Valtioneuvoston kirjelmä eduskunnalle Euroopan komission ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämisestä (uusiutuvan energian direktiivi)

VALTIONEUVOSTON JATKOKIRJELMÄ

Ehdotus Valtioneuvoston kanta

U 5/2017 vp

U 5/2017 vp

Suomi pitää hyvänä, että uusiutuvan energian direktiivi uusitaan vuoden 2020 jälkeiselle ajalle. Se varmistaa osaltaan, että EU kokonaisuudessaan saavuttaa sitovan vähintään 27 prosentin uusiutuvan energian osuuden energian loppukulutuksesta vuonna 2030. Suomi pitää uusiutuvan osuuden lisäämistä EU:ssa tärkeänä ja on sitoutunut omalta osaltaan nostamaan uusiutuvan energian osuutta nykyisestä lähes 40 prosentin tasosta 50 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä.

U 8/2017 vp

Parlamentin esittämä kaava direktiivin liitteeksi Ia tarkoittaisi todennäköisesti Suomelle hieman yli 50 prosentin uusiutuvan energian tavoitetta vuodelle 2030, jos EU:n yhteinen tavoite nousisi 30 prosenttiin. Tämän vuoksi Suomi pitää tärkeänä, että kaavaan tehdään muutoksia tai vähintään voidaan ottaa huomioon hallintomalliasetuksen 5 artiklassa mainitut muut relevantit olosuhteet komission arvioidessa kunkin jäsenvaltion uusiutuvan energian osuuden riittävyyttä. Suomi katsoo, että ohjeellinen kaava tulisi sisällyttää ensisijaisesti hallintomalliasetukseen. Suomi voi kuitenkin osana kokonaisratkaisua hyväksyä kaavan sisällyttämisen RED II -direktiivin liitteeksi, jos direktiivistä ilmenee selkeästi sen ohjeellinen luonne. Kaava tulisi ottaa käyttöön ainoastaan tilanteessa, jossa hallintomalliasetuksessa tarkoitettujen kansallisten ilmasto- ja energiasuunnitelmaluonnosten mukaiset uusiutuvan energian tavoitteet eivät yhteisesti ole saavuttamassa EU:n uusiutuvan energian tavoitetta.

Suomi pitää tärkeänä, että jäsenvaltion ennen vuotta 2020 tehdyt toimet tulee ottaa huomioon uusiutuvan energian lisäämisessä. Tämän vuoksi Suomi katsoo, että jäsenvaltioiden uusiutuvan energian osuutta tarkastelevan kaavan tulisi olla sellainen, että mahdollisimman suuri painoarvo annetaan kaikille jäsenvaltioille kohdistuvalle yhtä suurelle uusiutuvan energian prosenttimääräiselle lisäykselle (ns. flat rate) vuoden 2020 tavoitteesta. Suomen tavoite vuodelle 2020 on 38 prosenttia, jolloin EU:n tavoitteen nosto 30 prosenttiin tarkoittaisi tämän komponentin osalta 48 prosenttia vuodelle 2030. Parlamentin esittämän jäsenvaltioiden uusiutuvan energian potentiaaliin perustuvan komponentin osalta on tärkeää, että potentiaaliin liittyvä data ja laskennan taustalla olevat komission oletukset julkaistaisiin. Potentiaalin määrittämiseen liittyy erittäin suuria epävarmuuksia. Epävarmuuksien takia myös tälle kaavan komponentille tulisi asettaa leikkuri sen maksimipainoarvolle. Sähkön siirtoyhteyksiin perustuva kaavan komponentti heijastelee uusiutuvilla energialähteillä tuotetun vaihtelevan sähkön vientimahdollisuuksia EU-maiden välillä. Suomi katsoo, että yhteydet kolmansiin maihin tulee jättää ulkopuolelle tätä komponentin arvoa määritettäessä.

