Arvoisa rouva puhemies! Ajattelin käyttää tästä vielä puheenvuoron. Tämä lakihan on jo aika paljon myöhässä siitä alkuperäisestä suunnitelmasta, ja kun vielä sitten eduskunnassa annoimme sille niin perusteellisen käsittelyn, että se kävi perustuslakivaliokunnassa, se sitten siitä vähän vielä viivästyi. Kyseessä on yhteiskunnan resilienssin, turvallisuuden, kannalta todella tärkeä kyberturvallisuuteen liittyvä laki, jossa parannetaan, totta kai, kyberturvallisuutta. Tätä kyberturvallisuuteen liittyvien velvoitteiden soveltamisalaa laajennetaan niin, että sen pariin tulee yhä useampi toimija, mikä tietenkin sitten vahvistaa yhteiskunnan toimivuutta ja suojaa tällä osa-alueella. Samalla tämä laki vahvistaa EU-yhteistyötä, joka, kuten tiedämme, on näinä päivinä entistä tärkeämpää.
Se huoli, mikä tähän liittyy, vaikka kovin yksimielisesti kaikki tässä salissa tätä esitystä kannattavat, liittyy tähän resurssipuoleen. Kun tulee lisää vaateita, velvoitteita, esimerkiksi Traficomille ja samaan aikaan tehdään näitä valtavia leikkauksia valtionhallinnon virastoista, niin se aito huoli on siitä, kuinka jatkossa nämä tärkeät virastot, esimerkiksi Traficomin alaisuudessa toimiva Kyberturvallisuuskeskus, pystyvät toimensa hoitamaan. Eli onko jatkossa sitten tilanne sellainen, että kun näitä monella tapaa tärkeitä asioita, joita pitää valvoa ja mahdollisesti sanktioida, on vain entistä enemmän, niin samaan aikaan, kun nämä leikkaukset tulevat voimaan ja vähentävät resurssia virastossa ja esimerkiksi viraston kehittämistyö vähenee, toiminnasta tulee proaktiivisen sijaan hyvin reaktiivista.
Tämä ei ole ainoa lakiesitys, arvoisa rouva puhemies, jossa jonkun valtion viraston vastuut ja velvollisuudet kasvavat, joten ehkä me tarvitsisimme hieman laajempaa keskustelua jatkossa siitä, miten nämä kaikki vastuut ja velvollisuudet pystytään hoitamaan. Priorisointi on aina tietenkin mahdollisuus, mutta se on jostain pois, ja se sitten näkyy pahimmassa tapauksessa kansalaisten arjessa ja jopa turvallisuudessa. — Kiitos.