Arvoisa puhemies! Hyvät kollegat! Tässä nyt käsittelyssä olevassa asiassa on kyseessä osa isosta kokonaisuudesta eli niin sanotusta ammatillisen koulutuksen reformista, joka on yksi hallituksen kärkihanke. Tässä yhteydessä tämä osa ammatillista reformia tarkoittaa verrattain pientä mutta kuitenkin tärkeää osaa siitä. Siinä ollaan muuttamassa järjestämislupien enimmäismäärää, ja siinä yhteydessä sitten arvioidaan ammatillisen koulutuksen ja järjestäjien tilaa ja tilannetta.
Käytännössä on siis kysymys siitä, että niillä ammatillisen koulutuksen järjestäjillä, joilla oppilasmäärän alitus on toistuvasti ollut pienempi kuin järjestämisluvassa määritelty määrä, sitä käydään nyt sitten lävitse. Hallituksen tavoitteena ja ajatuksena on, että tässä yhteydessä sitten voidaan näitä opiskelijamääriä supistaa, vähentää niiltä järjestäjiltä, joilta on jäänyt näitä aloituspaikkoja täyttämättä syystä tai toisesta.
No, valiokunta oli tietysti luonnollisesti yksimielinen siitä, että jos näihin käydään kiinni, niin ne pitää tapauskohtaisesti voida harkita, ja totesimme sen, että jo hallintolakikin sitä edellyttää, koska joillakin järjestäjillä — voisin ajatella, että esimerkiksi kansanopistoilla — voi olla joitain ihan todellisiakin syitä valita vuodeksi, kahdeksi vähemmän opiskelijoita ja jonakin toisena vuonna sitten enemmänkin. Tämä nyt on ehkä kömpelö esimerkki, mutta ymmärrettävä ja sopii kyllä tähän yhteyteen.
Asiaa käsiteltäessä sivistysvaliokunnassa kävi ilmi se, että kun tämä koskettaa hyvin laajalti ammatillisen koulutuksen järjestäjiä, niin heidän joukossaan on myöskin sellaisia, joilla on ammatillisen koulutuksen tehtävä hyvin kapeissakin koulutusrakenteissa ja tutkinnoissa. Monet aidosti tunsivat huolta siitä, että tässä on nyt tarkasti otettava huomioon tällainen alueellinen saatavuus ja tavoitettavuus ja se, että myöskin sellaisten ammattialojen, joissa opiskelijamäärät ovat suhteellisen pieniä, edut ja tarve huomioidaan. Tähän liittyen sitten päädyimme äänestämään valiokunnassa, ja niukalti tämä hetken päästä esitettävä lausumaesitys hävisi valiokunnassa, mutta pidämme tätä alueellista saatavuutta ja tavoitettavuutta ja näitä erityisaloja periaatteellisesti niin tärkeänä, että haluamme siitä tämän lausuman jättää.
Kuitenkin vielä totean meidän valiokunnan mietinnöstä erittäin tärkeän asian, joka liittyy tähän ammatilliseen reformiin. Valiokunta yksimielisesti toteaa seuraavaa: "Valiokunta pitää edelleen erittäin huolestuttavana sitä, että määrärahojen leikkaukset toteutuvat vuonna 2017 mutta koulutuksen järjestäjille tarjotaan vasta vuoden 2018 alusta lukien uudet välineet toteuttaa leikkaukset." Eli selkokielellä sanottuna ensi vuonna viedään rahat ja sitten vasta seuraavana vuonna tulee lainsäädäntö. Tämä on herättänyt erittäin suurta pahennusta ammatillisen koulutuksen kentässä, ja siitä kyllä erilaisia vaurioita varmastikin tulee.
Ja sitten, arvoisa puhemies, tämä lausuma: "Eduskunta edellyttää, että hallituksen esityksessä tarkoitetun järjestämislupien tarkistuksen yhteydessä otetaan riittävästi huomioon koulutusmahdollisuuksien alueellinen ja toimialakohtainen hyvä saavutettavuus ja alueiden todellinen työvoimatarve. Uudistus ei saa uhata toiminnan jatkuvuuden vaatimia opiskelijamääriä pienillä toimialoilla eikä myöskään heikentää elinkeinoelämän perustoimialojen toimintoja."