Suullinen kysymys hallintarekisteristä (Ville Skinnari sd) | Suullinen kysymys nettiäänestyksestä (Olli-Poika Parviainen vihr) | Suullinen kysymys sosiaalietuuksien tasosta (Aino-Kaisa Pekonen vas) | Suullinen kysymys nuorisojärjestöjen tukimekanismeista (Stefan Wallin r) | Suullinen kysymys lapsen edusta huoltajuuskiistoissa (Petri Honkonen kesk) | Suullinen kyselytunti

Arvoisa puhemies! Avoimuus ja läpinäkyvyys ovat olleet suomalaisen yhteiskunnan tukijalka, mistä meidät maailmalla on tunnettu ja tunnetaan. Ihmisten tulee tietää, kuka omistaa, mitä omistaa ja missä omistaa.

Koko hallintarekisteriprosessi on ollut sekava ja salakähmäinen. Hallintarekisteri katoaa, palaa, katoaa, palaa, mutta kukaan ei tiedä tälle säätämiselle perusteita. Eilen iltamyöhään tämä sekava prosessi huipentui siihen, että keskustelua käytiin lähes kokonaan ilman hallituspuolueiden edustajia. Hallituksen vaihtuvat selitykset ja toinen toistaan kehnommat ratkaisut osoittavat, ettei se ole tosissaan halunnut ratkaista veronkiertämisen ongelmaa, vaan sen tarkoitus on runnoa asia väkisin läpi keinoja kaihtamatta. Kysynkin teiltä, arvoisa ministeri: miksi hallitus käyttää tällaisia hyvin poikkeuksellisia keinoja hallintarekisterin läpiviemiseksi?

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin olen kysyjän kanssa täysin samaa mieltä siitä, että tämä on ollut aika poikkeuksellinen prosessi eikä varmasti nauti parhaan mahdollisen lainsäädäntöprosessin tunnusmerkkejä, enkä yhtään ihmettele, jos tämä hämmentää, varsinkin kun tähän liittyy niin valtavasti vääriä luuloja ja vääriä puheita, kuten tässäkin kysymyksessä kuultiin.

Hallitus ei aja mitään väen väkisin, vaan kuten me hyvin tiedämme, me kuulumme Euroopan unioniin ja Euroopan unionin lainsäädäntö velvoittaa meitä. Meidän täytyy tuoda kansalliseen lainsäädäntöön ne, jotka yhdessä sovitaan. 2014, jolloin sosiaalidemokraatitkin olivat hallitusvastuussa, tehtiin direktiivi, jonka toimeenpanosta kansallisesti on nyt kyse, ja siksi me tätä kyseistä lakia olemme nyt viemässä eteenpäin, koska meidän velvollisuutemme Euroopan unionin jäsenenä on tämä tehdä. Tämä laki ei tule muuttamaan tätä meille kaikille tärkeää avoimuutta ja tietojen saantia tämän hetken tilanteesta mihinkään.

Puhemies Maria Lohela

Pyydän niitä edustajia, jotka haluavat esittää lisäkysymyksiä, ilmoittautumaan.

Arvoisa puhemies! Viime kädessä kysymys on omistusten julkisuudesta ja siitä, ettei ulkomailla voi käydä kiertämässä sääntelyä. Piensijoittajien ja tavallisten veronmaksajien etu on, että osakastiedot ovat julkisia. Olisin odottanut hallitukselta jotain muuta kuin vain lisää byrokratiaa ja epätoivoista sakkomallia. Näyttää nyt siltä, että hallitus laittaa tavalliset veronmaksajat eli ne, jotka tekevät veroilmoituksen tunnollisesti ja maksavat veronsa vuodesta toiseen, toiseen asemaan mutta antaa rahamiehille ja -naisille mahdollisuuden luikkia ulkomaille veroja piiloon. Kysynkin: miksi hallitus tekee reikiä veropohjaan ja jättää tavalliset kansalaiset ja piensijoittajat maksamaan veronsa?

Arvoisa puhemies! Edelleenkin, ei hallitus tee reikiä veropohjaan. Tämä perustuu siis EU-asetukseen — sanoin äsken "direktiivi" — asetukseen, joka on 14, ja päinvastoin tällä nyt hallituksen tähän mukaan tuomalla ennakkoverolla, joka on 50 prosenttia, ei lisätä byrokratiaa, tai jos lisätäänkin, niin ei minua haittaa, jos sillä varmistetaan se, että Suomen verottaja ja veronmaksajat saavat, mitä tarvitsevat. Tämä järjestelmä on luotu sellaiseksi, että kun me emme kerran voi kieltää Suomessa asuvaa käyttämästä hallintarekisteriä ulkomailla — esimerkiksi Saksassa ei ole muuta järjestelmää kuin hallintarekisteri, kun ei ole löytynyt keinoa kieltää — niin siksi me näille omistuksille määrittelemme tämän 50 prosentin todella rajun ennakkoveron. Mutta jos rehellisesti, avoimesti julkaisee tietonsa, niin pääsee alemman veron piiriin. Minusta tämä on hyvä ratkaisu. Verottaja saa, mitä sille kuuluu. Jos se lisää nyt vähän byrokratiaa, se ei haittaa, jos silloin pidetään suomalaisen veronmaksajan puolta.

Arvoisa puhemies! Kyllä tämä monille kansalaisille ja myös monille meille kansanedustajille näyttäytyy sellaisena, että hallitus tekee kaikkensa mahdollistaakseen tällaisen hämärän omistamisen. [Välihuutoja oikealta] Eilen illalla tätä asiaa käsiteltiin tässä salissa. Paikalla ei ollut yhtään ainutta hallituksen ministeriä, ei myöskään talousvaliokunnan puheenjohtajaa. Illan ja yön pimeinä tunteina tämä asia yritettiin täällä runnoa läpi. [Mauri Pekkarinen: Oli meitä paikalla täällä!]

Mutta kaikkein merkillisin näytelmä nähtiin, kun perussuomalaisten eduskuntaryhmän puheenjohtaja Kankaanniemi kulki ympäriinsä täällä esittelemässä hallituksen sisäistä kassakaappisopimusta, jossa oli, pääministeri, teidän ja valtiovarainministeri Orpon allekirjoitukset. [Välihuutoja oikealta] Pääministeri, mistä sopimuksesta oli kyse, johon perussuomalaisten ryhmäpuheenjohtaja täällä useaan kertaan viittasi ja jota hän täällä nyt heiluttaa? Mikä on tämän sopimuksen sisältö, ja millä tavalla se liittyy tähän eduskunnan käsittelyssä olevaan asiaan? Milloin eduskunta saa tiedon tästä hallituksen sisäisestä kassakaappisopimuksesta?

Arvoisa rouva puhemies! Kassakaappisopimuksia ei varmaan heilutella täällä, eivätkä ne ole julkisia. En ole tuommoisia kassakaappisopimuksia ollut koskaan tekemässä, vaan me olemme sopineet hyvässä yhteisymmärryksessä siitä, että nyt, kun tähän hallintarekisteriasiaan tulee myöskin ankara veroseuraamus niille, jotka haluavat peitellä omistuksensa jonkun hallintarekisterin taakse, haluamme varmistaa, että se asia tulee käsiteltyä mahdollisimman nopeasti. Ja sovimme siitä yhteisesti, että teemme sen niin nopeasti kuin virkamiehet ovat luvanneet asian käsitellä, eli vielä kesäkuun loppuun mennessä tuomme siitä yhteisen, hyvin valmistellun esityksen. Kaiken lähtökohtana on se, että joka haluaa omistuksensa salata, joutuu siitä ankarasti maksamaan.

Arvoisa puhemies! Vielä tuohon jatkona: Ihan lainvalmistelullisesti me kävimme läpi hallituspuolueiden kesken sen, että me saamme tämän tärkeän verolain, joka on nyt oleellinen osa tätä kokonaisratkaisua ja joka tuo tämän kovan veron sitten niille, jotka yrittäisivät, haluaisivat jättää ne omistajatiedot piiloon. Me tuomme sen mahdollisimman nopeasti, näillä näkymin valtiovarainministeriö pystyy saamaan sen lausuntokierrokselle kesäkuun alussa. Parin viikon lausuntokierros varmasti riittänee, ja silloin meillä on mahdollisuus, että eduskunta pääsee hyvissä ajoin kesäkuun puolenvälin jälkeen käsittelemään tätä tärkeää elementtiä, tätä verolakia, joka on oleellinen osa tätä ratkaisua ja joka turvaa suomalaisten veronmaksajien edun ja mielestäni maksimoi myöskin julkisuutta.

