Suullinen kysymys EU-komission elpymisrahastoesityksestä (Vilhelm Junnila ps) | Suullinen kysymys EU-komission elpymisrahastoesityksestä (Antero Laukkanen kd) | Suullinen kysymys  EU-komission  elpymisrahastoesityksen painotuksista (Anders Adlercreutz r) | Suullinen kysymys EU-maiden lainanmaksukyvystä (Harry Harkimo liik) | Suullinen kysymys hallituksen linjasta hävittäjähankinnassa (Ilkka Kanerva kok) | Suullinen kyselytunti

Arvoisa puhemies! EU-komissio julkisti eilen uuden velkapaketin, joka sisältää 500 miljardia lahjarahaa [Oikealta: Ohhoh!] ja 250 miljardia lainaa. [Oikealta: Kauheaa!] Ehdotuksen mukaan Suomi maksaisi paketista merkittävästi enemmän kuin saisi avustuksia takaisin. Italia saisi 82 miljardia euroa tukia, Espanja 77, Ranska 39 ja Kreikka 23 miljardia. Suomi saisi miljarditolkulla vastuita muiden maiden veloista ja tuista — ajatelkaa. [Oikealta: Kamalaa! — Naurua] Tämän on loputtava. Suomen talous ei kestä, eikä kestä kansakaan. Suomi voi ja Suomen täytyy kieltäytyä tästä. Kysyn pääministerin sijaiselta: Aikooko hallitus hyväksyä komission ehdotuksen sysätä velkaisten EU-maiden lasku suomalaisten maksettavaksi? Onko nyt vihdoin oikea aika ja paikka sanoa ei?

Arvoisa puhemies! Totta tosiaan, eilen tuli tuo noin 2 000 sivua käsittelevä paketti, ja hallitus ei ole sitä koko pakettia tässä yön yli ehtinyt vielä käsitellä ja kantaa muodostaa. [Oikealta: Ohhoh!] Me emme vielä tiedä niitä kaikkia yksityiskohtia, joita siellä on, mutta me tiedämme ne perusteet, joita siellä haetaan, ja ne kyllä ovat muuttamassa tiettyjä perusfundamenttejä niin paljon, että se asia ei ole aivan läpihuutojuttu. On aivan selvää, että se paketti ei tule menestymään sellaisenaan vaan siitä aletaan nyt neuvottelemaan. Suomen linja on se, että me vaadimme mailta aina omaa, itsenäistä talouspolitiikan hoitoa. Totta kai meille on tärkeää myös se, että kotimarkkinamme, euroalue, toipuu tästä, mutta on tärkeää, että jokainen maa vastaa tulevaisuudessa myös itse siitä, että hoitaa omaa talouspolitiikkaansa hyvin. Tämä on asia, josta Suomi myös tulevaisuudessa pitää kiinni.

Ensimmäinen varapuhemies Antti Rinne

Kiitoksia. — Pyydän niitä edustajia, jotka haluavat esittää lisäkysymyksiä, ilmoittautumaan painamalla V-painiketta ja nousemalla seisomaan.

Arvoisa puhemies! Kansalaisten on hyvä tietää, ettei Suomi vastustanut yhteisvastuuta Ruotsin tavoin. Vaikka lahjaraha muuttuisi kokonaan lainaksi, olisi suomalainen veronmaksaja silti vastuussa. Kosmeettinen vastikkeellisuus ja ehdot eivät nyt riitä. Tämän velkapaketin hyväksyminen edellyttää yksimielisyyttä jäsenmailta. Suomi voi estää paketin toteutumisen tai jättäytyä sen ulkopuolelle.

Italiassa veronkierron hinta on 190 miljardia euroa. Ajatelkaa, että Suomi maksaisi jo ennen koronaa talouttaan huonosti hoitaneiden jäsenmaiden velkoja — maiden, joilla on vaikeuksia saada edes omia kansalaisiaan maksamaan veroja. Samalla ministeri Ohisalo puhuu jo EU:nkin verotusoikeudesta.

Kysyn ministeriltä: miten tämä kannustaa Italiaa välttämättömiin menoleikkauksiin, ja mitä te vastaatte suomalaisille, jotka maksavat kiltisti nykyiset ja tulevat verot, joita te jo suunnittelette? [Oikealta: Mikä on hallituksen kanta?]

Arvoisa puhemies! On aivan selvää, että Suomi ei nouse sillä, että me otamme velkaa, ja on aivan selvää, ettei Eurooppakaan nouse sillä, että me otamme velkaa. Selkeää on myös se, että koska olemme sulkeneet yhteiskuntia tämän viruksen takia, mikä ei ole minkään maan talouspolitiikan syytä ollut, niin me laitamme nyt elvytysrahaa liikkeelle. Se, että me vain velalla ja veroilla sitä hoitaisimme, ei ole kestävä tie, ei Suomessa eikä Euroopassa, ja siksi on niin keskeistä, että tehdään niitä uudistuksia. Joissakin maissa ne uudistukset saattavat koskea esimerkiksi edustaja Junnilan mainitsemia asioita. Meillä on myös omasta takaa tekemättä aivan valtavasti uudistuksia, jotka olisi varmasti pitänyt tehdä jo vuosikymmeniä sitten, joten tämä koskee kyllä myös meitä, niin että me selviämme tästä isosta lainataakasta, joka Suomelle tulee jo nyt, [Jussi Halla-aho: Otetaanko lisää lainaa siihen?] kun me elvytämme. Se koskee monia rakenteellisia uudistuksia, joita meidän täytyy saada liikkeelle. Se koskee niin Suomessa kuin Euroopassakin ihan jokaista maata.

Arvoisa herra puhemies! Suunnitellusta elvytysrahastosta lapioitaisiin rahaa maihin, joiden veroaste on matalampi kuin Suomen. Suomalaiset siis maksavat korkeampia veroja, jotta joidenkuiden muiden ei tarvitse. Tällaisiin järjestelyihin osallistumista perustellaan usein esimerkiksi sillä, että suomalainen vientiteollisuus kärsisi, jos meidän vientialueemme ajautuvat ongelmiin — ikään kuin tukien vastaanottajat käyttäisivät rahat suomalaisten vientituotteiden ostamiseen. Paljon enemmän suomalaista vientiteollisuutta auttaisi se, että sen kustannustasoa leikattaisiin esimerkiksi alentamalla työn, energian ja liikkumisen verotusta.

Kysyn samaa kuin aiemminkin: onko olemassa jokin piste, jossa hallitus on valmis toteamaan, että liittovaltioprojekti ja velkaunioni tulevat suomalaisille liian kalliiksi?

Arvoisa puhemies! Suomi on aina kaikessa kansainvälisessä yhteistyössä [Perussuomalaisten ryhmästä: Maksaja!] noudattanut sopimusperusteisuutta. Niinpä kaikkia niitä uusia ehdotuksia, mitä tulee, täytyy tarkastella erittäin tarkkaan paitsi perussopimusten myös Suomen perustuslain näkökulmasta. On aivan selvää, että tämä talo päättää budjetista Suomen osalta tulevaisuudessakin. Kaikki, mihin Suomi on sitoutunut, on mennyt tämän eduskunnan sitoumuksella. Ei kannata tietenkään suhtautua vähäpätöisesti siihen, että jos Eurooppaan tulisi investointilama, niin etteikö vaikuttaisi myös vientivetoiseen Suomeen. Mutta se, mitä me olemme edistäneet läpi vuosikymmenten tässä maassa, on jokaisen maan oma vastuu talouspolitiikasta, ja sitä me edustamme edelleenkin. Eikä voi olla myöskään niin, että kriisin varjolla tehtäisiin jonkinlaisia muita asioita kuin koetettaisiin vain hoitaa sitä kriisiä. Joten siinä myös vastaus siihen, miten tärkeää on jokaisen maan itsenäinen talouspolitiikan hoito.

Arvoisa puhemies! Valtioneuvosto perehtyy hyvin huolella — niin kuin pääministerin sijainen Kulmuni totesi — tähän komission mittavaan elvytyskokonaisuuteen. Ja mikäli siitä löytyy Suomen mielestä korjattavaa, niin me lähdemme neuvotteluihin korjaamaan sitä esitystä. Muodostamme kannan ja tuomme sen eduskunnalle ja yhdessä ajamme Suomen linjaa.

Mutta on syytä sanoa, hyvät edustajat, että nyt emme ole normaalioloissa. Suomessa on poikkeusolot. Useassa EU-jäsenmaassa on edelleen hätätila. EU:n hätätilamekanismi on aktivoitu. Useat asiantuntijat varoittavat, että tämä maanosa ajautuu kaikkien aikojen syvimpään ja vakavimpaan lamaan, talouskriisiin, joka syöksee yrityksiä konkurssiin ja ihmisiä työttömyyteen. Ja nyt on kysymys siitä, millä tavalla EU vastaa tähän koronakriisiin ja sen aiheuttamaan vakavaan talousiskuun. [Välihuutoja perussuomalaisten ryhmästä] Me tarvitsemme elvyttämistä, me tarvitsemme jälleenrakennuspaketin, eikä kysymyksessä ole minkäänlainen avoin seteli, [Puhemies koputtaa] lahjaraha, [Perussuomalaisten ryhmästä: Kyllä on!] vaan elvytyskokonaisuus, [Puhemies: Aika!] jonka käyttökohteet määritellään yhdessä.

