Suullinen kysymys ikääntyneiden vammaispalveluista (Kristiina Salonen sd) | Suullinen kysymys hallituksen tiedepolitiikasta (Ville Niinistö vihr) | Suullinen kysymys postipalveluiden turvaamisesta (Katja Hänninen vas) | Suullinen kysymys tutkintojen ja virkojen  kielitaitovaatimuksista (Laura Huhtasaari ps) | Suullinen kysymys Fimean päätoimipaikan siirtämisestä (Stefan Wallin r) | Suullinen kyselytunti

Arvoisa puhemies! Suomessa elää tuhansia sokeita ja näkövammaisia ihmisiä. He ovat koko elämänsä, tai koko vammaisuutensa, ajan tarvinneet erilaista apua ja tukea pärjätäkseen arjessaan. Näkövammaisten lisäksi meillä on muun muassa liikuntavammaisia tai kuulovammaisia, jotka hekin kaikki tarvitsevat erityispalveluita juuri vammansa takia. Vammaiset tarvitsevat avustajaa kotiinsa saadakseen hoidettua aivan arkiset asiat tai kun he lähtevät harrastuksiin, teatteriin tai vaikka asioille kauppaan.

Nyt hallitus on ryhtynyt ajamaan lakimuutosta. Sen mukaan nämä vammaiset ihmiset eivät enää 75 vuotta täyttäessään saisi samanlaisia palveluita vammansa perusteella, eivät siis avustajaa kotiinsa tai kuljetuspalvelua päästäkseen vaikkapa viikoittain kansalaisopistoon kuoroon laulamaan. Ministeri Rehula, onko hallitus todella sitä mieltä, että esimerkiksi sokea täyttäessään 75 vuotta ei enää näitä aikaisemmin saamiaan palveluja tarvitse?

Arvoisa herra puhemies! 75-vuotias sokea tarvitsee sen arjen ja elämisen tuen, jota hän on tähänkin asti tarvinnut. Me olemme tekemässä nyt muutosta, jonka valmistelu on vasta käynnistymässä. Menee noin vuosi, jonka aikana valmistellaan nämä asiat, jotka julkisuuteenkin ovat nousseet ja jotka te, edustaja Salonen, esiin nostitte. Ne ovat nyt valmistelupöydällä. Sitä työtä lähdetään tekemään hyvässä yhteistyössä esimerkiksi vammaisjärjestöjen kanssa. Minulla on henkilökohtainen tapaaminen sovittuna huhtikuun alkupuolelle yhtenä osana tätä prosessia. Jatkossakin ne ihmiset, jotka palveluja tarvitsevat, saavat ne järjestelmän muutoksen kautta, sosiaalihuoltolain ja vanhuspalvelulain kautta.

Ensimmäinen varapuhemies Mauri Pekkarinen

Pyydän nyt niitä edustajia, jotka haluavat esittää lisäkysymyksen, nousemaan ylös ja painamaan V-painiketta.

Arvoisa puhemies! Ministeri Rehula, vammaispalvelut eivät ole luksusta vammaisille. Ne ovat välttämätön edellytys arjessa pärjäämiselle ja myös yli 75-vuotiaille vammaisille.

Tässä esityksessähän taustalla on tavoite säästää — 60 miljoonan euron säästö. Säästön täytyy siis tarkoittaa vammaisille vanhuksille vähemmän kuljetuspalvelua, vähemmän kotona avustamista, henkilökohtaista avustamista vähemmän ja niin edelleen tai päinvastoin korkeita palvelumaksuja välttämättömien palvelujen saamiseksi hänelle. Kun siis aina apua tarvinnut vammainen tulee elämässään ehtoopuolelle, niin juuri silloin hallitus vaatii häneltä aikaisempaa parempaa maksukykyä hänen kipeästi tarvitsemiinsa palveluihin. Ministeri Rehula, onko todella niin, että te valitsette nyt säästöjen kohteeksi kaikista suomalaisista juuri heidät, jotka ovat kaikkein hauraimmassa asemassa tässä yhteiskunnassa, vammaiset vanhukset?

Arvoisa herra puhemies! Viime vaalikaudella huhtikuussa, viime vuonna, on valmistunut vammaislainsäädännön kehittämiseen liittyvä työ, jonka yhtenä osana on muun muassa arvioitu sitä, mikä elämänvaiheen tilanne riippuu iästä ja mikä riippuu esimerkiksi vammaisuudesta ja vammautumisesta. Tämä ikäraja on aina ongelmallinen. Jokainen määrä, on se ryhmäkoko tai joku, niin kuin tässäkin tapauksessa esimerkiksi kuljetuspalvelujen osalta, joita tämä muutos tulee osaltaan koskemaan — kun on rajattu esimerkiksi 18 kyytiin kuukaudessa, niin on ihmisiä, jotka tarvitsisivat 25 kyytiä kuukaudessa, ja on ihmisiä, joille riittäisi 10. Mitä tulee tähän työhön, jota ollaan tekemässä, voitte olla ihan varma, että ne ihmiset, jotka 75 vuotta täytettyäänkin tarvitsevat nykyisen lainsäädännön mukaisia palveluja, tulevat ne saamaan, mutta luotetaan (Puhemies koputtaa) nyt kuntiin ja voimassa olevaan muuhun lainsäädäntöön, että asiat tulee hoidettua.

Arvoisa herra puhemies! Osa vammaisista on tarvinnut koko elämänsä ajan palveluita, he ovat täysin riippuvaisia toisen ihmisen tuesta. He ovat tarvinneet apua peseytymisessä, pukeutumisessa, liikkumisessa, syömisessä, kaikissa arkeen liittyvissä asioissa. Kuten yksi vammainen aikuinen ihminen totesi minulle, se ihminen, joka on heitä lähellä, tulee heidän iholleen, elikkä ei ole ihan sama, kuka ihminen häntä siinä päivän arjessa hoitaa. Tästä syystä esimerkiksi henkilökohtainen apu on äärettömän tärkeä tukiapu ihmiselle.

Nyt, ministeri Rehula, te olette siirtämässä, aivan kuten totesitte, nämä ihmiset sosiaalihuoltolain mukaan kotihoidon pariin. Ja tämä käytännössä tarkoittaa sitä, että heidän luonaan käy useita ihmisiä, eri ihmisiä, ja me tiedämme jo nyt, että tämä aika on riittämätön ja tämä tuo lisäkustannuksia myös kunnille. Kuntaliitto on osaltaan ilmoittanut sen, että tämä teidän esityksenne (Puhemies koputtaa) ei tuo säästöjä. Millä te perustelette tämän leikkauksen?

Arvoisa herra puhemies! Mitä tämä tuleva muutos tulee tarkoittamaan arjessa? Siihen löytyy vastaus aikaisintaan vuoden sisään — aikaisintaan vuoden sisään, jolloin meillä on ensinnäkin tarkennetut arviot siitä, mitä tulee käytännössä tarkoittamaan esimerkiksi tämä ikärajaan liittyvä kysymys, joka tässä nyt on avaimeksi noussut. Toisinpäin: Luotatteko te, edustaja Kiljunen, ja ylipäätänsä tässä salissa olevat edustajat, niihin lakeihin, mitä me olemme säätäneet esimerkiksi vanhuspalvelulain osalta ja henkilökohtaisen palvelun osalta liittyen vanhuspalvelulakiin? Luotammeko me sosiaalihuoltolakiin, jossa on keskiössä se, että yksilökohtaisesti räätälöidään ne palvelut? Jos me luotamme säätämiimme lakeihin, niin nuo huolet, mitkä tekin, edustaja Kiljunen, esititte, ovat turhia sen jälkeen, kun tämä laki on tullut ensin eduskuntaan ja sitten mahdollisesti voimaan.

