Eduskunnan puhemiehelle
Suomalaisen perusopetuksen laatuun on kiinnitetty 2000-luvun alusta lähtien erityistä huomiota. Suomen hyvä sijoittuminen Pisa-tuloksissa on saanut runsaasti kansainvälistä julkisuutta, ja suomalaista peruskoulua onkin tultu ihmettelemään maailmalta ahkerasti. Sittemmin laskevalla käyrällä olevat Pisa-tulokset ja muu kansainvälinen vertailu ovat herättäneet keskustelua siitä, että ainakin joitakin asioita voisi tehdä paremmin.
Yksi selkeä parannuskohde perusopetuksessa on arvosanat ja ennen kaikkea niiden kriteerit. Asiaan on kiinnittänyt huomiota Suomen kasvatustieteellinen seura ja viimeksi Helsingin Sanomat 27.5.2018.
Perusopetuksen päättövaiheen arvosanojen on useissa tutkimuksissa ja raporteissa todettu toimivan huonosti jatko-opintoihin valikoiduttaessa. Arviointikäytänteissä voi olla suuria eroja koulujen välillä ja jopa koulujen sisällä. Kouluarvosanojen yhteys oppiaineessa osoitettuun osaamiseen on paikoin erittäin heikko — samalla osaamisella voi toisessa koulussa saada keskimäärin jopa kaksi numeroa huonomman tai paremman arvosanan. Perusopetuksen päättöarvioinnin kriteerit ovat osoittautuneet tulkinnanvaraisiksi ja epämääräisiksi. Vastaavaa on havaittu myös lu-kion päättötodistuksen arvosanoissa.
Tutkimuksissa on havaittu, että joka neljännessä koulussa yhteiskuntaopin arvosana voi vaihdella yhdellä ylös- tai alaspäin suhteessa valtakunnalliseen osaamistasoon. Täten eri oppilaiden arvosana voi olla 9, 8 tai 7, vaikka kaikki olisivat osaamiseltaan kasin tasoisia. Joka neljännessä koulussa numerot heittelevät vähän vähemmän, noin puolikkaan arvosanan ylös- tai alaspäin. Käytännössä yhtä hyvistä oppilaista toinen voi saada todistukseen seiskan ja toinen kasin. Tutkimuksissa on havaittu saman pätevän myös muissa aineissa.
Aineistoista pystytään päättelemään myös se, mistä arvosanojen heittely pääosin johtuu: mitä kovatasoisempi koulu on, sitä tiukemmin perustein numeroita annetaan. Tutkimustermein sanotaan, että peruskoulujen päättöarviointi on Suomessa suhteellista. Käytännössä oppilaat saavat numerot suhteessa koulun yleiseen osaamistasoon, eivät suhteessa valtakunnallisiin tavoitteisiin ja kriteereihin, kuten pitäisi.
Arvioinnin on havaittu riippuvan myös oppilaan sukupuolesta. Äidinkielessä tytöt saattavat saada osaamiseensa nähden heikompia numeroita kuin pojat, matematiikassa päinvastoin. Erot sukupuolten välillä ovat kuitenkin räikeimmilläänkin alle yhden arvosanan suuruisia.
Selkeä havainto on myös se, että saman koulun opettajillakin on linjaeroja. Opettajien vaatimustaso vaihtelee, mutta erot voivat johtua myös siitä, mitä opettajat arvioinnissaan painottavat. Joku arvostaa enemmän koenumeroita, toinen vastuunottoa ryhmätöissä.
Ongelman ratkaisuun on esitetty useita vaihtoehtoja. Tutkimusten perusteella näyttää siltä, että Suomessa käytetään edelleen paljon suhteellista arviointia, jossa osaamista arvioidaan ryhmän, kuten luokan, tason mukaan. Kuitenkin kriteeriperustainen arviointi olisi oppijan kannalta oikeudenmukaisempaa, sillä arviointikriteerit ovat tiedossa jo ennen oppimiskokonaisuuden alkua ja niihin on mahdollista palata sekä oppimisprosessin aikana että sen jälkeen. Kriteeriperustaisessa arvioinnissa oppijan suoritusta verrataan ennalta määriteltyihin kriteereihin, ei toisten suoritustasoon. Oppijat tarvitsevat selkeät kriteerit siitä, mitä heiltä vaaditaan ja missä määrin oppimisen ja osaamisen tavoitteet on saavutettu. Opettajat puolestaan tarvitsevat selkeitä, tavoitteisiin kiinnittyviä ja kriteereihin perustuvia arviointiohjeita.
Tällä hetkellä opetussuunnitelmassa määritellään vain se, mitä kussakin oppiaineessa pitää osata saadakseen todistukseen arvosanan kahdeksan. Opettajat tuntuvat kuitenkin kaipaavan kriteerejä myös muille arvosanoille, ainakin arvosanalle viisi, jolloin olisi tiedossa se, mitä pitää osata päästäkseen hyväksytysti seuraavalle luokalle. Tämä olisi ainakin osaratkaisu myös siihen ongelmaan, että peruskoulun voi läpäistä, vaikka ei osaa lukea siten, että ymmärtäisi lukemaansa.
Myös valtakunnallinen päättökoe olisi yksi ratkaisu ongelmaan, mutta se saattaa vääristää opetusta vain päättökokeeseen tähtääväksi.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä, jotta perusopetuksen arvosanat vastaavat oppilaan todellista osaamistasoa ja jotta arvioinnin kriteerit ovat yhdenvertaiset oppilaitoksesta riippumatta?