Suullinen kysymys lastensuojelun tilanteesta (Sanna Antikainen ps) | Suullinen  kysymys  oppimisen tuen  uudistamisesta  perusopetuksessa  (Sofia Vikman kok) | Suullinen kysymys tyypin 2 diabeteslääkkeiden korvauksista (Päivi Räsänen kd) | Suullinen kysymys kuntien työntekijöiden palkankorotuksista (Harry Harkimo liik) | Suullinen kysymys Nato-hakemuksen peruuttamisesta (Ano Turtiainen vkk) | Suullinen kyselytunti

Kiitos, arvoisa herra puhemies! Lastensuojelun tilanne on hälyttävä. Apua tarvitsevien lasten ja nuorten määrä on jatkuvassa kasvussa. Lastensuojelun resurssipula, lainsäädännön toimimattomuus ja muut järjestelmän heikkoudet voivat johtaa peruuttamattomiin tragedioihin. Koko Suomea vuonna 2012 järkyttänyt viattoman lapsen hengen vaatinut tapaus osoitti, kuinka helposti lapsi voi pudota yhteiskunnan turvaverkkojen läpi traagisin seurauksin. Myös Koskelan teinimurhan uhriksi joutunut poika oli lastensuojelun asiakas.

Viime kyselytunnilla ministeri Lindén kertoi, että hallitus on aloittamassa lastensuojelulain uudistuksen. Kolme päivää sitten saimme kuitenkin lukea uutisen, että lastensuojelulain uudistuspaketti ei etenekään syksyllä eduskuntaan. Ministeri Lindén, lastensuojelun heikko tilanne on johtanut Suomessa lasten kuolemiin. [Puhemies koputtaa] Miten voi olla, että ministeriössä ei ole osoitettu tarvittavia resursseja epäkohtien korjaamiseksi ja lasten turvallisuuden takaamiseksi?

Toinen varapuhemies Juho Eerola

Näin. — Muistutan sekä edustajia että ministereitä, että se on se minuutti, missä ajassa kysymys ja vastaus annetaan. — Ministeri Lindén näyttää esimerkkiä.

Arvoisa puhemies! Jatkamme todellakin sitä viime kyselytunnilla alkanutta keskustelua, josta totesin itse silloin, että hyvin mielelläni tästä asiasta keskustelen.

Suomessa on tällä hetkellä 38 000 lasta, jotka ovat lastensuojelun avohuollon toimenpiteiden kohteena, ja kodin ulkopuolelle sijoitettuja on noin puolet siitä, noin 17 000. Määrät eivät ole viime vuonna nousseet edellisestä vuodesta, mutta pitkän aikakauden määrän nousuhan on ollut todella huolestuttava. Olen kysyjän kanssa täysin samaa mieltä siitä, että tässä on kysymys kaikkein haavoittuvimmista ryhmistä, mitä meidän yhteiskunnassa on.

Kun viimeksi totesin, että aloitamme lastensuojelulain kokonaisuudistuksen, se perustui juuri siihen arvioon ja pitkälti myös niihin keskusteluihin, joita käytiin lapsiasiavaltuutetun kanssa. Lastensuojelulakia on Suomessa paikattu lähes joka vuosi jollakin pienellä osittaisuudistuksella. Alun perin oli tarkoitus tehdä kaksi tällaista osittaisuudistusta, joista toinen on tehty — tämä avohuollon mitoituksen tiukentaminen, [Puhemies koputtaa] jolloin yhdellä sosiaalityöntekijällä on vähemmän lapsia huollettavana — mutta ratkaisumme on, että uudistetaan koko laki.

Toinen varapuhemies Juho Eerola

Näin. — Nyt pyydän niitä edustajia, jotka tästä aihealueesta haluavat esittää lisäkysymyksiä, nousemaan seisomaan ja painamaan sitä V-painiketta. — Edustaja Antikainen jatkaa.

Kiitos, arvoisa herra puhemies! Keskeinen osa lastensuojelua on puuttua lasten ja nuorten harjoittamaan väkivaltaan. Tilastokeskuksen mukaan alle 15-vuotiaiden tekemien pahoinpitelyjen määrä kasvoi vuodesta 2020 vuoteen 2021 noin 23 prosenttia. Viime vuonna pahoinpitelyistä epäiltyjä alle 15-vuotiaita nuoria oli noin 2 200. Alle 15-vuotiaiden pahoinpitelijöiden uhreista noin 850 oli 7—12-vuotiaita, 940 oli 13—17-vuotiaita ja 450 täysi-ikäisiä. Tilastojen mukaan epäiltyjen määrä on kasvanut 2000-luvulla jopa melkein joka vuosi. Yli 22 prosenttia epäillyistä oli ulkomaalaistaustaisia, ja ulkomaalaistaustaisten epäiltyjen määrä kasvoi samana aikana noin 30 prosenttia. [Puhemies: Ja kysymys!] Ministeri Lindén, näettekö te, että lastensuojelun pitäisi nykyistä tehokkaammin puuttua nuorten väkivaltaan [Puhemies koputtaa] yhdessä poliisin kanssa?

Toinen varapuhemies Juho Eerola

Ja ministeri Lindén, olkaa hyvä.

Arvoisa puhemies! Vaikka kysymys meni ehkä enemmänkin oikeusministeriön tai osin sisäministe-riön hallinnonalalle, niin minusta nämä luvut, jotka kerroitte, kertovat siitä erittäin vakavasta tilanteesta, mikä meillä on. Ja olen aivan yhtä huolissani kuin te, kysyjä, tästä asiasta.

Minulle se kertoo siitä, että meidän yhteiskunnassa on tällä hetkellä erittäin paljon semmoisia ongelmia. Vanhemmuus on varmasti monella tavalla hakusessa, yhteiskunnan nuoriin kohdistamat paineet, erilaiset sosiaalisen median kautta tulevat vääränlaiset mallit, kaikki nämä, vaikuttavat tilanteeseen. Meillä vanhempina ja yhteiskuntana on velvollisuus puuttua näihin — niin ohjaavalla, rakastavalla tavalla kuin tarvittaessa sitten tietyssä tilanteessa vähän voimakkaammallakin otteella.

Olen ymmärtääkseni näistä asioista aika pitkälti kanssanne samaa mieltä, ja nimenomaan haluamme puuttua näihin ongelmiin ja ratkoa niitä. Pitkältihän palvelujärjestelmä on tällä hetkellä kuntien vastuulla. Meillä on käytössä lähinnä lainsäädäntö ja rahoitus. Molempiin on tällä hetkellä panostettu.

Toinen varapuhemies Juho Eerola

Edustaja Juvonen.

Arvoisa herra puhemies! Henkilöstöpula on todellinen, suuri ongelma lastensuojelussa. Pari vuotta sitten Keravan kaupunki Uudellamaalla kyllästyi tähän tilanteeseen ja päätti korottaa sosiaalityöntekijöiden palkkaa, jotta heitä saatiin alalle. Korotus oli yli 400 euroa. Kysyisinkin teiltä: millä tavalla houkutellaan sosiaalityöntekijöitä ja sosionomeja lastensuojelun työkentälle? Työ on raskasta niin henkisesti kuin myös fyysisesti, joutuu painiskelemaan vakavien ja suurien ongelmien kanssa. Näettekö, että palkka on se, jolla voidaan houkutella?

Entä sitten kelpoisuudet? Missä vaiheessa Suomessa ollaan siinä tilanteessa, että myös sosionomi olisi valmis ja kelpoinen työskentelemään siellä lastensuojelussa? Tällä hetkellähän laki määrittelee tarkasti, mitä tehtäviä voi itse kukin tehdä, mutta siinä tilanteessa, kun pula on suuri, kyllä kaikki työntekijät tulisi ottaa [Puhemies koputtaa] sinne kentälle.

Toinen varapuhemies Juho Eerola

Ja ministeri Lindén.

Arvoisa puhemies! Tällä hetkellä yhä enemmän uutiset kertovat työvoimapulasta hyvin monella alalla, ja lastensuojelu on nyt tietysti meillä keskustelun kohteena tässä. Näin juuri tilaston, jonka mukaan prosentuaalisesti suurin vaje meillä on pätevistä sosiaalityöntekijöistä. Lukumääräisesti suurempi vaje on luonnollisesti lähihoitajista, koska he ovat erittäin suuri ryhmä, mutta suhteellisesti suurin oli sosiaalityöntekijöistä. Erittäin vaativaa työtä, ja tiedän, että palkkataso ei ole korkea. En lähde tässä nyt ottamaan kantaa näihin palkkakysymyksiin — tiedätte, kuinka vaativia asioita ne siellä työmarkkinoilla ovat. Mutta kaikki se, mitä voidaan tehdä koulutuksellisesti, työn kehittämisellä, työyhteisössä kuormaa vähentämällä, mistä tuo esimerkkini edellisessä vastauksessa kertoo — me vähennämme esimerkiksi lastensuojelun sosiaalityöntekijän vastuulla olevien lasten lukumäärää — mahdollistaa sitä, että työ voidaan tehdä paremmin, ja se omalta osaltaan lisää sitten työn houkuttelevuutta. Mutta erittäin suuri haaste meillä on.

