Hallituksen esitys eduskunnalle varhaiskasvatuslaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi

Arvoisa puhemies! Toinen merkittävä esitys ja valmistunut mietintö sivistysvaliokunnasta. Vähän aikaa sittenhän käsittelimme lukiolakia ja nyt siis käsittelemme varhaiskasvatuslakia. Voimassa oleva varhaiskasvatuslaki kumottaisiin. Sivistysvaliokunnan mietintöön sisältyy myös kolme lakialoitetta.

Lakiesityksen keskiössähän on lapsen etu, osaamistason nosto ja tiedonkulun parantaminen. Esitys kytkee varhaiskasvatuksen kiinteästi koulutusjärjestelmän osaksi ja muodostaa pohjan lasten koulutuksellisen tasa-arvon turvaamiselle korostaen varhaiskasvatuksen pedagogisesti laadukkaita toimintatapoja ja niitä tukevaa osaamista.

Tulevaisuudessa päiväkodeissa työskentelee moniammatillisina tiimeinä varhaiskasvatuksen opettajia, varhaiskasvatuksen sosionomeja ja varhaiskasvatuksen lastenhoitajia. Näihin henkilöstörakennetta ja päiväkodin johtoa koskeviin muutoksiin säädettäisiin ennätyspitkä, lähes 12 vuoden, siirtymäaika. Ehdotetulla uudella varhaiskasvatuslailla saatetaan loppuun varhaiskasvatuksen hallinnonalasiirto sosiaali- ja terveysministeriöltä opetus- ja kulttuuriministeriölle. Sekin on merkittävää. Koko kasvatuksen ja koulutuksen polku varhaiskasvatuksesta elinikäiseen oppimiseen on lakiesityksen myötä entistä selkeämmin opetus- ja kulttuuriministeriön vastuulla.

Arvoisa puhemies! Laadukas varhaiskasvatus pystyy tehokkaasti pysäyttämään huono-osaisuuden kierteen ja parantaa lapsen oppimismahdollisuuksia koulutiellä. Lasten kasvuoloissa on suuria eroja, jotka vaikuttavat lapsen tulevaisuuteen. Siksi laadukas ja tavoitteellinen varhaiskasvatus ja toimiva moniammatillinen yhteistyö tulee turvata kaikille. Hallituksen esitys korostaa lapsen edun ensisijaisuutta aina varhaiskasvatusta suunniteltaessa, järjestettäessä ja siitä päätettäessä. Ehdotetussa uudessa varhaiskasvatuslaissa lapsen etu tuodaan esiin sanamuodoltaan nykyistä vahvempana erillisessä pykälässä: lasta on suojattava väkivallalta, kiusaamiselta ja häirinnältä. Varhaiskasvatuslailla on tärkeää edistää esimerkiksi positiivista suhtautumista lasten moninaisiin perhemuotoihin ja -taustoihin. Lapsen itsensä mielipide tulee ottaa entistä vahvemmin huomioon.

Sivistysvaliokunta korostaa saavutettavuuden suurta merkitystä perheen arjessa — siis sitä, että palveluita on saavutettavissa helposti ja hyvin — ja esimerkiksi riittävän sujuvan vuorohoidon tarjoamisen merkitystä sekä lapselle että koko perheelle. Palvelujen on oltava saatavilla niin harvemmin asutuilla seuduilla, pienissä kunnissa kuin suurten kaupunkien eri asuinalueilla. Niin sanottu lähikoulupolku on tärkeä lapselle ja perheelle. Siirtymisen esikouluun ja edelleen peruskouluun on oltava sujuvaa.

Arvoisa puhemies! Ehkä eniten keskustelua tässä lakiesityksessä ovat herättäneet ammattiryhmien työtehtävien ja tehtävänimikkeiden muutokset. Keskustelua henkilöstörakennepykälästä on osaltaan lisännyt hallituksen esityksen yksityiskohtaisissa perusteluissa oleva ehkä hieman epäonnistunut muotoilu, johon myöskin valiokunta kiinnitti huomiota. Siinä on sinänsä esitetty pykälän perustelut aivan oikein mutta unohdettu viitata siihen, että lain siirtymäsäännös mahdollistaa ja takaa kelpoisuuden säilymisen kaikkien eri koulutustaustojen osalta.

Siksi sivistysvaliokunta korostaakin painokkaasti, että henkilöstörakennesäännöksen perustelujen sanamuodoista huolimatta lakiesityksen siirtymäsäännös, siis 75 §, takaa sen, että voimassa olevan lain mukaisen lastentarhanopettajan kelpoisuuden saavuttanut henkilö, oli hän sitten kasvatustieteen kandidaatti tai sosionomitaustainen, on kelpoinen toimimaan jatkossakin, myös päivämäärän 1.1.2030 jälkeen, sekä varhaiskasvatuksen opettajan että varhaiskasvatuksen sosionomin tehtävässä. Tällainen henkilö on kelpoinen myös tehtäviin, joissa edellytetään kelpoisuutta 25 §:ssä säädettyyn tehtävään. Tällaisia olisivat päiväkodin johtajan tehtävä vuoteen 2030 asti ja varhaiskasvatuksen erityisopettajan tehtävä. Uudistus ei heikennä pitkällä siirtymäkaudellaan eikä sen jälkeenkään nykyisen henkilökunnan kelpoisuutta työhönsä. Myös opiskelijoiden, siis nyt koulussa olevien, asema turvataan.

Valiokunta kannattaa tehtyä ehdotusta. Päiväkotien henkilöstön koulutustason nostaminen ja pedagogisen osaamisen laajentaminen on esityksen keskeinen varhaiskasvatuksen laatua edistävä uudistus. Valiokunta esittää mietinnössä kuitenkin huolensa lastenhoitajien aseman kehittymisestä uudistuksen toteutumisen myötä ja viittaa tältä osin esittämäänsä lausumaehdotukseen uudistuksen tarkasta seurannasta. Laadukkaan varhaiskasvatuksen toteuttaminen vaatii nyt ja tulevaisuudessa kaikkien ammattiryhmien osallistumista ja saumatonta ja monialaista yhteistyötä lasten hyväksi. On sanomattakin selvää, että kaikkia tarvitaan aivan yhtäläisesti.

On välttämätöntä, että kaikille henkilöstöryhmille tarjotaan myös mahdollisuudet tiukentuviin kelpoisuusvaatimuksiin vastaavaan joustavaan lisä- ja täydennyskoulutukseen. Sitä on oltava saatavilla kaikkialla Suomessa ja sitä on oltava saatavilla helposti. Tätä valiokunta painottaa. Osaamisen kehittämisen polkujen täytyy olla yksinkertaisia, sellaisia, että niihin on kaikilla matalalla kynnyksellä mahdollisuus eivätkä ne aiheuta kohtuutonta taakkaa tai kohtuutonta vaivaa, kohtuuttoman pitkiä opintopolkuja. Koulutuksella tulee varmistaa, että eri henkilöryhmien edustajilla on edelleen realistiset mahdollisuudet edetä urallaan.

Arvoisa puhemies! Esitys vaatii toteutuakseen merkittävää kasvatustieteellisen alan koulutuksen lisäystä. Lisääntyvän koulutuksen, oli se sitten tutkinto-, lisä- tai täydennyskoulutusta, on turvattava lainmukaiset osaajat valtakunnallisesti. Tämänkin pitää siis tapahtua kaikkialla Suomessa — kun koulutuspaikkoja lisätään, on tärkeää, että niitä on saatavilla kaikkialla Suomessa. Tähän valiokunta puuttuu muun muassa lausuman muodossa. Opiskelupaikka korreloi alueellisesti usein varsin hyvin työllistymisen kanssa. Uudistuksella tavoitellaan merkittävää osaamisen nostoa siirtymäkauden aikana ja sen jälkeen. Se ei saa koulutuspaikkojen keskittymisen vuoksi johtaa siihen, että osassa Suomea uudistuksen tavoitetaso ei toteutuisi sellaisena kuin on haluttu.

