Hallituksen kertomus kielilainsäädännön soveltamisesta 2017

VALIOKUNNAN PERUSTELUT

Yleistä kielikertomuksesta

Viittomakieltä koskevia näkökohtia

Lasten asema

Kieli-ilmapiiri

Valtioneuvosto antaa kielilain 37 §:n mukaan vaalikausittain eduskunnalle kertomuksen (jäljempänä myös kielikertomus) kielilainsäädännön soveltamisesta ja kielellisten oikeuksien toteutumisesta sekä tarpeen mukaan muistakin kielioloista. Kertomuksessa tulee käsitellä suomen ja ruotsin kielen lisäksi ainakin saamen kieltä, romanikieltä ja viittomakieltä. Kertomus on nyt annettu eduskunnalle ensimmäistä kertaa itsenäisenä asiakirjana. Aiemmat valtioneuvoston kielikertomukset on annettu hallituksen vuosikertomuksen oheisaineistona.

PeVM 1/2014 vp

Kielikertomus antaa hyvän ja kattavan kuvan etenkin kansalliskielten, suomen ja ruotsin, asemasta Suomessa. Kertomuksessa kuvataan selkeästi ja havainnollisesti Suomen kielioloja ja eri kieliryhmien asemaa. Kertomus toteuttaa kaiken kaikkiaan hyvin tavoitettaan lisätä päätöksentekijöiden, viranomaisten ja kansalaisten tietämystä eri kieliryhmien kielioloista. Samalla se antaa eduskunnalle mahdollisuuden vaikuttaa kielellisten oikeuksien toteuttamisen linjauksiin. Perustuslakivaliokunta pitää tärkeänä myös sitä, että valmistelussa on kuultu eri kieliryhmiin kuuluvien ja sidosryhmien käsityksiä kielellisten oikeuksien toteutumisesta ja siten huolehdittu kieliryhmien omien näkemysten esille tulemisesta.

Viittomakieltä käyttävien oikeudet turvataan perustuslain 17 §:n 3 momentin mukaan lailla. Vuonna 2015 voimaan tulleen, puitelainomaisen viittomakielilain lisäksi keskeistä viittomakieliä koskevaa sääntelyä on muun muassa koulutusta ja sosiaali- ja terveydenhuoltoa koskevissa laeissa sekä vammaisten henkilöiden tulkkauspalvelusta annetussa laissa.

Suomessa käytetään suomalaista ja suomenruotsalaista viittomakieltä. Suomenruotsalainen viittomakieli on vakavasti uhanalainen kieli. Perustuslakivaliokunta kiinnittää huomiota siihen, että vuonna 2016 on valmistunut oikeusministeriön selvitys suomenruotsalaisen viittomakielen kokonaistilanteesta. Valiokunta pitää lisäksi tärkeinä suomenruotsalaisen viittomakielen elvyttämiseen liittyviä toimenpiteitä, kuten tulkkauskoulutuksen aloittamista.

Kielikertomuksessa käsitellään kysymystä viittomakielisten palveluiden toteutumisesta sosiaali- ja terveydenhuollossa. Perustuslakivaliokunta on maakunta- ja sote-uudistusta koskevassa lausunnossa kiinnittänyt huomiota viittomakieliä käyttävien kielellisten oikeuksien toteutumiseen sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa ja viranomaisten ja muiden julkista hallintotehtävää hoitavien velvollisuuteen edistää viittomakieltä käyttävän mahdollisuuksia käyttää omaa kieltään ja saada tietoa omalla kielellään (, s. 62). Valiokunta toistaa aikaisemman käsityksensä siitä, että on tärkeätä huolehtia suomalaista ja suomenruotsalaista viittomakieltä käyttävien kielellisistä oikeuksista sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen käytännön toteuttamisen suunnittelussa (ks. myös, s. 2).

Perustuslakivaliokunta on lisäksi kiinnittänyt jo aikaisemmin huomiota tulkkauspalveluiden järjestämiseen (, s. 5/I,, s. 2). Valiokunta pitää valitettavana, että aikaisemmin esille nostetut epäselvyydet tulkkauksen järjestämisvastuussa ja sisällössä ovat kielikertomuksen perusteella edelleen ajankohtaisia. Valiokunta painottaa, että tulkkauksen saatavuutta ja järjestämistä tulee tarkoin seurata ja havaittuihin epäkohtiin puuttua.

