Valtioneuvoston  tiedonanto  eduskunnalle  hallituksen  työllisyyspolitiikasta ja työllistämiskynnyksen madaltamisesta pienissä yrityksissä

Arvoisa puhemies! Hallituksen tavoitteena on työllisyyden parantaminen ja julkisen talouden vahvistaminen. Talous on kasvanut ja työllisyysaste parantunut. Työllisyysaste on jo melkein tavoitteen mukaisesti 72 prosenttia. Työssä käyvien määrä on kasvanut yli 115 000:lla. Hallituksen aloittaessa julkinen talous oli lähes 6 miljardia alijäämäinen. Ensi vuonna se on käytännössä tasapainossa.

Hallituskauden alkaessa ennusteet eivät luvanneet hyvää, eivät taloudelle eivätkä työllisyydelle. Suomi oli ollut uudistamatta pitkään. Vatuloinnin oli loputtava. Oli selvää, että suunta ei kääntyisi ilman kipeitä päätöksiä. Hallitus ryhtyi ensi töikseen toimiin Suomen kustannuskilpailukyvyn parantamiseksi. Kilpailukykysopimuksen myötä pääsimme viimein mukaan maailmantalouden imuun. Vienti alkoi vetämään, ja investoinnit elpyivät. Sopimuksen vaikutukseksi on arvioitu noin 30 000—40 000 työpaikkaa. Kiitän ammattiyhdistysliikettä yhteistyöstä kilpailukykysopimuksen aikaansaamiseksi. Tiedän, että sopimus ei ollut helppo, mutta se oli isänmaallinen teko.

Arvoisa puhemies! Tänä syksynä julkaistun tutkimuksen mukaan hallituksen päätöksillä saavutetaan 33 000—42 000 työpaikan lisäys jo mainitun kiky-sopimuksen lisäksi, eikä tässä selvityksessä ole huomioitu vielä kaikkia hallituksen toimia. Tutkimuksen mukaan hallituksen päätökset ovat lisänneet työnteon kannusteita. Työnteon kannustimia ovat lisänneet muun muassa palkansaajien tuloveronkevennykset, ansiosidonnaisen työttömyysturvan keston lyhentäminen ja päivähoitomaksujen alentaminen.

Eniten hallituksen talouspolitiikasta ovat hyötyneet ne yli 100 000 entistä työtöntä, jotka ovat nyt töissä. Kokopäivätöihin työllistyvän ihmisen käytettävissä olevat tulot kasvavat keskimäärin 1 000 euroa kuukaudessa. Kun hallituksen päätösten työllisyysvaikutukset otetaan huomioon, nähdään, että kipeistä leikkauksista huolimatta tuloerot kasvavat vain hyvin lievästi tai eivät lainkaan. Hallituksen toimet ovat myös parantaneet lapsiperheiden työn kannustimia ja vähentäneet lapsiköyhyyttä.

Hallituksen ratkaisut talouden ja työllisyyden kohottamiseksi ovat olleet oikeita ja välttämättömiä. Niiden perimmäisenä päämääränä on torjua työttömyydestä aiheutuvaa eriarvoisuutta ja turvata hyvinvointiyhteiskunnan rahoitus. Työllisyyden merkitys julkiselle taloudelle on järisyttävän suuri. Kyse on päiväkotien, sairaaloiden ja ikäihmisten hoivan rahoittamisesta. Työllisyysasteen nousu 1 prosenttiyksiköllä parantaa julkisen talouden tasapainoa noin 1,4 miljardilla eurolla. Tulevien vuosien haasteet edellyttävät vähintään 75 prosentin työllisyysastetta.

Ärade talman! Enligt grundlagen ska det allmänna främja sysselsättningen och verka för att alla tillförsäkras rätt till arbete. Regeringen har genom många olika åtgärder strävat efter att höja sysselsättningen, och under regeringsperioden har antalet sysselsatta ökat med 115 000 personer.

Arvoisa puhemies! Perustuslain mukaan julkisen vallan on edistettävä työllisyyttä ja pyrittävä turvaamaan jokaiselle oikeus työhön. Tätä hallitus on toimillaan tavoitellut.

Työllistämisen esteitä on purettu monin eri keinoin. Koeaikaa on pidennetty, takaisinottovelvoitetta lyhennetty. Määräaikaisia työsuhteita on joustavoitettu. Pitkäaikaistyöttömän saa palkata määräaikaiseen työsuhteeseen ilman erityistä, perusteltua syytä. Nuorten matalan kynnyksen palvelupisteiden eli Ohjaamojen toiminta on vakinaistettu. Myös etsivään nuorisotyöhön on panostettu. Omaehtoista opiskelua työttömyysturvalla on helpotettu. Nollatuntisopimuksiin on luotu reilut pelisäännöt. Osa-aikatyön ja keikkatyön tekemistä sovitellulla päivärahalla on helpotettu.

Nyt työttömiä kuunnellaan ja haastatellaan määräajoin. Tästä on tullut työttömiltä paljon positiivista palautetta eri puolilta Suomea. Heistä pidetään huolta. Tätäkin opposition vasen laita aikanaan kritisoi "pakkohaastatteluina".

Työaikalakia uudistetaan joustavammaksi. Työn perässä liikkumisen kannustimia on parannettu. Ensi vuoden budjetissa palkkatuen käyttöä yrityksissä lisätään, jotta pitkään työttömänä olleet ja osatyökykyiset työllistyisivät paremmin.

Nuorten naisten työmarkkina-asemaa parannetaan äitien työnantajille maksettavalla 2 500 euron perhevapaakertakorvauksella. Tätä ei kolmikanta koskaan kyennyt sopimaan.

Hallitus on parantanut määrätietoisesti pienten ja keskisuuren yritysten toimintaedellytyksiä. Sukupolvenvaihdoksia on helpotettu perintöveroa keventämällä. Työttömyysturvaa on nykyisin mahdollista käyttää starttirahan, palkkatuen ja liikkuvuusavustuksen rahoittamiseen. Hallitus sopi budjettiriihessä yrittäjän ei-omistavan perheenjäsenen työttömyysturvan parantamisesta. Startup-yrittäjien ja ulkomaisten asiantuntijoiden oleskelulupien saamista on sujuvoitettu ja nopeutettu.

Kaikki näistä päätöksistä eivät ole olleet helppoja. Aina, kun uusia toimia on esitelty, niiden merkitystä on vähätelty. Jälkikäteen on helppo sanoa, että monien päätösten vaikutukset ovat olleet positiivisia. Ne muodostavat kokonaisuuden, joka on suurempi kuin osiensa summa.

Arvoisa puhemies! Hallitus on pyrkinyt alentamaan työllistämiskynnystä monilla eri toimilla ja parantamaan pienyrittäjän asemaa. Erityisesti pienissä yrityksissä työsuhdeturvaa koskevien säännösten on katsottu nostaneen työllistämiskynnystä. Pieniin yrityksiin kohdistuvia poikkeuksia irtisanomissuojaan on säädetty useissa OECD-maissa. Virherekrytoinneista aiheutuvat kustannukset ovat suhteellisesti suurempia pienissä yrityksissä. Lisäksi pienillä yrityksillä on yleensä huonommat mahdollisuudet löytää työntekijälle korvaavia työtehtäviä.

Tämän vuoksi hallitus on osana työllisyyttä edistäviä toimiaan valmistelemassa ja tuomassa eduskuntaan esityksen laiksi työllistämiskynnyksen alentamisesta alle kymmenen hengen yrityksissä. Lisäksi työntekijän työttömyysturvaan liittyvää karenssia lyhennetään kolmesta kahteen kuukauteen. Jatkossakin irtisanomisen perusteena pitää olla asiallinen ja painava syy. Tämä on tärkeää huomata. Perustuslainkaan mukaan ketään ei saa ilman lakiin perustuvaa syytä erottaa työstään. Rekrytointiin liittyvän riskin alentaminen auttaa lisäksi niitä työntekijöitä, joiden palkkaamiseen liittyy korkeampi riski esimerkiksi pitkittyneen työttömyyden vuoksi.

Arvoisa puhemies! Hallitusta on painostettu lopettamaan kyseisen esityksen valmistelu. Lakot aiheuttavat menetyksiä yrityksille, työntekijöille ja täysin sivullisille. Hyvinvointiyhteiskunta vaatii vieläkin korkeampaa työllisyysastetta. Poliitikoilta vaaditaan nyt rohkeutta ja päättäväisyyttä. Kaikista toimista ei välttämättä aina löydy yksimielisyyttä. Lopulta kyse on hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuudesta ja sukupolvien välisestä oikeudenmukaisuudesta.

Arvoisa puhemies! Edellä esitetyn pohjalta hallitus jatkaa pienten yritysten työllistämiskynnyksen madaltamista koskevan hallituksen esityksen valmistelua, jos eduskunta antaa luottamuksen hallitukselle tässä asiassa.

Ensimmäinen varapuhemies Mauri Pekkarinen

Siirrytään ryhmäpuheenvuoroihin.

Arvoisa puhemies! Tänään on kysymys siitä, että hallitus saa tiedon eduskunnan tuesta jatkaa pienten yritysten työllistämiskynnyksen madaltamiseen tähtäävän lain valmistelua ja että eduskunta myös saa ehdotuksen myöhemmin päätettäväkseen. Valmistelutyö on kohdannut lakkoaallon, jonka vaatimuksena on lopettaa valmistelutyö. Koska hallituksen valmistelu kestää vielä viikkoja ja eduskunnan työ sen jälkeen varmasti pari kuukautta, olisi täysin kohtuutonta, että sivulliset ja kansantaloutemme kärsivät lakkoaallosta ennakoimattoman ajan.

Nyt on tärkeää sanoa, että hallitus ja sen jälkeen eduskunta tekevät niille kuuluvaa lainsäädäntötyötä riippumatta lakoista. Valmistelussa on kuultu jo eri näkemyksiä, ja eduskunnan käsittelyyn aikanaan kuuluu sekä ay-liikkeen että myös pienten yritysten kuuleminen. Kaiken tämän jälkeen asiassa tehdään päätös. Näin toimii edustuksellinen kansanvalta.

Työllistämiskynnyksen alentaminen parantaa työttömän ja pienyrittäjän asemaa. He eivät ole edustettuina työmarkkinaneuvotteluissa, mutta poliittisen päättäjän on pidettävä huolta heistäkin. Hallituksen ainoa tavoite on uusien työpaikkojen mahdollistaminen.

Arvoisa puhemies! Suomi on johdettu lamasta ja työttömyydestä nousuun. Se on tämän vaalikauden tärkein aikaansaannos. Myönteinen kehitys ei ole tapahtunut itsestään. Suomi ei olisi nousussa ilman Euroopan ja myös maailman mittakaavassa poikkeuksellista kilpailukykysopimusta. Sen aikaansaamisesta on edelleen syytä kiittää hallitusta, työmarkkinajärjestöjä, niiden jäsenliittoja ja ennen muuta eri alojen työntekijöitä, jotka ovat joustaneet. Suomi ei kuitenkaan olisi nousussa, ellei kilpailukykysopimuksen ohella hallitus olisi tehnyt myös lukuisia muita työllisyyttä parantavia uudistuksia, jotka äsken kuvattiin. Tähän uudistusten sarjaan kuuluvasta esityksestä myös nyt väitellään.

Arvoisa puhemies! Perustuslain mukaan julkisen vallan on edistettävä työllisyyttä ja pyrittävä turvaamaan jokaiselle oikeus työhön. Siksi on tärkeää, että työllisyyttä parantavia uudistuksia jatketaan. Työllistämisen kynnyksen madaltaminen pienissä yrityksissä on yksi ratkaisu tässä kokonaisuudessa. Julkisessa väittelyssä on annettu ymmärtää, että toteutuessaan uudistus mahdollistaisi työntekijän mielivaltaisen irtisanomisen. Tällaiset puheet potkuista pärstäkertoimen perusteella ampuvat räikeästi yli. [Ben Zyskowicz: Vale-propagandaa!] Irtisanomiseen tarvitaan myös tulevaisuudessa painavat syyt. Tällaiset puheet myös halventavat maamme pienyrittäjiä. Ei kukaan palkkaa väkeä irtisanoakseen. Ylivoimainen enemmistö yrittäjistä on taatusti vastuuntuntoisia ihmisiä, jotka pitävät huolta henkilökunnastaan kuin perheenjäsenistään ja muista läheisistään. Kukaan ei halua ottaa niskaansa huonon työnantajan leimaa. Sen sijaan moni heistä kokee kynnyksen palkata lisää työntekijöitä vielä korkeaksi. Tämän ymmärtää, kun useimmilla ovat liossa sekä omat että lainatut rahat. Epäonnistunut työntekijän valinta voi pahimmillaan viedä koko yrityksen tulevaisuuden vaakalaudalle. [Riitta Myller: Mitä tämä tuo uutta tähän asiaan?] Nyt tavoite on pienentää näitä riskejä yhtäältä pienyrittäjän ja toisaalta vielä työttömänä olevan eduksi.

Arvoisa puhemies! Uudistuksen etenemiseen on tullut myös periaatteellinen puoli liittojen aloitettua poliittiset työtaistelutoimet. Pohjimmiltaan kyse on siitä, päättääkö Suomen asioista viime kädessä kansanvaltaisesti valittu eduskunta ja sen luottamuksen varassa toimiva hallitus vai etujärjestöt. [Ben Zyskowicz: Tästä on kyse!] Perustuslain mukaan valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta. Kannatamme sopimusyhteiskuntaa. Se ei kuitenkaan saa tarkoittaa sitä, että poliittiselle päätöksenteolle jää äänettömän yhtiömiehen rooli, eikä sitä, että päätöksiä jätettäisiin tekemättä vain siksi, että työmarkkinaosapuolet eivät ole neuvotteluiden jälkeen löytäneet yhteistä näkemystä. [Riitta Myller: Milloinkas siitä on neuvoteltu?]

Hallituksen ja eduskunnan tehtävä on pitää kaikkien suomalaisten puolta ja tuoda kuuluviin myös niiden ihmisten ääni — esimerkiksi pienyrittäjien, työttömien sekä pätkä- ja silpputyötä tekevien — joita työmarkkinajärjestöt eivät edusta. Vaihtoehtona ehdotukselle on esitetty monia keinoja. Niille kaikille valitettavasti yhteistä on, että ne tehtäisiin valtion rahoilla ja valtion tuella.

Arvoisa puhemies! Lakko-oikeus on osa kansanvaltaista menoa. Keskustan eduskuntaryhmä ei ole sitä rajoittamassa. Mielestämme poliittiseen lakkoon on vastattava poliittisesti. Siitä nyt on eduskunnassa kyse. Emme suinkaan odota, että liitot lopettaisivat poliittiset lakkonsa huomiseen äänestykseen. Ne itse päättävät toimistaan. Mutta huomisen jälkeen ne tietävät, että eduskunta odottaa saavansa käsiteltäväksi lakiehdotuksen, eikä tätä oikeutta meiltä lakoilla viedä. [Eduskunnasta: Ei ole vielä äänestetty!] Se olisi vaarallinen ennakkotapaus. Kansanvallan kannalta kestävä tapa on vaikuttaa uudistukseen eduskunnan valiokunnissa. Lopulta eduskunta sitten äänestää uudistuksen hyväksymisestä.

Myös seuraavan vaalikauden isoin asia on työllisyyden parantaminen. Se on tehtävä samalla, kun jo pidempään jyllännyt työn, työelämän ja työmarkkinoiden murros voimistuu. Työllisyysastetta on nyt nostettu ennätysmäisesti noin neljällä prosenttiyksiköllä, ja tämän vauhdin on jatkuttava seuraavillakin vaalikausilla. Tässä työssä tarvitaan jatkossakin yrityksissä rohkeutta kasvaa ja työllistää. Muualla se kasvu ei toteudu. Eri etujärjestöjen yhteistyön ja hallituksen rooli on luoda edellytyksiä tälle kasvulle. Käynnissä olevasta kiistasta kannattaisi ottaa opiksi se, että neuvotteluissa riittävän painoarvon saa myös työllistävä pk-yritysten kenttä.

Arvoisa puhemies! Äänestäessämme huomenna tiedonannon puolesta edellytämme, että hallitus tuo eduskunnalle valmistelemansa lakiehdotuksen. Tämän viikon maltillinen mutta yksiselitteisen määrätietoinen viesti kaikille osapuolille on, että kansanvaltaista järjestelmää ohjataan tästä talosta, ei tämän ulkopuolelta. [Vasemmalta: Suomen Yrittäjistä!]

Arvoisa herra puhemies! Suomessa on työllisiä tällä hetkellä enemmän kuin koskaan aiemmin. Hallituksen tavoite 110 000 uudesta työllisestä on jo ylittynyt, ja työllisyysaste hipoo 72 prosentin tavoitetta. Kotikaupungissani Lappeenrannassa pelkästään viimeisen vuoden aikana työttömien määrä on vähentynyt tuhannella. Positiivisten prosenttien ja talouskäyrien takaa löytyy valtava määrä tavallisia perheitä, joiden arki on helpompaa ja epävarmuus vähentynyt. Postilaatikkoon kuukausittain kolahtava palkkakuitti antaa mahdollisuuden suunnitella tulevaisuutta, esimerkiksi sopivamman asunnon hankintaa, lasten uusia harrastuksia tai perheen yhteistä lomamatkaa. [Paavo Arhinmäki: Lomarahathan te leikkasitte!]

Arvoisa puhemies! On aika-ajoin paikallaan muistuttaa, miksi korkea työllisyysaste on niin tärkeä asia. Työpaikan löytäminen on suuri helpotus ihmiselle itselleen, mutta työllistymisestä hyötyy myös naapuri. Kun työssä olevien määrä kasvaa, valtion menot vähenevät ja verotulot kasvavat. Mitä useampi suomalainen on töissä, sitä paremmat palvelut voimme tarjota lapsillemme, ikääntyville läheisillemme ja muille apua tarvitseville. [Li Anderssonin välihuuto] Ostovoiman kasvu näkyy yritysten myynnin kasvuna, mikä kannustaa palkkaamaan lisää väkeä töihin. Työn tekemisen positiivinen vaikutus säteilee kaikkialle yhteiskunnassa.

Arvoisa puhemies! Kolme ja puoli vuotta sitten kuva Suomesta oli todella lohduton: työttömyys oli korkealla, kasvu laahasi, ja kilpailukyky oli kuralla. Olimme Kreikan tiellä — rahat eivät riittäneet tärkeisiin palveluihin, ja otimme rajusti velkaa. Kun nykyinen hallitus aloitti, se ei sulkenut silmiään tosiasioilta, vaan kääri hihat. [Hälinää — Puhemies koputtaa] Hallitus on toteuttanut joukon suuria ja pieniä toimenpiteitä, jotka ovat nostaneet työllisyytemme uuteen suomenennätykseen. Seuraavaksi on tavoiteltava pohjoismaista tasoa. Vain ja ainoastaan pohjoismaisella korkealla työllisyysasteella voimme taata hyvinvointiyhteiskunnan palvelut.

Arvoisa puhemies! Hallituskauden alussa vasemmisto-oppositio haukkui hallituksen lääkkeitä tehottomiksi. Kun talous ja työllisyys ovat ampaisseet kasvu-uralle, on oppositio nimittänyt hallituksen talous- ja työllisyyspolitiikkaa kokoomuslaiseksi. Otamme tämän kohteliaisuutena. Tulokset puhuvat puolestaan. Eri asiantuntija-arvioiden mukaan työllisyyskasvusta vähintään puolet voidaan laskea hallituksen toimenpiteiden ansioksi. Nordean ekonomistin Olli Kärkkäisen ja THL:n tutkimuspäällikön Jussi Tervolan tutkimuksessa arvioidaan, että hallituksen toimien ansiosta työllisyys on lisääntynyt noin 40 000 henkilötyövuodella. Tutkimus osoittaa myös opposition viljelemän väitteen tuloerojen kasvusta puppupuheeksi — tuloerot eivät ole kasvaneet. Lisäksi Etlan varovaisen arvion mukaan kilpailukykysopimuksen vaikutus on ollut noin 20 000—30 000 uutta työpaikkaa, ja siitä kiitos kaikille osapuolille.

Arvoisa puhemies! Vasemmisto-oppositio ja ammattiyhdistysliike ovat nostaneet hallituksen yksittäisiä työllisyystoimia tikun nokkaan. Maalitauluiksi ovat valikoituneet pieni-ja keskituloisille annetut veronkevennykset, koeajan pidennys, työttömien määräaikaishaastattelut sekä aktiivimalli. Kaikki nämä toimet ovat osaltaan olleet avittamassa ihmisiä takaisin työelämään. Siksi niitä on puolustettava. Työllisyystoimissa on kyse kokonaisuudesta. Kolikon toiselta puolelta löytyvät muun muassa työvoimapalveluiden ja nuorisotyöttömyyden torjunnan lisäresurssit, alennetut varhaiskasvatusmaksut sekä opiskelun ja yrittämisen aloittamisen helpottaminen työttömyyskorvauksella. Myös työn perässä liikkumisen kannustimia on parannettu nostamalla työasuntovähennystä sekä työmatkakulujen vähennysoikeutta.

Arvoisa puhemies! Irtisanomissuojan keventäminen alle kymmenen hengen mikroyrityksissä on uudistusten jatkumossa vain yksi osa. Muutoksella lasketaan työllistämisen kynnystä pienissä yrityksissä ja tarjotaan lisää mahdollisuuksia erityisesti vaikeammin työllistyville. Sekä työttömien että työntekijöiden paras turva ovat yrittäjät, jotka uskaltavat rekrytoida. Toisin kuin pelottelukampanjoissa on virheellisesti väitetty, mielivaltainen irtisanominen ei jatkossakaan ole mahdollista. [Kokoomuksen ryhmästä: Ei tietystikään!] Taustalla on oltava hyväksyttävä syy ja mahdollisuus korjata omaa toimintaa. Mikään ei käytännössä muutu hyvin hommansa hoitavan työntekijän osalta.

Arvoisa puhemies! Vaikka SDP:tä ja SAK:ta jo hapottaa, pitkä marssi on vielä kesken. Liian moni on yhä vailla työtä. [Timo Heinonen: Ei heitä kiinnosta työttömät!] Työttömyys on pahin eriarvoisuuden ja köyhyyden lähde, ja sen vähentämiseksi meidän on tehtävä kaikkemme. Muissa Pohjoismaissa tämä seitsemän ja puolen prosentin työttömyytemme tarkoittaisi kansallista hätätilaa. Taaksemme jäävät näissä vertailuissa vain velkaiset Etelä-Euroopan maat.

Kokoomus haluaa, että suomalainen työelämä on maailman parhaimmistoa jatkossakin. Haluamme nykyistä useamman suomalaisen pääsevän töihin. Työmarkkinamme ovat raaka maailma niille, joilla on taidoissa tai osaamisessa puutteita. Lisäkoulutuksen ohella meidän on laskettava kynnystä päästä työelämään. Reilujen paikallisten joustojen salliminen, työntekoon kannustava sosiaaliturva sekä yritysten työllistämiskynnyksen laskeminen ovat kokoomuslainen resepti työttömyyden kukistamiseksi. Me luotamme siihen, että suomalaiset kyllä osaavat sopia asioistaan työpaikoilla siinä, missä muutkin pohjoismaalaiset.

Arvoisa puhemies! Hyvinvointiin ei ole oikotietä. Jos haluamme, että meillä on varaa maksaa pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan palvelut, tarvitsemme pohjoismaisen yli 75 prosentin työllisyysasteen. Tavoitteen saavuttaminen vaatii tasapainoisia uudistuksia työelämään, sosiaaliturvaan ja verotukseen.

Arvoisa puhemies! Yksi asia on varma: kansakuntamme pärjää vain työtä tekemällä, ahkeruudella ja myös kyvyllä yhteistyöhön. Ahkeria suomalaiset ovat olleet ja myös kykeneviä rakentamaan maata, tällä laajalla yhteistyöllä. Tänään täystyöllisyys on ainoa hyväksyttävä tavoite, jotta hyvinvointimme on turvattu. Päivän kysymys kuuluu: onko tämä tavoite helpompi saavuttaa sopimalla vai repimällä ja riitelemällä? Työelämässä ei etenkään nyt, kun talouden rattaat pyörivät, kaivata vastakkainasettelua, uutta sellaista. [Ben Zyskowicz: Kuulitteko, Hakaniemi?] Valitettavasti Sipilän hallitus on kylvänyt työmarkkinoille riidan siemenen, josta on kasvamasta todellinen uhka sekä palkansaajien oikeuksille että vakaalle taloudelle. [Jukka Gustafsson: Valitettavasti!] Palkansaajien oikeuksien heikentäminen, epävarmuuden synnyttäminen ja pelon ilmapiirin luominen työyhteisöihin eivät ole toimivia työllisyyslääkkeitä.