Täällä on kysytty uupumisesta. On kerrottu, että tuomarit [Puhemies koputtaa] ovat uupuneita, poliisit, opettajat, sosiaalityöntekijät, [Puhemies: Näin!] hoitajat, kaikki, ovat uupuneita. Meillä on kyllä [Puhemies: Aika on täyttynyt!] joku suuri ongelma nyt tässä yhteiskunnassa.

Toinen varapuhemies Juho Eerola

Seuraava kysymys, edustaja Elomaa.

Arvoisa puhemies! Lastensuojelun tilanne on todella hälyttävä. On selvää, ettei nykyjärjestelmä toimi ja kykene takaamaan kaikille lapsille ja nuorille hyvää elämää. Yksityisten toimijoiden voitontavoittelun yhteensovittaminen lasten oikeuksien toteutumisen kanssa tuntuu olevan haastavaa, eikä valvontakaan oikein pelaa. Tässäkään asiassa ennaltaehkäisyn merkitystä ei voi unohtaa, se on tärkeää. On aivan keskeistä panostaa perheiden hyvinvointiin, koska se heijastuu lasten elämään. Kysyn asianomaiselta ministeriltä: mitä toimia hallitus tekee lapsiperheiden taloudellisen toimeentulon parantamiseksi ja yleisen hyvinvoinnin lisäämiseksi? Tämä on juuri nyt erityisen tärkeää, kun elämme vaikeita aikoja ja elämisen menot kasvavat jyrkästi muun muassa ruoan ja energian hinnannousun myötä. Huostaanottojen jatkuva kasvu, se kertoo karvasta kieltä.

Toinen varapuhemies Juho Eerola

Näin. — Ja ministeri Sarkkinen.

Arvoisa puhemies! Tämä laaja-alainen hintojen nousu näkyy nyt kaikkien suomalaisten elämässä, mutta erityisen paljon se näkyy monen lapsiperheen elämässä, kun lapsiperheessä ruokaan menee iso määrä rahaa, [Mika Niikko: Mitä pitäisi tehdä?] liikkumiseen menee iso määrä rahaa ja kiinteisiin kuluihin, asumiseen ja muuhun menee rahaa. Ja me kaikki maksamme nyt näitä Putinin hintoja, valitettavasti.

Hallitus on tehnyt päätöksiä, joilla pyritään lievittämään hintojen nousun vaikutusta ihmisten elämään. Olemme eduskunnassa juuri tällä viikolla käsitelleet esitystä kansaneläkeindeksiin sidottujen etuuksien ylimääräisestä korotuksesta. Se auttaa myös joitakin lapsiperheitä. Sen lisäksi hallitus on esimerkiksi päättänyt polttoaineiden jakeluvelvoitteen alentamisesta [Mika Niikon välihuuto] ja liikkumiskustannuksia pyritään tukemaan matkakorvauksia korottamalla työssäkäyville. Mutta on selvää, että jos tämä laaja-alainen hintojen nousu jatkuu, niin lisätoimia varmaankin tarvitaan. Mielestäni on erittäin tärkeää, [Puhemies koputtaa] että lisätoimia kohdistetaan erityisesti pienituloisille suomalaisille [Puhemies: Aika on täyttynyt!] ja pienituloisille lapsiperheille.

Toinen varapuhemies Juho Eerola

Edustaja Niikko.

Arvoisa puhemies! Täytyy hivenen oikaista ministeri Sarkkisen perusteluja siitä, että hallitus olisi tehnyt jotain lapsiperheiden hyväksi. [Vasemmalta: Oho!]

Ensinnäkin tämä jakeluvelvoite koskee kolmea kuukautta ammattiliikennettä. Se ei hyödytä perheitä juuri millään tavalla. Hallitus on esimerkiksi vähävaraisille perheille antamassa perustoimeentulotukeen 3,5 prosentin korotukset, ja kun tiedetään, että pelkästään elintarvikkeiden hinnat nousevat vuoden aikana noin 11 prosenttia, niin miten se auttaa köyhiä lapsiperheitä? Meillä on joidenkin arvioiden mukaan noin 150 000 lasta, jotka elävät köyhyydessä, ja hallituksen toimenpiteet eivät oikeasti näy siellä, missä köyhät entisestään köyhtyvät lisää.

Kysynkin hallitukselta: miksi ette esimerkiksi voi väliaikaisesti poistaa arvonlisäveroa elintarvikkeista, kuten monessa muussa maassa — joihin olitte lapioineet tukipakettien kautta rahaa — on tehty? Miksi te ette aja suomalaisen kansalaisen etua antamalla edes edullista ruokaa heille hetkeksi?

Toinen varapuhemies Juho Eerola

Näin. — Ja ministeri Andersson.

Arvoisa puhemies! Valtiovarainministeri ei ole täällä paikalla — hän pystyisi suoraan vastaamaan näihin arvonlisäveroon liittyviin kysymyksiin.

Mutta mitä tulee niihin toimenpiteisiin ja päätöksiin, mitä hallitus on tehnyt lapsiperheiden ja lasten ja nuorten eteen, niin me olemme tehneet myöskin muita hyvin merkittäviä päätöksiä tällä hallituskaudella näiden sosiaaliturvaan liittyvien päätösten lisäksi. Esimerkiksi toisen asteen tekeminen kokonaan maksuttomaksi kaikille niille nuorille, jotka opiskelevat lukioissa tai ammatillisissa oppilaitoksissa, oli erittäin merkittävä päätös suomalaisten lapsiperheiden ja nuorten taloudellisen tilanteen parantamiseksi. Sen lisäksi hallitus on käyttänyt jo aikaisemmin... Jo ennen hintojen nousua haluttiin tehdä päätös, jolla me alennettiin varhaiskasvatuksen maksuja 70 miljoonalla eurolla — sekin erittäin merkittävä päätös, joka auttaa monissa suomalaisissa lapsiperheissä, myöskin monilapsisissa perheissä. Tämän lisäksi yksi tämän hallituskauden kärkihankkeita nuorten osalta on Suomen malli, se, että turvataan maksuttomia harrastuksia [Puhemies koputtaa] suomalaisille nuorille — sekin tärkeä päätös [Puhemies: Ja minuutti on nyt mennyt!] nuorten oikeuksien kannalta. [Mika Niikko: Te ette ymmärrä kokonaisuutta!]

Toinen varapuhemies Juho Eerola

Edustaja Heinonen.

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Juvonen nosti esille henkilöstöpulan. Henkilöstöpula ei vaivaa, arvoisa hallitus, vain lastensuojelua. Vanhuspalveluiden työvoimapula uhkaa jo kesällä kriisiytyä entisestään.

Hallituspuolueiden, erityisesti sosiaalidemokraattien, keskeinen vaalilupaus oli laittaa vanhustenhoito kuntoon hoitajamitoituksen kautta. Tämä teidän keskeinen vaalilupauksenne ei ole, arvon sosiaalidemokraatit, toteutumassa. 80 prosenttia vanhusten hoivayksiköistä kertoo, että he eivät tule pääsemään tähän 0,7:n hoitajamitoitukseen. Jyväskylä vähentää tehostetun palveluasumisen paikkoja, hoitoyksiköitä suljetaan. Tämä kesä on historian vaikein, sanotaan vanhustenhoidosta. Hoitajamitoitus on kriisiyttämässä vanhustenhoitoa, ja ensi kevääseen tarvitaan, ministeri Lindén, 7 500 hoitajaa lisää plus sijaiset. [Puhemies koputtaa] Kysyn teiltä, ministeri Lindén: miksi ette ole tehneet sitä, minkä ikäihmisille ja vanhustenhoidolle lupasitte?

Toinen varapuhemies Juho Eerola

Ja nyt ministeri Lindén.

Arvoisa puhemies! Nuo luvut, joita edustaja äsken luetteli, ovat totta. [Timo Heinonen: Hyvä!] Kysymys on siitä, että meiltä puuttuu tällä hetkellä siihen tarpeeseen ja työpaikkojen määrään nähden henkilökuntaa arviolta 7 000—10 000.