Arvoisa puhemies! Suurin osa suomalaisista täytti tänä maanantaina veroilmoituksen tunnollisesti. Tavallinen veronmaksaja ei saa itse päättää, maksaako veroja vai ei.

Nyt tähän hallintarekisterin kylkeen on keksitty ulkomaisten tuntemattomien osinkojen ennakonpidätys, joka ei ratkaise ongelmia lainkaan. Professori Rothovius totesi tänään radion Ykkösaamussa, että sakkovero on hyvin helppo kiertää: "Jos omistaja kertoo olleensa omistaja, niin se tiedetään, mutta jos hän ei itse kerro, niin sitä ei tiedetä." Tässä oli nyt tämä pääministerin mainostama ankara veroseuraamus. Uskotteko todella, että veronkiertäjä tai omaisuuden piilottaja rankaisee itseään vapaaehtoisesti? Kysymykseni kuuluu kuitenkin, vanhan 20 perhettä ‑laulun hengessä: Miksi ulkomainen hallintarekisteri sallittaisiin myös pörssin ulkopuolisille yrityksille, kun EU ei sitä edes vaadi? Ministeri Orpo, miksi haluatte tarjota kaikkein varakkaimmille suomalaisille tämän erityisen mahdollisuuden piilottaa varojansa?

Arvoisa puhemies! En tunnista näitä edustaja Harakan näkemyksiä. Mutta vakavasti ottaen, jos suomalainen käyttää hallintarekisteriä ulkomailla, jos siellä tehdään kauppaa ja omaisuus vaihtaa omistajaa, niin sillä hallintarekisterin pitäjällä on kaikki se tieto aina siitä omistuksesta ja hänellä on EU-lainsäädännön mukaisesti velvollisuus ilmoittaa Suomen veroviranomaisille ja Suomen viranomaisille nämä tiedot, kyllä on. Tämä on EU-lainsäädäntöä, se on tehty, kun me olemme tehneet EU-alueella jo muissa yhteyksissä runsaasti lainsäädäntöä, jolla pyritään veronkiertoa ja rahanpesua estämään. Ja tämä tietojen saanti ja niiden luovuttamisvelvollisuus tulee takaamaan sen, että Suomi saa sen, mitä Suomen verottajalle ja veronmaksajille kuuluu.

Arvoisa puhemies! Täällä kaivattiin eilen illalla minua, mutta minä olen kyllä kommentoinut jo aika moneen otteeseen tätä asiaa. Kommentoin nytkin. Siis kysymys on siitä, että Suomeen ei tule hallintarekisteriä. Se on näin. Aivan niin kuin valtiovarainministeri Orpo äsken sanoi, veroviranomaiset saavat aina tiedon, myöskin ulkomailla, hallintarekisteristä. Itse asiassa se iso ongelma on se, että nämä tiedot, mitkä verottaja saa, eivät ole yleisöjulkisia, eivät ainakaan vielä. Mutta meillä on tämän vuoden alussa astunut voimaan direktiivi, jolla puututaan tähän. Tämä direktiivi ei estä tiukempaa kansallista sääntelyä tämän yleisöjulkisuuden suhteen, ja kun tämä direktiivi viedään meidän omaan kansalliseen lainsäädäntöön, niin tässä yhteydessä voidaan puuttua myöskin tähän asiaan, olisiko mahdollista saada nämä omistajatiedot myös yleisöjulkisiksi. Kysynkin tässä ministeriltä: onko tämän tyyppinen asia mahdollista käsitellä tämän direktiivin käsittelyn yhteydessä?

Arvoisa puhemies! Talousvaliokunnan puheenjohtaja on hyvin perillä tulevista lainsäädäntöhankkeista. Täytyy katsoa, missä järjestyksessä, minkälaisessa aikataulussa tätä voidaan käsitellä. Minä haluan tehdä sen ihan selväksi, että me toimimme siis EU-lainsäädäntökehikossa, me teemme sen, mitä EU meiltä edellyttää. Me teemme kaiken kansallisesti, millä me voimme taata maksimaalisen julkisuuden. Tietojen avoimuus, omistajatietojen avoimuus, jotta me pystymme estämään veronkierron, jotta kansalaisilla ei ole epäluottamusta meidän järjestelmää kohtaan — tämä on yksiselitteisesti hallituksen ja hallituspuolueiden tavoite ja Suomen veroviranomaisten tavoite. Kaikki tämä aika, mitä tässä on nyt kulunut, on käytetty niiden keinojen hakemiseen, joilla tämä julkisuus maksimoidaan nykyisellä hyvällä tasolla. Itse asiassa nyt jo uudistunut EU-lainsäädäntö tuo tullessaan sen, että me saamme paljon laajemmin omistajatietoja EU-alueelta kuin tähän mennessä. Vuoden 16 tiedot ovat ja tulevat olemaan laajempia kuin tänä päivänä.

Arvoisa herra puhemies! Eilen täällä oli käsittelyssä valinnanvapauslaki, tämä terveysbisneslaki, ja sen jälkeen käsittelimme tätä omistuksen piilottamisen mahdollistavaa lakia. Voi sanoa, että tämä toteutuessaan olisi aika myrkyllinen cocktail, koska tässähän ainesosat maksaa itse asiassa suomalainen veronmaksaja.

Arvoisa pääministeri, kansalaiset ovat seuranneet varmasti hyvin hämmentyneinä tätä näytelmää tästä lainsäädäntöhankkeesta, josta jo kuulimme valtiovarainministeriltä, että se ei täyttänyt ihan kaikkia kuvioita. [Välihuutoja oikealta] Arvoisa pääministeri, miksi teidän hallituksenne tuo jatkuvasti tänne eduskuntaan lakiesityksiä, joilla rikkaille rahamiehille tarjotaan mahdollisuus toistuvasti varallisuutensa ja sijoitustensa piilottamiseen? [Välihuutoja oikealta]

Arvoisa rouva puhemies! Ehkä jonkun verran asenteellinen kysymys. [Paavo Arhinmäen välihuuto] Hallitus ei missään tapauksessa tuo semmoisia esityksiä, jotka lisäävät mahdollisuuksia peitellä omistusta. Päinvastoin nyt siitä tehdään todella kallista. Minä en ainakaan tiedä yhtään henkilöä enkä mitään syytä siihen, miksi joku peittelisi omistuksensa ulkomaalaisten hallintarekisterien taakse, koska se tehdään nyt niin kalliiksi.

Arvoisa rouva puhemies! Eräs perussuomalaisten poliisikansanedustaja totesi koskien tätä hämärärekisteriä, että hän on tullut tänne estämään rikoksia, ei edistämään rikoksia. Tällaista suoraselkäisyyttä, tällaisia lausuntoja kaipaisin enemmänkin perussuomalaisten riveistä.

Arvoisa rouva puhemies! Tämä lakihanke on seissyt nyt vuoden täällä. Sinä aikana — kun sanottiin, että kaikki kivet on käännetty — mitään ei tapahtunut. Nyt kovalla kiireellä on tehty erilaisia ponsia, joilla on yritetty lepyttää perussuomalaisia ja pelattu mediapeliä. Viime viikolla te, valtiovarainministeri Orpo, totesitte, että lähdeveron piiriin saattaminen on erinomainen ratkaisu ja valmistelu on jo voimakkaasti liikkeellä. No, eilen sitten perussuomalaisten ryhmäjohtaja, edustaja Kankaanniemi totesi, että tämä lähdevero on aivan surkea malli, se olisi ollut täysi katastrofi, että olisimme toimineet täysin harkitsemattomasti, jos tämä viime viikon ratkaisu olisi toteutettu, ja nyt on uusi ratkaisu.