Nyt nähty työllisyyskehitys on vahva mutta ei historian valossa poikkeuksellinen. Lipposen ensimmäisen ja toisen hallituksen sekä Vanhasen ensimmäisen hallituksen aikana maahan saatiin yli 300 000 työpaikkaa. Nämä hallitukset ja niiden johto eivät vaatineet palkansaajien oikeuksien heikentämistä, eivät lyöneet rintaansa ja julistaneet tätä hallituspuolueiden ansioksi. Lipponen ja Niinistö antoivat tunnustuksen työpaikkojen tekijöille, ihmisille ja yrityksille, yhteistyölle ja myös työmarkkinasopimiselle. [Ben Zyskowiczin välihuuto]

Hallituksen uudella irtisanomislinjauksella — heikompi irtisanomissuoja alle kymmenen hengen yrityksiin — ei ole mitään tekemistä työllisyyden parantamisen kanssa. Siitä kärsivät ne 300 000 pienten yritysten työntekijää, jotka joutuvat uuteen epävarmuuteen jopa vuosiksi. Tämän kertovat hallituksen omat selvitykset. Palkansaajien tutkimuslaitoksen mukaan kansainvälisesti irtisanomissuojan muutoksilla ei ole ollut nettovaikutusta työllisyyden määrään, ja jopa elinkeinoelämän oma tutkimuslaitos sanoo lausunnossaan, että irtisanomissuojan muutosten nettovaikutus työllisyyteen on tyypillisesti hyvin pieni. Hankkeet ovatkin saaneet ankaraa arvostelua. ”Koko irtisanomishanke on alusta pitäen ollut kummallinen. Työllistämishyödyt ovat ekonomistien mielestä kyseenalaisia. Irtisanomisjuridiikkaa ja oikeuskäytäntöä ei ole tunnettu.” Näin sanoi arvostettu työmarkkinoiden asiantuntija, Elinkeinoelämän keskusliiton pitkäaikainen työmarkkinajohtaja Lasse Laatunen. Suomen Yrittäjien omassa tutkimuksessa 6 prosenttia vastaajista piti irtisanomissuojaa merkittävänä ongelmana.

Sipilän hallitus on nyt väärillä jäljillä. Tänäänkin olemme kuulleet kauniita puheita, mutta teot ovat kovia. Kun hallituksen pitäisi koota kansakuntaa ja edistää yhteistyötä, tämä hallitus jakaa kansakuntaa ja synnyttää vastakohtaisuuksia.

Joudumme puhumaan myös johtamisesta. Väinö Linnan Tuntematon sotilas antaa meille johtajuusesimerkit. Kaikki haluaisivat olla vänrikkikoskeloita, eleettömällä esimerkillä johtavia, mutta kovin moni sortuu luutnantti Lammion seuraajaksi tärkeilemään ja komentelemaan. Sipilän hallitus on nyt luutnantti Lammion jalanjäljillä: [Jukka Gustafsson: Onpa hyvin sanottu!] menkää te asettelemaan kiviä polkujen varteen, ja pulinat pois!

Hallitus ei kuitenkaan luota itseensä. Siitähän tämä tiedonanto kertoo. Tiedonannolla ei voida kieltää oikeutta olla eri mieltä hallituksen kanssa, eikä sillä ole juridista merkitystä, kuten valtiosääntöoppinut oikeustieteen professori Pauli Rautiainen Itä-Suomen yliopistosta äskettäin totesi. ”Oikeudellisestihan siinä ei tapahdu mitään, jos hallitus voittaa luottamuslauseäänestyksen, kuten todennäköisesti tapahtuu. Käteen jää puhdasta teatteria ja poliittista sapelien kalistelua, mutta saahan sitä näytellä. Se ilmentää uutta poliittista kulttuuria, jota pääministerimme on toki harrastanut ennenkin”, Rautiainen sanoo. [Ben Zyskowicz: Olipa juridinen kannanotto professorilta!] Oikeusoppineen analyysi on viiltävää, mutta tämänkin voi tietysti kuitata kaiken maailman dosenttien puheena.

Arvoisa puhemies! Eduskunnasta ei siis tule osapuolta tähän riitaan sillä, että hallitus kertoo onnettomista suunnitelmistaan eduskunnalle. Ja on näitä tänne ennenkin tullut. Syksyllä 2015 hallitus kertoi pakkolakiaikomuksistaan. Lomarahojen ja ylityö- ja sairausajan korvauksien leikkauksia koskevia lakeja ei kuitenkaan koskaan tuotu tänne eduskuntaan, vaikka silloinkin hallituspuolueiden kansanedustajat antoivat näille tukensa. Kansanvaltaan kuuluu, että puolueet esittävät vaaleissa ohjelmansa ja siltä pohjalta äänestäjät tekevät johtopäätöksensä. Eivät äänestäjät anna avointa valtakirjaa vallankäytölle. Tämän hallituksen puolueet antoivat vaaleissa ihan eri lupaukset kuin mitä hallitus nyt tekee. [Riitta Myller: Juuri näin, eikä vain tässä asiassa!] Puheenjohtaja Sipilä lupasi, että koulutuksesta tai perusturvasta ei leikata. Miten kävi? Ennätyssuuret leikkaukset koulutukseen, perusturvasta leikataan ensi vuonna, työttömyysturvasta, kansaneläkkeistä, jopa sotaveteraanien eläkkeitä heikennetään. Tähän samaan sarjaan kuuluu tämä palkansaajien oikeuksien heikentäminen, josta ei keskustan vaaliohjelmassa puhuttu yhtään mitään.

Vaihtoehtoja näille hallituksen luutnantti Lammio ‑linjauksille kuitenkin on. Otan kaksi esimerkkiä.

Puheenjohtaja Antti Rinne on esitellyt omansa. Annetaan pienyrittäjälle tukea ensimmäisen työntekijän palkkaamiseen, alennetaan yritysten arvonlisäveroa pienten yritysten kohdalla ja annetaan pienyrityksille neuvontatukea irtisanomistilanteessa. [Eduskunnasta: Kaikki valtion budjetista!] Nämä ovat työllisyyteen vaikuttavia uudistuksia, joissa palkansaajan asemaa ei tarvitse heikentää.

Toinen kannatettava vaihtoehto tulee vähän yllättäen hallituksen sisältä. Keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Kaikkonen toteaa Suomenmaassa, että ”metsään mennään, jos tavoitteena on nujertaa vastapuoli tai vaikuttimena on vain valtapolitiikka”. Ratkaisuksi hän esittää kansallista työkokousta, jossa olisi mahdollisuus hakea keskustellen yhteistä näkemystä siitä, miten maamme työllisyys nostetaan 75 prosenttiin. Tällaiseen ryhmäjohtaja Kaikkosen hahmottelemaan yhteistyöhön sosiaalidemokraatit ovat valmiita. Hallituksen pitäisi nyt luopua vääristä arvovaltanäkökulmista ja istua neuvottelupöytään. Riidat loppuvat sopimalla.

Kun hallitus ei kuitenkaan ole tarttunut keskustan ryhmäpuheenjohtajan viisaisiin ajatuksiin, esitän seuraavan epäluottamuslauseen: ”Hallitus on taitamattomalla toiminnallaan luonut työmarkkinoille konfliktitilanteen, jota se ei osaa ratkaista. Nyt hallitus pyrkii vetämään eduskunnan osapuoleksi kiistaan, jossa eduskunta ei ole osapuoli, ja hakee perustuslaissa määrätystä lainsäätämisjärjestyksestä poiketen jonkinlaista etukäteishyväksyntää lakiesitykselle, jota ei vielä ole olemassa. [Puhemies koputtaa] Tällä poliittisella teatterilla hallitus vahingoittaa paitsi omaa uskottavuuttaan myös eduskunnan arvovaltaa. Näillä perusteilla esitän, että eduskunta toteaa, että hallitus ei nauti eduskunnan luottamusta.”

Arvoisa puhemies! Sininen tulevaisuus ei toimi minkään eturyhmän vankkureina, vaan suomalaisten työllisyyden edistämiseksi. Suomessa on yli 115 000 miestä ja naista, jotka ovat saaneet töitä työministeri Jari Lindströmin vahtivuorolla. Kissa kiitoksella elää, mutta luulisi työväenpuolueeksi itseään kutsuvien demarien lausuvan tästä Jarpalle kiitoksen. Vasemmisto-opposition logiikalla kaikki paha on hallituksen syytä ja mikään hyvä ei ole hallituksen ansiota. Kumpi on työväenpuolue: se, jonka vahtivuorolla lähtee 100 000 työpaikkaa, vai se, jonka vahtivuorolla tulee 115 000 työpaikkaa? [Jukka Gustafsson: Justhan kerrottiin, miten 300 000 tuli!] — Siniset uskaltavat uudistaa rakenteita, edustaja Gustafsson. Myös aika on ajanut rakenteiden ohi. — Emme kumarra vasemmalle emmekä oikealle. Hallitusohjelmassa asetettiin tavoitteeksi ”toteuttaa erityisesti pk-yritysten työllistämishalukkuutta lisääviä uudistuksia uusien työpaikkojen luomiseksi”. Siniset ovat sanansa mittaisia. Yhdessä sovittu toteutetaan.

Pienten yritysten alkutaival on tutkitusti usein kivinen. Kolmen ensimmäisen vuoden kuluessa 30 prosenttia yrityksistä hakee konkurssiin tai poistuu ja viiden ensimmäisen toimintavuoden kuluessa puolet. Suurilla ja pienillä yrityksillä on myös suuri ero siinä, miten ne voivat tarjota turvaa työntekijöilleen. Pienessä yrityksessä jokainen palkkaus voi olla kohtalonkysymys.

Suomen Maaseudun Puolue oli aikanaan pienviljelijöiden puolue. Sininen tulevaisuus on pienyrittäjien puolue. Ymmärrämme ja tunnustamme, että pienissä ja keskisuurissa yrityksissä on mahdollisuutemme merkittävästi synnyttää uusia työpaikkoja. Silloin voittavat sekä yrittäjä että työntekijä.

Arvoisa puhemies! Hallituksen alkuperäinen tavoite oli lisätä yrityksissä paikallista sopimista. Työmarkkinaosapuolet eivät lopulta päässeet yhteisymmärrykseen sopivasta mallista. Tämän vuoksi hallitus on valmistelemassa ja tuomassa eduskuntaan esityksen työllistämiskynnyksen alentamisesta alle 10 hengen yrityksissä. Samalla työttömyysturvalaissa säädettyä, työsuhteen päättymisen perusteella asetettavaa korvauksetonta määräaikaa eli niin sanottua karenssia lyhennettäisiin nykyisestä kolmesta kuukaudesta 60 päivään tilanteissa, joissa työnantaja on päättänyt työsuhteen purkamisesta työntekijästä johtuvasta syystä. Kevennys koskisi kaiken kokoisissa yrityksissä työskenteleviä työntekijöitä.

Sininen työministeri tekikin ammattiyhdistysliikkeelle tämän kompromissiesityksen, mutta mikään — mikään — esitys ei kelpaa, kun esittäjä on sininen eikä punainen. "Ammattiyhdistysliike on vaarassa ajautua oppositioon sekä elinkeinoelämään että poliittisiin päättäjiin päin, mikäli ay-liike radikalisoituu." Näin ei ole sanonut elinkeinoelämän äänitorvi, vaan varoituksen sanat lausui kymmenen vuotta sitten STTK:n silloinen puheenjohtaja Mikko Mäenpää.

Vaikka olisimme esittäneet mitä tahansa, niin olisimme tässä samassa tilanteessa. Se on pettymys, ja se on surullista. Entisen paperimiehen johdolla saadaan Suomeen yli 115 000 työllistä, mutta tempun tehnyt duunari ei kelpaa duunarijärjestöille — uskomatonta. Kun ei paperimies kelpaa, niin mitkä paperit oikein kelpaavat?

Arvoisa puhemies! Edustaja Rinne, te kerroitte viime torstaina Ylelle toivovanne hallitukselta esitystä siitä, miten erimielisyydet hallituksen ja työmarkkinajärjestöjen välillä ratkaistaan. Kompromissi on tehty ja se on esitetty. Siniset ovat aina valmiita neuvottelemaan työmarkkinaosapuolten kanssa. Te, edustaja Rinne, voitte vaikuttaa omalta osaltanne siihen, syntyykö sopu. Antti Rinne, teidän toimintanne osoittaa, että te olette mieluummin punainen lakkokenraali kuin sininen rauhantekijä. [Vasemmalta: Oijoi! — Jukka Gustafsson: Kuinka te kehtaatte? Aivan käsittämätöntä! — Välihuutoja] Hallitus on ottanut niin työntekijäpuolen kuin työantajat mukaan kaikkien työelämäuudistusten valmisteluun.

Tämä lisättäneen myös puhujan aikatauluun. — Kolmikantaista valmistelua on, edustaja Gustafsson, kunnioitettu ja kunnioitetaan, mutta se ei tarkoita minkään osapuolen veto-oikeutta. Joiltakin tahoilta tuntuu unohtuneen, että valtiosäännön mukaan ”valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta”. Valta kulkee käsi kädessä vastuun kanssa. Ne, joilla on vastuu, käyttäkööt myös valtaa.

Arvoisa puhemies! Suomessa täytyy olla lakko-oikeus, mutta epäilen, että tavan kansa ei halua pysäyttää vientiä tai menettää ylityökorvauksiaan vain eturyhmien vallanhimon vuoksi. Työministerin viesti on, ettei ay-liikkeen pidä suojella työntekijöiden etuja niin, ettei enää ole etuja, joita suojella. Jos ihmisiä innostetaan lakkoon kertomalla asioita, jotka eivät pidä paikkaansa, sinisten on vaikea ymmärtää poliittista lakkoilua.

Miten tilanteeseen suhtauduttaisiin, jos esimerkiksi ympäristöjärjestöt vaatisivat hallitusta kieltämään ydinvoiman käytön? Painostaakseen hallitusta ja eduskuntaa ne tekisivät rauhanomaisia mielenilmauksia kaikkiin maamme ydinvoimalaitoksiin, niin ettei ydinvoimaloita voitaisi käyttää, kunnes hallitus ja eduskunta suostuvat heidän vaatimukseensa. Pitäisikö hallituksen antaa veto-oikeus esimerkiksi ympäristöjärjestöille energia- ja ilmastopolitiikassa? Ilmastonmuutos on vakava haaste, mutta edes ilmastofundamentalistit eivät tällaista veto-oikeutta esitä.

Arvoisa puhemies! Antti Rinteen johdolla demarit sumuttavat suomalaisia. Ei pidä mennä vipuun. Ei tarvitse olla demari, jotta voi olla duunari. Olen saanut palautetta duunareilta, joiden mukaan Suomen vientiä ei pidä pysäyttää poliittisten lakkojen vuoksi. lsänmaallinen duunari on sininen.

Suomessa on paras työllisyystilanne sitten 1980-luvun lopun, [Paavo Arhinmäen välihuuto] — edustaja Arhinmäki, teidänkin puolueenne on kuitenkin ilmeisesti tällä vuosituhannella jo — jonka jälkeen kansainvälisen kaupan vapautuminen ja jäsenyys Euroopan unionissa ovat muuttaneet työmarkkinamme pysyvästi. Silti muutoksia on tehty liian hitaasti.

Kansanedustajien vastuu on ajaa kansan etua eikä eturyhmien etuja. Kansan etu on, että suomalaisille saadaan työpaikkoja ja hyvinvointiyhteiskunta on jatkossakin luotettavana suojana niille, jotka eivät ilman tukea selviä.

Arvoisa puhemies! Sininen eduskuntaryhmä tukee hallituksen ja sinisen työministerin toimia suomalaisten työpaikkojen hyväksi. Saavutukset puhuvat puolestaan.

Ensimmäinen varapuhemies Mauri Pekkarinen

Arvoisat edustajat! Terävä, hyvä, lyhyt välihuuto on paikallaan, mutta jatkuva mölinä ei. — Edustaja jatkaa.

Arvoisa puhemies! Kun perussuomalaiset aloittivat hallitustaipaleensa, Suomen tilanne oli katastrofaalinen edellisen hallituksen jäljiltä. Talouden luvut syöksyivät, velka kasvoi, ja työttömyys lisääntyi. EU-komissio varoitteli Suomea Kreikan tiestä, eli olimme lähellä joutua komission valvontaan ja siihen, että EU sanelee meille, mistä leikataan ja mitä me voimme tehdä. Oma päätösvaltamme olisi otettu pois. Tämä on sitä ihanaa EU-humppaa. [Naurua]

Tuolloin, siis jo vuoden 2015 hallitusohjelmaneuvotteluissa, haettaessa keinoja työllisyyden parantamiseen perussuomalaisten eduskuntaryhmä tyrmäsi kaikki keskustan ja kokoomuksen esitykset irtisanomissuojan heikennyksistä. [Heinäluoma: Nyt se selvisi!] Nykyisin perussuomalaiset eivät istu enää hallituksessa, ja sen kyllä huomaa.

Perussuomalaisten kanta irtisanomissuojan heikennyksiin on muuttumaton. Perussuomalaiset haluavat vastuullisena ja järkeviin ratkaisuehdotuksiin perustuvana puolueena vauhdittaa talouskasvua ja varmistaa, että talouskasvusta pääsevät nauttimaan kaikki Suomen kansalaiset. Perussuomalaiset haluavat yhä pitää kiinni myös työvoiman saatavuusharkinnan säilyttämisestä. Perussuomalaiset eivät halua luoda maahamme halpatyömarkkinoita, orjatyömarkkinoista puhumattakaan.

Arvoisa puhemies! Kun puhumme työllisyyspolitiikasta, emme voi ohittaa teollisuus- ja ilmastopolitiikkaa. Tällä hetkellä ilmastopolitiikan varjolla ajetaan kotimaista tuotantoa sellaisiin maihin, joissa päästörajoituksista ei välitetä. Tämä heikentää maamme teollisuuden kilpailukykyä ja johtaa siihen, että tuotannon ympäristörasitukset ovat suuremmat kuin jos tuotteet valmistettaisiin Suomessa.

Perussuomalaiset näkevät, että työ tuo tekijälleen paitsi taloudellista itsenäisyyttä myös tunteen yhteiskuntaan kuulumisesta. Perussuomalaisten tavoitteena onkin nostaa työllisyysasteemme muiden Pohjoismaiden tasolle, vähintään 75 prosenttiin, sekä parantaa pk-yritysten toimintaa ja asemaa. Meidän voimavaramme on ammattitaitoinen ja osaava työvoima. Haluamme panostaa koulutukseen, jotta osaavaa työvoimaa on jatkossakin tarjolla.

Arvoisa puhemies! Me siis haluamme, että suomalaisille pk-yrityksille annetaan parhaat edellytykset kasvaa, investoida ja työllistää. Tavoitetta työllisyyden kasvattamisesta ei saavuteta työehtoja polkemalla vaan luomalla yrityksille vakaa ja ennakoitava työympäristö. Perussuomalaiset ovat vaihtoehtobudjetissaan ja pitkin keskusteluja esittäneet useita eri ehdotuksia, jotka tähtäävät siihen, että yritykset voivat kasvaa ja työllistää.

Perussuomalaiset ymmärtävät hyvin pienen yrittäjän arkea, mutta irtisanominen mielivaltaisesti pärstäkertoimen mukaan ei ole ratkaisu [Ben Zyskowicz: Kuka sellaista on esittänyt?] eikä vastaa länsimaista ajattelua työnantajan ja työntekijän yhteistyöstä. Pienille yrityksille tulee antaa oikeudellista ja taloudellista apua, jos ongelmia kohdataan henkilöstön kanssa. Istutaan yhteiseen pöytään ja ratkotaan tilanne. Näillä keinoin saamme luotua suomalaisille työtä ja yrityksille hyvät edellytykset toimia hallituksen lietsoman vastakkainasettelun sijaan. [Timo Kalli: Kuka lietsoo?]

Arvoisa puhemies! Hallitus, ja erityisesti pääministeri, yrittää juntata yksittäisen lakiesityksen — itse asiassa vielä huonon sellaisen — verhoilemalla sen hallituksen luottamuskysymykseksi. Tämä on perussuomalaisten mielestä ala-arvoinen temppu. Hallituksen toiminta työehtojen polkemisessa ja työntekijä- ja työnantajajärjestöjen välien tahallisessa tulehduttamisessa ei ole Suomen eikä suomalaisten etu. On käsittämätöntä, että hallitus siis yrittää juntata läpi lain, joka myös mitä ilmeisimmin on ristiriidassa perustuslain yhdenvertaisen kohtelun vaatimuksen kanssa. [Ben Zyskowicz: Aika paljon sanottu valiokunnan jäseneltä!] Työministeri Lindström on itsekin tätä julkisuudessa epäillyt. Silti asiaa viedään eteenpäin ja provosoidaan tilannetta aina vain pahemmaksi. Yleislakkokaan ei taitaisi haitata hallitusta eikä hillitä heitä. Hallituksen pelleily vakavilla asioilla ei osoita, että tämä hallitus voisi nauttia eduskunnan tai ainakaan kansan luottamusta. [Markku Rossi: Kukahan täällä pelleilee?] Tämä leikki on jatkunut liian kauan, ja sen pitäisi loppua tähän.

Arvoisa puhemies! Perussuomalaiset katsovat, että hallituksen olisi tullut jo ajat sitten ilmoittaa, että irtisanomissuojan heikentämistä koskevan esityksen perustuslainmukaisuus tutkitaan huolella ja hanke keskeytetään. Täksi ajaksi ammattiliitot olisivat varmuudella keskeyttäneet myös omat mielenilmauksensa. [Jukka Gustafsson: Kyllä!] Perussuomalaiset vetoavat hallitukseen, jotta se palauttaisi yhteiskuntaan työrauhan. Valitettavasti tämäkin toive taitaa kulkea kuuroille korville. Niin kova uho hallituksella on päällä, kuten ryhmäpuheenvuorostakin kuulimme, että järki on jo sumentunut.

Arvoisa puhemies! On hyvä muistaa tässäkin kohti vanha viisaus: ”Parempi laiha sopu kuin lihava riita.” Hyvä hallitus, tämä on edelleen hyvä ratkaisu, johon kannattaa tarttua.

Edellä olevan perusteella ja perustuslain 44 §:ään viitaten esitän seuraavan epäluottamuslauseen: ”Hallitus on viimeaikaisella toiminnallaan kärjistänyt työmarkkinatilannetta ja näin vaarantanut talouden ja työllisyyden kasvun jatkumisen eikä siksi nauti eduskunnan luottamusta.”

Arvoisa puhemies, ärade talman! Hallituksen toiveesta keskustelemme tänään sen koko työllisyyspolitiikasta. Alkuun onnittelut: hallitusohjelman mukainen tavoite 72 prosentin työllisyydestä on saavutettu. Annan hallitukselle sen niin toivoessa koko kunnian tästä saavutuksesta, mutta kannattaa muistaa, että silloin keskustan—kokoomuksen hallitus kantaa myös koko vastuun 10 vuoden takaisesta työpaikkojen menetyksestä. No, jokainen taloutta tunteva ymmärtää, että molempien taustalla on suuressa kuvassa kyse enemmän viennistä ja kansainvälisen talouden suunnasta.

Muut hallituksen tavoitteet ovatkin sitten jääneet lähtötelineisiin: Hallitus lupasi ohjelmassaan luoda osallistavan sosiaaliturvamallin, jonka tavoitteena on sovittaa yhteen palkka ja sosiaaliturva — ei ole luotu. Hallitus lupasi tuoda paikallisen sopimisen toimintatapoja työpaikoille — ei ole tuotu. Hallitus lupasi työmarkkinoille rakenteellisia uudistuksia vuoropuhelussa työelämän osapuolten kanssa. Silti perhevapaat ja sosiaaliturva jäivät uudistamatta. Vuoropuhelun tulokset näemme tämän päivän keskustelussa.

Työllisyys seuraa aina kansainvälisiä suuntauksia, mutta varmasti hallituksen omilla toimilla on ollut merkitystä työllisyystavoitteen saavuttamisessa, niin paljon työtä tekeviä ja työnhakijoita on kuritettu. Aluksi hallitus suunnitteli pakkolakeja, jotka korvattiin lähes yhtä huonolla kilpailukykysopimuksella. [Ben Zyskowicz: Tehän kannatitte sitä!] Julkisen puolen työntekijät, etenkin siis pienituloiset naiset, maksoivat, he menettivät lomarahojaan. [Välihuutoja] Työttömyysvakuutusmaksuja siirrettiin työnantajilta työntekijöille. Sitten hallitus päätti laskea irtisanomisen jälkeisen takaisinottovelvollisuuden yhdeksästä peräti neljään kuukauteen, siis alemmas kuin länsimaissa keskimäärin. Sen jälkeen kohteena olivat työttömät. Työttömyysturvaa lyhennettiin ja sen tasoa heikennettiin. Aktiivimalli ykköstä markkinoitiin työttömien aktivoijana, mutta kuinkas kävikään: Kelan mukaan yhdeksälle työttömälle kymmenestä se on osoittautunut puhtaaksi leikkuriksi.

Bara 10 procent av alla arbetslösa har aktiverats med modellen, och tro det eller ej, det är ungefär lika många som före modellen.

Hallitus lupasi parantaa työttömien palveluja ottamalla käyttöön kolmen kuukauden välein tapahtuvat määräaikaishaastattelut. Palvelu kuulosti hyvältä, vaikka varoitimme jo alussa TE-toimijoiden määrän riittämättömyydestä. Valitettavasti olimme oikeassa: määräaikaishaastatteluista huolimatta kasvokkain kohtaamisten määrä on päinvastoin laskenut — siis laskenut. [Vasemmalta: Oho!]

Arvoisa puhemies! Jopa miljoonalla suomalaisella on vanhentunut tai puutteellinen koulutus. Yli 600 000 työikäistä on pelkän perusasteen varassa. Lisäksi miljoonalla on riittämättömät tietotekniset taidot. On selvää, että tämän porukan asemaa ei paranneta irtisanomislailla eikä hallituksen lupaamalla aktiivimalli kakkosella, joka uhkaa vastuuttaa työllistymissuunnitelman teon työttömälle itselleen.

Tiedän haasteet omasta kokemuksestani. Olen ollut työttömänä, ja se oli ylivoimaisesti kamalinta aikaa elämässäni. Vaikka minulla oli hyvä koulutus, paljon työkokemusta ja kannustava lähipiiri, työttömyys uhkasi viedä itsetuntoni ja elämäniloni. En olisi noussut työttömyydestä ilman ulkopuolista kannustusta. Miten te kuvittelette sen nousun tapahtuvan omin voimin silloin, kun ihmisellä on lisäksi ongelmia arjenhallinnan ja terveyden kanssa?