Arvoisa puhemies! Suora vastaus ministeri Rehulan suoraan kysymykseen on: en kyllä luota. Jos hallitus sanoo, että hallitus aikoo säästää ikääntyneiltä vammaisilta 60 miljoonaa euroa — ja me kaikki tässä salissa tiedämme, että tässä on kyse ryhmästä ihmisiä, joilla on hyvin heikot edellytykset puolustaa itseään, jotka nytkään eivät saa mitään ylimääräisiä palveluita ja jotka päinvastoin tarvitsisivat nykyistä parempia palveluita — niin kyllä on suuri epäluottamus sitä kohtaan, että hallitus pystyisi turvallisesti juuri näiltä vammaisilta ikääntyneiltä ihmisiltä leikkaamaan 60 miljoonaa euroa. Fakta on kuitenkin se, että jos ihminen on vammainen, hän on vammainen edelleen täytettyään 70, 80 tai 90 vuotta. Ei se vammaisuus siitä katoa. Mutta se, mitä tapahtuu, on se, että ihmisen yleinen toimintakyky ikääntymisen myötä heikkenee, ja silloin on yleensä niin, että ihminen tarvitsee enemmän huolenpitoa eikä vähemmän palveluita. (Puhemies koputtaa) Vastatkaa siis, mistä te aiotte säästää.

Arvoisa herra puhemies! Ihmisellä, joka on syntymästään asti vammainen, ei se elämäntilanne muutu, on sitten kalenterivuosia takana kuinka paljon tahansa. Kyllä tämänkin muutoksen rakentaminen lähtee siitä, että ne ihmiset, jotka avun tarvitsevat — osa tarvitsee henkilökohtaisen avun 7/24/365 — sen saavat tarvitessaan. Minkä muodon tämä muutos, jota ollaan tekemässä, säästöineen saa?

Vähintään vuosi menee, ennen kuin meillä on nuo yksityiskohdat, joita te nyt, arvoisat opposition edustajat, yritätte täällä esittää totena. Siinä vaiheessa on mustaa valkoisella, on tehty arviot, on tehty järjestöjen kanssa yhteistyötä, on kuultu Kuntaliittoa. Kunnilla tulee olemaan tämänkin lainsäädännön aikana vielä oma roolinsa, jatkossa, sote-uudistuksen jälkeen, maakunnat vastaavat osaltaan palveluvalikoimasta. Luotettaisiin nyt siihen, että ne meidän yhdessä säätämämme lait esimerkiksi sosiaalihuollossa ja vanhuspalveluissa myös toimivat arjen tasolla.

Arvoisa puhemies! Tällä viikolla monet ovat olleet todella järkyttyneitä, sekä omaiset että yli 75-vuotiaat vammaiset henkilöt, siitä, mitä tulee tapahtumaan tulevaisuudessa. Näistä palveluista, mistä nyt on ajateltu, että ne voisi vaikka leikata, minä kysyn nyt, ministeri, vielä kerran. On hyvä, että tämä kysymys kysytään monta kertaa, niin että se vastaus tulee myös monta kertaa. Saavatko yli 75-vuotiaat vammaiset edelleen ne samat palvelut, mitä he tarvitsevat muun muassa asumiseen, liikkumiseen ja muuhun, kuin ennenkin?

Arvoisa puhemies! Konkreettinen esimerkki, joka on löydettävissä: kuljetuspalvelut. Niistä on säädetty tietty määrä tiettynä aikana. Pidän jopa positiivisena asiana sitä, että joku, joka tarvitsee 25 kyytiä kuussa, sen 25 kyytiä kuussa saa. Toiselle riittää 10. Nämä ovat hyvin yksilökohtaisia asioita. Tarvitaan jatkossa räätälöintiä, ja minä ainakin luotan tähän meidän toimintatapaamme ja suomalaiseen malliin siinä, että ensinnäkin lainsäädännön turva on kaikille olemassa, myös vammaisille, ja toisena esimerkkinä tämä henkilökohtaisen avustajan käyttö — emme me ole hävittämässä sellaistakaan järjestelmää yhtään mihinkään.

Arvoisa puhemies! Tämä esitys on mielestäni niin törkeä, että kun ensimmäistä kertaa sen näin, niin arvelin, että tässä puretaan päällekkäistä lainsäädäntöä, mutta jos näin olisi, niin ei hallitus voisi tavoitella näin mittavia, jopa 61 miljoonan euron säästöjä kunnille. Käytännössä siis kunnat tulevat tämän hallituksen esityksen myötä muuttamaan palveluitaan tarveharkintaisiksi.

Arvoisa ministeri, itsekin jo tässä kyselytunnilla totesitte, että jatkossakin nämä ihmiset tulevat saamaan tarvitsemansa palvelut, joten kysyisin: Miten te voitte luvata palveluita näille ihmisille, jos näistä tulee nyt harkinnanvaraisia? Kenen harkinnan varassa nämä palvelut jatkossa ovat?

Arvoisa herra puhemies! Meillä on jatkossa sosiaalihuoltolaki. Meillä on jatkossa vanhuspalvelulaki. Se on niiden ihmisten vastuulla, jotka ne palvelut siellä arjessa vammaisen tai ikääntyneen ihmisen kanssa toimeenpanevat. On meidän vastuullamme täällä, että me huolehdimme eduskunnassa riittävät voimavarat niin alueiden kuin kuntien valtionosuuksiin maakuntien tulevan rahoituksen osalta. Se on meidän vastuullamme.

Sitten, arvoisa puhemies, jokainen sanansa valitsee. Mutta myös meidän tehtävämme — kaikkien, riippumatta siitä, ollaanko hallituksessa vai oppositiossa — on huolehtia siitä, että henkilölle, joka oikeasti näitten palvelujen tarpeessa on ja on huolissaan tulevaisuudestaan, koetetaan luoda sitä turvallisuutta. Ihan sanavalinnoilla me voimme vaikuttaa siihen, onko ihminen turvallisesti kotonaan vammaisena vanhuksena tai lapsiperheen osalta. Arvoisa edustaja Pekonen, me jokainen voimme vaikuttaa tähän tilanteeseen.

Värderade herr talman! Jag förstår att det är många som får service enligt handikappservicelagen som är oroliga i dag. För det regeringen nu säger är att när man har fyllt 75 år har man inte längre samma behov av service. Man har på gång ett sparförslag, 60 miljoner euro ska sparas in, och frågan är hur det ska göras utan att det syns i människornas vardag.

Arvoisa puhemies! On kyllä erittäin huolestuttavaa, että hallitus tekee tällaisen linjan, että kun henkilö on täyttänyt 75 vuotta, hän on jotenkin erilaisessa asemassa kuin päivää ennen kuin hän täytti 75 vuotta elikkä että hänen palvelutarpeensa tulee lähtemään siitä, onko hän täyttänyt 75 vai ei. Minä haluaisin tietää, mistä tämä ikäraja tulee. (Eduskunnasta: Hatusta! — Eduskunnasta: Hihasta!) Mikä on se perustelu sille, että nähdään, että vammainen henkilö, joka on tarvinnut apua siihen asti, kunnes hän täyttää 75, ykskaks on sitten toisen lainsäädännön alla ja joutuu taas hakeutumaan palveluihin?

Arvoisa puhemies! Katson niin kuin ministeri Rehula, että kaikkien turvallisuus on tärkeää, myös vammaisten turvallisuus, ja sen takia pitäisi saada selkeitä vastauksia.

Arvoisa herra puhemies! Se tausta on valmistelussa, joka asiakirja näiltä osin on valmistunut viime vaalikaudella, vuoden 2015 huhtikuussa. Siinä on muun muassa arvioitu sitä, mikä merkitys on palvelujen tarpeeseen normaalilla, luonnollisella, itse kullekin meistä joka päivä tapahtuvalla ikääntymisellä ja sitten sillä, onko ollut syntymästään asti sokea tai onko ollut syntymästään asti erityisten palvelujen piirissä. Mistä se tulee — tämmöisen valmistelutyön kautta se tulee.

Ja kun kysymys oli på svenska, niin esimerkiksi Ruotsissa tämä ikäraja minulla olevan tiedon mukaan on alhaisempi kuin se, mitä tähän nyt ollaan esittämässä.

Arvoisa herra puhemies! Olen saanut ilon ja kunnian aiemmin elämässäni hoitaa vuosia sotaveteraaneja ja sotainvalideja niin laitoshoidossa kuin kotisairaanhoidossa. Kun he olivat jo ikääntyneitä ihmisiä, niin usein harmitti se, että sotaveteraanit eivät päässeet nauttimaan niistä samoista eduista kuin sotainvalidit. Ikä oli tuonut sotaveteraaneille monia monia vammoja, ja heidän välillään oli tällainen juopa.