Arvoisa rouva puhemies! Mistä me tiedämme, että tämän viikon ratkaisu on onnistunut, jos viime viikon [Puhemies koputtaa] ratkaisu oli täysin epäonnistunut, vaikka viime viikolla se oli vielä loistava?

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin teknisesti, kun nämä verolait ovat eri lakeja ja me käsittelemme lähtökohtaisesti tätä niin sanottua hallintarekisterilakia, siksi ne valmistelut eivät mene ihan samaan tahtiin. Mutta kun me olemme halunneet löytää sen tavan — ja uskon, että tekin haluatte — [Paavo Arhinmäen välihuuto] jolla saadaan julkisuus maksimaaliseksi ja verottajalle se, mikä verottajalle kuuluu, niin me olemme katsoneet myöskin tätä muuta lainsäädäntöä eli verolainsäädäntöä. Siinä valmistelussa lähdevero olisi ollut toimiva. En sano enkä suostu allekirjoittamaan, että se olisi ollut jotenkin surkea. Se olisi ollut toimiva, [Paavo Arhinmäen välihuuto] mutta tulimme siihen tulokseen, kun kävimme asiaa meidän valtiovarainministeriön veroeksperttien kanssa läpi, että tämä ennakkovero on toimivampi järjestely. Se on toimivampi, se on parempi. Valmistelu lähtee edelleen liikkeelle. Kerroin, että tulee lausuntokierros. Se laki valmistellaan huolellisesti, jotta saadaan paras mahdollinen lopputulos suomalaisten ihmisten ja veronmaksajien kannalta.

Arvoisa rouva puhemies! Todellakin tämä prosessi on vähän ollut pitkähkö ja ei ole ihan mennyt niin kuin Strömsössä, täytyy näin myöntää. Mutta hallintarekisteriä ei tule Suomeen, se on aivan tosiasia. Tällä hetkellä myös tämä tietojensaanti, automaattinen tietojenvaihto, verotietojen vaihto, auttaa tähän viranomaisjulkisuuteen. Ainoa ongelmahan tässä on yleisöjulkisuus, joiltain osiltaan se ei ole sillä vahvuudella, mitä Suomessa on tällä hetkellä näihin ulkomaisiin sijoituksiin. Mutta ei sekään ole rikollista. Hallintarekisterissä ovat ruotsalaiset, saksalaiset ja ranskalaisetkin yritykset edelleen. Suomessa on noin 130 pörssiyhtiötä, joiden puoleen tulee sijoituksia hallintarekistereitten kautta. Ovatko nämä kaikki rikollisia, jotka sitten Suomeen sijoittavat? Sitäkö te haette tässä?

Nyt sitten nämä ponnet. Nämä ovat aika pontevia ponsia, ja tässä valtiovarainministeri aikaisemmin vakuutti, että ne otetaan heti käyttöön. Onko todella näin, että ne otetaan heti käyttöön, ja voidaanko vielä lähdeveroon palata?

Arvoisa puhemies! Ponnet tehdään siksi, että ne otetaan vakavasti, ja ne otetaan erityisen vakavasti. Tähän verotukseen liittyvien muutosten osalta työ on käynnissä, kuten täällä olen todennut.

Vielä haluaisin sen sanoa, että kun annetaan kuvaa, että Suomessa olisi valtavasti veronkiertoa ja pyrittäisiin salaamaan — siis Suomi on kansainvälisissä vertailuissa huippumaa [Paavo Arhinmäen välihuuto] avoimuudessa ja veron maksamisen moraalissa — niin minusta on väärin antaa sellainen kuva, että tämä olisi jotenkin veronkiertelyn huippumaita, päinvastoin. [Välihuutoja vasemmalta] Tämä lainsäädäntö, jota nyt ollaan tekemässä, ei Suomessa muuta tämän hetken olotilaa. Päinvastoin, me saamme, kuten kerroin, jatkossa EU-alueelta vielä enemmän tietoja Suomessa asuvien omistuksista, jotta me voimme niitä verottaa. Tilanne menee itse asiassa parempaan suuntaan, vaikkette sitä varmaan uskokaan.

Arvoisa rouva puhemies! Tämän asian ytimessähän on tämä tietojensaanti verottajalle ja toisaalta myöskin yleisöjulkisuuden varmistaminen. Kristillisdemokraatit on täällä jakanut pöydille lausuman, jossa me pyrimme nimenomaan juuri varmistamaan tämän yleisöjulkisuuden, ja toteamme siinä, että Suomessa verovelvollisten sijoittajien tai niiden käyttämien kotimaisten ja ulkomaisten säilyttäjien on ilmoitettava näiden sijoittajien kotimaiset omistukset, mukaan lukien omistukset näiden sijoittajien käyttämien sijoitusyhtiöiden kautta, julkiseen omistusrekisteriin ja että näin turvataan vähintään suoran omistuksen tasoinen omistustietojen julkisuus.

Olisin kysynyt valtiovarainministeriltä: eikö olisi hyvä edetä tämän kristillisdemokraattien esityksen mukaisesti? Tämä on selkeästi tiukempi kirjaus kuin tuossa valiokunnan mietinnössä tämä niin sanottu 2. ponsilausuma on. Tietysti hallitukselle voi ylipäätänsä antaa moitteet, että näitä lakeja ei ole lähdetty valmistelemaan sen vuoden aikana, [Paavo Arhinmäki: Juuri näin!] minkä nämä asiat olivat siellä talousvaliokunnassa levällänsä. Mutta voitaisiinko nyt edetä tähän yleisöjulkisuuden varmistamisen suuntaan KD:n esittämällä tavalla?

Suomessa on täysin avoin järjestelmä tällä hetkellä ja myös jatkossa. Suomen järjestelmään ei tule muutoksia. Meillä on Arvopaperikeskuksen ylläpitämä arvo-osuustilijärjestelmä, joka on täysin avoin. Kaikki tiedot ovat sieltä saatavissa.

Mutta sitten tullaan juuri tähän pihviin, että kun me emme voi määrätä, miten Saksassa toimitaan, ja kun he toimivat siellä EU-lainsäädännön mukaisesti.

Mutta siinä mielessä huoli pois, että Suomessa säilyy hyvin avoin järjestelmä, jossa omistajatiedot ovat kaikkien saatavilla jatkossakin.

Arvoisa puhemies! Kyllähän nämä viime päivien käänteet ovat osoittaneet ja oikeastaan olleet pienoiskoossa se koko kuva, miten hallitus on tätä hallintarekisteriä ajanut. Viime viikolla sanottiin, että lähdevero ratkaisee ongelmat, ja tällä viikolla sanottiin, että se ei millään tavalla käy. Nyt sanotaan, että tämä ennakonpidätys ratkaisee. Arvoisa valtiovarainministeri, sehän kohdistuu osinkoon, mutta kuten verotusneuvos Markku Hirvonen totesi eilen, omistusten salaaminen ei perustu osinkotuottojen hakuun, vaan hyötyä haetaan myyntivoitoista, joihin tällä järjestelmällä ei päästä kiinni. Eikä omistuksen salaaja halua välttää veroa vaan haluaa nimenomaan välttää yleisöjulkisuutta. Nyt on ihan sama, mikä se prosentti on, minkä te aiotte ennakkoon pidättää. Kysymys on siitä, että tämä laillistaa sen, että ulkomaisten hallintarekistereiden kautta omaisuutta voidaan piilottaa, mikä vaikeuttaa suomalaisten viranomaisten mahdollisuuksia selvittää esimerkiksi rahanpesu- ja sisäpiiririkoksia. Ensi viikolla ratkaistaan, [Puhemies koputtaa] tuleeko Suomeen mahdolliseksi omistusten piilottaminen ulkomaille, ja sen ratkaisevat perussuomalaiset. [Puhemies: Kysymykseen!] Voitteko antaa hallituspuolueiden edustajille vapaat kädet tässä äänestyksessä?

