Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi avioliittolain 4 ja 109 §:n sekä  lapsen huollosta  ja tapaamisoikeudesta annetun lain 3 §:n muuttamisesta

Arvoisa puhemies! Suomessa lainsäädäntö mahdollistaa nykyisin avioliiton solmimisen alaikäisen kanssa poikkeusluvalla. Tämä on hyvin erikoista ja historiallinen jäänne, koska lapsen edun pitäisi aina olla keskiössä. Sen takia tätä historiallista käytäntöä onkin tarpeen uudelleen arvioida, ja olen erittäin iloinen, että ministeri Häkkänen on tuonut tämän lakiesityksen tänne eduskuntaan.

Lapsen etu toteutuu parhaiten, kun hän voi solmia avioliiton vasta täysi-ikäisenä ja omasta tahdostaan. Edes kulttuuriset tai uskonnolliset syyt eivät ole tarpeeksi päteviä syitä sallia poikkeuslupamenettelyä. Yhteiskunta on myös vuosien saatossa muuttunut, ja esimerkiksi alaikäisen raskaus ei tarkoita enää sitä, että toimeentulon turvaamiseksi tulisi nuoren avioitua tai ettei olisi hyväksyttävää saada lasta ilman avioliittoa.

Poikkeuslupakäytännöstä luopuminen selkiyttäisi lainsäädäntöämme, kun kaikkia lapsia kohdeltaisiin samalla tavalla. Käytäntö nykyisin on ristiriidassa myös YK:n suositusten kanssa, ja se ei ole lapsen edun mukainen. Poikkeusmenettelystä on luovuttu tai ollaan luopumassa myös Pohjoismaissa. Luopumisella olisi myös selvä signaali kansainväliselle kentälle, joka vahvistaisi asemaamme ja mainettamme ulkomailla tyttöjen ja lasten oikeuksien puolustajana. Aikuisten ja yhteiskunnan pitää kaikessa päätöksenteossa ajatella lapsen etua, ja tämän lain edistäminen ja hyväksyminen on sen mukaista. Annetaan lasten olla lapsia ja jätetään avioliitto aikuisten väliseksi sopimukseksi.

Arvoisa puhemies, ärade talman! Hallituksen esitykseen sisältyvä ehdotus alle 18-vuotiaiden lasten avioitumisen mahdollistavan avioliittolain säännöksen kumoamisesta on kauan kaivattu lainmuutos, ja yhdyn tässä edelliseen puhujaan, edustaja Laihoon. Haluan kuitenkin tässä selittää, miksi huomenna tulen esittämään tähän lisäpykäliä, ja itse asiassa ajattelen, että koska tämä on aika monimutkainen asia, on välttämätöntä, että sen myöskin tässä istuntosalissa nyt sitten kerron. Olen esittänyt vastalauseen, joka ei liity tähän perusratkaisuun, vaan siihen, että se jää puolitiehen.

Viitaten kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin sekä itse asiassa kaikkien naisjärjestöjen pitkäaikaiseen työhön ja myöskin Naisjärjestöjen Keskusliiton asiantuntijalausuntoon sekä muidenkin asiantuntijoiden lausuntoihin lakivaliokunnassa yhdyn esityksen lähtökohtaan siitä, että lapsiavioliitto ei koskaan voi olla lapsen edun mukainen ja että lapsiavioliiton kieltäminen on päätös, jolla on positiivisia vaikutuksia erityisesti tyttöjen oikeuksien näkökulmasta. Toki on joitakin alaikäisiä poikiakin, joita tämä koskee. Silloin on tietenkin heidänkin etunsa, että avioliittoa ei solmita.

Lapsiavioliitot ovat sukupuolittunut ongelma, sillä tytöt ovat voimakkaasti yliedustettuina alaikäisinä avioituneiden joukossa. Avioliiton solmimisen alaikärajan nostaminen 18 vuoteen ehkäisee myös pakkoavioliittojen solmimista. Valtaosa lasten avioitumisen mahdollistavista poikkeusluvista on haettu uskonnollisin tai kulttuurisin syin tilanteessa, jossa tyttö on ollut raskaana. Vaikka lapsiavioliitossa ei joidenkin näkemysten mukaan aina ole kyse pakkoavioliitosta, on ilmeistä, että erityisesti raskauteen liittyvissä tapauksissa poikkeuslupahakemusten taustalla saattaa olla suostuttelua ja painostusta, joka liittyy tyttöjen seksuaalisuuden kontrollointiin.