Me vihreät peräänkuulutamme irtisanomislain ja näennäistoimien sijaan koulutusta. Lisää koulutusta toiselle asteelle, työntekijöille sekä työttömyyskausille. Hallitukselle tämä viimeinenkin tuntuu olevan ylivoimaista, sillä hallituksen jäsenet äänestivät valiokunnassa nurin pikakäsittelyn työttömän oikeudesta opiskella työttömyysturvalla, vaikka se olisi voitu viedä yksimielisesti maaliin. [Paavo Arhinmäki: Uskomatonta!]

Suomessa on lähes 180 000 yksinyrittäjää. Me haluamme tehdä heille helpommaksi ensimmäisen ja toisen työntekijän palkkaamisen korvaamalla näistä aiheutuvia sivukuluja. Me haluamme parantaa sosiaaliturvaa ja eläkekertymää niille kevytyrittäjille ja itsensätyöllistäjille, jotka toimivat työnteon, yrittäjyyden, opiskelun, hankkeiden ja projektien välimaastossa ja joita on jo 80 000.

Me haluamme helpottaa yhdistysten työllistämistä poistamalla palkkatuen keinotekoiset rajat. Esimerkiksi Ruotsissa palkkatukea käytetään Suomeen verrattuna viisinkertainen määrä. Me haluamme laajentaa välityömarkkinoita, jotka parhaimmillaan toimivat polkuna yrityksiin ja heikoimmillaankin lisäävät pitkäaikaistyöttömien arjen hallintaa ja yhteenkuuluvaisuuden tunnetta.

Me vihreät olemme valmiit uudistuksiin. Olemme valmiit selkeyttämään irtisanomisen pelisääntöjä vahvistaaksemme niin työntekijän kuin yrittäjänkin oikeusturvaa. Olemme valmiit uudistamaan perhevapaat ja niiden rahoituksen. Olemme valmiit laajentamaan perustulokokeilua ja muuttamaan sosiaaliturvaa entistä työntekoon kannustavammaksi. Olemme valmiit vapauttamaan työllisyystoimijat näennäisten suoritteiden kirjaamisesta aitoon työpaikkojen räätälöimiseen työttömälle. Olemme valmiit lisäämään paikallista sopimista työehtosopimusta perälautana käyttäen. Olemme ehdottaneet järjestäytymättömien yritysten mukaan saamiseksi ulkopuolista sovittelijapalvelua, mitä pidetään harkinnan arvoisena sekä työntekijä- että yrittäjäpuolella.

Arvoisa puhemies! Hallitus kirjasi kolme vuotta sitten omaan ohjelmaansa aivan oikein, että päämäärien saavuttaminen edellyttää rakenteellisia uudistuksia, joita pitää edistää vuoropuhelussa työelämän osapuolten kanssa. Näissä hallitus on epäonnistunut ehkä kaikkein pahimmin, siis sekä rakenteiden uudistamisessa että siinä vuoropuhelussa. Seurauksena on ollut yksittäisiä, tehottomia, toisistaan irrallisia ja jopa vastakkaisia esityksiä. Ei ihme, että puoli Suomea on takajaloillaan. Keskustelu työllisyyspolitiikasta on tärkeää. Tämänpäiväinen hallituksen käsienpesuyritys sen sijaan ylittää kaikki aiemmin piruetit ja kuperkeikat. Jäljelle ei jää kuin ikävä päätös irtisanomislaista, josta edelleenkään eduskunnalla ei ole edes esitystä ja josta jatkossakin vastuu on vain hallituspuolueilla.

Yhdymme sosiaalidemokraattien tekemään epäluottamuslause-esitykseen.

Arvoisa herra puhemies! Vasemmistoliitto on tyrmistynyt hallituksen kylmästä viestistä työmarkkinoille. Työntekijä leimataan riskiksi, josta pitää voida hankkiutua eroon entistä kevyemmin perustein. Hallituksen työllisyyspoliittinen linja on ollut koko tämän vaalikauden ajan työttömiä kurittava ja työntekijöiden oikeuksia polkeva. [Eduskunnasta: Työllisyys paranee!] Työehtoja ja palkkoja on heikennetty ja sosiaaliturvaa leikattu useaan otteeseen. Hallituksen kilpailukykysopimus oli käytännössä yksipuolisesti saneltu kiristyspaperi, jossa palkattoman työajanpidennyksen ja lomarahaleikkauksien vaihtoehdoksi asetettiin puolentoista miljardin euron köyhiin ja lapsiperheisiin kohdistuvat lisäleikkaukset sekä pakkolait.

Kaiken huipuksi hallitus vielä petti lupauksensa, jossa se sitoutui luopumaan työttömyysturvan lisäleikkauksista ja valmistelemaan työlainsäädännön uudistukset kolmikantaisesti. Hallitus on syyllistynyt jopa tuplapetokseen: ensin tulivat aktiivimalliksi naamioidut leikkaukset työttömille ja nyt yksittäisen etujärjestön lobbaama irtisanomislaki.

Eduskuntapuolueista ainoastaan Vasemmistoliitto pysyi loppuun asti suomalaisen työntekijän puolella, emmekä hyväksyneet kiristämällä aikaansaadun epäreilun kilpailukykysopimuksen varjolla tehtyjä lakimuutoksia. [Ben Zyskowicz: Kuulitteko, vihreät?] Sanelupolitiikan sijaan kannatamme työmarkkinaosapuolten aitoa ja avointa sopimista.

Arvoisa puhemies! Pääministerin tiedonanto on taas yksi näytelmä Sipilän absurdissa teatterissa. Sipilä hakee eduskunnan selkänojaa lakiesitykselle, jonka sisältöä eduskunta ei ole vielä edes nähnyt. Valitettavasti tällainen toiminta ei suinkaan lisää eduskunnan arvovaltaa, vaan asettaa sen jopa naurunalaiseksi. Pääministeri ohittaa lainsäätämisen normaalit prosessit ja haluaa sitoa eduskunnan kädet, ennen kuin se on edes nähnyt koko hallituksen esitystä.

Myös pääministeri Sipilän puheet siitä, kuinka kansalaisyhteiskunta ei saisi pyrkiä vaikuttamaan eduskunnan päätöksentekoon, ovat demokratialle täysin vieraita. [Ben Zyskowicz: Ei hän ole mitään sellaista sanonut!] Oletteko te, pääministeri Sipilä, todella sitä mieltä, että kun hallitusohjelma kerran saa eduskunnan enemmistön hyväksynnän, kansalaisten tulisi istua kuuliaisina ja hiljaa aina seuraaviin vaaleihin asti? [Timo Heinonen: No ei tietenkään!] Eikö demokraattisessa yhteiskunnassa myös ammattiyhdistysliikkeellä ole oikeus puolustaa työntekijöiden yhdenvertaista kohtelua ja tasa-arvoista työelämää niillä laillisilla keinoilla, jotka sillä on? Nyt hallituksen esityksellä ajetaan vääjäämättä ammattiliitot tilanteeseen, jossa ainoaksi keinoksi jää aloittaa taistelu sopimusyhteiskunnan ja kansalaisten oikeusturvan puolesta.

Kuten sanottua, Sipilän hallitus on heikentänyt palkansaajien ja työttömien asemaa jatkuvasti. Lomarahojen leikkauksen ja palkattoman työajan pidentämisen lisäksi koeaikaa on pidennetty, takaisinottovelvoitetta höllennetty ja ansiosidonnaisen kestoa lyhennetty. Tästä hallituksen kovasta politiikasta ovat joutuneet maksamaan erityisesti naiset, ja todennäköisesti näin tulee käymään myös irtisanomislain kanssa. Monilta naisvaltaisilta aloilta esimerkiksi irtisanomissuojaa koskevat määräykset puuttuvat työehtosopimuksista kokonaan. Itse naisvaltaisella matalapalkka-alalla osa-aikamyyjänä työurani tehneenä en voi ymmärtää politiikkaa, jossa sukupuolivaikutukset jätetään jatkuvasti arvioimatta tai sitten niistä ei yksinkertaisesti piitata.

Pääministeri Sipilä, kysynkin: eikö teille mikään riitä? Tässä ei ole kysymys vain siitä, mitä mieltä olemme, vaan siitä, mikä on oikeus ja kohtuus. Uskotteko te hallituksessa, että työntekijöiden asettaminen eriarvoiseen asemaan yrityksen koon perusteella on hyväksyttävää ja oikeudenmukaista lainsäädäntöä?

Tätä kysymystä pohti sunnuntaina blogissaan myös valtiotieteen tohtori Jukka Seppinen, joka arvioi, ettei yhdenvertaisuusperiaatteen nojalla ole mahdollista eriarvoistaa irtisanomisperusteita suurissa ja pienissä yrityksissä ilman puuttumista perustuslain säätämisjärjestykseen. Miksi siis takertua esitykseen, jolla on suuri riski törmätä perustuslakiin ja jonka työllisyysvaikutuksista ei ole näyttöä hallituksen itse tilaamien selvityksien mukaan? Jopa Elinkeinoelämän keskusliiton entinen työmarkkinajohtaja Lasse Laatunen sanoi Uuden Suomen haastattelussa: "Nyt ollaan ajamassa maata erittäin kalliiden konfliktien piiriin sellaisella yhden pykälän kirpun nylkemisellä, mistä ei ole kenellekään käytännössä mitään hyötyä."

Arvoisa puhemies! Suomen kilpailukyky nojaa korkeaan osaamiseen, työn laatuun ja luotettavuuteen. Se ei voi perustua jatkuvaan työehtojen heikentämiseen ja kansakunnan osaamistason alasajoon. Työpaikoille tarvitaan lisää luottamusta ja yhteispeliä, ei epävarmuutta ja sanelua.

Yritysten kasvun ja kehittymisen tärkein este tällä hetkellä ja todennäköisesti myös tulevina vuosina ei ole irtisanomisen vaikeus, vaan pula osaavasta työvoimasta. [Jukka Gustafsson: Juuri näin!] Tätä ongelmaa ei irtisanomislailla helpoteta, vaan päinvastoin pienten yritysten rekrytointi voi jopa vaikeutua, jos työntekijät menevät mieluummin töihin paremman työsuhdeturvan tarjoaviin isoihin yrityksiin. Hallitus voi esityksellään siis jopa päätyä hankaloittamaan pienten yritysten työvoiman saatavuutta ja toimintaedellytyksiä.

Irtisanomislain sijaan ensimmäisen työntekijän palkkaamista yrityksissä voitaisiin tukea vasemmiston esittämällä automaattisella palkkatuella. Pienyrittäjäohjelmassamme ja esityksissämme olemme listanneet useita keinoja yksinyrittäjien ja itsensä työllistävien toimeentulon ja arjen helpottamiseksi. Pitkäaikaistyöttömät tarvitsevat parempia työvoimapalveluita, koulutusta ja kannustavamman sosiaaliturvan, eivät ideologista kurinpalautusta ja alati pahenevaa byrokratiaviidakkoa. Tarvitsemme inhimillisen Suomen, joka toimii kaikille, ei vain harvoille.

Arvoisa puhemies! Vasemmistoliitto ei voi antaa tukeaan hallitukselle, joka tietoisesti murentaa kansalaisyhteiskunnan luottamusta demokratiaan ja joka toimillaan asettaa työntekijät ja yritykset eriarvoiseen asemaan. Kannatan edustaja Heinäluoman tekemää epäluottamusesitystä.

Arvoisa puhemies! Aluksi vastaan edustaja Kankaanniemelle kysymykseen, jonka hän esitti aikoja sitten: siniset on pienyrittäjien puolue.

Täällä salissa on kysytty ja kaivattu hallituksen esityksen tekstiä. Toki minäkin kaipaisin sitä tekstiä. Olisi helpompi keskustella, ja tiedettäisiin, mistä täällä äänestetään. Mutta vastaavan kysymyksen voi esittää myös tuonne kentille, toreille — miksi sitten lakkoillaan? Eli te voitte esittää tämän kysymyksen siihen suuntaan.

Toinen asia, mitä täällä on kysytty kovasti, on tämä paikallinen sopiminen. Ja kun varsinkin salin vasemmalta puolelta on moitittu tätä mahdollista esitystä, niin pitäisikö keskittyä tämän paikallisen sopimisen valmisteluun, että saadaan työpaikkoja lisää Suomeen?

Arvoisa puhemies! Tämä keskustelu on aika absurdi. Täällä hallitus kehuu, mitä he ovat tehneet, ja haukkuu liittoja, ja todellisuudessa nyt on tilanne, jossa työmarkkinaosapuolet ja hallitus ovat joutuneet konfliktiin ja hallitus yrittää nyt eduskunnalta etsiä jotakin selkärankaa sen ratkaisemiseksi. Kyllähän hallitus voi tuoda tänne lakeja ihan omalla aikataulullaan, eikä siitä tarvitse eduskunnalle mitään etukäteiskeskustelua järjestää, etenkin kun täällä haetaan nyt käsien sitomista lakiin, jonka sisältöä emme edes tiedä.

Hallitus työmarkkinapolitiikassaan etsii ratkaisuja heikentämällä työntekijän asemaa, kun pitäisi etsiä ratkaisuja, joilla me tätä kokonaistilannetta parannamme, etenkin kun me tiedämme, että tänä päivänä työntekijä ja yrittäjä aika usein vaihtavat paikkaa. Sen takia, jos me puhumme pienten yritysten helpottamisesta, tukea ensimmäisen ja toisen palkkaamiseen, koulutusta lisää, koulutusta työpaikoille, ammatillisen koulutuksen laadun varmistaminen, jotta saadaan hyviä työntekijöitä, [Puhemies koputtaa] ja perusturvan uudistaminen niin, että työn tekeminen, myös pienten pätkien, kannattaa aina.

Arvoisa puhemies! Kyllä minäkin liityn niihin, jotka ovat kyllä aika hämmentyneitä. Todellakin, hetki sitten tämän piti olla aivan siis megaluokan kysymys, joka on tosi tärkeä hallituksen linjan kannalta. Sitten pääministeri lähtee pois — kesken keskustelun. Kuulun television suuriin ystäviin, mutta katson niin, että eduskuntadebattia pitää jatkaa senkin jälkeen, kun tv-kamerat ovat sammuneet. [Naurua]

Täällä on aika monta olennaista kysymystä tämän uudistuksen sisällöstä — mitä tämä tarkoittaa — jotka ovat täysin vailla vastausta. Oltuani nyt täällä runsaat kolme tuntia totean, että ymmärrän vielä vähemmän, mitä hallitus on tekemässä. Lukemattomia kysymyksiä on ollut ministereille, ministeri Lindströmille. Mitä tämä tarkoittaa? Mikä tässä muuttuu? Sanotaan, joo, että irtisanominen tulee helpommaksi. Mutta mitkä ovat ne tapaukset? Ei yhtään esimerkkiä ole tähän mennessä tullut. Jos nyt olisin yrittäjä, pienyrittäjä, ja olisin seitsemän hengen yrityksessä toimitusjohtaja ja katsoisin tämän keskustelun lävitse, niin en kyllä todellakaan tietäisi, uskallanko enää irtisanoa yhtään työntekijää. [Pia Viitanen: Tai palkata!] — No niin, ja palkata, jotta voisi päästä helpommin eroon. [Puhemies koputtaa] Siis eihän teillä ole tässä mitään esimerkkiä, mitä te olette tekemässä todellisuudessa.

Puhemies Paula Risikko

Edustaja Zyskowicz, ja sen jälkeen ministeri vastaa.

Arvoisa herra puhemies! Tässä asiassa ei ole kyse irtisanomisesta. [Eero Heinäluoma: No mistä?] Tässä on kyse palkkaamisesta. Haluamme kannustaa ja helpottaa pieniä yrityksiä uusien työntekijöiden palkkaamisessa. [Eero Heinäluoma: Orwell on kateellinen!] Mutta tässä asiassa on kyse myös demokratiasta, kansanvallasta. Totta kai kaikki etutahot, myös ammattiyhdistysliike, saavat vastustaa hallituksen politiikkaa ihan niin paljon kuin vain jaksavat, mutta on eri asia pyrkiä poliittisilla lakoilla laittamaan koko tämä maa polvilleen. Ei pääministeri ole sanonut, että ei saisi vastustaa hallituksen politiikkaa, kuten täällä väitettiin. On tosiaan eri asia pyrkiä panemaan polvilleen koko maa poliittisilla lakoilla.

Sanon lopuksi, että jos ammattiyhdistysliike nyt toisi kilpailukykyisen ehdotuksen tämän kiistan ratkaisemiseksi, ei veronmaksajien piikkiin vaan uudistuksilla, niin varmasti oltaisiin valmiita ottamaan se tarkasteluun.

Arvoisa herra puhemies! Kiitoksia keskustelusta. Vastaan pariin kysymykseen.

Edustaja Östman, tästä, mitä me olemme ajatelleet tämän esityksen vaikutuksista liittyen siihen, kannustaako tämä oman työvoiman käyttöön ja toistaiseksi voimassa olevien työsopimusten tekemiseen. Arviomme on, että se vähentäisi vuokratyötä ja muiden tämmöisten epätyypillisten työn muotojen käyttöä, että tämmöistä vaikutusta sillä voisi olla.

Mutta sitten tähän perustuslailliseen kysymykseen, minkä muun muassa edustaja Meri nosti esille. Tämä on ollut ja on todella vaativa asia viedä eteenpäin. Eli tämä sovellettava irtisanomiskynnys määritellään perustuslain edellyttämällä tavalla riittävän tarkkarajaisesti. Se tarkkarajaisuus on äärettömän vaikeaa. Lisäksi säännösten pitää täyttää Euroopan sosiaalisen peruskirjan ja ILOn yleissopimuksen vaatimukset. Kummassakin näissä Suomea sitovassa asiakirjassa työsopimuksen irtisanomiselta edellytetään pätevää syytä. Tämän ehdotetun sääntelyn tulee noudattaa perustuslakia, mutta olosuhteet pienissä ja isoissa yrityksissä ovat erilaisia ja voivat näkyä työsuhteen jatkamisedellytyksiä arvioitaessa. Myös voimassa olevan lain mukaan yrityksen koko otetaan huomioon, kun arvioidaan irtisanomisperusteen täyttymistä. Tämä on hyvä muistaa tässä keskustelussa, että siltä osin sellaista uutta menettelyä ei olla tuomassa.

Mutta haluaisin käydä läpi vähän, hyvin lyhyesti, tämän hallituskauden keskeisiä päätöksiä, kun koko ajan annetaan semmoista kuvaa, että hallitus ei ole tehnyt mitään muuta kuin kiusannut työttömiä ja se on ainoa tavoite: Irtisanotulle on tullut mahdollisuus työnantajan kustantamaan muutosturvakoulutukseen, työterveydenhuoltoon. Nollatuntisopimuksiin pelisäännöt. Työaikalain kokonaisuudistus — erittäin hyvä asia. Yt-lain uudistamistarpeita selvitetään — erittäin hyvä asia. Sitten on työttömien haastattelut, joita alussa haukuttiin, nyt niitä pidetään hyvinä — siihen on muuten tullut yli 400 henkilötyövuotta lisää, juuri tämän syyn takia, aktiivimallin ja haastatteluiden takia, eli on resursoitu enemmän kuin aikaisemmat hallitukset yhteensä. Nuorten ohjelmatoiminta on vakinaistettu. Positiivisen rakennemuutoksen toimenpiteet, niin sanottu siltasopimus. Työttömät voivat jatkossa opiskella lyhytkestoisia opintoja työttömyysetuutta menettämättä — toivottavasti se menee täällä nopeasti läpi, se on eduskunnan käsissä. Itsensä työllistämisen helpottaminen: työttömyysetuutta voidaan maksaa neljän kuukauden ajan yritystoimintaa aloitettaessa. Ynnä muuta, ynnä muuta.

Edustaja Vanhanen aloitti, että myönteinen kehitys ei ole tapahtunut itsestään. Näinhän se nimenomaan on. Se vaatii toimenpiteitä. Jos täällä nyt halutaan antaa semmoinen kuva, että nämä ratkaisut olisivat helppoja, niin sehän ei tietenkään pidä paikkaansa. Nämä ovat olleet äärimmäisen hankalia, äärimmäisen vaikeita, ja aina vain vaikeammaksi menee seuraavalle hallitukselle.

Sen takia edustaja Kääriäisen puheenvuoroon siitä, mistä meidän pitäisi täällä puhua, mitä olemme valmiita tekemään: Ei niin, että annetaan vaihtoehdoksi, että valtio maksaa, valtio maksaa ja valtio maksaa. Pitää olla valmis tekemään semmoisiakin muutoksia, jotka osuvat omaan kannattajakuntaan, ja siihen tämä hallitus on uskaltanut lähteä.

Arvoisa puhemies! Hallitus on tehnyt paljon hyvää yritystoiminnan edistämiseksi, mutta nyt hallitus on lyömässä kirveensä kiveen. Pienimpien yritysten työntekijöiden irtisanomissuojan heikentäminen ei palvele pienyrittäjien etuja. Uusi sanamuoto tulee olemaan tulkinnanvarainen, kuten edustaja Essayah totesi, ja tulee pitkiä oikeudenkäyntejä, joissa selvitellään näitä tulkintoja. Toisaalta on kysyttävä, hakeutuvatko työntekijät mielellään alle 10 henkilön yrityksiin, joissa on heikompi työsuhdeturva.

Kysyisin ministeri Lindströmiltä: miksi hallitus ei tartu sosiaalidemokraattien esittämään ehdotukseen, että pienyrittäjille järjestettäisiin oikeudellista apua irtisanomistilanteitten varalta? Jos tämä apu suunnattaisiin yrittäjäjärjestöjen kautta, tätä kautta voitaisiin myös edistää pienyrittäjien järjestäytymistä. Tämä olisi paljon järkevämpi ehdotus kuin hallituksen nyt suunnittelema lakiuudistus.

Arvoisa rouva puhemies! Itä-Savo-lehdessä oli Savonlinnan seudun pk-yrittäjille tehty kysely nimenomaan tästä laista, ja siellä yrittäjät kokevat tämän lain tarpeelliseksi. Se rohkaisee heitä lisäämään työntekijöiden määrää eli työllistämään työntekijöitä. Eniten hyötyjä yrittäjät näkisivät lainmuutoksen tuovan heidän kilpailukykyynsä ja yrittäjän stressikuormaan. Täällä salissa silti ihmetellään, miksi ihmeessä tämä laki pitää yleensä tuoda eduskuntaan.

Arvoisa puhemies! Hallitus on tehnyt paljon sen eteen, että jokaisella ihmisellä olisi oikeus ja mahdollisuus työhön. Työlainsäädäntöön on tehty muutoksia, joilla pitkäaikaistyöttömienkin mahdollisuus työllistyä on parantunut huomattavasti. Näissä uudistuksissa on myös parannettu työntekijän ja työnhakijan asemaa. Irtisanotulla on mahdollisuus työnantajan kustantamaan muutosturvakoulutukseen ja työterveydenhuoltoon, nollatyösopimusten pelisääntöjä on tarkennettu, itsensä työllistämistä on helpotettu ja TE-toimistojen henkilöstöä on lisätty. Tässä vain muutamia esimerkkejä.

Arvoisa puhemies! Työllisyyden parantamisella ja panostuksilla elinkeino- ja innovaatiopolitiikkaan tämä hallitus on onnistunut auttamaan monien ihmisten työllistämistä, mikä on näkynyt työttömien työnhakijoiden määrän voimakkaana laskuna viimeisen vuoden aikana. Syrjäytyminen työmarkkinoilta johtaa usein vakavaan köyhyyden ja sosiaalisten ongelmien kierteeseen. Tähän ratkaisuna on työllistämisen helpottaminen.

Mielestäni on erittäin harmillista, että työmarkkinatilannettamme luonnehtii tällä hetkellä syvä vastakkainasettelu sen sijaan, että yhdessä hakisimme ratkaisuja työllisyyden parantamiseen. Tänään ministeri Saarikolle julkistettu selvitys palkkatasa-arvosta kertoo, että palkka-avoimuus on merkittävin asia, jolla palkkatasa-arvoa voidaan lisätä. Tähän tarvitaan lainsäädännöllisiä keinoja. Meillä on siis monia haasteita työmarkkinoilla, ja niiden ratkaisuun tarvitaan rakentavaa yhteistyötä ja yhdessä tekemistä, ei toisiamme vastaan olemista.

Arvoisa rouva puhemies! Jos yhteiskunnan yhteisten asioiden hoidosta puuttuu kolme asiaa, jotka ovat keskinäinen arvostus, keskinäinen luottamus ja yhteistyökykyisyys, niin menetämme erittäin paljon voimavaroja yhteisten asioiden hoitamiseen. Minulla on huoli siitä, että me olemme kaikella tällä touhulla huonontamassa luottamus- ja sopimusyhteiskunnan suurta merkitystä. Tämän vuoksi ei ole ihme, että keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Kaikkonen puhuu kansallisesta työkokouksesta tai edustaja Seppo Kääriäinen lausui joku päivä sitten: ”Taitaa olla pitkä matka vastakkainasettelusta yhteisen pöydän ääreen.” Tällä menolla kannan myös samaa huolta.

Olen erityisen huolissani siitä, mihin pahimmillaan ollaan menossa, ja juurisyyt liittyvät siihen, että aito kolmikantavalmistelu, koskipa se työlakeja tai palkkaperusteista sosiaaliturvaa, ei ole enää ollut voimissaan. Ja jälki on tämän näköistä, jota me olemme täällä todistamassa. Kuitenkin se on ollut tuloksellista. Suomi on hukkaamassa tärkeää sosiaalista ja luottamuspääomaansa. Itsekriittisesti voin kyllä sanoa, että politiikassa ja työmarkkinapolitiikassa helpoin laji on kärjistää ja innostaa omiaan, mutta niitä toimijoita on vähempi, jotka etsivät ratkaisuja eivätkä lisäongelmia.

