Eduskunnan puhemiehelle
Suomi on turvapaikkapolitikassaan huomattavasti muuta Eurooppaa liberaalimpi eikä ole toiminut hallitusohjelmansa mukaisesti. Kaikkein räikeimmät virheet tehtiin Petteri Orpon toimiessa sisäministerinä vuonna 2015. Ulkoministeri Timo Soini on useaan otteeseen maininnut, että Suomi tekee osansa myös turvapaikanhakijoiden sisäisissä siirroissa. Suomi onkin ollut oikea mallioppilas samaan aikaan, kun useat muut maat ovat kieltäytyneet esimerkiksi EU:n sisällä jäsenmaasta toiseen tapahtuvista turvapaikanhakijoiden siirroista.
Lähes kaikki sisäisenä siirtona Suomeen tulleet eritrealaiset ovat saaneet turvapaikan. Lehtitietojen mukaan turvapaikkoja on myönnetty muun muassa siitä syystä, että tulijat ovat halunneet välttää maansa kansallispalveluksen ja ovat pelänneet seurauksia, jos heidät käännytetään.
Helsingin Sanomat kommentoi lokakuussa 2017, että sellaiset EU:n jäsenmaat, jotka pelaavat yhteisten sääntöjen mukaan, kasvattavat poliittista pääomaa ja pystyvät käyttämään tuota pääomaa joissain niille todella tärkeissä asioissa. Maahanmuuttopolitiikassa Suomi ei ole väitettyä pääomaa kuitenkaan koskaan hyödyntänyt.
Euroopan komission ehdotus EU:n vuosien 2021—2027 budjetiksi ei myöskään pienene, vaikka Iso-Britannia poistuu euroalueesta. Tämä tarkoittaa, että Suomen maksuosuus kasvaa edelleen, vaikka eurooppaministeri Sampo Terho antoi kansan ymmärtää päinvastaista. Poliittista pääomaa ei tässäkään tapauksessa hyödynnetty.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Miten kansallispalveluksen välttäminen lähtömaassa voi olla oikeudenmukainen peruste saada turvapaikka Suomesta,
mitä hyötyä Suomelle on ollut sisäisten siirtojen täysimääräisestä toteuttamisesta samaan aikaan, kun muut jäsenmaat ovat niistä kieltäytyneet,
miksei kaikista yksisuuntaisista palveluksista huolimatta Suomella ollut lainkaan vipuvartta komission esitykseen ja
milloin hallitus aikoo todella käyttää poliittista pääomaa Suomen hyväksi, vai onko niin, että mitään poliittista pääomaa ei ole olemassa, vaan se on luotu mielikuva siitä, että Suomi koetaan yhteistyökykyiseksi, koska se poikkeuksetta hyväksyy muiden jäsenmaiden tavoitteet sellaisinaan omassa eurooppapolitiikassaan?