Valiokunta korostaa, että hallituksen esityksessä mainitussa koulutuksen kehittämisfoorumissa paneudutaan huoliin koskien kaikkien ammattiryhmien urapolkuja. Siellä pitää myös arvioida sitä, miten ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon suorittanut saisi mahdollisimman joustavasti riittävän lisäosaamisen toimiakseen varhaiskasvatuksen johtajana. Siellä arvioidaan myös sitä, miten sosionomin aiemmin hankittu osaaminen tunnistetaan ja tunnustetaan mahdollisessa lisäkouluttautumisessa, ja siellä myöskin sosionomin tehtäväkuvaa lähdetään määrittelemään mahdollisimman nopeasti. Myös siitä valiokunta mietinnössä toteaa.

Puhemies! Näillä perusteluilla sivistysvaliokunta esittää seuraavaa:

Eduskunta hyväksyy muuttamattomana hallituksen esitykseen sisältyvät 2., 3. ja 4. lakiehdotuksen. Eduskunta hyväksyy muutettuna hallituksen esitykseen sisältyvät 1. ja 5. lakiehdotuksen, joissa on siis merkittävä määrä muutoksia muun muassa perustuslakivaliokunnan lausunnon perusteella. Eduskunta hylkää lakialoitteeseen 62, 16 ja 17 sisältyvät lakiehdotukset. Ja eduskunta hyväksyy seitsemän lausumaa.

Mietintö sisältää viisi vastalausetta.

Puhemies Paula Risikko

No niin, ja mennään puhujalistalle.

Arvoisa puhemies! Varhaiskasvatus on tulevaisuusinvestointi. Se parantaa lasten tasa-arvoa ja  oppimistuloksia  ja  ehkäisee  syrjäytymistä. OECD:n mukaan euron sijoitus varhaiskasvatukseen tuottaa jopa 7 euroa enemmän kuin mikään muu koulutusinvestointi. Hyödyn saa aikaan ainoastaan laadukas varhaiskasvatus, ei mikä tahansa. Laadun saa aikaan etenkin varhaiskasvatuksen henkilöstö, riittävä määrä osaavaa henkilökuntaa. Onkin hyvä, että uuden lain myötä varhaiskasvatuksen henkilökunnan osaamistaso, etenkin pedagoginen osaaminen, lisääntyy. Sosiaalidemokraatit kannattavat lämpimästi osaamistason nostamista.

Pelkkä osaaminen ei kuitenkaan yksinään riitä. Aikuisia pitää olla tarpeeksi, ja näin ei ikävä kyllä varhaiskasvatuksen arjessa läheskään aina ole. Tämä on se ongelma. On lyhytnäköistä, että tällä hallituskaudella varhaiskasvatuksen laatua on heikennetty suurentamalla ryhmäkokoja. Kolmen aikuisen ryhmässä voi olla 24 lasta aiemman 21:n sijasta, osapäiväisiä jopa 33.

Hallitus on tehnyt myös toisen radikaalin huononnuksen, eli lasten oikeutta osallistua varhaiskasvatukseen on heikennetty eli niin sanottua subjektiivista oikeutta on rajattu. Osa kunnista on ottanut nämä varhaiskasvatuksen heikennykset käyttöön ja osa taas ei. Näin ollen varhaiskasvatuksen laatu vaihtelee kunnittain. Eriarvoisuus lasten välillä on siis kasvanut. Tässä on kyse megaluokan eriarvoisuusongelmasta pienten lasten välillä.

On hyvin valitettavaa, ettei uusi varhaiskasvatuslaki korjaa näitä suuria puutteita. Sosiaalidemokraattien mielestä varhaiskasvatusoikeuden rajaus olisi pitänyt poistaa ja ryhmäkoot olisi pitänyt palauttaa vähintään aikaisemmalle tasolle. Sipilän hallitus tulee jäämään historiaan siitä, että se lisäsi pienten lasten eriarvoisuutta. [Pia Viitanen: Valitettavasti!]

Arvoisa puhemies! Varhaiskasvatuksen laatu on myös lasten tuen tarpeeseen vastaamista. Tukea ja esimerkiksi psykologeja tämä esitys ei kuitenkaan lapsille takaa. Suuri puute lakiesityksessä on, ettei siinä säädetä lasten tukemiseen liittyvistä asioista. Myös varhaiskasvatuksessa tulee saada samalla tavoin kolmiportaista tukea niin kuin perusopetuksessa tai kehittää varhaiskasvatukselle vastaavanlainen oma tuen malli.

Me kaikki tiedämme, että mitä varhemmin ja mitä aikaisemmin ongelmiin puututaan, sitä helpommin ne voidaan korjata. Varhaiskasvatuksessa jo pienelle lapselle varhain annettu tuki on kaikkein vaikuttavinta ja helpottaa lapsen myöhempää koulutietä. Tähän on kiinnittänyt huomiota myös nobelisti James Heckman. Hänen mukaansa varhainen sijoitus on paras sijoitus. Alle kouluikäisille suunnattu tuki on kaikkein vaikuttavinta, ja mitä pienemmästä lapsesta on kyse, sitä suurempi on vaikutus.

Arvoisa puhemies! Joissain päiväkodeissa vanhemmat ovat voineet ostaa lapsilleen erillistä maksua vastaan musiikkikasvatusta eli niin sanottua muskaritoimintaa päiväkodin toiminta-aikaan. Samaan aikaan toiset lapset, joiden vanhemmat eivät syystä tai toisesta ole voineet sitä maksaa, ovat puuhailleet muita asioita. Jokaisen lapsen pitäisi päästä osalliseksi varhaiskasvatuksen hyvistä sisällöistä, muun muassa noista muskareista, ihan ilman erillisiä maksuja. Tämäkin voisi toteutua, mikäli varhaiskasvatuksen laatu määriteltäisiin, varsinkin kun esimerkiksi tuon muskarin on todettu vaikuttavan lasten matemaattisen ajattelun kehittymiseen hyvinkin voimakkaasti. Jokaisen lapsen pitäisi päästä osalliseksi laadukkaista varhaiskasvatuksen sisällöistä ja niiden tuomista hyödyistä.

Koska nimenomaan laadukkaalla varhaiskasvatuksella muskareineen ja muine sisältöineen on ne kaikkein parhaat vaikutukset lapsen hyvinvoinnille ja tulevaisuudelle, on tärkeää laatia varhaiskasvatukseen ja varhaispedagogiikkaan valtakunnalliset laatukriteerit. Näin voitaisiin parantaa varhaiskasvatuksen laatua, tasalaatuisuutta ja ainakin minimitason täyttymistä ihan jokaisessa yksikössä ja lapsiryhmässä koko päivän ajan. On valitettavaa, etteivät laatukriteeritkään ole mukana uudessa varhaiskasvatuslaissa. Alussa kerroin, kuinka laatu on heikentynyt jo nyt noiden heikennysten takia. Tämä laatuasia voisi parantaa myöskin tuota seikkaa.

Laadukkaassa varhaiskasvatuksessa ihan jokaisella lapsella tulee olla hoitoajan pituudesta ja ajankohdasta riippumatta oikeus paitsi hoivaan, lepoon, ravintoon ja turvaan, myös kehittymiseen ja oppimiseen. Jokaiselle lapselle pitää taata mahdollisuus monipuoliseen kulttuuriin, leikkiin, taidekasvatukseen, liikuntaan, moninaisiin elämyksiin, virikkeisiin sekä sosiaalisten ja vuorovaikutustaitojen harjoitteluun. Myös lasten ja aikuisten suhdeluvun tulee mahdollistaa laadun toteutuminen.