Arvoisa herra puhemies! Tämän koronakriisin takia sekä Suomi että Eurooppa tarvitsevat poikkeuksellisia tukitoimia. Uuden, kestävän talouskasvun aikaansaamiselle se on elinehto.

Kokoomuksen mielestä elpymisrahaston käytölle pitää kuitenkin neuvotella tiukat, selkeät ehdot. Jokainen maa vastaa omista veloistaan, ja tämä raha pitää sitoa tiukasti jäsenmaiden talouksien uudistamiseen, jotta tällaisia tukipaketteja tulevaisuudessa ei tarvittaisi. Lisäksi pitäisi tietää se, kuka maksaa ja milloin maksaa. Mikä hallituksen ajatus on: lisätäänkö jäsenmaksuosuutta, kerätäänkö lisää EU-veroja vai otetaanko lisää lainaa, jota kukaan ei maksa? Siinä mielessä tämä muistuttaa Rinteen—Marinin hallitusohjelmaa, että ensin käytetään menot mutta ei tiedetä, mistä tulot tulevat. Hallituksen tehtävä on neuvotella Suomen kannalta järkevät ehdot. [Puhemies koputtaa] Suomi tarvitsee [Puhemies: Kysymys!] vahvan ja uudistuvan Euroopan unionin, ja olen huolissani siitä, että hallitus on irtautunut tiukkaa, vastuullista taloutta ajavasta hansaryhmästä. [Puhemies: Sitten kysymys!] Miksi siitä on lähdetty, ja kenen kanssa Suomi tekee yhteistyötä? [Paavo Arhinmäki: Ei hansaryhmää ole enää!]

Arvoisa herra puhemies! Suomi tekee jokaisen EU-jäsenvaltion kanssa yhteistyötä, eri asioissa. Ne liittyvät erilaisiin jäsenmaiden kantoihin. Kyllä monilla Pohjois-Euroopan mailla on hyvin samankaltaisia kantoja. Suomi on tehnyt yhteistyötä — ja tekee edelleenkin — hansaryhmän jäsenten kanssa, lähinaapureidensa kanssa ja monissa muissa asioissa toisten maiden kanssa. Se on aina asia kerrallaan, minkä puolesta me toimimme ja missä yhteistyölinjassa. Suomi on kuitenkin ratkaisukeskeinen maa, ja siksi meille on tärkeää se, että löydämme aina sieltä kumppaneita. Ei ole hyvä tietenkään olla yksin ja jäädä kaikesta erimieliseksi, vaan tulee hakea niitä ratkaisuja ja vaikuttaa siihen, koska Suomella on aivan samanlainen ääni EU-pöydissä kuin kaikilla muillakin jäsenmailla. Me teemme laajaa ja hyvää yhteistyötä niin talouspolitiikassa kuin muissakin kysymyksissä aina niiden maiden kanssa, keillä on samankaltaisia linjauksia kuin meillä.

Arvoisa puhemies! Tämän hallituksen linja on tukea vahvaa ja yhtenäistä Euroopan unionia, [Sanna Antikainen: Maksaa muiden velkoja!] ja vahvaan ja yhtenäiseen Euroopan unioniin ei kuulu toimintatapa, jossa ajaudutaan pysyviin blokkeihin, jotka asettuvat toinen toistaan vastaan asiassa toisensa perään. Sen takia Suomi tekee yhteistyötä — kuten ministeri Kulmuni kuvasi — samanmielisten maiden kanssa niissä asioissa, jotka ovat tapauskohtaisesti meille kannattavia ja järkeviä, mutta toimimme aina EU:n yhtenäisyyttä tavoitellen ja vaalien. Me emme kannata itä—länsi-jakoa tai etelä—pohjoinen-jakoa. Sen kaltainen olisi vaarallista meidän tavoitteillemme.

Te kysyitte, edustaja Orpo, aikooko Suomi nyt antaa ehdoitta rahaa. Suomi ei tietenkään tule suostumaan mihinkään avoimeen valtakirjaan näissä tulevissa ratkaisuissa. Rahoitukseen tulee ehdollisuutta, ja se tulee sen vuoksi, että kaikki tuki — olipa se lainamuotoista tai avustusta — ohjataan monivuotisen rahoituskehyksen ohjelmien kautta, ja niissä määritellään, [Puhemies koputtaa] mihin nämä varat käytetään.

Arvoisa puhemies! Miten ja millä ennakkokannalla Suomi osallistui ja pyrki vaikuttamaan tähän merkittävään elvytysesitykseen? Pääministeri Marin totesi Kultaranta-keskusteluissa, että hallitus odottaa komission esitystä ennen kuin muodostaa oman kantansa. Ministeri Tuppurainen ilmoitti komission esityksen jälkeen, että Suomi on ajanut lainojen merkittävämpää osuutta. Toisaalta ministeri Kulmuni sanoi eilen illalla, että hallituksella ei ole vielä yhteistä kantaa. Nämä viestit ovat ristiriidassa keskenään. Iso osa jäsenmaista esitti jo hyvissä ajoin oman näkemyksensä elvytysrahaston mallista ja koosta. Suomen hallitus ei kuitenkaan osallistunut tähän keskusteluun etukäteen Euroopassa. Muut maat siis olivat aktiivisia etukäteen, Suomi ei. Ministeri Tuppurainen, onko Suomella ollut ennakkokanta elvytysrahastoon, ja jos on, niin mikä se oli? Miten hallitus pyrki etukäteen vaikuttamaan tähän komission esitykseen?

Arvoisa puhemies! Tämä on erittäin tärkeä kysymys, koska Suomen kannalta aina oikea-aikainen EU-ennakkovaikuttaminen on se, millä tavalla ratkaistaan meidän tuloksellisuus. Tämähän oli elvytyskokonaisuus, jossa on myös tämä monivuotinen EU:n rahoituskehys, ja siihenhän Suomen kannat ovat tiedossa. Me olemme ottaneet siihen kantaa ja niitä kantoja vieneet määrätietoisesti eteenpäin. Sen lisäksi on tietysti tärkeää, että meillä on näkemys siitä, mitä tuleman pitää, ja olemme ennakkovaikuttaneet. Tätä ennakkovaikuttamista tehdään ennen kaikkea epävirallisissa ministeriyhteydenpidoissa mutta myös virkamiestasolla niin sanotuissa sherpa-kokouksissa, ja siellä me olemme viestineet siitä, että jos elvytystä rakennetaan, ensisijaista olisi, että se olisi lainarahoitusta, jotta tiedetään, miten se maksetaan takaisin. Tämä on ollut meille koko ajan se lähtökohta, että mikäli elvytysrahastoa tehdään, niin sen täytyy olla kaikille selkeä ja tarkkarajainen ja Suomen vastuiden täytyy olla tiedossa hyvissä ajoin etukäteen.

Arvoisa herra puhemies! Euroopan komissio tosiaan julkaisi eilen esityksensä unionin monivuotisesta rahoituskehyksestä, noin 750 miljardia elpymisrahastoon. Tästä valtaosa valuisi kuitenkin Italialle ja Espanjalle avustuksena. Suomen saama osuus avustuksista olisi noin 3,7 miljardia, mutta samalla maksuosuutemme olisi pitkälle toistakymmentä miljardia. EU ottaisi elpymisrahastoa varten ensimmäistä kertaa historiassaan merkittävän suuruisen lainan, jonka EU-maat maksaisivat takaisin jäsenmaksujen muodossa, eli kuka vielä tietää, millaiseksi tämä maksuosuus lopulta muodostuu. Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä sanoo kokeneen parlamentaarikon Mauri Pekkarisen tavoin ”ei” tällaiselle paketille, ehdottomasti ”ei” vastikkeettomalle rahanjaolle. [Timo Heinonen: Pekkarista ikävä!] Miten Suomen hallitus suhtautuu tämänkaltaiseen ehdotukseen [Puhemies koputtaa] avoimen rakentavasti, kun se ilmiselvästi rikkoo [Puhemies: Aika!] EU:n aivan keskeisimpiä periaatteita ja sääntöjä?