Nyt kun tätä vammaispalvelulakia ollaan uudistamassa, niin samaan aikaan on hyvä muistaa, että kunnilla on velvollisuus tehdä palvelutarpeen arviointi juuri kaikille 75-vuotiaille kuntalaisille. Miten me voisimme tässä varmistaa, että menisi perille se haluttu viesti, että ketään ei jätetä, ja erityisesti myös nämä vammaispalvelulain piiristä tulevat 75-vuotiaat olisivat sitten siinä asemassa, että kunnat osaavat heistä ottaa kopin ja saavat sitten sen tarkan kartoituksen siitä, mitä palveluja he tarvitsevat?

Arvoisa herra puhemies! Lainsäädännön kehityskulku viime vuosien aikana on mennyt siihen, että väestöryhmästä riippumatta ja erityislainsäädännöstä riippumatta yhä räätälöidympiä palveluita olisivat ne, joita ihmisille tarjotaan. Esimerkkinä kotipalvelussa meillä on kuntia ja seutukuntia, joissa aiemmin mentiin ikääntyneen ihmisen luo ja kerrottiin, että tätä ja tätä saat. On esimerkki pohjoisesta Keski-Suomesta, jossa esimerkiksi koko kotipalvelutoiminta on käännetty niinpäin, että mennään sitä palvelusuunnitelmaa tekemään sinne ikääntyneen ihmisen kotiin ja kysytään, että tässä on tarjotin, mitä haluat tänne. Näin kansankielellä puhuttuna on käännetty koko ajatusmalli toiseen suuntaan. Minä luotan siihen, että se, että on mahdollisuus pohtia yhdessä ammatti-ihmisten ja sen palvelun tarvitsijan kanssa sitä, miten se turvallinen asuminen esimerkiksi kotona on mahdollista, on se tapa, jolla tässä niukkenevien resurssien aikanakin eteenpäin päästään.

Arvoisa herra puhemies! Perustuslain mukaan jokaisella kansalaisella on oikeus hoivaan, ja erityisestihän meillä lainsäädäntö pyrkii turvaamaan kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevien ihmisten palvelut ja turvallisuuden. Nyt tämä hallituksen esitys perustuu siihen, että aiottaisiin leikata 75 vuotta täyttäneitten vammaisten, muun muassa sokeiden ja liikunta- tai kehitysvammaisten, erilaisia tukia. Tämä tarkoittaa arjessa sitä, että niistä tukipalveluista, joita tarvitaan syömiseen, pukemiseen, asumiseen, liikkumiseen, aletaan maksaa maksuja ja osa palveluista tullaan rajaamaan pois. Siitä huolimatta, että he ovat olleet ennen 75:tä ikävuotta oikeutettuja näihin, niin kun tullaan 75 vuoden ikään, nämä oikeudet poistuisivat, mutta se vammaisuus, arvoisa ministeri, ei poistu. Se liikuntakyvyn rajoittuneisuus ei tule poistumaan. Voitteko nyt, ministeri, (Puhemies koputtaa) luvata, että näillä ihmisillä säilyvät nämä samat palvelut ja mahdollisuus elää tasapainoista elämää?

Arvoisa valiokunnan puheenjohtaja, edustaja Haatainen, yksi osa tätä meidän työtämme on kyky puhua. Toinen ominaisuus, jonka tässä tehtävässä itse kukin tarvitsee, on kyky kuunnella. Siihen hetkeen, kun meillä on hallituksen esitys täällä käsittelyssä, menee vähintään vuosi aikaa. Tuon vuoden aikana tullaan tekemään yhteistyötä yhtäältä järjestöjen kanssa, jotka ovat arjen iholla päivittäin omien jäsentensä kanssa. Toisekseen sitä valmistelua, joka esimerkiksi tähän ikärajaan liittyy, aletaan vasta tekemään. Se työ vaatii vähintään vuoden. Kolmas asia, jonka olen yrittänyt tässä kyselytunnin aikanakin sanoa: meillä on jatkossakin lainsäädäntö, niin vanhuspalvelulaki kuin sosiaalihuoltolaki, jotka molemmat pitävät sisällään sen ajatuksen ja idean, että palvelutarpeen mukaiset palvelut ovat jatkossakin myös vammaisilla henkilöillä iästä riippumatta saatavilla.

Arvoisa puhemies! Vaikeasti vammaiset henkilöt ovat useimmiten pienen eläkkeen tai takuueläkkeen varassa, ja siinä mielessä heillä ei ole varaa ryhtyä maksamaan asumisen tukipalveluista tai henkilökohtaisesta avusta tai kuljetuspalvelusta siinä vaiheessa, kun he täyttävät sen 75 vuotta. Tässähän oleellista on se, että vammaispalvelulaissa nämä tukipalvelut ovat velvoittavia, kun sitten silloin, jos siirrytään sinne sosiaalihuoltolain piiriin, on kysymys harkinnanvaraisista palveluista, ja on vaikea nähdä, että kunnat tässä taloudellisessa tilanteessa ainakaan tasapuolisesti pystyisivät tarjoamaan näitä palveluita joka puolella Suomea. Siksi pelottaa, että tässä eriarvoistetaan ihmisiä, tässä eriarvoistetaan alueita. Mistä nämä säästöt, 60 miljoonaa, sitten ovat tulossa? Jos te sanotte, että millään tavalla ei tämä palveluitten laatu tule heikkenemään, niin mistä sitten (Puhemies koputtaa) ollaan laskemassa nämä 60 miljoonan säästöt?

Arvoisa puhemies! Yhtenä esimerkkinä, jolla on sen arvion mukaan, jolla tätä pohjaa on tehty, iso merkitys, ovat nämä kuljetuspalvelut ja niitten määrä. On ihmisiä, jotka tulevat tarvitsemaan nykyistä määrää enemmän palveluja, kuljetuspalveluja, mutta sitten on ihmisiä, jotka eivät niitä tule sitä määrää välttämättä tarvitsemaan. Minä uskon ja luotan siihen — tämä ei ole uskon varassa, vaan tämä on luottamuksen varassa — että ne ihmiset, jotka kuntatasolla tekevät ihmisille palvelusuunnitelmia, laativat ne niin, että esimerkiksi riittävät kuljetuspalvelut ovat saatavilla.

Arvoisa puhemies! Meillä on tällä hetkellä Suomessa monta ihmistä, jotka antavat palautetta itse kullekin teistä, ja myös ministerille asti sitä on tullut. Minä vetoan kaikkiin siinä, että tämäkin asia koetettaisiin hoitaa yhdessä ilman pelottelua, (Puhemies koputtaa) ilman uhkailua, lähtökohtana perustuslain 19 §:n (Paavo Arhinmäki: 61 miljoonan leik-kaukset!) palvelulupaus.

Arvoisa puhemies! Vammaislainsäädännön kokonaisuudistus tehdään sen takia, että me saisimme selkeän ja vammaisten ihmisten osallisuutta ja yhdenvertaisuutta turvaavan lain. Oli hyvä, että ministeri totesi, että tämä lainsäädännön uudistus — tätähän on jo odotettu — lähtee liikkeelle niin, että tavataan vammaisjärjestöjä. Tarkoitus on todellakin, että oikeus palveluasumiseen, henkilökohtaiseen apuun ja liikkumista tukeviin palveluihin on tarkoitus säilyttää. Ja toivon, että luette tämän ministeriön tiedotteen, jossa tämä on todella myöskin kirjallisesti ja painettuna todettu.

On myös tärkeää, että kun tätä valmistelua viedään eteenpäin, niin tehdään kunnollinen vaikutusten arviointi, ja sekin on luvattu tässä tiedotteessa. En nyt kysy, aiotaanko se tehdä, kun se on jo luvattu tehdä, mutta kysyn, arvoisa ministeri: kun tämä herättää huolta — ja ymmärrän, että tämä herättää huolta, kun tiukkoja säästövaateita on — niin lupaatteko, että kun tämä teidän esityksenne (Puhemies koputtaa) on tehty, te kuulette vaikutusarvioitten kera vammaisjärjestöjä? Ja voitte tässä vielä todeta, että vauvasta vaariin vammaiset ihmiset Suomessa, ja heidän läheisensä, voivat luottaa siihen, että palvelut tullaan turvaamaan.