Arvoisa puhemies! Toivon, että edustaja Lindtman lukisi myöskin ne valtiovarainministeriön virkamiesten lukemattomat muistiot, [Toimi Kankaanniemi: Juuri näin! — Mika Niikko: Juuri niin!] jotka kertovat sen, että suomalainen ei voi piilottaa Suomeen omaa omistustaan ja myöskin jos Suomessa asuva käyttää ulkolaista hallintarekisteriä, niin me saamme ne tiedot, me saamme ne verotuksen piiriin. Jos tehdään kauppoja, niin siitä huolimatta hallintarekisterin ylläpitäjällä ulkomailla on tämä kaikki tieto, ja viime kädessä sieltä saadaan kaikki Suomeen kuuluva verotuksen piiriin. Jos jättää sen omistajatiedon kertomatta, silloin se on sen erittäin korkean 50 prosentin veron piirissä. Toivon, että myöskin meidän omien valtiovarainministeriön asiantuntijoiden virkavastuulla tekemille selvityksille annetaan arvoa.

Arvoisa rouva puhemies! Me olemme todistaneet netin kautta tapahtuvia yrityksiä vaikuttaa vaaleihin, sähköposteihin murtautumista ja suoranaista kybersodankäyntiä monissa maissa. Esimerkiksi Yhdysvaltojen presidentinvaaliin tämä saattoi vaikuttaa, ja Ranskassakin yritettiin. Suomessa on aikaisemmin murtauduttu muun muassa ulkoministeriön tietoihin. Nettiuhat ovat moninaisia, ja on vakava asia, että demokratiaa yritetään heikentää muun muassa varastamalla yksityisiä sähköposteja ja levittämällä valeuutisia.

Suomihan ei ole saareke. Meidänkin vaalimme ja päättäjämme voivat joutua häirinnän ja ulkovaltojen vaikuttamisen kohteeksi. Erityisen haavoittuvaisia ovat sähköiset äänestykset. Siksi Euroopassa innostus sähköisiin äänestyksiin onkin lopahtanut. Suomessa hallitus on esittänyt nettiäänestyksiä ja sähköisen äänestyksen ulottamista kaikkiin vaaleihin perinteisen äänestämisen rinnalle. Kysynkin uudelta oikeusministeriltämme, oikeusministeri Häkkäseltä: Miten me vastaamme näihin uhkiin, ja pitääkö teidän mielestänne sähköisen äänestämisen käyttöönottoa vaaleissa edelleen edistää? Oletteko muuttaneet hallituksessa kantaanne?

Arvoisa puhemies! Nettiäänestäminen on yksi keskeisimpiä kysymyksiä joka maassa tällä hetkellä demokratian ja erityisesti tämän verkossa tapahtuvan vaikuttamisen kannalta. Nyt Suomessa mietitään samaan aikaan kahta asiaa: toinen on se, miten saadaan yhä useammat ihmiset, erityisesti nuoret, osallistumaan vaikuttamiseen, ja toinen on se, miten vaalien luotettavuus pystytään takaamaan, 100-prosenttinen luotettavuus, tällaisessa tilanteessa, missä yhä useammat merkit tavallaan viittaavat siihen, että jopa vieraiden valtioiden toimintaa liittyy vaaleihin. Kuinka pystytään yhdistämään nämä kaksi virtausta niin, että ihmiset eivät vieraannu demokratiasta mutta toisaalta vaalien luotettavuus voidaan turvata? Minä mielenkiinnolla katson nyt loppuun asti nettiäänestykseen liittyvät selvitykset ja erilaisia tutkijoiden kommentteja ja muuta, mutta jos ei kyetä luotettavasti takaamaan vaalien järjestämistä sähköisesti, niin silloin suhtaudun aika kielteisesti tähän hankkeeseen.

Puhemies Maria Lohela

Pyydän niitä edustajia, jotka haluavat esittää lisäkysymyksiä tästä aiheesta, ilmoittautumaan.

Arvoisa rouva puhemies! Kiitos oikeusministerille selvästä vastauksesta. Toivottavasti analysoitte riskit tarkasti.

Kaikki haasteemme eivät kuitenkaan tule ulkopuolelta, ja osa on myös teknisiä. Laajennan hiukan perspektiiviä Suomen ja suomalaisten kokonaisturvallisuuteen, sillä tietojärjestelmät voivat olla yhtä tärkeitä kuin vaikkapa sähköverkko tai puhdas vesi. Esimerkki tällaisesta uuden ajan tietojärjestelmäinfrastruktuurista löytyy vaikkapa sosiaali- ja terveyspalvelujen tulevasta tietojärjestelmäuudistuksesta. Monet asiantuntijatkin ovat sitä mieltä, että sote ei toimi eikä voi toteutua, jos tietojärjestelmät eivät toimi. Järjestelmien saumaton toimivuus on turvattava. Nämä järjestelmät eivät voi olla myöskään keskeneräisiä, kun sote tulee voimaan.

Hallitus on puoliväliriihessään luvannut rahoitusta soten tietojärjestelmien kehittämiseksi, mutta aika on kortilla. Siksi kysynkin hallitukselta: miten varmistetaan tärkeimpien tietojärjestelmien toimivuus ja esimerkiksi tulevien soten tietojärjestelmien saumaton toiminta heti uudistuksen tultua voimaan?

Arvoisa rouva puhemies! Tietoturvallisuuden ja itse kunkin tietojen sellainen käyttäminen, että se on rikollista tai tietoja käytetään johonkin toiseen tarkoitukseen kuin terveyspalveluun, meidän pitää kaikin keinoin pystyä estämään.

Toisekseen, meillä on useampi lainsäädäntöhanke menossa koko tämän sote-muutoksen osalta, ja tietojärjestelmiin ja tietoturvallisuuteen liittyvä lainsäädäntö on yksi osa sitä työtä, jota tehdään.

Sitten tämä puoliväliriihen työ. Tietojärjestelmiin panostamiseen on resursoitu kehyskaudella, 4 vuoden aikana, miljardi euroa. Seuraavat konkreettiset toimenpiteet valmistelun osalta näiltä osin hallitus tekee kesäkuussa. Hallituksella on oma roolinsa tässä, muun muassa lainsäädännön kautta varmistaa se, että tietoturva taataan.

Arvoisa puhemies! Kyberturvallisuus on tosiaan keskeinen osa kansallista turvallisuutta, ja Suomen kyberturvallisuusstrategian mukaan kansallista kyberpuolustusta koordinoi valtioneuvosto, vaikka kyberkriisissä on käskytettävä eri ministeriöiden ja viranomaisten toimintaa erittäin lyhyellä varoitusajalla. Ei ihme, että kyberstrategian uusimman toimeenpano-ohjelman ensimmäisenä toimenpiteenä on nimenomaan strategisen johtajuuden määrittely.

Pelkkä strateginen johtajuus ei kuitenkaan riitä. Myös operatiivisten komentoketjujen on oltava kristallinkirkkaita. Siksi kysynkin: Miten nopeasti valtioneuvosto pystyisi koordinoimaan Suomen kyberpuolustuksen, jos Suomi joutuisi samanlaisen hyökkäyksen kohteeksi kuin Viro yllättäin vuonna 2007 tai Ukraina yllättäin jouluna 2015? Riittävätkö tietoverkkojen käytännön turvallisuudesta vastaavan Viestintäviraston Cert-toiminnon resurssit tällaisen kriisitilanteen tarpeisiin?

Arvoisa rouva puhemies! Kuten olemme aikaisemmin täällä salissa myöskin edustajan kanssa käyneet keskustelua, Viestintäviraston Havaro-keskus on ajoittain tiukalla resursoinnilla liikkeellä. Mutta puoliväliriihen yhteydessä olemme sopineet osana sisäistä turvallisuutta, että lisäämme Viestintävirastoon nimenomaan Kyberturvallisuuskeskuksen mahdollisuuksia lisätä resursseja 2 miljoonan rahoituksella seuraavan neljän vuoden ajan. Eli tältä osin pyrimme siihen, että meillä on paremmat valmiudet vastata tähän resurssikysymykseen ja etenkin huolehtia nimenomaan elinkeinoelämän ja huoltovarmuuden näkökulmasta kriittisten yhtiöiden kyvystä toimia sellaisessa tilanteessa, jossa kyberturvallisuuden kannalta on uhkatilanteita.