Tiedän, että tämä ei ole nyt vastaus tähän kysymykseen, mutta katsoin juuri vähän sattuman kautta käsiini tullutta lehtileikettä. Tässä samassa salissa 26.10. vuonna 2000 käytiin keskustelua tästä aiheesta, jolloin keskustelussa todettiin, että 10 000 hoitajaa puuttuu, tarvitaan heti 10 000 lisää. Keskusteluun osallistuivat niin Hannes Manninen, Pirkko Peltomo kuin Pirjo-Riitta Antvuori ja niin edelleen. [Toimi Kankaanniemi: Lipposen hallitus!] Mainitsen tämän vain sen takia, että tämä ongelma näyttää krooniselta. Meillä on kuitenkin enemmän hoitajia tällä hetkellä kuin meillä on koskaan ollut, niin vanhustenhuollossa kuin terveydenhuollossa, mutta meillä on syntynyt työpaikkoja niin julkishallinnon päätösten kuin sitten markkinataloudessa hyvin pitkään nousseen talouden kehityksen seurauksena, ja meillä vaje on 10 000. Silloin meillä täytyy tehdä lisää koulutusta, [Puhemies koputtaa] lisää houkuttelua työpaikkoihin, lisää työnkiertoa, työnjakoa, kaikkia näitä. [Timo Heinonen: Ei se onnistu vuodessa! — Perussuomalaisten ryhmästä: Lisää rahaa!]

Toinen varapuhemies Juho Eerola

Nyt ei lisää aikaa kuitenkaan. — Edustaja Essayah.

Kiitoksia, arvoisa puhemies! Myöskin lastensuojelussa on henkilöstöpula, ja tietysti tämä uusi mitoitus on sinällänsä tarpeellinen, mutta ei se tuo lastensuojeluun yhtään lisää henkilökuntaa. Tällä hetkellä erityisesti näissä haastavissa lastensuojelutilanteissa on se ongelma, että väsyneinä työntekijöille voi tulla virheitä, voi tulla väärinarviointia tilanteessa, jossa esimerkiksi joudutaan rajoittamaan lasta. Olisinkin kysynyt ministeriltä: Nyt kun lastensuojelulakiin ei olla tekemässä uudistusta, niin millä tavalla meillä tulevaisuudessa pystytään varmistamaan se, että meillä ensinnäkin on riittävästi lastensuojelussa henkilökuntaa, ja toisekseen, että meillä lainsäädäntö on sellaista, että sen avulla voidaan auttaa lapsia, voidaan auttaa niissä haastavissa tilanteissa, että he eivät ole itsellensä ja muille ihmisille vaaraksi? Millä tavalla lastensuojelulakia tullaan muuttamaan, että näitä rajoitustoimenpiteitä voidaan tehdä [Puhemies koputtaa] tarpeellisilla keinoilla?

Toinen varapuhemies Juho Eerola

Näin. — Ja ministeri Lindén.

Arvoisa puhemies! Palaamme tavallaan ensimmäiseen kysymykseen: pitäisikö meidän lastensuojelulakia uudistaa joka vuosi jonkun tietyn pykälän osalta, vai täytyisikö tehdä kokonaisuudistus? Kun tästä asiasta keskustelin lapsiasiavaltuutetun kanssa, hän oli sitä mieltä, että laittamalla paikkaa paikan päälle me emme pysty näitä vaikeita ongelmia ratkaisemaan. Pitkälti tämä keskustelu, toki laajempaankin asiantuntemukseen tukeutuen, johti siihen, että olemme käynnistämässä tätä lain kokonaisuudistusta.

Mutta niin kuin sanottu, ytimessä on tällä hetkellä riittävän henkilöstön saatavuus, niin tällä alalla kuin aiemmin luettelemallani monella muulla alalla, minkä me kaikki tiedämme. Tämä on tällä hetkellä suomalaisen yhteiskunnan suurimpia haasteita, on sitten kysymys yksityisistä palveluista, julkisista palveluista, miten me saamme riittävästi henkilökuntaa. Meillä on uusi rakenteellinen tilanne. Meillä on nyt — vaikka puhumme lastensuojelusta, niin äsken puhuimme vanhustenhuollosta — enemmän huollettavia kuin koskaan, työmarkkinoille tulevat pienemmät ikäluokat kuin koskaan. Meidän täytyy löytää uusia tapoja tehdä tätä työtä ja jossain määrin sitten myös käyttää ulkopuolelta tulevaa työvoimaa, [Puhemies koputtaa] mieluummin koulutettua kuin kouluttamatonta, tietenkin.

Toinen varapuhemies Juho Eerola

Edustaja Kontula.

Arvoisa puhemies! Viime vuosikymmeninä lastensuojelutarpeen kasvu on painottunut erityisesti teini-ikäisiin, mikä kertoo siitä, että kysymys ei ole vain perheistä vaan myös yhteiskunnasta. Sellaiset trendit kuin että nuoruuteen kuuluvalle etsinnälle on entistä vähemmän tilaa, että merkityksettömyyden kasvu on yleistynyt ja että tulevaisuus koetaan epävarmaksi globaalien kriisien ja järjestelmän uskottavuuden näkökulmasta, ovat kaikki laajempia yhteiskunnallisia kysymyksiä kuin vain yhden perheen, saati yhden lapsen, kysymyksiä.

Lastensuojelu on viimeinen puolustuslinja. Kun kaikki muut lähtevät, ne työntekijät jäävät suojelemaan meidän yhteiskunnan heikompia. He jatkavat, kun kaikki muut luovuttavat. He työskentelevät ympäristössä, jossa rikokset, päihteet ja väkivalta ovat usein arkipäivää. Lastensuojelun syliin kaatuvat tästä syystä myös laiminlyönnit muissa palvelujärjestelmissä, esimerkiksi päihdehuollossa. Me kaikki ollaan vastuussa, mutta esittäisin asianomaisen ministerin vastattavaksi: [Puhemies koputtaa] mitä hallitus voisi tälle asialle vielä tehdä?

Toinen varapuhemies Juho Eerola

Näin. — Ja ministeri Lindén.

Arvoisa puhemies! Edustaja Kontula esitti kysymyksen, johon omalla tavallaan vastasi puolitoista viikkoa sitten samasta kaupungista kotoisin oleva lastenpsykiatrian ylilääkäri Riittakerttu Kaltiala, kun järjestin lasten ja nuorten mielenterveyttä käsittelevän pyöreän pöydän tilaisuuden. Hän luetteli niitä yhteiskunnallisia muutoksia, joita tässä tapahtuu, jotka eivät todellakaan ole aina palvelujärjestelmästä johtuvia vaan juuri noista samoista asioista. Yksi, mikä siinä minulle jäi erityisesti mieleen, oli tietysti se, että monella tavalla vanhemmuus on kateissa — mitä kaikkea se sitten sisältää.

Tullakseni nyt näihin lainsäädäntöasioihin: Meillä on tällä hetkellä tulossa vielä mielenterveyslakiin tiettyjä muutoksia, meillä on tulossa myös päihdehuoltolakiin tiettyjä muutoksia. Suuri toive itselläni on, niin kuin viime keskustelussa täällä käytiin läpi hoitotakuulainsäädäntöä, sen ensimmäisen perustason kontaktin saaminen henkilöihin, joilta tai joiden kautta sitten apua löytyy. Se on kuitenkin se kaikkein tärkein, mihin palvelujärjestelmä pystyy.

Toinen varapuhemies Juho Eerola

Edustaja Hyrkkö.

Arvoisa puhemies! Lasten ja nuorten pahoinvointi on koko yhteiskunnan kohtalonkysymys, jonka ratkaisemisessa meillä ei kerta kaikkiaan ole varaa epäonnistua. Tässä ajassa korona, ilmastokriisi, sota Euroopassa, monet kriisit, koettelevat nimenomaan lapsia ja nuoria aivan poikkeuksellisella tavalla. Uupuminen opinnoissa ja perheissä on aivan liian usein sääntö eikä poikkeus. Aivan liian moni nuori kokee tässä ajassa kohtuuttomia paineita, jopa merkityksettömyyden tunnetta.

Ei riitä, että me hoidetaan oireita, vaikka totta kai sekin täytyy tehdä, vaan jos me ei päästä kiinni siihen, mikä tätä kaikkea aiheuttaa, mikä tässä ajassa meitä sairastuttaa ja mikä niitä paineita luo, niin mikään määrä rahaa ikään kuin sinne loppupäähän ei tule riittämään, vaan meidän täytyy päästä kiinni sinne juurisyihin. Arvoisa hallitus, kysyisinkin: miten me varmistamme, että lasten ja nuorten hyvinvointi otetaan jatkossa huomioon aivan kaikessa päätöksenteossa, oli sitten kyse ilmastopolitiikasta, koulutuspolitiikasta, sosiaalipolitiikasta tai turvallisuuspolitiikasta, [Puhemies koputtaa] jotta me ei kasata entistä enemmän paineita lasten ja nuorten niskaan?

Toinen varapuhemies Juho Eerola

Nyt ministeri Andersson.

