Eduskunnan puhemiehelle
Yksityisellä henkilöllä on mahdollisuus laatia sanallinen hoitotahto häntä koskevista hoitoratkaisuista sellaisten tilanteiden varalle, kun henkilö ei itse pysty sairauden tai muun vastaavan syyn vuoksi sitä tekemään. Hoitotahto on pitänyt toimittaa erikseen jokaista potilasta hoitavaan terveydenhuollon yksikköön tai potilas on säilyttänyt sitä mukanaan.
Vuodesta 2015 asti hoitotahdon on voinut laatia myös sähköisesti itse ns. Omakanta-palvelun kautta. Omakanta-palvelu on osa valtakunnallista Potilastiedon arkistoa, joka kokoaa potilastietoja keskitetysti yhteen potilaalle sekä terveydenhuollon ammattihenkilöille avoimeen tietokantaan. Potilaan Omakanta-palvelussa laaditut sähköiset tahdonilmaisut tallentuvat siis kansalliseen Potilastiedon arkistoon ja siirtyvät näin automaattisesti jokaisen arkistoa käyttävän terveydenhuollon yksikön tietoon.
Potilastiedon arkiston käyttöönotolla on ennen kaikkea pyritty lisäämään potilasturvallisuutta sekä asianmukaisen hoidon tarkentumista, kun eri potilastietojärjestelmiä käyttävien terveydenhuollon yksiköiden välille on muodostunut yhteinen, tiedonkulkua edistävä tietokanta.
Ongelman muodostaa kuitenkin Potilastiedon arkisto -järjestelmän erillisyys terveydenhuollon yksiköissä käytössä olevista tietokantapalveluista.
Terveydenhuollon ammattilaiset käyttävät arkistoa oman potilastietojärjestelmänsä kautta, joka vaatii erillisen arkistonhoitajan käyttöliittymän. Tämä ei Kanta-palveluiden vaiheittaisesta käyttöönotosta huolimatta ole vieläkään käytössä jokaisessa terveydenhuollon yksikössä. Hoitotahdon osalta tietoaukko syntyy, kun Omakanta-palvelussa laaditut ja sitä kautta Potilastiedon arkistoon tallentuneet tahdonilmaisut eivät kaikissa tapauksissa siirry terveyskeskusten järjestelmiin ja potilasta hoitavan henkilökunnan tietoon.
Eduskunnan parhaillaan käsittelemän sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistamiseen liittyvän valinnanvapausmallin osalta kysymykset valtakunnallisesti toimivasta potilastietokannasta ovat entistä tärkeämpiä. Potilastietojen horisontaalinen käytettävyys terveydenhuollon yksiköissä sanelee hoitoketjujen toimivuuden. Omakanta-palvelu taas lisää potilaan ymmärrystä häntä koskevan hoitosuunnitelman toteutumisesta ja tukee potilaiden mahdollisuuksia valita hoitoyksikkönsä.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitämme asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Onko ministeri tietoinen Potilastiedon arkistoon liittyvistä teknisistä haasteista, jotka aiheuttavat tietoaukkoja erityisesti potilaan itsemääräämisoikeutta turvaavan hoitotahdon siirtymisessä hoitavan henkilökunnan tietoon,
mitä aiotte tehdä, jotta hoitotahdon perillemeno hoitaville lääkäreille varmistetaan ja
miten ministeri aikoo turvata, että tulevaisuudessa mahdolliseen valinnanvapausmalliin siirryttäessä kaikki terveydenhuollon toimintayksiköt ovat valtakunnallisen Potilastiedon arkiston piirissä?