Arvoisa rouva puhemies! Kyberturvallisuudesta tässä on puhuttu mutta myös äänestämisestä. Ministeri Häkkänen toi esille, että yksi syy, miksi sähköistä äänestämistä selvitetään, on nuorten aktivoiminen ja äänestysaktiivisuuden parantaminen. Äänestämisen pitää olla helppoa. Äänestyspaikkoja täytyy viedä sinne, missä ihmiset ovat — oppilaitoksiin, marketeille, matkakeskuksiin ja niin poispäin — ja myös oppilaitoksissa ja kouluissa täytyy jakaa lapsille ja nuorille tietoa politiikasta ja yhteiskunnallisista asioista.

Jos oikein ymmärsin, niin Porvoossa Tulevaisuuden valtiopäivillä, pääministeri Sipilä mutta myös valtiovarainministeri Orpo, suhtauduitte myönteisesti äänestysiän alentamiseen 16 vuoteen kuntavaaleissa. Kysyisin: millä tavalla hallitus on tässä asiassa etenemässä?

Arvoisa puhemies! Itse asiassa tänä aamuna tästä asiasta keskusteltiin, ja olisi luonnollista, että tämä lähtee, niin kuin monet tällaiset asiat, puoluesihteereitten muodostamasta parlamentaarisesta ryhmästä. Siellä käydään tästä perusteellinen keskustelu ja tuodaan sitten yhteinen esitys tänne pöytään. Tällainen keskustelu näitten muiden asioiden yhteydessä on nyt mahdollista ja tarkoitus käynnistää.

Arvoisa puhemies! Nettiäänestys tuntuu varmasti hyvin mukavalta asialta ja helpolta keinolta lisätä äänestysaktiivisuutta, mutta kun verrataan esimerkiksi Viroon, joka on siis maailman ainoa maa, jossa jokaisissa vaaleissa voi äänestää netissä, niin sielläkään äänestysaktiivisuus ei ole juurikaan noussut eikä nettiäänestys myöskään ole lisännyt mitenkään merkittävästi nuorten aktiivisuutta yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen.

Mutta tässä tilanteessa, kun puhutaan nettiäänestyksestä, on hyvä myös katsoa tämä kansainvälinen kehitys, jossa muut maat ovat tällä hetkellä vetämässä takaisinpäin omia nettiäänestyskäytäntöjään niin Ranskassa kuin Hollannissa — mutta täällä Suomessa hallitus nyt vie eteenpäin tätä selvitystä. Olisinkin nyt kysynyt vielä oikeusministeriltä: ymmärsinkö oikein, että jos ja kun asiantuntijat tulevat siihen johtopäätökseen, että nettiäänestykseen ei ole syytä siirtyä, useista ongelmista johtuen, niin hallitus sitä ei todella ole tekemässä?

Arvoisa puhemies! Selvitykset käynnistetään sen takia, että tiedetään, onko kyllä- vai ei-vastaus. En lähde tässä vielä spekuloimaan sitä, että jos ja kun jotain tapahtuu, mutta varmasti kaikki tässä salissa tunnistavat ne isot vaaratekijät demokraattisen järjestelmän uskottavuudelle, esimerkiksi jos sellaisia tietoja alkaisi Suomesta valua ulkomaille tai meidän omille kansalaisille, että vaikkapa vieras valtio on pystynyt vaikuttamaan meidän vaalien laskentaan tai lopputulokseen, tai joitain muita samanlaisia uutisia, joita nyt on eri maista liikkeellä. Tämä täytyy tietysti nyt tarkkaan katsoa tutkijoiden ja muiden kanssa, kyettäisiinkö rakentamaan sellaista järjestelmää, jossa aivan täysin varmasti voidaan sulkea pois tämmöinen menettely, koska sillä, että lähdetään hakemaan äänestysprosentin nostoa tällaisella uuden teknologian hyödyntämisellä, samaan aikaan vaikka vaarantaen äänestyksen luotettavuuden, voi olla aika kallis hinta.

Arvoisa puhemies! Täydentäisin vielä oikeusministerin vastausta sillä tavalla, että viime vaalikaudellahan oli jo tämä ensimmäinen työryhmä ja siellä ajateltiin sillä tavalla, että tätä nettiäänestämistä voisi kokeilla ehkä ensimmäisen kerran kunnallisissa, tämmöisissä neuvoa-antavissa äänestyksissä. Se on varmaan niin, että niitä töitä, mitä se edellinen työryhmä jo teki, voidaan yhdessä arvioida. Mutta se on aivan totta, että Norja ja monet muut maat ovat ottaneet näistä viime kuukausien kansainvälisistä tapahtumista takapakkia, ja sen totean Viron osalta, että Viro on tehnyt sitä kyllä kymmenen vuotta, mutta hekään eivät äänestä netin kautta äänestyspäivänä, että se on vain ja ainoastaan ennakkoäänestyksessä käytössä.

Arvoisa puhemies! Tällä viikolla olemme jälleen saaneet lukea, kuinka Euroopan sosiaalisten oikeuksien komitea on todennut sosiaalietuuksien vähimmäistason riittämättömäksi Suomessa. Komitea tarkasteli vuoden 2014 työmarkkinatuen tasoa sekä vuonna 2013 maksetun asumistuen keskimääräistä tasoa verrattuna suomalaisten keskituloon. Komitea totesi, että perusturvan vähimmäistaso Suomessa on liian matala kattaakseen tuensaajan perustarpeet.

Hallitus on mennyt toistuvasti itse keksityn EU-pakon taakse, esimerkkinä Metsähallituksen yhtiöittäminen tai hallintarekisteri. Mutta tällainen asia, mistä toistuvasti tulee virallista noottia, ei hetkauta teitä yhtään. Arvoisa ministeri, miten Suomen hallitus aikoo toimia, jotta Suomi täyttäisi kansainvälisiä ihmisoikeusvelvoitteitaan Euroopan sosiaalisen peruskirjan edellyttämällä tavalla?

Arvoisa puhemies! Tässä asiassa, kantelussa, ulkoasiainministeriö toimii Suomen valtion asiamiehenä ja valmistelee sitten toimivaltaiselta ministeriöltä lausunnon. Asiaa käsitellään parhaillaan myös Euroopan neuvoston ministerikomiteassa, jossa Suomi pitää esillä näkemyksiään.

Tässä on tilanne, jossa on laskentaperuste sillä tavalla erilainen, että rahaetuuksien lisäksi Suomessa on kaikkien käytettävissä olevia julkisia palveluita, jotka ovat maksuttomia tai joihin myönnetään maksuhelpotuksia. Eli tosiasiassa toimeentulo ja sen tuki muodostuu yksittäisen henkilön kokonaistilanteen pohjalta.

Tämä komitea on arvostellut myös muiden maiden, peruskirjan osapuolten, ja Pohjoismaiden perusturvan riittävyyttä, ja myös Norja Pohjoismaista on vedonnut toimeentulotuen yksilöllisyyteen ja siihen, että toimeentulo on kokonaisuuksien summa.

Puhemies Maria Lohela

Pyydän niitä edustajia, jotka haluavat esittää lisäkysymyksiä, ilmoittautumaan.

Arvoisa puhemies! Kuulostaa siltä, että hallitus ajattelee, että meillä ei ole mitään todellista ongelmaa. Mutta tällä viikolla on myös uutisoitu siitä, kuinka perusturvan varassa elävien määrä Suomessa on kasvussa. Peruspäivärahan ja työmarkkinatuen varassa eläviä on nyt jopa enemmän kuin 90-luvun laman pahimpina vuosina. Hallituksen suunnittelema aktiivimalli tarkoittaisi esimerkiksi sitä, että tästä jo valmiiksi liian matalasta työttömyysturvasta leikattaisiin edelleen lisää. Minä haluan nyt kysyä teiltä, arvoisa hallitus, hyvä ministeri: Miksi te leikkaatte kaikkein heikoimmassa asemassa olevilta? Miten perusturvan varassa eläviltä ihmisiltä leikkaaminen parantaa tämän maan taloutta? Tämä ei todellakaan ole oikea suunta.