Arvoisa puhemies! Kiitoksia edustajalle aivan erinomaisen hyvästä puheenvuorosta. Aivan kuten edustaja toteaa, kaikessa päätöksenteossa, riippumatta siitä, puhutaanko koulutuspolitiikasta vai sosiaali- ja terveyspolitiikasta vai jostain muusta, pitäisi muistaa, että nuoruus on ainutlaatuinen vaihe ihmisen elämässä, ja meidänkin pitää varoa sellaisia poliittisia päätöksiä, jotka ikään kuin vievät nuorilta mahdollisuuden elää nuoruutta ja haahuilla rauhassa. Olen opetusministerinä monesti sanonut, että kenenkään ei tarvitse tietää, mitä haluaa tehdä isona, silloin kun esimerkiksi pohtii, mihin on suuntautumassa opiskelemaan toisella asteella. Olen huolissani siitä, miten kaikki ne päätökset, mitä olemme tehneet — esimerkiksi ylioppilastutkintorakenteen muutoksia — vaikuttavat nuorten jaksamiseen. Nuoret ikään kuin kokevat, että pitää tietää ja tehdä valintoja sellaisessa vaiheessa elämää, jolloin... En usko, että kukaan tässä salissa on ollut 15—16-vuotiaana varma siitä, että minä haluan juuri tänne ja minä tulen istumaan tässä salissa tänään, kun olen tässä iässä. [Puhemies koputtaa] Eli tämä on myöskin meidän päätöksentekijöiden vastuulla kyllä. [Jukka Gustafsson: Erinomainen puheenvuoro, vallan loistava!]

Toinen varapuhemies Juho Eerola

Edustaja Ari Koponen.

Arvoisa puhemies! Lapset eivät muodosta sataa prosenttia väestöstä, mutta he muodostavat sata prosenttia tulevaisuudesta, ja heistä meidän on pidettävä huolta. Ministeri Lindén, konkretiaa. Olette vastannut tänään lähes kaikkiin muihin kysymyksiin paitsi siihen tärkeimpään: milloin tämä lastensuojelun kokonaisuudistus on tulossa?

Toinen varapuhemies Juho Eerola

Ja ministeri Lindén.

Arvoisa puhemies! Isojen lakiuudistusten tekeminen ei tietenkään ole yhden kuukauden eikä kahdenkaan kuukauden asia. Me käynnistämme sen nyt tämän hallituskauden aikana, jota on vielä jäljellä tässä vajaa vuosi. Se tulee jatkumaan yli tämän hallituskauden ajan, koska me tarvitsemme täällä juuri sitä yhteistä laajaa konsensuskeskustelua täysin riippumatta siitä, minkä väriset ja minkälaisen koalition muodostamat hallitukset meillä tulevaisuudessa on. Tämä on meidän kaikkien yhteinen asia. Tässä tarvitaan parlamentaarista yhteistyötä.

Samalla tavalla kuin tässä ministerikollega Andersson äsken kiitteli edustaja Hyrkön puheenvuoroa, se osui voimakkaasti myös minuun, ja siinä tuli juuri niitä samoja elementtejä, joita tuli silloin, kun kokosin maan johtavat lasten ja nuorten mielenterveyden ja terveyden ja lastensuojelun asiantuntijat koolle. Meidän täytyy hyvin laaja-alaisesti käydä kaikkia näitä asioita läpi ja nimenomaan paneutua siihen ennaltaehkäisyyn, koska siinä ei todellakaan ole hirveän paljon järkeä, että me hyvin kalliisti erikoissairaanhoidossa hoidamme sitä kaikkein kärjistyneintä ongelmaa ja samalla me ylläpidämme rakenteita, [Puhemies koputtaa] jotka aiheuttavat niitä ongelmia.

Toinen varapuhemies Juho Eerola

Edustaja Sarkomaa.

Arvoisa herra puhemies! Lastemme suojelu on meidän aikuisten tärkeimpiä tehtäviä. Päihderiippuvaisten äitien kuntoutuspalvelut ovat erittäin tärkeä osa lastensuojelua. Ministeri Lindén, totesitte, että ennaltaehkäisy on tärkeintä. Kysyn nyt: mihin toimiin te olette ryhtyneet sen puolesta, että äitien päihdepalvelut toimisivat? Eduskunta on lisännyt Pidä kiinni ‑hoitojärjestelmään, joka on Ensi- ja turvakotien liiton tuottama kuntoutuspalvelu, lukemattomia kertoja määrärahoja. Tuo kuntoutusjärjestelmä on ollut niin vaikuttava, että kaksi kolmasosaa vakavasti päihdeongelmaisista äideistä on kuntoutunut ja lapsia ei ole tarvinnut ottaa huostaan. Tämä on valtavan hyvä tulos. Me edellytimme eduskunnassa, että osana sosiaali- ja terveydenhuollon uudistusta hallitus löytää keinot, joilla turvataan tuo päihdekuntoutus ja Ensi- ja turvakotien liiton valtavan hyvä työ. Kysyn nyt: mitä toimia on tehty, ja miten te näette, miten tällä hetkellä tuo päihdekuntoutus toimii?

Toinen varapuhemies Juho Eerola

Näin. — Ja ministeri Lindén.

Arvoisa puhemies! Nimenomaan tämä asia, mistä edustaja Sarkomaa äsken puhui, äitien ja odottavienkin äitien päihdekuntoutus, on äärimmäisen tärkeä kysymys. Muistutan siitä — vaikka se on meille kaikille tuttu asia — että meillä käytännössä kunnat ja kuntayhtymät ovat nyt vastuussa näistä palveluista. Meillä on täällä käsissä lainsäädäntö, meillä ovat ne isot rakenteet. Itse näen, että esimerkiksi sote-uudistuksella — tiedän, että tämä vastaus ei teitä varmasti tyydytä — ja niillä rakenteilla, joita olemme luoneet, niin että me pystymme yhdistämään erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon ja sitten sosiaalipalvelut ja perusterveydenhuollon, me pystymme paremmin myös tällaisiin eriytyneisiin tilanteisiin vastaamaan. Toki sitten myös erilaiset hankkeet, joilla me pystymme parhaita käytäntöjä levittämään maassa, ovat mahdollisia silloin, kun meillä on vähemmän toimijoita verrattuna esimerkiksi kolmeensataan kuntaan tässä järjestelmässä. Käytännössä sitten erilaiset hankkeet, joita on esimerkiksi tulevaisuuden sote-keskus ‑hankkeen osana merkittävästi rahoitettu tämän hallituskauden aikana, [Puhemies koputtaa] tuovat osaltaan tähän ratkaisua.

Toinen varapuhemies Juho Eerola

Näin. — Ja otetaan tähän tämän aihealueen loppuun vielä asiakokonaisuuden esitellyt edustaja Antikainen, olkaa hyvä.

Kiitos, arvoisa herra puhemies! Lastensuojelun uudistamistyöryhmän ehdotuksiin pohjautuva hallituksen esitys oli lausuntokierroksella keväällä 2021. Lausuntopalaute koski esimerkiksi lain vaikeaselkoisuutta ja pirstaleisuutta. Oikeusasiamiehen kansliasta kerrottiin, että uudistukset lakiin olisivat totta tosiaan välttämättömiä mutta ministeriössä uudistuksia ei viety eteenpäin rahasyistä.

Te kerrotte paljon kauniita sanoja, mutta tosiasia on se, että hallitus ei ole antanut rahoitusta tarpeeksi, jotta ministeriö olisi voinut valmistella lastensuojelulain uudistuksia. Tällainenko on teidän tärkeysjärjestyksenne, että kaikista heikoimmassa asemassa olevien lasten ja nuorten asioista tingitään? Tämäkin asia jää seuraavalle hallitukselle, ja se tarkoittaa, että lastensuojelun ongelmat vain jatkuvat ja varsinkin lapset joutuvat kärsimään. Ministeri Lindén, pystyisittekö te [Puhemies koputtaa] priorisoimaan rahat ministeriössänne niin, että rahat lastensuojelun ongelmien korjaamiseen löydetään?

Toinen varapuhemies Juho Eerola

Näin. — Ja nyt ministeri Aki Lindén.

Arvoisa puhemies! Se merkittävin uudistus, joka tehtiin tässä salissa, oli se, että me panostimme merkittävästi lisää rahoitusta nimenomaan tähän lastensuojelun avohoitoon, niin kuin kerroin. Siellä määrittelimme, kuinka monta lasta voi enintään olla yhdellä sosiaalityöntekijällä, [Sanna Antikaisen välihuuto] ja siinä sitten tuli porrastettu uudistus. Mutta siinä yhteydessä me huomasimme, että ei voi jokaista yksityiskohtaa siellä erikseen mennä korjaamaan, ja päätimme käynnistää tämän kokonaisuudistuksen. [Mari Rantanen: Se kestää liian kauan!]