Arvoisa työministeri — ei nyt istu täällä — ja muutkin ministerit tietävät, että SDP ei ole tämän ongelman osapuoli, mutta olemme esittäneet lukuisia vaihtoehtoja tälle irtisanomisen heikentämisen lainsäädännölle, malleja, jotka ovat työllistävyyden kannalta parempia ja jotka pitävät huolen myös siitä, että työntekijöiden yhdenvertaisuus ei tule kyseenalaiseksi. Niitä oli viisi — ja meidän ideapussistamme löytyy lisää — ja kaikki eivät ole julkisen talouden kustannuksia lisääviä. Niitäkin on, mutta niitäkin voidaan toteuttaa asteittain eikä kerralla, koska kustannusarvioissa täytyy olla realistinen.

Nyt se iso kysymys tämän päivän keskustelusta kuuluukin: onko hallitus tällä tiedonannollaan ja siihen liittyvällä äänestyksellä sitomassa omat sovinnontekemisen eväät tämän kyseisen irtisanomisturvaa heikentävän lain ympärille, vai onko tämän jälkeen mahdollista hakea puhtaalta pöydältä ilman ennakkoehtoja ennen lain tuloa tänne eduskuntaan joitain yhteisiä uusia korvaavia ratkaisuja, joilla on myös työllisyyskynnystä ja työllistämistä parantavia vaikutuksia? Ymmärsin, että edustaja Ben Zyskowicz vähän tapaili tätä samaa asiaa. Käytetäänkö hyväksi tämä aikaikkuna tästä päivästä sinne lakimuutosten tulemiseen tänne eduskuntaan ja haetaan yhteisiä ratkaisuja ja päästään myös siihen, että näitä vaikeita työriita-asioita ei tarvitsisi meidän täällä yhteiskunnassa katsella?

Arvoisa rouva puhemies! Tilanne on Suomessa se, että pienillä yrityksillä, saati yksinyrittäjällä, ei ole nykyisin riittävästi kannattavuutta palkata työntekijää. Työvoimahan Suomessa käytännössä hankitaan jo vuokratyöfirmojen kautta tai käyttämällä vähintään alihankkijoita. Siis työllistämiskynnyksen alentaminen pienissä yrityksissä on toki tarpeellista. Siihen hyvä keino olisi esimerkiksi paljon puhuttu Viron malli, ja ehkä vielä parempi keino olisi verojen pienennys tai byrokratian vähentäminen. Hallituksen kaavailema työsopimuslain irtisanomisperusteen muutos pienten yritysten työntekijöitä syrjiväksi on keinovalikoimassa kuitenkin kaikkein epäoikeudenmukaisin vaihtoehto. Odottelen itsekin ihmeissäni, mikä esitys sieltä tulee. Tämä tiedoksianto on kyllä ollut parlamentarismin väärinkäyttöä.

Arvoisa puhemies! Hallitus on järjestänyt varsinaisen teatteriesityksen tänne tänään. Meille tuodaan puhetta esityksestä, jota meillä ei edes ole ja josta me emme tiedä, ja eduskunnalta halutaan selkänojaa hallituksen itse aiheuttamaan umpisolmuun ja sotkuun.

Hallituksen toiminta ei ole antanut aihetta luottamukseen. Esimerkiksi työttömille aktiivimalli on tietänyt toimeentulon heikennystä, eikä ole ollut mitään vaikutusta sillä, vaikka työtön olisi ollut itse kuinka aktiivinen. Olen kuunnellut pitkään, miten perustelette, että työllisyyttä on parannettu, mutta koko tämä keskustelu ja tämä teidän esityksenne vievät pohjan siltä, että voi aidosti tehdä pienyrittäjän työllistämistä parantavia uudistuksia, kuten paikallista sopimista edistää. [Ben Zyskowicz: Mikä estää?]

Sitä paitsi olette leikanneet tutkimuksesta, koulutuksesta ja tieteeltä niin paljon, että meidän huippututkijat joutuvat muuttamaan ulkomaille. Mitä työllistämistä se on, kun viedään tulevaisuuden innovaatioilta [Puhemies koputtaa] ja työllisyydeltä pohjaa pois?

Arvoisa puhemies! Pääministeri Sipilä, tarttukaa edustaja Kaikkosen esitykseen työkokouksesta. Haetaan siellä yhteisiä ratkaisuja, joilla ratkaistaan näitä ongelmia, mistä te äsken puhuitte.

Mutta, pääministeri Sipilä, tällä hetkellä se ongelma, minkä te olette synnyttäneet, on irtisanomissuojan heikentäminen jakamalla työmarkkinoita kahtia ihmisten kesken. Se on väärää politiikkaa. Hakekaa sellaisia ratkaisuja, joilla voidaan oikeasti näitä pieniä yrittäjiä auttaa sekä taloudellisesti että myöskin neuvonnan suhteen. Ottakaa vaikka sieltä yrittäjävähennyksestä, apteekkarivähennyksestä, muutama kymmenen miljoonaa ja sitä kautta hoitakaa tämä ongelma kuntoon. On oikeudenmukaista auttaa näitä pieniä yrityksiä saamaan työsuhdeneuvontaa niissä tilanteissa, joissa työpaikoilla syntyy ongelmia. On oikeudenmukaista myöskin ratkaista näitten yrittäjien ongelmia sillä, että annetaan ensimmäisen työntekijän palkkaamisesta 20 000 euron verovähennys. Se raha riittää kyllä, kun otatte sieltä yrittäjävähennyksestä pikkuisen lisää tänne. [Ben Zyskowicz: Ja nyt vastaus pää-ministerin kysymykseen, edustaja Rinne!]

Arvoisa puhemies! Työ ja työsuhteen muodot ovat olleet valtavassa murroksessa. On aivan selvää, ettei lainsäädäntö eivätkä myöskään työsuhde ja sosiaaliturva ole pysyneet perässä, ja siksi me tarvitsemme muutoksia. Mutta hallitus on lähtenyt näitä muutoksia kyllä hakemaan sieltä varsin ongelmallisesta päästä. Henkilöperusteisessa irtisanomisessa tänäkin päivänä se tilanteen tulkinta lienee kai paljon vaikeampi ongelma kuin varsinaisesti irtisanomissuoja itsessään. Kysyisinkin pääministeriltä, eikö näitä mahdollisia virherekrytointitilanteita varten ollut etsittävissä joitakin muita keinoja kuin niin perustuslain kuin myöskin ILO-sopimusten kannalta todennäköisesti varsin ongelmallinen irtisanomissuojan heikentäminen. Eikö voisi ajatella, että esimerkiksi koeaikaa voitaisiin pidentää tai työntekijän karenssia voitaisiin vastaavasti sitten lyhentää tai osasta irtisanomisajasta maksaa [Puhemies koputtaa] irtisanomiskorvausta? Eikö se olisi helpompi tapa edetä tässä tilanteessa?

Arvoisa puhemies! Täällä on käytetty puheenvuoroja, että tässä on hyvin raju ja radikaali esitys, mutta tosiasiassahan tämä hallituksen valmistelema muutosesitys on erittäin pieni, mutta se on kuitenkin tärkeä. Perustelen sitä sillä, että kun Yrittäjät teetti tutkimuksen, niin jopa puolet yrittäjistä ja yrityksistä sanoi, että he ovat valmiita työllistämään enemmän, jos tähän tulee helpotusta. Minusta tälle kannattaa antaa painoarvoa sen takia, että kyllähän kasvun nälkä ja työllistäminen ovat paljon myös asennekysymyksiä ja talouteen liittyy paljon myös psykologiaa. Ja jos kerran koetaan, että rekrytointikynnys on liian korkea ja riski on liian korkea, niin tämä riski kannattaa kyllä ottaa huomioon ja alentaa sitä.

Viittaan myös suomalaisten ekonomistien mielipiteisiin: Heistä vain 11 prosenttia oli sitä mieltä, että tällä ei ole tuottavuutta edistävää merkitystä. Muut olivat sitä mieltä, että on.

Eli kyllä tämä esitys on järkevä ja sillä lisätään työllisyyttä. Ja sen takia sitä on kyllä helppo tukea.

Arvoisa puhemies! Hallituksen olisi kyllä kannattanut tehdä asiantuntijoita kuunnellen nyt kunnollinen hyöty—haitta-analyysi ja vasta sen jälkeen päättää toimistaan tässä asiassa. Suunnitellun esityksen — tätä esitystähän ei vielä ole — kokonaishaitat ovat hyötyjä suuremmat jo tässä vaiheessa, kun on aiheutettu yhteiskuntaan tämmöinen turha ristiriitatilanne.

Jos tavoitteena on pienten yritysten rekrytoinnin helpottaminen, niin hallituksen kyllä kannattaisi kuunnella SDP:n ehdotuksia esimerkiksi neuvonta- ja oikeusavun lisäämisestä yrittäjille. EK:n selvitys nimittäin osoitti, ettei rekrytointiongelmien ydin ole siinä työsuhdeturvassa vaan yrittäjien osaamisvajeessa, ja siihen pitäisi löytää nytten korjaavia toimia.

Arvoisa puhemies! En ole vieläkään saanut vastausta siihen, millainen olisi se painava ja pätevä syy henkilöperusteiselle irtisanomiselle. Pelkään pahoin, että nämä asiat ratkaistaan jatkossa tuomioistuimessa, ja siellä kyllä työt todennäköisesti lisääntyvät.

Arvoisa puhemies! Perussuomalaiset arvostaa ja kunnioittaa suomalaisia pk-yrittäjiä erittäin korkealle. Meillä on monia toimenpiteitä, joita olemme ottaneet esille pk-yritysten toimintaedellytysten parantamiseksi. Tämä on aivan selkeä ja kirkas lähtökohta.

Tämä esitys, jota te valmistelette nyt, on aiheuttanut yhteiskunnassa syvän levottomuuden, rajun vastakkainasettelun, ja vetoankin, arvoisa pääministeri: Purkakaa tämä vastakkainasettelu. Se vie ajatukset jopa sadan vuoden taakse. Ei tällaiseen tilanteeseen ole hallituksen syytä antaa mennä. Edessä on todellakin ikävät näkymät, jos ette te anna myöden. Voi sanoa, että viisas väistää.

Sopu on siis aina parempi kuin riita. Sovinnolla on isänmaata rakennettu tähänkin asti, ja niin tulee tehdä eteenpäinkin. Vetoomuksemme on siis, että antakaa hieman periksi ja tehdään tästä asiasta sopimalla parempi.

Ensimmäinen varapuhemies Mauri Pekkarinen

Pääministeri Sipilä, paikan päältä 1 minuutti.

Arvoisa puhemies! Esimerkiksi katsomalla riitautettuja keissejä on aika vahva näyttö siitä, että itse asiassa tämä yrittäjien kritiikki siitä, että irtisanominen on vaikeaa, on kritiikkiä siitä, että sääntely on hankalaa hahmottaa eikä tukea saada siihen riittävästi. No, looginen ratkaisu tähän tietysti olisi, että jos sääntely on hankalaa eikä tukea sen hahmottamiseen saa riittävästi, niin parannetaan näitä. Se, tehdäänkö tämä valtion varoilla vai yritysten välisellä rahastointijärjestelmällä vai millä, on sitten oma kysymyksensä, mutta ongelman looginen ratkaisu on ratkaista se ongelma.

No, nyt hallitus on jostakin käsittämättömästä syystä lähtenyt tätä melko selvää epäkohtaa korjaamaan irtisanomislain muutoksilla, mikä ei selkiytä itse lainsäädäntöä yhtään, ei poista oikeudenkäynneistä aiheutuvaa kuluriskiä eikä muutenkaan varsinaisesti ratkaise sitä asiaa millään tavalla. Yrittäjä on jatkossa ihan yhtä yksin kuin tänäkin päivänä sen kanssa, miten hän tämän sääntely-ympäristön hallitsee.

Arvoisa rouva puhemies! 34 vuoden yrittäjäkokemuksella sanoisin niin, että suomalaiset työntekijät ovat pääsääntöisesti vastuuntuntoisia ja heihin voi luottaa, mutta kaikki tiedämme, että ihmisluonteissa on monenlaisia tapauksia. Tässä on nimenomaan pienistä ja keskisuurista yrittäjistä kysymys, ja monesti on niin, että se on tavallaan perheyhteisö ja sitten, kun menevät tavallaan vastakkain napit, koko työyhteisö kärsii — ei pelkästään yrittäjä tee konkurssia, vaan myös työntekijät menettävät leivän. Sen takia tätä esitystä on hyvä kannattaa.

Itse ajattelen niin, että tämä ei varmasti lisää mittavasti irtisanomisaaltoa, päinvastoin. Luulen, ettei ole tarvis sanoa työntekijöitä irti, jos se työyhteisö toimii ja töitä on ihmisille tarjolla. Tässä on aivan vääristä lähtökohdista minusta oppositio lähtenyt liikkeelle, ja minusta on äärettömän tärkeätä se, että ymmärretään, [Puhemies koputtaa] miten iso merkitys tällä on koko työllisyysasteen nostolle.

Arvoisa rouva puhemies! Tämän hallituksen käsitys työntekijöistä ja työttömistä on hyvin poikkeuksellinen. Se on näkynyt monella tapaa koko tämän hallituskauden aikana. Te syyllistätte työttömiä, te alistatte työntekijöitä, ja tämän hallituksen tavoitteena on ollut heikentää systemaattisesti työntekijöiden ja työttömien asemaa.

Nyt kysyisin, arvoisa ministeri — kun äsken spekuloitte tuossa, mikä on tilanne nykyisin työmarkkinoilla ja mikä tulevaisuudessa — kuinka tulevaisuudessa tämä esitys tulee kohtelemaan esimerkiksi osatyökykyisiä, pitkäaikaistyöttömiä, ikääntyneitä ja esimerkiksi epilepsiaa sairastavia tai ADHD-sairaita ihmisiä. Kuinka tämä hallituksen esitys kohtelee työmarkkinoilla näitä ihmisiä? Te olette valmis lisäämään työntekijöille epävarmuutta tulevaisuuteen, te olette valmis lisäämään työmarkkinoille levottomuutta, olette valmis ajamaan jopa koko maan kriisiin. Minkä takia te teette tämän?

Arvoisa rouva puhemies! Työelämävaliokunnassa on jatkuvasti saanut käsitellä erilaisia heikennyksiä, joita hallitus on sinne tuonut, ja ammattiyhdistysliike on hyvin voimakkaasti pitänyt näistä monia esimerkiksi kilpailukykysopimuksen vastaisina. Tästä huolimatta hallitus on nyt tekemässä yli 300 000 työntekijälle heikommat työehdot. Olen tarkasti kuunnellut tälle näitä perusteita, mitä hallituksen aitiosta on tullut, ja täällä mainittiin muun muassa ministeri Orpon suulla, että huonommat kyvyt saisivat töitä, ja on tämänkaltaisia perusteluja. Minä pidän näitä erittäin kohtuuttomina suomalaisia työntekijöitä kohtaan.

Sitten kun miettii tätä mekaanista rajaa, mikä tähän on asetettu, niin jo nyt tutkimustulosten mukaan se vaikuttaa yritysten kasvuhalukkuuteen, kun lähestytään rajaa, jolloin irtisanomissuoja heikkenee. Esimerkiksi Saksassa, mikä täällä on otettu esiin, kasvu pysähtyi, kun lähestyttiin tätä rajaa, ja isommissa yrityksissä määräaikaisuudet lisääntyivät. Haluan nyt, ministeri Lindström, tietää: eihän nyt ole tavoitteena myöhemmin ulottaa isompiin yrityksiin tätä irtisanomissuojan heikennystä?

Puhemies Paula Risikko

Tiedoksi kaikille, että noin tunnin verran otetaan vielä debattia, että kaikki saisivat mahdollisimman paljon puheenvuoroja.

Arvoisa puhemies! Täällä on kiinnitetty huomiota siihen, että tämä laki asettaisi jotenkin ihmisiä eriarvoiseen asemaan. [Eduskunnasta: No, niinhän se asettaakin!] Yritykset ja tilanteet ovat erilaisia, mutta meitä vastaavissa maissa on tuiki tavallista, että on tällaisia yrityksen kokoon liittyviä rajoja. Meidän omassakin yt-laissa on jo toki sellaista.

Saksassa ei sovelleta irtisanomissuojalainsäädäntöä alle 10 hengen yrityksissä lainkaan muuten kuin kieltämällä täysin syrjivään perusteeseen tapahtuva irtisanominen — siis ei lainkaan. Tanskassakin irtisanominen on paljon helpompaa. Ruotsissa on alle 20 hengen yrityksissä mahdollista sivuuttaa tätä last in, first out ‑periaatetta kahden hengen kohdalta.

Kaikkien tällaisten tarkoitus on nimenomaan nostaa ihmistä, mistä Ville Niinistö puhui, jotta työttömien olisi helpompi saada työtä. Ja näin oli varmaan myös puheenjohtaja Touko Aalto ajatellut, kun hän aikaisemmin otti tähän asiaan kantaa.

Arvoisa puhemies! En nyt ota kantaa sen enempää tuohon äänensävyyn, millä äskeinenkin puheenvuoro käytettiin. Totean vain, että siitä, jos mistä, tuli jälleen kerran ilmi tämä mentaliteetti, mikä tällä hallituksella on: täysin jätetään noteeraamatta se hieno historia, mikä Suomella on ollut, millä olemme kansainvälisestikin saaneet hyviä, arvostettuja tuloksia nimenomaan yhteiskuntaan rauhan kautta ja neuvotellen.

Ja mitä tulee, puhemies, ”saneluun”, niin kyllä mielestäni taisi aika lailla olla heti alussa tämän hallituksen taipaleella niin, että hypättiin sinne EK:n pukukoppiin siten, että saneltiin, että mikäli ette hyväksy kikyä, niin sitten pakkolait koittavat. Ja siellähän muun muassa esitettiin sunnuntailisien poistoa, ylityölisän poistoa, sairaussakkoa, lomarahojen poistoa ja leikkausta, kaikkea tätä. Jos ei tällainen mentaliteetti ole edustaja Vartiaisen mielestä sanelua, niin haluaisin tietää, mitä se on. Kovin sivistynyttä se ei ainakaan ole.

Arvoisa puhemies! Huomenna on äänestys, ja nytkö kokoomuksesta löytyi sitten neuvottelutahtoa? Huomenna on äänestys. Me emme edes tiedä, mistä me oikeastaan äänestämme. [Pauli Kiuru: Tiedonannosta!] Nyt te tarjoatte määräaikaisuutta. Määräaikaisuutta mihin? Meillä ei ole sitä esitystä. Me emme tiedä sisältöä.

Arvoisa puhemies! Tämä on kirpun nylkemistä. Näin on hallituksen irtisanomishanketta osuvasti kuvailtu. Käteen jää lopulta todennäköisesti epävarmuutta, levottomuutta, epäselvyyttä, eriarvoista kohtelua. Eduskunnalta pyydetään nyt avointa valtakirjaa, vaikka on epäselvää, mitä tämä irtisanomislaki muuttaa, miten irtisanomiskynnys muuttuu. Täällä toisaalta vakuutetaan, että tämä ei johda pärstäkerroinirtisanomiseen, mutta toisaalta ette ole kyenneet yksilöimään, miten irtisanomiskynnys sitten todellisuudessa muuttuu. Nykylainkin mukaan henkilöperusteinen irtisanominen on mahdollista, ja viime vuonna 13 700 ihmistä henkilöperusteisesti irtisanottiin. Kyllä tämä on erikoinen, farssimainen näytelmä.

Arvoisa rouva puhemies! Viime viikonloppuna oli useammalla poliittisella ryhmällä jalkautumisviikonloppu, jossa edustajat saivat palautetta kansalaisilta nykymenosta. [Eero Heinäluoma: Toivottavasti!] Ihmisissä tuntui herättävän huolta se, että ammattiliitot ovat ottaneet käyttöön järeitä pakotekeinoja näyttääkseen hallitukselle sen paikkaa. [Pia Viitanen: Kyllä ne enemmän siitä hallituksesta huolta kantaa!] Edustaja Rami Lehdon käyttämään puheenvuoroon liittyen kysyisinkin työministeri Lindströmiltä: Pitääkö kansalaisten olla huolissaan, jos kaavailtu irtisanomissuojan keventäminen hyväksytään? Seuraako tästä irtisanomisaalto, kuten kauhukuvissa pelotellaan?

Arvoisa rouva puhemies! Tämä on aika mielenkiintoista. Tuli mieleen tässä, kun katselen ministeriaitiota, että nyt se on aivan tyhjä. Nyt se on, puhemies, typötyhjä. Hetki sitten siellä oli vielä työministeri paikalla, mutta heti kun aloimme kysyä kysymyksiä ja puuttua ongelmiin, niin kuinka ollakaan, niinpä katosi myös työministeri johonkin. [Eero Heinäluoma: Kuin savuna ilmaan!] — Kuin savuna ilmaan. Kuin savuna ilmaan lähti työministerikin aitiosta. — Tämä on siinä mielessä oikeasti iso ongelma ja hyvin kummallista, että kun ensin hallitus haluaa väen vängällä tuoda heidän mielestään maailman tärkeimmän tiedonannon eduskunnalle, aivan välttämättä on se tiedonanto annettava, ja sitten kun eduskunta keskustelee siitä, esittää kysymyksiä, haluaa saada vastauksia, niin ensin häipyy pääministeri ja sitten häipyy vielä vastuullinen työministeri. Tämä on, puhemies, mielestäni tavatonta. [Eero Heinäluoma: Ensin lähti valtiovarainministeri!] — Valtiovarainministeri tietenkin lähti heti ensimmäisenä, mutta hänhän ei halunnut kantaa tästä mitään vastuuta. — En minä ole tällaista farssia nähnyt, myöskään menettelytavallisesti, puhumattakaan sitten sisällöstä, mitä tässä on usein kuvattu tällä äskeisellä sanalla.

Puhemies! Edustaja Heinäluoma aloitti mielestäni hyvin vertauksella luutnantti Lammion tyylistä, mitä tässä nyt sovelletaan. Eli hallitus, mieluummin kuin valitsisi Koskelan viisaan, empaattisen mutta silti tämmöisen jämäkän linjan, ottaa tämän tärkeilyn ja komentelun ja tietynlaisen alistamisen linjan. Mielestäni se kyllä kuvaa hyvin tilannetta tänään.

Tämä ei ole uutta. Me olemme todenneet moneen kertaan tässä salissa, että tämä hallitus on oman taipaleensa aloittanut pakkolakiuhkailulla, joka päätyi lomarahaleikkauksiin julkisen sektorin ahkerilta työntekijöiltä. Työttömyysturvaa leikattiin, aktiivimalli säädettiin, ja nyt meidän edessämme on sitten tämä potkulaki, joka tarkoittaa, että 300 000 ihmistä joutuu epävarmuuteen. Mielestäni edustaja Urpilainen toi aiemmin hyvin esiin, että tämä on myös monelle pienelle yrittäjälle ongelma siinä suhteessa, että voi olla vaikea saada tulevaisuudessa sitten osaavaa työvoimaa.

Ihmettelen, miksi hallitus haluaa tätä riidankylvöä. Ihmettelen sitä kovasti, varsinkin kun koko palkansaajakenttä opettajista sairaanhoitajiin hyvin laajasti vastustaa tätä. Miksi täytyy hallituksen haastaa riitaa?

Haluaisin tässä sanoa, että Lasse Laatunen on käyttänyt viisaita puheenvuoroja. Toivoisin, että sitä kokemusta ja ymmärrystä sopimusyhteiskunnan merkityksestä myös hallitus haluaisi kuunnella. Tai kuuntelisi sitten keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja Kaikkosen esitystä siitä, että nyt olisi paikka kansalliselle työkokoukselle. Harmi, että tällaisiin terveisiin ei hallitus halua korvaansa lotkauttaa.

Puhemies! Sanoin tuossa jo äsken, että heti kun sisällöstä kysyttiin, niin ministerikin hävisi savuna ilmaan. Mutta ei tullut selvyyttä pienyrittäjille varmastikaan siitä, mikä on sitten tulevaisuudessa se ero tähän päivään, mikä on se moitittava teko, joka nyt ei anna mahdollisuutta irtisanomiseen mutta tulevaisuudessa antaisi. En usko, että pienyrittäjä tämän selittelyn jälkeen, mitä ministeri tuolla esitti, pääsi kärryille, mistä on kysymys.

Eli kaiken kaikkiaan tämä on siinä mielessä hyvin kiusallista, että eduskunnan on huomenna äänestettävä ja päätettävä laista, josta eivät edes hallituspuolueet itse ole sisällöllisesti selvillä, mitä se kaiken kaikkiaan sisältää. [Eero Heinäluoma: Silmät sokkona!] — Silmät sokkona vain äänestämään. — Ehkä tämä on juuri sitä mentaliteettia, mihin viittasimme tuossa alussakin, että ilmeisesti hallitus vain ajattelee, että no, eduskunta on sellainen lammaslauma, joka sitten kiltisti antaa siunauksen näille Sipilän hallituksen toimille työmarkkinoilla. On tämä mielestäni ennenkuulumatonta.

Loppuun haluaisin, puhemies, sanoa, että emme saaneet vastauksia näihin hyviin kysymyksiin nykylain ja mahdollisen tulevan lain eroista. Olisin halunnut, että olisimme saaneet vastauksen edes edustaja Paavo Väyrysen loistavaan kysymykseen, miksi hallitus ei halua tukea SDP:n esitystä siitä, että antaisimme pienille yrittäjille tukea ja neuvoja. En ymmärrä, miksi ei edes tähän kysymykseen hallitus voi tulla vastaan tai edes vastata, miksi tätä SDP:n loistavaa esitystä ei kaiken kaikkiaan haluta tukea.

