Arvoisa rouva puhemies! Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi laki kuntien kulttuuritoiminnasta. Esityksellä annetaan kunnille uusia keinoja kunnan kulttuuritoiminnan järjestämiseen, ja tätä pidän erittäin tärkeänä seikkana.
Esityksen myötä muutettaisiin ajan tasalle kunnan tehtäviä ja valtionrahoitusta koskevat säännökset. Esityksen myötä lakiin lisättäisiin kuntien kulttuuritoiminnan tavoitteet, valtion viranomaisten tehtävät, kunnan asukkaiden osallistuminen, kehittämistehtävä, yhteistyö sekä tiedon tuottaminen ja toiminnan arviointi. Laki korvaisi nykyisen lain vuodelta 92, eli jo on aikakin.
Uudistettavan lain lähtökohtana on ollut kulttuuriin ja taiteeseen liittyvän luovan toiminnan edistäminen ja kaikkien väestöryhmien yhdenvertaiset mahdollisuudet osallistua kulttuuriin, taiteeseen ja sivistykseen. Kunnan tehtävänä olisi perus- ja lähipalveluna järjestää kulttuuritoimintaa lain tavoitteiden ja tehtävien mukaisesti. Tämä lähtökohta on erittäin haastava, kun tiedetään suomalaisten pienten kuntien mahdollisuudet tuottaa erilaista kulttuuritoimintaa. Monessa kunnassa kulttuuritoiminta rajoittuu kirjastoon ja sen palveluihin sekä kesäaikana kesäteattereihin, jotka nykyisin ovat erittäin suosittuja.
Esitetyssä lainvalmistelussa on kuitenkin mielestäni otettu monipuolisesti huomioon erilaiset kulttuuriin liittyvät tarpeet ja näkemykset. Myös sekä kulttuurin että taiteen yhteiskuntapoliittinen merkitys ja vaikutus tunnistetaan ja tunnustetaan aikaisempaa selkeämmin. Ehdotettu laki vahvistaa kulttuurin roolia kunnan toiminnassa sekä perustelee kulttuurin merkitystä ja asemaa kunnan peruspalveluna. Se myös tukee keskeisiltä osiltaan tulevaisuuden kuntia sekä tunnistaa taiteen ja kulttuurin monipuolisen ja tärkeän merkityksen meille kuntalaisille ja kunnan elinvoimalle.
Erinomaisen lain toisaalta kumoaa esityksen lause, missä todetaan, että toiminnan toteuttamisen keinot päättää kunta itsehallintonsa puitteissa paikalliset olosuhteet huomioon ottaen. Kunta siis päättää, ei lain aikaansaanut eduskunta tai valtio. Tämä laki kannustaakin kuntia tekemään yhteistoimintaa, mutta sekin vaatii yhteisymmärrystä ja sopuisuutta. On tärkeää, että kuntien kulttuuritoiminta on kaikkien väestöryhmien saavutettavissa ja että siihen eivät pystyisi yksittäiset valtuutetut ja heidän viha-rakkaussuhteensa vaikuttamaan. Kulttuuri kuuluu meille kaikille.