Kyllä tämä hallitus on enemmän tukenut lapsiperheitä — lukuisilla eri tavoilla — verrattuna mihinkään aikaisempaan hallitukseen. Tiedämme, että tällä hetkellä perheet ja lapset elävät erittäin haastavissa tilanteissa, ja voidaan aina sanoa, että mikään ei ole ollut tarpeeksi, mutta tällä tiellä tulemme ehdottomasti vielä jatkamaan. [Sanna Antikaisen välihuuto]

Arvoisa puhemies! Noin joka kahdeksas nuori jättää peruskoulun vailla riittäviä valmiuksia jatko-opintoihin — joka kahdeksas. Peruskoulusta ei saisi valmistua ilman riittäviä luku-, kirjoitus- ja laskutaitoja. Tähän liittyy ajatus perustaitojen osaamistakuusta. Tarvitaan yksilöllisempää peruskoulua, jossa opintojen etenemistä voidaan tukea nykyistä paremmin. Esimerkiksi oppivelvollisuuden pidentäminen ei auta peruskoulun vahvistamisessa, pelkkä velvollisuuden pidennys ei tuo perusopetuksen laatuun uutta. Korona-aika toi mukanaan uusia haasteita ja oppimisvajetta paikattavaksi.

Kokoomus kannattaa oppimisen tuen uudistamista kaikilla koulutusasteilla. Näin varmistamme, että oppilas saa tarvittaessa pienryhmämuotoista opetusta ja henkilökohtaista tukea. Perusopetuksen laadun vahvistaminen on aivan välttämätöntä. [Puhemies koputtaa] Kysyn opetusministeriltä: miksi ette ole tuoneet eduskunnalle esitystä oppimisen tuen uudistamisesta?

Toinen varapuhemies Juho Eerola

Näin. — Ja ministeri Andersson.

Arvoisa puhemies! Lyhyt vastaus kysymykseen on se, että ensin pitäisi tietää, mitä tehdä eli miten me haluamme uudistaa oppimisen tuen järjestelmää peruskoulussa ja miten me halutaan muuttaa lainsäädäntöä erityisesti niin, että me saadaan ohjattua oppimisen tukeen lisää resursseja, koska se on käytännössä se kaikkein suurin pula ja ongelma perusopetuksessa tällä hetkellä. Me käynnistimme heti tämän hallituskauden alussa laajan asiantuntijatyön. Meillä on siis työryhmä, joka parhaillaan tekee esityksiä siitä, miten oppimisen tuen järjestelmää pitäisi Suomessa uudistaa. Tämän työryhmän työskentely loppuu elokuun lopussa, eli silloin tulee loppuraportti ja myöskin toimenpide-ehdotuksia siitä, miten lainsäädäntöä pitää uudistaa.

Minä lähden siitä, että jos oppimisen tuen järjestelmää uudistetaan Suomessa, niin se kannattaa tehdä kunnollisilla resursseilla, ja käytännössä tämä tulee siis olemaan seuraa-vien eduskuntavaalien kysymys, sitoutuvatko suomalaiset eduskuntapuolueet uudistamaan oppimisen tuen järjestelmää ja sitoutuvatko [Puhemies koputtaa] puolueet myöskin laittamaan siihen riittävästi rahaa. [Ben Zyskowicz: Tämäkin jää siis seuraavalle hallitukselle, ei yllätä!]

Toinen varapuhemies Juho Eerola

Näin. — Ja nyt te edustajat, jotka tästä koulutuspolitiikasta haluatte esittää lisäkysymyksiä. — Edustaja Vikman jatkaa. [Sofia Vikman: Arvoisa puhemies! Näyttää siltä, että...] Nyt näyttää siltä, että mikrofoni on kiinni.

Arvoisa puhemies! Näyttää siltä, että pysyvät panostukset opetukseen jäävät seuraavan hallituksen tehtäväksi. Opetuksen kentällä tilanne on se, että hankehumpan sijaan [Välihuutoja vasemmalta] tarvitaan työrauhaa ja pysyvää rahoitusta. Hallituksen hankehumppa näännyttää opettajat, ja oppimistulokset eivät parane.

Varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen laadun ja tasa-arvon vahvistamiseen jaetulla avustuksella on saatu palkattua lisää henkilöstöä, vahvistettua sitä oppimisen tukea ja pienennettyä ryhmäkokoa. Nämä tärkeät rahat päättyvät kuitenkin vuoden lopussa. Se näkyy suoraan leikkauksena opetuksen arjessa. Päiväkotien ja koulujen rakenteellisia ongelmia ei paikata vuosittaisilla hankerahoilla; tarvitaan korjausliike pitkäjänteisyyteen ja perustaitoihin. Kysyn: miksi hallitus ei kehysriihessä priorisoinut niin sanottua tasa-arvorahoitusta, vaan käytännössä leikkaatte [Puhemies koputtaa] näistä tärkeistä rahoista? [Välihuutoja vasemmalta]

Toinen varapuhemies Juho Eerola

Ja ministeri Andersson vastaa.

Arvoisa puhemies! [Hälinää — Puhemies koputtaa] Siitä liikkumavarasta, mitä hallituksella oli käytössä viime kevään kehysriihessä, käytettiin merkittävä osa opetus- ja kulttuuriministeriön toimialaan, ja se päätettiin käyttää ammatillisen koulutuksen perusrahoituksen vahvistamiseksi. Ja tiedättekö, arvoisa edustaja, miksi? Edellisen hallituksen ja erityisesti kokoomuksen silloin toteutetut perusrahoituksen leikkaukset ammatillisessa koulutuksessa ovat jättäneet sellaisen loven ja sellaiset jäljet, että niiden parissa me olemme työskennelleet koko tämän hallituskauden ajan. [Hälinää — Vasemmalta: Kyllä!] Olemme lisänneet koulutuksen pysyvää rahoitusta, myös sinne varhaiskasvatukseen ja oppivelvollisuusuudistuksen ja oppilas- ja opiskelijahuollon kautta tehtyjen panostusten kautta niin perusopetukseen kuin toiselle asteelle. Mutta erityisen tärkeää tälle hallitukselle on ollut korjata niitä ongelmia, mitä meillä on ollut ammatillisessa koulutuksessa johtuen niistä jättimäisistä vähennyksistä ammatillisen koulutuksen perusrahoitukseen, [Puhemies koputtaa] jotka edellinen hallitus jätti perinnöksi tälle hallitukselle. [Ben Zyskowicz: Kaiken te olette tehneet velaksi! — Jussi Saramo: Miten kokoomus kehtaa!]

Toinen varapuhemies Juho Eerola

Ja edustaja Multala. [Hälinää — Puhemies koputtaa] Edustaja Multalalla puheenvuoro. Hiljennytään kuuntelemaan.

Arvoisa puhemies! Koulutuksen tasa-arvo eli se, että kaikilla on mahdollisuus saada riittävää, tarvittavaa tukea peruskoulussa ja mielellään jo varhaiskasvatuksessa, on varmasti kaikille tässä salissa tärkeää. Sen vuoksi jo useampi hallitus peräkkäin on panostanut siihen, että myönnetään erillistä hankerahoitusta joka vuosi kunnille siihen, että voidaan kouluissa pienentää ryhmäkokoja ja tarjota lapsille mahdollisimman paljon tukea. Se on aivan totta, että hallitus on myöntänyt esimerkiksi koronan jälkien paikkaamiseen hankerahoitusta, mutta nämä rahat, joita on myönnetty vuosittain ja joita voidaan pitää jo pysyvänä rahoituksen muotona, kun jo niin moni hallitus peräkkäin on niitä myöntänyt, että niitä odotetaan nyt kunnissa, kuitenkin ensi vuoden alussa ovat valitettavasti leikkaantumassa yli 100 miljoonalla. [Ben Zyskowicz: Ohhoh!] Aikooko hallitus budjettiriihessä muuttaa tämän hankerahoituksen pysyväksi ja taata opettajille työrauhan ja pienemmät ryhmäkoot?

Toinen varapuhemies Juho Eerola

Ja ministeri Andersson.

Arvoisa puhemies! Tasa-arvorahoitusta on jaettu, jos oikein muistan, vuodesta 2012 eteenpäin — ne ovat tärkeitä rahoja, koulutuksen kentällä myöskin arvostetaan niitä. Mutta pysyviä rahoja ne eivät ole olleet missään vaiheessa, eli käytännössä jokaisella hallituskaudella nämä tasa-arvorahat ovat olleet määräaikaisia. Ne ovat loppuneet, kun hallituskausi on loppunut, niin teki myöskin edellinen hallitus. Ei minulla ollut mitään pysyvää tasa-arvorahaa siellä odottamassa, vaan tämä hallitus päätti osaltaan käyttää rahaa tasa-arvorahoitukseen tämän hallituskauden aikana, ja aivan kuten aikaisempina kausina, se päättyy, kun hallituskausi päättyy. Toivottavasti seuraava hallitus on omalta osaltaan myöskin valmis priorisoimaan tasa-arvorahoitusta.