Arvoisa puhemies! Edustaja Sarkomaa, teidän kysymyksenne ensimmäinen osa on asia, joka myös pitää ottaa tässä kohdassa esille. Useampi hallitus tässä maassa on kirjoittanut hallitusohjelmaansa, että vammaispalvelulaki ja kehitysvammalaki pitää yhteensovittaa, yhteen kirjoittaa. Se työ on ministeriössä menossa, se työ valmistuu tällä vaalikaudella niin, että me pääsemme käsittelemään sitä eduskunnassa.

Toisekseen — voinko vakuuttaa — jokaisesta vammaisesta, niin lapsesta, keski-ikäisestä kuin varttuneemmastakin vammaisesta, tässä maassa tullaan huoli pitämään palvelutarpeet räätälöimällä, ammattilaisten olemassaolo henkilökohtaisen avun tarpeineen niissä tilanteissa, missä se tarpeen on. Se tilanne meillä tulee olemaan tämänkin lainsäädännön jälkeen, jonka ensimmäinen lasku on olemassa noin vuoden päästä, jolloin sitä päästään arvioimaan, vaikutusarviointeineen.

Arvoisa puhemies! Kyllä taitaa nyt olla, ministeri Rehula, niin, että teidän vakuuttelunne eivät sitä vanhusten ja heidän omaistensa huolta nyt pysty poistamaan. Te sanotte, että tämän kokonaisuuden sisältö ja ne tavat, miten se toteutetaan, ja sen seuraukset näkyvät aikaisintaan vuoden päästä. Miten te voitte tässä yhteydessä todeta, että säästö on tasan 61 miljoonaa ja tämän ikärajauksen osalta 52 miljoonaa? Täytyyhän taustalla olla silloin jotkut tekijät, jotka johtavat näinkin tarkkoihin miljoonamääriin. Elikkä onko tässä nyt kuitenkin käynyt niin, että te olette valinneet tämän leikkauspolitiikan, jossa olette mestareita, ja olette valinneet, että tältä väestönosalta, näiltä vaikeasti vammaisilta henkilöitä, leikataan 61 miljoonaa ja nyt lähdette sitten miettimään niitä tapoja, millä tavalla se (Puhemies koputtaa) toteutetaan: ensin on tullut leikkausmäärä, ja sen jälkeen yritetään toteuttaa se?

Arvoisa herra puhemies! Se muutos, jonka vaikutukset pääsee arvioimaan ensinnäkin lainsäädännön tasolla, vie vähintään vuoden. Valmistelu tulee viemään vähintään vuoden. Vaikutukset käytäntöön: miten onnistutaan palvelusuunnitelmien räätälöinnissä, mitä tapahtuu siellä arjessa? Tulee viemään vuosia ennen kuin me tämän tiedämme. Nyt ollaan tilanteessa, jossa yksi osa tätä — ettei tämä olisi liian yksinkertaista — on valmistelu vammaispalvelulain ja kehitysvammalain yhteensovittamisesta. Sitä työtä on tehty vuosia, papereita on paljon, se lainsäädäntötyö etenee. Toisekseen, ne palvelut, joita nyt tämä euromäärä koskee: meillä on paljon työtä jäljellä. Ja jos jotain voin luvata varmasti, niin sen, että tämä ei ole viimeinen kyselytuntikeskustelu tästä aihepiiristä. Edellinenhän meillä oli vasta kolme viikkoa sitten.

Arvoisa puhemies! Kyllähän nyt tosiasia on, että tämä säästö on sieltä vakavimmasta ja, sanoisinko, vastenmielisimmästä päästä. Jos näistä matkoista, niin kuin ministeri Rehula sanoi, tämä otettaisiin, niin se tarkoittaisi miljoonien matkojen ottamista pois vammaisilta henkilöitä. Kysyn nyt, ministeri Rehula: oletteko te vastuullisena ministerinä hyväksynyt tämän säästön, että tämä tullaan todella tekemään vammaisten ihmisten palveluista ja oikeuksista? Ja kysyn vielä, että kun nyt kehysriihi on edessä, niin eikö tämä asia olisi sellainen, joka olisi syytä siellä pohtia, kun varmasti tulette sen pöydän ääressä — tiedän sen — keskustelemaan näistä säästöistä ja kohdentamisista. Eikö tässä nyt olisi oikeuden mentävä edelle? Ja oletteko valmis tuomaan siellä esityksen, jolla pyrittäisiin kohtuullistamaan tämä esitys?

Herra puhemies! Olen käyttänyt kuljetuspalveluja esimerkkinä konkretiasta, siitä, mitä muutosta ollaan tekemässä. Jos olen sanonut, että koko tuo euromäärä otettaisiin kuljetuspalveluista, niin sitten olen sanonut väärin. Nyt pitää kahlata tämä koko palveluvalikoima läpi muistaen sen, että ihminen, joka palvelun tarvitsee, iästä riippumatta, vammainen ihminen, iästä riippumatta, joka palvelun tarvitsee — osa tarvitsee 24/7, 365 päivää vuodessa — hän sen tarvittaessa saa. Me olemme tilanteessa, jossa joudutaan käymään läpi laki lailta asioita esimerkiksi tämän "kuntien tehtävien karsinta" -otsikon alla, jossa etsitään tapoja, joilla nykymuotoisia palveluja yhtäältä voidaan jopa parantaa mutta toisaalta löytää sellaisia keinoja, joissa luottamus esimerkiksi kuntien vastuuhenkilöihin on sellainen, että asiat tulee (Puhemies koputtaa) ihmisen kannalta hoidettua.

Ensimmäinen varapuhemies Mauri Pekkarinen

Myönnän tähän kysymykseen vielä puheenvuorot edustajille Vanhanen ja Lindtman.

Arvoisa puhemies! Otsikkonahan tämä aihe tietysti herättää valtavan paljon ihmisten huolta, ja voisi sanoa, että tämä on tämmöinen omantunnon asia, joka koskettaa varmasti kaikkia. Nyt haluan oikeastaan hallitukselta kysyä, että onhan niin, että hallitus ei siis ole tätä leikkausta tekemässä valtion budjetista, että sieltä ei ole 60:tä miljoonaa lähdössä. Ja itse asiassa lopullinen kustannusvaikutushan riippuu vuosien kuluessa siitä, millä tavalla vanhukset ja vammaiset käyttävät laissa heille oikeutettuja palveluja ja mikä kustannus näistä lopulta yhteiskunnalle aiheutuu.

Arvoisa puhemies! Tämä ei ole suora budjettisäästö, valtion budjettisäästö, vaan tämä on työstettävänä sen työlistan alla, jossa katsotaan kuntien vastuita, velvoitteita ja tehtäviä. Kun tätä listaa katsotaan vammaisista, iästä riippumatta, edelleenkin vastuu heidän hoidostaan ja hoivastaan on jatkossakin kunnilla, mutta haetaan semmoisia tapoja, joissa kunnilla olisi edellytykset nykyistä joustavammin esimerkiksi räätälöidä ne palvelut.

Arvoisa puhemies! Musta ei muutu valkoiseksi puhumalla, ja esimerkiksi minä en edes yritä sitä. Tämä on vakava paikka. Edustaja Haatainen kysyi, että mitä tehdä. Tämä muutos lainsäädännön kautta yritetään tehdä niin hyvin kuin mahdollista, huolehtien siitä, että ihminen, joka palvelut tarvitsee, ne ajallaan aina saa.

Arvoisa puhemies! Juuri näin, mustaa ei kannata puhua valkoiseksi. Vammaispalvelulakien yhdistäminen on järkevää, sen ovat kaikki todenneet, mutta te olette nyt tuoneet tähän tämän 60 miljoonan säästötavoitteen ja tavoittelette myös tätä uutta ikärajaa, 75:tä vuotta. Jostainhan tämä 60 miljoonaa on pois; se on sieltä ihmisten arjesta, kuljetuspalveluista, henkilökohtaisesta avusta. Eihän tässä muuta keinoa ole. Ja kun te sanoitte, että tämä tehdään tiiviissä yhteistyössä järjestöjen kanssa, niin siteeraanpa nyt esimerkiksi Tapaturma- ja sairausinvalidien liiton kannanottoa viime viikonlopulta: "Suunniteltu heikennys on perustuslain ja yhdenvertaisuuslain kieltämää ikäsyrjintää ja epäinhimillinen heitteillejättöhanke." Arvoisa ministeri, ette kai te vain näitä järjestöjä, jotka edustavat näitä ihmisiä, jotka näitä palveluja tarvitsevat, syytä pelottelusta? Kertokaa nyt, mistä tämä raha on pois, ja sanokaa nyt, oletteko te asettamassa säästöjenne kohteeksi kaikista suomalaisista vammaiset (Puhemies koputtaa) vanhukset.