Arvoisa puhemies! Sosiaalidemokraatit ehdottavat pykälämuutoksissa varhaiskasvatusoikeuden rajaamisen poistamista eli sitä, että subjektiivinen oikeus varhaiskasvatukseen palautetaan ennalleen. Ehdotamme, että psykologeja tulee käyttää varhaiskasvatuksessa lasten kehitykseen, oppimiseen ja kasvatukseen liittyvissä kysymyksissä. Kannamme huolta pienten koululaisten yksinäisistä illoista ja ehdotamme, että vuorohoitoa tulee järjestää myös pienille eka-, tokaluokan oppilaille, jotka tarvitsevat sitä vanhemman tai muun huoltajan työssäkäynnin tai opiskelun vuoksi. Meidän mielestämme osa-aikaisessa varhaiskasvatuksessa ei voi olla alhaisempaa henkilöstömäärää kuin kokopäiväisissä ryhmissä. Tulemme esittämään myös lausumia, joissa haluamme palauttaa varhaiskasvatuksen ryhmäkoot vähintään aikaisemmalle tasolle. Haluamme sen kolmiportaisen tuen tai vastaavan myös varhaiskasvatukseen ja haluamme, että ne laatukriteerit laaditaan.

Arvoisa puhemies! Lapset aloittavat koulunkäynnin mitä erilaisimmista taustoista. Lapsiperheköyhyyskin on yhä useamman lapsen arkea. Viimeisimmistä Pisa-tuloksista tuli ensi kertaa esiin perhetaustan merkitys. Laadukas varhaiskasvatus pystyisi tehokkaasti pysäyttämään huono-osaisuuden kierteen ja parantamaan lapsen oppimismahdollisuuksia koulutiellä. Tästä huolimatta Suomessa osallistutaan varhaiskasvatukseen Euroopan heikoimmin. Yli 4-vuotiaista vain 75 prosenttia osallistuu varhaiskasvatukseen, kun Ruotsissa osallistuminen on lähes 96 prosenttia, Ranskassa jopa 100.

Valiokuntakäsittelyssä nousi esille, ettei lakiesityksessä ole mitään keinoja varhaiskasvatuksen osallistumisasteen nostamiseksi. Varhaiskasvatuksen osallistumisastetta tulee nostaa. Paras ja nopein tapa tämän saavuttamiseksi on tarjota ensiaskeleena kaikille yli 3-vuotiaille maksuton osapäiväinen varhaiskasvatus samoin kuin esiopetuskin. Näin tehdään jo joka toisessa eurooppalaisessa maassa. Tällä tavoin meidän tulee menetellä myös Suomessa.

Arvoisa puhemies! Nyt pitää muuttaa koulutuspolitiikan suuntaa, ja se kannattaa aloittaa koulutien alusta eli varhaiskasvatuksesta parantaen samalla koulutuksellista tasa-arvoa. Sijoittamalla lapsiin sijoitamme samalla tulevaisuuteen. Lapset ovat ansainneet paremman varhaiskasvatuslain.

Puhemies Paula Risikko

Otetaan tähän vaiheeseen nyt muutama debattipuheenvuoro, elikkä kaikkia niitä edustajia, jotka haluavat tästä aiheesta käyttää vastauspuheenvuoron, minuutin mittaisen, pyydän nousemaan seisomaan ja varaamaan sen V-painikkeella. — Aloitetaan, edustaja Multala.

Arvoisa puhemies! On ilo olla tässä salissa käsittelemässä lakia, joka nostaa varhaiskasvatuksen laatua ja asettaa lapsen edun ensi kertaa varhaiskasvatuksen keskiöön ensisijaisena tavoitteena, kun tehdään päätöksiä varhaiskasvatuksesta. Kuten edellisestä puheenvuorosta kuulimme, suuresta kuvasta olemme kaikki samaa mieltä. Varhaiskasvatukseen panostaminen on tärkeää, sillä varhainen puuttuminen ja varhainen kasvatus ovat erittäin vaikuttavia toimenpiteitä.

Valiokunta käsitellessään lakiehdotusta on myös tunnistanut sen, kuten myös jo hallitus esitystä antaessaan, että varhaiskasvatus ei tämänkään lain myötä ole valmis, vaan tulevaisuudessa sen kehittämistä on entisestään jatkettava. Tärkeimpänä puutteena ja seuraavana kehityskohteena sivistysvaliokunta nostaakin esiin varhaiskasvatuksen tuen tarkemman sääntelyn.

Arvoisa puhemies! Lasten luokkayhteiskunta syntyy meidän kaikkien silmien edessä. Näin ollen on hyvin kestämätöntä, että vaikka varhaiskasvatuslaki päivitetään, niin subjektiivista oikeutta laadukkaaseen kokopäiväiseen pedagogiseen varhaiskasvatukseen on rajattu. Ryhmäkokoihin ei ole puututtu, ja henkilöstömitoitus pysyy hallituksen asettamalla heikolla tasolla.

Näin ollen kohdistankin katseeni valtiovarainministeri Orpoon, joka istuu siellä edustajanpaikallaan, [Petteri Orpo siirtyy ministeriaitioon] sekä opetusministeri Grahn-Laasoseen ja kysyn: aiotteko puuttua näihin kaikkiin varhaiskasvatuksen laatuun liittyviin suurimpiin ongelmiin ja palauttaa ryhmäkoot, henkilöstömitoituksen ja kokopäiväisen varhaiskasvatusoikeuden niille tasoille, joille ne tässä yhteiskunnassa kuuluvat?

Arvoisa puhemies! Tämä hallitus on säätänyt niin sanotun aktiivimallin, joka velvoittaa työttömiä ottamaan vastaan keikkatöitä, mikä on hyvä asia, ja etsimään niitä aktiivisesti sekä myös osallistumaan niin sanotusti vähän pätkittäisiin aktiivitoimiin. Meillä on 45 000 työtöntä vanhempaa, joilla on päivähoitoikäisiä lapsia. Nämä kaksi lakia — tämä varhaiskasvatuslaki niine hyvinekin asioineen, mitä siinä on, ja aktiivimalli — ovat siinä mielessä ristiriidassa, että nyt olisi ollut kohtuullista palauttaa subjektiivinen oikeus kokopäivähoitoon jokaiselle lapselle, koska nyt käy niin, että työttömien lapset ovat myös päivähoidossa heittopusseina ja välillä ilman hoitoa, kun heidän vanhemmiltaan edellytetään osallistumista aktiivimallin aktiivisuustoimiin. Kysynkin: oletteko valmiita korjaamaan tämän asian joko siten, että tähän tulee subjektiivinen päivähoito-oikeus, joka on kokopäiväinen, tai sitten niin, että tuo velvoite osallistua näihin toimiin ja hankkia itselleen näitä toimia poistetaan pienten lasten vanhemmilta aktiivimallista? [Pia Viitanen: Molemmat!]

Arvoisa puhemies! Suomalainen varhaiskasvatus on korkealaatuista maailmallakin, erittäin arvostettua. Uudessa varhaiskasvatuslaissa on ongelmakohtia, muun muassa henkilöstömitoitus ja kelpoisuusvaatimukset. Henkilöstöpula nakertaa varhaiskasvatuksen laatua. Ryhmäkoot voivat kasvaa erittäin suuriksi päivän mittaan, ja käsipareja ja sylejä tarvitaan enemmän varsinkin alle 3-vuotiaiden lasten hoivaan.

Sosionomien ja lastenhoitajien huoli omasta tulevaisuudestaan tuli monissa kuulemisissa esille. Perussuomalaiset jakavat tämän huolen. Lasten etu on tietenkin tärkeysjärjestyksessä ykkönen. Henkilöstön jaksaminen sekä sosionomien ja lastenhoitajien joustavan jatkokulutuksen turvaaminen ovat tärkeitä varhaiskasvatuksen uudistuksessa. Kysyisinkin ministeri Grahn-Laasoselta: onko sosionomitaustaisten lastentarhanopettajien ja lastenhoitajien huoli tulevaisuudestaan aivan turha?