Arvoisa herra puhemies! On aivan selvää, että kun tehdään uusia esityksiä, niin ne vaativat laajan eurooppalaisen tuen ja niitä pitää harkita siten, että ne saavat poliittisen tuen eurooppalaisilta, että taloudelliset luvut ovat selvillä. Eduskunnan täytyy saada tiedot niistä kaikista vastuista, jos Suomi lähtee mukaan — mihin lähtee mukaan, minkälaisella summalla — siitä, että nämä ovat tarkkarajaisia. Me tiedämme, että budjettisuvereniteetti on vain ja ainoastaan tässä talossa, ja tämä vaatii myös oikeudellista harkintaa ja erittäin tarkkaa tutkintaa. Me tiedämme, että Suomen perustuslaki on hyvä ja tiukka, ja se lähtee kyllä siitä, että kaikkien näiden yksityiskohtien täytyy olla tiedossa. Meillä ei ole vielä niitä yksityiskohtia olemassa, ja siksi Suomi lähtee tietenkin neuvottelemaan siitä, että me saamme tuon esityksen paremmaksi, koska tuollaisenaan ei ole tietenkään mahdollista, että se tulisi menestymään. Siltä pohjalta lähdemme, ja eduskuntaa varmasti informoidaan, [Puhemies koputtaa] kun hallitus on asiaa käsitellyt.

Arvoisa puhemies! Komission esitys tästä elpymisrahastosta on kyllä periaatteellisesti erittäin suuri askel, se on askel kohti liittovaltiokehitystä. Kristillisdemokraatit eivät voi hyväksyä tällaista yhteisvastuullista velkaa eivätkä myöskään tulonsiirtounionia. EU:n perussopimuksissa on selkeästi määritelty, että unionia ei saa rahoittaa velaksi eikä myöskään toisten jäsenmaitten velkoja ottaa toisten jäsenmaitten kontolle. Tämä velkojen maksu ja myöskin maksutapa ovat tällä hetkellä hämärän peitossa. On puhuttu jopa siitä, että EU:lle saataisiin verotusoikeus, ja jos olen oikein ymmärtänyt, niin täällä hallituksen riveistä ministeri Ohisalo on jopa kannattanut tämäntyyppisiä ajatuksia. Arvoisa hallitus, olisin nyt kysynyt: onko Suomella kanttia sanoa ”ei” tälle esitykselle? Se aivan selkeästi rikkoo paitsi EU:n perussopimuksen keskeisiä kohtia myöskin Suomen perustuslakia ja sitä, millä perustuslaissa [Puhemies koputtaa] ja perustuslakivaliokunnassa [Puhemies: Aika!] on edellytetty vastuitten tarkkarajaisuutta.

Arvoisa puhemies! Täytyy tietysti huolella tutkia ja kuunnella lainoppineita ja perustuslakivaliokunnassa käydä läpi, mikä on se oikeusperusta, mille komissio on tämän oman esityksensä rakentanut. En ole itse siitä vielä valmis sanomaan viimeistä sanaa, koska komissio on oman esityksensä antanut todeten sen olevan EU:n perussopimusten mukainen. Komissio ei ole siis lähtenyt itse rikkomaan omia perussopimuksiaan, vaan kyllä perussopimuksista löytyy artikla, jossa todetaan, että EU:lla voi olla omia tuloja, muitakin kuin jäsenmaksuista koostuvia tuloja. Samoin komissio on tälle rakentanut oikeusperustan: se perustuu niin sanotulle solidaarisuusartiklalle, jossa vedotaan luonnonkatastrofin aiheuttamaan hätätilaan unionissa, jolloin EU voi jäsenmaitaan tukea. Ja luulen, että tässä pandemiassa, tässä koronakriisissä, on aika monen mielestä kyseessä luonnonkatastrofin kaltainen tilanne, jossa jäsenmailta myös kysytään solidaarisuutta toista kohtaan. [Puhemies koputtaa] Mutta sellaista tilannetta ei synny, että me ottaisimme toisten olemassa olevia velkoja yhteisvastuullisesti maksettavaksi. Se ei käy.

Herra puhemies! Suomessa leipäjonot kasvavat, Suomessa työttömyys kasvaa, pienituloisten ahdinko kasvaa. Koronakriisi on osunut tänne, Suomeen. Mitä tekee EU? Se pistää Suomen maksamaan miljarditolkulla Italiaan, Kreikkaan ja Espanjaan. Suomelle suunniteltu osa EU:ssa on ikuinen velkavankeus. Komission tarkoituksena on estää uudet brexitit eli jäsenmaiden erot EU:sta, eli tehdään EU:sta eroaminen niin kalliiksi, että kukaan ei voisi ikinä lähteä EU:sta, kuten britit, ainakaan maksamatta kohtuutonta hintaa. Tätä komission pakettia ajavat kansanedustajat eivät aja enää Suomen asiaa, vaan he ajavat EU:n asiaa. Kysyn hallitukselta: onko itsenäisyytensä palauttanut Iso-Britannia [Puhemies koputtaa] tällä hetkellä mielestänne huonommassa asemassa kuin Suomi? [Iiris Suomela: Aika selkeästi!]

Arvoisa puhemies! EU ei ole mikään pakkoyhteisö. EU ei pakota ketään jäsenmaata sen paremmin mukaan kuin pysymään mukana. EU:sta pääsee pois, niin kuin brexit osoittaa. Toki siinä täytyy neuvotella ehdot, ja tulevasta suhteesta Ison-Britannian kanssa käydään parhaillaan neuvotteluja, ja ne eivät ole olleet kovin helppoja. Me emme vielä tiedä, millaiseksi tuleva kauppasuhde Ison-Britannian kanssa muodostuu ja käykö tässä niin, että saarivaltion talous alkaa kukoistamaan. Tämä kaikki jää nähtäväksi.

Mutta Suomen kannalta on kyllä tärkeää, että me olemme mukana tässä eurooppalaisessa yhteistyössä, koska se on meidän kotimarkkinamme. Se on meille se kaikkein tärkein vientimarkkina. Meidän kohtalomme ovat yhteenkiedotut. Emme voi kuvitella, että pärjäisimme jotenkin paremmin ulkopuolella, kun 40 prosenttia meidän bruttokansantuotteestamme menee vientiin. Meidän etumme ovat yhtenäisiä, ja sen takia me olemme aktiivisesti EU:n eturivissä vaikuttamassa ja huolehtimassa siitä, että Suomen ääni unionin täysivaltaisena jäsenenä kuuluu [Puhemies koputtaa] päätöksenteossa.

Herra puhemies! Täytyy ymmärtää se, että vuonna 12 käytännössä kuitenkin syvennettiin paljon yhteisvastuuta Euroopassa. Tällä hetkellä yhteisvastuuta syntyy EVM:n kautta, ja sitä syntyy Euroopan keskuspankin kautta valtavia summia. Itse Euroopan unioniin kuuluminen tuo meille yhteisöllisyyttä, ja tämä kaikki pitää ymmärtää tähän pohjalle.

Nyt on hyvä, että kun tätä uutta rahoitusvälinettä neuvotellaan, niin sitä ollaan tuomassa osaksi Euroopan unionin budjettia. Siitä tulee demokraattinen ja läpinäkyvä, ja sille voi antaa tukensa, koska silloin pystytään näkemään, millaisia ratkaisuja tehdään — demokraattisesti ja avoimesti. Mutta silloin tullaan niihin ehtoihin ja edelleen siihen neuvotteluun. On Suomen hallituksen tehtävä neuvotella Suomen kannalta parhaat mahdolliset ehdot, pitäen kiinni niistä meidän pitkistä periaatteista.

Kun te sanoitte, ministeri Tuppurainen, että Suomi tapauskohtaisesti tekee yhteistyötä, niin kyllä pohjoisten pienten Euroopan maiden talouslinja on juuri nyt se paikka, missä sitä yhteistyötä [Puhemies koputtaa] sen niin sanotun hansaryhmän [Puhemies: Kysymys!] kanssa pitää tehdä, jotta meillä on liittolaisia. [Timo Heinonen: Eikö näin? Miksi ei? — Paavo Arhinmäki: Koska hansaryhmää ei ole enää olemassa!]

Täältä salista tulee jo vastauksia. — Arvoisa puhemies! Edustaja Orpo, yksi tapa arvioida tätä on tietysti tarkastella siltä kannalta, että Suomi on euromaa, eli toisin kuin naapurimaamme Ruotsi ja Tanska me olemme valinneet sen, että me olemme yhteisvaluutassa. Se on jo yksi luonteva tapa ikään kuin arvioida sitä, miten Suomi suhtautuu tähän Eurooppa-politiikkaan.

Toki me olemme valmiita tekemään yhteistyötä — esimerkiksi sisämarkkinoitten syventämiseen liittyvissä kysymyksissä tai valtiontukisääntöihin liittyvissä kysymyksissä, kauppapolitiikkaan liittyvissä kysymyksissä — silloin kun se on meidän kaikkien kannalta järkevää, mutta senkaltainen pysyvien blokkien luominen olisi tässä tilanteessa kyllä onnetonta, koska Euroopan unioni on vahva silloin, kun se on yhtenäinen.

