Suullinen kysymys opettajankoulutuksen  lakkauttamisesta  Savonlinnassa (Satu Taavitsainen sd) | Suullinen kysymys työllisyyttä edistävistä toimista (Antero Vartia vihr) | Suullinen kysymys sote-uudistuksen tavoitteista (Hanna Sarkkinen vas) | Suullinen kyselytunti

Arvoisa puhemies! Maanantaina Etelä-Savossa oli surun päivä, kun saimme tiedon Savonlinnan opettajankoulutuksen lakkauttamisesta. Savonlinnan OKL:n työ on laadullisesti huipputasoa. Opettajien koulutus eri puolilla Suomea on erittäin tärkeää, koska maamme sivistystaso perustuu osaaviin, ammattitaitoisiin opettajiin. Viime kaudella opetusministeri Jukka Gustafsson piti huolen koulutuksen säilyttämisestä Savonlinnassa. Lakkautuspäätös on satojen työpaikkojen, miljoonien verotulojen sekä ostovoiman menetys Savonlinnan kaupungille ja koko Etelä-Savon maakunnalle. 850 opiskelijaa on tuonut elämänvoimaa, ja heidän lähtönsä heikentää maakuntamme vetovoimaa, aluetaloutta, opetus- ja kulttuuritasoa ja pätevien opettajien saamista töihin päiväkoteihin ja kouluihin.

Arvoisa opetusministeri! Miksi ette puuttunut tilanteeseen? (Puhemies koputtaa) Miksi te ette tätä asiaa hoitanut, kuten edellinen opetusministeri toimi Savonlinnan puolesta?

Arvoisa puhemies! Itä-Suomen yliopiston päätös lakkauttaa Savonlinnan opettajankoulutuslaitos ja siirtää toiminnot ja opettajankoulutusta sieltä Joensuuhun on raskas päätös tietenkin Savonlinnan alueelle. Tässä salissakin lukuisat kansanedustajat alueelta ovat tehneet kovasti töitä tätä asiaa vastaan, mutta haluan korostaa sitä, että päätöksenteko tässä kysymyksessä on perustuslakimme ja yliopistolakimmekin mukaan vahvasti yliopistoilla eli autonomian piirissä, ja tosiaan silloin päätöksentekijätaho tässä kysymyksessä on Itä-Suomen yliopisto. Hallitus keskusteli siitä mahdollisuudesta, että olisimme voineet jatkaa sitä 2 miljoonan euron lisärahoitusta, mutta käsityksemme mukaan se ei olisi vaikuttanut Itä-Suomen yliopiston päätökseen.

Puhemies Maria Lohela

Pyydän niitä edustajia, jotka haluavat esittää lisäkysymyksiä, ilmoittautumaan.

Arvoisa puhemies! Kyllä yliopistojen autonomia oli silloinkin, kun Gustafsson asioita hoiti. Minulla on tässä yliopiston edustajan lausunto sanomalehti Karjalaisesta: "Selkeätä tarjousta asiasta ei ole meille missään vaiheessa tullut suullisena eikä kirjallisena. Nyt annetaan ymmärtää, että meille on tarjottu rahaa ja olemme siitä kieltäytyneet. Tämä ei ole tilanne, Mönkkönen vakuuttaa." Tämä on valtavan iso asia Savonlinnalle, ja tuon hallitukselle terveisenä, että koko Etelä-Savon maakunta on pettynyt. Selvästikin teiltä puuttuu tahtotila. Toimintanne on aivan käsittämätöntä: koulutuspaikat keskitetään, junavuorot lopetetaan, posti ja taksit eivät kohta enää kulje, käräjäoikeuksia lopetetaan, poliisilaitoksia suljetaan, ja kohta suljettaneen yliopistokeskuksetkin.

Arvoisa ministeri Vehviläinen, miksi te annatte käyttää koulutussäästöjä ideologisen keskittämisen välineenä? Miksi sallitte kasvavat alue-erot ja lisäätte alueiden välistä epäoikeudenmukaisuutta?

Arvoisa puhemies! Tässä tuli kyllä aikamoinen lista, jonka niputitte nyt tähän yhteen päätökseen. Totean sen, että kaikki, jotka ovat lakkautuksia, ovat jonkun yksittäisen kaupungin tai kunnan tai koko maakunnan kannalta aina hankalia. Kuten ministeri Grahn-Laasonen jo edellä totesi, me kävimme hallituksen keskuudessa tästä OKL-asiasta ja Itä-Suomen yliopistoasiasta keskustelua, mutta meille kyllä tuli selkeä viesti siitä, että yliopisto olisi halunnut pidempiaikaisen ratkaisun, että ei sellaista aina muutama vuosi kerrallaan, ja sellaista ratkaisua — kun te viittasitte tässä ministeri Gustafssoniin aikaisemmin — ei myöskään tässä neljän vuoden aikana ole haettu. Itse ajattelen sillä tavalla, että meidän pitää katsoa alueellistamista ja ylipäänsä alueitten kehittämistä laajasti yhdessä, ja meillä on tämä alueellistamisen koordinaatiotyöryhmä, jota vetää valtiosihteeri Jari Partanen, ja me olemme nyt tekemässä, juuri parasta aikaa, sellaista selvitystä, jossa katsotaan, että pystyttäisiin minimoimaan niin, että tällaisia lakkautuspäätöksiä mahdollisimman vähän sattuisi samoille paikkakunnille. Ne ovat erittäin (Puhemies koputtaa) hankalia.

Arvoisa puhemies! Oikeastaan ministeri Vehviläinen kaiken oleellisen tässä totesikin, mutta haluan vielä kertoa tämän tapahtuneen taustoista. Eli 8 vuotta sitten silloinen opetusministeri Sarkomaa pystyi 2 miljoonan euron lisärahoituksella turvaamaan opettajankoulutuksen jatkon, ja sen jälkeen ministeri Gustafsson, mutta tilanne on siinä mielessä elänyt, että se edellyttäisi siellä Savonlinnassa huomattavan suuria investointeja, ja tämän pohjalta Itä-Suomen yliopisto ei ole esittänyt meille pyyntöä tästä 2 miljoonan euron lisärahoituksesta. Keskustelimme kuitenkin tästä mahdollisuudesta hallituksen piirissä, ja niin kuin ministeri Vehviläinen kertoi ja itsekin aiemmin kerroin, se ei olisi tätä päätöstä käsityksemme mukaan muuttanut suuntaan tai toiseen. Nyt meidän tehtävämme onkin katsoa vahvasti tulevaisuuteen ja pohtia niitä keinoja, millä tavalla Savonlinnan alue voi tulevaisuudessa kehittyä ja säilyä elinvoimaisena, ja sitten toisaalta (Puhemies koputtaa) tärkeä kysymys on opettajankoulutuksen kehittäminen Suomessa laajemmin.

Arvoisa puhemies! Tässä tarkkaavainen kuulija kyllä huomaa nyt sen, että tässä nyt ei välttämättä olla kovin kaukana siitä, että Savonlinnan opettajankoulutus voisi siellä jatkua. Tämä on tietysti minulle henkilökohtaisesti hyvin tärkeä asia, koska tein paljon töitä sen suhteen. Ja me tiedämme, (Timo Heinonen: Miksi lopetitte Hämeenlinnan opettajankoulutuksen?) että Savonlinnan opettajankoulutus on poikkeuksellisen laadukasta. Opiskelijat valmistuvat tavoiteajassa. Yksi kolmasosa suorittaa kaksoistutkinnon: luokanopettajan pätevyyden ja aineenopettajan pätevyyden.

Nyt, arvoisa pääministeri, anteeksi, että kysyn tämän teiltä, mutta tässähän on kysymys aluetalouden ja Savonlinnan kaupungin kannalta yli 100 miljoonasta eurosta. Minusta teidän kannattaisi nyt ottaa tällainen poliittisen vaikuttamisen sauva käteenne ja pyrkiä vielä vaikuttamaan, kun toukokuussa ovat nämä neuvottelut (Puhemies koputtaa) ministeriön ja yliopiston välillä, että löydettäisiin ratkaisu tähän. Otatteko sauvan käteen?