Arvoisa puhemies! Kyllä suurin pettymys tämän lain kohdalla on se, että hallitukselta ei löytynyt rohkeutta korjata niitä virheitä, mitä varhaiskasvatuksen osalta tehtiin kauden alussa, erityisesti ottaen huomioon, että rohkeutta myöntää näitä virheitä kyllä on löytynyt muun muassa kokoomuksen edustaja Ben Zyskowiczilta, joka on myöntänyt olleensa väärässä subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaamisen suhteen, sekä kokoomuksen edustajalta Sari Multalalta, joka on myöntänyt, että ryhmäkokojen kasvattaminen oli häpeäpilkku tämän hallituskauden aikana. Mikäli tavoite on nostaa osallistumisastetta ja parantaa laatua, niin näiden virheiden korjaaminen olisi luonnollisesti ollut ensisijaista.

Sen lisäksi tämä esitys vastaa aika huonosti niihin huolenaiheisiin, jotka ovat tällä hetkellä ajankohtaisia varhaiskasvatuksen kentällä ja jotka liittyvät muun muassa tilapäisiin poikkeamisiin mutta myöskin varhaiskasvatuksen yksityistämiseen. Olisin kysynyt ministerin näkemystä tähän Puolangalla tehtyyn päätökseen, jossa kunta päätti ulkoistaa koko varhaiskasvatuksen yksityiselle yritykselle. [Puhemies koputtaa] Eli mikä on ministerin näkemys siitä, että varhaiskasvatus kokonaisuudessaan siirtyy yritysten hoidettavaksi?

Puhemies Paula Risikko

Painotan tässä alkuvaiheessa sivistysvaliokunnan jäseniä.

Arvoisa rouva puhemies! Tämä laki on erinomainen sen kannalta, että tässä nyt kootaan kaikki säännökset saman lain alle yhteen varhaiskasvatuslakiin, ja lapsen edun toteutuminen on ykkösasia tässä kokonaisuudessa. On myös huomioitavaa, että lapsen iän ja kehityksen mukainen kokonaisvaltainen kasvu ja kehitys ja terveys ovat keskiössä ja muun muassa eri-ikäisten herkkyyskaudet ja tarpeet ja vaatimukset otetaan huomioon nyt ihan lain tasolla. Pienimpien osalta muun muassa hoivan merkitys turvallisuudentunteelle ja kiintymyssuhteen rakentamiselle on nostettu myös hyvin tärkeäksi. Tämä varhaiskasvatuslaki tuo varhaiskasvatuksen osaksi koulutuspolkua, ja olen myös todella tyytyväinen siitä, että kiusaamisen ehkäisy on nyt lain tasolla.

Arvoisa rouva puhemies! Tämä on kyllä ilon päivä. Saamme vihdoin varhaiskasvatuslain uudistettua. Sehän jäi torsoksi, kun meillä oli opetusministerinä Krista Kiuru. Useaan otteeseen toivoimme tätä päivää, ja nyt se päivä on tässä. [Välihuutoja vasemmalta] Panostus varhaisiin vuosiin, varhaiskasvatuksen laatuun on parasta, mitä 100-vuotias Suomi voi lapsillensa antaa. On hyvä, että jokaisella lapsella on subjektiivinen päivähoito-oikeus. On erinomaista, että teemme toimia, jotta jokainen lapsi voi osallistua varhaiskasvatukseen.

Erityinen huoli itselläni oli opetusministerinä, kun silloin varhaiskasvatus ei ollut opetusministerin rootelissa ja näin, että varhaiskasvatuslaista puuttui se pykälä, että lapsia pitäisi suojata kiusaamiselta. Useaan otteeseen kysyin opetusministeri Kiurulta, voisiko tämä tulla lakiin, mutta hän ei sitä silloin tekemäänsä lakiin sisällyttänyt, ja nyt varhaiskasvatuslaissa on pykälä, jossa on selvä nollatoleranssi kiusaamiseen. Nyt myös laki suojaa pieniä lapsia kiusaamiselta. [Li Anderssonin välihuuto] Kiitos, ministeri Grahn-Laasonen, että nyt tämän pitkäaikaisen unelmani toteutitte, ja uskon, että Suomen lapset myös tästä kiittävät.

Arvoisa puhemies! Tässä hallituksen esityksessä on iso, megaluokan valuvika. Kun kuuntelimme asiantuntijoita, sieltä nousi kaksi asiaa ylitse muiden: liian suuret ryhmäkoot ja tämä subjektiivisen päivähoidon rajaaminen. Näiden lisäksi tietysti kannamme huolta henkilöstön jaksamisesta. Mutta näihin, jotka ovat varhaiskasvatuksen laadun kannalta siis ydinkysymyksiä — ryhmäkoko ja lapsen oikeus varhaiskasvatukseen — hallitus ei kajonnut lainkaan, ja pidän sitä megaluokan virheenä, niin että pikkasen tulee semmoinen falski olo nyt, kun näihin asioihin ei puututa silloin, kun siihen olisi oikea mahdollisuus.

Toinen asia on se, että tämä esitys, arvoisa ministeri, on valmisteltu heikosti. [Puhemies koputtaa] Se on todettu jopa yksimielisesti valiokunnan mietinnössä, [Puhemies: Aika!] jossa todettiin — tämä vielä — että henkilöstörakenteesta on epäonnistunut muotoilu. [Puhemies: Aika!] Se ei ollut hiukan epäonnistunut, vaan täällä lukee [Puhemies: Aika!] ”epäonnistunut muotoilu”.

Arvoisa puhemies! Vihdoin saadaan käsitellä tätä lakia täällä eduskunnassa. Mielestäni tästä laista löytyy paljon hyvää. Pedagoginen osaaminen vahvistuu, moniammatillinen yhteistyö vahvistuu, elikkä meidän educare-mallimme kehittyy ja voi hyvin. Ei niin hyvää tässä ehdotuksessa on, että ryhmäkokoihin yli 3‑vuotiaiden osalta ei tullut muutoksia ja subjektiivista päivähoito-oikeutta ei palautettu. Tämä olisi tullut tehdä, jotta voitaisiin puhua laadusta.

Nyt on kuitenkin tärkeätä seurata kaikkien ammattiryhmien mahdollisuuksia lisäkoulutukseen sekä suomeksi että ruotsiksi. On myös tärkeätä turvata tulevaisuudessa oikeus monipuoliseen tukeen varhaiskasvatuksessa.

Värderade talman! Till slut: utskottet fäster uppmärksamhet vid teckenspråkigas rätt till småbarnspedagogik på sitt eget modersmål samt behovet av behörig personal, framför allt barnträdgårdslärare på svenskt håll, där mellan 20 till 40 procent kan vara obehöriga.

Arvoisa puhemies! Perussuomalaiset pitävät ehdottoman tärkeänä sitä, että lapsen hyvinvointi ja turvallisuus taataan varhaiskasvatuksessa jatkossakin. Varhaiskasvatustyötä tekevän henkilökunnan osaamistason nostaminen on sinänsä hyvin myönteinen kehityssuunta, mutta näitä pätevyysvaatimuksia ei tulisi kuitenkaan nostaa liiallisesti. Jos näin tehdään, niin se tulee johtamaan lisääntyviin sijaisuuksiin ja hoitajien vaihtumisiin, mikä ei ole lapsen etu eikä tietenkään myöskään henkilökunnan etu.

Varsinkin alle 3‑vuotiaiden ryhmissä painottuu tulevaisuudessakin käytännön hoiva‑ ja hoitotyö. Henkilöstörakennetta koskevia pykäliä pitäisi perussuomalaisten näkemyksen mukaan muuttaa vähintäänkin siten, että kaikkein pienimpien lasten ryhmissä mahdollistuisi jatkossa esimerkiksi yhden varhaiskasvatuksen opettajan tai sosionomin sekä kahden lastenhoitajan toiminta kuten nykyäänkin. Mutta hallituksen esityksen myötä on sitä vastoin [Puhemies: Aika!] riski, että liian suuret ryhmäkoot jatkavat edelleen kasvuaan. [Puhemies: Pysytään minuutissa!]