Arvoisa puhemies! Niiltä osin kuin kysymys koski tätä aktiivimallia, varmaan voi sitten myös ministeri Lindström täydentää, mutta tämä on osa laajempaa kokonaisuutta. Tämä on myös tehty työllistymisen edellytysten parantamiseksi. Tietenkään tämä aktiivimalli ei koske kaikkia suomalaisia, jotka ovat etuuksien varassa. [Välihuutoja vasemmalta] Haluan korostaa myös sitä, että hallitus varmasti seuraa tilannetta niiltä osin kuin puhutaan kaikkein köyhimmistä, pienituloisimmista. Meillä on työryhmiä, meillä on esimerkiksi Juho Saaren eriarvoistumista tarkasteleva työryhmä. Meillä on hallituksen kärkihankkeita, jotka nimenomaan kohdistuvat ja yrittävät löytää parannuksia näiden kaikkein heikoimmassa asemassa olevien tilanteeseen.

Arvoisa puhemies! Viime kyselytunnillakin käytiin läpi tätä pitkäaikaistyöttömyyden ongelmaa, ja aivan syystä. Viime työllisyyskatsauksen mukaan on totta, että pitkäaikaistyöttömien määrä on vähentynyt, mutta yli kaksi vuotta työttömänä olleiden määrä on päinvastoin lisääntynyt koko ajan.

On syytä muistaa se, että henkilön ei tarvitse olla pitkäaikaistyötön pudotakseen ansiosidonnaiselta turvalta työmarkkinatuelle — sehän tarkoittaa aika monessa tapauksessa sitä, että työtön on puolittanut tulonsa. On olemassa myöskin mekanismi niin, että kun henkilön ansiosidonnaisen määrittely menee uusiksi, kun työssäoloehto täyttyy,  niin  tämä an-siosidonnainen lasketaan niiden tulojen perusteella ja jos se tulo on pätkätyötä tai osa-aikatyötä, niin se alenema on hyvin tuntuva. Eli ansiosidonnaisella olevien ja peruspäivärahalla elävien ero kaventuu koko ajan. Onko työministeriö valmis ottamaan erityishuomioon nämä silpputyötä tekevät pätkätyöläiset, osa-aikatyöllistetyt?

Arvoisa rouva puhemies! Edustaja Mustajärven kysymys on aivan aiheellinen, ja totta kai tämä tämmöinen pirstaloituminen, mihin viittasitte, on vakava kysymys. Ansiosidonnaisen ja toisaalta sitten perusturvan, peruspäivärahan, eron kaventuminen on tietysti huolestuttava ilmiö ja aika lisääntyvä.

Tämä pitkäaikaistyöttömyys: Me olemme saaneet sen katkaistua, ettei vuoden pitkäaikaistyöttömänä olleita tule enää lisää. Mutta ongelma on se, että niiden määrä, jotka ovat olleet vielä pidempään eli kaksi vuotta työttömänä, kasvaa. Muutos ei tapahdu ihan hetkessä, mutta uskon siihen, että näillä toimenpiteillä, mitä hallitus on tehnyt ja tekemässä, me pääsemme tähän pitkäaikaistyöttömyyteenkin vaikuttamaan ja niillä uusilla työkaluilla, joita hyväksyttiin puoliväliriihessä, varmaan pystytään tähän puuttumaan. Viittaan esimerkiksi palkkatukeen, sitä kohdennetaan ennen kaikkea yrityksiin ja vaikeasti työllistyviin. Ja pitää vielä muistaa sekin, että harvoin pitkäaikaistyötön on pelkästään työtön, hänellä on muitakin ongelmia.

Arvoisa puhemies! Tiedämme hyvin, että kouluttamattomuudella ja köyhyydellä on taipumus periytyä, ja yksi hyvinvointiyhteiskunnan keskeisistä periaatteista on ollut se, että olemme ajatelleet, että nuorella pitäisi olla mahdollisuus opiskella varattomuuden tai perhetaustan sitä estämättä. Nyt kuitenkin huhtikuussa Kela on tehnyt sellaisen linjauksen, että varattoman perheen nuorella ei olisi enää oikeutta saada toimeentulotukea lukio-opintojen rahoittamiseen. Kela on antanut sellaisen linjauksen, jossa todetaan, että varattoman perheen nuoren pitää ensin hakea opintolainaa ja jos ei se riitä, niin sitten voi hakea toimeentulotukea, ja että tämä opintolaina otetaan tulona huomioon, mikä tarkoittaa sitä, että köyhän perheen nuorella ei ole mahdollisuutta saada myöskään asumistukea. Tämä tarkoittaa sitä, että jatkossa köyhistä perheistä ei juuri lukiopoluille todennäköisesti lähdetä, tai se tarkoittaa sitä, että jos löytyy sellaisia harvinaisen voimakkaita [Puhemies koputtaa] ja rohkeita nuoria, [Puhemies: Kysymykseen, edustaja!] jotka taustasta riippumatta pystyvät lähtemään opintotielle lukioon, niin he valmistuvat lukiosta velkaisina. [Puhemies: Nyt kysymys, edustaja!] Onko hallitus tietoinen tästä Kelan linjauksesta, ja mitä aiotte tehdä sille, että tästedes myös lukioon mennään... [Puhemies keskeytti puheenvuoron puheajan ylityttyä]

Arvoisa puhemies! Tätä kysymystä on käsitelty aiemminkin täällä kyselytunnilla, ja hallitus on tästä tietoinen. Olemme silloinkin vastanneet näin, että olemme tietoisia ja vuoropuhelua Kelan kanssa on käyty ja sitä jatketaan näitten soveltamisohjeitten osalta.

Arvoisa rouva puhemies! Hallitus on todellakin heikentänyt perusturvaa, ja valitettavasti tietoomme on tullut, että jatkossakin hallitus tulee tuomaan uusia lakiesityksiä ja leikkureita, joilla hallitus edelleen heikentää pienituloisten ja köyhien ihmisten toimeentuloa. Se tulee myös sitomaan ihmiset entistä enemmän toimeentulotuen piiriin ja pakottamaan ihmiset pysyvästi toimeentulotuen piiriin, koska perusturva tulee niin matalaksi, että ihmiset eivät enää selviä ilman toimeentulotukea. Tämän lisäksi hallitus valmistelee myös asumistukeen liittyviä heikennyksiä sekä lisäksi myös toimeentulotukilainsäädäntöön esityksiä, joissa asumiseen liittyviä kustannuksia ei enää tulevaisuudessa huomioida.

Arvoisa puhemies! Kysyisin nyt ministeri Mattilalta: Kuinka tässä yhtälössä — asumistuen uudistuksessa ja siihen liittyvissä leikkauksissa ja toimeentulotukeen liittyvissä uudistuksissa, joissa ei enää tulevaisuudessa huomioida asumistuen kustannuksia — hallitus aikoo koota tämän kokonaisuuden? Miten asumiseen liittyvät kustannukset ja... [Puhemies keskeyttää puheenvuoron puheajan ylityttyä]

Puhemies Maria Lohela

Ministeri Mattila. — Anteeksi, ministeri Rehula.

Arvoisa rouva puhemies! Kun meillä on muutakin kertoa kuin tuo, minkä te omalla värikkäällä tyylillänne kuvasitte, mitä tähän ollaan tekemässä, niin se varmasti kerrotaan julkisuuteen, niin kuin tähänkin asti — huolehtien jatkossakin siitä, että jokainen asuu katto pään päällä, huolehtien siitä, että vähimmäisturva, viime kädessä toimeentulotuki, on sen tasoinen, että arjesta tulee selviytymään.

Meillä on hallituksen kirjaama 30 miljoonan euron asumistukeen liittyvä toimenpide. Näiltä osin yksityiskohdat vaativat valmistelun, joka on ministeriössä työn alla. Tämä on sitten budjettiriihen vaihe, ja eduskuntaan asia tuodaan ensi syksynä.