Jos kaavan elementteihin ei saada Suomen toivomia muutoksia, Suomi tavoittelee toissijaisesti ratkaisua, joka muutoin varmistaa sen, että Suomelle käytännössä kohdentuva uusiutuvan energian tavoite energian loppukulutuksesta ei nouse yli 50 prosenttiin vuonna 2030. Kaavan tulisi siten olla indikatiivinen, ja komission tulisi kaavan lisäksi ottaa huomioon myös muita tekijöitä arvioidessaan kunkin jäsenvaltion uusiutuvan energian osuuden riittävyyttä.

Suomi voi osana direktiivin kokonaisratkaisua hyväksyä myös EU:n hieman yli 30 prosentin uusiutuvan energian tavoitteen vuodelle 2030, jos kaavaan tai sen soveltamiseen tehdään sellaisia muutoksia, jotka varmistavat Suomelle käytännössä kohdentuvan uusiutuvan energian tavoitteen pysymisen enintään 50 prosentissa vuonna 2030. Suomi toteaa kuitenkin, että EU:n uusiutuvan energian tavoitteen nosto yli 30 prosenttiin lisää todennäköisyyttä siihen, että jäsenvaltioiden komissiolle toimittamissa kansallisissa energia- ja ilmastosuunnitelmissa ilmoitetut uusiutuvan energian osuudet eivät riitä EU:n uusiutuvan energian tavoitteen saavuttamiseen.

Suomen kansallisen tavoitteen saavuttamisen kannalta on tärkeää, että RED II:sta ei aiheudu merkittäviä rajoitteita bioenergian käytölle ja että liitteen IX A osan raaka-aineista valmisteluille kehittyneille biopolttoaineille asetetaan erillinen alatavoite uusien investointien kannustamiseksi. Neuvoston yleisnäkemys on tältä osin pääosin Suomen tavoitteiden mukainen, ja Suomi on hyväksynyt neuvoston yleisnäkemyksen. Parlamentin kannassa ongelmallisia ovat erityisesti jätehierarkian soveltamistapa ja biomassan energiakäytön raaka-ainemarkkinoiden vääristämisen välttämistä koskevat kohdat sekä mahdollisuus poistaa kehittyneiden biopolttoaineiden raaka-aineiksi kelpaavia aineita liitteen IX A osasta ja tiukat rajoitteet ruuaksi ja rehuksi kelpaavista raaka-aineista valmistetuille biopolttoaineille. Mahdollisuus poistaa biopolttoaineiden raaka-aineita liitteestä IX luo epävarmuutta investointeihin, minkä vuoksi Suomi vastustaa sitä. Jätehierarkian soveltamista ja biomassan energiakäytön raaka-ainemarkkinoiden vääristämisen välttämistä koskevien parlamentin muutosehdotusten osalta Suomi voi hyväksyä ratkaisun, joka edellyttää jäsenvaltiota ottamaan ne huomioon politiikkatoimissaan ja joka mahdollistaa kansallisten olosuhteiden huomioon ottamisen niiden soveltamisessa. Liikenteessä käytettävän uusiutuvan energian osalta Suomi kannattaa neuvoston yleisnäkemystä kunnianhimoisempia tavoitteita ja erityisesti liitteen IX A osan kehittyneille biopolttoaineille alatavoitetta jo vuodesta 2021 tai vuodesta 2022 alkaen.

VALIOKUNNAN PERUSTELUT

Lähtökohdat ja käsittelyvaihe

EU:n uusiutuvan energian sitova tavoite

Tavoitteena vakaa investointiympäristö bioenergian tuotannolle

Sääntelyn johdonmukaisuus ja mahdollistava luonne

Komission ehdotus uusiutuvan energian direktiiviksi on osa komission puhtaan energian pakettia ja samalla keskeinen keino EU:n ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi. Talousvaliokunta on käsitellyt ehdotusta aiemmassa lausunnossaan ja viittaa keskeisten lähtökohtien osalta tuossa yhteydessä lausumaansa (—). Asiassa on sittemmin saavutettu neuvoston yleisnäkemys ja Euroopan parlamentin kanta, ja tavoitteena on saattaa neuvottelut päätökseen kesäkuun loppuun mennessä. Asian käsittelyn tässä vaiheessa valiokunta tarkastelee keskeisimpiä avoinna olevia neuvottelukysymyksiä.