Ehkä tästä asenteesta kertoo hieman sekin, että edustaja Vartiainen käytti tuossa edellä varsin uhmakkaan puheenvuoron, ja kun yritin hänelle vastata, niin kyllä hän jo käveli salista ulos ennen kuin jäi kuuntelemaan vastausta, eli tyhjille penkeille puhuin siinäkin tapauksessa.

Arvoisa puhemies! Minä haluaisin nyt ihan [Hälinää — Puhemies koputtaa] ensialkuun kysyä ministeriltä, mitä työlainsäädännön lakia tai kirjaa te olette lukenut tai opiskellut. Minun täytyy sanoa, että minulta on todellakin mennyt ohi se kohta laista, missä sanotaan, että alle 20 työntekijän tai alle 10 työntekijän firmoissa ei irtisanomisia voitaisi suorittaa. Niissä oppikirjoissa ja lakikirjoissa, jotka minä olen lukenut, näin on voinut tehdä aikaisemminkin ja juuri niillä perusteilla, mitä te äsken itse sanoitte, että tämä uusi laki tuo. Millä tavalla tämä muuttaa sitä? Te sanoitte, että uusi asia on se, että voidaan pieniin yrityksiin, alle 10 hengen yrityksiin, tuoda tämä asia. Millä tavalla se on uusi? Jossakin kohdassa nyt en ihan täysin ymmärrä. Toivoisin saavani tähän selkeän vastauksen.

Arvoisa rouva puhemies! Me käymme tänään lähetekeskustelua maan poliittisen historiankin huomioiden hyvin erikoisessa asetelmassa. Tiedonannon on annettu ymmärtää koskevan hallituskauden aikana toteutettua työllisyyspolitiikkaa, mutta me kaikki toki tiedämme, ja tilannetta tarkasti seuraava suuri yleisö tietää, mistä todellisuudessa on kysymys.

On täysin käsittämätöntä, että pääministeri Sipilä hakee hallituksen luottamusäänestyksellä mandaattia viedä eteenpäin työmarkkinoilla kaaoksen aiheuttanutta irtisanomista helpottavaa lainvalmistelua. Näin tehdessään hän asettaa kaikki edustajat yli puoluerajojen varsin kohtuuttomaan asemaan edellyttäessään, että eduskunta ottaa kantaa lakiin, jonka sisällöstä ei ole mitään konkreettista kerrottavaa.

Kukaan meistä tuskin kyseenalaistaa perustuslain 18 §:ään kirjattua velvoitetta edistää työllisyyttä ja turvata jokaiselle oikeus työhön. Yhtä vähän kukaan meistä kiistää tosiasiaa, että väestön ikärakenteen muutokset edellyttävät työllisyysasteen nostamista nykyisestä. Tämä on ilman muuta meidän kaikkien keskeinen tavoite.

Työllisyys on parantunut, ja olemme siitä kaikki tyytyväisiä. Absoluuttinen totuus tuskin olisi väittää, ettei hallitus olisi tehnyt mitään oikein. Yhtä vähän totuudenmukaista on ottaa kaikki kunnia kasvusta. Hallituksen antaman tiedonannon yhteydessä lueteltiin esimerkkejä toimenpiteistä, joilla kerrotaan saavutetun yli 100 000 uuden työpaikan syntyminen. Hallituksen toimenpiteiden vaikuttavuutta perustellaan muun muassa Kelan Tervolan ja Nordean Kärkkäisen laskelmilla, jotka koskevat hallituskauden vero- ja etuusmuutosten tulonjako- ja työllisyysvaikutuksia. Hallitus jättää kuitenkin tietoisesti kertomatta, että näissä laskelmissa ei ole kyse työllisyyspolitiikan vaikuttavuuden empiirisestä analyysistä vaan teoreettisista laskentamalleista. Pitkälle menevien johtopäätösten tekeminen niiden pohjalta on vähintään kyseenalaista.

Tiedonannossa todetaan, että vuodelta 2013 peräisin olevan OECD-maiden välisen vertailun mukaan työsuhdeturvan taso olisi kansainvälisesti vertailtuna korkea ja että näin on etenkin henkilöperustaisen irtisanomissuojan osalta. Voimme vain ihmetellä, miksi hallitus vetoaa perusteluissaan vanhentuneeseen tietoon. Uusi, vuonna 2015 valmistunut selvitys osoittaa selkeästi, ettei hallituksen tilannekuva pidä paikkaansa. Nykytiedon valossa Suomessa vakituisten työntekijöiden irtisanomisturva niin kollektiivista kuin henkilöperustaista irtisanomista vastaan on paitsi OECD-maiden myös EU-maiden välisessä vertailussa korkeintaan maiden keskitasoa. Kollektiivinen taso on itse asiassa alhaisinta.

Hallitus on perustellut lakia työllisyyspoliittisena toimenpiteenä, joka edistää työllisyyttä madaltaen pk-yritysten palkkauskynnystä. Jo aikaisemmin tässä salissa on peräänkuulutettu, miksi hallitus ajaa eteenpäin lakiuudistusta, jolla ei asiantuntija-arvioiden mukaan ole tavoiteltavaa vaikutusta. Perustelumuistiossa viitataan kahteen, Antti Kauhasen ja Merja Kauhasen, lausuntoon.

Etlan Antti Kauhanen toteaa, että irtisanomissuojan muutosten nettovaikutus työllisyyteen on tyypillisesti hyvin pieni ja vaikutus teoreettisesti epäselvä.

Merja Kauhanen on omassa lausunnossaan hyödyntänyt kansainvälisiä seurantatutkimustuloksia. Analysoitaessa yhdeksän Euroopan maan työsuhdeturvareformeja tuli esille, että niillä oli ollut pääasiassa pieniä ja tilastollisesti ei-merkitseviä vaikutuksia työllisyyteen ja pysyvissä työsuhteissa olevien määrään. Edelleen maakohtaisten analyysien mukaan irtisanomisten helpottaminen näyttää hallituksen odotuksen vastaisesti vähentävän kokonaistyöllisyyttä ja pysyvissä työsuhteissa olevien määrää.

Edelleen lain ennustetaan jopa lisäävän irtisanomisten laillisuusperusteista käytäviä oikeudenkäyntejä pk-kentällä, koska oikeuskäytännöissä tullaan soveltamaan uutta lakia viiveellä. Tämä tuskin hyödyttää juristeja lukuun ottamatta ketään, ja ainakaan kukaan ei voi väittää sen olevan yrittäjien edun mukaista.

Varsinaisessa luonnoksessa todetaan, ettei kyse lopulta ole suurista työllisyysvaikutuksista. Viimeksi tänään Matti Vanhanen todisti julkisesti, ettei irtisanomissuojan heikennys ole merkittävä teko. Onkin helppo todeta EK:n entistä työmarkkinajohtaja Laatusta lainaten, että nyt roikutaan lillukanvarsissa. Näin tehdessään hallitus tietoisesti vaarantaa koko työmarkkinoiden ennustettavuuden ja yleisen vakauden polkien samalla räikeästi tavallisten työntekijöiden oikeuksia. Lopulta kysymys on vain ja ainoastaan poliittisesta arvovalinnasta, mikä vaarantaa koko kansantaloudellisen kehityksen.

Arvoisa puhemies! On tosiaan paljon keskusteltu siitä, voiko hallitus viedä eteenpäin sellaista esitystä, jota ammattiliitot kovasti vastustavat. Tietysti on ymmärrettävää, että ammattiliitot ajavat omien jäsentensä etua. Pienyrittäjät, työttömät ja pätkätyöläiset eivät ole kuitenkaan edustettuina työmarkkinaneuvotteluissa. Poliittisten päättäjien on pidettävä huoli heistäkin. Työntekijät ovat myös jo nyt eri asemassa erilaisissa yrityksissä. Suurissa yrityksissä isojen työntekijämäärien irtisanominen tuotannollisista ja taloudellisista syistä on Suomessa aivan liian helppoa. Järjestäytymättömissä yrityksissä ei työntekijöillä ole samoja oikeuksia työehtoihin kuin järjestäytyneissä yrityksissä. Meillä ei myöskään makseta vielä kaikille samasta työstä samanlaista palkkaa etenkään yksityisellä sektorilla. Onneksi ministerit Lintilä ja Saarikko ovat tarttuneet tähän vaatimalla myös Suomeen palkka-avoimuuden.

Ottaisin myös kantaa siihen, kun puhutaan, että erityisesti demarit ovat vastustamassa tätä hallituksen hanketta. Haluaisin kyllä kysyä Antti Rinteeltä, kun SDP:n varapuheenjohtaja Skinnari on vaatinut työntekijän irtisanomisen tekemistä helpommaksi pienyrityksissä, miten suhtaudutte tähän varapuheenjohtajan kantaan.

Arvoisa puheenjohtaja! Tähän voisi jatkaa, että eivät demaritkaan ole viime hallituksessa paljoon kyenneet. Suomi on käytännössä menettänyt lähes kymmenen vuoden talouskasvun. Kuitenkin maailmantalous on kasvanut 2010‑luvulla koko ajan noin 3—4 prosentin vuosivauhdilla.

Tämä esitys on todella perin kummallinen. Tässä hallitus hakee luottamusta lakiesityksille, joista ei ole lakitekstiä eikä perusteluja, ja sitten pitäisi muodostaa kanta. Siis onko tämä hyvä tapa tehdä politiikkaa? Ihmettelen kyllä.

Lisäksi: Suomen pitkä taantuma on johtunut muista ongelmista kuin työmarkkinoista. Suomella ei ole kansallista teollisuuspolitiikkaa, ja siihen vastaus on ainoastaan perussuomalaisilla. Me haluamme, että Suomeen tulee kansallinen teollisuuspolitiikka. Meillä on siihen ratkaisuja, esimerkiksi ilmastotullit.

Arvoisa puhemies! Tänään salissa on käyty keskustelua nykyisen hallituksen työllisyyspolitiikasta. Aihe ei voisi olla tärkeämpi.

Tällä vaalikaudella työllisyys on kehittynyt suotuisasti: verrattuna vaalikauden alkuun 120 000 suomalaista on saanut töitä, ja työllisyysaste on noussut hallituksen itselleen asettaman 72 prosentin tuntumaan. Vaikka yhteiskunnankin tasolla positiivinen työllisyyskehitys on näkynyt muun muassa siinä, että julkisen sektorin velkaantuminen on hidastunut kaavailtua enemmän, on muutos yksittäisen suomalaisen tasolla isompi. Uusien mahdollisuuksien avautuessa usko ja luottamus tulevaan on vahvistunut. Esimerkiksi monelle tämän hallituskauden aikana työllistyneelle vanhemmalle uusi työpaikka on merkinnyt vaikkapa sitä, että omille lapsilleen on voinut tarjota mahdollisuuden harrastaa.

Arvoisa puhemies! Myönteisen kehityksen takana on ollut monta eri tekijää. Globaalin talouden vahva kasvu on yksi niistä, mutta myös hallituksen omat toimet ovat olleet ruokkimassa tätä hyvän kehää. Alkukauden vasemmiston pilkasta huolimatta tämä hallitus laittoi ja laittaa edelleen työn etusijalle, ja tuloksia on myös saatu aikaiseksi. Yksittäisistä toimista esimerkiksi kilpailukykysopimus on luonut tähän maahan noin 30 000 uutta työpaikkaa. Vastaavasti esimerkiksi norminpurku, kuten kauppojen aukioloajan vapauttaminen, koeaikojen pidennykset ja takaisinottovelvollisuuden lyhennykset ovat luoneet pohjaa uudelle, työllistävälle yrittäjyydelle.

Nyt, arvoisa puhemies, kiistakysymykseksi noussut pienten yritysten työllistämiskynnystä madaltava esitys on jatkoa tälle työn linjalle. Hallituksen pyrkimys on siis mahdollistaa se, että mahdollisimman moni pk-yrittäjistä uskaltaisi palkata lisää ja kasvaa. Kyse on siis työttömien auttamisesta takaisin työmarkkinoille. Tätä tavoitetta tuskin kukaan edes vasemmiston puolella vastustaa. Onhan SDP:n nykyinenkin varapuheenjohtaja ehdottanut aiemmin tällä vaalikaudella käytännössä samansuuntaista järjestelyä pk-yritysten työllistämiskynnyksen alentamiseksi.

Arvoisa puhemies! Demokraattisen yhteiskunnan ytimessä on oikeus olla eri mieltä ja myös oikeus osoittaa omasta mielestään vääriä päätöksiä kohtaan mieltä, niin myös meillä Suomessa. Toisaalta tänä syksynä ay-liikkeen kuplinnan syytä on hieman kyseenalaistettava. Vaikka Suomessakin olisi hyvä hakea isojen työelämän muutosten toteuttamiseen mahdollisimman laajaa pohjaa esimerkiksi kolmikannasta, ei hallitus maan taloudesta ja työllisyydestä vastaavana voi myöskään jäädä kolmikannan vangiksi. Siksi tällä vaalikaudella monessa asiassa hallitus on joutunut tekemään päätöksiä, joita työmarkkinajärjestöjen kesken ei ole saatu aikaiseksi. Toiseksi voidaan myös kyseenalaistaa, mitä ay-liike itse asiassa vastustaa. Sitäkö, että tällä vaalikaudella työllisyys on saatu kasvu-uralle, vai sitä, että päätöksiä tekevät juuri nyt väärät tahot? Keskeisistä kilpailijamaista tiedämme, että parhaimmillaan ammattiyhdistysliikkeellä voi olla keskeinen rooli välttämättömien uudistusten toteuttamisessa. Tätä samaa edistysmielisyyttä toivoisi nyt myös suomalaiselle ay-kentälle.

Arvoisa puhemies! Olisi erinomaista, jos eduskunta ja myös hallitus voisivat pohjata päätöksensä tutkittuun tietoon. Aiemmin Sipilän hallitusta kritikoitiin paljon siitä, että se ei tee etukäteen vaikuttavuusarvioita uudistusehdotuksista. No, nyt hallitus on tehnyt tämän irtisanomislain osalta vaikuttavuusarviot peräti kahdella tutkimuksella. Kuitenkin molemmat päätyivät samaan johtopäätökseen, että näitä luvattuja työllisyysvaikutuksia tutkijat eivät näe. Siitä huolimatta tämä ehdotus tuodaan tänne saliin, koska niin oli hallituksessa erilaisten poliittisten suhmurointien ja kompromissien pohjalta viime keväänä päätetty.

Tämä sama ilmiöhän oli näkyvissä aikaisemmin jo näissä tuloerotutkimuksissa. Kun tutkijat totesivat, että tuloerot kasvavat tämän hallituksen aikana, pääministeri linjasi, että tämän täytyy olla väärä tulos, pitääkin laskea mukaan syntyneet työpaikat, ja kas, kuinka ollakaan, kun ne lasketaan mukaan, niin niiden, joilla on töitä, elintaso on noussut verrattuna aikaan, jolloin he olivat työttömänä, ja näin ollen tuloerot ovat pienentyneet. Se on tietysti ihan totta. Mutta jos olet eläkeläinen, vaikkapa rintamamiesveteraani, jolta hallitus nyt ensi vuonna jälleen leikkaa, mikä on muuten sietämätön asia, leikkaa toimeentuloa, niin ei sinua yhtään edesauta se, että joku on saanut töitä ja jonkun toisen tulot ovat nousseet, ei siitä ole mitään apua. Se, mikä merkitsee tällaiselle eläkeläiselle tai sitten vaikkapa opiskelijalle opintotuen leikkauksissa, on kylmä totuus, joka siellä lompakon pohjalla ja omalla tilillä näkyy. No, on se kuitenkin hyvä, että tämä on tutkittu, koska nyt me sentään tiedämme, että tällä ei ole työllisyysvaikutuksia.

Yritän aidosti ymmärtää tätä riskiä, koska itsekin tunnen pienyritystoimintaa ja on selvää, että tämä työsuhdeasioiden hoito pienelle yrittäjälle on kuluttava juttu, koska ei voi olla sitä osaamista, joka isoissa yrityksissä on. Eli ilman muuta palkkaamisen liittyy riski, se on hallituksen esityksessä oikein arvioitu, mutta oltuani täällä keskustelussa mukana nyt yli viisi tuntia joudun kysymään, miten ihmeessä tämä riski pienenee tällä hallituksen esityksellä. Nyt meillä on vakiintuneet tulkinnat, tiedossa olevat tulkinnat, oikeuden päätöksistä, minkä mukaan joku irtisanominen on laillinen tai laiton. Se, mitä hallitus esittää, on, että luodaan joku uusi malli, joka muuttaa jotenkin nykytilannetta, mutta yhteenkään kysymykseen, joita on lukemattomia täällä esitetty työministerille tai muille hallituksen ministereille siitä, mikä tämä muutos on, ei ole täällä vastattu. Viiden tunnin jälkeen en vieläkään tiedä, miten irtisanominen muuttuu hallituksen mielestä muuta kuin niin, että se muuttuu helpommaksi. Se muuttuu helpommaksi, mutta kuitenkaan sitten se ei oikeastaan muutu.

Jos olisin pienyrittäjä ja joutuisin nyt sitten tekemään päätöksen, irtisanonko, niin en kyllä alle 10 hengen yrityksessä lähtisi irtisanomaan ketään, ellei ole täysin kiistaton tapaus. Mutta jos vähänkään on riskiä, niin en lähtisi odottamaan, että minut viedään ensin raastupaan ja sitten hovioikeuteen ja lopuksi vielä korkeimpaan, ennen kuin tämä asia on ratkaistu. Tämä uudistusehdotusajattelu on hallitukselta erittäin huonosti mietitty.

Sitten on pakko sanoa, että moni kakku on päältä kaunis. Niin myös tämän ehdotuksen perustelut, kun sanotaan, että tämähän lisää työllisyyttä ja tämä on työttömille eduksi. Valtiovarainministeri meni jopa niin pitkälle, että hän sanoi, että tässä saavat nyt vähän huonommatkin ihmiset töitä, vai mikä se tarkka muotoilu oli? [Pia Viitanen: Jotain tämän kaltaista!] — Niin, jotain, ei se nyt ollut huonommat ihmiset, mutta huonommatkin osaajat saavat nyt töitä. — Ei ole mikään ongelma laittaa mihinkään hallituksen uudistusesitykseen hyviä tavoitteita mukaan. Kaikkeen voidaan sanoa, että parantaa työllisyyttä, mutta niin kuin näistä tutkimuksista tiedetään, ei sille sitten löydy oikein näyttöä, jolloin loppujen lopuksi jää vain tämä trumpilainen hokema, että ilmastonmuutos ei ole mikään ongelma, koska minä olen niin päättänyt, että se ei ole mikään ongelma, eikä ainakaan voida osoittaa, että se on ihmisen aiheuttama. Mutta ei Suomessa voi politiikkaa rakentaa tälle pohjalle. Ei teitä tulla tuomitsemaan teidän aikomustenne ja hyvien tarkoitustenne pohjalta vaan sen pohjalta, mitä te olette todellisuudessa tehneet, ja tämä koskee myös nykyhallitusta.

Sitten lopuksi tulen tähän raha-asiaan. Siinä olen kyllä myös hämmästellyt tämän päivän keskustelua. Nyt on siis nähty semmoinen kokoomus, joka vastustaa yrittäjille tulevia verohelpotuksia, jos niitä demarit esittävät. Ei ole rahaa edes yrittäjille verohelpotuksiin, kun Antti Rinne on tämmöistä esittänyt. [Eero Suutarin välihuuto] — No, näinhän täällä todettiin, että ei tämmöisiä rahoja ole, tämä tämmöinen puhe on ihan vastuutonta. — Nyt onneksi kuulimme keskustan arvoisalta edustajalta, että hallitus on kuitenkin tehnyt päätöksen selvittää tätä arvonlisäveron alarajan muutosta, vaikka tämä kokoomuksen uusi linja on sillekin kielteinen. Tämä on kummallinen juttu, miten raha on joidenkin käsissä kauhean syntistä ja joidenkin toisien käsissä se on niin kuin erinomaisen jalomielistä. Sanoin jo aikaisemmin, että jos kokoomus parantaa yrittäjien työttömyysturvaa, niin kyllä se raha menee hyvään tarkoitukseen, mutta jos demari esittää, että työttömyysturvaa parannetaan, niin mistä rahat? ”Hirveetä, kauheeta, nyt tulee vaan lisää verotusta.”

Kun täällä on kysytty näiden uudistusten, joita puheenjohtaja Rinne on esittänyt, rahoittamisesta, niin palautan mieliin, että hallitus viimeisessä budjettiriihessään teki muina miehinä tai naisina päätöksen, että nyt ryhdytään sitten kannustamaan osakkeisiin sijoittamista. Elikkä kun ne, joilla on ylimääräistä rahaa, sijoittavat pörssiin, valtio antaa siihen verotuen. Tämä verotuki on hallitukselle tärkeämpää kuin sellainen tuki, joka tulisi ja helpottaisi pienten yritysten toimintaa. [Eero Suutari pyytää vastauspuheenvuoroa] Se verotuki muuten maksaa 150 miljoonaa euroa, eli aivan roposilla hoidettaisiin tätä pienten yritysten asiaa ja vaikkapa heidän neuvontapalveluja, joihin täällä on viitattu. Eli toivoisin, että olisi samat silmälasit käytössä, kun näitä arvioita tehdään. Nimittäin ei se raha ole sen syntisempää, käyttää sitä sitten perussuomalaisten Hakkarainen tai edustaja Wallinheimo tai edustaja Rinne tai edustaja Viitanen tai edustaja Hassi. Ihan samaa rahaa se on, ja loppujen lopuksi ratkaisevaa on, lisääkö se ihmisten tasa-arvoa [Puhemies koputtaa] ja lisääkö se talouden kasvua ja toimeliaisuutta.

Arvoisa puhemies! Edustaja Heinäluoma viittasi siihen arvonlisäveron alarajan nostoon, mitä sosiaalidemokraatit esittävät. Sehän on kiistanalaista, onko se yrittäjälle hyödyksi vai haitaksi, jos muodostetaan siihen 20 000:een sellainen katto. [Eduskunnasta: 30 000:een!] — No, he esittävät sitä 20 000:een nostoa, ja oliko se 50 000:een siitä sitten se liukuma. — Siihen 20 000:een mennessä olet saanut 4 800 euroa takaisin rahaa. Sinä joudut siitä ylöspäin maksamaan rahaa, elikkä kun olet sinne 50 000:een asti päässyt, sinä olet maksanut takaisin. Sinulla on 1,5‑kertainen euro maksettavana silloin, ja se ei edistä työllistymistä. Se on yrittäjävas-taista.

Arvoisa herra puhemies! Me emme täällä vasemmistoliitossa voi hyväksyä sitä, että työntekijät ja yritykset laitetaan eriarvoiseen asemaan yrityksen koon perusteella tai minkään muunkaan asian perusteella. [Ben Zyskowicz: Niin, kuten yt-laissa!] Kysyisin teiltä, arvoisa ministeri, eikö työelämän kehittäminen olisi kestävämpää, jos se tehtäisiin yhdessä sopien, yhdessä neuvottelupöytään ryhtymällä, ottamalla kaikki keinot avoimin mielin vastaan ja käymällä sitä avointa keskustelua, eikä näin, että sanellaan ja lähdetään vielä viemään eteenpäin tämmöistä yhdenvertaisuuspykälän vastaista toimintaa, joka on saanut todella paljon kritiikkiä osakseen. Toisaalta on pakko kysyä, oletteko te tutustunut vasemmistoliiton pienyrittäjäohjelmaan ja meidän lukuisiin esityksiimme, siihen, että voitaisiin pienyrittäjän, yksinyrittäjän ja itsensä työllistävän arkea helpottaa ja sosiaaliturvaa parantaa. Että olisitteko kiinnostunut kuulemaan meidän esityksemme?

Ärade talman, arvoisa puhemies! Många företag i Finland lider som bäst brist på kunnig arbetskraft. I SFP är vi övertygade om att företagen själv har bättre insikt i vilken typ av arbetstagare de behöver än vad myndigheterna har.

Genom att slopa behovsprövningen av utländsk arbetskraft kunde man möjliggöra anställningar inom branscher som i dag har brist på kunnig arbetskraft.

Arvoisa puhemies! Työllisyyden parantaminen on todella tärkeää. Kuitenkin tällä hetkellä Suomessa on sellainen tilanne, että moni yritys kärsii osaavan työvoiman pulasta. Me RKP:ssä uskomme, että yritykset itse tietävät viranomaista paremmin, millaisia työntekijöitä ne tarvitsevat. Miksi hallitus ei poista ulkomaisen työvoiman tarveharkintaa, vaikka käsitykseni mukaan hallitus kyllä tiedostaa tämän ongelman?

Ensimmäinen varapuhemies Mauri Pekkarinen

Ja vielä vastauspuheenvuoro, edustaja Östman.

Arvoisa puhemies! En minä kyllä tällaista päivää olisi nyt uskonut näkeväni, että kun täällä SDP esittää pienille yrittäjille helpotuksia arkeen, helpotuksia verotukseen, niin kokoomus suorastaan ryntää vastustamaan näitä ehdotuksia, useamman edustajan voimin. Minä en enää ymmärrä.

Mutta, puhemies, mitä tulee näihin arvovalintoihin myös verotuksessa, niin sepä on mielenkiintoista, että kun SDP esittää pienelle yrittäjälle pientä helpotusta, niin silloin ei ole rahaa siihenkään, mutta rahaa on sitten näihin miljoonaperintöjen veronkevennyksiin ja suurten metsäomistusten veronkevennyksiin ja tähän apteekkarivähennykseen, joka suurituloisimpia hyödyttää. Näihin on rahaa, ja se raha ilmeisesti ei kulukaan yhtään mihinkään kokoomuksen mielestä, mutta kun SDP haluaa omin veroesityksin edistää pienen yrittäjän asemaa, niin kylläpä sitä sitten kokoomus paheksuu. Puhemies, en minä tämmöistä päivää olisi halunnut nähdä, enkä uskonut näkeväni.