Se, minkä tämä hallitus on tehnyt, on se, että me olemme muuttaneet lainsäädäntöä mahdollistaaksemme vakituista pidempiaikaista käyttöä tasa-arvorahoitukseen. Tämä muutos on hyväksytty yksimielisesti eduskunnassa. Jatkossa on mahdollista myöntää tasa-arvorahoitusta jopa neljäksi vuodeksi kerrallaan [Ben Zyskowicz: Miksi te ette myöntäneet?] sen sijaan, että se myönnetään aina yhdeksi vuodeksi kerrallaan, [Puhemies koputtaa] kuten tällä hetkellä. Eli tämä hallitus on nimenomaan parantanut lainsäädäntöä päästäksemme irti tästä hankehumpasta. [Ben Zyskowicz: Ja te lakkautitte nämä rahat nyt vuodenvaihteessa! — Suna Kymäläisen välihuuto]

Toinen varapuhemies Juho Eerola

Nyt ei kuitenkaan aikaa myönnetä enempää. — Edustaja Laiho.

Arvoisa puhemies! Koulussa on nykyään monenlaisia haasteita. Perusopetuksessa tukea ei saa riittävästi, ryhmäkoot ovat isoja, on paljon maahanmuuttajataustaisia lapsia. Aikaisemmin oli niin sanottuja erityisluokkia, joissa oli pienryhmä ja pystyttiin antamaan riittävästi tukea, oli sitten kyse oppimisvaikeuksista tai muusta syystä. Tällä hetkellä suuressa osassa kuntia nämä erityisluokat on poistettu ja lapset integroitu yleisopetukseen. Tavoite on tietenkin hieno ja hyvä, mutta kun ryhmäkoot ovat isoja, niin lapsi ei saa riittävää tukea ja myöskin muu luokka siinä kärsii. Tämä on johtanut siihen, että meidän oppimistulokset ovat todennäköisesti myös siihen liittyen laskeneet. Kysyisinkin opetusministeriltä: oletteko suunnitelleet, että tähän pienryhmään laitettaisiin laissa joku määritelmä, [Puhemies koputtaa] jolloinka lapsella olisi oikeus myös saada opetusta pienryhmässä?

Toinen varapuhemies Juho Eerola

Ja ministeri Andersson.

Arvoisa puhemies! Tämä on juuri sellainen seikka, että ainakin itse odotan tämän asiantuntijatyöryhmän ehdotuksia. Sitten kun me saadaan tietoa, mitä he ehdottavat, on myöskin mahdollista ryhtyä käytännön lainvalmisteluun. Mikään pykälä laissahan ei sano, että ei pitäisi olla pienryhmäopetusta, vaan päinvastoin on äärimmäisen tärkeää, että kunnissa järjestetään opetusta ja oppimisen tukea sellaisella tavalla, joka on kullekin oppijalle se sopivin muoto. Jotkut pärjäävät yleisopetuksen ryhmissä, varsinkin jos on riittävästi tukiresurssia siinä mukana. Toiset tarvitsevat pienryhmäopetusta, ja silloin heille pitää ehdottomasti sitä myöskin järjestää. Jos me lähdetään säätämään tästä velvoittavampaa lainsäädännössä, mikä voi olla hyvä idea, valtion pitää olla valmis myöskin kustantamaan ja korvaamaan näitä kustannuksia kunnille. Eli taas kerran: Pitää tehdä kunnianhimoinen oppimisen tuen uudistus Suomessa. Sitä ei kannata tehdä ilman riittävää rahoitusta, koska silloin me ei myöskään päästä niihin tavoitteisiin, [Puhemies koputtaa] mitä me selvästi yhdessä täällä jaetaan tämän uudistuksen osalta.

Toinen varapuhemies Juho Eerola

Edustaja Purra.

Arvoisa herra puhemies! Esimerkiksi täällä pääkaupunkiseudulla oppimisryhmien koot ja luokkakoot ovat selvästi pienempiä maahanmuuttajavaltaisilla alueilla, ja tämäkään ei asiaa ratkaise. Kuvailen koulumaailmaa: ”Kun käymme läpi kappaleita ja suomennamme niitä, joudun suomentamaan myös suomennokset, joudun selittämään kuvin. Suomen kieli ei kehity, kun ympärillä puhutaan tönkkösuomea. Joudun yksinkertaistamaan puhettani. Kieli köyhtyy. Suomi ei suju, koulu ei suju.” Näin kuvaa monikulttuurisen luokan opettaja Helsingin Sanomissa arkeaan. Tämä on todellisuutta, jota suomalainen maahanmuuttopolitiikka on vuosia tähän maahan rakentanut, ja sitä ei valitettavasti korjata lisäämällä resursseja koulumaailmaan. [Mika Kari: Vastahan te olitte hallituksessa!] Koulut eriytyvät, tapahtuu segregaatiota ja koulushoppaamista, oppimistulokset laskevat — merkittäviä ongelmia oppilaiden keskuudessa. Kysyn ministeriltä: Miten aiotte korjata tämän ongelmallisen maahanmuuton aiheuttamia ongelmia suomalaisessa koulussa? [Puhemies koputtaa] Miten pelastatte Suomen koulujärjestelmän?

Toinen varapuhemies Juho Eerola

Nyt ministeri Andersson.

Arvoisa puhemies! Voin sanoa, että ei sitä voivottelemalla ainakaan korjata, koska en kyllä havainnut edustajan puheenvuorossa yhtäkään ratkaisuehdotusta. [Välihuutoja]

Mitä sitten voi tehdä? Tärkeintä on se, mitä kunnat tekevät asuinalueiden eriytymisen ehkäisemiseksi. [Puhemies koputtaa] Jos meillä on sellainen kehitys, jossa esimerkiksi pienituloisilla perheillä on varaa asua vain tietyissä kaupunginosissa, tämä heijastuu myöskin sinne lähikoulun tulevaisuuteen. Tämä on se kaikkein tärkein asia. Jos asuinalueet jo ovat päässeet eriytymään, silloin me voimme käyttää työkaluna esimerkiksi sitä, miten oppilaaksiottoalue määräytyy — missä minun ymmärtääkseni esimerkiksi Vantaalla on tehty hyvää työtä — ja silloin me voidaan käyttää työkaluna tasa-arvorahoitusta, jolla me kohdennetaan lisää rahoitusta ja lisää resursseja niille alueille, joilla asuu paljon oppilaita, joiden vanhemmat kenties ovat työttömiä tai vieraskielisiä tai joiden koulutustausta on matala. Myöskin painotettu opetus, se miten sitä järjestetään, missä sitä on tarjolla, [Puhemies koputtaa] miten valikointi tapahtuu näihin luokkiin, vaikuttaa tähän kouluvalikointiin.

Toinen varapuhemies Juho Eerola

Seuraavaksi edustaja Gustafsson.

Arvoisa puhemies! [Hälinää — Puhemies koputtaa]

Kun muutamien vuosikymmenten päästä tehdään tutkimus suomalaisesta koulutuspolitiikasta, niin voin sanoa, että tämä hallitus on listan kärkipäässä. [Välihuutoja perussuomalaisten ryhmästä] Hallitus on toteuttanut lupaamansa koulutuksen kunnianpalautuksen, ja kukaan, joka on kuunnellut hallitusta ja opetusministeriä, ei ole voinut välttyä tekemästä tätä johtopäätöstä.

Arvoisa puhemies! Kysyisin vielä opetusministeriltä. Minulle on nyt tärkeää tämä koulutuksen iso kuva, se, mitä ollaan tehty varhaiskasvatuksen hyväksi, esiopetuksen ja peruskoulun kehittämiseksi lisäämällä tasa-arvorahoja, laajentamalla oppivelvollisuutta, lisäämällä yliopistoille ja ammattikorkeakouluille 10 000 uutta aloituspaikkaa. [Riikka Purran välihuuto] Mitä teki edellinen hallitus? Me olemme nyt paikanneet, korjanneet, dramaattisella tavalla tehtyjä virheitä, ja Suomessa on [Hälinää — Puhemies koputtaa] — toistan — edelleen Euroopan paras peruskoulu puutteineenkin. [Ben Zyskowicz: Kaiken olette tehneet velaksi!]

Toinen varapuhemies Juho Eerola

Edustaja Gustafssonilla puheenvuoro.

Ei voi toistaa pidemmälle, koska aika on täyttynyt. — Ministeri Andersson.

Arvoisa puhemies! [Hälinää — Puhemies koputtaa] Kuten edustaja Gustafsson toteaa, niin tämä hallitus on tosiaan tehnyt erittäin paljon panostuksia koko koulutusjärjestelmään aina varhaiskasvatuksesta korkeakouluihin. [Ben Zyskowicz: Ja kaiken velaksi!]

Me olemme lisänneet rahoitusta kaikilla koulutusasteilla, [Hälinää — Puhemies koputtaa] erittäin tarpeellista rahoitusta liian pitkään tässä maassa jatkuneiden leikkausten jälkeen. [Vasemmalta: Juuri näin!] Olemme vahvistaneet oppilas- ja opiskelijahuollon palveluita pysyvällä rahoituksella. Olemme pidentäneet oppivelvollisuutta. Olemme luoneet oppimisen tuen järjestelmän varhaiskasvatukseen, jotta meillä olisi jatkumo sieltä perusopetuksen puolelle. On pienennetty ryhmäkokoja varhaiskasvatuksen puolella, palautettu subjektiivinen oikeus varhaiskasvatukseen, kokopäiväiseen sellaiseen, kaikille lapsille. Parhaillaan on valmistelussa pysyvällä rahoituksella lakimuutos, jolla me tehostetaan koulu-pudokkuuteen liittyvää ehkäisevää työtä perusopetuksen puolella.