Keskeisimpiä avoinna olevista kysymyksistä on uusiutuvan energian vuoden 2030 tavoitteen taso. Euroopan parlamentti on esittänyt EU:n kokonaistavoitteen nostamista neuvoston esittämästä 27 prosentista 35 prosenttiin. Talousvaliokunta pitää uusiutuvan energian käytön edistämistä keskeisenä energia- ja ilmastopolitiikan välineenä, mutta kiinnittää samalla huomiota siihen, että useamman sitovan tavoitteen asettaminen vaikeuttaa toimien vaikutusten arviointia ja heikentää päästökaupan ohjausvaikutusta.

Valtioneuvosto on osana kokonaisratkaisua valmis hyväksymään EU-tason tavoitteen nostamisen 30 prosenttiin, mikäli Suomelle käytännössä kohdistuva osuus ei nouse yli 50 prosentin. Talousvaliokunta yhtyy valtioneuvoston arvioihin tavoitetasosta ja painottaa, että tavoitteiden kohdistamisessa jäsenvaltioiden välillä tulee pyrkiä oikeudenmukaisuuteen ja kustannustehokkuuteen.

Euroopan parlamentti on esittänyt sääntelyyn sisällytettäväksi kaavan jäsenvaltiokohtaisten osuuksien laskemiseksi. Ehdotettu laskentatapa merkitsisi käytännössä Suomen uusiutuvan energian tavoitteen nousua yli 50 prosentin, jos EU:n tason tavoite nostettaisiin 30 prosenttiin. Talousvaliokunta yhtyy valtioneuvoston arvioon sitovan kaavan ongelmallisuudesta ja korostaa, että mahdollisen kaavan tulisi olla ohjeellinen. Keskeistä on, että jäsenvaltioiden aiemmat, ennen vuotta 2020 tehdyt toimet uusiutuvan energian lisäämisessä otetaan huomioon. Kaavassa tulisi siten antaa mahdollisimman suuri painoarvo kaikille jäsenvaltioille suuntautuvalle yhtä suurelle uusiutuvan energian prosenttimäärän lisäykselle (flat rate). Talousvaliokunta painottaa, että mahdollinen kaava tulisi sijoittaa osaksi ns. hallintomalliasetusta, ja tarkastelee kaavaan liittyviä ongelmakohtia myös hallintomalliasetusta koskevassa lausunnossaan.

Talousvaliokunta pitää yhtenä keskeisimmistä neuvottelujen osa-alueista ehdotukseen sisältyvää raaka-ainelistausta. Suomen näkökulmasta ratkaisevaa on, ettei sääntelystä aiheudu rajoitteita bioenergian käytölle ja tulevalle kehittämiselle ja että liitteen IX A osan raaka-aineista valmistetuille kehittyneille biopolttoaineille asetetaan alatavoite investointien kannustamiseksi.

Suomen on tärkeä olla biotalouden ja bioenergian käytön edistämisen eturintamassa. Tätä tavoitetta ei pidä nähdä vastakkaisena muulle energiapolitiikan kehittämiselle, kuten liikenteen sähköistämiselle. Kiertotalouden edistäminen on myös tärkeä ja kasvava osa tulevaisuuden energiapolitiikkaa.

Eduskunnan hyväksymässä ilmasto- ja energiastrategiassa korostettiin sitä, että puun käytössä tulee pyrkiä mahdollisimman korkean jalostusasteen tuotteisiin ja ainespuuta ei tule käyttää biopolttoaineen tuotantoon.

Uusiutuvan energian ja energiatehokkuuden edistäminen edellyttää tki-panostuksia. Julkisten, innovatiivisten hankintojen hyödyntämistä mm. pilotoinneilla, demonstroinnissa ja referenssien synnyttämisessä tulee edistää.

Talousvaliokunta toteaa, että eduskunta on hyväksynyt huutokauppaan perustuvan kansallisen uusiutuvilla energialähteillä tuotetun sähkön tuotantotuen.