Tämän hallituksen tavoitteena on tukea vahvaa ja yhtenäistä Euroopan unionia, joka kykenee ratkomaan aikamme suuria globaaleja kriisejä. Niitä globaaleja kriisejä ovat muun muassa ilmastohaaste, kasvava eriarvoisuus mutta myöskin kasvavat suurvaltapoliittiset jännitteet, [Puhemies koputtaa] kauppapoliittiset riidat, ja nyt tarvitaan unionia, joka kykenee toimimaan.

Arvoisa herra puhemies! Teemakohtaisesti Suomi tekee aina yhteistyötä samanmielisten maiden kanssa. [Ben Zyskowicz: Olisiko tässä sellainen teema?] Minä olen tänään puhunut oman ruotsalaisen kollegani kanssa, eilen itävaltalaisen kollegan kanssa. Teen erittäin tiivistä yhteistyötä monien lähinaapureiden kanssa, mitä tulee talouslinjauksiin, [Välihuutoja oikealta] ja on aivan selvä, että joissain toisissa kysymyksissä, mitkä liittyvät vaikkapa maatalouteen tai metsiin tai liikenteeseen, voikin olla eri maat, joilla on samankaltaisia painotuksia kuin Suomella. Siksi Suomi tekee yhteistyötä kaikkien kanssa ja kulloinkin etsii sitä parasta linjaa, joka auttaisi myös sen suomalaisen näkemyksen eteenpäinviemistä, joten Suomi toimii erittäin aktiivisesti ja rakentavasti aina eurooppalaisissa pöydissä ajaen suomalaisten veronmaksajien etua, mitä tulee taloudellisiin kysymyksiin, ajaen Suomen etua. Se on meidän tehtävämme, ja totta kai meille on keskeistä, että Eurooppa selviää myös näistä vaikeista asioista, jotka tästä koronakriisistä ovat aiheutuneet.

Ärade talman, arvoisa puhemies! Diskussionen kring kommissionens förslag går het i Europa, också här i salen, och av goda skäl. Coronakrisen har varit en ekonomisk katastrof på flera håll, och det är viktigt att de krisdrabbade länderna stöds — också av egna själviska skäl, helt som minister Tuppurainen så väl lade fram. Men trots det måste det här förslaget filas ännu. Andelen rena bidrag är stor i förhållande till andelen lån, och här borde vi hitta en bättre balans.

Arvoisa puhemies! Tämä EU-komission esittämä elpymisrahasto tulee nyt perusteelliseen käsittelyyn, ja esitystä on selvästi vielä viilattava. Avustusten osuus kokonaisuuteen nähden on suuri.

Samalla on tärkeää, että varat käytetään tukemaan niitä rakenteellisia muutoksia, joita meidän muutenkin pitää tehdä, kuten vihreää siirtymää, esimerkiksi. Kysyn täten ministeri Tuppuraiselta: miten voimme varmistaa, että rahoituspakettia käytetään ympäristön kannalta tärkeään vihreään siirtymään ja EU:n kilpailukykyä parantaviin rakenteellisiin muutoksiin ja että se ei valu juokseviin menoihin? Näin EU-mailla olisi tulevaisuudessa paremmat valmiudet kohdata kriisejä.

Arvoisa puhemies! Kiitos edustaja Adlercreutzille erinomaisesta kysymyksestä. Nyt on aika luoda se kasvutarina, jolla tämä maanosa, Eurooppa, ja Suomi sen mukana, nousee uuteen kestävään kasvuun. [Perussuomalaisten ryhmästä: Velkaunioni!] Se kasvutarina rakentuu ennen kaikkea kahden varaan: Green Dealin — vihreän kestävän kasvun — [Perussuomalaisten ryhmästä: Liittovaltio!] ja digitalisaation — paremman tutkimus‑ ja tuotekehitysympäristön. Näihin kahteen myös tämä elpymiskokonaisuus tähtää, ja se toteutetaan sillä tavalla, että kaikki rahoitus, niin laina kuin avustukset, jaetaan monivuotisen rahoituskehyksen ohjelmien kautta. Nämä ohjelmat on tarkoitus kytkeä EU:n talouspolitiikan ohjausjaksoon, jonka yhteydessä komissio antaa kullekin jäsenmaalle maakohtaisia suosituksia liittyen muun muassa uudistuksiin, niihin rakenneuudistuksiin, joita kunkin maan niin talous kuin muu yhteiskunta tarvitsee ja kaipaa, esimerkiksi samapalkkaisuuteen tai vähähiilisyyteen tai pitkäaikaistyöttömyyden torjuntaan, nuorisotyöttömyyden torjuntaan ja niin edelleen. [Puhemies koputtaa] Tämän talouspoliittisen ohjausjakson kautta nämä varat on tarkoitus [Puhemies koputtaa] ehdollistaa.

Arvoisa puhemies! Kun tämä idea on syntynyt Saksan ja Ranskan välillä, niin on selvää, että ne myös haluavat pelastaa omat pankkinsa, kun haluavat jakaa suoria tukia. Tämä on päivänselvää. Mutta kun tässä on myös iso lainapotti kyseessä ja me haluamme jakaa lisää velkaa maille, jotka ovat jo nyt ylivelkaantuneita, ja kun tiedämme, että jossain vaiheessa tulee EKP:stä vielä isompi lainapaketti, ajaudumme siihen tilanteeseen, että meidän on pakko antaa lainoja anteeksi. Se seuraa tämän jälkeen. Näiden lainojen anteeksiannon yhteydessä maille on asetettava selvä tiekartta. Lainojen anteeksiannon jälkeen tämän rahanpainamisen eli lainojen lisäämisen tulee loppua. Miten te, hallitus, kuvittelette, että maat, kuten Italia ja Espanja, tulevat selviämään jatkuvasta lainanotosta, kun ne ovat jo nyt melkein maksukyvyttömiä?

Arvoisa herra puhemies! Se, että olemme tässä tilanteessa koronaviruksen seurauksena, ei ole tietenkään minkään maan talouspolitiikan syytä. Sille ei ole voinut kukaan yhtään mitään, että virus on tullut Eurooppaan. Mutta siinä tilanteessa, jossa monilla mailla on ollut ongelmia suoriutua niistä sitoumuksista, joita yhdessä olemme eurooppalaisella tasolla maille laittaneet, on aivan keskeistä, että niistä säännöistä täytyy pitää kiinni, ja siksi Suomi korostaa aina oikeusperustaa, sääntöpohjaisuutta, ja tämä koskee myös meitä.

Myös Suomen valtionvelka tulee kasvamaan varsin paljon. Siksi on tärkeää, että me pystymme hallitsemaan sitä velkaa, ja siksi ei Suomi — eikä Eurooppakaan — tule pelkällä velalla tästä selviytymään eikä toisaalta veroillakaan selviytymään. Se vaatii uudistuksia, ja meidän kohdallamme ne ovat varmasti erilaisia uudistuksia kuin monissa muissa maissa.

Mutta se, että jokainen maa hoitaa itse oman talouspolitiikkansa ja on itse vastuussa myös omasta velastaan, jonka on [Puhemies koputtaa] sinne aikaansaanut, on keskeistä myös meille tulevaisuudessa.

Ensimmäinen varapuhemies Antti Rinne

Suuren valiokunnan puheenjohtaja, edustaja Hassi.

Arvoisa puhemies! Kaikkein kalleimmaksi tulisi, jos Eurooppa päästettäisiin vajoamaan pitkittyneeseen, syvään koronalamaan. Suomen viennistäkin yli puolet suuntautuu EU-maihin. Se, miten muiden EU-maiden talous jaksaa, vaikuttaa väistämättä myös meihin.

Komission eilen julkistamassa ehdotuksessa erinomainen piirre on juuri se, mistä ministeri Tuppurainen puhui, eli lyödään kaksi kärpästä yhdellä iskulla: valtaosa niistä investoinneista, joilla elvytettäisiin Eurooppaa ylös koronalamasta, suuntautuu kohteisiin, joilla myös hillitään ilmastonmuutosta, rakennetaan kestävää tulevaisuutta. Mielenkiintoinen piirre komission ehdotuksessa on myös se, että ainakaan osittain ei rahoitettaisi jäsenmaiden jäsenmaksuilla tai jäsenmaiden takauksilla vaan uusilla tulonlähteillä, kuten muovijätteeseen tai hiilidioksidipäästöihin kohdistuvilla veroilla, siis saastuttamiseen kohdistuvilla veroilla. [Perussuomalaisten ryhmästä: Lisää veroja!] Miten hallitus suhtautuu [Puhemies koputtaa] tähän?

Arvoisa puhemies! Komissio esitti jo alun alkaen vuonna 2018 EU:n monivuotisen rahoituskehyksen uusiksi tulolähteiksi kolmea uutta tuloa: muun muassa tätä muoviin perustuvaa maksua, päästökauppatuloihin perustuvaa maksua ja sitten yhteiseen yhteisöveropohjaan perustuvaa maksua. Näistä kaikista Suomi kävi jäsenmaiden kanssa keskusteluja, kun olimme EU-puheenjohtajamaa, ja päädyimme itse siihen, että eniten kannatusta sai tämä muoviin perustuva maksu. Ja nyt on niin, että tämä on sisällytetty tähän komission ehdotukseen tulevalle rahoituskehyskaudelle, eli Suomen tekemä työ on tuottanut tulosta ja yksi uusi oma vara voitaneen ottaa käyttöön jo nyt tulevalla rahoituskehyskaudella.

