisikunnaksi joutumisen uhalla kunnat mieluummin saattavat korjata kuin purkaa huonokuntoisia rakennuksia arviointimenettelyn välttämiseksi,
ja onko ministeriö valmis muuttamaan säädöksiä siten, että kunnat voisivat hakea vapautusta kuntalain 110 §:n 3 momentin neljän vuoden alijäämän kattamisvaatimuksesta, jos syy alijäämään on huonokuntoisen kiinteistön purku uuden tieltä?