Paljon on tehty. Paljon on työtä jäljellä, joten koko sydämestäni toivon, että tässä salissa kaikki puolueet ja edustajat ovat sitoutuneita [Puhemies koputtaa] siihen, että tämä hyvä kehitys jatkuu myöskin tulevien hallituskausien aikana.

Toinen varapuhemies Juho Eerola

Näin. — Ja minä toivon koko sydämestäni nyt, arvoisat edustajat, sitä, että tämä toisten päälle huutaminen loppuu. — Edustaja Mykkänen, olkaa hyvä.

Arvoisa puhemies! Tänään Helsingin Sanomissa on otsikko ”Opettajan työn epäkohdat ovat muualla kuin palkkauksessa”. Näin luonnehtii luokanopettaja opettajan työn kuormittavuuden lisääntymiseen viitaten. Tosiasia on, että tämä hallitus on pysyvät paukkunsa kohdistanut painotetusti oppivelvollisuuden pidentämiseen, jolla on ymmärrettävä tavoite, mutta näin kauempanakin koulutuspolitiikasta täytyy ihmetellä, voiko taata ammatillisen koulutuksen tai lukion kaikille, jos peruskoulusta ei kaikille synny valmiuksia tähän toisen asteen koulutukseen. [Jukka Gustafsson: Sen takia niihin panostetaan koko ajan!] Meillä kasvavasti on luku-, kirjoitus- ja laskutaidottomia peruskoulun päättäviä. Opettajat kokevat paineena hankehumpan, joka ei heidän mielestään tähän tuo ratkaisua. Ministeri Andersson, miten te näette, miten me takaisimme, että peruskoulu pannaan kuntoon ja taataan, että peruskoulun päättötodistus tarkoittaa jatkossakin [Puhemies koputtaa] luku-, kirjoitus- ja laskutaitoa jokaiselle?

Toinen varapuhemies Juho Eerola

Näin. — Ja ministeri Andersson.

Arvoisa puhemies! Tarkennan sen verran, että siis nämä nuoret eivät ole luku- ja kirjoitustaidottomia. Heillä on puutteita, he eivät ole riittävän hyviä siinä, mutta kyse ei siis ole taidottomuudesta, mikä on tärkeää muistaa tässä keskustelussa.

Mikä peruskoulun osalta olisi kaikkein tärkeintä? Kyllä minä nostaisin esille, niin kuin minä sanoin, sen oppimisen tuen järjestelmän uudistamisen. [Ben Zyskowicz: Ei kun me nostettiin se esille!] Se tarvitsee sen uudistuksen riittävällä rahoituksella. Yhtä lailla on keskeistä, että me jatkamme panostuksia varhaiskasvatukseen, joka on yksi osa-alue, johon tämä hallitus on suunnannut paljon pysyviä lisäresursseja tämän kauden aikana, [Ben Zyskowicz: Sekin velaksi!] koska me tiedetään tutkimustiedon perusteella, että erityisesti niiden nuorten kannalta, joilla on jokin haaste tai riski liittyen oppimiseen, on erityisen hyödyllistä, että he osallistuisivat suomalaiseen laadukkaaseen varhaiskasvatukseen.

Mikään tästä ei kuitenkaan poissulje sitä, että vaikka olisikin nuori puutteellisilla taidoilla, kyllä hänestä pitää ottaa koppia silloin toisella asteella, jos on kuitenkin käynyt niin, [Puhemies koputtaa] että ne taidot ovat jääneet puutteellisiksi. Minusta on turha luoda vastakkainasettelua näiden asioiden välille. [Ben Zyskowicz: Mutta eikö ole parempi ottaa koppi jo peruskoulussa? — Jukka Gustafsson: Kyllä, näin toimitaan!]

Toinen varapuhemies Juho Eerola

Ja seuraavaksi edustaja Kemppi.

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Mykkänen otti hienosti esiin sen, miten tämä hallitus investoi oppivelvollisuusiän pidentämiseen. Se oli merkittävä ja tarpeeseen tuleva uudistus. Yhtä paljon on onneksi resursoitu myös varhaiskasvatukseen, ellei enemmänkin, korkeakoulutukseen osaajapulan ratkaisemiseksi. Koulutuskentällä meillä on paljon isoja hankkeita mennyt tai edessä.

Oikeus kouluun ja riittävään tukeen on yksi lasten tärkeimmistä oikeuksista. Siitä huolimatta lasten oikeudet oppimiseen ovat kuitenkin edelleen puutteellisia. Pidän tärkeänä, että keskusteluun nostetaan myös konkreettisia asioita emmekä liiku vain ylätasolla. Nimittäin lapsen oikeusturvan kannalta olisi äärimmäisen tärkeää, että saisimme aveille mahdollisuuden puuttua näihin tuen tarpeen laiminlyönteihin. Kaikki meidän lapset, jotka ovat saaneet esimerkiksi nepsy-diagnoosin, neuropsykiatristen häiriöiden diagnoosin, eivät saa tällä hetkellä riittävää tukea koulusta: psykologipalveluita, kuraattoripalveluita, koulunkäynnin avustajia. Pitäisin erittäin tärkeänä, että me liikkuisimme tässä. [Puhemies: Ja nyt kysymys!] Miten, ministeri Andersson, voisimme edistää tätä?

Toinen varapuhemies Juho Eerola

Noin. — Miten ministeri Andersson?

Arvoisa puhemies! Aluehallintovirastoilla on toki siis vastuu valvoa sitä, että koulutuksen järjestäjät noudattavat lakia omassa toiminnassaan, ja on totta kai tärkeätä, että me myöskin huolehditaan avien resursseista ja ikään kuin toimintamahdollisuuksista huolehtia siitä omasta toiminnastaan ja myöskin tästä lainvalvonnasta.

Silloin kun me puhutaan tuen tarpeessa olevista lapsista, niin pitää muistaa — aivan kuten edustaja myöskin omassa puheenvuorossaan toi esille — että kyse ei aina ole sivistystoimen tarjoamista palveluista ja niiden riittävyydestä vaan voi myöskin olla kyse tukipalveluista, joista esimerkiksi sosiaali- ja terveystoimi vastaa. Jos olisi yksi seikka, mitä sanoisin siitä, mitä opettajat minulle nostavat esille ja mitä he kaipaisivat oman työnsä tueksi, niin hyvin usein se viesti on, että olisi paremmat lasten ja nuorten mielenterveyspalvelut, että meillä olisi toimivampi palvelupolku silloin oppilas- ja opiskelijahuollon jälkeen. Eli tärkeää on koko tämä palveluketju, kaikki ne ammattilaiset, jotka työskentelevät nuorten kannalla, [Puhemies koputtaa] se, että sitä palvelua on riittävästi.

Toinen varapuhemies Juho Eerola

Ledamot Adlercreutz.

Ärade talman! Det är viktigt att vi i den här salen inte heller målar upp barn som har svårigheter att lära sig något av de nationella språken som ett problem. Skolsegregation är ett problem. Vi ska stöda barnen i sin språkinlärning.

On tärkeää, että taistelemme toki segregaatiota vastaan, mutta ei pidä tässä syyllistää niitä lapsia, joilla on vaikeuksia oppia maan kieliä.

RKP on usein nostanut esille ensikertalaiskiintiöiden ongelmat. Nyt ministeri Honkonen ei ole täällä, mutta tähän liittyy toki oleellisesti myöskin lukiojärjestelmä ja se, että oppilaat käytännössä jo 15-vuotiaana joutuvat tekemään pitkälle johtavia päätöksiä oman opintopolkunsa suhteen, päätöksiä, jotka määrittävät, mitä kirjoittavat ylioppilaskokeissa ja mihin he voivat sitten pyrkiä jälkeenpäin. Näettekö te, ministeri Andersson, tämän nuorille haasteena ja ongelmana, joka lisää käytännössä paineita ehkä liian varhaisessa iässä sen lisäksi, että nämä painotukset nyt tiettävästi ovat johtaneet siihen, että kieliä opiskellaan [Puhemies koputtaa] yhä vähemmän ja luonnontieteitä painotetaan sillä tavalla, joka ei kaikille lapsille [Puhemies: Aika on täynnä!] ole eduksi?

Toinen varapuhemies Juho Eerola

Ministeri Andersson.

Arvoisa puhemies! Edustaja viittaa tässä tähän korkeakoulujen opiskelijavalintauudistukseen, joka on tehty, ja tähän pisteytystyökaluun, jolla pisteytetään eri ylioppilastodistuksen arvosanoja ja aineita. Olemme kollega Honkosen kanssa tästä paljon keskustelleet, ja meillä on huolta siitä, miten tämä järjestelmä on vaikuttanut lukiokoulutuksen yleissivistävään rooliin ja nuorten kokemiin paineisiin.