Toinen varapuhemies Tuula Haatainen

Nyt annan vastauspuheenvuorot edustaja Suutarille ja edustaja Heinäluomalle, ja sitten mennään puhujalistaan.

Arvoisa puhemies! Koko illan on täällä kuultu yhdenvertaisuudesta, miksi toinen joutuu tämmöiseen ja toinen tuommoiseen olosuhteeseen, ja tässä on se nissi tässäkin asiassa. Jos on olemassa yritys, joka on palkannut työntekijän, niin sillä on pakko olla liikevaihto vähintään se 90 000 euroa, että edes jollakin tavalla pärjää ja pystyy maksamaan palkkaa. No, siellä ei saada sitä verohelpotusta. Toinen voi sitten vaikka viran tai muun työn ohessa sinne 20 000:een tai 30 000:een asti tehdä liikevaihtoa ja saada siitä hyvät katteet ja saada sen 4 800 euroa rahaa. Se tekee markkinoille hallaa. Täytyy sanoa, että yrittäjät ovat sitä mieltä. Ja tämähän poistaa sen arvion, että täällä kuunnellaan pelkästään yrittäjiä näissä asioissa. Täällä ajatellaan omilla aivoilla.

Arvoisa puhemies! Tärkeintä tietysti on, että täällä ajatellaan. Se on jo arvokas asia kaikessa päätöksenteossa.

Mutta tähän alvi-asiaan: Onhan se nyt selvää, että nämä toimet ovat sellaisia, jotka aidosti auttavat näitä pienempiä yrityksiä. [Eero Suutari: Ei ne ole yrityksiä, ne on oman toimen ohella tehtyä!] Ymmärrän hyvin, että pienen yrityksen perustaminen on erityisesti alkuvaiheessa ison riskin ottamista ja sen toiminnan pyörittäminen on ison riskin ottamista. Minä pidän perusteltuna, että pienemmän yrityksen tarvitsee maksaa esimerkiksi alhaisempaa arvonlisäveroa, koska se rohkaisee yritystoimintaan, ja siinä alkuvaiheessa, kun kaikki kustannukset tulevat päälle, se on hivenen pienempi rasite. En usko, että vakiintuneiden yritysten kannalta tämä on ongelma, enkä ole missään vaiheessa kuullut mitään valituksia.

Mutta palaan vielä tähän rahoitukseen. Onhan tämä nyt ihan eriskummallista, että kun hallitus teki päätöksen, että ruvetaan tukemaan osakkeisiin sijoittamista, niin siihen me olemme valmiit käyttämään 150 miljoonaa euroa, siis enemmän kuin tämä arvonlisäveroasia tai nämä neuvontapalvelut merkitsevät. [Puhemies koputtaa] 150 miljoonaa on aika iso raha. [Puhemies: Aika!] Ei kukaan kysynyt, miten se rahoitetaan.

Toinen varapuhemies Tuula Haatainen

Mennään puhujalistaan.

Arvoisa rouva puhemies! Hallituksen kaksi päätavoitetta ovat olleet työllisyyden parantaminen ja julkisen talouden vahvistaminen, ja näissä hallitus on onnistunut. Tämän hallituskauden aikana on tullut kiistatta yli 115 000 työllistä lisää, ja työllisyyskehitys on parantanut erityisesti naisten asemaa.

Monet kansalaiset ay-järjestöjen tavoin eivät ymmärrä pienten yritysten riskejä työnantajina. Työhön palkkaaminen on yleensä helppoa mutta työsuhteen lopettaminen vaikeaa, jopa mahdotonta järjestöihin kuulumattomalle yrittäjälle silloin, kun asia riitautetaan. Yrittäjä voi joutua vahingonkorvausten maksamisen lisäksi eräänlaiseksi pakkotyöllistäjäksi näiden riitakuukausien ajaksi. Siinä ei voita kumpikaan, ei yrittäjä eikä työntekijä.

On selvää, että ketään ei irtisanota pelkästään pärstäkertoimen mukaan, vaikka ay-liike niin väittää. Kuten nykyisinkin, myös jatkossa irtisanomisen perusteena on asiallinen ja painava syy. Kun työntekijän asenne työn tekemiseen on kunnossa, ei tarvitse ketään irtisanoa.

Mitä sitten on oikeasti tehty ja mitä aiotaan tehdä työllisyyspolitiikassa, ja miten se on vaikuttanut? Tällä hallituskaudella on valmisteltu lukuisia toimia työllisyyden edistämiseksi. Yksittäisen toimenpiteen vaikutuksia on helppo kritisoida, mutta yhdessä useat kymmenet toimenpiteet ovat edesauttaneet merkittävästi tähän mennessä saavutettua noin 115 000 henkilön työllistymistä tällä hallituskaudella. Siis työttömien työnhakijoiden määrä on vähentynyt 100 000:lla ja nuorisotyöttömyys on vähentynyt 5 prosenttiyksikköä tällä hallituskaudella. Pitkäaikaistyöttömyyskin on kääntynyt laskuun vähentyen lähes 30 prosenttia viimeisen vuoden aikana.

Tällä hallituskaudella on tehty lukuisia parannuksia työlainsäädäntöön, vakinaistettu nuorten Ohjaamo-toiminta, otettu käyttöön työttömien kolmen kuukauden haastattelut, helpotettu itsensä työllistämistä, lyhennetty työttömyysturvan kestoa, lisätty yrityslähtöisiä koulutuksia osaavan työvoiman saatavuuden parantamiseksi, otettu käyttöön aktiivimalli ja päätetty ottaa yrityksille käyttöön työllistämispalkkio, kun palkkatuettu määräaikainen työ muuttuu vakinaiseksi. Lyhytkestoisten opintojen suorittaminen työttömyys-etuutta menettämättä odottaa eduskunnan käsittelyä. Myös valtakunnallinen työkykyohjelma perustetaan. Sen yhtenä tavoitteena on työttömän kuntouttaminen takaisin työmarkkinoille.

Tänä syksynä julkaistun tutkimuksen mukaan hallituskauden päätöksillä saavutetaan 33 000—42 000 työpaikan lisäys. Lisäksi kilpailukykysopimuksen vaikutus on arviolta noin 30 000—40 000 työpaikkaa. Nämä päätökset ovat olleet keskeisesti vaikuttamassa myös siihen, että Suomi on päässyt mukaan kansainvälisen talouden nousuun. Irtisanomisten helpottaminen pienissä yrityksissä tulee sekin osaltaan helpottamaan työllistämistä.

Arvoisa rouva puhemies! On selvää, että ay-liikettä tarvitaan työehtosopimusten osapuolena ja erityisesti yhteiskuntarauhan ylläpitämiseksi, mutta sen tulisi tuntea myös vastuunsa parlamentaarisia hallintoelimiä kohtaan eikä uhota mielenosoitusten ja poliittisten lakkojen muodossa. Tämä ei liene sen perustehtävä. Ay-liikkeellä on ollut poliittisesta ideologiasta johtuen ainainen asennevamma työnantajia ja yrittäjiä kohtaan. Tämä on jo vuosikymmenien aikana huomattu, eikä valoa ole näkyvissä. Ideologiastaan johtuen sen halu uudistaa työehtoja on suorastaan syvässä yössä. Ay-järjestöt pitävät edelleen pieniä yrittäjiä toisen luokan kansalaisina ja pelkäävät yrittäjien ja työntekijöiden paikallista sopimista, koska se heikentää niiden otetta yrityksistä ja samalla vähentää niille tulevien verovapaiden jäsenmaksujen saantia.

Arvoisa puhemies! Tässä keskustelussa on väitelty siitä, onko nyt kyse irtisanomisesta vai työllistämisestä.

Toteaisin työllistämisestä ja ihmisten saamisesta töihin sen, että itselleni ylivoimaisesti yleisin palaute työttömiltä ihmisiltä on se, miten monimutkaiseksi on tehty keikkatöiden, osa-aikaisten töiden, tilapäisten töiden vastaanottaminen, jos ihminen on työttömyysturvalla, ja varsinkin, jos hän saa toimeentulotukea.

Esimerkiksi kaksi viikkoa sitten sain työttömältä ihmiseltä tällaisen viestin, jossa hän kertoo, että hän odotti saavansa ansiosidonnaisen työttömyyspäivärahan tämän kuun alkupuolella mutta nyt tuo saattaa siirtyä jopa marraskuulle, koska tämä ihminen on yrittänyt työllistää itseään edes osa-aikaisesti liittymällä työosuuskuntaan, minkä johdosta sitten häneltä on vaadittu selvitystä, jonka käsittely todennäköisesti menee marraskuulle. Tämä on vain yksi esimerkki. Varmaan meistä useimmat ovat saaneet esimerkkejä ihmisiltä, jotka ovat huomanneet, että on hyvin epäselvää, epävarmaa, voiko työtön ihminen jatkaa keskeytyneitä opintoja, jotka parantaisivat hänen mahdollisuuksiaan saada tulevaisuudessa töitä.

Eli pitäisin tärkeimpänä ihmisten töihin saamisen ja aktivoimisen keinona sitä, että purkaisimme ne tsiljoonat byrokraattiset esteet, joita tällä hetkellä on rakennettu työttömien ihmisten tielle estämään sitä, että he voisivat vastaanottaa keikkatöitä, osa-aikatöitä menettämättä moniksi viikoiksi sitä perusturvaansa.

Arvoisa rouva puhemies! Kiinnitin pääministerin puheessa huomiota aikaisemmin siihen, kun sanoitte, että meillä on nyt hankala tilanne, kun nousua, valoa on tulossa meille ja meidän työllisyys ja työttömyys eivät kohtaa ja avoimet työpaikat jäävät täyttämättä. Jäin miettimään sitä tilannetta — kun meillä on 67 000 nuorta ilman toisen asteen koulutusta ja he syrjäytyvät pikkuhiljaa, jos heitä ei saada ammatilliseen koulutukseen ja hakemaan sitä uutta työpaikkaa ja näin viemään Suomea eteenpäin, kehittämään meidän yhteiskuntaamme omalla työpanoksellaan — miten tämä irtisanomislain muutos, mikä tässä nyt on menossa, edistää näitten nuorten työllistymismahdollisuuksia, heidän opiskelumahdollisuuksiaan ja heidän haluaan löytää se työpaikka uudelleen. Jos tämmöiseen saisi sellaisen vastauksen, että mikä tässä on oikein enempi takana, kuinka me saamme huolehdittua nämä pitkäaikaistyöttömät uudelleen takaisin työelämään, jos ei ole koulutukseenkaan meillä rahaa.

Arvoisa rouva puhemies! SDP on hallituksen alulle paneman konfliktin aikana pyrkinyt toiminnallaan hakemaan hallituksen ja palkansaajajärjestöjen tulehtuneeseen tilanteeseen rakentavia ratkaisuehdotuksia. Olemme tehneet näin jo lukemattomia kertoja. Me todella haluamme estää työmarkkinatilanteen täydellisen kriisiytymisen. Irtisanomissuojan heikentämisen sijaan olemme esittäneet vaihtoehtoja nimenomaan pk-yritysten työllistämiskynnyksen madaltamiseksi.

Meillä on kaikki edellytykset tukea pk-kentän toimijoita parantamalla yleistä rekrytointiosaamista. EK:n tuore selvitys osoitti, että rekrytointiongelmien ydin ei ole työsuhdeturvassa, vaan se liittyy osaamisvajeeseen yleensäkin haastavissa palkkausprosesseissa. Me voimme tarjota juridista apua ongelmatilanteissa ja niiden ehkäisyssä ja työmarkkinalainsäädäntöön liittyvissä kysymyksissä, ja edelleen me voimme tukea taloudellisesti pieniä yrityksiä ensimmäisen työntekijän rekrytoinnissa. En rehellisesti sanottuna jaksa uskoa, että kokoomus tätä tosissaan vastustaisi.

Toisin kuin pääministeri Sipilä väittää, irtisanomissuojan heikennys ei ole tehokkain eikä suinkaan ainoa tapa edistää työllisyyttä ja madaltaa pk-yritysten palkkauskynnystä. Hallitus on toistuvasti viitannut Suomen Yrittäjiin asiantuntijalausunnot sivuuttaen. Myös media on tämän pannut merkille.

Tässä salissa on kerrottu, ettei hallitus tee päätöksiään eturyhmien hyväksi. Kaiken täällä tänään käydyn keskustelun perusteella on aivan pakko kysyä, kuinka Suomen Yrittäjät, sen johto etunenässä, on kaapannut  vallan sanella  hallituksen  toteuttamaa työllisyyspo-litiikkaa.  Miten ihmeessä  pakkomielle irtisanomissuojasta on paisunut näihin mittasuh-teisiin?  Täällä on moneen kertaan viitattu erilaisiin barometreihin.  Suomen Yrittäjien, TEMin ja Finnveran toteuttamassa pk-barometrissä 18 prosenttia pk-yrittäjistä piti osaavan työvoiman saatavuutta pahimpana kasvun esteenä. Siis 18 prosenttia. Irtisanomissuojan osalta samaa mieltä oli 6 prosenttia. Hallitus ei kuuntele arvostamiaan asiantuntijoita, ei edes kentän toimijoita. Miksi nyt takerrutaan irtisanomissuojaan?

Tätä taustaa vasten on enemmän kuin surullista havaita, kuinka vietävissä kokoomusjohtokin on asian tiimoilta ollut. Hallitus sanoo, että sitä on painostettu luopumaan lainvalmistelusta. Yhtä lailla on syytä kysyä, kuinka paljon vipuvartta on käytetty sen härkäpäiseen eteenpäinviemiseen. Onnettominta on se, että lakeja valmistellaan sivuuttaen niin kansalliset kuin kansainväliset merkittävät, empiirisesti toteutetut selvitykset. Tutkitun tiedon hyödyntämisen tulisi olla itsestäänselvyys. Hallituksen tapa valmistella lakeja liian usein mututuntumalla on kestämätöntä.

Tämä on nyt toinen kerta, kun hallitus käyttää hyväkseen tiedonantoa keinona tuoda eduskunnan käsittelyyn nimenomaan palkansaajien asemaa heikentäviä toimenpiteitä. Edelliskerralla kyse oli pakkolaeista, jotka hallituksen oli lopulta vedettävä kokonaan pois. Tiedonanto Soinin toimiin liittyen oli aivan oma farssinsa. Se, että hallitus hakee nyt eduskunnalta mandaattia jatkaa jo valmisteilla olevaa lakia, on kallista teatteria, sillä tuo oikeushan sillä on jo nyt. Tavoitteena on vain ja ainoastaan pyrkiä piiloutumaan eduskunnan enemmistön, siis hallituspuolueiden enemmistön, selän taakse. Itse käsillä olevaan kriisiin se tuskin tuo helpotusta, sillä jo nyt on tiedossa, ettei eduskunnan luottamusäänestys pysäytä vastarintaa, sillä varsinaisen lakiesityksen valmistelu jatkuu.

Pääministeri Sipilä on itse todennut, että poliittisen keskustelun keskiöön on nostettava dialogi sekä keskinäinen ymmärrys ja kunnioitus. Olen enemmän kuin hämmentynyt. Suomalaista yhteiskuntaa ei ole rakennettu riitelemällä. Hallitus pääministeri Sipilän johdolla on koko kauden romuttanut toimillaan systemaattisesti pohjaa sopimisen kulttuuriin perustuvalta yhteiskunnan kehittämiseltä. Ilman keskinäistä kunnioitusta, luottamusta ja yhteistyötä emme rakenna tulevaisuutta kestävällä tavalla, aivan kuten edustaja Ihalainen tänään ansioituneesti totesi.

Tämä kiista ei ole eduskunnan ja palkansaajajärjestöjen välinen kiista vaan hallituksen ja palkansaajajärjestöjen välinen kiista. On kohtuullista, että hallitus kantaa vastuunsa ja hakee siihen myös itse ratkaisunsa. En voi näin lopuksi todeta muuta kuin että vetoan pääministeriin ja hallitukseen, että se viheltäisi pelin poikki ja laittaisi vastuun valot päälle. Nyt ne on sammutettu täysin ja odotetaan, että rytisee kunnolla.

Arvoisa rouva puhemies! Haluan tähän alkuun kyllä tuntea paljon sympatiaa sitä kohtaan, mitä edustaja Hassi puheenvuorossaan tuossa edellä sanoi. Meillä on yhteisiä kokemuksia muun muassa Pirkanmaalta. Olemme käyneet kuuntelemassa niiden ihmisten kertomuksia, jotka ovat näiden työllistämispalveluiden piirissä, ja monta kertaa on sellaisia tilanteita, että kerta kaikkiaan erilaiset byrokraattiset tai muut säännökset estävät sen, että ihminen kykenisi työllistymään. Eilen esimerkiksi vierailin Lempäälässä työllisyyspalveluissa, missä kuulin hyvin siitä, että kun Pirkanmaallakin on tämä onnistunut työkokeilu, niin sitten hallitus on tietenkin sitä lakkauttamassa. En ymmärrä ollenkaan, kun meillä on toimivia keinoja, jotka tuottavat hyviä tuloksia ihmisille, että sitten kuitenkin hallitus myös sen toimivan haluaa repiä alas. Onneksi hallituspuolueista edustaja Arto Satonen teki kirjallisen kysymyksen tästä hallituksen aikeesta, ja siihen kyllä lämpimästi yhdyn.

Tässä edustaja Mäkinen erinomaisessa puheenvuorossaan edellä muistutti siitä, että myös pääministeri Sipilä itse on korostanut jossain vaiheessa, että suomalaisessa yhteiskunnassa tulisi laittaa dialogi keskiöön, ja aivan oikein kysyi, miten ihmeessä voimme olla tällaisessa tilanteessa nyt, kun puhumme dialogin tarpeesta. Paitsi että se on yleisesti tarpeen joka päivä, joka hetki, niin miten esimerkiksi me nyt täällä eduskunnassa tällä hetkellä käymme dialogia pääministerin tai hallituksen kanssa, kun ministeriaitio on typötyhjä?

Haluan vielä kerran sanoa, koska me kaikki olemme nähneet, miten tämä tilanne tuli — pääministeri halusi yllättäen pistää tilanteen päälle ja väen vängällä halusi antaa tiedonannon — että vähintä, vähintä, mitä parlamentaarisessa systeemissä edustajat voivat edellyttää, on se, että sitten kun tämä tiedonanto annetaan, täällä ovat myös ministerit ja hallitus paikalla kuulemassa keskustelua,  vastaamassa  kysymyksiin ja käymässä sitä kuuluisaa dialogia ja debattia. Eli näin ei voi toimia eduskunnan arvovallan kannalta, että ensin ollaan ministeriaitiossa se muutama tunti, kun televisio on paikalla, ja sitten pikkuhiljaa vuorotellen poistutaan, ensin Orpo, sitten Sipilä ja sitten työministeri Lindström. Tämä nyt ei vain kuulu tapoihin kyllä muutenkaan, puhumattakaan tällaisessa tilanteessa, kun pääministeri itse väen vängällä tiedonannon halusi antaa.

Puhemies! Minä kyllä toivon, että esimerkiksi eduskunnan puhemiesneuvosto voisi keskustella tästä päivästä ja käydä vähän läpi, miksi tämä näin voi mennä, ja toivon, että täältä lähtisi eduskunnan palautetta hallitukselle siitä, että kyllä sitten myös hallituksen täytyy olla paikalla, jos näitä tiedonantoja annellaan.

Arvoisa rouva puhemies! Olen ollut vuodesta 71 työnantajana, ja ensimmäinen vaihe oli, että olin yksin yrityksessäni. Sen jälkeen yritys kasvoi ripeästi, koska halusin kasvattaa sitä. Mutta 70-luvulla, sanoisinko, hallinnollinen taakka oli huomattavasti helpompaa ja yksinkertaisempaa.

Täällä viitattiin tähän rekrytointikysymykseen ja riskeihin rekrytoinneissa. Kerran kysyin silloisen Kansallispankin rekrytoinnista vastaavalta henkilöltä, kuinka suuri osa rekrytoinneista onnistuu — kun aika lailla samanlaisiin tehtäviin pankkitoimihenkilöiksi hän valitsi — niin 60 prosenttia onnistui, 30 prosenttia ehkä ei. Tänään kysyin sitten vuokratyötoimiston toimitusjohtajalta, mistä rekrytointiepäonnistumiset johtuvat, kun he rekrytoivat asiakkaan lukuun. Useimmiten syy on henkilökemia. Sitä on vaikea etukäteen selvittää.

Täällä viitattiin Suomen Yrittäjien keskuudessa tehtävään tutkimukseen. Aikaisemman historiani johdosta tunnen kyllä aika hyvin paitsi Suomen Yrittäjät myös sen tutkimuksen, johon täällä viitattiin, kun se on taidettu Taloustutkimuksessa monet monet kerrat tehdä. Suomen Yrittäjien jäsenkanta ja yrittäjien rakenne on muuttunut dramaattisesti 20 vuodessa, yksinyrittäjien ja ammatinharjoittajien määrä on moninkertaistunut, ja kun sitä asiaa on selvitetty, niin on käynyt ilmi, että 90—95 prosenttia, vähän toimialoista riippuen, ei halua palkata koskaan ulkopuolista työntekijää. Se on masentava luku. Varsinkin minulle henkilökohtaisesti Suomen Yrittäjien uutena puheenjohtajana se oli dramaattinen kokemus, että hei, tämä porukka ei haluakaan kasvattaa yrityksiään. Minä lähden siitä, että kaikki ovat kiinnostuneita kehittämään yritystään eteenpäinmeneväksi ja isoksi. Valitettavasti näin ei ole. No, kun asiaa suuremmin sitten surtiin, ei jääty siihen ja alettiin selvittää, niin kyllä esiin tulivat ne erilaiset riskit, jotka ylittävät riskinkantokyvyn.

Aloittava yrittäjä on usein vähän niukilla pääomilla liikenteessä. Vaikka hän on saanut starttirahan, ei se paljon riitä siinä tilanteessa, kun hän joutuu käyttöpääomaa hankkimaan. Siihen useimmiten joutuu myös panemaan koko henkilökohtaisen omaisuuden, asunnon tai vastaavan, pankin lainan takaamiseen. Se on aika ahdistava olotila. Sitä eli monta vuotta, koska jokainen epäonnistuminen asiakashankinnassa tai muussa johti siihen, että ei tiennyt, kuinka palkat maksetaan. Epäilen, että monella yrittäjällä kyse on juuri näistä rekrytointiin liittyvistä ongelmista. Varsinkin palvelualalla, missä asiakas kohtaa henkilökunnan, rekrytoinnissa ei oikeastaan voi menestyä huonosti. Se johtaisi yrityksen kannalta ongelmiin ja ennen pitkää todennäköisesti sen loppumiseen.

Se, että 90 prosenttia ei työllistä, käytännössä on johtanut siihen, että uusille toimialoille syntyy Suomessa kiusallisen vähän kasvuyrityksiä. Uusissa ict-pohjaisissa peliyrityksissä toimintatapa on ihan erilainen. Siellä kaikki työntekijät ovat usein osakkaita eivätkä nosta palkkaa, ja riski kannetaan siten, että se homma vain loppuu ja työpanos menee ilman palkansaantimahdollisuutta.

Sitten tässä tapasin sen oppituolin entisen haltijan, jonka haltija minullekin on kansantaloustieteen laudaturin myöntänyt, Vesa Kanniaisen, elokuvateatterin eteisaulassa ja kysyin Vesalta, että kun kirjoitit tämmöisessä teoreettisessa artikkelissa, että irtisanomissuojan tutkimus on aika pientä, niin hän sanoi, että niin, mutta kyllä se näyttää siltä, että alhainen irtisanomiskynnys johtaa paremminkin työllistymiseen, koska teorian mukaan silloin ihmiset hakeutuvat niihin tehtäviin, joissa he parhaiten menestyvät, ja jos työmarkkinat ovat joustavat, näin käy.

No, omasta kokemuksestani kyllä tiedän, että 45 vuoden aikana työllistämisen kynnys on noussut aivan olennaisesti. Silloin kun aloitin 25-vuotiaana Taloustutkimuksen, palkkasin yliopistolta niitä, jotka tuntuivat fiksun oloisilta, ja jos he eivät menestyneet, niin molemmin puolin oli selkeä ymmärrys, että työsuhde siihen sitten päättyy, usein koeaikaan tai vastaavaan. Silloin irtisanomisajat olivat puolin ja toisin kuukauden. Nytkin ne muuten ovat sitä, jos ei ole työehtosopimuksen yleissitovuutta. Se, mitä voidaan sopia, on suunnilleen se.

Ihminen muuttuu. Koeaika voi olla ihan hyvä, mutta ihminen elinkaarensa aikana kehittyy, jotkut taantuvat, jotkut eivät ole kiinnostuneet kehittämään ammattitaitoaan, ja uuden ihmisen rekrytointi tilalle on yleensä hankalaa. Saksa siirtyi vuosituhannen alussa toisenlaiseen, Hartz-sopimuksen mukaiseen joustavampaan työaikamalliin ja menestyy tällä hetkellä erittäin hyvin. Siellä ei alle kymmenen henkilön yrityksissä ole lainkaan irtisanomissuojaa.

Mutta miksi sitten työntekijäjärjestöt eivät hanki sitä tilannetta, jossa kaikki työvoima olisi rekrytoitu? Oman kokemukseni mukaan silloin kyllä alkavat liukumat ja työehtosopimusten joustot tulla esiin. Tämä, että 10 prosenttia, 15 prosenttia tai 6 prosenttia on työttömiä, johtaa siihen, että työehtosopimukset ovat aika lailla huonoja työntekijän kannalta. Olen aina ihmetellyt, miksi työntekijäjärjestöt eivät myy kaikkea työvoimaa ja hanki sitten esimerkiksi negatiivisella tuloverolla sen, mitä tarvitaan normaalin ansiotason päälle — joka ei olisi varmaan nykyinen — jotta ihmisen elämä olisi sen arvoista kuin sen pitää olla.