Päinvastoin kuin ehkä odotettiin ja itse asiassa esityksessä lakivaliokunnalle oli, tämä esitys ei kuitenkaan sisällä sellaista säädösehdotusta, joka mahdollistaa tämän lain vastaisesti solmitun alaikäisen avioliiton purkautumisen tai mitätöimisen, mitä me kaikki odotimme. Tämä merkitsee sitä, että tämä alaikäinen puoliso voi vain avioeron kautta irtautua väärin solmitusta avioliitosta ja että tällöin myös väestörekisterin eronnut-statuksen merkintä tallennetaan asiakirjoihin. Kun tarkastelee tilannetta ihmisoikeusnäkökulmasta, on kohtuutonta asettaa alaikäinen, niin sanotun haitallisen perinteen kohteeksi joutunut lapsi asemaan, jossa hän joutuu vaatimaan avioeroa irtautuakseen tällaisesta lapsiavioliitosta.

Asiantuntijakuulemisessa on tullut ilmi, että naisliike kannattaa laajasti, siis yli puoluerajojen, pakkoavioliittojen kriminalisoimista mutta samalla myös niiden mitätöinnin mahdollistamista, ja tähän velvoittaa myös Euroopan neuvoston yleissopimus naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta — niin kutsuttu Istanbulin sopimus — ja sen artiklat 32 ja 37.

Mitätöinnin hakeminen on tehtävä helpoksi ja maksuttomaksi, ja mitätöinnin mahdollisuudesta ja sen oikeusvaikutuksista on tiedotettava asianmukaisesti siten, että tieto saavuttaa asianosaiset. Mitätöinnin oikeudelliset vaikutukset avioliiton osapuoliin ja avioliiton aikana mahdollisesti syntyneisiin lapsiin tulee myös selvittää, ja on tärkeätä huolehtia siitä, ettei sillä ole kielteisiä oikeudellisia tai taloudellisia vaikutuksia liitossa syntyneisiin lapsiin tai mitätöintiä hakeneeseen puolisoon.

Näiden perusteella olen itse asiassa lakivaliokunnassa ehdottanut, että tähän olisi lisätty kaksi erillistä momenttia, joissa nimenomaan mahdollistetaan lapsiavioliiton mitätöinnin mahdollisuus ja suojellaan mahdollisia lasten tilanteita. Tulen siksi huomenna esittämään kahta lisämomenttia tähän 4 §:ään. Kuitenkin tietenkin tuen koko tätä perusratkaisua, mutta näen, että se jää puolitiehen näin. Toivon, että saamme siihen tukea.

Arvoisa puhemies! On todellakin hyvä, että tämän esityksen hyväksymisen jälkeen lapsiavioliitot Suomessa ovat vihdoin historiaa. Lasten oikeudet on asetettu etusijalle, ja kuten tuossa edustaja Biaudet totesi, niin näiden lapsiavioliittojen, pakkoavioliittojen, mitätöinti ja ne kolme pontta, jotka lakivaliokunta on tähän kirjoittanut, ovat tärkeitä, ja toivon, että valmistelu niiden osalta tehdään ripeästi, että saamme myöskin niistä esitykset pian eduskunnalle. Kyllä lasten ja erityisesti tyttöjen oikeuksien toteutumisen kannalta on todella merkittävä harppaus eteenpäin, että tästä alaikäisten avioliittojen solmimisen mahdollistamasta poikkeuslupamenettelystä vihdoin luovutaan. Kiitos oikeusministeri Antti Häkkäselle, joka tähän asiaan tarttui. Vihdoin tähän tartuttiin, ja saamme tämän asian päätökseen. Sivistysvaltiossa on täysin välttämätöntä, että avioliiton solmimisen edellytyksenä on täysi-ikäisyys.

Mielestäni on merkityksellistä myöskin se, että annamme tämän lain hyväksymisellä tärkeän kansainvälisen signaalin siitä, että alaikäisenä avioituminen ei ole Suomessa hyväksyttävää. Tämän päätöksen ovat jo muut Pohjoismaat aikaisemmin tehneet. Ja kuten edustaja Laiho täällä totesi, on todella tärkeää, että Suomi tekee kansainvälisillä areenoilla tinkimättömästi työtä kaikkien tyttöjen ja naisten puolesta. Suomen tavoite on se, että saamme lopetettua lapsiavioliitot kaikkialla maailmassa, ja kuten tiedämme, maailmanlaajuisesti 12 miljoonaa tyttöä vuodessa päätyy naimisiin alle 18-vuotiaana. Kysymys on globaalisti mittavasta ongelmasta.

Mutta kun oikeusministeriö on näin rivakasti tarttunut tähän asiaan, niin haluan muistuttaa siitä, että edelleen Suomesta puuttuu erillislaki, joka kieltäisi tyttöjen sukuelinten silpomisen, ja todellakin haluan siitä muistuttaa. Jos tällä eduskuntakaudella ei ehditä, niin toivon, että meillä on tulevassakin hallituksessa oikeusministeri, joka tarttuu oikeasti niihin ongelmiin, joita tytöt kohtaavat Suomessa ja globaalisti. [Kari Kulmala: Myös poikia silvotaan!]