Eduskunnan puhemiehelle
Nykyään metsästetyn hylkeen kaupallinen hyödyntäminen on kielletty Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella. Aiemmin sallittiin pienimuotoinen, meren luonnonvarojen kestävän hallinnoinnin vuoksi harjoitettavan pyynnin seurauksena syntyvien hyljetuotteiden kaupallinen hyödyntäminen. Vuonna 2015 annettu asetus kielsi tämänkin.
Näin ollen hylkeen ruhoista on tullut ongelmajätettä. Hyljettä voisi kuitenkin hyödyntää monin tavoin — hylkeiden lihan, nahan, traanin ja luiden käyttö toisi paikallisille yrittäjille lisätuloja ja edistäisi kansantaloutta nykyisen tuhlaamisen sijaan. Suomessa olisi pyrittävä eroon hyljetuotteiden kaupallisen hyödyntämisen kiellosta, kun hyljekanta vain jatkuvasti kasvaa. Tuotteistuskielto johtaa myös siihen, että metsästystaitoisetkaan eivät halua lähteä pyytämään hylkeitä, koska ruhon hävittäminen aiheuttaa ylimääräistä työtä ja kustannuksia.
Jos hylkeitä kuitenkin on tietyin edellytyksin mahdollista metsästää, miksei hylkeistä saatavia tuotteita saisi käyttää eikä jatkojalostaa?
Jopa kyseinen EU-asetus (Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus hyljetuotteiden kaupasta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1007/2009 muuttamisesta ja komission asetuksen (EU) N:o 737/2010 kumoamisesta) lähtee siitä, että poikkeuksen poistaminen voi aiheuttaa ongelmia ja että ne tulisi huomioida tulevissa arvioinneissa: "Meren luonnonvarojen kestävään hallinnointiin liittyvän poikkeuksen poistaminen voi kuitenkin aiheuttaa ongelmia jäsenvaltioissa, joissa laillisesta hylkeenpyynnistä peräisin olevia ruhoja on käytetty sellaisten hyljetuotteiden materiaalina, joita on saatettu paikallisille markkinoille satunnaisesti ja pieninä määrinä."
Ammattikalastajien määrä putoaa jatkuvasti, mihin on keskeisenä syynä elinkeinon kannattavuuden heikentyminen hylje- ja merimetsokantojen kasvun myötä. Hylkeiden pyynti on sallittu kiintiöiden puitteissa, mutta kiintiöitä ei metsästetä täyteen, joten pyynti ei rajoita hyljekantojen kasvua. Syynä tähän on se, että hylkeenpyynti vaatii aikaa, rahaa ja osaamista eikä saalista voi hyödyntää pyynnistä aiheutuvien kustannusten kattamiseen.
Pyyntiluvan mukaisesti poistettavien hylkeiden ruhoista saatavien tuotteiden taloudellinen arvo olisi hyvin vähäinen. On epärealistista ajatella, että näillä tuotteilla vaikutettaisiin jotenkin EU:n alueella tapahtuvaan Grönlannin inuiittiyhteisöjen pyydystämien hyljetuotteiden kauppaan, jonka EU-asetus edelleen mahdollistaa. Kuitenkin näiden tuotteiden hyödyntäminen antaisi kannusteen hylkeenpyyntiin ja luonnon monimuotoisuuden vaalimiseksi annettujen hylkeen pyyntikiintiöiden täyttämiseen. Se palauttaisi hylkeille niille kuuluvan arvon riistaeläimenä, kattaisi metsästäjien kuluja ja toisi lisää tuotteita kalastusmatkailulle ja kotimaisille käsityöyrityksille.
Em. vuoden 2015 EU-asetuksessa todetaan hyljetuotteiden kaupallisen hyödyntämisen kiellon seurauksista: "Komission on aiheellista sisällyttää asetuksen (EY) N:o 1007/2009, sellaisena kuin se on muutettuna tällä asetuksella, täytäntöönpanosta kyseisissä jäsenvaltioissa saamansa tiedot arvioonsa asetuksen (EY) N:o 1007/2009 toiminnasta, vaikuttavuudesta ja vaikutuksista."
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitämme asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Onko Suomen valtiolla virallista kantaa hyljetuotteiden kaupallisen hyödyntämisen sallimiseen ja
mihin toimenpiteisiin aiotaan ryhtyä, että Suomi alkaa aktiivisesti vaikuttaa hyljetuotteiden kaupallisen hyödyntämisen kiellon purkamiseen EU-tasolla?