Arvoisa rouva puhemies! Haluan antaa kiitosta ministeri Grahn-Laasoselle siitä, että tällä kaudella on uudistettu itse asiassa koko oppimisen ja osaamisen opinpolku, nyt varhaiskasvatusosuus, jossa nostetaan lapsen etu kaiken varhaiskasvatuksen suunnittelun ja toteuttamisen keskiöön.

Pidän myös erittäin myönteisenä sitä, että tämän vuoden alussa jälleen lähes 7 000 perhettä pääsi maksuttoman varhaiskasvatuksen piiriin ja tuhansien ihan tavallisten suomalaisten perheiden varhaiskasvatusmaksuja alennettiin niin paljon, että ne alenivat vuositasolla jopa 1 200 euroa. [Pia Viitanen: Paljonko verotus kiristyy?] Tämä on tuonut monta lasta varhaiskasvatuksen piiriin. Myös 5‑vuotiaiden maksuton vaka-kokeilu on hyvä. Se on kokoomuksen tavoite, että tulevaisuudessa kaikilla olisi näin.

Haluan antaa kiitosta myös Vantaan kaupungille siitä, että he ovat päättäneet nostaa lastenhoitajien ja lastentarhanopettajien palkkoja, sillä päiväkodissa tehdään arvokasta ja tehokasta työtä. [Ben Zyskowicz: Edustaja Lindtman otti kiitokset vastaan!]

Arvoisa puhemies! ”Hyvä, että huomaatte, mikä on oikeasti tärkeää.” Näin totesi yksi varhaiskasvatuksen ammattilainen tällä viikolla, ihminen, jonka päivät kuluvat lastemme kanssa päiväkodissa, kun kerroin omat näkemykseni lain valiokuntakäsittelyn jälkeen. Nimittäin tuolla valiokunnassahan olemme kuulleet, kuinka asiantuntija toisensa jälkeen on todennut saman: lakiesitys on tarpeellinen, mutta 2015 tehtyihin merkittäviin heikennyksiin, joita kokoomus siis kutsuu uudistuksiksi, se ei ota kantaa. On ristiriitaista näin ollen säätää uusia muutoksia ja tavoitteita, kun emme ole näitä tasa-arvon ja laadun kannalta merkittävimpiä heikennyksiä ensin korjanneet.

Sen vuoksi esitimme SDP:n sivistysryhmänä merkittäviä korjauksia nimenomaan tähän yhdenvertaiseen kohteluun kaikille lapsille eli subjektiiviseen oikeuteen ja ryhmäkokojen pienentämiseen sekä varhaiseen puuttumiseen. Siinä on kyse varhaiskasvatuksen laadusta.

Arvoisa rouva puhemies! Olen täysin samaa mieltä, että uudessa varhaiskasvatuslaissa on paljon ilonaiheita, ja ajattelen, että se ilonaihe liittyy nimenomaan siihen, että kentällä tätä uudistusta on odotettu todella pitkään, niitä uusia työkaluja, jotka tukevat sitä tärkeää työtä arjessa. On erittäin helppo tukea koulutustason nostoa ja laadun kehittämistä ja lapsen etua, mutta tällä hetkellä se ongelma on se, että nyt kun se uusi hieno laki saadaan, niin samalla meillä on kuitenkin nämä rajaukset käytännössä, niin kuin täällä on todettu, jotka heikentävät mahdollisuuksia myöskin hyödyntää tämän uuden hienon lain käytäntöönpanoa siellä arjessa. Ja on tosi tärkeätä ministerinkin muistaa, että tämä ei ole vain ikään kuin opposition lyömäase, vaan ainakin itse koen valiokunnan jäsenenä suurta vastuuta, kun me olemme kuulleet laajasti lapsen etua edustavia tahoja ja asiantuntijoita, jotka kehuvat lakia monin tavoin, mutta jokainen nostaa esille tämän subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajauksen, ryhmäkoot ja henkilöstömitoituksen. Silloin on äärimmäisen vakavasta asiasta kyse, ja se vaatii sitä, että meillä on seuraavaksi hallitus, joka ei tämmöisiä heikennyksiä tee, jotta tämä hieno historiallinen laki pääsee täyteen voimaansa.

Arvoisa rouva puhemies! Tässä lainsäädännössä on toki paljon hyvää ja erityisen hyvää on se, että lapsen etu nostetaan keskiöön. Mutta niin kuin täällä moni kollega oppositiosta on muistuttanut, tämän kauden alussa tehtiin niitä leikkauksia, ja erityisesti nämä ryhmäkokojen kasvamiset ovat olleet sitä, mikä on juuri sitä varhaiskasvatuksen varmaan tärkeintä laatutekijää elikkä riittävää henkilöstöä ollut heikentämässä. Ja oikeastaan siltä pohjalta kristillisdemokraattien kritiikki tätä esitystä kohtaan niissä muutamissa kohdissa lähteekin, elikkä me pelkäämme, että nämä muutokset saattavat entisestään juuri tässä tilanteessa pahentaa hoitajapulaa, joka on monissa kasvukeskuksissa, erityisesti täällä pääkaupunkiseudulla, erittäin suuri. Toki näissä valiokunnan lausumissa on kiinnitetty näihin siirtymäaikoihin huomiota, mutta erityisesti haluaisin vielä ministeriltä kysyä, ovatko lastenhoitajien tulevaisuuden työtehtävien näkymät sellaiset, että alalle riittää varmasti sitten tulijoita. Heitä tarvitaan myös.

Arvoisa puhemies! Kyllä tätä, että varhaiskasvatuslainsäädäntö on tässä vaiheessa, voidaan luonnehtia työvoitoksi. Usein sanotaan, että täydellinen on hyvän vihollinen. Tässä laissa on valuvikoja [Jukka Gustafsson: Oikein!] — tunnustan sen, edustaja Gustafsson — mutta ei olekaan tarkoitus, että tämän lain kanssa ollaan maailman tappiin asti. Jo se, että valiokunta on antanut tähän seitsemän lausumaehdotusta, todistaa sitä, että tässä ollaan nyt herkillä ja katsotaan, miten asiat kehittyvät ja mitä käytännössä kentällä oikeasti tapahtuu, miten toimitaan. Eli varmasti tulee tapahtumaan niin, että jollakin aikavälillä tätä lakia tullaan paikkaamaan, täydentämään, [Jukka Gustafsson: Vaalien jälkeen!] — Enpä tiedä, milloin. [Jukka Gustafsson: Toivon!] Olen edustaja, en ennustaja. — Mutta erityisen suuren toivon panen tähän kehittämisfoorumiin, jossa katsotaan tätä koulutusasiaa.

Sen haluan vielä loppuun sanoa, että kansainvälinen vertailu ei ole niin yksiselitteistä, mitä tulee varhaiskasvatuksen osallistumisasteeseen. On totta, että Suomessa se on alhainen ja sen pitäisi nousta, mutta on muistettava, että Euroopassa on paljon osa-aikatyössä olevia ja heidän [Puhemies koputtaa] lapsensa osallistuvat hyvin [Puhemies: Aika!] vähän varhaiskasvatukseen.

Arvoisa puhemies! Sekä päiväkotien työntekijät että lasten vanhemmat ovat suhtautuneet näihin heikennyksiin kriittisesti. On selvää, että laatu ei korvaa määrää. Työntekijöiden mukaan heidän mahdollisuutensa lasten yksilölliseen huomioimiseen ovat paljon heikommat nyt, kun henkilökuntaa on vähemmän ja lapsia enemmän. He ovat kertoneet myös siitä, että levottomuus on päiväkodeissa kasvanut, melu on lisääntynyt, tilat ovat ahtaita ja vaaratilanteita syntyy. Myöskin siihen kiusaamiseen puuttuminen on hankalampaa, kun lapsia on enemmän, vaikka nyt on todella hieno asia, että se lisättiin tähän lakiin mukaan. Sitten taas vanhemmat kritisoivat sitä, että lasten ja perheiden tasavertaisuus on heikentynyt ja jopa lasten vertaissuhteiden pysyvyys on huonontunut.