Arvoisa puhemies! Arvoisa kulttuuri- ja nuorisoministeri Terho, sanoitte heti nimityksenne jälkeen viime perjantaina, että teidän tehtäviinne kuuluu nyt "korjata poliittisten nuorisojärjestöjen tällä hetkellä epätasaiset tukimekanismit". Mutta mitkä nämä tämänhetkiset tukimekanismit sitten ovat? Suora lainaus nuorisolaista: "Valtakunnallisen nuorisoalan järjestön valtionavustuksen määrää harkittaessa otetaan huomioon järjestön taloudenhoito sekä järjestön toiminnan valtakunnallisuus, laatu, laajuus ja yhteiskunnallinen vaikuttavuus. Valtionavustuksen määrää harkittaessa otetaan lisäksi huomioon, miten järjestö toiminnassaan edistää yhdenvertaisuutta, tasa-arvoa ja osallisuutta. Avustettavan toiminnan on oltava yleishyödyllistä." Arvoisa nuorisoasioista vastaava ministeri Terho, mikä näistä avustuskriteereistä on teidän mielestänne tällä hetkellä väärä, ylimääräinen, puutteellinen tai muulla tavalla sellainen, että se aiheuttaa sitä epätasaisuutta, mitä paheksutte?

Arvoisa puhemies! Kiitokset sympaattiselle edustajalle tästä kysymyksestä. Lainauksenne olivat aivan oikeita.

Meillä on tällä hetkellä tilanne, missä näiden sinänsä asiallisten kriteerien kautta saavutetaan kuitenkin epätasainen lopputulos suhteessa siihen, mikä on järjestöjen toimeliaisuus, mitkä ovat niiden taustaresurssit, mikä on niiden puolue, ja meidän täytyy katsoa tasapuoliselta pohjalta, että riippumatta siitä, mikä puolue milloinkin on hallituksessa tai minkä ministeri miehittää tätä paikkaa, kaikki voivat oikeudenmukaisesti luottaa siihen, että tuet ovat tasaisia ympäri ja yli vaalikausien. Näin tulen tekemään — ottamatta vielä kantaa siihen, mitkä tarkalleen ovat ne kriteerit, joita täytyy yksityiskohtaisesti muuttaa, tai onko mahdollista korjata järjestelmää ilman tätä toimenpidettä.

Puhemies Maria Lohela

Pyydän niitä edustajia, jotka haluavat esittää lisäkysymyksiä tästä aiheesta, ilmoittautumaan.

Arvoisa puhemies! Ei tarvitse olla salapoliisi, jotta ymmärtäisi, että tavoitteena on muuttaa tukimekanismeja sillä tavalla, että ne suosisivat perussuomalaista nuorisojärjestöä nykyistä enemmän. [Välihuutoja perussuomalaisten ryhmästä] Ja kieltämättä Perussuomalaiset Nuoret on hyvinkin näkyvä järjestö. Viime vuodenvaihteessa järjestö kunnostautui videotempauksella, jossa se puki alastoman entisen puheenjohtajansa vaippaan ja piiskasi häntä Helsingin tuomiokirkon rappusilla, tämä protestina pakollista kouluruotsia vastaan. [Välihuutoja] Tämän kampanjan nimi oli Tuskien taival. Arvoisa nuorisoministeri Terho, mikä näistä äsken mainituista valtioneuvoston kriteereistä tukee teidän mielestänne parhaiten sitä arvomaailmaa, jota tämä vaippa- ja raippatemppu edustaa?

Arvoisa puhemies! Edustajan lohdutukseksi voin kertoa, että tempaus tuskin oli kovin kallis nuorisojärjestölle, eikä kysymys nyt ole siitä. [Naurua] Kysymys on siitä, että me pystymme laajassa kuvassa luottamaan siihen, että tuet ovat tasapuolisia meille kaikille kieli- ja muista poliittisista näkemyseroista riippumatta. [Li Andersson: Siinähän se oli!] Jos puhumme pakkoruotsista sinänsä, jos haluatte kiinnittää nimenomaan siihen huomiota, niin totta kai jokaisella nuorisojärjestöllä on oikeus ottaa tähän kanta, eikä se vaikuta tukiin millään tapaa suuntaan tai toiseen. [Välihuutoja]

Arvoisa rouva puhemies! Olen kulttuuriministerinä jakanut näitä nuorisoavustuksia ja poliittisten nuorisojärjestöjen osalta joka kerta sen summan, mitä avustustoimikunta ja virkamiehet ovat esittäneet, eli niissä ei ole ollut poliittista harkintaa ylöspäin. Mutta se, mikä on oleellinen kysymys, on, että nuorisojärjestöjä on tähän asti, myös poliittisia, tuettu nuorisolain puitteissa toiminnan laajuuden, jäsenistön aktiivisuuden kautta ja toiminnan kautta. Tämä on johtanut tietenkin siihen, että kun sellaisilla järjestöillä, kuten vaikkapa partiolaiset tai Keskustanuoret, jotka ovat toimineet vuosikymmeniä, on enemmän toimintaa, niin uusilla järjestöillä on vaikeuksia päästä samalle tasolle. Onko nyt kysymys siitä, että te haluatte muuttaa tätä järjestelmää niin, että enää ei tueta järjestöjä toiminnan vuoksi vaan sen vuoksi, mikä niiden poliittinen tausta on? Ja kysymys on silloin siitä, onko tämä enää nuorisotoiminnan tukemista vai poliittisen toiminnan tukemista.

Arvoisa puhemies! Olen hyvin perillä, että edustaja Arhinmäki on näitä jakanut aikaisemmin, ja juuri sen takia olen nyt tässä tekemässä tarvittavia tarkistuksia, jos niihin on syytä. Mutta te itse puhuitte omituisesti jostain poliittisesta muutoksesta, koska minähän juuri totesin edelliselle kysyjälle, että missään nimessä poliittinen suuntaus tai mielipide ei tule vaikuttamaan siihen tuen määrään, joten huolenne tässä suhteessa on turha. Se on tietysti hyvä kysymys, onko järkevä kriteeri se, kuinka paljon on saanut edellisenä vuonna rahoitusta [Paavo Arhinmäki: Ei se ole kriteeri!] ja sitä kautta pystyy tekemään toiminnallisuutta — onko se ikään kuin automaattinen, tämmöinen, voiko sanoa, itsestään liikkuja, joka sitten pitää yllä sitä tukitasoa. Mutta tulen ottamaan tähän myöhemmin yksityiskohtaisesti kantaa. Voitte luottaa siihen, että en anna poliittisten mielipiteitteni millään tapaa vaikuttaa siihen, millainen kriteeristö syntyy.

Arvoisa puhemies! Kun täällä edustaja Arhinmäki esiintyi hyvin moraalisena, niin nimenomaan hänen kaudellaan, kun hän oli opetus- ja kulttuuriministeri, Perussuomalaiset Nuoret voitti valituksen korkeimmassa hallinto-oikeudessa [Eduskunnasta: Oho!] siltä pohjalta tukipäätöksessä, jonka hän oli allekirjoittanut. KHO katsoi, että se rikkoi meidän sanan- ja mielipiteenvapautta siltä osin, että oltiin poliittisin perustein annettu vähemmän tukea kuin olisi oikein ollut. Hienoa, että ministeri haluaa tämän korjata.

Kyllä tämä järjestelmä on mennyt pitkälti vanhojen puolueiden ehdoilla, ja kyllä uskon, että kansakin tukee sitä, että sellainen järjestelmä murretaan. Mutta kysyn tässä vaikeassa taloustilanteessa ministeriltä: oletteko valmis myös harkitsemaan poliittisten nuorisojärjestöjen tukien tasoa tänä vaikeana taloudellisena aikana?

Arvoisa puhemies! Vielä en ota suoraa kantaa siihen, mikä tukien taso on järkevä, mutta se lienee selvää, että kun tukia muutetaan, niiden yhteissummaa tuskin pystytään korottamaan, koska ajat ovat todellakin kovat, joten meidän täytyy pystyä toimimaan nykyisen rahoituskehyksen puitteissa.

Puhemies Maria Lohela

Kyselytunnilla ei esitetä vastauspuheenvuoroja, joten, edustaja Arhinmäki, toivon, että esitätte kysymyksen.