Arvoisa puhemies! Tämä Savonlinnan päätös on erittäin ikävä ja valitettava. Me kävimme hallituksen kesken keskustelua siitä, ja meillä oli valmius tämäntyyppisen rahoituksen jatkamiseen, ja tieto siitä on saatu yliopistolle. Odotimme yliopistolta ehdotusta siitä, että tämmöisen rahoituksen turvin jatkuvuus voitaisiin taata, jotta me pystymme sitten asiaa käsittelemään eteenpäin. Vieläkään se ei ole liian myöhäistä. Jos yliopisto tällaisen ehdotuksen tekee, niin otamme sen mielellämme käsittelyyn.

Talouden raamit ovat äärimmäisen tiukat, kuten me kaikki tiedämme. Minäkin vierailin yliopistolla ja keskustelin nimenomaan tästä kysymyksestä, ja kyllä silloinkin oli aika selkeä viesti se, että välttämättä tämä 2 miljoonaa euroa vuodessa, tämän rahoituksen jatkaminen, ei enää tätä päätöstä muuttaisi miksikään. Mutta me puoleltamme (Puhemies koputtaa) olemme valmiita tätä miettimään, jos sieltä tulee ehdotus.

Arvoisa puhemies! Keskusta on aina kertonut olevansa maakuntien puolustaja. Siksi onkin kummallista, että tämä keskustajohtoinen hallitus vie maakunnista tuomioistuimet, poliisit, postit ja jopa raideliikenteen. (Välihuutoja) Tosin aluepolitiikkaa ei mainita hallitusohjelmassakaan, joten siinä mielessä linjassa mennään. Tähän peilaten esimerkiksi Fimean alueellistamispäätöksen purkaminen on ymmärrettävää mutta ei suinkaan hyväksyttävää.

Pohjois-Karjalassa viimeisin kauhistuksen aihe on ehdotus oman alueen pelastustoimen lopettamisesta. Pohjois-Karjalan pelastustoimi on toiminut niin tehokkaasti ja alueen erityispiirteet huomioiden, että saman mallin voisi kopioida koko Suomeen. Miksi pitää rikkoa sitä, mikä toimii hyvin? Millaisiin kustannusvaikuttavuusanalyyseihin tällainen ehdotus oikein perustuu?

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin minä haluan kyllä sanoa tähän aluepolitiikkaan ja aluekehittämiskeskusteluun, että ei tässä nyt ole puhdas kaula kenelläkään tässä salissa. (Paavo Arhinmäki: Kaikkein vähiten keskustalla! — Keskustan ryhmästä: Höpö höpö!) Kaikki hallitukset, hallituspuolueet, myös kaikki nyt oppositiossa olevat, ovat olleet tekemässä keskittäviä päätöksiä. Esimerkiksi edustaja Merja Mäkisalo-Ropponen muistaa varmasti, että viime vaalikaudella esimerkiksi muodostettiin Itä-Suomen poliisilaitos, ja Pohjois-Karjalan poliisilaitos jouduttiin silloin lakkauttamaan, yhdistettiin vaalipiirejä pelkästään Itä-Suomessa — niin että minä haluan todeta, että sellainen puhdasotsaisuus, että joku ei olisi tehnyt keskittämispäätöksiä, ei pidä paikkaansa.

Mutta sitten tästä pelastustoimen asiasta: Me olemme jo aiemmin linjanneet, että pelastustoimi irrotetaan kuntapohjasta ja se tulee valtiorahoitteiseksi. Sisäministeriö on esittänyt nyt, että järjestämisvastuu olisi viidellä — eli yliopistollisten keskussairaaloiden yhteydessä — (Puhemies: Aika on täynnä!) mutta tuotanto kaikilla 18 maakunnalla.

Arvoisa rouva puhemies! Opetusministeri lähetti syksyllä yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen johdoille avoimen kirjeen, jossa hän peräänkuulutti osaamisen keskittämistä. Sama tavoite on vahvasti esillä myös hallitusohjelmassa, jossa todetaan, että hallitus tukee rahoituksella alueellisia ja alakohtaisia vahvoja osaamiskeskittymiä. Ei kai tämän todella pitänyt tarkoittaa sitä, että hallituksen tavoite osaamisen keskittymisestä tarkoittaa, että hyvin toimivia ja edistyksellisiä yksiköitä, kuten Savonlinnan opettajakoulutus, todella lakkautetaan? Savonlinnasta lakkautettiin jo synnytykset, ja keskussairaalan alasajoa on ollut tietyllä tavalla. Nämä molemmat asiat, ja nyt vielä opettajankoulutuslaitoksen lakkauttaminen, vaikuttavat hyvin, hyvin vahvasti tuon kaupungin, Savonlinnan, ja sen ympäristön tilanteeseen.

Savonlinna ympäristöineen on merkittävä koko Suomelle. Oliko tämä päätös todella järkevä? Eikö opetusministeri voi arvovallallaan myös käyttää ohjausta? Voisiko asiaan saada vielä muutosta?

Arvoisa puhemies! Jos ja kun Suomi haluaa pärjätä kansainvälisesti tutkimuksessa ja korkeakoulutuksessa, niin kyllä meidän täytyy ottaa vakavasti ne viestit, mitä olemme saaneet niin OECD:ltä kuin kansainvälisiltä arviointipaneeleilta ja suomalaisestakin tutkimuksesta ja arvioinnista, kuten Suomen Akatemian Tieteen tilasta. Ne osoittavat sen, että meidän pitää pystyä Suomessa rakentamaan vahvempia osaamiskeskittymiä ja kiinnostavia tutkimusmiljöitä, joihin voidaan houkutella parhaita tutkijoita niin kansainvälisesti kuin kotimaastakin. Se on aivan totta.

Mutta haluan palata tähän opettajankoulutukseen ja todeta siitä sen, jotta ei synny väärää käsitystä, että Suomessa ei olla nyt siis vähentämässä opettajankoulutusta, vaan päinvastoin tarvitsemme tulevaisuudessa lisää opettajia, jotka ovat maailman parhaita, niin kuin suomalaiset opettajat ovat. Samoin lastentarhanopettajien koulutusmääriä lisätään. Ja samoin olemme käynnistäneet Opettajankoulutuksen kehittämisohjelman, jossa ovat mukana kaikki opettajankoulutusta tarjoavat korkeakoulut, ja ammattilaisten voimin (Puhemies koputtaa) uudistetaan suomalaista opettajankoulutusta (Puhemies: Aika on täynnä!) ja kehitetään sen laatua.

Arvoisa rouva puhemies! Me tarvitsemme kansainvälistä menestystä, mutta tarvitsemme myös vakuutusta siitä, että Suomessa riittää päteviä ammattilaisia. Kajaanin opettajankoulutuslaitoksen lakkauttaminen muutama vuosi sitten on jo nyt osoittanut sen, että näin ei käy. Siellä on jo pulaa pätevistä opettajista.

Ministeriö ei voi myöskään koskaan mennä yliopistojen autonomian taakse. On aina maan hallituksen vastuulla se, että osaamista ja päteviä opettajia löytyy koko maasta. Sen takia haluan kysyä: oletteko valmiita käymään neuvotteluja siitä, josko joku toinen yliopisto haluaisi ylläpitää Savonlinnan filiaalia, tai jos näin ei käy, oletteko valmis toukokuun tulosohjausneuvotteluissa ottamaan esiin sen vaihtoehdon, että nämä paikat eivät siirry Joensuuhun vaan ne ylläpidetään Savonlinnassa, jolle tämä ratkaisu merkitsee samaa kuin Helsingille se, jos täältä lähtisi yli 20 000 opiskelupaikkaa pois?

Arvoisa puhemies! Toistan vielä sen, että perustuslain ja yliopistolain turvaama itsehallinto tarkoittaa, että yliopistot itse päättävät, miten opetetaan ja missä opetetaan. Minä olen käynyt tästä nyt keskustelussa olevasta kysymyksestä paljon keskustelua sekä paikallisten ja savonlinnalaisten ja alueen toimijoiden kanssa että sitten yliopiston kanssa, niin kuin kaikkien Suomen yliopistojen kanssa tällä hetkellä käymme erittäin tiivistä vuoropuhelua liittyen toukokuussa käytäviin sopimusneuvotteluihin tulevaksi neljäksi vuodeksi. Olen avoin käymään kaikenlaista keskustelua myöskin tulevaisuudessa, ja he ovat tervetulleita ministeriöön käymään näitä keskusteluja ihan koska tahansa.