Mutta nämä kaikki muut — kun on keskusteltu EU:n erilaisista uusista verotulolähteistä, digiverosta tai muusta — jäävät keskusteltavaksi tuleville vuosille. Tämän tulevan rahoituskehyksen aikana tulisi voida sopia, ottaako EU käyttöön tällaisia uusia omia varoja [Puhemies koputtaa] vai mennäänkö jatkossakin näillä jo tutuksi tulleilla tulolähteillä.

Arvoisa herra puhemies! Vaikka tämä paketti on valtava ja sitä on toki syytä arvioida erittäin kriittisestikin, niin silti minua hämmentää se, että tästä ikään kuin maalataan semmoinen musta mörkö. Elinkeinoelämän keskusliitto esimerkiksi totesi, että ilman vahvoja yhteisiä toimia EU ei elvy kriisistä ja uhkana on pitkä investointilama. Se olisi myrkkyä Suomen viennille, josta 60 prosenttia, kuten edustaja Hassi sanoi, menee EU:hun.

Sen sijaan tässä on luotu sellaista mielikuvaa, että näillä päätöksillä — kun mietitään, mihin Suomi sitten aikanaan menee — Suomi menisi liittovaltioon tai Suomi rikkoisi bail-out-sääntöjä ja vastaisi toisten maitten veloista. Haluan yksiselitteisen vastauksen: Ajautuuko Suomi liittovaltioon? Vastaako Suomi toisten maitten veloista? [Perussuomalaisten ryhmästä: Vastaus on kyllä!]

Arvoisa puhemies! Toisten maiden veloista, siitä mitä sinne on kertynyt holtittoman talouspolitiikan seurauksena, eivät voi muut maat alkaa vastaamaan. [Välihuutoja perussuomalaisten ryhmästä] Ja kaikkeen, mihin Suomi menee mukaan, se menee yhteisillä päätöksillä siitä, mitä me olemme valmiita tekemään sen eteen, että Suomeen ei tule vaikkapa investointilamaa meidän vientiteollisuudellemme, koska meidän teollisuuden rakenne on sen kaltainen, että kotimarkkinan menestyminen on meillekin tärkeää. Siksi on myös yrityksiä ja elinkeinoelämää ajatellen keskeistä, ettei voi olla niin, että veronkiristykset olisivat ratkaisu tähän, vaan meidän täytyy tehdä enemmän työtä, nostaa työllisyysastetta, tehdä rakenteellisia uudistuksia, niin että meille syntyy kestävää kasvua ja että tämä maanosa on kilpailukykyinen Yhdysvaltoja tai Kiinaa ajatellen. Joten se, että eurooppalaiset yritykset pärjäävät maailmalla, että suomalaiset yritykset pärjäävät maailmalla, on kyllä tämänkin kansantalouden [Puhemies koputtaa] aivan keskeinen kulmakivi.

Arvoisa herra puhemies! Kun kuunteli edustaja Tavion puhetta, niin jäi mietityttämään, miksi nyt koronakriisissä kritisoidaan tukea, kun te itse olitte valmiita 86 miljardin euron Kreikka-pakettiin — te ja kaikki perussuomalaiset kansanedustajat. [Mika Niikko: Ei pidä paikkaansa!] Se, että nyt tuetaan työllisyyttä, nyt tuetaan elpymistä, on teille myrkkyä, mutta te kyllä liputitte Kreikka-pakettien puolesta. Siinä en näe kovin suurta logiikkaa. [Perussuomalaisten ryhmästä: Hallituksen kyselytunti!]

Arvoisa puhemies! EU-maiden talouden nostaminen on Suomen etu. Yli puolet meidän viennistämme menee EU-maihin, mutta paketissa on monta kriittistä kohtaa, joihin pitää puuttua. Ensimmäinen on se, ettei tästä missään tapauksessa tule pankkituki. Miten varmistetaan se, että ne varat menevät elvytykseen ja työhön, eivät pankkeihin Saksaan ja Ranskaan? Miten huolehditaan budjettisuvereniteetista [Puhemies koputtaa] niin, että jatkossakin meidän talouspolitiikkamme on omissa käsissä? [Puhemies: Aika!] Ja vielä kysymys: voisiko yhteisiin varoihin hiiliveron ja muoviveron lisäksi tulla esimerkiksi trans-aktiovero? [Sanna Antikainen: Lisää veroja!]

Arvoisa puhemies! Nämä EU-laajuiset tai vielä laajemmat verot, jotka vaikuttavat globaalisti, liittyen vaikka lentoveroon tai siihen muoviveroon, jota Suomikin on nyt edistämässä, eivät voi tietenkään olla kansallisia kysymyksiä, vaan niiden täytyy olla kansainvälisiä kysymyksiä. Nyt niistä aletaan neuvottelemaan, mutta tietenkään pelkillä veronkiristyksillä tämä maanosa ja manner ei nouse vaan tarvitaan sitä, että me olemme aidosti kilpailukykyisiä verrattuna muihin maanosiin.

Mitä tulee sitten tähän tukeen, niin on keskeistä, että jokainen maa hoitaa omaa talouspolitiikkaansa vastuullisesti, ja on myös tärkeää, että ei ole napanuoraa valtioiden ja pankkien välillä. Suomi jos mikä tietää sen kaikista kovimman kautta, kun 90‑luvulla täällä tehtiin isot reformit myös pankkeihin. Valitettavasti tätä ei ole edelleenkään kaikkialla tehty eikä kaikilta osin ole noudatettu niitä sääntöjä, joita yhdessä on sovittu. Siksi sääntöpohjaisuus on niin keskeistä, että sitten kun tulee ongelmia ja hätää, ei tarvitsisi alkaa tulkinnoista käymään kiistoja.

Arvoisa puhemies! Komissio on nyt oman ehdotuksensa elpymisrahastoksi antanut, ja selvää on, että kun Suomi nyt muodostaa oman kantansa, niin se muodostaa sen omista kansallisista lähtökohdistaan näitä neuvotteluja varten. Mutta yhtä selvää on se, että kyllä Suomen kansallinen etu on se, että Eurooppa tästä elpyy, ja sen massiivisen kriisin takia, joka nyt meitä on kohdannut, on vaikea nähdä, että se tapahtuisi ilman eurooppalaisia yhteisiä toimia. Samaan aikaan tässäkin kriisissä on pidettävä kiinni niistä periaatteista, että jokainen maa vastaa omasta taloudestaan ja vastaa omista veloistaan.

Sosiaalidemokraattinen eduskuntaryhmä näkee, että nyt pitää pystyä vaikuttamaan tähän pakettiin ja korjaamaan sitä. Teen kolme ehdotusta:  Ensinnäkin yksi on se,  että tätä pitää pystyä merkittävästi  suuntaamaan lainapainotteisuuteen avustuspainotteisuudesta. Toiseksi tuen pitää olla ehdollista, läpinäkyvää. Sitä pitää voida valvoa, ja siinä pitää olla myös velvoite laittaa taloutta kuntoon. Kolmanneksi pitää katsoa myös Suomen oman saannin perään, esimerkiksi [Puhemies koputtaa] tutkimukseen ja tuotekehitykseen. Ja vielä lopuksi: [Puhemies: Aika!] pitää lähteä siitä, että Suomen budjettisuvereniteetista pidetään kiinni. Miltä nämä kuulostavat?

Arvoisa herra puhemies! On aivan selvää, että jos tämänkaltaiset asiat — eduskunnan budjettisuvereniteetti, ehdollisuus, tarkkarajaisuus — eivät toteudu, niin ei Suomi voi olla matkassa sellaisessa, ja siksi ne ovat niitä lähtökohtia, joiden puolesta me olemme koko ajan tehneet työtä. Ennen kuin komissio edes esitti omaa pakettiaan, Suomi on aina korostanut sitä, että me arvostamme lainapainotteisuutta. Kun tähän tulee nyt uusia elementtejä siinä, että tehdään myös isoja avustuksia, niin voi olla niin, että... Jos ajatellaan vaikka avustuksia tieteeseen ja tutkimukseen tai aluekehitykseen nykyistenkin ohjelmien kautta, niissä on aina olemassa ehtoja. Tästä ainoastaan alkaa nyt iso, iso neuvottelu siitä, mihin suuntaan Suomi pystyy tätä pakettia parantamaan. Mutta eduskunnan budjettisuvereniteetti, tarkkarajaisuus ovat niitä asioita, joita ilman Suomi ei pysty asiaa hyväksymään, joten niiden pohjalta Suomen perustuslakia noudattaen me teemme työtä.