Arvoisa rouva puhemies! Korkein hallinto-oikeus ei ole koskaan ollut sitä mieltä, että tukien tasoja olisi pitänyt muuttaa sen vuoksi, että ne olisi väärin jaettu. Näin ei ole korkein hallinto-oikeus päättänyt. Kysymys on siitä, että kun Perussuomalaiset puolueena kasvoi, niin se ei tarkoittanut sitä, että samaan aikaan nuorisojärjestön toiminta kasvoi. Kysymys on ollut siitä, että kun esimerkiksi Keskusta 2011 hävisi vaalit roimasti ja Keskustanuoret on ollut erittäin aktiivinen vuosikymmeniä, niin olisiko silloin Keskustanuorten rahoitus pitänyt romahduttaa. Ei tietenkään, koska kysymys on nuorisotoiminnan rahoittamisesta.

Arvoisa rouva puhemies! Tämä keskustelu osoittaa sen, mitä perussuomalaiset hakevat tällä. He eivät ole tyytyväisiä järjestelmään, jossa nuorisotoiminta on se, jota rahoitetaan nuorisorahoilla, vaan halutaan poliittisia kantoja rahoittaa. [Välihuutoja perussuomalaisten ryhmästä] Mutta kysymykseni on, kun te sanoitte, että rahaa ei tule lisää tässä tilanteessa: tiesittekö, että nuorisojärjestöjen rahat rahoitetaan [Puhemies koputtaa] veikkausvoittovaroista ja nämä rahat ovat kiinni siitä, kuinka paljon ihmiset pelaavat veikkauspelejä?

Arvoisa edustaja, totesin jo moneen kertaan, että poliittinen kanta ei tule vaikuttamaan tähän tulevaan tai nykyiseen jakojärjestelmään, jos sitä jotenkin muutan tai tarkastan. Mitä tulee rahamäärään, sanoin ja tarkoitin sitä, että minulla ei ole aikomusta lisätä sitä määrää.

Arvoisa rouva puhemies! Vuosittain vanhempien ero koskettaa arviolta 30 000:ta lasta. Huoltajuusriitoja on oikeudessa noin 2 000 vuosittain. Esimerkiksi vuonna 2015 tehtiin yli 40 000 sopimusta lapsen huollosta, asumisesta ja tapaamisoikeudesta. Jokainen riita lapsen arjesta ja asumisesta on kriisi kaikille osapuolille. Liian usein eroriidat kärjistyvät vieraannuttamiseksi. Siinä lapsen kanssa asuva vanhempi voi manipuloida lasta ja yrittää vaikeuttaa lapsen ja toisen vanhemman suhteen ylläpitoa. Vieraannuttaminen on useiden tutkimusten mukaan äärimmäisen vahingollista lapsen kehitykselle. Lapsen etua ei tällä hetkellä korosteta huoltajuuskiistojen oikeudenkäyntiprosesseissa tarpeeksi. Meillä ei ole olemassa puolueetonta lapsen oikeuksien edistäjää tuomioistuimissa. Ainoastaan riitelevillä vanhemmilla on omat juristit. Hallitusohjelmassa on kirjaus, että lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskeva lainsäädäntö uudistetaan. Kysyisin asianosaiselta ministeriltä: missä vaiheessa lakihankkeen valmistelu on, ja mitkä ovat sen keskeisimmät keinot estää tämäntapainen toiminta?

Arvoisa puhemies! Lapsen etu ohjaa perhepoliittista ja lapsiin liittyvää lainsäädäntöä. Lapsen huoltoon ja tapaamiseen liittyvät ongelmat ovat olleet tiedossa jo vuosikausia tässä maassa. Nyt oikeusministeriö on lähtenyt liikkeelle hallitusneuvotteluissa tehdyn kirjauksen pohjalta ja tehnyt selvitystä näistä ongelmista, järjestänyt verkkokeskusteluja ja kartoittanut yksittäisten ihmisten näkökulmia aika konkreettisestikin tässä hankkeessa. Nyt on työryhmä valmistelemassa mietintöä tästä asiasta, kuinka pystytään puuttumaan erityisesti näihin tapaamisoikeuteen liittyviin ongelmiin, ja elokuun loppuun mennessä on työryhmä luovuttamassa mietinnön. Minulla on aikomus nyt kevään aikana käydä myös eduskuntapuolueiden edustajien kanssa tästä keskustelua jo vähän valmiiksi pohjalle, ja sitten sen jälkeen, kun elokuun lopussa työryhmä luovuttaa mietinnön, katsotaan vähän yhdessä laajemmalla rintamalla, miten asiassa edetään.

Puhemies Maria Lohela

Pyydän niitä edustajia, jotka haluavat esittää lisäkysymyksiä, ilmoittautumaan.

Arvoisa rouva puhemies! Kiitos ministeri Häkkäselle hyvästä vastauksesta. Todellakin tämä asia on hallitusohjelmassa, ja tähän liittyen viime vaalikaudella tehtiin kaksi eduskunta-aloitetta, perussuomalaisen edustajakollegan aloite ja oma aloitteeni. Toinen koski vieraannuttamista, toinen koski tapaamisoikeussopimusten noudattamatta jättämistä. Vielä toivoisin tarkennusta tähän tapaamisoikeussopimusten noudattamis- tai noudattamattajättämiskysymykseen ja että siihen kiinnitettäisiin erityistä huomiota. Kysynkin tässä yhteydessä: onko siltä osin valmistelussa tämä puoli noussut esiin, ja miten siihen aiotte suhtautua?

Arvoisa puhemies! Tämä kysymys, mitä edustaja Kiuru esitti, on ollut tietojeni mukaan esillä, mutta nyt vasta, kun työryhmän työ alkaa loppua kohti kääntymään, sitten nähdään tarkemmin, mikä se kokonaisuus siinä on. Nyt sitten on tarkoitus tosiaan kevään aikana käydä pohjakeskustelu eduskuntapuolueiden edustajien kanssa siitä, onko nyt riittävästi huomioitu tässä työryhmän pohjavalmistelussa kaikki nämä kipupisteet, jotka huolto- ja tapaamislainsäädännön uudistamistarpeissa on aiemmin jo havaittu. Sen jälkeen kun mietintö on valmis, katsotaan, onko tulos sen näköistä, että näihin kaikkiin ongelmiin saadaan sitä kautta vastaus.

Arvoisa puhemies! Todella hienoa kuulla, että ministeri Häkkänen on tähän aiheeseen perehtynyt.

Hallitusohjelmassa kaksi vuotta sitten, kun sitä sorvattiin, päätettiin tosiaan uudistaa tätä lakia lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta. Sen yhteydessä sovittiin, että avio- tai avoeron yhteydessä lapsella säilyisi oikeus pitää yhteyttä molempiin vanhempiin eli sekä äitiin että isään. Tällä hetkellä tilanne on aika huono: Yhä useampi lapsi joutuu vanhempien eron kohdalla tilanteeseen, jossa yhteys toiseen vanhempaan katkeaa joko osittain tai kokonaan. Selvästi useammin katkeaa nimenomaan lapsen yhteys isään ja samalla muuten myös isän puoleisiin sukulaisiin, täteihin, setiin, serkkuihin ja niinpäin pois, mummot ja vaarit mukaan lukien. Kysyisinkin nyt tässä, kun mainittiin käsite "vieraannuttaminen" — joskus kun oikein tahallisesti katkaistaan tätä yhteyttä, voidaan puhua vieraannuttamisesta — voitaisiinko tämä vieraannuttaminen määrittää lakiin samalla tavalla kuin muutama vuosi sitten onnistuttiin kieltämään vainoaminen.

Arvoisa puhemies! Näissä verkkokeskusteluissa ja palautteessa, mitä on kerätty niiltä perheiltä, niiltä isiltä ja äideiltä, keiden lapsi on sellaisessa tilanteessa, jossa esimerkiksi tästä vieraannuttamisesta puhutaan, nämä ongelmat koetaan erittäin vakaviksi ja isoiksi tällä hetkellä. Tämä tarkoittaa sitä, että nyt tässä työryhmän yhteydessä vieraannuttamiseen, olkoon se tahatonta tai tahallista, täytyy ottaa aika vakava ote. Mihin johtopäätöksiin syksyn aikana hallitus päätyy, katsotaan sitä lähemmin ja porukalla, mutta joka tapauksessa tämä on yksi keskeisin aihe, joka nousee perheiden ja vanhempien huolista koko ajan esiin.