Rouva puhemies! On tavattoman tärkeää, että pääministeri tällä tärkeällä areenalla vielä oikaisi ne osittain virheellisetkin tiedot, etteikö hallitus olisi halunnut auttaa ja tukea tässä asiassa, ja kertoi, että vieläkin on mahdollista, kun edustaja Gustafsson sitä kysyi. Tämä oli tavattoman tärkeää.

Ministeriltä kysyisin, kun tuo selvitysmies Roope Uusitalo päätyi siihen ajatukseen, että varsinaisesti tuossa mahdollisuuksien tasa-arvossa — siis siinä, että jokaisella on mahdollisuus — hänen mielestään olennainen seikka ei ehkä ole se, onko lainaa vai opintorahamuotoista tukea, mutta sanoi sivulauseessa, että alueellisella, kattavalla korkeakouluverkolla sen sijaan on valtavan suuri merkitys tämän mahdollisuuksien tasa-arvon näkökulmasta: miten te jatkossa, kun näitä tulosohjausneuvotteluja käydään ja profiloitumiseen pyritään, siihen, että jokainen löytää oman vahvuusalueensa Suomessa, Euroopassa ja maailmassa, aiotte edistää tuota alueellista tasa-arvoa, joka on myös nuorten mahdollisuuksien tasa-arvoa?

Arvoisa puhemies! Suomessa on kansainvälisesti ja pohjoismaisesti vertaillen kattava korkeakouluverkko myöskin tulevaisuudessa, ja siitä pidetään kiinni. Valmistaudumme tulossopimusneuvotteluihin, jotka tosiaan yliopistojen kanssa ovat ihan kohta, nyt toukokuussa, ja syksyllä ammattikorkeakoulujen kanssa, ja olemme lähteneet liikkeelle siitä, että kysymme korkeakouluilta, jotka ovat Suomessa autonomisia toimijoita jo ihan lainkin turvaten, näkemyksiä siitä, millaisena he näkevät oman tulevaisuutensa ja millaisien osaamisvahvuuksien varaan he rakentavat omaa tulevaisuuttaan. Tätä vastaavaa työtä tehdään myöskin Suomen Akatemiassa, joka on keskittynyt profiloitumisrahoituksella tukemaan tätä muutosta. Samoin meillä on strateginen rahoitus, joka auttaa ja joka on mahdollistanut aiemmin muun muassa tämän 2 miljoonan euron panostuksen ja voi sen mahdollistaa tulevaisuudessakin, ja niin edelleen. Me olemme vahvasti mukana korkeakoulujen kanssa tekemässä sitä työtä, jolla rakennetaan tulevaisuuden korkeakoulujärjestelmää Suomeen, ja olemme avoimia tälle keskustelulle myöskin jatkossa, (Puhemies koputtaa) mutta korostamme sitä, että tätä ei tehdä ylhäältäpäin, vaan autonomia on vahva.

Arvoisa rouva puhemies! Fakta nyt vain on se, että tämä hallitus ei pitänyt huolta siitä, että Savonlinnassa jatkossakin koulutetaan opettajia, toisin kuin edeltäjä, ministeri Gustafsson, piti silloin huolta. Tämä herättää yleisemmän kysymyksen tämän hallituksen aluepolitiikasta. Aluetieteen professori Hannu Katajamäki aika tyhjentävästi arvioi hallituksen aluepolitiikkaa. Hän totesi, että hallitusohjelmassa ei lue siitä sanaakaan. Kävin valtioneuvoston nettisivulla: siellä ei sanota, kenelle ministereistä aluepolitiikka kuuluu. Kun nimenomaan keskusta oli se, joka puhui viime kaudella paljon ideologisesta keskittämisestä, niin kyllä nyt, kun katsotaan tämän hallituksen päätöksiä, kohta maakunnissa ei kulje juna, siellä ei kulje posti, sieltä viedään tuomarit, poliisit, nyt viedään koulutuspaikatkin. (Välihuutoja keskustan ryhmästä) SDP:n linja on se, että meidän pitää tukea maakuntien, alueiden omia vahvuuksia. Nyt hallitus tekee täysin toisinpäin. Ministeri Vehviläinen, te vastaatte tämän hallituksen aluepolitiikasta. Miten arvioitte hallituksen aluepolitiikkaa tähän mennessä?

Arvoisa puhemies! Te ette kysymyksen alkuvaiheessa tiennyt, kuka vastaa, mutta lopussa tiesitte sitten. (Ben Zyskowicz: Nimenomaan!)

Totean, että aluepolitiikka, aluekehittäminenhän kuuluu kaikille ministereille omalla toimialallaan. Jos me katsomme nyt viimeaikaisia linjauksia, esimerkiksi vaikka viime viikolla kehyspäätöksen yhteydessä olevia linjauksia, niin esimerkiksi liikennepolitiikan puolella on tehty myös merkittäviä ratkaisuja, myös Itä-Suomen osalta, jos katsotaan esimerkiksi Mikkeli—Juva-ratkaisua — ministeri Berner ei ole täällä nyt paikalla — tai sitten vaikka biotaloutta hallituksen isona kärkihankkeena, minkä verran siellä tulee olemaan panostuksia. Minä itse ajattelen niin, että on vähän vanhanaikaista vain hokea aluepolitiikka aluepolitiikka, vaan se tulee nimenomaan tekojen kautta. (Välihuutoja vasemmalta) Jos biotalous tai matkailuun ja eri substanssiasioihin panostaminen ei ole hyvää aluekehittämistä, niin mikä sitten olisi?

Arvoisa rouva puhemies! Kyllä on erittäin valitettava asia tämä Savonlinnan opettajankoulutuksen lakkaaminen, kun muistamme vielä sen, että se on maineikkaan Sortavalan naisopiskelijaseminaarin perillinen.

Haluan edustaja Järviselle muistuttaa, että kun Kajaanin OKL lakkautettiin, niin taisivat vihreät olla silloin hallituksessa.

Mutta joka tapauksessa tämä on Savonlinnan henkiseen ilmapiiriin raju isku, ja kysynkin: onko hallituksella suunnitelmissa jonkinlaista kriisipakettia Savonlinnaa varten, kuten on ollut näillä teollisuuspaikkakunnilla, joilla on koettu raskaita asioita, esimerkiksi Salon kaupungissa?

Puhemies Maria Lohela

Kuka tarttuu? Ministeri Grahn-Laasonen.

Arvoisa puhemies! Tämä Itä-Suomen yliopiston ratkaisu on varsin tuore, joten emme ole vielä ehtineet hyvin paljoa tästä keskustella sen jälkeen. Mutta ajatuksissa on se, että ilman muuta Savonlinnan kanssa pitää nyt keskustella siitä heidän tulevaisuudestaan ja siitä, mitä voimme tehdä sen tukemiseksi, että Savonlinna on edelleenkin jatkossa elinvoimainen ja että siellä on edellytyksiä opiskella. Ja alueella on toki myös muita koulutustoimijoita kuin Savonlinnan opettajankoulutuslaitos, niin että voimme käydä keskustelua myöskin näistä. Eli hyvässä vuoropuhelussa pyrimme jatkossakin, niin kuin tähänkin asti, käymään tätä keskustelua sen turvaamiseksi, että meillä Suomessa alueet, niin Savonlinna kuin kaikki muutkin, pärjäävät. Tämä on tärkeä yhteinen asia, ilman muuta tämän hallituksen tahto.

Arvoisa puhemies! Valta antaa mahdollisuuden toimia, ja Gustafsson toimi eikä vain odottanut yliopistolta pyyntöä. Olen aina pitänyt punamultayhteistyöstä, ja itselleni aluepolitiikka on tasa-arvoisuuden luomista eri osissa maata asuville suomalaisille. Parasta aluepolitiikkaa on pitää liikenneväylät kunnossa, huolehtia osaavan työvoiman saatavuudesta ja siitä, että kansalaisten peruspalvelut ovat saatavilla kaikille eri puolilla maata. Nyt näyttää siltä, että markkinat ovat saaneet yliotteen tästä hallituksesta ja teette historiallisen voimakasta keskittämispolitiikkaa, jota toteuttavat pääministerin johdolla ministerit Berner ja Vehviläinen, ja maakuntien keskustalaiset ovat hiljaa. Olette vedenjakajalla: joko säilytätte ja vahvistatte alueita ja kansallista eheyttä tai puratte niitä. Ministeri Vehviläinen, vetoan teihin, että näivettämisen sijaan pidätte kiinni Savonlinnan ja koko maan elinvoimasta.