Ensimmäinen varapuhemies Antti Rinne

Kiitoksia. Uskon, että tästäkin asiasta keskustellaan vielä monta kertaa. — Myönnän vielä kaksi vastauspuheenvuoroa: edustaja Lepomäelle ja sen jälkeen alkuperäisen kysymyksen esittäjälle edustaja Junnilalle.

Arvoisa puhemies! Te ministerit totesitte, että olette käyneet verrokkimaidemme, kumppanimaidemme, kanssa keskusteluja ja teillä on ollut ehtoja ennen komission esitystä. Voisiko kohtuudella pyytää, että julkistaisitte ne ja kertoisitte niistä myös hyvissä ajoin etukäteen, että voidaan käydä näin laajoista asioista kansalaiskeskustelu Suomessa?

Vai voiko olla niin, että mahdollisesti syy, miksi ette ole enää tehneet yhteistyötä hansaryhmän kanssa, on se, että Suomi on lipumassa heikon talouspolitiikan maaksi? Ministeri Kulmuni puhui sen puolesta, että valtiot vastaavat omasta talouspolitiikastaan ja tekevät vaadittavia rakenneuudistuksia. Kuitenkin on niin, että Suomella, tai Marinin hallituksella pikemminkin, ei ole ollut minkäänlaista kiirettä tehdä minkäänlaisia uudistuksia. Alijäämä on tänä vuonna 20 miljardia ja tästä eteenpäin joka vuosi 10 miljardia, vaikka näillä meidän verrokkimaillamme alijäämä muuttuu ylijäämäksi jo parin vuoden päästä. [Puhemies koputtaa] Milloin laitatte Suomen eurokuntoon?

Arvoisa herra puhemies! Koronakriisistä johtuen Suomi velkaantuu tänä vuonna erittäin rankasti, se pitää paikkansa. [Ben Zyskowicz: Ei sitä kysytty!] Kokoomus on käsittääkseni esittänyt vielä suurempia menolisäyksiä kuin tämä hallitus, joten velkaa kyllä nyt otetaan paljon, mutta ei ihan niin paljon kuin kokoomus on esittänyt. [Timo Heinonen: Höpsis!] Sitten on myös niin, että sen vastapainona meidän täytyy pystyä myös taittamaan tuo velkaantuminen, ja se tulee vaatimaan erittäin massiivisia rakenteellisia uudistuksia, ja jos niitä uudistuksia ei pystytä tekemään, se tulee vaatimaan erittäin mittavia budjettisäästöjä, se tulee vaatimaan verojen muutoksia. Ihan samanlaisessa tilanteessa ovat monet eurooppalaiset maat — joka ikinen maa.

Meidän taloutemme pitäisi olla niin hyvässä kunnossa, että kun tulee tämänkaltainen tilanne, me voisimme vahvemmin elvyttää. Viime vuosikymmenen aikana Suomi ei selviytynyt finanssikriisistä kertaakaan ylijäämäiseksi, ja siinä mahtaa olla kokoomuksellakin oma osansa.

Arvoisa puhemies! Tässä velkapaketissa Suomi vastaisi muiden maiden veloista ja nimenomaan saksalaisten ja ranskalaisten rahoituslaitosten sitoumuksista Italiaan ja Espanjaan, vaikka edustaja Arhinmäki muuta väittää. Ministeri Tuppurainen vastasi, että Suomi vaikuttaa ties missä pöydissä ja etua ajetaan kaikkialla ja hyvin ajetaankin. Siksi kysyn ministeri Kulmunilta: pitääkö paikkansa, että ministeri ei 9. huhtikuuta vaatinut perustuslakivaliokunnan edellyttämää ehdollisuutta vaan hyväksyi silloin euroryhmän päätöksen lainojen ehdollisuuden poistamisesta?

Lisäksi kysyn Tuppuraiselta: miten neuvottelut ovat mielestänne edenneet, jos tarkoitus oli saada lainapainotteinen paketti, joka sisältää ehtoja ja vastikkeellisuutta? Nyt kuitenkin kaksi kolmasosaa siitä on puhdasta lahjarahaa, 500 miljardia euroa, ilman ehtoja, ilman vastikkeellisuutta ja vielä siten, että kun muut maat saavat, niin Suomi maksaa ja kohta ilmeisesti maksaa vielä vähän lisää veroina. [Puhemies koputtaa] Tämä heikentää suomalaisten yritysten ja suomalaisen julkisen palvelutuotannon tilaa ja kaikkia niitä asioita, [Puhemies koputtaa] joita ministeri Tuppurainen korosti.

Arvoisa puhemies! Suomen EU-vaikuttamisen linjahan on varsin avoin. Se kanta tulee aina eduskuntaan, ja siihen kantaan pääsee oppositio vaikuttamaan valiokunnissa. Perustuslakivaliokunta on kahteen otteeseen käsitellyt sitä asiaa, johon edustaja Junnila tässä viittasi — Euroopan vakausmekanismin ehdollisuutta — ja suuri valiokunta on minulle myöntänyt kannan, kun olen lähtenyt Suomea edustamaan, joten meillä se vaikuttaminen tapahtuu etukäteen — etukäteen tapahtuu meillä se kannanmuodostus. Niistä kaikista kannoista te voitte lukea, että Suomi on aina kannattanut ehdollisia ratkaisuja, Suomi on kannattanut lainapainotteisia ratkaisuja, tarkkarajaisuutta, budjettisuvereniteettia. Nuo kannat ovat täysin avoimia, ne ovat suuren valiokunnan sivuilta luettavissa ja perustuslain tulkinnan mukaisia, ja niiden pohjalta me toimimme. On hienoa, että Suomella se vaikuttaminen on etukäteistä eduskunnan kautta eikä jälkikäteistä, kuten monissa maissa on.

Arvoisa puhemies! Edustaja Junnila, Suomen Eurooppa-politiikka lähtee siitä, että me hoidamme Suomen etua parhaiten toimimalla avoimesti ja rakentavasti ja vieden omia esityksiämme eteenpäin ilman, että tyrmäämme asioita ikään kuin neliraajajarrutuksessa jo heti ovella. Asioita saadaan lävitse silloin, kun niistä yhdessä neuvotellaan. Suomi näissä ennakkokeskusteluissa piti esillä sitä, että meidän näkemyksemme mukaan kaikkien kannalta olisi parempi, että tämä elvytyskokonaisuus muodostuisi enempi lainapainotteiseksi. Nyt me olemme saaneet tästä komission esityksen, mutta tämä on vasta komission esitys, ja nyt ne todelliset neuvottelut alkavat. Ne käydään Eurooppa-neuvostossa Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan Charles Michelin johdolla. Siellä Suomen pääministeri Sanna Marin edustaa Suomea eduskunnasta saatavan mandaatin perusteella, ja siellä sitten päätetään, millainen lopputulos on Suomen kannalta paras. Emme me sinne ehdoitta mene. Yksi ehdollisuus, joka tässä on vielä jäänyt mainitsematta, on oikeusvaltioperiaate. Se on komission esityksessä mukana, ja [Puhemies koputtaa] me pidämme huolta siitä, että se myös lopullisesta ratkaisusta löytyy.

Arvoisa puhemies! Vakaa turvallisuus on myös terveen talouden ja hyvinvointiyhteiskunnan perusta. Edellinen pääministeri ja nykyinen pääministeri ovat selkeästi ottaneet kantaa Suomen turvallisuuden eräisiin perusratkaisuihin — tarkoitan hävittäjähankintaa. Mutta nyt on ilmassa harmittavan paljon sellaista keskustelua, joka luo epävarmuutta asian ympärille — siitä huolimatta, että selvitysryhmät, selontekoryhmät ja hallitusohjelma dokumentteina antavat täysin toisenlaisen viitan yksimielisesti siitä, kuinka Suomen tulisi näissä asioissa edetä — jopa eduskuntaryhmien puheenjohtajien tasolla, mikä on aika erikoista: he ovat keskeisiä vastuunkantajia koko asiaa ajatellen. Kyse on kuitenkin siitä, onko meillä puolustuskykyä oman maamme asioitten perusteiden turvaamiseen myöskin huomenna. Kysyn pääministerin sijaiselta, ministeri Kulmunilta: onko hallitusneuvottelujen yhteydessä sovittu, että joillakin puolueilla on erivapauksia joittenkin perusasioitten suhteen, [Puhemies: Aika!] ja onko mahdollista poiketa hallituksen linjasta? Muuten tämä ei käy ymmärrettäväksi, ja sen vuoksi totean yksinkertaisesti, että nyt me tarvitsemme hyvin selkeän, yksiselitteisen kannan siitä, mikä on [Puhemies: Aika!] hallituksen linja.