Arvoisa ministeri, asetus ei ole eduskunnan käsissä suhteessa näihin ryhmäkokoihin. Asetus on, ministeri, teidän käsissänne. Voisitteko kuitenkin ajatella, että muuttaisitte tämän asetuksen henkilöstömitoituksesta ennalleen ja ainakin poistaisitte tuon osapäiväisiä lapsia koskevan 1:13‑kriteerin, ettei käy niin, että Sipilän hallitus muistetaan näistä pienten lasten eriarvoisuuden lisäämisistä?

Arvoisa rouva puhemies! Kun varhaiskasvatuksen laatua halutaan parantaa, niin ryhmäkokojen pienentäminen ja subjektiivisen hoito-oikeuden palauttaminen ovat aivan ensiarvoisen tärkeitä asioita. Niillä paneuduttaisiin kaikkein parhaiten myös siihen kiusaamisongelmaan. Kolmanneksi varmistaisin myös kolmiportaisen tuen huomioimisen jo laissa ja muuttaisin tilasuosituksen sitovaksi ohjeeksi, sillä yllättävän moni suomalaislapsi viettää päivänsä pienemmässä kuin suositellussa seitsemän neliömetrin tilassa.

Mieluusti soisin myös lapsiamme — eli tulevaisuuttamme — hoitaville ammattilaisille nykyistä parempia ansioita. Jos nostamme koulutusvaatimuksia, tulee pelkästään se maksamaan Kuntaliiton mukaan yli 50 miljoonaa ja palkankorotushaaveet karkaavat yhä kauemmaksi. Edes monet korkeakoulutetut lastentarhanopettajat seudullani eivät ole kannattaneet tätä koulutusmuutosta, joka nyt esitetään. Siksi soisin työrauhan päiväkotiin kaikille lastentarhanopettajille, lastenhoitajille ja muille ammattiryhmille. Päiväkodeissamme tulee olla osaavia ja välittäviä [Puhemies koputtaa] henkilöitä, [Puhemies: Aika!] kuten siellä on.

Arvoisa rouva puhemies! Lapsemme ovat meidän aarteitamme, ja jokaisella lapsella pitäisi olla oikeus laadukkaaseen varhaiskasvatukseen ja subjektiiviseen päivähoito-oikeuteen — se on minusta lapsen oikeus. On todella harmillista, että hallitus ei ole korjannut tätä epäkohtaa elikkä poistanut tätä subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajausta tai pienentänyt ryhmäkokoja, vaikka valtava huoli kentältä on kantautunut meidän kaikkien korviin. Nämä säästöt me tulemme kalliisti maksamaan tulevaisuudessa. Jo nyt on erityistä tukea tarvitsevien lasten tilanne heikentynyt suurissa ryhmissä. Heille ei voida taata sitä tukea, mitä he tarvitsisivat.

Arvoisa puhemies! On pakko ihmetellä tätä hallituksen linjaa. Miksi ette voi korjata jo tiedostamianne ongelmia ja epäkohtia, kun teillä on siihen kaikki mahdollisuus ja valta? Ja mitä hallitus aikoo nyt tehdä korjatakseen virheet vielä, kun pystytte?

Arvoisa puhemies! Monta kertaa tässä salissa en ole edustaja Heinosen kanssa samaa mieltä ollut, mutta nyt on syytä pistää tyytyväisyydellä merkille hänen puheensa loppuosio, joka osoitti sen, että myös kokoomuksen eduskuntaryhmässä on pistetty positiivisesti merkille tämä Vantaan malli lastentarhanopettajien työn arvostuksen osalta. Mehän teemme joka päivä, päättäjät, päätöksiä. Tämä on tärkeä päätös, etenkin kun muistetaan, että nämä lomarahaleikkaukset vielä jatkuvat. Olisinkin kuullut ministerin kommentin tästä Vantaan mallista ja ehkä vähän siitä, löytyykö siitä itua muillekin kunnille. Olisi kiva kuulla tästä ministerin kommentti.

Arvoisa puhemies! Toinen Vantaan malli on tämä subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaus. Me tutkimme: se oli vuoden epäonnistunut kokeilu. Tutkittiin siellä, missä kaikkein eniten varhaiskasvatusta tarvittiin: sinne se iski eniten, ja me sen purimme.

Arvoisa ministeri, nyt kun kokoomuksen johtava ajattelija [Puhemies koputtaa] Ben Zyskowiczkin on tässä kääntänyt kantaansa, niin oletteko hänen kanssaan eri mieltä vai samaa mieltä? Kannatatteko kokopäiväistä [Puhemies: Aika!] subjektiivista oikeutta? [Timo Heinonen: Ei Ben ole mikään johtava ajattelija! — Naurua — Vasemmalta: Omassa sarjassaan!]

Arvoisa puhemies! Kuten täällä on jo useamman kerran todettu, tästä ehdotuksesta puuttuvat erityiset säännökset lapsen erityisestä tuesta päivähoidossa ja varhaiskasvatuksessa, ja muistaakseni ministeri vahvisti silloin lähetekeskustelun aikaan, että tällainen on nyt erillisenä valmistelutyönä alkamassa tai lähdössä liikkeelle. On syytä selkeyttää kuraattori- ja psykologipalvelujen saantia ja erityisesti varhaiskasvatuksen erityisopettajan roolia tässä lapsen tuessa. Nythän kun lukee lakiehdotuksen pykälät, tämä näyttää siltä, että varhaiskasvatuksen erityisopettajalla olisi rooli vain suunnitelmien tekemisessä ja niitten arvioimisessa, kun taas mielestäni tämän varhaiskasvatuksen erityisopettajan tulisi olla siellä lasten kasvatuksessa ja työssä siellä lapsiryhmän sisällä. Tätä varhaiskasvatuksen erityisopettajan roolia ei löydy myöskään siitä päiväkodin henkilöstöstä, mutta uskon, [Puhemies koputtaa] että tämä tässä seuraavissa vaiheissa tulee. Missä vaiheessa on tämä seuraava suunnitelma [Puhemies: Aika!] menossa?

Arvoisa puhemies! Jokainen tutkimus, kotimainen, ulkomainen, kertoo, että varhaiskasvatus on aivan keskeinen elementti, kun haetaan oppimisen ongelmien juurisyitä ja niitä torjutaan inhimillisellä tavalla ja kustannustehokkaasti oikeaan aikaan. On tärkeä tulevaisuusteko, että varhaiskasvatus saadaan jollakin tavalla maksuttomaksi kaikille suomalaisille lapsille riippumatta taustasta, riippumatta perheen varallisuudesta ja niin edelleen.

Olen kuullut todella vahvasti kritiikkiä siitä, että hallitus rajasi tämän subjektiivisen oikeuden esimerkiksi työttömien lapsilta pois. Olen kuullut myöskin kovasti kritiikkiä siitä, että ryhmäkoko on kasvanut tämän hallituksen päätöksillä. Ja olisin toivonut, että tässä laissa olisi ollut tulevaisuustekona myös tämä kolmiportainen tuki kokonaisuutena. Minusta se olisi nyt, ministeri Grahn-Laasonen, tulevaisuusteko, [Puhemies: Aika!] että palauttaisitte nämä leikkaamanne osiot.

Arvoisa rouva puhemies! Täällä opposition puolelta esimerkiksi edustajat Nylander ja Toivola ovat mielestäni käyttäneet siinä mielessä rakentavan puheenvuoron, että vaikka he ovatkin tuoneet esille tähän lakiin heidän mielestään liittyviä puutteita, he ovat kuitenkin reilusti ja avoimesti todenneet, että tässä laissa on erittäin tärkeitä, hyviä uudistuksia nimenomaan lasten kannalta ja varhaiskasvatuksen kannalta. Sitten täällä on ollut muitakin puheenvuoroja. Muun muassa edustaja Touko Aalto tuntuu mieltyneen tuohon luokkataisteluretoriikkaan, [Touko Aallon välihuuto] mutta jätettäköön hänet yksin sen retoriikan kanssa.