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin tästä Savonlinnan asiasta: Vierailin itse yliopistolla. Keskustelin tästä Savonlinnan OKL:n tulevaisuudesta, ja minulle tuli hyvin selväksi se, että tämänmuotoisella väliaikaisella rahoituksella, mikä oli tämä 2 miljoonaa per vuosi, ei OKL:n tulevaisuutta voitaisi turvata. Tästä on käyty keskustelua ihan viime metreille asti, siihen päätöksentekoon asti. Ja niin kuin sanoin, jos yliopistolla on toinen kanta tähän asiaan, niin siihen voidaan tarvittaessa palata.

Mitä tulee tähän aluepolitiikkaan, niin aika paljon on hallitus tehnyt päätöksiä esimerkiksi tieverkon korjausvelan kuntoon saamiseksi: 600 miljoonan panostus ympäri Suomea. Teimme nyt myöskin etupainotteisen infrapaketin, joka kattaa koko Suomen. Meillä on myöskin tarkoitus siirtää vielä korjausvelan kattamiseksi yli 300 miljoonan euron paketti hallituskauden (Puhemies koputtaa) lopulla. Paljon on päätöksiä tehty juuri sen edellytysten (Puhemies: Aika on täynnä!) luomiseksi.

Arvoisa rouva puhemies! Kelan johtama perustulokokeiluselvitysryhmä luovutti pari viikkoa sitten esiselvityksen siitä, miten perustulokokeilu voitaisiin Suomessa toteuttaa. Selvitys luo hyvän pohjan onnistuneelle kokeilulle, jolla voitaisiin aidosti nähdä, miten perustulo vaikuttaa ihmisten elämään, työllisyyteen ja yrittäjyyteen. Nyt on poliittisen päätöksenteon vuoro, jotta selvitysryhmä voi valmistella tarkan kokeilumallin. Kysynkin ministeri Mäntylältä: mitä hallitus aikoo päättää perustulokokeilusta, ja tullaanko kokeiluun käyttämään muista sosiaalietuuksista säästyviä rahoja, jotta kokeiluun saadaan mukaan riittävästi ihmisiä?

Arvoisa puhemies! Kysymys on mitä tärkein. Hallitus on nyt ensi viikolla kokoontumassa ensimmäisen kerran tämän asian äärelle keskustelemaan näistä tulevista jatkolinjauksista. Muun muassa eilen keskustelin puheenjohtaja Niinistön kanssa tästä asiasta, ja sain erinomaisen hyviä ajatuksia myöskin opposition suunnasta ja vihreiden suunnasta siitä, minkälaisia asioita te pidätte tärkeinä. Itse pidän erittäin tärkeänä sitä, että tätä vuoropuhelua käydään kaikkien puolueiden kesken, ja pidän tärkeänä sitä, että löydämme semmoisia toimintatapoja, joilla on ihan aito tavoite. Yhtenä osana tätä on muun muassa tämä, että selvitämme nyt sitten ilman muuta, onko mahdollista hyödyntää näitä sosiaaliturvaetuuksia, koska silloin se laajentaisi tätä kokeilua huomattavasti suuremmalle joukolle, jolloin voidaan myöskin olettaa, että nämä (Puhemies: No niin, ja aika on täynnä!) saatavat tutkimustulokset ovat laajemmat.

Puhemies Maria Lohela

Pyydän niitä edustajia, jotka haluavat esittää lisäkysymyksiä tästä aiheesta, ilmoittautumaan.

Arvoisa rouva puhemies! Hallitus julkaisi tiistaina työllisyys- ja yrittäjyyspakettinsa. Paketissa on paljon hyvää, mutta mukana on myös työttömyysturvan ehtojen tiukentaminen ja vastikkeellisuuden lisääminen. Tämä on juuri päinvastainen suunta kuin perustulolla, joka vapauttaa ihmisiä, vähentää byrokratiaa ja tekee työnteosta aina kannattavaa. Miten hallitus aikoo sovittaa yhteen nämä ristiriitaiset päätökset, ja aikooko hallitus lisätä työllisyyttä pakon vai kannustavuuden kautta?

Arvoisa rouva puhemies! Kyllä tässä on ihan rehellisesti sanottava, että sekä—että. On sitä keppiä ja on porkkanaa. Minä en luiki mihinkään puun taakse piiloon selittelemään mitään asioita, vaan puhun suoraan. (Välihuuto) Meillä on tulossa maanantaina tiedotustilaisuus, jossa me kerromme, minkälaisia velvoittavuuksia on tulossa. Mutta tässä keskustelussa on kyllä kummallinen sävy. Minä ymmärrän sen, että näihin tiukennuksiin suhtaudutaan tosi kriittisesti jo ennen kuin niitä on edes esitetty. Mutta toisaalta, sitten kun esitetään jotakin positiivista, niin kyllä on nihkeää saada minkäännäköistä positiivista palautetta siitä. Se niin kuin unohdetaan jatkuvasti. Eli edustaja Vartialle sanon, että sekä—että. Me joudumme tekemään myös niitä ikäviä päätöksiä, ja se tullaan perustelemaan maanantaina, miksi näin tehdään.

Arvoisa puhemies! Sen verran jatkaisin tähän ministeri Lindströmin puheenvuoroon, että tämän perustulokokeilun tarkoitus on nimenomaan löytää nyt sieltä meidän järjestelmämme sisältä niitä elementtejä, jotka aiheuttavat näitä kannustinloukkuja, ja pohtia niitä eri vaihtoehtoja, joilla me saamme nimenomaan sen työn vastaanottamisen aina kannustavaksi. Se ei ole mikään yksinkertainen tehtävä. Ja tämän takia sen tutkimusasetelman täytyy olla erittäin tarkkaan pohdittu, koska meillä on sisäänrakennettuna järjestelmiin hyvin haastavia elementtejä — liittyen muun muassa asumistukeen ja moneen muuhun tällaiseen tulonsiirtoon — jotka täytyy nyt huomioida ilman muuta tässä kokonaisuudessa.

Mutta lähtökohta perustulokokeilulle on nimenomaisesti se, että me pystymme löytämään sieltä järjestelmän sisältä ne ongelmakohdat, jotka aiheuttavat sitä, että ihmiset kokevat, että heillä esimerkiksi ei ole oikeutta tai mahdollisuutta oman elämänsä hallintaan (Puhemies koputtaa) tai tehdä omaa elämäänsä koskevia valintoja, jotka liittyvät myös työn vastaanottamiseen.

Arvoisa rouva puhemies! Työllisyyttä edistävät toimet, kuten tämä perustulokokeilu ja monet hallituksen yrittäjyyspaketin toimet, ovat erittäin kannatettavia. Me tarvitsemme lisää työpaikkoja. Kehotan hallitusta tutustumaan myös Vantaan kaupungin malliin työllistää vammaisia ihmisiä. He ovat onnistuneet samaan sekä kaupungille että myös yrityksiin työpaikkoja, ihan oikeita työpaikkoja, vammaisille ja osatyökykyisille.

Toisaalta hallitusohjelmassa on vammaisyrittäjyyteen liittyen hyviä kirjauksia, mutta kuitenkaan ette tehneet vammaisyrittäjyyteen liittyen mitään päätöksiä yrittäjyyspaketin yhteydessä. Kysyisin hallitukselta: mitä aiotte tehdä vammaisyrittäjyyden edistämiseksi?

Arvoisa rouva puhemies! On tietysti valitettavaa, että aina, kun näitä ideoita tuodaan esille, voi olla, että tulee sellainen kuva, että joku ryhmä olisi jäänyt jotenkin ulkopuolelle. Ei se tarkoituksellista ole, vaan totta ihmeessä myös tällaisille osatyökykyisille... Hallitusohjelmassa on vahva kirjaus osatyökykyisistä ja toisaalta sosiaaliturvan ja tämmöisen yhteensovittamisesta, niin että koetetaan helpottaa myös osatyökykyisten pääsemistä työelämään. Ja nimenomaan näitten kokeilujen kautta pyritään hakemaan uusia ideoita.

Tämä Vantaan malli vammaisille on minulle ihan uusi. Tutustunpa siihen, koska siinähän voi olla todellakin jotain potentiaalia. Kuten olen aikaisemminkin sanonut, kaikki hyvät ideat otetaan vastaan, ja kiitoksia tästä.