Arvoisa herra puhemies! Järjestöt eivät pelottele. Toisekseen järjestöjen pitää puhua sillä suulla, mikä on se heidän jäsenistönsä suu. (Välihuutoja vasemmalta) Heidän pitää huolehtia siitä, että niiden asioiden, jotka ovat esimerkiksi kunkin vammaisjärjestön — niitäkin on monia erilaisia — jokainen näkökohta tulee siihen pöytään, missä ratkaisuja tehdään.

Arvoisa puhemies! En myöskään mene vammaisjärjestöjen selän taakse, mutta se viesti, joka minulla tänäänkin tässä on, on ollut ja tulee olemaan, on se, että tässä yritetään yhteisin keinoin, yhteisiä tapoja etsien päästä eteenpäin, huolehtien siitä, että ne ihmiset, jotka palvelun tarvitsevat, iästä riippumatta, ne palvelut saavat. Konkreettisena esimerkkinä: ihminen, joka tarvitsee 7 päivää, 24 tuntia vuorokaudessa, 365 päivää vuodessa henkilökohtaisen avun, kyllä sen jatkossakin saa.

Arvoisa puhemies! "Vapaan kansan lahja vapaalle tieteelle" lukee entisen opinahjoni ja työpaikkani päärakennuksen seinällä elikkä Turun yliopistossa. Suomessa on aina arvostettu pyrkimystä korkeimpaan tietoon, ja me olemme aina pärjänneet sivistyskansana. Viime vaaleissa kaikki puolueet kokivat yhdessä, että koulutus on jo joutunut liian koville, että me jatkossa tarvitsemme panostuksia koulutukseen ja että koulutuksesta ei enää leikata. Suomi nousee sillä osaamisella ja taidolla, mitä meidän korkeakouluissa ja tutkimuksessa kehitetään. Tämä hallitus on kuitenkin laittamassa juuri korkeakoulut ja tutkimuksen erityisen koville, ja tämä ilmeni myös Helsingin Sanomien laajassa kyselyssä viime viikonloppuna. 50 prosenttia professoreista piti hallituksen tiedepolitiikkaa täysin epäonnistuneena ja 42 prosenttia ei kovin onnistuneena. Kysymykseni on: otatteko tiedemaailman hätähuudon tästä näköalattomuudesta vakavasti ja oletteko valmiita perumaan korkeakoulutuksen ja tutkimuksen leikkauksia?

Arvoisa puhemies! Arvoisa edustaja Niinistö, olemme tässä salissa keskustelleet jo useita viikkoja määrärahoista. Itse asiassa nyt meillä on mahdollisuus keskustella itse asiasta eli sisällöstä eli suomalaisesta korkeakoulu- ja tiedepolitiikasta. Professorit esittivät näkemyksiään Helsingin Sanomien laajassa artikkelissa, ja luin sen erittäin huolella. Huomaan siitä sen, että erityisesti yksimielisyyttä on siitä, että resurssit ovat niukoilla. Se on tietysti totta aikana, jolloin Suomi velkaantuu ja jolloin joudutaan tekemään isoja leikkauksia. Resursseista on pulaa oikeastaan, voi sanoa, kaikilla sektoreilla, ja silloin ennen kaikkea on tärkeätä, että kiinnitämme huomiota siihen, mitä tehdään ja miten tehdään. Suomi käyttää tällä hetkellä 3,2 miljardia euroa korkeakoulutukseen ja tutkimukseen. Tämän hallituskauden lopussa käytämme 3 prosenttia vähemmän. Nyt meidän tehtävämme on pohtia, millä tavalla selviämme tästä. Se onnistuu mielestäni parhaiten siten, että lähdemme uudistamaan korkeakoulutuksen ja tutkimuksen rakenteita ja parantamaan laatua.

Ensimmäinen varapuhemies Mauri Pekkarinen

Pyydän niitä edustajia, jotka haluavat esittää lisäkysymyksen, nousemaan ylös ja painamaan V-painiketta.

Arvoisa puhemies! Ei sovi vähätellä leikkausten suuruutta korkeakouluista ja tutkimuksesta. (Sari Sarkomaa: Sitä ministeri ei tehnytkään!) Vuonna 2019 se on yhteensä, myös tutkimus kokonaisuudessaan huomioon ottaen, 420 miljoonaa euroa. Vakaa vetoomukseni on se, että jos te yhtään arvostatte sivistystä, teillä on mahdollisuus vielä perua näitä leikkauksia. Toivon, että kehysriihessä teette tällaisen esityksen ministerinä koko hallitukselle, koska kysymys on Suomen tulevaisuuden osaamispohjasta ja meistä korkean sivistystason kansana.

Mutta tarttuisin myös siihen, mitä professorit toivat esille, ja erityisesti arvostettu ekologian alan akatemiaprofessori Ilkka Hanski kirjoitti Kanavassa hiljattain, että lahjakkaita nuoria on vaikea saada tutkijan uralle ja vaikea saada motivoitua johtuen tästä näköalattomuudesta, joka tulee näistä leikkauksista, mutta myös siitä, että heillä on semmoinen olo, että perustutkimusta ei arvosteta, uteliaisuustutkimuksen ja perustutkimuksen pohjaa rapautetaan ja kärkihankkeilla ohjataan tutkimuksen suuntaa tietyille aloille. Onko niin, että poliitikot tietävät tukijoita paremmin, mitä tutkia, vai arvostatteko tieteentekijöitä asiantuntijatiedon lähteenä?

Arvoisa puhemies! Arvostan tieteentekijöitä ja tutkijoita erittäin paljon. Siitä syystä meillä on käynnistynyt opetus- ja kulttuuriministeriössä laajat tieteentekijöiden kanssa käytävät vuoropuhelukeskustelut, joista ensimmäinen on takana ja uusia on tulossa. Pitäisin tärkeänä sitä, että me pystyisimme politiikan tekemisessä entistä enemmän hyödyntämään asiantuntijoita ja käyttämään tutkijoita. Siihen liittyen meillä on käynnissä muun muassa ministeri Bernerin johdolla vaikutusarviointiin keskittyvä työ, jossa parannetaan todella sitä, että päätöksenteossa käytettäisiin tietopohjaa ja tutkimusta paremmin hyödyksi.

Mitä tuli näihin nuoriin tutkijoihin, niin jaan sen huolen siitä, panostammeko riittävästi nimenomaan lahjakkaisiin nuoriin, nouseviin tutkijoihin. Tähän liittyen osana hallituksen kärkihankerahoitusta olen ohjannut 30 miljoonaa euroa kolmen vuoden ajan käytettäväksi Suomen Akatemian kautta erityisenä painopisteenä lahjakkaat nuoret tutkijat, jotka pääsisivät akateemisella urallaan eteenpäin ja saisivat vahvempaa rahoitusta.

Arvoisa puhemies! Vähän jää epäselväksi se, kun te puhutte kehittämisestä, kuka nämä kehittämisen linjat on keksinyt. Minä olen erittäin huolissani siitä, että hallitus ajattelee, että Suomen korkeakoulu- ja tiedepolitiikka voi vaihtua poliittisista suhdanteista johtuen. Minä luulen, että se kentän masennus ja näköalattomuus tällä hetkellä johtuu siitä, että te rikotte sitä pitkäaikaista periaatetta, että tämän maan osaamistaso on aina pohjautunut siihen, että korkeakoulu- ja tiedepolitiikka on ollut pitkäjänteistä toimintaa, jossa on kunnioitettu sitä, että on pyritty näkemään tarpeeksi kauas ja tarpeeksi monin silmin. Tästä syystä olen erittäin huolissani siitä, että kun te teette mittavat leikkaukset ja sitten kuitenkin toisella kädellä annatte hyvin pienen summan, joka on vähemmän kuin viime hallituskaudella satsatut erityisrahat tiettyihin panostuksiin, niin tämähän johtaa siihen, että nämä yliopistojen pitkien listojen (Puhemies koputtaa) keräilyt ja muut kertovat, että ei jaeta tätä kuvaa. (Puhemies koputtaa) Miksi tämä Technopolis-selvitys jäi pöydälle, ministeri Grahn-Laasonen?

