Arvoisa puhemies! Minua vähän nauratti tämä.
No, tästä tuli mieleeni, kun täällä puhuttiin tosiaankin siitä, minkälaista politiikkaa hallitus tekee, ja siitä, että meillä ei olisi tähän varaa. Otan tähän nyt yhden näkökulman: Olen itse ollut vuosikausia töissä holhoustoimen edunvalvonnassa, jossa on alaikäisten varallisuuden valvonnasta kyse. Siellähän on alaikäisiä lapsia, jotka ovat saaneet perinnön. Usein, ja pääasiassa lähes aina, kyseessä ovat tavalliset ihmiset, joilla on asunto, auto ja jotain pientä omaisuutta. Toinen jää yksin, yksinhuoltajaksi, kun puoliso on kuollut. Aivan kuten edustaja Kankaanniemi sanoi, kateus on sairas ilmiö. Kyllä se tässä yhteydessä on, kun puhutaan perinnöstä. Siinä on aina läheinen ihminen menehtynyt lopullisesti. Se suru on valtava. Jos siihen tulee vielä taloudellisia ongelmia päälle, niin ei siinä ketään naurata. Olen niin monta kertaa jutellut yksinhuoltajaäidin kanssa, joka miettii: mistä minä saan rahat — lapset nimittäin saavat sen perintöveron maksettavakseen tälläkin hetkellä — mistä minä saan rahat perintöveroon, millä minä maksan hautajaiskulut, meillä on kaikki omaisuus tässä kiinni, meillä ei ole kuin pienet henkivakuutukset, mitkä tulevat kaikille. Muistetaan se asia, että tässä kevennetään lähimpien perillisten verotusasteikkoa, ja siinä yhteydessä puhuisin muustakin kuin rahasta. Siinä on ihminen kuollut, kunnioitetaan sitä asetelmaa. Sitä ei varmaan kukaan kenellekään toivo ja ajattele, että voi, kun minulta tämä läheinen tässä kuolisi, niin saisin pikaisesti edullisen perinnön. Näin ei varmasti ole.