Arvoisa puhemies! Hallituksen yrittäjyysehdotuksissa, ennen kaikkea, oli hyviä asioita. Siellä on mahdollisuus tähän starttirahan hyödyntämiseen ansiosidonnaisella ja sitten muitakin ehdotuksia: innovaatioseteliä ja sitä, että ensimmäinen ulkopuolinen työntekijä olisi helpompi palkata.

Mutta jos lähdetään tästä laajemmasta näkökulmasta, niin nämäkin ovat tämmöisiä täsmäpaikkoja, joissa tietyissä tilanteissa helpotetaan yrittäjyyttä, ja sitten ne keinot siellä työntekijöiden puolella teillä olivat enemmän sitä raippaa. Nyt olisi tärkeämpää just miettiä sitä, onko tämä hallitus vähän niin kuin skitsofreeninen siinä, että työntekijöiltä rajoitetaan ja heiltä viedään etuuksia ja heitä raipoilla ohjataan kohti työntekoa, ja sitten yrittäjille tehdään tämmöisiä paikkoja yksityiskohtiin, jotka ovat hyviä mutta eivät muuta sitä kokonaisasetelmaa. Ja kun perustulossa lähtökohta on se, että kaikille tehdään taloudellisesti kannattavaksi olla yrittäjiä ja tehdä omia elämänvalintoja, jolloin niiden väliinputoajien — freelancereiden, pätkätyöläisten ja itsensä työllistäjien, jotka ovat nykyään siinä välimaastossa — tilanne helpottuisi, niin oletteko te skitsofreenisia vai ette? (Naurua)

Arvoisa rouva puhemies! Minä olen tietysti jäävi arvioimaan — voi olla, että välillä tulee skitsofreeninen olo, kun tätä työtä tekee, mutta en kyllä allekirjoita sitä, että hallitus jotenkin tieten ja tahtoen hyökkäisi jonkin ryhmän kimppuun. Se ideahan tässä on tietenkin se, että ensiksi pitää saada yrittäjyyttä, pitää saada niitä yrityksiä, jotka voivat työllistää. Eivätkä nämä ole toisiaan jotenkin poissulkevia eikä näitä pidä laittaa vastakkain.

Tätä yhteyttä käytän nyt hyväkseni: kun tämä ideoitu niin sanottu työnäytekokeilu on saanut aivan ihmeellisiä kuvioita tuolla julkisuudessa, niin haluaisin pikkuisen sitä valaista. Tämä ideahan on siis idea kokeilusta, jossa tämä työnäyte olisi täysin vapaaehtoinen. Työtön voisi itse päättää, haluaako hän tarttua tähän tilaisuuteen vai ei, mennä työpaikalle näyttämään, onko minusta tähän työhön vai ei. Potentiaalinen työnantaja voi katsoa, onko tämä henkilö sopiva. Työttömyysturvalla tekisi tämän homman. Älkää nyt ampuko ideoita alas ennen kuin niitä on edes julkistettu! (Välihuutoja)

Arvoisa puhemies! Juuri tässä ideassa, jota ministeri Lindström tuossa esitteli, kysehän on siitä, kuten olette esitelleet, että ilman palkkaa, ilman lomaa, ilman työterveyshuoltoa ja ilman eläkkeen kertymistä työtön joutuisi töihin, tai pääsisi töihin, kuten haluatte sen ilmaista. Mutta on ihan pakko todeta, (Hälinää) että olisi kiinnostavaa tietää, mistä tehtaasta näitä hallituksen aivopieruja oikein tulee. Tämän kysyn sen vuoksi, ministeri Lindström, (Puhemies koputtaa) että meillä on jo koeajat, työharjoittelut ja työkokeilut, silppu- ja pätkätyöt, nollatuntisopimukset ja vastentahtoiset osa-aikatyöt. Onko hallituksen tarkoituksena luoda uusi ilmaistyöntekijöiden luokka?

Arvoisa rouva puhemies! Hyvä, että nimenomaan edustaja Lapintie, joka minusta käytti melko alatyylistä ilmaisua, jota en toista tässä, otti tämän kysymyksen esille. Te puhuitte, että joutuisi, pääsisi, te annatte ikään kuin sellaisen kuvan, että me olemme luomassa järjestelmää, jossa pakotetaan johonkin, kun juuri sanoin, että tämä on vapaaehtoisuuteen pohjautuva. (Ben Zyskowicz: Se pitää kieltää työttömiltä!) Toisekseen, tämä on kokeilu, jonka perusteella sitten katsotaan, toimiiko se vai eikö se toimi. Jollei se toimi, se lopetetaan. (Välihuutoja) Tämä hallitus uskaltaa tehdä kokeiluja ja uskaltaa tehdä virheitä ja myöntää ne virheet. Teille ei tunnu kelpaavan mikään, te ammutte ideat alas jo ennen kuin niitä on esitettykään! (Hälinää)

Arvoisa rouva puhemies! Television Tenavat-sarjakuvassa oli Suuri kurpitsa, jota odotettiin tulevaksi ja joka ratkaisee kaikki ongelmat. Tämä perustulo on tämän päivän Suuri kurpitsa. Se poistaa köyhyyden, se poistaa kannustinloukut, se poistaa byrokratian, se poistaa sosiaaliturvaviidakon eikä se maksa mitään. Uskokoon, ken haluaa. Minä en oikein usko.

Mutta kannatan tätä hallituksen perustulokokeilua, koska se varmasti tuo esiin myös niitä haasteita, joita tällaiseen järjestelmään aivan varmasti liittyy. Kysymys kuuluu, että kun meillä on sellainen systeemi, että sosiaaliturvaa maksetaan kotiin, ja tämä on varsinkin sellaisille, jotka tulevat uusina työmarkkinoille, aika hankalaa — nuorille, maahanmuuttajille ja niin edelleen — niin eikö olisi hyvä kokeilla myös sellaista, että työikäisille ja työkykyisille ihmisille, varsinkin nuorille, ei maksettaisi sosiaaliturvaa kotiin, vaan aina edellytettäisiin ja tarjottaisiin jotain merkityksellistä tekemistä, joka on merkityksellistä näille ihmisille itselleen ja koko yhteiskunnalle.

Arvoisa rouva puhemies! En tunnistanut kysymystä itselleni, mutta nousin siitä huolimatta ylös, kun puhemies käski. (Naurua)

Eli kyllä edustaja Zyskowicz on siinä mielessä jäljillä, että kyllä me olemme menossa semmoiseen suuntaan, jossa yhä enemmän myös velvoitetaan asioihin eikä ole niin, että olisi joku automaatio. Kun me puhumme aina siitä, että mikä kannustaa ja mikä ei kannusta, niin kyllähän pitää rohkeasti pystyä puuttumaan tämmöisiin asioihin, jotka kannustavat valitsemaan sen, että en tee töitä — koska työtä tekemällä tämä maa nousee. Enkä syytä taaskaan työttömiä, vaan syytän järjestelmää, ja sitä järjestelmää ollaan tässä muuttamassa. Se vaatii ikäviäkin päätöksiä, ja siitä tulee vastalauseita ja -reaktioita, mutta tämä hallitus uskaltaa niitä päätöksiä tehdä.

Arvoisa puhemies! Ehkä tämä perustulokysymys nyt liittyy sitten enemmän sinne minun sektorilleni, vaikka tässä ministeri Lindström erinomaisesti vastasi.

Kyllä: kyllä täytyy olla näin, että nimenomaan aktivoidaan ihmisiä tällaiseen erilaiseen työn vastaanottamiseen ja kannustetaan siihen. Se, miten se tapahtuu, on sitten toinen kysymys, ja nimenomaan tällä perustulokokeilullahan nyt pyritään siihen, että me löydämme ne kipukohdat siitä, kuinka me saamme ihmiset aktivoitumaan ja myöskin ottamaan enemmän vastuuta siitä omasta elämästään ja omasta elämänhallinnastaan. Eli järjestelmä rakennetaan semmoiseksi, että se passiivinen kotona olo ei ole käytännössä se tavoiteltava tila, vaan se tavoiteltava tila on se, että on jonkinnäköinen perusturva, joka myöskin omalta osaltaan kannustaa siihen, että uskalletaan lähteä erityyppisiin työsuhteisiin ja pätkätöihin pelkäämättä sitä, (Puhemies koputtaa) että toimeentulo katkeaa syystä tai toisesta.