Arvoisa puhemies! Edellisellä hallituskaudella, jolloin edustaja Kiuru oli opetusministerinä, opetus- ja kulttuuriministeriössä laadittiin virkamiestyönä asiantuntijoiden pohjalta tulevaisuuskatsaus. Siinä tehtiin tiettyjä toimenpide-ehdotuksia, siis asiantuntijat tekivät toimenpide-ehdotuksia, jotka liittyvät muun muassa korkeakoulujen rakenteelliseen kehittämiseen, korkeakoulujen profiilien selkeyttämiseen, korkeakoulujen ja erityisesti tutkimuksen ja tieteen työnjaon selkeyttämiseen. Nämä asiat, nämä asiantuntijoiden ehdotukset, ovat juuri nyt niitä asioita, joita minä opetus- ja kulttuuriministerinä vien eteenpäin, toisin kuin te, edustaja Kiuru, edellisellä kaudella ollessanne opetusministeri. (Välihuutoja)

Arvoisa puhemies! Onkin hyvä todeta, että ministeri Grahn-Laasonen aivan oikein kertoi, että on haettu sellaista tiekarttaa, joka ei riipu poliittisista suhdanteista, mutta kun te tätä poliittista tiekarttaa ette toteuta muuta kuin tämän hallituksen voimin ja kun ongelma on siinä, että se tiekartta, joka laadittiin todella asiantuntijavoimin, jäi teidän pöydällenne vain soveltuvin osin, ja kun tämä tehtiin maaliskuussa juuri ennen vaaleja, niin silloisella ministerillä valitettavasti ei ollut sellaista parlamentaarista pohjaa enää tehdä tätä, (Ben Zyskowicz: Seli seli!) ja näin ollen, kun oli noin kuukausi aikaa enää vaaleihin, niin kysynkin nyt ministeri Grahn-Laasoselta, kun arvostatte hyvin paljon myös opposition panosta: Saisimmeko me oppositiopuolueet tulla tekemään teille kädenojennuksen ja tulla mukaan korkeakoulu- ja tiedepolitiikan kehittämiseen parlamentaariselta pohjalta? (Ben Zyskowicz: Kyllä! Ehdottomasti!) Eli oletteko valmiita ottamaan opposition mukaan tähän hankkeeseen Technopolis-selvityksen pohjalta?

Arvoisa puhemies! Puhuin tästä tulevaisuusselvityksestä, joka siellä ministeriössä asiantuntijatyönä tehtiin. Se perustui sen sijaan lukuisiin arviointeihin meidän tutkimuksestamme ja korkeakoulupolitiikastamme. Siellä on pohjalla OECD:n Suomelle tekemiä suosituksia, siellä on pohjalla komission Suomelle tekemiä suosituksia, siellä on kansainvälisten arviointipaneelien Suomelle tekemiä suosituksia, ja siellä on pohjalla meidän kotimaisia, omia, muun muassa Suomen Akatemian Tieteen tila ‑artikkeli. Näillä kaikilla on paljon yhteisiä nimittäjiä, ja ne nimenomaan viittaavat siihen — ne olivat käytössä jo teidän aikananne — että korkeakoulujen rakenteellista uudistamista tulee tehdä ja että profiileja tulee selkeyttää. Nyt kysyisinkin edustaja Kiurulta — tai itse asiassa kysyisin, jos voisin kysyä, kun tämä ei ole opposition kyselytunti — mihin ne teidän toimenne jäivät silloin viime kaudella. Menikö meillä neljä vuotta aika lailla hukkaan? (Välihuutoja)

Arvoisa puhemies! Edustaja Kiuru puhuu siitä, että pitäisi saada parlamentaarinen ryhmä. Mutta tällä hallituskaudella on lähdetty vähän toisessa asennossa: ei niin, että tehdään norsunluutornissa näitä päätöksiä, vaan sillä tavalla, että otetaan meidän kenttä, ne parhaimmat asiantuntijat, mukaan tekemään sitä muutosta. Hallituskauden aikana on lähdetty ennen kaikkea siitä, että annetaan tilaa meidän ammattikorkeakouluille ja yliopistoille luoda omia yhteistyörakenteita. Ei ole lähdetty estämään heitä tekemästä sitä muutosta. Sanoisinkin mieluummin niin, että meidän tehtävämme olisi tehdä uusi visio meidän korkeakoulu- ja tiedepolitiikalla, ei välttämättä parlamentaarisesti, mutta ennen kaikkea siten, että me saamme meidän kentän osaajat mukaan elävään strategiaprosessiin. (Eduskunnasta: Tehdäänkö näin?)

Ensimmäinen varapuhemies Mauri Pekkarinen

Tunnistiko ministeri kysymystä?

Arvoisa puhemies! Jaan tämän näkemyksen jatkuvasta vision kirkastamisen tarpeesta, mutta itse ajattelen myöskin niin, että silloin ei välttämättä tule parasta jälkeä, jos näitä visioita lähtevät tekemään yksinomaan poliitikot, vaan minä pidän tärkeänä sitä, että tiedemaailma osallistuu tähän ja että me tarjoamme heille mahdollisuuksia ja käymme heidän kanssaan vuoropuhelun, löydämme niitä yhteisiä nimittäjiä ja sitä yhteistä etenemissuuntaa. Yksi hyvä esimerkki tästä on vaikka se rakenteellinen kehittäminen, mikä nyt on käynnissä Tampereella. Tampereella tehdään tällä hetkellä niin sanottua T3- eli Tampere 3 ‑projektia, missä kaksi yliopistoa on yhdistymässä ja ammattikorkeakoulu tulossa samaan rakenteeseen mukaan. Tässä on saavutettavissa aivan merkittävästi sellaisia hyötyjä, että me voimme priorisoida ja panostaa nimenomaan tutkimukseen ja opetukseen eli niihin ydintehtäviin ja hakea niitä säästöjä, joita väistämättä on pakko tämmöisinä aikoina tehdä, sieltä rakenteista ja niin edelleen. Mitä vielä tulee tähän... (Puhemies koputtaa) — No, jatkan seuraavassa.

Arvoisa herra puhemies! Opintotukea ollaan leikkaamassa neljäsosalla. 3 000—4 000 ihmistä jää työttömäksi yliopistoista ja korkeakouluista. Näitä lukuja ei selitetä sanomalla "hei, me kehitetään" tai "hei, me uudistetaan". Nämä ovat leikkauksia. Nämä ovat meidän koulutuksen alasajoa. Nämä ovat meidän opintotuen alasajoa.

Mutta pieni välähdys on nähty nyt. Nimittäin tänään mainostoimisto julkaisi uudet sivut, Tulevaisuuden sivistys, ja niillä ministeri Sanni Grahn-Laasonen kertoo: "Kokoomuksessa päätimme aloittaa sivistyksestä." Toivon, että tämä ei tarkoita sitä, että "päätimme aloittaa leikkausten osalta", vaan että tämä merkitsee sitä, kun te olette tänään tehneet tämän päätöksen, että tuotte kehysriiheen esityksen, jossa perutaan koulutusleikkauksia ja opintotukileikkauksia. Arvoisa ministeri Grahn-Laasonen, minulle riittää pelkkä "kyllä" tai "ei" vastaukseksi. Vastatkaa "kyllä" tai "ei". Oletteko tuomassa näiden leikkausten peruutukset kehysriihessä?