Arvoisa puhemies! On aivan selvää, että kun Suomen taloudellinen tilanne on muuttunut koronaviruksen myötä, me joudumme sopeuttamaan hallitusohjelmaa taloudellisilta osin monestakin eri näkökulmasta. Se on aivan selvää. Mutta sitten on tiettyjä parlamentaarisia perusteita, joita edustaja Kanerva tässä hyvin luki, ja yksi niistä varmastikin liittyy Suomen turvallisuuteen ja kokonaispuolustukseen. Käsittääkseni 90-luvun laman aikana pystyttiin tekemään edellisiä mittavia hävittäjähankintoja, vaikka taloustaantuma oli suuri, ja kyllä, kun edellinen eduskunta on jo linjannut asioista yli puoluerajojen, on aivan selvä, että niitä pyritään edistämään. Kun kysymyksessä on hankinta, joka vaikuttaa 2060-luvulle asti, niin sitä ei voi aivan vähäpätöisesti heitellä edestakaisin, vaan sitä tullaan edistämään suomalaisen kokonaisturvallisuuden ja puolustuksen puolesta. [Ben Zyskowicz: Kuulitteko, Andersson?]

Arvoisa puhemies! Itsenäisen valtion tärkeimpiä tehtäviä on luoda vakaat ja turvalliset olot kansalaisilleen. Siinä tietysti erityisen tärkeää on viisas ulko- ja turvallisuuspolitiikka mutta myös uskottavat puolustusvoimat. Osa sitä on toimivat ilmavoimat. Tämä on toki iso investointi, ja on ymmärrettävää, että siitä käydään myös kriittistä keskustelua, mutta Suomi ei voi olla ilman uskottavia ilmavoimia. On hyvä muistaa, että aivan joka vaalikausi tai edes joka vuosikymmen näin isoa investointia ei tarvitse tehdä. Tällä pärjätään tuonne 2050-, jopa 2060-luvulle saakka. Hallitusohjelmassa on tästä selkeä kirjaus, ja sillä eteenpäin mennään, ja uskon, että hallitus ja eduskunta kykenevät tarvittavat päätökset tekemään, kun sen aika on. Edustaja Kanerva, homma hoidetaan.

Ensimmäinen varapuhemies Antti Rinne

Kiitoksia. — Pyydän nyt niitä edustajia, jotka haluavat esittää lisäkysymyksiä, ilmoittautumaan painamalla V-painiketta ja nousemalla seisomaan.

Arvoisa puhemies! Jatkan hieman asian eteenpäinvientiä kysyäkseni näistä vaativista neuvotteluista, joihin pääministerin sijainen tässä viittasi: Helpottaako niiden neuvottelujen käymistä se, että jotkut suomalaiset keskeiset poliitikot esittävät julkisuudessa kantoja, että koneet ja aseistus niihin pitää hankkia jostakin tietystä tällä hetkellä keskenään kilpailevista toimittajatahoista? Helpottaako se hallituksen neuvotteluasetelmaa vai vaikeuttaako se sitä? Kertokaa yksiselitteisesti.

Arvoisa puhemies! Kyllä tämän hankkeen täytyy kestää avointa keskustelua, kriittistäkin keskustelua, ja se kyllä sen kestää. Yhtä lailla tärkeää on, että tämä on avoin ja reilu kilpailu, ja tässä hankkeessa kyllä hyvin tarkkaan pidetään siitä kiinni, että kilpailu on reilua. Meillä on aika laaja parlamentaarinen yhteisymmärrys kuitenkin siitä, että hanke toteutetaan. Viime eduskunta on siitä jo linjannut, siltä pohjalta on jatkettu valmistelua, ja nykyinen hallitus sitä eteenpäin vie, ja arvostan myös sitä, että oppositio on tälle hankkeelle ymmärrystä osoittanut. Tämäntapaiset isot investoinnit eivät voi olla hallitus—oppositio-kysymyksiä, vaan tarvitaan laaja yhteisymmärrys näistä asioista. Tämä hanke menee aivan hyvin eteenpäin tällä hetkellä. Lopulliset tarjouspyynnöt lähetetään vuoden lopulla, ja hallitus tekee tästä päätöksen ensi vuoden aikana.

Arvoisa puhemies! Tätä Hornetien korvaamiskeskustelua on käyty jo pitkin viime vaalikautta kaikkien puolueiden kesken ja valiokunnissa hyvin pitkälti, ja kyllä se konsensus on ollut lähes yksimielinen, ehkä vasemmistoa vähän lukuun ottamatta. Siinä mielessä, vaikka meillä nyt on tämmöinen taloudellinen kriisi päällä, on hyvin ymmärrettävää se, että kuitenkin Puolustusvoimien täytyy uusia kalustoa niiltä kriittisiltä, keskeisiltä osin, kuten Ilmavoimien osalta, kuten alkuaan on jo suunniteltu.

Nyt kun tätä rahoitusta ruvetaan sitten pohtimaan, niin jos se on noin kymmenisen miljardia euroa, saammeko me sillä sen suorituskyvyn korvattua, mikäli tämä hinta ei ehkä kohtaa sitä, mitä me olemme hakeneet? Meillähän on tässä suoristuskyvyn parantaminen ensisijaisesti tarkoituksena eikä niinkään hävittäjien määrä. Onko puolustusministeriössä pohdittu sitä, miten näissä budjettiraameissa pysytään, jotta me saamme sen suorituskyvyn korvattua täysimääräisesti?

Tätä on puolustushallinnossa arvioitu tietysti jo vuosienkin ajan. Se arvio on kyllä tälläkin hetkellä se, että tuolla kymmenen miljardin katolla tämä voidaan toteuttaa, korvata nykyiset Hornetit täysimääräisesti. Hornetithan käytännössä vanhenevat vuosina 2025—2030, eli sinne saakka niillä voi lentää, mutta sen jälkeen ne tulevat käyttöikänsä päähän. Sen takia tuo investointi on perusteltua tehdä ensi vuonna, ja uudet koneet, mitä ne sitten ovatkaan, alkavat sitten muutaman vuoden viiveellä pikkuhiljaa korvata näitä vanhoja Horneteja.

Tämän lisäksi tarvitaan totta kai normaaliin tapaan investointeja muihinkin puolustushaaroihin, mutta lähellekään saman mittaluokan investointeja ei muualla tarvita.

Lisäksi täytyy kiinnittää huomioita esimerkiksi käyttökustannuksiin, vuosittaisiin käyttökustannuksiin, elinkaarikustannuksiin. Mutta nämä kaikki ovat mukana tässä kilpailutuksessa, myös teollinen yhteistyö kotimaan kanssa.

Arvoisa herra puhemies! Suomi on vuosikymmenten aikana rakentanut itselleen maineen kansainvälisen puolustusyhteistyön saralla. Meidät tunnetaan aktiivisena ja yhteistyökykyisenä puolustustoimijana, jolla on uskottava oma maanpuolustus. Teemme yhteistyötä niin EU:ssa kuin Natonkin kanssa. Yhteistyö Pohjoismaiden ja erityisesti Ruotsin kanssa on olennainen osa Suomen kansainvälistä puolustusyhteistyötä.

Nyt HX-hävittäjähankkeen väheksyminen ja kyseenalaistaminen horjuttaa vakavasti ja vahvasti Suomen uskottavuutta kansainvälisenä puolustusyhteistyökumppanina. Kysynkin puolustusministeri Kaikkoselta: mitä hallitus aikoo tehdä, ettei Suomen maine ja uskottavuus kansainvälisenä puolustusyhteistyökumppanina murene?

Kiitoksia kysymyksestä. Näitä hävittäjähankintojahan tehdään monessa muussakin maassa. Taitaa olla lähemmäksi 20 Euroopan maata, joissa lähitulevaisuudessa tai parhaillaan korvataan vanhoja hävittäjiä. Epäilemättä monessa muussakin maassa käydään myös kriittistä keskustelua. Aivan yksimielisiä päätöksiä tuskin juuri missään tehdään, ja niin kuin sanoin, tämä täytyy kestää. Olen tavannut kollegoja eri maista, ja ei siellä nyt ole tuotu esiin huolta suomalaisen poliittisen keskustelun takia tästä hankkeesta millään tavalla. Kyllä siellä luotetaan, että Suomi pystyy sitten viime kädessä tarvittavat päätökset tekemään aivan sillä tavalla kuin on alun perinkin suunniteltu.

Arvoisa herra puhemies! Nimeä mainitsematta edustajat Kanerva ja Pelkonen ainakin selkeästi viittasivat minuun, ja tietysti voin ottaa kohteliaisuutena sen, jos minun poliittiset linjaukseni ovat niin jykeviä, että ne horjuttavat koko Suomen puolustusta.

Mutta siitä huolimatta pidän hivenen erikoisena kokoomuksen näkemystä siitä, että Suomen historian suurimmasta ja kalleimmasta hankinnasta ei voisi käydä kriittistä julkista keskustelua. Tähän asti olen aina ajatellut, että kokoomus sentään on demokratian ja avoimen keskustelun kannalla, jossa voidaan tuoda erilaisia näkemyksiä esiin. Me olemme tuoneet esiin koko ajan sen, että suhtaudumme kriittisesti määrään, hintaan ja elinkaarikustannuksiin. Nämä pitää voida avata ja niistä pitää käydä keskustelua, ja tämän me olemme tuoneet koko ajan esille. Onko käynyt niin, puolustusministeri Kaikkonen, että kokoomus on hermostunut sen vuoksi, että Suomen kansan enemmistön näkemys mielipidemittausten mukaan [Puhemies koputtaa] näyttäisi siltä, että tämä keskustelu [Puhemies: Aika!] saa lopulta vähän tuulta siipien alle?