Arvoisa rouva puhemies, fru talman! Nämä hallituksen tällä viikolla esittelemät eri toimet ovat monelta osin kannatettavia. On kuitenkin selvää, että nämä eivät yksinomaan tule nostamaan Suomen työllisyyttä semmoiselle tasolle, mitä ollaan toivottu, ja jos taas katsotaan niitä hallituksen viime viikolla esittelemiä tavoitteita työllisyyden osalta, niin on selvää, että tämä edellyttää lisätoimia.

Olisin kysynyt pääministeriltä, mitä lisätoimia tulee ja milloin tässä on odotettavissa lisää konkretiaa, jotta näihin teidän työllisyystavoitteisiinne päästään. Olisin kysynyt myös ministeri Lindströmiltä, että kun totesitte tässä hyvin, että hallitus suhtautuu avoimesti eri esityksiin, niin miten hallitus nyt suhtautuu esimerkiksi RKP:n malliin siitä, miten meidän työnvälitystämme voitaisiin uudistaa.

Arvoisa puhemies! Tässä keskustelussa aina tuntuu, että yhdellä ratkaisulla pitäisi ratkaista koko 110 000 uuden työpaikan problematiikka. Näin ei ole. Se tärkein tekijä siellä taustalla — mikä on jo tapahtunut — on se, että me palaamme talouskasvun tielle. Viime vuoden lopulla käänne tapahtui. Tämä kasvu ei riitä vielä siihen, että pääsemme 72 prosentin työllisyysasteen tavoitteeseen. Yhteiskuntasopimus toteutuessaan täyttää merkittävän osan eli noin kolmasosan tästä jäljellä olevasta tavoitteesta. Nyt esitettävät toimet, tämä koko kokonaisuus, tuovat osan siihen, ja me tarvitsemme lisää toimia. Esimerkiksi ensi vuoden alusta tulee muutoksia kotitalousvähennykseen, tulee yrittäjävähennys muille kuin osakeyhtiöille, ja erityisesti pienille yrityksille on tärkeää, että tämä maksuperustainen alv-tilitys tulee voimaan. Meille tulee (Puhemies koputtaa) yksinyrittäjän tukipaketti, meillä on itsensä työllistäjille (Puhemies: Ja sitten on aika täynnä!) lisätoimia, ja... [Puhemies keskeytti puheenvuoron puheajan ylityttyä.]

Arvoisa rouva puhemies! Eipä tuohon pääministerin vastaukseen juuri paljon ole täydennettävää. (Välihuutoja vasemmalta) — Eli siis jo käynnissä ovat nämä kiky-kärkihankkeen toimenpiteet, verotus, kasvurahoitus, Team Finland, norminpurku, kilpailukykysopimus, paikallinen sopiminen, yrittäjyyspaketti, yksinyrittäjän tukipaketti, innovaatioseteli, innovaatiopankki. Kaikki nämä yhdessä ovat siihen kasvuun, siihen 72 prosentin työllisyystavoitteeseen. Niiden pitää toteutua, silloin me pääsemme siihen. Erittäin vaativa tavoite, mutta me uskomme siihen tavoitteeseen, vaikka kaikki muut eivät uskoisikaan.

Arvoisa puhemies! Täällä on peräänkuulutettu kasvu- ja työllisyyspaketin merkittävyyttä, ja hallitus kaipaa myös arvostusta. Täytyy sanoa, että siinä paketissa on paljon myönteisiä asioita, muun muassa yritysrahoituksen ja työllistämiskynnyksien kehittämisen suhteen, ja tunnistamme tässä monia sosialidemokraattisia esityksiä. Mutta kannan erityistä huolta nyt yhdestä asiasta, ja se on se, että meillä on 122 000 yli vuoden työttömänä ollutta pitkäaikaistyötöntä — 20 000 enempi kuin viime vuonna. Tämä hallituksen tavoite, 72 prosentin työllisyysaste, 110 000 uutta työpaikkaa, ei tule toteutumaan, ellemme me saa jotain tolkkua ja käännettä tämän pitkäaikaistyöttömyyden kasvun pysäyttämiseksi ja laskuun saamiseksi. Työttömyyden kesto on keskimäärin jo 52 viikkoa, ja jos ihminen on 55 plus, niin yli 90 viikkoa — ajatelkaa. Sen vuoksi olemme esittäneet, että nyt pitäisi rakentaa semmoinen jämäkkä pitkäaikaistyöttömyyden katkaisuohjelma, (Puhemies koputtaa) jonka rahoitus katsottaisiin budjettiriihessä. (Puhemies: Ja nyt on aika yli!) Ollaanko tähän valmiita?

Arvoisa rouva puhemies! Ensinnäkin edustaja Ihalaiselle kiitoksia kiitoksista ja rakentavasta lähestymisestä tähän valtavaan ongelmaan. Pitkäaikaistyöttömyys on nimenomaan se ongelma, mihin meidän pitää puuttua, ja näillä toimenpiteillä, mitä me nyt teemme, pyritään kyllä vastaamaan myös tähän haasteeseen. Pitkäaikaistyöttömyyden yksi iso ongelma on tietenkin se, että nämä ihmiset eivät välttämättä enää kaikki ole siinä kunnossa, että he olisivat valmiita sinne avoimille markkinoille työllistymään, eli tähän pitää panostaa. Me olemme nyt koettaneet miettiä niitä keinoja, millä ne ihmiset pääsisivät siitä oravanpyörästä, etteivät he pyörisi siellä toimenpiteissä, että he pääsisivät seuraavalle portaalle. Tämä on se visio, mitä me tavoittelemme. Tämä on aivan totta, 52 viikkoa, ja jos me saisimme lyhennettyä tämän pitkäaikaistyöttömyyden 36 viikkoon, niin meillä ongelmat olisi aika lailla ratkaistu. Tämä on täysin hallituksen tiedossa, ja kyllä me tiedämme sen, että kyllä rahaakin siihen tarvitaan. Se on sitten aina hallituksen sisällä käytävä keskustelu, koska ja milloin sitä rahaa näihin panostetaan. Mutta edustaja Ihalainen kiinnitti aivan oikeaan asiaan huomiota.

Arvoisa puhemies! Mielestäni on hyvä, että tämä perustulokokeilu etenee, koska sillä halutaan puuttua ihan oikeaan ja aitoon, isoon ongelmaan mitä tulee meidän sosiaaliturvajärjestelmäämme, nimittäin siihen, että lyhytaikaisia töitä ei kannata tehdä silloin, kun sosiaaliturvan varassa elää.

Mutta mikä on se ongelma, jota hallitus nyt yrittää ratkaista tällä työnäytteellä? Onko hallituksen mielestä ongelma se, että työstä tulee maksaa palkkaa? Meillä on suomalaisilla työmarkkinoilla jo hyvin paljon erilaisia joustoja. Meillä on paljon työntekijöitä, jotka eivät tule toimeen palkallaan, ja työkokeilujen puitteissa teetetään jo tällä hetkellä ilmaistyötä, niihin liittyy jo tällä hetkellä hyvin paljon epäkohtia. Ministeri Lindström, ettekö te näe isona riskinä, että työnantajat sitten jatkossa ottavat ihmisiä tekemään näitä työnäytteitä sen sijaan, että otetaan palkallisia työntekijöitä palkkalistoille?

Arvoisa rouva puhemies! Vielä kerran rautalankaa. Tässä on kyseessä ei-työsuhteinen, vapaaehtoisuuteen perustuva, lyhytkestoinen työskentely työttömyysetuudella potentiaalisen työnantajan tehtävissä. Tämä tukee näitten piilossa olevien työtilaisuuksien löytymistä ja antaa työttömälle mahdollisuuden osoittaa osaamistaan, soveltuvuuttaan ja asennettaan. Työnhaku työtä tekemällä helpottaa myös rekrytointiongelmia. Siitä huolesta, että tässä ollaan luomassa joku ihmeellinen ilmaistyömarkkina: Minä sanoin jo äsken, että tämä malli on vielä kesken. Se täytyy valmistella silleen, että nämä porsaanreiät, aivan oikein, on tunnistettava. Tässä on riskejä, ne pitää pyrkiä minimoimaan. Ja koska tämä on kokeilu, niin jos se ei toimi ja löydetään joitain epäkohtia, ne korjataan, tai sitten tämä malli ei tule voimaan.