Arvoisa puhemies! Parlamentarismin hyviin käytöstapoihin kuuluu se, että me emme täällä käsittele nyt kokoomuksen asioita vaan hallituksen kantaa. Mutta kun tämä asia tuli tässä puheeksi, niin tuon esiin sen, että mielestäni kaikilla sektoreilla tarvitaan vuoropuhelua ja keskustelua siitä, minkälainen meidän tulevaisuuden sivistyspolitiikka on, minkälaista osaamista tulevaisuudessa tarvitaan, mitä ne osaamistarpeet ovat. Haluan käydä tätä keskustelua kaikilla sektoreilla: Haluan käydä sitä tiedemaailman kanssa tiedepolitiikan tulevaisuudesta. Haluan käydä suomalaisten kanssa keskustelua siitä, mitä odotuksia heillä on esimerkiksi koulutusjärjestelmän kehittämisen suhteen. Huomenna julkistamme tietoja lasten ja nuorten odotuksista harrastustoiminnalle muun muassa koulujen iltapäivissä. Meillä on laaja aineisto: tuhannet lapset ja nuoret ovat päässeet vastaamaan (Eduskunnasta: Kyllä vai ei?) ja niin edelleen.

Elikkä tämän vuoropuhelun tarve on jatkuva, ja siinä haluan olla avoimesti mukana. Myöskin netissä on olemassa erilaisia sivustoja, missä voi osallistua — edustaja Arhinmäki, olkaa hyvä ja osallistukaa tekin.

Herra puhemies! Tämä leikkauskeskustelu on tietysti käyty aika monta kertaa. Sen suhteen olemme samassa veneessä edellisen hallituksen kanssa: Edellinen hallitus joutui leikkaamaan koulutuksesta. Tämä hallitus joutuu leikkaamaan koulutuksesta. (Välihuutoja vasemmalta) Se on valitettavaa. Se johtuu siitä, että Suomi syö enemmän kuin tienaa. Me emme oikein pääse siitä yli emmekä ympäri.

Tämän keskustelun seuraavan vaiheen tietysti pitäisi olla se, että kun nämä resurssit eivät merkittävästi kasva lähitulevaisuudessa, miten me voimme saada vähemmällä aikaan enemmän — se on iso kysymys suomalaisessa koulutuksessa. Me nyt panostamme aika voimakkaasti näihin kärkihankkeisiin, kuten ministeri täällä kertoo. Ja kun alkuperäinen kysymys koskee korkeakouluja, niin erityisen voimakas panostus on korkeakoulujen kärkihankkeisiin. Ehkä vielä uuttakin voitaisiin miettiä. Olemme pitäneet pitkään esillä ajatusta, jossa pienet ja keskisuuret yritykset kytkettäisiin tähän meidän innovaatiotoimintaan paremmin, siis t&k&i-panoksiin nykyistä paremmin. Sillä saataisiin myös t&k&i-panoksia Suomessa nousuun, tämmöinen innovaatiosetelin (Puhemies koputtaa) tyyppinen ajatus. Mitä te, ministeri, ajattelette? Voiko sitä... [Puhemies keskeytti puheenvuoron puheajan ylityttyä.]

Arvoisa puhemies! Sivistysvaliokunnan puheenjohtajan, edustaja Puumalan kanssa olemmekin jo aiemmin käyneet keskusteluja siitä, voisiko tällaista kokeilla, tällaista innovaatioseteliajatusta, missä erityisesti ammattikorkeakoulut ja yritykset, mahdollisesti juuri pk-yritykset siellä alueilla, voisivat lähteä tiivistämään yhteistyötänsä ja saada enemmän aikaan yhdessä. Tästä on keskusteltu myöskin elinkeinoministeri Rehnin kanssa, ja meillä on suunnitelmia liittyen siihen, että nämä pilotit voisivat lähteä käyntiin. Mielestäni ne olisivat positiivisia uusia avauksia niiden monien muiden avausten ohella, joita tällä hetkellä teemme. Todella kaikilla koulutusasteilla, lähtien ihan varhaiskasvatuksesta eteenpäin, pyrimme jatkuvasti löytämään (Puhemies koputtaa) uusia tapoja tehdä, koska se on ihan välttämätöntä — ei ainoastaan siitä syystä, että resursseja on vähemmän, vaan myös siitä syystä, että maailma menee koko ajan eteenpäin. Pitää kyetä pysymään siinä vauhdissa mukana ja rakentaa tulevaisuuden koulutusjärjestelmää, joka vastaa paremmin niihin maailman muutoksiin ja tarpeisiin.

Ensimmäinen varapuhemies Mauri Pekkarinen

Myönnän tähän kysymykseen vielä kaksi puheenvuoroa, vähän poikkeuksellisesti edustaja Kiurulle ja sitten kysymyksen esittäjälle, edustaja Niinistölle.

Arvoisa puhemies! (Ben Zyskowicz: Nyt, edustaja Kiuru, uskottava selitys!) Minusta oli hyvä, että ministeri Grahn-Laasonen kiinnitti huomiota siihen, että kahdessa vuodessa edeltävä hallitus todella sai kaksi merkittävää asiakirjaa aikaan: ensinnäkin vision siitä, mitä tullaan tulevaisuudessa tekemään, ja sen päälle vielä kansainvälisen asiantuntija-arvion siitä, onko oikea tämä Suomen visio, joka valmistui noin kuukautta ennen vaaleja, ja ehdotuksen siitä, että parlamentaarisesti työskenneltäisiin tämän korkeakoulu- ja tiedepolitiikan vision hankkimiseksi. Sen takia olisi hienoa, ministeri Grahn-Laasonen, että te voisitte ottaa tosissanne sen, että oppositio pääsisi mukaan auttamaan hallitusta tässä vaikeassa tilanteessa. Nimittäin te olette vaikeassa tilanteessa. Helsingin Sanomien tutkimus kertoo aika oikealla tavalla, mitä ajatellaan tällä hetkellä tiedemaailmassa: 2 000 professoria, joista lähes puolet vastasi Helsingin Sano-mien kyselyyn, joista yli 850 professoria kuvasi teidän politiikkaanne epäonnistuneeksi tai lähes (Puhemies koputtaa) epäonnistuneeksi. Nyt menee ihan kaikki pieleen. (Puhemies: Nyt on ministeri Grahn-Laasosella puheenvuoro!) Miksi, ministeri, te ette ota opiksi tästä?

Arvoisa puhemies! Todella tuossa Helsingin Sanomien jutussa — niin kuin sanoinkin, ymmärrän sen hyvin — professorit kritisoivat määrärahojen leikkauksia. Se on selvää, että jokaista leikkauspäätöstä kritisoidaan ja useimmiten vielä ihan hyvin perustein, koska ei tämä leikkaaminen mitään mukavaa puuhaa ole, niin kuin on huomattu. Mutta tässä tilanteessa, missä Suomi tällä hetkellä on, meidän on ihan väistämättä löydettävä uusia ratkaisuja, koska jos me jatkamme tätä menoa ja jatkamme tätä velkaantumista, niin meillä ei kohta ole mitään jäljellä tästä meidän hyvinvointiyhteiskunnasta, vaan sen perusta romuttuu. Siitä syystä näitä uusia tapoja toimia haetaan, ja minä toivoisin myöskin sitä, kun edustaja Kiuru tässä viittasi siihen työhön, mitä asiantuntijat tekevät, että lähdetään tähän mukaan. Kuullaan meidän asiantuntijoita ja tehdään sen pohjalta politiikkaa ja pyritään turvaamaan se, että meidän koulutusjärjestelmä kestää myös tämän vaikean tilanteen.

Arvoisa puhemies! Kuullaan asiantuntijoita ja perutaan koulutukseen tehdyt leikkaukset. Me vihreät olimme vaaleissa tosissamme ja olemme oikeasti todella pettyneitä yhdessä opiskelijoiden ja korkeakouluväen kanssa siihen, että te petitte koulutuslupauksen, te petitte lupauksen siitä, että koulutuksesta ei enää leikata. (Ben Zyskowicz: Miksi leikkasitte viime kaudella, edustaja Niinistö?) Tämä yhteinen sitoumus annettiin, koska me tiesimme, että koulutuksessa ollaan jo lujilla, ja näin vaalien alla luvattiin.

