Eduskunnan puhemiehelle
Ensimmäisiä koulunkäyntiavustajia koulutettiin Suomessa 1970-luvun lopulla. Peruskoululain uudistuksessa vuonna 1983 säädettiin vammaisille lapsille mahdollisuus koulunkäyntiavustajaan, mikä huomattavasti kasvatti koulunkäyntiavustajien tarvetta.
2000-luvulla koulunkäyntiavustajien tarve on edelleen kasvanut. Ammattikunnan kysynnän kasvu johtuu Kuntaliiton erityisasiantuntijan mukaan oppilaiden oppimisvaikeuksien yleistymisestä sekä häiriökäyttäytymisestä. Nykyään näihin seikkoihin myös reagoidaan kattavammin kuin ennen. Lisäksi oppilaiden lääkinnällisen avun tarve kasvaa, koska esimerkiksi diabetes yleistyy Suomessa. Joissakin kaupungeissa, kuten Turussa, koulunkäyntiavustajien tarve on noussut maahanmuuttajien määrän kasvaessa.
Koulunkäyntiavustajan työ on tärkeää ja työehtoihin sekä palkkaukseen nähden vaativaa. Avustaja suunnittelee, toteuttaa ja arvioi oppimistilanteita yhdessä opettajan kanssa kulloistenkin olosuhteiden ja tarpeiden mukaisesti. Tukiessaan oppilaan oppimista koulunkäyntiavustaja auttaa samalla onnistumisen ilon saavuttamisessa ja terveen itsetunnon rakentamisessa.
Koulunkäyntiavustajia työskentelee mm. alakoulujen ja yläkoulujen luokissa, erityiskouluissa, iltapäiväkerhoissa ja valmistavissa luokissa.
Koulunkäyntiavustajien määrä oppilasmäärään suhteutettuna vaihtelee kunnittain. Lääkärit antavat suosituksia oppilaiden avuntarpeesta, mutta oppimiseen annettavan tuen määrää ja kriteerejä ei ole lainsäädännössä selkeästi määritelty.
1990-luvun puolivälissä kunnissa työskenteli noin 5 000 koulunkäyntiavustajaa. Kymmenen vuotta myöhemmin lukumäärä oli kasvanut jo yli 8 000:een. Sittemmin Suomen talouden taantuma kiristi kuntien taloustilannetta. Syntyi paine rajoittaa koulunkäyntiavustajien määrän kasvua tai jopa pienentää heidän määräänsä joissakin kunnissa. Avustajien vähentäminen on vastaavasti lisännyt opettajien työtaakkaa ja stressiä. Toukokuussa 2018 uutisoitiinkin, että Opettajien ammattijärjestö OAJ:n kyselyn mukaan opettajien työstressin määrä on selvästi korkeampi kuin suomalaisilla keskimäärin.
Viime vuonna koulunkäyntiavustajia ja koulunkäynnin ohjaajia oli Tilastokeskuksen mukaan yhteensä noin 9 500 (käytettävä työnimike vaihtelee). Määrän kasvu on selvästi hidastunut.
Koulunkäyntiavustajien palkka vaihtelee tehtäväkohtaisesti. KVTES:n mukainen peruspalkka on 1.5.2018 lähtien 1 897,67 euroa kuukaudessa. Tehtävät edellyttävät soveltuvaa ammatillista perustutkintoa tai alan aikaisempaa kouluasteista ammatillista tutkintoa tai ammattitutkintoa/eri-koisammattitutkintoa.
Kuntasektorilla työskentelevien kuukausipalkkaisten työntekijöiden mediaaniansio oli 2 772 euroa vuonna 2016, joten koulunkäyntiavustajien palkka ei ole lähelläkään kuntasektorin mediaania.
Monet koulunkäyntiavustajat lomautetaan koulujen kesälomien ajaksi, ja heille solmitaan uusi määräaikainen työsopimus seuraavalle lukuvuodelle tai yhdelle lukukaudelle. Nykyiset työsopimuslain säännökset ja työehtosopimuksen kohdat eivät estä, että palkanmaksu keskeytyy siltä ajalta, jolloin työnteko on keskeytyneenä.
Vuoden 2016 kesällä JHL:n työttömyyskassa maksoi työttömyyspäivärahaa noin 3 500 koulunkäyntiavustajalle/koulunkäynnin ohjaajalle.
Määräaikaisina työskenteleville koulunkäyntiavustajille ei kerry kesälomapäiviä, koska lukuvuoden lomapäivät kuluvat joululomalla ja hiihtolomalla. Määräaikaisina työskentelevät koulunkäyntiavustajat joutuvat kesäisin työttömyyskortistoon tai etsimään itselleen kesätöitä. Vakituisia työpaikkoja ei ole kaikille.
On vaikeasti perusteltavissa, että vaativaa työtä pienellä palkalla tekevä koulunkäyntiavustaja putoaa työttömäksi kesällä samaan aikaan kun koulujen muu henkilökunta on kesälomalla. Tällainen tilanne rajoittaa koulunkäyntiavustajan ja hänen perheensä elämää sekä tulevaisuuden suunnittelemista.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Mitä hallitus aikoo tehdä huolehtiakseen siitä, että koulunkäyntiavustajien asemaa parannetaan?