Arvoisa puhemies! Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistusta lähdettiin alun perin tekemään, jotta ihmisille voitaisiin tulevaisuudessa turvata sosiaali- ja terveyspalvelut tasa-arvoisesti asuinpaikasta ja varallisuudesta riippumatta. Uudistuksen avainsanat olivat perusterveydenhuollon vahvistaminen ja palveluiden integraatio. Tavoitteena oli parantaa palveluketjuja, kaventaa kuilua perus- ja erikoissairaanhoidon välillä sekä sosiaali- ja terveyspalveluiden välillä ja yksinkertaistaa palvelujärjestelmän rahoitusta ja tietojärjestelmiä.

Sote-uudistusta todella tarvitaan, mutta vaikuttaa siltä, että uudistus on lähtenyt sivuraiteille. Uudistus lähti sivuraiteille jo siinä vaiheessa, kun julkisen palvelujärjestelmän parantamisen sijaan tavoitteeksi otettiin valinnanvapauden nimellä kulkeva palveluiden avaaminen yksityiselle kilpailulle, veroparatiiseista käsin toimivien kansainvälisten terveysjättien voiton tavoittelulle.

Hallitus ilmoitti viime viikolla, että palveluiden yksityistämisen lisäksi julkiset palvelut yhtiöitetään. Arvoisa puhemies, mihin alkuperäiset tavoitteet ovat unohtuneet?

Arvoisa rouva puhemies! Edustaja Sarkkinen, kiitos siitä, että käytitte 45 sekunttia puheenvuorostanne luettelemalla ne tavoitteet, jotka voi vielä pelkistää yhteen asiaan: ihminen saa asuinpaikastaan ja rahapussinsa paksuudesta riippumatta ne palvelut, joita hän sosiaali- ja -terveydenhuollossa tarvitsee. Eivät nuo tavoitteet ole hävinneet mihinkään. Ja niin kauan kun ne tavoitteet ovat kristallinkirkkaana, niin tämä matka tästä joutuu. Tavoitteet ovat aikataulussa muun muassa sen tavoitteen täyttymiseksi, että hoidon ja hoivan saa ja rahat riittää.

Se, mikä on se malli, se, mikä on se toimintatapa — yksi osa tätä on esimerkiksi se, että meillä on käytettävissä Suomessa riittävä määrä resursseja. Nyt pitää löytää semmoinen sote-ratkaisu ja hallinnollinen alusta, jolla kaikki käytettävissä olevat resurssit ovat hyödynnettävissä.

Puhemies Maria Lohela

Pyydän niitä edustajia, jotka haluavat esittää lisäkysymyksiä tästä aiheesta, ilmoittautumaan.

Arvoisa puhemies! Nyt vaikuttaa kuitenkin siltä, että uudistuksesta on tullut yksityistämis- ja yhtiöittämisprojekti. Ministeri on väittänyt, että EU pakottaa Suomea yhtiöittämään julkiset sosiaali- ja terveyspalvelut. Hallitus on jälleen kerran perustellut poliittisia arvovalintojaan kuvitteellisella EU-pakolla.

Itse keksityn EU-pakon taakse piiloutuminen ei valitettavasti ole uutta. Samaa strategiaa käytettiin viime vuonna perusteltaessa omistusten piilottamista ja veronkiertoa helpottavaa hallintorekisterin käyttöönottoa sekä uudelleen tänä keväänä perusteltaessa Metsähallituksen metsäliiketoiminnan yhtiöittämistä. Molemmissa tapauksissa on lopulta todettu, ettei EU tosiasiassa edellytä tai pakota Suomea kyseisiin lakimuutoksiin.

Nyt hallitus perustelee jälleen kerran omia arvovalintojaan piiloutumalla EU:n selän taakse. Tosiasiassa EU ei vaadi julkista sote-palveluiden yhtiöittämistä eli niiden siirtämistä osakeyhtiölain salaisuuden piiriin, pirstomaan julkista palvelujärjestelmää ja palveluketjuja sekä kaventamaan demokratiaa. Kysyn hallitukselta, uskotteko te enää itsekään näihin itse keksimiinne EU-pakkoihin.

Rouva puhemies! Olisi koko ajan pidettävä mielessä se, miksi tätä muutosta tehdään. Siksi, että 5,5-miljoonainen kansa rahapussin paksuudesta ja asuinpaikasta riippumatta saa tulevaisuudessakin palvelutarpeeseen nähden riittävät palvelut.

Tämän keskustelun voi ihan halutessaan johdattaa minne Caymansaarille haluaa. (Paavo Arhinmäki: Siihenhän nämä teidän järjestelmät johtavat!) Mutta koko ajan kannattaa muistaa, että jotta esimerkiksi tämä muutos voi tapahtua, niin nyt tällä hetkellä kannattaa jokaisella alueella, maakunnassa keskittyä tekemään niitä asioita, joilla sillä alueella lähipalvelut, seutukunnalliset palvelut ja koko maakunnan kattavat palvelut turvataan.

En ole enkä tule menemään EU-kortin taakse. Mutta se, mikä painolasti hallituksella esimerkkinä on, on se, että meillä on potilaitten liikkuvuusdirektiivi, jonka implementointi on meillä sanktiomenettelyn takana. Meidän pitää ottaa EU-näkökulmakin tässä huomioon.

Arvoisa puhemies, ärade talman! Regeringen har alltså än en gång kommit överens om vårdreformen, och det är bra att man har slopat sina tidigare planer om A- och B-landskap.

Näin olisi varmaankin ollut hyvä menetellä alun alkaen. Mutta suuria kysymyksiä on soten osalta edelleen auki, ja ne liittyvät muun muassa itsehallintoon. Millainen itsehallinto on kyseessä, kun rahoitus tulee valtiolta? Samalla hallitus aikoo itse tehdä päätökset täyden päivystyksen sairaaloiden keskittämisestä. Miten itsehallinto toteutuu tässä yhteydessä?

Epäselvää on myös viiden yhteistyöalueen organisointi ja mandaatti. Haluankin kysyä ministeri Rehulalta: voidaanko puhua aidosta itsehallinnosta, kun rahoitus tulee valtiolta ja hallitus päättää päivystyksen keskittämisestä jo ennen kuin maakunnat aloittavat toimintansa? Miksi päivystystoiminnasta tehdään päätökset ennen kuin itse sote-uudistus on paketissa? Sekä aikooko hallitus turvata kielellisten oikeuksien toteutumisen turvaamalla Vaasan keskussairaalan toiminnan täyden päivystyksen sairaalana, alueella, jossa on poikkeuksellisesti syntynyt viime vuosien aikana iso määrä (Puhemies koputtaa) uusia teollisia työpaikkoja, jotka tuovat maahan miljardeja?

Toinen varapuhemies Paula Risikko

Ministeri Rehulalle osoitettu kysymys oli.

Arvoisa puhemies! Itsehallintoon kuuluvat kysymykset ovat ministeri Vehviläisen vastuualueella.

Mutta tähän sosiaali- ja terveydenhuollon näkökulmaan.

1) Miksi me olemme tekemässä tätä muutosta? Siksi, että palvelutarpeeseen nähden käytettävissä olevat rahat riittävät 10—15 vuodenkin päästä.

2) Miksi me olemme tekemässä tätä muutosta? Siksi, että ammattitaitoisen, asiantuntevan henkilökunnan olemassa olo on riittävä siihen palvelutarpeeseen nähden, johon meidän matka on menossa.

3) Tämän tulee tapahtua Suomen tasavallassa olevilla äidinkielillä, mikä tulee tarkoittamaan sitä, että myös ruotsinkieliset palvelut tulee turvata.

4) Miksi tehdään esimerkiksi sairaalaverkkoa koskevia ratkaisuja? Siksi, että meillä olisi turvallinen hoito ja hoiva silloin kun me sitä akuutissa tilanteessa tarvitsemme.

Arvoisa rouva puhemies! Me olemme tästä lähtökohdasta edelleen ihan samaa mieltä ministeri Rehulan kanssa. Ainoa ongelma on se, että teidän mallinne ei johda tähän, mitä te puhutte. Puhutte yhtä, teette toista. Se on ollut selvää, että kokoomus on koko ajan halunnut yksityiset markkinat. Mutta perussuomalaiset ja keskusta yhdessä kaikkien muiden eduskuntapuolueiden kanssa ei ole innostunut tästä, ja ihmettelen, miksi nyt perussuomalaiset ja keskusta ovat tässä nöyrtyneet kokoomuksen edessä.