Itse pisteytystyökalu on korkeakoulujen päätettävissä oleva asia, mutta meillä on totta kai dialogia myöskin korkeakoulujen suuntaan, ja siellä on parhaillaan käynnissä työ, jossa arvioidaan, miten tämä pisteytystyökalu pitäisi uudistaa. Ehkä sellaisia keskeisiä viestejä, mitä minulla on ollut, on, että on tärkeää, että pääsykoe säilyy väylänä yliopistoon ja korkeakouluun, koska se on myöskin viesti nuorille, että on muita tapoja ja väyliä päästä opiskelemaan, vaikka epäonnistuisikin ylioppilaskirjoituksissa. Ja toivon myöskin, että katsotaan tätä pisteytystyökalua siitä näkökulmasta, että kyllä [Puhemies koputtaa] nämä pisteytykset tällä hetkellä hyvin voimakkaasti ohjaavat opiskelijoiden ainevalintoja. [Jukka Gustafsson: Erinomainen puheenvuoro taas kerran!]

Toinen varapuhemies Juho Eerola

Näin. — Ja vielä aihealueen esille nostanut edustaja Vikman.

Arvoisa puhemies! Suuri osa hallituksen koulutuspanoksista on määräaikaisia ja päättyvää hankerahoitusta. Kun puhumme perusopetuksen ja varhaiskasvatuksen tasa-arvorahoituksesta, se tarkoittaa nimenomaan rahoja, joilla on saatu palkattua lisää kipeästi kaivattua henkilöstöä, vahvistettua oppimisen tukea ja pienennettyä ryhmäkokoja. Ja nämä rahat ovat nyt suurelta osin, merkittäviltä osin, ensi vuodelle päättymässä. Vaikka hallitus on antanut opetusministerin mainitseman esityksen tasa-arvorahoituksen vakinaistamisesta, hallitus ei kuitenkaan ole tehnyt päätöstä rahoituksen pitämisestä nykytasolla edes ensi vuonna. Miksi ei?

Toinen varapuhemies Juho Eerola

Miksi ei, ministeri Andersson?

Arvoisa puhemies! Oikeastaan vastasin tähän kysymykseen jo aikaisemmin. Siis tämä hallitus on lisännyt koulutukseen niin pysyvää kuin määräaikaista rahoitusta. Meillä esimerkiksi ensi lukuvuodelle juuri päätettiin siitä, että tämä koronarahoitus jatkuu yli sadalla miljoonalla niin, että me pystymme jakamaan koronatukirahoja koulutuksen järjestäjille myöskin lukuvuodelle 22—23. Ja kun hallitus istui kehysriihessä, teimme merkittävän päätöksen siitä, että näistä ammatillisen koulutuksen tulevaisuusinvestoinneista [Sofia Vikmanin välihuuto] vakinaistetaan 50 miljoonaa, ja se haluttiin priorisoida siksi, että ammatilliseen koulutukseen kohdistui niin suuria leikkauksia kokoomuslaisen opetusministerin johdolla edellisellä kaudella.

Panostukset peruskouluun ja varhaiskasvatukseen varmasti jatkuvat myöskin ensi hallituskaudella, ja toivottavasti saan olla mukana päättämässä myös niistä rahoista. [Ben Zyskowicz: Leikkasitte ne ensi vuodelta kuitenkin pois!]

Arvoisa herra puhemies! Elinkustannusten nousun vaikutusten torjumiseksi tarvitaan monenlaisia toimia. Nyt en kysy tarvittavien veronkevennysten perään, kun ministeri Saarikko ei ole paikalla. Mutta tarvittaisiin erityisiä toimia myös esimerkiksi lapsiperheille — vaikkapa korottamalla lapsilisiä ja sitomalla ne indeksiin — mutta myös ikääntyvälle väestölle, josta monet tällä hetkellä pohtivat, onko varaa ostaa lääkkeitä vai ruokaa.

Nostan esiin nyt erään satojatuhansia suomalaisia koskettavan ongelman eli kakkostyypin diabeteslääkkeiden korvaukset, jotka leikattiin viime vaalikaudella. Silloin eduskunta edellytti, että näitä muutoksen vaikutuksia on seurattava. Reilu vuosi sitten tehtiin selvitys, jossa todettiin juuri se, mitä pelättiin, eli että diabetesta sairastavien hoitotasapaino on heikentynyt tämän seurauksena. [Puhemies koputtaa] Aiotteko, hallitus, korjata tämän ja nostaa nämä ylempään erityiskorvausluokkaan?

Toinen varapuhemies Juho Eerola

Näin. — Ministeri Sarkkinen.

Arvoisa puhemies! Todellakin, kuten kysyjä toteaa, lapsiperheiden lisäksi tämä elinkustannusten laaja nousu vaikuttaa monen muunkin ihmisryhmän, pienituloisten ihmisten, toimeentuloon, ja siinä yksi ihmisryhmä ovat ikäihmiset, pienituloiset eläkeläiset.

Hallitus on tehnyt merkittäviä panostuksia pieniin eläkkeisiin, niin tasokorotuksia kuin nyt tämän ylimääräisen kansaneläkeindeksin korotuksen. [Kimmo Kiljunen: Työeläkkeisiin myös!] Ja nyt syksyllä takuueläke tulee olemaan sata euroa suuremmalla tasolla kuin se oli hallituksen aloittaessa. [Ben Zyskowicz: Ja tämäkin velaksi!] Eli olemme tehneet erittäin merkittäviä panostuksia pienituloisten eläkeläisten toimeentuloon.

Mutta, kuten kysyjä toteaa, myös menot vaikuttavat paljon pienituloisten eläkeläisten elämässä selviytymiseen ja rahan riittävyyteen, ja lääkekustannukset ja sairastamisen kustannukset ovat siinä erittäin merkittävässä roolissa. Itse näen, että lääkekustannuksiin tulee tehdä jatkossa parannuksia sillä tavalla, että esimerkiksi lääkekattoja tarkistetaan [Puhemies koputtaa] alemmalle tasolle [Puhemies: Nyt tuli katto vastausajassa!] tai yhdistetään muihin, ja näen, että tästä tulee käynnistää selvitystyö myös jatkossa.

Arvoisa puhemies! Kuntatyöntekijät tekivät eilen sopimuksen, jossa palkankorotukset ovat 2 prosenttia plus 5,1 prosenttia viiden vuoden aikana. Tämä ei kuitenkaan ole lopullinen sopimus, koska hoitajat ovat vaatineet paljon korkeampia palkankorotuksia, ja jos nämä palkankorotukset toteutuvat, neuvotellaan tämä sopimus uudelleen. Kunnat ovat kuitenkin budjetoineet vain 1—2 prosenttia palkankorotuksiin. Kysyisinkin ministeri Paaterolta: mistä nämä rahat otetaan, [Ben Zyskowicz: Velaksi!] jotka nyt tulevat näihin palkankorotuksiin?

Toinen varapuhemies Juho Eerola

Näin. — Ministeri Paatero, mistä otetaan rahat?

Arvoisa herra puhemies! Kuntien valtionosuuksia on tällä hallituskaudella lisätty. Jo ennen koronaa lisäsimme noin miljardilla edellisen hallituskauden leikkauksiin — se tuntuu olevan täällä tämän päivän yleinen aihe. Elikkä kuntien taloudellinen tilanne on tällä hetkellä varsin hyvä, ja kun kunnat kuitenkin yhä edelleen saavat verottaa, niin kunnathan myöskin säätelevät omaa budjettiaan valtionosuuksien lisäksi, itse asiassa suuremmaksi osaksi, omilla verotuloillaan.

Tämä kohtuullinen palkankorotus, joka on tulossa, on aivan varmasti molempien, sekä työnantajan että työntekijäjärjestöjen, osalta vastuullisesti katsottu niin, että kunnat tästä tulevat selviämään, ja niin, että he ansaitsevat sen palkankorotuksen. [Oikealta: Verorasitus nousee!]

Kiitos, arvoisa puhemies! Ilta-Sanomien mukaan presidentti Sauli Niinistö sanoi, että jos Natosta olisi annettu etukäteen toisenlaista viestiä, ei sinne kukaan olisi hakemusta lähettänyt. Hyvät kollegat, eikö tämä olekin aika noloa?

Kysyin viime viikolla puolustusministeriltä, oletteko kanssani samaa mieltä, että meidän pitää pikaisesti peruuttaa Nato-hakemus. Kysyn nyt uudelleen puolustusministeriltä: joko nyt olette kanssani samaa mieltä? — Kiitos.

Toinen varapuhemies Juho Eerola

Ja puolustusministeri Kaikkonen.

Arvoisa puhemies! En ole. [Naurua]