Itse haluan sanoa, että viime viikolla keskustelimme lukiolaista ja nyt varhaiskasvatuslaista ja että haluan antaa ministeri Grahn-Laasoselle erittäin vahvan tunnustuksen siitä, että tällä vaalikaudella todellakin on pystytty tekemään merkittäviä uudistuksia koulutuksen eri tasoille, ja niin lukiolakia kuin tätäkin lakia, puutteistaan huolimatta, on syytä kehua yli puoluerajojen.

Puhemies Paula Risikko

Otetaan tähän kolme vastauspuheenvuoroa vielä. Aikataulusyistä ministerille sitten vastauspuheenvuoro tässä vaiheessa jo. Aalto, Andersson, Nylander.

Arvoisa puhemies! Jos hallitus haluaa, että me iloitsemme tästä monilla tavoin hyvästä laista, antakaa meille syytä siihen iloon. Te olette rajanneet, kasvattaneet ja heikentäneet — rajanneet, kasvattaneet ja heikentäneet. Te olette rajanneet subjektiivista oikeutta laadukkaaseen pedagogiseen varhaiskasvatukseen, kasvattaneet ryhmäkokoja ja heikentäneet henkilöstömitoitusta, niin että jos te haluatte, että me iloitsemme tästä monella tapaa hyvästä laista, niin korjatkaa nämä virheet, jotta pääsemme kaikki yhtymään tähän iloon. Onko hallitus valmis tunnustamaan tekemänsä virheet ja korjaamaan ne? [Ben Zyskowicz: Iloitkaa siitä hyvästä, mitä tässä on!]

Arvoisa puhemies! Eihän minkäänlaista erimielisyyttä ole tämän salin sisällä tästä laadun parantamisen tavoitteesta. Minkäänlaista erimielisyyttä minun ymmärtääkseni ei ole siitä, etteikö ole kannattavaa nostaa henkilöstön koulutustasoa. Olemme kaikki iloisia siitä, että tuotiin tämä kiusaamiseen puuttumisen pykälä tähän lainsäädäntöön.

Mutta kun keskustellaan varhaiskasvatuksen laadusta, pitäisi ymmärtää myöskin, mikä on se keskeisin tekijä, joka vaikuttaa siihen, miten nämä hienot pykälät käytännön arjessa toteutuvat, ja silloin tämä kysymys ryhmäkoosta on aivan keskeinen, koska se vaikuttaa suoraan meidän varhaiskasvatuksen ammattilaisten mahdollisuuksiin tuottaa sitä laadukasta varhaiskasvatusta. Ryhmäkoko-ongelma nousi kolmella tapaa esille tämän lain käsittelyn yhteydessä. Ensinnäkin on tämä muutos, mikä tehtiin kauden alussa yli kolmevuotiaiden suhdeluvun osalta. On tämä ongelma sen suhteen, miten kunnat soveltavat tätä tilapäistä poikkeamista suhdeluvusta, mitä tehdään aivan liian laajasti tällä hetkellä. Ja sitten on näiden osa-aikaisten lasten ylisuuri suhdeluku eli 13 lasta yhtä kasvattajaa kohden. Hallitus ei korjaa mitään näistä kolmesta [Puhemies: Aika!] ongelmasta tässä esityksessä.

Arvoisa puhemies! Mielestäni on todella ilahduttavaa, että ollaan ottamassa jo seuraavaa askelta, kun puhutaan laadusta varhaiskasvatuksessa, ja se liittyy tähän tukeen. Tähän tukeen kuuluu tietysti mahdollisuus käyttää erityisopettajia, psykologeja, kuraattoreita siinä, missä heitä tarvitaan varhaiskasvatuksen arjessa, koska varhaiskasvatus on ainoa taso meidän hienossa järjestelmässämme, missä ei löydy tällaista tukea järjestelmällisesti. Siksi odotan innolla, mitä ministeri vastaa tähän.

Lastenhoitajien tulevaisuus on askarruttanut meitä valiokunnassa suuresti, koska lastenhoitajat ovat se ammattiryhmä, joka varmasti kohtaa niitä suurimpia haasteita tulevaisuudessa. Siksi on äärimmäisen tärkeätä seurata, mitä lastenhoitajille tapahtuu kunnissa ja miten he voivat [Puhemies koputtaa] kouluttautua lisää, jos tällainen halu ja tarve löytyy. [Puhemies: Aika!] Ylipäätänsä mahdollisuutta kaikille ammattiryhmille kouluttautua on tärkeätä seurata.

Puhemies Paula Risikko

Otetaan vielä edustaja Viitanen ja sitten ministeri.

Arvoisa puhemies! Vaikka tässä laissa on paljon hyvää, niin on ikävää, että tähän jäi se megaluokan virhe, että esimerkiksi ryhmäkokoja ei pienennetä.

Puhemies! Täällä on ylistetty tämän hallituksen toimia, mutta on ikävää todeta, että kautta linjan kaikilta koulutusasteilta, myös meidän lapsiltamme, on tämä hallitus leikannut. Ensi töikseen leikattiin päivähoito lapsilta. Se ei kerta kaikkiaan ole oikein. Olen vieraillut paljon päiväkodeissa, ja huomaan siellä sen arjen paineen, kun henkilöstöä on liian vähän ja lapsiryhmät ovat liian isoja. Tämä on vakava asia. Meidän ihanat lapset ansaitsevat turvallisen, hyvän, kivan päiväkotipäivän ja varhaiskasvatuksen.

Kaiken kaikkiaan, puhemies, on tarpeen nostaa myös hattua päivähoidon henkilöstölle, joka tekee arvokasta työtä. Ihailen Vantaan mallia, se on hieno. Tampereen mallista sanon sen verran, että se on tärkeä asia, että me emme ottaneet käyttöön näitä leikkauksia ryhmäkokoihin emmekä rajanneet lasten oikeutta päivähoitoon siitä huolimatta, että hallitus tämän mahdollisuuden kunnille antoi. [Puhemies: Aika!] Eli tässä suhteessa myös Tampereen malli mainittakoon.

Puhemies Paula Risikko

Nyt on kaikki mallit mainittu. — Ministeri vastaa, ja enintään 5 minuuttia.

Arvoisa puhemies! Suomalainen varhaiskasvatus on ylpeyden aihe. Se on erittäin laadukasta ja myöskin kansainvälisesti arvostettua. Se on tärkeää, että vanhempina äidit ja isät voivat luottaa siihen, että lapsi saa erinomaisen laadukasta varhaiskasvatusta.

Siihen liittyen tämän lainsäädännön voi sanoa monella tavalla olevan historiallinen. Ensimmäistä kertaa lapsen edun ensisijaisuus on selkeä lähtökohta varhaiskasvatuksen kehittämiselle myöskin lainsäädännössä. Samoin tämän lain keskeinen sisältö liittyy varhaiskasvatuksen laadun parantamiseen nimenomaan henkilöstön osaamis- ja koulutustasoa nostamalla. Pitkällä siirtymäajalla ratkaisemme vuosikymmeniä velloneen keskustelun, joka olisi ollut itse asiassa ratkaistavissa jo edellisellä hallituskaudella, kun tätä lakiesitystä annettiin, mutta silloin sosiaalidemokraattisen opetusministerin johdolla tätä tahtoa ei ollut.