Arvoisa puhemies! [Hälinää — Puhemies: Ministeri Kaikkonen vastaa!] Vaikka sanonkin, että kriittistä keskustelua täytyy pystyä käymään, niin toivoisin kuitenkin, että tästä ei tehtäisi kovin puoluepoliittista kysymystä, vaan tässä jokainen puolue ja edustaja katsoo tätä isänmaan pitkäaikaisen turvallisuuden ja edun näkökannalta. Joukko tässä salissa kyllä varmasti pystyy siihen.

Arvoisa herra puhemies! On terveellistä käydä kriittistä ja ennakkoluulotonta keskustelua julkisen rahan käytöstä ja prioriteeteista. Olen kuitenkin hiukan hämilläni siitä, että vaikka vasemmisto haluaisi lykätä 10 miljardin investointia maanpuolustukseen, sillä ei tunnu olevan paljon sanottavaa siihen, että Suomen pitäisi sijoittaa sama summa toisten EU-maiden ja Saksan ja Ranskan pankkien tukemiseen. [Vasemmalta: Hohhoijaa! — Perussuomalaisten ryhmästä: Juuri näin!] Jos te olette sitä mieltä, että hävittäjät ovat maanpuolustuksen kannalta väärä investointi, niin se on eri asia, mutta sellaista priorisointia on hiukan vaikea ymmärtää, että rahan lapioiminen ulkomaille menisi maanpuolustuksen kaltaisten perustehtävien ohi. Vasemmisto ei yleisesti ottaen ole ollut halukas sopeuttamaan hallitusohjelmaa muuttuneisiin taloudellisiin olosuhteisiin — viittaan vaikkapa kehitysapumäärärahoihin tai oppivelvollisuuden laajentamiseen. Kysyisinkin ministeri Anderssonilta: kuuluuko maanpuolustus teidän mielestänne [Puhemies koputtaa] valtiovallan ydintehtäviin? — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Varmaan opetusministeri täällä kyselytunnilla vastaa tähän oppivelvollisuutta koskevaan osuuteen tästä kysymyksestä, [Naurua] ja on aivan totta, että en ole halukas lykkäämään tai siirtämään tätä tärkeää ja tarpeellista oppivelvollisuuden uudistamista eteenpäin, koska näen sen tämän vaalikauden keskeisimpänä koulutus- ja työllisyyspoliittisena reformina, mitä tämä hallitus tulee tekemään. Kun tässä keskustellaan elpymisestä, kun keskustellaan Suomen tiestä ja koko Euroopan tiestä ulos kriisistä, niin itse ainakin näen investointien ja panostusten koulutukseen ja osaamiseen, siihen, että me aidosti voimme huolehtia siitä, että kaikki nuoret suorittavat toisen asteen tutkinnon, olevan juurikin sellaista politiikkaa, mihin meidän kannattaakin tässä tilanteessa panostaa. Toivottavasti sama linja pätee myöskin Euroopan tasolla eli ymmärretään koulutuksen ja osaamisen merkitys työllisyydelle ja elpymiselle.

Arvoisa puhemies! Suomi on tosiaan maa, jossa voi käydä avointa, kriittistäkin keskustelua erilaisista aiheista, koskee se sitten HX-hankintaa, EU-tukipakettia tai vaikkapa oppivelvollisuuden pidentämistä, ja hyvä niin.

Palaisin vielä tähän HX-hankintaan siltä osin, että vaikka tätä keskustelua on ymmärrettävää käydä, uskon, että tämä koronakriisi on kuitenkin opettanut meille monia asioita, joista on syytä pitää kiinni ja ottaa oppia. Ensinnäkin, kuten edustaja Kanerva täällä jo aikaisemmin totesi, olemme todellakin huomanneet, että talous, terveys ja turvallisuus ovat kiinteästi toinen toisiinsa linkittyneitä. Toiseksi, Suomi ei ole suojassa miltään kriisiltä. Emme ole ikään kuin missään sellaisessa suojakodissa tai teflonissa, joka suojaisi meitä mahdollisilta uusilta uhkilta. Juuri tästä syystä on tärkeää, että myös tästä HX-hankkeesta [Puhemies koputtaa] pidetään tiiviisti kiinni. Kysyisinkin [Puhemies koputtaa] vielä: tekeehän Suomi ratkaisunsa omista lähtökohdistaan, ei muiden maiden keskusteluun pohjaten?

Arvoisa puhemies! Luonnollisesti omista lähtökohdista. Suomi on sotilasliittoihin kuulumaton maa, ja se tarkoittaa myös sitä, että meidän täytyy itse huolehtia omasta puolustuksestamme.

Tästä koronasta on syytä oppia monia asioita. Kun tuli tämmöinen kansainvälinen kriisi, niin huomattiin, että maskipula iskee meihin ja samaan aikaan moneen muuhunkin maahan maailmalla. Oli mahdotonta saada maskeja maailmalta, ainakaan äkkiä, ainakaan hyvälaatuisia kovin nopeasti, ja taitaa vieläkin olla vähän tekemistä tämän asian kanssa. Meitä ei tällä hetkellä sotilaallinen kriisi uhkaa, mutta voimmeko sanoa varmuudella kymmeneksi vuodeksi eteenpäin, että mitään ongelmaa tässä suhteessa ei tulisi? Jos sattuisi tulemaan, hyvät kansanedustajat, niin siinä tilanteessa on erittäin vaikea lähteä hakemaan puolustusmateriaalia maailmalta. Se on myöhäistä siinä vaiheessa. Nämä asiat pitää hoitaa ajoissa kuntoon. Viisas varautuu kaikkeen. Siitä tässä on kysymys.

Ensimmäinen varapuhemies Antti Rinne

Kiitoksia. — Vielä edustaja Kanerva alkuperäisen kysymyksen esittäjänä.

Arvoisa puhemies! Toivoisin, että tässä nyt pidettäisiin kiinni yhteisesti kirjatuista, yksimielisesti kirjatuista linjauksista, joihin myöskin hallitus on sitoutunut laajan parlamentaarisen keskusteluprosessin tuloksena, ja että erillisirtiotot myöskin todettaisiin hallituksen piirissä mahdottomiksi, [Paavo Arhinmäki: Se ei ollut yksimielinen viime kaudella!] koska kysymys on Suomen puolustuksen uskottavuudesta myöskin ulkopuolisten tarkkailijoiden silmissä. Toivon, että me kaikki jaamme tämän yhteisen näkemyksen Suomen puolustuksen tärkeydestä ja yksimielisyydestä, vai mitä, varapääministeri?

Arvoisa puhemies! Kuten pitkäaikainen parlamentaarikko Kanerva hyvin tietää, hallitusyhteistyö on aina tietenkin hallitusohjelman noudattamista, ja niitä asioita toteutetaan, jotka sinne on yhdessä kirjattu. Niistä esimerkiksi tämä hävittäjähankinta on yksi sellainen, joka vielä varmasti on suuruusluokassaan paitsi taloudellisesti myös totta kai puolustuksen ja turvallisuuden kannalta niin keskeinen, että sitä ei kannata politisoida vaan siinä täytyy todella ajatella laajasti isänmaan turvallisuutta. On selvä asia, että puolueilla on tietenkin erilaisia painotuksia ja ulostuloja ja näkemyksiäkin, mutta hallituksessa noudatetaan hallitusohjelmassa olevia asioita, ja niiden puolesta sitten edustajat tekevät työtä — ja erityisesti tässä hävittäjähankinnassa — yli hallitus—oppositio-rajojen, koska se on Suomen turvallisuuden ja isänmaan kannalta aivan keskeistä, että meillä on hyvä puolustus ja uskottava puolustus myös tulevaisuudessa.

Arvoisa puhemies! Toteaisin tähän vielä sen, että kun todella jossakin on ehdotettu, että olisi jonkinlainen säästökeino lykätä tätä hankintaa nyt vaikkapa viisi vuotta eteenpäin, niin sanoisinpa, että pikemminkin päinvastoin. Hornetit todella tulevat käyttöikänsä päähän. Tekniikka vanhenee, metalli väsyy, suorituskyky laskee. Jos näitten vanhojen Hornetien käyttöikää haluttaisiin vielä vuosia pidentää, niin niihin pitäisi laittaa lisää rahaa — ei vähemmän vaan lisää rahaa — ja senkin jälkeen meillä tämä investointi olisi edessä. On järkevämpää toteuttaa se aivan suunnitellun aikataulun mukaisesti.