Arvoisa herra puhemies! Ensinnäkin edustaja Eero Lehdelle lämmin kiitos hyvästä puheenvuorosta. Siinä puhui pitkäaikaisen yrittäjän hyvä kokemus ja myös yrittäjäjärjestön kokemus. Tietysti hän on myös omalla työllään itse elantonsa hankkinut, kaikki kunnioitettavia suorituksia.

Edustaja Hassi omassa puheenvuorossaan totesi työttömien ja työttömyyteen liittyvästä byrokratiasta. Aivan erinomainen analyysi. Näinhän se on. Mutta pitäisikö sitäkin byrokratiaa meidän purkaa? Sipilän hallituksen yksi pääideahan on ollut, että puretaan byrokra-tiaa, niin että saadaan hallinto nopeammin toteuttamaan niitä tavoitteita, mitä ihmiset haluavat. Esimerkiksi rakennuslupa: pitääkö siitä kaikkien saada valittaa, kun on normaalista rakennusoikeudesta kysymys, joka on lain mukaan ihan perusoikeus? [Pia Viitanen: Ja pitääkö autotalliin olla energiatodistus!] — No, niitäkin on purettu, yli 300 normia on purettu. Edustaja on aivan oikeassa siinä, että kaikkea ei ole vielä purettu, mutta vielä keritään. [Pia Viitanen: Mutta kun pitää vielä säätää niistä!] Ja alkava vaalikausihan on vielä edessä.

Sitten mitä tulee nykyisiin työmarkkinoihin, sen me kaikki tiedämme ilman sarvia ja hampaita, että paikallisen sopimisen aika on tullut ja se tulee pysymään edelleen. Paikallista sopimista pitää olla enemmän, kun yrityksissä on erilaisia tarpeita kehittää sitä liiketoimintaa, mitä siellä yrityksissä on. Tiedän omasta kokemuksestani lähipiirissäni yrittäjiä, niitä henkilöitä, jotka tekevät mitä erilaisimmilla yhteiskunnan aloilla yritystoimintaa, joille on aivan ensiarvoisen tärkeätä, että työntekijät joustavat ja ennen kaikkea toimivat niin, että pystyvät vastaamaan markkinoiden kysyntään. Sieltähän se tulos tulee. Siinä hyötyvät sekä yrittäjä että työntekijät, kun he saavat palkkansa ja yrityksen antaman tuloksen yrittäjälle, mikä sitten taas takaa sen, että yrityksen toiminta jatkuu.

Kilpailukykysopimukseen on tässä keskustelussa monessa puheenvuorossa viitattu. Kyllähän kauhea tosiasia oli se, että kun tämä hallitus aloitti, niin olimme noin 10 prosenttia kilpailijamaitamme jäljessä kilpailukyvyssä. Se on kylmä tilastollinen tosiasia, jota ei sovi väheksyä. Ja mikä surkeinta tässä tilanteessa, ne kilpailijamaat, joita meillä on markkinoilla Euroopassa... Meidän päämarkkina-aluehan on ehdottomasti läntinen Eurooppa, jonkun verran Yhdysvallat ja tietysti myös Venäjä, ja Ruotsi tuossa lännempänä naapurissa on muun muassa meidän metsäteollisuuden kannalta ehdottomasti haastavin kilpailija, ehdottomasti kovin, ja heillä on vielä hyötynä oman valuutan antama devalvaatiohyöty, jota he ovat viisaasti käyttäneet, siitä pitää olla heille ihan terveesti kateellisia.

Joka tapauksessa kilpailukykysopimukseen viittaaminen näin jälkikäteen — siitä aikanaan sovittiin, ja kaikki puolueet, demaritkin sitä ovat kannattaneet. Ihmettelen vain, että nyt sitten vedetään länkiä kaulaan näin jälkikäteen. Onko siinä toivona se, että ei äänestäjä ehkä muista, että itse olitte sitä kannattamassa? Mutta tulkoon sekin nyt tässä pöytäkirjaan sanotuksi, että muistamani mukaan demaritkin olivat sitä innolla kannattamassa. Näköjään muisti pettää, vai pettääkö sitten minun muistini? Omasta muististani tässä asiassa olen ihan varma, että ei petä.

Lopuksi, arvoisa puhemies, vielä sen verran, että katsotaan tämän hetken valtiontaloutta, sekin kannattaa meidän kaikkien Suomen kansanedustajien muistaa: 107 miljardia euroa velkaa, yli 200 000 työtöntä. Työttömyyteen Suomen valtio, Suomen yhteiskunta käyttää verorahoja yhteensä lähemmäs 5 miljardia euroa vuosittain. Jos me saisimme tätä porukkaa pienennettyä, saisimme heidät työmarkkinoille, vaikka vähäiseen työsuhteeseen aluksi, ei sen tarvitse olla se paras työpaikka heti, koska se ei monelle varmaan toteudukaan, mutta kun saisimme ne ihmiset edes lyhyeksi työrupeamaksi töihin jonkun toisen palvelukseen tai peräti yrittäjäksi, niin se olisi aivan erinomainen asia sekä valtiontalouden kannalta että ennen kaikkea ihmisen oman elämän kannalta. Työyhteisö, sen antama sosiaalinen turva ja hyväksyntä, on ihmisen elämälle todella iso asia. Taloudellinen puoli on aivan varmasti kaikkein tärkein asia, mutta sosiaalinen turvaverkko, mikä rakentuu työyhteisön kautta, on ihmisen elämän kannalta aivan huipputärkeä asia.

Toivon mukaan tästä keskustelusta jää meille kansanedustajille se kuitenkin käteen, että tämänkin jälkeen kunnioitamme sitä, että me tarvitsemme tässä yhteiskunnassa työntekijäjärjestöjä, me tarvitsemme työnantajajärjestöjä ja tarvitsemme eduskunnan viisaita päätöksiä, että saadaan tämä tilanne parannettua Suomen kansantaloudessa. Meillä on vielä kyinen pelto kynnettävänä, jos haluamme Suomen talouden nostaa uudempaan ja vielä parempaan nousuun. [Pia Viitanen: On kylvetty riidan siemeniä!] 72 prosentin työllisyysaste on saavutettu, ja edessämme olevina vuosina tavoite on 75 prosenttia, se on seuraavan hallituksen heiniä. Senkin yli kannattaa mennä, koska se on se turva, joka luo jatkuvuutta Suomen kansantaloudelle ja kaikille meille suomalaisille.

Arvoisa puhemies! Tässä on ollut ihan hyvää pohdiskelua myös kansainvälisestä vertailusta Suomen irtisanomissuojan osalta, ja aina kannattaa kyllä katsoa myös sitä, mitä muualla tehdään. Voi olla, että ne eivät oppeina ole suoraan tänne siirrettävissä, eikä kannatakaan, mutta on hyvä tietää, mitä muualla tapahtuu.

Irtisanomissuojan osaltahan me olemme tilanteessa, jossa meidän irtisanomissuoja ei ole mikään erityisen hyvä, kokonaisuudessaan katsoen. Jos katsotaan tätä kollektiivisin perustein tapahtuvaa irtisanomista, eli meillä nämä taloudelliset ja tuotannolliset syyt, niin meillä irtisanominen on itse asiassa erittäin helppoa ja halpaa — helppoa ja halpaa — ja tämä puoli on sitten osaltaan johtanut siihen, niin kuin takavuosina tiesimme, että monikansalliset firmat sulkivat mielellään tuotantoa täällä, sulkivat täällä, koska esimerkiksi Saksassa olisi joutunut maksamaan moninkertaisen määrän rahaa. Tiedetään suomalaisia yrityksiä, jotka ovat ostaneet tuotantotoimintaa vaikkapa Espanjasta ja maksaneet itsensä kipeäksi, kun ovat sitten ryhtyneet saneeraamaan yritystä ja ovat saaneet satojen miljoonien korvausvaateet.

Tämä kollektiivinen puoli on meillä erittäin halpaa, sitten täällä henkilökohtaisella puolella kansainvälisessä vertailussa me olemme suurin piirtein OECD-maiden keskitasolla. Katsoin tuossa muutama vuosi vanhaa OECD-tutkimusta, jossa me olimme sijalla 34 irtisanomissuojassa. Että ei tämä meillä ole kansainvälisesti katsottuna sellainen asia, että me olisimme poikkeuksellisen hyvän suojan maa. Niin ei ole. Senkin jälkeen voidaan sitten keskustella siitä, onko tässä kehittämisen tarpeita.

Joka tapauksessa on niin, että meillä on erilaisia malleja eri maissa. Pohjoismaissa meillä on lähtökohtana, että on irtisanomisajan palkka ja sitten on työttömyyskorvaus ja nämä koskevat näitä tuotannollisia tehtäviä. Sitten on erikseen tämä, että onko irtisanominen laillinen vai laiton henkilökohtaisissa irtisanomisissa. Välimeren maissa on se ajattelu edelleenkin voimassa, että yritys on vähän kuin perhe, niin että sen täytyy kantaa vastuuta henkilöstöstään pidemmälle kuin siihen, että nyt saatte lähteä. Sillekin järjestelmälle on omat perusteensa, ja moni on sanonut, että se tulee myös uskonnollisten kulttuurien eroista, jotka ovat hyvin syvällä meidän yhteiskunnissamme.

Sitten tiedetään, että viime vuosina on lisääntynyt tämä erorahamenettely näissä kollektiivi-irtisanomistapauksissa, että meillä suuret yritykset ovat maksaneet enemmän kuin mitä laki määrää. Ne ovat katsoneet, että se on hyvän hengen ylläpitämistä, näin muun muassa Nokia on tehnyt, ja sillä on ollutkin hyvä vaikutus, koska se on tarkoittanut sitä, että ihmiset ovat päässeet irrottautumaan siitä vanhasta työpaikasta ja ovat siirtyneet sitten uusiin tehtäviin.

Niin tai näin tehdään, on kyllä hyvä nähdä, että se meidän varsinainen lääke pärjäämiseen on kuitenkin osaaminen, joka täälläkin on silloin tällöin mainittu. Ei ole mitään muuta tietä kuin se, että pienessä kansakunnassa kaikkien kyvyt täytyy ottaa käyttöön, ihmisiä ei pidä jakaa hyviin ja huonoihin, vaan täytyy lähteä siitä, että kaikille annetaan mahdollisuus — se on korkea peruskoulutus, hyvä ammatillinen koulutus, ja se on myös täydennyskoulutus, kun ollaan siellä työpaikalla.

Arvoisa puhemies! Minä kannatan sopimisyhteiskuntaa ja sopimista. Tietenkin meidän pitää muistaa, että siellä kolmikantapöydässä eivät ole työttömät, siellä eivät ole yrittäjät, siellä eivät ole eläkeläiset. Eli tällä eduskunnalla on kuitenkin vastuu kaikista suomalaisista. Kyllä minua on häirinnyt se, kun täällä eduskunnassa työllistävät pikkuyrittäjät on aika monta kertaa vedetty kölin alta näissä ratkaisuissa.

No, nyt minä annan yhden esimerkin. Viime kerralla sosiaalidemokraattinen valtiovarainministeri antoi suurille yrittäjille satojen miljoonien veronkevennykset. Kun me täällä sitten yritimme antaa pienille, 10 000—20 000 tienaaville yrittäjille veronkevennyksen, se pilkattiin täällä apteekkarivähennykseksi. Ei tämä ole ainoa esimerkki.

Tälläkin kertaa tässä on kysymys siitä, että kukaan ei kanna näistä työllistävistä pikkuyrittäjistä huolta. Ne ollaan valmiita vetämään kölin alta tässä valtapelissä, mikä täällä on vasemmistolla meneillään.

Arvoisa herra puhemies! Hyvin yhdyn, totta kai, siihen, että osaaminen on tärkeätä ja välttämätöntäkin. Jos kuitenkin käy niin kuin avioliitossakin tahtoo käydä, että ei vain tule toimeen, eivät näkemykset yhdy, miten firmassa pitäisi tehdä, ja jatkuva, sanoisinko, jännite syntyy, tai sitten vielä pahempi on se, että alkoholi tai joku tämäntapainen asia aiheuttaa ongelmia työkyvyssä — ja kun täällä lähdetään siitä, että koeaika ratkaisee, totta kai se ratkaisee osan näistä tilanteista, ihminen muuttuu, niin kuin avioliitossakin muuttuu — niin silloin pienen yrityksen riskinkantokyky ei vain siedä sitä, että rekrytointi ainakaan kahta peräkkäistä kertaa epäonnistuu. Kun katsoo näitä tekijöitä, niin minun mielestäni sille ihmisellekin on parempi, että hän löytää sellaisen työtehtävän, sellaisen paikan, jossa hänen omat taitonsa tulevat paremmin esiin ja yhteistyö sujuu. Minusta ihmisen irtisanominen on äärimmäisen raskasta, ja siitä kantaa murhetta pitkän aikaa. Varsinkin jos olette työnantajan roolissa pienellä paikkakunnalla, jossa ihmiset tuntevat toisensa, niin se ei ole kovin helppoa tehdä, vaikka olisi sinänsä perusteltu syy.

Minusta tämä 90 prosentin tunnusluku, ettei haluta kasvattaa yritystä, on erittäin huolestuttava. Uusille toimialoille ei synny kasvua, Suomi jää jälkeen sellaisilla toimialoilla, joilla kasvu on nopeata, johon pitäisi päästä kiinni. Ne ovat usein uudentyyppisiä mahdollisuuksia, mutta pieni yritys ei pysty hyödyntämään niitä: ei ole siinä mittakaavassa, että uskaltaa tehdä tiettyjä asioita. Joutuu alihankkijan rooliin, joka on aika haasteellinen verrattuna siihen, että on omia tuotemerkkejä tai vastaavia.

Kun tässä luullaan, että näitä irtisanomisia olisi paljon, niin en minä ainakaan omasta yrityksestäni löydä ainuttakaan sellaista henkilöä, mutta vuosien saatossa on kyllä ollut erilaisia ihmeellisiä tapauksia, jotka osoittavat, että se, että on joustavuutta, helpottaa molempia osapuolia. Tällä luodaan uusia työpaikkoja niille ihmisille, jotka tällä hetkellä ovat työttöminä, tarjotaan mahdollisuus päästä työmarkkinoihin kiinni. Jos ihmiseloa ajatellaan, niin kyllä tämä tarvehierarkia toteuttaa itseänsä ja aika keskeisellä osalla inhimillisessä elämässä on saada taloudellista riippumattomuutta ja toimeentuloa.

Arvoisa puhemies! Tästä irtisanomistilanteesta näissä pienissä yrityksissä olemme täällä moneen kertaan puhuneet, ja sehän on selvää, että se on epätoivottava tilanne. Kukaan ei mene yritykseen, ei pieneen eikä suureen, tullakseen irtisanotuksi, eikä kukaan työnantaja palkkaa irtisanoakseen. Se on tietysti jonkun sortin epäonnistuminen. Sitten voi olla tilanne, että aidostikin, niin kuin edustaja Lehti sanoi, on sellaista kykyä, että joku toinen työnantaja osaa käyttää sitä paremmin hyväksi.

No, sitten me, jotka emme ole olleet nyt yrityksissä tekemässä päätöksiä irtisanomisista, olemme toisten kertomusten varassa. Tässä salissa on monenlaista yrittäjyyttä, ja palaan siihen, mitä eräs tämän salin kansanedustaja eli edustaja Harkimo on sanonut, että kyllä työntekijästä hänen kokemuksensa mukaan eroon pääsee: se on hänen kokemuksensa, että hän on kyennyt nämä ongelmat ratkaisemaan. Hän on ilmeisesti ollut valmis myös sitten maksamaan jonkun irtisanomisajan palkan, niin että on sitten tapahtunut hyvässä yhteisymmärryksessä tämä irtisanoutuminen. Sitten on selvää, että jos on näitä tapauksia, kun on vaikkapa alkoholiongelma, niin siinähän on meillä työelämässä selvät pelisäännöt. Meillä on hoitoonohjausjärjestelmä, jonka mukaan toimitaan, ja sitten jos rike on toistuva, niin siinähän ei auta muu kuin työnantajan tehdä näitä ikäviä päätöksiä.

Kaikki nämä ovat kuitenkin sellaisia tapauksia, kun nyt tässä on kuusi tuntia asiasta puhuttu, että yhtään esimerkkiä emme ole vielä hallituksen ministereiltä kuulleet, mikä muuttuu hallituksen mielestä, kun tämä hallituksen kaavailema uusi laki tulee voimaan. Täällä on lukemattomia kertoja kysytty, missä tapauksessa irtisanominen muuttuu hyväksyttäväksi, kun se tällä hetkellä sitä ei ole. Yhtään esimerkkiä asiasta ei ole tullut. Tämä herättää minussa kyllä ihan aidon huolen, ja toivoisin, että myös hallituspuolueiden edustajat sitä miettisivät, onko tämä uudistus miltään kannalta järkevä. Että vastaako tämä siihen yrittäjien oletusarvoon, joka nyt on lietsottu, että kun tehdään uusi laki, niin sitten se on helppoa? Vai käykö niin, että tulee uudet kriteerit, joille vuosien kautta haetaan oikeudesta tulkintoja, ennen kuin syntyy joku linja, niin että voi ennakoida, mitä irtisanomisessa tapahtuu, onko se laillinen vai laiton? Se suurin pelko ja riskihän yrittäjällä liittyy siihen, että vaikka kuvittelen toimivani lainmukaisesti — eihän kukaan yrittäjä halua lakia rikkoa — niin sitten tulen tilanteeseen, että minulla onkin väärä käsitys siitä ja tulee isot korvaukset. Mutta sehän siirtyy nyt vain eksponentiaalisesti, siis kasvaen, tähän uuteen malliin, josta kukaan ei voi tietää mitään, ilmeisestikään, päätellen ministeri Lindströmin selvityksistä, joista asia ei selvinnyt, [Puhemies koputtaa] se, mikä tämä uusi käytäntö tulee olemaan. [Puhemies koputtaa] Kuusi tuntia, yhtään esimerkkiä emme ole saaneet siitä, [Puhemies koputtaa] miten irtisanominen muuttuisi tässä hyväksyttäväksi.

Arvoisa puheenjohtaja! Jos ei täällä esimerkkejä ole, niin kyllä minä pidän tiettyjä tilanteita, jotka muistan, sellaisina:

Esimerkiksi tämä alkoholisoituminen. Tiedän toki, että hoitoon ohjataan, ja niin käytännössä tehdäänkin, mutta ei se tarkoita sitä, että asianosainen paranisi hoidossa tai edes välttämättä sinne menisi. Kun oli tällainen tilanne, jossa alkoholisoitunut pakettiautonkuljettaja vielä menetti ajokorttinsa, niin kyllä oikeuden päätös oli semmoinen, että eihän se mikään irtisanomisperuste ole, vaikkei hän osaa ajaa autoa, tai saa ajaa — osasihan hän toki ajaa kännissäkin sitä. Oikeuden päätös oli sellainen, että voihan hän pestä ja vaihtaa renkaita, niitähän täytyy keväin syksyin vaihtaa, ja se riittää hänen työllistämiseensä. Pienellä yrittäjällä ei ole tällaista palkanmaksukykyä pitää palkollisena yhtä ihmistä, jolla ei ole todellista työn tuloksen arvoa.

Toinen tapaus oli, kun henkilö halusi pukeutua sellaiseksi — kun oli asiakaspalvelutehtävissä — ettei häntä voitu lähettää mihinkään asiakaspalvelutehtävään. Oli pieksut jalassa ja tukkimiehen pomppa päällä eikä mitään muuta alla edes. No, ei se ollut irtisanomisperuste, mutta kyllä hänelle maksettiin. Siinä mielessä Harkimo on ihan oikeassa, kaikesta pääsee irti, kun maksaa vähintään sen, mitä toinen pyytää, ja useimmiten se on aika paljon, varsinkin jos osaa pyytää, joskus jopa useamman vuoden palkka, ehkä kolme vuotta alkaa olla semmoinen maksimi pitkäaikaisessa työsuhteessa.

Olen kuitenkin sitä mieltä, että jos myisin työvoimaa, niin tutustuisin ostajan näkökulmaan vähän huolellisemmin ja pohtisin, miten saisin myydyksi kaiken sen työvoiman, joka minulla on vastuullani. Jos ei se kelpaa, niin sitten pitää pohtia, onko ehdoissa, toimituksissa tai milloin missäkin jotain parantamisen varaa. Sitten markkinaehtoinen palkkataso ei varmaan kaikkien kohdalla ole sitä, mitä toivotaan. Silloin yhteiskunnan pitää tukijärjestelmien kautta antaa sellainen lisä, että ihminen voi elää asiallisesti Suomenmaassa.

Arvoisa puhemies! Näistä vastaavanlaisia esimerkkejä kuin edustaja Lehdellä on esitelty julkisuudessa, ja varmasti moni meistä on myöskin yksityisesti niitä saanut. Itsestäni tuntuu, että näissä kaikissa tapauksissa paras lääke olisi tarkentaa irtisanomisen perusteita. Toki tuntuu kohtuuttomalta tällainen, esimerkiksi se, että työntekijällä, jonka tehtäviin kuuluu ajaa autoa, on niin paha alkoholiongelma, että hän ei pysty sitä työtään hoitamaan. Jos tällainen oikeuden päätös on tehty, niin ehkä vika on siinä, miten irtisanomisen kriteerit on lainsäädännössä määritelty. Uskoisin, että tältä pohjalta lähteminen auttaisi sekä työntekijöitä että työnantajia, pieniä työnantajia, paremmin kuin tällainen yleinen irtisanomisen helpottaminen tavalla, joka kohdistuu eri lailla erikokoisten yritysten työntekijöihin ja käytännössä kohdistuu myös enemmän naisiin kuin miehiin, koska miesvaltaisilla aloilla on enemmän sellaisia työehtosopimuksia, joissa asetetaan suitsia irtisanomisille.

Arvoisa puhemies! Tähän edustaja Hassin kommenttiin: jos nyt oikein olen ymmärtänyt — edustaja Heinäluoma tuntee asian paremmin, kun on ollut alalla pitkään — sanamuoto nykyisessä irtisanomislaissa menee niin, että ”asiallisesta ja erittäin painavasta syystä”. En muista, onko se nyt just näin, mutta tätä se tarkoittaa. Ennen se oli näillä sanoillakin.

Tästä sanamuodosta ”erittäin painava” se erittäin-sana on tarkoitus varmaankin poistaa. Jää ”asiallinen ja painava syy”, mikä käytännössä tarkoittaa, että tämmöinen kohtuuton, pienelle yritykselle kohtuuton — jota pienyrittäjä ei voi etukäteen tietää, se tulee oikeuden päätöksen kautta — riski sitä kautta pienenee, koska tämä ”erittäin painava” on oikeuskäytännössä ollut kyllä rankka paikka, vaikkakin sanotaan, että yrityksen koko otetaan huomioon. Käytännössä se on epämääräinen, ennalta-arvaamaton lopputulos, mikä näissä syntyy. Mutta yleisperiaate on, että työnantaja pannaan korvaamaan niin sanottuna vahvempana osapuolena, vaikkei tilanne sitä hänen osaltaan tarkoittaisi lainkaan, vaan palkansaaja on vahvemmassa osassa.

Loppujen lopuksi tässä ravintoketjussa häviäjä on se ihminen, joka ei tällä hetkellä ole vakaassa työsuhteessa tai haluaisi päästä sellaiseen, tai sitten ne ihmiset, jotka ovat tulossa työmarkkinoille ja joilla ei ole sellaista markkina-arvoa työmarkkinoilla, että heidät rekrytoitaisiin, ja se on alakohtaista. Mutta se, että Suomessa on satojatuhansia ihmisiä työttömänä — rakenteellinenkin työttömyys on kaksinkertainen — pakottaa miettimään, että jotainhan tässä asiassa on pahasti pielessä.

Se on varmaa, että yhdellä asialla tätä myöskään ei korvata ja korjata, vaan tässä on monta asiaa, että Suomen työmarkkinat saataisiin sellaiseksi, että siellä ne henkilöt, jotka aidosti haluavat, pääsisivät töihin kiinni ja voisivat myös menestyä.

Arvoisa puhemies! Tässähän ollaan nyt sitten tämän hallituksen esityksen ja ajattelun ytimessä, että kun nykyisin työsopimuslain mukaan irtisanomiseen tarvitaan asiallinen ja painava syy, niin kysymys kuuluu, muutetaanko tämä näiden pienten yritysten osalta vai ei. Olen ministeri Lindströmin informaation tänään ymmärtänyt niin, että tätä ei tulla muuttamaan, että myös näissä alle 10 hengen yrityksissä tarvitaan asiallinen ja painava syy. [Eero Lehti: Mutta ei erittäin!] — Siinä ei ole sanaa ”erittäin”, asiallinen ja painava riittää nykyisin irtisanomiseen, ja se koskee sekä pieniä että suuria yrityksiä. — Sitten eri asia on, että tietysti yrityskoko otetaan huomioon jo nykyisin, niin kuin tiedämme, sen koko tapahtumaketjun arvioinnissa. Se on ilman muuta yksi osatekijä juuri niistä syistä, mitkä täällä on mainittu, muun muassa siitä syystä, että ei pienellä yrityksellä ole mahdollisuutta uudelleensijoittamiseen samalla tavalla kuin suurella yrityksellä on.