Kun mietitään kustannuksia, niin Ruotsissa kustannukset nousivat valinnanvapauden myötä, niin sanotun valinnanvapauden myötä. Nyt kun ajatellaan tätä ratkaisua, jolla halutaan hillitä kustannusten nousua, niin tämä yhtiöittäminen pirstoo järjestelmää, lisää byrokratiaa ja hoitoketjut eivät integroidu vaan hajoavat. HUSin toimitusjohtaja Aki Lindén onkin todennut, että tämä johtaa ylihoitoon ja pahimmassa tapauksessa kustannuksien kasvuun. (Puhemies koputtaa) Miksi ihmeessä te ajatte yhtiöittämistä ja yritysvaltaa meidän yhteisiin sosiaali- ja terveyspalveluihimme?

Arvoisa rouva puhemies! Ensiksi, sellaista mallia, sellaista toimintatapaa, joka tulisi yhtenä päivänä valmiiksi, ei ole. Toiseksi, sellaista mallia, joka tähtää siihen tavoitteeseen, että ihminen saa hoidon ja hoivan sitä tarvitessaan, sellaista mallia, jossa ei olisi ongelmia, joita pitäisi ratkoa, sellaista ei ole eikä tule. Kolmas asia, se, että ratkotaan... Meidän valmistelun pohja on se, minkä olemme julkisuuteen kertoneet. Esimerkiksi se, mitä tämä yhtiöittäminen tarkoittaa: se tarkoittaa niitä toimia, jotka ovat valinnanvapauden piirissä, pääosin perusterveydenhuollossa, perustason palveluissa ja soveltuvin osin erityistason palveluissa, ja jotta meillä voivat olla käytössä kaikki ne resurssit, joita on olemassa, se tulee edellyttämään sitä, että yhtiömalli pitää näiltä osin ottaa käyttöön.

Arvoisa rouva puhemies! Sote-uudistuksen tarkoituksena on todellakin turvata hyvä hoito kaikille suomalaisille riippumatta asuinpaikasta. Olemme viime aikoina saaneet kuulla ikäviä uutisia terveydenhuollon sektorilta. On löytynyt paljon aukkoja potilasturvallisuuteen liittyen. Haluankin kysyä teiltä, ministeri, ja oikeastaan ehkäpä muistuttaa meitä kaikkia niin täällä eduskunnassa — kun menemme maakuntiimme ja viemme näitä terveisiä — kuin myös tähän uudistukseen liittyen, että onhan niin, että sote-uudistuksen ytimessä on myös potilasturvallisuus-teema ja pidämme ja pidätte sitä esillä käydessänne keskusteluja ja suunnitellessanne tämän uudistuksen erilaista pohjaa. Potilasturvallisuus koskettaa meitä kaikkia, ja todellakin: ammattitaitoinen, osaava, oikea-aikainen hoito meille kaikille, silloin kun sen aika on.

Arvoisa rouva puhemies! Aivan olennainen asia onnistumisen näkökulmasta ja palvelujen saatavuuden näkökulmasta, silloin kun niitä palveluja tarvitaan, tulee olemaan se, että tieto kulkee. Toinen asia, joka liittyy näihin ajankohtaisiin ja ikäviin ja valitettaviin uutisiin, on se, että meidän onnistumisemme tulevaisuuden sote-palvelujen osalta on hyvin paljon kiinni siitä, että johtaminen onnistuu, muutoksen johtaminen onnistuu, ja se onnistuu, että siellä työpaikoilla ja arjessa huolehditaan siitä, että ihmisestä ihan oikeasti välitetään ja hän on sen palveluketjun keskiössä, sen palveluketjun, jota hän palveluna tarvitsee.

Arvoisa puhemies! Tähän akuuttiin tilanteeseen. Yksi osa tätä sosiaali- ja terveydenhuollon muutoksen järjestämislakia on se, millä tavalla ja kuka valvoo toimintoja, kenen tehtävänä on selvittää mahdolliset ongelmatilanteet ja johtaa asioita parempaan suuntaan. Tämä työ on yksi aivan keskeinen osa, kun lakia (Puhemies koputtaa) kirjoitetaan.

Arvoisa rouva puhemies! Valinnanvapaus sinällään on erittäin hyvä asia. On selvää, että meistä jokainen haluaa vaikuttaa siihen, kuka meitä hoitaa. Hallituksen sote-muistiossa kuitenkin todetaan, että maakunta tuottaa sosiaali- ja terveyspalvelut itse tai se voi käyttää yksityisen ja kolmannen sektorin palveluita. Toisaalta siellä myös todetaan, että erilaisten tuottajien on oltava samalla viivalla, mikä edellyttää maakunnilta palveluiden yhtiöittämistä ja pakottamista kilpailuun.

Tulen Etelä-Karjalasta, Eksoten alueelta, joka tietenkin on kaikkein tutuin. Tämä tarkoittaa sitä, että Eksotenkin pitää sitten yhtiöittää toimintaansa. Eksote on ollut myös hyvänä esimerkkinä siinä, että se tuottaa palvelunsa julkisesti ja se hyödyntää myös yksityisiä palveluntuottajia. Nyt tuntuu siltä, että asiakkaat ja ihmiset on unohdettu ja on lähdetty pakkoyhtiöittämiseen. Tästä syystä kysynkin: miten yhtiöittäminen parantaa asiakkaitten palveluiden saatavuutta, tai miten se esimerkiksi parantaa Eksotessa jo hyvin toimivia palvelukokonaisuuksia?

Arvoisa rouva puhemies! Tässä kysymyksessä yksi osa on huoli, mitä tarkoittaa yhtiöittäminen. Sanonpa nyt ääneen senkin, että siitä, että meillä on julkisia yhtiöitä, on muuten erittäin, erittäin pitkä matka siihen, että puhuttaisiin esimerkiksi yksityistämisestä. (Vasemmalta: Ei, kun yhtiöittämisestä nyt puhutaan!)

Toisekseen tämä lain raami, se laki jota ollaan kirjoittamassa, tulee muuten tarkoittamaan esimerkiksi Eksotessa Etelä-Karjalassa sitä, että siellä vaaleilla valitut päättäjät ratkovat lain puitteissa (Vasemmalta: Ostavat!) myös sitä tuotantorakennetta. Meillä on maa erilainen. Lähtien siitä, että meidän pitää turvata koko Suomessa se palvelujen saatavuus, silloin kun se tarve on, maakunnille tulee jäämään iso vastuu ja iso rooli niissä puitteissa, joka lainsäädännön kautta luodaan yhtäältä valinnanvapauteen ja toisaalta siihen, miten hallinnoidaan, organisoidaan se palvelujen tuotanto.

Arvoisa puhemies! Nyt hallituksen päättämät uudet sote-alueet vastaavat nykyisten maakuntien määrää. Kunnilta tehtyjen kyselyiden perusteella useilla kunnilla oli halua vaihtaa nykyistä maakuntaa johtuen niiden asukkaiden asiointi- ja työssäkäyntialueista. Nyt näyttää siltä, että tämä kuntien tahtotilan toteuttaminen on vaakalaudalla. Kysynkin ministeri Vehviläiseltä: aikooko hallitus kunnioittaa kuntien antamaa lausuntoa ja tahtotilaa verrattaessa sotealueita nykyisiin maakunta-alueisiin?

Arvoisa puhemies! Tosiaankin on niin, että yhdeksän kuntaa kertoi haluavansa mennä nykyisestä maakunnasta toiseen. Me emme ole vielä hallituksen keskuudessa käyneet keskustelua näitten kuntien tilanteista, (Hälinää — Puhemies koputtaa) mutta jokaisen kunnan osalta tämä katsotaan tarkasti, ja meidän pitää luoda semmoiset kestävät kriteerit, milloin se voi tulla mahdolliseksi, että voi vaihtaa. Tässä vaiheessa en pysty tähän vielä vastaamaan. Käymme sitä tulevina viikkoina läpi, ja meidän pitää nyt sitten, kun lähtee tämä koko lakipaketti lausuntoluonnoksena lausuntokierroksella, siinä yhteydessä tehdä sitten hallituksen puolelta ehdotus, ja sitten kunnat ja maakunnat vastaavat meille, tyydyttääkö se esitys.