Talousvaliokunta korostaa, että bioenergian sääntelyn lähtökohtana tulee olla vakaan investointiympäristön turvaaminen. Tältä kannalta erityisen ongelmallisia ovat parlamentin ehdotus siitä, että liitteen IX A osasta voitaisiin poistaa kehittyneiden biopolttoaineiden raaka-aineiksi kelpaavia aineita, sekä jätehierarkian soveltaminen. Talousvaliokunta on aiemmassa lausunnossaan (—) arvioinut, ettei suljettu raaka-ainelistaus ole onnistunut tapa määritellä nopeasti kehittyviä biopolttoaineita, vaan määritelmän tulisi ottaa huomioon teknologian tuleva kehitys ja esimerkiksi jäte- ja tähdepohjaisten raaka-aineiden hyödyntäminen. Kun ehdotuksessa kuitenkin on päädytty määrittelemään biopolttoaineet raaka-ainelistauksen kautta, talousvaliokunta painottaa, että listaukseen tulee voida tarvittaessa lisätä raaka-aineita. Samalla valiokunta korostaa, että biopolttoaineiden tuotannon investoinnit edellyttävät ennakoitavaa sääntely-ympäristöä. Investointien mahdollistamiseksi ja suojaamiseksi on siksi keskeistä, ettei listalta voida poistaa raaka-aineita. Tämä on ratkaisevaa myös Suomen kansallisten uusiutuvan energian tavoitteiden saavuttamiseksi.

Talousvaliokunta painottaa lopuksi, että uusiutuvan energian sääntelyn tulisi muodostaa johdonmukainen ja läpinäkyvä kokonaisuus. Talousvaliokunta pitää sen vuoksi ongelmallisena nyt omaksuttua sääntelytapaa, jossa energialainsäädännön eri osa-alueilla asetetaan omia alatavoitteita, mutta tavoitteiden yhteisvaikutusten arviointi varsinaisen päätavoitteen — päästöjen vähentämisen — näkökulmasta on puutteellista.

Talousvaliokunta korostaa, että neuvotteluissa on keskeistä pyrkiä lopputulokseen, joka kokonaisuutena paitsi edistää ilmastotavoitteiden saavuttamista myös mahdollistaa investointien, teknologian kehityksen ja alan vientipotentiaalin hyödyntämisen kannalta ennakoitavan ja mahdollisimman vähän hallinnollista taakkaa aiheuttavan toimintaympäristön.

ERIÄVÄ MIELIPIDE

Perustelut

U 5/2017 vp

On myös Suomen kansallinen etu, että ilmastonmuutosta saadaan hillittyä mahdollisimman lähelle 1,5 asteen lämpötilan nousua. Vaikka useampi sitova tavoite ei ole periaatteessa tavoiteltavaa, on käytännössä kuitenkin huomattu, että vain sitovat tavoitteet on saavutettu. Siksi mahdollisimman korkea sitova tavoite uusiutuvalle energialle on perusteltu.

Toisin kuin talousvaliokunnan lausunnossa todetaan, myös bioenergian sääntelyn ensisijaisen lähtökohdan tulee olla ilmastonmuutoksen hillitseminen. Myös vakaa investointiympäristö tulee turvata, mutta vasta toissijaisena tavoitteena. Asiantuntijalausunnoissa todetaan, että mäntyöljyn asettaminen uusiutuvan energian liitteen IX raaka-aineluetteloon on EU:n kiertotaloustavoitteiden vastaista. Siksi liitteen IX luettelosta pitäisi voida poistaa raaka-aineita. Raaka-aineita ei tule polttaa energiaksi, mikäli niille on olemassa korkeamman arvonlisän käyttötarkoitus.

Mielipide

Edellä olevan perusteella esitämme,

että lausuntonaan suuri valiokunta ilmoittaa, että se yhtyy valtioneuvoston kantaan edellä perusteluista ilmenevin tarkennuksin.

Helsingissä 5.6.2018

Hanna

Sarkkinen

vas

Antero

Vartia

vihr