Yliopistoväki on huolissaan näitten leikkausten lisäksi myös siitä tavasta, miten puhutaan, että heidän tuloksensa olisivat keskinkertaisia tai siellä olisi paljon hallintoa. Tässä Helsingin Sanomien artikkelissakin tulee esille se, että tutkijat ja opettajat voivat joutua tekemään yhä enemmän hallintotöitä, jos hallinnosta vähennetään. Myös Luonnontieteellinen keskusmuseo, lasten rakastama museo, joutuu nyt vähentämään museonäyttelyitään, ja Kansalliskirjaston asema on nyt vaakalaudalla, esimerkiksi C-kasettien säilyttäminen, koska se luokitellaan hallinnoksi ja siellä tehdään kovia leikkauksia. (Puhemies koputtaa) Arvoisa ministeri, oletteko valmiita arvioimaan uudelleen koulutusleikkauksia myös tässä?

Arvoisa puhemies! Paljon on jo sanottu, mutta sanon vielä sen, että me käymme jatkuvasti opetus- ja kulttuuriministeriössä, meidän virkamiehet, poliittinen johto ja sitten yliopistokenttä, hyvää keskustelua siitä, miten me selviämme tästä vaikeasta tilanteesta yhdessä. Näitä keskusteluja on käyty niin mainitun Kansalliskirjaston kanssa kuin on tarpeen käydä Helsingin yliopiston johdon kanssa ja kaikkien muidenkin osapuolten kanssa edelleen siitä, millä tavalla mennään eteenpäin. Pidän sitä tärkeänä, että pidämme tässä jatkuvasti sen yhteyden kunnossa ja että meillä on tällainen laajapohjainen näkemys siitä, mihin suomalaista tiedepolitiikkaa tulee viedä tulevaisuudessa. Siitä syystä myöskin nämä tiedevuoropuhelut, keskustelut tässä jo mainitsin.

Arvoisa puhemies! Suomi nousee ainoastaan työllä ja uusia työpaikkoja luomalla. Valitettavasti tämä ei ole kuitenkaan ollut Suomen suunta. Tänään saimme kuulla jälleen synkkiä uutisia, kun kuulimme, että valtionyhtiö Posti jälleen vähentää työntekijöitään elikkä valtionyhtiöstä on vähenemässä melkein 700 työpaikkaa ja lähes 200 työntekijää osa-aikaistetaan. Työntekijöiden huoli omasta jaksamisesta on syystäkin kasvanut, jatkuvasti pitää tehdä enemmän aina vain vähemmällä määrällä. Onko oikein, että työntekijät uuvutetaan ja samaan aikaan johtajille maksetaan jopa 50 000 euron kuukausipalkkaa? Sen sijaan, että työntekijöitä jatkuvasti kiusataan, eikö postipalveluiden kehittämisessä ja ongelmien korjaamisessa tulisi työntekijöitä kuunnella enemmän? (Puhemies koputtaa) He ovat sentään työnsä parhaita asiantuntijoita. Arvoisa ministeri Berner...

Erittäin nopeasti. — Miten te aiotte huolehtia siitä, että myös jatkossa kansalaiset saavat postinsa ajallaan?

Ensimmäinen varapuhemies Mauri Pekkarinen

No niin, ministeri Bernerillä olisi puheenvuoro, mutta tuleeko kysymys nyt oikein nopeasti?

Arvoisa herra puhemies! Postilakia uudistetaan nytten kahdessa eri vaiheessa. Ensimmäisessä vaiheessa on otettu kantaa siihen, että postitoimiluvan voi saada tulevaisuudessa ilmoitusluontoisella menettelyllä. Tällä pyritään huolehtimaan siitä, että syntyy uusia postitoimilaitoksia, alueellisestikin, kun se on mahdollista myös pienille ja keskisuurille yrityksille. Postilain toinen vaihe on meillä vasta selvityksessä, ja käymme tällä hetkellä läpi niin postidirektiiviä kuin myös sitten eri mahdollisuuksia kehittää postitoimialaa laajasti. Tässä yhteydessä kuulemme kaikkia osapuolia, niin kilpailuviranomaista, Viestintävirastoa ja myös henkilöstöjärjestöjä kuin myöskin Postia ja muita alan toimijoita. Tämä ensimmäinen tilaisuus on itse asiassa nyt 21.3., minkä jälkeen sitten arvioimme, miten postilain toista vaihetta tullaan edistämään.

Arvoisa puhemies! Kokoomus nosti tammikuisessa kotouttamisohjelmassaan esille, että maahanmuuttajien kouluttaminen vaatii myös kielitaitovaatimustemme uudelleentarkastelua. Sanoitte, että tutkinto- ja kielitaitovaatimuksia ruotsin kielen osaamisen osalta tarkastellaan, jotta kaksikielisyysvaatimuksesta ei muodostu työllistymisen estettä sellaisessa tilanteessa, jossa sitä ei tosiasiallisesti tarvita. Perussuomalaisten mielestä on selvää, että mahdollisten muutosten kielitaitovaatimuksissa tulisi koskea kaikkia tasapuolisesti. Nyt kysynkin: aikooko opetusministeriö selvittää, missä tutkinnoissa ja viroissa ruotsin kielen taitovaatimuksesta voitaisiin luopua?

Arvoisa puhemies! Se, mihin varmaan ehkä tässä kysymyksen alussa viittasitte, liittyy siihen, että kun kotouttamisjärjestelmäämme katsotaan, että minkälaisia polkuja rakentuu Suomeen tulleille maahanmuuttajille, että he pääsisivät nopeasti koulutukseen ja työelämään, niin siellä on havaittu semmoisia kohtia, joissa nämä kielitaitovaatimukset ovat esimerkiksi esteenä sille, että voi osallistua johonkin koulutukseen. Näkisin, että tulevaisuudessa se rakenne voisi mennä enemmänkin niin, että me integroisimme sitä kielten opetusta entistä enemmän osaksi sitä koulutusta tai työskentelyä. Eli tämäntyyppisestä ajattelutavan muutoksesta — mikä myöskin on hyvin yleisesti pohdinnassa myös muissa Pohjoismaissa esimerkiksi — oli kysymys tässä asiassa, mihin ymmärsin, että viittasitte.

Arvoisa puhemies, ärade talman! Fimeas, alltså tidigare Läkemedelsverkets, huvudorts placering har väckt mycket diskussion allt sedan 2009. I tisdags fick vi höra att social- och hälsovårdsminister Hanna Mäntylä föreslår att Fimeas huvudort i framtiden skulle vara Helsingfors i stället för Kuopio.

Itse äänestin ministerinä vuonna 2009 Lääkelaitoksen päätoimipaikan Kuopioon siirtämistä vastaan ja tein sen muun muassa sen takia, että olin huolissani Lääkelaitoksen osaavan ja asiantuntevan henkilökunnan katoamisesta muualle. Tämä huoli on sittemmin valitettavasti osoittautunut oikeaksi, jopa laitoksen pääjohtajaa myöten. Tiedämme myös, että alueellistamispäätös on aiheuttanut jo nyt huomattavia kustannuksia, ja voimassa olevan päätöksen toteuttaminen ihan loppuun asti aiheuttaisi vuosina 2018—2019 lisäkustannuksia arvion mukaan noin 4,6 miljoonaa euroa. Tätä ei voida pitää valtiontalouden kannalta järkevänä kehityksenä. Olisi korkea aika, että tässä saataisiin nyt vihdoinkin lopullinen päätös, ja siksi kysyn nyt ministeri (Puhemies koputtaa) Mäntylältä: milloin ja miten tämä asia etenee hallituksessa, milloin tehdään päätös (Puhemies koputtaa) Fimean päätoimipaikan siirtämisestä Helsinkiin?

Arvoisa puhemies! Olen tosiaan oman esitykseni tähän asiaan antanut tällä viikolla tästä vastaavana ministerinä. Olen tietojeni mukaan viides ministeri, joka tätä asiaa nyt käsittelee, ja en enää tähän halua tällaisia aikalisiä ottaa, vaan haluan, että tähän asiaan saadaan nyt ratkaisu. Tämä asia etenee seuraavaksi niin, että tämä esitykseni käsitellään alueellistamisen koordinaatioryhmässä — toivon mukaan jo tämän kuun loppupuolella — josta olen tosiaan pyytänyt asiaan lausunnon. Sen jälkeen seuraava vaihe on se, että asia menee valtioneuvoston käsittelyyn, ja tämän jälkeen on odotettavissa päätöksiä.