Se, mitä haluaisin tähän koulutustason nostamisen kysymykseen liittyen vielä tarkemmin tietää ja saada selville, on se, mikä itse asiassa on esimerkiksi vihreiden ja SDP:n kanta tähän henkilöstörakenteen muutokseen ja koulutustason nostamiseen, koska salissa käytetään aivan ristiriitaisia puheenvuoroja niin, että osa kannattaa, osa vastustaa, ja tehtiin vastalausetta, vaikka sanotaan, että hyvä muutos. Ehkä hieman tähän nyt semmoista pientä selkoa tuonne kentälle, mikä se kanta tarkalleen ottaen tähän kysymykseen onkaan [Ben Zyskowicz: Mennään kaksilla korteilla!] nimenomaan koskien tätä lainsäädäntöä.

Kolmas hyvä elementti, minkä voisi nostaa esiin tästä lainsäädännöstä, on päiväkotien ja kotien yhteistyön tiivistäminen. Voimme tehdä paljon siinä, miten päiväkoti voi omalla työllään, ammattilaiset siellä, tukea myöskin vanhemmuutta ja miten vanhemmat saavat tämän lain yhteydenpitoa helpottavien pykälien kautta enemmän tietoa siitä, miten lapset päivänsä viettävät, mitä arvokasta siellä päiväkodissa onkaan tapahtunut. Itsekin vanhempana pidän sitä todella tärkeänä asiana.

Sitten samoin vielä kiusaamisen ehkäisy: Täällä edustaja Sarkomaa, entinen opetusministeri, käytti hienon puheenvuoron siitä, miten hänen unelmansa on se, että kiusaamista ehkäistäisiin jo varhaiskasvatuksessa ja päiväkodeissa. Tämä muutos tulee vihdoinkin lainsäädännön tasolle, elikkä tunnistetaan se, että tehokkainta ja vaikuttavinta myös kiusaamisen ehkäisyssä on ajoissa niitä kaveritaitoja opettaa ja ottaa kaikki mukaan leikkiin ja jo sitä kautta ehkäistä tehokkaasti kiusaamista ja sen ensimmäisiä merkkejä varhaiskasvatuksessa, lasten vuorovaikutussuhteissa. Se on itse asiassa juuri myöskin se syy siihen, että päiväkotien henkilöstön osaamisella on valtavan iso merkitys tunnistaa jo varhain näitä ryhmädynamiikkaan liittyviä ongelmakohtia, herkkyyskohtia, joihin sitten voidaan vaikuttavasti puuttua jo varhaislapsuudessa, ja se on tärkeä, iso muutos.

On myöskin sillä tavalla, ettei varhaiskasvatus tämän lain myötä tule valmiiksi, eikä sellaista kukaan ole myöskään väittänyt. Meillä on paljon töitä tehtävänä, ja seuraava vaihe, niin kuin on kerrottu, liittyy siihen, että lähdetään ratkomaan monimutkaisia tuen kysymyksiä eli sitä, millaisia järjestelyjä tarvitaan. Meillä on perusopetuksessa kolmiportainen tuki. Soveltuuko se varhaiskasvatukseen? Ei ehkä suoraan sellaisenaan. On pohdittava, mikä on sinne paras, tehokkain, toimivin malli. Mutta joka tapauksessa intressi ja tahto ihan jokaisella varmasti tässä salissa on se, että ongelmia voitaisiin ennaltaehkäistä jo varhain, ja siihen tarvitaan nykyistä kehittyneemmät ja toimivammat erityisen tuen järjestelyt myöskin varhaiskasvatukseen.

Samoin tämän muutoksen jälkeen on jatkettava sitä hallituksen jo käynnistämää hyvää linjaa lastentarhanopettajien koulutusmäärien nostamisesta, että voidaan varmistaa, että ammattilaisia riittää.

Viimeisenä huomiona haluaisin tähän keskusteluun tuoda sen, että toivoisin tarkkuutta, kun käytetään puheenvuoroja. Edustaja Rinne esimerkiksi: oikeus varhaiskasvatukseen ei ole poistunut. Meillä on 20 tuntia subjektiivista oikeutta varhaiskasvatukseen aivan jokaiselle lapselle taustasta riippumatta ja myös sen yli, mikäli se on lapsen etu ja lapsi sen tarvitsee. Tämä lukee siellä laissa hyvin yksiselitteisesti ja selvästi, joten toivoisin, ettei käytetä epämääräisiä ilmaisuja, joissa sanotaan, että ”on poistettu”, tai niin kuin edustaja Viitanen — toivottavasti siteeraan oikein — sanoitte mielestäni, että ”leikattiin päivähoito lapsilta”. [Pia Viitasen välihuuto] Tämähän ei suinkaan nyt näin ole, ja toivon, että tältä osin sitten luette myöskin ne pykälät vielä kerran.

Mutta haluan kuitenkin joka tapauksessa lämpimästi kiittää eduskuntaa. Minä tiedän, että tämä ei ole ollut helppo laki käsitellä, koska se on sisällöllisestikin monimutkainen, siinä on pitkä siirtymäaika, se on kentällä ollut kipeä kysymys jo vuosikymmeniä, mutta eduskunta tekee tässä historiaa hyväksyessään toivottavasti lähipäivinä tämän varhaiskasvatuslain.

Puhemies Paula Risikko

Otetaan vielä muutama debattipuheenvuoro, ja painotan heitä, jotka eivät ole vielä saaneet puheenvuoroa.

Arvoisa rouva puhemies! Tässä varhaiskasvatuslaissa, jota olemme tekemässä, on hyvä asia, että kunnan tulee nyt jatkossa huolehtia siitä, että huoltajien halutessa lapsi voi saada varhaiskasvatusta äidinkielellään suomeksi, ruotsiksi tai saamen kielillä. Nyt tätä muotoilua on tarkennettu siten, että se kattaa nykyistä tarkemmin juuri saamen eri kielet.

Arvoisa ministeri, tämän lainkohdan toteutumista on käytännössä myös jatkossa seurattava huolellisesti, koska nykytilaan on huomattavasti parantamisen varaa.

Yhdenvertaisuusvaltuutettu puolestaan on vaatinut, että varhaiskasvatukseen säädettäisiin yksikkökohtainen velvoite yhdenvertaisuuden edistämiseen ja yhdenvertaisuussuunnitelman laatimiseen aivan vastaavalla tavalla kuin oppilaitoksissa tehdään. Tätä ei valitettavasti ole tulossa lakiin, ja nyt, kun ministeri on paikalla, mielelläni kuulisin, miksi näin.

Positiivista on, että koulupolkua vahvistetaan ja eri haasteissa lasta ja perhettä voidaan tukea, kun henkilökunnan koulutustasoa nostetaan. Oma huoleni liittyy kuitenkin [Puhemies koputtaa] edelleen lastentarhanopettajien palkkaukseen.

Arvoisa rouva puhemies! Laadukkaalla varhaiskasvatuksella, hyvillä päivähoitopalveluilla on aivan keskeinen merkitys siinä, kuinka me saamme vahvistettua Suomea hyvinvoivana ja osaavana kansakuntana. Sillä on aivan keskeinen merkitys siinä, että mahdollisuuksien tasa-arvoa lisätään niin, että eri taustoista tulevat lapset voivat rakentaa omannäköistänsä elämää. Kuten täällä moni kollega on hyvin todennutkin, niin se, että ongelmiin puututaan jo ihan siellä pikkulapsivaiheessa, on ihan keskeistä syrjäytymisen ehkäisyssä.

Mutta oikeastaan, kun opetusministeri on vielä täällä paikalla ja käyttää aikaa meidän kansanedustajien kanssa, haluaisin kysyä tilanteesta tämän hallituksen esityksen ja sivistysvaliokunnan mietinnön suhteen näiden sosionomien osalta, jotka työskentelevät varhaiskasvatuksessa ja ovat todella alansa ammattilaisia hekin, eivät vain lastentarhanopettajat. Onko heidän mahdollisuutensa työskennellä nyt turvattu? Onko nyt se tilanne, että he eivät ole siellä työpaikoilla mitään kakkosluokan työntekijöitä? Me kansanedustajat olemme aika paljon postia saaneet, [Puhemies koputtaa] ja itsekin omalta alueeltani olen saanut kyselyitä.