Lakialoite laiksi kokoontumislain 9 §:n muuttamisesta

Arvoisa puhemies! Kokoontumislakia pitää muuttaa maamme nopeasti muuttuneen turvallisuustilanteen vuoksi mahdollisimman pikaisella aikataululla. Nykyinen kokoontumislaki ei anna yksiselitteistä valtuutusta poliisille puuttua kaupungin keskusta-alueelle ilmestyviin telttoihin ja telttaleireihin. Koska nykyinen kokoontumislaki ei mahdollista näiden esimerkiksi Helsingin Rautatientorilla olevien telttaleirien purkamista, on konkreettisena vaarana, että niitä alkaa ilmaantua lisää myös muualle kaupunkiin.

Poliisi joutuu toimimaan Suomen lakien mukaan. Poliisina on turhauttavaa nähdä potentiaalisia turvallisuusuhkia näissä Helsingin keskustan leireissä. Mutta poliisi ei voi tehdä asialle mitään, vaikka yleisen järjestyksen ja turvallisuuden turvaamisen takaamiseksi nämä kyseiset leirit olisi pitänyt purkaa heti niiden ilmaannuttua Helsingin keskustaan. Nyt niiden oltua kolme kuukautta yhtäjaksoisesti Helsingin keskustassa on jo ilmaantunut lukuisia järjestyshäiriöitä ja myös väkivaltarikoksia.

Arvoisa puhemies! En lähde tässä leimaamaan kumpaakaan telttaleiriä. Totean kuitenkin poliisitaustaisena kansanedustajana, että leirien pitkäaikainen läsnäolo Helsingin keskustassa ruokkii eri ryhmittymien välistä polarisaatiota, jota en missään nimessä halua edesauttaa vaan ennemminkin ennaltaehkäistä mahdollisia laajamittaisempia konflikteja alueella. Nykylaki ei turvaa tällaista ennakoivaa riskienhallintaa poliisille, koska heillä ei ole lainsäädännöllisiä valtuuksia purkaa näitä leirejä.

Olen saanut poikkeuksellisen suuren määrän kansalaispalautetta, jossa turvallisuudestaan huolestuneet kansalaiset ihmettelevät, miksi näitä telttaleirejä ei saada purettua. Kuinka kauan tämän tilanteen annetaan jatkua? Yleinen järjestys ja turvallisuus vaativat nopeita toimenpiteitä. Siksi toivon, että lakialoitteeni yli puoluerajojen saa kannatusta ja nopeutettua käsittelyä valiokunnassa, jotta lakialoitteeni saadaan tässä heikentyneessä turvallisuusympäristössä mahdollisimman pian voimaan.

Arvoisa puhemies! Tällä lakialoitteella ehdotetaan muutettavaksi kokoontumislakia siten, että kaupungin yleisille alueille leiriytyminen voidaan yksiselitteisesti ja selkeästi kieltää kokoontumislain nojalla. Poliisilla on oltava oikeus purkaa uuden kokoontumislain turvin klo 22—6 ajalla yleisillä alueilla olevat väliaikaiset rakennelmat, esimerkiksi teltat ja muut leirit ja leirityyppiset väliaikaiset rakennelmat. Voimassa olevan kokoontumislain 9 § mahdollistaa yleisen kokouksen tauottoman jatkumisen kaupungin yleisillä paikoilla.

Tässä pitää todella nyt käyttää tarkkaa harkintaa. Minä ymmärrän tämän lakialoitteen idean. Itseäni harmittaa ihan valtavasti, että meillä on ihmisiä, jotka ovat laittomassa tilassa ja Suomessa ja osoittavat mieltään Suomen maaperällä Helsingin keskustassa meidän viranomaispäätöksiämme vastaan. Minäkin haluaisin, että tämä leiri puretaan. Mutta kun sanon, että meidän tulee käyttää tarkkaa harkintaa, en halua kaventaa suomalaisten oikeuksia. Meillä on hyvin laajat kansalaisoikeudet, ja minun mielestäni se on saavutettu etu. Minusta humanitaarinen maahanmuutto ei voi johtaa siihen, että me rupeamme rajoittamaan meidän kansalaistemme oikeuksia. Emmehän me tiedä, kuinka pitkälle meidän täytyy sitten siinä lähteä. Jos meillä on rajat auki, kadut suljettu ja tuloksena poliisivaltio, niin tämä on väärä tie lähteä korjaamaan näitä ongelmia. Jotta saamme sen maassa olevien laittoman mielenosoitusleirin purettua, niin siihen pitäisi käyttää ratkaisuna ulkomaalaisvalvontaa ja nykyiset kielteisen päätöksen saaneet tulisi ottaa säilöön ja sieltä säilöstä olisi vain yksi tie ulos, omaan maahansa takaisin. Lisäksi meidän tulee nyt laittaa länsiraja kiinni, samalla tavalla kuin meillä on itäraja kiinni, ja turvallisista maista meidän ei tule ottaa vastaan turvapaikkahakemuksia.

Arvoisa herra puhemies! Se, että tämäntapaista ilmiötä on alkanut esiintyä säännönmukaisesti, herättää normaalissa suomalaisessa epäilyksen siitä, että jotkut asiat eivät koske ulkomaalaisia samalla lailla kuin ne koskevat suomalaisen oikeustajun mukaan suomalaisia. Se herättää turvattomuutta. Tämä on esimerkki siitä, että nopeasti muuttuvassa yhteiskunnassa lainsäätäjällä on täysi työ pysyä sillä lailla ajan tasalla, että tällainen ilmiö ei pysty leviämään ympäri maata.