Kielikertomuksessa on lapsia koskevina erityiskysymyksinä käsitelty ruotsinkielisten nuorisopsykiatrian palveluiden saatavuutta, lastensuojelua ja huostaanottoa sekä lapsen oikeutta viittomakieleen.

Perustuslakivaliokunta on viittomakielilakia koskevassa mietinnössä pitänyt tärkeänä lapsen oman kielen turvaamista. Valiokunta on kiinnittänyt huomiota myös muun muassa YK:n lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen 30 artiklaan, jonka mukaan vähemmistöryhmään tai alkuperäiskansaan kuuluvalta lapselta ei saa kieltää oikeutta nauttia yhdessä ryhmän muiden jäsenten kanssa omasta kulttuuristaan ja käyttää omaa kieltään (, s. 3/II). Valiokunta on korostanut oman kielen oppimisen merkitystä ja pitänyt tärkeänä, että jokaiselle lapselle ja hänen perheelleen turvataan mahdollisuudet saada riittävästi viittomakielen opetusta niin, että lapsen oikeus omaan kieleen toteutuu ja koko perheelle luodaan mahdollisuudet toimivaan vuorovaikutukseen yhteisen kielen avulla (, s. 3—4).

Perustuslakivaliokunta kiinnittää vastaavasti huomiota lapsen oman kielen oppimisen merkitykseen myös muiden kuin viittomakielen osalta. Valiokunta pitää tärkeänä esimerkiksi riittäviä ja asianmukaisia oppimateriaaleja sekä kielipesätoiminnan jatkamista.

Perustuslakivaliokunta painottaa lisäksi omankielisen kohtaamisen merkitystä sosiaali- ja terveydenhuollossa. Valiokunta pitää selvänä, että asian merkitys korostuu erityisesti lasten osalta ja silloin, kun lapsi on erityisen haavoittuvassa tilanteessa (esim. huostaanottotilanteet; ks. kielikertomuksen s. 82—83, 98—101).

PeVM 1/2014 vp

Perustuslakivaliokunta pitää huolestuttavana kielikertomuksen (s. 41) mainintaa siitä, että Kielibarometri 2016 -selvityksen ja oikeusministeriön saamien lausuntojen ja kyselyjen valossa yleinen kieli-ilmapiiri näyttäisi koventuneen edellisen kielikertomuksen antamisen jälkeen.

Perustuslakivaliokunta kiinnittää lisäksi huomiota Euroopan neuvoston ministerikomitean hyväksymään päätöslauselmaan kansallisten vähemmistöjen suojelua koskevan puiteyleissopimuksen täytäntöönpanosta Suomessa (CM/ResCMN(2017)1, 15.3.2017). Ministerikomitea kehottaa viranomaisia ryhtymään välittömästi toimenpiteisiin muun muassa ennakkoluulojen ja jännitteiden ilmapiirin liennyttämisessä tehostamalla esimerkiksi pyrkimyksiä torjua kaikenlaista suvaitsemattomuutta, rasismia ja muukalaisvihaa.

Kielikertomuksessa (s. 40) arvioidaan, että kieli-ilmapiiriin vaikuttaa myös ihmisten tietoisuus Suomen kieliryhmistä sekä kielellisistä oikeuksista. Kertomuksessa pidetään mahdollisena, ettei Suomen kieliolojen monimuotoisuutta tunneta kovin hyvin.

Perustuslakivaliokunta korostaa kieliä ja kieliolojen monimuotoisuutta koskevan koulutuksen ja tietoisuuden lisäämisen merkitystä. Merkityksellistä on myös viranomaisten kielellisten oikeuksien tuntemus ja riittävä kielitaitovaranto (ks. myös esim., s. 3—4,, s. 58—62).

Valiokunnan kannanottoehdotus

Eduskunnalla ei ole huomautettavaa kertomuksen johdosta.