Mutta tämä ydinhän on juuri tässä, että mikä tässä muuttuu. Jos vanhassa laissa on asiallinen ja painava syy, uudessa laissakin on asiallinen ja painava syy näiden pienten yritysten osalta. Mitä kautta se muutos tehdään, ja ymmärtääkö sitä kukaan? [Pia Viitanen: Ei!] Olen taipuvainen ajattelemaan, että sitä ei kyllä ymmärrä kukaan. Tämän kuuden tunnin keskustelun jälkeenkään tämä asia ei ole selvä, eikä se pieni yrittäjä voi kuutta tuntia istua tämän asian ympärillä, eikä se voi lukea näitä eduskunnan pöytäkirjoja tuntitolkulla, että mitä on tarkoitettu jollain uudistuksella.

Tästäkin palaan siihen, että tämä vaikuttaa erittäin huonosti harkitulta uudistukselta, joka ei helpota pienyrittäjän arkea, vaan tekee sen entistä monimutkaisemmaksi ja tuo hyvin pitkän epävarmuuden ajan, mikä tekee pienissä yrityksissä näiden työsuhdeasioiden hoitamisesta entistä ongelmallisempaa.

Tuleeko tästä koskaan mitään järkevää — jos tämä toteutuisi — epäilen sitäkin, koska on vaikea ymmärtää, että tämä yrityskoko olisi nyt tässä se ongelma, koska näitä pienten yritysten ongelmia voidaan sitten lähestyä muuta kautta, niin kuin muun muassa puheenjohtaja Rinne on esittänyt.

Mutta ytimessä ollaan: Mikä tässä muuttuu? Kuusi tuntia on puhuttu. Ei se ole selvinnyt. [Pia Viitanen: Ministereitä ei näy kertomassa!] Asiallinen ja painava syy tarvitaan, niin kuin ministeri Lindström kertoi, mutta tämä muutos ei ole kyllä käynyt ilmi, että mikä irtisanominen muuttuu lailliseksi, jos tämmöinen lakiehdotus hyväksyttäisiin.

Arvoisa puhemies! Minun mielestäni tässä nykyisessä laissa on tiukempi säännös tästä, siinä edessä on joku adverbi. En jaksa muistaa, mutta aikanaan se oli ”erittäin painava”. Nyt tämä sana ”erittäin” tai vastaava poistuu sieltä alle 10 hengen yrityksissä, mikä tarkoittaa sitä, että ei ole niin vaikeaa käytännössä suorittaa moitteettomasti tätä irtisanomista. Varmaan näitä tapauksia ei ole kovin montaa, koska edellinen työministeri paransi koeaikaa, mikä helpottaa sitä rekrytointia ihan ehdottomasti. Ja myös takaisinottovelvollisuutta, joka aikaisemmin johti siihen, että sitä työpaikkaa, josta joku oli joutunut lähtemään, ei voitu täyttää ennen kuin tämä takaisinottoaika oli täynnä, on nyt lyhennetty, ja se on helpottanut tätä työllistymistä. Mutta katsotaan nyt huomenna, mitä se laki siellä sallii. Ei minulla tässä ole lakikirjaa.

Arvoisa puhemies! Tähän keskusteluun, mitä nyt käydään, kiteytyykin se yksi osa tätä ongelmaa, mitä olemme täällä moneen kertaan yrittäneet kysyä, että kun menettely on tällainen, niin mehän emme tiedä, mitä hallitus lopulta esittää. No, tietenkin se olisi kohtuullista meille edustajille, etenkin täällä oppositiossa, jotka haluamme tietää, mitä hallitus esittää. Olemme yrittäneet kysyä lukemattomia kertoja ministeri Lindströmiltä ja mielellään olisimme kysyneet pääministeri Sipilältäkin, joka poistui vielä ennemmin kuin ministeri Lindström tästä keskustelusta. Me olemme yrittäneet kysyä, moneen kertaan, että kertokaa edes yksi esimerkki, mutta aina kun hän yritti kertoa, niin ei se kyllä yhtään valjennut. Se ei varmasti sille pienyrittäjälle valjennut, mistä tässä oli kysymys, ja me emme todellakaan nyt tiedä — toistan vielä — kuuden tunnin jälkeen me emme sitä täällä tiedä. Huomenna pitäisi sitten äänestää tiedonannosta, joka väen vängällä oli annettava, ja kuitenkin käy ilmi, että eihän eduskunta edes tiedä, mikä tämä kiistelty laki sisällöltään olisi. Sen me tiedämme, että siinä halutaan helpottaa sitä, että ihmiselle voi antaa potkut pienissä, alle 10 hengen yrityksissä. Sitä hallitus haluaa, mutta hallitus ei kykene kertomaan yhtäkään esimerkkiä.

Itse haluan tietenkin puolustaa työntekijän oikeuksia enkä halua nähdä sitä niin, että potkujen annon tulisi olla helpompaa kuin tänä päivänä. Kuitenkin tässä juuri kerrottiin näitä kansainvälisiä esimerkkejä, että meillä niihin nähden irtisanominen ei ole mitenkään erityisen helppoa tänä päivänä.

Puhemies! Jotenkin minusta vain tuntuu siltä, että meneekö tässä nyt kaikki hallituksenkaan mielestä ihan kohdalleen. Me olemme nähneet tilanteen, että tämä koko tietynlaista yhteiskuntarauhaa häiritsevä tilanne on tällä hetkellä hiuskarvan ohuisessa esityksessä, mistä me emme tiedä, mikä se on, mitä hallitus ajaa, ja sitten meidän pitäisi huomenna vain luottaa kovasti ja antaa luottamus.

Näillä sanoilla haluan, puhemies, sanoa, että minä toivon teidänkin läsnä ollessanne — sanoin sen jo edellisen puhemiehen läsnä ollessa — että puhemiesneuvosto voisi käydä tätä keskustelua siitä, että jos eduskunnalle annetaan hieman poikkeuksellisestikin tämänkaltainen tiedonanto, niin sitten hallituksen ministerit olisivat täällä paikalla kertomassa sen sisällöstä, mitä nämä lait tulevat pitämään sisällään, jos edes hallitus itse tietää, mitä ne pitävät sisällään. Mutta helpommaksi homma ei tule, se on varmaa, jos ei kuuteen tuntiin täällä mitään vastausta tule.

Arvoisa puhemies! Huomennahan me emme ole äänestämässä tästä laista, vaan nyt käsittelyssä on juurikin tämä tiedonanto, joka tänään on saatu, eikä tämän keskustelun pitäisi nyt kulminoitua irtisanomiseen, vaan se, mitä hallitus tässä ajaa takaa, on se, että pienissä yrityksissä, joihin niitä työpaikkoja tällä hetkellä syntyy, olisi nykyistä matalampi kynnys palkata uusia ihmisiä. [Pia Viitanen: Me siis äänestämme käytännössä tulevasta laista!] Kaikki keinot, jotka työllisyyttä ja tuottavuutta lisäävät, ovat sellaisia, joihin hallitus varmastikin myönteisesti suhtautuu.

Mutta itse asiassa jäin pohtimaan tätä edustaja Hassin esille nostamaa painotusta naispuolisiin palkansaajiin. Ilmeisesti on todellakin niin, että muutokset kohdistuisivat sellaisiin työntekijöihin, jotka ovat ennen muuta toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa ja pienissä yrityksissä. Tällaiseen kuvaukseen menevistä työntekijöistä 55 prosenttia on työ‑ ja elinkeinoministeriön mukaan miehiä ja 45 prosenttia naisia, mutta toisaalta sitten taas useissa työehtosopimuksissa on irtisanomissuojaa koskevia määräyksiä, jotka vastaavat sitä lakia, joka on voimassa, ja tämä kohdistuu sitten taas enemmän miesvaltaisille aloille.

Arvoisa puhemies! Herää kysymys siitä, miksi hallitus ei halua yhtä tormakkaasti edistää niitä hankkeita, jotka se on kirjannut omaan hallitusohjelmaansa. [Eduskunnasta: Arvopohja!] Miksi te ette ole vieneet eteenpäin osallistavaa sosiaaliturvaa, paikallista sopimusta? Ne asiat lukevat jo hallitusohjelmassa.

Tämän päivän keskustelusta tekee hyvin omalaatuisen se, että me käsittelemme hallituksen esitystä, jota ei ole. Sitä ei ole eduskunnalla, ja sen takia kysyn, mihin pohjautuvat esimerkiksi yrityksille tehdyt kyselyt tämän esityksen vaikuttavuudesta, kun itse esitystäkään ei vielä ole. Eli tästä keskustelusta tulee hyvin ongelmallista. Te olette sitoutuneet viemään hankkeita yhdessä työmarkkinajärjestöjen vuoropuhelun kanssa eteenpäin. Nyt kysyn teiltä, hyvä pääministeri: Milloin me näemme tämän aidon vuoropuhelun? Onko teistä siihen?

Arvoisa puhemies! Näin on, kuten edustaja Hassi sanoo, että nykyisessä laissa on siis tämä asiallinen ja painava peruste irtisanomiselle. Ja niin kuin ministeri Lindström on täällä kertonut, hallituksella ei ole tarkoitus tätä muuttaa, että jatkossakin on asiallinen ja painava peruste. Sen takiahan tässä ovat ymmyrkäisenä muutkin kuin edustaja Lehti, että mikäs tässä nyt sitten oikein muuttuu. No, ikävä kyllä, sairaus, tapaturma voivat olla irtisanomisen perusteita, jos niistä aiheutuva haitta ihmisen työnteolle on pysyvää laatua oleva. Siis tavallaan sairaus, niin julmalta kuin se kuulostaakin, voi olla peruste irtisanomiselle, jos työntekokyky on olennaisesti heikentynyt.

Tärkeintä tietysti nykyisin on se, että täytyy etukäteen varoittaa, että ilman varoittamista ei saa tehdä sellaista ratkaisua — on eri asia, jos on jokin huomattavan ankarasti moitittava menettely — mutta normaaliolosuhteissa työnantajan pitää ensin kertoa tyytymättömyys ja varoittaa, että tähän on kiinnitetty huomiota, ja sitten, jos se toistuu, sen jälkeen on irtisanominen mahdollista. Ajattelen niin, että ei tätäkään ehtoa, että pitää etukäteen kertoa, pitäisi poistaa pk-yrityksissäkään, koska se on ihan normaalia ja järkeenkäypää talonpoikaisjärkeä, että ennen kuin annetaan fudut, niin sanotaan, että nyt teet nämä asiat huonosti tai et ole tuossa onnistunut ja nyt pitää työsuoritteen parantua. Nämä ovat aika tärkeitä työyhteisön hyvinvointitekijöitä ja myös työntekijöiden kannalta tärkeitä, että he voivat kokea, että heitä kohdellaan oikeudenmukaisella tavalla.

Mutta hain tässä esille hallituksen tiedotelinjaa, että mitä on kesällä kerrottu, kun hallitus on lähettänyt lausunnolle tämän esityksen, ja silloin hallituksen toimesta kerrottiin — silloinhan tämä raja oli 20 työntekijää — että näissä yrityksissä irtisanomisperusteena pidettäisiin myös nykyistä vähäisempää työvelvoitteen laiminlyöntiä. Siis nykyistä vähäisempää työvelvoitteen laiminlyöntiä tai rikkomista taikka epäasiallista käyttäytymistä silloin, kun työntekijän moitittava menettely on horjuttanut työnantajan ja työntekijän välistä luottamussuhdetta. Tätä luottamussuhteen käyttämistähän arvosteltiin erittäin rankasti, koska se jää aika hämäräksi ja sillä voidaan sitten tarkoittaa monenlaisia asioita. Joten olen ymmärtänyt niin, että tältä osin hallitus on valmis tätäkin kohtaa tarkistamaan.

Mutta edelleenkin tullaan tilanteeseen, että jos näitä nyt sitten tämmöinen kahdeksan hengen, kuuden hengen, viiden hengen tai neljän hengen yrityksen vastuuhenkilö, toimitusjohtaja, miettii, niin kyllä aika lailla menee ihmetyksen sormi hämmästyksen suuhun, että mitähän nämä nyt sitten oikein tarkoittavat suhteessa nykyiseen tilanteeseen. Nykyinen tilannehan tiedetään oikeusistuinten vuosien ja vuosikymmenten aikana tekemien ennakkopäätösten pohjalta, että kun ottaa yhteyden [Puhemies koputtaa] työnantajaliittoon tai juristiin, niin sieltä kerrotaan, että aikaisemmin on käynyt näin, mistä voi päätellä, että tässä käy tällä tavalla, joten voi irtisanoa tai ehkä ei kannata irtisanoa, [Puhemies koputtaa] ellei sitten halua hyväksyä näitä talousseuraamuksia.

Arvoisa puhemies! Työehtosopimusten tulkinta jää oikeustapausten varaan varmasti tässä laissa. Se saattaa vuosien saatossa muuttuakin, ja nytkin itse asiassa näistä oikeuden päätöksistä katsotaan, mikä on ollut yleinen linja. Näyttää sitten olevan aika hyvä ennusmerkki, jos samanlainen päätös sieltä sitten löytyy.

Työehtosopimuksissa, joihin edustaja Satu Hassi täällä viittasi, on kyllä semmoinen asia, että minun ymmärtääkseni ne työehtosopimukset, jotka ovat yleissitovia, ovat tämän eduskunnan päätöksen varaisia. Lasse Laatunen, joka on EK:n entinen lakiasiain ja työsuhdeasioiden johtaja, tässä omassa muistelmakirjassaan kyllä aika härskisti sanoi, että täällä eduskunnassa menivät pilkkuvirheitä myöden kaikki kolmikannassa tai kaksikannassa sovitut asiat läpi mennen tullen. Noin sopimusoikeudellisesti minun on vaikea ymmärtää — ehkä joku juristi sen voi minulle opettaa — kuinka kaksi sopijaa voi sopia kolmannelle osapuolelle huonommat ehdot kuin itselleen, kuten työehtosopimusten sopimusneuvotteluissa usein käy, että liikkuma ja jousto eivät ole niille, jotka eivät kuulu työnantajaliittoon. Esimerkiksi Suomen yrittäjistä suurin osa on sellaisia. Heidän kohdallaan ei voida käyttää niitä sopimuksessa määriteltyjä joustokohtia, joita sopijapuolet ovat itselleen sopineet. Tekisi mieli vain sanoa, että siinä olisi kyllä jollekin perustuslain tuntijalle aika paljon selittämistä. Minä en pysty sitä selittämään muuten kuin että se on valtaa ja jossain vaiheessa lipsahtanut käytäntö tähän suuntaan. Kaiken lisäksi työehtosopimuksia ei saa mistään kirjakaupasta ostettua, vaikka se on sitovaa lainsäädäntöä työnantajan osalta.

Arvoisa puhemies! Näihin yksityiskohtiin varmasti voidaan palata tarkemmin siinä vaiheessa, jos ja kun tätä lakia itsessään tässäkin salissa käsitellään, mutta ihan selvää on se, että irtisanomiskynnyksen pitää olla tarkkarajaisesti määritelty, ja tätähän perustuslakikin edellyttää. Ihan samalla tavalla on selvää, että täytyy varoittaa tai antaa ensin varoitus työntekijälle siitä moitittavasta käytöksestä ja antaa mahdollisuus korjata käytöstä ennen irtisanomista. Tämä varmasti sisältyy myöskin tähän hallituksen esitykseen. Mitkä niitä moitittavia seikkoja sitten ovat: esimerkiksi se, että ei noudata työaikoja tai ei noudata annettuja ohjeita tai suoriudu niistä tehtävistään tai suorittaa niitä ohjeiden vastaisesti eikä korjaa tekemistään, vaikka saa siitä huomautuksen tai varoituksen. Myöskään tämän uudistuksen jälkeen ei ole mahdollisuutta mistään tilapäisestä virheestä ilman varoitusta antaa potkuja tai irtisanoa työstä.

Arvoisa puhemies! Edustaja Sirénin puheenvuoro oli hyvin asiantunteva ja tärkeä. Hallituksella ei ole tarkoitus mennä kohtuuttomuuksiin. Ymmärrän tämän selityksen tällä tavalla, mutta senkin jälkeen palaan siihen, että mikäs tässä nyt sitten oikein muuttuu. Mikä tässä muuttuu, miten se kerrotaan niin työntekijöille kuin yrittäjille, ja onko se muutos millään tavalla tarpeellinen suhteessa siihen, mikä on nykykäytäntö? Jos ihminen ei tule töihin eikä noudata työaikoja ja häntä on varoitettu ja moitittava käyttäytyminen jatkuu, hänet voi irtisanoa niin suurissa kuin pienissä yrityksissä. Eli toistaiseksi ei ole vieläkään tullut yhtään semmoista tapausta esille, että mikä muuttuu nyt jatkossa helpommin irtisanottavaksi kuin se on tällä hetkellä, että missä tapauksessa voi irtisanoa, jossa nyt ei voi irtisanoa. Jos ihminen esimerkiksi käyttää alkoholia ja kieltäytyy hoitoonohjauksesta, niin sehän on sitten irtisanomisen peruste, jos alkoholinkäyttö jatkuu. Oli pieni tai suuri yritys, niin kännissä ei voi tulla töihin. Kyllä tämä sääntö on kaikkialla hyväksytty.

Kun puhutaan sitten yleissitovuudesta, niin sehän on palkansaajan perusturvaa. Se on se palkansaajan vähimmäisehtojen suoja, joka meillä tehdään sopimuksin. Monessa muussa maassa, jälleen järjestelmien eroista johtuen, tehdään enemmän lainsäädäntöä eli kirjoitetaan enemmän lakiin. Meillä tehdään enemmän työehtosopimusten kautta, ja siitä seuraa, että se on paljon joustavampaa: niitä myös muutetaan, ja ne ovat eri aloilla erilaisia ja ottavat eri alojen erityisolosuhteita paremmin huomioon.

Yleissitovuuden lähtökohta on tietysti se, että kun sitten näitä poikkeuksia tehdään, niin osapuolet — työnantajat ja työntekijät — varmistavat, että kaikkien oikeudet tulevat kuitenkin huomioon otettua, ja jos tulee ristiriitatilanteita, luottamusmiesjärjestelmä ja työnantajaliittojen toiminta varmistaa, että toteutetaan kuitenkin vähimmäisehtojen kannalta järkevää toimintalinjaa. Tätä menettelyähän ei ole siellä villissä kentässä, kun ollaan ammattiliittojen ja työnantajaliittojen ulkopuolella, ja siitähän seuraa se, että kun siellä ei ole valvontaa työehdoille eikä kykyä puuttua niihin, niin ei ole haluttu antaa sinne oikeuksia maksaa mitä tahansa tai teettää vaikka kuinka pitkiä työpäiviä.

Eli palataan siihen, mitä täällä edustaja Ihalainen sanoi erinomaisessa puheenvuorossaan puhuessaan luottamuksesta, että luottamus on kaiken inhimillisen toiminnan ytimessä. Sopiminen edellyttää luottamusta, ja myös sitten, kun tulee ongelmia, jos on luottamussuhde olemassa, ne pystytään hoitamaan. Sitähän nämä työmarkkinaosapuolet sopimustoiminnalla hakevat, että heillä on väylät ongelmien käsittelemiseen ja epäkohtien poistamiseen. Joten yleissitovuus on perusturvaa ja aika joustava järjestelmä ja eri aloilla vähän erilainen. Mielestäni siihen ei kannata koskea.

Arvoisa puhemies! Niin palkansaajien kuin työttömänkin parasta turvaa on se, että työmarkkinat toimivat hyvin ja työnantajilla on mahdollisuus ja matala kynnys palkata uutta väkeä, niin että se koetaan mahdollisimman helpoksi ja riskit sellaisiksi, että niiden kanssa voidaan edetä. Tämä haaste on erityisesti pienillä yrityksillä.

Nythän kysymys on juurikin kokonaisuudesta, millä tavalla me Suomessa työllisyyttä edistämme ja nostamme työllisyysastetta, ja tämä keskustelu, mitä nyt tässä on käyty, on yksi osa-alue siitä työllisyyspolitiikasta, jota hallitus tekee ja jota on tarvetta tehdä varmasti jatkossakin, koska yhtä mieltä ollaan varmasti siitä, että työllisyysasteen pitäisi olla tätäkin korkeampi. Kaikki sellaiset ehdotukset, joilla me voimme madaltaa kynnystä uusien ihmisten rekrytoimiseen ja sitä kautta nostaa työllisyysastetta, ovat hyvin tervetulleita.

Arvoisa puhemies! No, sekin tässä yksi ongelma juuri on, että madaltuuko se kynnys lopulta. [Eero Heinäluoma: Ei madallu!] — Niin. — Täällä erinomaisen puheenvuoron käytti muuten edustaja Urpilainen siitä näkökulmasta, että toisaalta voi käydä sille pienelle yrittäjälle myös vähän hullusti, jos hän tarvitsisi osaavan työntekijän ja sitten ehkä tämä työntekijä hakeutuukin isompaan yritykseen, koska hän tuntee, että hänen olonsa on siellä turvallisempi. Tässä on monia tällaisia kysymyksiä, jotka nousevat eri näkökulmista ja myös tavallaan saavat kysymään, auttaako tämä edes sitä yrittäjää. Madaltaako tämä kynnystä, tekeekö tämä lopuksi mitään eroa nykyisiin irtisanomiskäytäntöihin niin radikaalilla tavalla, että se kannattaisi? Tässä on paljon asiallisia avoimia kysymyksiä.

Siksi, puhemies, sanonkin, että aika absurdia tässä on juuri se, että tässä sitten kirkkain silmin sanotaan, että emmehän me tästä huomenna äänestä vaan ihan tällä lailla kauniisti, yleisesti siitä, että työllisyyspolitiikka on tärkeää ja näin poispäin ja muustahan tässä ei ole kysymys. Mutta tässä on kysymys siitä, että meille on kerrottu, että tulee potkujenanto helpommaksi. Ministeriltä kysytään, miten tilanne muuttuu, ja hän ei siihen pysty vastaamaan sellaisella tavalla, että sitä kukaan ymmärtäisi, ja olemme kuusi tuntia käyneet tätä keskustelua. Ministerit lähtevät pois. Tässä pähkinänkuoressa kiteytettynä se, mitä tänään täällä on tapahtunut, ja olisin kyllä äärimmäisen huolissani tilanteesta.

Arvoisa puhemies! Minunkin vastaukseni on sama kuin edustaja Viitasen tämän lähes seitsemäntuntisen keskustelun jälkeen: ei tässä työllistämiskynnys ole laskemassa pienissä yrityksissä. Oma johtopäätökseni on, että se pikemminkin nousee, mihin jo paitsi edustaja Viitasen myös edustaja Urpilaisen puheenvuoro aikaisemmin viittasi. Tulee hyvin sekava järjestelmä. Jos ei seitsemään tuntiin pystytä hallituksesta kertomaan, mikä muuttuu, niin miten se kerrotaan tämän jälkeen sitten näille pienyrittäjille seitsemässä minuutissa? Tämä tulee työllistämään oikeusistuimia, ja lakimiehet tekevät tässä sievoisen tilin ennen kuin tiedetään, mitä tämä tulee tarkoittamaan. Tämä on siis vuosien vuosien juttu, jossa tullaan pyörimään tässä epävarmuuden tilassa, ja sehän ei ole hyvä.

Työllisyyden kannalta pitää vielä kerran sanoa, että tämä on nyt vähän tämmöinen uskonvarainen juttu, että kun hallitus teettää selvitykset, panee kaksi tutkimuslaitosta selvittämään, miten tämä vaikuttaa työllisyyteen, ja saa vastaukseksi, ettei se vaikuta työllisyyteen, että ne ovat joko minimaalisia tai sitten plus miinus nolla, niin sen jälkeen tähän meille tulee pääministeri, joka sanoo, että ei, kyllä tämä vaikuttaa työllisyyteen. No, kumpaa tässä uskoo: poliitikkoa, joka vain sanoo, että kyllä tämä vaikuttaa, vai näitä tutkijoita, jotka ovat käyneet paitsi Suomen myös laveammalti Euroopan ja maailman tutkimuskirjallisuutta lävitse ja tehneet johtopäätöksensä? Joudun sanomaan, että uskon tässä enemmän tutkijoihin, joille on annettu tehtäväksi selvittää, mitkä työllisyysvaikutukset ovat. Ja he sanovat meille, ettei niitä ole. No, siitä huolimatta tämä höyryveturi vain jatkaa asemalta seuraavalle. [Pia Viitanen: Puksutusta!] — Puksutus kuuluu, ja sieltä se tulee. — Jostain syystä, joka ilmeisesti on poliittinen ratkaisu hallituksen sisällä, kun tämä on päätetty tehdä, tätä viedään eteenpäin.

No, onneksi kuitenkin sentään se nuorten työehtojen heikennys otettiin sieltä pois, ilmeisesti sen takia, että päädyttiin siihen, että se on niin ilmeisesti perustuslain vastaista, että sitä ei kannata tänne edes tuoda. Mutta tässä on nämä samat riskit. Jääräpäisesti ajetaan arvovaltatekijöiden kautta eteenpäin jotain, jota eivät tutkijat tue, jota tutkimustieto ei pidä järkevänä ja jolla myöskään kansalaisten keskuudessa ei ole tukea ja josta muuten ei eduskuntavaaleissa puhuttu sanaakaan. [Pia Viitanen: Ei sanaakaan!] Ei kukaan ilmoittanut, että työsuhdeturvaa tullaan heikentämään pienissä yrityksissä tai muissakaan yrityksissä. Tämä keksittiin nyt sitten jälkeenpäin.

Näistä kaikista päädyn siihen, että tälle kävisi erittäin hyvin, jos tälle pantaisiin kepeät mullat ja tämä unohdettaisiin. Voin sovinnon eleenä tarjota, että jos hallitus tästä luopuu, niin en siitä tule huomauttamaan.